maanantai 6. helmikuuta 2012

Kirjoitusalustat -1500         

Kekseliäs ihminen kirjoittaa ja piirtää lähes mille alustalle tahansa.  Valitettavasti eloperäiset alustat tuhoutuvat helposti.

4000 eaa:  Egyptissä kaiverretaan hierogyfejä kiveen ja värjätään ne, mutta myöhemmin käytetään papyrusta ja pergamenttia.
3000-luku:  Egyptissä papyrus (Cyperus papyrus) on tunnettu.
3500:  Intiassa käytetään palmunlehteä kirjoitusalustana.
3100:  Sumerilaiset käyttävät pehmeätä savea kirjoitusalustana savitaulujen muodossa.  Merkit painetaan saveen vasemmalta oikealle ruo'osta tehdyllä stiluksella.  Savitauluun painetaan jälki myös sinetillä.
3000:  Egyptistä on peräisin ihmiskunnan vanhin historiallinen sanoma.  Farao Narmer eli Menes kirjoittaa ihoväripalettiinsa tiedonannon voitokkaasta taistelusta.  Se kertoo Ala-Egyptin yhdistämisestä Ylä-Egyptiin.  Tästä alkaa ihmiskunnan historia.  Esihistoriaa on aika, jolloin kirjoitustaito on tuntematon.  Egyptissä käytetään nahkaa ja papyrusta kirjoitusalustana.
2700:  Sumerilaiset kirjoittavat saven lisäksi kiveen.
2640:  Kiinassa alkaa silkin tuottaminen.  Silkkiä käytetään kirjoituspohjana kirjeissä, kalligrafiassa ja virallisissa asiakirjoissa.
2600:  Egyptissä Ptah hotepin haudassa kuvataan papyruksen korjuuta.
2500:  Palermon kivi on vanhin tunnettu historian selostus.  Siihen on merkitty myös vuosittainen Niilin tulvan korkeus kyynärissä.
2345-2181:  Egyptissä otteita Kuolleiden kirjasta kirjoitetaan pellavakankaalle.  Sitä käyttävät myös koptit ja arabit.  Roomalainen historioitsija Livius (59 eaa-17 jaa) mainitsee ne libri lintei - pellavakankaat.
2100:  Intefin koirat ikuistetaan kiveen.  Koirien nimet ovat berberikieltä ja ensimmäinen esimerkki tämän kielen olemassaolosta.  Kivi löytyy Luksorin länsirannalta kaivosta 1800-luvulla.  Egyptiläiset kirjoittavat kivisiin obeliskeihin.  Heiltä on säilynyt myös puutauluja.
2000:  Intiassa puuvillakankaita kovetetaan vehnä- tai riisitahtaalla ja kiillotetaan hohkakivellä.  Joskus kovetettu puuvillakangas lakataan mustaksi ja tekstit tehdään helmiäisupotuksina.
1766-1400:  Kiinalaiset kirjoittavat kilpikonnan kuorille, eläinten luille, simpukankuorille ja jadelevyille oraakkeliluukirjoitustyylillä.  Niissä on säilynyt lähes 2500 erilaista merkkiä, jotka ovat nykyisten 80 000 merkin edeltäjiä.  Allekirjoitus tehdään myös sormenjäljellä.
1200:  Persiassa (Iranissa) kirjoitetaan tiiliin piirtokirjoitusta.
1066-771:  Kiinassa kirjoitusmerkkejä valetaan tai kaiverretaan pronssiesineisiin pronssimerkkikirjoitustyylillä jin wen.  Myöhemmin Rooman lait Capitoliumilla on kirjoitettu pronssiin, ja Intiassa sekä Kaakkois-Aasiassa käytetään kuparia tärkeiden lakien kirjoitusalustana.
1000:  Antiikissa käytetään pergamenttia eli kirjoitusnahkaa.  Se valmistetaan tavallisesti aasin, vasikan, lampaan tai sian nahasta pingottamalla kehykseen, tasoittamalla ja kiillottamalla.
1000:  Keski-Amerikassa valmistetaan puunkuoresta paperia kirjoitusalustaksi.
800-600:  Nuolenpääkirjoitusta kirjoitetaan myös vahataululle, joka kehystetään puukehyksin, kultaan ja hopeaan sekä tietenkin kiveen.  Aramealaisia merkkejä kirjoitetaan myös pergamenttiin.
770-476:  Kiinassa harrastetaan kivirumpukirjoitusta - shigu wen kivirumpukirjoitustyylillä.  Kirjoitusta on löydetty kymmenessä rummun muotoisessa kivessä.  Myöhemmin kirjoitetaan bambu- ja puuliuskoille sekä silkkikankaille ruokokynällä ja tussilla.
700-luku:  Assyrian Nimrudissa käytetään vahatauluja, joiden käyttö siirtyy Kreikkaan ja Roomaan.  Suorakaiteen muotoisen taulun mustaan vahaan piirretään puikon terävällä päällä.  Litteällä päällä tasoitetaan aiempi kirjoitus pois.
700-luku:  Kreikkalaisen runoilijan Hesiodos teokset on alkuaan kirjoitettu lyijytauluille.
642-617:  Rooman kuningas Ancus Marcius määrää kaikki Numan lait kirjoitettavaksi tammitauluille ja ripustettavaksi julkisille paikoille.
600:  Kiinassa käytetään silkkiä - chih kirjoituspohjana ennen paperia.  Silkin käyttö rajoittuu erityisesti uskonnollisiin ja okkultistisiin kirjoihin sekä kirjojen kuvaliitteisiin ja karttoihin.  Silkkilaadut ovat su - kirjoituksessa käytetty puhtaan valkoinen silkki, chien - maalauksessa ja kalligrafiassa käytetty kellertävä kaksoislangasta kudottu silkki ja tseng - paksu ja tumma silkki.
600-500:  Keski-Amerikan varsinainen kirjoitusmateriaali on puunkuoripaperi ja nahka, jotka eivät säily kauan tropiikissa.
500-luku:  Ateenan lainsäätäjän Solon (640-559) lait kaiverretaan puuhun.
500:  Kiinassa käytetään bambuisia kirjoitustauluja, jotka on yhdistetty nahkasuikaleella.
500:  Ateenalainen valtiomies Perikles (500-429) syntyy.  Hän on ensimmäinen eurooppalainen, joka tiettävästi käyttää nimi- eli käyntikorttia.  Kun hän tahtoo voittaa Aspassian suosion, Perikles lähettää hänelle kukkaisvihon.  Tähän Perikles liittää puutaulun, johon hänen nimensä on kaiverrettu.  Kiinalaiset  käyttivät jo nimikorttia.  Kreikkalaisilta nimikortin käyttö siirtyy roomalaisille ja italialaisille, joilta edelleen ranskalaisille.  Kreikkalaiset ja myöhemmin roomalaiset kirjoittavat styluksella rasvakivelle eli steatiitille, jonka papyrus syrjäyttää.  Diptyykki (kreikassa diptykhos - yhteen taitettu) on yhteentaitettava puutaulupari, jonka sisäsivut on päällystetty vahalla.  Sille kirjoitetaan piirtimellä kreikassa grafeion ja latinassa stilus.  Diptyykki voidaan sinetöidä ja kirjoittaa sen ulkosivulle osoite tai lyhennelmä sisällöstä.  Euripides kutsuu moniosaista puutaulua polythyroi diaptychai - monilehtinen taulu.
490:  Attikalainen taiteilija Onesimus maalaa kuvan papyruskirjaa lukevasta henkilöstä.
419:  Apollodor maalaa puutaululle.
300-200:  Espanjan Alicanten Alcoyssa ja Murcian Mulassa kirjoitetaan lyijylevylle iberisin kirjaimin.
294:  Egyptissä käytetään vahasta ja lyijystä tehtyjä kirjoitustauluja.
269-232:  Intian kuningas Ashokan aikana kaiverretaan kalliohin ja kivipylväisiin kirjoituksia kautta koko niemimaan.  Suurimmat muistomerkit ovat ediktit.  Buddhalaiset aikakirjat ovat kadonneet buddhalaisuuden hävitessä Intiasta.
246:  Kiinassa käytetään silkkipalmikkoa tiedonvälitykseen.
225:  Kiinassa painetaan saveen ilman väriä sinetillä.  Kiinan sana yin tarkoittaa sinettiä, mutta myös kirjapainoa.  Kiinalainen sanoo valkoisella pohjalla olevia tummia kirjoitusmerkkejä miespuoliseksi kirjoitukseksi yang-wen, ja tummalla pohjalla olevia valkoisia merkkejä eli leimasimen syvennyskuvioita naispuoliseksi yin-wen.
206-220 jaa:  Han-dynastian aikana kiinalaiset kirjoittavat dokumentteja metalliin kuten pronssiin, saveen, kiveen, jadeen, puuhun, silkkiin ja bambunlehdille tai -levykkeille polttamalla merkit kuumalla raudalla ja sitovat levykkeet nyöreillä kirjoiksi.
200:  Kirjoja kirjoitetaan pergamentille.
170:  Kiinassa Konfuzen lait kirjoitetaan kiveen.
1-luku:  Roomalainen annalisti C Licinius Macer väittää lukeneensa vanhoja kronikoita, jotka on kirjoitettu pellavalle - libri lintei.
87:   Babylonialainen savitaulu raportoi komeetan saapumisesta.  Se tunnetaan nykyään nimellä Halley.
50-luku eaa:  Kreikkalainen historioitsija Diodoros Sisilialainen kertoo, että Syrakusan tuomarit kirjoittavat rangaistavien nimet oliivipuunlehdille - petalismos - puunlehti.

1-luku jaa:  Intiassa käytetään himalajan koivun (Betula utilis) ja aloepuun kaarnaa tallennettaessa Buddhan opetuksia tuohikirjoihin.  Liber on puun kaarnasta tehty kirja.  Kashmirissa sidotaan tuohikäsikirjoituksia nahkakansiin 1600-luvulle saakka.  Himalajan alueella käytetään koivuntuohta ja noin vuodesta 1000 paperia
1-luku:  Roomalaiset kirjoittavat papyruksen lisäksi rihvelitauluille ja vahatuille puutauluille.  Pysyvät asiakirjat kaiverretaan renkailla yhdistetyille pronssilevyille.  Täysin palvelleen legioonalaisen sotilaspassi on pronssitaulu, johon on merkitty hänen sotilasuransa.
105:  Kiinalainen Ts'ai Lun tekee tunnetuksi, kuinka paperia valmistetaan.  Paperia käytetään kirjoitusalustana.
300 alkaen:  Intiassa kuninkaalliset lahjoitusasiakirjat kaiverretaan sinetöityihin kuparitauluihin.
500-luku:  Sri Lankassa valmistetaan seitsensivuinen kirja kullasta.
600-luku:  Sri Lankassa kirjoitetaan palmunlehdille.  Ne kuivataan aluksi, tasoitetaan kivellä tai simpukalla ja leikataan mittoihin noin viisi senttimetriä leveiksi kaistaleiksi, joille kirjoitetaan terävällä tikulla tai metallipuikolla.  Piikillä kirjoituksen jälkeen kirjoitusjälki noetaan, lehtien reunaan tehdään kaksi reikää ja lehdet sidotaan nyöreillä kirjaksi.
600-800:  Keski-Amerikan mayojen itsenäiset poliittiset yksiköt käyttävät toisistaan erottuakseen erilaisia kirjainmerkkitunnuksia emblemiglyfejä.  Hieroglyfitekstejään mayat hakkaavat kiveen, kaivertavat, veistävät tai maalaavat julkisiin yhteyksiin kuten steeloihin, alttareihin, paneleihin, ovenkamaniin, valtaistuimiin ja pikkuesineisiin.  Lisäksi mayat maalaavat niitä astioihin ja seinämaalauksiin.  Perinteen mukaan ensimmäinen pappi Cinchau-Izamná-jumala on kuvamerkkikirjoituksen keksijä.  Mayat valmistavat viikunapuun sisäkuoresta paperia - huun.  Kirjoitukset sidotaan kirjan muotoon.
700-luvulta alkaen:  Intiassa aletaan hakata runsaasti piirtokirjoituksia kiveen.  Niitä tunnetaan noin 100 000 kappaletta.
765-1206:  Itä-Intian Pala- ja Sena-dynastioiden kaudella maalataan kuvitettuja buddhalaisia käsikirjoituksia palmunlehdille.  Yleisimmin käytetään viini- eli palmyrapalmun (Borassus flabelliformis) lehtiä, jotka leikataan suorakaiteiksi.  Lehtinipun ja puisten suojakansien keskelle tai kahteen kohtaan tehdään ennen kirjoittamista reikä, josta pujotetulla narulla kirja (pustaka, grantha) sidotaan yhteen.  Pohjoisessa kirjoitetaan joko ruokokynällä tai siveltimellä noesta tehdyllä musteella.  Etelässä kirjoitetaan rautapiikillä, jonka jäljet tehdään näkyväksi kasvimehulla.  Käsikirjoituksia säilytetään ruokokoreissa (pitaka) tai ruukuissa.
700-800-lukujen vaihde:  Keisarilla Kaarle Suuri (768-814) on vahataulu yölläkin vieressään, jotta hän voi siihen heti kirjoittaa mieleen tulleet ajatukset.
802:  Khmerit kirjoittavat kirjoja paperille, palmunlehdille ja pergamentille.
1000-luku:  Novgorodissa käytetään kalliin pergamentin sijaan huokeata koivun tuohta.  Sille kirjoitetaan piirustimen kärjellä raapaisemalla talouselämän kirjeitä, juridisia tekstejä, poliittista historiaa, jokapäiväistä elämää käsitteleviä tekstejä, opetustekstejä ja uskonnollisia kirjoituksia.  Kieli on itäslaavia.  Novgorodin tuohikirjoitukset antavat mahdollisuuden tarkastella muinaisen Venäjän kulttuuria uudella tavalla.  Sumatralla batakkien - poppamiesten pustahasit - yksityiset muistikirjat valmistetaan taittamalla tuohiliuskat neliön muotoon.  Kirjat suojataan puukansilla.  Pohjois-Amerikan kansat kirjoittavat tuohelle symbolikieltä tikuilla ja luonnon musteilla.
1000-luku:  Viimeiset lyijykirjat tunnetaan keskiajalta.
1000-1400:  Misteekit kaivertavat jaguaarin tai kauriin luihin kirjoitusmerkkejä, jotka esittävät jumalolentoja ja kalenterin päivämääriä.  Misteekit valmistavat paperiarkkeja amate-puun eli viikunapuun kuoresta tai muista kuorista.  Arkit pinnoitetaan hienoksi jauhetulla kalkkikivitäytteellä.  Mayat valmistavat puunkuoresta paperin tapaista kirjoitusmateriaalia huun.  Sille kirjoitetaan pyhiä kalentereja ja viisauksia, historiallisia merkintöjä ja lääketieteellisiä ohjeita.  Asteekit valmistavat kaarnapaperia - amatl, nykyään amate, joka tarkoittaa sekä paperia että viikunapuuta.  Amaquihuitl-paperipuusta hakataan suurimmat oksat, jotka liotetaan vedessä.  Kaarnan sisempi osa revitään liuskoina, jotka asetellaan puulevyille ja hakataan suuriksi arkeiksi.  Ne kuivataan ja kiillotetaan sileillä kivillä.  Asteekit valmistavat paperia myös agavesta (Agave fourcroydes).  Paperia käytetään uskonnollisissa menoissa.  Etelä-Meksikossa otomit valmistavat vielä amatea.
1200-1300-luvut:  Ranskan valtion tilejä on säilynyt vahatauluilla.
1400-luku:  Asteekit piirtävät kuvakirjoitusta tuohesta tehdylle paperille.  He valmistavat myös agavenlehdistä paperia.
1400:  Havaijilla käytetään tapa-paperia, kaarna- eli parkkipaperia vaatteina ja koristekankaina.  Tapa-paperi tunnetaan myös Etelä-Kiinassa, Indonesiassa, Intiassa ja Afrikassa sekä kirjoituspohjana Jaavalla ja Meksikossa.  Australian aboriginaalit käyttävät kaarnapaperille piirrettyjä kuvioita hedelmällisyysriiteissä.  Tyynenmeren saarilla valmistetaan tapa-paperia.  Tonga-saarilla paperimulperipuun (Broussonetia papyrifera) kaarnan suikaleet hakataan tukin - tutua tai dutua - päällä nuijalla - ike tai tata.  Arkit koristellaan banaanipuun lehdellä, johon on ommeltu keskiruodoista kuvioita.  Arkkeihin piirretään bambutikuilla hiilestä tehdyllä tai bankulapähkinästä uutetulla musteella.  Arkkeja käytetään kankaina kuten Tahitilla ja Samoa-saarilla.
1500:  Taiwanilla valmistetaan niin sanottua riisipaperia kung shu -puun (Tetrapanax papyriferum) ytimestä leikkaamalla siitä liuskoja.  Riisipaperi tulee 1800-luvulla tunnetuksi länsimaissa, kun englantilaiset kauppamatkustajat, jotka luulevat sen valmistetun riisinjyvistä, tuovat paperia Eurooppaan.  Riisipaperia käytetään akvarellien pohjana ja tekokukkien valmistukseen.  Kiinalaiset ovat käyttäneet riisinoljista valmistettua paperia jo vuosisatojen ajan uskonnollisissa menoissa.  Buddhalaiset ja taolaiset polttavat henkirahaa - huo chih lepyttääkseen luonnon jumalia.  Taolaisilla on ming chih tai ming chao, johon on painettu jumalten kolmiyhteys onnen, menestyksen ja pitkän iän saavuttamiseksi.  Buddhalaisten wan shen tarkoittaa painettuja mantroja ja svastikoita, joilla saavutetaan hyväonninen ikuisuus.

Papyrus -1500

4000-3500 eaa:  Egyptiläiset osaavat valmistaa papyruksesta (Cyperus papyrus) kirjoitusmateriaalia.  Papyrus on pyhä kasvi, sillä sen varren poikkileikkaus on kolmion muotoinen.  Paperi, papyros ja papyrus perustuvat egyptiläiseen sanaan pa per-aa tai papure - faraon oma, faraolle kuuluva eli kuninkaan materiaali.  Myöhemmin Kreikassa papyrus on byblos Foinikian Byblos-satamakaupungin, joka tuo papyrusta Egyptistä ja myy sitä kreikkalaisille, mukaan, myöhemmin biblos.  Papyrusteksti on kirja - biblion, monikossa biblia.  Kirjoittamaton papyrusarkki on chartes ja latinaksi charta, josta Italian carta - paperi tulee.  Papyruksen valmistus on kruunun yksinoikeus ja tarkoin varjeltu salaisuus.  Arkielämän asiat kuten verokuitit, palkkalistat ja kirjeet kirjoitetaan huokealle materiaalille ruukun- ja kivensirpaleille eli ostrakoneille.  Plinius vanhempi (23-79) kuvaa papyruksen valmistuksen teoksessaan Naturalis historia - Luonnonhistoria.  Papyrusruo’ot korjataan Niilin rannoilta, ja vihreä kuori poistetaan.  Varret leikataan ohuiksi pitkiksi suikaleiksi.  Niitä hakataan kuitujen hajoittamiseksi, ja liotetaan vedessä kolme vuorokautta.  Suikaleet leikataan sopivaan pituuteen, asetetaan reunoistaan päällekkäin puuvillakankaalle, ja toinen kerros ristikkäin päälle.  Arkit asetetaan kahden kovan vettä imevän levyn väliin.  Nämä pinotaan ja puristetaan, sekä jätetään aurinkoon.  Joka kahdeksan tunnin välein imukykyiset levyt vaihdetaan.  Papyrus on 3-4 vuorokauden kuluttua kuiva ja valmis käyttöön.  Arkin koko on 20-25x25-50 neliösenttimetriä.  Papyrus on kerrostettu kirjoitusalusta eli laminaatti.
3500:  Vanhin säilynyt papyruslehti, mutta kirjoittamaton, on Egyptin kuninkaan Asa ajalta.
3000:  Sakkarasta visiiri Hemakan haudasta on peräisin varhainen papyruslöytö.
2400:  Ptah Hotepin haudassa on esitys papyrussadonkorjuusta.
2400:  Vanhin tunnettu kirjoitettu papyrus on kuninkaan Djedkare-Isesi ajalta.
2040:  Egyptiläisen viisaan varoituksia -papyrus kuvaa Egyptissä vallitsevaa anarkiaa.
1950:  Sinuhe kirjoittaa tarinansa, josta tulee Egyptin kirjallisuuden klassisin teos tuhanneksi vuodeksi.  Tältä ajalta kertomuksesta on löytynyt viisi papyrusta ja 17 ostrakonia. Ostrakon on ruukun- tai kivensirpale, jota käytetään kirjoitusalustana.
1475:  Puimren haudassa on reliefi, joka kuvaa papyrussadonkorjuuta Egyptissä.  Papyrus on Egyptin vientituote 1100-luvulle jaa saakka.
1282:  Soturifarao Ramesses II taistelee Kadeshissa heettiläiskuningas Hattusilis III vastaan.  Aselevon sopimisen jälkeen he allekirjoittavat maailman vanhimman yhteistyö- ja avunantosopimuksen.  Teksti on säilynyt sekä hieroglyfi- että nuolenpääversioina.
1200:  Papyruksessa kuvataan tietä Egyptin kulta-alueille Ala-Nubiaan Ikaitan eli Wadi Allaqin laaksoon.  Kuvaus lienee mailman vanhimpia karttoja.
600-luku:  Kreikassa käytetään papyrusta.
673:  Kun Rooman toinen kuningas Numa Pompilius kuolee, hänen sarkofagiinsa laitetaan kirjoitettu papyruksen pala.
300-luku:  Vanhin tunnettu kreikankielinen papyrus on Makedoniasta löydetty orfilainen rituaaliteksti.
300-luku:  Kun Platon käyttää sanoja biblos tai byblion, hän tarkoittaa papyruskääröä.  Arkki, josta käärö liimataan, on kollema verbistä kollao - liimata.  Kreikassa käärön pituus on yleensä 7-10 metriä, mutta esimerkiksi Platonin Phaedrus ja Herodotoksen Historia ovat jopa 17 metriä pitkiä.  Kun kirjuri tai kopioija pääsee loppuun, hän kiinnittää viimeisen palstan oikeaan marginaaliin sylinterimäisen palikan omphalos, jonka ympärille papyrus kääritään.  Palikkaan kiinnitetään usein pergamenttietiketti - sillybos, jossa on teoksen nimi tai viite sisältöön.
200-luku eaa:  Theophrastus mainitsee papyruksen Kasvitutkielmassaan.

77 jaa:  Plinius vanhempi mainitsee teoksessaan Historia naturalis, että papyrusta on kuusi laatua.  Hienoin on keisarin Augustus laatu augusta ja toiseksi hienoin hänen vaimonsa liviana.  Kaksi laatua saa nimensä valmistuspaikan mukaan: amphitheatrica Alexandrian amfiteatterin lähellä ja saitica Sais Niilin suistossa.  Karkeimpia laatuja taeneotica ja emporitica käytetään pakkaamiseen.
100-luku:  Aleksandriassa raaputetaan papyrusta puhtaaksi tekstistä, koska papyruksesta on pulaa.
200-300-luvut:  Euroopassa aletaan siirtyä papyrusasiakirjoista pysyvämpään pergamenttiin.  Pyhän istuimen kanslioissa kirjoitetaan edelleen papyrukselle, jota tuotetaan Egyptistä.  Kun se häviää sieltä, viljellään papyrusta paavin kansliaa varten Sisiliassa.
600-luku:  Bysantissa käytetään vielä papyrusta.  Kun arabit valloittavat Egyptin, niin papyruksen vienti lakkaa, ja on siirryttävä käyttämään pergamenttia.
836:  Kalifi al-Mu’tasim perustaa Tigrisjoen varrelle Samarraan papyruspajan, jonne hän palkkaa ammattimiehet Egyptistä.  Ilmeisesti papyrusruokoa viljellään.  Pajan tuotanto käy tarpeettomaksi, sillä Samarkandissa alkoi 751 toimia paperimylly.
1057:  Paavin kansliassa kirjoitetaan viimeinen tunnettu papyrukselle kirjoitettu asiakirja.

Pergamentti -1500

4000 eaa:  Egyptissä käytetään pergamenttia.
2700:  Egyptissä kirjoitetaan pergamentille dokumentteja.
2200:  Vanhin tunnettu matemaattinen teksti on egyptiläinen pergamentti.
1500:  Pergamentin valmistus tunnetaan laajalti.
800-100:  Mesopotamiassa kirjoitetaan pergamentille savitaulujen ohella.
400-luku:  Herodotos (490-420) sanoo, että joonialaiset käyttävät sanaa nahat - diphtherai tarkoittamaan kirjoja.  Papyrusta oli vaikea saada, ja he käyttävät vuohen tai lampaan nahkaa kirjoittamiseen.
460:  Persiassa kivitaulut korvataan pergamentilla virallisisssa asiakirjoissa.
180:  Pergamentin valmistusta kehitetään, kun kuningas Eumenes II (197-159) Pergamonin kaupungissa joutuu faraon Ptolemaios V papyrusboikotin uhriksi.  Perimätiedon mukaan vientikielto johtuu Aleksandrian kirjaston ja Pergamonin kirjaston (perustaja Eumenes II) kilpailusta.  Pergamenttia ei kuitenkaan keksitä Pergamonissa.  Jo babylonialaiset ja Herodotoksen mukaan joonialaiset kirjoittivat kovetetulle lampaan- ja vuohennahalle.  Tuhkaa ja alunaa on käytetty kauan parkkiaineina.
150 eaa:  Parannetaan pergamenttia.  Pergamenttia valmistetaan vasikan, lampaan, vuohen ja antiloopin vuodasta halkaisemalla vuota.  Vellumissa käytetään koko vuota.  Vuodat liotetaan lipeässä ja kaavitaan sopivan paksuksi, viimeistellään talkilla ja hieromalla hohkakivellä tasaiseksi.  Kirjassa pergamentin karvapuolet ovat vastakkain ja kääntö- eli lihapuolet vastakkain.  Karvapuoli on himmeämpi.  Gutenbergin raamatun pergamenttilaitokseen tarvitaan 300 lampaan- tai vasikannahkaa;  30 kappaleen painokseen 9000 nahkaa.

14-37 jaa:  Roomassa Tiberius suosii pergamentin käyttöä, sillä kirjoitustarvikkeiden kysyntä kasvaa niin, ettei papyrus riitä.  Roomalaiset käyttävät pergamentista sanaa membrane.
500-luku:  Pergamentti syrjäyttää papyruksen.
700-luku:  Eräs käsikirjoitus mainitsee pergamentin valmistuksen reseptin.
711:  Arabit ylittävät Gibraltarin salmen ja valtaavat suuren osan Espanjaa.  Kalifaatin pääkaupungissa Córdobassa he alkavat valmistaa hienoja nahkoja.  Tämän kaupungin mukaan saa nahka saksalaisen nimensä Korduanleder.  Nahkurin ammattikuntia perustetaan pian muualla Euroopassa:  938 Gent, 982 Strassburg, 1134 Quedlingburg, 1120 Freiburg I. Br. ja 1280 Frankfurt a. M.  Paperinvalmistus leviää samaan tapaan Eurooppaan.
900-1000-luvut:  Tunisiassa tehdään käsikirjoituksia lampaan-, vuohen- ja gasellinnahkaiselle pergamentille, koraanisidoksia ja kullattuja koraaneja.  Kuvitetuissa käsikirjoituksissa on kultaisia, sinisiä ja punaisia kuufilaisia kirjoituksia.
1000-1400:  Misteekit valmistavat kirjoitusarkkeja kauriin nahasta.
1100-1200-luvut:  Käsikirjoitusten miniatyyreissä kuvataan pergamentin valmistusta.
1100-luku:  Regensburgissa mainitaan pergamenarius.
1200-luku:  Pergamentin pintaa käsitellään munanvalkuaisella.  Tiedon mainitsee kreikkalainen munkki Maximos Planudes (1260-1310).  Pergamentti on kallista, siitä on ajoittain pulaa, koska ihmiset alkavat syödä lihaa jälleen keväisin.  Siksi usein pergamentin (tai papyruksen) puutteessa raaputetaan teksti pois ja kirjoitetaan uusi teksti.  Kahteen kertaan käytetty pergamentti on palimpsesti (kreikassa palin - uudelleen ja psestos < pseo - hangata).  Niiden vanhempi kirjoitus on tavallisesti mielenkiinnon kohteena.  Esimerkiksi Ciceron De re publica on säilynyt vain palimpsestina.
1500-luvun jälkeen:  Pergamenttia ei juuri käytetä kirjojen painamiseen, paitsi erikoistarkoituksiin.

Paperi Kiinassa -1500

Paperi on ihmiskunnan tärkeimpiä keksintöjä.  Kiinassa suruväki polttaa hautajaisroviolla värikkäitä paperiarkkeja, jotka tuovat vainajan sielulle onnea hänen matkallaan tuonpuoleisessa.

205 eaa -220 jaa:  Kiinassa valmistetaan paperia veteen sekoitetuista kasvikuiduista muun muassa pellavasta Han-dynastian aikana.  Paperi eroaa muista kirjoitusalustoista siten, että jollain menetelmällä irroitetut erilliset kasvikuidut huopautetaan vesiseoksesta verkolla eli viiralla.
187:  Kiinassa Cha-mouh tiedottaa, että keisarinna Heou tuntee paperin.
140-87:  Kiinassa  Wu Tin hallituskaudella Sianin (Xian) lähellä Pa-cchiaossa valmistetaan hamppupaperia.  Haudasta löydetään 1957 yksi 10x10 neliösenttimetrin paperinpala sekä useita pieniä palasia pronssisen peilin taustana.  Ilmeisesti kuitusulppu on levitetty harvasta hamppukankaasta valmistetulle viiralle, jolla paperi on myös kuivattu.  Paperia käytettään käärepaperista talvivaatteisiin.
130:  Riisitärkkelystä käytetään paperin liimaukseen.
100-luku eaa:  Kiinassa valmistetaan karkeasta paperista tekstiilejä.

100 jaa:  Ensimmäinen kiinalainen sanakirja kuvailee, kuinka paperia valmistetaan silkin jäännöskuiduista.  Silkkikangas on liian kallista yleiseksi kirjoitusalustaksi.  Silkinvalmistuksessa syntyvä jätesilkki kerätään ja nuijitaan vedessä.  Saatu florettisilkki käytetään kylmän sään vaatteiksi.  Veteen jää vielä hienoa silkkikuitua, josta valmistetaan paperia.  Se on heikkoa yleiseen käyttöön.
105:  Kiinassa perinteen mukaan hovieunukki Cai Lun (Ts’ai Lun) (75-121) kehittää Lei Yangin alueella paperinvalmistuksen mulperin ja bambun kuoresta sekä ilmoittaa keksinnöstään keisarille.  Kiinassa chih tarkoittaa paperia, mutta myös bambua ja silkkiä.  Japanissa paperia tarkoittaa shi tai kami.  Cai Lunin hyvä paperi on tshai-ho-chih.  Che Ming kirjoittaa, ettei Cai Lun ollut ensimmäinen keksijä keisarin Ho Di (hallitsee 89-105) hallintokaudella.  Varhaisimmat paperilöydökset ovat liki 300 vuotta vanhempia.  Cai Lun lienee aloitteentekijä, jonka mukaan arkkeja tulee valmistaa ensikuiduista eikä lumppukuiduista kuten pellava ja kalaverkot.  Viira valmistetaan bambusäleistä.  Myös silkkilankoja ja eläinten karvoja käytetään viirassa.  Keisarinsa kuoltua Cai Lun tekee itsemurhan myrkyllä.  Paperin keksiminen edistää kirjapainotaidon keksimistä myöhemmin Euroopassa.
109:  Ensimmäinen ajoitettu paperinpala löydetään 1942 Kiinan rajalla vanhasta vartiotornista Quyanissa.  Kiinalaiset alkavat käyttää paperia toiletti- (900-luku), seinä- (1000-luku) ja setelipaperina.  Paperista valmistetaan leijoja, päivän- ja sateenvarjoja, paperileikkauksia ja -taitoksia.  British Museumin hallussa on paperinpala vuodelta 137.
200-luku:  Kiinalainen Shantungissa elänyt Tso Po valmistaa sangen kauniita paperiarkkeja.
266-316:  Jin- (chin-) kauden keramiikkaveistos esittää kahta kirjuria istumassa vastakkain, todennäköisesti korjaus- eli oikaisulukemassa.
300-800:  Kiinassa valmistetaan paperia hampun - ta ma (Cannabis sativa) lisäksi juutista - huang ma (Corchorus capsularis ja olitorius), pellavasta - ya ma (Linum perenne), ramiesta eli kiinanruohosta - chu ma (Boehmeria nivea), rottingista - theng chih tai shan theng (Calamus rotang), paperimulperista - ku chu tai kou (Broussonetia papyrifera), mulperista - sang (Morus alba) ja bambusta (Dendrocalamus strictus).  Valkeaa paperia käytetään ylennys- tai lahjoituskirjoissa sekä anomus- ja rangaistuskirjelmissä, sininen koristaa taolaisen Thai Ching Kungin temppeliin vietyjä uhrilahjoja ja keltaista käytetään keisarillisten käskyjen ja määräysten yhteydessä.
400-600-luvut:  Paperi koetetaan tehdä tushin tai musteen kestäväksi hankaamalla sen pintaan kipsiä ja kuivaa tärkkelystä.  600-luvulla paperi liimataan tärkkelysliisterillä.
600-luku:  Kiinassa käytetään paperirahaa.
650:  Arabien kauppahuone Kantonissa tuottaa paperia Kiinasta.
768:  Kiinalaiset liimaavat paperia tärkkelyksellä.
700:  Paperia aletaan päällystää kipsillä.  Myöhemmin käytetään jäkälästä saatua liimaa tai gelatiinia ja tärkkelystä.
800-luku:  Kiinan keisari Hiang Tsung ottaa paperirahan käyttöön.
875:  Hämmästyneet arabimatkailijat näkevät Kiinassa toilettipaperia.
900-luku:  Kiinassa Tang-kaudella paperinvalmistuksessa käytetään uusia kuituja kuten rottinkipalmua ja uusia tekniikoita kuten irroitettava bambuinen viiraverkko.  Kirjoituspapereita valmistetaan useita laatuja, painomenetelmät kehittyvät ja kirjoja sidotaan.  Aletaan painaa käyntikortteja.  Keisarillisen kirjaston arkistoluetteloissa kirjakopion nimeke on chüa - rulla, eikä enää phien - tabletti.
1024:  Kiinassa käytetään paperirahaa.  Song-dynastian hallitus ottaa haltuunsa pankit, joiden talletustodistuksista tulee virallisia eli maailman ensimmäistä paperirahaa.
1298:  Marco Polo kuvailee paperirahan käyttöä Kiinassa.

Paperin valmistuksen leviäminen -1500

150-luku:  Paperinvalmistus alkaa Itä-Turkestanin Tung-Huangissa.  Varhaisin löydetty dokumentti on päivätty 252.  Tämä on lumppupaperia, joka on mahdollisesti peräisin Intiasta.  Intiassa käytetään 600-luvulta eaa puuvillaa kankaisiin.
200-luvulla paperia tehdään Loulanissa, joka on Tung-Huangista länteen.
250-300-luvut:  Paperia valmistetaan Turfanissa ja Kaochangissa sekä etelässä Nyassa (Niya).
264:  Kirjoitetaan luotettavasti ajoitettu vanhin paperipala, jolla on säilynyt kirjoitusta.  Sen löytää 1901 ruotsalainen tutkimusmatkailija Sven Hedin Lou-lanista.  Paperi on valmistettu hampusta ja lumpusta.
284:  Paperia valmistetaan Indokiinassa ja nykyisen Vietnamin alueella.
300-luku:  Paperinvalmistuksen taito siirtyy Kiinasta Koreaan.  Korean vanhin paperi - maji valmistetaan hampusta.  Kiinasta viedään Japaniin Korean kautta kirjoituksia ja paperia.
610:  Korealainen buddhalaismunkki, lääkäri ja maalari Tamjing (Tam-chhi, Ramjing) tai Doncho (Dokyo) japaniksi tuo paperintekotaidon Japanin hoviin Koryon kuninkaan lähettämänä.  Näin sanotaan 720 kirjassa Nihon shoki - Japanin aikakirjat.  Munkin matka-arkussa on pigmenttejä, sumi-mustetta, vesiratas ja oppia paperinvalmistuksen menetelmistä.  Tamjing osaa valmistaa myös maalareiden väriä ja mustetta.  Aikaisemmin Japaniin tuotiin buddhalaisia kirjoja, joiden paperi on valmistettu silkkiäismarjapuun (Broussonetia papyrifera) kuoresta.  Kehitetään japanilainen paperinvalmistusmenetelmä - nagashizuki.  Japanilaisen käsintehdyn paperin - washi valmistukseen käytetään useita kasvikuituja: taima (hamppu), kodzu tai kozo (paperimulperipuu Broussonetia papyrifera) ja gampi (Wikstroemia canescens ja sikokiana) 800-luvulla, mitsumata 1300-luvulla (Edgeworthia papyrifera) ja ezomatsu (Hokkaidon mäntylaji).  Kuitupuut kerätään puiden pudotettua lehtensä.  Pätkityt rungot höyrytetään,  kuori irroitetaan rungoista ja kuivataan pari päivää.  Kuivatut kuoret liotetaan jälleen ja kuori irroitetaan kuitukerroksesta.  Kuidut kuivataan.  Paperinvalmistuksen alkaessa kuituja liotetaan ja sitten keitetään joko puuntuhkaliuoksessa tai sammutetun kalkin liuoksessa.  Pehmenneet kuidut valkaistaan juoksevassa vedessä ja auringossa - kawa-zarashi.  Kuiduista poistetaan vielä roskat ja silmukohdat käsin - chiri-tori.  Kuitupalloa jauhetaan käsin hankaamalla kivilaatalla tai joko eurooppalaisella hollanterilla tai japanilaisella hollanterilla - naginata, jossa on akseliin kiinnitettyjä sapeleita.  Ennen paperin nostamista vatista - fune kuituseokseen lisätään neriä.  Neri on tororo-aoista (Abelmoschus manihot, Medikus tai Hibiscus manihot) puristettu kasviuute, joka lisää arkkien kestävyyttä ja hidastaa veden valumista viiran - su läpi.  Viira on kiinnitetty puukehikkoon - keta, ja kokonaisuus on suketa tai sugeta.  Japanissa paperista valmistetaan myös viuhkoja, vaatteita, nukkeja, lippuja, lyhtyjä, purjeita ja talojen väliseiniä.
620:  Turfanista löydetty dokumentti mainitsee paperimestarin - chih shih.
650:  Samarkandissa käytetään Kiinasta tuotua paperia.
600-luvun loppu:  Paperinvalmistus leviää Intiaan, Nepaliin, Pakistaniin ja Bangladeshiin.
700:  Japanilainen virkamies ja runoilija Kakinomoto Hitomaro valmistaa erityisen kaunista paperia.
703:  Japanilainen lakikirja Tai-ho-rei mainitsee, että neljä käsityöläistä on saanut tehtäväkseen valmistaa paperia.
706:  Josephus tuo paperin Kiinasta ensi kertaa Mekkaan.
708-794:  Nara-kaudella Japanissa valmistetaan 233 eri tyyppistä paperia yhdeksässä maakunnassa ja Heian-kaudella 794-1185 jo 40 maakunnassa.  700-luvulla perustetaan Heiankyoon eli Kyotoon Zushoryon (kirjaston osasto, jossa säilytetään keisarin kokoelmien kirjoja, piirroksia ja maalauksia) yhteyteen valtion paperipaja - kamiyain taidon levittämiseksi Japanissa ja paperin virallisen tarpeen tyydyttämiseksi.  Japanilaiset alkavat valmistaa koristeellisia papereita.  Koristeaineita ovat ummo - kiille eli katinkulta ja gofun - simpukankuorista tehty jauhe.  Niitä käytetään myös yhdessä.  Mallineella saadaan koristekuvioita paperiin kuten Saga-bon-kirjoihin.  Vesileimaa käytetään koristeena.
751:  Arabialaiset oppivat kiinalaisilta sotavangeilta valmistamaan paperia Samarkandissa.  Arabien ja kiinalaisten välillä käydään taistelu Talas-joen rannalla.  Myytin mukaan arabien vangiksi jää kiinalaisia paperimestareita.  Islamin lain mukaan vankien tulee lunastaa itse itsensä vapaaksi, ja kiinalaiset valitsevat työkseen paperinvalmistuksen.  Mahdollisesti paperia on valmistettu Samarkandissa jo 651.  Paperia valmistetaan pienissä yhteisöissä nimeltä kaghipuras.  Paperi on arabiaksi kaghad, joka tulee kiinasta kogdz - silkkiäispuun kuoresta valmistettu paperi.  Arabit valmistavat paperia pellavasta, hampusta ja lumpuista.  Samarkandin tai khorasaninpaperia myydään Lähi-Idässä.
768:  Tärkkelystä käytetään paperin liimaamiseen.  Aikaisemmin paperin pinta päällystettiin kipsillä.
780:  Japanilainen luettelo käsittää 233 paperilajia.  Kami tarkoittaa paperia ja jumalolentoa.  Kozo oli alunperin kamiso tai kamuso - jumalten vaate tai paperin raaka-aine.
793:  Kalifi Harun al-Rashid (766-809) perustaa kiinalaisten ammattimiesten avulla paperimyllyn Bagdadiin.  Sen valmistama paperi on bagdatikos, jota käytetään kalifin kansliassa.  Vanhin tunnettu arabialaisen paperin näyte on vuodelta 796.  800-luvulla arabit vievät valloitusretkillään paperinvalmistuksen taidon Etu-Aasiaan ja Afrikkaan muun muassa Egyptiin sekä sieltä Espanjaan ja Etelä-Italiaan.  Paperi värjätään lievästi väreillä, joista punainen on elämän ja ilon väri.  Rosan ja saframin värinen sekä kultapulverilla värjätty paperi ovat suosittuja.  Arabiankielen sanasta razmah - kimppu tulee sana riisi.  Damaskoksessa on paperimyllyjä.
800-luku:  Tihamassa ja Sanassa (Jemen) valmistetaan paperia.  Paperimyllyjä perustetaan Persian, Irakin ja Syyrian kaupunkeihin.  Pohjois-Syyriassa Bambycessa (Hierapolis) valmistettu paperi on bambykinos.
806-809:  Japanin keisarin Hei-Jo aikana hallitus pystyttää valtion paperimyllyjä, jotka valmistavat erilaisia papereita.
849:  Vanhin paperille kirjoitettu paavin bulla kirjoitetaan.
866:  Varhaisin tunnettu päivätty arabialainen käsikirjoitus kirjoitetaan paperille.
800-luvun loppu:  Paperin käyttö leviää muslimimaailman läntisiin osiin.  Tältä ajalta on säilynyt vanhimmat arabialaiset käsikirjoitukset paperilla.
900-luku:  Korealaiset alkavat valmistaa paperia silkkiäismarjapuusta - taknamu.
900-luvun alku:  Egyptistä El-Fayyumista on löydetty painetun koraanin pala, joka ajoittuu 900-luvun alkuun.  Egyptissä valmistetaan paperia, joka alkaa syrjäyttää papyruksen.
900:  Espanjassa käytetään paperia.  Córdobalainen runoilija Ibn Abd Rabbihi kuvailee kirjassaan, millainen kirjoitusruoko on sopivin pergamentille, papyrukselle ja paperille.  Ruokokynä on arabiaksi qalam, joka tulee kreikasta kalamos.
985:  Damaskoksessa valmistetaan Damaskos-paperia - charta damascena.  Damaskoksesta toimitetaan paperia Bysanttiin ja muualle Eurooppaan.  Täbrisissä valmistetaan paperia.
986:  Arabit käyttävät paperin liimaamiseen ja täyttämiseen vehnätärkkelystä.
900-luvun loppu: Kairossa valmistetaan paperia.  900-luvulla paperi syrjäyttää pergamentin, ja papyruksen valmistus Egyptissä lakkaa.  Al-Mas’udi kirjoittaa 956 Egyptin papyruksesta, mutta al-Muqaddasi ei 980-luvulla mainitse papyrusta Egyptin vientitavaroiden joukossa.
1000-luku:  Korealaiset alkavat viedä paperia Kiinaan.
1000-luku:  Emiiri Mu’izz ibn Badis (1007-61) kirjoittaa paperinvalmistuksesta tutkielman Umdat al-Kuttab wa-’uddat dhawi al-albab - Kirjanoppineen kirjoituspohja ja hänen älynsä instrumentti.  Hän kuvailee paperinvalmistusta hamppuköydestä kalkkiliemessä, viiran valmistuksen, paperin liimaamisen vehnä- tai riisitärkkelyksellä sekä paperin värjäämisen antiikkiseksi joko sahramilla tai viikunaliemellä.  Lumput pehmennetään myös joko mädättämällä tai hauduttamalla puuntuhkaliuoksessa.
1013:  Japanissa huomataan, että jätepaperista pystytään valmistamaan kelvollisia arkkeja.  Uusiopaperi on kamiya-gami - paperikaupan paperi.  Todennäköisesti japanilaiset saivat tämänkin tiedon kiinalaisilta.  Vanhoja kirjoja ja käsikirjoituksia jauhetaan uudelleen käytettäväksi.
1035:  Persialainen Nasiri Khosrau hämmästyy, kun Kairossa kauppiaat käärivät monenlaisia tavaroitaan paperiin.
1040:  Tripolissa valmistetaan paperia.
1052:  Bysantissa keisari Konstantinus Monomachos kirjoittaa paperille bullan Athos-vuoren luostariin.
1000-luvun loppu:  Kreikassa keisarinna Irene on tallentanut tiedon paperin käytöstä.  Paperi on todennäköisesti tuotu Aasiasta.  Paperin käyttö kreikkalaisissa käsikirjoituksissa tunnetaan varmasti 1200-luvun puolivälistä.
1100-luku:  Korean hallitus kannustaa paperinvalmistusta asettamalla hallinnollisen toimiston - chiso edistämään silkkiäismarjapuupaperin valmistusta.  Myöhemmin paperinvalmistuksen tekniikka paranee, joka johtaa perinteiseen korealaiseen paperiin - hanji.
1100-luvulle saakka:  Arabialaiset käyttävät paperin ohella papyrusta ja pergamenttia.
1100:  Marokon Fezissa valmistetaan paperia.  Taito tulee Kairon kautta.  Kaupungissa on 400 paperimyllyä, jotka tuhoutuvat 1221-39 nälänhädän ja kapinoiden aikana.
1100:  Konstantinopolissa käytetään paperia.
1109:  Sisiliassa käytetään paperia, joka tulee Levantesta.
1135:  Abotti Petrus Venerabilis tuntee lumppupaperin.
1140:  Egyptissä muumioilta riisutaan käärinliinat ja niistä tehdään paperia.
1150:  Espanjassa valmistetaan paperia.
1418-50:  Koreassa kuningas Sejong perustaa erikoistoimiston huolehtimaan paperinvalmistuksesta.  Vartiojoukot varustetaan paperihaarniskalla - chigap.  Kerroksittain liimattu paperi käsitellään vedenpitäväksi.  Haarniska suojaa kylmältä ja kestää aseiden pistoja ja viiltoja.  Paperia kierrätetään.  Vanhoista kirjoista ja muusta käytetystä paperista tehdään paperia seinien vuorausta varten.  Chido kibop -tekniikassa paperipaloja liotetaan liimavedessä, liimataan päällekkäin ja muotoillaan halutuksi esineeksi kuten maljoja kansineen, astioita kuten korit, neulalaatikot ja kampakotelot.  Kun paperia liimataan bambu- tai puukehikon päälle kerroksittain, saadaan vaatekaappeja ja matkakirstuja.  Niihin käytetään värillistä paperia.  Usein värillisestä paperista leikataan perhosia, lepakoita, kaksi kiinalaista merkkiä tarkoittaen onnellisuutta tai buddhalainen hakaristi, joka tuottaa onnea.  Useimmat paperiteokset lakataan.

Paperin valmistus Euroopassa -1500

800-luvun loppu:  Italiassa ja Kreikassa lienee paperimyllyjä.
1009:  Euroopan vanhin tunnettu paperi on eräs asiakirja Escorialissa.  Erään tiedon mukaan paperin valmistus alkaa Xátivassa.
1050:  Espanjassa valmistettaneen puuvillasta paperia.  Eräiden tietojen mukaan näihin aikoihin paperin valmistus alkaa Xátivassa, toisten mukaan 1144.  Arabien paperimyllyjä perustetaan Espanjassa Sevillassa ja Córdobassa, jossa valmistetaan yleisesti warag- (al warag - paperintekijä) tai khagad-paperia.
1074:  Ensimmäinen tieto paperinvalmistuksesta Xátivassa.
1100-luku:  Venetsiassa ja Genovassa käytetään paperirahaa.
1100-luku:  Italian Fabrianossa valmistettaneen paperia.
1101:  Palermon arkistossa säilytetään Italian vanhinta tunnettua paperista asiakirjaa.  Se on Sisilian kuninkaan Roger I (1031-1101) asiakirja, jonka Roger II (1093-1154) jäljennyttää 1145 pergamentille.  Myöhemmin muut Sisilian kuninkaat käyttävät paperia.
1102:  Roger II myöntää Euroopan ensimmäisen paperinvalmistuksen erioikeuden.
1109:  Sisiliassa kirjoitetaan ensimmäinen eurooppalainen tunnettu käsikirjoitus paperille arabiaksi ja kreikaksi.
1135:  Clunyn apotti Petrus Venerabilis kirjoittaa teoksessaan Tractus contra Judeos (1122-50) Toledon elämän oloista.  Hän mainitsee, että eräs kirja on tehty vanhojen vaatteiden silpusta eli lumpuista - ex rasuris veterum pannorum.  Espanjalainen Antonio Rovira kuvaa lumppujen lajittelua ja käsittelyä paperinvalmistamista varten teoksessaan Relación y Constitución del Molino Papelero, situado en el término de St. Pere de Riudebitles, del corregimiento de Vilafranca del Penedés, en el Principado de Cataluña.
1144:  San Felipe mainitsee Valenciassa, että paperimylly toimii Xátivassa Espanjassa.
1147:  Legendan mukaan vangiksi otettu ristiretkeläinen palaa muassaan paperinvalmistuksen taito.
1150:  El-Edrisi sanoo, että Espanjan Xátivassa Valencian lähellä valmistetaan paperia puuvillasta.
1154:  Genovassa on säilynyt notaarin Johannes Scriba luettelo paperilla.
1160:  Ensimmäinen tieto siitä, että Kataloniassa valmistetaan paperia.
1189:  Etelä-Ranskan Heraultiin pystytetään paperimylly.
1200-luku:  Euroopassa paperi alkaa syrjäyttää pergamenttia.
1210:  Genovan seudulla aletaan valmistaa paperia.
1216-22:  Näihin aikoihin Narbonnen herttuan ja Toulousen kreivin Raymondin poika Raymond kirjoittaa paperisen kirjeen Englannin kuninkaalle Henry III.
1220:  Fredrik II kieltää Napolin, Sorrenton ja Amalfin hovia käyttämästä tavallista paperia julkisissa asiakirjoissa.  Italiaan tuodaan paperia Arabian kaupungista El-Mambig - Bamdyke, jonka paperia kutsutaan nimellä bambagina.
1225-28:  Venetsiassa kirja Liber plegiorum on valmistettu karkealle paperille.  Sitä säilytetään Stato della Serenissiman arkistossa.
1228:  Fredrik II lähettää paperisen asiakirjan Goessin nunnille Styriaan eli Steiermarkiin.
1231:  Fredrik II kieltää laissaan Constitutiones Regni Siciliae paperin käytön notariaatin asiakirjoissa, ja samoin 1236 Paduan kaupungin asetuksessa.
1235:  Genovan notaari Giannireo di Prendono myöntää asiapaperissaan Gualterius Englesiukselle luvan tehdä paperia yhdessä Menso di Luccan kanssa.
1238:  Valencian kuningaskunnan valloituksen jälkeen Jaime I antaa suojelua sikäläisille paperinvalmistajille.
1246:  Saksan vanhin tunnettu paperille kirjoitettu asiakirja on italialaista paperia.
1253:  Genovassa mainitaan paperikauppias Symonetus de Clavaro.
1255:  Italiassa Genovaan pystytetään paperimylly.  Mahdollisesti 1235 Ligurian rannikolla valmistetaan paperia.  Italian paperi - carta tulee latinasta charta, joka johtuu kreikasta cartes (nykyään harti).  Sen alkuperä on tuntematon, mutta sillä tarkoitettiin papyrusta - charta papyri, jolle kirjoitetaan.
1255:  Lännessä kirjoitetaan ensimmäinen kreikankielinen kirja paperille.
1256:  Italiassa Folignossa on paperimylly.
1263:  Kuninkaan Alfonso X laeissa viitataan vaatepergamenttiin, joka kuvaa hyvin paperia.  Espanjassa erotetaan pergamo de pano - lumppupaperi ja pergamo de cuero - pergamentti.
1268:  Italiassa Fabrianossa valmistetaan paperia Anconassa ja Amalfissa.  Paperi liimataan kasviliimalla.  Huomataan, että pergamentin tasoittamiseen käytetyllä sandarakkipihkalla (Thuja articulata) kiillottamalla voidaan paperin pinta tehdä mustetta imemättömäksi.  Ensimmäinen tiedetyn valmistajan tunnettu vesileima on 1293-94 tämän myllyn paperissa.  Tahaton vesileima syntyy esimerkiksi paperintekijän käsistä tippuvista vesipisaroista.  Italialaiset rakentavat vesipyörän käyttämän monivasaraisen tamppilaitoksen kuitujen hajottamiseen.
1268:  Italiassa piispa Aurelio Zonghi mainitsee asiakirjassaan pergamentin ja paperin hankkimisesta.
1275:  Italiassa paperia aletaan liimata eläinliimalla.
1276:  Italiassa Montefanossa toimii paperimylly.
1279:  Kastiliasta Alfons X lähettää Espanjassa valmistetulle paperille kirjoitettuja kirjeitä Englannin kuninkaalle Edward I.
1282:  Ensimmäinen tunnettu eurooppalainen vesileima on Italiassa Bolognassa valmistetussa arkissa, jossa on croix grecque - kreikkalainen risti, jonka päissä ja keskellä on ympyrä.  Vesileima juontuu latinasta charta signum, joka Italiassa muuntuu muotoon marca d’aqua ja Espanjassa marca de agua.  Näistä se käännetään englanniksi watermark, saksaksi Wasserzeichen.  Ranskalaiset kääntävät merkityksen marque d’eau myöhemmin muotoon filigrane, jonka myös espanjalaiset omaksuvat - filigrana.  Vesileima sijaitsee yleensä arkin toisen puoliskon keskellä.
1285:  Vesileiman kuvion lisäksi alkavat paperintekijän nimikirjaimet yleistyä vesileimassa.
1294:  Fabrianossa Anconassa aletaan paperia liimata eläinliimalla.
1200-luvun loppu:  Venetsiassa saksalaisten kauppatalo Fondaco dei tedeschi välittää myös paperia Saksaan.
1200- ja 1300-luvun vaihde:  Paperintekijän nimi alkaa ilmestyä vesileimaan.  Näin tekee mestari Puzoli.
1300-luvun alku:  British Museumissa säilytetään vanhaa käsikirjoitusta, joka sisältää italialaisen astronomisen kirjoituksen erinomaisella paperilla.
1308:  Fabrianolainen paperintekijä Andruzo laittaa nimensä vesileimaksi.
1308-13:  Keisarin Henry VII luettelo kirjoitetaan karkealle paperille.  Sitä säilytetään Turinissa.
1309:  Englannissa Lyme Regis-tuomioistuimen asiakirjat ja luettelot kirjoitetaan karkealle paperille, joka on Espanjassa käytetyn tapaista.  Oxfordissa Mertonin oppilaitoksessa luettelot kirjoitetaan 1310 paperille, jota on hankittu pro registro.  Paperin käyttö on Englannissa yleistä 1300-luvun alussa.
1312:  Italian Fanossa käytetään kruunua vesileimana.
1320:  Kölniin perustetaan paperimylly.  Samoihin aikoihin Mainzissa alkaa paperimylly toimintansa.
1321: Itävallassa Jan der Turs perustaa paperimyllyn Leesdorfiin Badeniin.
1324:  Saksassa sanotaan valmistettavan paperia veljesten Holbayn paperimyllyssä.
1326:  Ranskassa toimii paperimylly Ambertissa Auvergnessa.  Kunnostettu mylly on edelleen toiminnassa nimellä Richard de Bas.
1337:  Euroopassa paperi aletaan yleisesti liimata gelatiinilla, jota saadaan keittämällä teurasjätteitä tai pergamentin palasia.  Paperi kastetaan kuumaan gelatiiniliuokseen.
1338:  Ranskassa Troyesissa aletaan valmistaa paperia.
1340:  Italian Paduaan perustetaan paperimylly.  Niitä pystytetään myöhemmin Trevisoon, Firenzeen, Parmaan, Milanoon, Venetsiaan ja muille alueille.
1350:  Italialainen Perugian yliopiston Bartholus de Sassoferato mainitsee heraldiikan kirjassaan vesileiman kappaleessa de signis quibis utuntur fabricatores chartarum de papyro.  Hän kuvaa Anconan vesileimaa.
1354:  Pariisin Essonnesiin perustetaan paperimylly.
1366:  Venetsian kaupunginraati antaa määräyksen, että kotoinen lumppu käytetään vain kotoisen paperin valmistukseen.
1374:  Tuntematon firenzeläinen pystyttää paperimyllyn Carpentrasiin.
1376:  Ranskan Saint Cloudiin pystytetään paperimylly.
1386:  Mainzin yliopisto antaa paperikauppiaille samat oikeudet kuin ylioppilailla on.
1389:  Saksassa kauppias ja raatimies Ulman Stromer (Stromeyer) perustaa paperimyllyn Gleismühle muuntamalla viljamyllyä ja alkaa valmistaa paperia Nürnbergin porttien edustalla.  Se toimii 1463 saakka.  Michael Wolgemut  kuvaa 1493 puupiirroksessaan myllyn Hartmann Schedelin maailmankronikassa.  Eurooppalaiset paperiarkit valmistetaan pellavalumpuista.  Stromer palkkaa veljekset Francesco (Franciscus) ja Marco (Marcus) di Marchio Lombardiasta paperintekijöiksi.  Paperimassaa sisältävä puuallas eli vatti on kylmä, mutta 1600-luvulla kehitetään vatin lämmitin.  Vatmanni nostaa viiramuotilla paperimassaa.  Kuutsaaja irroittaa paperin huovalle.  Paperi- ja huopapino puristetaan veden poistamiseksi.  Leimanni irroittaa paperiarkin huovasta puristamisen jälkeen.  Pelkästään paperiarkeista koostuva nippu prässätään uudestaan.  Pino niputetaan uudelleen päinvastaisessa järjestyksessä ja prässätään jälleen.  Useiden puristusten jälkeen arkit kuivataan neljän tai viiden arkin nipuissa, jotta paperit eivät käpristy niin pahasti kuin yksitellen kuivattaessa.  Kuivat paperiarkit upotetaan yksitellen luuliimaan, jota valmistetaan kavioista, kylkiluista ja sarvista.  Kuivatut arkit kiilloitetaan sileällä kivellä.  Luuliima muodostaa kovan, läpinäkyvän ja läpäisemättömän pinnan, joka sopii sulkakynällä musteella kirjoittamiseen.  Tälle paperille painamiseksi on kehitettävä kirjapainopuristin tai -prässi.
1394:  Milanossa on paperikauppa.
1398:  Meissenin maakreivi Wilhelm I myöntää Saksissa paperinvalmistuksen erioikeuden Chemnitzin benediktiiniläisluostarille.
1400-luku:  Arabit tuottavat frankki-paperia Italiasta.  Arabien vaikutuksesta on jäänyt papeririisiä merkitsevä sana: arabiassa rismah - paketti, käärö, espanjaksi rezma tai resma, italiaksi risma, saksaksi Ries, hollanniksi riem, englanniksi reme tai ream ja ranskaksi rayme tai rame.  Paperinvalmistuksesta kehittyy arvostettu teollisuuden haara.
1400-luku:  Seuraavia paperiarkin kokoja on käytössä: 70x50 neliösenttimetriä forma regalis - kuninkaallinen koko; 60x41,5; 50x30 ja 43x30,5.
1400-luvun alku:  Saksassa aletaan käyttää vesileimaa.  Niitä on 1800 mennessä yli 200 000 erilaista ja Euroopassa yli miljoona vesileimaa.
1402:  Saksassa Ravensburgissa aletaan valmistaa paperia.  Stängly Papirer saa porvarioikeudet.  Mainitaan 1407 paperintekijät Cunrat, Peter ja Stengeli.
1407:  Belgiassa valmistetaan paperia.
1408:  Saksassa Strassburgiin pystytetään paperimylly.
1411:  Sveitsissä Freiburgin (Fribourg) lähellä Marlyssä jauhaa paperimylly.
1421:  Heinrich Solings valmistaa paperia Schönkampissa (Schonencamp) Curaussa Lyypekin lähellä.
1428:  Hollannin nykyisellä alueella Gennepissä saa Wilhelm von Nymwegen luvan pystyttää paperimylly.
1431:  Hampuri ja Lyypekki toimittavat lumppua Lüneburgissa olevaan paperimyllyyn.
1432:  Sveitsissä Freiburgin lähellä Belfauxissa alkaa paperimylly toimia.
1440:  Sveitsissä Hans Halbysen perustaa paperimyllyn Baseliin St Albaniin.  Hänellä on yhdeksän renkiä ja piikaa, joista useimmat ovat italialaisia.  Baselista tulee paperinvalmistuksen keskus.  Siellä toimii 1576 seitsemän paperimyllyä, joiden paperia viedään Rheinin alueelle.
1440:  Strassburg mainitaan paperipaikkana, jossa valmistetaan ja myydään paperia.
1450:  Italialainen paperinvalmistajaperhe Galliziani asettuu Baseliin.
1450:  Gutenbergin raamattuun tarvitaan 54 000 paperiarkkia, jos painos on 165 kappaletta.  Kirjapainotaidon myötä paperinkulutus alkaa kasvaa.
1450:  Saksankielisellä alueella on kymmenkunta paperimyllyä.
1459:  Müncheniläinen patriisi Balthasar Pötschner rakentaa paperimyllyn ob der Au, jota paperimylläri Wolfgang Sorg hoitaa.
1459:  Paperimestari Honold mainitaan Oberbeuronissa.
1460:  Sveitsissä Bernin lähelle perustetaan paperimylly.
1460:  Saksa: Wartenfels ja Augsburg.
1460:  Ruotsissa Vadstenan abbedissa tilaa Lyypekistä paperia.  Liikeystävä lähettää hänelle lombardialaista paperia terveisin, että se on parasta, mitä Lyypekistä saa.
1465:  Imupaperia aletaan käyttää.
1466:  Paperinvalmistaja Jaggi, joka ostaa lombardialaisen Antonio de Novaran Bernin laaksoon perustaman paperimyllyn, saa Bernin raadilta yksinoikeuden kerätä lumppuja.
1468:  Saksassa Kempteniin pystytetään paperimylly.
1469:  Itävallassa St Pölteniin perustetaan paperimylly Nemtschi hadermul.
1469:  Saksa: Ulm/Söflingen.
1470-luku: Paperi on halpaa Venetsiassa.
1471:  Vesileimojen perusteella Reutlingenissä toimii paperimylly.
1472:  Sveitsissä Zürichin lähelle pystytetään paperimylly.
1473:  Danzigissa eli Gdanskissa ryhdytään valmistamaan paperia.  Kaupungin kassan kirjanpidossa on vuotuinen paperimyllyn vesivuokra.
1477:  Sveitsissä Serrieresissä aletaan valmistaa paperia.
1477:  Ludwig Wyssgärtner nuorempi valmistaa viiramuotteja Reutlingenin paperimyllylle ja ympäristön paperinvalmistajille.
1479:  Foolscap-vesileima esiintynee ensi kerran. Siinä on narrinhiippa ja kellot tai narrinkaapu - fool's cap and bells.
1480:  Saksa: Schrobenhausen.
1482:  Ettlingenin paperimylly kuuluu Badenin maakreiville.
1483:  Saksa: Offenburg.
1485:  Saksissa Weisseritziin perustetaan paperimylly hovinpidon ja kanslian tarpeisiin herttuan Albrecht Rohkea aikana.
1489:  Conrat Loscher perustaa paperimyllyn Landshutiin Isarin rannalle.  Ensimmäinen paperintekijä on Michel Walh (Welsch) verokirjojen 1491 mukaan.
1490:  Kaupunginraati pystyttää paperimyllyn Breslauhun.
1491:  Pradnik Czerwonyyn  Krakovan lähelle perustetaan paperimylly.
1491:  Michael Peuth asettuu Sleesiaan Schweidnitziin.
1492:  Keisarillinen hovikirjanpainaja Schönsperger omistaa Augsburgissa paperimyllyn.
1494:  Englannissa John Tate nuorempi pystyttää paperimyllyn Stevenagen lähelle Hertfordshireen.  Tämä mainitaan Wynken de Worden 1495 painamassa kirjassa.  Mylly toimii 1499 saakka.
1495:  Alsassilanen Frederic Schilling eli Szyling perustaa paperimyllyn Pradnik Duchackiin.
1498:  Paperimylly perustetaan Itävaltaan Wiener Neustadtiin.
1499:  Saksalainen paperintekijä alkaa valmistaa paperia Böömin Trautenaussa.
1400-luvun loppu:  Caspar Hochfederillä on Krakovassa paperimylly.
1500:  Vesileima alkaa ilmaista paperin laatua ja pian arkkikokoa.
1500:  Saksassa on 25-50 paperimyllyä.  Ne eivät riitä tuottamaan paperia noin sadalle kirjapainolle.
1500:  Euroopan jokaisessa suurehkossa kaupungissa on paperimylly.
1500:  Portugalilainen laivaston komentaja Álvares Cabral saapuu Brasiliaan nykyiseen Bahiaan.  Siellä asukkaat vaihtavat jousia paperiarkkeihin tai mihin tahansa.