Lainsäädäntö 1501-1795         

1513:  Ranskan Ludvig XII vapauttaa kirjanpainajat verosta.

1518:  Englannissa Richard Pynson saa ensimmäisen varsinaisen privilegion.

1528:  Englannissa kirjanpainajia kielletään ottamasta muun maalaisia kuin englantilaisia oppilaita ja palkkaamasta yli kahta ulkomaalaista työntekijää.

1528:  Tanskassa lehtori Frans Vormordsen saa ensimmäisen kirjaprivilegion kääntämilleen Davidin psalmeille, jotka hän painattaa Pariisissa.

1534:  Englannissa peruutetaan vuoden 1484 laki ja kielletään lailla An Acte concernyng prynters and bynders ulkomaalaisten painajien ja sitojien kirjojen myynti.  Painaminen rajoitetaan englantilaisiin aiheisiin ja ulkomaalaisten harjoittamaa kirjojen tuontia valvotaan tarkasti.  Henrik VIII antaa Cambridgen yliopistolle charterin, jonka mukaan yliopisto saa painaa kaikenlaisia kirjoja, kunhan ne toimisivat erehdysten korjaajina.

1538:  Ranskan kuningas Frans I määräsi pariisilaisen painajan ja kustantajan Robert Estienne (1503-59) antamaan kappaleen kustakin kreikankielisestä kirjasta kuninkaalliseen kirjastoon.  Tästä vaatimattomasta alusta kehittyy ensimmäinen vapaakappalekirjasto.  Kuningas vapauttaa kirjanpainajat sotapalveluksesta.

1538:  Englannin Henrik VIII kieltää ulkomailla painettujen englanninkielisten kirjojen tuonnin.

1539:  Ranskan kuningas Frans I säätää, että kirjapainon omistaja ja kirjakauppias eivät saa käyttää toisen kirjanpainajan merkkiä, jokaisen merkin on erottava toisista siten, että kirjanostaja tietää, kenen painossa kirja on painettu.

1543:  Englannin kuningas myöntää rukouskirjojen painamisen privilegion painajille Richard Grafton ja Edward Whitechurch.

1544:  Campechessa Yucatánilla Chiapasin piispalle Bartolomé de las Casas sanotaan, että uusilla laeilla ei ole mitään virkaa, koska ne saapuvat painettuna eivätkä kuninkaan kirjurien käsinkirjoittamina.

1553:  Ranskan kuningas Henrik II antaa julistuksen, jossa hän vapauttaa kirjanpainajat ammatteja rasittavista veroista.

1561:  Ranskan kuningas Karl IX määrää, että kirjanpainaja, joka painattaa kunniaa loukkaavia ilmoituksia tai kirjoja, tulee ensimmäisestä kerrasta ruoskittavaksi ja jos rikos uudistetaan, on syyllinen saatettava hengiltä pois.  Kuninkaan mielipide muuttuu, sillä 10 vuotta myöhemmin hän antaa julistuksen, että kirjapainotaiteen kautta henki valistuu, jalostuu, huvittuu ja korottuu ja että kirjanpainajat ja kirjakauppiaat ovat taiteen ja tieteen tarpeellisimmat välittäjät.

1562:  Englannissa väärennöksestä tulee rikos.  Rangaistukset vaihtelevat sakoista väärentäjän korvien leikkaamiseen.

1570:  Saksassa valtiopäivät kieltävät kirjapainot muualta kuin suurkaupungeista ja määräävät kirjapainoammatin hyväksymisvelvolliseksi.  Vuodesta 1530 on täytynyt ilmoittaa painaja ja painopaikka eli impressum.

1571:  Pariisin kirjanpainajien lukumäärä vakiinnutetaan 24 painajaan.  Kirjapainojen lukumäärä 1686 kasvaa 36 painoon.

1586:  Englannissa tähtikamari määrää asetuksella, että kirjapainot keskitetään Lontoon Cityyn sekä Oxfordin ja Cambridgen yliopistoon.  Painojen lukumäärä rajoitetaan olemassa olevalle tasolle 21 painoa, joissa on yhteensä 53 painokonetta.  Painaminen maaseudulla lakkaa.  Viranomaiset eivät voi estää kiellettyjen kirjojen painamista salaisissa painoissa.  Robert Waldegrave käyttää salanimeä Martin Marprelate ja siirtää painonsa paikasta toiseen.  Kahden vankeustuomion jälkeen hän muuttaa La Rochelleen ja sieltä 1590 Edinburghiin, jossa Jaakko VI nimittää hänet kuninkaalliseksi painajaksi.

1592:  Venetsiassa kielletään kirjansitojilta ulkomaille lähtö.  Siellä on 72 ammattimiestä, joista 30 on yksinomaan Venetsian dogin palveluksessa.  Kirjansitojat asuvat kaikki samalla alueella, ja heidän on viikottain ilmoittauduttava viranomaisille.

1601:  Englannin Elisabet julistaa kaikki privilegiot peruutetuiksi kunnes viranomaiset tutkivat niiden laillisuuden.  Jaakko I antaa 1603 lähtien Stationers’ Companylle yksinoikeuksia.

1606:  Saksassa määrätään painetuista kirjoista luovutettavaksi arkistokappale.

1615:  Englannissa Lontoon kirjapainojen määrä on rajoitettu 22 kappaleeseen.  Ainoastaan yliopistojen painajat saavat painaa Oxfordissa ja Cambridgessä Lontoon ulkopuolella.  Vasta 1662 sallitaan Yorkissa aloittaa painaminen.

1617:  Englannissa perustetaan patenttivirasto.  Sen ensimmäiset patentit koskevat graafista alaa.  N:o 1 on Aron Rafburnen ja n:o 2 on Roger Burgesin nimissä, ja niissä selostetaan syövytystä kuparille tai muulle metallille.

1618:  Pariisissa kirjapainoa ja -kauppaa koskevat määräykset uudistetaan.  Tarkoitus on valvoa ammattikunnan Syndikat des libraires etuja ja huolehtia siitä, että sen jäsenet noudattavat esivallan määräyksiä.

1619:  Pieni Weimarin herttuakunta vaatii koulupakkoa.  Preussi omaksuu saman periaatteen 1717 ja Englanti 1870.

1629:  Ranskan kuningas luovuttaa julkaisulupien eli privilegioiden myöntämisen oikeuskanslerille ja sinetinvartijalle.  Painotuotteisiin on painettava tekijän ja painajan nimi sekä painopaikka.

1630:  Ruotsissa vahvistetaan kirjansitojain ammattikuntajärjestys.

1637:  Englannissa painoja rajoittavaa asetusta kiristetään, kun tähtikamari julkaisee asetuksen Decree concerning Printing.  Painajia saa olla 23.  Erityisesti kirjakevalimoita valvotaan tarkasti, sillä niitä sallitaan neljä.  Seuraus on, että Englanti tulee riippuvaiseksi Hollannin kirjakkeista.  1649 määrätään sakkoja sille, joka pitää hallussaan tai lähettää postitse säädyttömiä kirjoja tai vihkosia.

1642:  Ranskan kuningas Ludvig XIII kieltää kirjakkeiden valamisen luvatta ja matriisien viennin.

1649:  Ludvig XIV määrää, että oppilaiden tulee olla nuoria, hyvin käyttäytyviä, syntyperäisiä ranskalaisia ja roomalaiskatolisia, kekseliäitä, osata latinaa hyvin ja lukea kreikkaa.  Mestaria uhataan muuten sakolla ja uhalla menettää lupakirjansa.

1660-1756:  Ranskassa 869 kirjailijaa, kirjanpainajaa ja kirjakauppiasta vangitaan ja rangaistaan.

1661:  Ruotsissa säädetään pliktexemplar eli vapaakappaleoikeus.  Jokaisen painon on toimitettava yksi painettu kirja Kuninkaalliseen kirjastoon ja valtakunnan molempiin yliopistoihin.

1662:  Englannin hallitus määrää dekretillään kirjapainojen enimmäismääräksi maassa 20 ja kirjakevalajien neljä.

1663:  Englannissa laki määrää, että kolme vapaakappaletta on luovutettava Stationers' Companylle joka kirjasta tai lisäpainoksesta, jossa on täydennyksiä.  Kirja lähetetään kuninkaan kirjastoon sekä Oxfordin ja Cambridgen yliopiston kirjastoon.  Määrä nousee yhteentoista, mutta vakiintuu kuuteen kappaleeseen.

1666:  Ranskassa Colbert sulkee muutamia kirjapainoja.  Hän rajoitti jyrkästi julkaisuoikeuksien määrää.

1674:  Hollannissa lehdille säädetään tavaravero eli sanomalehtileimavero.  Se hidastaa lehdistön kehittymistä, mutta Hollannissa on suurempi vapaus kuin naapurimaissa.  Hollannissa painetaan pakolaislehtiä eli Gazettes de Hollande kuten ranskankielinen Gazette de Leyde.

1682-96:  Tanskassa julkaistaan 41 eri ammattialaa varten järjestyssäännöt.  Joukossa ovat kirjansitojat.

1686:  Pariisin painojen määrä rajoitetaan 36 painoon.  Niitä oli 1645 kaksinkertainen määrä 76 painoa.

1686:  Ruotsissa kuninkaan Kaarle IX aikana sisällytetään kirkkolakiin vaatimus yleisestä lukutaidosta.  Vastuu lasten lukemaan oppimisesta on vanhemmilla.  Lukutaidotta ei saa osallistua ehtoolliseen eikä mennä naimisiin.

1688:  Filosofi ja politiikan tutkija GW Leibniz kuvittelee Saksan kirjakaupan uudistuksen sellaiseksi, että kirjailijat, kustantajat ja kirjakauppiaat olisivat valtion virkamiehiä.  Säännökset ohjaisivat kirjallisuuden periaatteita siten, että kaikki julkaisut edistäisivät yhteiskunnan hyvää.

1689:  Englannissa Bill of Rights takaa joka kansalaiselle vapaan oikeuden mielipiteenilmaisuun sanoin, kirjoituksin ja kuvin.  Englannissa ei ole sensuuria.

1693:  Englannissa luovutaan kirjapainojen lukumäärän rajoittamisesta.  Näin painolaki kumotaan lopullisesti, ja painaminen on jälleen 1694 vapaata.  Kirjapainoja aletaan perustaa.

1704:  Ranskassa kirjapainojen lukumäärä säädetään myös muissa kaupungeissa kuin Pariisissa.  Kaikkiaan 274 painoa saa toimia.

1707:  Ruotsissa vapaakappaleiden määrä nostetaan kuuteen: Valtionarkisto, Kuninkaallinen kirjasto, yliopistot Dorpat (Tartto), Lund, Uppsala ja Åbo (Turku).

1710:  Englannissa astuu voimaan kuningattaren Anna Copyright Act - tekijänoikeuslaki eli Act Anne osana lakia Statute of Anne.  Se ei koske Irlantia, vaan irlantilaiset painajat julkaisevat englantilaisia kirjoja.  Tämän hetkisten kirjojen tekijänoikeus vahvistetaan nykyisille omistajilleen 21 vuodeksi.  Kaikkien uusien kirjojen tekijänoikeudet suojataan 14 vuoden ajaksi, mutta sitä pidennetään vain kerran 14 vuotta, jos tekijä on elossa.  Lain voimassaolo päättyy vasta 1801.

1710:  Kahdeksas Togukawa-shogun Yoshimune sallii Japanissa Euroopan olojen tutkimisen ja lieventää eurooppalaisten kirjojen tuontikiellon koskemaan ainoastaan uskonnollisia julkaisuja.

1712:  Englannissa säädetään kohtalokas Stamp Act, ja sanomalehdet joutuvat maksamaan tiedon veroa eli paperi-, ilmoitus- ja sanomalehtiveroa.  Seuraavaksi aletaan verottaa ilmoituslehtiä.  Kun lehdet maksavat veroa joka kappaleesta, mutta vihkoset koko painoksesta, niin lehtien kokoa suurennetaan isoilla otsikoilla ja suurella kirjainkoolla.  Lisäksi julkaistaan kirjeitä ja tutkielmia, jotta lehti saadaan vähintään kuusisivuiseksi eli vihkoseksi.  Laki kumotaan vasta 1855.

1723:  Ranskassa kootaan kaikki vanhat kirjapainotuotantoa ja kirjakauppaa koskevat määräykset laiksi Code de la librairie.  Siinä on 123 pykälää.

1723:  Pohjois-Amerikassa otetaan malliksi Englannin käytäntö: 28 vuotta vaikuttaa riittävän pitkältä ajalta suojaamaan kirjailijoiden ja kustantajien etuja.  Sen jälkeen yleisen edun tulisi olla ensimmäisenä.

1724:  Venäjällä VV Kiprianov esittää, että kirjapainot velvoitettaisiin lähettämään suunnitteilla olevalle Julkiselle kirjastolle yhden kappaleen kaikista painetuista kirjoista.  Ehdotusta ei voida toteuttaa.

1727:  Sulttaani Ahmed III sallii painamisen Turkissa.

1735:  New Yorkin oikeudessa syytetään New York Weekly Journal -lehden julkaisijaa John Peter Zenger kapinaan nostattamisesta ja herjauksesta, sillä hän kritisoi kuninkaallista kuvernööriä William Cosby ja hänen hallintoaan.  Valamiehistö katsoo, että Zenger oli painanut totuuden, ja että totuus ei ole herjaava, sekä vapauttaa hänet syytteestä.  Siirtokuntien lehdistön vapaus laajenee.  Vaimo Anna julkaisee lehteä niiden kuukausien ajan, kun mies on vankilassa.

1739:  Ranskassa valtioneuvosto antaa määräykset paperinvalmistukselle.  Kaikkiaan 61 pykälää määrittävät yksityiskohtaisesti valmistuksen, koostumuksen, painon, arkkikoon, vesileiman ja muuta.

1740:  Ruotsin kansliakollegio määrää, että kirjanpainajien on 200 hopeatalarin sakon uhalla merkittävä kaikkiin painamiinsa julkaisuihin nimensä, painopaikka ja -vuosi.  Määräys uudistetaan vuosikymmenen lopulla, jolloin muistutetaan, että nimiölehden kääntöpuolelle on painettava sensorin nimi ja hänen antamansa imprimatur.

1759:  Ruotsin kansliakollegio antaa julistuksen, jolla tahdotaan estää kohtuuttomien hintojen ottamista painetuista kirjoista.  Kansliakollegio sai 1757 valvontansa alaiseksi valtakunnan kirjakaupat.

1763:  Espanjan kuningas Kaarle (Carlos) III säätää lain, joka vapauttaa punssinleikkaajat, kirjakkeenvalajat ja painajat sotapalveluksesta.  Painajat saavat muita erioikeuksia muun muassa kirjasinmetallin hintaa alennetaan.

1765:  Englanti säätää leimaveron eli tiedon veron Pohjois-Amerikan englantilaisille siirtokunnille muun muassa virallisille asiakirjoille ja 1767 paperille.

1766:  Ruotsi saa lyhytaikaisen painovapauden.  Painovapausasetuksen allekirjoittaa suomalainen talouspoliitikko, kirjailija ja valtiopäivämies Anders Antti Chydenius (1729-1803), joka vaikutti sen voimaansaattamiseen.  Maallisen kirjallisuuden ennakkosensuuri poistetaan ja sensorin virka lakkautetaan hyödyttömänä, tarpeettomana ja vahingollisena.  Painajien tulee sakon uhalla painaa nimiölehdelle tekijän ja kirjanpainajan nimi sekä julkaisuvuosi.  Joka tapauksessa kirjanpainajan on saatava tekijältä vakuutus, jossa tämä myöntää kirjoittaneensa tietyn tekstin.  Sanomalehdistön määrä kasvaa ripeästi.  Hengellinen sensuuri jää voimaan.

1769:  Englannissa säädetään laki, jolla kuolemanrangaistuksen uhalla kielletään koneiden murskaaminen ja tehdasrakennusten hävittäminen.

1770:  Tanskassa myönnetään lehdistövapaus.

1771:  Tanskassa säädetään, että tekijän ja kirjanpainajan nimi on mainittava painotuotteessa.

1772:  Englannin parlamentti sallii sanomalehtien julkaista uutisia toiminnastaan.  Poliitikko Edmund Burke sanoo 1787 lehterillä istuville parlamenttilehtimiehille: "Te olette neljäs valtiomahti".

1772:  Ruotsin hallitusmuodolla kumotaan kaikki perustuslait 1680 lähtien.  Painovapaus loppuu.

1773:  Saksilainen asetus julkaistaan jälkipainoksien tekemisestä.  Tämä on ensimmäinen Saksan laki, joka säätää rangaistusta luvattomasta jälkipainoksesta eli varaspainoksesta.

1774:  Ruotsissa painovapausasetus kumotaan erillisellä selityksellä.  Kustaa III antaa monia painotointa ennalta rajoittavia säännöksiä.  Kirjanpainaja asetetaan entistä suurempaan vastuuseen perustuslakia ja kuningasta loukkaavista kirjoituksista.  Ruotsin ja muiden valtioiden välisiä suhteita ei saa käsitellä.  Ranskaa koskevia uutisia ei saa painaa.  Viikko- ja päivälehtien julkaisemiseen tarvitaan kansliakollegion lupa, jossa määrätään lehden käsittelemät aiheet.  Jokainen numero on ilmestymisen jälkeen lähetettävä kansliakollegioon tarkastettavaksi.

1774:  Tshekissä säädetään koulunkäynti pakolliseksi.  Pakollinen koulunkäynti kestää kuusi vuotta, ja 1869 lähtien kahdeksan vuotta.

1774:  Katariina II antaa määräyksen Niiden kirjojen luettelo, jotka hänen keisarillisen majesteettinsa määräys antaa kääntää venäjäksi.  Katariina ryhtyi 1768 järjestämään kirjojen käännösten tuotantoa.

1776:  Yhdysvallat itsenäistyy.  Tämän jälkeen liittovaltio saa maailman laajimman lehdistön vapauden, joka esimerkiksi Virginiassa säädetään laissa Bill of Rights.

1777:  Ranskan kuninkaan neuvosto säätää kirjakaupan etuoikeudesta lain.

1780:  Ruotsissa kirjanpainajat joutuvat vastuuseen kaikista painamistaan julkaisuista.

1783:  Venäjän Katariina II antaa ukaasin vapaista kirjapainoista.  Asetuksen mukaan sallitaan keisarikunnan kaupungeissa jokaisen perustaa omasta tahdostaan kirjapainoja ilman, että siihen tarvittaisiin kenenkään lupaa.  Perustamisilmoitus kaupungin poliisiviranomaiselle riittää.  Syntyy runsaasti kirjapainoja Pietarissa ja Moskovassa sekä maaseutukaupungeissa.  Painotuotteiden ennakkosensuuri säilyy.

1783:  Venäjällä kirjojen velvoitekappale eli vapaakappale myönnetään Tiedeakatemian kirjastolle.

1785:  Ruotsissa painoasetus säätää, että kaikki lehdet, joilla ei ole määrättyä erioikeutta, on heti lakkautettava.  Tidningar Utgifne Af Et Sällskap I Åbo lopetetaan, ja se saa 1789 erioikeuden ja alkaa ilmestyä nimellä Åbo Nya Tidningar.

1786:  Venäjällä Katariina II säätää koululain, joka määrää jokaiseen piirikuntaan perustettavaksi ilmaisen kaksivuotisen ja jokaiseen kuvernementin pääkaupunkiin ilmaisen nelivuotisen kansakoulun.

1789:  Toimittajille sallitaan pääsy Yhdysvaltain kongressiin.

1789:  Ranskassa ihmis- ja kansalaisoikeuksien julistuksessa Declaration des droits del'homme et du citoyen lausutaan, että jokainen ihminen saa puhua, kirjoittaa ja painaa vapaasti.

1790:  Yhdysvaltain kongressin laki rajoittaa kustannusoikeuden etuoikeutettuihin painajiin.  Ensimmäinen Federal Copyright Act suojaa vain yhdysvaltalaisten oikeudet.

1791:  Yhdysvaltain perustuslain ensimmäinen lisäys - First Amendment toteaa, ettei säädetä lakia, joka muun muassa rikkoo (tai vähentää) sananvapautta tai rikkoo (tai vähentää) lehdistön vapautta.  Perustuslaki siunaa lehdistön vapauden, mutta uhraa ihmisten oikeuden puhua toinen toisilleen ja informoida toisiaan vastavuoroisesti.  Tämä oikeus on korvattu oikeudella tulla toisten, erityisesti ammattilaisten, informoimaksi.

1791:  Ranskassa kuka tahansa saa ryhtyä painajaksi tai kirjakauppiaaksi maksamalla lupamaksun.

1792:  Englannissa säädetään Libel Act - Laki herjauskirjoituksista, joka takaa painajille ja kirjakauppiaille entistä suuremman vapauden.  Laki antaa valamiehistölle tärkeän lisäoikeuden ratkaista, ovatko vai eivät kanteessa mainitut sanat todella herjaavia.

1792:  Ranskassa julistetaan täydellinen lehdistövapaus.

1792:  Ruotsissa GA Reuterholmin painovapausasetus kumoaa kaikki aikaisemmat paitsi hengellistä sensuuria koskevat määräykset.  Vuoden lopussa julkaisijat joutuvat osavastuuseen painotuotteista, ja vuoden 1774 rangaistukset palautetaan.

1793:  Ranskan kansalliskonventti hyväksyy tekijänoikeuslain eli kirjallista omaisuutta suojelevan lain, joka ulotetaan koskemaan aiemmin ilmestyneitä julkaisuja.  Se takaa tekijöille elinikäisen oikeuden teksteihinsä.  Tekijän kuoleman jälkeen oikeus säilyy perillisillä ja kustantajalla kymmenen vuoden ajan.  Uusia yrittäjiä tulee markkinoille, ja piraattipainoksia painetaan.

1795:  Ruotsissa kirjanpainajat joutuvat jälleen täydelliseen vastuuseen painotuotteista.