Kirjakauppa ja kustannustoiminta -1500         

1500 eaa:  Egyptissä harjoitetaan järjestelmällistä kirjakauppaa ja kustannustoimintaa.  Tällöin aletaan kuolleidenkirjaa kirjoittaa papyrukselle.

470:  Kreikkalainen Aristomenes käyttää komediassaan sanontaa kirjojen myyjät - bybliopolae.

430:  Kreikkalainen Eupolis puhuu paikasta, jossa kirjoja myydään.  Ateenassa kirjoja myydään torilla.

400:  Kreikkalaisen Xenofonin Anabasiksessa on kohta, jossa hän kertoo Mustalla merellä haaksirikkoutuneesta laivasta.  Sieltä pelastetaan käsikirjoituksia täynnä olevia arkkuja.

332:  Aleksandria perustetaan.  Siellä harjoitetaan kirjakaupallista jäljentämis- ja välitystoimintaa.

250-luku:  Mahdollisesti Ateenasta ja Aleksandriasta tuodaan kirjoja Roomaan.

1-luku:  Kun roomalaiset valloittavat Kreikan, niin esimerkiksi sotapäälliköt Lucius Cornelius Sulla (138-78) ja Lucius Licinus Lucullus (117-56) vievät saaliinaan suuria kirjastoja Roomaan.  Näin kehittyy kirjakauppalaitos.

1-luku:  Librarii - kirjakauppiaat, kustantajat ja kopioijat mainostavat kirjoja etukäteen.  He järjestävät uusien kirjojen katkelmien lukutilaisuuksia yksityistilaisuuksissa ja suurissa julkisissa kokouksissa.  Bibliofiili Gaius Asinius Pollio (Rooman julkisen kirjaston perustaja 39) järjestää myös lukutilaisuuksia - recitatio.  Kirjakauppa Roomassa kuten Kreikassa on hyvin järjestetty.  Lukijan sanelusta joukko orjia tai vapaita miehiä kirjoittaa samanaikaisesti kopioita.  Korjauslukija - corrector tarkistaa käsikirjoitukset.

1-luku:  Titus Pomponius Atticus (109-) elää Ateenassa, mutta perustaa kirjakaupan Roomaan.  Hänellä on kirjasto, jonka Cicero on suunnitellut.  Atticuksella on scriptorium Roomassa ja Ateenassa.  Cicero pyytää eräässä kirjeessään Atticukselle lähettämään kaksi kirjan liimaamiseen harjaantunutta orjaa - glutinatores auttamaan Tyrannionia kuluneiden kääröjen paikkaamisessa ja laittamaan etikettejä - sillyboi.  Orjat Dionysios ja Menophilos tekevät työn.

1-luku:  Monta latinankielistä teosta (Naevius, Ennius, Plautus ja Cato Censor) on hävinnyt ainiaaksi, jota Cicero suree.

59:  Roomalainen Cicero ostaa käteismaksulla Titus Pomponius Atticukselta erään Serapionin kirjan.  Cicero mainitsee kirjakaupan - taberna libraria.  Rooman kirjakaupat ovat Argiletumilla.  Kirjakauppiaita ovat Atrectus ja Secundus.

58:  Ciceron kertoman mukaan Clodius pakenee takaa-ajajiaan taberna librariaan - roomalaiseen lajittelukirjakauppaan.

32 eaa:  Roomalainen kirjakauppias Dorus ostaa Atticukselta Ciceron teosten jäännösvaraston.  Sosius-veljekset omistavat kirjakaupan ja kustannusliikkeen.  He ovat Quintus Horatius Flaccuksen (65-8) kustantajat.

100-luku jaa:  Ateenan agoralla Areksen temppelin ja Zeus Agoraioksen alttarin välissä on kirjakauppa-alue.

100-luku:  Kreikan- ja latinankielisiä kirjoja myydään Ranskassa, Pohjois-Afrikassa ja Espanjassa sekä hellenistisessä idässä.

300-luku:  Rooman kirjakauppalaitos näivettyy, kun Konstantinus muuttaa pääkaupungiksi Byzantionin.

400-luku:  Latinankielellä saa ostaa nuorempien tekijöiden (Vergilius, Cicero, Plautus, Lucianus, Ovidius, Livius ja Plinius Nuorempi) kirjoja, mutta ei varhaista kirjallisuutta.

500-luku:  Konstantinopolissa on kirjakauppoja.

538:  Oppinut Cassiodorus vetäytyy yksityiselämään perustaen kaksi luostaria.  Luostariveljien tehtäväksi hän määrää käsikirjoitusten kokoamisen ja jäljentämisen.  Cassiodoruksen aloitteesta Benedictus kokoaa kirjoja Monte Cassinoon.

500-luvun loppu:  Rooman valtakunnasta ei enää voi ostaa mitä tahansa latinankielistä kirjaa tai joitain kreikankielisiä kirjoja.  Länsi-Euroopassa ja Bysantissa kirjojen omistus keskittyy papistolle, parhaat kirjastot ovat luostareissa ja niistä tulee kirjojen tuottajia.

600-luku:  Eräässä käsikirjoituksessa mainitaan ... in statione... eli statio, josta tullee myöhempi sana stationarius.  Se on työpaikka, jossa maksua vastaan kirjoitetaan kirjeitä ja asiakirjoja sekä ilmeisesti myös kirjoja kopioidaan tilaustyönä.

700-luku:  Islamilaisessa maailmassa tärkeitä luentoja kuuntelevat usein ammattimaiset kopioitsijat warraq, jotka tekevät käsikirjoituksia kaupallisesti.  He toimivat usein kirjakauppiaina.  Heillä on työntekijöidensä ja muiden kopioimaa kirjallisuutta kaupan.

800-luvun loppu:  Englannin kuningas Alfred Suuri (849-901) ostaa piispalta kirjan, jonka maksuksi antaa kahdeksan perhettä elättävän maa-alan.

900-luku:  Bagdad ja Córdoba ovat maailman suurimpia kirjamarkkinapaikkoja.  Paperin käyttö tekee kirjojen kopioinnin edulliseksi pergamenttiin verrattuna.

900:  Arabikirjakauppias kertoo al-Tabarin pyytäneen häntä hankkimaan kaiken, mitä on kirjoitettu analogiapäätelmästä.  Kauppias toimittaa al-Tabarille 30 teosta.

1054:  Italialainen luostari antaa eräälle munkille messukirjan hinnaksi viinikellarillisen viiniä.

1100-luku:  Maallikkojen kirjakaupat alkavat korvata luostareiden kirjankopiointia.  Kopioijat eivät enää istu samassa huoneessa, vaan kirjakauppiaat jakavat käsikirjoituksen osiin useille kopioijille eri tahoille.  Kirjakauppias maksaa kullekin kopioijalle hänen kopioimastaan käsikirjoituksen osasta.  Tämä on niin sanottu pecia-järjestelmä.  Kirjan tuotanto siirtyy pois scriptoriasta melkein kolme sataa vuotta ennen kirjapainon tuloa.

1100-luku:  Bolognassa on kirjakauppoja stationes librorum.

1154:  Saksalainen nunna saa taidokkaasti jäljentämällään raamatulla maatilan.

1219:  Rauhansopimus Bolognan ja Pistoian välillä sisältää kolme kirjakauppiaan - venditores librorum nimeä.  Bolognan yliopistossa on kahdenlaisia kirjakauppiaita: stationarii exempla tenentes tai stationarii peciarum ja venditores librorum.  Molemmilla on oikeus vuokrata yliopiston opiskelijoille, opettajille ja kopioijille kiinteää maksua vastaan kirjoja.  Venditores etsivät ostajia käsikirjoituksille ja kirjoille, joita niiden omistajat haluavat myydä.

1275:  Pariisin yliopisto lainaa Bolognan yliopistosta mallin stationarii, jotka huolehtivat kirjojen lainaamisesta maksua vastaan opiskelijoille.  Käsikirjoitus lainataan pienenä osana - pecia, joka on halpa ja nopea kopioida.  Varsinainen käsikirjoituskauppa on luvatonta.

1292:  Rooman kirjakauppiaskuntaan kuuluu 24 jäljentäjää, 19 pergamenttityöntekijää, 13 kuvittajaa ja kahdeksan varsinaista käsikirjoitusten kauppiasta.  Stationariukset, librariukset, kopioitsijat, rubrikaattorit, pergamentintekijät, paperikauppiaat ja kirjansitojat muodostavat korporaation libraires - kirjakauppiaat.

1300-luku:  Saksassa koulumestarit monistavat oppilaille kirjoja maksua vastaan esimerkiksi 300-luvulla syntynyt Donatuksen latinan kielioppi Ars grammatica.

1327:  Arabi Ibn Battuta kertoo matkakirjassaan, että Damaskoksen kirjabasaari on Umaijadimoskeijan lähellä.  Siellä ovat paperikaupat, joissa myydään kaikenlaisia kirjoitustarpeita.  Muissa suurkaupungeissa järjestys on samantapainen.  Kirjabasaareissa kirjailijat ja kirjallisuuden harrastajat tapaavat toisiaan.  Kirjakauppias pyytää käsikirjoituksesta hinnan, ja asiakas tinkii.  Kirjoja myydään myös huutokaupalla.

1362:  Englannissa William Langlandin runoelmaa The Vision of Piers Plowman - Pietari Peltomiehen näky monistetaan ja myydään.

1375-1417:  Firenzessä toimii kirjakauppias Joh Arretinus.  Hän hankkii kirjavarastonsa lähettämällä kopioitsijoita eri luostareihin.

1400-luku:  Johannes Aurispa (1368-1459) toimii kreikkalaisten käsikirjoitusten tuojana ja kauppiaana.

1400-luvun alku:  Kun Mynämäen kirkko ostaa piispa Maunu Tavastilta legendaariokirjan, sen maksuksi on annettava Kintikkalan tila.  Kirjat ovat usein panttauksen esineinä.

1403:  Lontoossa kirjaliikkeen harjoittajat valitsevat oman wardeninsa huolehtimaan ammattikunnastaan.  Tämä on Stationers’ Companyn alku.  Jo tätä ennen Englannissa on käsinkirjoitettujen kirjojen jäljentäminen ja kauppa hyvässä käynnissä.

1418:  Saksassa on virallisesti vahvistettu koulukirjojen hinta.  Bautzenissa Isä meidän maksaa yhden groschenin ja donaatti kymmenen groschenia.

1440-luku:  Saksassa Nördlingenin vuosimarkkinoilla käsikirjoitusten kauppiaat myyvät tuotteitaan.  Vaeltavat kirjakauppiaat pystyttävät kojunsa kirkkojen, raatihuoneiden ja kapakoiden edustalle.

1445:  Gutenberg aloittaa kirjanpainaja-kustantajana painamalla donaatin ja ennustuskirjan Fragment vom Weltgericht.  Hän painaa 1448 tähtitieteellisen kalenterin.

1446-63:  Firenzeläinen kirjakauppias ja kustantaja Philippi Vespasiano da Bistici työllistää noin 50 kopioijaa ja ylläpitää omia ostoasiamiehiä, jotka tutkivat luostarikirjastoja.  Librarius florentinus toimii kansainvälisesti.

1446-84:  Lyonin messut ovat kaikkien alojen kauppiaiden kansainvälinen tapahtuma.  Ludvig XI säätää 1463, että messut pidetään neljä kertaa vuodessa kahden viikon mittaisina, ja että kaikki kansallisuudet sallitaan paitsi englantilaiset noz ennemis anciens.  Ensimmäiset Lyonin messut olivat 1420.

1447:  Vanhin säilynyt kirjailmoitus on kirjoihin liimattu tarjontaluettelo, joita koulunopettaja Diebold Lauber kiinnittää kirjoihin.  Hän myy elsassilaisessa Haugenaussa monen alan kirjoja.

1454:  Hollannissa Gentissä perustetaan Librairies Gilden, johon kiltaan kuuluvat käsikirjoituksen valmistajat.  He tekevät tilaustyönä kirjoja.  Samanlainen kilta perustetaan 1463 Brüggeen.

1455:  Johann Fust ja Peter Schöffer jatkavat Gutenbergin kirjapaino-kustannusliikettä, sillä Gutenberg ei pysty heti maksamaan Fustilta lainaamaansa pääomaa 2020 kultaguldenia.

1460-luvun loppu:  Saksassa kulkukaupasta tulee kirjanmyynnin päämuoto.  Kustantajat pestaavat kirjankuljettajia - Buchführer, jotka kulkevat kirjakuormineen kaupungista kaupunkiin kuten käsikirjoituskauppiaat aikaisemmin.

1465:  Englantilainen pappi James Goldwell ostaa kirjan Hampurista.

1466:  Fust perustaa Pariisiin kirjanmyynnin asioimiston.

1466-69:  Kiertävät kirjanmyyjät kiinnittävät kirkkojen ja raatihuoneiden oveen painettuja kirjailmoituksia eli julistemuotoisia kustannustuotteiden luetteloita.  Strassburgilaisen Heinrich Eggesteinin juliste lienee ensimmäinen, ja Schöfferin luettelo on vuodelta 1469.

1468:  Pasquier Bonhomme mainitaan Pariisin yliopiston kirjakauppiaana, vaikka hänestä tulee 1475 virallinen kirjakauppias libraire-juré.  Hän myy käsikirjoituksia ja asentaa painokoneen kotiinsa, vaikkei itse paina.

1469:  Saksalainen Johann Speyer (-1470) kustantaa Venetsiassa kirjoja luotuaan antikvakirjakkeensa.   Hänen veljensä Wendelin Speyer jatkaa 1470 liikettä, kun Johann kuolee.

1469:  Mentelin julkaisee kirjaluettelon, jonka liimaa kirjaan Summa Astexana.

1470-luku:  Ranskalainen Nicolas Jenson toimii painaja-kustantajana Venetsiassa parinkymmenen vuoden ajan.

1470:  Kölnissä Johann Koelhoff toimii Ulrich Zellin lisäksi kustantajana.

1471:  Sweynheymin ja Pannartzin asiamies Bernardus Merdingen myy kauppamatkallaan Nürnbergissä heidän Caesar-painostaan.

1472:  Baselissa useat kustantajat julkaisevat yhdessä suuria teoksia.  Yhteisjulkaisuja järjestää Michael Wenzler.

1472:  Milanossa otetaan käyttöön kustannusyhtiömuoto.

1473:  Nürnbergissä Anton Koberger (1440-1513) painaa ja kustantaa 1512 mennessä yli 200 muhkeata teosta, joista 21 on kuvitettu.  Painaja lähettää kirjat painoarkkeina kustantajalle, joka lähettää ne tukkumyyjälle.  Tämä lähettää ne vähittäiskauppiaalle.  Arkit on tavallisesti pakattu tynnyreihin.  Kirjan ostaja sidottaa kirjan.  Kauppaketjun eri vaiheet voivat yhdistyä samassa henkilössä tai yrityksessä.  Koberger edustaa kaikkia neljää vaihetta, mutta hänellä ei ole kirjansitomoa.  Koberger rakentaa jakelujärjestelmän.  Nürnbergissä on kirjavarasto, joka huolehtii alueesta.  Sivuliikkeitä on monissa kaupungeissa: Antwerpen, Pariisi, Lyon, Wien, Venetsia, Krakova, Buda, Lyypekki ja Milano.

1473:  Hollannissa Utrechtissa Nicolaus Ketelaer ja Gerhard de Leempt kustantavat Eusebiuksen teoksen Historia scholastica.

1474:  Saksalainen Wizlant eli Wisslandt toimii Espanjassa kirjakauppiaana.  Hän kustantaa kansankielisiä runoja.  Hän kustantaa 1476-77 Valenciassa latinalaisen raamattupainoksen.

1474:  Italian Perugiassa 1471-76 toimivalla kirjapainoyhtiöllä on kirjoja varastoituna Roomassa, Napolissa, Sienassa, Pisassa, Bolognassa, Ferrarassa ja Padovassa.

1475:  Pariisissa aloittaa ranskalainen kirjapainolaitos, joka on neljän painajan yhteinen yritys.  Sitä johtaa professori Tardif.

1476-86:  Augsburgilainen Erhard Ratdolt vierailee Venetsiassa painaja-kustantajana.  Hän käyttää puupiirroskuvitusta.

1477:  Kölnistä tullut Richard Paffroet aloittaa Hollannin Deventerissä julkaisutoimintansa.

1477:  Englantilainen liikemies William Caxton kustantaa Lontoon Westminsterissä englanninkielisiä romaaneja, tarinoita ja ajankuvauksia.  Hän julkaisee 1478 Chaucerin Canterbury Tales -teoksen 90 vuotta sen kirjoittamisen jälkeen.  Caxton julkaisee 1485 Thomas Maloryn romaanin Noble Hystoryes of Kynge Arthur 15 vuotta Maloryn kuoleman jälkeen.  Caxtonin seuraaja 1491 on hänen apulaisensa Wynkyn de Worde.

1478:  Baselilaiset Johann Amerbach ja Michael Wenzler käyvät Frankfurtin messuilla myymässä kirjoja.  Italialaiset lähettävät 1497 ensi kerran kirjojaan Frankfurtin messuille.  Siellä käy myös ranskalaisia, hollantilaisia ja belgialaisia kustantajia.  Lyonin messuista tulee 1400-luvun lopulla varteenotettavia kirjanmyyntitilaisuuksia.

1470-luvun loppu:  Venetsian Jenson perustaa parin saksalaisen kauppamiehen kanssa yhtiön Nicolaus Jenson sociique huolehtimaan kustannustuotteiden kaukomyynnistä.

1480-luku:  Roomassa kirjanpainajat Stephan Planck ja Eucharius Silber eli Frank ovat kustantajaliikemiehiä.

1480:  Pariisin kirjakauppiaat huomaavat, että he myyvät painettuja kirjoja helpommin kuin käsikirjoituksia, jotka ovat kalliimpia kuin painetut kirjat.  Kirjakauppiaat alkavat käyttää painajien palveluksia.

1481:  Geoffroy de Marnef saa luvan kirjakaupan perustamiseen Pariisiin.  Hänen merkkinsä on pelikaani.  Hänellä on sivuliike Bourgesissa.  Marnefin veljet Enguilbert ja Jean sekä poika Hiérosme ovat kirjakauppiaita.

1482:  Johann Grüninger asettuu Strassburgiin kustannus- ja kirjapainotoimintaa harjoittamaan.

1482:  Lyypekkiläinen painaja Johann Snell painaa Odensessa tilaustöiden ohessa omalla kustannuksellaan latinankielisen lentokirjasen Rhodoksen piirityksestä.  Hän kustantaa 1483 Tukholmassa samoin kaksi varmaa menekkikirjaa Remigiuksen latinan kielioppi ja faabelikokoelman Dialogus creaturarum optime moralitus.  Tästä painaja vie pääosan mukanaan palatessaan 1484 Lyypekkiin.

1482-92:  Hollannissa Antverpenissä Mathias van der Goes kustantaa teologian ja skolastiikan kirjallisuutta.

1483-1500:  Augsburgissa tavataan 12 kirjankuljettajaa.  Kirjankuljettajat asettuvat vähitellen vakinaisesti asumaan tietylle paikkakunnalle ja ryhtyvät lajittelukirjakauppiaiksi - bibliopola, jotka myyvät useiden kustantajien kirjoja.

1484:  Englannin parlamentti ja Richard III rohkaisevat ulkomaalaisia tulemaan Englantiin harjoittamaan kirjakauppaa.

1484-93:  Hollantilainen Gerard Leeu kustantaa Antverpenissä maallista kirjallisuutta myös puupiirroksin somistettuna.

1485:  Pariisissa Guyot Marchant kustantaa ja painaa kuolemantanssi-kuvakirjoja, jotka saavuttavat kansan suosion.

1485:  Pariisilainen kirjakauppiaskustantaja Antoine Vérard perustaa kirjakaupan ja julkaisee kirjan Decameron, jonka painaja lienee Jean du Pré.  Vérardille painavat lisäksi Pierre Le Rouge, Pierre Levet, Jean Tréperel, Jean Ménard, le Petit Laurens ja Pierre le Caron.  Hänen menestyksekkäimpiä kirjojaan on Art de bien vivre et bien mourir - Taito elää hyvin ja kuolla hyvin 1492 ja englanniksi The Art of Good Lyvyng and Good Dyeng 1503.  Vérard kustantaa 1485-1512 ainakin 286 kirjaa.  Suuri osa on rukouskirjoja.  Kirjaintyyppi on lettre batarde.

1485-99:  Espanjassa Zaragozassa Hans ja Paul Huru toimivat painaja-kustantajina.  Heidän työnsä jatkaja 1500 on Georg Coci.

1485:  Peter Actors nimitetään kuninkaan Henry VII kirjakauppiaaksi.  Seuraaja on William Faques.  Koska hän on painaja, hänelle annetaan arvo kuninkaan painaja.

1486-1520:  Pariisilainen kirjakauppias ja kustantaja Simon Vostre julkaisee noin 90 rukouskirjaa, jotka yleensä painaa Philippe Pigouchet.  Vostre kustantaa 1498 alkaen myös muita kirjoja.

1488:  Lyonissa saksalainen Jean Trechsel kustantaa klassista kirjallisuutta.

1488:  Lyypekkiläinen Bartholomaeus Ghotan kustantaa Missale Aboensea painaessaan oman yleisdominikaanisen messukirjan, sillä laitosten ladelmien välillä ei ole suurta eroa.

1490:  Italialainen oppinut kreikan taitaja ja kirjanpainajakustantaja Aldo (Teobaldo) Manuzio tai Manucci eli Aldus Pius Manutius (1449-1515) muuttaa Mirandolasta Venetsiaan ja alkaa toimittaa ja valmistaa kreikkalaisia tekstejä painoon luultavasti painajakustantajalle Andrea Torresano, joka tuli Venetsiaan 1470.  Torresano työskenteli Nicolas Jensonille 1479 saakka, jolloin perusti oman yrityksen.  Aldo Manuzio oppii Torresanolta painamisen ja kustantamisen perusteet sekä perustaa 1494 oman painon.  Hänen ensimmäinen kustannustuotteensa on kreikan kielioppi Konstantinos Laskaris, Erotemata.  Manuzio kustantaa kreikkalaisia klassikkoja elinaikanaan 30 kirjaa ja taskukirjoja 1000 kappaleen painoksina parin sadan painoksen sijaan.  Hänen tarkoituksenaan on saattaa lisää antiikin teoksia julkisuuteen.  Hän julkaisee 1496 ensimmäisen kirjan latinaksi Pietro Bembo (1470-1547), De Aetna, jossa on Francesco Griffon antiikva.  Manuzio julkaisee 1499 Francesco Colonian (1433-1527) teoksen Hypnerotomachia Poliphili - Polifiloon uni ja kokoelman vanhojen astronomien teoksia Astronomici veteres.  Aldus kokoaa ympärilleen Alduksen akatemian eli Neacademica Aldina.  Sen jäseninä ovat Erasmus Rotterdamilainen, Johann Reuchlin ja Pietro Bembo.  He päättävät käännettävistä ja painettavista teoksista.  Keskustelukielenä on kreikka, ja Alduksen kirjapainossa piiatkin puhuvat kreikkaa.  Aldus tuottaa oktavokokoisia kirjoja noin 2000 kappaleen painoksina käyttämällä pienempiä kirjainkokoja ja ohutta paperia sekä välttämällä koristelua.  Ne ovat enchridii forma eli helposti käsiteltävää kokoa.

1490:  Hollannin Louvainista eli Lövenistä tulee kirjapaino- ja kirjakauppakeskus.  Sinne muuttaa Aalstista Dierck Martens, ja 1474 muutti Aalstista Johann Westfalen.

1490-1510:  Gotfred af Ghemen toimii Kööpenhaminassa.  Hänen 1495 kustantamastaan ensimmäisestä tanskankielisestä teoksesta, riimikronikasta tulee menekkikirja.

1492:  Jean Petit (Parvus, Pusillus) aloittaa kirjakauppiaskustantajana Pariisin St Jacques -kadulla.  Hän on 35 vuoden ajan Pariisin tärkeimpiä kustantajia, ja monet painajat työskentelevät hänelle.  Suku jatkaa kustantamista melkein sata vuotta.

1495:  Saksalainen painaja Johannes Fabri kustantaa Ruotsissa tilaustöiden ohessa ensimmäisen ruotsinkielisen kirjasen Bock aff dyäffwlsens frästilsi, joka on käännetty ranskalaisen teologin Johannes Gersonin käsikirjoituksesta.

1498:  Aldus painattaa kirjakauppahistorian ensimmäisen asiakkaille lähetettäväksi tarkoitetun kirjaluettelon.  Siihen on painettu myös kirjojen vähittäismyyntihinnat.  Toisen luettelon Aldus painattaa 1503 ja kolmannen 1513.

1400-luvun loppu:  Kiertävät kirjakauppiaat levittävät kirjansa kirkkojen pääoven tuntumaan taivasalle ja muille ajoittain vilkkaille paikoille.  Rouenin tuomiokirkon pääovi saa nimen Kirjakauppiaitten portti.

1500:  Kirjakauppias Albrecht de Memmingen julkaisee kirjaluettelon, jossa on noin 200 nimekettä otsikolla Libri venales Venetiis, Nurembergae et Basiliae.