1500-luku:
Japanin nuottien
puulaattapainatuksen syrjäyttää korealainen menetelmä ja eurooppalainen
jesuiittojen käyttämä typografia.
1500-1600:
Euroopassa painetaan puulaatoilta 326 nuottiteosta eli -kirjaa eri
nimekkeitä kaikkiaan 611 laitosta 75 kaupungissa 225 kirjapainossa.
1512:
Venetsiassa painetaan Biblia pauperum -versio nimellä Opera nova
contemplativa laattakirjana.
1580-1640:
Kiinassa tehdään useita eroottisia albumeja väripainatuksina. Niistä tehdään Japanissa yksivärisiä
painatuksia.
1583:
Lähetyssaarnaaja Ruggieri painattaa Tchao-kinissa laattapainossa
katekismuksen kiinaksi. Painos on 1200
kappaletta. Tämä on ensi kerta, kun
eurooppalaiset painavat kiinassa.
1590 mennessä:
Japanissa painetaan vain vähän muuta kuin buddhalaisia tekstejä. Gozan-temppelissä painettuja ovat muutamat
kiinalaiset teokset.
1593:
Japanissa ilmestyy tähtitieteellinen teos Tenmon zue, jossa on
värikuvia.
1593:
Filippiineillä Manilassa ilmestyy laattakirja Doctrina Christiana
espanjaksi ja tagalogiksi. Sen
valmistavat kiinalaiset.
1601:
Japanissa maallisia lauluja aletaan painaa puulaatoilla. Menetelmää käytetään laajasti tuottamaan
utaibon-teoksia, jotka ovat noh-tekstejä nuottien kera.
1620:
Kiinassa osataan painaa mestarillisesti moniväripainatteita
puutauluilla.
1640 lähtien:
Japanissa käytetään lähes yksinomaan blokkipainatusta. Japanilaiset kustantajat palaavat vanhaan
puulaattamenetelmään, koska se soveltuu runsaasti hiraganaa sisältävän tekstin
painamiseen irtokirjasimia paremmin.
Laattaan käytetty puu on yamazakura eli villi kirsikka. Sen annetaan kaiverruksen jälkeen kuivua
varjossa kiinnitettynä puiseen puristimeen hashibami käyristymisen
estämiseksi. Teksti kirjoitetaan ohuelle
paperille, joka liimataan riisitärkkelyksellä tussipuoli puulaattaan päin. Kuivumisen jälkeen paperin pinta hangataan
pois ja paperi käsitellään hampunsiemenöljyllä läpinäkyväksi, jotta kaivertaja
näkee paremmin kirjoitusmerkit.
Kaivertimia kutsutaan nimellä nomi.
Talttaa lyödään vasaralla saizuchi.
Laatta puhdistetaan harjalla kushibarai ja pestään
paperinjäänteistä. Laatta mokuhan on
valmis. Kaivertaja joskus varustaa
laatan nimellään ja sanalla cho tai choko.
Yleensä kaivertajan nimeä ei mainita Edo-kaudella. Tunnettuja kaivertajia ovat Edossa Egawa,
Osakassa Fujimura Zen’emon sekä Kyotossa Inoue Jihei ja
Higuchi-kaivertamo. Kustantajat
Nishimuraya Yohachi ja Yamadaya Sanshiro ovat laatanleikkaajia. Laatalle levitetään tussia sumi harjalla,
joka on valmistettu hevosen häntäjouhista.
Kostutettu paperi laitetaan värjätylle laatalle, ja paperia hangataan
bambukuituharjalla baren. Japanissa
väripainatus alkaa yleistyä tanroku-bon -teoksissa. Laatta saatetaan säilyttää jopa sata vuotta
uuden painoksen varalta, vaikka sen painojälki on usein huonolaatuinen. Vaikka kolofonissa on vuosiluku 1750, kirja
saatetaan painaa 1850. Siksi on vaikea
sanoa, milloin joku japanilainen kirja on painettu.
1631:
Japanissa ilmestyy matematiikan kirja Jinko-ki, jossa on värillistä
kuvitusta. Seuraavat painokset
ilmestyvät 1634 ja 1641.
1633:
Kiinassa ilmestyy väreissä painettu Shih-chu-shu hua-p’u - Kymmenen
bambun työhuoneen albumi.
1644:
Japanissa ilmestyy väreillä painettu kalenteri Semmyo-reki. Värin kohdistamista varten on järjestelmä
kento. Painolaatan toisessa alakulmassa
on suorakulmainen kohouma ja toisessa kulmassa suora lyhyt viiva. Asettamalla paperi näiden merkkien mukaan
saadaan hyvä kohdistus.
1667:
Japanilainen kirjailija Asai Ryoi julkaisee teoksen Shinsen o-hiinagata,
jossa on painettuna värillisiä kimonokuvioita.
1681:
Lyonissa painetaan puulaatoilla pelikortit. Kuvat koristellaan sabluunoilla värjäämällä.
1694:
Pedagogi, runoilija, kääntäjä, oikolukija ja toimittaja Karion Istomin (1650-1717) Moskovan painossa
laatii aapisen - Bukvar, joka on ensimmäinen venäläinen nykyaikainen maallinen
aapinen. Siinä on pedagoginen ja
tietosanakirjamainen ote. Se on
runsaasti kuvitettu. Kaivertaja Leonti
Bunin kaivertaa aapisen puulaatoille.
Tsaarin perheelle ja hoville painetaan puuhun leikattu rukouskirja. Myöhemmin Istomin nimitetään keisarillisen
kirjapainon tarkastajaksi. Aapiskirjan
lisäksi hän julkaisee 1695 Johannes Vojinin elämäkerran, jota koristaa
etulehdellä tämän muotokuvagravyyri, sekä slaavin kielen aapisen
kirjapainoversion.
1698: B
Green ja J Allen painavat puulaatoilla Bostonissa Pohjois-Amerikan ensimmäisen
nuottikirjan Bay Psalm Book.
1719:
Turun akatemian kirjapainon puupiirtäjän ja Viipurin kimnaasin
kirjanpainajan 1688-93 Daniel Medelplan (1657-1737) puupiirrosaapinen on
luultavasti ainoa Suomessa valmistettu puulaattakirja. Se syntyy isonvihan aikana, kun Medelplan
kaivertaa aapisen puulevyihin. Sen nimi
on Lasten Paras Tawara, eli ABC-Kirja, joca on suuren tarpen tähden leicattu
Puuhun ja Pälkänen Seuracunnan Saarnamiesten toimituxen cautta, Prändätty
Pälkänellä Daniel Medelplanilda Tauralan Kylässä 1719. Sen ainoa tunnettu Turun akatemian
kirjastossa säilytetty kappale tuhoutuu 1827 Turun tulipalossa.
1720:
Japanissa ilmestyy väreillä painettu eroottinen albumi Furyu Gion
zakura.
