Kirjapainotaito -1500         

Painettuun sanaan voi aina luottaa.  Nähdä oma nimensä painettuna!  Sen vuoksi jotkut tekevät rikoksiakin.  Gustave Flaubert

Irtokirjakkeen ajatus -1500

Kaakkois-Euroopan esihistorialliset kansat sekä myöhemmin afrikkalaiset ja amerikkalaiset käyttävät puusta tai poltetusta savesta valmistettuja leimasimia, joilla väri painetaan ihoon.  Näin aikaansaadaan säännöllisiä kuvioita.

650-600 eaa:  Vähässä-Aasiassa Lydiassa (Länsi-Turkissa) kuningas Kroisos lyöttää rahoja hopeasta ja elektronista eli luonnossa esiintyvästä kulta- ja hopeaseoksesta.  Papumaista elektronia huuhdotaan joista Länsi-Turkin alueella.  Kolikon lyönti sisältää irtokirjakkeen valmistamisen idean.  Metalliraha leviää Välimeren alueelle.

1-luku eaa:  Roomalainen valtiomies, puhuja ja kirjailija Marcus Tullius Cicero (106-43) esittää teoksessaan De deorum natura irtokirjakkeiden periaatteen: Jos muovaillaan lukematon joukko 21 kirjainta kullasta tai muusta aineesta ja ne ovat yhdessä paikassa, niin voidaan niistä, jos ne ovat hajallaan maassa, sommitella Enniuksen Annalit sillä tavoin, että ne jälestä päin voitaisiin lukea.

100 jaa:  Roomassa lapset leikkivät ja opettelevat lukemaan erillisillä kirjaimilla.

Aasian painomenetelmät -1500

Kiina -1500

722-491 eaa:  Kiinassa käytetään leimasimia yleisesti.  Sinetin esikuva on sormenjälki, joka on maailman vanhin kohopainomenetelmä.  Kiinalainen sinetti merkitsee kirjapainotaidon varsinaista keksimistä, sillä leima eroaa puuhun leikatusta kirjan sivusta vain pienemmän kokonsa puolesta.  Keraamisella leimasimella painetaan kuvio kosteaan savilevyyn.

100-luku jaa:  Kiinassa tulee tavaksi ottaa kiviin piirtokirjoitetuista klassikkoteksteistä kopioita taputteina.  Märkää sitkeää paperia taputetaan tiiviisti kiinni kiveen nahalla päällystetyllä vasaralla ja huopapehmikkeellä tai vain harjalla. Kuiva paperi sivellään tussivärillä käyttämällä vanutäytteistä puuvillaista tai silkkistä väritattia.  Tekstipainumat ja kaiverretut kuviot näkyvät vaaleina.  Taputteita pystytään kopioimaan pari tuhatta päivässä.  Oikeinpäin olevaa kuvaa sanotaan kivenhankauskuvaksi, englanniksi stone rubbing, ranskaksi estampage ja saksaksi Steinabreibung tai Steinabklatsch.  Sinetin painopinta on peilikuva.

105:   Kiinassa sinetti kastetaan punaiseen sinoperia sisältävään musteeseen ja painetaan paperille leimoja.  Toinen vanha kohopainomenetelmä on suudelma huulipunalla värjätyin huulin.  Kun jälki poistetaan liinalla tai muulla, kysymyksessä on offsetpainomenetelmä.

150:  Kiinan vanhin tunnettu puulaattapainatus on pieni Buddhan muotokuva Kuchen läheltä Sinkiangissa.  Sana vin merkitsee kirjan painamista ja leimaamista eli varustamista sinetillä.

175-183:  Kiinan keisarillisen toimikunnan 79 tarkistamat Kungfutsen oppien tekstit kaiverretaan Ts'ai Yungin ehdotuksesta kivipatsaisiin, jotka pystytetään pääkaupungin porteille.  Patsaat säilyttävät tekstien oikean sanamuodon ikuisiin aikoihin.  Niistä aletaan tehdä kivenhankauskuvia eli taputteita.  Japanilaiset omaksuvat kiinalaisilta kivenhankaustekniikan. 

581:  Pölkky- eli puulaattapainatus alkaa Kiinassa Sui-kaudella.  Tang-kaudella (618-907) otetaan kirjapainotaito käyttöön ensimmäisenä maailmassa ja kaiverretuilla puulevyillä aletaan painaa suurehkojakin pääasiassa uskonnollisia kirjoja.  Kehitetään musta huokea painoväri puunoesta ja liimasta.

594:  Kiinalaisten painamisen legendaarinen alkupäivämäärä, jolloin keisarin Wen aikana aletaan painaa.  Kun painetaan puulaatoilla, on painomenetelmä mupan.  Jos puulevy päällystetään vahakalvolla, johon kuviot leikataan, on painomenetelmä lapan.  Arvellaan, että vuosiluku perustuu 1500-luvun kiinalaisen kirjoittajan erehdykseen.

600-luku:  Kiinassa painetaan buddhalaisia mantroja ohuelle paperille.

700-luku:  Korttipelit yleistyvät Kiinassa.  Sanotaan, että ikävystyneet haareminaiset keksivät pelikortit.

730:  Kai-Yuan Tsao Bao painaa Tang-dynastian aikana leikatuilta puulaatoilta seitsemän lehteään, joka on vanhin tunnettu painettu  teksti.

800:  Itä-Turkestanissa valmistetaan puinen leimasin.

868:  Kiinan Dunhuangin (Tun-Huang) läheltä Tuhannen buddhan luolasta 1900 löydetty Timantin Sutra tai Timanttisutra - Prajna paramita on vanhin tunnettu säilynyt täydellisesti painettu kirjakäärö.  Sen painaa Tang-dynastian (618-906) aikana Wang Tshieh (Chieh') leikatuilla puulaatoilla kiinankielisenä käännöksenä pehmeälle ja mukautuvalle paperille.  Myös kivilevyä voidaan käyttää painamisessa.  Tussiväri levitetään painolevyn pintaan, arkki asetetaan värjätylle pinnalle ja sitä hangataan laattaa vasten kangaspallolla.  Käärökirja on liimattu yhteen seitsemästä arkista.  Sen pituus on noin viisi metriä ja korkeus yli 30 cm.  Nimiösivuna on suuri rikaskuvioinen taidokas piirros.  Wang Tshieh on historian ensimmäinen tunnettu kirjanpainaja.

883:  Lin Pin mainitsee laattapainatuksen ensi kertaa kirjallisuudessa.  Hän tutkii laattapainatuksen painatteita Shetzuanissa.

900-luvun alku:  Kiinan maakunnasta Shu tulee keisarikunnan kirjallinen keskus.  Siellä vaikuttaa kirjanpainaja Wu-Chao-I.  Syntyy valtion kirjapaino.

911:  Shetzuanissa  eli Ssetshuanissa eli Shussa painetaan paperirahaa.  Perimätiedon mukaan kuparia on niukasti, ja siksi pronssikolikoista on pula.  Kauppiaat painavat paperille todistuksia, joita saa ostaa kolikoilla yhdessä paikassa ja myydä toisessa.  Pian Kiinalla on valtakunnallinen paperiraha, kun viranomaiset huomaavat uuden maksuvälineen edut.

932:  Kiinan pääministeri Feng Tao (882-954) ehdottaa, että kungfutselaiset klassikot siirretään kiviltä puulaatoille eli painetaan kungfutselainen kaanon, ja painattaa puublokeilta eli -laatoilta Kansallisen akatemian valvonnan alaisena kaikki Kiinan klassiset kirjat kommentaareineen. Klassikkojen selitysteos on 180 volyymin laajuinen.  Sen viimeisellä sivulla on errata-luettelo, jossa korjataan 94 painovirhettä.  Painaminen jatkuu 953 saakka.

960-1279:  Kiinassa Song-kaudella lukutaitoisten määrä kasvaa, kirjapainotaito mahdollistaa kirjallisuuden levittämisen yhä suurempina ja halvempina painoksiana.  Laattapainatus saavuttaa huippunsa.  Kauden alkupuolella kehitetään irtokirjasimet, jotka ovat yleensä keraamisia.  Kiinan kielen tuhansien merkkien tai ideogrammien latominen on hankalaa, joten tekstin kaivertaminen kohokirjaimin puulevylle säilyy.  Myös kiinalaisten rakkaus kalligrafiaan säilyttää laattapainatuksen, jolla kaunokirjoitus voidaan parhaiten ilmaista.  Kalligrafi kirjoittaa alkuperäisen tekstin ohuelle läpinäkyvälle paperille.  Originaali liimataan huolellisesti kiilloitetulle päärynä- tai jujubelaatalle, jonka koko on kaksi painosivua.  Kun paperi irroitetaan, niin laatalle jää väri.  Tämän kuvan mukaan kaivertaja leikkaa pois painamattomat kohdat.  Valmis laatta on kohopainolevy.  Painoväri tehdään lamppunoesta ja vesiliukoisesta liimasta.  Painaja värittää laatan siveltimellä, asettaa paperin laatan päälle ja tekee painatteen harjamalla kevyesti paperia harjalla.  Paperi painetaan vain toiselta puolelta, mutta kaksi sivua arkille.  Sidontaa varten arkki taitetaan keskeltä ja sidotaan reunaa pitkin.  Painaja painaa päivässä noin 2000 kappaletta.

969:  Kiinassa painetaan puulaatoilla värikkäitä pelikortteja.  Ikävystyneiden haareminaisten sanotaan keksineen pelikortit.

972:  Kiinassa aletaan painaa teosta, joka on kaikkien aikojen laajimpia painotöitä, buddhalaisen kaanonin Tripitaka ensimmäinen painos.  Yksi kappale sitä käsittää 1521 teosta tai 1614 tekstiä, yhteensä kuudetta tuhatta nidettä ja 130 000 sivua.  Sama määrä puutauluja kaiverretaan kirjoitusmerkkejä täyteen, jotta teos saadaan painetuksi.  Se valmistuu 983.

983:  Kiinassa valmistuu tuhat jaksoa sisältävä tietosanakirja Taiping Yulan.

995:  Kiinalaiset kokeilevat irtokirjakkeiden käyttöä.

1000-luku:  Kiinassa kirjapainotaito ja -ala kukoistaa Sung-dynastian (960-1279) aikana, kun julkaistaan kokoelma dynastioiden historioita.

1000-luku:  Kirjailija Ou-yang Hsiu eli Yung-shu (1007-72) kirjoittaa muun muassa historiateokset T'angin ja Viiden dynastian historiat.  Hän on kruununprinssin opettaja - t'ai-tzu t'ai-shih.

1000:  Kiinassa painetaan irtokirjakkeilla.

1019:  Kiinassa valmistuu taolainen kaanon, joka käsittää 4564 kääröä.

1034-49:  Kiinassa painetaan savesta valmistetuilla irtokirjakkeilla.  Tavallinen mies (seppä tai rahanlyöjä lienee erheellinen käännös) Bi Cheng (Pi Sheng) kehittää saveen kaiverrettujen tavujen yhdistelmän, joka tavuittain muotoillaan leimasimiksi.  Hän muovailee merkit saveen, polttaa saven kovaksi ja leikkaa sitten merkit erilleen.  Rautakehyksen hän päällystää ensin mäntypihkahartsin, vahan ja paperituhkan seoksesta valmistetulla tahnalla ja kerää kirjakkeet rautalevylle.  Kehykseen siirretyn ladelman Bi Sheng saa pysymään koossa lämmittämällä rautakehystä kunnes seos sulaa.  Sitten hän tasoittaa ja hioo ladelman.  Sillä voidaan painaa satoja sivuja.  Ladelman tultua purettavaksi seos sulatetaan pois.  Savisten irtokirjakkeiden jälkeen käytetään painamiseen katajapuisia, metallisia (lyijy ja kupari) ja posliinisia irtokirjakkeita.   Irtokirjakkeilla painamismenetelmän nimi on houpan.

1100-luku:  Kiinassa jatketaan paperirahan painamista puulaatoilla, ja Kiina kokee ensimmäisen suuren inflaationsa.

1100-luku:  Kiinassa kokeillaan kirjakkeiden valua tinasta.  Tinakirjakkeissa on rei’ät, joitten läpi pujotetaan niiden yhteenkiinnittämiseksi  metallilanka.  Tämä keksintö ei voita blokkipainatusta, koska tarvitaan tuhansia erilaisia merkkejä.  Myöskään tinalle sopivaa painoväriä ei ole.

1200-luku:  Kiinassa perustetaan yksityisiä kirjapainoja suurkaupunkeihin ja alkaa painettujen kirjojen kustannustoiminta. Se saavuttaa suurtuotannon eli painoteollisuuden asteen 1500-luvulla.

1221:  Puisia irtokirjakkeita valmistetaan Kiinassa.

1250-luku:  Mongolit tulevat Eurooppaa valloittamaan.  Heillä on muassaan leimoja, joihin veronsuuruus ja päivämäärät voidaan vaihtaa irtokirjakkeilla.  Keksintö on peräisin kiinalaisilta.  Leima - tamga on välttämätön viranhoidossa; kruunaahan leimaaminen byrokraatin tähtihetken - asiakirjan allekirjoittamisen.  Tamgasta on jäänyt venäjään sana tamozhnja - leimapaikka, nykyään tullikamari.

1250-luku:  Eurooppalaiset lähetyssaarnaajat alkavat matkata Kiinaan.  Todennäköisesti he hyödyntävät laattapainoa omassa työssään.

1298:  Marco polo kuvailee paperirahan käyttöä Kiinassa.

1314:  Kiinalainen maantieteilijä Wang Tsheng (Cheng) julkaisee maanviljelyskirjan Nong Shu, joka on painettu puusta leikatuilla irtokirjakkeilla.  Niitä on 60 000 kappaletta.  Hän keksii pyöritettävän lokerokastin, joka on yli kaksi metriä läpimitaltaan ja metrin korkuinen, ja johon nämä lukuisat kirjakkeet järjestetään.  Hänen kirjansa ladotaan kahdesta tällaisesta kastista, joiden välissä latoja istuu.  Kirjakkeita käytetään lisäksi muun muassa paikallislehden tekoon.

1368:  Kiinalaiset painetut setelit päälleleimataan punaisin leimoin.  Samoin nykyisin postimerkki painetaan ja leimataan erikseen.

1400-luku:  Väärentäjät painavat kuolemanrangaistuksen uhalla seteleitä.  Kansa menettää uskonsa paperirahaan.  Kiina luopuu paperirahasta ja siirtyy takaisin metallirahaan.

1411:  Pekingissä ilmestyy ensimmäinen painettu tiibetiläinen bKa’.’gyur - Kanjur.

1425:  Kiinan kuuluisimmat nuottikokoelmat julkaistaan.

Korea -1500

704-51:  Koreassa Sillan kuningaskunnan aikana painetaan laatoilla.  Pulguk-sa -temppelissä Kyongjussa säilytetään yksittäistä dharanista tehtyä puulaattavedosta, joka on suljettu vuonna 751 sinetöityyn Shakyamuni-stupaan Sokk-t’ap.  Se löytyy 1966 korealaisen buddhalaistemppelin Sokga-pagoda kivijalasta.  Dharani- eli Lootussuutran käärön pituus on 6,3 metriä.  Rukoukset on painettu 12 laatalla.

1011:  Buddhalaisten kirjoitusten täydellisen kokoelman laattapainatus alkaa.  Painos on 6000 kappaletta ja työ kestää 70 vuotta.  Lisäpainos 5000 kappaletta otetaan 1090.  Mongolit polttavat puulaatat.

1100-luvun alku:  Koreassa kehitetään irtokirjakkeilla painaminen.

1224:  Koreassa painetaan irtokirjakkeilla.  Muuan korealainen virkamies (-1241) on jättänyt jälkeensä tiedon, että hänen isänsä, oppinut ja ministeri Yi Kyu-bo on painanut irtokirjakkeilla 1224-41 välisenä aikana Kangwhan saarella 28 kirjasta metallista valetuilla irrallisilla kirjakkeilla.

1234:  Koreassa ilmestyy 50-osainen hymni Buddhain ja patriarkkojen opetus Sangdchon jemun - Moraalin ohjenuora, joka painetaan metallisin kirjakkein.  Niiden valmistusta kuvaa Song Hjon (1439-1504) esityksessään Kirjainmerkkien valamisesta ja latomisesta.  Puusta leikataan kirjaimen kuva ja painetaan saveen, jonka kuivuttua valetaan kirjakkeita.  Teos on maailman vanhin säilynyt tunnettu irtokirjakkeilla painettu kirja.

1236-51:  Korealaisen Tripitakan painamista varten kaiverretaan 81 137 puulaattaa.  Painolaattoja säilytetään kansallisaarteena Haeinsa-luostarissa.

1300-luku:  Koreassa kokeillaan kirjakemateriaaliksi puuta, kuparia, rautaa ja lyijyä.

1361:  Koreassa painetaan kirja puulaatoilla.

1377:  Muuan korealainen kirja sisältää tiedon, että se on painettu irtokirjakkeilla.  Korealaiset kehittävät kupariset kirjakkeet ja öljysekoitteisen painovärin Ni-suvun hallituskaudella.  Vanhin tunnettu ja säilynyt irtokirjakkeilla painettu kirja on Pulcho Chikchi shimch'e yojôl, buddhalaisten pyhimysten ja zenmestareiden valitut opetuspuheet.  Teos painetaan Hûngdôin temppelissä.

1392:  Korean ensimmäinen keisari Taejong (Taejo, T'ai Tsung, T'aijong) (1335-1408) määrää perustettavaksi kirjapainon.  Kirjakevalimo valmistaa pronssisia kirjakkeita.  Valistuksen isä määrää 11 vuotta myöhemmin käskykirjeellään, että lait ja klassikot on painettava hallitsevan kansanluokan valistukseksi.  Taejongin aikana julkaistaan sarja myös puulaatoin painettuja kirjasia.

1397:  Vanhin tunnettu päivätty korealainen valetuilla kirjakkeilla painettu kirja painetaan.  Todennäköisesti Koreassa on samoin painettu kirjoja 1200-luvulta lähtien.  Kirjakkeet valetaan hiekkamuottiin.

1403:  Korean keisari Taejong antaa määräyksen 300 000 pronssikirjakkeen valamisesta.  Tätä varten takavarikoidaan riittävän metallimäärän saamiseksi temppelien kellojakin.  Painossa on 14 puupiirtäjää, kahdeksan kirjakevalajaa, 40 latojaa ja 20 painajaa.  Tapaus kuvataan tarkasti kirjassa, joka 1409 painetaan irtokirjakkeilla.  Korealaiset valavat toisen erän kuparikirjakkeita Kabincha keisarin Sejong (1397-1450) aikana 1420 ja kolmannen 1434.  Sejong perustaa myös erikoistoimiston hoitamaan paperinvalmistusta ja kulttuurintutkimuslaitoksen Chip'yonjon.  Oppinut Chong San-Mun (1418-55) osallistuu kirjojen julkaisemiseen.  Tuleva kuningas Sejo (hallitsee 1455-68) painattaa jo Sejongin aikana kirjoja ja hallitessaan lakikirjan Tonguk daechon.  Oppinut Kim Shi-Sup (1435-93) kirjoittaa useita teoksia muun muassa kiinalaisin kirjoitusmerkein romaanin Kimo shimwha.  Kymmenes kirjake-erä valetaan 1516.  Korean typografia saavuttaa korkean tason.  1400-luvulla korealaiset julkaisevat 112-sivuisen korealaisten oppineiden hakuteoksen.  Vielä 1544 tiedetään Koreassa painettavan irtokirjakkeilla.  Kun japanilaiset 1910 valtaavat Korean, he löytävät Korean hallitsijahuoneen hallussa olleita puisia, savisia ja metallisia painokirjakkeita lähes puoli miljoonaa kappaletta.

1451:  Koreassa painetaan 139-osainen Korean historia.

Japani -1500

710-94:  Japanissa valmistetaan tussia.  Paperiseinistä shoji valmistetaan huoneita eli koppeja, joissa poltetaan männynoksakimppuja tai puuöljyä maljoissa.  Shojiin kertynyt noki kerätään ja sekoitetaan hartsiin.

764-70: Japanin ensimmäiset painetut tekstit ovat buddhalaisia rukouksia tai loitsuja, miljoonan pagodin dharani - Hyakumanto darani, joita painetaan miljoona kappaletta ja jaetaan perheenisille. Nämä buddharukoukset painattaa Japanin keisarinna Koken, joka kungfutselaiset voitettuaan palaa valtaistuimelle nimellä Shotoku, pelastaakseen itsensä ja alaisensa kapinalta.  Ne ovat sanskritinkielisiä ja kiinalaisin merkein kirjoitettuja.  Painamisessa käytettäneen kuparista tai pronssista valettuja stereotypialaattoja tahi puulaattoja tai jopa kiveä (steatiitti).  Dharaneita säilytetään puisissa 13 cm korkeissa miniatyyripagodeissa eli stupissa.  Painaminen ja pagodien sorvaaminen kestää kuusi vuotta.  Dharaneita on neljä eri versiota: Kompon, Jishin-in, Sorin ja Rokudo.  Paperinauhan leveys on 5,5 senttimetriä ja pituus vaihtelee 44-57 senttimetrin välillä.  Kolmenlaista paperia käytetään: kokushi eli paperimulperi, karkeampi ja kellertävä okokushi ja omashi tai tsunasogami eli hamppu.

764-1590:  Japanissa painaminen on munkkien käsissä.

900-luku:  Ensimmäinen tunnettu irrallinen, paperille painettu exlibris valmistetaan Japanissa.

1000-luku:  Kyoton alueen aateliset tilaavat painotuotteita, joissa on rukouksia ja uhreja kuolleiden sielun rauhan puolesta tai sateen tulon puolesta.  Naran ympäristössä olevissa temppeleissä painetaan buddhalaisia tekstejä munkkien ohjeiksi.

1043:  Fujiwara Sanenari (975-1044) tilaa Kyotossa painotyön 60 kappaletta kolmesta suutrasta suvun päämiehen kuoleman muistoksi.

1088:  Narassa painetaan Joyuishiki-ron.

1100-luku:  Japanissa julkaistaan painokuva Amida-buddhasta (Amitabha).

1472:  Pappi Kaizen painaa Koyasanissa shomyo-kirjan, jossa on buddhalaisia hymnejä.  Puulaattoja käytetään 1478 uuteen painokseen sekä vielä 1541 ja 1561.  Laattoihin käytetty puu on azusa eli katalpapuu tai hinoki eli japanilainen sypressi.

Painamista muualla Aasiassa ja Afrikassa -1500

600-luku:  Kiinalaiset valtaavat Itä-Turkestanin turkkilaisilta, ja kiinalaisten painotaito siirtyy Turfaniin kuten paperinvalmistus.

750-luku:  Uiguurit valtaavat Itä-Turkestanin ja pitävät aluetta hallussaan 1200-luvulle mongolien valtaukseen saakka.  Uiguurien painotuotteet käsittelevät buddhalaisia oppeja ja ne on painettu sogdnialaisilla aakkosilla.  Useat nimiösivut ja sivunumerointi on painettu kiinalaisin merkein.  Painajat lienevät kiinalaisia.  Tung-Huangista on löydetty noin 1300  uiguurimerkkiä, jotka on kaiverrettu pienille puukuutioille, puulaatta ja irtokirjakkein painettuja kirjoja. 

800-luvun loppu:  Arabit alkavat painaa puulaatoilla pergamentille, hamppukankaalle ja paperille nähtyään Persiassa kiinalaisella menetelmällä painettuja painotuotteita.

900-1350:  Egyptissä painetaan kirjoja kiinalaiseen tapaan hankaamalla arkkeja värjättyä puulaattaa vasten.  Painatteet sisältävät islamin rukouksia, koraanin otteita ja egyptiläisiä käsikirjoituksia.

1243:  Mongolit liittävät Persian valtakuntaansa, ja kirjapainotaito siirtyy Persiaan.

1300-luku:  Tuhannen Buddhan luolassa on puisia kirjakkeita, joissa on uiguri-turkinkielen kirjaimia.  Syyrialaisen mallin mukaisilla tavumerkeillä painetaan Turkestanin rajoilla uigurien maassa kirjoja.

1300:  Tung-Huangissa tehdään usean sadan painokirjakkeen puinen lajitelma.

1301-11:  Persialainen Rashid-eddin dokumentoi kiinalaisen kirjapainotaidon.  Hän viimeistelee maailman historian teoksensa, jossa on kuvaus kiinalaisesta kirjanvalmistuksesta ja -jakelusta.  Kalligrafi kopioi käsikirjoituksen ensin puulaatoille, joista oikolukijat korjaavat virheet.  Heidän nimensä kirjataan laattojen taakse.  Kaivertajat työstävät tekstit esiin laatoista lisäten niihin sivunumeroinnin.  Kaiverretut laatat sinetöidään pakkauksiin, joita uskottu mies säilyttää.  Jos joku haluaa kirjasta oman kappaleensa, hän maksaa uskotulle miehelle hallituksen määräämän korvauksen, jonka jälkeen laatoilta otetaan sovittu määrä kopioita.  Painamisen jälkeen laatat sinetöidään jälleen pakkauksiin ja palautetaan uskotulle miehelle.  Näin tekstiin ei voi tehdä muutoksia.

1400-luku:  Intiassa painetaan puulaatoilla taloustekstiilejä ja katoskankaita.  Niiden palasia löydetään Egyptistä Kairon laitamilta.

Euroopan puulaatoilla painaminen -1500

Kirjaa vastaava sana kuten ruotsin bok, englannin book ja saksan Buch tulevat pyökkipuusta, koska laattakirjojen sivut kaiverretaan pyökkiin.

500 eaa:  Roomalaiset tuntevat polttoleiman.  Signum on myös polttomerkki, jolla karannut orja merkitään.  Heitä kutsutaan inscripti tai litterati - kirjatut.

1-luku jaa:  Roomalaiset varustavat tiilet leimoilla.  100-luvulla leimoihin merkitään kunkin vuoden konsulit.

1000-luku:  Saksassa Alarheinillä tiedetään käytettävän puisia leimasimia.

1000-luku:  Puuleimasimilla ja puulevyillä painetaan kankaalle kaavoja ja kuvia.

1100-luku: Euroopassa tunnetaan puupiirros.  Puulaatoilla painetaan kankaalle Euroopassa.  Kankaalle painaminen tulee Eurooppaan idästä.  Ex oriente lux - idästä tulee valo.

1300-luku:  Euroopassa munkit harjoittavat puunpiirrostaitoa pyhimyskuvia valmistaessaan.

1300-luvun alku:  Kuningasten kirja painetaan laattapainolla.

1350-luku:  Euroopassa painetaan kaiverretuilla puulevyillä pyhäinkuvia ja pelikortteja.  Tunnetuin kankaalle painatus on Tapojen tapetti - die Tapete von Sitten.  Ulm on pelikorttien painamisen keskus.  Aikaisimmat eurooppalaiset pelikortit olivat luotalla käsinmaalattuja eli luottamaalattuja.

1370-80:  Euroopan vanhin tunnettu säilynyt puinen kuvalaatta on kankaan painatuksessa käytetty Bois Protat, joka on nimetty omistajansa Jules Protat mukaan.  Hän asuu ranskalaisessa kaupungissa Mâcon.

1380:  Düsseldorfissa tehdään kultapainatuksia punaiselle silkille.  Mallilla painetaan ensin musta väri.  Tuoreelle värille sirotellaan kulta- tai hopeapölyä ja värin kuivumisen jälkeen liika pöly pyyhitään pois.

1393:  Dijonissa maksu osoitetaan laattojen leikkaajalle Jehan Baudet.  Hän valmistanee laattoja kankaiden painamiseen.

1300-luvun loppu:  Pelikorttien tuotanto tulee kannattavaksi toiminnaksi puupiirrostekniikalla.

1400-luvun alku:  Italialainen maalari Cennino Cennini puhuu Padovassa taidosta maalata mallilla kankaalle.

1400-luku:  Puupiirrostekniikka leviää Keski-Euroopassa.  Useita puulaatalta painettuja kuvitettuja kirjoja ilmestyy.  Teksti tai kuvat tai molemmat kaiverretaan puulaattaan kohokuvaksi.  Painavat pinnat peitetään vesipohjaisella värillä ja kostutettu arkki laitetaan laatan päälle.  Paperia hangataan kunnes väri on siirtynyt laatalta paperiin.  Laattakirjoissa on tavallisesti painettu paperin toinen puoli eli painomenetelmä anopistografinen.  Myöhemmin laattakirjat painetaan joskus paperin molemmin puolin öljypohjaisella värillä.

1417:  Antwerpenin porvariluettelon nimitys Jan de printere tarkoittanee kangaspainajaa samoin kuin Nürnbergissä .

1418:  Vanhin tunnettu säilynyt puukaiverrukselta painettu päivätty yksittäinen arkki on Neitsyt ja neljä neitsytpyhimystä puutarhassa eli Brysselin madonna.

1420-luku:  Vanhimmat laattakirjat painettaneen.

1423:  Vanhimpana tunnettuna eurooppalaisena puupiirroksena pidetään pyhää Christophorosta esittävää etelä-saksalaista kuvaa Buxheimer Christophorus, jossa on päiväys.  Kuva on Buxheimin luostarista Memmingenin läheltä.  Puun ohella kokeillaan metallin kaiverrusta kohopainolaataksi, mutta painamattomien kohtien poistaminen kaivertamalla on työlästä ja aikaaviepää.

1428:  Heinrich Pömer Formmacher - painolaatan tekijä.  Esiintyy ensi kertaa Briefdrücker, joka saattaa tarkoittaa muulle materiaalille kuin kankaalle painajaa.  Puupiirros on yleensä monistavaa laatua.  Jäljentävää se on vain silloin, kun taideteoksesta, maalauksesta tai piirroksesta, joka ei alunperin ole tehty piirräntätarkoitusta varten, leikataan laatta.

1430-60-luvut:  Painetaan laattakirjoja - xylographica.  Niitä ei enää juuri valmisteta 1480-luvun jälkeen.  Tunnetuimmat säilyneet puulaattakirjat ovat tunnettuja useina painoksina: hollantialainen Ilmestyskirja ja Biblia pauperum - Köyhien raamattu, saksalainen Biblia pauperum, Speculum humanae salvationis ja hollantilainen Exercitium super Pater noster - Isä meidän selityksiä.  Varsinkin Köyhien raamattua ja Speculumia muut taiteitijat käyttävät mallinaan.  Chaise-Dieun ja Rheimsin katedraalin ja muiden kirkkojen kuvakudokset ovat saaneet niistä vaikutteita.  Niistä on kopioitu Vic-le-Comten Sainte Chapellen lasimaalaukset.  Samoja aiheita ovat käyttäneet kuvanveistäjät ja seinämaalarit sekä emali- ja norsunluutöiden tekijät, tosin myös muiden myöhempien kirjojen kuvitusta.  Köyhien raamattu on sarjakuvien edeltäjä.  Muita laattakirjoja ovat Ars moriendi - Kuolemisen taito, Canticum Canticorum ja Apocalypsis.  Aelius Donatuksen latinan kielioppia painetaan runsaasti laatoilta.  Se on ainoa tunnettu laattakirja, jossa on vain tekstiä.  Joitain laattakirjoja tunnetaan vain yhtenä painoksena: Historia Davidis, Oracula Sybillina, saksalainen Decalogus - Kymmenen käskyn selitykset, Septimia poenalis ja heidelbergiläinen Kuolemantanssi.

1455:  Pariisissa painetaan laattakirja Les Neuf Preux, jossa on yhdeksän sankarin kuva.

1460-80-luvut:  Laattakirjoja painetaan vielä runsaasti, vaikka irtokirjakkeilla painaminen yleistyy.

1465:  Hollannissa painetaan laattakirja Biblia pauperum.

1466:  Painetaan laattakirjat Canticum canticorum ja Ars Moriendi.

1470:  Laattakirja Temptationes vitae esittää seitsemän kuoleman syntiä.

1470:  Friderich Walthern Mauler ja Hans Hurning painavat saksaksi laattakirjan Biblia pauperum.  Sanojen ja kuvien yhdistäminen on kehittynyttä kuvakertomustekniikkaa.

1475:  Saksassa painetaan Mirabilia Romae -käsikirjoituksesta laattakirja nimellä Wie Rome gepauet ward.  Siinä on 92 molemmin puolin painettua lehteä.  Johann Hartliebin laattakirjassa Die Kunst Chiromantia on 44 käsinleikattua kuvasivua ja tekstisivua aukeamalla.

1475:  Froschauer painaa Augsburgissa nuottipainoksen Lilium musicae planae puulaatoilla.

1480:  Napolissa ilmestyy Francinus Gafurius, Theoricum opus armonicae disciplinae, jonka painaa firenzeläinen Francesco de Dino.  Mensuraalinuotit on leikattu puulaatoille.

1485:  Baselissa painetaan laatoilta Franciscus Nigerin Grammatica brevis-teoksen toinen painos.  Siinä on neljä riviä nuotteja nuottiviivastotta kuvaamassa rytmiä.

1487:  Ugo Rugerius painaa Bolognassa puulaatoilla Nicolaus Burtiuksen (Nicolai Burtij) Musices opusculum-musiikkiteoksen.  Nuotit ovat puupiirroksia.

1488:  Johann Prüss painaa Strasbourgissa Hugo Spechzhartin musiikkiteoksen Flores musice omnis cantus Gregoriani.  Siinä on goottilainen merkintä viidellä viivalla.

1492:  Milanossa painetaan Gaffuriuksen Theorica musicae.  Siinä on puupiirros, joka esittää urkujen soittajaa.

1493:  Eucharius Silber painaa Roomassa Carolus Veradruksen näytelmän Historica beatica.  Siinä on laulu, jonka nuottien leikkaus laatoille ei ole hyvä.

1495:  F Riederer painaa Freiburgissa JF Locherin musiikkiteoksen Historia de rege frantie, jossa nuottien päät ovat soikeat.

1496:  Guillermus Le Signerre painaa Milanossa puulaatoilta Gaffuriuksen teoksen Practica musicae.  Puuleikkaus on hyvä samoin kuin painojälki.  Angelo Britannico painaa 1497 Bresciassa laitoksen samoilla laatoilla.

1497:  Strasbourgissa painetaan maallinen laulu teokseen Von sant Ursulen schifflin.  Goottilaiset nuotit, viivasto ja sanat on leikattu puuhun.

1400-luvun loppu:  Titovo Uzicen lähellä Rujnon luostarissa painetaan puulaatoilla serbiaksi, vaikka Venetsiassa painetaan serbiankielisiä kirjoja.

1500 mennessä:  Euroopassa painetaan laatoilta hyvin erilaatuisia nuotteja.  Italiassa julkaistaan 12 puupiirrosnuottiteosta.