Kirjoitus 1796-1917         

Kaunis käsiala on paras käyntikortti.  Vaikeaselkoinen käsiala on oppineisuuden merkki kuten lääkäreiden reseptit.  Gustave Flaubert

1798:  Torquato Torio, Arte de Escribir - Kirjoituksen taito julkaistaan Madridissa.

1799:  Napoleonin joukot löytävät Egyptistä Rosetten kiven.  Ranskalainen Champollion löytää 1822 avaimen egyptiläisen kirjoituksen tulkintaan, sillä kivessä on sama teksti hieroglyfein, demoottisin merkein ja kreikaksi.

1700-luvun loppu:  Ranskalainen Nicolas Jacques Conté (1755-1805) saa Napoleonilta tehtäväksi kehittää tuontikynät korvaava lyijykynä.  Conté sekoittaa grafiittia saven ja veden kanssa, puristaa seoksen puisen muotin rakoihin ja polttaa ne uunissa.  Samoihin aikoihin wieniläinen keksijä Joseph Hardtmuth kehittää samantapaisen menetelmän ja havaitsee, että vaihtelemalla saven osuutta voidaan säädellä lyijyn kovuutta.

1700- ja 1800-lukujen vaihde:  Keksitään teräskynä.  Sen massavalmistus aloitetaan Englannissa noin 1830.  Teräksisiä kynänteriä valmistetaan eri malleja sekä keveämpiä että raskaampia käsiä varten.  Englantilainen kaunokirjoitus 1700-luvulta omaksutaan 1800-luvulla kaikkialla kouluissa opetettavan arkikirjoituksen mallistoksi.  Vain ammattikirjurit pystyvät teräskynällä kirjoittamaan kaunokirjoitusta.  Tavallisten kansalaisten käsiala ryöstäytyy koulusta päästyä omiin uomiinsa.

1800-luvun alku:  Länsiafrikkalaisessa Sokoton suurvaltakunnassa kirjoitetaan hausankieltä arabialaisin aakkosin.  Englantilaisten siirtomaavallan tarpeisiin kieltä aletaan 1900-luvun alussa kirjoittaa latinalaisin kirjaimin.

1800-luvun alku:  Imupaperi alkaa tulla yleiseen käyttöön.

1800-luvun alku:  Korealainen mestarikalligrafi Kim Jong Hui (1786-1856) työskentelee.  Hän kehittää tyylin chusa-che.

1800-luku:  Urdurunoilija Mirza Asadullah Khan Ghalib (1797-1869) kirjoittaa vaikeatajuista lyriikkaa ja kirjekokoelman, jossa hän luo pohjan nykyaikaiselle urdun kirjakielelle.  Hän kirjoittaa myös persiankielistä runoutta.

1800-luku:  Porvoon hiippakunnassa kiertää vielä käsinkirjoitettuja uutislehtiä nimellä Stifts-nyheter.

1803:  Wise alkaa valmistaa Lontoossa teräskyniä.

1804:  Saksalainen Johann Wilhelm Klein (1765-1848) perustaa Wieniin sokeainkoulun ja käyttää koulussaan yksinkertaistettuja aakkosia, jotka muodostetaan osittain kohopisteistä.  Hänen mekaanikkonsa Carl Ludwig Müller kehittää 1806 massakirjoituksen, jota sokeat voivat lukea.  Se tulee 1878 uudestaan käyttöön Itävalta-Unkarissa.

1808:  Italialainen Pellegrino Turri rakentaa ensimmäisen todistettavasti toimivan kirjoituskoneen sokealle ystävälleen kreivittärelle Carolina Fantoni da Fivizzono.

1808:  Bryan Donkin saa Englannissa metallikynän patentin.

1809:  Joseph Bramah patentoi koneen, jolla leikataan sulkakynän terä.  Sulkakynä kiinnitetään pidikkeeseen eli kynänvarteen.

1809:  Yhdysvaltalainen Peregrine Williamson Baltimoresta saa patentin metalliselle kirjoituskynälle.

1809:  Englannissa myönnetään kaksi ensimmäistä patenttia täytekynälle.

1810:  Rhodiumkärkinen kultainen kynänterä on käytössä.  Kultateriä valmistetaan Birminghamissa.  Myöhemmin käytetään iridiumkärkeä.

1812:  Yhdysvaltalainen William Monroe alkaa Concordissa valmistaa lyijykyniä pienessä tehtaassa.

1813:  Yhdysvalloissa mustepullolle myönnetään ensimmäinen patentti.

1815:  Ranskalainen tykistöupseeri Charles Barbier (1767-1841) esittelee kirjoitusjärjestelmänsä.  Ecriture nocturne - yökirjoitus on tarkoitettu sotilaille, jotta nämä voisivat lukea viestejä pimeässä.  Foneettisessa eli ääntämisen mukaisessa merkitsemistavassa Barbier ryhmittelee yli kymmentä kohopistettä ja pystyy esittämään 38 äännettä.  Äänteiden vuoksi syntyy suuri ero näkevien kirjoitukseen.  Kirjainten suuri koko hidastaa lukemista.  Louis Braille kehittää pistekirjoituksensa Barbierin järjestelmän pohjalta.

1816:  Englannissa valmistetaan pigmenttejä käyttäen värillisiä musteita.

1816:  Yhdysvaltojen ensimmäinen mustetehdas Maynard and Noyes perustetaan Bostoniin.

1817-29:  Saksalainen paleografi Ulrich Friedrich Kopp (1762-1834) julkaisee neliosiasen teoksensa Palaeographica critica ja 1819-21 Bilder und Schriften der Vorzeit.

1818:  Kentucky Gazette-lehdessä mainostetaan ilmoituksella, että Irlannista on saapunut tuhansia erinomaisia sulkakyniä.

1818:  Charles Watt patentoi menetelmän, jolla sulkakynä päällystetään kuningasveteen liuotetulla kullalla kastamalla terä liuokseen.

1819:  Yhdysvaltalainen Isaac Youngs New Lebanonista keksii koneet, joilla valmistetaan hopeisia kyniä.

1819:  Englantilainen John Scheffer patentoi Penographic-täytekynän.  Vivulla lisätään ajoittain mustetta kynänterään.

1819:  Sanotaan, että mustetahrat saa poistettua sitruunamehulla tai suolaheinämehulla.

1819-22:  Cherokeejohtaja Sequoyah eli Sikwoyi (1760-1843) kehittelee Arkansasissa irokeesikielen cherokee eli tsalagi kirjoitusta.  Luku- ja kirjoitustaidoton seppä piirsi asiakkaan kuvan ja sen jälkeen eri kokoisia ympyröitä ja viivoja, paljonko kukin on velkaa hänelle.  Sequoyah päätti noin 1810 suunnitella irokeesikielen kirjoituksen.  Aluksi hän kokeili kunkin sanan kuvamerkkejä, mutta niitä olisi tarvittu tuhansia.  Lopulta hän päätyy 200 tavukirjoitusmerkkiin, jotka myöhemmin vähennetään 85 merkkiin.  Sequoyah käyttää sattumanvaraisesti latinalaisia ja kreikkalaisia aakkosia englannin oppikirjasta.  Pian cherokeet saavuttavat lähes sataprosenttisen lukutaidon, ostavat painokoneen ja irokeesikirjakkeita sekä alkavat painaa sanomalehtiä ja kirjoja.

1819:  Ranskalainen kolmivuotiaana sokeutunut Louis Braille (1809-52) menee pariisilaiseen sokeainkouluun.  Hän opettelee ensin Valentin Haüyn latinalaista korkokirjoitusta ja pian kapteenin Charles Barbier yökirjoitusta.  Sen menetelmä on Braillen mielestä oikea, mutta hän vähentää pisteiden paikkojen määrän kuuteen ja sijoittaa ne suorakaiteen muotoiseksi peruskuvioksi.  Merkkejä on 64 erilaista.  Kijaimen koko on sellainen, että tunnustelevan sormen on helppo erottaa kuviot toisistaan.  Keksintö valmistuu 1824-25.  Pistekirjoitus kielletään Pariisin sokeainkoulussa, vaikka Louis Braille kuuluu henkilökuntaan eli alkaa 1826 opettaa.  Hän kehittää 1829 mennessä vielä nuottikirjoituksen.  Oppilaat käyttävät kiellosta huolimatta pistekirjoitusta salaa.  Kirjoittaminen metallitaululla ja naskalilla on yksinkertaista entisiin kirjoitusmenetelmiin verrattuna.  Pistekirjoitus tulee 1844 luvalliseksi Pariisissa.  Ranskasta pistekirjoitus leviää aluksi Belgiaan ja Sveitsiin, ja sitten muihin naapurimaihin.  1800-luvun loppupuolella Braille-kirjoitus standardoidaan ja rakennetaan useita sokeainkirjoituskoneita.  Niissä on kuusi näppäintä ja seitsemäs välilyöntiä varten.

1820-luku:  Kynäveitsien valmistaja Joseph Gillott alkaa Birminghamissa valmistaa teräskyniä.  Hän valmistaa teollisesti 1838-1839 vuoden aikana 44,7 miljoonaa kynää.  Gillott nimetään 1840 kuningattaren teräskynänvalmistajaksi.

1820-luku:  New Yorkissa aletaan julkaista vieraskirjoja autograph album.  Alunperin autografi, kreikasta auto ja graphos - itse-kirjoitus, tarkoittaa nimikirjoituksen lisäksi tekijän kirjoitusta.

1820-40:  Johan Glas (1780-1851) omistaa kahden isännän kanssa lumppupaperitehtaan Ikaalisissa Vesakosken rannalla.  Glas väärentää vapaalla kädellä piirtämällä tälle paperille riikintaalarin seteleitä.

1822:  John Mitchell alkaa valmistaa Englannissa koneellisesti teräskyniä.

1822:  Englantilainen insinööri John Isaac Hawkins keksii metallisen aina terävän kynän, jota ei tarvitse terottaa.  Lyijy saadaan esiin kiertämällä kynän nupista.  Hän patentoi lyijytäytekynän.  Gabriel Riddle ja Sampson Mordan valmistavat lyijyä metallikynään.

1822:  Ranskalainen Jean Francois Champollion (1790-1832) tulkitsee Rosetten kiven egyptiläiset hieroglyfit.

1823:  Lähtemättömän musteen resepti kankaiden merkintään: typpihappoon lisätään hieman hopeaa ja arabikumia.  Reseptissä 1867 hopeanitraattia liuotetaan veteen.

1823:  Italialainen Pietro Conti tuo julkisuuteen kirjoituskoneen, jossa on kirjakevarret.  Se toimii näppäimistöllä.

1824:  Englantilainen James Perry keksii luultavasti ensimmäisenä teräskynän terän, joka kiinnitetään kynänvarteen.  Hän alkaa valmistaa suurin määrin kyniä.  Josiah Mason, Samuel Harrisonin entinen kumppani, liittyy Perryn yritykseen parannettuaan ja halvennettuaan valmistusta.  Perry saa 1830 patentin joustavalle kynänterälle, jossa on reikä keskiraon yläosassa ja kaksi lisärakoa.  Perry-yhtiö valmistaa mustetta, joka ei syövytä metallikynänteriä kuten muut musteet.

1825:  Yhdysvalloissa perustetaan mustetehdas Thaddeus Davids Ink.

1827:  Lontoolainen S Mordan-yhtiö myy hopeapitimiä eli -kynänvarsia sulkakyniin.  S Mordan mainostaa lehdissä aina terävän kynän patentista.  Ilmoituksessa kuvataan kynän toiminta seikkaperäisesti.

1827:  Ensimmäinen pikakirjoituskone keksitään.

1829:  Yhdysvaltalainen William Austin Burt Detroitista patentoi kirjoituskoneen Typographer.  Mallikappale on puusta valmistettu ja käyttää kirjakekiekkoa.

1829:  Louis Braillen teos Procédé pour écrire au moyen des points ilmestyy.

1829:  Suomalaisessa aapisessa on Suomen varhaisin kirjoituskirjaimisto.  Tosin almanakassa 1826 oli kirjoituskirjainten malleja.  Arvion mukaan noin viisi prosenttia maaseudun miespuolisesta väestöstä omaa kirjoitustaidon 1830-luvulla.

1830-luku:  Kalkutan rahapajassa työskentelevä James Prinsep selvittää brahmi- ja kharoshthi-kirjaimistot vertaamalla rahoissa prakritiksi kirjoitettuja tekstejä kreikankielisiin vastineisiin.  Rahoja on 90-80-luvuilta eaa.

1830-luku:  Jousitettuja kynänvarsia valmistetaan.  Niillä kirjoittaminen on pehmeätä ja estää käden kramppia.

1830:  D Hyde saa ensimmäisen Yhdysvaltojen patentin täytekynälle.

1831:  Yhdysvaltalaiset Sampson Mordan ja William Brockedon saavat viiston teräskynän patentin.  Sillä voi harrastaa kaunokirjoitusta.  Myöhemmin muotoillaan viisto kynänvarsi, johon voi kiinnittää minkä kynänterän tahansa vinoon asentoon.

1832:  Saksalainen vapaaherra von Drais (polkupyörän keksijä) tarjoaa pikakirjoituskonetta.

1832:  Englannissa myönnetään patentti itsetäyttävälle täytekynälle.

1832:  Englannissa Keswickissa ryhdytään lyijykyniä valmistamaan suurtuotantona.

1832-44:  Samuel FB Morse kehittää näppäimistön yhdessä Alfred Vailin kanssa.

1833:  Ranskalainen painaja Xavier Progin saa patentin ensimmäiselle käytännölliselle kirjoituskoneelle machine kryptographique, jolla kirjoitetaan myös nuotteja.  Hän kutsuu konettaan une machine ou plume typographique - typografinen kone tai kynä.  Se käyttää kirjakevarsia.  Samantapaisen koneen kehittävät Berry 1837 ja Guillemot 1859.

1834:  Englantilainen Henry Stephens parustaa Lontooseen mustetehtaan.  Hän valmistaa vähähappoisia musteita, jotka eivät syövytä teräskynää yhtä paljon kuin perinteiset musteet.  Hän esittelee indigoa sisältävän rauta-gallus- eli sinimustan musteen.  Stephens käyttää 1838 hiiltä mustassa musteessa ja ilmoittelee lehdissä värillisiä musteita.

1834:  Saksalainen FX Gabelsberger kehittää pikakirjoitusjärjestelmän.  Muita ovat W Stolze 1841, L Arends 1850, K Faulmann 1883 ja F Schrey 1884.

1837:  Maalari Samuel Morse (1791-1872) keksii lennättimessä käytettävät morseaakkoset ja sähkömekaanisen kaukokirjoittimen, jonka hän patentoi.  Ensimmäinen kaukokirjoitinlinja avataan 1844 välille Washington - Baltimore.

1837:  Englantilainen Sir Isaac Pitman (1813-97) julkaisee pikakirjoitusjärjestelmän.  Kuningatar Victoria lyö hänet ritariksi.  Pitmanin veli tuo 1852 pikakirjoituksen Yhdysvaltoihin.  Sitä kutsutaan nimellä Stenographic Sound-Hand, sitten Phonography, koska pikakirjoitus perustuu äänteen mukaiseen kirjoitukseen.  Nimeksi vakiintuu Pitman’s Shorthand.

1838:  Breslaun sokeainkoulun johtaja Johan Knie kehittää sokeille kirjoituskoneen.

1838-40:  Persialainen kalligrafi Mirza Gholamreza Isfahani (-1884) tuottaa albumin, jossa on nastaliq-kirjoitusta.

1839:  Pariisin sokeidenkoulun oppilas ranskalainen Pierre Foucauld rakentaa sokeidenkirjoituskoneen.  Sellaisen hankkii tamperelainen sokea apteekkari Axel Tennberg (1838-85) kirjeiden kirjoittamiseen.

1839:  Kumin vulkanointi keksitään.  Tämän jälkeen kautsu on sopiva aine pyyhekumien valmistukseen.

1830- ja 1840-lukujen vaihde:  F Liewendalin Helsingissä painettu kirjoitusopas on ensimmäinen suomalainen tekstausopas.

1840-luku:  Ranskalaiset ja venetsialaiset lasinpuhaltajat alkavat valmistaa koristeellisia lasisia paperipainoja.

1840-46:  Lähetyssaarnaaja James Evans opiskelee cree-kielen ja luo sen kirjoituksen.  Cree kuuluu algonkin-kieliin.  Merkit ovat mielivaltaisia geometrisia symboleja, jotka esittävät tavuja.  Evans kääntää osia uudesta testamentista cree-kielelle.  Kirjoituksella kirjoitetaan neljää muuta intiaanikieltä.

1840:  Lontoolainen T ja J Smith myy sulkakyniä koristellussa kartonkirasiassa.

1842:  Yhdysvalloissa kelloseppä John Hollander perustaa kultateriä valmistavan tehtaan.  Kynätehdas tekee 1870-luvulla sopimuksen valtiovarainministeriön kanssa kultaterien toimittamisesta ja vie niitä Eurooppaan.

1843:  Yhdysvaltalainen Charles Thurber saa patentin kirjoituskoneelle, jossa on akselinsa ympäri pyörivä kirjoitustela.

1845:  Teräskynä tulee Yhdysvalloissa hyväksytyksi ja yleiseen käyttöön. Henkikirjoitus kirjoitettiin 1810 sulkakynällä, mutta 1850 teräskynällä.

1845:  Kirjoituskoneen nauha otetaan käyttöön.  Italialainen G Ravizza korvaa sillä värityynyn.

1846:  Slovakkia aletaan käyttää kirjakielenä.  Kirjaimisto on latinalainen.

1846:  Yhdysvaltalainen Royal Earle House patentoi kirjoituskoneen, joka muuttaa sähkötyksen pisteet ja viivat kirjainmuotoon.

1847:  Englantilainen William Moon (1818-94) pystyttää kotiinsa kirjapainon ja painaa siellä ensimmäisen kirjan sokeille tarkoitetulla moonilla eli 1843-45 kehittämällään kohokirjoituksella.  Järjestelmässä on seitsemän päämuotoa, joilla on eri asentoja.  Geometrisia muotoja ovat puoliympyrä, viiva ja kaari.  Yhdeksän latinalaisten aakkosten kirjainta soveltuu lähes sellaisenaan, 13 niistä Moon yksinkertaistaa ja neljä luo uudestaan.

1848:  Yhdysvalloissa opettaja ja kalligrafi Platt Rogers Spencer (1800-64) julkaisee kirjoitusoppaan.  Hän julkaisee muita teoksia 1863 saakka.  Spenceriläinen järjestelmä American hand tulee vallitsevaksi.  Hänen poikansa HC Spencer julkaisee 1877 New Yorkissa kirjan Spencerian Key to Practical Penmanship.

1848:  Luultavasti ensi kerran valmistetaan kaupallisesti sinipuumustetta, jossa on kaliumkromaattia.  FF Runge keksii mustan musteen.

1849:  Stylografinen eli neulakynä patentoidaan nimellä ink pencil.  Säiliön päässä on ohut putki, jossa on mäntään kiinnitetty neula.  Kun terä painetaan paperiin, niin mäntä kohoaa sallien musteen virtauksen.

1849:  Ranskalainen Pierre Foucault keksii välilyöntinäppäimen.

1850-luku:  S Silliman -yhtiö valmistaa Yhdysvalloissa Chesterissä ilmatilalla ympäröityjä mustepulloja musteen jäätymisen estämiseksi.

1850-luku:  Albaniaa kirjoitetaan latinalaisin, turkkilaisin eli arabialaisin ja kreikkalaisin kirjaimin.

1850-60:  Ranskalaiset lähetyssaarnaajat F Petitot ja RM Morice koettavat soveltaa cree-kirjoitusta muihin kieliin kuten chipewyan, hare ja kutchin.  Morice tekee myöhemmin muutoksia kirjoitukseen ja pystyy soveltamaan sitä carrier-, slave- ja dene-kieliin.  Kanadan eskimot omaksuvat cree-kirjoituksen, ja sitä käytetään vielä nykyään Baffinmaassa.  Eskimo Uyakog eli Neck (1860-1924) kehittää Alaska-kirjoituksen aluksi kuvakirjoituksena.  Kirjoitus muuttuu lopulta tavukirjoitukseksi.

1850:  Giuseppe Devincenzi saa patentin sähkömekaaniselle kirjoituskoneelle.  Se on kirjakekiekkokone.

1850:  Lasiset kynänterät ovat tunnettuja.  Kynänteriä valmistetaan myös sarvesta ja kilpikonnan kilvestä.  Kynänterän kärkeen pistetään pienet timantti- tai rubiinipalat.

1851:  Yhdysvalloissa Payson, Dunton ja Scribner julkaisevat kirjoituksen oppikirjan.

1852:  Lars Haetta ja Anders Baer osallistuvat Koutokeinon mellakkaan ja joutuvat vankilaan.  Siellä he kirjoittavat omaelämäkerrallisia kuvauksia saamelaisten vanhasta elämäntavasta ja uskonnosta.  Tekstit pääsevät kokonaisuudessaan päivänvaloon 1958 (Usko ja elämä).

1853:  Kaukasuksella tsheremissit eli adygejit puhuvat kaukasialaista kieltä, mutta kirjoittavat arabialaisin aakkosin, jotka Umar Bersej luo.

1853:  Dickens kuvailee teoksessaan Bleak House, kuinka viinietikkaa voi käyttää poistamaan mustetahrat.  Myös hiekkarasia mainitaan.

1854:  Saksalaiset veljekset Grimm julkaisevat antiikvalla painetun saksan kielen sanakirjan ensimmäisen osan.  Jacob Grimm esittää, että fraktuuran ligatuuri ss on antiikvaa käytettäessä korvattava kirjaimilla sz.  Grimmit hylkäävät kaikki ligatuurit.  He eivät kirjoita substantiiveja isolla alkukirjaimella, joka vakiintui 1700-luvulla.  Luultavasti tästä sanakirjasta suomalaiset omaksuivat substantiivien pienen alkukirjaimen.

1854:  Yhdysvaltalainen Benjamin Franklin Foster julkaisee pienen kirjoittamisen käsikirjan Writing and Writing Masters: the Principles of the Former Developed and the Fallacies of the Latter Exposed.

1854:  Yhdysvaltalainen Nathan Ames patentoi koneen, jolla voi kirjoittaa kaksi tai kolme arkkia samanaikaisesti, eli polygrafin.  Yhdysvalloissa patentoidaan 1861-90 viisi polygrafia.

1856:  Saksalainen Johann Lothar von Faber (1817-96) varmistaa grafiittikaivoksen hallinnan Itä-Siperiassa.  Faber alkaa valmistaa myös muita tuotteita kuten kivikyniä, taiteilijoiden värejä, mustetta ja mekaanisia piirustusvälineitä.  Faberin lesken kuoltua 1903 yrityksen perii hänen tyttärentyttärensä kreivitär Otile von Faber-Castell, mutta yritys siirtyy pois perheeltä.

1856:  Kivihiilitervasta valmistetaan aniliiniväriä Perkinin malvanväri, jota käytetään myös musteisiin.  Muita aniliinivärejä kehitetään: nigrosiinimusta, metyylivioletti eli fuksiini 1861, EC Nicholson keksii liukoisen sinisen 1862, Hoffmanin violetti 1863, alitsariinipunainen 1870 ja eosiini 1874, joka on paljon käytetty punainen väri.

1856:  Kun rautatannaattimuste on kirjoitettaessa väritöntä (se hapettuu paperilla mustiksi rautayhdisteiksi), siihen lisätään aniliinivärejä.  Tämän mustetyypin keksijä on August Leonhardi.

1856:  Yhdysvalloissa imupaperia aletaan valmistaa suurin määrin paperikoneella.  Joseph Parker and Son aloittaa tehtailun West Rock-paperitehtaassa New Havenissa.  Hiekan käyttö musteen kuivaamiseen lakkaa.

1857:  Yhdysvaltalainen Samuel Francis patentoi pianoa muistuttavan kirjoituskoneen.

1857:  Kopiokynien valmistus alkaa.  Ne sisältävät pigmenttiä.

1857:  Pieni kädessä pidettävä kynänterotin on käytössä.

1858:  Yhdysvalloissa Richard Esterbrook perustaa teräskynäyhtiön Camdeniin.  Hän aloittaa myymällä englantilaisia kyniä, mutta alkaa 1861 valmistaa kyniä.  Esterbrook palkkasi Birminghamista viisi ammattimiestä, jotka työskentelivät John Mitchellillä.

1858:  Yhdysvalloissa perustetaan Bostoniin Carter Ink -yhtiö.  Se kertoo julkaisussaan 1919, kuinka musteenvalmistus automatisoitiin.

1858:  Yhdysvaltalainen Hyman L Lipman Philadelphiasta patentoi lyijykynän, jonka päähän on kiinnitetty pyyhekumi.

1858:  Pistekirjoitus on Kööpenhaminan sokeainkoulussa latinalaisen korkokirjoituksen rinnalla opetussuunnitelmassa.  Sokeainopettaja Johannes Moldenhawer (-1908) yrittää säilyttää latinalaisen korkokirjoituksen kuolemaansa saakka.

1860:  Ranskalainen E Duployé kehittää pikakirjoitusjärjestelmän sekä H Prévost ja A Delaunay 1878.

1861:  Ranska alistaa Vietnamin siirtomaakseen.  Vietnamin kirjoittamiseen aletaan käyttää latinalaisia aakkosia, vietnamiksi quoc ngu.  Latinalainen kirjoitus tulee 1905 jälkeen entistä laajempaan käyttöön.  Kun Ho Chi Minh julistaa 1945 Vietnamin riippumattomaksi, quoc ngu tulee ainoaksi kirjoitusjärjestelmäksi.

1861:  Johann Lothar von Faberin nuorempi veli John Eberhard Faber (1822-79) perustaa New Yorkiin oman lyijykynätehtaan.  Kuuluisin tehtaan tuote on Eberhard Faberin keltainen Mongol No. 2 lyijykynä, jota aletaan valmistaa 1900.  1980-luvulla lyijykynät kattavat neljänneksen tuotannosta, muut kynät kolmanneksen ja pyyhekumit vajaan kolmanneksen.

1861:  Indigon valmistus aloitetaan synteettisesti.  Indigoa käytetään myös musteeseen.

1862:  Michela esittelee pikakirjoituskoneen, jota valmistetaan 1880-luvulla Ranskassa ja Italiassa.

1863:  Yhdysvaltalainen John Pratt rakentaa kirjoituskoneen, jolle hän saa 1866 Lontoossa patentin.  Yhdysvalloissa suunniteltujen kirjoituskoneiden nimiä ovat Typograph, Pterotype, Patent Printer ja Mechanical Chirographer.

1864-1904:  Venäjällä on voimassa kielto kirjoittaa ja painattaa liettuaa latinalaisin aakkosin.  Liettuankielisiä kirjoja painatetaan latinalaisilla kirjaimilla ulkomailla ja salakuljetetaan Liettuaan.

1864-67:  Itävaltalainen puuseppä Peter Mitterhofer (1822-93) rakentaa puisen kirjoituskoneen lukuunottamatta kirjakevarsia ja ‑koria.  Näppäimistössä on 30 näppäintä kolmessa rivissä.  Kone ei kirjoita, vaan lävistää, sillä koneessa ei ole värinauhaa.  Kirjaimen muotoon kirjakevarsiin kiinnitetyt ohuet neulat lävistävät paperiin kirjaimen kuvan.  Hän rakentaa vielä mallit Dresden, 3 ja Meran, joka on ensimmäinen Mitterhoferin kokonaan metallinen kone.

1865:  Kööpenhaminan kuuromykkäkoulun johtaja Malling-Hansen alkaa suunnitella kirjoituspalloa.  Se on luultavasti ensimmäinen kirjoituskone, joka on sarjavalmisteinen.

1866:  Telegraphen-Bauanstalt Siemens & Halske saa patenttioikeudet Werner von Siemensin kehittämään kirjoittavaan lennättimeen.  Lennätinkirjoittimessa on 26 näppäintä.  Kirjakekiekko muuntaa morsetekstin tavalliseksi kirjoitukseksi.

1866:  Patentoidaan kynä, jonka jälki on lähtemätön eli kulumaton.  Grafiitin ja sidosaineen joukkoon sekoitetaan metyyliviolettia.  Kosmoskynä on Suomessa tunnettu tällainen kynä.

1866:  Yhdysvalloissa National Advertising Hotel Register -yhtiö ryhtyy mainostamaan imupapereissa ja patentoi menetelmän.  Yhtiöllä on mainosimupapereita New Hampshiren apteekkareille, valokuvaajalle, vaunusepälle, rakennusurakoitsijalle ja muille.

1867:  Nigrosiinimustetta valmistetaan kaupallisesti.

1867:  AW Faber myy mustekumia eli hiekkakumia musteen poistoon paperilta.  Aikaisemmin käytettiin raapeveitsiä.

1868:  Romania siirtyy käyttämään latinalaista kirjoitusta.  Venäjän Bessarabiassa eli Moldaussa käytetään edelleen kyrillitsaa.  Moldau päättää 1989 siirtyä käyttämään latinalaista kirjoitusta kuten naapurissa Romaniassa.

1868:  Englannissa sokea Thomas Rhodes Armitage perustaa nelimiehisen komitean tutkimaan, mikä kohokirjoitusjärjestelmistä soveltuisi sokeille parhaiten.  Lausunnossa suositellaan 1870 Braillen pistekirjoitusta sokeiden standardijärjestelmäksi.

1868:  Intiassa kirjoitusreformi lisää nykyaikaiseen landa-kirjoitukseen eli sindhiin vokaalit. 

1868:  Alonzo T Cross alkaa valmistaa lyiytäytekyniä.

1869:  Kampikäyttöinen kynänterotinkone patentoidaan.

1869:  Adolph Ott valmistaa sinipuumustetta.  Scientific American julkaisee reseptin, joka sisältää myös kuparisulfaattia ja kaliumkromaattia.

1869:  Mustepulloissa alkaa esiintyä koholla oleva teksti, joka on kaiverrettu pullomuottiin.

1870-luku:  Stylografiset neulakynät yleistyvät.  Markkinoidaan väritiivistettä sisältäviä kyniä, jotka kastetaan veteen kirjoittamista varten.  Mustetäytekynien mainonta yleistyy.

1870-luku:  Yhdysvalloissa myydään musteastioita, johon laitetaan kiinteää mustetta astian toiseen osaan.  Kun astiaan laitetaan vettä, niin väliseinään asennetun sienen kautta liuennutta mustetta tulee osaan, johon kynä kastetaan.  Musteastioiden nimiä ovat Inexhaustible, Perpetual ja Magic.

1870-80-luku:  Yhdysvaltalainen GA Gaskell julkaisee kirjoituksen opasaineiston Compendium of Penmanship.  Hän julkaisee lehteä The Penman’s Gazette and Business Educator.  Hänen 920-sivuista teostaan Gaskell’s Compendium of Forms myydään tilauksesta useita painoksia.

1870-73:  Tanskalainen kööpenhaminalaisen kuuromykkäinkoulun johtaja Malling-Hansen rakentaa kirjoittavan pallon - skrivekuglen, josta tulee kaupallinen kirjoituskone.  Se muistuttaa neulatyynyä.  Hän rakentaa myöhemmin koneeseen sähköisen telavaunun palautuksen.  Nietzschen äiti ja sisar antavat filosofille kirjoituspallon joululahjaksi.  Hän vihaa sitä.

1871:  Tonto-apashien päällikkö Del Shay - Kävelevä Karhu haluaa tehdä suuren sopimuksen.  Hän haluaa tehdä rauhan joka kestää.  Hän haluaa heti, kun sopimus on tehty, paperinpalan niin, että voi matkata seudulla kuten valkoinen mies.  Del Shay ei saa paperinpalaa niin että voisi matkata seudulla kuten valkoinen mies eikä tee sopimusta.  Siksi hän matkaa seudulla sotureineen kuten apashit.

1872:  Suomessa senaatti julistaa kilpailun kehittää suomenkielen pikakirjoitusjärjestelmä, joka korvaa Gabelsbergerin järjestelmän.  Ainoa ehdotus on 1874 tohtori Lars Neoviuksen (Nevanlinna) pikakirjoitus.

1873:  Yhdysvalloissa milwaukeelainen sanomalehtimies ja runoilija Christopher Latham Sholes (1819-90) myy kirjoituskonepatentin kumppaninsa James Densmoren välityksellä keksijän Eliphalet Remington (1793-1861)  asetehtaalle.  Sholes on kirjoituskoneen pääsuunnittelija.  Hän aloitti sen suunnittelun apunaan Charles Glidden ja Samuel W Soulé, ja sai koneelle Type-Writer patentin 1867 ja 1868.  Sholes suunnittelee myös osoitelapun liimauskoneen ja koneen, joka numeroi painamattoman kirjan sivut.  Ensimmäisessä mallissa näppäimistö on kahdessa rivissä aakkosjärjestyksessä.  Siinä kirjakevarret jumiutuvat helposti.  Uusi kone saa nimen Sholes & Glidden Typewriter, ja parannettu kirjoituskone tulee 1874 markkinoille.   Asetehtailijan poika Philo Remington valmistaa ensimmäiset kaupalliset ompelukonetta muistuttavat kirjoituskoneet asetehtaan ompelukoneosastolla.  Sholes & Glidden kirjoittaa vain suuraakkosia.  Näppäimistö on QWERTY-mallinen ja suunniteltu siten, että usein käytetyt kirjakevarret ovat pareittain vierekkäin, jotta kirjakevarret eivät törmäisi toisiinsa ja jumiutuisi.  Kun näiden hankaluuksien tapahtumista vähennetään, niin konekirjoittaja voi kirjoittaa nopeammin.  Mark Twain on ensimmäisten kirjoituskoneen käyttäjien joukossa.  Hän kirjoittaa koneella kirjeen veljelleen ja hänen käsikirjoituksensa Life on the Mississippi - Elämää Mississippillä 1883 lienee ensimmäinen koneella kustantajaa varten puhtaaksikirjoitettu käsikirjoitus.  Twain ei siis itse kirjoittanut tätä koneella.  Virheellisesti väitetään, että Tom Sawyer olisi ensimmäinen koneella kirjoitettu käsikirjoitus.  Sholes & Glidden-koneella on rajoitettu menestys noin 5000 koneen myynnillään. Sen seuraaja Remington Mod. Nr. 1 tulee 1877 markkinoille, mutta siinä on vain suuraakkoset.  Ensimmäiset kirjoituskoneet ovat alta lyöviä eli sokeita.  Kirjoittaja ei näe suoraan tekstiään, vaan hänen on käännettävä telavaunua nähdäkseen kirjoituksen.  Nerokkaita prototyyppejä valmistettiin 1800-luvun alusta lähtien.  Niitä ihmeteltiin monissa maailmannäyttelyissä 1850- ja 1860-luvuilla.

1873:  Yhdysvaltalainen itseopiskelun asianajaja Thomas E Hill julkaisee kirjoituksen oppikirjasen Self-Instructor in Penmanship.  Se on ensimmäinen osa hänen käsikirjastaan Hill’s Manual of Social and Business Forms: A Guide to Correct Writing.

1875:  Albert J Dexter patentoi hopeanitraattimusteen.

1875:  Etelä-Afrikan valkoiset buurit saavat kirjakielensä.  Tällöin kaikilla Etelä-Afrikan mustilla on jo omat kirjakielensä, painettua kirjallisuutta ja lehdistöäkin.  Lähetyssaarnaajat kehittivät kirjakielet ja toivat kirjapainoja.  Mustille alkoi ensimmäinen sensuuri, sillä heidän kirjallisuuttaan pidetään pakanallisena.

1876:  Istuva Härkä kehottaa puoliveristä John Brughierea, joka osaa kirjoittaa, laittamaan paperinpalalle muutamia sanoja, jotka hänellä on sanottavana sotilaitten komentajalle.

1876:  Jyväskyläläinen kauppias Henrik Fabian Helminen tutustuu Remington malli 1-kirjoituskoneeseen Philadelphian maailmannäyttelyssä.  Hän tuo tiettävästi ensimmäisen kirjoituskoneen Suomeen.  Helminen saa koneeseen ä- ja ö-kirjaimet, kun huomasi pyytää ne.

1877:  Jousimekanismilla ja painonapilla toimiva lyijytäytekynä patentoidaan.

1878:  Remington Mod. Nr. 2-kirjoituskone esitellään Yhdysvalloissa, ja se tulee pian hallitsevaksi.  Koneessa on pien- ja suuraakkoset sekä vaihtonäppäin.  Remington valmistaa myös värinauhoja ja hiilipaperia.  New Yorkiin perustetaan kirjoituskonekoulu.

1878:  Sokeainopettajien kansainvälinen kokous suosittelee Pariisissa Braillen järjestelmää käytettäväksi kaikissa sokeainkouluissa.  Kokous totesi 1873 Wienissä Braillen kirjoituksen sopivaksi.

1879:  Yhdysvaltalainen kirjoituskoneiden Edison Lucian Stephan Crandall keksii kirjakesylinterin.  Sylinteri on valmistettu kovakumista, ja siinä on 84 merkkiä kuudessa rivissä.

1879-80:  Oulun työväen iltaseura julkaisee käsin kirjoitettua lehteä Väkinäinen.

1880:  Saksalainen lukionlehtori ja salaneuvos Konrad Duden (1829-1911) julkaisee teoksensa Vollständiges orthographisches Wörterbuch der deutschen Sprache - Saksan kielen täydellinen oikeinkirjoitussanakirja.  Se on suunniteltu kirjapainojen käyttöön, mutta tulee esikuvaksi yrityksille, kustantajille, toimituksille, viranomaisille, kouluille ja yksityishenkilöille.  Saksa, Sveitsi ja Itävalta päättävät 1901 Dudenin sanakirjan kirjoitustavan sekä opettajia että viranomaisia sitovaksi.  Sanakirja on kustantajan kultakaivos.  Sen 20. painos ilmestyy 1991.

1880:  Yhdysvaltojen kirjoituskonemarkkinoiden toinen kone on Caligraph, jonka suunnittelija on GWN Yost.  Koneessa Caligraph No. 3 vuodelta 1883 on täydellinen näppäimistö eli sekä pien- että suuraakkoset.  Pienaakkosten valkoiset näppäimet ovat keskellä näppäimistöä, ja suuraakkosten mustat näppäimet ovat näppäimistön reunoissa.  Näppäimiä on 72 kappaletta.  Kone on alta lyövää mallia.  Parannettu malli valmistuu 1900.

1880:  Yhdysvaltalainen John Loud kehittää kuulakärkikynän.

1880:  Yhdysvaltalainen Thomas Hall esittelee ensimmäisen osoitinkirjoituskoneen.  Hall-koneessa on neliönmuotoinen kumilevy, jota osoitin siirtää.  Yhdeksässä rivissä on 81 merkkiä.  Merkkilevy lepää värityynyllä.  Osoittimella valitaan merkki, jolla painetaan kuva paperille.

1881:  Yhdysvalloissa patentoidaan lyijytäytekynä Livermore’s Automatic Pencil, jota myy New Yorkissa Stylographic Pen-yhtiö.

1882:  Miles M Bartholomew tuottaa pikakirjoituskonetta Stenograph, joka patentoitiin 1879-82.

1883:  Ranskalainen tiedemies August Kerckhoffs (1835-1903) julkaisee sotilassalakirjoituksen teoriaa koskevan periaatteensa.

1884:  Nerokas Hammond-kirjoituskone esitellään Yhdysvalloissa.  James Barlett Hammond sai patentin 1880.  Koneessa ei aluksi ole QWERTY-järjestystä, ja näppäimet ovat kahdessa kaarevassa rivissä, 15 näppäintä kummassakin.  Kaksoisvaihtonäppäimellä voidaan kirjoittaa 90 merkkiä.  Kirjakevarsien sijasta koneessa on C-muotoinen kirjakekaari, joka on valmistettu vulkanoidusta kumista, ja sisältää kaikki kirjaimet ja muut merkit.  Liukuva kaari voidaan helposti vaihtaa, jos halutaan kirjoittaa toisella kirjaintyypillä.  Koneessa ei ole telaa, vaan vasara iskee paperin kirjakekaaren merkkiä vasten.  Hammondia saa myös QWERTY-näppäimistöllä.  Koneita käytetään sähköistettynä  ja nimellä Varityper 1927 alkaen aina tekstinkäsittelyn aikakauden alkuun asti.

1884:  Yhdysvaltalainen pikakirjoituksen opettaja Lewis Edson Waterman (1837-1901) saa ensimmäisen kunnollisen mustetäytekynän patentin.  Miljoonia täytekyniä myydään vuosittain.  Tämän jälkeen patentoidaan yli neljäsataa mustekynää.  Ensimmäinen männällä varustettu mustetäytekynä valmistetaan 1908.

1885:  Jakov Grot pohtii teoreettisesti Venäjän kirjoitusjärjestelmää ja kirjoittaa siitä kirjan, josta otetaan 1916 jo 22. painos.

1885:  Kirjoituskoneeseen Underwood lisätään kirjanpitoa varten näppäin @.

1885-6:  Ilmestyy Helsingin Kirjanpainajain Yhdistyksen käsinkirjoitettu Gutenberg-lehti.  Sitä luetaan yhdistyksen kokouksissa, minkä jälkeen se kiertää kaupungin kirjapainoissa.

1886:  Remington Arms myy kirjoituskonetuotantonsa.

1886:  Columbia Music Typewriter tulee markkinoille.

1887:  Egyptistä löydetään Tel-el-Amarna -savitaulut, joissa on paleografista tietoa vanhoista nuolenpää- eli kiilakirjoituksista.

1887:  Luultavasti ensimmäisen kaupallisen nuottien kirjoituskoneen Tachigrafo Musicale esittelee italialainen Angelo Tessaro.  Konetta markkinoi Ricordi Italiassa.  Seuraavien 60 vuoden aikana maailmassa, erityisesti Yhdysvalloissa, myönnetään satoja patentteja nuottien kirjoituskoneille.  Lily Salmon (myöhemmin Pavey) patentoi koneen, jota Imperial Typewriter valmistaa Englannissa.  Viulisti Robert H Keaton kehittää San Franciscossa koneen Keaton Music Typewriter.

1887:  GWN Yost, A Davidson, Andrew Steiger ja Jacob Felbel suunnittelevat kirjoituskoneen Yost.

1887:  Yhdysvaltalainen Samuel Darling keksii ja patentoi mustopulloon kynänkastamiskupin, joka mittaa kynänterään saman määrän mustetta.  Näin se takaa kirjoituksen siisteyden.

1888:  Yhdysvaltalainen John J Loud patentoi pyörivällä pallolla varustetun täytekynän eli kuulakärkikynän, jolla voisi merkitä nahkaa, pahvia ja kartonkia.

1888:  Saksalainen Franz Xaver Wagner (1837-1907) kehittää USAssa kirjoituskoneen, jota valmistavan yrityksen patentteineen John T Underwood 1895 ostaa.  Hänen isänsä John Underwood tehtaili Lontoossa erilaisia värejä, erityisesti kopioväriä toimistojen kopiotekniikkaa varten.  Underwood vanhempi muutti 1872 Yhdysvaltoihin ja jatkoi siellä värinvalmistusta, jota laajensi värityynyjen, väritelojen ja värinauhojen valmistukseen.  John T Underwood jatkaa värituotteiden ja hiilipaperin tehdasvalmistusta.  Kaupan syynä on se, että Remington valmistaa itse värinauhoja eikä osta niitä Underwoodilta.  Niinpä Underwoodin on ryhdyttävä itse valmistamaan kirjoituskoneita turvatakseen värinauhojensa markkinat.

1888:  USAssa WA Burt saa patentin kirjoituskoneelle Burt's Family Letter Press.

1888:  John Hollandin edustaja George S Parker (1863-1937) perustaa oman täytekynäyrityksen.  Parker tekee täytekynään parannuksia.  Hän sijoittaa kynään mekanismin, joka tyhjentää kumisäiliöstä ilman ja sitten imee musteen säiliöön.

1888:  Yhdysvaltalainen Columbia Bar-Lock -kirjoituskone on edestä lyövää mallia eli kirjoitettu teksti on suoraan näkyvää.

1888:  Englantilainen John Robert Gregg (1867-1948) kehittää pikakirjoitusjärjestelmän Light-Line Phonography, jossa ei viivoja vahvenneta kuten yleensä pikakirjoituksessa.  Hän vie 1893 sen Yhdysvaltoihin.

1888:  Yhdysvaltalainen kynäilijä ja opettaja Austin Norman Palmer (1859-1927) esittelee kirjoitusjärjestelmänsä.  AN Palmer-yhtiö julkaisee oppi- ja käsikirjoja kuten The Palmer Method of Business Writing ja aikakauslehteä American Penman.

1889:  Yhdysvaltalainen Henry Harmon Unz suunnittelee National-kirjoituskoneen.

1889:  Yhdysvalloissa Davis-yhtiö saa itsesulkeutuvan mustepullon patentin.

1890-luku:  Kirjoituskoneeseen kehitetään sivulta eteen lyövät kirjakevarret, jotta konekirjoittaja näkee helposti, mitä hän on kirjoittanut.  Hiilipaperi helpottaa kirjoituskoneen käyttöä.  Myös pikakirjoituksen käyttö laajenee.  Kirjoituskoneet ovat yleisiä toimistoissa.

1890-luku:  Roomalainen markiisi Louis Fonti rakentaa bigrafin.  Se kirjoittaa kaksi arkkia samalla kertaa.  Laitteen esittelee ranskalainen La Nature, josta Scientific American lainaa 1893 artikkelin.

1890-luvun alku:  Suomessa painetaan moonilla vielä neljä kirjaa sokeille, mutta pistekirjoitus syrjäyttää muut kohokirjoitusjärjestelmät.

1890:  Yhdysvaltalaisen Alexander Timothy Brownin kirjoituskone Smith Premier on täydellisellä näppäimistöllä varustettu alta lyövä kone, jossa on erilliset näppäimet pien- ja suuraakkosille.  Numero 2 tulee markkinoille 1896.  Smith Premier esittelee 1908 ainoan valmistetun täydellisellä näppäimistöllä varustetun (ei vaihtonäppäintä) edestä lyövän koneen.

1890:  Yhdysvaltalaiset Samuel John Seifried ja James Eugen Munson kehittävät kirjakesylinterikirjoituskoneen Munson.  Seifried valmistaa myös sokeain kirjoituskonetta.

1890:  Yhdysvalloissa patentoidaan lasinen kynänterä.  Niitä myy 1918-29 F Spors Minnesotasta.  Vielä 1941 mainostetaan lasista täytekynää.

1890:  Täytekynän mustepatruuna patentoidaan.  Se on aluksi lasiampulli.

1890:  Saksalaiset kemistit Schluttig ja Neumann julkaisevat rautagallusmusteen reseptin.

1891:  Kaarevalla näppäimistöllä varustettu Williams-kirjoituskone tulee Yhdysvaltain markkinoille, ja suoranäppäimistöinen numero 2 vuonna 1895.  Suunnittelija on John Newton Williams, joka sai koneelle patentin 1875.  Kirjakevarsi lepää värityynyn päällä.  Kun näppäintä painetaan, kirjakevarsi hyppää telan päälle ja lyö kirjaimen paperiin.  Sitten jousi vetää kirjakevarren takaisin.  Osa kirjakevarsista on telan takana, sillä kaikki eivät sovi etupuolelle.  Kone kirjoittaa suoraan näkyvää tekstiä.  Koneeseen saa käsikirjoituksen pitimen.  Williamsin toiminta lakkaa 1909.

1891:  Yhdysvalloissa aletaan valmistaa edestä lyövää Daugherty Visible -kirjoituskonetta, jonka suunnittelija on James Denny Daugherty.  Siinä kirjoittaja näkee suoraan kirjoittamansa tekstin.  Koneen nimeksi tulee 1898 Pittsburg.

1891:  Yhdysvaltalaisen Amos Densmoren kirjoituskone Densmore tulee markkinoille.

1892:  Lucian Stephan Crandall suunnittelee International-kirjoituskoneen.

1892:  Ruotsalainen OW Melin kehittää ruotsinkieltä silmälläpitäen pikakirjoitusjärjestelmän.  Aikaisemmin 1855 englantilanen järjestelmä syrjäytti Gabelsbergerin pikakirjoituksen ja 1880 Arendsin pikakirjoituksen.

1893:  George C Blickensderfer esittelee Yhdysvalloissa kirjoituskoneensa Blickensderfer.  Se on ensimmäinen todella kannettava eli matkakirjoituskone, joka painaa kolme kiloa.  Siinä on vaihdettava kirjakekiekko ja kirjakkeen värjäys tapahtuu huopatelalta.  Näppäimistö on tehokkaampi kuin QWERTY.

1893:  Osoitinkirjoituskone American patentoidaan Yhdysvaloissa.  Siinä osoittimella valitaan ensin kirjoitettava merkki, ja sitten lyödään merkki paperille.  Koneessa on vain 35 osaa ja kuminen kirjakenauha.  American-konetta käytetään kotona satunnaiseen kirjoittamiseen.  Sen hinta on 1/20-osa toimistokoneen hinnasta.  Konetta myydään Englannissa nimellä Globe ja mannermaalla Champignon.  Sitä markkinoidaan 1912 asti.

1894:  Yhdysvalloissa valmistetaan  Oliver-kirjoituskonetta 1928 saakka ja Englannissa vielä myöhempään.  Oliver no. 9 -koneessa on kolme näppäinriviä ja kaksoisvaihtonäppäin.

1894:  Edison Mimeograph Typewriter ei elä kauan.  Sillä kirjoitetaan stensiilejä Edisonin Mimeograph -monistusjärjestelmään.

1894:  Ranskalainen antropologi-kriminologi Alphonse Bertillon tekee virheellisen määrityksen kirjoituksen käsialasta Dreyfusin oikeusjutussa.  Siksi Dreyfus tuomitaan syyttömänä vankeuteen maanpetoksesta.  Bertillon ei ole käsialaan erikoistunut tutkija.  Tapaus edistää asiakirjojen tieteellistä tutkimusta.

1895:  Näkyvää tekstiä kirjoittava Underwood-kirjoituskone, jonka keksijä on FX Wagner ja rakentaja John T Underwood, alkaa saavuttaa valta-aseman Yhdysvalloissa.  Malleissa 1 ja 2 lukee takana Wagner Typewriter Co (patentin myyjä) ja niitä valmistetaan noin 12 000 kappaletta 1900 mennessä.  Underwood-koneita 1898 valmistetaan 200 konetta viikossa.  Underwood-malleja 3, 4 ja 5 valmistetaan 1900-32 miljoonia kappaleita.  Mallissa 4 on 76 merkkiä ja mallissa 5 jo 84 merkkiä.  Koneet ovat edestä lyövää mallia, niissä on värinauha, QWERTY-näppäimistö ja vaihtonäppäin.  Rivin lopussa kello kilahtaa.  Kimmoisa kaari vaimentaa lyönnin ja heittää kirjakevarren heti takaisin.  Aseteltava tela mahdollistaa kirjoituksen esipainetulle viivalle.  Koneessa on palautusnäppäin, sarkaimet ja desimaalitabulaattori.  Olivetti ostaa yrityksen 1960-luvun alussa, ja nimi Underwood häviää.

1895:  Kuulakärkikyniä aletaan valmistaa kaupallisesti.

1895:  Frederick Blaisdell keksii ja patentoi paperipäällysteisen kynän.

1895:  Yhdysvaltalaiset Charles Paxton Zaner (-1918) ja Elmer Ward Bloser (1865-1929) alkavat julkaista kirjoitusoppaita.  Bloser opetti kahdessa koulussa ja Zaner perusti 1888 taidekoulun.  He tulivat 1891 liikekumppaneiksi.

1895:  Yhdysvalloissa on noin 40 erilaista kirjoituskonetta.  Niitä on käytössä arviolta 400 000 kappaletta.

1896:  Ruotsalainen Hammarlund kehittää kirjoituskoneen.  Vasta sitä seuraava malli edestä lyövä Halda Mod 8 saavutaa suosiota.

1896:  Keksijän pojan Zahlmon G Sholes ja tehtailijan pojan Franklin Remington kirjoituskone Rem/Sho tulee kauppoihin.  Koneen nimi 1901 on Fay/Sholes.

1896:  Porvoon Kirjaltaja Klubi alkaa tehdä käsinkirjoitettua lehteä Petit.

1987:  Elliott & Hatch tuottavat kirjaan kirjoittavaa konetta Elliott Book Typewriter.

1898:  Saksalainen Adler aloittaa kirjoituskoneiden tehtailun.  Kone Adler 7 on kuuluisa.  Pientä matkakirjoituskonetta Klein Adler malli 1 aletaan 1913 rakentaa.  Siitä tulee 1917 markkinoille nelirivinen näppäimistömalli.

1898:  Suomen Liikemiesten Kauppaopisto ottaa kirjoituskoneet opetuskäyttöön.

1800-luvun loppu:  Tsaarin salainen poliisi tuottaa väärennöksen Siionin viisaiden pöytäkirja, muka Baselin siionistikongressissa laadittu asiakirja, jossa päätetään juutalaisten ja vapaamuurarien yhteisestä maailmanvalloitusohjelmasta.  Tästä seuraa eurooppalaisessa poliittisessa keskustelussa käsitys, että bolshevismi on juutalaisten juoni.  The Times antaa parikymmentä vuotta myöhemmin sijaa käsityksille, että neuvostohallitus toimii pöytäkirjan mukaan tavoitteenaan Pax judaeica.

1800-luvun loppu:  Tanskalainen LF Guldberg kehittää metallisen monirivisen pistekirjoitustaulun, jonka kansiosassa on braille-suorakaiteita vastaavat ikkunat ja pohjaosassa niitä vastaavat kuusi koloa.  Kirjoitus pistellään naskalilla paksulle paperille, joka sijoitetaan taulun osien väliin.

1900-luvun alku:  Japanissa liike- ja hallituksen asiakirjat kirjoitetaan edelleen siveltimellä ja musteella.

1900-luvun alku:  Kamerunissa Bamumin kuningas Njoya ryhtyy luomaan kansalleen kirjoitusta.  Bamumin kielessä on vain yksitavuisia sanoja, ja jokainen kuvamerkki tarkoittaa yhtä tavua.

1900-luvun alku:  Lama Agvan Dordjiev (venäläinen muoto nimestä Nag-dban rDo-rje) laatii mongolialaisesta kirjoituksesta burjatialaisen muunnelman.  Ennen I maailmansotaa painetaan joitain vähäisiä burjaatinkielisiä tekstejä. 

1900-luvun alku:  Mongolian päämurre halha otetaan kirjakieliseen käyttöön mongolikirjoituksella.  Kyrillitsaa käytetään vuodesta 1938, mutta 1991 päätetään palata mongolialaiseen kirjoitukseen.

1900-luku:  Vatteluttua käyttävät vielä Pohjois-Malabarin muslimit malayalamin kirjoittamiseen.

1900-luku:  Solmunyörien käyttö kalenteri- ja finanssilaskelmissa on säilynyt Ryukyu-saarella Japanin eteläpuolella ja Okinawa-saarella.

1900:  Saksalainen ompelukoneyrityksen omistaja Bruno Neumann hankkii yhdysvaltalaisten Barney ja Tanner keksimän kirjoituskoneen patentin ja alkaa valmistaa kirjoituskoneita.  Ensimmäinen kone Ideal A on ensimmäinen saksalainen edestä lyövä kirjoituskone.  Malli Ideal B ilmestyy 1913, malli C 1919 ja D 1923.

1900:  Saksalainen Berlin-Steglitzin valtiollisen sokeaininstituutin johtaja Oskar Picht suunnittelee ensimmäisen pistekirjoituskoneen.

1901:  Blickensderfer tuo kokosähköisen kirjoituskoneen markkinoille.  Tasavirtamoottori huolehtii käytöstä.  Mallissa 9 vuodelta 1917 on sarkaimet eli tabulaattori ja palautusnäppäin.  Konetta valmistetaan myös puolalaisella näppäimistöllä ja kirjakekiekolla varustettuna.

1901:  Ranskalainen Albert Navarre ja 20 asiantuntijaa kehittävät ranskankieleen soveltuvan kirjoituskoneen ZHJAY‑näppäimistön.  Ranskalaiset konekirjoittajat olivat jo tottuneet kansainväliseen AZERTY-sijoitteluun, joka poikkeaa hieman englantilaisesta QWERTY-asettelusta.

1901:  Yhdysvalloissa veljekset Sholes parantavat kirjoituskonetta, jonka kehittämistä heidän isänsä CL Sholes jatkoi kuolemaansa 1890 saakka.  He alkavat valmistaa konetta Sholes Visible, joka on edestä lyövää mallia.

1901:  AS Osborn julkaisee uraa uurtavan artikkelin konekirjoitusjäljen tunnistamisesta Albany Law Journal-lehdessä.

1902:  Yhdysvaltalainen Glenn J Barrett rakentaa alta lyövän kirjoituskoneen Fox.  Siitä hän kehittää myöhemmin edestä lyövän mallin Fox Visible.

1902:  Edward Lawton patentoi hygroskooppisen rautagallusmusteen, jossa on ammoniumkloridia.  Musteella kirjoitettu asiakirja voidaan kopioida kostuttamatta kopiopaperia.

1902:  Pariisissa patentoidaan nuottien kirjoituskone la gravure électrique musicale, typographique et lithographique systéme Liorel.

1903:  Blickenderferin kirjoituskone Yetman on sähkömekaanisen koneen edelläkävijä.

1903:  Yhdysvalloissa Sengbusch-yhtiö patentoi suositun itsesulkeutuvan mustepullon.

1903:  Saksassa stettiniläinen Bernhard Stoewer alkaa valmistaa Kanzler-kirjoituskoneen piirustusten mukaan konetta nimeltä Stoewer.  Parannettu malli Stoewer-Record tulee 1908 markkinoille.

1904:  Saksalainen Mignon-osoitinkirjoituskone tulee kauppaan.  Siitä valmistetaan 1932 mallia 4.  Parannettua mallia valmistetaan 1933 nimellä Olympia-Plurotyp.  Merkkikentässä on seitsemässä rivissä 84 merkkiä.  Vasemmalla kädellä valitaan kirjoitettava merkki, joka lyödään oikealla kädellä kirjakesylinteriltä paperiin.  Merkkikenttä ja kirjakesylinteri ovat vaihdettavat, joten voidaan kirjoittaa eri kirjaintyypeillä ja kielillä.

1904:  Ilmoituksessa esitellään Arithmograph, jossa laskukone on asennettu kirjoituskoneeseen Fay-Sholes.

1905:  Porvoon kirjansitojien ammattiosastolla on käsinkirjoitettu lehti Eteenpäin - Framåt.

1906:  Saksalainen toimistokonetehdas Mercedes-Büromaschinen perustetaan.  Franz Schuelerin suunnitelemaa Mercedes‑konetta aletaan valmistaa 1907.  Insinööri Carl Schlüns suunnittelee 1908 kirjoituskoneet Mercedes malli 2 ja 1911 malli 3.  Hänen paras koneensa on täysin sähköinen Mercedes Elektra, joka tulee 1921 markkinoille.

1906:  Pikakirjoitusta kirjoittava kirjoituskone Stenotype keksitään Yhdysvalloissa.  Sitä käytetään kongressityössä, konferensseissa ja lakitupa-asioita selostettaessa.  Toinen pikakirjoituskone on Stenograph.  Ne kirjoittavat rullapaperille.

1906:  Lontoossa julkaistaan kalligrafin ja taiteilijan Edward Johnston (1872-1944) teos Writing and Illuminating and Lettering.  Se herättää jälleen mielenkiinnon kalligrafiaan ja vanhoihin kirjoitustarvikkeisiin.  Johnston määrittää oikean leveän kynänterän kärjen muodon keskiaikaisen sulkakynän mukaan.

1906:  H & M Weidmer kehittelevät nuottikirjoituskoneen.  Sitä käytetään myös polkimella.

1907:  Englannin pankki alkaa käyttää liiketoiminnassaan kirjoituskoneita.

1907:  Walter A Sheaffer keksii vivulla toimivan täytekynän täyttömekanismin.

1908:  Remington Standard Nr 10 tulee markkinoille.

1908:  Alta lyövästä kirjoituskoneesta Yost parannettu malli edestä lyövä Yost Visible tulee kauppoihin.  Kirjakkeen värjäys värityynyllä säilyy, ja kirjoitusjälki on siisti ja selkeä.

1909:  Albaniaa - shqip aletaan kirjoittaa vain latinalaisin kirjaimin.  Monastirin yleisalbanialaisessa kongresissa luodaan 1908 ääntämystä noudatteleva aakkosto.  Arabialaisia, kreikkalaisia, kyrillisiä ja myös latinalaisia kirjaimia käytettiin 1908 saakka.  Kirjoitustapoja on ollut parikymmentä.  Albaniassa Q tarkoittaa liudentunutta k:ta kuten Shqipëria - Albania.

1910:  James Field Smathers alkaa suunnitella täysin sähköistä kirjoituskonetta, jonka hän 1920 viimeistelee.  Koneen patentit vaihtavat usein omistajaa:  North East ostaa 1923 ne ja myy 1928 General Motorsille, joka tuo 1930 Electromatic-koneen kauppaan.  Electro-Typewriters ja International Business Machines yhdistyvät, ja IBM valmistaa 1935 ensimmäiset Electromatic-koneensa markkinoille.  Kun Mercedes Elektran käyttöakseli on hammastettu, niin Electromaticin käyttöakseli on muovilla ja kumilla päällystetty eli voimansiirto tapahtuu kitkalla.

1910:  Remington Sholes antaa ranskalaiselle yritykselle Japy Freres oikeuden valmistaa kirjoituskoneitaan.  Japy parantaa konetta ja tuo sen kauppaan nimellään Japy.

1910:  Saksankielisen alueen tunnetuin matkakirjoituskone Erika tulee kauppaan.  Näppäimistö on kolmirivinen ja varustettu kaksoisvaihtonäppäomellä.  Uudessa mallissa 1927 on yksinkertainen vaihtonäppäin ja nelirivinen näppäimistö.

1910:  AS Osbornin teos Questioned Documents - Epäillyt asiakirjat ilmestyy.

1911:  Maailmannäyttelyssä esitellään italialainen kirjoituskone Olivetti M 1.  Sen suunnittelija on insinööri Camillo Olivetti, joka opiskeli sähkötekniikkaa Yhdysvalloissa.  Seuraava malli on Olivetti M 40, jota myydään myös Italian ulkopuolella.

1911-14:  Ensimmäinen kiinalaisin merkein varustettu kirjoituskone valmistetaan.

1912:  Matkakirjoituskone Albus/Perkeo ilmestyy markkinoille.  Se on edestä lyövä kone, jossa on näppäimet kolmessa rivissä ja kaksoisvaihtonäppäin.  Albus viittaa sanaan valkoinen, sillä kone on valmistettu alumiinista.  Toisen maailmansodan jälkeen rakennetaan parannettu malli Urania Piccola, jossa näppäimet ovat neljässä rivissä ja vaihtonäppäin on tavanomainen.

1912:  Sähköinen Hooven Automatic Typewriter esitellään.  Automaattiset kirjoituskoneet toimivat reikänauhan ohjaamina.  Kone seisahtuu pysähdysmerkin kohdalla, ja koneenkäyttäjä voi lisätä yksilöllisiä tietoja.  Hooven-järjestelmää markkinoidaan vielä 1937.

1913: Itävaltaan tuodaan Saksasta 137 kirjoituskonetta, kun vuonna 1904 tuotiin vain 45 konetta.  Itävalta tuo 1922 maahan Saksasta 126 kirjoituskonetta.

1914:  Rex-kirjoituskonetehdas valmistaa matkakonetta National.  Siinä on kolmirivinen näppäimistö ja kaksoisvaihtokytkin.  Myöhemmin tulee myyntiin muun muassa malli Portex - sanoista Portable Rex.

1914-25:  Högforsin sosialidemokraattinen nuoriso-osasto toimittaa käsinkirjoitettua lehteä Valistaja.  Ruukkilaisen poika Lennart Berghäll  (1896-) on lehden ensimmäisiä toimittajia.

1915:  Typografi ja keksijä Kyota Sugimoto (1882-1972) kehittelee japanilaisen kirjoituskoneen.  Hän jakaa vähimmäisen merkkimäärän noin 2400 kolmeen esiintymisluokkaan.  Useimmin esiintyvät merkit ovat keskellä merkkialustaa ja harvoin esiintyvät merkkialustan kulmissa.  Kirjoittaja ottaa puikolla merkin ja lyö sen sylinterillä olevalle paperille.  Periaate säilyy vuosikymmenet.  Valmistaja on Nippon Shoshiki, jonka uusi nimi on Nippon Typewriter.  Kopioija kirjoittaa käsin enintään 55 sivua, jolla on 150 merkkiä, työpäivässä.  Kirjoituskoneella syntyy sata sivua.  Nippon valmistaa 1917 myös kiinalaista konetta.

1917:  Venäjän porvarillinen välihallitus toteuttaa kirjainreformin, joka yksinkertaistaa aakkosia.  Useita kirjaimia korvataan toisilla ja kova merkki jätetään pois käytöstä.