Painomenetelmät 1501-1795        

Kohopaino 1501-1795

1500-luvun alku:  Kreikassa kiertelevät juutalaiset painavat pieniä painotöitä.

1500-luku:  Monet kirjojen keräilijät halveksivat kirjapainotaitoa, joka heidän mielestään oli barbaarien keksimä eräässä Saksan kaupungissa.  Frederick Urbinossaa hävettäisi olla yhdenkään tuommoisen painetun kirjan omistaja.

1501-50:  Etelä-Saksa ja Italia ovat johtavia kirjapainotaidon keskuksia.

1501:  Epävarman tiedon mukaan Peter Schöfferin painossa käytetään vahakynttilöiden nokea painovärin valmistukseen.

1504:  Ottaviano Petrucci painaa nuotit ja viivat erikseen.  Hän käytti 1501 irrallisia nuottimerkkejä.

1507:  Kirjanpainaja Josse Bade käyttää painajanmerkkinään kuvaa, jossa on painajat työssään painokoneella.

1509:  Eräästä englantilaisesta painosta ovat vanhimmat tunnetut Euroopassa painettujen paperitapettien jäännökset.

1515:  Antoine Vincent alkaa valmistaa painoväriä yrityksessään Lyonissa.

1515:  Jacobus De Bredan painajanmerkissä Deventerissä on painokone.

1516:  Vanhin tunnettu kuva paino- ja väripallokisälleistä on kirjassa Hortulus animae, jonka Johann Schöffer painaa Mainzissa.

1520:  Jodocus Badiuksen kirjapainon sisäkuvaa ja painokonetta esittävässä puuleikkauksessa on todellisuuden tuntua.

1520:  Lucas Cranach vanhempi kaivertaa kirjan nimiösivun reunakuvan Johann Grünenbergin painossa.  Kuvassa näkyy painokone sekä paino- ja väripallomestarit.

1525:  Albrecht Dürer piirtää painokoneen kuvan.  Sen mukaan rakennetaan painokone Mainzin Gutenberg-museoon.

1525:  P Haultin painaa Pariisissa nuotit samalla kertaa viivaston kanssa.

1540:  Reimsiläinen kirjakauppias ja kirjansitoja Noel Guyton velvoitetaan opettamaan 14-vuotiaalle oppilaalle Guilleme Plumion ammattinsa ja painovärin valmistus.

1541:  Kirjapaino on teoksen Re chalcographiae inventione... Cum Privilegio Caesareo MDXLI kuvassa.

1544:  Sebastian Münsterin Baselissa painetussa teoksessa Kosmographie on puupiirros Die Erfindung des Buchdrucks - Kirjanpainamisen keksiminen.

1548:  Zürichissä Froschauer painaa teoksen Stumpff, Schweizer Chronik, jossa esitetään painokoneen rakenne ja toiminta.

1548:  Lontoolaisen kirjanpainajan Anthony Scoloker painajan merkissä näkyy painokoneen taustalla kirjakkeenvalaja ja T-muotoinen tanko, jolla nostellaan paperiarkkeja.

1550:  Nürnbergiläinen ruuvintekijä Leonhard Danner valmistaa metallisen ruuvin painokoneeseen puisen sijaan.

1550 -1600:  Alankomaat ovat johtava kirjapainotaidon keskus.

1554:  Lyonissa työskentelee Johan Odet, jota sanotaan painovärinvalmistajaksi.

1561:  Ranskalaisen kirjansitojan Christopher Plantinin (-1589) kirjapainossa Officina Plantiniana Antverpiensis on neljä painokonetta, mikä on harvinaista tähän aikaan.  Plantinin  motto on Labore et Constantia.  Hänellä on 1566 jo seitsemän painokonetta ja 33 painajaa, latojaa ja korjaajaa.  Painokoneita on 1574 peräti 16 ja pysyvää henkilökuntaa noin 80.  Tusinoittain ammattimiehiä toimii Plantinin alihankkijoina kuten kirjainten leikkaajia, kirjakevalajia, paperin ja pergamentin toimittajia, kirjasitojia, puu- ja kuparipiirrosten kaivertajia.  Plantinin kirjanpito näyttää 1566 rajusti punaista, sillä myymiensä kirjojen arvosta hän saa kassaan vain kolmasosan.   Hänen täytyy ottaa lainaa.  Monet kirjanpainajat tekevät konkurssin kuten itse Gutenberg teki.  Officina Plantinianan työntekijät työskentelevät aamukuudesta ilta kahdeksaan.  Heillä on kolme puolen tunnin taukoa, joten varsinainen työaika on 12,5 tuntia.  Saadakseen normaalipalkkansa painajan tulee painaa arkki 10-15 sekunnin aikana eli 2500 painatusta päivässä ottaen huomioon painamisen valmistelutyöt.

1573:  Painetaan 2000-3600 painatusta 15 tunnin työpäivässä, korkeintaan 240 painatusta tunnissa eli 120 toiselta puolelta painettua arkkia, sillä painimella voi painaa puoli arkkia kerrallaan.

1574:  Kalenterikivet on ensimmäinen tunnettu onnistunut kohosyövytys kivelle Klosternenburgissa Wienin lähellä.  Toiset kivet ovat vuodelta 1580.

1575:  Johannes Stradanus (1529-1605) kaivertaa kuparipiirroksen kirjapainosta.  Kuvassa on kaksi painokonetta ja latomo.

1586:  Ruotsissa A Gutterwitzin kirjapainossa painetaan virsikirjaan nuotit ja viivasto samaan aikaan.

1586:  Jost Amman kaivertaa puupiirroksen kirjanpainajasta teoksessa Ständebuch, säkeet Hans Sachs, Sigismund Feyerabend, Frankfurt am Main.

1598:  Frankfurtissa kirjanpainajan työaika on kello 4-21.  Tähän sisältyvät tauot.

1600-luku:  Paperitapetit painetaan ja maalataan siten, että kuvioiden ääriviivat painetaan, jonka jälkeen kuviot väritetään käsin.  Painaminen tapahtuu puusta leikatulla painokehilöllä.

1607:  Teoksessa Vittorio Zonca, Novo teatro, Padua on Torchio per stampari libri eli painokone.  Kuva on ensimmäisiä, jossa painokoneen osat on esitetty erillisinä.

1618:  Leopold Fuhrmannin kirjainnäytteen nimiösivulla on kirjapainon kuva.

1620:  Amsterdamissa kuuluisa hollantilainen kartanpainaja Willem Janszoon Blaeu (Blaew) (1571-1638) ottaa käytäntöön joustavan liitoksen kuperalla metallilevyllä ruuvin ja tiikelin välillä.  Tämä parantaa huomattavasti puista painokonetta.  Moxon ylistää 1683 keksintöä kirjassaan Mechanick Exercises.

1628:  Hollannissa ilmestyy Samuel Ampsingin Haarlemin kuvaus, jossa on puisen painokoneen kuva.

1631:  Tarton akateemisella kirjapainolla on Johann Vogelin aikana vain yksi painin.

1635:  Uppsalan akatemian kirjanpainajamestari Eskil Mattson toimittaa Vesteråsiin painimen, jossa on osat 1) tammiset kehykset, 2) mäntyinen huippuansas, 3) valtaruuvi ja kaljo (galgan), 4) kanta ja messinkimutteri, 5) suuri messinkiruuvi ja pyssy, 6) diigeli ynnä tappi ja pannu, 7) messinkialusta, 8) tammiset kärryt, 9) tamminen siirtolauta (kengitetty ylä- ja alapuolelta, 10) bengeli, 11) dekkeli ja remmika (pieni kehys), 12) hihna ruuveineen ja 13) neljä ruuvia diigelissä.

1639:  Münsterin katedraalin tuomiorovasti Bernard von Mallinckrodt esittää Kölnissä painetussa traktaatissaan De ortu et progressu artis typographicae käsitteen prima typographiae incunabula - ensimmäiset kehtopainatteet.

1640:  Teoksessa Jubilaeum typographorum Lipsiensium, oder zweyhundert-jähriges BuchdruckerJubelFest, Leipzig on kirjapainon sisäkuva.

1645:  Englannissa kuninkaan painaja Robert Barker kuolee vankilassa, jossa on viettänyt 10 vuotta velkojensa vuoksi.  Hänen syntinen raamattunsa Wicked Bible 1631 jouduttiin keräämään kaupoista ja polttamaan, sillä seitsemännestä käskystä puuttuu sana not - älä.

1650-luku:  Alankomaissa käytetään Stuiver-postileimaa.

1661:  Englannin pääpostimestari Henry Bishop ottaa käyttöön pieniä postileimoja, jotka osoittavat päivämäärän.  Nämä pysyvät käytössä 26 vuotta.

1671:  Piispa Gezelius syyttää Pietari Hansonia siitä, että tämä käyttää kirjapainossa tallirenkejään painamiseen ja pallojen vetämiseen.

1675:  Strängnäsin tuomiokirkon kirjapainolla on kaksi paininta, joista vain toinen on täydellinen.

1676:  Nürnbergissä Abraham von Werdt kaivertaa kuvan painokoneesta.

1678:  Royal Society of London kutsuu Joseph Moxonin jäsenekseen.  Hän on ensimmäinen, joka englanninkielellä julkaisee kuvitetun teoksen kirjapainotaidon ja kirjakevalajan tekniikasta.

1679:  Kirjapainon kuva on teoksessa Jacob Redinger, Neuauffgesetztes Formatbüchlein, Frankfurt am Main.

1680:  Englantilainen William Dockwra käyttää kolmioleimaa etukäteen maksetusta postikuljetuksesta.

1681:  Franfurtilainen Anthaeus kirjoittaa kirjassa Wahrhaftigen Historie von Erfindung der Buchdruckerkunst, että Fust valmisti painoväriä vernissasta ja pihkaisista puista polttamalla saadusta nokimustasta.

1683:  Englantilainen Joseph Moxon (1627-1700)  julkaisee Lontoossa teoksen Mechanick Exercises, or the Doctrine of Handy-Works, jonka toinen osa typografinen ammattikirja Mechanick Exercises on the Whole Art of Printing on ensimmäinen painajan käsikirja.  Teoksen avulla voi opetella painamisen tekniikkaa.  Kirjassa esitetään myös latojan kastien sijoittelu.

1683:  Riian kaupunginkirjapainolla on kaksi paininta, mutta toinen on käyttöön kelpaamaton.

1686:  Turun akatemian kirjapaino saa uuden painimen.  Vanhan painimen jalusta on rikki ja puinen diigeli halki.  Uusi diigeli olisi tehtävä malmista, mutta Wall joutuu tyytymään tammiseen diigeliin tai lupaukseen siitä.

1689:  Kuninkaallisessa kirjapainossa Tukholmassa on kaksi heikkoa paininta.

1690:  Mainzin kaupunginkirjastossa on käsikirjoitus, jossa esitetään painoväriresepti.  Pyökin hiiltä hienonnetaa ja jauhetaan kivillä.  Pellavaöljyä keitetään, kunnes se on sopivan paksua, ja hiilipöly sekoitetaan siihen.

1691:  Tukholmassa Keyser II sanoo kirjainnäytteessään painossaan olevan yhdeksän painokonetta, mutta ilmeisesti niistä vain neljää käytetään säännöllisesti.  Muut ovat 1694 tarkastuksessa käyttämättä tai osaksi purettuna.

1694:  Tukholmassa Burchardin painon neljästä painimesta kahta ei ole koskaan käytetty.

1695:  Nicolas de l'Armessin tekee Pariisissa kuparipiirroksen, joka esittää vaeltavaa kirjanpainajaa Habit d'Imprimeur en Lettres.

1695:  Ranskassa Bauvaisissa käytetään postileimaa, jossa on paikannimi.  Postileima otetaan käyttöön: Tallinna ja Pärnu 1708, Tukholma 1700-luvun alku, Saksa 1731, Tanska 1797, Suomi 1812 ja Norja 1830.

1700-luku:  Nopea painaja painaa 400-450 vedosta tunnissa, ja tavallinen painaja 250 vedosta.  Ottaen huomioon, että arkin toinenkin puoli painetaan, päivän työtulos on noin tuhat arkkia tai 2000 painatusta.  Königin höyrykäyttöinen pikapainokone 1810 painaa 800 arkkia tunnissa.

1700-luku:  Ruotsissa valmistetaan painettua paperitapettia.

1700-50:  Ranska on johtava kirjapainotaidon keskus.

1700:  Berliiniläinen Ulrich Liebpert kutsuu itseään kuninkaalliseksi Preussin hovipainajaksi, vaikka Preussi ei vielä ole kuningaskunta.

1701:  Francis Burgesin vihkonen Some Observations on the Use and Origin of the Noble Art and Mystery of Printing painetaan Norwichissä.

1704:  Turun akatemian painimen diigeli ja alusta ovat rikki.  Gezeliuksen painosta lainataan malminen alusta, jonka paino saa pitää pakoon 1713 asti.

1707:  Ranskalainen kirjanpainaja Prosper Marchand lähtee Pariisista Haagiin, koska on kääntynyt protestantismiin.  Siellä hän julkaisee teoksen Histoire de l’origine et des premiers progrès de l’imprimerie (Pierre Paupie, Haag 1740).

1721:  Johann Heinrich Gottfried Ernestini julkaisee Nürnbergissä painamisen käsikirjan Die Wol-eingerichtete Buchdruckerey, jossa on kirjainnäytteitä: kreikka, sekä rabbien että saksalaisten heprea, samaria, estranghelo, syyria, arabia, kopti, kyrillitsa, armenia ja muita.  Esitetään muun muassa nuottikastin järjestys.  Kirjan lopussa on Ristin versio Depositio cornuti.

1723:  Ranskassa Saint-Omerissa julkaistaan kirja Martin Dominique Fertel (1672-1752), La Science pratique de l'imprimerie, joka on alan ensimmäinen ranskankielinen kirja.  Hän mainitsee ensimmäisenä kirjakekoon epäyhtenäisyyden.

1728:  JD Taubersin perilliset julkaisevat teoksen Danielis Molleri, Dissertatio de Typographia.  Sen viimeisellä sivulla on mainos kirjasta Friedrich Roth-Scholz, Buchhändler Lexicon.

1730-luvun alku:  Ruotsi-Suomessa tehtailija Klinckowström ryhtyy valmistamaan pelikortteja ranskalaisten esikuvien mukaan.

1730:  Augsburgilainen kuparipiirtäjä Martin Engelbrecht tekee piirroksen pelikortintekijä.  Se kuuluu sarjaan Neu eröffnete Sammlung der mit ihren eigenen Arbeiten und Werkzeugen eingekleideten Künstlern, Handwerckern und Professionen.

1732:  A Betterworth painaa Lontoossa painamisen historian Samuel Palmer (-1732), General History of Printing.  Painajan Palmer on tarkoitus tarkastella toisessa osassa painamisen käytännön puolia.

1735:  JB du Halde kuvaa kiinalaisten puupiirrosmenetelmää Kiinaa käsittelevässä teoksessaan, joka ilmestyy Pariisissa.

1740-luku:  Suomessa alkaa tapettien valmistus Turussa, Oulussa, Porvoossa ja Kristiinankaupungissa.

1740:  Japanissa painetaan moniväripainatteita.

1740:  JM Funcke julkaisee Erfurtissa ohjeita puupiirroksen tekoon teoksessa Kurze, doch nützliche Anleitung von Form- und Stahl-Schneiden.

1740:  Leipzigissa julkaistaan ensimmäinen osa teosta Christian Friedrich Gessner, Die so nöthig als nützliche Buchdruckerkunst und Schriftgiesserey.  Neljäs osa ilmestyy 1745.

1740:  Hampurissa julkaistaan neliosainen Johann Christian Wolf (1690-1770), Monumenta Typographica.

1740:  Bremenissä Brauer & Jani julkaisee teoksen Abhandlung von der Buchdruckerkunst...

1740:  Haagissa ilmestyy Prosper Marchand, Histoire de l'origine et des premiers progrés de l'imprimerie.

1740:  Oetius tekee JA Richterin piirroksen mukaan kuparipiirroksen kirjapainosta.

1740:  Kellonvalaja Eric Näsman toimittaa uuden alustan painimeen Turun kirjapainoon, ja seppä Jacob Runberg valmistaa 1741 kolme suurta sinkilärautaa ja uuden ruuvilla varustetun koukun.  Kupariseppä Petter Mogberg päällystää tiikelin kuparilla.  Vaskenvalaja Gustaf Hårdin valmistaa 1750 ruuvimutterin, joka vaatii neljä naulaa messinkiä, seppä Runberg tekee otaksuttavasti raudasta uuden suuren ruuvin painimen kankeen.

1741:  Johann David Köhler julkaisee Leipzigissa kirjan Ehren-Rettung Johann Guttenbergs - Gutenbergin kunnianpalautus, jossa kirjapainotaidon keksimistä Euroopassa tarkastellaan ensi kerran alkuperäisten asiakirjojen pohjalta.

1743:  Friedrich Gessner mainitsee, että on nokikoppeja, joista kerätään nokea.

1754:  William Blackwell perustaa ehkä maailman ensimmäisen painoväritehtaan Lontoon Clerkenwelliin.

1754:  Turun raamatunpainamissopimuksessa määrätään, että painovärin tulee olla hyvin kiehunutta ja parhaalla tavalla valmistettua.  Painoväri valmistetaan omatekoisesti nokimustasta, joka sekoitetaan pellavaöljystä keitettyyn vernissaan.  Väri keitetään Pappisaaressa.  Kirjapainon tileissä 1775 on menoerä laivalle, joka kuljetti tavarat, ja menoerä öljynpoistoleipään.  Kun pellavaöljy kiehuu kuparikannussa, annetaan pintavaahtoon kertyneen kosteuden ja liikarasvan imeytyä vartaaseen pistettyihin kuiviin sämpylöihin (abkreischen tai abkröschen saksaksi), kunnes vernissan koostumus on asianmukaisen sitkeä.  Öljyä tihkuvia ruskistuneita leivänkappaleita, joiden päälle sirotellaan suolaa, pitävät kisällit ja oppipojat herkkuna.  Yhden vernissakannullisen valmistamiseen tarvitaan lähes kaksi kannua pellavaöljyä.  Nokimusta tuodaan maahan.  Jacob Bremer maksaa 1766 syksyllä 14 astiaa ja 1767 keväällä 35 astiaa nokimustaa.

1756:  Pariisissa Gautier Montgorde julkaisee kirjan L'Art d'imprimer les tableaux, jossa kuvataan Jakob Christof Le Blonin väripainamista.  Teos sisältää myös painonäytteitä.

1765:  Van Daalen julkaisee Haagissa teoksen G Meerman, Origines typographicae.

1765:  Saksalainen Michael Huber perustaa Müncheniin painoväritehtaan.

1765:  Turussa tuntematon säeseppo esittää onnittelurunon Johan Christopher Frenckellin ja Maria Lilian häissä:  Nyt on käsikirjoitus valmis, lado se heti neitsytkirjakkeilla; tästä työstä täytyy tulla Mestarimme arvoinen.  Tänne nuija, kehys ja kiila, sovita arkki kohdistimiin ja pane sitten peite kauniisti paikoilleen... Nyt on alusta kaikkine laitteineen oikein asetettu, työnnä liukualus hyvin varovasti paikoilleen ja vedä karasta, niin kuin asiaan kuuluu.  Paina petiittiä, kaanonia ja mitteliä sekä korpusta, ciceroa, quadrataa ja sen sellaisia kirjainlajeja kaikenlaisina kokoina.

1766:  J-M Papillon julkaisee Pariisissa puupiirroksesta teoksen Traité historique et pratique en bois.

1766:  Hampurilainen painaja Johann Schwartz ryhtyy julkaisemaan viikottain ensimmäistä ammattilehteä Der Buchdrucker, joka alkaa heti menestyä.

1769:  Kelloseppä Isaac Doolittle valmistaa painokoneen Connecticutin New Havenissa.  Se on lehti-ilmoituksen mukaan mahonkinen.

1770:  Englannissa rakennetaan tekstiilien painamiseen kone, jossa on kaiverrettu puusylinteri.  Koneella painetaan nopeammin kuin käsin.

1772:  Baselilainen kirjakevalaja Johann Wilhelm Haas isä (1741-1800) rakentaa osittain rautaisen painimen.  Painokone on asennettu kiviperustalle.  Puristusruuvi kulkee rautaisen kaaren läpi.  Tiikeli ja kehilönalusta ovat rautaa.  Baselin painajien killat estävät painokoneen käyttöönoton.  Kirjakevalimo Haas’sche Schriftgiesserei on perustettu 1580.  Poika Wilhelm Haas (1766-1838) painaa Baselissa 1790 painokoneesta selostuksen Beschreibung und Abrisse einer neuen Buchdruckerpresse.

1777-78:  Saksilainen Johann Gottfried Freytag rakentaa poljettavan painokoneen eli polkupainimen, joka toimii.  Kiltojen vastustuksen vuoksi kone ei tule käyttöön.

1777-83:  Ranskalainen Francois-Ambroise Didot (1730-1804) ja Etienne Laurent Anisson-Duperron rakentavat painokoneen, jolla voi painaa koko arkin kerrallaan yhdellä nykäyksellä.  Tähän asti painetaan puoliarkkia kerrallaan eli koko arkki kahdella nykäyksellä.  Painokoneen kuvaus julkaistaan 1785.  Kuvituksena on neljä suurta kuparipiirrosta, jotka selittävät mekanismia.  Painokone on liian monimutkainen ja liian kallis, eikä tule käyttöön.

1780:  Adam Ramage käyttää ehkä ensimmäisenä Pohjois-Amerikassa Philadelphiassa rautaista fundamenttia kiven tai puun sijaan.

1784:  Pariisilainen sokeiden nuorten koulun johtaja Valentin Haüy käyttää sylinteriä, jolla hän painaa merkit korkopuristuksena eli sokeapainatuksena (väriä ei käytetä) sokeita varten.  Suurilla kohokirjaimilla painetaan kostutetulle paperille.  (Sokeistolla täytetään ladelman tyhjät eli painamattomat kohdat.  Sokiot ovat matalampia kuin kirjakkeet.)

1787:  Professori Simon Schmid koettaa painaa kiveltä Miesbachissa.  Hän syövyttää kiveä valmistaakseen kohopainolaatan ja painaa muun muassa vihon Giftpflanzen für Unterrichtszwecke.

1788:  Englantilainen William Blake (1757-1827) valmistaa Lontoossa kuparista syövyttämällä kohopainolaattoja.  Sekä teksti että kuvat piirretään haponkestävällä aineella kuparilevyn pinnalle, ja tausta eli painamattomat kohdat syövytetään pois.  Blake on kirjailija, kuvittaja ja painaja.  Hänen ainutlaatuisen kirjasarjansa 1789-94 aloittaa Songs of Innocence and Experience.  Joidenkin teosten kuvat väritetään painamisen jälkeen käsin vesiväreillä kuten Thomas Grayn Poems.

1790:  Lontoolainen kirjailija ja keksijä William Nicholson (1753-1815) suunnittelee höyryvoimalla käyvää sylinteripainokonetta, jossa on värilaite.  Värilaite koostuu vasikannahalla päällystetyistä teloista, jotka korvaavat rohtimilla tai villalla täytetyt väripallot.  Painoväriä tulee joka kierroksella lisää ennalta asetettu määrä.  Naukkarit kuljettavat paperiarkin sylinterin ympärille.  Nicholson ehdottaa käytettäväksi sylinterin puoliskon muotoisia stereotypialevyjä.  Hän saa patentin, mutta ei toteuta ideaansa.  Hän toimittaa lehteä Nicholson's Journal of Science ja kirjoittaa 1809 artikkelin painamisesta British Encyclopaediaan.

1790:  Kangaspainoa varten rakennetaan mallipainokone.

1791:  Leipzigilainen painaja Christian Gottlob Täubel julkaisee kirjapainotaidon käsikirjansa Praktisches Handbuch der Buchdruckerkunst für Anfänger.

1795:  Joseph Ridley parantaa painokonetta.

Syväpaino 1501-1795

1505:  Augsburgilainen aseseppä ja kaivertaja Daniel Hopfer keksii metallin syövytyksen.  Myös Franz Mazzuoli, joka tunnetaan nimellä Pergemiano tai Parmeggiano (1504-40), keksii syövytyksen.

1508:  Hollannista Nürnbergiin vaeltanut Jobst de Negker käyttää clairobscur-menetelmää ja saa sävyjä aikaan.

1510:  Italialainen Marcantonio Raimondi (1480-1534) perustaa Roomaan kaivertajien koulun.

1513:  Sveitsiläinen puupiirtäjä Urs Graf vedostaa ensimmäisen päivätyn syövyksen eli etsauksen eli radeerauksen rautalaatalta: Ein Mädchen wäscht sein Bein - Tyttö pesee jalkojaan.  Hän ja Dürer kehittävät syövytystekniikkaa.

1536:  Varhaisin tunnettu kaiverretuilta laatoilta painettu nuottiteos ilmestyy Milanossa painajan nimettä ja päiväyksettä.  Se on Intabolatura da leuto del divino Francesco da Milano novamenta stampada.  Nuottiteos lienee painettu aikaisemmin, sillä 1536 Francesco Marcolini da Forli julkaisee teoksen Intabolatura di liuto de diversi, con la bataglia, et altre cose bellissime, di M. Francesco da Milano, stampata nuovamente.  Marcolini lienee molempien tekijä.

1540:  Antwerpenin arkiston asiakirjassa on luultavasti ensimmäinen maininta kuparipiirroksen painokoneesta.

1570:  Gallen kuparipiirros esittää kuparipainoa.

1570:  Kuparipiirtäjä Theodorus de Bry (1528-98) asettuu Frankfurt am Mainiin ja valmistaa poikiensa Johann Theodor (1561-1623) ja Johann Israel (1565-1609) kanssa kuparipiirroskirjoja.  Vävy on  Matthäus Merian (1593-1650) Baselista.  Hänen poikansa Matthäus ja Kaspar jatkavat työtä.

1581:  Giorgio Marescotti painaa Firenzessä Vincenzo Galilein nuotit Dialogo... della musica antica e della moderna.

1584:  Johann Sadelar ja muut antverpeniläiset alkavat piirtää hartauslehtiä nuotteineen.  Näitä pidetään nuottivaskipiirroksen varsinaisina alkupainoksina.  Nuotit ovat usein avoimen kirjan muodossa, jota ympäröi kehys.

1586:  Roomassa hollantilainen kalligrafi ja kaivertaja Simone Verovio alkaa ensimmäinenä musiikkikustantajana käyttää kaiverrettuja vaskilevyjä painamisessa.  Hän kaivertaa ne itse tai maanmiehensä kaivertajan Martin van Buyten avulla.  Verovio jatkaa tuotantoaan 1608 saakka.

1590:  Philip Galle julkaisee Antwerpenissä musiikkiteoksen Encomium musices.  Jaen von de Straetin suunnittelemilla sivuilla avoimessa kirjassa olevia nuotteja ympäröi kehys, jossa on muun muassa kuvattu soittopelejä.  Kuparipiirroksen kaivertaja on Adriaen Collaert ja muut.

1500-luvun loppu:  Italialainen Lodovico Caracci (1555-) kaivertaa venetsialaisten mestareiden jäljennöksiä.

1600-1800:  Kuparipiirros eri menetelmineen on hallitseva kuvituskeino.

1600-luvun alku:  Kuparipiirroksen syövytysradeeraus keksitään.  Asfalttilakalla tai vahalla peitettyyn kuparilevyyn piirretään neulalla.  Tämän jälkeen syövytetään kuva asteittain typpihapolla.  Hienot viivat peitetään lakalla ja syövyttämistä jatketaan.  Samoihin aikoihin taidemaalari Guilo Campagnola keksii pistemenetelmän.  Kuvan muodostavat erisuuruiset pisteet, jotka lyödään stanssiraudoilla kuparilevyn pintaan.

1600-luvun alku:  Hollantilainen Hercules Seghers (1589-1638) kehittää värikaiverrusta.

1600-luvun alku:  Peter Paul Rubens (1577-1640) perustaa kaivertajien koulun valmistamaan töistään kuvaliitteitä.

1607:  Kuva Torchio per stampar i disegni con i rami intagliati esittää italialaista kuparipainoa kirjassa Zonca, Nova theatro, Padua.

1610:  Lontoossa ilmestyy Orlando Gibbonsin Fantasies of 3 parts kolmea gambaviolaa varten, joka on ensimmäinen englantilainen vaskeen kaiverrettu musiikkipainos.  Myöhempään painokseen on merkitty: ... cut in copper, the like not heretofore extant - leikattu kupariin, jollaista tähän asti ei ole.

1611:  Lontoossa ilmestyy englantilaisen klaverimusiikin ensimmäinen kaiverrettu kokoelma Parthenia or The Maydenhead of the First Musicke that Ever was Printed for the Virginalls.  Nuottikaivertaja on William Hole, ja painaja G Lowe.

1618:  Amsterdamissa Joannes Janssen julkaisee Nicolas Valletin musiikkiteoksen Paradisus musicus testudinis.  Sen kaivertaja on Joannes Berwinckel.

1620-luku:  Ranskassa nuotteja painetaan kuparipainossa, mutta ne liitetään kohopainettuihin kirjoihin.  Samoin menetellään Saksassa 1630-luvulla.

1620:  Sveitsiläinen Dietrich Meyer kehittää pehmeäsyövytyksen eli vernis mou.  Sen kehittäjänä pidetään kauan hänen oppilastaan Merian.

1626:  Hollantilainen maalari Lastmann tekee monivärisiä kuparipiirroksia päällekkäispainatuksilla.

1634:  Syväpainosylinterillä Arnold Rotispen painaa kankaalle.

1642:  Saksalainen Ludwig von Siegen (1609-80) tekee ensimmäisen tunnetun mezzotinton Amsterdamissa.  Kuparilevyn pintaan vedetään teräskammalla tai ruletilla tai muletilla ristikkäin uurteita.  Kuva tehdään aloittamalla vaaleimmista kohdista kaavimalla ja kiilloittamalla.  Mitä sileämpi jokin kohta tehdään, sitä vaaleampi on vastaava painettu kohta.

1642:  Claude Mellan kaivertaa kasvokuvan La Sainte Face yhtenä ainoana spiraalina, jonka syvyysvaihtelut muodostavat kuvan sävyt.

1645:  Abraham Bosse (1602-76) julkaisee Pariisissa syövytyksestä ja kaiverruksesta teoksen Traité des manières de graver en taille douce.  Se julkaistaan 1765 Dresdenissä saksaksi Die Kunst in Kupfer zu stechen.  Kirjassa on kuva kuparilevyn syövytyksestä ja kuparipainokoneesta.

1650:  Aletaan tehdä värillisiä kuparipiirroksia.

1660-luku:  Ranskassa aletaan painaa nuotteja kaiverretuilta kuparilaatoilta.  Michel Lambert julkaisee Pariisissa teoksensa Les airs de Monsieur Lambert, jonka kaivertaja on Richers.  Saksassa vaskipiirrosnuottiteos ilmestyy vasta 1689.

1664:  Pfalzin prinssi Rupprecht vie mezzotinto-menetelmän Englantiin.

1675-79:  Nürnbergissä kuparipiirtäjä Joachim von Sandrart (1606-88) julkaisee kaksiosaisen teoksen Teutsche Akademie der edlen Bau-, Bild- und Malereikünste.

1677:  Tsaarin hovin tilauksesta Simon Matejevitsh Gutovski suunnittelee ja rakentaa painamislaitteen puusta, jolla frankkilaisia arkkeja painetaan.  Frankkilaisiksi eli italialaisiksi arkeiksi nimitetään gravyyreja, jotka painetaan kuparilaatoilla.  Sittemmin tämä painokone siirretään Ylimmäiseen palatsipainoon Moskovan Kremliin.  Tästä saa alkunsa venäläisessä julkaisutoiminnassa uusi painotekniikka, millä tässä yhteydessä tarkoitetaan syväpainotekniikkaa. Kaiverrustekniikka oli aikaisemmin tunnettu Venäjällä.

1678:  Amsterdamissa perustetaan ensimmäinen kattuuni- eli puuvillakangaspaino.

1680:  Chandelier kuuluu käyttävän kaiverrettuja laattoja kankaan painamiseen.

1695:  Englannissa Roger North kuvailee, kuinka hän syövyttää nuotteja kiilloitetulle kuparilevylle.  Hän käyttää liian vahvaa happoa, ja tulos on epätyydyttävä.

1600-luvun loppu:  Kaiverretuilla tai syövytetyillä laatoilla painetaan värikuvia.  Laatta väritetään eri väreillä, esimerkiksi taivas siniseksi, metsä tai ruoho vihreäksi, tiilikatto punaiseksi ja niin edelleen.  Menetelmää kutsutaan nimellä à la poupée, joka ranskassa tarkoittaa värjäämiseen käytettyä rullattua paperi- tai kangastuppoa.

1710-19:  Frankfurtilainen Jakob Christoph (Jacques-Christophe) Le Blon (1667-1741) ratkaisee kolmiväripainatuksen mezzotintomenetelmällä käyttämällä kolmea painolevyä ja saa 1719 englantilaisen patentin Uusi menetelmä kuvien ja piirrosten niiden luonnollisissa väreissä painamalla monistamiseksi.  Hän painoi 1704 ensimmäisen kolmivärireproduktionsa mezzotintolla.  Värit ovat sininen, punainen ja keltainen.  Kuparilevyltä kuva painetaan käsipuristimella, jossa on kaksi telaa.  Näiden välistä pyörää tai kampea vääntämällä kulkee liikkuva pöytälevy.  Lämmitetyn painolevyn syvennyksiin hierotaan kovaa syväpainoväriä tamponilla.  Ylimääräinen väri pyyhitään pois kankaalla.  Painonopeus on noin 20 vedosta tunnissa.  Le Blon patentoi 1740 kolmiväripainon.  Hän käyttää myös neljättä painolevyä mustaa väriä varten eli on ensimmäinen nelivärimenetelmän soveltaja.  Le Blon oli opissa Zürichissä C Meyerilla ja Pariisissa A Bossella ja työskenteli 1696 lähtien Roomassa C Marathilla.  Hän meni Amsterdamiin ja sieltä Lontooseen.  Le Blon julkaisee 1722 Lontoossa teoksen Coloritto or the Harmony of Colouring in Painting.

1721:  Pohjois-Amerikassa Samuel Gerrish julkaisee Bostonissa psalmeja vaskipiirroksina.

1724:  Lontoossa John Cluer, Richard Mearer ja John Walsh alkavat kuparilevyn sijaan käyttää pewter- eli tinan ja lyijyn seoksesta valmistettua levyä.  Walsh alkaa 1730 valmistaa nuotteja lyömällä vasaraniskulla nuottipunssilla eli -leimasimella levyyn syvennyksen.  Kaivertaminen rajoittuu nyt ohuimpiin viivoihin.

1733-37:  Lontoolainen kustantaja Pine käyttää kuparipiirrosta, mutta myös teksti on kaiverrettu kuten nimiösivulla sanotaan: Londini aeneis tabulis, incidit Johannes Pine.

1745:  Italialainen Giovanni Battista Piranesi (1720-78) asettuu opiskeltuaan Venetsiassa kuparipiirrosta Roomaan, jossa hän työskentelee yli 30 vuotta.  Poika Francesco (1758-1810) jatkaa työtä.

1750:  Saksalainen Hans-Adam Schweikard keksii akvatintamenetelmän (italiassa acqua tinta ja latinassa aqua tincta - värjätty vesi).  Keksijänä mainitaan myös ranskalainen J C Francois (1717-69).

1751-72:  Nuottien kaivertajan työkaluja kuvataan L’Encyclopédiessä.  Viisipiikkisellä piirtimellä kaiverretaan viivasto.  Nuotit ja muut merkit lyödään punsseilla.  Teksti kaiverretaan.

1756:  Ranskalainen Jean Charles Francois (1717-69) keksii rulettimenetelmän.  Kuparilevyn pintaan saadaan piikeillä tai terävillä renkailla varustetulla telalla aikaan pisteitä tai viivoja.  Kuva tehdään kaavimalla ja kiilloittamalla kuten mezzotintossa.

1757:  Crayonmanier keksitään.  Sitä kehittävät Jean Charles Francois, Gilles Demarteau (1722-76) ja Louis Martin Bonnet (1743-93).

1760-70-luvut:  Saksalainen kirjanpainajakisälli Mathias Henric Bullius Pommerista on Turun akatemian kuparipainajana ja kuvienleikkaajana.

1760:  Jacob Bylaert keksii menetelmän Punktmanier, jossa käytetään punssia, rulettia tai neulanpistoja.

1760:  Württembergiläisestä värjäriperheestä syntyisin oleva Christophe-Philippe Oberkampf (1738-1815) perustaa Versaillesin lähelle Jouy-en-Josasiin värjäämön Manufacture Royale de Jouy.  Hän aloittaa tekstiilien painamisen puisilla laatoilla, mutta saa Sveitsistä koneen, jossa käytetään kuparilaattoja.  Oberkampf käyttää 1770 kuparista sylinteriä.  Hän palkkaa taiteiljoita suunnittelemaan kuvia.  Oberkampf parantaa 1797 konettaan, jolla voi sitten painaa tekstiiliä 5000 metriä päivässä.  Se vastaa 40 käsinpainajan työtä.

1765:  Ranskalainen Bonvalet käyttää Amiensissa tekstiilien painamiseen sylinterisyväpainokonetta, jossa on kaiverrettu kuparisylinteri.

1765-68:  Ranskalainen Jean Baptiste Le Prince (1734-81) kehittää akvatinta- eli pölyraemenetelmää.  Kuparilevyn pinta peitetään asfalttilakalla ja kuvan ääriviivat piirretään kuten radeerauksessa.  Piirros syövytetään kevyesti ja lakka pestään pois.  Sitten levy pölytetään asfalttijauheella, jota sulatetaan kuumentamalla pintaan kiinni.  Kuvan vaaleat kohdat peitetään ja syövytetään toinen kerta.  Näin jatketaan vuoroin peittämällä ja syövyttämällä sävy kerrallaan tummiin sävyihin saakka.  Le Princen aquatintoja on 1769 näytteillä Pariisissa.  Le Princen seuraaja on Francois Janinet (1752-1813), joka käyttää aquatintaa väripainatuksissa.

1770:  Jouy-en-Josasissa painetaan kuparisylinteriltä kankaita.  Isä ja poika Dolfus Mühlhausenista omaksuvat 1782 tämän menetelmän.

1770:  Raakelia käytetään luultavasti jo kangaspainatuksessa.

1773:  Firenzessä Francesco Bartolozzi (1727-1815) valmistaa menestyksellisesti pistekaiverruksia.  Kuvan ääriviivat tai luonnos syövytetään ensin laatalle.  Sävyt saadaan aikaan kaivertamalla pisteitä tai lyhyitä viivoja, jotka muistuttavat kynällä tehtyä varjostusta.  Hän värittää painokuvia stensiilin eli mallineen avulla.

1780:  Englantilainen maalari Joshua Reynolds (1723-92) käyttää akvatintaa, ja Francisco Goya (1746-1828) on tämän taidon ja taiteen mestari.

1783 ja 1784:  Skotlantilainen kaivertaja Thomas Bell () kehittää calicopainamisen eli raakelisyväpainon puuvillakankaan moniväriseen painamiseen ja saa sille patentit.  Kuparinen painosylinteri kaiverretaan käsin.  Konetta käytetään myös paperitapettien painamiseen.  Tällä menetelmällä painetaan 1803 Wesserlingissä Elsassissa.

1790:  JH Tischbein kehittää syövytystä.

1792:  Ranskassa käytetään teräskaiverrusta taiteellisiin tarkoituksiin.

1700-luvun loppu:  Ranskalaiset Louis Philibert Debucourt (1755-1832) ja Francois Janinet (1752-1813) kehittävät värikaiverrusta.

Muut paino- ja kopiomenetelmät 1501-1795

1600-luku:  Flaamilainen maalari Anthony Vandyke (Van Dyck) keksii seepiakopion.  Kopiot ovat suoria negatiivikopioita vaaleita viivoja tummalla pohjalla.

1600-luku:  Kauppiaat tuovat silkkipainon Itä-Aasiasta Eurooppaan.  Ranskassa ja Englannissa painetaan rajaajalla, mallineella, luotalla, sablonilla eli stensiilillä tapettia.  Menetelmä on ollut tunnettu kauan Egyptissä, Kiinassa, Japanissa ja Fiji-saarilla, jossa esihistoriallisella ajalla vaatteita koristeltiin reikämallineella.  Muinaiset luolamaalaukset kuten negatiivinen käsi ovat mallinepainatuksia.  Silkki- eli seripainoa eli serigrafiaa harrastetaan Euroopassa 1700-luvulla salaisesti.

1603:  Saksalainen astronomi Christopher Scheiner tapaa maalarin Georgius.  Hänellä on piirustuslaite, jolla alkuperäisestä kuvasta voi piirtää kopion.  Scheiner onnistuu 1611 rakentamaan samanlaisen laitteen pantografin eli pentagrafin.

1621-41:  Japanissa kehitetään silkki- eli seripainoa.  Malline leikataan kahteen päällekkäin olevaan laminaattiin, jotka on valmistettu liimaamalla papereita yhteen.  Irrallaan olevat painamattomat laminaatin palat kiinnitetään liimamalla hiuksilla tai jouhilla ympäröivään laminaattiin.  Näin painojälkeen ei jää kannaksia tai tukia, jotka pitävät painamattomia muuten irralliseksi jääviä mallineen osia paikoillaan.  Myöhemmin japanilaiset tekevät puukehykseen silkkilangoista verkon, johon malline liimataan.

1631:  Englantilainen arkkitehti Christopher Wren rakentaa laitteen, jolla voi kirjoittaa kahdella kynällä samanaikaisesti.  Hän saa polygrafille patentin.

1648:  Englantilainen sir William Petty saa patentin polygrafille.  Sillä voi kirjoittaa kaksi arkkia samanaikaisesti.

1650-luku:  Lontoossa puolalainen oppinut Samuel Hartlib keksii musteen, joka antaa tusina kopiota kosteille paperiarkeille.  Hartlibin kopiot luetaan joko valoa vasten tai peilillä, sillä paperi on paksua.  Italiassa valmistettiin aikaisemmin venetsialaisesta saippuasta, tammen tuhkasta ja sammuttamattomasta kalkista vedessä keittämällä massaa.  Kun sitä levitetään kirjansivulle tai vaskipiirrokselle ja päälle laitetaan paperiarkki, niin puristimessa tai vasaroimalla saadaan kopio.  Kopio voidaan lukea peilillä.  Kopiointiin voi käyttää myös lipeää, saippuaa ja alkoholia.

1695:  Englantilainen lehtimies George Ridpath rakentaa koneen, jolla voi kirjoittaa kaksi, kolme, neljä, viisi tai kuusi arkkia kerralla.  Häntä auttaa kelloseppä Alexander Urwin.  Kirjoittava kone on polygrafi.

1600-luvun loppu:  Japanilainen taiteilja Yuzen Sari Miyasaki (1664-1736) kehittää silkkipainolla tekstiilin painamistekniikan, jota kutsutaan Yuzen-tyyliksi.

1778:  Englantilainen höyrykoneen parantaja James Watt kehittää omaan käyttöön menetelmän kopioida kirjeitä ja muita kirjoituksia.

1780-luku:  Japanin tekstiiliteollisuus ryhtyy käyttämään silkkipainoa.

1780:  James Watt patentoi kirjeen kopiopuristimen.  Keksintöön liittyy kirjoittaminen paksulla kopiointimusteella arkille, jonka päälle asetetaan kostutettu ohut kopiopaperi.  Kun nämä puristetaan yhteen puristimella, kirjoituksen kopio siirtyy kopiopaperille.  Musteen lisäaine on sokeri, kumi tai glyseriini.  Muste kulkeutuu ohuen paperin läpi, joten kirjoituksen voi lukea kääntöpuolelta eikä peiliä tarvitse käyttää.  Wattin liikekumppani Matthew Boulton kehittää telapuristimen käyttökelpoiseksi.  Patentissa on myös ruuvattava tasopuristin.  Watt, Boulton ja tämän kumppani kemisti James Keir muodostavat yhtiön James Watt & Company markkinoimaan kopiopuristimia.  Ensimmäisenä vuonna myydään 630 telakopiopuristinta.

1782:  Wattin kopiopuristimia myydään Yhdysvaltoihin.  Käyttäjiä ovat Benjamin Franklin jo 1781 Ranskassa, George Washington ja James Madison.  Ministeri Thomas Jefferson hankkii puristimen valtion käyttöön.

1783:  Benjamin Franklin keksii oman kopiomenetelmän.  Hän kirjoittaa musteella, johon on lisätty kumia, kivi- tai rautapinnalle ja ripottelee päälle hiekkaa tai rautajauhetta.  Kun muste on kuivunut, Franklin laittaa pehmeän puu-, tina-, lyijy- tai kuparilevyn rautapinnalle ja puristaa, jotta hiukkaset painuvat tähän levyyn.  Levyllä voi painaa kuten kuparipainossa monta kopiota.  Franklinin tuttava ranskalainen Alexis Rochon ehdottaa, että vernissatulle kuparilevylle kirjoitetaan teräskärjellä ja syövytetään typpi- eli salpietarihapolla.  Hän pinoaa painetut tuoreet arkit kosteiden paperiarkkien kanssa ja puristaa ne saaden oikein päin olevan painojäljen.

1784:  Pariisin sokeiden lasten koulun perustaja Valentin Haüy painaa sokeille.  Hän käyttää korkopainatusta, jotta teksti voidaan lukea koskettamalla.  Oppilaat osaavat painaa korkopainatusta ja tavallista kohopainoa.

1784:  Englantilaiset puusepät William ja Frederick Fleming patentoivat kannettavan matkakopiopuristimen.

1794:  James Watt nuorempi esittelee kannettavan matkakopiopuristimen.

1795:  Englantilainen puuseppä John Folgham myy kannettavia kopiokoneita.

1795:  Englantilainen insinööri Joseph Bramah esittelee rakentamansa hydraulisen kopiopuristimen.  Siinä puristus saadaan hydraulisella sylinterillä.

1700-luvun loppu:  Englantilainen Erasmus Darwin (Charles Darwinin isoisä) keksii kahden kynän kirjoitusjärjestelmän bigrapher.  Hän valmistaa 1778 kolmen kynän koneen.