1919-33:
Bauhaus-koulussa typografiaa ja graafista muotoilua opettavat muun
muassa unkarilainen taiteilija ja typografi László Moholy-Nagy (1895-1946), itävaltalainen
graafinen muotoilija ja taiteilija Herbert Bayer (1900-85) ja saksalainen
typografi ja taiteilija Josef Albers (1888-1976).
1920-luku:
Suomalaisessa typografiassa alkaa näkyä saksalaisten funktionalistien
vaikutus. Omaksutaan groteski kirjaintyyppi
ja funktionalistien tarkoituksenmukaisuusajattelu typografisen suunnittelun
pohjaksi eli painotuotteen ulkoasu määräytyy sen tarkoituksen mukaan.
1920-30-luvut:
Suomen kirjataiteessa vaikuttavat piirtäjä ja taiteilija Toivo Topi
Vikstedt, taiteilija Germund Paaer ja arkkitehti Matti Visanti sekä Oki
Räisänen, Bruno Tuukkanen ja Asmo Alho.
Käyttögrafiikka tulee typografisesti esiin mainos- ja
julistepiirustuksessa, johon ovat paneutuneet Alex Federley, Albert Gebhard,
Oscar Furuhjelm, Harry Röneholm ja Fred Gabriel Freka Ålander, joka
suunnittelee kirjankansia ja toimii Suomen Kuvalehden ja pilalehti Tuulispään
piirtäjänä.
1920:
Jugendin tyylikauden kirja- ja kirjaintaiteilija professori Fritz Helmut
Ehmcke (1878-1965) on koulutukseltaan maalari ja piirtäjä. Hänet kutsuttiin 1913 taidekorkeakouluun
Müncheniin, jossa hän perusti oman kirjapainon Rupprecht Presse. Se tuottaa 57 julkaisua. Ehmcke luo muun muassa kirjaimet
Ehmcke-Schwabacher, -Mediaeval 1923, -Latein 1925 ja -Elzevier 1927.
1920:
Saksalainen kalligrafi ja typografi Jan Tschichold (1902-74) yrittää
suunnitella yhteiskirjaimistoa, jossa ei ole erikseen suur- ja pienaakkosia.
1920:
Konstruktivismi leviää Neuvosto-Venäjältä muualle Eurooppaan. Muodollinen kieli sisältää geometrisiä elementtejä
ja on teknisesti selkeää.
Arkkitehtooniset konstruktiot tuottavat harmoonisia ja dynaamisia
kuvia. Monet selkeät kokeelliset
aakkoset eivät sovi massatuotantoon.
Venäjällä on satojen vuosien visuaalinen perinne lubok, jotka ovat
kertovia puupiirrosarkkiveisuja.
1921:
Ranskalainen typografi Francis Thibaudeau jakaa kirjaimet viiteen
ryhmään: päätteetön antiikva, Didot-antiikva, egyptienne, Elzevier ja fantasia.
1921:
Pohjois-Amerikassa paperikoon perustaksi otetaan 8 1/2" x 11"
(215,9 mm x 279,4 mm), joka on monen painotuotteen koko.
1922:
Otetaan käyttöön paperien DIN-koko, jossa pitkän sivun suhde lyhyeen on
neliöjuuri kaksi.
1922:
Englantilainen kirjain- ja typografiataiteilija Stanley Morison
(1889-1967) muotoilee Monotypelle useita kirjaimistoja: Garamond 1922,
Baskerville, Blado ja Poliphilus 1923, Fournier 1925, Bembo 1929, Bell 1932,
Walbaum 1933 ja Ehrhardt 1937. Hänet
valitaan neuvonantajaksi Monotype-yhtiöön ja sen ohessa 1929 Timesin typografian
neuvonantajaksi. Hän alkoi uransa pankkivirkailijana,
mutta kiinnostui typografiasta ja ryhtyi kirjaltajaksi Pelican Pressissä. Hän
saa 1932 valmiiksi Times-kirjaimiston, joka sopii yhtä hyvin niin
rivilatomakoneeseen, Monotypeen kuin käsinladontaan. The Times alkaa Lontoossa käyttää uutta Times
Roman-kirjainta.
1922:
Dublinissa ilmestyy kirja Clann Lir, joka on painettu taiteilijan George
Petrie suunnittelemalla gaelin kirjaimella.
Sitä pidetään kauneimpana iirin kirjaimena ja se leikattiin ensin noin
1840.
1922:
Theo van Doesburg julkaisee dadaistisen lehtensä Mecano ensimmäisen
numeron.
1922:
Yhdysvaltalainen Updike julkaisee kaksiosaisen teoksensa Printing Types:
Their History, Forms, and Use. Se on
kokonaan käsinladottu eikä käsittele koneellista ladontaa.
1922:
Yhdysvaltalainen William Addison Dwiggins käyttää ensimmäisenä
ammattinimikkeenä graphic designer - graafinen muotoilija tai suunnittelija.
1923:
Unkarilainen László Moholy-Nagy (1895-1946) alkaa opettaa Bauhausin
graafisen suunnittelun peruskurssia.
Sitä opetti aikaisemmin epävirallisesti Johannes Itten. Bauhausissa opetetaan myös valo- ja
elokuvausta.
1923:
Alexander Rodtshenko (1891-1956) muotoilee Kino-Fot -lehteä ja
työskentelee Kino Pravda -lehdessä Dziga Vertovin kanssa. Hän kuvittaa Majakovskin Pro eto - Tästä fotomontaaseilla
yhdistämällä valokuvia lehdistä leikattuihin kuviin. Rodtshenko muotoilee LEF-, Molodaja Gvardija-
ja Juni Kommunist-lehtiä. Hän kuluu
1923-25 LEF- ja 1925-28 Novyi LEF-lehden toimitukseen ja työskentelee Vladimir
Majakovskin kanssa. Hänen kanssaan
Rodtshenko tekee Moskovassa olevan valtion tavaratalon GUM mainoksen. Rodtshenko esittää 1925 Neuvostoliiton
kommunistisen puolueen (b) historian julisteina.
1923:
Vladimir Majakovskin runokirja Dlja golosa - Äänelle ilmestyy. Venäläinen Bauhaus-taiteilija El Lissitzky
(1890-1941) muotoilee typografian.
Sisällysluettelo puuttuu, mutta marginaaliin on painettu hakemisto. Se näkyy, kun marginaalista on leikattu sopivat
palat pois.
1923:
Moskovalaiset veljekset Vladimir (1899-1982) ja Georgi (1900-33)
Stenberg alkavat ryhmänä 2 Stenberg 2 suunnitella elokuvajulisteita. Juliste elokuvaan Tshelovek s kinoapparatom -
Ihminen elokuvakameran kanssa on vuodelta 1928.
He tekevät niitä kolmisensataa ja lisäksi kirjankansia.
1923:
Venäläinen futuristi Ilja Zdanevitsh (1894-1975) kirjoittaa sodassa
menehtyneen taiteilijaystävänsä Mihail Ledantiu muistoksi näytelmän, jonka
muotoilee ja julkaisee sen viidennen osan lidantiU fArat - LeDantiu
johtotähtenä Pariisissa. Edelliset neljä
osaa julkaistiin Tbilisissä Gruusiassa (Georgia). Hän kehitteli 1910 alkaen ajatusta zaum -
transrationaalinen kieli.
1923:
Josef Albers muotoilee kirjaimen Display ja epäselvät sabluunakirjaimet
Schablonenschrift.
1923-32:
Kurt Schwitters (1887-1948) julkaisee lehteään Merz.
1923:
Hollantilainen painaja-typografi Hendrik Werkman (1882-1945) alkaa
julkaista lehteään The Next Call.
1923-30:
Englannissa ilmestyy kirjainmuotoilijoiden typografinen lehti The
Fleuron: a Journal of typography.
1923:
Saksalainen typografi, kuvittaja ja taiteilija Friedrich Wilhelm
Kleukens (1878-1956) muotoilee kirjaimen Ratio-Latein ja aikaisemmin muita.
1923:
Karl Malmströmin kirjoittama Kirjapainotaidon oppikirja, Otava kertoo
myös Suomen typografian kehityksestä.
1924:
Neuvostoliitossa ilmestyy Grafitsheskoje iskusstvo - Graafinen taide
-lehden ensimmäinen numero.
Toimituksellisessa artikkelissa "Kaikille kirjapainoalan
työntekijöille" esitellään uuden julkaisun päämäärät ja tehtävät: Painoala
ei ole pelkästään ammattityötä - se on taidetta. Mitä parhaimminkin varustettu kirjapaino
huippuluokan koneineen saattaa toisinaan tarkan, tasaisen ja selvän painotyön
ohella julkaista taiteellisessa mielessä epäkelpoja painotuotteita. Tästä syystä on jokaisen painokoneen ääressä
seisovan työntekijän omattava puhtaan ammatillisen kokemuksen, tiedon ja taidon
ohella myös taiteellisessa mielessä kehittynyt tyylitaju. Pyrkimyksemme eivät saa pelkästään kohdistua
alan täydelliseen mekanisointiin, sen puhtaasti tuotantoteknisten menetelmien
parantamiseen eivätkä tuottavuuden lisäämiseen, vaan niiden on kohdistuttava
myös kirjapainotaidon ammattilaisten sivistykselliseen ja taiteelliseen
kehittämiseen. Vuodesta 1925 lähtien
lehti alkaa ilmestyä nimellä Poligrafitsheskoje proizvodstvo - Graafinen
teollisuus ja vuodesta 1964 nimellä Poligrafija.
1924-25:
Tshekkoslovakialainen graafikko Slavoboj Tusar (1885-1950) muotoilee
Tusarova antikvan.
1925:
Perustypografia kehittää selkeän pelkistetyn muodon. Hylätään taaksepäin katsova monumentaalinen
typografia. Typografinen muoto johdetaan
tekstistä. Toisaalta luodaan hulluja
muotoiluja ja tuskin luettavia aakkosia.
1925:
Kalligrafi ja typografi Jan Tschichold (1902-74) ilmaisee ajatuksensa
ensi kertaa lehden Typographische Mitteilungen kirjoituksessa Elementare
Typographie - Alkeistypografia ja sitten kirjoissa 1928 Die neue Typographie -
Uusi typografia, 1935 Typographische Gestaltung - Typografinen muotoilu ja
muissa. Hän julkaisee 1925 kirjaimen
Figura ja 1931 Transit, Saskia ja Zeus sekä 1964 Sabon.
1925:
Stanley Morison (1889-1967) muotoilee sanomalehtiä varten kirjaimet
Ionic, 1931 Excelsior ja sitten Paragon ja Opticon sekä 1941 Corona.
1925:
Hollantilainen kalligrafi ja kirjainmuotoilija sekä Enschedén valimon
typografinen neuvonantaja Jan van Krimpen (1892-1958) muotoilee kirjaimen
Lutetia ja muita.
1925:
El Lissitzky ja Hans Arp julkaisevat kirjan Kunstismus 1914-1924 -
Taiteen ismit.
1925:
László Moholy-Nagy julkaisee kirjansa Malerei, Photographie, Film -
Maalaus, valokuvaus, elokuva. Tekijän
kirjanmuotoilu on avantgardistinen, niukkojen elementtien hallinta on tiukka ja
tyhjää tilaa käytetään huomattavasti.
1925-27:
Itävaltalainen Herbert Bayer (1900-85) yrittää piirtää
yhteiskirjaimiston Universal, joka on itse asiassa pelkkä pienaakkosto. Samaa kokeilee 1927 saksalainen Kurt
Schwitters (1887-1948) kirjaimellaan Phonetische Schrift.
1925:
William Addison Dwiggins (1880-1956) aloittaa Yhdysvaltain
aikakauslehtien typografian parantamisen muotoilemalla uudestaan lehden
Harper's Magazine. Hän muotoilee useita
kirjaimia, on muralisti, vaatesuunnittelija, kuvanveistäjä ja
näytelmäkirjailija.
1925:
Pariisissa pidetään näyttely Exposition internationale des arts
décoratifs et industriels modernes. Art
deco vaikuttaa kirjainmuotoihin, typografiaan ja kalligrafiaan.
1926:
Gutenberg Gesellschaft alkaa julkaista Mainzissa vuosikirjaa Gutenberg
Jahrbuch.
1927: Englantilainen kirjainmuotoilija,
kuvanveistäjä, taiteilija ja kirjailija Eric Gill (1882-1940) piirtää kirjaimet
Gill Sans, 1929 Perpetua ja 1934 Jubilee sekä muita.
1927:
Tshekkoslovakialainen runoilija ja taiteilija Karel Teige (1900-51)
kirjoittaa kirjan Moderní typo - Nykyaikainen kirjain.
1927:
Tshekkoslovakialainen typografi Karel Dyrynk (1876-1949) muotoilee kirjaimet
Malostranská antikva, Malostranská kursiva 1928, Dyrynkova antikva 1929,
Grégrova romana 1930 ja Konupkova italika 1946.
1927:
Italialainen graafikko Fortunato Depero julkaisee kirjan Depero
futurista, jonka jäykät kannet ja 80 sivua on sidottu parilla pultilla. Kustantaja on taiteilija Fedele Azari.
Tästä ilmoitusluettelosta on kolme kappaletta sidottu peltiin.
1927:
Charles Peignot perustaa lehden Arts et métiers Graphiques. Hänelle AM Cassandre muotoilee kirjaimen
Peignot.
1927:
Saksalainen kirjainmuotoilija ja maalari Paul Renner (1878-1956) luo
Futura-groteskin, joka on ankaran geometrinen ja selväpiirteinen. Hänen mielestään ei ole meidän aikamme
ongelma pukea jokaista tekstiä sen omana aikana arvostettuun tyyliasuun. Meidän on sen sijaan pidettävä huoli siitä,
että tekstin ulkoasu tulkitsee oman aikamme tyyliä. Me haluamme elävää typografiaa, emme
typografista teatteria tai naamiaisia!
1928:
Saksalainen kirjainmuotoilija ja taiteilija Walter Tiemann (1876-1951)
luo kirjaimen Orpheus ja useita muita.
1928:
Rudolf Koch muotoilee kirjaimen Kabel.
1928:
Yhdysvaltalainen kalligrafi ja kirjainmuotoilija Alfred John Fairbank
(1895-1982) piirtää Bembo-kirjaimen.
1928:
Monotype Gill Sans ilmestyy.
London and North Eastern Railway valitsevat sen aikatauluihin,
tiedonantoihin, lehtisiin ja muihin painotuotteisiinsa.
1928:
Kokkolalainen Keskipohjanmaa ilmestyy 8.3 antiikvalla ladottuna
fraktuuran sijaan. Tästä lähtien nimi
kirjoitetaan yhtenä sanana väliviivatta.
1929:
John Heartfield suunnittelee fotomontaasin Kurt Tucholskyn kirjaan
Deutschland Deutschland über alles.
1929:
Saksalainen Rudolf Weiss (1875-1943) muotoilee kirjaimen Memphis.
1929:
Skotlantilainen kirjainmuotoilija ja painaja Robert Hunter Middleton
(1898-1985) luo Stellar-antiikvan ja monia muita. Hän perustaa 1944 painon Cherryburn Press.
1929:
Ranskalainen julistetaiteilija ja kirjainmuotoilija AM Cassandre
(Adolphe Jean-Marie Mouron) (1901-68) piirtää Deberny & Peignotille
abstraktisen art deco-kirjaimiston Bifur, joka ei ole luettava, ja myöhemmin
muita.
1929:
Newyorkilainen kustantaja Condé Nast tuo Yhdysvaltoihin
venäläissyntyisen taiteilijan Mehemed Fehmy Agha (1898-1978), joka työskentelee
Berliinissä Voguen toimituksessa. Hänestä
tulee lehtien Vogue, House and Garden ja nykyelämän kaleidoskoopin Vanity Fair
taiteellinen johtaja. Agha käyttää 1932
Voguessa värivalokuvaa ensi kertaa. Hän
on ensimmäisiä, joka näkee aikakauslehden sarjana aukeamia eikä sarjana
yksittäisiä sivuja.
1920-luvun loppu: Yhdysvaltalainen psykologi Miles Tinker alkaa
julkaista luettavuuden tutkimustuloksiaan.
1920-luvun loppu: Eräät suomalaiset sanomalehdet luopuvat
fraktuurasta leipäkirjaimena.
1930:
Saksalainen Beckert ehdottaa parannusta typografiseen
mittajärjestelmään: piste pienennetään 0,376 millimetristä 0,375 millimetriin.
1930:
Stanley Morison julkaisee tutkielmansa First Principles of Typography -
Typografian ensimmäiset periaatteet.
1930:
Typografi ja painaja Giovanni Mardersteig (1892-1977) suunnittelee
Albatross-kirjoja.
1930:
Saksalainen typografi Heinrich Jost (1889-1948) muotoilee
Beton-kirjasimen.
1930:
Saksalainen kirjainmuotoilija Rudolf Wolf (1895-1942) luo
Memphis-kirjasimen.
1930:
Saksalainen typografi Georg Trump (1896-1985) luo kirjaimet City, 1938
Schadow ja 1951 Delphin 1.
1930:
Solomon Telingater muotoilee SI Kirsanovin kirjan Slovo
predostavljajetsa Kirsanovu - Sana kuuluu Kirsanoville.
1931:
Tshekkoslovakialainen typografi ja kirjainmuotoilija Oldrich Menhart
(1897-1962) julkaisee antiikvan Menhart Roman, 1934 Menhart Latin ja myöhemmin
muita. Hän voittaa 1948 Tshekkoslovakian
valtion palkinnon kalligrafiasta, kirjaimista, typografiasta ja
kirjanmuotoilusta.
1931:
Kalligrafi ja typografi Jan Tschichold (1902-74) muotoilee kirjaimet
Transito, Saskia ja Zeus.
Kansallissosialistit lopettavat 1933 hänen opettajantyönsä Münchenin
kirjapainokoulussa, ja hän pakenee Baseliin.
Hän julkaisee useita kirjoja.
1931:
Eric Gill julkaisee kirjan An Essay on Typograhy - Typografiatutkielma.
1931:
Olivetti perustaa Kehitys- ja tiedotustoimiston, jossa työskentelevät
graafiset taitelijat Giovanni Pintori, Xanti Schawinsky ja Nivola.
1931:
Pohjoismainen kirjapainotöiden kiertävä näyttely pidetään Helsingin
Taidehallissa.
1932:
Sanomalehti The Times ladotaan Stanley Morisonin uudella kirjaimella
Times New Roman, jonka Victor Lardent viimeistelee. Samana vuonna lehti mullistaa taittoaan:
ladotaan ensi kerran kaksipalstainen otsikko.
Morison on 1929-60 lehden neuvonantajana. Monotype julkistaa kirjaimiston 1933.
1932:
Saksalainen taiteilija ja kalligrafi Herbert Post (1903-78) piirtää
päätteettömän Post-antiikvan, jolle ilmaantuu useita jäljitelmiä.
1932:
Hans Wagnerin Welt-Antiqua ilmestyy.
1932:
Yhdysvaltalainen Merle Armitage ehtii teatteriuraltaan luoda
kirjoja. Hänestä tulee 1945 Look-lehden
taiteellinen johtaja. Hänen
muotoilemassaan kirjassa Danz, Dynamic Dissonance in Nature and the Arts 1952
on 12-sivuinen nimiösivu mustaa ja punaista harmaalla sekä kirkkaan keltaiset
esilehdet.
1933:
Natsipuolueen tultua valtaan Saksassa uutta kansallista fraktuuraa
ilmestyy mainoksiin ja muualle.
1933:
Natsi-Saksassa monet taiteilijat kuten Tschichold, Renner ja juutalainen
opettaja Wassily Kandinsky pidätetään ja he menettävät työnsä, kun natsipuolue
tulee valtaan. Uusi typografia
luokitellaan kulttuuribolshevismiksi ja sitä parodioidaan näyttelyjulisteessa
Entartete Kunst - Rappiotaide.
1933:
Antonio Boggeri avaa Milanossa Studio Boggerin.
1933:
Italiassa alkaa ilmestyä lehti Campo Grafico.
1934:
Milanolainen Bruno Munari suunnittelee runoilijan Tullio D'Albisola
kirjan L'Anguria lirica - Lyyrinen vesimeloni typografian. Kirjan lehdet ovat peltiä.
1934:
Pariisista Philadelphiaan 1930 opettamaan tullut Alexey Brodovitch
(1898-1971) ryhtyy lehden Harper's Bazaar taiteelliseksi johtajaksi. Hän esittelee muun muassa valokuvaajien
Brassai ja Cartier-Bresson töitä lukijoille.
1934:
Unkarilainen kalligrafi ja typografi Imre Reiner (1900-87) piirtää
Corvinus-kirjaimen, jonka Bauersche Giesserei laskee markkinoille, ja muita.
1934:
Yhdysvaltalainen Robert Hunter Middleton piirtää Corvinusta muistuttavan
Eden-kirjaimen.
1934:
Dadaisti ja surrealisti Max Ernst (1891-1976) suunnittelee Zürichin
taidenäyttelyn julisteen.
1935:
Natsi-Saksassa luovuudessa ja typografiassa konservatiivinen ja
taantumuksellinen suunta vahvistuu.
"Uusi typografia" kokee kriittisiä hyökkäyksiä. Se hylätään ja kielletään.
1935:
WS Gillies piirtää Flott-kirjaimet.
1935-40:
Kirjainmuotoilijoiden lehti Signature ilmestyy Englannissa.
1936:
Ranskalainen Marcel Jacno suunnittelee uudestaan
Gauloises-savukepakkauksen ja parantaa 1947 yksityiskohtia.
1936:
Natsitypografiaa sovelletaan julisteisiin muun muassa Ganz Deutschland
hört den Führer mit dem Volksempfänger - Koko Saksa kuulee johtajan
kansanradiosta.
1937:
Saksalainen kirjainmuotoilija ja typografi Hans Bohn (1891-1980) piirtää
Allegro-kirjaimet.
1937:
Saksalainen kalligrafi, kirjainmuotoilija ja taiteilija FH Ernst
Schneidler (1882-1956) suunnittelee kirjaimen Legende ja muita.
1937:
Natsi-Saksassa pidetään juutalaisvastainen näyttely. Julisteessa Der ewige Jude - Ikuinen
juutalainen kirjaimet on tyylitelty jäljittelemään heprealaisia aakkosia. Natsien valtakaudella otetaan koulujen
opetusohjelmaan uudelleen goottilainen kirjoitus kaunokirjoituksen rinnalle
germaanien kansallisena kirjoituksena.
1937:
Ranskalainen AM Cassandre piirtää Pariisin maailmannäyttelyyn
viralliseksi kirjaintyypiksi päätteettömän antiikvan Peignot. Sen gemenoista kahdeksan kirjainta poikkeavat
totutuista muodoista, ja ne piirretään 1947 uudelleen perinteisiksi. Kirjaimiston nimeksi tulee Touraine.
1937:
Yhdysvalloissa Bell Telephonen typografi CH Griffiths ja Linotype
muotoilevat laihan päätteettömän kirjaimen Bell Gothic. Sen omaksuu Englannin Posti
puhelinluetteloihin, joita painetaan kymmenen miljoonaa kappaletta.
1937:
Englantilainen Herbert Read julkaisee kirjan Art and Industry - Taide ja
teollisuus.
1937:
Ajan Suunta on aatteellisesti sidoksissa Saksaan ja hankkii
salamanmuotoiset kirjakkeet SS-joukoista kertovien juttujen latomista varten.
1938:
Yhdysvaltalainen Warren Chappell piirtää ATFlle päätteettömän
Lydian-antiikvan. Englannissa Monotype
tuottaa tätä muistuttavan Vali-antiikvan, jonka piirtäjä on EW Shaar.
1938:
Saksalainen typografi ja kalligrafi Hermann Zapf (1918-) muotoilee
kirjaimen Gilgengart, 1949 Melior-antiikvan ja myöhemmin monia muita.
1938:
Yhdysvaltalainen kirjain- ja kirjanmuotoilija Warren Chappell (1904-91)
suunnittelee kirjaimet Lydian ja 1940 Trajanus.
1938: R
Hunter Middleton suunnittelee Ludlowille kirjaimen Stencil.
1938:
SH de Roos muotoilee Amsterdamin kirjakevalimolle kirjaimen Libra.
1939:
Ernst Schneidler muotoilee kirjaimen Zentenar-Fraktur.
1939:
Englannissa Waterlow & Sons mainostaa Uhertype-valoladontaa
esitteellä, joka on tehty Uhertypellä.
1939-61:
Yhdysvaltalainen Bradbury Thompson (1911-) muotoilee julkaisua Westvaco
Inspirations ja 1945-59 lehteä Mademoiselle.
1939:
Saksalaisen kirjasinpiirtäjän ja kirjankuvittajan Paul Renner
(1878-1956) kirja Die Kunst der Typographie ilmestyy.
1940-50-luvut:
Suomen typografeja ovat Pentti Harju, Jorma Laakso, Vilho Larikka, Unto
Lehtinen, Kauko Lehtonen, Ahto Numminen, Kalle Pasanen, Aleksis Stenvall,
Barbro Svedlin, Erkki Tanttu ja VA Vuorio.
1940:
Hitler muuttaa mielensä
fraktuurasta, koska hän ajattelee, että antiikva on ymmärrettävämpi hänen
hallitsemissaan maissa. Martin Bormann
määrää kiertokirjeessään 1941, että kaikki painotuotteet ladotaan
normaalikirjaimella antiikva. Kouluissa
tulee opettaa vain normaalikirjaimet.
Goottilainen kirjoitus ei olekaan saksalaista, vaan perustuu
schwabachilaisiin juutalaiskirjaimiin.
Saksan valloittamissa maissa ei osata lukea fraktuuraa, jota sodan
jälkeen kutsutaan natsikirjoitukseksi.
1940:
Tshekkoslovakialainen graafinen muotoilija Vojtech Preissig (1873-1944)
tukee vastarintaa. Hänet pidätetään,
koska hän toimii graafikkona natsisaksalaisten kieltämässä lehdessä. Preissig kuolee Dachaussa.
1940:
Ranskasta I maailmansodan jälkeen Yhdysvaltoihin muuttanut Raymond Loewy
muotoilee uudestaan Lucky Strike -paketin.
1941:
Yhdysvaltalainen kirjainmuotojen historioitsija ja painaja DB Updike
käyttää Times New Roman -kirjainta kirjassaan Some Aspects of Printing, Old and
New - Näkohtia painamisesta, vanhaa ja uutta, jonka hän painaa painossaan
Merrymount Press.
1942:
Luettavuustutkimus Tinker & Patterson, How to Make Type Readable
ilmestyy New Yorkissa.
1943:
Yhdysvaltain ilmavoimien tunnusta muutetaan, jotta siitä ei tule mieleen
Japanin tunnus.
1944:
Englannissa perustetaan Council of Industrial Design, joka alkaa
julkaista lehteä Design.
1945:
Yhdysvalloissa ja Sveitsissä kehitetään typografiaa kommunikaation ja
mainonnan tarpeisiin. Tyyli perustuu konstruktivismiin.
1945:
Saksalainen Klingsporin valimo tuottaa ruotsalaisen taiteilijan Akke
Kumlien medievaaliantiikvan.
1945:
Luettavuustutkimus M Luckiesh, Reading as a Visual Task ilmestyy New
Yorkissa.
1946:
Eugen ja Max Lenz suunnittelevat kirjaimen Profil Haas-valimolle.
1946:
Oliver Simon julkaisee kirjan Introduction to Typography - Johdatus
typografiaan.
1946:
Penguin kutsuu Jan Tschicholdin kehittämään kirjojen suunnittelua. Hän saapuu 1947 uudistamaan kaiken ja laatii
latomissäännöt, jotta eri latojat ja painajat osaavat työnsä. Tschichold työstää yli 500 kirjaa ennen
paluutaan 1949 Sveitsiin. Hänen työtään
jatkaa Hans Schmoller.
1947:
Yhdysvaltalainen Paul Rand (1914-) julkaisee kirjansa Thoughts on
Design. Siinä hän yhdistää grafiikan
taiteeseen eikä muotoiluun. Rand
suunnitteli 1930-luvun lopussa lehtiä Apparel Arts, Direction ja Esquire.
1947-56:
Suomen kirjatypografian alaa hallitsee
JKV Paasio, jonka suunnittelemia kirjoja valitaan 39 Suomen kirjataiteen
komitean kokoelmaan. Muita
suunnittelijoita ovat Barbro Svedlin, Ahto Numminen ja VA Vuorio.
1948:
Sveitsiläinen kirjainmuotoilija ja typografi Walter Diethelm (1913-86)
muotoilee kirjaimen Diethelm-Antiqua ja myöhemmin muita.
1949:
Englantilainen Herbert Spencer alkaa julkaista graafisen suunnittelun
lehteä Typographica.
1940-luvun loppu: Offsetmenetelmän laaja käyttö ja jo
aikaisemmin yleistynyt syväpaino vapauttavat typografisen mielikuvituksen
painotuotteen taitossa kohopainokehilön kehyksen esteistä.
1950-luku:
Milanolainen graafikko Franco Grignani arvelee, että luova ihminen
Italiassa päinvastoin kuin USAssa on oma taiteellinen johtajansa, sunnittelija,
valokuvaaja, tekninen piirtäjä ja retusoija.
Hänen mielestään työskenteleminen työryhmän osana ehkäisee
kekseliäisyyttä. Italiassa monet
suunnittelijat toimivat useilla aloilla.
1950-luku:
Tokion taiteellisten johtajien klubi Tokyo Art Directors Club julkaisee
vuosikirjaansa ja Japanin ilmoitustaiteilijoiden klubi Japanese Advertising
Artists Club järjestää vuosittain näyttelynsä.
1950-luku:
Kuluttajajulkaisujen määrä kasvaa samoin kuin liikekirjeenvaihdon ja
-tiedotuksen sekä kuluttajapakkausten.
Kirjainmuotoilijoille ja typografeille riittää työsarkaa. Elokuva- ja varsinkin televisioyleisö
laajenee nopeasti. Kuumametallin
viimeisen johtavan vuosikymmenen jälkeen valoladonnan osuus suurenee. Kun valoladonnassa suurennetaan samasta
kirjaimistosta sen sijaan, että olisi eri leikkauksia eri kokoja varten, niin
kirjainmuotojen laatu kärsii.
1950-luku:
Suomessa kirjataide aletaan nähdä osana teollista muotoilua ja
ammattitaidon tärkeyttä tähdennetään.
1950-68:
Olivettin taiteellinen johtaja Giovanni Pintori (Olivettin graafikko
1936) suunnittelee mainoksia. Olivetti
on ensimmäisiä monikansallisisa yrityksiä, joka perustaa yhtenäisen yrityksen
tyylin käytettäväksi myös ulkomaisissa liikkeissään.
1950:
Saksalainen Hermann Zapf (1918-) piirtää kirjaimet Palatino-antiikva,
Michelangelo-versaalit ja 1953 Saphir-koruversaalit. Hän piirtää 1958 päätteettömän
Optima-antiikvan. Zapf piirtää
kreikkalaisia, venäläisiä ja arabialaisia kirjaimistoja sekä typografista
somistemateriaalia.
1951:
Italialainen kirjainmuotoilija Alessandro Butti (1893-1959) piirtää
oppilaansa Aldo Novaresen kanssa Augustea-kirjaimiston sekä kompaktina että
varjomuotoisena ja 1952 Microgramma-groteskin.
1951:
Ranskalainen muotoilija Roger Excoffon (1910-83) suunnittelee
Olive-valimolle kirjaimet Banco, 1953 Mistral, Choc ja Diane sekä 1960-luvun
alussa Antique Olive.
1951:
Ranskalainen taiteilija ja kirjainmuotoilija Francois Ganeau (1912-83)
piirtää Vendôme-antiikvan.
1951:
USAssa Art Direction Annual jaottelee graafisen suunnittelun: 1
aikakauslehtien, 2 sanomalehtien ja 3 talouslehtien mainonta, 4 suora mainonta
ja yrityslehdet, 5 julisteet, kortit, kalenterit, äänilevykannet ja kirjojen
suojapaperit sekä 6 aikakauslehtien toimitusaineiston muotoilu. Jaottelusta puuttuu elokuva ja televisio.
1951:
Columbia Broadcasting System CBS on ensimmäinen yritys, joka yhdistää
mainonnan yrityksen identiteettiin.
William Golden (CBSn taiteellinen johtaja 1937) muotoilee liikemerkin
silmä.
1951:
Ruotsalainen kirjaingraafikko ja Kumlienin oppilas Karl Erik Forsberg
(1914-) piirtää Berling-antiikvan. Hänen
muotoilemansa ovat 1954 Carolus-versaalit ja 1964 valmistuneet
Ericus-versaalit, jotka perustuvat roomalaiseen meisselityyliin. Hänen kirjaimistonsa on kaiverrettu
Pohjoismaiden ainoassa kirjakevalimossa Berlingillä Lundissa.
1951-53:
Haas-valimon Edouard Hiffman huomaa Akzidenz Groteskin (Berthold 1896)
suosion ja tilaa Max Miedingeriltä siitä version Neue Haas Grotesk. Se nimetään 1957 Helveticaksi myytäessä
Stempelille ja sitten Linotypelle.
1952:
Hollantilainen Henk Krijger piirtää Raffia-initiaalit.
1952:
Design Reasearch Unit alkaa suunnitella Englannin rautateiden uutta
ilmettä: henkilökunnan univormut, junien värit ja uudet kirjaimet.
1952:
Ranskalainen typografi, kustantaja, kirjailija ja kaivertaja Maximilien
Vox esittää kirjainten luokittelunsa yhdeksään ryhmään: manuaires, humanes,
garaldes, réales, didones, mécanes, incises, linéales ja scriptes.
1953:
Saksalainen Hellmuth Tschörtner muotoilee Leipzigissa
Tschörtner-antiikvan. Dresdeniläinen
Typoart valmistaa sitä kirjakkeina, matriiseina ja valoladontaa varten.
1953:
Saksalainen kirjainmuotoilija ja typografi Günter Gerhard Lange (1921-)
suunnittelee kirjaimet Derby ja 1955 Boulevard sekä muita.
1953:
Japanissa Hiroshi Ohchi perustaa kahdesti kuussa ilmestyvän lehden Idea.
1953:
Saksalainen kalligrafi ja taiteilija Walter Brudi (1907-87) muotoilee
kirjaimet Orbis, 1953/54 Brudi Mediaeval ja 1954 Pan.
1953:
Suomessa aletaan valita vuoden paras juliste.
1954:
Kirjainmuotoilija Hermann Zapf (1918-) julkaisee teoksensa Manuale
Typographicum - Typografian käsikirja.
1954:
Metriseen järjestelmään lisätään kelvin ja kandela.
1954:
Hannoverilainen paino ottaa latomossaan käyttöön metrisen järjestelmän.
1954:
Typografisen mitan normi DIN 16507 julkaistaan.
1955:
Teollistuneiden maiden yritysten tulee erottautua toisistaan
visuaalisesti ja verbaalisesti.
Muotoilijat saavat mahdollisuuden epätavallisiin ratkaisuihin. Televisio tarjoaa visuaalisen kommunikaation
välineen.
1955:
Ranskalainen Remy Peignot piirtää Cristal-korukirjaimet.
1955:
Italialainen kirjainmuotoilija Aldo Novarese (1920-95), joka on Italian
suurimman kirjakevalimon Nebiolo taiteellinen johtaja, piirtää
Ritmo-groteskin. Hän piirtää 1961 Estro-egyptiennen
ja 1962 Eurostile-groteskin.
1956:
Saksalaiset kirjainmuotoilijat Konrad Friedrich Bauer (1903-70) ja
Walter Baum (1921-2007) piirtävät Folio-groteskin.
1956:
Englantilainen Richard Hamilton muotoileen Granada-television
liikemerkin.
1956:
Yhdysvaltalainen Paul Rand muotoilee IBM-logon. IBMn typografiasta tehdään 1969 suuri
irtolehtimappi IBM Design Guide. Se on
ensimmäisiä käsikirjoja, joissa määritellään yrityksen julkaisujen
yhdenmukainen ulkoasu.
1957:
Sveitsiläinen kirjainmuotoilija Max Miedinger (1910-80) piirtää
Haas-groteskin ja Helvetica-kirjaimen.
1957:
Charles Peignot perustaa kirjainmuotoilijoiden yhdistyksen Association
Typographique Internationale - ATypI.
1957:
Sveitsiläinen kirjainmuotoilija ja typografi Adrian Frutiger (1928-)
piirtää kirjaimen Univers-groteski Deberny & Peignotille. Kirjainta on normaalivahvuisena ja -leveänä,
puolilihavana, kursiivina ja kapeana kirjaimistona monia vivahteita noin 21
muunnelmaa. Universia tuotetaan
valoladonta- ja metalliversiot. Frutiger
suunnittelee monia muita kirjaimia.
1957-66:
Suomalaisista typografeista jatkavat työtään VA Vuorio ja Ahto
Numminen. Uusia typografeja ovat Kaarina
Visakanto, Reijo Salkola ja Markku Reunanen.
Vuorio, Numminen ja Alfons Eder suunnittelevat myös kirjan sidoksia ja
päällyksiä.
1958:
Böömiläinen typografi Josef Týfa (1913-) muotoilee kirjaimen
Kollektiv-Antiqua ja myöhemmin muita.
1958:
Ranskalainen kirjainmuotoilija ja typografi Roger Excoffon (1910-83)
piirtää kirjaimen Calypso ja muita.
1958:
Sveitsissä Richard P Lohse, Josef Müller-Brockmann, Hans Neuburg ja
Carlo Vivarelli alkavat julkaista lehteä Neue Grafik.
1958:
Hermann Zapf muotoilee kirjaimen Optima.
1958:
Englantilainen taiteilija Gerald Holtom muotoilee tunnuksen
ydinaseriisuntaa vaativalle englantilaiselle kampanjalle Campaign for Nuclear
Disarmament. Tunnuksessa on ympyrän
muotoisen maapallo taustana ja lippuviestintäaakkosten N ja D. Siitä tulee rauhanmerkki. Sitä käyttää muun muassa Sadankomitea.
1958:
American Bankers' Associaton kehittää magneettisella värillä painettavat
numerot E13B, jotka luetaan koneellisesti.
1959:
Sveitsiläiset Karl Gerstner ja Markus Kutter julkaisevat graafisen
suunnittelun teoksesn Die neue Graphik - Uusi grafiikka.
1959:
Josef Müller-Brockmann, Richard Lohse, Hans Neuberg ja Carlo Vivarelli
alkavat toimittaa lehteä Neue Grafik saksaksi, englanniksi ja ranskaksi.
1959:
Japanissa perustetaan lehti Graphic Design.
1959:
Nippon Design Center perustetaan.
Yksi kolmesta perustajasta on Yusaku Kamekura, joka suunnittelee 1964
grafiikkaa Tokion olympialaisiin.
1960-luku:
Typografia vakiintuu funktionaalisuuteen, joka sopii kansainväliseen
kommunikaatioon. Tunteettomassa
koristelemattomassa typografiassa on pelkkää informaatiota. Times Literary Supplement viittaa
valoladontaan käsitteellä cold type - kylmä kirjake. Alkaa ilmestyä huonosti yhteensopivia ja
rumia kirjaimia. Samasta matriisista
suurennetaan laaja alue kirjainkokoja, ja kirjaimet vääristyvät. Ligatuurit häviävät, ja typografit kaipaavat
niitä.
1960-luku:
Sveitsiläinen Peter Knapp toimiin Elle-lehden taiteellisena
johtajana. Hänen henkilökuntansa on
suuri: 14 taiton suunnittelijaa, kaksi
retusoijaa, yksi kirjaintaiteilija, viisi pimiöapulaista, jotka suurentavat
valokuvia ja otsikoita, viisi latojaa, viisi kuvittajaa ja kuusi
muotivalokuvaajaa, joista kullakin on apulainen.
1960-luku:
Saksalainen toimittaja Willi Fleckhaus (1925-83) työskentelee lehdessä
Twen. Hän suunnittelee kirjankansia
kustantajalle Suhrkamp.
1960-luku:
Suomalaiseen kirjatuotantoon tulevat muualla maailmassa suosituksi
tulleet taskukirjat, joita myydään ulkoasultaan yhtenäisinä sarjoina.
1960-luku:
Suomalaisen typografian nimiä ovat Erik Bruun, Urpo Huhtanen, Markku
Reunanen, Reijo Salkola, Kaarina Visakanto ja Juhani Wuorela.
1960-luvun alku: Laaditaan magneettisella värillä painettavat
numerot ja kirjaimet CMC7. Ne
syrjäytyvät pian käytöstä.
1960:
LDH Smit piirtää Promotor-antiikvan.
1960:
Englantilainen Robin Fior suunnittelee uudestaan viikkolehden Peace News
- Rauhan uutiset typografian.
1960:
Kansainvälinen painojen ja mittojen konferenssi muotoilee metrisen
järjestelmän Le Système International d'Unités eli Kansainvälinen mittayksikköjärjestelmä
eli SI-järjestelmä. Perusyksiköksi
lisätään mooli.
1961:
Letrasetin johtaja Colin Brignall muotoilee kirjaimen Countdown. Letraset hankkii lisenssillä
kirjakevalimoilta hyviä kirjainleikkauksia.
Yhtiö tekee tilauksesta yrityksille siirtomerkkejä kuten logoja. Siirtokirjaimia on mahdollista käyttää
esimerkiksi televisiografiikassa.
1962:
Englannissa Sunday Times alkaa julkaista värillistä osastoa. Sen dokumentaaristen valokuvajuttujen
aukeamien taitto suunnitellaan yhdysvaltalaisia lehtiä jäljitellen ja
muotiaukeamat Elle-lehden tapaan.
1962-65:
Englantilaisten muotoilijoiden Alan Fletcher, Colin Forbes ja Bob Gill
kumppanuudesta syntyy 1972 kansainvälinen ryhmä Pentagram.
1963:
AM Cassandre suunnittelee logon Yves Saint Laurent.
1963:
Hollantilainen Wim Crouwel perustaa yrityksen Total Design neljän
ammattitoverinsa kanssa. Yritys
suunnittelee 1965 Schipholin lentokentän opasteet. Niiden grafiikkaa käytetään myöhemmin
Milanossa, New Yorkissa ja Tokiossa.
1964-67:
Jan Tschichold suunnittelee viimeisenä suurena työnään kirjaimen Sabon.
1964:
Jock Kinneir suunnittelee Englannin moottoriteiden liikennetaulut ja
niiden kirjaimen Transport.
1964:
Graphic Design -lehden toimittajan Masaru Katzumie johdolla
suunnitellaan Tokion olympialaisten lajitunnukset ja muu grafiikka. Yusaku Kamekura muotoilee olympialaisten
tunnuksen ja valokuvajulisteita.
1964:
DIN 16518 jaottelee kirjainmuodot 11 ryhmään.
1964:
Sanoma julkaisee kirjainnäytteen Kirjasinnäyte.
1965:
Stockholms-Tidningen siirtyy tabloidiin eli pieneen sivukokoon. Samalla lehti paksunee. Pienikokoinen lehti on mukava lukea.
1965:
Grafiska Institutetin rehtori filosofian lisensiaatti Bror Zachrisson
(1906-83) väittelee Tukholman yliopistossa painetun tekstin luettavuudesta. Ylioppilailta kyseltiin, mitä he kirjassa
pitävät tärkeimpänä: kirjainmalli, paperin laatu, tekstisivujen ulkomuoto,
sidonta, kuvitus, kansipäällys vai nimiösivu.
Pääpaino pantiin kirjainmallille ja paperin laadulle. Alakouluasteella tutkittiin, onko
pääteviivaisten ja päätteetömien kirjainten luettavuudessa eroa. Sitä ei voitu osoittaa. Konekirjoitussivujen yhtä pitkien ja eri
pitkien rivien luettavuudessa ei havaittu eroa.
1965:
Psykedeelinen muotoilu ja poptaide hallitsevat typografiaa. Mainoksissa käytetään sarjakuvan
muotoja. Tyylit sattuvat valoladonnan
yleistymisen aikaan.
1965:
Newyorkilainen East Village Other on visuaalisesti vallankumouksellinen.
1965:
Suomessa otetaan SI-mittayksiköt käyttöön.
1966:
Järjestön European Computer Manufacturers' Association ECMA insinöörit
suunnittelevat optisesti luettavan kirjaimen OCR-A, joka perustuu karkeaan
matriisiin 4x7. OCR-An edeltäjä on EI3B.
1967:
ISO-standardi fonteille OCR-A ja OCR-B hyväksytään. OCR-A sisältää 66 merkkiä neljässä koossa.
1967:
Visual Graphics Corporation julisti pari vuotta sitten kansainvälisen
kirjaintyyppikilpailun, johon on lähetetty 777 ehdotusta 35 maasta. Yhdysvalloista tuli 192, Saksasta 136,
Ranskasta 67, Englannista 61, Sveitsistä 47, Japanista 36 ja Puolasta 30. Suomesta lähetettiin 11 ehdotusta, Ruotsista
viisi ja Tanskasta kolme.
1967:
Journal of Typographic Research alkaa ilmestyä neljännesvuosittain
USAssa.
1967:
Wim Crouwel (1924-) aloittaa aakkosprojektin, mutta se ei tuota
luettavia kirjaimia. Niitä pidetään
nykyaikaisina.
1967:
Hollantilainen Hadego julkaisee kirjainnäytteen Hadego type faces.
1967-76:
Suomen typografiaa hallitsevat Markku Reunanen ja Reijo Salkola. Muita suunnittelijoita ovat Urpo Huhtanen ja
Vilho Vuorela. Reunanen, Salkola ja
Huhtanen suunnittelevat myös kirjan sidoksia ja päällyksiä.
1967:
Runoilija Anselm Hollo Helsingin Sanomissa: ... kirjasinkoko on tärkeä
asia. Isoon kirjainmerkkiin lukijan
sielu voi tarttua, astraalikätösillään, niiden hapuillessa lämpöä, emotionaalista
karvaa, kiihoketta ja ravitsemusta, silmien osmoottisten porttien kautta. Pieni kirjainmerkki on väärää arkea,
vuokra-t, vähittäismaksusopimusta, historian oppikirjan lahjatonta
deskriptiivistä tekstiä.
1968:
Adrian Frutiger kehittää optisesti luettavan kirjaimen OCR-B järjestön
European Computer Manufacturers' Association ECMA mukaan. OCR-B perustuu tiheähköön matriisiin
18x25. Siitä tulee 1973
maailmanstandardi.
1968:
Sveitsiläinen Hans Rudolf Bosshard julkaisee teoksensa Form und Farbe -
Muoto ja väri.
1968:
Graafinen Keskusliitto julkaisee typografisten mittojen muuntotaulukot.
1969:
Kanada päättää, että sillä täytyy olla tunnuksia enemmän kuin
lippu. Kanadalla on 1970 graafisen
identiteetin järjestelmä ja ensimmäisenä valtiona tunnuskuva ja logotyyppi.
1969:
Urpo Huhtanen vastaa WSOYn julkaiseman Pentti Saaritsan suomentaman
runokirjan Ernesto Cardenal, Kello 0, Hora 0 typografiasta ja piirroksista.
1970-luku: Jan V White julkaisee oppikirjat Designing
for Magazines ja Editing by Design.
1970-luku:
Italialainen Simoncini julkaisee rivilatomakoneiden matriisien
kirjainnäytteen.
1970-luvun alku: Valoladonnan ihmeet kirjainvälien helppo
säätö, kirjainkokojen ja kirjainperheiden sekoittaminen sekä kirjainten
innovatiiviset vääristelyt tuottavat heikkoa esteettistä laatua ja huonoa
luettavuutta. Tila koetetaan käyttää
taloudellisesti. Sanomalehtien
uutisotsikoiden sovittaminen luovat tasapainotonta taittoa.
1970:
Aaron Burns, Herb Lubalin ja Edward Ed Rondthaler perustavat New Yorkiin
kirjainten muotoiluyrityksen International Typeface Corporation ITC valo- ja
tietokoneladontaa varten. Se julkaisee
1971 kirjainkirjaston. ITC alkaa 1974
julkaista lehteä U&lc - Upper and lower case, joka tarkoittaa suur- ja
pienaakkosia. Esselte Letraset ostaa
1986 yrityksen.
1970:
USAssa Art Workers Coalition tuottaa tehokkaita kuvan ja tekstin
yhdistelmiä esimerkiksi murhatut vietnamilaiset kyläläiset: kuvan päälle on
sijoitettu teksti Q. And babies? A. And babies.
1970:
Mainosgraafikko Kosti Antikainen voittaa julisteella Kultajyvä
ensimmäisen palkinnon New Yorkissa International Markets Advertisingin IMA
kilpailussa, jossa on osanottajia 44 maasta.
1972: Walter Tracy suunnittelee Times Europan.
1972:
Metrinen typografinen mittajärjestelmä, British Standard hyväksytään.
1972:
Victor Vasarely suunnittelee Reanault-autotehtaan liikemerkin.
1972:
Otl (Otto) Aicherin työryhmä puheenjohtajanaan Anton Stankowski
muotoilee Münchenin olympialaisten grafiikan muun muassa lajitunnukset.
1972:
Yhdysvaltalainen Milton Glaser muotoilee uudelleen lehden Paris Match.
1973:
Matti Viherjuuren juliste Finlandia Gastronomica saa yhdysvaltalaisen
CLIO-palkinnon ja Eero Syvänojan julistesarjalle annetaan ensimmäinen palkinto
kansainvälisessä kilpailussa Italiassa.
1974:
Kuubalainen graafikko ja typografi Félix Beltrán (1938-) suunnittelee
ensimmäisen kyrillitsan Latinalaisessa Amerikassa.
1974:
Sveitsiläinen graafikko Jean Widmer muotoilee Pariisin Georges Pompidou -keskuksen tunnuksen. Widmer avaa 1980 oman studion Pariisissa.
1974:
Ed Benguiat muotoilee kirjaimen Tiffany.
1974:
Joel Kaden ja Tony Stan suunnittelevat kirjaimen American Typewriter.
1974:
Peter Karow tuo Hampurissa markkinoille Ikarus-ohjelmiston, jolla
muotoillaan kirjaimia näyttöpäätteellä ja piirretään kirjainkuvio tietokoneen
ohjaamana. Järjestelmä muuntaa näytön
kuvat viivapiirroksiksi, muuntaa viivapiirrokset digitaalimuotoon näytöllä työskentelyä
varten ja kehittää muunnelmia muotoilusta.
Ohjelmisto poistaa muotoilun väsyttävimmät osat. Berthold ja Linotype hankkivat pian
Ikaruksen, ja sitä aletaan käyttää Euroopassa, USAssa, Japanissa ja muualla.
1974:
Graafikko ja heraldikko Olof Eriksson julkaisee teoksensa Graafisen tyylin
perusteet Otavan kustantamana.
1975:
Lontoossa nuorten liike tuottaa punkin ällistyttämään porvaristoa. Punkmuotoilijat suunnittelevat julisteita,
levykansia, vihkosia ja käsiohjelmia, joiden typografia on kaoottinen.
1975:
USAssa Donis A Dondis julkaisee kirjansa Primer of Visual Literacy -
Kuvalukutaidon aapinen.
1975-78:
AT&T tilaa Linotypeltä kirjaimen Bell Centennial, jonka Matthew
Carter suunnittelee.
1976:
Sveitsiläinen graafikko Wolfgang Weingart suunnittelee lehden
Typografische Monatsblätter sivuja.
Hänen työnsä synnyttää uuden aallon typografian.
1976-80:
Hollantilainen Gerard Unger suunnittelee Rudolf Hellille kirjainperheitä
Demos, Praxis ja Flora.
1977:
Englannissa Jamie Reid suunnittelee äänilevykannen God save Sex Pistols
ja Never Mind The Bollocks, joissa on voimallinen typografia.
1977-85:
Suomalaisia kirjasuunnittelijoita ovat Kaarina Bjerstedt, Anna-Liisa
Nyrönen, Irmeli Ilmanen ja Seppo Polameri.
Kirjan sidoksia ja päällyksiä suunnittelevat Pauli Hiltunen, Ulla
Vaajakallio, Polameri ja Bjerstedt.
1980-luvun kirjan sidoksen ja päällyksen suunnitelijoita ovat Heikki
Kalliomaa, Marjaana Virta, Ilmanen, Pekka Loiri ja Hannu Taina.
1978:
Système International- eli SI-järjestelmän mukaan Didot-piste on
1000,333/2660 mm eli 0,376 mm. Käytössä
ovat lisäksi pica-piste, metrinen ja tuumainen järjestelmä.
1979:
Hermann Zapf luo Chancery-kirjaimen.
1979:
ITC julkaisee kirjainnäytteen Linotype Fotosatz Schriften.
1980-luku:
Kehitetään uusi funktionalismi.
Yhdysvaltain länsirannikolla luutuneen suunnittelun ja dogmaattisen
joustamattomuuden sijaan tulee tyylillistä moninaisuutta. Uusi aalto ammentaa 1920-luvun
typorafiaa. Luettavuus ei ole
typografian päätavoite.
1980-luku:
Kirjoituspöytäkustantaminen desktop publishing DTP alkaa aluksi kehnolla
typografialla: heikko työn jälki, karkeat kirjaimet sekä kursiivien ja lihavien
kirjainten vääristymät karkeiden muuntotyökalujen vuoksi, pahat taitot ja
riesat eli yksin- ja kaksinkertaiset äpärät, joita latoja varoo luonnostaan.
1980-luku:
Englantilainen suunnittelija Colin Banks soveltaa yhdysvaltalaisen
Bell-puhelinluettelon järjestelmää englantilaisiin puhelinluetteloihin. Hän lisää kirjainten x-korkeutta ja parantaa
kirjainten muotoa kohdissa, jotka helposti täyttyvät painovärillä, jotta
pienempää kirjainkokoa voidaan käyttää.
Banks siirtyy nelipalstaiseen sivuun ja luopuu sukunimen toistosta.
1980-luku:
Suomen kirjataiteessa vaikuttavat 1970-luvun Tapani Aartomaa, Erik
Bruun, Alfons Eder, Lasse Hietala, Urpo Huhtanen, Ahto Numminen, Markku
Reunanen, Reijo Salkola, Kaarina Visakanto, Vilho Vuorela, Juhani Wuorela ja
Pekka Vuori. Uusia ovat Irmeli Ilmanen,
Heikki Kalliomaa, Pekka Loiri, Marja Seliger, Hannu Taina ja Marjaana Virta.
1980:
Robin Nicholas suunnittelee Monotypelle kirjaimen Nimrod.
1980:
Englantilainen Terry Jones perustaa lehden i-D. Vastaavia tyylilehtiä ovat Englannissa The
Face ja Blitz, Ranskassa Actuel ja Saksassa Wiener.
1980:
Compugraphic julkaisee kirjainnäytteen 250 Type Releases.
1981:
Sveitsiläinen Rosemarie Tissi tekee kesäteatterijulisteen. Tissillä ja zürichiläisellä studiolla
Siegfried Odermatt on poikkeava typografinen ilmaisu, joka inhimillistää kovanlinjan
sveitsiläisen tyylin.
1981:
Matthew Carter ja Mike Parker perustavat kirjaimia tuottavan yrityksen
Bitstream. Se myy digitalisoituja
kirjaimia yrityksille, jotka valmistavat elektronisia kuvankäittelylaitteita ja
tarvitsevat kunnollisia kirjainkirjastoja.
Carter luo 1987 yritykselle kirjaimen Charter.
1982:
Kuvakirjan Yhtenäisessä Neuvostovaltiossa otsakkeet ja osa tekstiä on
painettu kirjaimilla, joiden esikuvana ovat kansalliset koriste-elementit. Niiden tekijä on Ukrainan
kirjapainoinstituutin opettaja N Taranov.
1982:
Hollantilainen typografi Bram de Does (1934-) muotoilee kirjaimen
Trinité. Siinä kirjainten perusviivalta
ylösnousevia (d, h) ja alaslaskeutuvia (g, p) osia on kolme pituutta. Hän suunnittelee 1991-95 kirjaimen Lexicon.
1982:
John Warnock ja Chalrles Geschke perustavat yrityksen Adobe Systems
Kaliforniaan. Adobe julkistaa 1984
vektorikirjaintyypeille ja Postscript-standardille perustuvan ohjelman. Tuhat fonttia julkaistaan 1986. Adobe julkaisee
ohjelmia 1987: Illustrator 88, 1989: Photoshop 1.0 ja Type Manager ATM, 1991: Premiere
1.0, 1992: Dimension 1.0, 1993: Acrobat, Type Basics ja Wild Type. Adobe ja Aldus yhtyvät 1994.
1992:
Linotype Font Center julkaisee kirjainnäytteen Typefaces.
1983:
Adoben PostScript tulee markkinoille.
1984:
Linotype Font Center julkaisee kirjainnäytteen Pi characters -
Erikoismerkit.
1984:
Belgialainen typografi Fernand Baudin (1918-) julkaisee teoksensa La
typographie au tableau noir - Typografia mustalla taululla.
1984:
Imprimerie Nationale perustaa Pariisiin koulutuskeskuksen Atelier National
de Création Typographique ANCT.
1984-87:
Summer Stone luo Adobelle kirjainperheen Stone, jossa on 18 muunnelmaa,
ilmoitustyöhön halvoilla näytöillä ja kirjojen leipätekstiin.
1984:
Paul Brainerd (1947-) perustaa Aldus-yhtiön. Se julkistaa 1985 ohjelman PageMaker 1.0
Macintoshille. PageMaker aloittaa
kirjoituspöytäkustantamisen - Desk Top Publishing DTP. Aldus ja Adobe yhtyvät 1994.
1984:
Rudy VanderLans perustaa Kalifornian Berkeleyssä lehden Emigre, joka
tehdään Macintoshilla. Hänellä on yritys
Emigre Graphics, jolle Zuzana Licko (1961-) suunnittelee kirjaimia
Fontographer-ohjelmalla.
1984:
Helsinkiläinen erikoislatomo Aapiset julkaisee Aleksis Kiven romaanin
Seitsemän veljestä 393 eri tekstityypillä.
Kirja on tarkoitettu työvälineeksi mainostoimistoille ja graafisille
suunnittelijoille. Työ vaati pari
mieskuukautta. Painos on 1500. Kuvitus on Markus Heikkerön.
1985:
Berthold julkaisee kirjainnäytteen Types Übersicht.
1985:
Typografiassa hyväksytään "huono" maku. Hybridikirjainperheitä tulee käyttöön. Värien ristiriidat ja kitschmäinen symbolismi
tuottavat outoja muotoja.
1985:
Charles Bigelow ja Kris (Chris) Holmes muotoilevat Adobelle kirjaimen
Lucida lasertulostusta varten, sillä aluksi tulostuksen erotuskyky on vähäinen,
ja myöhemmin kirjainperheen Pellucida.
1985:
Paul Rand julkaisee teoksensa A Designer's Art - Muotoilijan taito,
jossa viitataan Euroopan kulttuuriin: Picasso, Matisse, Miró ja niin
edelleen. Yhdysvaltain kansallinen
grafiikka (Coca-Cola, Disneyn animaatiot, sarjakuvat) on silmiinpistävästi
hylätty.
1986:
Pariisissa asema Gare d'Orsay muutetaan Musée d'Orsayksi. Sen logotyypin M/'O suunnittelevat
italialainen Bruno Monguzzi ja sveitsiläinen Jean Widmer.
1986:
Veronika Elsner (1952-) ja Günther Flake (1951-) perustavat yrityksen
Elsner&Flake muuntamaan kirjaimia digitaalimuotoon. Kirjainkirjastossa on 1996 noin 1400
kirjainmuotoa PostScript-muodossa muun muassa heprealaisia kirjaimia.
1986-95:
Suomen kirjavalioiden suunnittelijoina ja kuvittajina esiintyvät Tapani
Aartomaa, Heikki Kalliomaa, Ilkka Kärkkäinen, Pekka Loiri, M-L Muukka, Markku
Reunanen, Martti Ruokonen, Hannu Taina, Marjaana Virta, Kaarina Kaila, Mika
Launis, Kristiina Louhi ja Pirkko-Liisa Surojegin.
1986:
Ilpo Okkosen ja Asko Salokorven teos Suomalainen arkkitehtuuri voittaa
Leipzigin kansainvälisten kirjamessujen kilpailussa Maailman kauneimmat kirjat
- Schönste Bücher aus aller Welt Kultaisen kirjaimen palkinnon, joka on
kilpailun pääpalkinto.
1987:
Hollantilainen Gerard Unger luo Bitstreamille kirjaimen Amerigo.
1987:
Sveitsiläinen Hans-Rudolf Lutz julkaisee kirjansa typografisesta
muotoilusta Ausbildung in typografischer Gestaltung ja 1990 Die Hieroglyphen
von Heute - Nykyajan hieroglyfit.
1987:
USAssa Philip Meggs julkaisee kirjansa History of Graphic Design -
Graafisen muotoilun historia.
1988:
Heikki Kalliomaa vastaa IK Inhan kuvateoksen Suomen maisemia graafisesta
suunnittelusta. Kustantaja on WSOY.
1989:
Erik ja Joan Spiekermann perustavat Berliinissä kirjainyrityksen
FontShop, jolla on yli 30 000 kirjaimistoa noin 50 valmistajalta.
1990-luku:
Kirjoituspöytäjulkaiseminen eli desktop publishing DTP kiinnostaa
harrastelijatypografeja, jotka eivät muotoile aina kauniita tuloksia. Kauhutypografia on samantapaista kuin
valoladonnan tullessa. Ammattitypografit
saavat uusia tehokkaita mahdollisuuksia.
1990:
Kansainvälinen graafisen muotoilun lehti Eye alkaa ilmestyä.
1990: K Frenckner Tukholman teknillisestä
korkeakoulusta KTH julkaisee tutkimuksen Legibility of continuous text on
computer screens - a guide to the literature.
1990:
USAssa graafisista muotoilijoista 68 prosenttia käyttää tietokonetta ja
26 prosenttia on ostamassa järjestelmän.
1991:
Neuvosto-Karjala muuttaa logoaan ja nimensä täydennyksiä. Aikaisemmin nimen lisäksi luki Kaikkien
maiden proletaarit, liittykää yhteen!
Neuvostoliiton kommunistisen puolueen Karjalan aluekomitean, Karjalan
ASNT:n korkeimman neuvoston ja ministerineuvoston äänenkannattaja. Uudessa typografiassa on työn sankarin mitali
jätetty pois sekä mainitut tekstit.
Neuvosto lukee pienellä groteskilla kirjaimella ja Karjala isolla
antiikvalla. Nimen lisäksi lukee:
Kansallinen yleisölehti.
1991:
Typografi Aurobind Patel muotoilee Times New Romanin pohjalta kirjaimen
Times Millennium sanomalehdelle The Times.
Kirjaimen vaihto kuumametallin aikana 1932 oli 3,5 kertaa niin kallis
kuin nyt. Times Millennium muotoillaan
tietokonegrafiikalla eikä leikata tai kaiverreta kuten 1932. Apuna ovat Timesin taiteellinen johtaja David
Driver ja islantilainen typografi Gunnlaugur Briem. Uusi kirjainperhe on järjestetty 14 ryhmään,
joissa on eri vahvuisia otsikkokirjaimia, uusia kursiiveja, ilmoituskirjaimia
ja taulukkokirjaimia. Näytöllä on
piirretty noin 5000 merkkiä Fontstudio-ohjelmalla. Tulos ei ole kirjaimen kuva, vaan
matemaattinen kaava, jota käytetään tietokoneladonnassa.
1991:
Suomen Vuoden kaunein kirja on Suomen elokuva-arkiston julkaisema
Viattomuuden vuosikymmenet - suomalaisen elokuvan erotiikkaa, jonka graafisesta
suunnittelusta vastaa Petteri Kivekäs.
Kustantaja on VAPK-kustannus.
2004:
Graafinen muotoilija Marja-Leena Muukka (1965-) valitaan vuoden
graafikoksi. Hän oli WSOYn
kirjagrafiikan tekijänä, mutta aloitti 1999 yrittäjänä.
2004:
Tuija Kuuselan teos Taiteilijat kirjaimia piirtämässä - Kultakauden
kirjataidetta ilmestyy.
2009:
Yhdysvaltalaisen suunnittelutoimiston Pentagram lehtien pelastaja Luke
Hayman on uudistanut sanomalehden Khaleej Times, lehtien Time ja Radar
ulkoasun. Hän työskenteli 2004 New York
Magazinen ulkoasuvastaavana.
Kirjainmuodot voidaan luokitella monella
tavalla. Eräs aakkoslajien jaottelu on
eurooppalaiset eli kreikkalaiset, latinalaiset ja slaavilaiset kirjaimistot,
itämaiset ja muut kirjaimistot.
Aakkoslaji jaetaan kirjainsukuihin ja -perheisiin. Latinalainen aakkoslaji voidaan jaotella
esimerkiksi seuraaviin kirjainsukuihin ja -perheisiin:
Goottilaiset eli murretut: tekstuura, rotunda,
schwabach ja fraktuura;
Antiikvat: vanhempi eli medievaali
(venetsialais- ja vanhemmat ranskalaiset), siirtymäkauden eli barokki (romain
du roi, 1600-luvun hollantilaiset ja baskerville), uusantiikva eli
uusklassillinen (didot ja bodoni) ja päätteettömät (optima ja pascal);
Egyptiennet: englantilaistyyppiset kaksivahvat
muodot, tasavahvuiset saksalaistyyppiset muodot ja italiennet;
Groteskit: tasavahvat (futura) ja kaksivahvat
(univers);
Kalligrafiset muodot: kaunokirjoitukset ja
käsialakirjoitukset;
Korukirjaimet: koristellut ja varjostetut
kirjaimistot sekä
Fantasiakirjaimet: edellisiin sukuihin
(luokkiin) tai perheisiin (ryhmiin) sopimattomat kirjainmuodot (jugend- ja
funkiskirjaimet sekä vapaat sivellinkirjoitukset).
Kirjainperheessä kirjaimella on vahvuus ja
luonne. Kirjain on joko suora eli pysty
tai kursiivi eli vino. Kirjain voi olla
erityiskapea, kapea, normaali, leveä tai erityisleveä. Vahvuus voi olla erityislaiha, laiha,
normaali, puolilihava, lihava tai erityislihava. Näin perheessä voi olla pari-kolmisenkymmentä
vivahdetta. Lisäksi on eri
kirjainasteita eli -kokoja. Jotta ne
näyttävät kauniilta ja ovat selkeästi luettavia, niillä on (tai pitäisi olla)
erilainen leikkaus.