Sensuuri 1501-1795         

Voit nähdä kirjojen nauravan roviolla.  Bohumil Hrabal (1914-97)

1500-luku:  Ruotsissa toimii sensuuri.  Kuninkaan Juhana III aikana piispojen sensuuriviranomainen selkiyttää sensuuria.

1501:  Kirkon pyhä Tiberius paavi Aleksanteri VI yrittää saada aikaan kaikkien kirjojen kirkollisen ennakkosensuurin bullassaan Inter Multiplices.  Jumalattomia tai kerettiläisiä kirjoja ei saa painaa.  Kirjaluettelot määrätään tarkastettaviksi ja kaikki kirjat, joissa on jotain katolisen opin vastaista, poltettavaksi.  Kölnin painajat vastustavat paavillisia yrityksiä.

1504:  Strassburgin senaatti kieltää kaikki painotuotteet, jotka on suunnattu paavia, keisaria, ruhtinaita, kaupunkeja ja hyviä tapoja vastaan.  Strassburgilainen oikeusoppinut Jacques Oessler on pääsensori.  Sensoreiksi nimitetään Petrus Arge, Jacob Mugius ja Konrad Dantzenheim.

1515:  Lateraaninen kirkolliskokous säätää ja paavi Leo X kieltää bullalla Inter Sollicitudines kaikkien kirjojen painamisen ilman kirkon viranomaisten lupaa.  Käsikirjoitukset on luettava ennen painamista.  Roomassa sensuuria hoitaa pyhä toimisto, muualla piispa tai inkvisiittori tahi heidän määräämänsä alainen.  Ennakkosensuuri julistetaan pakolliseksi koko kristikunnassa, ja kerettiläiset mielipiteet tukahdutetaan.

1515:  Sulttaani Selim I jatkaa turkkilaisten painokieltoa, jonka sulttaani Bajazet II antoi 1483.

1516:  Wienissä kirjaltajan A Singriener kirjapainossa syntyy tytär, joka saa nimen Teresia.  Hän oppii helposti latomaan ja menee naimisiin kirjapainon latojan kanssa.  Tämä kertoo yhtenä iltana, että ensi arkki raamatusta on korjattu ja että huomenna alkaa painaminen.  Teresia hiipii yöllä painoon, ottaa 1 Mos kirj 3:16 värssyn lauseesta Und er soll dein Herr sein - Ja hän on oleva herrasi kirjaimet He ylös ja panee sijaan Na, joten Herr - herra muuttui Narr-sanaksi - narri.  Kun raamattu leviää sadottain maailmaan, syntyy ääretön meteli, ja kirjanpainaja pannaan syytteenalaiseksi.  Kuitenkin eräs oppilas oli nähnyt öisen tapahtuman ja ilmoittaa maistraatissa näkemänsä.  Teresia tunnustaa rikoksensa, ja saatuaan yleisellä kaakilla raippoja pistetään hänet kuritushuoneeseen elinkaudekseen.  Narriraamattu kerätään takaisin, mutta sitä on säilynyt yksi kappale, jota säilytetään Wolffenbüttelin kirjastossa.

1516:  Italialainen filosofi Pietro Pomponazzi (Petrus Pomponatius) (1462-1525) julkaisee teoksen De immortalitate animae - Sielujen kuolemattomuudesta.  Se ja teos Sallimuksesta tuomitaan poltettavaksi.

1520-luku:  Lontoossa poltetaan julkisesti luterilaisia kirjoja.  Hollantilaiset protestanttisten kirjojen painajat merkitsevät painopaikaksi Thomas Moren kirjan mukaan Utopia tai saksalaisen kaupungin Wittenberg, Merburg tai Strassburg.

1520:  Paavi julistaa Lutherin kirjat pannaan.  Bulla Exurge Domini julistaa Lutherin kerettiläiseksi.

1520:  Löwenissä poltetaan Lutherin kirjoituksia julkisesti.

1520:  Augsburgin raadin määräys kieltää uskonnollisten kirjojen painamisen ja levityksen ilman raadin ennakkotietoa ja lupaa.

1521:  Pariisin yliopiston teologinen tiedekunta tuomitsee Martin Lutherin (1483-1546) ranskannetut kirjoitukset.  Frans I määrää, että julkaisuihin on hankittava yliopiston ja teologisen tiedekunnan painolupa - imprimatur.

1521:  On todisteita siitä, että Englannissa on laadittu kiellettyjen kirjojen luettelo, mutta sitä ei ole säilynyt.

1521:  Wormsin edikti kieltää kaikki kirkon oppia vastustavat kirjoitukset, ennen kaikkea luterilaiset.

1521-50:  Kaarle V määrää vakavia rangaistuksia kerettiläisten teosten painamisesta, kirjoittamisesta tai lukemisesta.  Ainakin kolme antverpeniläistä painajaa teloitetaan: Adrien van Berghen 1542, Jacob van Liesvelt 1545 ja Niclaes van Oldenborch 1555.  Raamatuista ainoa oikea on Vulgata.  Kaarle V määrää Lutherin kirjat takavarikoitavaksi.

1521:  Ranskan kuningas Frans I vaatii luovutettavaksi vapaakappaleet kerettiläisten kirjoitusten painamisen ehkäisemiseksi.

1522:  Paavi Leo X julistaa Lutherin pannaan ja kieltää Lutherin kirjojen julkaisemisen, myymisen ja lainaamisen.  Lutherin kuva ja kirjat poltetaan julkisesti.

1522:  Nürnbergin valtiopäivillä kardinaali Chieregati määrää luvatta painetut kirjat poltettavaksi.

1522:  Saksenin herttua Georg - Yrjö kieltää Lutherin uuden testamentin käännöksen ja takavarikoi ne sekä kieltää luterilaisten kirjoitusten levittämisen.

1522:  Viranomaiset takavarikoivat Grüningerin Strassburgissa painaman Murnerin teoksen Luterilainen mielipuoli.

1522:  Ruotsalainen Linköpingin piispa Johan Brask kiinnittää Linköpingin linnanportteihin julisteita, joissa hän uhkaa kirkonkirouksella kaikkia, jotka ovat tekemisissä kerettiläisten kirjojen kanssa.  Brask perustaa Söderköpingiin kirjapainon tuottamaan antiluterilaista kirjallisuutta.

1523:  Baijerin herttuat koettavat estää Lutherin oppien leviämisen kirjakiellolla.

1523:  Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa kieltää kuolemanrangaistuksen ja omaisuuden menetyksen uhalla tuomasta maahan, myymästä ja ostamasta Lutherin teoksia.

1523:  Itävallassa Ferdinand I kieltää protestanttiset kirjoitukset.

1523:  Englannissa pappi Hinton poltetaan roviolla kirjojen kääntämisestä.

1524:  Tanskassa Lutherin kirjoitukset julistetaan kielletyksi.

1524:  Nürnbergissä määrätään kristinuskon vastaiset kirjat kielletyiksi ja julkisesti poltettaviksi.  Poliisi tutkii kirjapainoja muun muassa Hieronymus Höltzelin ja Hans Hergotin painot.

1524:  Strassburgin raati määrää, että jokaisen, joka haluaa painaa jotain, on velvollinen esittämään kansliassa käsikirjoituksen ja odottamaan sen ratkaisua.

1525:  Sorbonnen teologinen tiedekunta tuomitsee neljä Erasmuksen teosta: Déclaration des louanges de mariage, Briève admonition de la manière de prier, Symbole des Apôtres ja Complainte de la paix.

1525:  Leipzigissa Lutherin vastustaja herttua Yrjö rankaisee reformikirjoitusten painajia lähettämällä Michael Blumin vankilaan ja Hans (Johann) Hergotin 1527 mestauslavalle.

1525:  Englannissa Wynkyn de Worde joutuu kirkolliseen tuomioistuimeen, koska hän on painanut hylättävän kirjan.  Thomas Berthelet joutuu 1526 saman kohtalon uhriksi, vaikka hän on julkaissut vaarattoman teoksen, mutta hän ei ollut hakenut sille ennakkoon lupaa.

1525-26:  Osin William Tyndalen kääntämä uusi testamentti painetaan Kölnissä ja salakuljetetaan Englantiin.  Siellä se julistetaan pannaan ja poltetaan julkisesti.

1525:  Ensimmäinen vironkieltä sisältävä kirja tuhotaan.  Siitä ei ole säilynyt mitään.

1526:  Kustaa Vaasa kallistuu poliittisista syistä uuden uskonopin puolelle ja perustaa Tukholmaan kuninkaallisen kirjapainon.  Se tuottaa kansankielistä reformaatiokirjallisuutta.  Hans Braskin paino takavarikoidaan ja suljetaan Söderköpingissä, sillä se julkaisee uskonpuhdistuksen vastaista kirjallisuutta, ja Brask alkaa julkaista kirjallisuutta ulkomailla.  Kustaa Vaasa kieltää 1527 kirjallisuuden maahantuonnin ja levityksen hänen luvattaan.  Kielto uudistetaan 1539.  Viranomainen asetetaan valvomaan tuontikirjallisuutta.

1527:  Nürnbergissä poltetaan tunnettu anabaptistipainaja.

1527:  Paavi Clement VII julkaisee bullan In coena domini, jossa hän tuomitsee kerettiläiset kirjat ja niiden lukijat.

1527:  Leipzigissa teloitetaan herttuan Georg der Bärtige - Yrjö Parrakas nürnbergiläinen painajakirjakauppias Johann Hergot(t), sillä hän julkaisi nimettömästi ja painoluvatta talonpoikia kapinaan kiihoittavan kirjoituksen Von der newen wandlung eynes Christlichen lebens - Kristillisen elämän uudesta vaelluksesta.  Hän on luultavasti kirjasen kirjoittaja.

1528:  Itävallassa tulee ennakkosensuuri voimaan.  Itävallassa määrätään lahkolaisten kirjojen painajat ja kaupittelijat hukutettavaksi ja heidän kielletyt kirjansa poltettavaksi.

1528:  Määriläinen kirjanpainaja Balthasar Hubmayer poltetaan Erdbergissä polttolavalla.  Hän painatti uskonpuhdistusta vaativia kirjoja.  Tuomion vahvisti keisari Ferdinand I.

1529:  Englannin kuningas Henrik VIII laadituttaa lordikanslerilla Sir Thomas More ja julkaisee ensimmäisenä monarkkina kiellettyjen kirjojen luettelon.  Monarkin salaneuvosto Privy council ja Canteburyn arkkipiispa sensuroivat painotuotteita.  Painotuotteille tarvitaan 1530 kuninkaallinen painolupa eli sensuuri astuu voimaan.  Kirkonmiehet tarkastavat ulkomaiset kirjat.  Mitään kirjaa ei saa painaa viranomaisten tarkastamatta ja luvatta.  Kiellettyjä tekstejä leviää käsikirjoituksina.  Henrik VIII kieltää 1536 kuninkaaseen ja hänen valtaansa kohdistuvan arvostelun ja 1538 ulkomailla englanniksi painettujen kirjojen maahantuonnin.  1540-luvulla perustetaan maanalaisia kirjapainoja, joissa painopaikaksi merkitään Leipzig tai Wessel.

1529:  Espanjan viranomaiset määräävät, että Antverpenissä ei saa julkaista enää uusia testamentteja, eikä evankeliumeja, epistoloja, profeettoja, eikä muita kirjoja ranskaksi tai alasaksaksi, jotka sisältävät pahoja oppeja tai teologisia virheitä.  Tämä panna uudistetaan 1531.

1529:  Speyerissä säädetään ennakkosensuuri ja määrätään kirjaan painettavaksi painajan nimi ja painopaikka.

1530:  Augsburgissa määrätään kirjaan painettavaksi painajan nimi ja painopaikka.  Painorikoksista rangaistaan kuolemalla ja tavaroiden takavarikolla.

1530:  Otetaan Frankfurt am Mainin porvariksi kaupungin ensimmäinen vakinainen kirjanpainaja Christian Egenoff ehdolla, ettei hän paina mitään sellaista, josta yhteiselle hyvälle voisi vahinkoa tulla.

1531:  Englannissa poltetaan useita henkilöitä siksi, että heillä on Tyndalin painettu raamatunkäännös tai he ovat lukeneet sen.

1528-31:  Tenochtitlánissa eli Ciudad de Méxicossa piispa Juan de Zumárraga polttaa asteekkien vanhat kirjoitukset - noin 700 000 kappaletta - roviolla, koska ne ovat paholaisen aikaansaannosta.  Asteekkikirjoitus on hyvin kuvallista.  Siinä on foneettisia aineksia, ja homofoniaa, reebusta, foneettisia tarkenteita ja tavumerkkejä on yleisesti nimien kirjoittamisessa.  Asteekit perivät kirjoitusjärjestelmänsä todennäköisesti tolteekeilta.  Agaven, imettäjäpuun lehdistä valmistettiin vanhojen käsikirjoitusten paperia.

1531:  Haguenaussa Setzer painaa saksaksi anabaptistien kirjasen, joka takavarikoidaan.  Silti hän painaa 1537 Servetuksen teoksen De Trinitatis Erroribus.

1531:  Sorbonnen viranomaiset sensuroivat joukon kirjoja.  Niiden joukossa on Pierre de Vinglen painama Unio dissidentium, Oraison de Jésus-Christ qui est le Pater Noster ja Credo avec les dix Commandements de la Loi, le tout en Francais.  Parlamentin korkein oikeus määrää kaksi jäsentään yhdessä kahden teologisen tiedekunnan edustajan kanssa tarkastamaan kaikki Pariisissa myytävänä olevat kirjat ja takavarikoimaan harhaoppiset teokset.  Tämä määräys, joka uudistetaan 1532, sallii teologien tutkia kirjakauppoja.  He ovat niin innokkaita, että kielletään teologien tarkastukset paitsi yhdessä parlamentin edustajien kanssa.

1532:  Espanjalaiset saapuvat Francisco Pizarron johtamina Peruun.  He tuhoavat valloituksessa inkojen nyörit.  Inkojen kipu-nyörikirjoitus on muistiinmerkitsemisen taitoa.  Nyörien lukumäärän, solmujen laadun, koon ja sijainnin sekä nyörien värien avulla kipuilla voidaan kirjoittaa sekä laadullista että määrällistä historiaa.  Amautat eli viisaat vanhukset muodostavat Qapaq Kunan eli eli hallitsevan neuvoston ja inkojen akatemian.  Tilastotieteen asiantuntijoita, solmulaskentaan erikoistuneita virkailijoita kutsutaan nimellä kipucamayoc.  Chimuilta inkat oppivat kymmenjärjestelmän.  Inkat hallitsevat ajanlaskun.

1532-34:  Teokset Francois Rabelais (1494-1553), Les horribles et épouvantables aventures de Pantagruel, roy des Dipsodes 1532 - Pantagruel, Dipsodien kuningas ja Vie inestimable du grand Gargantua, pére de Pantagruel - Suuren Gargantuan hirmuinen elämä 1534 joutuvat Sorbonnen Indexiin.  Ne liitetään 1564 Vatikaanin Indexiin.

1533:  Sorbonne suuntaa kuninkaalle Frans I kiireellisen anomuksen, että on välttämätöntä uskonnon, jota vastaan kaikilta tahoilta hyökätään ja jota horjutetaan, vuoksi ankaralla lailla karkottaa Ranskasta kirjapainotaito, joka tuottaa päivittäin vaarallisia kirjoja.

1534:  Ranskan parlamentti tiedottaa: "Jos joku antaa tietoja henkilöstä tai henkilöistä, jotka ovat levittäneet mainittuja artikkeleja, ja tiedot osoittautuvat oikeiksi, niin oikeus palkitsee hänet 100 écun summalla.  Toisaalta jos joku tavataan antamasta turvapaikka sellaiselle henkilölle, hänet poltetaan".  Tiedotusta seuraa sarja näyttäviä teloituksia.  Lutherin harhaoppisia teoksia painanut painaja poltetaan, ja poltettavaksi joutuu eräs kirjakauppias.  Jouluaattona Antoine Augereau, yksi Miroir de l’âme pécheressen painajista, entinen kirjakepatriisin kaivertaja, kärsittyään juuri toisesta asiasta vankeuden lähetetään hirtettäväksi ja roviolle Place Maubert -aukiolle.  Augereau on Claude Garamondin opettaja.  Rangaistuskulkue kuningas mukanaan kävelee1535 pitkin Pariisin katuja, ja illalla poltetaan kuusi kerettiläistä.  Samaan rovioon heitetään kolme isoa säkillistä heidän hallussaan olleita harhaoppisia kirjoja.  Kuningas Frans I sulkee kaikki kirjapainot ja kieltää painamasta mitään kirjaa koko valtakunnassa hirttämisen uhalla, 12 painajaa tuomitaan ja heitä kielletään enää painamasta kirjoja.  Kuitenkin kirjoja painetaan yhtä paljon kuin ennen.  Seitsemän kirjakaupassa työskentelevän miehen nimi ilmestyy kerettiläiseksi epäiltyjen luetteloon.  Painajia ja kirjakauppiaita vangitaan ja joitain lähetetään roviolle.

1535:  Vironkielinen katekismus tuhotaan.  Siitä on säilynyt 11 sivua.

1536:  Lontoossa kuristetaan ja poltetaan William Tyndale (Tindale) (1490-1536), koska hän oli kääntänyt 1525 uuden testamentin englanniksi, painattanut sen Hollannissa ja levittänyt kirjaa Englannissa.  Henrik VIII vangitsi hänet Hollannissa ja tuotti Englantiin.  Tyndale pyytää roviolla jumalaa avaamaan kuninkaan silmät.  Hänen suojelijansa lordi Humphrey Mummuth tai Monmouth kuolee Towerissa.  Tyndalen käännös kielletään 1537.

1537:  Tanskassa säädetään, että latinan-, tanskan- ja saksankielisiä kirjoja ei saa julkaista tai tuoda maahan ennenkuin ne on tarkastettu.  Kirjat tulee lähettää Kööpenhaminan sensuuriin.  Vasta 1737 kirjat voidaan tarkastaa muualla.

1539:  Uskonpuhdistaja Olaus Petri julkaisee kiroilua vastaan kirjasen En predikan emot de gruneliga eder.  Siinä hän mainitsee kuningas Kustaan, joka viljelee voimasanoja.  Nähtyään painotuotteen kuningas vannoo, ettei valtakunnassa ilmesty yhtään painettua sanaa hänen näkemättä sitä ennakolta.

1539:  Leipzigissa painaja Nikolaus Wolrab heitetään vankilaan ja vapautetaan vasta, kun hän on alistunut sensuurin määräyksiin.

1539:  Ranskan kuningas Frans I määrää, kuinka kirjat tulee painaa.  Kirjoihin pitää latoa painolupa.

1539:  Ranskan kuningas nimittää painajan Robert Etienne kuninkaalliseksi painajaksi.  Hänen täytyy vannoa, ettei paina uskonnollisia kirjoituksia teologisen tiedekunnan hyväksymättä.  Hänen 1547-48 julkaisemansa raamattu, jossa on Leon de Judan selitykset, herättää kirkonmiesten närkästyksen myrskyn.  Etienne pakenee Pariisista.

1539:  Leipzigin raati kieltää kirjanpainajia Nickel Schmidt, Michel Blum ja Valentin Schuhmann painamasta tai levittämästä mitään uutta ennen kuin ovat ilmoittaneet etukäteen.

1539:  Leipzigin kaupunginraati antaa kahdelle raatiherralle tehtäväksi tarkastaa, ettei mitään evankeliumin vastaista paineta.

1540:  Belgiassa kielletään ärsyttävien ja viettelevien kirjojen, runojen ja häväistyskirjoitusten painaminen.

1540-50:  Syntyy maanalainen kirjallisuuden salakuljetustoiminta, jonka keskuksena on Geneve.  Kolportöörit kuljettavat reformatorista kirjallisuutta Ranskaan salaa.  Kielletyn kirjallisuuden painaminen lisääntyy Ranskassa.  Kirjoihin väärennetään imprimatur, kirjasta unohtuu kirjanpainajan nimi ja painopaikka tai kirjan painajaksi ilmoitetaan kuvitteellinen henkilö ja julkaisupaikka.  Kääntäjät ja tekijät esiintyvät salanimillä.

1542:  Ranskan parlamentti vahvistaa pannan, että minkäänlaista kirjaa ei saa myydä ennen kuin Sorbonnen teologisensorit ovat tarkastaneet ja hyväksyneet kirjan.

1542:  Sveitsissä Baselin protestanttiset virkailijat hylkäävät koraanilaitoksen.

1543:  Kardinaali pääinkvisiittori Giovanni Pietro Caraffa (1476-1559) määrää, ettei mitään kirjaa, vanhaa tai uutta, saa painaa ilman inkvisition lupaa.  Caraffan apulainen Giovanni della Casa julkaisee ensimmäisen kiellettyjen kirjojen ja painajien luettelon Venetsiassa.  Luettelo käsittää 70 nimekettä.  Laajempia luetteloita ilmestyy Firenzessä 1552 ja Milanossa 1554.

1543:  Puolalais-saksalaisen tähtitieteilijän Nikolaus Kopernikus tai Coppernicus (1473-1543) teos De revolutionibus orbium coelestium libri VI ilmestyy.  Kirkko julistaa hänen teoksensa hävitettäviksi.

1543:  Ranskalaisen kirjanpainajan Etienne Dolet 13 kirjaa poltetaan kerettiläisinä.

1545:  Ranskan parlamentti hyväksyy tuomittujen teosten eli kiellettyjen kirjojen pitkän luettelon L’Index de l’Université de Paris, jonka Sorbonnen teologinen tiedekunta on 1544 laatinut.  Ne 24 kirjakauppiasta, joilla on yliopiston lupa, protestoivat tätä vastaan väittäen joutuvansa konkurssiin.  Protesti on luonnollisesti turha.  Kaikesta sensuurista huolimatta kerettiläisiä kirjoja julkaistaan yhä enemmän ja enemmän.  Sensuroitujen kirjojen luettelon seuraavat painokset ilmestyvät 1547, 1551 ja 1556.

1545:  Flaamilainen painaja Jacob van Liesvelt mestataan luterilaisen raamatun painamisesta 1542.

1545:  Trentin kirkolliskokous kieltää Pietro Aretinon (1492-1556) teokset.

1546:  Ranskalainen oppinut ja kirjanpainaja Etienne Dolet (1509-46) hirtetään ja poltetaan Pariisissa Place Maubert -aukiolla.  Hän toimi aikaisemmin Sébastien Gryphen oikolukijana Lyonissa.  Dolet käänsi ja varusti selityksin teoksia kreikasta ja latinasta.  Kateelliset ja viisastelevat oppineet saivat aikaan, että erään hänen teoksensa lause katsottiin kerettiläiseksi.  Hänen oikeudenkäyntinsä on pitkä, ja pääsyytökset ovat jumalanpilkka, kiihoitus sekä kiellettyjen ja tuomittujen kirjojen pitäminen kaupan.  Niinpä Dolet tuomittiin hirtettäväksi, hänen ruumiinsa ja teoksensa poltettavaksi roviolla.  Näinä aikoina Frans I, "tieteitten isä", julkaisi lain, jossa kuolemanrangaistuksen uhalla kielletään painattamasta Lutherin, Melanchthonin, Calvinin ja muiden kirjoituksia. Oppineelle kirjanpainajalle paljastetaan 1888 muistopatsas Maubertin torilla.  Se sulatetaan 1941, kun metallia tarvitaan sotaan.

1546:  Kaarle V kieltää niiden kirjojen levittämisen, jotka Louvainin yliopiston teologinen tiedekunta on kieltänyt.  Servaes van Sassen painaa luettelon Louvain Index.

1547:  Ranskan kuningas antaa asetuksen, joka kieltää Genevestä tai Saksasta tuotujen kirjojen myynnin, ennen kuin ne ovat saaneet teologisen tiedekunnan hyväksynnän.  Lopulta 1551 kuningas asetuksessaan kieltää kaikkien kirjojen tuonnin Genevestä tai kerettiläisistä maista.  Mutta ranskalaiset kirjakauppiaat ja painajat tulevat yhä rohkeammiksi.  Salaisia kirjapainoja perustetaan, kiertävät kirjakauppiaat kolportöörit esiintyvät kaikkialla reppuineen ja kerettiläisiä kirjoja ilman tietoa painajasta tai painopaikasta tahi väärennetyin tiedoin ilmestyy yhä lukuisammin.

1547:  Calvinin käskystä Jakob Gruet mestataan siitä, että hän on kirjoittanut jumalattomia kirjeitä ja siveetöntä runoutta.

1548:  Baijerissa määrätään, että kirjoja tai kirjoituksia, jotka paavi tai Rooman tuoli katsoo vietteleviksi tai kirkon opin vastaisiksi, ei saa säilyttää taloissa.  Ken niitä käsittelee, rangaistaan kuolemalla ja omaisuuden takavarikolla.

1548:  Keisari Kaarle V julkaisee Augsburgin valtiopäivillä uuden poliisijärjestyksen, jonka mukaan sensuroimattomien kirjojen painajien, myyjien ja ostajien lisäksi niiden hallussa pitäjät rangaistaan vankeudella ja kidutuksella.  Hän kieltää 1550 julkaisemasta pyhien kirjoitusten vastaisia kiellettyjä kirjoja ja kirjoituksia.  Rikkojat menettävät omaisuutensa ja rangaistaan olosuhteiden mukaan kuolemalla; miehet mestataan ja naiset poltetaan tai haudataan elävältä.

1551:  Espanjankielinen raamattu kielletään Espanjassa.

1553:  Genevessä poltetaan lääkäri Miguel Serveto (Michel Servet, Michael Servetus).  Hän joutui Espanjan Kataloniassa jättämään vapaiden uskonnollisten aatteittensa takia syntymäkaupunkinsa, sillä Calvin kiinnitti Espanjan inkvisition huomion häneen.  Servetus kirjoitti kolminaisuusoppia vastaan.  Hän muuttaa Lyoniin, jossa hän ryhtyy veljesten Frellon korehtuurinlukijaksi.  Balthazar Arnoullet painaa salaa nimettömästi hänen tutkielmansa kolminaisuusopista Christianismi Restitutio.  Servetus varustaa raamatunkäännöksen esipuheella ja muistutuksilla, joiden vapaamielisyyden vuoksi Servetus pakenee Geneveen.  Siellä hänet Calvinin toimesta vangitaan ja villiuskoisena vahingollisten oppien levittäjänä tuomitaan verkalleen poltettavaksi.  Kidutus kestää kolmatta tuntia.  Hänen kirjansa poltetaan samalla roviolla ja kaikki löydetyt kirjat hävitetään.

1555:  Englannin kuningatar Maria I Tudor kieltää kuningasta ja kuningatarta vastaan suunnatun kirjallisuuden painamisen oikean käden menettämisen uhalla.  Hän kieltää painamasta tai hallussapitämästä jumalattomia tai kiihottavia kirjoituksia.  Maahan tuodaan salaa poliittisesti ja uskonnollisesti arveluttavaa kirjallisuutta, joka kielletään.  Rikkojat pannaan kapinallisina sotaoikeuteen.  Julkaistaan kiellettyjen kirjailijoiden luettelo.  Säädetään 1558 laki, jossa tuomitaan kiellettyjen kirjojen omistaminen.

1555:  Caraffa, nyt paavi Paavali IV poltattaa talmudit.

1557:  Englannin painaja-kustantajat, jotka järjestäytyivät vuosisadan alussa Stationers’ Companyksi (alun perin 1403 kirjureiden, kirjeenkirjoittajien ja kirjakauppiaiden kilta), saavat Marialta kuninkaallisen etuoikeuden lähinnä kerettiläisten kirjoitusten valvomiseksi.  Yhteisö velvoitetaan merkitsemään luetteloon kaikki painetut julkaisut eikä mitään saa painaa ilman lupaa.  Järjestö huolehtii julkaisujen ennakkotarkastuksesta ja painolupien hankkimisesta.  Se valtuutetaan etsimään kiellettyjä kirjoja painajien, sitojien ja kirjakauppiaiden tiloista.  Löydetyt kielletyt kirjat tulee heti tuhota mieluiten polttamalla.

1557:  Paavi Paavali IV teettää ja valmistuttaa Roomassa ensimmäisen varsinaisen täydellisen ja virallisen yleisen koko katolista kirkkoa koskevan kiellettyjen kirjojen, joita on 650, luettelon Index librorum prohibitorum, jonka painaa Antonio Blado Roomassa.  Indeksi on niin täynnä virheitä, että sitä ei voi julkaista.  Siitä otetaan 1559 korjattu painos.  Luettelon kirjoja ei saa ostaa, myydä eikä lukea.  Giambattista Gellin (1498-1563) teos I capricci del bottaio 1546-48 joutuu sensorien kieltämäksi, koska Gelli pitää äidinkieltä ensisijaisena koulutuksessa.  Petrus Ramus eli Pierre de la Ramée (1515-72) arvostelee Aristoteleen dialektiikkaa teoksessaan Animadversiones in dialectican Aristotelis, jonka sensuuri kieltää.  Martinus Lutheruksen eli Martti Lutterin kirjat ja kirjoitukset on luonnollisesti kielletty.  Erasmus Rotterdamilaisen (1467-1536) teokset sisältyvät kiellettyjen kirjojen luetteloon.  Siinä on 61 painajaa, joilla ei saa painattaa kirjoja.  Luetteloa täydennetään käsin, ja lisätään muun muassa Machiavelli.  Ihmiset kiinnostuvat varmimmin kielletyksi tai poltettavaksi julistetuista kirjoista.  Notabitur Romae, legetur ergo.  Espanjan kirkko perustaa oman indexinsä.  Paavali IV kieltää hepreankieliset kirjat paitsi vanhan testamentin.

1558:  Pariisin parlamentti kieltää kuoleman rangaistuksen uhalla ja omaisuuden takavarikkoon otolla kirjanpainajia painamasta uskonnollisia kirjoja, elleivät ne olleet saaneet  esivallan käskyä tai lupaa.

1559:  Englannin kuningatar Elisabet I (1533-1603) ryhtyy vainoamaan katolista kirjallisuutta.  Hän keräyttää vääräoppisia kirjoja, poltattaa ne ja sakottelee sekä vangitsee tekijöitä.  Kuningattaren lisäksi kuusi hallituksen jäsentä, kaksi arkkipiispaa sekä se piispa, jonka toimialueella kirja on tarkoitus painaa, myöntävät painolupia.  Kirkollisen komission kolme jäsentä sensuroi pamfletteja, balladeja ja näytelmiä; he päättävät myös, mitä kirjoja saa tuoda maahan.  Kirjailija John Stubbs, hänen kustantajansa ja kirjanpainajansa viedään mestauslavalle, missä kultakin mestauskirveellä oikea käsi leikataan pois.

1559:  Paavi Paavali IV teettää uuden Indexin ja kieltää Dante Alighierin (1265-1321) teoksen De monarchia 1310-15, Giovanni Boccaccion (1313-75) teoksen Decamerone 1348-53 ja Niccolo Machiavellin (1469-1527) teoksen Il principe 1532 - Ruhtinas.

1560-luku:  Espanjalainen varakuningas Francisco de Toledo kukistaa viimeisten inkojen vastarinnan ja hävityttää suurimman osan jäljellä olleista quipu-arkistoista.  Muinaisilla perulaisilla oli ideogrammaattinen kirjoitusjärjestelmä, joka lopetettiin aiheuttamiensa yhteiskunnallisten ongelmien vuoksi, ja tilalle otettiin solmukirjoitus.

1560:  Pariisissa hirtetään kirjanpainaja Martin l’Homme, koska hän oli painanut Epistre envoyée au Tigre de France-nimisen Lorrainen kardinaalia vastaan kirjoitetun kirjoituksen.  Hänen omaisuutensa pantiin takavarikkoon ja hänen painonsa poltettiin omistajan nähden.  Viiden päivän kuluttua mestataan kauppias Robert Dehors, koska hän mainitussa mestauksessa kääntyi kansan puoleen ja sanoi, ettei enää pidä kiusata pahantekijää tuomion mukaan, vaan antaa mestaajan tehdä oman mielensä mukaisesti.  Silloin hänet vangittiin ja tuomittiin mestattavaksi kansan kiihottamisesta kapinaan.

1561:  Ranskan kuningas Kaarle IX määrää, että plakaattien ja häväistyskirjoitusten kaikki painajat, levittäjät ja myyjät rangaistaan ensikertalaisena ruoskimalla, seuraavalla kerralla kuolemalla.

1562:  Keski-Amerikassa espanjalainen fransiskaanipappi fray eli munkkiveli Diego de Landa (1524-1579) polttaa julkisesti mayojen 27 käsikirjoitusta, lähes 100 000 pienempää tekstiä ja viitisen tuhatta puista "epäjumalankuvaa" paholaismaisina Manín torilla autodaféssa.  Tuhkaksi palaa kahdeksan vuosisataa maya-kirjallisuutta.  Käsikirjoituksia on tallella neljä.  Mayat kirjoittavat villisianjouhisin siveltimin pitkille, laskostetuille paperisuikaleille hieroglyfejä, merkkejä ja kuvia. Merkit koostuvat sana- ja tavumerkeistä, joista monilla on useita merkitys- ja äännearvoja.  Merkkien moniselitteisyyttä vähennetään foneettisilla ja semanttisilla tarkentimilla.  Uusia merkkejä johdetaan infiksien ja diakriittisten merkkien avulla.  Käytännössä on noin 300 sana- ja 80 tavumerkkiä.  Paperi valmistetaan puun (Ficus cotinifolia) kuoresta.  Intiaanit oppivat lukemaan ja kirjoittamaan espanjaa.  Mayojen quiché-heimon intiaanit kirjoittavat kansalliseepoksensa Popol Vuh - Yhteisön kirja uudestaan quichénkielellä latinalaisin kirjaimin suullisen traditionsa, hieroglyfien ja maalausten pohjalta.  Mayat hallitsevat ajanlaskun 365-päiväisellä kalenterilla, joka oli yhtä tarkka kuin gregoriaaninen kalenteri, ja lukujen käytön.  Simpukka on nolla, piste on yksi ja viiva on viisi.  Mayojen kantaluku on 20.  Koska lukuja käytettiin lähinnä aikalaskelmiin, on 400 korvattu luvulla 360.  Kantaluvun potenssien sarjan tilalla ovat luvut 0, 1, 20, 360, 7200, 144000, 2880000, ...

1562:  Sorbonnen teologinen tiedekunta kieltää varsinkin nuoria ihmisiä lukemasta Erasmuksen teosta Colloquies.

1563:  Ranskassa kuningas Kaarle IX määrää, että joka kirjan täytyy saada lupa ennen julkaisemista hirttämisen tai kuristamisen uhalla.  Näin hän hallitsee kaikkien uusien kirjojen painamisen.  Sensorit ovat aluksi Sorbonnen yliopiston teologeja, mutta myöhemmin 1600-luvulla maallikkovirkailijoita.  Vaikka myös muut Euroopan kuninkaat omaksuvat sensuurijärjestelmän, silti edelleen painetaan epätoivottuja kirjoja, varsinkin kerettiläisiä.

1564:  Perustetaan paavin kuurian yhteydessä toimiva indeksikongregaatio, joka tarkastaa, mitkä teokset liitetään niiden kirjojen luetteloon, joita katoliset eivät saa lukea ilman lupaa.  Kiellettyjen kirjojen luettelo Tridentin indeksi painetaan Venetsiassa Manuzion kirjapainossa bullalla Dominici gregis custodiae Domino ja levitetään laajalti.  Se painetaan 1564-93 kymmenen kertaa.  Paavin Clement VIII indeksi painetaan 1596.

1564:  Paavin bullan mukaan kirkolle kuuluu oikeus määrittää pyhien kirjoitusten todellinen merkitys ja tulkita niitä.

1567:  Heidelbergissa levitetään pilkkakirjoitusta Nachtigall - Satakieli, jota Heidelbergin yliopistossa tutkitaan.  Kaksi painajaa paljastuu sen tekijöiksi, ja keisarillinen komissaari rankaisee painajia.

1567:  Painaja Willem Silvius vangitaan Antverpenissä, sillä häntä syytetään osalliseksi kuvainraastajain kapinaan.

1568:  Espanjan Filip II palauttaa voimaan kuninkaan Kaarle V 40 vuodeksi kumoaman arabiankielen kiellon.

1569:  Keisari Maximilian II määrää asetettavaksi kirjakomission, joka tarkastaa Frankfurtin kirjamessuille tuodut kirjat.  Luvatta painetut kirjat takaarikoidaan.

1570-luku:  Ruotsin kuninkaan Juhana III aikana painovapautta rajoittavat määräykset vakiintuvat ja sensuuri tehostuu.  Akatemian julkaisut alistetaan ennen levitystä kunkin tiedekunnan dekaanin tarkistettavaksi.  Kotimaassa painetut ruotsinkieliset julkaisut tarkistaa piispa.  Ulkomailla painetun ruotsinkielisen kirjallisuuden levitys kielletään kokonaan.  Kirjakauppiaat laativat myytävästä kirjallisuudesta luettelon, jonka piispa tai muu oppinut tarkistaa.

1571:  Espanjan Madridissa kuningas Filip II takavarikoi piispan Bartolomé de las Casas kaikki jälkeenjääneet käsikirjoitukset ja estää Länsi-Intian historian julkaisemisen.  de las Casas oli Chiapasin ensimmäinen piispa.

1572:  Paavi Gregorius XIII määrää, että kaikki Luteruksen Pöytäpuheet olisivat poltettavat ja jolta tämä kirja sittenkin löydetään, on kuoleman rangaistuksen alainen.

1572:  Painaja Andreas Wechel pääsee nipin napin pakenemaan Pärttylinyönä Pariisista.  Hän asettuu Frankfurt am Mainiin.

1574:  Ivan Fjodorov selittää Lvovissa julkaisemansa Apostolin jälkisanoissa seikkaperäisesti ne syyt, jotka pakottivat hänet ystävineen kiireellisesti lähtemään pois Moskovasta.  Tähän oli syynä virkavallan sekä kirkollisten piirien harjoittama ajojahti.  Voimakkain sanakääntein Ivan Fjodorov rohkeasti ja tulisieluisesti paljastaa ne "ilkeämieliset, moukkamaiset ja kehittymättömät ihmiset, jotka eivät omaa kieliopin hienouksia, eivätkä hengen valoa ja järkeä".  Hän paljastaa hänestä kyhätyt sepustukset panetteluksi, jotka ovat pakottaneet nämä kirjanpainajat lähtemään isänmaastaan ja siirtymään vieraisiin maihin.

1575:  Tukholman kuninkaallisessa kirjapainossa korrektori harjoittaa sensuuria.  Nova ordinantia ecclesiastica kieltää sellaisten koulukirjojen tuonnin maahan, jotka voidaan painaa kotona, ja ruotsalaisten kirjojen painattamisen ulkomailla.  Muutamien piispojen pitää tarkastaa ja hyväksyä painotuotteet.

1576:  Marraskuun 4-6 päivinä espanjalaiset sotilaat miehittävät Antverpenin.  Monta kirjapainoa raunioituu mukaan lukien Plantinin.

1579:  Kuninkaallinen sensuurivaliokunta alkaa valvoa Frankfurtin kirjamessuja.  Jesuiittojen hallitsemien sensorien ahdasmielisyys ja saivartelu raunioittavat kukoistavan kirjakaupan.  Leipzigin kirjamessut alkavat kasvaa Frankfurtin kustannuksella.  Frankfurtin messut ovat kuolleet 1750, sillä luettelossa on vain 42 saksaksi, 23 latinaksi ja seitsemän ranskaksi painettua kirjaa, vaikka samana vuonna Saksassa painetaan 1350 teosta.  Kuitenkin samoihin aikoihin Hollannissa saavutetaan suotuisia tuloksia soveltamalla nimellistä sensuuria vapaamielisessä hengessä.  Hollannissa painetaan lukuisia kirjoja, jotka olisivat jääneet sensuurin hampaisiin muualla.  Kirjoihin merkitään ulkomainen väärä painaja ja painopaikka.

1580:  Baijerin herttua Wilhelm V määrää, että jokainen, jolta löydetään kerettiläinen kirja, rangaistaan ankarasti.  Myös kuolemantapauksissa tutkitaan jäämistö, ja kiellettyjen kirjojen hallussapidosta rangaistaan perijöitä.

1581:  Lissabonissa kirkko kieltää Dante Alighierin (1265-1321) teoksen La divina commedia 1302-21 - Jumalainen näytelmä 1912-14.

1581:  Hollannin tasavalta muodostetaan.  Vapaassa Hollannissa ei ole sensuuria.

1582:  Pappi Jacobus Finno eli Jaakko Suomalainen (1540-88) poistaa laulukokoelmasta Piae cantiones katoliset piirteet.  Theodoricus Petri (Ruuth) painattaa sen Greifswaldissa.  Finno kieltää 1583 kalevalanmitan.

1583:  Englantilainen John Foxe (1517-87) julkaisee kirjan marttyyreista.

1584:  Pariisissa hirtetään kuninkaan Henrik III käskystä kirjakauppias ja kirjanpainaja Belleville syystä, että hän oli kustannuksellaan painanut kuningasta loukkaavan kirjan.

1584:  Lyonilainen painaja Jean de Tournes II joutuu protestanttien kannattajana lähtemään Geneveen.

1584:  Wienissä vangitaan kirjanpainaja Stephan Creutzer kielletystä painamisesta ja hänen painonsa suljetaan.

1585:  Dominikaaniteologi Melchior Cano julistaa, että raamatussa jokainen pilkkukin on paikallaan pyhän hengen vaikutuksesta.

1588:  Englannissa painolupien myöntäminen siirretään joukolle virkamiehiä.  Epäuskonnollisista kirjoista luovutetaan kappale kirkon auktoriteeteille ja kirjoissa tulee olla painajan nimi.  Painovapausrikoksista langetetaan jopa kuolemantuomioita.

1588:  Paavi Sixtus V määrää laatimaan uuden laajennetun Tridentine Index-laitoksen.

1593:  Malissa Timbuktussa marokkolaiset karkottavat Sankoren yliopiston viimeisen kanslerin Ahmed Baba (1556-1627) Feziin, koska hän vastusti Marokon hyökkäystä maahansa.  Suurin osa Baban työstä tuhotaan.

1593:  Uppsalan kokouksessa luterilaisuuden asema maassa vakiinnutetaan ja kaikkien papististen ja muiden lahkojen kirjallisuuden painaminen kielletään.

1595:  Ranskassa Lyonissa kielletään teoksen Michel de Montaigne (1533-92), Les Essais 1580-88 - Tutkielmia jaksoja.  Vatikaani ottaa sen 1676 Indexiin.

1597:  Kuningatar Elizabeth määrää kirjat William Shakespeare (1564-1616), The Tragedie of King Richard the Second 1597 - Kunigas Richard II hävitettäväksi.  Teos julkaistaan uudelleen 1608.

1600- ja 1700-luvut:  Jos Ranskassa kirja painetaan painoluvatta, niin joskus ei merkitä tekijää ja julkaisutietoja lainkaan.  Tekijä, painaja ja kustantaja saattavat kätkeytyä salanimen taakse.  Kirjan eräs myyntivaltti on sensuurin hyväksynnän puuttuminen.

1600:  Italialainen filosofi Giordano Bruno (1548-1600) poltetaan Roomassa roviolla kuuden vuoden vankeuden jälkeen.  Häntä pidetään oppinsa ja teostensa vuoksi kerettiläisenä.  Nolla edustaa kerettiläisyyttä.  Äärettömän ja nollan käyttäjät hiljennetään tai poltetaan.  Teokset lisätään 1603 Indexiin.

1600:  Ranskan parlamentti kieltää Giovanni Boccaccion (1313-75) Decameronen 1348-53, ja Sorbonne sensuroi sen.

1605:  Cervantesin Don Quijoten emäntä polttaa kirkkoherran valitsemat ritariromaanit ja muut kirjat roviossa.  Kirkkoherra ja parturi muuraavat umpeen kirjastohuoneen oven, jottei Don Quijote löytäisi kirjoja.  Don Quijote ihmettelee, että teidän armonne tahtoo minulle uskotella kaiken näissä hyvissä kirjoissa kerrotun olevan pelkkää hullutusta ja valhetta, vaikka niiden painattamiseen on antanut luvan kuninkaallinen valtaneuvosto, ikään kuin siihen kuuluisi väkeä, joka sallisi painattaa sellaisen kokoelman valheita, taisteluja ja noituuksia, että niistä voi mennä pää sekaisin.

1607:  Kun venetsialainen munkki, filosofi ja tiedemies Paolo Sarpi (1552-1623) palaa dogen palatsista luostariinsa, salamurhaajat hyökkäävät hänen kimppuunsa, mutta hän selviää tikariniskuista.  Sarpia vastaan tehdään 1608 mennessä pari uutta murhayritystä.  Sarpi puolustaa maallista valtaa paavia vastaan.  Sarpin kirjoituksia luetaan Euroopassa, mutta Espanjassa ja Roomassa niitä poltetaan.  Sarpi joutui useita kertoja 1570-luvulta lähtien inkvisition kuulusteltavaksi tai syyttämäksi.

1608:  Baijerissa kirkollinen raati määrää, että kirjakaupat tulee tarkastaa ja takavarikoida lahkolaiset kirjat.  Kaikki kirjat tulee alistaa sensuuriin.  Kirja ei saa tulla kauppaan painoluvatta.

1610:  Radishevskin teos Kirkolliset säännöt joutuu sensuurin silmätikuksi.  Vaino pakottaa hänet jättämään työnsä Moskovassa ja vaihtamaan alaa.

1612:  Ranskassa kuninkaalliset viranomaiset myöntävät painoluvan lettres de permission, jota ilman ei saa laillisesti painaa.

1613:  Lincein akatemia julkaisee Galileo Galilein kirjeitä auringonpilkuista Istoria delle macchie solari.  Galileo laittaa teoksen alkuun lainauksen Matteuksen evankeliumista 11:12: "Taivasten valtakunta on ollut murtautumassa esiin, ja jotkut yrittävät väkivalloin temmata sen itselleen".  Kirkon sensorit muuttavat lainauksen muotoon "ihmismielet pyrkivät taivaaseen, mutta vain urheimmat valtaavat sen".

1616:  Kopernikuksen De revolutionibus orbium coelestium liitetään kiellettyjen kirjojen luetteloon.  Samoin käy espanjalaisen dominikaanin Diego de Zuniga heliosentrismiä tukeneelle kommentaarille Jobin kirjaan.  Paolo Antonio Foscarinin (1580-1616) teos Lettera sopra l'opinione de'Pittagorici e del Copernico - Pythagoralaisten ja Kopernikuksen mielipiteistä kielletään kokonaan.

1616:  Baijerissa sensuurikollegio määrää markkinoilla ja muina aikoina kahden katolisen porvarin herttuallisina komissaareina tarkastamaan kirjakauppiaat ja kirjeenkantajat.  Kiihottavien kirjoitusten, kirjojen ja laulujen myyjiä rangaistaan.

1616:  Hemmingius Henrici eli Maskun Hemminki poistaa Piae cantiones-kokoelman suomennoksesta Maria-kultin ja pyhimyksiä.

1617:  Index librorum expurgandorum vaatii katolisen oikeaoppisuuden nimessä poistamaan Don Quijotesta lauseen "että hyvät työt, jotka suoritetaan veltosti ja laimeasti, eivät ole ansiollisia eivätkä minkään arvoisia".

1617:  Tanskankielisten kirjojen Tanskaan tuonti kielletään.

1617:  Uppsalan tuomiokapituli valmistaa kirjanpainajille ohjeen, jossa kielletään julkaisemasta mitään kirkolliseen käyttöön tarkoitettua kirjaa ilman piispojen yksimielistä suostumusta ja kaikki akateemiset julkaisut alistetaan piispan, rehtorin ja dekaanin sensuroitavaksi.  Ruotsissa aateli vaatii 1623, että sekakonsistorioita - consistorium generale perustetaan ja, että ne toimivat keskeisenä sensuuriviranomaisena.  Akateemisen kirjallisuuden valvonnan lisäohjeita annetaan 1626.  Kirjastonhoitaja professorin kanssa valvoo, että julkaisut ovat läpäisseet sensuurin.  Kustaa II Aadolf määrää 1630 kuninkaallisen kääntäjän Erik (Ericus) Schroderus Tukholman painojen sensoriksi.  Tiettävästi hän ei estä yhdenkään painatteen julkaisemista.

1618:  Pariisissa Etienne Durand painaa nimettömästi herjauskirjoituksen La Riparographe kuningasta vastaan, ja tekijä poltetaan elävältä.

1619:  Giulio Cesare Vanini (1585-1619) pitää ihmistä periaatteessa koneena.  Hän joutuu vainon kohteeksi Euroopassa ja hänet tapetaan kahden kirjansa takia.

1624:  Pariisin yliopiston filosofisen tiedekunnan neljä professoria toimivat sensoreina.

1624:  Paavi määrää Lutherin 1534 kääntämän raamatun poltettavaksi.

1625-40:  Englannin kuningas Kaarle I (1600-49) rankaisee kirjailijoita.  Tohtori Leighton huomauttaa teoksessaan papiston ja kuninkaan väkivallasta.  Hän saa seuraavat rangaistusmäärät: viralta pois, 10 000 punnan sakot, raippoja kaakinpaalussa, elinkautista vankeutta, toinen korva poisleikattavaksi, puolet nenästä lävistettäväksi ja kapinoitsijan poltinmerkki otsaan.  Jonkun ajan perästä uudistetaan piiskaus, toinenkin korva leikataan pois, toinen puoli nenästä lävistetään ja uhri viedään vankilaan, josta kuolema hänet vapauttaa.  Asianajaja William Pryne, pappi Burton ja tohtori Bastvik yrittävät julaista teoksia uskonnonvapaudesta.  Prynen kirja tuomitaan poltettavaksi ja hänet selitetään asianajotoimeen kelvottomaksi.  Hän saa seistä kahdessa paikassa kaakinpuussa, menettää molemmat korvansa ja saa 5000 puntaa sakkoja.  Myöhemmin molemmille poskille poltetaan kapinoitsijan leima.  Burton ja Bastvik erotetaan virastaan, tuomitaan sakkoihin ja kaakinpuuhun.  Molemmat menettävät korvansa ja viedään takaisin vankilaan.

1626-1728:  Ranskassa on voimassa kardinaalin Richelieu määräys, että uskontoa ja valtiota vastaan tähdättyjen kirjojen tekijöille ja levittäjille kuuluu kuolemanrangaistus.  Se lievennetään myöhemmin kaleerituomioksi.

1629:  Ranskan kuninkaan Ludvig XIII mukaan painamisen helppous ja vapaus johtaa suureen epäjärjestykseen, ahdistaa maata ja valtion rauhaa, tuo mukanaan tapojen turmeltumisen ja vaarallisia oppeja.  Se pakottaa hänet käyttämään mahtavia parannuskeinoja.

1630:  Japanin hallitus Bakufu pelkää kristillisen dogmin vaikutusta ja kieltää kaikkien kirjojen tuonnin.  Kielto koskee myös Kiinassa painettuja kirjoja sisällöstä riippumatta.

1633:  Paavi Urbanus VIII kieltää Galileo Galilein (1564-1642) kirjan Dialogo... sopra i due massimi sistemi del mondo, Tolemaico e Copernicano, Batista Landini, Firenze 1632 - Dialogi kahdesta maailmanjärjestelmästä kerettiläisenä ja lisää sen Indexiin.  Teoksen myynti kiellettiin puolisen vuotta ilmestymisen jälkeen.  Galileo joutuu inkvisition eteen.

1635:  Ranskassa kielletään painaminen tai minkä tahansa kirjoitetun jutun myyminen luvatta tai oikeudetta kuoleman rangaistuksen uhalla.

1640:  Inkvisitio kieltää kaikki Francis Baconin (1561-1626) teokset Espanjassa ja liittä Sotomayorin indeksiin.

1641:  Englannin parlamentti lopettaa tähtikamarin - Star Chamber, ja lehdistölle koittaa lyhyt vapaahko aika 1642 saakka.

1642:  Hobben De cive julkaistaan.  Se lisätään Rooman luetteloon 1654, kun neljä painosta on julkaistu.  Oxfordin yliopisto määrää sen poltettavaksi 1683, kun kuusi painosta on saavuttanut yleisön.

1642:  Turun akatemiassa sensoreina on kaksi professorien joukosta valittua inspectores typographiae et bibliothecae - painon ja kirjaston tarkastajaa.

1643: Englannissa perustetaan uusi sensuuri Committee of Examination, jolla on oikeus tutkia kirjavarastoja ja painoja sekä vangita painajia.

1644:  John Milton julkaisee kuuluisan kirjoituksensa Areopagitica, joka on osoitettu parlamentille.  Siinä hän esittää sensuroimattoman painamisen vapautta.  Roger L’Estrange julkaisee päinvastaisen kirjoituksen, ja saa kuninkaalta Kaarle II ylisensorin viran.

1646:  Caenilainen kauppias Pierre Cardonnel julkaisee teoksen Samuel Bochart, Geographiae Sacrae tiedoilla Cadomi; Typis Petri Cardonalli.  Hänen ei sallita painattaa enää mitään.  Hän oli leikkauttanut patriisit sedanilaisella punssinleikkaajalla Jean Jannon, mutta ne takavarikoitiin 1644.

1647:  Simon Morin julkaisee kirjansa Pensées luultavasti Amsterdamissa.  Sekä tekijä että kirja poltetaan myöhemmin Pariisissa aukiolla Place de Grève.

1649:  Ludvig XIV lisää painamisen sääntelyyn, että mitään kirjaa ei saa painaa ilman kuninkaallista lupaa.  Ranskassa otetaan 1650 käyttöön valtiollinen sensuuri.

1649:  Englannissa säädetään laki luvattomia ja skandaalimaisia kirjoja ja pamfletteja vastaan.  Laissa on pitkä luettelo painojen säännöksiä.

1655:  Painotuotteiden valvontaohjeet annetaan Turun ja Uppsalan akatemioille.  Ne ovat voimassa 1800-luvulle.  Oikolukijalle ei kuulu käsikirjoitusten sensurointi, vaan dekaanille tai muulle professorille.

1655:  Ruotsin akatemian konstituutioihin teologit ujuttavat määräyksen, että vain teologit saavat käsitellä väitöskirjoissaan teologisia aiheita.

1655:  Turun akatemian opettaja Martti (Martinus) Stodius (1590-1675) erotetaan virastaan siitä syystä, että hän perkeleen avulla harjoittaa salaisia tieteitä, omistaa kirjoja, joissa sellaista esitetään ja on opettanut eräälle ylioppilaalle samallaista tiedettä.  Akatemian kansleri antaa viran takaisin Stodiukselle, joka harrastaa epäluuloja herättäviä luonnontieteitä.

1660:  Frankfurtin kirjanpainajien säännöissä kielletään pilkka- ja häväistyskirjoitusten painaminen salaa tai julkisesti.

1661:  Ruotsissa kansliajärjestyksessä määrätään, että kirjojen kaksi arkistokappaletta tulee jättää Kuninkaallisen Majesteetin kansliaan.  Toinen lähetetään Kuninkaallisen Majesteetin arkistoon ja toinen Kuninkaalliseen kirjastoon.  Kysymyksessä on jälkisensuuri.  Kirkolliset viranomaiset velvoitetaan 1662 valvomaan, ettei paineta maallista tai uskonnollista rauhaa ja yhtenäisyyttä järkyttävää julkaisua.  Ennakkosensuuri uskotaan kansliakollegiolle.  Ensimmäinen uhri on Turun piispa Johannes Elai Terserus, joka painattaa katekismusta - Förklaring öfver catechismum.  Kansliakollegio kieltää sen levityksen ja myyntiin päässeitä kappaleita kerätään takaisin.  Terserus poistaa katekismuksesta kiistanalaisimpia lehtiä, mutta valtiopäivät erottavat 1664 hänet.  Ruotsissa ilmestyy Englannin kuningasta vastaan suunnattu kirjoitus.  Pilkka- ja häväistyskirjoituslaki säädetään 1665 estämään muiden maiden hallitsijoiden ja hallitusten vastaisia painettuja ja painamattomia kirjoituksia.  Merkittävää on, että sensuuri kohdistetaan myös kirjoituksiin.  Vastuu on tekijän, painajan ja kirjakauppiaan lisäksi itse julkaisulla, joten rangaistus ulottuu painatteeseen.  Se joutuu tulella puhdistetuksi.

1661:  Turun akademian konsistoriumissa annetaan edes oppilainen Heikki Tuomaanpoika Eolenius siitä, että hän oli noitakeinoja harjoitellut.  Piispa Johannes Elai Terserus (1605-78) vaatii ankarasti kuolemantuomiota, sillä syytetty oli semmoisia kirjoitellut kielletyistä kirjoista ja kirjoissansa ilmoittanut, että hän semmoisia keinoja täydellisesti taitaa.  Syytetty oli torstai iltana ruvennut hebrean ja grekan kieltä lukemaan ja ensikerran ottaen kynän käteensä Syrian kieltä kirjoittamaan, oli hän niin selvästi sitä kirjoittanut kuin olisi se präntättyä.  Tästä kaikesta piispa päättää hänen noitakeinoja harjoittaneen.  Eolenius tuomitaan jumalan lakia seuraten, 3 Mos 20:27, kuolemaan.  Akademian kansleri kreivi Pekka eli Pietari Abrahaminpoika (Per) Brahe (1602-1680) vapauttaa syytetyn kuolemantuomiosta.

1662:  Englannin parlamentin säätämänä tulee voimaan Licencing Act, joka palauttaa kirjojen ennakkotarkastuspakon.  Lontoossa 1637 olleista 23 painosta ja neljästä kirjakevalimosta jää 20 painoa.

1662:  Massachusettsissa maistraatti nimittää sensorit.

1662:  Ruotsin kuninkaallisella kirjeellä asetetaan sekä akateemiset että kirkolliset sensuuriviranomaiset kuninkaallisen kanslian alaisiksi.  Mitää ei saa painaa ennen kuin se on lähetetty kuninkaalliseen kansliaan sensuroitavaksi, ja painamislupa annettu.  Painamisen jälkeen ja ennen jakelua on painotuotteista kaksi kappaletta lähetettävä kansliaan.  Turun hiippakunnan piispa Johannes Terserus menettää virkansa 1663, koska hän ei alista teostaan sensuurille.

1663:  Piispa Johannes Terserus saa konsistorissa kielletyksi teologian professorin Enevald Svenonius kiistakirjoituksen Varningh för affal ifrån troone - Varoitus suistumasta uskosta painattamisen.  Kirjoitus hyökkää Terseruksen katekismusta vastaan.  Per Brahe puuttuu asiaan ja Terseruksen katekismus kielletään.

1663:  Englantilainen kirjanpainaja John Twynn tuomitaan Lontoon mestauspaikalle, jäsenensä pala palalta poikki hakattavaksi ja suolet revittäviksi ja poltettavaksi hänen nähtensä kunnes hän heittää henkensä.  Sitten hänet mestataan ja ruumis jaetaan neljään osaan.  Hän painatti kirjan A Treatise of the Execution of Justice, jossa lausutaan, että kansa on velvoitettu hankkimaan itselleen oikeutta jumalallisten lakien kautta.  Tämä tapahtuu kuninkaan Kaarle II aikana.

1664:  Ranskan kuningas Ludvig XIV kieltää näytelmäkirjailijan Jean-Baptiste Poquelin eli Molière (1622-73) näytelmän Tartuffe ou l'hypocrite 1664 - Tartuffe eli hurskastelija julkisen esittämisen.  Molière sanoo kuninkaalle: Juuri Tartuffet saavuttivat teidän armonne luottamuksen.  Kirkko kutsuu Molièrea paholaiseksi ihmisruumiissa, sulkee hänen teatterinsa ja repii hänen julisteensa.  Kun kunigas on 1667 Flanderissa, näytelmä esitetään nimellä l'Imposteur - Petkuttaja.  Poliisipäällikkö sulkee teatterin ja Pariisin piispa sulkee seurakunnan ulkopuolelle kaikki, jotka näyttelevät näytelmässä, katsovat tai lukevat sen.

1667:  Ruotsissa annetaan määräyksiä ulkomaisten kirjojen valvonnasta.

1667:  Tanskassa tiukennetaan sensuuria.  Määräyksiä rikkovia painajia rangaistaan ankarasti ja pyöveli polttaa heidän painamansa kirjat julkisesti.

1670:  Roomassa painetaan Index librorum prohibitorum.  Kiellettyjen kirjojen luetteloon sisältyvät nyt muun muassa Dialogo di Galileo Galilei ja Da (painovirhe, pitää olla De) Revolutionibus Orbium Coelestium, Nicolaus Copernicus.

1670:  Spinoza esittää kirjoituksessaan Tractacus theologicopoliticus oikeuden ihmisen vapaaseen ajatuksen ilmaisuun.

1673:  Japanin hallitus tiukentaa sensuuria.  Jokainen julkaistava teos on tarkastettava, ettei se sisällä kapinallista aineistoa.  Lisälaeilla 1682, 1688 ja 1711 hallitus Bakufu kiristää kustantamojen valvontaa.

1683:  Virginiassa William Nutheadia kielletään painamasta, sillä hän oli painanut edustajakokouspapereita ilman kuvernöörin ja neuvoston lupaa.

1684:  Ruotsissa Kaarle IX säätää uuden yleisen ennakkosensuuriasetuksen, ja kirjatuotannon valvonta uskotaan kansliakollegiolle.  Kansliakollegion alainen censor librorum -virka perustetaan 1686.  Uskonnollisia ja akateemisia julkaisuja koskee kaksinkertainen sensuuri, sillä ne tarkastetaan ensin paikallisissa tuomiokapituleissa ja akatemioissa.  Sekä censor librorumin että tuomiokapitulin imprimaturit painetaan kirjaan.  Myös privilegiojärjestelmällä valvotaan kirjatuotantoa.  Ruotsissa toimii 1687-1766 seitsemän eri sensoria.

1686:  Japanissa Furuyama Moroshige kuvittaa säädyttömän teoksen Koshoku Edo murasaki.  Viranomaiset määräävät painolaatat poltettavaksi ja Moroshigen jättämään Edon joksikin aikaa.  Samana vuonna samanlainen kirja Shika no makifude ilmestyy.  Sen tekijää Shikano Bunzaemon rangaistaan.

1686:  Ranskassa asetus Edit du Roy pour le Règlement des Imprimeurs et des Libraires de Paris rajoittaa Pariisin painojen lukumääräksi 36.  Niiden valvonta siirtyy yliopistolta hallitukselle.

1693:  Englannissa parlamentti lakkauttaa painotuotteita koskevan sensuurin.

1694:  Lyonissa kidutetaan ja hirtetään kirjapainolainen Rambault ja kirjansitoja Larcher.  Heitä syytettiin kuningasta Ludvig XIV ja hänen jalkavaimojansa, muun muassa madame Maintenon, koskevien häväistyskirjojen levittäjiksi.

1694:  Pariisissa tuomitaan kidutettavaksi ja hirtettäväksi kirjakaupan apulainen Chavance.  Häntä syytetään kuningasta Ludvig XIV häpäisevän kirjan levittämisestä.  Kidutuspenkissä hän tunnustaa kirjan jesuiittain toimittamaksi.  Kuolemasta hänet pelastaa eräs sukulaisensa, kuninkaan rippi-isä.

1694:  Japanin hallitus sallii vain tiettyjen kustantajien julkaista kirjoja.  Tähän saakka kuka tahansa, jolla on viranomaisen lupa, saattoi julkaista kirjoja.

1695:  Englannissa hallitus lopettaa lisenssilain Licensing Act, jonka mukaan Englannissa saa olla vain 20 painokonetta.

1697:  Irlantilaisen deistin John Toland (1670-1722) teos Kristinusko ilman mysteerejä eli traktaatti, jossa osoitetaan, että evankeliumeissa ei ole mitään, mikä on järjen vastaista tai sen yläpuolella ja näin ollen yksikään kristillinen mysteeri ei ole oikeastaan mysteeri 1696 tuomitaan poltettavaksi.  Siitä julkaistaan 1696-1760 kaikkiaan 54 vastakirjoitusta eli refutaatiota.

1697-1718:  Ranskalainen Argensonin markiisi Marc-René toimii poliisipäällikkönä, joka on toinen Ranskan sensuurin osapuoli.  Montesquieu ei pidä hänestä, vaan kuvailee häntä mustaksi ja kovaksi mieheksi.  Toinen osapuoli on varsinainen sensori - Chancelier de France.  Tällaisena toimii 1717-50 d’Aguesseau.  Hänestä kirjastonjohtaja 1750-63 Malesherbes kertoo, että d’Aguesseau ei hyväksynyt ainuttakaan romaania, joka toimitettiin hänelle tarkastettavaksi.

1699:  Claude Barbinin leski julkaisee Pariisissa epätäydellisen teoksen Francois de Salignac de la Mothe Fénelon, Télémaque.  Toimituksen päästyä sivulle 208 poliisi takavarikoi kaikki kappaleet ja koettaa estää julkaisemisen.  Haagilainen kirjakauppias Adrian Moetjens ostaa käsikirjoituksen ja julkaisee teoksen, jossa on paljon virheitä.  Hän julkaisee 1701 paremman laitoksen.  Tekijän pojanpoika julkaisee 1717 uuden Fénelonin korjaaman laitoksen.

1600-luvun loppu:  Japanilainen taiteilija Hanabusa Itcho (1652-1724) ei tiettävästi kuvita kirjoja, vaan hänen oppilaansa Hanabusa Ippo kopioi niitä kirjan kuvitukseen.  Itcho piirtää taitavia karikatyyreja, joka johtaa hänen rankaisemiseensa, kun hän esittää shogunin satiirisesti pilapiirroksessa.

1700-luku:  Ranskassa sensuurista ja sen kiertämisestä tulee ranskalaisen kirjallisen elämän yksi symboleista.  Lainvastaisten käsikirjoitusten levittämiseen tarvitaan kopisteja ja kirjoituksia myyviä kulkukauppiaita kolportöörejä.  Lehden La Lettre clandestine maskottimyyrä harrastaa molempia toimia. Sensuurista huolimatta myydään ja ostetaan kiellettyjä kirjoja.  Niitä ovat uskontoon kohdistuva satiiri ja polemiikki sekä tutkielmat.  Salainen kirjoitus Traité sur les trois imposteurs esittää, että Mooses, Jeesus ja Muhammed ovat huijareita.  Politiikassa harrastetaan häväistyskirjoituksia ja pamfletteja.  Yleisen pornografian lisäksi julkaistaan pappien vastaista pornografiaa.  Skandaalikirjoituksilla on myös kysyntää.

1702:  Englannin kuningatar Anna antaa julistuksen väärien uutisten levittämistä vastaan ja epäuskonnollisten kirjoitusten painamista vastaan.

1703:  Lontoossa teos Daniel Defoe (1660-1731), The shortest Way with the Dissenters poltetaan ja tekijä vangitaan.

1706:  Ruotsissa julkaistaan Pohjan sodassa ensimmäinen kiellettyjen kirjojen luettelo, joka torjuu pietististä kirjallisuutta.

1707:  Ruotsissa vapaakappaleiden määrä nostetaan kuuteen, joista neljä lähetetään yliopistoille.  Kirjakauppiaita kielletään myymästä Ruotsin kirkon indexiin merkittyjä kirjoja.  1717 kielletään pseudomystisen, alkemistisen ja muun viettelevän erityisesti ateistisen kirjallisuuden levittäminen.

1707:  Jumaluusopin lisensiaatti Isak Laurbecchius Turussa menettää sekä pappisvirkansa että akateemisen oppiarvonsa ja virkansa, kun ei noudata sensuurimääräyksiä.

1712:  Katolinen pappi Richard Simon (1638-1712) kuolee.  Hän esitti raamatun ristiriitoja etsimällä kielellisiä ongelmakohtia.  Simonin terävä ja kriittinen tutkimus koitui hänen kohtalokseen.  Hänen teoksiaan poltettiin roviolla, ja Simon sai lähteä veljeskunnastaan.

1715:  Saksassa Kaarle VI antaa sensuurilain Kayserliche Edict.  Kaikille kirjapainoille asetetaan sensori.

1715 saakka:  Itävallassa Wienin yliopiston jesuiitat harjoittavat sensuuria, mutta se siirtyy osittain maalliselle vallalle.  Maria Theresia koettaa palauttaa sensuurin yliopistoon.

1716:  Ranskalainen kirjailija Francois Marie Arouet eli Voltaire (1694-1778) ajetaan maanpakoon Tulleen ja myöhemmin Sullyyn kirjoitettuaan pilkkakirjoituksia Orleansin herttuasta.  Kirjailija heitetään 1717 Bastiljiin kirjoituksista Puero regnante 1717 ja J'ai vue 1717, sillä ne herjaavat kuningasta Ludvig XIV.

1716:  Pappi Pierre Cuppée allekirjoittaa käsikirjoituksensa Taivas auki kaikille ihmisille, teologinen tutkielma, jossa mitenkään uskonnon käytäntöjä häiritsemästä osoitetaan pyhien kirjoitusten ja järjen avulla, että kaikki ihmiset pelastuvat peruutuksen piispan edustajille.  Teksti painetaan 1744, mutta ennen tätä käsikirjoitukset leviävät laajalle.

1719 ja 1720:  Ruotsissa sensuuriohjeet 1688 painetaan uuteen kansliajärjestykseen.  Sensorin tulee lukea painettavaksi määrätyt kirjat, hallita privilegioita ja valvoa kirjapainoja sekä kirjansitomoita.  Maaseudulla sensuuri on konsistorien vastuulla.  Pappissääty toivoo, että teologinen tiedekunta sensuroi uskonnolliset kirjat.

1720:  Japanissa shogun Tokugawa Yoshimune (1684-1751) luo perustan painolaeille.  Hän peruuttaa 1720-22 kirjojen tuontikiellon 1630, mutta kristilliset kirjat ovat edelleen tuontikiellossa.  Hän kieltää poliittiselta mielipiteeltä poikkeavat kirjat ja pornografian.  Eroottisten teosten painolaattoja tuhotaan 1720-luvulla.  Hän määrää, että kaikissa painetuissa kirjoissa tulee olla tekijän nimi ja vastaavan kustantajan nimi.

1720:  Espanjan Indexiin lisätään teos Daniel Defoe (1660-1731), The adventures of Robinson Crusoe 1719 - Robinson Crusoe.

1725:  Ranskan kuningas Ludvig XV säätää, että kirjanpainaja tai kirjakauppias ei saa harjoittaa liiketointaan, jos hän ei voi esittää pappinsa todistusta hyvästä käyttäytymisestään ja käynneistään katolisissa jumalanpalveluksissa.

1726:  Kirjanpainaja Benjamin Motte julkaisee toimitettuna teoksen Jonathan Swift (1667-1745), Gulliver's travels - Gulliverin retket, jonka käsikirjoituksen kirjailija toi yöllä.  Swift merkitsee omaan kappaleeseensa 75 korjausta.  Kirja joutuu pohjoisirlantilaisen Armaghin kaupungin kirjastoon, josta sen löytää belfastilainen opettaja Colin McKelvie.  Appletree Press julkaisee 1976 alkuperäisen version.

1726:  Kun Konstantinopoliin perustetaan paino, Ahmed III määrää, että neljä tuomaria ja oppinutta tarkastaa ja korjaa jokaisen painettavan käsikirjoituksen.  Mitään uskonnollista tekstiä ei saa painaa.

1727:  Tsaari Pietari I Suuri siirtää painamisen valvonnan Tiedeakatemialle ja synodille.

1727:  Frankfurtin kirjalautakunta kieltää juutalaiset kirjat, eritoten Talmudin.  Kaikki painotuotteet, nuotit, kupari- ja muut piirrokset, kartat ja kalenterit tarkastetaan.  Koulukirjat täytyy antaa sensuuriin ennen niiden painamista.  Tieteelliset teokset on sensuroitava ennen painamista.  Epäluuloisesti suhtaudutaan sanoma- ja aikakauslehtiin.

1727:  Pakistanin alueella sallitaan ensimmäinen kirjapaino.

1729:  Englannin parlamentti säätää lain, joka kieltää englanninkielisten kirjojen maahantuonnin.

1733:  Englantilainen runo ihmettelee: Voivatko asetukset pitää brittiläistä lehdistöä pelossa, kun parhaiten myy se, mikä eniten loukkaa lakia.

1733:  Saksalainen Peter Zenger julkaisee New Yorkissa ensimmäistä poliittista sanomalehteä.  Hän joutuu erään artikkelin johdosta kahdeksaksi kuukaudeksi vankilaan.

1734:  Ruotsissa säädetään yleinen laki kirjallisista ja suullisista lausunnoista ennen kaikkea valtiosta.

1734:  Ranskalaisen kirjailijan Francois Marie Arouet eli Voltaire (1694-1778) teos Lettres philosophiques sur les anglais 1734 tuomitaan ja poltetaan uskonnonvastaisena.  Satiiri ranskalaisesta kirjallisuudesta Temple du gout 1733 tuomitaan.  Kirjat poltetaan ja kirjailija määrätään vangittavaksi, mutta häntä ei löydetä.

1738:  Englannin alahuone kiristää kieltoa selostaa parlamenttikeskusteluja lehdissä.  Julkaisija Edward Cave alkaa esittää The Gentleman’s Magazinessaan parlamenttikeskusteluja salanimellä.  Kun hänet pannaan niistä tilille, hän väittää niiden olevan selostuksia Lilliputtimaan parlamentista.  Cave palkkaa 1740-luvulla tohtori Samuel Johansonin kirjoittamaan näitä.  John Wilkes ahdistelee parlamenttia The North Briton-lehdessään.

1740:  Fredrik II Suuri määrää Preussiin painovapauden.  Puolen vuoden kuluttua sisäministeriö sensuroi lehtiä ja poliittisia kirjoituksia.  Berliiniläiset painajat saavat 1742 rangaistuksia.  Hänen valvonnassaan on 1750 jälleen lehdistö.

1740:  Keisari Joseph II nimittää protestanttisen kirjakauppiaan Johann Konrad Deinet keisarilliseksi kirjakomissaariksi.

1740:  Throndhjemin piispa saa oikeuden sensuroida teologisia kirjoja ja rehtori muita asioita.

1740:  Ruotsissa sensuurin valvontaohjeistoa lisätään.

1743:  Vatikaanin Indexiin lisätään teos Daniel Defoe (1660-1731), Political History of the Devil.

1748-53:  Ranskassa kirjakaupan tarkastaja poliisi Joseph d’Hémery kirjoittaa kirjailijoista 500 raporttia.  Ne ovat Bibliothèque Nationale-kirjastossa.

1749:  Saksassa Algemeine Zensuredikt rajoittaa mielipiteenvapautta.

1749:  John Clelandin (1700-89) Memoirs of a Woman of Pleasure, Fanny Hill - Fanny Hill - ilotytön muistelmat ilmestyy.   Tekijää syytetään säädyttömyydestä.

1749:  Ranskassa kielletään kirja Henry Fielding (1707-54), The History of Tom Jones, a Foundling 1749 - Tom Jones.

1749:  Ruotsissa painotuotteisiin vaaditaan nimiösivun toiselle puolelle merkintä Imprimatur - Painettakoon ja sensorin nimi.

1749:  Diderot joutuu ilman painolupaa ilmestyneen anonyymisti kirjoittamansa teoksen Lettre sur les aveugles - Kirje sokeista vuoksi joksikin aikaa Vincennesin vankilaan.

1751:  Lapin kirkollistoimen johtokunta päättää lakkauttaa saamen pakollisena opetuskielenä ja sallia suomen käyttämisen sen sijasta, "sillä on uskottava, että kuta enemmän lapinkieli taantuu, sitä enemmän kansa edistyy tiedoissa ja tavoissa".

1752:  Kun tietosanakirjan Denis Diderot (1713-84), L'Encyclopédie 1751-80 kaksi ensimmäistä osaa ilmestyvät, niin joidenkin teologisten artikkeleiden johdosta kuningas keskeyttää niiden julkaisemisen.  Kielto kumotaan kolmen kuukauden kuluttua.  Kreivi d'Argenson puuttuu asiaan, ja kolme sensoria tarkistaa jatkossa käsikirjoitukset.

1752:  Wienissä perustetaan kirjojentarkastuslautakunta, johon kuuluu seitsemän sensoria.  Heistä kolme vahtii teologista, kaksi poliittista, yksi lainopillista, yksi lääketieteellistä ja yksi fysikaalista kirjoittelua.

1752:  Preussissa ranskalainen kirjailija Francois Marie Arouet eli Voltaire (1694-1778) passitetaan vankilaan häväistyskirjoituksesta Diatribe du docteur Akakia 1752 Fredrik Suurta vastaan.  Painos poltetaan.

1757:  Ruotsissa kirjakauppatoimi alistetaan kansliakollegiolle.

1758:  Vatikaanin Indexiin lisätään teos John Milton (1608-74), Paradise lost 1667 - Kadotettu paratiisi.

1758:  L'Encyclopédie alkaa ilmestyä Luccassa italialaisena varaspainoksena, ja kiinnittää kuurian huomion.   Paavi Clement XIII tuomitsee  tietosanakirjan  seitsemän ensimmäistä osaa ja lisää 1759 ne Indexiin.  Paavi vannottaa kaikkia katolisia antamaan tietosanakirjansa jonkin papin poltettavaksi.

1759:  Kustantaja Le Breton sensuroi tietosanakirjaa Denis Diderot (1713-84), L'Encyclopédie1751-80.  Oikovedokset löytyvät 1909, ja teos entisöidään alkuperäiseksi.

1759:  Suomalaissyntyinen maisteri Petter Forsskåhl (1732-63) ei saa Uppsalan filosofiselta tiedekunnalta painolupaa väitöskirjalleen De libertate civili.  Tiedekunta vetoaa kuninkaalliseen kirjeeseen 1759, jossa kielletään perustuslakeja ja hallitusmuotoa käsittelevien julkaisujen painaminen.  Tukholmalaispainaja Lars Salvius painaa kirjan.  Censor librorum Nils von Oelreich toteaa, ettei kirjaa kirjeen 1759 nojalla voi jättää painamatta.  Silloin ei muitakaan kirjoja voitaisi julkaista.  Linné sensuroi hänen kirjoitustaan Tankar om borgerliga friheten, ja 79 painatetta poltetaan, mutta loput kiertävät vapaasti.

1760-luku: Ruotsissa käydään painovapauskeskustelua. Valtiopäivien 1760-62 asettamassa laajempaa painovapautta tutkivassa komiteassa suomalainen pappi Anders Chydenius näyttelee tärkeää osaa.  Kustaa III antaa 1766 ensimmäisen painovapauslain, jolla sensuuri poistetaan muulta kuin kuningasta, neuvostoa, säätyjä, perustuslakia, ulkopolitiikkaa koskevalta ja uskonnolliselta kirjallisuudelta.  Pappissääty kiinnittää huomiota vapaa-ajattelijoiden kirjojen 1750-luvulta lähtien lisääntyneeseen tuontiin.  Myös kotimaisten vapaa-ajattelijoiden kirjoituksia tarkkaillaan.

1760:  Ranskan maaseudulla on 120 kaupungissa paikallinen sensori.

1762:  Pariisissa tuomitaan teos Jean-Jacques Rousseau (1712-78), Émile ou de l'éducation, Amsterdam 1762 - Emile eli kasvatuksesta ja poltetaan.  Rousseau muuttaa Sveitsiin, josta hänet karkotetaan 1765.  Vatikaani lisää teoksen 1763 Indexiin.

1763:  Englannissa John Wilkes (1725-97), joka julkaisee lehteä The North Briton, haastetaan oikeuteen syytettynä kuninkaan Yrjö III herjaamisesta.  Kuitenkin oikeus vapauttaa hänet lain Bill of Right mukaisesti, ja Wilkes otetaan sankarina vastaan hänen poistuessaan oikeudesta.

1764:  Samuel Johansson Alnander (1731-72) ja Peter Kindahl julkaisevat Uppsalassa kirjan Historia librorum prohibitorum in Svecia.

1764:  Ranskassa ja Sveitsissä kielletään ranskalaisen kirjailijan Francois Marie Arouet eli Voltaire (1694-1778) teos Dictionnaire philosophique portatif ou la raison par alphabet 1759 - Filosofinen taskusanakirja eli järki aakkosjärjestyksessä.

1764:  Turun akatemian rehtori Jacob Gadolin kieltää Frenckelliä painamasta teatterimainoksia, sillä teatteri on ilmaus näiden aikojen hillittömästä hekumallisuudesta ja ylellisyydestä ynnä muista yhtä turmiollisista paheista.  Maaherra kumoaa kiellon.

1765-90:  Kun Josef II hallitsee, syntyy Wienissä useita sanomalehtiä, mutta ne lamautetaan pian asetuksin ja poliisin valvonnalla.

1766:  Kanadassa kielletään Halifax Gazette, koska se arvosteli verolakia Stamp Act.

1767-98:  Sveitsissä kantonien Zürich, Bern ja Schaffhausen välillä on jonkinlainen sensuuri.  Valaliiton muodostama Helvetian tasavalta 1798-1893 takaa lehdistön vapauden.

1770-luku:  Nikolai Ivanovitsh Novikovin toiminta alkaa ärsyttää Katariina II (1762-96), koska eräät Novikovin "kummalliset kirjat" aiheuttavat tyytymättömyyttä hovipiireissä.  Katariina II kieltää hänen aikakauslehtiensä julkaisemisen.  Novikov joutuu hallituksen painostuksen kohteeksi: erityisukaasilla yliopiston johtoa kielletään ankarasti olemasta missään tekemisissä Novikovin kanssa.  Katariina II sulkee 1791 hänen painonsa.  Lopulta hän ilmoittaa Moskovskije Vedomostissa lukijoilleen olevansa pakotettu lopettamaan uransa kustantajana.  1792 hänet sitten pidätetään ja suljetaan 15 vuodeksi Pähkinälinnaan (Schlüsselburg) kärsimään vankeusrangaistustaan.  Tällöin Novikovin kirjavaraston arvo on satoja tuhansia ruplia.  Hänet kuitenkin Paavali vapauttaa 1796, mutta häneltä evätään mahdollisuus palata entiseen kirjankustantajan ammattiin.

1771:  Tanska poistaa sensuurin, mutta Kristian VII tekee poikkeuksen lehtien suhteen.  Painovapaus on vielä 1772.

1772:  Ruotsin kuningas Kustaa III ilmoittaa, että painovapautta koskevat vanhat säädökset eivät ole enää voimassa, joten painovapauslaki kumoutuu ilman nimenomaista kieltoa.  Kustaa III antaa 1773 kanslian ohjesäännön, jonka mukaan yhdellä kanslianeuvoksella on tehtävänä valvoa kirjanpainajia ja kirjakauppaa.  Ruotsissa annetaan 1774 uusi painovapauslaki.  Se kieltää kirjoittamasta tai painamasta mitään, mikä koskee valtakunnan perustuslakeja, hallitusmuotoa, vuoden 1772 kuninkaanvakuutusta sekä kuninkaallista korkeutta.  Kuninkaallisen Majesteetin ja tämän ylhäisyyden ja oikeuksien moittiminen julistetaan valtiorikokseksi, jota seuraa kuolemanrangaistus.  Sensuuria kiristetään 1780.  Kirjanpainajat joutuvat vastuuseen painotöidensä lainmukaisuudesta samoin kuin tekijä.  Kolmannesta rikkomuksesta voidaan tuomita paino-oikeudet menetetyiksi ja jopa kymmeneksi vuodeksi vankeuteen.  Kehitys ruokkii itsesensuuria.

1777:  Ranskassa annetaan asetus sanomalehtien julkaisemisesta ja niiden sensuurista.  Muutama vuosi tämän jälkeen Beaumarchais esittää Figaron suulla monologin: Madridissa on perustettu vapaa lehdistö.  En kirjoita mitään hallituksesta, uskonnosta, politiikasta, vallanpitäjistä, julkisista laitoksista, oopperasta, valtion teattereista tai kenestäkään, joka toimii aktiivisesti jossakin.  Voin painaa vapaasti mitä haluan kahden tai kolmen sensorin valvonnassa.  Olen perustamassa sanomalehteä, jota kutsun Hyödyttömäksi lehdeksi.

1777-78:  Saksalainen lehdenkustantaja, toimittaja ja runoilija Christian Friedrich Daniel Schubart (1739-91) kärsii vankeusrangaistusta kirjoitustensa vuoksi Hohen Aspergissa.  Württembergin herttua Carl Eugen määrää hänet oikeudenkäynnittä torniin vankeuteen.

1778:  Ranskassa Pierre Augustin Caron de Beaumarchais (1732-99) vangitaan.  Sevillan parturi oli 1773-75 esityskiellossa, ja Figaron häiden esittämistä pidettiin moraalittomana.

1780:  Venäjän senaatti määrää Jalkaväen koulun kirjapainon lopettamaan Akatemian kalenterimonopolin loukkaamisen.  Senaatti määrää Novikovin lopettamaan koulukirjojen julkaisemisen, koska Koulukomitealla on niihin monopoli.

1783:  Venäjän Katariina II kavahtaa yksityisten kirjapainojen perustamista ja niiden julkaisuja antamansa asetuksen vapaista kirjapainoista jälkeen.  Paikallinen poliisi tarkistaa yksityisten julkaisemat kirjat ennen niiden pääsyä kirjakauppaan, etteivät ne sisällä mitään jumalan ja yhteiskunnan lakien vastaista.  Senaatti sulkee 1787 Klintsyn kirjapainon.

1783:  Englantilainen etsaus- ja kaiverrustekniikan kehittäjä William Wynne Ryland (1738-83) hirtetään setelinväärennyksestä.

1784:  Keisari Joosef II kieltää kirjailijan Pierre Augustin Caron de Beaumarchais (1732-99) näytelmän Le mariage de Figaro - Figaron häät esittämisen Wienin teatterissa.  Mozartin 1786 säveltämä Le nozze di Figaro on menestys Wienissä.

1785:  Ruotsissa kirjanpainajien on anottava lupaa kuninkaalta tai kansliakollegiolta jokaista lehteä varten.  Seuraa itsesensuuri.

1787:  Vatikaani lisää teoksen Immanuel Kant (1724-1804), Kritik der reinen Vernunft, Riika 1781 - Puhtaan järjen kritiikki Indexiin.

1787:  Öttingen-Wallersteinissa lehden Das Graue Ungeheuer päätoimittaja Wilhelm Ludwig Wekhrlin (1739-92) pidätetään, koska hän julkaisi satiirisen kirjoituksen, jota pidetään majesteettirikoksena Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisaria Joosef II vastaan.

1787:  Hollannissa palataan sensuuriin.

1788:  Ranskan Ludvig XVI lieventää lehdistön valvontaa.

1788:  Ranskan vallankumouksen aattona ilmestyy Mirabeaun pamfletti Sur la liberté de la presse: imité de l’anglais Lontoossa.  Tämä on Areopagitican selventävä esitys, jota Kansalliskokous käyttää 1789 Ihmisoikeuksien 11. pykälässä: ajatusten ja mielipiteiden vapaa esittäminen on ihmisen yksi arvokkaimpia oikeuksia; kaikki kansalaiset saavat puhua, kirjoittaa ja painaa vapaasti.  Ranskan vallankumouksen jälkeen sen perustanlaskijat joutuvat sensuroitujen kirjojen listalle: Helvétius, Montesquieu, Rousseau ja Voltaire.  Böömin sensuuri lisää mainittujen kirjoittajien ohella luetteloon tekijät: Fredrik Suuri, Spinoza, Kant, Erasmus Rotterdamilainen, Swift, Schiller, Wieland, Ovidius, Vergilius, Thomas Moore, Platon ja Homeroksen Ilias.  Ei käy ilmi, miksi Odysseus säästetään.

1788:  Venäläinen Denis Ivanovitsh Fonvizin (1745-92) suunnittelee lehteä Drug Tshestnyh ljudei ili Starodum - Rehellisten ihmisten ystävä tai Vanhamieli, mutta ei saa sille julkaisulupaa.

1789:  Ranskan kansalliskokous lakkauttaa kaikki painoluvat tarpeettomina.  Entiset sensorit istuvat yhä viroissaan.  Mercure-lehden omistaja Charles-Joseph Panckoucke kieltäytyy maksamasta ennakkotarkastusmaksua sensorille professori Sélis.  Muut julkaisijat seuraavat esimerkkiä.  Uudet yrittäjät valtaavat markkinat.  Kirjanpainajien määrä nelinkertaistuu ja kirjakauppiaiden kolminkertaistuu.  Lehtien ja pikkukirjallisuuden painaminen kasvaa rajusti.  1789-93 ainakin 21 pariisilaista kustantajaa, joista useimmat ovat Pariisin kirjakillan jäseniä, ajautuu konkurssiin.

1790:  Katariina II pelästyy Ranskan vallankumouksesta.  Hän pidätyttää ja tuomitsee vankilaan useita kirjailijoita ja kustantajia muun muassa Novikovin ja Radishtshevin.  Kirjoja takavarikoidaan, kirjapainoja suljetaan ja kirjailijoiden elämä tulee vaaralliseksi.  Jopa Voltairen teosten uusi laitos peruutetaan.

1790:  Venäläinen Aleksandr Nikolajevits Radishtshev on leppymätön itsevaltiuden vihollinen, joka paljastaa nimettömässä kirjassaan Puteshestvie iz Peterburga v Moskvu - Matka Pietarista Moskovaan maaorjuuden olemuksen.  Teos sai 1789 sensuurin hyväksynnän kahdessa osassa, mutta Radishtshev teki siihen lainvastaisesti lisäyksiä. Teos aiheuttaa hämminkiä hallituspiireissä.  Itse keisaritar käskee välittömästi etsiä tuntemattoman kirjailijan, jonka todellista nimeä ei ole painettu nimilehdelle.  Sen kirjakaupan omistaja, jolle Radishtshev oli jättänyt myytäväksi parikymmentä kappaletta kyseistä teosta, paljastaa kirjan oikean tekijän.  Radishtshev suljetaan tyrmään Pietari-Paavalin linnakkeeseen.  Lyhyen tutkinnan jälkeen julkaistaan keisarillinen ukaasi, joka kuuluu: "Kirja nimeltä Matka Pietarista Moskovaan on täynnä mitä vahingollisimpia pohdintoja, jotka rikkovat yhteiskunnallista rauhaa, väheksyvät virkamiehistöä ja heille kuuluvaa kunnioitusta, pyrkivät herättämään kansan keskuudessa suuttumusta päälliköitä ja esivaltaa kohtaan sekä lopuksi myös loukkaavasti ja raivokkaasti vääristellen hyökkää tsaarin arvoasemaa ja valtaa vastaan...  Tällaisesta rikoksesta tuomittakoon kirjan tekijä kuolemanrangaistukseen".  Samalla ukaasilla majesteetti silti armahtaa Radishtshevin ja lopulliseksi rangaistukseksi tulee karkoitus kymmeneksi vuodeksi Ilimin-saarelle Siperiaan lomaoikeudetta.  Kyseisen kirjan noin 650 painokappaleesta Radishtshev ehti tuhoamaan suurimman osan ennen pidätystään.  Loput kappaleet viranomaisten onnistuu löytää ja tuhota.  Tätä Radishtshevin teosta on säilynyt viitisentoista kappaletta.  Yli sadan vuoden ajan aina vuosien 1905-07 vallankumoukseen asti kirja Matka Pietarista Moskovaan on julkaisukiellossa, ja tätä Radishtshevin teosta voidaan levittää vain jäljennöksinä.  Kopioita säilyy 30.  Yksi niistä kirjoista, joita Aleksandr Herzen painatuttaa Vapaan Venäjän Kirjapainossa Lontoossa, on 1858 Matka Pietarista Moskovaan.

1790:  Koraani kuuluu Espanjan Indexin kieltämiin kirjoihin.

1790-91:  Ruotsissa kielletään julkaisemasta Ranskaa koskevia uutisia lehdissä ja 1791 muissa painotuotteissa.

1791:  Ranskassa Douain kaupungissa kansa vangitsee kirjanpainajan ja kansalliskaartin upseerin Derbaix ja hirttää hänet lyhtypylvääseen pääkadun varrella.

1791:  Ranskassa kielletään teokset de Sade (1740-1814), Juliette 1789 ja Justine ou les malheurs de la vertu 1791 - Justine eli hyveellisen neidon kovat kokemukset.  Markiisi viettää suuren osan elämästään vankilassa.

1792:  Ruotsissa kielletään tuomasta maahan Ranskan vallankumouksesta kertovia teoksia.  Ruotsissa määrätään, että jokaisesta päivä- ja viikkolehdestä tulee lähettää sen ilmestymispäivänä kappale Kaarle-herttualle.  Monet painovapauden alkuhuumassa perustetut lehdet lakkaavat ilmestymästä 1792 tai 1793.  Maaherroille lähetetään 1793 kiertokirje, jossa kielletään lehdistöä painamasta Ranskan kansalliskonventin päätöksiä ja uutisia korkeinta hallintoa vastaan suunnatuista tihutöistä.  Ranskasta saa kirjoittaa vain talous- ja sotauutisia.

1792:  Ruotsissa vapaaherran GA Reuterholm lyhytaikaisen painovapausasetuksen jälkeen hän palauttaa sensuurin, ja julkaisijat pannaan osavastuuseen tuotteistaan.  Ranskaa koskeva uutiskielto uusitaan 1793, kirjanpainajat pannaan täyteen vastuuseen 1795 ja privilegiopakko palautetaan 1798.

1792:  Ranskassa päätetään pidättää toimittajat, jotka eivät täytä vallankumouksellista velvollisuuttaan.  Kirjapainoja jaetaan vain patrioottisille kustantajille.  Monarkistiset lehdet lopetetaan.  Maltillisia girondistisia lehtimiehiä viedään 1793 teloitettavaksi, jolloin jää jäljelle radikaali lehdistö.

1792:  Ecuadorin ensimmäinen toimittaja Francisco Javier Eugenio de Santa Cruz y Espejo perustaa lehden Primicias de la Cultura de Quito, joka aloittaa liikkeen irtautua Espanjasta.  Hänet vangitaan kaksi kertaa, ja hän kuolee vankilassa.

1793:  Keisarinnan Katariina II poliisi Prozorovski huomaa IP Glazunovin myyvän kiellettyjä kirjoja, jolloin Glazunov passitetaan vankilaan.  Katariina II kieltää 1794 erään matkailijan päiväkirjan julkaisemisen, koska se sisältää viittauksen Ludvig XVI teloitukseen.  Hän määrää kaikki Shakespearen Julius Caesarin kappaleet poistettavaksi kirjavarastoista sen kuninkaan murha-teeman vuoksi.

1793:  Puolassa astuu voimaan virallinen sensuuri.  Demokraattis-kansallinen lehdistö on kielletty.

1793:  Benjamin Flower perustaa lehden The Cambridge Intelligencer ajamaan omantunnon vapautta.  Hän joutuu usein syytetyksi ja vankilaan.

1794:  Ranskassa Maximilien Robespierre mestauttaa pariisilaisen kirjanpainajan Antoine Francois Momoro (1756-94).  Hän on julkaissut 1793 Pariisissa teoksen Traité Élémentaire de l’Imprimerie, ou le manuel de l’imprimeur - Kirjapainotaiteen käsikirja ja oletettavasti kirjoituksen Liberté, Egalité, Fraternité, jossa piikittelee kansallisia monumentteja.  Momoron vaimo on Fournier le Jeunen tytär.

1794:  Robespierre lakkauttaa toimittajan Camille Desmoulins ja Georges Dantonin lehden Le Vieux Cordelier - Vanha Kordelieeri.  Lehden kirjapaino hävitetään, painaja pidätetään ja toimitus hajoitetaan.  Demoulins, Danton ja Fabre d'Eglantine tuomitaan mestattavaksi oikeudenkäynnissä, jossa toimittajat eivät saa olla läsnä.

1794:  Ruotsissa kielletään käsittelemästä Ranskan ja Yhdysvaltojen perustuslakeja.  Poliittinen sensuuri palautetaan.

1795-1814:  Puolassa sanomalehdet kuihtuvat painostuksen alaisina.

1700-luvun loppupuolisko:  Antti Chydenius (1729-1803) taistelee sensuuria vastaan.  Suomessa kaiken tekstin on kuljettava yhden sensorin kautta, joka päättää, mitä julkaistaan ja mitä ei.  Chydenius ehdottaa, että sensuuri jätetään kirjanpainajien käsiin.