Kekseliäs ihminen kirjoittaa ja piirtää lähes
mille alustalle tahansa. Valitettavasti
eloperäiset alustat tuhoutuvat helposti.
4000 eaa:
Egyptissä kaiverretaan hierogyfejä kiveen ja värjätään ne, mutta
myöhemmin käytetään papyrusta ja pergamenttia.
3000-luku:
Egyptissä papyrus (Cyperus papyrus) on tunnettu.
3500:
Intiassa käytetään palmunlehteä kirjoitusalustana.
3100:
Sumerilaiset käyttävät pehmeätä savea kirjoitusalustana savitaulujen
muodossa. Merkit painetaan saveen
vasemmalta oikealle ruo'osta tehdyllä stiluksella. Savitauluun painetaan jälki myös sinetillä.
3000:
Egyptistä on peräisin ihmiskunnan vanhin historiallinen sanoma. Farao Narmer eli Menes kirjoittaa
ihoväripalettiinsa tiedonannon voitokkaasta taistelusta. Se kertoo Ala-Egyptin yhdistämisestä
Ylä-Egyptiin. Tästä alkaa ihmiskunnan
historia. Esihistoriaa on aika, jolloin
kirjoitustaito on tuntematon. Egyptissä
käytetään nahkaa ja papyrusta kirjoitusalustana.
2700:
Sumerilaiset kirjoittavat saven lisäksi kiveen.
2640:
Kiinassa alkaa silkin tuottaminen.
Silkkiä käytetään kirjoituspohjana kirjeissä, kalligrafiassa ja
virallisissa asiakirjoissa.
2600:
Egyptissä Ptah hotepin haudassa kuvataan papyruksen korjuuta.
2500:
Palermon kivi on vanhin tunnettu historian selostus. Siihen on merkitty myös vuosittainen Niilin
tulvan korkeus kyynärissä.
2345-2181:
Egyptissä otteita Kuolleiden kirjasta kirjoitetaan
pellavakankaalle. Sitä käyttävät myös
koptit ja arabit. Roomalainen historioitsija
Livius (59 eaa-17 jaa) mainitsee ne libri lintei - pellavakankaat.
2100:
Intefin koirat ikuistetaan kiveen.
Koirien nimet ovat berberikieltä ja ensimmäinen esimerkki tämän kielen
olemassaolosta. Kivi löytyy Luksorin
länsirannalta kaivosta 1800-luvulla.
Egyptiläiset kirjoittavat kivisiin obeliskeihin. Heiltä on säilynyt myös puutauluja.
2000:
Intiassa puuvillakankaita kovetetaan vehnä- tai riisitahtaalla ja
kiillotetaan hohkakivellä. Joskus
kovetettu puuvillakangas lakataan mustaksi ja tekstit tehdään helmiäisupotuksina.
1766-1400:
Kiinalaiset kirjoittavat kilpikonnan kuorille, eläinten luille,
simpukankuorille ja jadelevyille oraakkeliluukirjoitustyylillä. Niissä on säilynyt lähes 2500 erilaista
merkkiä, jotka ovat nykyisten 80 000 merkin edeltäjiä. Allekirjoitus tehdään myös sormenjäljellä.
1200:
Persiassa (Iranissa) kirjoitetaan tiiliin piirtokirjoitusta.
1066-771:
Kiinassa kirjoitusmerkkejä valetaan tai kaiverretaan pronssiesineisiin
pronssimerkkikirjoitustyylillä jin wen.
Myöhemmin Rooman lait Capitoliumilla on kirjoitettu pronssiin, ja
Intiassa sekä Kaakkois-Aasiassa käytetään kuparia tärkeiden lakien
kirjoitusalustana.
1000:
Antiikissa käytetään pergamenttia eli kirjoitusnahkaa. Se valmistetaan tavallisesti aasin, vasikan,
lampaan tai sian nahasta pingottamalla kehykseen, tasoittamalla ja
kiillottamalla.
1000:
Keski-Amerikassa valmistetaan puunkuoresta paperia kirjoitusalustaksi.
800-600:
Nuolenpääkirjoitusta kirjoitetaan myös vahataululle, joka kehystetään
puukehyksin, kultaan ja hopeaan sekä tietenkin kiveen. Aramealaisia merkkejä kirjoitetaan myös
pergamenttiin.
770-476:
Kiinassa harrastetaan kivirumpukirjoitusta - shigu wen
kivirumpukirjoitustyylillä. Kirjoitusta
on löydetty kymmenessä rummun muotoisessa kivessä. Myöhemmin kirjoitetaan bambu- ja puuliuskoille
sekä silkkikankaille ruokokynällä ja tussilla.
700-luku:
Assyrian Nimrudissa käytetään vahatauluja, joiden käyttö siirtyy
Kreikkaan ja Roomaan. Suorakaiteen
muotoisen taulun mustaan vahaan piirretään puikon terävällä päällä. Litteällä päällä tasoitetaan aiempi kirjoitus
pois.
700-luku:
Kreikkalaisen runoilijan Hesiodos teokset on alkuaan kirjoitettu
lyijytauluille.
642-617:
Rooman kuningas Ancus Marcius määrää kaikki Numan lait kirjoitettavaksi
tammitauluille ja ripustettavaksi julkisille paikoille.
600:
Kiinassa käytetään silkkiä - chih kirjoituspohjana ennen paperia. Silkin käyttö rajoittuu erityisesti
uskonnollisiin ja okkultistisiin kirjoihin sekä kirjojen kuvaliitteisiin ja
karttoihin. Silkkilaadut ovat su -
kirjoituksessa käytetty puhtaan valkoinen silkki, chien - maalauksessa ja
kalligrafiassa käytetty kellertävä kaksoislangasta kudottu silkki ja tseng -
paksu ja tumma silkki.
600-500:
Keski-Amerikan varsinainen kirjoitusmateriaali on puunkuoripaperi ja
nahka, jotka eivät säily kauan tropiikissa.
500-luku:
Ateenan lainsäätäjän Solon (640-559) lait kaiverretaan puuhun.
500:
Kiinassa käytetään bambuisia kirjoitustauluja, jotka on yhdistetty
nahkasuikaleella.
500:
Ateenalainen valtiomies Perikles (500-429) syntyy. Hän on ensimmäinen eurooppalainen, joka
tiettävästi käyttää nimi- eli käyntikorttia.
Kun hän tahtoo voittaa Aspassian suosion, Perikles lähettää hänelle
kukkaisvihon. Tähän Perikles liittää puutaulun,
johon hänen nimensä on kaiverrettu.
Kiinalaiset käyttivät jo nimikorttia. Kreikkalaisilta nimikortin käyttö siirtyy
roomalaisille ja italialaisille, joilta edelleen ranskalaisille. Kreikkalaiset ja myöhemmin roomalaiset
kirjoittavat styluksella rasvakivelle eli steatiitille, jonka papyrus
syrjäyttää. Diptyykki (kreikassa
diptykhos - yhteen taitettu) on yhteentaitettava puutaulupari, jonka sisäsivut
on päällystetty vahalla. Sille
kirjoitetaan piirtimellä kreikassa grafeion ja latinassa stilus. Diptyykki voidaan sinetöidä ja kirjoittaa sen
ulkosivulle osoite tai lyhennelmä sisällöstä.
Euripides kutsuu moniosaista puutaulua polythyroi diaptychai -
monilehtinen taulu.
490:
Attikalainen taiteilija Onesimus maalaa kuvan papyruskirjaa lukevasta
henkilöstä.
419:
Apollodor maalaa puutaululle.
300-200:
Espanjan Alicanten Alcoyssa ja Murcian Mulassa kirjoitetaan lyijylevylle
iberisin kirjaimin.
294:
Egyptissä käytetään vahasta ja lyijystä tehtyjä kirjoitustauluja.
269-232:
Intian kuningas Ashokan aikana kaiverretaan kalliohin ja kivipylväisiin
kirjoituksia kautta koko niemimaan.
Suurimmat muistomerkit ovat ediktit.
Buddhalaiset aikakirjat ovat kadonneet buddhalaisuuden hävitessä
Intiasta.
246:
Kiinassa käytetään silkkipalmikkoa tiedonvälitykseen.
225:
Kiinassa painetaan saveen ilman väriä sinetillä. Kiinan sana yin tarkoittaa sinettiä, mutta
myös kirjapainoa. Kiinalainen sanoo
valkoisella pohjalla olevia tummia kirjoitusmerkkejä miespuoliseksi
kirjoitukseksi yang-wen, ja tummalla pohjalla olevia valkoisia merkkejä eli
leimasimen syvennyskuvioita naispuoliseksi yin-wen.
206-220 jaa:
Han-dynastian aikana kiinalaiset kirjoittavat dokumentteja metalliin
kuten pronssiin, saveen, kiveen, jadeen, puuhun, silkkiin ja bambunlehdille tai
-levykkeille polttamalla merkit kuumalla raudalla ja sitovat levykkeet
nyöreillä kirjoiksi.
200:
Kirjoja kirjoitetaan pergamentille.
170:
Kiinassa Konfuzen lait kirjoitetaan kiveen.
1-luku:
Roomalainen annalisti C Licinius Macer väittää lukeneensa vanhoja
kronikoita, jotka on kirjoitettu pellavalle - libri lintei.
87:
Babylonialainen savitaulu raportoi komeetan saapumisesta. Se tunnetaan nykyään nimellä Halley.
50-luku eaa:
Kreikkalainen historioitsija Diodoros Sisilialainen kertoo, että
Syrakusan tuomarit kirjoittavat rangaistavien nimet oliivipuunlehdille - petalismos
- puunlehti.
1-luku jaa:
Intiassa käytetään himalajan koivun (Betula utilis) ja aloepuun kaarnaa
tallennettaessa Buddhan opetuksia tuohikirjoihin. Liber on puun kaarnasta tehty kirja. Kashmirissa sidotaan tuohikäsikirjoituksia
nahkakansiin 1600-luvulle saakka.
Himalajan alueella käytetään koivuntuohta ja noin vuodesta 1000 paperia
1-luku:
Roomalaiset kirjoittavat papyruksen lisäksi rihvelitauluille ja
vahatuille puutauluille. Pysyvät
asiakirjat kaiverretaan renkailla yhdistetyille pronssilevyille. Täysin palvelleen legioonalaisen sotilaspassi
on pronssitaulu, johon on merkitty hänen sotilasuransa.
105: Kiinalainen Ts'ai Lun tekee tunnetuksi, kuinka paperia valmistetaan. Paperia käytetään kirjoitusalustana.
105: Kiinalainen Ts'ai Lun tekee tunnetuksi, kuinka paperia valmistetaan. Paperia käytetään kirjoitusalustana.
300 alkaen:
Intiassa kuninkaalliset lahjoitusasiakirjat kaiverretaan sinetöityihin
kuparitauluihin.
500-luku:
Sri Lankassa valmistetaan seitsensivuinen kirja kullasta.
600-luku:
Sri Lankassa kirjoitetaan palmunlehdille. Ne kuivataan aluksi, tasoitetaan kivellä tai
simpukalla ja leikataan mittoihin noin viisi senttimetriä leveiksi kaistaleiksi,
joille kirjoitetaan terävällä tikulla tai metallipuikolla. Piikillä kirjoituksen jälkeen kirjoitusjälki
noetaan, lehtien reunaan tehdään kaksi reikää ja lehdet sidotaan nyöreillä
kirjaksi.
600-800:
Keski-Amerikan mayojen itsenäiset poliittiset yksiköt käyttävät
toisistaan erottuakseen erilaisia kirjainmerkkitunnuksia emblemiglyfejä. Hieroglyfitekstejään mayat hakkaavat kiveen,
kaivertavat, veistävät tai maalaavat julkisiin yhteyksiin kuten steeloihin,
alttareihin, paneleihin, ovenkamaniin, valtaistuimiin ja pikkuesineisiin. Lisäksi mayat maalaavat niitä astioihin ja
seinämaalauksiin. Perinteen mukaan
ensimmäinen pappi Cinchau-Izamná-jumala on kuvamerkkikirjoituksen keksijä. Mayat valmistavat viikunapuun sisäkuoresta
paperia - huun. Kirjoitukset sidotaan
kirjan muotoon.
700-luvulta alkaen: Intiassa aletaan hakata runsaasti
piirtokirjoituksia kiveen. Niitä
tunnetaan noin 100 000 kappaletta.
765-1206:
Itä-Intian Pala- ja Sena-dynastioiden kaudella maalataan kuvitettuja
buddhalaisia käsikirjoituksia palmunlehdille.
Yleisimmin käytetään viini- eli palmyrapalmun (Borassus flabelliformis)
lehtiä, jotka leikataan suorakaiteiksi.
Lehtinipun ja puisten suojakansien keskelle tai kahteen kohtaan tehdään
ennen kirjoittamista reikä, josta pujotetulla narulla kirja (pustaka, grantha)
sidotaan yhteen. Pohjoisessa
kirjoitetaan joko ruokokynällä tai siveltimellä noesta tehdyllä musteella. Etelässä kirjoitetaan rautapiikillä, jonka
jäljet tehdään näkyväksi kasvimehulla.
Käsikirjoituksia säilytetään ruokokoreissa (pitaka) tai ruukuissa.
700-800-lukujen vaihde: Keisarilla Kaarle Suuri (768-814) on
vahataulu yölläkin vieressään, jotta hän voi siihen heti kirjoittaa mieleen
tulleet ajatukset.
802:
Khmerit kirjoittavat kirjoja paperille, palmunlehdille ja pergamentille.
1000-luku:
Novgorodissa käytetään kalliin pergamentin sijaan huokeata koivun
tuohta. Sille kirjoitetaan piirustimen
kärjellä raapaisemalla talouselämän kirjeitä, juridisia tekstejä, poliittista
historiaa, jokapäiväistä elämää käsitteleviä tekstejä, opetustekstejä ja
uskonnollisia kirjoituksia. Kieli on
itäslaavia. Novgorodin tuohikirjoitukset
antavat mahdollisuuden tarkastella muinaisen Venäjän kulttuuria uudella
tavalla. Sumatralla batakkien -
poppamiesten pustahasit - yksityiset muistikirjat valmistetaan taittamalla
tuohiliuskat neliön muotoon. Kirjat
suojataan puukansilla. Pohjois-Amerikan
kansat kirjoittavat tuohelle symbolikieltä tikuilla ja luonnon musteilla.
1000-luku:
Viimeiset lyijykirjat tunnetaan keskiajalta.
1000-1400:
Misteekit kaivertavat jaguaarin tai kauriin luihin kirjoitusmerkkejä,
jotka esittävät jumalolentoja ja kalenterin päivämääriä. Misteekit valmistavat paperiarkkeja
amate-puun eli viikunapuun kuoresta tai muista kuorista. Arkit pinnoitetaan hienoksi jauhetulla
kalkkikivitäytteellä. Mayat valmistavat
puunkuoresta paperin tapaista kirjoitusmateriaalia huun. Sille kirjoitetaan pyhiä kalentereja ja
viisauksia, historiallisia merkintöjä ja lääketieteellisiä ohjeita. Asteekit valmistavat kaarnapaperia - amatl,
nykyään amate, joka tarkoittaa sekä paperia että viikunapuuta. Amaquihuitl-paperipuusta hakataan suurimmat
oksat, jotka liotetaan vedessä. Kaarnan
sisempi osa revitään liuskoina, jotka asetellaan puulevyille ja hakataan
suuriksi arkeiksi. Ne kuivataan ja
kiillotetaan sileillä kivillä. Asteekit
valmistavat paperia myös agavesta (Agave fourcroydes). Paperia käytetään uskonnollisissa
menoissa. Etelä-Meksikossa otomit
valmistavat vielä amatea.
1200-1300-luvut: Ranskan valtion tilejä on säilynyt
vahatauluilla.
1400-luku:
Asteekit piirtävät kuvakirjoitusta tuohesta tehdylle paperille. He valmistavat myös agavenlehdistä paperia.
1400:
Havaijilla käytetään tapa-paperia, kaarna- eli parkkipaperia vaatteina
ja koristekankaina. Tapa-paperi
tunnetaan myös Etelä-Kiinassa, Indonesiassa, Intiassa ja Afrikassa sekä
kirjoituspohjana Jaavalla ja Meksikossa.
Australian aboriginaalit käyttävät kaarnapaperille piirrettyjä kuvioita
hedelmällisyysriiteissä. Tyynenmeren
saarilla valmistetaan tapa-paperia.
Tonga-saarilla paperimulperipuun (Broussonetia papyrifera) kaarnan
suikaleet hakataan tukin - tutua tai dutua - päällä nuijalla - ike tai
tata. Arkit koristellaan banaanipuun
lehdellä, johon on ommeltu keskiruodoista kuvioita. Arkkeihin piirretään bambutikuilla hiilestä
tehdyllä tai bankulapähkinästä uutetulla musteella. Arkkeja käytetään kankaina kuten Tahitilla ja
Samoa-saarilla.
1500:
Taiwanilla valmistetaan niin sanottua riisipaperia kung shu -puun
(Tetrapanax papyriferum) ytimestä leikkaamalla siitä liuskoja. Riisipaperi tulee 1800-luvulla tunnetuksi
länsimaissa, kun englantilaiset kauppamatkustajat, jotka luulevat sen
valmistetun riisinjyvistä, tuovat paperia Eurooppaan. Riisipaperia käytetään akvarellien pohjana ja
tekokukkien valmistukseen. Kiinalaiset
ovat käyttäneet riisinoljista valmistettua paperia jo vuosisatojen ajan
uskonnollisissa menoissa. Buddhalaiset
ja taolaiset polttavat henkirahaa - huo chih lepyttääkseen luonnon
jumalia. Taolaisilla on ming chih tai
ming chao, johon on painettu jumalten kolmiyhteys onnen, menestyksen ja pitkän
iän saavuttamiseksi. Buddhalaisten wan
shen tarkoittaa painettuja mantroja ja svastikoita, joilla saavutetaan
hyväonninen ikuisuus.
Papyrus -1500
4000-3500 eaa:
Egyptiläiset osaavat valmistaa papyruksesta (Cyperus papyrus)
kirjoitusmateriaalia. Papyrus on pyhä
kasvi, sillä sen varren poikkileikkaus on kolmion muotoinen. Paperi, papyros ja papyrus perustuvat
egyptiläiseen sanaan pa per-aa tai papure - faraon oma, faraolle kuuluva eli
kuninkaan materiaali. Myöhemmin
Kreikassa papyrus on byblos Foinikian Byblos-satamakaupungin, joka tuo
papyrusta Egyptistä ja myy sitä kreikkalaisille, mukaan, myöhemmin biblos. Papyrusteksti on kirja - biblion, monikossa
biblia. Kirjoittamaton papyrusarkki on
chartes ja latinaksi charta, josta Italian carta - paperi tulee. Papyruksen valmistus on kruunun yksinoikeus
ja tarkoin varjeltu salaisuus.
Arkielämän asiat kuten verokuitit, palkkalistat ja kirjeet kirjoitetaan
huokealle materiaalille ruukun- ja kivensirpaleille eli ostrakoneille. Plinius vanhempi (23-79) kuvaa papyruksen
valmistuksen teoksessaan Naturalis historia - Luonnonhistoria. Papyrusruo’ot korjataan Niilin rannoilta, ja
vihreä kuori poistetaan. Varret
leikataan ohuiksi pitkiksi suikaleiksi.
Niitä hakataan kuitujen hajoittamiseksi, ja liotetaan vedessä kolme
vuorokautta. Suikaleet leikataan
sopivaan pituuteen, asetetaan reunoistaan päällekkäin puuvillakankaalle, ja
toinen kerros ristikkäin päälle. Arkit
asetetaan kahden kovan vettä imevän levyn väliin. Nämä pinotaan ja puristetaan, sekä jätetään
aurinkoon. Joka kahdeksan tunnin välein
imukykyiset levyt vaihdetaan. Papyrus on
3-4 vuorokauden kuluttua kuiva ja valmis käyttöön. Arkin koko on 20-25x25-50 neliösenttimetriä. Papyrus on kerrostettu kirjoitusalusta eli
laminaatti.
3500:
Vanhin säilynyt papyruslehti, mutta kirjoittamaton, on Egyptin kuninkaan
Asa ajalta.
3000:
Sakkarasta visiiri Hemakan haudasta on peräisin varhainen papyruslöytö.
2400:
Ptah Hotepin haudassa on esitys papyrussadonkorjuusta.
2400:
Vanhin tunnettu kirjoitettu papyrus on kuninkaan Djedkare-Isesi ajalta.
2040:
Egyptiläisen viisaan varoituksia -papyrus kuvaa Egyptissä vallitsevaa
anarkiaa.
1950:
Sinuhe kirjoittaa tarinansa, josta tulee Egyptin kirjallisuuden
klassisin teos tuhanneksi vuodeksi.
Tältä ajalta kertomuksesta on löytynyt viisi papyrusta ja 17 ostrakonia.
Ostrakon on ruukun- tai kivensirpale, jota käytetään kirjoitusalustana.
1475:
Puimren haudassa on reliefi, joka kuvaa papyrussadonkorjuuta
Egyptissä. Papyrus on Egyptin
vientituote 1100-luvulle jaa saakka.
1282:
Soturifarao Ramesses II taistelee Kadeshissa heettiläiskuningas
Hattusilis III vastaan. Aselevon
sopimisen jälkeen he allekirjoittavat maailman vanhimman yhteistyö- ja
avunantosopimuksen. Teksti on säilynyt
sekä hieroglyfi- että nuolenpääversioina.
1200:
Papyruksessa kuvataan tietä Egyptin kulta-alueille Ala-Nubiaan Ikaitan
eli Wadi Allaqin laaksoon. Kuvaus lienee
mailman vanhimpia karttoja.
600-luku:
Kreikassa käytetään papyrusta.
673:
Kun Rooman toinen kuningas Numa Pompilius kuolee, hänen sarkofagiinsa
laitetaan kirjoitettu papyruksen pala.
300-luku:
Vanhin tunnettu kreikankielinen papyrus on Makedoniasta löydetty
orfilainen rituaaliteksti.
300-luku:
Kun Platon käyttää sanoja biblos tai byblion, hän tarkoittaa
papyruskääröä. Arkki, josta käärö
liimataan, on kollema verbistä kollao - liimata. Kreikassa käärön pituus on yleensä 7-10
metriä, mutta esimerkiksi Platonin Phaedrus ja Herodotoksen Historia ovat jopa
17 metriä pitkiä. Kun kirjuri tai
kopioija pääsee loppuun, hän kiinnittää viimeisen palstan oikeaan marginaaliin
sylinterimäisen palikan omphalos, jonka ympärille papyrus kääritään. Palikkaan kiinnitetään usein
pergamenttietiketti - sillybos, jossa on teoksen nimi tai viite sisältöön.
200-luku eaa:
Theophrastus mainitsee papyruksen Kasvitutkielmassaan.
77 jaa:
Plinius vanhempi mainitsee teoksessaan Historia naturalis, että
papyrusta on kuusi laatua. Hienoin on
keisarin Augustus laatu augusta ja toiseksi hienoin hänen vaimonsa
liviana. Kaksi laatua saa nimensä
valmistuspaikan mukaan: amphitheatrica Alexandrian amfiteatterin lähellä ja
saitica Sais Niilin suistossa.
Karkeimpia laatuja taeneotica ja emporitica käytetään pakkaamiseen.
100-luku:
Aleksandriassa raaputetaan papyrusta puhtaaksi tekstistä, koska
papyruksesta on pulaa.
200-300-luvut:
Euroopassa aletaan siirtyä papyrusasiakirjoista pysyvämpään
pergamenttiin. Pyhän istuimen
kanslioissa kirjoitetaan edelleen papyrukselle, jota tuotetaan Egyptistä. Kun se häviää sieltä, viljellään papyrusta
paavin kansliaa varten Sisiliassa.
600-luku:
Bysantissa käytetään vielä papyrusta.
Kun arabit valloittavat Egyptin, niin papyruksen vienti lakkaa, ja on
siirryttävä käyttämään pergamenttia.
836:
Kalifi al-Mu’tasim perustaa Tigrisjoen varrelle Samarraan papyruspajan,
jonne hän palkkaa ammattimiehet Egyptistä.
Ilmeisesti papyrusruokoa viljellään.
Pajan tuotanto käy tarpeettomaksi, sillä Samarkandissa alkoi 751 toimia
paperimylly.
1057:
Paavin kansliassa kirjoitetaan viimeinen tunnettu papyrukselle
kirjoitettu asiakirja.
Pergamentti -1500
4000 eaa:
Egyptissä käytetään pergamenttia.
2700:
Egyptissä kirjoitetaan pergamentille dokumentteja.
2200:
Vanhin tunnettu matemaattinen teksti on egyptiläinen pergamentti.
1500:
Pergamentin valmistus tunnetaan laajalti.
800-100:
Mesopotamiassa kirjoitetaan pergamentille savitaulujen ohella.
400-luku:
Herodotos (490-420) sanoo, että joonialaiset käyttävät sanaa nahat -
diphtherai tarkoittamaan kirjoja.
Papyrusta oli vaikea saada, ja he käyttävät vuohen tai lampaan nahkaa
kirjoittamiseen.
460:
Persiassa kivitaulut korvataan pergamentilla virallisisssa
asiakirjoissa.
180:
Pergamentin valmistusta kehitetään, kun kuningas Eumenes II (197-159)
Pergamonin kaupungissa joutuu faraon Ptolemaios V papyrusboikotin uhriksi. Perimätiedon mukaan vientikielto johtuu
Aleksandrian kirjaston ja Pergamonin kirjaston (perustaja Eumenes II)
kilpailusta. Pergamenttia ei kuitenkaan
keksitä Pergamonissa. Jo babylonialaiset
ja Herodotoksen mukaan joonialaiset kirjoittivat kovetetulle lampaan- ja
vuohennahalle. Tuhkaa ja alunaa on
käytetty kauan parkkiaineina.
150 eaa:
Parannetaan pergamenttia.
Pergamenttia valmistetaan vasikan, lampaan, vuohen ja antiloopin
vuodasta halkaisemalla vuota. Vellumissa
käytetään koko vuota. Vuodat liotetaan
lipeässä ja kaavitaan sopivan paksuksi, viimeistellään talkilla ja hieromalla
hohkakivellä tasaiseksi. Kirjassa
pergamentin karvapuolet ovat vastakkain ja kääntö- eli lihapuolet
vastakkain. Karvapuoli on himmeämpi. Gutenbergin raamatun pergamenttilaitokseen
tarvitaan 300 lampaan- tai vasikannahkaa;
30 kappaleen painokseen 9000 nahkaa.
14-37 jaa:
Roomassa Tiberius suosii pergamentin käyttöä, sillä
kirjoitustarvikkeiden kysyntä kasvaa niin, ettei papyrus riitä. Roomalaiset käyttävät pergamentista sanaa
membrane.
500-luku:
Pergamentti syrjäyttää papyruksen.
700-luku:
Eräs käsikirjoitus mainitsee pergamentin valmistuksen reseptin.
711:
Arabit ylittävät Gibraltarin salmen ja valtaavat suuren osan
Espanjaa. Kalifaatin pääkaupungissa
Córdobassa he alkavat valmistaa hienoja nahkoja. Tämän kaupungin mukaan saa nahka saksalaisen
nimensä Korduanleder. Nahkurin
ammattikuntia perustetaan pian muualla Euroopassa: 938 Gent, 982 Strassburg, 1134 Quedlingburg,
1120 Freiburg I. Br. ja 1280 Frankfurt a. M.
Paperinvalmistus leviää samaan tapaan Eurooppaan.
900-1000-luvut: Tunisiassa tehdään käsikirjoituksia lampaan-,
vuohen- ja gasellinnahkaiselle pergamentille, koraanisidoksia ja kullattuja
koraaneja. Kuvitetuissa käsikirjoituksissa
on kultaisia, sinisiä ja punaisia kuufilaisia kirjoituksia.
1000-1400:
Misteekit valmistavat kirjoitusarkkeja kauriin nahasta.
1100-1200-luvut: Käsikirjoitusten miniatyyreissä kuvataan
pergamentin valmistusta.
1100-luku:
Regensburgissa mainitaan pergamenarius.
1200-luku:
Pergamentin pintaa käsitellään munanvalkuaisella. Tiedon mainitsee kreikkalainen munkki Maximos
Planudes (1260-1310). Pergamentti on
kallista, siitä on ajoittain pulaa, koska ihmiset alkavat syödä lihaa jälleen
keväisin. Siksi usein pergamentin (tai
papyruksen) puutteessa raaputetaan teksti pois ja kirjoitetaan uusi
teksti. Kahteen kertaan käytetty
pergamentti on palimpsesti (kreikassa palin - uudelleen ja psestos < pseo -
hangata). Niiden vanhempi kirjoitus on tavallisesti
mielenkiinnon kohteena. Esimerkiksi
Ciceron De re publica on säilynyt vain palimpsestina.
1500-luvun jälkeen: Pergamenttia ei juuri käytetä kirjojen
painamiseen, paitsi erikoistarkoituksiin.
Paperi Kiinassa -1500
Paperi on ihmiskunnan tärkeimpiä
keksintöjä. Kiinassa suruväki polttaa
hautajaisroviolla värikkäitä paperiarkkeja, jotka tuovat vainajan sielulle
onnea hänen matkallaan tuonpuoleisessa.
205 eaa -220 jaa: Kiinassa valmistetaan paperia veteen
sekoitetuista kasvikuiduista muun muassa pellavasta Han-dynastian aikana. Paperi eroaa muista kirjoitusalustoista siten,
että jollain menetelmällä irroitetut erilliset kasvikuidut huopautetaan
vesiseoksesta verkolla eli viiralla.
187:
Kiinassa Cha-mouh tiedottaa, että keisarinna Heou tuntee paperin.
140-87:
Kiinassa Wu Tin hallituskaudella
Sianin (Xian) lähellä Pa-cchiaossa valmistetaan hamppupaperia. Haudasta löydetään 1957 yksi 10x10
neliösenttimetrin paperinpala sekä useita pieniä palasia pronssisen peilin
taustana. Ilmeisesti kuitusulppu on
levitetty harvasta hamppukankaasta valmistetulle viiralle, jolla paperi on myös
kuivattu. Paperia käytettään
käärepaperista talvivaatteisiin.
130:
Riisitärkkelystä käytetään paperin liimaukseen.
100-luku eaa:
Kiinassa valmistetaan karkeasta paperista tekstiilejä.
100 jaa:
Ensimmäinen kiinalainen sanakirja kuvailee, kuinka paperia valmistetaan
silkin jäännöskuiduista. Silkkikangas on
liian kallista yleiseksi kirjoitusalustaksi.
Silkinvalmistuksessa syntyvä jätesilkki kerätään ja nuijitaan
vedessä. Saatu florettisilkki käytetään kylmän
sään vaatteiksi. Veteen jää vielä hienoa
silkkikuitua, josta valmistetaan paperia.
Se on heikkoa yleiseen käyttöön.
105:
Kiinassa perinteen mukaan hovieunukki Cai Lun (Ts’ai Lun) (75-121)
kehittää Lei Yangin alueella paperinvalmistuksen mulperin ja bambun kuoresta
sekä ilmoittaa keksinnöstään keisarille.
Kiinassa chih tarkoittaa paperia, mutta myös bambua ja silkkiä. Japanissa paperia tarkoittaa shi tai kami. Cai Lunin hyvä paperi on tshai-ho-chih. Che Ming kirjoittaa, ettei Cai Lun ollut ensimmäinen
keksijä keisarin Ho Di (hallitsee 89-105) hallintokaudella. Varhaisimmat paperilöydökset ovat liki 300
vuotta vanhempia. Cai Lun lienee
aloitteentekijä, jonka mukaan arkkeja tulee valmistaa ensikuiduista eikä
lumppukuiduista kuten pellava ja kalaverkot.
Viira valmistetaan bambusäleistä.
Myös silkkilankoja ja eläinten karvoja käytetään viirassa. Keisarinsa kuoltua Cai Lun tekee itsemurhan
myrkyllä. Paperin keksiminen edistää
kirjapainotaidon keksimistä myöhemmin Euroopassa.
109:
Ensimmäinen ajoitettu paperinpala löydetään 1942 Kiinan rajalla vanhasta
vartiotornista Quyanissa. Kiinalaiset
alkavat käyttää paperia toiletti- (900-luku), seinä- (1000-luku) ja
setelipaperina. Paperista valmistetaan
leijoja, päivän- ja sateenvarjoja, paperileikkauksia ja -taitoksia. British Museumin hallussa on paperinpala
vuodelta 137.
200-luku:
Kiinalainen Shantungissa elänyt Tso Po valmistaa sangen kauniita
paperiarkkeja.
266-316:
Jin- (chin-) kauden keramiikkaveistos esittää kahta kirjuria istumassa
vastakkain, todennäköisesti korjaus- eli oikaisulukemassa.
300-800:
Kiinassa valmistetaan paperia hampun - ta ma (Cannabis sativa) lisäksi
juutista - huang ma (Corchorus capsularis ja olitorius), pellavasta - ya ma
(Linum perenne), ramiesta eli kiinanruohosta - chu ma (Boehmeria nivea),
rottingista - theng chih tai shan theng (Calamus rotang), paperimulperista - ku
chu tai kou (Broussonetia papyrifera), mulperista - sang (Morus alba) ja
bambusta (Dendrocalamus strictus). Valkeaa
paperia käytetään ylennys- tai lahjoituskirjoissa sekä anomus- ja
rangaistuskirjelmissä, sininen koristaa taolaisen Thai Ching Kungin temppeliin
vietyjä uhrilahjoja ja keltaista käytetään keisarillisten käskyjen ja
määräysten yhteydessä.
400-600-luvut:
Paperi koetetaan tehdä tushin tai musteen kestäväksi hankaamalla sen
pintaan kipsiä ja kuivaa tärkkelystä.
600-luvulla paperi liimataan tärkkelysliisterillä.
600-luku:
Kiinassa käytetään paperirahaa.
650:
Arabien kauppahuone Kantonissa tuottaa paperia Kiinasta.
768:
Kiinalaiset liimaavat paperia tärkkelyksellä.
700:
Paperia aletaan päällystää kipsillä.
Myöhemmin käytetään jäkälästä saatua liimaa tai gelatiinia ja
tärkkelystä.
800-luku:
Kiinan keisari Hiang Tsung ottaa paperirahan käyttöön.
875:
Hämmästyneet arabimatkailijat näkevät Kiinassa toilettipaperia.
900-luku:
Kiinassa Tang-kaudella paperinvalmistuksessa käytetään uusia kuituja
kuten rottinkipalmua ja uusia tekniikoita kuten irroitettava bambuinen
viiraverkko. Kirjoituspapereita
valmistetaan useita laatuja, painomenetelmät kehittyvät ja kirjoja
sidotaan. Aletaan painaa
käyntikortteja. Keisarillisen kirjaston
arkistoluetteloissa kirjakopion nimeke on chüa - rulla, eikä enää phien -
tabletti.
1024:
Kiinassa käytetään paperirahaa.
Song-dynastian hallitus ottaa haltuunsa pankit, joiden
talletustodistuksista tulee virallisia eli maailman ensimmäistä paperirahaa.
1298:
Marco Polo kuvailee paperirahan käyttöä Kiinassa.
Paperin valmistuksen leviäminen -1500
150-luku:
Paperinvalmistus alkaa Itä-Turkestanin Tung-Huangissa. Varhaisin löydetty dokumentti on päivätty
252. Tämä on lumppupaperia, joka on
mahdollisesti peräisin Intiasta.
Intiassa käytetään 600-luvulta eaa puuvillaa kankaisiin.
200-luvulla paperia tehdään Loulanissa, joka
on Tung-Huangista länteen.
250-300-luvut:
Paperia valmistetaan Turfanissa ja Kaochangissa sekä etelässä Nyassa
(Niya).
264:
Kirjoitetaan luotettavasti ajoitettu vanhin paperipala, jolla on
säilynyt kirjoitusta. Sen löytää 1901
ruotsalainen tutkimusmatkailija Sven Hedin Lou-lanista. Paperi on valmistettu hampusta ja lumpusta.
284:
Paperia valmistetaan Indokiinassa ja nykyisen Vietnamin alueella.
300-luku:
Paperinvalmistuksen taito siirtyy Kiinasta Koreaan. Korean vanhin paperi - maji valmistetaan
hampusta. Kiinasta viedään Japaniin
Korean kautta kirjoituksia ja paperia.
610:
Korealainen buddhalaismunkki, lääkäri ja maalari Tamjing (Tam-chhi,
Ramjing) tai Doncho (Dokyo) japaniksi tuo paperintekotaidon Japanin hoviin
Koryon kuninkaan lähettämänä. Näin
sanotaan 720 kirjassa Nihon shoki - Japanin aikakirjat. Munkin matka-arkussa on pigmenttejä,
sumi-mustetta, vesiratas ja oppia paperinvalmistuksen menetelmistä. Tamjing osaa valmistaa myös maalareiden väriä
ja mustetta. Aikaisemmin Japaniin
tuotiin buddhalaisia kirjoja, joiden paperi on valmistettu silkkiäismarjapuun
(Broussonetia papyrifera) kuoresta.
Kehitetään japanilainen paperinvalmistusmenetelmä - nagashizuki. Japanilaisen käsintehdyn paperin - washi
valmistukseen käytetään useita kasvikuituja: taima (hamppu), kodzu tai kozo
(paperimulperipuu Broussonetia papyrifera) ja gampi (Wikstroemia canescens ja
sikokiana) 800-luvulla, mitsumata 1300-luvulla (Edgeworthia papyrifera) ja
ezomatsu (Hokkaidon mäntylaji).
Kuitupuut kerätään puiden pudotettua lehtensä. Pätkityt rungot höyrytetään, kuori irroitetaan rungoista ja kuivataan pari
päivää. Kuivatut kuoret liotetaan
jälleen ja kuori irroitetaan kuitukerroksesta.
Kuidut kuivataan. Paperinvalmistuksen
alkaessa kuituja liotetaan ja sitten keitetään joko puuntuhkaliuoksessa tai
sammutetun kalkin liuoksessa. Pehmenneet
kuidut valkaistaan juoksevassa vedessä ja auringossa - kawa-zarashi. Kuiduista poistetaan vielä roskat ja
silmukohdat käsin - chiri-tori.
Kuitupalloa jauhetaan käsin hankaamalla kivilaatalla tai joko
eurooppalaisella hollanterilla tai japanilaisella hollanterilla - naginata,
jossa on akseliin kiinnitettyjä sapeleita.
Ennen paperin nostamista vatista - fune kuituseokseen lisätään
neriä. Neri on tororo-aoista
(Abelmoschus manihot, Medikus tai Hibiscus manihot) puristettu kasviuute, joka
lisää arkkien kestävyyttä ja hidastaa veden valumista viiran - su läpi. Viira on kiinnitetty puukehikkoon - keta, ja
kokonaisuus on suketa tai sugeta.
Japanissa paperista valmistetaan myös viuhkoja, vaatteita, nukkeja,
lippuja, lyhtyjä, purjeita ja talojen väliseiniä.
620:
Turfanista löydetty dokumentti mainitsee paperimestarin - chih shih.
650:
Samarkandissa käytetään Kiinasta tuotua paperia.
600-luvun loppu: Paperinvalmistus leviää Intiaan, Nepaliin,
Pakistaniin ja Bangladeshiin.
700:
Japanilainen virkamies ja runoilija Kakinomoto Hitomaro valmistaa
erityisen kaunista paperia.
703:
Japanilainen lakikirja Tai-ho-rei mainitsee, että neljä käsityöläistä on
saanut tehtäväkseen valmistaa paperia.
706:
Josephus tuo paperin Kiinasta ensi kertaa Mekkaan.
708-794:
Nara-kaudella Japanissa valmistetaan 233 eri tyyppistä paperia
yhdeksässä maakunnassa ja Heian-kaudella 794-1185 jo 40 maakunnassa. 700-luvulla perustetaan Heiankyoon eli
Kyotoon Zushoryon (kirjaston osasto, jossa säilytetään keisarin kokoelmien
kirjoja, piirroksia ja maalauksia) yhteyteen valtion paperipaja - kamiyain
taidon levittämiseksi Japanissa ja paperin virallisen tarpeen
tyydyttämiseksi. Japanilaiset alkavat
valmistaa koristeellisia papereita.
Koristeaineita ovat ummo - kiille eli katinkulta ja gofun -
simpukankuorista tehty jauhe. Niitä
käytetään myös yhdessä. Mallineella
saadaan koristekuvioita paperiin kuten Saga-bon-kirjoihin. Vesileimaa käytetään koristeena.
751:
Arabialaiset oppivat kiinalaisilta sotavangeilta valmistamaan paperia
Samarkandissa. Arabien ja kiinalaisten
välillä käydään taistelu Talas-joen rannalla.
Myytin mukaan arabien vangiksi jää kiinalaisia paperimestareita. Islamin lain mukaan vankien tulee lunastaa
itse itsensä vapaaksi, ja kiinalaiset valitsevat työkseen
paperinvalmistuksen. Mahdollisesti
paperia on valmistettu Samarkandissa jo 651.
Paperia valmistetaan pienissä yhteisöissä nimeltä kaghipuras. Paperi on arabiaksi kaghad, joka tulee
kiinasta kogdz - silkkiäispuun kuoresta valmistettu paperi. Arabit valmistavat paperia pellavasta,
hampusta ja lumpuista. Samarkandin tai
khorasaninpaperia myydään Lähi-Idässä.
768:
Tärkkelystä käytetään paperin liimaamiseen. Aikaisemmin paperin pinta päällystettiin
kipsillä.
780:
Japanilainen luettelo käsittää 233 paperilajia. Kami tarkoittaa paperia ja jumalolentoa. Kozo oli alunperin kamiso tai kamuso -
jumalten vaate tai paperin raaka-aine.
793:
Kalifi Harun al-Rashid (766-809) perustaa kiinalaisten ammattimiesten
avulla paperimyllyn Bagdadiin. Sen
valmistama paperi on bagdatikos, jota käytetään kalifin kansliassa. Vanhin tunnettu arabialaisen paperin näyte on
vuodelta 796. 800-luvulla arabit vievät
valloitusretkillään paperinvalmistuksen taidon Etu-Aasiaan ja Afrikkaan muun
muassa Egyptiin sekä sieltä Espanjaan ja Etelä-Italiaan. Paperi värjätään lievästi väreillä, joista
punainen on elämän ja ilon väri. Rosan
ja saframin värinen sekä kultapulverilla värjätty paperi ovat suosittuja. Arabiankielen sanasta razmah - kimppu tulee
sana riisi. Damaskoksessa on
paperimyllyjä.
800-luku:
Tihamassa ja Sanassa (Jemen) valmistetaan paperia. Paperimyllyjä perustetaan Persian, Irakin ja
Syyrian kaupunkeihin. Pohjois-Syyriassa
Bambycessa (Hierapolis) valmistettu paperi on bambykinos.
806-809:
Japanin keisarin Hei-Jo aikana hallitus pystyttää valtion paperimyllyjä,
jotka valmistavat erilaisia papereita.
849:
Vanhin paperille kirjoitettu paavin bulla kirjoitetaan.
866:
Varhaisin tunnettu päivätty arabialainen käsikirjoitus kirjoitetaan
paperille.
800-luvun loppu: Paperin käyttö leviää muslimimaailman
läntisiin osiin. Tältä ajalta on
säilynyt vanhimmat arabialaiset käsikirjoitukset paperilla.
900-luku:
Korealaiset alkavat valmistaa paperia silkkiäismarjapuusta - taknamu.
900-luvun alku: Egyptistä El-Fayyumista on löydetty painetun
koraanin pala, joka ajoittuu 900-luvun alkuun.
Egyptissä valmistetaan paperia, joka alkaa syrjäyttää papyruksen.
900:
Espanjassa käytetään paperia.
Córdobalainen runoilija Ibn Abd Rabbihi kuvailee kirjassaan, millainen kirjoitusruoko
on sopivin pergamentille, papyrukselle ja paperille. Ruokokynä on arabiaksi qalam, joka tulee
kreikasta kalamos.
985:
Damaskoksessa valmistetaan Damaskos-paperia - charta damascena. Damaskoksesta toimitetaan paperia Bysanttiin
ja muualle Eurooppaan. Täbrisissä
valmistetaan paperia.
986:
Arabit käyttävät paperin liimaamiseen ja täyttämiseen vehnätärkkelystä.
900-luvun loppu: Kairossa valmistetaan
paperia. 900-luvulla paperi syrjäyttää
pergamentin, ja papyruksen valmistus Egyptissä lakkaa. Al-Mas’udi kirjoittaa 956 Egyptin
papyruksesta, mutta al-Muqaddasi ei 980-luvulla mainitse papyrusta Egyptin
vientitavaroiden joukossa.
1000-luku:
Korealaiset alkavat viedä paperia Kiinaan.
1000-luku:
Emiiri Mu’izz ibn Badis (1007-61) kirjoittaa paperinvalmistuksesta
tutkielman Umdat al-Kuttab wa-’uddat dhawi al-albab - Kirjanoppineen
kirjoituspohja ja hänen älynsä instrumentti.
Hän kuvailee paperinvalmistusta hamppuköydestä kalkkiliemessä, viiran
valmistuksen, paperin liimaamisen vehnä- tai riisitärkkelyksellä sekä paperin
värjäämisen antiikkiseksi joko sahramilla tai viikunaliemellä. Lumput pehmennetään myös joko mädättämällä
tai hauduttamalla puuntuhkaliuoksessa.
1013:
Japanissa huomataan, että jätepaperista pystytään valmistamaan
kelvollisia arkkeja. Uusiopaperi on
kamiya-gami - paperikaupan paperi.
Todennäköisesti japanilaiset saivat tämänkin tiedon kiinalaisilta. Vanhoja kirjoja ja käsikirjoituksia jauhetaan
uudelleen käytettäväksi.
1035:
Persialainen Nasiri Khosrau hämmästyy, kun Kairossa kauppiaat käärivät
monenlaisia tavaroitaan paperiin.
1040:
Tripolissa valmistetaan paperia.
1052:
Bysantissa keisari Konstantinus Monomachos kirjoittaa paperille bullan
Athos-vuoren luostariin.
1000-luvun loppu: Kreikassa keisarinna Irene on tallentanut tiedon
paperin käytöstä. Paperi on
todennäköisesti tuotu Aasiasta. Paperin
käyttö kreikkalaisissa käsikirjoituksissa tunnetaan varmasti 1200-luvun
puolivälistä.
1100-luku:
Korean hallitus kannustaa paperinvalmistusta asettamalla hallinnollisen
toimiston - chiso edistämään silkkiäismarjapuupaperin valmistusta. Myöhemmin paperinvalmistuksen tekniikka
paranee, joka johtaa perinteiseen korealaiseen paperiin - hanji.
1100-luvulle saakka: Arabialaiset käyttävät paperin ohella
papyrusta ja pergamenttia.
1100:
Marokon Fezissa valmistetaan paperia.
Taito tulee Kairon kautta.
Kaupungissa on 400 paperimyllyä, jotka tuhoutuvat 1221-39 nälänhädän ja
kapinoiden aikana.
1100:
Konstantinopolissa käytetään paperia.
1109:
Sisiliassa käytetään paperia, joka tulee Levantesta.
1135:
Abotti Petrus Venerabilis tuntee lumppupaperin.
1140:
Egyptissä muumioilta riisutaan käärinliinat ja niistä tehdään paperia.
1150:
Espanjassa valmistetaan paperia.
1418-50:
Koreassa kuningas Sejong perustaa erikoistoimiston huolehtimaan
paperinvalmistuksesta. Vartiojoukot
varustetaan paperihaarniskalla - chigap.
Kerroksittain liimattu paperi käsitellään vedenpitäväksi. Haarniska suojaa kylmältä ja kestää aseiden
pistoja ja viiltoja. Paperia
kierrätetään. Vanhoista kirjoista ja muusta
käytetystä paperista tehdään paperia seinien vuorausta varten. Chido kibop -tekniikassa paperipaloja
liotetaan liimavedessä, liimataan päällekkäin ja muotoillaan halutuksi
esineeksi kuten maljoja kansineen, astioita kuten korit, neulalaatikot ja kampakotelot. Kun paperia liimataan bambu- tai puukehikon
päälle kerroksittain, saadaan vaatekaappeja ja matkakirstuja. Niihin käytetään värillistä paperia. Usein värillisestä paperista leikataan
perhosia, lepakoita, kaksi kiinalaista merkkiä tarkoittaen onnellisuutta tai
buddhalainen hakaristi, joka tuottaa onnea.
Useimmat paperiteokset lakataan.
Paperin valmistus Euroopassa -1500
800-luvun loppu: Italiassa ja Kreikassa lienee paperimyllyjä.
1009:
Euroopan vanhin tunnettu paperi on eräs asiakirja Escorialissa. Erään tiedon mukaan paperin valmistus alkaa
Xátivassa.
1050:
Espanjassa valmistettaneen puuvillasta paperia. Eräiden tietojen mukaan näihin aikoihin
paperin valmistus alkaa Xátivassa, toisten mukaan 1144. Arabien paperimyllyjä perustetaan Espanjassa
Sevillassa ja Córdobassa, jossa valmistetaan yleisesti warag- (al warag -
paperintekijä) tai khagad-paperia.
1074:
Ensimmäinen tieto paperinvalmistuksesta Xátivassa.
1100-luku:
Venetsiassa ja Genovassa käytetään paperirahaa.
1100-luku:
Italian Fabrianossa valmistettaneen paperia.
1101:
Palermon arkistossa säilytetään Italian vanhinta tunnettua paperista
asiakirjaa. Se on Sisilian kuninkaan
Roger I (1031-1101) asiakirja, jonka Roger II (1093-1154) jäljennyttää 1145
pergamentille. Myöhemmin muut Sisilian
kuninkaat käyttävät paperia.
1102:
Roger II myöntää Euroopan ensimmäisen paperinvalmistuksen erioikeuden.
1109:
Sisiliassa kirjoitetaan ensimmäinen eurooppalainen tunnettu
käsikirjoitus paperille arabiaksi ja kreikaksi.
1135:
Clunyn apotti Petrus Venerabilis kirjoittaa teoksessaan Tractus contra
Judeos (1122-50) Toledon elämän oloista.
Hän mainitsee, että eräs kirja on tehty vanhojen vaatteiden silpusta eli
lumpuista - ex rasuris veterum pannorum.
Espanjalainen Antonio Rovira kuvaa lumppujen lajittelua ja käsittelyä
paperinvalmistamista varten teoksessaan Relación y Constitución del Molino
Papelero, situado en el término de St. Pere de Riudebitles, del corregimiento
de Vilafranca del Penedés, en el Principado de Cataluña.
1144:
San Felipe mainitsee Valenciassa, että paperimylly toimii Xátivassa
Espanjassa.
1147:
Legendan mukaan vangiksi otettu ristiretkeläinen palaa muassaan
paperinvalmistuksen taito.
1150:
El-Edrisi sanoo, että Espanjan Xátivassa Valencian lähellä valmistetaan
paperia puuvillasta.
1154:
Genovassa on säilynyt notaarin Johannes Scriba luettelo paperilla.
1160:
Ensimmäinen tieto siitä, että Kataloniassa valmistetaan paperia.
1189:
Etelä-Ranskan Heraultiin pystytetään paperimylly.
1200-luku:
Euroopassa paperi alkaa syrjäyttää pergamenttia.
1210:
Genovan seudulla aletaan valmistaa paperia.
1216-22:
Näihin aikoihin Narbonnen herttuan ja Toulousen kreivin Raymondin poika
Raymond kirjoittaa paperisen kirjeen Englannin kuninkaalle Henry III.
1220:
Fredrik II kieltää Napolin, Sorrenton ja Amalfin hovia käyttämästä
tavallista paperia julkisissa asiakirjoissa.
Italiaan tuodaan paperia Arabian kaupungista El-Mambig - Bamdyke, jonka
paperia kutsutaan nimellä bambagina.
1225-28:
Venetsiassa kirja Liber plegiorum on valmistettu karkealle
paperille. Sitä säilytetään Stato della
Serenissiman arkistossa.
1228:
Fredrik II lähettää paperisen asiakirjan Goessin nunnille Styriaan eli
Steiermarkiin.
1231:
Fredrik II kieltää laissaan Constitutiones Regni Siciliae paperin käytön
notariaatin asiakirjoissa, ja samoin 1236 Paduan kaupungin asetuksessa.
1235:
Genovan notaari Giannireo di Prendono myöntää asiapaperissaan Gualterius
Englesiukselle luvan tehdä paperia yhdessä Menso di Luccan kanssa.
1238:
Valencian kuningaskunnan valloituksen jälkeen Jaime I antaa suojelua
sikäläisille paperinvalmistajille.
1246:
Saksan vanhin tunnettu paperille kirjoitettu asiakirja on italialaista
paperia.
1253:
Genovassa mainitaan paperikauppias Symonetus de Clavaro.
1255:
Italiassa Genovaan pystytetään paperimylly. Mahdollisesti 1235 Ligurian rannikolla
valmistetaan paperia. Italian paperi -
carta tulee latinasta charta, joka johtuu kreikasta cartes (nykyään harti). Sen alkuperä on tuntematon, mutta sillä
tarkoitettiin papyrusta - charta papyri, jolle kirjoitetaan.
1255:
Lännessä kirjoitetaan ensimmäinen kreikankielinen kirja paperille.
1256:
Italiassa Folignossa on paperimylly.
1263:
Kuninkaan Alfonso X laeissa viitataan vaatepergamenttiin, joka kuvaa
hyvin paperia. Espanjassa erotetaan pergamo
de pano - lumppupaperi ja pergamo de cuero - pergamentti.
1268:
Italiassa Fabrianossa valmistetaan paperia Anconassa ja Amalfissa. Paperi liimataan kasviliimalla. Huomataan, että pergamentin tasoittamiseen
käytetyllä sandarakkipihkalla (Thuja articulata) kiillottamalla voidaan paperin
pinta tehdä mustetta imemättömäksi.
Ensimmäinen tiedetyn valmistajan tunnettu vesileima on 1293-94 tämän
myllyn paperissa. Tahaton vesileima
syntyy esimerkiksi paperintekijän käsistä tippuvista vesipisaroista. Italialaiset rakentavat vesipyörän käyttämän
monivasaraisen tamppilaitoksen kuitujen hajottamiseen.
1268:
Italiassa piispa Aurelio Zonghi mainitsee asiakirjassaan pergamentin ja
paperin hankkimisesta.
1275:
Italiassa paperia aletaan liimata eläinliimalla.
1276:
Italiassa Montefanossa toimii paperimylly.
1279:
Kastiliasta Alfons X lähettää Espanjassa valmistetulle paperille
kirjoitettuja kirjeitä Englannin kuninkaalle Edward I.
1282:
Ensimmäinen tunnettu eurooppalainen vesileima on Italiassa Bolognassa
valmistetussa arkissa, jossa on croix grecque - kreikkalainen risti, jonka
päissä ja keskellä on ympyrä. Vesileima
juontuu latinasta charta signum, joka Italiassa muuntuu muotoon marca d’aqua ja
Espanjassa marca de agua. Näistä se
käännetään englanniksi watermark, saksaksi Wasserzeichen. Ranskalaiset kääntävät merkityksen marque
d’eau myöhemmin muotoon filigrane, jonka myös espanjalaiset omaksuvat -
filigrana. Vesileima sijaitsee yleensä
arkin toisen puoliskon keskellä.
1285:
Vesileiman kuvion lisäksi alkavat paperintekijän nimikirjaimet yleistyä
vesileimassa.
1294:
Fabrianossa Anconassa aletaan paperia liimata eläinliimalla.
1200-luvun loppu: Venetsiassa saksalaisten kauppatalo Fondaco
dei tedeschi välittää myös paperia Saksaan.
1200- ja 1300-luvun vaihde: Paperintekijän nimi alkaa ilmestyä
vesileimaan. Näin tekee mestari Puzoli.
1300-luvun alku: British Museumissa säilytetään vanhaa
käsikirjoitusta, joka sisältää italialaisen astronomisen kirjoituksen
erinomaisella paperilla.
1308:
Fabrianolainen paperintekijä Andruzo laittaa nimensä vesileimaksi.
1308-13:
Keisarin Henry VII luettelo kirjoitetaan karkealle paperille. Sitä säilytetään Turinissa.
1309:
Englannissa Lyme Regis-tuomioistuimen asiakirjat ja luettelot
kirjoitetaan karkealle paperille, joka on Espanjassa käytetyn tapaista. Oxfordissa Mertonin oppilaitoksessa luettelot
kirjoitetaan 1310 paperille, jota on hankittu pro registro. Paperin käyttö on Englannissa yleistä
1300-luvun alussa.
1312:
Italian Fanossa käytetään kruunua vesileimana.
1320:
Kölniin perustetaan paperimylly.
Samoihin aikoihin Mainzissa alkaa paperimylly toimintansa.
1321: Itävallassa Jan der Turs perustaa
paperimyllyn Leesdorfiin Badeniin.
1324:
Saksassa sanotaan valmistettavan paperia veljesten Holbayn
paperimyllyssä.
1326:
Ranskassa toimii paperimylly Ambertissa Auvergnessa. Kunnostettu mylly on edelleen toiminnassa
nimellä Richard de Bas.
1337:
Euroopassa paperi aletaan yleisesti liimata gelatiinilla, jota saadaan
keittämällä teurasjätteitä tai pergamentin palasia. Paperi kastetaan kuumaan gelatiiniliuokseen.
1338:
Ranskassa Troyesissa aletaan valmistaa paperia.
1340:
Italian Paduaan perustetaan paperimylly.
Niitä pystytetään myöhemmin Trevisoon, Firenzeen, Parmaan, Milanoon,
Venetsiaan ja muille alueille.
1350:
Italialainen Perugian yliopiston Bartholus de Sassoferato mainitsee
heraldiikan kirjassaan vesileiman kappaleessa de signis quibis utuntur
fabricatores chartarum de papyro. Hän
kuvaa Anconan vesileimaa.
1354:
Pariisin Essonnesiin perustetaan paperimylly.
1366:
Venetsian kaupunginraati antaa määräyksen, että kotoinen lumppu
käytetään vain kotoisen paperin valmistukseen.
1374:
Tuntematon firenzeläinen pystyttää paperimyllyn Carpentrasiin.
1376:
Ranskan Saint Cloudiin pystytetään paperimylly.
1386:
Mainzin yliopisto antaa paperikauppiaille samat oikeudet kuin
ylioppilailla on.
1389:
Saksassa kauppias ja raatimies Ulman Stromer (Stromeyer) perustaa
paperimyllyn Gleismühle muuntamalla viljamyllyä ja alkaa valmistaa paperia
Nürnbergin porttien edustalla. Se toimii
1463 saakka. Michael Wolgemut kuvaa 1493 puupiirroksessaan myllyn Hartmann
Schedelin maailmankronikassa.
Eurooppalaiset paperiarkit valmistetaan pellavalumpuista. Stromer palkkaa veljekset Francesco
(Franciscus) ja Marco (Marcus) di Marchio Lombardiasta paperintekijöiksi. Paperimassaa sisältävä puuallas eli vatti on
kylmä, mutta 1600-luvulla kehitetään vatin lämmitin. Vatmanni nostaa viiramuotilla paperimassaa. Kuutsaaja irroittaa paperin huovalle. Paperi- ja huopapino puristetaan veden poistamiseksi. Leimanni irroittaa paperiarkin huovasta
puristamisen jälkeen. Pelkästään
paperiarkeista koostuva nippu prässätään uudestaan. Pino niputetaan uudelleen päinvastaisessa
järjestyksessä ja prässätään jälleen.
Useiden puristusten jälkeen arkit kuivataan neljän tai viiden arkin
nipuissa, jotta paperit eivät käpristy niin pahasti kuin yksitellen
kuivattaessa. Kuivat paperiarkit
upotetaan yksitellen luuliimaan, jota valmistetaan kavioista, kylkiluista ja sarvista. Kuivatut arkit kiilloitetaan sileällä
kivellä. Luuliima muodostaa kovan,
läpinäkyvän ja läpäisemättömän pinnan, joka sopii sulkakynällä musteella
kirjoittamiseen. Tälle paperille
painamiseksi on kehitettävä kirjapainopuristin tai -prässi.
1394:
Milanossa on paperikauppa.
1398:
Meissenin maakreivi Wilhelm I myöntää Saksissa paperinvalmistuksen
erioikeuden Chemnitzin benediktiiniläisluostarille.
1400-luku:
Arabit tuottavat frankki-paperia Italiasta. Arabien vaikutuksesta on jäänyt papeririisiä
merkitsevä sana: arabiassa rismah - paketti, käärö, espanjaksi rezma tai resma,
italiaksi risma, saksaksi Ries, hollanniksi riem, englanniksi reme tai ream ja
ranskaksi rayme tai rame.
Paperinvalmistuksesta kehittyy arvostettu teollisuuden haara.
1400-luku:
Seuraavia paperiarkin kokoja on käytössä: 70x50 neliösenttimetriä forma
regalis - kuninkaallinen koko; 60x41,5; 50x30 ja 43x30,5.
1400-luvun alku: Saksassa aletaan käyttää vesileimaa. Niitä on 1800 mennessä yli 200 000 erilaista
ja Euroopassa yli miljoona vesileimaa.
1402:
Saksassa Ravensburgissa aletaan valmistaa paperia. Stängly Papirer saa porvarioikeudet. Mainitaan 1407 paperintekijät Cunrat, Peter
ja Stengeli.
1407:
Belgiassa valmistetaan paperia.
1408:
Saksassa Strassburgiin pystytetään paperimylly.
1411:
Sveitsissä Freiburgin (Fribourg) lähellä Marlyssä jauhaa paperimylly.
1421:
Heinrich Solings valmistaa paperia Schönkampissa (Schonencamp) Curaussa
Lyypekin lähellä.
1428:
Hollannin nykyisellä alueella Gennepissä saa Wilhelm von Nymwegen luvan
pystyttää paperimylly.
1431:
Hampuri ja Lyypekki toimittavat lumppua Lüneburgissa olevaan
paperimyllyyn.
1432:
Sveitsissä Freiburgin lähellä Belfauxissa alkaa paperimylly toimia.
1440:
Sveitsissä Hans Halbysen perustaa paperimyllyn Baseliin St
Albaniin. Hänellä on yhdeksän renkiä ja
piikaa, joista useimmat ovat italialaisia.
Baselista tulee paperinvalmistuksen keskus. Siellä toimii 1576 seitsemän paperimyllyä,
joiden paperia viedään Rheinin alueelle.
1440:
Strassburg mainitaan paperipaikkana, jossa valmistetaan ja myydään
paperia.
1450:
Italialainen paperinvalmistajaperhe Galliziani asettuu Baseliin.
1450:
Gutenbergin raamattuun tarvitaan 54 000 paperiarkkia, jos painos on 165
kappaletta. Kirjapainotaidon myötä
paperinkulutus alkaa kasvaa.
1450:
Saksankielisellä alueella on kymmenkunta paperimyllyä.
1459:
Müncheniläinen patriisi Balthasar Pötschner rakentaa paperimyllyn ob der
Au, jota paperimylläri Wolfgang Sorg hoitaa.
1459:
Paperimestari Honold mainitaan Oberbeuronissa.
1460:
Sveitsissä Bernin lähelle perustetaan paperimylly.
1460:
Saksa: Wartenfels ja Augsburg.
1460:
Ruotsissa Vadstenan abbedissa tilaa Lyypekistä paperia. Liikeystävä lähettää hänelle lombardialaista
paperia terveisin, että se on parasta, mitä Lyypekistä saa.
1465:
Imupaperia aletaan käyttää.
1466:
Paperinvalmistaja Jaggi, joka ostaa lombardialaisen Antonio de Novaran
Bernin laaksoon perustaman paperimyllyn, saa Bernin raadilta yksinoikeuden
kerätä lumppuja.
1468:
Saksassa Kempteniin pystytetään paperimylly.
1469:
Itävallassa St Pölteniin perustetaan paperimylly Nemtschi hadermul.
1469:
Saksa: Ulm/Söflingen.
1470-luku: Paperi on halpaa Venetsiassa.
1471:
Vesileimojen perusteella Reutlingenissä toimii paperimylly.
1472:
Sveitsissä Zürichin lähelle pystytetään paperimylly.
1473:
Danzigissa eli Gdanskissa ryhdytään valmistamaan paperia. Kaupungin kassan kirjanpidossa on vuotuinen
paperimyllyn vesivuokra.
1477:
Sveitsissä Serrieresissä aletaan valmistaa paperia.
1477:
Ludwig Wyssgärtner nuorempi valmistaa viiramuotteja Reutlingenin paperimyllylle
ja ympäristön paperinvalmistajille.
1479:
Foolscap-vesileima esiintynee ensi kerran. Siinä on narrinhiippa ja
kellot tai narrinkaapu - fool's cap and bells.
1480:
Saksa: Schrobenhausen.
1482:
Ettlingenin paperimylly kuuluu Badenin maakreiville.
1483:
Saksa: Offenburg.
1485:
Saksissa Weisseritziin perustetaan paperimylly hovinpidon ja kanslian
tarpeisiin herttuan Albrecht Rohkea aikana.
1489:
Conrat Loscher perustaa paperimyllyn Landshutiin Isarin rannalle. Ensimmäinen paperintekijä on Michel Walh
(Welsch) verokirjojen 1491 mukaan.
1490:
Kaupunginraati pystyttää paperimyllyn Breslauhun.
1491:
Pradnik Czerwonyyn Krakovan
lähelle perustetaan paperimylly.
1491:
Michael Peuth asettuu Sleesiaan Schweidnitziin.
1492:
Keisarillinen hovikirjanpainaja Schönsperger omistaa Augsburgissa
paperimyllyn.
1494:
Englannissa John Tate nuorempi pystyttää paperimyllyn Stevenagen lähelle
Hertfordshireen. Tämä mainitaan Wynken
de Worden 1495 painamassa kirjassa.
Mylly toimii 1499 saakka.
1495:
Alsassilanen Frederic Schilling eli Szyling perustaa paperimyllyn
Pradnik Duchackiin.
1498:
Paperimylly perustetaan Itävaltaan Wiener Neustadtiin.
1499:
Saksalainen paperintekijä alkaa valmistaa paperia Böömin Trautenaussa.
1400-luvun loppu: Caspar Hochfederillä on Krakovassa
paperimylly.
1500:
Vesileima alkaa ilmaista paperin laatua ja pian arkkikokoa.
1500:
Saksassa on 25-50 paperimyllyä.
Ne eivät riitä tuottamaan paperia noin sadalle kirjapainolle.
1500:
Euroopan jokaisessa suurehkossa kaupungissa on paperimylly.
1500:
Portugalilainen laivaston komentaja Álvares Cabral saapuu Brasiliaan
nykyiseen Bahiaan. Siellä asukkaat
vaihtavat jousia paperiarkkeihin tai mihin tahansa.