Sensuuri 1796-1917         

Luo sensuuri henkisen yhteyden, tuon tosiaatteellisen.  Heinrich Heine

Se oli vain alkusoitto.  Siellä missä poltetaan kirjoja, poltetaan lopulta ihmisiä.  Heinrich Heine, Almansor, 1821

1796:  Ruotsin kuningas Kustaa IV Aadolf verhoaa sensuurin sananvapauden kaapuun ja selittää rajoitusten taustalla olevan valtakunnan edun ja kansan parhaan.  Marseljeesin esittäminen ja levittäminen kielletään.  Annetaan 1798  määräys, joka koskee lehdistön ja teatterin painovapautta.  Sanoma- ja aikakauslehtien julkaisemiselle tulee hakea kansliakollegion lupa, ja lehdessä käsiteltävät aihepiirit on ilmoitettava hakemuksessa.  Kolme pääkaupunkiseudun ja yhdeksän maakuntien lehteä saa julkaista ulkomaanuutisia.  Näytelmäkappaleita ei ole lupa painaa tarkastuksetta.

1796:  Venäjän Katariina II sulkee kaikki yksityiset kirjapainot ja luo sensuurin Ranskan vallankumouksen pelästyttämänä. Yksityisten kirjapainojen räjähdysmäinen kasvu ja siitä muka johtuvat väärinkäytökset saavat hänet allekirjoittamaan ukaasin "Painamisen ja ulkomaisen kirjallisuuden tuonnin vapauden rajoittamisesta sekä sensuurin aloittamisesta ... ja yksityisten kirjapainojen lakkauttamisesta".  Vain ennen 1783 etuoikeuden saaneet kustantajat voivat julkaista kirjoja yksityisesti.  Toimivien kirjapainojen määrä vähenee kuudestatoista neljään ja myöhemmin kolmeen.  Venäjän yläluokka lukee kuitenkin kirjoja saksaksi tai ranskaksi.  Maahantuotavat kirjat tarkastetaan.  Monien kaupunkien sensorit kieltävät 1797-99 tuonnin 87 nimekkeeltä.  Riian poliisisensori Fedor Tumanski kunnostautuu tarkastamalla puolen vuoden aikana 195 nimekettä.  Hän palkkaa Riian juutalaiset Moses Hekel ja Ezekiel David Levy jiddishin- ja hepreankielisten kirjojen sensoreiksi.  Tumanskin agentit kieltävät 1797-99 Riiassa kaikkiaan 552 nimekettä.  Näihin sisältyy muun muassa kirjailijat Swift, Goethe, Schiller, Herder, Wieland ja Kant.  Tsaari Paavali I (1754-1801) kieltää 1798 painokoneet ja 1800 ulkomaisten kirjojen ja nuottien maahantuonnin.

1796:  Viipuriin nimitetään censor librorum, joka valvoo, ettei kaupunkiin tuoda kirjoja, jotka loukkaavat uskontoa, hyviä tapoja tai yhteiskuntajärjestystä.

1797:  Ranskan lehdistö alistetaan poliisin tarkkailuun.  Pariisissa 44 lehteä kielletään ja niiden kustantajat ja toimittajat karkoitetaan maasta.  Poliisi saa kaikki lehtien numerot ja niiden tilaajien nimet.  Lehdille säädetään verolaki.

1799:  Tanskassa rajoitetaan painovapautta.

1799:  Italiassa alkaa uusi sensuuri.  Lehdistön vapauden virasto ottaa 1806 sensuurin tehtävät.

1800-luku:  Pohjanmaan mystikot Vähäkyrössä kääntävät itse kirkon kieltämää kirjallisuutta, kopioivat tekstejä ja lukevat niitä salaa.

1800:  Napoleon Bonaparte on hyvin selvillä sanomalehdistön voimasta.  Hän puhdistaa Pariisin 73 sanomalehteä ja jättää jäljelle 13 lehteä.  Hän laittaa pystyttämänsä sensorintoimiston johtoon poliisiministerin Joseph Fouché, ja koettaa perustaa jälleen ennakkosensuurin.  Napoleon sanoo: "Me olemme julkisen mielipiteen muodostamista varten emmekä keskustellaksemme siitä".  Hän sanoo veljelleen Josefille: "Eiväthän sanomalehdet ole historiaa, enempää kuin sitä ovat tiedotuksetkaan.  Viholliselle on aina annettava usko, että meillä on suunnattomat taisteluvoimat".  Napoleonin mielestä neljä vihamielista sanomalehteä tekee enemmän vahinkoa kuin 100 000 miestä avoimessa taistelussa.  Hänen mukaansa 200 sivun laajuinen kirja on vaaraton, mutta sanomalehden ääni menee kansaan.  Ruhtinas Metternich arvostaa Napoleonin propaganda-asetta.  Napoleon järjestää salaisen toimiston, jonka johtajana on kirjastonhoitaja Ripault.  Tämä tekee Napoleonille raportit "julkisesta mielipiteestä".  Napoleonin kenttäkirjapainot painavat armeijan lehtiä - Bulletins d’armée.  Näitä ovat Courrier de l’armée d’Italie, La France vue de l’armée d’Italie ja Le Courrier d’Egypte.  Napoleonin perustama englanninkielinen sanomalehti Argus taistelee englantilaisia vastaan.  Lehden päätoimittaja on englantilainen.  Napoleon kieltää 1804 varsinaiset saksalaiset lehdet kokonaan, mutta Itävallassa hän poistaa 1805 sensuurin.  Kun Napoleon 1805 varustautuu Keski-Saksassa marssimaan Preussia vastaan, hän antaa levittää huhuja lehdistössä, että Ranskan joukot ovat marssilla kotimaahan.  Hän kirjoittaa 1808 Fouchélle haluavansa, että Hollannin, Saksan ja Pariisin lehdistössä julkaistaan eri aikoina tekaistuja uutisia sotaretkestä.  Napoleon käskee 1809 Fouchén espanjalaisista ja englantilaisista saatujen voittojen johdosta toistamaan tämän kaiken lehdistössä, piirustuttamaan pilakuvia, keksityttämään lauluja, sepityttämään kansanomaisia runoja ja käännättämään kaiken tämän saksaksi ja italiaksi sekä levityttämään Saksaan ja Italiaan.  Keisariksi tultuaan Napoleon valtaa Journal des débats -lehden ja nimeää sen uudelleen: Le Journal de l’Empire.  Hän sallii 1811 vain neljän sanomalehden ilmestymisen, mutta takavarikoi niiden omaisuuden.  Hän määrää, että maaseudulla ilmestyvät 170 sanomalehteä eivät saa julkaista poliittisia juttuja omasta aloitteestaan, vaan niiden on julkaistava otteita Le Moniteur Universel -lehdestä.  Se on hallituksen äänitorvi ja virallinen lehti vuodesta 1799.  Myös lehdellä Le Bulletin de Paris on virallinen luonne.  Napoleon vähentää 1810 maaseutulehtien määrän yhteen departementtiä kohti.

1800:  Venäjän Paavali I määrää kaikki yksityiset kirjapainot suljettavaksi.  Kun Aleksanteri I nousee 1801 valtaistuimelle, maan hallitustapa lieventyy.

1800:  Englantilaiset Maltan miehittäjät ottavat sensuurin käyttöön.

1801:  Ruotsin kansliakollegio lakkautetaan, ja kirjallisuuden julkaisemisen ja levityksen valvonta annetaan 1802 hovikanslerinvirastolle.  Se valvoo kirjapainoja, kirjakauppaa, lainakirjastoja ja kirjahuutokauppoja.  Hovikansleri voi langettaa sakkoja, myöntää privilegioita ja keskeyttää luvattoman tai epäilyttävän kirjan painamisen.  Hän voi takavarikoida epäilyttävää kirjallisuutta painoissa, kirjakaupoissa, kirjastoissa ja huutokauppakamarilla.  Hovikanslerin avuksi perustetaan kirjakauppa- ja kirjapainoasiamiehen sekä kirjapainoseuran alaisten kirjapainojen sensorin virat (inspectores typographiae - kirjapainon tarkastajat) kirjapainojen välittömään valvontaan.  Kirjapainoasiamies JS Ekmansson kutsuu 1802 kirjanpainajan AJ Sylvenius hovikanslerin kuultavaksi painovapausrikkomuksista.  Sylvenius tuomitaan sakkoihin ja menettämään privilegionsa, jonka kuningas pian kumoaa.  Sylveniusta kielletään painamasta veisuja vangeista ja rikollisista.

1801:  Suomessa maaherran kirjelmällä annetaan tiedoksi, että kirjanpainajia ja kirjakauppiaita on kielletty oikeuksiensa menettämisen uhalla pitämästä kaupan kirjaa nimeltä Doktor Faust's leverne, gärning och helvetesfärd, joka on yleisen painovapauden määräysten vastainen.  Porvoossa kirjansitoja Arvid Granberg saatuaan Tukholmasta kaksi kappaletta teosta myy toisen tuntemattomalle ja tuo toisen maistraatille.  Sen puheenjohtaja ottaa pahennusta herättävän kirjan takavarikkoon.

1803:  Ranskassa ilmestyy kahdeksan sanomalehteä, joilla on 18 630 tilaajaa.  Sensuuri kieltää muun muassa sanan tasavalta käytön ja vallankumousvuosina toimineiden ihmisten nimen mainitsemisen.

1804:  Kustaa IV Aadolfin taantumuksellinen hallitus lakkauttaa turkulaisen lehden Almän Litteratu-Tidning.

1804:  Venäjällä Paavalin seuraaja Aleksanteri I peruutettuaan 1801 sortavat painolait, yksityisten painojen kiellon ja kirjojen maahantuonnin, määrää lain Venäjän ensimmäisestä järjestelmällisestä sensuurista.  Kaikki julkaistavat kirjat on tarkastettava etukäteen.

1804:  Koko tietosanakirja Denis Diderot, L'Encyclopédie 1751-80 lisätään Vatikaanin Indexiin.

1804:  Japanilainen yli 30 kirjan kuvittaja Okada Gyokuzan (1737-1812) kuvittaa 1797-1802 Toyotomi Hideyoshin 84-osaisen puolitodellisen elämäkerran Ehon taikoki, joka on yomi-hon -romaani.  Teoksen kirjoittaja on Takenouchi Kakusai.  Tokugawa-shogunaatti julistaa teoksen pannaan ja kieltää sen julkaisemisen, koska se kuvailee 1600-luvun ajanjaksoa, jolloin Tokugawa Ieyasu anastaa vallan, ja siinä esitetään Tokugawa Ieyasun pidättäminen vallasta.  Kirjaa on säilynyt silti useita kappaleita.  Hallitus Bakufu hajoaa 1840-luvun jälkeen, ja kirjojen valvonta romahtaa.

1804:  Napoleon korottaa ranskalaisen latojan ja Turkin suurlähettilään Guillaume Brune marsalkaksi.  Vapaaehtoispataljoonassa hän kohosi muutamassa vuodessa kenraaliksi.  Brune taistelee ylipäällikkönä Pommerissa.  Waterloon jälkeen Brune tunnustaa Ludvig XVIII hallitsijaksi.  Avignonissa kaksi kuningasmielistä ampuu Brunen hotellihuoneessaan.  Hänen syntymäkaupungissaan Brivessa on hänelle pystytetty muistomerkki.

1806:  Napoleon ammuttaa nürnbergiläisen kustantajakirjakauppiaan Johann Phillip Palm vihamielisten pamflettien levittämisestä muun muassa Deutschland in seiner tiefen Erniedrigung - Saksa syvässä alennustilassaan.  Kirjapörssi päättää 1863 pystyttää monumentin uhrin muistoksi.  Saksan valloitetuissa maakunnissa saa ilmestyä vain yksi lehti alueellaan ranskaksi ja englanniksi.  Tärkeät uutiset kopioidaan Moniteurista.  Hamburger Nachrichten saa nimen Affiches, annonces et avis divers de Hambourg.

1806:  Neuchatelilainen piirtäjä Abram Louis Girardet piirtää kitkerän karikatyyrin mannermaan sulkemuksesta ja joutuu muutamaksi viikoksi vankilaan.

1809:  Ruotsissa vahvistetaan uusi hallitusmuoto, jonka kuudennessa pykälässä todetaan painovapaus.  Se ei ehdi koskea Suomea, vaan Suomessa jäävät voimaan painovapauslaki 1774 ja -asetus 1792.

1809:  Suomen suuriruhtinaskunnan oma hallituskonselji asetetaan toimeensa juhlallisin menoin.  Suomen kirjapainoja odottavat muuttuneissa oloissa uudet elinehdot ja tehtävät.  Autonomisen Suomen hallituskonseljin ohjesäännössä määrätään kansliatoimituskunta huolehtimaan sensuurista, kirjakaupoista ja kirjapainoista.  Turun akatemia ja Porvoon tuomiokapituli valvovat edelleen uskonnollista kirjallisuutta.

1810-luku:  Pariisissa kielletään väritelan käyttö kehilöä väritettäessä, kun se käy äänettömästi.  Tampooneilla eli väripalloilla väritettäessä kuuluu läiske kadulle saakka, joten painotarkastajat kuulevat, missä paino sijaitsee.  Myös Saksassa kielletään telan käyttö.

1810:  Napoleon asettaa kirjapaino- ja kirjakauppatoiminnalle direktorion, tehtävän vaikuttaa, valvoa ja painostaa.  Hän vähentää Pariisin 400 kirjapainon luvun 60 painoon.  Chateaubriand joutuu epäsuosioon, ja madame de Staël karkoitetaan maasta, koska hän saa ihmiset ajattelemaan.  Napoleon vastustaa usein sensuurin liiallista intoa, mutta se on osa hänen propagandaansa.  Hän luo kuvan, että hallitsija on vapaamielisempi kuin hänen palvelijansa.  Pariisissa sallitaan neljä lehteä: Moniteur, Journal de l'Empire, Gazette de France ja Journal de Paris.  Kussakin départementissa saa ilmestyä vain yksi lehti.  Vuodesta 1811 Frankfurtin suurherttuakunnassa ilmestyy vain yksi virallinen lehti Zeitung des Grossherzogtums Frankfurt - Gazette du Grand Duché de Francfort.  Preussissa Berliinin kaksi lehteä Spenersche ja Vossische Zeitung saattavat talvella 1812-13 kertoa Ranskan tappiosta Venäjällä vain sen, minkä ranskalaiset sotilastiedonannot sisältävät.

1810:  Hollannin ranskalaisten hallitsemaa lehdistöä valvoo keskustoimisto.

1810:  Suomessa prokuraattori määrätään huolehtimaan ulkomaisen kirjallisuuden tarkastamisesta Turussa ja asiamiehet muissa kaupungeissa.

1811:  Englantilainen runoilija Percy Bysshe Shelley (1792-1822) julkaisee pamfletin The Necessity of Atheism - Ateismin välttämättömyys.  Hänet erotetaan Oxfordin yliopistosta ja parlamentista ja kirjan kappaleet poltetaan.

1811:  Buenos Airesissa  Cornelio Saavedra määrää takavarikoimaan Mariano Morenon painamat ja levittämät kappaleet Rousseaun Yhteiskuntasopimusta, ja varoittaa ettei Río de la Platassa ole sijaa yhdellekään Robespierrelle.  Moreno kuolee kaukana merellä.

1812:  Cádizin Cortes säätää Espanjan perustuslain, joka takaa lehdistön vapauden.  Espanjan kuningas Ferdinand VII lopettaa 1815 kaikki lehdet paitsi Gaceta ja Diario.  Hän joutuu 1820 myöntämään lehdistölle vapauden, mutta tukahduttaa 1823-32 jälleen.  Espanjan poliittinen lehdistö syntyy 1832-34.

1814:  Vasili Trofimovitsh Narezhnyin (1780-1825) julkaisee romaanin Venäläinen Gille Blas eli ruhtinas Gavrilo Simonovitsh Tshistjakovin seikkailuja kolme ensimmäistä osaa.  Romaani kielletään kansanvalistusministerin kreivi Aleksei Kirillovitsh Razumovski (1748-1822) aloitteesta.

1814:  Ranskassa ennakkosensuuri otetaan käyttöön.  Sanomalehtien täytyy saada Pariisin poliisin pääjohtajan ja maaseudulla prefektin lupa.  Pariisissa kullakin lehdellä on oma komissaarinsa, joka käy lehdessä monta kertaa päivässä ja voi kieltää minkä jutun tahansa.

1814:  Italiassa lehdistön kehitystä hidastavat ennakkosensuuri, velvollisuus anoa lupa julkaisemiselle ja leimavero.

1815:  Wienissä sensuuri tekee lopun poliittisesta tiedotuksesta.  Jopa Adolf Bauerlesin Allgemeine Theaterzeitung - Yleinen teatterilehti lopetetaan.

1815:  Espanjassa kuninkaallinen asetus lopettaa sanomalehdet paitsi Gaceta de Gobierno, jonka nimiseksi José Napoleón muutti haltuunsa ottaman lehden, ja Manuel Ruiz de Urive y Compañian Diario de Madrid.

1815:  Purificaciónin leirissä Argentiinassa kenraali José Artigas sallisi vapaan tuonnin kirjoille Buenos Airesiin.

1818:  Thomas Bowdler julkaisee Family Shakespearen jättämällä pois sanat, joita ei perheessä voi lukea ääneen.  Tästä tulee nimitys bowdlerismi - lyhentäminen.

1819:  Saksassa Karlsbadin asetukset kuristavat lehdistöä.

1819:  Englannissa Six Acts korottaa lehtien veroja, ja radikaalit julkaisut menevät maan alle.

1819:  Itävallan kanslerin Clemens von Metternich sensuuriperiaatteet (kirjakauppiaat määräävät Saksan yleisen mielipiteen) toteutuvat, kun Karlsbadin (Karlovy Vary Tshekissä) sensuurikäskyt eli poikkeuslait koettavat tukahduttaa Saksan liberaalin liikkeen Saksan liitossa eriävien mielipiteiden ehkäisemiseksi määräämällä kaikki alle 320-sivuiset poliittiset pamfletit ennakkosensuuriin.  Tämän jälkeen painajat ja kustantajat käyttävät pienintä mahdollista kirjan kokoa ja suurinta mahdollista kirjainkokoa.  Sensuuri uudistetaan 1824 määräämättömäksi ajaksi, mutta pysyy voimassa 1848 asti.

1819:  Carl Anton Londicer painaa Vaasassa uskonnollisen pikkukirjasen tuomiokapitulin luvatta.  Kirjanen takavarikoidaan ja Londicerille tuomitaan sakko.  Asian käsittely päättyy 1825.

1820-luku:  Suomessa torjutaan ruotsalaisten lehtien tilaamista.

1820:  Ranskassa aloitetaan sensuuri, kun kruununperillinen Berryn herttua murhataan.

1820:  Nuori Aleksandr Pushkin kirjoittaa teräväkärkisiä poliittisia pilkkarunoja epigrammeja tunnetuista henkilöistä.  Kun ne julkaistaan, hänet karkoitetaan Etelä-Venäjälle.  Pushkin ei osallistu 1825 dekabristikapinaan.  Hän pyytää vapautusta karkotuksesta, ja saa sen tehden sovinnon tsaarin kanssa.

1820:  Esivalta kieltää Justin Bertuchin lehden Oppositionsblatt Weimarissa.

1821:  Saksassa aikakauslehti Die Wage lakkautetaan myrkyllisen kielenkäyttönsä vuoksi.  Sen toimittajana on Ludwig Börne (1786-1837).

1821-23:  Meksikon keisari Agustin Iturbide tukahduttaa hänelle epämieluisat lehdet.  Hänen jälkeensä julistetaan jälleen lehdistön vapaus.

1821:  Sensuuri lopettaa Åbo Morgonbladin vaarallisena kansallisena lehtenä.  Arwidsson  jatkaa Mnemosynessä, mutta hänet  karkotetaan yliopistosta, ja hän muuttaa Ruotsiin.

1822:  Turun Wiikko-Sanomat saa ulkomaanuutisten julkaisukiellon asetuttuaan Kreikan vapauspyrkimysten puolelle.

1823:  Kaikki Venäjällä kielletty kirjallisuus kielletään myös Suomessa.  Ulkomaisten kirjojen valvontaa tehostetaan.  Asetus luo kiinteämmät muodot senlaatuisten rikkomusten rankaisemiselle, jotka kohdistuvat Ruotsin vallan aikaisiin tuolloin voimassa oleviin painovapausasetuksiin.

1824:  John Fairbairn ja Thomas Pringle alkavat toimittaa lehteä South African Commercial Advertiser.  Viranomaiset hiljentävät sen 18 numeron jälkeen.  Painaja Georg Greig joutuu lopettamaan, kun lehti kielletään yhden oppositiomielipiteen vuoksi.

1825:  Venäjän tsaarin Aleksanteri I kuoltua tapahtuu dekabristien - joulukuunmiesten kapinayritys.  Sen jälkeen Nikolai I ryhtyy ankariin toimenpiteisiin: muun muassa sanomalehti- ja muuta sensuuria tiukennetaan sekä muutamat vapaamieliset kirjailijat karkoitetaan Pietarista.

1826:  Venäjällä julkaistaan uusi "rautainen"  sensuuriasetus, jota 1828 hieman lievennetään.

1826:  Legendan mukaan Nikolai I antaa anteeksi Pushkinille tämän poliittiset nuoruuden harha-askeleet ja ryhtyy runoilijan suojelijaksi.  Mutta Nikolai ja santarmien päällikkö Benkendorf eivät antaneet anteeksi, ja heidän suojeluksensa ilmenee nöyryytyksinä.  Benkendorf tiedottaa 1827 Nikolaille, että jos onnistumme ohjaamaan hänen kynäänsä ja puheitaan, niin siitä on kyllä hyötyä.  Pushkinista halutaan tehdä vallitsevien olojen ylistäjä.

1827:  Viipurissa ilmestyy A Cedervallin painamana Jacob Judénin eli Jaakko Juteinin (1781-1855) teos Anteckningar af Tankar uti Warianta Ämnen - Muistiinpantuja ajatuksia erilaisista aiheista, joka käsittelee uskontoa ja autuudenoppia maassa hyväksytyn uskontunnustuksen ja puhtaan evankelisen opin vastaisesti.  Kämnerioikeudessa Juteini tuomitaan sakkoon, kirjanpainaja tuomitaan sakkoon ja kirjat määrätään takavarikoitavaksi ja hävitettäväksi.  Tammikuussa 1829 Viipurin torilla palaa julkisesti kirjarovio maistraatin käskystä.  Kuitenkin hovioikeus kumosi jo ennen kirjojen polttamista harhaoppisyytökset ja sakkotuomion.  Juteinia pidetään ensimmäisenä suomalaisena kirjailijana.

1829:  Venäjän mallin mukaan muokataan Suomelle sensuuriasetus.  Suomessa kielletään kaunokirjalliset, taiteelliset ja tieteelliset teokset, joiden katsotaan loukkaavan kristinoppia tai halventavan Venäjän keisarillista huonetta, hallitusta, perustuslakeja, hyviä tapoja tai yksityisten henkilöiden kunniaa ja mainetta.  Venäjän keisarin antamalla ennakkosensuuriasetuksella Suomeen perustetaan sensuuriylihallitus, joka asetetaan valvomaan kirjapainojen toimintaa.  Saatetaan voimaan paikallinen sensuurijärjestelmä kaikille kirjapainopaikkakunnille.  Kaikki painotuotteet joutuvat painoasiamiehen ennakkosensuuriin, jotta estetään kirjoittelu, joka asettaa epäilyksen alaiseksi uskollisuuden jumalaa, kirkkoa ja esivaltaa kohtaan.  Sensuuriylihallitus lausuu mielipiteensä privilegioanomuksista.  Asetus alistaa myös kirjakaupat, lainakirjastot ja kirjahuutokauppakamarit sensuuriylihallituksen valvontaan.  Postilaitos avaa kirjeitä ja seuloo ulkomaisia lehtiä.

1830:  Ranskassa kuningas Kaarle X sensuroi lehdistöä ja säätää, että sanomalehdillä tulee olla julkaisulupa, joka uusitaan joka kolmas kuukausi.  Jos sanomalehteä julkaistaan luvatta, niin lehden painokoneet ja kirjakkeet takavarikoidaan.  Kun kuningasta uhmaten Pariisissa ilmestyy neljä sanomalehteä, poliisiprefekti lähettää poliisit sulkemaan kapinallisten lehtien painot.  Kapinallisten jakamissa pamfleteissa julistetaan, ettei kuningas ole kelvollinen hallitsemaan.  Lehtimies Adolphe Thiers, yksi Nationalin perustajista, lähtee Neuillyyn taivuttelemaan Orléansin herttuaa Louis-Philippe Pariisiin.  Tämä johtaa heinäkuun vallankumoukseen ja monien sanomalehtien levikin kasvuun.  Sittemmin pääministeri Thiers määrää 1871 kukistamaan Pariisin kommuunin.

1830-31:  Suomessa sensuroidaan ruotsalaisia lehtiä Euroopan vallankumouksellisten liikkeiden päivinä.  Yli tuhannen ruotsalaisen lehtinumeron tulo Suomeen pidätetään 1831 ja 11 ruotsalaista lehteä saa porttikiellon Suomeen: Svenska Medborgaren, Stockholms Posten 1832, Dagligt Allehanda, Aftonbladet, Journalen ja Uppsala Correspondent 1833, Nationalförening, Nya Argus, Göteborgs Handelstidning ja Skånska Correspondent 1834 sekä Svenska Bondens Tidning 1836.

1831:  Maaherrat määrätään toimittamaan Venäjän keisarillisen kanslian kolmanteen osastoon kappale kutakin Suomessa painettua sanoma- ja aikakauslehteä.  Kaksinkertaista painotuotteiden valvontaa pidetään tarpeellisena.

1832:  La Caricaturen piirtäjä Honoré Daumier joutuu sarjastaan Naamioita puoleksi vuodeksi vankilaan.

1832:  La Caricaturen valtaapitäviin kohdistama iva tuo julkaisijalle Charles Philippon vapausrangaistuksen, ja lehti lakkautetaan määräajaksi.  Lehti lopetetaan 1835 uusilla sensuurilaeilla.

1834:  Casanova de Seingaltin (1725-98) Memoires 1791-98 - History of my life - Casanovan vaellusvuodet lisätään Vatikaanin Indexiin.

1834:  Venäläinen vallankumousmies ja materialisti Aleksandr (Alexandre) Ivanovitsh Herzen (1812-70) vangitaan vapaamielisten aatteidensa vuoksi ja karkotetaan maaseudulle.  Hän pääsee 1847 lähtemään ulkomaille.

1835:  Saksalainen lehti Junges Deutschland kielletään.  Sen tekijöistä Börne ja Heine asuvat Ranskassa maanpaossa.

1835-49:  Venäjällä Hans Christian Andersenin (1805-75) Eventyr I-II 1835-37 on kielletty tsaarin Nikolai I aikana.

1835:  Ranskassa sensuurilakeja tiukennetaan.  Herjauslakien uudelleen kirjoituksen jälkeen kaikki pilapiirrokset on tarkastutettava prefektillä tai sisäministeriössä.

1836:  Saksalaisen kirjailijan Heinrich Heine (1797-1856) jotkut kirjoitukset lisätään Vatikaanin kiellettyjen kirjojen listalle.  Kiellon takana ovat Itävallan pääministeri Metternich, joka lukiessaan Heinen runoja: Oivallista, kerrassaan erinomaista!  Kieltäkää ne heti!, ja paavi Gregorianus XVI, jotka pelkäävät Ranskan vallankumouksen toistuvan ja vaientavat vallankumouksen epähenkeä edustavan Heinen.  Kiellettyjen kirjojen myyminen, ostaminen ja lukeminen on katolisilta kielletty pannaan joutumisen uhalla.  Heinen teokset oli kielletty Preussissa.

1837:  Preussissa kielletään sensuuriaukot lehdissä.

1840:  Charles Joseph Traviès de Villers kuvaa Pariisissa ilmestyneessä litografiassaan sensoreiden ja kriitikoiden työtä.

1841:  Vatikaani liittää Honoré de Balzacin (1799-1850) teokset Indexiin.

1841:  Preussissa kuningas Fredrik Vilhelm IV kannattaa vapaamielisiä ajatuksia ja koettaa lieventää sensuuria uudella sensuuriasetuksella.  Kölnissä perustetaan 1842 Rheinische Zeitung, johon palkataan Karl Marx toimittajaksi.  Koska hän puolustaa köyhälistöä, lehti tukahdutetaan 1843.  Kuningas sallii 1847 lehdistön tiedottaa valtiopäivien toiminnasta.  Vallankumousvuonna 1848 perustetaan Neue Rheinische Zeitung Marxin johdolla.  Lehdellä on pian 6000 tilaajaa.  Kuitenkin Marx karkoitetaan Preussista.

1841:  Preussissa kielletään aikakauslehti Hallische Jahrbücher (Arnold Rugen perustama 1838) poliittisten kirjoitusten vuoksi.  Ruge alkaa julkaista lehteä Dresdenissä nimellä Deutsche Jahrbücher.

1841:  Suomessa sensuuri lakkauttaa pietistisen lehden Evangeliskt Veckoblad (1836-39 Tidningar i andeliga ämnen).  Myöhemmin sensuurin kiristyminen vaikuttaa parin muun herännäislehden lakkauttamiseen.

1842:  Viranomaiset ovat levottomia Rheinische Zeitung -lehdestä, ja Preussin keskushallitus ehdottaa lehden lakkauttamista.  Reininmaakunnan maaherra pelkää sen aiheuttavan levottomuuksia ja lupaa tarkempaa valvontaa.  Eräs sensori on niin paksupäinen, että sensuroi eräästä lehdestä ilmoituksen Danten Divina Comedian saksannoksesta, koska jumalallisista asioista ei pidä tehdä komedioita.  Brockhausin 1837 perustama edistyksellinen Leipziger Allgemeine Zeitung kielletään Preussissa ja lakkautetaan.  Marx arvostelee kieltoa lehdessä Rheinische Zeitung.

1843:  Saksin hallitus lakkauttaa kuninkaan Fredrik Vilhelm IV painostuksesta Deutshe Jahrbücher -lehden.  Kuninkaan johtama ministerineuvosto päättää lakkauttaa Rheinische Zeitung -lehden.  Viranomaiset kieltävät Deutsch-Französische Jahrbücher -lehden Preussissa, ja satoja kappaleita takavarikoidaan rajoilla.  Marxista ja muista annetaan pidätysmääräys, ja Marxista tulee pakolainen.  Deutsch-Französische Jahrbücher -lehden ensimmäinen kaksoisnumero jää viimeiseksi.

1845:  Ranskan sisäministeri Guizot määrää Vorwärts - Eteenpäin -lehden lakkautettavaksi ja lehden taustavoimat (Marx, Heine ja muut) karkotettavaksi.  Ludvig Filipin kerrotaan huudahtaneen: "Meidän on puhdistettava Pariisi saksalaisista filosofeista!"

1846:  Sanomalehti Suomalainen lakkautetaan jutun Uskon kauppias vuoksi, jonka katsotaan loukkaavan ortodoksista kirkkoa.

1846:  Suomessa sensorit asetetaan läänien kuvernöörien valvontaan.  Snellmanin Saima lakkautetaan, sillä se saa kenraalikuvernöörin Alexander Menshikov suhtautumaan epäluuloisesti Suomen sensuurilaitokseen.  Valtakuntaa varjellaan eurooppalaisilta levottomuusilmiöiltä.  Sensuuri ja lehtien julkaisuluvat tulevat 1847 kenraalikuvernööristä riippuvaiseksi.

1847:  Sensuuri lopettaa Kanavan.  Suometarta sensuroi sensuurin ruumiillistunut ilmentymä professori GF Aminoff.

1848:  Ranskassa lopetetaan sanomalehtiä, koska ne eivät kykene maksamaan takuumaksua.  Le Peuple constituant aloitti tasavallan kanssa, ja lopettaa tasavallan kanssa.

1848:  Badenissa kokoontuva kansankokous vaatii muun muassa lehdistön vapautta.

1848:  Neue Rheinische Zeitung, Organ der Demokratie ja kolme pikkulehteä lakkautetaan toistaiseksi.

1848:  Saksassa hylätään kirjojen ja lehdistön sensuuri.

1848:  Ranskan vallankumouksen jälkeen Itävallassa annetaan lehdistölle väliaikaiset säännöt, mutta ylioppilaat polttavat ne yliopiston aulassa, ja hallitus vetää ne takaisin eli Itävallassa hylätään kirjojen ja lehdistön sensuuri.  Eri vaiheiden jälkeen vuoden lopulla Wienin piirittäjä ja voittaja prinssi Alfred zu Windischgrätz lopettaa kaikki lehdet paitsi Wiener Zeitungin, ja palautetaan ennakkosensuuri, joka on taantumuksen alku.

1848:  Unkarissa Sandor Petöfi vaatii lehdistön vapautta ja sensuurin lakkauttamista.

1848:  Italian liberaalit kampanjoivat lehdistön vapauden puolesta.

1848:  JL Runebergin Fänrik Ståls Sägner I ilmestyy jouluksi.  Peter Widerholm painaa Porvoossa Vänrikkejä 2100 kappaletta, joista hän ehtii sitoa 100 kirjaa.  Näissä on kustantajaksi merkitty AM Öhman.  Kirja valmistuu niin myöhään, ettei sensuurikomitea ehtisi käsitellä sitä ennen joulua.  Niinpä Runeberg tekee lain vastaisen päätöksen julkaista Vänrikit omalla kustannuksellaan ilman kustantajamainintaa ja sensuurin tarkastusta.  Hän ansaitsee lähes kaksi kertaa niin paljon kuin mitä olisi saanut kirjastaan Öhmanin kustantamana.  Runberg nauttii vuodesta 1839 keisarin elinikäistä tuhannen ruplan apurahaa.

1848:  Venäjän salaisen sensuurikomitean päällikkö kenraalikuvernööri Menshikov aloittaa Suomessa tiukan sensuurin, jotta sanomalehtimiehet ja kommunistit eivät pääsisi määräilemään yhteiskunnassa.  Venäjä pelkää vallankumouksellisia läntisiä vaikutuksia.  Määrätään, että sanomalehdet saavat kirjoittaa yleisistä asioista vain virallisen lehden mukaan ja että ulkomaan uutisissa on noudatettava Pietarin virallista lehteä tai sensuurin jo hyväksymiä julkaisuja.  Ankaraa sensuuria kestää 1855 saakka.

1848:  Antero Vareliuksen näytelmässä Vekkulit ja kekkulit viitataan sensuuriin: "Olisin minä mielenmittaajana (sensori) niin en antaisi präntätä paitsi viimeisin sivu Helsingin Sanomista (Helsingfors Tidningar, Topelius)".

1849:  Kaikki Neue Rheinische Zeitungin toimittajat joko karkotetaan Saksasta tai heitä uhataan pidätyksellä.  Viimeinen numero ilmestyy punavärillä painettuna ja sitä myydään 20 000 kappaletta.  Marx luovuttaa kaiken mitä jäi jäljelle, myös julkaisematta jääneet käsikirjoitukset, Neue Kölnische Zeitungille.

1850-luku:  Sensuuriylihallitus rajoittaa kirjakauppojen määrää Suomessa.  Raaheen ei tarvitse perustaa kirjakauppaa, sillä Kokkolassa ja Oulussa sellainen on.  Raumalle riittävät Porin ja Uudenkaupungin kirjakaupat, Loviisalle Porvoon ja Haminan, Kajaanille Kuopion ja Oulun sekä Jyväskylälle Kuopion, Vaasan ja Hämeenlinnan kirjakaupat.  Kansan ei ole hyvä lukea liian paljon.  Se voi olla vahingollista tai tarpeetonta, joka voi hävittää kansan kiintymyksen työhön.

1850:  Saksassa lehtien luvat ja verot tulevat takaisin.

1850:  Ranskassa kiristetään lehdistölakia.  Takuita ja leimaveroja korotetaan.  Päätoimittajat velvoitetaan varustamaan kaikki poliittiset artikkelit tekijän nimellä.

1850:  Venäjällä Nikolai I kieltää Honoré de Balzacin teokset sekä Victor Hugon Hernanin ja Notre-Damen kellonsoittajan.

1850:  Englannissa kielletään kirja Alexandre Dumas nuorempi, La dame aux camélias 1848 - Kamelianainen, sitten 1852 Ranskassa ja 1863 Italiassa.

1850:  Suomessa kieliasetuksella kielletään suomeksi julkaisemasta muuta kuin taloudellista ja uskonnollista tekstiä.  Menshikov pelkää Ruotsista leviävää demokraattista sosialismia.  Kielletään kokonaan painamasta suomeksi valtiollisia uutisia tai tietoja rikoksista ulkomailla samoin kuin romaanien julkaiseminen suomeksi.  Ulkomaisen kirjallisuuden valvontaa tehostetaan 1851.  Kielisäädös lakkaa 1854 keisarin päätöksestä olemasta voimassa, vaikka se vasta 1860 kumotaan virallisesti.

1851:  Norjassa saamenkieliset koulut määrätään norjankielisiksi.  Thomas von Westenin ja NV Stockflethin toiminnalle rakentuneet koulut ehtivät toimia 23 vuotta.

1852:  Ranskassa kootaan kaikki sensuurilait yhteen.  Lehtien on hankittava uusi lupa henkilökunnan vaihdoksessa.  Ulkomaisia lehtiä ei sallita.  Verot ja postimaksut nousevat.  Pariisiin jää 14 sanomalehteä.

1852:  Venäjällä kielletään teos Harriet Beecher Stowe (1811-96), Uncle Tom's Cabin 1852 - Setä Tuomon tupa.  Sen myynti kielletään 1855 Italiassa.  Venäjännös kielletään 1858.

1854:  Keisari Nikolai I sallii sotatietojen painamisen suomenkielisiin lehtiin Russkij Invalidin mukaan.  Keisari hyväksyy kieliasetuksen lieventämisen.

1855:  Vapaamielinen Morgonbladet lakkaa ilmestymästä Helsingissä.

1855-61:  Sensuuri hylkää lehden Viborg, tidning för litteratur, handel och ekonomi useita artikkeleja.

1856:  Vatikaanin Index librorum prohibitorumiin liitetään teokset John Stuart Mill (1806-73), A System of Logic 1843 - Logiikan järjestelmä ja Principles of Political Economy 1848 - Poliittisen talouden periaatteet.

1856:  Helsinkiläislehden Dagen näytenumeron on määrä ilmestyä, mutta Pietarista tulee selityksettä painokielto ja oikeudet peruutetaan.  Oulun Wiikko-Sanomat saa sensuurilta kiellon julkaista ulkomaanuutisia.  Kustantajan uhatessa lakkauttaa lehden kielto peruutetaan ja lehden erioikeuksia laajennetaan.

1857:  Ranskassa Charles Baudelaire (1821-67), julkaisija ja painaja joutuvat syytteeseen teoksen Pahan kukkia säädyttömyyden vuoksi.

1857:  Ranskassa Gustave Flaubertia (1821-80) syytetään siveettömyydestä romaanin Madame Bovary - Rouva Bovary 1928 vuoksi.  Sitä pidetään moraalittomana ja Flaubert joutuu syytteeseen.  Hän välttää oikeudenkäynnissä tuomion.  Keskeneräinen Bouvard et Péauchet 1881 ruoskii poroporvarillisuutta.  Madame Bovary ja Salammbo liitetään 1864 Vatikaanin Indexiin.

1860-luku:  Bismarck panee saksalaiset lehdet kuriin lehtisäädöksillä ja myöhemmin oikeusjutuilla, poikkeuslaeilla ja lahjuksin.

1860-luku:  Espanjalaisten siirtolaisten poika José Martí (1853-95) toimittaa Havannassa koululaislehteä, johon hän kirjoittaa isänmaallisia kirjoituksia.  Niiden vuoksi Martí tuomitaan pakkotyöhön osallistumisesta siirtomaavallan vastaiseen toimintaan.  Tuomio muutetaan karkoitukseksi, ja Martí joutuu 1870 Espanjaan, jossa hän opiskelee yliopistossa ja jatkaa kirjoittamista.

1860:  Turkin ensimmäinen päivälehti on Tercüman-i Ahval - Tapahtumien Tulkki.  Sulttaani lakkauttaa lehden, koska se hyökkäilee hallitusta vastaan.

1860-luku:  Costa Rican kirkko harjoittaa sensuuria.

1860:  Kenraalikuvernööri kreivi von Berg ei hyväksy lehden nimeä Fyrbåken, tidning för Finlands kustbebyggare (Majakka, Suomen rannikkoasukkaiden lehti).  Hän kieltää lehden näytenumeron nimellä Folkwännen, koska siinä on italialaisesta vapaustaistelijasta Garibaldi kertova juttu.

1860-89:  Suomen lehdistö saa yhteensä 355 painoestettä.

1861:  Suomessa lehdistön valvonta siirretään kenraalikuvernööriltä takaisin sensuuriylihallitukselle.

1861:  Sensuuri pyyhkii Suomettaresta yli lauseet: Onnellinen se kansa, joka saa puhua suunsa puhtaaksi ja jonka hallitus ei tarvitse peljätä valkeutta ja totuutta - jolla on korva kuulla, se kuulkoon.

1864:  Vatikaanin Indexiin lisätään teokset Victor Hugo (1802-85), Les misérables 1862 - Kurjat ja Notre-Dame de Paris 1831 - Notre-Damen kellonsoittaja.

1865:  Latgalliassa ja Liettuassa kielletään käyttämästä latinalaisia kirjaimia.  Venäjästä tulee 1867 Latvian ainoa kieli.

1865:  Suomessa perustetaan Painoasiain ylihallitus.  Sensorien virat muutetaan painoasiamiesten viroiksi.  Kun Åbo Underrättelserin julkaisija ja toimittaja JW Lillja lausuu mielipiteensä Puolan kapinasta, virkamiehet ottavat hänet turvasäilöön Turun linnaan.

1866:  Pietarilainen Sovremenik-lehti lakkautetaan.

1866-77:  Pohjoismaisia kuvalehtiä pidätetään Suomessa kymmenkunta numeroa, kun pilalehteä Söndags-Nisse pidätetään 46 numeroa ja 1870 alkaen ilmestynyttä pilalehteä Kasper 43 numeroa.

1867:  Saksan sensuuri hyväksyy Marxin Pääoman painamisen sillä perusteella, että vaikka sen tarkoitus on sosialistinen, se on niin vaikeatajuinen, että se ei voi saada laajaa lukijakuntaa.

1867-1945:  Vietnamissa ei Ranskan siirtomaa-ajalta säily yhtään lehteä.

1867:  Suomessa ennakkotarkastus palautuu uuden painoasetuksen myötä painovapauslain 1865 jälkeen.  Julkaisulupaa on anottava kirjallisesti painoasiain ylihallitukselta.  Annetaan asetus ulkomaisten painotuotteiden maahantuonnista ja muulla kuin ruotsin- tai suomenkielellä julkaistavista painotuotteista.  Venäjänkieliset kirjat ovat keisarikunnan määräysten alaisia.  Kiellettyjen asioiden luetteloa lisätään 1871.

1867:  Helsingfors Dagbladin numero myöhästyy painoesteen vuoksi, ja Hufvudstadsbladetin numero jää kokonaan ilmestymättä.

1868:  Ranskassa sensuuri lakkauttaa lyhyeksi aikaa lehdet Mond ja La Lune Louis Philippen vastaisesta arvostelusta.

1869:  Englannissa määrätään painotuotteeseen painettavaksi painajan nimi ja osoite.

1869:  Koska Japanissa keisarin vallanoton jälkeen lehdet suosivat shogunia, ne tukahdutetaan ja säädetään lehdistölaki, jonka mukaan lehden perustaminen on mahdollista vain keisarillisen hallituksen luvalla.

1869:  Åbo Underrättelser lakkautetaan, mutta sitä jatkaa Åbo Underrättelser - Ny följd.

1860-70-lukujen vaihde:  Helsingissä estetään seitsemän lehtinumeron ilmestyminen.

1870:  Prinssi Pierre Bonaparte tappaa kaksintaistelussa toimittajan Victor Noir (oikeastaan Yvan Salmon) (1848-70), joka loukkasi Bonapartea vallankumouksellisessa lehdessä La Marseillaise.

1870:  August Ahlqvist leimaa Aleksis Kiven (1834-72) Seitsemän veljestä epäsiveelliseksi niin, että painomuste punastuu Kiven teosta.  Se ilmestyy neliosaisena Nowelli-kirjastossa.  Suomalaisen kirjallisuuden seura julkaisee Seitsemän veljestä yhtenäisenä 1873.

1871:  Ranskan hallitus kieltää Pariisin tasavaltalaiset lehdet maaliskuussa ennen Pariisin kommuunin julistamista.  Versaillesin hallitus kieltää kommuunin aikana koko Ranskassa mielipiteen ilmaisuvapauden.  Kaikki Pariisista tulevat lehdet poltetaan ja sinne menevät kirjeet avataan.

1871:  Suomessa määrätään, että ellei lehden julkaisemista aloiteta kuuden viikon sisällä luvan saannista, katsotaan lupa vanhentuneeksi.

1871-72:  Pilalehti Veitikka saa Suomen sensuuriviranomaiset vihaiseksi moittimalla viranomaisia ja esivaltaa.  Sen lähes joka numero joutuu sensuurin hampaisiin, josta seuraa myöhästelyjä, ylipyyhkimisiä ja numeroiden takavarikointeja.

1872:  Tsaarin sensorit antavat Marxin Pääomalle painoluvan, sillä he toteavat kirjan vaikeaksi ja tuskin ymmärrettäväksi sekä päättelevät, että vain harvat lukevat sen ja vielä harvemmat ymmärtävät.  Venäjänkielisen laitoksen menekki on paras.

1872:  Ranskassa lopetetaan kirjojen ja lehdistön sensuuri.  Täydellinen painovapaus säädetään 1881.

1872:  Sensuuri käy pilalehden Veitikka kimppuun.  Painoasiamies CR Lindberg esittää lehden julkaisuluvan peruuttamista, johon painoasiain ylihallitus yhtyy, ja numero 8/1872 jää viimeiseksi.  Painettu numero yhdeksän ei tule lukijoille.

1873:  Yhdysvaltalainen jenkkiarmeijan veteraani Anthony Comstock (1844-1915) saa aikaan niin sanotun Comstockin lain, joka kieltää säädyttömän, irstaan, rivon tai hekumallisen aineiston kuljettamisen postitse.  Hän toimii itse kuolemaansa asti Yhdysvaltain postin erikoisagenttina (vuoteen 1906 palkatta).  Comstock keräyttää kerran 1900-luvun alussa 25 000 pornografista kirjaa ja poltattaa ne poliisiaseman pannuhuoneessa säästäen näin hiiliä.

1874:  USAssa Kentuckyssa poltetaan neljä värillisten koulua maan tasalle.

1874:  Saksassa yhdenmukaistetaan sanomalehtien valvonta.  Lehdistö alkaa elpyä.

1876:  Mark Kellogg (1831-76) kuolee ensimmäisenä AP-kirjeenvaihtajana työssään.  Hän saa surmansa Little Bighornissa.

1877:  Turkissa sulttaani Abdulhamid II ei ratifioi lehtilakia.  Kasvavan lehtien vainon aikana moni lehti joutuu lopettamaan, ja nuorturkkilaiset toimittajat lähtevät maasta.  He julkaisevat useissa maissa taistelulehtiä.

1878:  Saksan valtakunnankanslerin Otto von Bismarck aikaansaamat sosialistilait lakkauttavat kaikki 42 työväenlehteä sekä rajoittavat sosialistien oikeuksia ja vapauksia.  Laki kieltää sosialistiset järjestöt, kokoukset, tilaisuudet ja painotuotteet.  Sosialistilaki kieltoineen on voimassa 12 vuotta.

1878:  Englantilaiset säätävät Intiassa lain, joka koettaa tukahduttaa maan omakielisen lehdistön.  Laki herättää suuttumusta ja lisää järjestäytynyttä vastarintaa.

1879:  Ansbachissa alkaa ilmestyä pilalehti Reichswauwau, 1880 Leipzigissa Lämplein ja 1881 Berliner Bockbierzeitung, jotka sensuuri pian kieltää.  Ansbachilaiset toverit julkaisevat 1884 pilalehteä Reichskobold ja 1887 Deutschen Michel, mutta ne joutuvat ensimmäisen numeron jälkeen sosialistilain uhriksi.  Kielissä sensuuri kieltää 1883 pilalehdet Kieler Stichlinge, Münchhausen ja Kieler Eule.  Dresdenissä Max Kegelin toimittama pilalehti Hiddigeigei saa ilmestyä puolitoista vuotta.

1880:  Norjassa annetaan määräys, jonka mukaan saamea ja suomea saa käyttää kouluissa enää apukielenä.  Opetus on norjankielistä.

1881:  Venäjällä säädetään asetus toimenpiteistä valtiollisen järjestyksen ja yhteiskunnallisen rauhallisuuden ylläpitämiseksi sekä 1882 väliaikainen sensuuriasetus eli rankaisusensuurin voimaansaattaminen.

1882:  Leo Tolstoin (1828-1910) Tunnustus-teokselle annetaan painokielto.  Hänen teoksensa Pimeyden valta saa 1887 näytäntökiellon.  Venäjän ortodoksinen kirkko erottaa 1901 Tolstoin.  Hän kieltäytyy 1901 Nobelin kirjallisuuspalkinnosta.

1883:  Japanissa uusi lehdistölaki rajoittaa lehdistön vapautta.  Lehtiä lakkautetaan, toimittajia tuomitaan kuritushuoneeseen ja lehtiyrityksiä lopetetaan.  Meiji-hallitus sallii 1890 lehtien perustamisen, mutta sisäministerillä on oikeus julkaisukieltoon.  Useita taloudellisten vaikeuksien vuoksi lyhytikäisiä lehtiä perustetaan.

1884:  Ruotsalainen kirjailija Johan August Strindberg (1849-1912) saa painokanteen avioliittonovelleista Giftas - Naimakauppoja.  Häntä syytetään jumalan sanan ja sakramenttien pilkasta, mutta pääsee vapaaksi.  Toimittaja A Danielsson Malmössä saa kuusi kuukautta vankeutta kolminaisuuden pilkkaamisesta.  Tohtori Karl Hjalmar Branting (1860-1925) tuomitaan sakkoihin Viktor Lennstrandin runon Tervehdys painattamisesta.  Kun hän myöhemmin painattaa saman runon toiseen lehteen, hän saa kolme ja puoli kuukautta linnaa.  Lennstrand joutuu seitsemän kertaa syytteeseen puhtaan evankelisen opin kieltämisestä ja istuu vankilassa tuon tuostakin.

1884:  Tunisiassa lehdistölaki sallii lehden kieltämisen yksinkertaisella hallinnollisella päätöksellä.

1885:  Keisarillinen kirje ilmoittaa Suomen kenraalikuvernöörin oikeudesta lakkauttaa lehtiä varoituksetta.

1886:  Turkkilaiset kieltävät albaniankielen käytön ja sulkevat koulut.  Lentolehtisten julkaisijat lähtevät maasta ja painattavat ulkomailla noin 30 lehteä.

1886-87:  Matti Kurikan (1863-1915) teos Pilvenhattaroita I-II takavarikoidaan.

1886:  Werner Söderström kieltäytyy julkaisemasta Minna Canthin realistista näytelmää Hanna ilmeisesti papin E Bergroth kehoituksesta.  Söderström torjuu 1887 August Strindbergin teoksen Bland franska bönder uskonnon halveksimisen tähden ja ateistisena.  Söderström ei julkaise G af Geijerstamin esitelmiä Naisliikkeestä uudemmassa ruotsalaisessa kirjallisuudessa epäsiveellisyyden vuoksi.  Werner Söderström on entistä ahdasmielisempi 1886 murroksen jälkeen ja pyrkii sensuroimaan teoksia.

1887:  Yhdysvaltalainen painaja Albert Richard Parsons (1848-87) hirtetään Chicagossa muutamien muiden työväenjohtajien kanssa syytettynä pomminheitosta 1886 Vapun jälkeen.  Pomminheittäjä on työnantajien palkkaama provokaattori, ja chicagolainen liikemies myöntää, etteivät hirtetyt tehneet rikoslain vastaista, mutta silti heidät piti hirttää ja ammattiyhdistysliike murskata.  Parsons meni 1859 oppiin Texasin Wacossa lehteen Galveston Daily News.  Hän perusti 1868 Wacoon viikottaisen sanomalehden The Spectator ja toimitti sitä.  Parsons liittyi 1873 Typographical Unioniin.  Vappuna 1886 alkoi lakko kahdeksan tunnin työpäivän puolesta.  Pari päivää Vapun jälkeen Parsons piti puheen mielenosoituksessa, jossa räjähti pommi, ja yksi poliisi sai surmansa.

1887:  Tampereella ilmestynyt Kaarle Karikon (1842-1916) Urhot takavarikoidaan.

1888:  Englannissa kustantaja vangitaan teoksen Émile Zola (1840-1902), La Terre 1887 julkaisemisesta.

1888:  Virossa lehdiltä vaaditaan vain hallituksen mielipiteiden mukaista käsitystä.  Virulane-lehti lakkautetaan ainaiseksi ja sen toimittaja lähetetään pariksi vuodeksi kauvemmaksi valtakuntaan.

1889:  Leo Tolstoin Kreutzer-sonaatti kielletään Venäjällä, 1890 Yhdysvalloissa, 1926 Unkarissa ja 1929 Italiassa.

1889:  Japanilainen Miyatake Gaikotsu (1867-1955) herjaa lehdessään Tonchi Kyokai Zasshi - Äly-yhdistyksen lehti Meiji-perustuslain julkaisemista.  Lehti lopetetaan ja Gaikotsu saa kolme vuotta vankeutta.  Hän työskentelee vankilan painossa oikolukijana, mutta latoo salaa runoantologian.  Hän suunnittelee vankilalehteä Tesso Shirin - Runoutta rautatankojen takana, mutta ilmoitus lehdestä joutuu viranomaisen käsiin, ja lehti kielletään.

1890:  Saksassa kumotaan sosialistilait.  Sosialidemokraattisia lehtiä on 1900-luvun alussa 89 kappaletta.

1890:  Suomen sanomalehdet kohtaavat 96 painoestettä.

1890:  Pilalehti Matti Meikäläinen julkaisee valtioneuvosta KF Ordin esittävän pilakuvan varustettuna tekstillä Älä valehtele.  Pietarin tiedeakatemian presidentti suuriruhtinas Konstantin Aleksandrovitsh lähettää Suomen kenraalikuvernöörille kirjeen, jossa vaaditaan estämään Ordinin teokseen Suomen valloitus kohdistettu pilkanteko.  Kyseinen numero takavarikoidaan.

1891:  Viranomaiset lakkauttavat  Savon lähestyvien routavuosien varoitusmerkiksi.  Kuopioon tulee tieto, ettei kellekään Savon toimittajista myönnetä uuden lehden julkaisulupaa.  Tilalle tulee Savotar, Uusi Savo, 1904 Otava ja 1910 jälleen Savo.

1891:  Suomessa kenraalikuvernöörin valtaa lisätään vahvistamalla lehtien lakkautusoikeus ja antamalla hänelle oikeus julkaisulupien myöntämiseen.  Kenraalikuvernööri FL Heiden ei 1890-luvulla käytä paljon oikeuksiaan, mutta 1898 nimitetty NI Bobrikov on innokas.  Hän lakkauttaa 1899-1904 pysyvästi 26 sanomalehteä ja määräaikaisesti 46 lehteä yhteensä 74 kertaa.  Sensuurin painoeste kohtaa sanomalehdistöä 206 yksityistapauksessa, 1892: 204, 1893: 216, 1894: 146, 1895: 134, 1896: 50, 1898: 97, 1899: 375 ja 1900: 509 tapausta.  Painoeste tarkoittaa sitä, että sensori kieltää jonkin kirjoituksen tai sen osan, jolloin tämä on korjattava ja lehti painettava uudelleen.  Rangaistuksia ovat varoitukset, toimittajien erottamiset, lakkautukset sekä kiellot myydä irtonumeroita tai julkaista yksityisiä ilmoituksia.

1892:  Turkinmaalla annetaan sanomalehtien toimittajille ja painajille ohjeet: "Etupäässä ovat seuraavat tiedot julaistavat: sulttaanin ja hänen korkean perheensä terveydentilasta, vuodentulosta, jos siitä on hyvät toiveet, kaupan ja teollisuuden edistyksestä Turkinmaalla.  Ei millään ehdolla saa julaista novelleja, ellei niiden julkaisemiseen ole saatu lupaa yleisen opetuksen ja hyvien tapojen noudattamista valvovalta ministeriltä.  Sanoja 'Jatkoa seuraa' tai 'Jatketaan huomenna' on vältettävä, koska ne vaikuttavat ikävää sielunkiihkoa.  Kirjoitusten keskelle ei jätetä tyhjiä paikkoja tai pisterivejä, sillä ne antavat aihetta kiusallisiin arveluihin, häiritsevät mielenrauhaa ja johtavat loukkaaviin ajatuksiin hänen majesteetistansa.  Jos ilmoitetaan jonkun maaherran eli jonkun alemmankin virkamiehen varastaneen tai hävittäneen yleisiä varoja, tehneen murhan tai jonkun muun rikoksen, on asia joko kerrassaan jätettävä kertomatta tai toteennäyttämättömänä esitettävä.  Ehdottomasti on kielletty julkaisemasta anomuskirjoituksia, joiden tarkoituksena on saattaa valituksia valtion viranomaisten vääryyksistä hallitsijan tietoon.  Luvallista ei ole kertoa vieraissa maissa tehdyistä murhayrityksistä hallitsijaa kohtaan eikä kapinallisista liikkeistä muissa maissa, sillä senlaisten asiain tunteminen ei ole rauhaa rakastavalle väestöllemme hyödyksi.  Näitä uusia sääntöjä ei saa painaa sanomalehtiin, koska se voisi antaa aihetta pahansuoviin arvosteluihin ja muistutuksiin tyytymättömien puolelta."

1892:  Englannissa kielletään Henrik Ibsenin (1828-1906) näytelmän Gengangere 1881 - Kummittelijat esittäminen.

1892:  Suomessa säädetään lehdistönvalvonta, joka ei salli toimittajien saada ulkomaisia lehtiä sensuroimattomina.

1894:  Kaikki Émile Zolan (1840-1902) teokset joutuvat Vatikaanin Indexiin.

1895-1945:  Taiwanilla Japanin miehityksen aikana kiinankieli on kielletty.

1895:  Työmies saa varoituksen painoasiain ylihallitukselta Heidenin kehotuksesta.

1897:  Tunisiassa lakkautetaan Al Hadira - Läsnäolija.

1897:  Kun Arvid Järnefeltin (1861-1932) Maria ilmestyy, niin Uusi Suometar kehottaa lukijoita ostoboikottiin.

1897:  Painoasiain ylihallitus muistuttaa painoasiamiestä HR Wennerström Työmiehen sensuroinnin terävöittämisestä.

1898:  Kiinan keisarinna singahduttaa pannaanjulistuksen 56 maan sanomalehteä vastaan.  Koko drakoonisessa ankaruudessaan kuuluu julistus seuraavasti: "Koska sanomalehdet ovat omiaan vain kiihottamaan rahvasta ja mullistamaan olevia oloja, ja koska sanomakirjurit kuuluvat vain kirjalijasäädyn hylkyihin, ei tuollaisten vaarallisten laitosten olemassaolosta voi olla mitään hyvää.  Sen tähden käskemme me nyt, että kaikki valtakunnassamme ilmestyvät sanomalehdet on lakkautettava sekä niiden julkaisijat ja toimittajat vangittava ja rangaistava lain ankarimpain määräysten mukaan."  Hirttonuoran silmukkaan ei ainoastaan sanomalehtimiehet vaan myöskin heidän jälkeläisensäkin aina kymmenenteen polveen saakka saavat pistää päänsä.

1898:  Émile Zola (1840-1902) julkaisee avoimen kirjeensä J'accuse - Minä syytän.  Juutalainen kapteeni Alfred Dreyfus tuomittiin 1894 Pirunsaarelle sotilaallisten  salaisuuksien myymisestä.  Vapauttavia todisteita löydettiin 1896, mutta niitä ei käytetty armeijan painostuksesta.   Zola tuomitaan armeijan herjauksesta ja hän pakenee Englantiin, mutta armahdetaan.  Dreyfus armahdetaan 1899 ja vapautetaan virallisesti 1906.

1898:  USAn sotajoukot pystyttävät Filippiinien sensuurin.

1898:  Norjan koululaki kieltää käyttämästä saamea saamelaisalueen kouluissa.

1898:  Nikolai Ivanovitsh Bobrikov (1839-1904) tulee Suomen suuriruhtinaskunnan kenraalikuvernööriksi.  Hänen kaudellaan 1904 mennessä 26 sanomalehteä lakkautetaan kokonaan ja määräaikaisesti 46 lehteä yhteensä 74 kertaa.

1898-1905:  Suomessa hylätään 60 lehtianomusta, joista 36 suomenkielisille ja 24 ruotsinkielisille lehdille.

1898:  Runoilija-arkkitehti Karl August Tavaststjerna (1860-98) kirjoittaa runon En patriot utan fosterland, joka kielletään aluksi, mutta vapautetaan.

1899:  Helmikuun manifesti aloittaa Suomen ensimmäisen sortokauden, ja sensuuria kovennetaan.  Kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikov, joka saa oikeuden antaa lehdille myös varoituksia, aloittaa Suomen venäläistämistoimet.  Suomessa lakkautetaan 1899-1900 "ainiaaksi" 11 ja määräajaksi 31 lehteä sekä 1899-1905 useita sanomalehtiä, 16 suomen- ja 10 ruotsinkielistä ainaiseksi, 46 lehteä 74 eri tapauksessa väliaikaisesti yhdestä kolmeksi kuukaudeksi.  Päivälehti lakkautetaan kolmeksi kuukaudeksi ja sitten ainiaaksi.  Venäjän sensuurilaki ulottuu tekstin lisäksi painettuihin kuvatuotteisiin.  Siksi maahan salakuljetetaan saksalaisia postikortteja.  Kenraalikuvernöörin kansliaan perustetaan Neuvotteleva sensuurikomitea, joka vahvistetaan 1900 asetuksella.  Bobrikovin mielestä sanomalehdistö on ahjo, josta kaikki levottomuudet ja Venäjän vastainen mieliala lietsotaan.

1899:  Bobrikov lakkauttaa Östra Finlandin ensimmäisenä sanomalehtenä lopullisesti ilmeisesti pelotteeksi muille lehdille.  Lehden jatkoksi perustetaan Viborgs Nyheter.

1899:  Nya Pressen lakkautetaan määräajaksi, mutta toimitus julkaisee erinimisiä tilapäislehtiä kunnes Bobrikov kieltää ne.

1899:  Työmies saa ensin varoituksen ja sitten kuukauden ilmestymiskiellon, koska se oli tehnyt hyökkäyksiä Venäjältä lakonmurtajia hankkineita leipurimestareita vastaan.  Työväenlehdistöön kohdistuu kovennettu sensuuri, johon porvaristo on myötävaikuttamassa.

1899:  Hufvudstadsbladet saa 11 varoitusta sensuurilta.

1899:  Pohjalainen lakkautetaan puoleksi vuodeksi.  Omistaja ja toimittaja Ossian Ansas (entinen Husberg) julkaisee lehteä ennakkotarkastuksetta, jolloin lehden painaminen lopetetaan poliisivoimin.  Ansas julkaisee lehden Kyrö näytenumeron, mutta ei saa sille julkaisulupaa, ja jatkaa Pohjalaista eri nimisin tilapäislehdin, jotka voidaan painattaa paikallisen sensorin suostumuksella.  Sensori vaihdetaan tiukempaan, jolloin Ansas saa tyytyä ilmoituslehtisiin.

1899:  Helsingissä Aftonposten kielletään tilapäisesti, mutta 1900 lakkautetaan ainiaaksi.

1899:  Yritetään perustaa lakkautetun Haminan Sanomien tilalle Haminan Uutiset, mutta sille ei saada lupaa.

1899:  Bobrikov lakkauttaa ennakkovaroituksetta vanhasuomalaisen pilalehden Matti Meikäläinen, joka kuvaa naurettavasti ortodoksisia pappeja ja julkaisee pilakuvia viranomaisille arasta Kyyrölän kansakoulurettelöstä.  Perustuslailliset ruotsinmielinen Fyren ja nuorsuomalainen Velikulta saavat usein painoesteitä.

1899:  Sorvari Otto Tiuppa julkaisee puoli vuotta työväenhenkistä pilalehteä Kompia.  Sensuuriviranomaisten kanssa tulee vaikeuksia, ja painoviranomaiset eivät uusi julkaisuoikeuksia.

1899:  Turun Kirjapaino kieltäytyy painamasta Länsisuomen Työmies -lehteä, ja se siirretään GE Janssonin kirjapainoon Tampereelle.

1899:  Eetu (Edvard) Iston (1865-1905) maalaus Hyökkäys valmistuu.  Se leviää painokuvina lähes kaikkien suomalaiskotien seinille.  Painokuvia sensuroidaan ja takavarikoidaan, painolaattoja hävitetään ja santarmit etsivät kuvia kodeista.  Ensimmäiset painojäljennökset tehdään Helsingissä Tilgmannilla, mutta viranomaiset takavarikoivat laatan ja osan kuvista.  Osa kuvista viedään Tukholmaan, jossa Tilgmannin nimi raaputetaan pois ennen kuvien palauttamista Suomeen.  Eetu Isto painattaa Berliinissä 10 000 heliogravyyrikopiota Hyökkäyksestä.  Kuva leviää postikortteina ja piraatti- eli varaskopioina Eurooppaan ja Yhdysvaltojen suomalaisten koteihin sekä Venäjälle.

1800-luvun loppu:  Venäjällä vapautetaan kokonaan sensuurista vähintään seitsemän ruplaa maksavat aikakauslehdet eli varakkaalle sivistyneistölle saadaan vapaammin välittää tietoja erilaisista asioista kuin rahvaalle.  Samoin Suomessa sensuurilla pyritään säätelemään kansan mielipiteitä.

1900-luvun alku:  Yhdysvalloissa omaelämäkerta Benjamin Franklin (1706-90), The Autobiography of Benjamin Franklin on yksi sensuroiduimmista teoksista.

1900:  Paavi Leo XIII teettää uuden Indexin ja määrää, että raamatun kansankieliset käännökset sallitaan Pyhän istuimen hyväksymisellä.

1900:  Kiinassa länsimaistumista vastustava liike polttaa Pekingin kirjaston.

1900:  Suomessa Bobrikovin aloitteesta kielletään asetuksella, että kirjanpainaja ei saa painaa aikakauskirjaa tai vastaavaa painotuotetta, joka on aiottu korvaamaan kiellettyä tai lakkautettua aikakausjulkaisua.

1900:  Painoasiain ylihallitus kieltää Suomessa levittämästä Tukholmassa 1894 painettua Ernst Schrillin teosta En rysk lärarinnas lefnadsöden - Venäläisen opettajattaren elämänkohtalo.

1900:  Kenraalikuvernöörin Nikolai Bobrikov harjoittama sensuuri kiristää otettaan Suomessa.  Hän saa oikeuden vaatia vastaavan toimittajan erottamista lakkautuksen uhalla.  Painoviranomaiset määräävät, että näkyviä jälkiä sensuurista ei lehdissä saa enää esiintyä.  Suomen lehdistöä yritetään vaimentaa ankarilla sakoilla, kovennetuilla sensuurimääräyksillä ja pakollisilla toimittajain vaihdoksilla.  Painostuksen kasvaessa aletaan käyttää lentolehtisiä ja sensuroimatonta ulkomailla tai maan alla kotimaassa painettua kirjallisuutta venäläisvastaisessa propagandassa.  Nya Pressen lakkautetaan ikuisiksi ajoiksi ja Hufvudstadsbladet kuukaudeksi, mutta Frenckell saa luvan julkaista Notis- och Annonsbladet -lehteä.  Bobrikov erottaa Päivälehden vastaavan päätoimittajan Eero Erkko, jonka hän karkottaa 1903 maasta.  Erkko osallistuu maanalaisena levitetyn Vapaiden Lehtisten toimitustyöhön ja pysyy Päivälehden toimituskunnassa.

1900:  Senaatin siviilitoimituskunta antaa ohjeen Työmiehen tiukasta sensuurista kotimaisille painoviranomaisille, kun Työmiehessä on porvarilliselle yhteiskunnalle vahingollisia kannanottoja eli kirjoituksia, joissa käsitellään luokkaristiriitoja, sosialismia, kirkkoa ja uskontoa.

1900:  Työväen sanomalehdet ja kirjallisuus ovat ankaran sensuurin alaisia.  Työnantajat kieltävät työläisiään tilaamasta omia sanomalehtiään.

1900:  Bobrikov lakkauttaa Aftonpostenin lopullisesti.  Hän ei myönnä julkaisulupia lehdille Helsingfors Allehanda ja Helsingfors Handels- och Sjöfartstidningen.

1900:  Sensuuri lakkauttaa lopullisesti lehden Uleåborgsbladet ja Wasa Nyheter vaiennetaan ainiaaksi.

1900:  Viipurin Sanomat lakkautetaan neljäksi kuukaudeksi.  Alueelta lähetetään kenraalikuvernöörille lehden puolesta myötätuntoadresseja, joissa on yhteensä 1596 allekirjoitusta.

1900:  Viborgsbladet (lehden joka kolmatta numeroa kohtaa painoeste) lakkautetaan kuukaudeksi ja 1901 lopullisesti.

1900:  Kristinestads Tidning lakkautetaan pysyvästi.

1900:  Suomalaisten postimerkkien käypäisyys ulkomaille menevissä kirjeissä lopetetaan.  Postihallinto kieltää ulkomaan kirjeissä Akseli Gallénin (Gallen-Kallela) piirtämät surumerkit, joita yksityiset valmistuttavat.  Surumerkkiä käytetään myös kotimaan lähetyksillä, mutta tämä kielletään 1901.

1901:  Helsingin keskustassa toimii salainen kirjapaino.  Sen latomo on toimittaja Ernst von Wendtin huoneistossa Itä-Heikinkatu eli nykyinen Mannerheimintie 5 ja paino kellarissa Itä-Heikinkatu 1.  Painopaikkamerkintä on G. Th. Jacob ja osoite Berliini.  Välineistön, paperin ja värin hankkivat Suomen Graafillisen Teollisuuden Harjoittajain Liiton puheenjohtaja AW Nylander ja Kauppakirjapainon ylifaktori Lauri Lyytikäinen.  Latojana toimii graafikko Elias Edvard Happonen.  Santarmit eivät löydä painoa Berliinistä, ja valvonta Helsingissä kiristyy.  Niinpä latomo ja paino siirretään lokakuussa 1902 Emsalöhön eli Emäsaloon Porvoon saaristoon vapaaherratar Fanny von Wendtin kartanoon.  Täällä on huhtikuussa 1903 odotettavissa kotitarkastus.  Siksi painokone puretaan ja kaivetaan maahan.  Pienemmät osat ja latomo kaivetaan ladon lattian alle maahan.  Parinkymmenen vuoden kuluttua latoa purettaessa löydetään koneen osia ja latomotarvikkeita.  Ne ovat tallella Kansallismuseossa.

1901:  Suomessa määrätään, että vinjetin Venäjän uutiset alla olevat jutut sijoitetaan kotimaan maaseutu-uutisten joukkoon.

1901:  Sensuuri lakkauttaa lehdet Viipurin Sanomat (lehden 1891 alkanut Supistus saa jatkaa), hämeenlinnalainen Hämäläinen, Vuoksi, Savonlinna, Tornio, Jyränkö, Jakobstads Tidning (lakkautetaan tilapäisesti ja sitten pysyvästi), Dagligt Allehanda (lakkautetaan ensin tilapäisesti ja sitten kokonaan) ja Borgå Nya Tidning.

1901:  Bobrikov ei myönnä julkaisulupaa lehdelle Hämeenmaa toistuvista anomuksista huolimatta.

1901:  Bobrikov lakkauttaa Finsk Tidskriftin kolmeksi kuukaudeksi, joka pannaan 1902 toimeen.  Arvid Mörne käsittelee nuorison asemaa Suomessa artikkelissa, jossa Bobrikov näkee yllytystä vastarintaan.  Lehti saa myöhemmin painoesteitä.

1901:  Parikkalassa nuorisoseuralaiset, jotka suunnittelivat 1890-luvulla omaa lehteä, ryhtyvät puuhamaan käsinkirjoitettua Simpelettä, mutta viranomaiset estävät sen jakamisen ja tuhoavat kaikki kappaleet polttamalla.

1902:  Norjassa kielletään tulkkien käyttö viranomaiselimissä.

1902:  Turkki kieltää albaniankieliset koulut ja kirjat sekä albaniankielen käytön jopa yksityisessä kirjeenvaihdossa.

1902:  Jyväskyläläinen vanhasuomalainen Suomalainen lakkautetaan kahdeksi kuukaudeksi erään uskonnollisen allegorian takia.  Lehden taustaryhmä koostuu lyseon lehtoreista, jotka ovat tyytymättömiä kaupungin nuorsuomalaisen lehden uskontokritiikkiin ja vapaamielisyyteen.

1902:  Östra Nyland on kolme kuukautta lakkautettuna.

1902:  Perustuslailliset julkaisevat Helsingissä Kämpissä Kansalaiskatkismuksen vanhasuomalaisia vastaan.  He julistavat vanhasuomalaiset sanomalehdet ertyisesti Uusi Suometar, Uusi Aura, Viipuri, Suomalainen, Satakunta, Vaasa, Etelä-Suomi ja Kaiku tilaus- ja ilmoitussaartoon.  Eräät yritykset vetävät ilmoituksensa pois vanhasuomalaisista lehdistä.  Boikotti horjuttaa Uuden Suomettaren taloutta.

1902:  Vanhasuomalainen Viipuri siirtyy myöntyvyyslehdeksi ja joutuu kagaalin boikottilistalle.  Ilmoitustulojen väheneminen vaikeuttaa lehden taloutta.

1902:  Säkkijärven Sanomat saa painoesteitä ja varoituksen.

1902:  Kenraalikuvernööri NI Bobrikov lakkauttaa 1902 Finsk Tidskriftin kolmeksi kuukaudeksi Arvid Mörnen 1901 julkaiseman artikkelin johdosta.  Hän pohti nuorison tehtävää Suomessa, ja Bobrikov tulkitsi sen yllytyksenä vastarintaan.

1903:  Päivälehden perustaja lehtimies ja poliitikko Eero Erkko (1860-1927) karkotetaan Suomesta.  Jo 1900 hänen oli Bobrikovin uhkakäskyn vuoksi luovuttava  Päivälehden päätoimittajan toimesta.  Bobrikov karkottaa Pekka Brofeltin maasta, jolloin hän siirtyy Ruotsiin salaisen Vapaiden Lehtisten päätoimittajaksi.  Bobrikov antaa 1903 maastakarkotusmääräyksen kaikkiaan 53 henkilölle.  Bobrikov suosii myöntyvyysmielistä vanhasuomalaista lehdistöä.

1903:  Kenraalikuvernöörin kanslia kiinnittää huomiota työväenlehtien yhteiskunnalliseen kirjoitteluun ja mielenosoituskehoituksiin.  Työmies ja Kansan Lehti saavat lakkautusuhkauksen, ja 1904 niitä kielletään käsittelemästä sosialidemokraattista puoluetta.

1903:  Bobrikov ei hyväksy lehdelle Sanomia Turusta uutta vastaavaa toimittajaa vanhan luovuttua toimestaan, ja lehti on pakko lopettaa.

1903:  Yrjö Sirola (1876-1936) pyydetään Kotkan Sanomien toimittajaksi.  Erään työmiehen kirjoituksen vuoksi lehti lakkautetaan kahdeksi viikoksi.  Bobrikov ei hyväksy Sirolaa Kotkan Uutisten toimittajaksi eikä hän saa julkaisulupaa, ja lehti lopetetaan vastaavan toimittajan puuttuessa, koska Bobrikov ei hyväksy siihen ketään.  Sirola joutuu työttömäksi, mutta alkaa kirjoitella Työmieheen ja Kansan Lehteen.

1903:  Bobrikov karkoittaa kirjakauppiaan ja kulttuurilehden Ateneum toimittajan Wentzel Hagelstam maasta tämän poliittisen toiminnan eli kansallisen puolustustaistelun vuoksi.

1904:  Jack London on erään San Franciscolaisen sanomalehden kirjeenvaihtajana Venäjän ja Japanin sodassa.  Japanilainen sensori kieltää Londonia lähettämästä kehittämättömiä kuvia, eikä hänellä ole kehitysaineita mukanaan.

1904:  Suomessa kenraalikuvernööri saa valtuudet kieltää lehtien irtonumeroiden myynnin ja yksityisten ilmoitusten julkaisemisen lehdissä enintään kahdeksaksi kuukaudeksi.  Venäläiset saavat samat oikeudet kuin suomalaiset aikakautisten kirjojen julkaisemiseen, kirjakauppojen, kirjapainojen ja kirjastojen pitämiseen.

1904:  Päivälehti lakkautetaan ainiaaksi Suomessa.  Eino Leino kirjoittaa lakkautuksen johdosta runon Mykkä laulaja.  Pian Helsingin Sanomien näytenumero ilmestyy.  Lehden päätoimittaja on Paavo Warén.

1904-05:  Sotasensuuri rajoittaa kirjoittelua Suomessa Venäjän ja Japanin sodan aikana.  Ulkomaisista lehdistä määrätään saksittaviksi tai mustattaviksi loukkaavat kohdat ennen kuin lehdet jaetaan tilaajille.

1904:  Yrjö Sirola kääntää saksalaisen August Bebelin teoksen Die Frau und der Sozialismus, mutta se ilmestyy sensuurin vuoksi nimekkeellä Nainen ja yhteiskunnallinen kysymys.  Suurlakon jälkeen toinen painos voi olla jo nimeltään Nainen ja sosialismi.

1905:  Venäjän yleislakon jälkeen työläiset valtaavat lyhyeksi ajaksi itselleen ja koko kansalle sanan-, paino- ja ammattiyhdistysvapauden, joita ei ennen ollut Venäjällä.  Venäjän hallitus julkaisee Väliaikaiset lehdistösäännöt, jotka asettavat painotuotteet viranomaisten ankaran valvonnan alaiseksi.  Venäjällä päätetään poistaa sensuuri yksityissähkeistä.  Tsaari lupaa paino- ja yhdistymisvapauden.

1905:  Liettuassa saadaan jälleen painaa liettuankielisiä kirjoja ja lehtiä, joiden painamisen tsaari oli kieltänyt tähän saakka.

1905:  Norjassa kielletään saamenkielen opetus ja käyttö Tromssan seminaarissa.

1905:  Saksan valtiopäivät väittelee kirjallisuuden ja kuvataiteen siveettömyydestä.

1905:  Englantilaisten tekemä Bengalin jako muslimienemmistöiseen Itä- ja hindujen Länsi-Bengaliin kohtaa vastarintaa, johon aktivismiin englantilaiset vastaavat lehdistösensuurilla.

1905:  Julistuskirja Suomen kansalle eli Punainen julistus 1.11 vaatii: "4:ksi.  Käytäntöön sowelluttaen ehdottoman kansalaiswapauden periaatteet waadimme me: ... c)  Sana, sekä painettu että puhuttu, on katsottawa heti wapaaksi.  Minkäänlaisia säädöksiä ja welwoituksia, jotka wähimmässäkin määrässä tahtovat kahlita tätä ihmisten ja wapaitten kansalaisten luonnollisinta oikeutta, älköön tästälähin siedettäkö."  Suomessa lakkautetaan ennakkosensuuri julistuskirjalla marraskuun manifesti suurlakon jälkeen.  Sananvapauspykälä liitetään 1906 Suomen hallitusmuotoon.  Suurlakon jälkeen majesteettirikos on yleisin peruste lehtiä vastaan, sillä niitä koskevia juttuja on yli 200 vireillä.  Paljon käytetty syyte on yllytys maanpetokseen tai tottelemattomuus lakeja vastaan.  Sananvapaus Suomessa toteutuu 1944 Suomen ja Neuvostoliiton välirauhansopimuksessa ja vahvistetaan 1947 Pariisin rauhansopimuksessa.

1905:  Obolenski lakkauttaa Björneborgs Tidningin.

1905:  Turun hovioikeudessa ratkaistaan Åbo Underrättelserin yllytyksestä vireille pantu juttu sakramentin pilkasta Sosialistin entistä vastaavaa Taavi Tainiota vastaan.  Päätös kuuluu: kaksi kuukautta vankeutta.

1905-16:  Suomessa on esillä yli 50 jumalanpilkkajuttua.  Tuomiot vaihtelevat sakoista ehdollisiin ja ehdottomiin vankeustuomioihin.

1905:  Helsingin Sanomat saa 14 painoestettä.  Obolenski kieltää lehdeltä ilmoitusten julkaisemisen kuukaudeksi, koska lehti arvosteli eräiden virkamiesten nimityksiä ja toivoi paluuta laillisiin oloihin.

1905:  Viipurilainen Karjala saa 49 painoestettä, kaksi varoitusta ja kahden kuukauden lakkautuksen.  Päätoimittaja EO Wuorinen julkaisee kirjoituksen Suometar taivaassa.  Hovioikeus vapauttaa Wuorisen 1906 lopussa syytteestä.

1905:  Boikotti kohdistetaan Aamulehteen, kun se siirtyy myöntyvyyslehdeksi.

1906:  Venäjän duuman hajottamisen jälkeen pääministeri Pjotr Arkadevitsh Stolypin aloittaa sortotoimet edistyksellisiä lehtiä ja työväenjärjestöjä kohtaan.

1906:  Poliisi tuhoaa Tiflisin laitakaupungilla kolme vuotta toimineen maanalaisen kirjapainon.

1906-15:  Suomessa ilmestyy luvatta 34 lehteä, joista 21 on aikakauslehtiä.

1906:  Senaatti lähettää maaherroille kiertokirjelmän, jossa paikallinen poliisiviranomainen määrätään suorittamaan filmien ennakkosensuuri.  Murhia, ryöstöjä ja muita törkeitä rikoksia esittävät elokuvat sekä elokuvat, joiden voidaan katsoa olevan poliittisessa, siveellisessä tai uskonnollisessa suhteessa loukkaavia tai jotka muutoin vaikuttavat raaistuttavasti tai oikeuskäsitteitä hämmentävästi, on kiellettävä.  Tarkkailu tapahtuu joko etukäteissensuurina tai käynnissä olevan elokuvaesityksen keskeyttämisenä ja niiden ohjelman tai sen jonkin osan kieltämisenä.

1906:  Bolshevikkien sotilasjärjestön julkaisut muun muassa Vestnik Kasarmi - Kasarmin Sanansaattaja, jota ilmestyy yhdeksän numeroa, painetaan salaisessa kirjapainossa maalarin Vilho Hjort asunnossa Helsingin keskustassa.  Sieltä paino siirretään Hjortin vangitsemisen ja Viaporin kapinan jälkeen diplomi-insinöörin Severi Alanne huoneistoon Katajanokalle.  Suomalaiset poliisit ja santarmit pääsevät kirjapainon jäljille 1907 Alanteen kotiapulaisen ilmiannon perusteella.  Heidän rynnätessään asuntoon paikalla on kaksi latojaa.  Kirjapainossa työskentelevä Otto Vilmi ja kaksi muuta latojaa välttävät vangitsemisen.  Alanne pakenee maanpetossyytettä Yhdysvaltoihin.  Sotilaskomitealla ei ole nyt kirjapainoa eikä monistuskonetta, ja rakennetaan kotitekoinen monistuskone eräänlainen hektografi.  Laatikkoon valetaan gelatiinin ja painovärin sekoitusta, johon tekstataan julistukset.  Paperiliuskat puristetaan yksi kerrallaan massaan,  ja niihin siityy teksti.  Monistustyö tehdään Adolf Taimen (Vastén) asunnossa.

1907-17:  Tsaarin sensuuri kieltää Maksim Gorkin romaanin Joutavan ihmisen elämä sillä perusteella, että siinä annetaan epäedullinen kuva ohranan työntekijöistä.

1907-08:  Arbetaren-lehden toimitussihteeri on seitsemän kuukautta Katajanokan vankilassa.

1907:  Kenraalikuvernööri estää Juhani Ahon Tuomio-näytelmän esittämisen.

1907-12:  Ilmari Kianto julkaisee valtiokirkkoa arvostelleita kirjoituksia ja teoksia.  Kianto vapautetaan syytteistä keisarin Nikolai II julistaessa yleisen armahduksen Romanovien hallitsijasuvun 300-vuotisen vallassaolon kunniaksi, mutta neljä Kiannon juttuja julkaissutta sanomalehteä tuomitaan sakkoihin jumalanpilkasta.

1908:  Viipurin raastuvan oikeus tuomitsee Östra Finlandin kirjapainonomistajan GA Ekholm vankeuteen ja sakkoihin valtiopetollisen kirjallisuuden painattamisesta ja levittämisen avustamisesta.  Painossa on painettu hankkimatta todistusta lehtiä Sa Narod - Kansa ja Perjot - Eteenpäin, jotka sisälsivät kehoituksia valtiopetoksellisiin töihin.

1908:  Työn toimittaja Matti Airola on kuusi kuukautta vankilassa.

1908:  Eetu Salin istuu 10 kuukautta majesteettirikostuomioita käsitelleestä kirjoituksestaan Totuutta ei saa puhua.

1909:  Irlantilaiset kirjailija George Bernard Shaw, runoilija William Butler Yeats ja teatterivaikuttaja Lady Augusta Gregory kampanjoivat taidepoliittisin keinoin jumalanpilkkalakia vastaan paljastaakseen sen älyllisen heikkouden ja sen puolustamisen poliittisen vaarallisuuden.  Englantilaiset sensorit kieltävät Shawn näytelmän The Shewing-up of Blanco Posnet esittämisen jumalanpilkkaan vetoamalla.  Shaw lisäsi teatterikappaleeseensa sen verran jumalaan viittaavia rivejä, että sensorit reagoisivat.

1909:  Espanjalaiset päätoimittajat vaativat San Sebastianissa kuningasta lopettamaan sensuurin.

1909:  Hampurin senaatti torjuu syytä ilmoittamatta kustantajan Julius Campe esityksen Heinrich Heinen muistopatsaan pystyttämisestä julkiselle paikalle.

1909:  Japanin hallitus antaa lehdistön toimintaa kuristavan asetuksen, joka on voimassa II maailmansodan loppuun.

1909:  Ruotsalainen taloustieteilijä filosofian lisensiaatti Knut Wicksell (1851-1926) tuomitaan kahdeksi kuukaudeksi vankeuteen jumalanpilkasta Ruotsin korkeimmassa oikeudessa.  Kansan Tahto kirjoittaa 1.10: Wn on istuttawa linnassa kaksi kuukautta, koska hän rehellisesti ja awoimesti on lausunut julki wakaumuksensa, wakaumuksen, joka on samallainen jokaisella  walistuneella ihmisellä.

1909-13:  Suomen Sosialidemokraattisen puolueen lehdet eli työväenlehdet saavat yhteensä 239 painokannetta, sakkoja ja vankeustuomioita pääasiassa majesteettirikosjuttuina, kun lehdistö arvostelee tsaarin hallituksen tai viranomaisten laittomuuksia.

1909:  Vankilassa ovat  Kansan Lehden Vera Ostroumow ja Savon Työmiehen Matti Autio.

1909:  Viikkolehteä Päivä vastaan nostetaan syyte majesteettirikoksesta, mutta tuomio on vapauttava.  Toinen syyte 1913 aiheuttaa yhden numeron takavarikoinnin, mutta toimittaja armahdetaan, sillä Romanovien 800-vuotisjuhlan kunniaksi pieniin rikkomuksiin syyllistyneet armahdetaan.

1910-luku:  Kaarlo Uskelan (1878-1922) useimmat teokset takavarikoidaan.

1910-45:  Korea on Japanin siirtomaana, ja Korean lehdistö kärsii.  Japani sallii vain muutaman hallinnolle myönteisen korealaisen lehden ilmestymisen tiukan ennakkosensuurin jälkeen.  Japani koettaa korvata Korean kulttuurin omallaan.  Japaninkieli on virallinen kieli, ja lehdet painetaan japaniksi.  Japanin hallituksen äänitorvena ilmestyy Keijossa (Soul)  Keijo Nippo Sha.

1910:  Suomessa painoasiamiesten virat palautetaan.

1910:  Kansan Äänen Väinö Hupli on vankilassa.  Työn toimittaja Santeri Jacobsson karkotetaan Siperiaan.

1910:  Senaatti määrää kaikki Suomessa esitettävät elokuvat tarkastettavaksi etukäteen.  Poliisi voi käyttää apuna opettajia tai muita auktoriteetteja.  Helsinkiläiset elokuvateatterinomistajat ostavat 1911 poliisilaitoksen keskusasemalle projektorin tarkastustarkoituksiin.

1911:  Venäjän duuma päättää lähes yksimielisesti, että sanomalehdistön sensuuri on lain vastaista.

1911:  Vankilassa ovat vähintään kuusi kuukautta Kansan Äänen OA Paappanen, Sorretun Voiman Jalmari Kirjarinta, Sosialidemokraatin Frans Koskinen sekä Työmiehen Emil Elo ja Kullervo Manner.

1912:  Pravda joutuu poliisin jatkuvan vainon kohteeksi.  Pelkästään ensimmäisenä toimintavuotenaan lehti takavarikoidaan 41 kertaa ja 36 oikeusjuttua nostetaan sen toimittajia ja avustajia vastaan.  Tsaarin hallitus lakkauttaa 1912-14 lehden kahdeksan kertaa, mutta se ilmestyy ilmestymistään uudella nimellä kuten Työläisten Pravda, Pohjolan Pravda, Työn Pravda, Za Pravdu - Totuuden Puolesta, Proletaarien Pravda, Put Pravdu - Totuuden Tie, Työmies ja Työtätekeväin Pravda.  Ensimmäisen maailmansodan aattona 1914 Pravdan toimitus hajoitetaan, sen toimittajat vangitaan ja lehti kielletään lopullisesti.  Vasta Helmikuun vallankumouksen jälkeen 1917 lehti alkaa ilmestyä uudelleen.  Heinä-elokuussa lehti joutuu neljästi vaihtamaan nimeään väliaikaisen hallituksen painostuksesta johtuen: Pravdan lehti, Proletaari, Työmies ja Työläisen tie.  Marraskuun 9. päivästä lähtien eli kaksi päivää Lokakuun suuren sosialistisen vallankumouksen 7.11 (25.10 vanhaa kalenteria) jälkeen bolshevikkien  puolueen pää-äänenkannattaja alkaa taas ilmestyä alkuperäisellä nimellään Pravda.

1912:  Turkissa otetaan sensuuri käyttöön Balkanin kriisin aikana.

1912:  Tunisiassa Ranskan siirtomaahallinto kieltää kansalliset lehdet.  Tunisian lehdet alkavat ilmestyä illegaalisti.

1912:  Senaatin oikeusosasto langettaa pilalehden Kurikka vastaavalle toimittajalle Albin Karjalainen puolen vuoden vankeustuomion erään lehdessä julkaistun pilan johdosta.

1912:  Suomessa vankilassa istuu viisi sosialidemokraattista toimittajaa.

1913:  Meksikossa vallankaappauksella presidentiksi noussut konservatiivi kenraali Victoriano Huerta kieltää ensitöikseen lehdistön vapaudet.

1913:  Otto Wille Kuusinen kirjoittaa Työmiehessä, että Venäjän hallitus valmistelee venäläistä painolakia ja yhdistyslakia, jotka tultaisiin ulottamaan Suomeen ja niiden mukaisesti päästämään hallinnolliset sensorinyrkit varsinkin työväenpuhujain, työväenlehtien ja työväenjärjestöjen kimppuun.

1913:  Toimittaja Taavi Tainio joutuu vankilaan.

1913:  Helsingin yliopiston kirjaston amanuenssi maisteri Rafael Lindqvist julkaisee pilalehdessä Fyren Eric Vasströmin piirroksen Ryska hovet dansar i Paatio.  Numero takavarikoidaan, ja vuosien oikeudenkäynnin jälkeen Lindqvist ja Vasström saavat kolmen kuukauden vankeustuomion.

1914:  Kanadassa Honoré de Balzacin Contes drôlatiques 1832-37 - Leikkisiä tarinoita on tullin kieltämä.

1914-18:  Saksassa lehdistötoimisto valvoo sanomalehtiä.

1914:  Saksalainen asianajaja tohtori Hans Heinrich Bürgner julkaisee artikkelin Saksassa kielletyistä julisteista eli plakaateista eli postereista.

1914:  Belgian sanomalehdet lakkaavat ilmestymästä vastalauseeksi saksalaisten sensuurille.

1914-18:  Jugoslavian alueella lopetetaan lehdet.

1914:  James Joycen (1882-1941) Dublinilaisia 1912-13 ilmestyy, ja eräät henkilöt ostavat koko painoksen ja polttavat sen Dublinissa.

1914:  Suomi julistetaan sotatilaan ja sotasensuuri astuu voimaan.  Sotatilamääräysten perusteella kenraalikuvernööri saattaa lakkauttaa painotuotteita, ja hänellä on laajat valtuudet ennakkotarkastukseen ja takavarikointiin.  Yleinen lehtien ennakkotarkastus järjestetään 1.9.  Kahdeksan lehteä lakkautetaan kokonaan sodan ajaksi, ja Hufvudstadsbladetia sakotetaan kolme kertaa.  Helsinkiläisten päivälehtien ohella pilalehtiä Fyren, Kurikka, Tuulispää ja Velikulta sekä kuvalehtiä Lördagen ja Veckans Krönika sensuroidaan sodan aikana järjestelmällisesti.

1914:  Kenraalikuvernöörin määräyksestä suljetaan sotatilan ajaksi Kuopion Uusi Kirjapaino Mikko Uotisen runokokoelman Yön valmu painattamisen vuoksi.  Paino saa luvan 1915 taas jatkaa liikettään.

1914:  Sotasensuuri lakkauttaa lappeenrantalaisen Itä-Suomen Sanomat.

1914:  Sotasensuuri lakkauttaa lehden Hangö Bladet.

1914:  Sotasensuuri lakkauttaa työväenlehden Österbottens Folkblad.  Se ilmestyy uudestaan 1917 Venäjän maaliskuun vallankumouksen jälkeen.

1915:  Englannissa David Herbert Lawrencen (1885-1930) romaani The Rainbow julistetaan Lord Campbell's Actin perusteella säädyttömäksi ja koko painos tuhat kappaletta tuhotaan.  Lyhennetty painos ilmestyy 1926 ja täysi laitos 1949.

1915:  Saksassa Kriegspresseamt julkaisee kirjan Zensurbuch - Sensuurikirja.

1915:  Belgiassa alkaa ilmestyä lain vastainen salainen lehti Libre Belgique - Vapaa Belgia, jonka nimen alla lukee: ei ole sensuurin alainen.  Heti kun Saksa valloitti Belgian, lakkasivat siellä kaikki lehdet ilmestymästä.  Kenraalikuvernööri Bissing loi uusia lehtiä, mutta ne eivät saaneet kannatusta.  Bissing ei löytänyt Vapaan Belgian julkaisupaikkaa, sillä siksi on ilmoitettu automobiili.  Ensi vuotenaan lehti julkaisee 61 numeroa.

1915-23:  USAn Haitin miehityksen aikana toimittajat hyökkäilevät Haitin hallitusta ja yhdysvaltalaisia vastaan.  Seurauksena on sensuuri ja pidätyksiä.

1915:  Sensuuri lakkauttaa Nutidin, mutta tilalle perustetaan Samtid, jota Helena Westermarck toimittaa.  Sensuuri puuttuu myös sen toimintaan.

1915:  Kirjailijan Konrad Lehtimäki (1883-1937) novellikokoelma Syvyydestä ilmestyy sensuroituna.  Kaksi kirjan 13 novellista poistetaan kokonaan ja jäljelle jätetyistä pyyhitään monia kohtia.  Tästä kertovat kirjan monet valkoiset sivut.  Sensuuri ei hyväksy nimeä Inferno.  Nimimerkki -rtt- Turun Sanomissa huomauttaa: "(...) Teoksen sielu jää tämän kautta tuntemattomaksi - toistaiseksi.  Onpa sisällysluettelossakin aukko (...) muissa on lukuisia aukkoja, jotka ovat sisältäneet kirjailijan persoonallisen sanottavan."  Kirjasta otetaan 1916 toinen painos - valkoiset sivut yhä tyhjinä.

1915:  Suomalainen aikakauslehti Hemma och ute selostaa saksalaisen sotaleivän koneistettua ja tehokasta valmistusta, mutta sensuuri katsoo sen saksalaismyönteisyydeksi ja poistaa osan tekstistä.

1916:  Suomessa kirjojen maahantuontia rajoitetaan.  Sotilasviranomaisten toimenpiteen kautta lakkautetaan Haminassa ilmestyvä sanomalehti Haminan Sanomat sodan ajaksi.  Syyksi ilmoitetaan eräs otsakkeella Vanhoja muistoja julaistu kirjoitus.  Läänin kuvernööri ilmoitti puhelimitse lehden vastaavalle toimittajalle lakkautuspäätöksestä.

1916:  Itävaltalainen teloitusryhmä surmaa italialaisen lehtimiehen Cesare Battisti.  Sotaoikeus tuomitsi hänet kuolemaan maanpetoksesta.  Oikeudenkäynnissä Battisti vaati, että häntä kohdeltaisiin sotavankina.  Lehtimies joutui Monte Cornon taistelussa itävaltalaisten sotavangiksi.  Hän oli 1914 Itävallan kansalainen, joka Italiaan paettuaan oli liittynyt Italian armeijaan.  Battisti sanoi tunteneensa itsensä italialaiseksi jo nuoresta pitäen.  Hän oli julkaissut 1900 Itävaltaan kuuluvassa Trientissä lehteä Il Popolo, jossa hän vaati Etelä-Tirolin liittämistä Italiaan.

1916:  Saksassa sensuuri kieltää Heinrich Mannin (1871-1950) satiirin Der Untertan - Alamainen 1920.

1916:  Työmies-lehdeltä estetään pääsy Kanadaan.

1916:  Juhani Ahon (1861-1921) Rauhan erakko lähetetään sensorille painettuna.  Sensori muuttaa teosta niin, että se on painettava uudelleen.  Ensimmäinen painos hävitetään lähes kokonaan.  Sotaa vastustaneita ilmauksia poistetaan.

1916:  Saksassa koulutettaville suomalaisille jääkäreille tulevien suomalaisten sanomalehtien tulo lopetetaan.  Pataljoonan johto alkaa julkaista konekirjoitettua tiedonantolehteä, jossa kerrotaan valheellista propagandaa Suomen tapahtumista.

1917:  Pääministeri Kerenski määrää sulkemaan kaksi bolshevikkien sanomalehteä.

1917:  Pääministeri Kerenski lakkauttaa lehdet.  Hänen vainotoimensa ulottuvat Suomeen.  Helsingissä lakkautetaan bolshevikkien lehti Volna.  Väliaikaisen hallituksen sotilasosasto sulkee senaatin kirjapainon, jossa Volna painetaan.

1917:  Heinäkuussa Venäjän väliaikainen hallitus alkaa vainota bolshevikkipuoluetta, lakkauttaa bolshevistiset sanomalehdet ja sulkee kirjapainot.  Bolshevistisia julkaisuja levittänyt työläinen Voinov murhataan katalasti.

1917:  Heinäkuun 28. päivän illalla tunkeutuu Senaatin kirjapainoon työajan loputtua joukko venäläisiä sotilaita, jotka alkavat omin lupinsa painaa Volna-lehteä.  Sotilasviranomaiset ajavat painotöissä olevat sotilaat pois ja sulkevat kirjapainon.  Venäjän väliaikainen hallitus oli lakkauttanut Volna-lehden bolshevikilaisuutensa takia.  Eduskunnassa asiasta on välikysymys.

1917:  Painoylihallitus kummittelee.  Nykyisissä oloissa painohallitus on anakronismi, aikaan soveltumaton, toisiin olosuhteisiin ja järjestelmiin kuuluva laitos.  Sen pelkkä olemassaolo sisältää sananvapaudelle vaaran, vaikka se on tosin tällä hetkellä siinä suhteessa herpaistu laitos.

1917:  Viipurissa kasakat muutamana päivänä estävät Karjalan ilmestymisen.

1917:  VI Lenin allekirjoittaa painoasetuksen, joka julkaistaan Pravdan marraskuun 10. (lokakuun 28.) päivän numerossa.  "Kumouksen ja sitä seuraavien päivien vaikeina mutta ratkaisevina hetkinä on väliaikainen vallankumouskomitea ollut pakotettu ryhtymään toimenpiteisiin erilaisten vastavallankumouksellisten harjoittamaa julkaisutoimintaa vastaan."...  "Jokainen tietää, että porvarillinen lehdistö on porvariston yksi mahtavimmista välikappaleista.  Erityisesti tällaisella kriittisellä hetkellä, jolloin uusi työväen ja talonpoikain valta vahvistumistaan vahvistuu, on mahdotonta jättää tämä ase ja välikappale kokonaisuudessaan vihollisen käsiin, koska tällaisena aikana sitä ei voida pitää vähemmän vaarallisena kuin pommit ja konekiväärit.  Siksi onkin ryhdytty tilapäisiin ja poikkeuksellisiin toimenpiteisiin saastan ja panettelun virran katkaisemiseksi.  Tähän niin mielellään olisivat keltainen ja muu vastapuolen lehdistö hukuttaneet kansan vast'ikään saavuttaman voiton."  Mainittu asetus tekee lopun lukuisten porvarillisten äänenkannattajien toiminnasta.  Porvariston sanomalehdistö lakkautetaan ja kirjapainot kansallistetaan ja siirretään kansan etujen mukaiseen käyttöön.

1917:  Pravdassa ilmestyy lehdistön dekreetti kolme päivää Lokakuun suuren sosialistisen vallankumouksen jälkeen.  Kiellettyjä ovat lehdet, jotka 1) kehoittavat avoimeen vastarintaan tai lainvastaisuuteen työläis- ja talonpoikaishallintoa kohtaan, 2) saavat aikaan sekasortoa tosiasioiden ilmeisen panettelevalla vääristelyllä tai 3) kehoittavat avoimesti rikolliseen eli rikosoikeuden mukaan rangaistavaan toimintaan.

1917:  Lokakuun vallankumouksen jälkeen muut kuin bolshevistilehdet alistetaan ennakkosensuuriin ja niiltä kielletään ilmoitukset.  Porvarilliset lehdet lopetetaan ensin, sitten menshevikkijulkaisut.

1917:  Nigerian kuvernööri Lordi Lugard antaa laillaan itselleen oikeuden nimittää sensori, takavarikoida painokoneita ja sanomalehtiä.

1917:  Sanomalehdiltä Raivaaja, Amerikan Työmies ja Toveri kielletään pääsy Kanadaan.