Kirjasto -1500         

Hyvä kirjavalikoima on ja pysyy mielen parhaana aarteena.  Se on mielen paras lääke.  Demokritos

Kirjat ovat viisaan ja toimeliaan miehen parhaita ystäviä.  Oma kirjasto on hänelle nautinnon ja mietiskelyn tyyssija, lyhyesti: hänen ajatustensa pyhättö.  Cicero

Kreikan sana biblion tarkoittaa kirjoitettua lehteä tai kirjaa ja theke varastoa.  Papyrusrullia säilytetään ruukuissa bibliotheke.  Papyrusrullan tunnussana on latinaksi titulus.

3000 eaa:  Mesopotamian Erachissa on Punaisen temppelin kirjasto, jossa on piktografikirjoitusta sisältäviä savitauluja.

2900-2850:  Faraon palatsissa on arkisto ja kanslia.

2600:  Thebassa on kuninkaan Khufu aikana kirjasto Kirjoitusten talo.

2500:  Sumerilaisilla on koulukirjastoja.  Koulukirjoja löydetään 1902-03 vanhasta kaupungista Shuruppak.

2462-2426:  Egyptissä Neferirkaran hallitessa työskennelleen virkamiehen haudassa kirjoitus viittaa häneen: Kirjojen talon kirjuri.  Tämä lienee ensimmäinen kerta, kun viitataan erikoiseen kirjavarastohuoneeseen tai -rakennukseen.

2400-2250:  Eblan palatsissa Syyriassa kootaan 17 000 savitaulua eri aloilta: talous, rahoitus, sanakirja, historiallinen kirjallisuus ja maanviljely.  Vanhalla ajalla ei tehdä eroa arkiston ja kirjaston välillä.

2350:  Mesopotamiassa Tellossa on kirjasto, jossa on noin 30 000 savitalua.

2300:  Nippurin (nykyään Niffer) temppelikirjastossa Irakissa on 23 000 savitaulua.

2100:  Sumerilaisissa ja akkadilaisissa arkistokirjastoissa on arkistointijärjestelmä.

2100:  Mesopotamiassa Urissa on suuri Savitaulutalo.

2050:  Sumerin ja Akkadin kuninkaalta Ur-Nammu on säilynyt tähän mennessä vanhin tunnettu lakikokoelma.

1813-1781:  Assyrian kuninkaan Shamsi-Adad aikana aletaan Marissa kerätä kirjastoa, jossa savitaulut on luokiteltu ja säilytetään eri huoneissa niiden sisällön mukaan.

1635:  Babylonian Tell ed-Derissä kerätään yksityinen lähes 3000 savitaulun kirjasto.

1600-1200:  Tuntematon hallitsija kerää heettiläisten pääkaupunkiin Hattusas eli Boghasköi Pohjois-Turkissa 30 000 savitaulun kirjaston, joka on kahdeksankielinen.  Siellä on muun muassa kaksikielinen kansainvälinen sopimuskirja.

1500-1200:  Syyrian Ugaritin palatsissa kootaan arkistoa.  Savitauluina on diplomaattista kirjeenvaihtoa, lakeja, historiaa, kauppatekstejä ja sanakirjoja.

1450:  Palestiinassa Taanachissa on kirjasto, jossa on babyloniankielisiä savitauluja.

1400-1350:  Faraoiden Amenofis (Amenhetep) III Nebmaatran ja (Niphururija-) Amenofis IV Neferkheperuran (Akhenaten, Ekhnaton) aikana kootaan Egyptin Tell el-Amarnaan diplomaattinen arkisto, joka on babylonian kielellä.  Kirjeenvaihtoa on Babylonian kuninkaiden, Syyrian ja Palestiinan ruhtinaiden, heettiläisten kuninkaiden ja Kyproksen saaren valtiaiden kanssa.  Ajan diplomaattikieli on keskibabyloniaa, joka on barbaarista ja täynnä vieraita egyptiläisiä, hurrilaisia, kanaanilaisia ja muita lainasanoja.

1400:  Amenofis III käyttää exlibristä, latinassa ex libris - kirjoista, kirjakokoelmasta, kirjastosta.  Se on vaaleansininen fajanssilaatta, jossa on tummansininen kirjoitus.  Laatan yläosassa on omistajien nimet: Amenofis III ja hänen kuninkaallinen puolisonsa Tii.  Alaosassa on kirjan nimi.  Laatta pantiin faraon papyruskääröarkkuihin.

1300-luku:  Egyptissä Tel-el-Amarnassa kootaan noin 300 nuolenpääkirjoitussavitaulua.

1200-luku:  Egyptissä Thebassa farao Osymandyas - Ramesses II - Usermaatra Setepenra (1290-24) rakennuttaa kirjaston nimellä Sielun huoltola eli parantola, jossa on noin 20 000 kääröä.

1200-luku:  Heettien pääkaupungissa Hattusha on viisi kirjastoa, joissa on yhteensä 30 000 savitaulua muun muassa sopimukset muiden valtioiden kanssa.

1250:  Assyrian kuningas Salmanassar (1274-1245) perustaa Kalhun (nyt Nimrud), jossa on savitaulukirjasto.

1115-1077:  Assyriassa Tiglath-Pileser I kokoaa kirjaston Ashuriin.

700-luku:  Assyrian Kalakhissa on kirjasto.

669-627:  Assyrian kuningas Ashurbanipal (Sardanapalos) kokoaa Niniveen 100 000 savitaulun arkiston järjestelmällisesti valtakuntansa temppeleistä.  Hän jäljennyttää vanhoja babylonialaisia kirjoituksia 1800-1600 ja merkityttää savitauluihinsa exlibrisleiman:  Ashurbanipalin, maailman kuninkaan, Assyrian kuninkaan oma.  Savitauluissa uhataan jumalien kirouksella henkilöitä, jotka hävittävät tai turmelevat kirjoja, mutta toivotaan siunausta ja menestystä niille, jotka kirjoja oikein käsittelevät.  Teksteissä on jokapäiväisiä talousasioita, kirjanpitoa ja tilejä.  On runsaasti jumaltaruja, legendoja, eepillisiä runoja, loitsuja, hymnejä, (Hammurapin) lakitekstejä, lääkeopillista, filosofista ja historiallista kirjallisuutta, kauppa- ja asioimiskirjeitä, diplomaattista kirjeenvaihtoa, oikeudenpäätöksiä sekä kielioppia ja matematiikkaa.  Jotkut tekstit käsittelevät geometriaa ja astrologiaa, joissa astrologian asema yhteiskunnassa ilmenee.  Luomiskertomuksessa maailmankaikkeuden alku kuvataan: Kun taivaalla korkeudessa ei ole nimeä, ja kun maalla alhaalla ei ole nimeä.  Ashurbanipalin kirjasto antaa Aleksanteri Suurelle ajatuksen koota suuri yleiskirjasto.

500-luku:  Samoksen Polykrateella (-522) on julkinen kirjakokoelma.

500-luku:  Intian Taxilaan (nyt Pakistanissa) perustetaan kirjasto, joka on yliopistokeskuksessa.  Se toimii 450 jaa saakka.

540:  Peisistratos (Pisistratus) (560-527) perustaa yleisen käsityksen mukaan maailman ensimmäisen julkisen papyruskirjaston Ateenaan.  Pojat Hippias ja Hipparchos jatkavat toimintaa.  Kserkses vie 484 Ateenan kirjaston sotasaaliina Persiaan, josta Syyrian kuningas Seleukos I Nikator pelastaa ja palauttaa sen.  Toisaalta väitetään, että Seleukos polttaisi kaikki Babyloniasta löytyvät kirjat.

520:  Persepoliksessa on valtionarkisto.

400-luku:  Näytelmäkirjailijalla Euripides (484-406) on varhaisimpia tunnettuja yksityiskirjastoja.

300-luku:  Filosofian koulut perustavat Ateenaan suuria kirjastoja, joissa harrastetaan runsaasti kopiointia.  Kreikan temppeleillä on kirjastoja tai arkistoja.  Aristoteleen perustamalla peripateetikkojen koululla Lyceum on kuuluisin kokoelma, joka on luokiteltu.  Platonin ja epikurolaisten koululla on kirjasto.

300-luku:  Platonilla (427-347) on yksityiskirjasto.  Satiirikko Timon (320-230) syyttää Platonia, että tämä oli tuhlannut suuren summan pythagoralaiseen tutkielmaan.  Platonin mielestä lasten tulisi opiskella ensin kirjallisuutta ja sitten musiikkia.

300-luku:  Aristoteles (384-322) omistaa kuuluisan yksityiskirjaston.  Hän alkaa 334 kerätä näytelmiä.

300-luku:  Theophrastus (370-287) kerää kirjastoonsa omien ja Aristoteleelta perimiensä kirjojensa lisäksi monenlaisia lähdekirjoja.  Neleus perii kirjaston.

365:  Bithnyan hallitsija Clearchus perustaa julkisen kirjaston Heracleaan.

350:  Kreikan ensimmäinen julkinen kirjasto avataan, mutta julkiset kirjastot alkavat yleistyä myöhemmin.

332:  Aristoteles testamenttaa kirjastonsa Vähä-Aasian Skepsiksestä kotoisin olleelle oppilaalleen Neleus, joka vie kirjat kotipaikkakunnalleen.

200-luku:  Kyproksen Citiumista kotoisin olevalla Zenonilla on kirjasto Ateenassa.

200-luku:  Jokaisessa suuressa kreikkalaisessa kaupungissa on kirjasto.

200-luku:  Vähän-Aasian Mylasaan perustetaan kirjasto.

200-luku:  Farao Ptolemaios II Filadelfos (308-246) perustaa Aleksandrian kirjaston perustamansa Mouseionin temppeliin kuninkaalliseen palatsiin.  Mouseion on Ateenan lounaispuolinen kukkula, jonka nimi saattaa viitata tarunomaiseen runoilijaan Musaios, joka tarun mukaan on haudattu kukkulan laelle, ja muusien pyhäkkö.  Museossa eli yliopistossa, tutkimus- ja opetuslaitoksessa kunnioitetaan kirjallisuuden ja taiteen jumalattaria.  Sinne kootaan arviolta 500 000-700 000 (jopa 900 000) kirjakääröä pyrkimyksenä kerätä kaikki sen ajan maailman kirjat ja tieto.  Asiamiehet hankkivat suurkaupungeista kirjoja.  Kaikkien kirjastojen on lainattava kokoelmansa Bibliotheca Alexandrinalle, jossa ne kopioidaan ja käännetään alueen pääkielille.  Kopio palautetaan lainan antajalle ja alkuperäinen teos liitetään Aleksandrian kirjaston kokoelmiin.  Tarvittaessa kirja takavarikoidaan kopioitavaksi.  Kirjasto on avoin kaikille oppineille.  Kirjaston keräämisen järjestää ja luokittelee Aristoteleen oppilas Phaleronin Demetrios (Demetrius Phalereus), joka on paennut 297 poliittisista syistä Ateenasta ja tuntee Ateenan kirjaston.  Aleksandrian kirjastoon kootaan käytännöllisesti katsoen kaikki kreikkalaisten kirjailijoiden tuotteet, eri tieteenalojen tärkeimmät tutkimukset, aiempien sivistyskielten merkkiteokset, itämaista viisautta ja muuta kuten keittokirjoja.  Kirjaston johtaja filologi Zenodotos Efesoksesta jakaa teokset kertomakirjallisuuteen, runouteen ja tieteellisiin kirjoituksiin.  Hän aakkostaa teokset tekijän nimen ensimmäisen kirjaimen mukaan.  Luokittelulla kysyjä ohjataan oikean huoneen oikealle hyllylle.  Kirjaston johtaja Kallimakhos (300-) (aulicus regius bibliothecarius - kuninkaallinen kirjastonhoitaja) luetteloi ja luokittelee pienempiin kategorioihin kriittisin reunamerkinnöin kirjallisuuden 500 000 papyruskääröä, joiden keskipituus on seitsemän metriä.  Hän erottelee draaman tragediaan ja komediaan sekä tietoteokset filosofiaan, historiaan, ennustuksiin, biologiaan, lääketieteeseen ja niin edelleen.  Luokka sekalaiset käsittää muun muassa keittokirjat.  Luettelohakemistot pinakes (taulut, kilvet) vaatii ainakin 120 rullaa.  Niissä on aakkosjärjestyksessä kirjailijat henkilötietoineen ja teoksineen sekä huone- ja hyllymerkintöineen.  Kirjaston henkilökuntaan kuuluu kirjailijoita, runoilijoita, kieliopin tutkijoita, filosofeja ja astronomeja.  Siellä työskentelevät Eukleides, Heron, Hypatia, Hipparkhos, Hippokrates, Galenos ja Arkhimedes.  Sekä museo että kirjasto on jaettu tiedekuntiin: tähtitiede, fysiikka, matematiikka, lääketiede, biologia, maantiede, kirjallisuus, filosofia ja insinööritieteet.  Kirjaston kustantamo levittää tutkimuksen tulokset Välimeren alueelle.

256-247:  Ptolemaios II Filadelfoksen (285-247) talousministerin Apollonios tilanhoitaja Zenon kokoaa suuren papyrusarkiston isäntänsä suurilla maatiloilla Arsinoiten Faijumissa.  Arkistosta saa kuvan maatilojen kokeiluista.  Arkisto löytyy salakaivauksissa 1914-15, ja sen osia on eri museoissa ja kirjastoissa.

237:  Egyptissä aletaan rakentaa Edfuun (Tbot) Horuksen temppeliä.  Sinne tulee pieni kirjastohuone.  Temppeli valmistuu 57.  Seinään on piirretty luettelo pyhistä kirjoista.

235:  Kirjallisuuden suosija Ptolemaios III Euergetes perustaa Aleksandrian tytärkirjaston Serapeionin (Serapeumin tai Serapiin) temppeliin läheiselle kukkulalle.  Siellä on noin 43 000 kääröä kertomakirjallisuutta ja lyriikkaa.  Aphthoniuksen mukaan kirjasto toimii vielä 300-luvulla jaa.

220-160:  Vähä-Aasian Pergamumiin (Pergamon) kootaan hallitsijoiden Attalus I Soter ja Eumenes II aikana kirjasto, joka kilpailee Aleksandrian kirjaston kanssa.  Legendan mukaan pergamentti - charta pergamena kehitetään täällä, kun Ptolemaios II kieltää papyruksen viennin Egyptistä.  Pergamenttia on käytetty jo aikaisemmin, mutta sen käyttö lisääntyy runsaasti.  Kirjasto ja Pergamum testamentataan 133 Rooman kansalle.  Plutarkos väittää, että Markus Antonius antaa kirjaston 200 000 teosta Kleopatralle, joten niistä tulee osa Aleksandrian kirjastoa.

213:  Kiinassa maan ensimmäinen hallitsija suvaitsematon keisari Qin Shihuangdi (Ch'in Shih Huang-ti) (260-210) poltattaa perimätiedon mukaan sopimattomaksi katsomiaan kirjoja, joissa ei kerrota lääketieteestä, maanviljelystä tai ennustamisesta, Qin- (Chin-) dynastian aikana ja säilyttää vain yhden teoksen.  Erään tiedon mukaan polttaminen tapahtuu 245.  Keisari tuomitsee hävitettäväksi kaikki kirjoitukset, joissa hänen nimeään ei ylistetä, jotta historia näyttäisi alkaneen hänen dynastiastaan.  Kiinan kirjoitusjärjestelmä yhdenmukaistetaan ja uudet tekstit tulee kirjoittaa pienellä sinettikirjoituksella.

206:  Kiinan Qin-dynastian pääkaupungin keisarillinen kirjasto poltetaan sodan aikana, kun kapinalliset valtaavat pääkaupungin, ja yli tuhatvuotisen kirjallisen kulttuurin merkkiteokset leviävät tuhkana tuuleen.  Säilyneistä teoksista toimitettiin uudelleen ja vakiintui viisi klassikkoa uudella Han-dynastian kaudella: 1) Muutosten kirja - Yi jing (I ching),  ennustustekstejä ja filosofiaa 800 luvulta lähtien, 2) Historian tai kirjoitusten kirja - Shu jing (Shu ching eli Shang shu), historiatekstejä 700-luvulta lähtien, 3) Laulujen kirja - Shi jing (Shih ching), jonka vanhimmat tekstit lienevät 1050-1000 väliltä, runoantologia toimitetaan 600-luvulla, 4) Rituaalien kirja - Li ji (Li chi) toimitetaan 200-luvulla ja 5) Kevättä ja syksyä - Chun qiu (Ch’un ch’iu), historiateksti vuosilta 722-481.  Teoksista tulee virkamieskoulutuksen perusta.  Han-dynastian aikana kirjallisuuden kirjoittamista rohkaistaan, ja kirjojen luokittelukaavioita kehitetään.  Seitsenosaiseen luokitteluun sisältyvät Konfutsen klassikot, filosofia, proosa ja runous, sotaproosa, tieteelliset ja okkulttiset kirjoitukset, yhteenvedot ja lääketiede.  Saksalainen matemaatikko, loogikko, ensyklopedisti ja mystikko Gottfried Leibniz (1646-1716) tutkii 1666 kiinalaisen Muutoksen kirjan binääri- eli kaksijärjestelmää.

200-175:  Hyvin toimeentulevat kansalaiset perustavat koulukirjaston Kreikan Kosiin.  He ylläpitävät kirjojen hankintarahastoa tai lahjoittavat kirjoja.

100-luku:  Kuningas Eukratides perustaa kirjaston Ai Khanoumin palatsiin Afganistanista koilliseen muinaisessa Baktriassa.  Se on Aleksanteri Suuren valloitusten peruja.

100-luku:  Pergamonin Acropolikseen perustetaan kirjasto.

100-luku:  Makedonian hovissa Perseus (212-165) omistaa kirjaston.

100-luku:  Jordanian Ammaniin perustetaan Philadelphian kirjasto.

100-luku:  Ptolemaioksen kouluun perustetaan kirjasto.  Oppilaat lahjoittavat valmistumisensa kunniaksi kirjoja kirjastoon.

100-luku:  Kreikassa huomattavilla kouluilla on oma kirjasto.

100-luku:  Eumenes II (197-159)  kerää käsikirjoituksia Pergamonin kirjastoon, jossa on pian 200 000 papyrusrullaa.  Esimiehenä toimii kreikkalainen Krates.  Myöhemmin Efesoksessa on suuri kirjasto.

168:  Pydnan taistelun jälkeen roomalaiset veivät Kreikasta kokonaisia kirjastoja Roomaan kuten Aemilius Paullus Makedonian kuninkaiden kirjaston pojilleen.

155:  Kiinassa kootaan varhaisia kirjoituksia muun muassa taolaisia käsikirjoituksia.

146:  Roomalaisten hävittäessä Karthagon (foinikiaksi Qart Hadasht - Uusikaupunki) kirjakokoelmia tuhoutuu liekeissä.  Joitain käsikirjoituksia säilyy, ja Scipio Aemilianus esittelee ne Afrikan provinssin hallitsijan Massinissa pojalle.  Agronomin Mago teoksen Tutkielma maanviljelystä 28 osaa säilyy.  Agronomi Columella pitää Magoa maanviljelystieteen isänä.  Rooman senaatti käännättää teokset latinaksi, ja ne käännetään myöhemmin kreikaksi.

100:  Kiinassa yleisestä historiasta ja vakiintuneista uskonnollisista kirjoituksista laaditaan kokoelma ja kirjallisuudesta luettelo.  Luokittelu on nelijakoinen: klassikot, historia, filosofia ja muut teokset.

1-luku:  Ateenalainen Teoksen Apellicon (-86) ostaa Scepsiksen Neleuksen jälkeläisiltä Aristoteleen ja Theophrastuksen kirjastot, jotka ovat huonossa kunnossa.  Ne sisältävät luultavasti ainoat säilyneet Aristoteleen työt.  Sanotaan, että Apellicon julkaisee niitä korjauksin ja liittein varustettuna.

1-luku:  Roomalaiset oppivat kreikkalaisilta käyttämään kirjastoa oppineiden tutkimusvälineenä.

1-luku:  Roomalainen Marcus Tullius Cicero (106-43) kerää kirjoja kaupunkiasuntoonsa Palatinuksella ja huviloihinsa Tusculumissa ja Antiumissa.  Publius Clodius Pulcher ajattaa hänet maanpakoon ja hävityttää palatsin ja huvilat.  Palattuaan vuoden kuluttua Cicero huomaa paljon pelastuneen ja keskittää kirjat Antiumiin, jossa kreikkalainen oppinut Tyrannion järjestää ne.  Rikkaalla roomalaisella on talossaan kirjasto, josta arkkitehti Vitruvius antaa kirjassaan ohjeita.  Huoneen pitää olla itään päin, sillä etelään ja länteen päin olevat kirjastohuoneet kärsivät kosteudesta ja toukista.  Cicero hankkii vuonna 60 oppineen tekstieditoijan Servius Clodius kirjaston.  Cicero käyttää kirjeenvaihdossaa Atticuksen kanssa kirjastoistaan nimityksiä gymnasium - voimistelupaikka, palaestra - paini- ja miekkailupaikka, xystus - kävely- tai urheilupaikka, academia ja bibliotheca.

86:  Roomalainen sotapäällikkö Lucius Cornelius Sulla (138-78) tuo valloitetun Ateenan kirjastoista tekstejä muun muassa Aristoteleen ja tapetun Apelliconin kirjaston Roomaan sekä Vähä-Aasian Skepsiksestä Neleuksen Aristoteleelta perimän kirjaston.  Siellä Rhodoksen Andronikos ja Amisuksen Tyrannion (hänellä on 30 000 rullan kirjasto) saavat 60 pelastettua Aristoteleen kirjaston tekstit.  Kirjoja joutuu myöhemmin Cicerolle, joka omistaa kirjaston Roomassa ja Tusculumissa.

78:  Konsuli Q Lutatius Catulus rakennuttaa Roomaan arkistorakennuksen tabularium (latinassa tabula - kirjoitustaulu).

66:  Lucius Licinius Lucullus Ponticus (110-56) perustaa kirjaston Rooman kalleimmalle paikalle Pincioon.  Kirjat ovat sotasaalista Vähästä-Aasiasta.  Suurin osa kirjoista on kreikankielisiä.  Kirjasto on avoin Luculluksen ystäville ja sukulaisille sekä Roomassa asuville kreikkalaisille.

48:  Caesar (100-44) taistelee Kleopatran aviomiestä ja veljeä Ptolemaios XIII vastaan, ja sodan tuoksinnassa Aleksandrian kirjaston (Ptolemaiosten palatsin Mouseion-rakennuksessa) tulipalossa palaa osa kokoelmista.  Rantaan ajautunut palava egyptiläinen laiva sytyttää satamamakasiinit.  Luultavasti satamassa tuhoutuu Roomaan siirrettäväksi aiottu osa kirjastoa.  Kirjasto rakennetaan uudelleen.  Caesarin murhan 44 jälkeen Markus Antonius lahjoittaa Kleopatralle korvauksena tulipalosta kirjastoon Välimeren seudun toiseksi suurimman Pergamonin kirjaston kokoelmat 200 000 papyruskääröä.  Kääröt haurastuvat vähitellen, ja 200-luvulla jaa niitä korvataan lokero lokerolta käsikirjoitusarkeilla, jotka sidotaan puu- tai nahkakansiin.

40-30:  Antoniuksen ja Kleopatran palveluksessa oleva fyysikko Dioscorides kirjoittaa, että mustetta valmistetaan lampunnoesta ja öljystä.

39:  Julius Caesar (100-44) suunnitteli julkisen kirjaston perustamista niiden laitosten joukossa, jotka hyvän hallinnon tuli tarjota kansalaisille.  Hän  keksi kaksikielisen kirjaston ajatuksen ja antoi tehtävän oppineelle kirjailijalle Markus Terentius Varrolle (116-27), joka on kadonneen kirjastotutkielman De bibliothecis tekijä.  Caesarin kuoleman jälkeen Gaius Asinius Pollio (76-4) rakentaa Rooman ensimmäisen julkisen kirjaston Atrium Libertatiksen yhteyteen Aventinumin kukkulalle.  Kirjaston ytimenä on Scipio Aemilianuksen kirjasto.  Kirjastossa on kreikan- ja latinankielinen osasto.  Plinius kuvailee sen perustamista Luonnonhistoriassaan: ingenia hominum rem publicam fecit - hän saattoi ihmisen kyvyt julkiseen omistukseen.  Keisarien kuten Tiberius, Vespasianus ja Trajanus sekä muiden perustaessa kirjastoja niitä on 350-luvulla jaa lopulta 28 Rooman valtakunnassa.  Rooman tuhon jälkeen kestää tuhat vuotta, ennen kuin ajatus yleisölle avoimista kirjastoista jälleen syntyy.

36-28:  Keisari Augustus perustaa kirjaston Apollon temppeliin Palatinukselle: Bybliotheca Latina Apollinis ja Bybliotheca Graeca Apollinis.  Kreikkalainen runoilija Gnaeus Pompeius Macer järjestää kirjaston.  Augustuksen vapautettu orja Gaius Julius Hyginus (60-10 jaa) toimii Augustuksen perustaman julkisen kirjaston hoitajana.  Hyginus kirjoittaa teoksia eri aloilta.

30:  Väitetään, että Roomassa kreikkalaisella orjalla Tyrannios on 30 000 kirjakääröä.

22:  Italian Dertonaan perustetaan kirjasto.

12 eaa:  Augustus rakennuttaa sisarelleen Octavia kaksikielisen kirjaston - diplobibliotheke muistoksi pojalleen Marcellus, joka kuoli 23.  Ensimmäinen kirjastonhoitaja on Caius Melissus.  Kirjasto toimii noin sata vuotta, kunnes tuli tuhoaa 80 jaa sen.  Domitianus rakennuttaa sen uudelleen.

1-luku jaa:  Tietosanakirjan kirjoittajalla Aulus Cornelius Celsus (30 eaa-50 jaa) on laaja kirjasto Efesoksessa.

1-luku:  Satiirikko Aulus Persius Flaccus (34-62) omistaa 700 kirjarullaa, jotka vastaavat ehkä sataa teosta.  Ne vievät tilaa vähintään kaksinkertaisesti koodekseihin verrattuna.

1-luku:  Kreikkalainen grammaatikko Epaphroditos omistaa 30 000 kirjaa.

1-luku:  Latinalainen runoilija Decinus Junius Juvenalis (55-138) kertoo kolmannessa satiirissaan köyhästä Codruksesta.  Hän asuu vuokrakasarmissa, omistaa laukullisen kreikkalaisia kirjoja kallisarvoisimpana omaisuutenaan, mutta menettää ne tulipalossa.

1-luku:  Roomalainen kirjailija Gaius Petronius Arbiter (alkujaan Titus Petronius Niger) (20-66) kuvaa teoksensa Satyricon osassa Cena Trimalchionis - Trimalkion pidot rikasta Trimalkiota, jolla on kaksi kirjastoa, toinen kreikkalaisille ja toinen roomalaisille kirjoille.

1-luku:  Filosofi Seneca Nuorempi (4 eaa-65 jaa) sanoo Rooman kylpyläkirjastojen käyttäjistä: "He eivät varustaudu tieteelliseen työhön, vaan ulkonaisen itsensä näyttelemiseen.  Niin kuin sangen usein oppineisuuden rasituksesta mitään tietämättömille ihmisille eivät kirjat ole heille opinvälineitä, vaan pitojen kaunistuksia.  Niinpä kaikista laiskimpien edessä saatat nähdä kaikkea, mikä koskee kaunopuheisuutta ja historiaa, kattoon asti ulottuvilla kirjahyllyillä.  Yksinpä saunojen ja kylpylöiden läheisyyteen sovitetaan myös kirjasto niin kuin jokin koriste."

1-luku:  Tiberius rakennuttaa kirjaston Bibliotheca Templi Augusti Basilica Julian lähelle Forum Romanomille.  Sen vihkii Caligula, mutta kirjasto palaa 79.  Domitianus rakennuttaa sen uudelleen.

1-luku:  Titus Flavius Pantaenus antaa ateenalaisille kirjaston.

27:  Antiokian kirjasto palaa kaupungin mukana.

75:  Vespasianus rakennuttaa kirjaston Bibliotheca Pacis Rooman kirjakauppojen alueelle.  Siellä on roomalaisten valloittamasta Jerusalemista tuotuja kirjoja.  Se on Rauhan temppelissä, joka kirjastoineen palaa 191, mutta ne rakennetaan uudestaan Septimus Severuksen aikana.

79:  Caesarin appiukon Piso rakennuttama Herculaneumin rannalla sijaitseva kartano kirjastoineen tuhoutuu Vesuviuksen purkauksessa.  1700-luvun puolessa välissä kirjastoa aletaan kaivaa esiin Papyrusten huvilasta - Villa dei Papiri.  Löytyneistä 1814 hiiltyneestä papyrysrullasta vain kolmannes on avattu.  Avatuista noin puolet on luettavissa.  Luultavasti Lucius Calpurnius Pison kirjasto on löytynyt.   Purkauksessa menehtyneellä Plinius vanhemmalla oli laaja kirjasto.  Kaivaukset Herculaneumissa ja Roomassa osoittavat, että kodeissa on kirjastoja.  Roomalaisella valtiomiehellä ja kenraalilla Lucius Licinius Lucullus on valtava kirjasto.  Papyrologit toivovat, että vielä löydettäisiin Filodemuksen, Enniuksen, Ciceron, Lucretiuksen, Vergiliuksen ja Horatiuksen tekstejä.  Pompejin piirtokirjoitukset, kiveen tai muuhun kovaan materiaaliin hakatut, maalatut tai kaiverretut kirjoitukset kertovat tavallisten ihmisten jokapäiväisestä elämästä.  Kirjoitukset vaihtelevat hautakirjoituksista seinäraapustuksiin.  Eräässä seinämaalauksessa nuori mies lukee papyrusrullaa.  Siitä tehdään 1700-luvulla kuparipiirros.  Huutokauppameklarin Caecilius Iucundus arkistossa on yli 150 vahataulua.

1-luvun loppu:  C Caecilius Secundus eli Plinius Nuorempi (61-113) lahjoittaa kotikaupungilleen Comum eli Como kirjaston.

100-luku:  Pergamonin lähellä on roomalaisen Flavius Melitenen kirjasto.

100-luku:  Rhodoksella on kirjasto luultavasti yliopistossa.  Aakkosellinen luettelo on aiheen mukainen.

100-luku:  Hadrianus perustaa Tiburin villaansa kirjaston.  Hän antaa ateenalaisille kirjaston.

109:  Trajanuksen kylpylä kirjastoineen avataan.  Kaksikielisessä kirjastossa voi harrastaa kirjallisuutta ruumiin kulttuurin lisäksi.

110-117:  Celsuksen kirjasto rakennetaan Efesoksessa.  Sen pystyttää poikansa kuvernööri Tiberius Julius Aquila Polemaeanus.  Kirjastossa säilytetään 12 000 kääröä.  Kirjasto viimeistellään 135.

112:  Trajanuksen forum otetaan käyttöön.  Trajanus perustaa kreikan- ja latinankieliset kirjastot Bibliothecae Divi Traiani eli Bibliotheca Ulpia, joka on myös Rooman julkinen arkisto.  Se avataan 113 tai 114 tai vasta 123 Hadrianuksen aikana, ja se toimii 455 asti.

125-70:  Essealaiset kirjoittavat tekstejä, jotka kätketään Khirbet Qumranin luoliin Kuolleen meren lähellä.

132:  Pergamonin Asklepieioniin perustetaan kirjasto.

170:  Kreikkalainen satiirinen runoilija Lukianos (129-85) sepittää rikkaasta mutta sivistymättömästä kirjojen keräilijästä häväistyskirjoituksen Narrimainen kirjankeräilijä.  Teoksessa annetaan tietoja antiikin kirjakulttuurista.

193:  Persian Susaan perustetaan kirjasto.

100-luvun loppu:  Roomalainen kielimies Sextus Pompeius Festus sanoo, että kreikkalaiset ja roomalaiset käyttävät sanaa bibliotheca sekä suuresta kirjamäärästä että rakennuksesta, jossa kirjat säilytetään.

200-luku:  Runoilija Serenius Sammonicus omistaa 62 000 kirjaa.  Hän peri ne isältään ja testamenttaa oppilaalleen keisarille Gordianus II.

200-luku:  Jerusalemiin perustetaan kirjasto Aelia Capitolina.

200-luku:  Quintianus Rogatianus lahjoittaa rahaa kirjaston perustamiseen Karthagon (nyt Algeria) Thamugadiin eli Timgadiin.

200-luku:  Origenes perustaa Kesareaan kirjaston.  Persialaiset tuhoavat 614 sen.

200:  Roomassa lienee seurakunnan kirjastoja.

200:  Kiinassa Lo-yangin kirjasto poltetaan.

212:  Roomassa Caracallan kylpylän kirjasto avataan.

221-589:  Kiinassa Hopeissa rakennetaan luolakirjasto.  Tekstit kaiverretaan kiveen.

273:  Arvellaan, että keisari Aurelianuksen sotilaat polttavat sodassa Palmyran kuningatarta Zenobia vastaan Aleksandrian kirjaston, jossa on 490 000 papyruskääröä.

280:  Aleksandrian kirjastossa lienee 280 000 kääröä.

300-luku:  Roomassa on ainakin 28 julkista kirjastoa.

300-luku:  Rooman keisari Flavius Claudius Julianus (331-63), jota kristityt kutsuvat nimella Apostata - Luopio, on bibliomaani.  Kun Aleksandrian piispa Georgios surmataan 361 uskovaisten välienselvittelyssä, Julianus kiirehtii takavarikoimaan hänen suuren kirjastonsa.

300-luku:  Roomalainen runoilija Decimus Magnus Ausonius (310-95) pilkkaa kirjankeräilijää: “Olet ostanut kirjoja ja täyttänyt hyllysi, oi muusien rakastaja.  Merkinneekö se, että olet nyt oppinut?  Jos ostat tänään kielisoittimia, arveletko huomenna hallitsevasi musiikin valtakuntaa?”

300-luku:  Luostareita aletaan perustaa.  Kirjat ja kirjasto kuuluvat niihin olennaisena osana.  Skriptoriassa kopioidaan käsikirjoituksia.  Luostarit lainaavat kirjoja toisille luostareille ja harvoin jopa maalliselle yleisölle.  Luostarissa on tavallisesti kolme kirjastoa: kirkon pääkirjasto, arkisto ja munkkien omat yksityiskirjastot.

300-400-luvut:  Antiikin suuret kirjastot häviävät sotien, kiihkokristittyjen ja kirkon hävitysvimman seurauksena.

300-500-luvut:  Taka-Kaukaasiaan ja Keski-Aasiaan syntyy kirjastoja.

330-36:  Keisari Konstantinus Suuri (274-337) perustaa Konstantinopoliin patriarkallisen kirjaston.  Siellä säilytetään Homeroksen runoja, jotka on kultakirjaimin kirjoitettu 36 metrin pituiseen käärmeennahkaiseen kääröön.  Keisarin kuollessa noin 7000 kirjaa on kirjastossa.  Julianuksen (331-363) aikana Konstantinopoliin aletaan koota Bysantin valtion ja yksityisiin kirjastoihin suuria kokoelmia.

334:  Bysantin keisarinna Helena rakennuttaa Pyhän Katariinan kappelin Siinaille.  Pyhän Katariinan luostari valmistuu 565.  Sinne muodostuu Vatikaanin jälkeen tärkein kirjasto: 4000 käsikirjoitusta ja 5000 painettua kirjaa.

357:  Konstantius II perustaa Konstantinopoliin kirjaston.  Scriptoriumissa Platonin ja Aristoteleen teoksia pelastetaan kopioimalla papyrusrullia pergamentille.

361-63:  Flavius Claudius Julianus (331-63) on ensimmäinen Bysantin keisari, jolla on oma kirjasto.

389:  Kristityt ryöstävät Aleksandrian kirjaston.

391:  Aleksandrian patriarkka Theofilos kiihottaa keisari Teodosiuksen luvalla kristityt hävittämään ja polttamaan mellakoissa Serapeionin eli Serapiksen temppelin kirjastoineen ja sen pakanalliset kirjat, joita on noin 43 000 papyruskääröä.  Aleksandrian kirjaston tytärkirjasto on Serapis-jumalan temppelin yhteydessä.

300-luvun loppupuoli:  Paavi Damasus I (304-84) perustaa kirjaston (aluksi arkisto) Roomaan San Lorenzon kirkkoon. 

400-luku:  Theodosius II perustaa Konstantinopoliin akatemian kirjaston.  700-luvun alussa kuvainraastajat tuhoavat kuvitettuja kirjoja.

415:  Jos Aleksandrian Mouseionin kirjastosta on jotain jäljellä, nekin kirjat tuhoaa Theofiloksen veljenpoika patriarkka Kyrillos.  Pakanaopiskelijat puolustavat kirjastoja filosofin Olympios johdolla.  Toisten tietojen mukaan nyt hävitetään Serapeumin kirjasto, jonka tuhon huippuna on filosofin Hypatia murha.

420:  Konstantinopolissa Akoimetoin luostarissa on arkistokokoelma, josta on varmaa tietoa.  Syyrialaisten perustama luostari on kreikan-, latinan- ja syyriankielinen.

450:  Kristinuskon tulo merkitsee mullistusta julkisissa kirjastoissa.  Ainoana jäljellä on Trajanuksen kirjasto Roomassa.

485:  Nestorialaiset perustavat kirjaston Persian Nisibikseen.  Muslimit kääntävät 700-luvulta lähtien monia kirjoja arabiaksi.

529:  Monte Cassinon luostarin kirjasto perustetaan.

538:  Flavius Magnus Aurelius Cassiodorus Senator (490-583) perustaa kirjaston ja koulun luostariinsa Vivarium Etelä-Italian Scyllaceumissa eli Squillacessa.  Hän velvoittaa munkit kopioimaan käsikirjoituksia.  Kirjastossa on 15 kreikankielistä käsikirjoitusta.  Cassiodoruksen kuoleman jälkeen luostari lakkaa 630 ja kirjat häviävät.

500-luvun loppu:  Pekingin kirjastossa on yli 37 000 kirjaa.

500-luvun loppu:  Euroopassa luovutaan kaksikielisestä kirjastosta, ja kreikan taito rappeutuu.  Roomassa ei osata 600 mennessä enää lukea kreikkaa.  Paavi Gregorius Suuri ei osaa kreikkaa, vaikka oli Konstantinopolissa paavin nuntiuksena.

612:  Irlantilainen munkki Columban perustaa Pohjois-Italiaan luostarin Bobbio.  Siellä on kirjaston lisäksi merkittävä skriptorium.

613:  Luostari perustetaan Sveitsin St Galleniin ja Elsassin Weissenburgiin, myöhemmin St Emmeran Regensburgiin, luostari Fuldaan ja Lorchiin.  Niiden kirjastojen aarteita kopioidaan, mutta varsinaista kirjakauppaa ei ole.  Huonoina aikoina kirjoja pantataan tai myydään.

618-906:  Tang-dynastian aikana Pekingin kirjastoon kootaan lisää 16 000 nidosta.

627-49:  Kiinassa Tai Tsungin alaisuudessa kootaan pääkaupungin kirjastoon noin 54 000 kääröä.

632:  Muhammedin (570-632) kuoleman jälkeen hänen seuraajansa alkavat kirjoittaa hänen tekstejään papyruskoodeksiin.  Perustetaan pyhien kirjoitusten kirjastoja.  Niitä on erityisesti moskeijoissa kuten al-Aqsa Jerusalemissa 634 ja suuri moskeija Umayyad Damaskoksessa 721.  Kalifi Muawiyah I järjestää uudelleen kirjastonsa 600-luvun lopulla.  Tätä hänen seuraajansa parantavat ja laajentavat.

642:  Kristittyjen levittämän tarinan mukaan kalifi Omar määrää sotapäällikkönsä emiirin 'Amr ibn al-'Ac (Amrou Ben Al-As) tuhoamaan Aleksandrian kirjaston arabien Aleksandrian valloituksen jälkeen.  Väitetään, että kaupungin 4000 kylpylää lämmitetään puoli vuotta polttamalla kirjoja.  Tarina on perätön.

649:  Zaragozan luostarin abotti Taio neuvoo paavia Gregorius Suuri kirjaston järjestämisessä, koska kirjasto on niin sekaisin, ettei paavi löydä sieltä kirjoja.  Tämä on Vatikaanin kirjaston ydin tai alku.

682:  Northumbrialainen aatelismies Benedictus Episcopus ryhtyy munkiksi ja perustaa Jarrowiin luostarin.  Hän tuo sinne pari kolme sataa Etelä-Italiasta hankkimaansa kirjaa.  Näihin aikoihin oli piispa Acca kerännyt Hexhamiin kirjaston.

600-luvun loppu:  Syyrian Damaskokseen perustetaan kuninkaallinen kirjasto.  Arkisto erotetaan 690 muusta kirjallisuudesta ja sijoitetaan arkistotaloon.  Kirjasto on auki oppineille ja opiskelijoille.

700-luku:  Frankkien kuninkaalla Pipin Pieni (714-68) on käsikirjoituskokoelma.

700-luku:  Sogdilainen hallitsija Divashti kerää arkiston Mug-vuorelle Zarafshanin etelärannalle.

700-1000-luvut:  Bysantissa perustetaan luostareita, joissa on kirjasto.  Niistä on peräisin suurin osa noin 30 000 säilyneestä Bysantin kirjasta.  Monen kirjaston yhteydessä on skriptorium.

705-715:  Kalifi al-Walid nimittää virkaan ensimmäisen kirjojen hoitajan - sahib al-masahif.  Kirjastokokoelmat käsittävät satoja teoksia astrologiaa, alkemiaa, lääketiedettä ja sotataitoa.  Muita islamin maailman kirjastoja on Bagdadissa (Harun ar-Rashid ja 800-luvulla kalifi al-Mamun), Kairossa (1000-luvulla kalifi al-Mustansir), Alexandriassa sekä Córdobassa, Toledossa ja Granadassa.  Arabien teokset alkavat saavuttaa länsimaiset oppineet 1100-luvulla eli samoihin aikoihin kuin kreikkalaiset teokset leviävät Konstantinopolista länteen.

734:  Tunisin suuri yliopistomoskeija Zituna perustetaan.  Siihen kuuluu kirjasto.  Zitunan yhteyteen perustetaan medersa Shammaiya, johon kuuluu kirjasto.  Zitunan kirjasto saa 1450 täydennykseksi kuvitettuja teoksia 1400-luvulta.

760:  St Gallenin luostarin ensimmäinen kopioija Winithar aloittaa käsikirjoitusten valmistamisen.  Myöhemmin ryhmässä on 14 muuta kirjuria.  Kopioijia on 800-luvulla sata, joita johtaa kalligrafi Wolcoz.  Ainakin 70 käsikirjoitusta on säilynyt.  Luostarin tulipalosta 937 kirjasto pelastuu.  Käsikirjoituksia kerätään pari tuhatta ja painettuja kirjoja 30 000, joista yli 1650 inkunabelia.

780:  Kaarle Suuri (742-814) perustaa kirjastonsa.  Tästä lähtien uusia kirjastoja aletaan avata ja perustaa skriptoriumeja.  Luostarien kirjastot ja skriptoriumit säilyttävät klassisia teoksia, välittävät käsikirjoituksen kirjoittamisen ja kuvittamisen taidon sekä yleensä kirjatuotannon tekniikan.  Luostarikirjastot ovat yleisöltä suljettuja, eivätkä ne lainaa arvokkaita käsikirjoituksiaan.  Kaarle Suuren poika ja seuraaja Louis Debonair eli Ludvig Hurskas jatkaa käsikirjoitusten keräämistä.  Hän teettää parhailla kalligrafeilla kopioita.  Munkki Gerward on 829-40 kirjastonhoitaja palatii bibliothecarius.

700-luvun loppu:  Islamilaisissa maissa aletaan perustaa kirjastoja.  Monet hallitsijat tukevat kirjailijoita ja tiedemiehiä, kutsuvat säännöllisesti hoviinsa keskustelemaan, käännättävät kirjallisuutta ja perustavat hovikirjastoja.  Suurkaupunkien päämoskeijoiden yhteyteen karttuu suuria kirjastoja ja muiden pieniä.  Yksityiskirjastoissa on filosofian, logiikan, geometrian, tähtitieteen, musiikin, lääketieteen ja luonnontieteen kirjoja.

800-luku:  Byzantionissa apotti Theodoros antaa määräyksiä Studius- tai Studion-luostarin kirjoituskammion ja kirjaston hoidosta.

800-luku:  Leo Matemaatikolla tai Filosofilla on kirjasto Konstantinopolissa.

800-luku:  Photios (807-) määrätään keisarin sihteeristön pääksi protasecretes Konstantinopolissa.  Hän kirjoittaa teoksen Lukemieni kirjojen inventaario ja numerointi ..., joka saa myöhemmin nimen Myriobiblos ja Bibliotheca.  Photioksella on laaja kirjasto.  J Praetorius painaa 1601 Bibliothecan Augsburgissa.

800-luku:  Tunisian Kairouanissa on kirjastoja.

800:  Kaarle Suuri määrää, että abottien, piispojen ja kreivien täytyy jatkuvasti työllistää kirjoittajia, jotka kopioivat kirjoja.  Kopiot sidotaan kirjoiksi, jotka säilytetään scriptoriumeissa.  Niistä kehittyy kirjastoja.

830:  Bagdadiin perustetaan Viisauden talo, jonka yhteydessä on laaja kirjasto.  Perustaja abbasidikalifi al-Ma’mun nimittää nestoriolaisen lääkärin Hunain ibn Ishaq (-873) hovikirjastonsa yli-intendentiksi johtamaan tieteellisen kirjallisuuden kääntämistä.  Hunain kääntää muun muassa Dioskorideen teoksen Materia medica.  Se käännetään 952 uudestaan arabiaksi Córdobassa.  Hunainin kääntämä Galenoksen seitsenosainen Anatomia on säilynyt vain käännöksenä.

869:  Al-Dzahiz kuolee yli 90-vuotiaana kirjahyllyn romahdettua hänen päälleen.  Tähän aikaan vanhoilliset suhtautuvat kirjanoppineisuuteen epäluuloisesti.  Tiedon pitäisi siirtyä vain suoran ja suullisen opettaja-oppilas -suhteen välityksellä.  Al-Dzahizin teos Kirjojen ylistys ja kehotus kerätä niitä on suomennettu.

900-luku:  Islamilaisissa maissa suurissa yksityiskirjastoissa on vakinainen henkilökunta.  Omistajat myöntävät apurahoja niissä työskenteleville tutkijoille.  Kirjastoissa pidetään luentoja, tieteellisiä kokouksia sekä keskustelu- ja väittelytilaisuuksia.

900-luku:  Córdobassa on kirjastoja.  Córdoban kalifi umaijadi Abd al-Rahman III (Abderrahman) (hallitsee 912-61) kerää kuninkaalliseen kirjastoon kirjoja.  Kalifi al-Hakam II (hallitsee 961-76) on bibliofiili ja lähettää hankkijat ostamaan kirjoja Aleksandrian, Damaskoksen ja Bagdadin kirjakaupoista.  Hänen kirjastossaan on eräiden historioitsijoiden mukaan 400 000 nidettä.  Tähän aikaan eurooppalaista luostarikirjastoa pidetään suurena sadan niteen kokoelmalla.  Córdobassa julkaistaan 60 000 yksittäistä kirjakopiota ja sidotaan 70-80 000 kirjaa vuosittain.  Oppineet ja munkit lähetetään usein Córdobaan tiedustelemaan uusia teoksia.

900-luku:  Persian Rayyin kirjastossa on 400 kamelikuormaa luetteloituja käsikirjoituksia.

900-luku:  Arethas (850-) pitää kirjastossaan skriptoriumia, jossa työskentelevät Johannes Kalligrafi ja Baanes.  Osa kirjoista menee Arethaan omaan hyllyyn, osa kopioidaan tilauksesta ja osa pidetään myyntihyllyssä yleisöä varten.  Platonin teoksen kopiointiin menee 424 arkkia pergamenttia, jonka osuus on 40 prosenttia, ja kopioinnin osuus 60 prosenttia kirjan hinnasta.  Hinta vastaa käsityöläisen kahden vuoden ansiota.

900-luku:  Japanissa painetaan irrallinen exlibrismerkki.

900-luvun alku:  Keisari Konstantinos VII Porphyrogennetos (hallitsee 913-59) perustaa palatsiinsa Konstantinopoliin kirjaston.

906:  Pekingin kirjastossa on 53 000 kirjaa.

970:  Kairoon valmistuu Fatima ez-Zahran moskeija, jonne myöhemmin lisätään kirjastoja ja muita tiloja.  Moskeijasta tulee El-Azhar eli loistava moskeija ja yliopisto.

980-luku:  Jerusalemilainen maantieteilijä al-Muqaddasi kertoo, että Shirazin kirjasto on puutarhojen ja vesialtaiden ympäröimä 360-huoneinen rakennus.  Kirjasto on kupolisalissa, josta avautuvat ovet eri osastoihin.  Kirjat ovat ovellisissa hyllyissä, lattioita peittävät matot, ja joka osastolla on erillinen luettelohylly.  Joissain osastoissa on ilmastointi.

900-luvun loppu:  Bibliografi al-Nadim (-995) luettelee kirjastoluettelossaan al-Fihrist monia satu- ja tarinakokoelmia, joista suuri osa katoaa.

900-luvun loppu:  Kalifien kirjastossa Kairossa on 150 000 nidosta.

900-1000-lukujen vaihde:  Kiinalainen runoilija K'ou Chun eli K'ou P'ing-chung (961-1023) toimii Chi-hsien kirjaston johtajana.

1000-1200-luvut:  Venäjälle syntyy kirjastoja.

1000-luvun alku:  Kairossa fatimidien palatsin kirjastossa sanotaan olevan 200 000 kirjaa tai 600 000 (al-Maqrizi) tahi jopa kaksi miljoonaa (Abu Shama).  Joukossa on tuhansia arvokkaita käsikirjoituksia ja 2400 loisteliasta Koraania.  Tärkeitä kirjoja on kymmeniä kappaleita.  Nidemäärinä al-Tabarin teoksia on 1200 ja Ibn Duraidin Jamhara-teosta satakunta.  1060-luvun katovuosien jälkeisissä sekasortoisissa oloissa sotajoukot ryöstävät puolet kirjoista: ne ovat hyviä nuotion sytykkeitä ja nahkakansista saa paikkalappuja kenkiin.  Sata vuotta myöhemmin Saladin jakaa osan jäljelle jääneistä kirjoista sotilailleen.  Osa kirjoista päätyy toisiin kokoelmiin.

1000-luku:  Kiinalainen valtiomies Wang An-shih eli Chieh-fu (1021-) toimii uransa alussa Chi-hsien kirjastossa.

1005:  Kairoon perustetaan tieteellinen kirjasto Dar al-ilm.

1035:  Kiinan Lop Norissa piilotetaan umpeenmuuraamalla Tuhannen Buddhan temppelissä Tung-Huanin kirjasto.  Kammiossa on noin 15 000 kirjoitusrullaa 400-luvulta lähtien.  Vanhin kirjoitus on vuodelta 406.  Sen on kirjoittanut munkki Te-Yu buddhalaisuuden opeista.  Kokoelman avulla voidaan seurata paperin, kirjoituksen ja kuvituksen kehitysvaiheita.

1093:  Pyhä Christodoulos (-1093) testamenttaa kirjansa Pyhän Johanneksen luostarille Patmoksella.  Kirjoja on kuutisen sataa.  Luostarin arkisto perustettiin 1088.

1100-luvulta alkaen:  Yliopistojen perustamisen jälkeen henkinen elämä aktivoituu, ja käsikirjoitusten virta kasvaa.  Käsikirjoituksia kopioidaan, lainataan ja myydään.

1100-luku:  Ruotsissa Sigtunan ja Vadstenan luostarikirjastot ovat ensimmäisiä sekä Skaran tuomiokirkon kirjasto.

1100-1500-luvut:  Timbuktussa Sankoren yliopistomoskeijassa kootaan käsikirjoituksia.  Teoksista noin 15 000 on Unescon suojeluksessa.  Arvellaan, että jopa 80 000 käsikirjoitusta on vielä löytämättä arkuissa ja ullakoilla Timbuktun eri puolilla.  Käsikirjoitusten tuotanto liittyy islamin leviämiseen.  Sankoressa on 1400-luvulla 25 000 opiskelijaa.  Muslimioppineet ulema luennoivat, kirjurit merkitsevät heidän sanansa muistiin kaarnalle, kamelin- ja lampaannahalle, papyrukselle tai idästä ja myöhemmin Italiasta tuodulle paperille.  Kokoelmassa on filosofisia, lainopillisia ja uskonnollisia kirjoituksia.  On tietoa planeettojen sijainnista, soittimien tonaalisuudesta, tekstiilien ja kolapähkinöiden hinnoista.

1130:  Kiinalainen naisrunoilija Li I-an kertoo kirjoituksessaan Jälkilause pronssi- ja kivipiirtokirjoituskokoelman luetteloon, kuinka hänen aviomiehensä Tefu keräsi kalligrafia- ja antikviteettikokoelman.  Sodan aikana 1126 kymmenkunta huoneentäyttä harvinaisuuksia poltettiin talon mukana.  Jäljellä olevista 20 000 kirjaniteestä ja 2000 piirtokirjoituskopiosta kapinalliset joukot ryöstävät 1130 melkein kaiken.  Seitsemästä korillisesta kirjoja ja kopioita murtovaras vie viisi koria.

1140-luvun alku:  Kiinalainen runoilija Chu Tun-ju eli Hsi-chen kutsutaan virkaan Keisarilliseen kirjastoon.

1143:  Prahaan perustetaan Strahovin luostari.  Tulipalo tuhoaa 1259 luostarin.  Uutta taloa aletaan 1586 rakentaa.  Ruotsin armeija kuljettaa 19 isoa laatikkoa kirjoja pois luostarista, ja suomalaiset sotilaat vievät kirjoja Turkuun ennen 30-vuotisen sodan loppua 1648.  Kirjastohuone valmistuu 1671, ja 1678 kirjoja on 5564 kappaletta.  Luostari saa lahjoituksina kirjoja, ja 1756 niitä on 12 000 kappaletta.  Kirjojen kerääjän Jan Clauser kirjasto hankitaan 1775 ja 1780 valtiovarainministerin Jan Heidl kirjasto.  Uusi kirjastorakennus valmistuu 1783-94.  Kreikan- ja latinankielinen kokoelma hankitaan 1792 Josef von Rieggeriltä, ja 1798 Prahan observatorion johtajan Antonin Strnad kirjasto.  Kirjastonhoitaja Bohumír Jan Dlabac alkaa kerätä sanoma- ja aikakauslehtiä.  Lahjoitukset laajentavat 1800-luvulla kirjastoa, jossa 1950 on noin 130 000 teosta, joista 3000 käsikirjoituskoodeksia ja 2500 inkunabelia.

1149:  Böömiin perustetaan Zhelivin luostari.  Sen kirjastorakennus on 1600-luvulta.

1157:  Pariisissa Sorbonnen yliopiston yhteyteen kehittyy eri kollegioille kullekin oma kirjastonsa, joita myös opiskelijat voivat käyttää.

1193:  Teplán luostari perustetaan Böömiin.  Sen kirjastoon kertyy noin 100 000 teosta.

1100-luvun loppu:  Kiinalainen runoilija Yang Wan-li eli Yang T'ing-hsiu (1124-1206) toimii Keisarillisen kirjaston virkamiehenä.  Hän kirjoittaa kommentaarin Muutosten kirjaan - I-ching.

1200-luku:  Bolognassa on useita kirjastoja: Stazionari, uskonnollisten järjestöjen, Capitolium ja Collegio Gregoriano.

1200- ja 1300-luvut:  Yliopistoissa toimii pecia-järjestelmä, joka on opettajien ja ylioppilaiden oppikirjojen kopioinnin rationalisointijärjestelmä. Yliopiston kirjakauppiaat - stationarii lainaavat tai oikeastaan vuokraavat tariffin mukaista maksua vastaan opettajille ja opiskelijoille käsinkirjoitettujen tarkistettujen kurssikirjojen mallikappaleiden sitomattomia vihkoja kopioitavaksi.  Opiskelija joko kopioi sen itse tai antaa virallisen kirjoittajan kopioitavaksi.  Usein lainataan monta osaa (peciae) kerrallaan, jotta useat kopioijat voivat jäljentää käsikirjoitusta saman aikaisesti.  Tämä nopeuttaa teosten levikkiä.

1200-luku:  Ranskan kuninkaalla Ludvig IX (hallitsee 1226-70) on kirjastohuone.

1200-luvulta alkaen:  Pääkirjastoissa - libraria magna on ketjuilla lukupulpetteihin kiinnitettyjä ketjukirjoja - libri cattenati.  Libro cattenato pysyy järjestyksessä eikä sitä varasteta.  Lainakirjastoissa - libraria parva on kaksoiskappaleita ja vähempiarvoisia kirjoja.

1200-luku:  Mauritaniaan perustetaan kaupunki Chinguetti.  Sen kirjastoon kerätään käsikirjoituksia muun muassa islamin vanhimpia.

1200-luku:  Suomessa Turun tuomiokirkossa on kokoelma liturgista kirjallisuutta.

1200-luvun alku:  Piispa Tuomas (-1248) on Suomen aikaisin tunnettu kirjojen omistaja.

1216-18:  Arabimaantieteilijä Yaqut oleskelee Persian Mervissä ja kertoo, että kaupungissa on kymmenen suurta kirjastoa, kaksi päämoskeijassa ja loput madrasoissa.  Hän saa ilman panttia kotilainaksi 200 teosta.  Usein vaaditaan pantti, sillä käsikirjoituksen hinta voi ylittää kirjastonhoitajan vuosipalkan.

1222-54:  Nikean keisari Johannes III Doukas Vatatzes parantaa koulutusta perustamalla kirjastoja ja kouluja moniin kaupunkeihin.  Nikephoros Blemmydes (1197-) käy luetteloimassa luostareiden kirjoja ja tilaa kopioita.

1248:  Turun piispan Tuomas (-1248) yksityiskirjasto on Suomen vanhin.  Hän joutuu lähettämään käsikirjoituksia syntiensä sovitukseksi Sigtunan luostarille.

1254-58:  Nikean keisari Theodoros II Laskaris perustaa julkisia kirjastoja ja kouluja.  Hänellä on oma kirjasto.

1259:  Bolognan lakikoulun säännöt määräävät käsikirjoitusten lainaamisesta ja monistamisesta kopioiden.  Sääntö vuodelta 1289 määrää, että käsikirjoitusten lainaajilla ja kauppiailla (stationarii) täytyy olla virheettömiä kappaleita.

1268-87:  Konstantinopolissa Xiphilinos-suvun tuntematon kirjojen keräilijä pitää luetteloa kirjoista, jotka hän lainaa toisille.  Nämä ovat oppineita.

1270:  Konstantinopolissa luostarissa Christos Akataleptos toimii yliopisto hyvän kirjaston turvin.  Siellä opettaa Georgios Akropolites, jolla itsellään on kirjasto.

1275:  Pariisin yliopiston stationarii ja librarii vannovat joka toinen vuosi uskollisuuden ja rehellisyyden valan.  Vuoden 1316 säännöksen mukaan stationarii ovat käsikirjoitusten lainaajia.  Lisäksi on valantehneitä yliopistokirjakauppiaita.

1283-89:  Kyproksen Yrjö eli Konstantinopolin patriarkka Gregorios (Georgios) II on philobiblos eli kirjanystävä.  Hän antaa kopioida itselleen runsaasti kirjoja.  Hänen rippilapsellaan Theodora Raoulaina on käsikirjoituskokoelma ja luultavasti skriptorium perustamassaan luostarissa Hagios Andreas Konstantinopolissa.

1290:  Sorbonnen kirjasto on kasvanut monien lahjoitusten ansiosta Pariisin suurimmaksi ja erääksi Euroopan parhaimmista kirjakokoelmista.

1299:  Maximos Planoudes opettaa Konstantinopolissa Akataleptoksen luostarissa ja kopioi siellä kaksi käsikirjoitusta kirjastoonsa.  Hän on taitava kirjansitoja.

1300-luku:  Yksityiset kirjakokoelmat alkavat yleistyä varakkaissa piireissä.  Ranskan kuningas Kaarle V Viisas (1338-80) sisustaa 1367 Louvren kirjastoksi Bibliothèque du Roi, josta tulee myöhemmin Bibliothèque Nationale.  Kaarlella on kalligrafeja ja miniatyyrimaalareita kuten Henri l'Uilier, Henri de Trevou, scriptor librorum regis Jean l'Avelant ja Raoulet d'Orléans.  Kirjastonhoitajana on Gilles Mallet (-1411) kuolemaansa saakka.  Myöhemmin Burgundin herttua Filip III Hyvä (1396-1467) käyttää eteviä taiteilijoita kirjojensa kuvittamisessa.  Italialaiset humanistit kuten Francesco Petrarca (1304-74) ja Giovanni Boccaccio (1313-75), joka puhkeaa Monte Cassinon luostarin kirjastossa nyyhkytyksiin sen huonon kunnon vuoksi, etsivät ja kopioivat vanhoja käsikirjoituksia kirjastoonsa.  Calabrian kreikkalainen Leonzio Pilato (-1364) kerää kirjaston opetustyötään varten, kääntää Homerosta ja muuta latinaksi Boccacciolle.  Oppineet Niccolò Niccoli (1363-1437), joka on Cosimo de’Medicin kirjastonhoitaja, ja Gian Francesco Poggio Bracciolini (1380-1459) etsivät ja keräävät kreikkalaisten ja roomalaisten käsikirjoituksia.  Cosimo de’Medici pystyttää Niccolin kirjaston pohjalta Biblioteca Marcianan Firenzeen San Marcon luostariin.

1300-luku:  Durhamin piispa Richard de Bury (1287-1345) omistaa arviolta 1500 sidosta.  Tähän aikaan Pariisin yliopiston kirjastossa on runsas 1700 teosta.

1300-luku:  Maailmanmatkaaja Ibn Battuta kertoo, että muslimien pyhien paikkojen yhteyteen on syntynyt majoitus- ja muiden tilojen lisäksi kirjastoja.  Hän matkailee: Tanger, Syyria, Mekka, Bagdad, Persia, Jemen, Itä-Afrikka, Oman, Persianlahden maat, Vähä-Aasia, Kaukasus, Etelä-Venäjä, Intia, Malediivit, Kiina, Marokko, Andalusia, Sahara, Mali ja Timbuktu.  Ibn Battuta liikkuu koko alueella oman kulttuurinsa piirissä ja tulee toimeen äidinkielellään.

1300-1600:  Kirjoitetaan yli 10 000 arabiankielistä kirjoitusta, jotka säilyvät Timbuktun kirjastoissa.

1320:  Englannissa piispa Thomas Cobham kokoaa Oxfordin koulujen kirjat samaan huoneeseen.  Kirjastotalo valmistuu 1367 ja sen kalusto 1410 eli pöydät, joihin kirjat kiinnitetään ketjulla.  Uusi kirjasto avataan 1488.  Oxfordin yliopiston viranomaiset sallivat kirjojen leväperäisen lainaamisen, jolloin kirjoja häviää, sekä alkavat myydä käsikirjoituksia kirjansitojille.  Huone on 1556 tyhjä, eikä yliopistolla ole julkista kirjastoa.

1354:  Turun piispa Hemming eli Hemminki antaa noin 30 Italiasta tuomaansa kirjaa Turun tuomiokirkolle.  Kirkon kirjastossa on laajahko kokoelma käsikirjoituksia.  Hemmingillä on arvokas kirjakokoelma.  Maaseudun papisto omistaa myös kirjoja.  Turun tuomiokirkon katedraalikoulun oppilaita siirtyy ulkomaisiin yliopistoihin Pariisiin, Prahaan ja eri puolille Saksaa.  Kotiin palatessaan he yleensä tuovat mukanaan kirjoja.

1355:  Englannissa Cambridgen yliopiston kansleri Richard de Lyng testamenttaa yliopistolle kirjoja.  Luultavasti 1250 on ollut kirjasto.

1355:  Säilyneen tiedon mukaan antiquus scolasticus Aboensis Henrik Tempil lahjoittaa kirjoja eräille henkilöille.

1384:  Vadstenan birgittalaisluostari (Birgitta (1303-73)) vihitään.  Sinne kasvaa Pohjoismaiden suurin kirjasto ja sinne perustetaan myöhemmin oma kirjapaino.  Kirjaston yli 1400 niteestä on säilynyt vain pieni osa.  Uskonpuhdistuksen aikana vanhat kauniit pergamenttikirjat leikataan tilikirjojen kansiksi.  Kirjasto käsittää teologiaa ja raamatunselityksiä, juridiikkaa, oppi- ja sanakirjoja, luonnontiedettä, lääketiedettä ja astronomiaa.  Osa kirjoista on riimukirjoitusta.

1400-luku:  Exlibriksen edeltäjät tulevat Euroopassa käyttöön.  Kirjan kannen sisäpuolelle tai erilliselle lehdelle maalataan omistajan vaakuna.  Nahkaiseen ulkokanteen painetaan kuumennetulla metallileimasimella omistajan vaakuna, nimi tai nimikirjaimet.  Kanteen voidaan kiinnittää irrallinen nahka- tai hopealevy, jossa on omistajan tunnukset.  Ulkokannen kirjanomistajan merkki on kansiexlibris, superexlibris tai supralibros.  Venäjältä tunnetaan lahjoitusexlibris vkladnaja.  Votiivikirjalahjoihin kirjoitetaan käsin joka sivulle alamarginaaliin antajan nimi, vastaanottajan (kirkon tai luostarin) nimi, lahjan tarkoitus ja usein uhkaus rangaistuksesta, joka kohtaisi kirjan anastajaa.  Vähitellen exlibriksiä aletaan painaa puulaatoilla.

1400-luku:  Sulttaani Mehmed II Valloittaja (-1481) on kiinnostunut tieteistä ja kirjallisuudesta.  Hän kokoaa palatsiinsa suuren kirjaston.

1400-luku:  Kreikkalainen kardinaali Bessarion (Ioannis) (1403-72) kerää Roomassa kirjaston.  Kokoelmassa on 746 koodeksia, joista 482 kreikaksi ja 264 latinaksi.  Hän lahjoittaa kokoelmansa Venetsian senaatille kreikkalais-roomalaisen sivilisaation vertauskuvana ja hellenismin lyhtynä.

1400-luvulta alkaen:  Euroopassa kaupungit alkavat perustaa kouluja, ja tarvitaan oppi- ja lukukirjoja.  Käsikirjastoista kehittyy kaupunginkirjastoja.

1400:  Italialainen Antonio Corbinelli (1376-1425) alkaa kerätä kirjoja.  Hänellä on 277 koodeksia, joista 77 kreikankielistä.

1402:  Kiinan keisarilla on 11 000 teoksen kirjasto.

1403-13:  Italialainen humanisti Giovanni Aurispa (1369-1459) kiertää Konstantinopolissa ja muualla idässä keräämässä käsikirjoituksia.  Toisen kerran hän on idässä 1421-33.  Hän hankkii kaikkiaan noin 250 käsikirjoitusta.

1417:  Vatikaanin kirjasto perustetaan.  Paavin Sixtus IV aikana 1471-84 kirjasto tulee julkiseksi.

1418:  Firenzeläinen Cosimo il Vecchio de' Medici (1389-1464) omistaa 63 käsikirjoitusta.  Hän perii isältään Giovanni di Bicci de' Medici (1360-1429) kolme kirjaa.

1420-27:  Italialainen Francesco Filelfo (1398-1481) on Venetsian lähetystössä Konstantinopolissa ja kerää noin 40 kreikkalaista käsikirjoitusta.

1424:  Bedfordin herttua hankkii Ranskan kuninkaallisesta kirjastosta 843 käsikirjoitusta.  Kuningas Kaarle VII ei ehdi luoda uudestaan kirjastoa.  Seuraajalla Ludvig XI (-1483) on kalligrafeja ja miniatyyrimaalaajia muun muassa Jean Fouquet ja Jean Bourdichon.

1429:  Nürnbergin kaupunginkirjasto perustetaan Saksassa, 1430 Regensburgin ja 1439 Ulmin kaupunginkirjasto.

1431:  Firenzeläinen Palla Strozzi (1373-1462) omistaa kirjastoluettelonsa mukaan noin 400 koodeksia.

1438:  Pyhän Birgitan (1303-73) Naantalin (Nadhendaal - Vallis Grati - Armonlaakso) tytärluostari ja kirkko rakennetaan.  Luostarissa on myös kirjasto.  Viimeinen nunna kuolee 1577, ja 1590-luvun lopulla luostari kuihtuu pois.

1439:  Itävallan herttua sitten keisari Fredrik III merkitsee kirjan ja myöhemmin muita kirjojaan kirjaimilla AEIOU.  Ne tulkitaan Austriae est imperare orbi universo - Itävalta hallitsee koko maailmaa tai Als Erdreich ist Oesterreich Underthan - Koko maailma on Itävallan alainen.  Fredrik on taipuvainen mystiikkaan, eikä kirjaimilla liene kabbalistista merkitystä.

1444:  Cosimo de' Medici perustaa julkisen kirjaston San Marcon luostariin. Se on alkuna kirjastolle Bibliotheca Medicea Laurenziana.

1448:  Tommaso Parentucelli eli paavi Nikolaus V (1397-1455) perustaa Vatikaanin kirjaston yhdistämällä noin 350 kreikan-, latinan- ja hepreakielistä käsikirjoitusta.  Kirjastonhoitajana 1449 on Giovanni Tortelli.  Lorenzo Valla (1407-57) viettää viimeiset vuotensa kääntämällä ja kopioimalla käsikirjoituksia paaville.  Kirjastonhoitaja Bartolomeo Sacchi alias Platina tekee 1481 luettelon, jossa on yli 3500 nimekettä.  Platinalla on kolme kopioijaa: Demetrius, Salviatus ja Johannes.

1450-70:  Vanhimpana eurooppalaisena kirjanomistajanmerkkinä pidetään kappalaisen Johannes Knabensberg, jonka kutsumanimi on Igler (nykysaksassa Igel - siili), exlibristä.  Se on puuleikkaus, joka esittää kukka suussa kulkevaa siiliä.  Joka tämän varastaa, sitä siili suutelee.

1452:  Novello Malatesta (1418-65) perustaa Italian Cesenaan kirjaston Biblioteca Malatestiana.  Hän avusti nuorena Cesenan julkisen kirjaston perustamista.  Malatestan kuollessa kirjastossa on pari tuhatta käsikirjoitusta.

1452-1526:  Sélestatiin (Schlettstadt) Alsaceen rakennetaan vähitellen kirjasto.  Beatus Rhenanus (1485-1547) lahjoittaa viimeisenä tahtonaan kirjastonsa kaupungin kirkolle.  Hänen kirjastonsa on julkisen kirjaston ydin.

1454:  Unkarilainen piispa János Vitéz (1408-) perustaa Váradiin (Oradea, Romania) Unkarin ensimmäisen  humanistisen kirjaston, joka on Corvinuksen kirjaston edeltäjä.  Siellä työskentelee kopioijia.  Vitézin sisarenpoika János Csezmiczei eli Janus Pannonius (1434-72) tulee 1459 Pécsin piispaksi ja 1465 lähettilääksi Italiaan.  Hän hankkii Roomasta kirjoja.

1458-90:  Unkarin kuninkaalle Mátyás (Matias) I Corvinus Hunyadi (1440-90) kerätään kirjasto Corvina eli Bibliotheca Corviniana.  Aloitteen tekijä on János Vitéz apunaan Janus Pannonius.  Pannonius hankkii Italiasta kirjoja ja vaatii Mátyásta rakennuttamaan kirjaston.  Ensimmäinen kirjastonhoitaja praefectus bibliothecae budensis 1465-72 on italialainen Galeotto Marzio.  Kirjoja 1472 lienee 500-600.  Mátyás ostaa 1475 Bolognan prinssin Manfredini kirjaston.  Mátyás nai 1476 Napolin kuninkaan Alfonso II tyttären Beatrice, joka tuo käsikirjoituksensa Budaan.  Mátyás jatkaa kirjojen ostamista.  Uusi kirjastonhoitaja Taddeo Ugoleto perustaa kuninkaan määräyksestä Firenzeen skriptoriumin, jossa Naldo Naldi (1435-1500) johtaa neljää kopioijaa.  Kirjoja hankitaan lisää 1485 mennessä 500, joista 300 latinan- ja 200 kreikankielisiä.  Apuna on myös astronomi Johannes Müller Königsbergistä eli Regiomontanus (Monte Regio) (1436-).  Kirjoja somistaa Matiaksen vaakuna tai siinä oleva kotkankuva.  Bartolomeo della Fonte menee 1498 Unkarin hoviin ja auttaa kirjaston järjestämisessä.  Turkkilaiset voittavat 1526 unkarilaiset, ja kirjasto hajoaa.  Kirjoja sanotaan corviineiksi.

1458:  Saksassa Heidelbergin yliopiston yhteyteen perustetaan kirjasto.

1468:  Kardinaali Bessarion (Basilios) (1403-72) tekee sopimuksen Venetsian tasavallan lähettilään Pietro Morosini kanssa kirjaston lahjoittamisesta.  Sopimus kirjoitetaan pergamentille kursiivilla, ja pyhän Markuksen kirjasto Biblioteca Marciana syntyy.  Bessarionilla on 746 koodeksia.  Markuksen kirjastossa 1474 on 1024 kirjaa.  Ensimmäinen kirjastonhoitaja Marco Antonio Coccio (Sabellico) (-1506) aloittaa 1488.  Hänen kuollessaan huomataan, että joitain käsikirjoituksia on varastettu, ja pääsy kirjastoon kielletään.  Markos Mousouros huomaa, että Bessarionin käsikirjoituksia on myynnissä Roomassa, ja ilmoittaa siitä uudelle kirjastonhoitajalle Andrea Navagero (-1529).  Kirjastorakennus valmistuu 1559.

1468:  Islamiin kääntynyt länsigootti Ali B Ziyad al-Kuti muuttaa Toledosta Malin Timbuktuun.  Hän alkaa kerätä kirjastoa, jota seuraavat Kati-sukupolvet täydentävät.  Kirjastossa on tietoa hyvästä hallinnosta ja tupakan vaarallisuudesta.  Cordobalaisten, bagdadilaisten ja djénneläisten oppineiden töissä käsitellään lakeja, teologiaa, lääketiedettä, kielioppia ja matematiikkaa.  Orjien myymiset ja vapauttamiset, suolan, mausteiden, kullan ja höyhenien hinnat on kirjattu pergamenteille.  Merkinnät kertovat, milloin maanjäristys tai kahakka on keskeyttänyt kirjoittamisen.  Suurin osa teksteistä on kirjoitettu arabiaksi, mutta kirjurin tyyli riippuu hänen kielestään: tama(s)ek (tuaregien kieli), hausa, fulani, sonrai, diula, soninke tai wolof.  Kaikki kirjurit käyttävät maghrebilaista kursiivia, jota mahtuu paljon pienelle paperille.  Kirjasto sisältää 1400-luvun kuuluisia töitä kuten Mahmud Katin Tarikh al-Sudan - Sudanin historia ja Abdelrahman al-Saadin Tarikh al-fettash - Tutkijan historia.  Afrikassa on syvällistä sivistyneisyyttä ennen siirtomaa-aikaa.  Kati-suvun jälkeläinen muslimioppinut Ismaël Diadé Haidara kertoo, että suku päättää 1999 ottaa perhekirjaston tekstit esiin.

1469:  Ranskan kuningas Ludvig XI (-1483) takavarikoi kardinaalilta Balue 90 käsikirjoitusta ja hankkii veljensä Charles de Guyenne kirjaston.  Kaarle VIII perii kirjat, eikä kuninkaallinen kirjasto enää hajoa.

1489:  Tehdään aloite kirjoihin valmiiksi painettavaksi ostajan omistusmerkiksi.  Universaaliexlibrixessä on kilpi ja kirjoitusnauha jätetty tyhjäksi, jotta ostaja voi siihen merkitä kilpitunnuksensa ja nimensä.  Merkki on painettu puuleikkauksena.

1492:  Englannin kuningas Henrik VII (1457-1509) määrää ensimmäiseksi asiakirjoissa mainituksi  kuninkaallisen kirjaston hoitajaksi lilleläisen Quintin Pouletin.

1495:  Ranskan kuningas Kaarle VIII kerää Italiasta kirjoja sotasaaliiksi muun muassa Firenzestä Medicien kirjoja ja Napolin kuninkaan kirjoja 1140 teosta.  Kirjat perii Ludvig XII (1462-1515), joka 1499 tuo Lombardiasta sotasaaliinaan osan Visconti-Sforzan kirjastoa Pavian linnasta.  Ianos Laskaris järjestää kuninkaallista kirjastoa.  Blois-kirjaston luettelossa 1518 on 1626 teosta.

1498:  Kardinaali Domenico Grimani laajentaa kirjastoaan ostamalla Pico della Mirándolalta 1198 kirjaa.  Grimanilla on 15 000 kirjaa.

1498:  Sveitsissä painetaan ensimmäinen exlibris.

1400-luvun jälkipuolisko:  Firenzeläinen kirjakauppias Vespasiano da Bisticci (1421-98) on bibliofiili.  Hän kokoaa 45 jäljentäjän avulla vajaassa kahdessa vuodessa Cosimo de'Medicille noin 200 teosta Fiesolen kirjastoon.  da Bisticci hankkii Federigo da Montefeltron kirjastoon Urbinoon käsikirjoituksia, mutta ei painettuja kirjoja (e non v'è ignuno a stampa), sillä ne ovat liian plebeijimäisiä herttualliselle maulle.

1400-luvun loppu:  Venäjällä syntyy ensimmäinen exlibris.

1400-luvun loppu:  Nürnbergiläinen lääkäri, humanisti ja historioitsija Hartmann Schedel omistaa laajan yksityiskirjaston.

1500:  Ranskassa perustetaan Bibliothèque du Roi, josta tulee Bibliothèque nationale.

1500:  Turun tuomiokirkossa on noin 60 nidettä.