torstai 2. helmikuuta 2012

Kirjainmuodot ja typografia 1918-2009         

1919-33:  Bauhaus-koulussa typografiaa ja graafista muotoilua opettavat muun muassa unkarilainen taiteilija ja typografi László Moholy-Nagy (1895-1946), itävaltalainen graafinen muotoilija ja taiteilija Herbert Bayer (1900-85) ja saksalainen typografi ja taiteilija Josef Albers (1888-1976).
1920-luku:  Suomalaisessa typografiassa alkaa näkyä saksalaisten funktionalistien vaikutus.  Omaksutaan groteski kirjaintyyppi ja funktionalistien tarkoituksenmukaisuusajattelu typografisen suunnittelun pohjaksi eli painotuotteen ulkoasu määräytyy sen tarkoituksen mukaan.
1920-30-luvut:  Suomen kirjataiteessa vaikuttavat piirtäjä ja taiteilija Toivo Topi Vikstedt, taiteilija Germund Paaer ja arkkitehti Matti Visanti sekä Oki Räisänen, Bruno Tuukkanen ja Asmo Alho.  Käyttögrafiikka tulee typografisesti esiin mainos- ja julistepiirustuksessa, johon ovat paneutuneet Alex Federley, Albert Gebhard, Oscar Furuhjelm, Harry Röneholm ja Fred Gabriel Freka Ålander, joka suunnittelee kirjankansia ja toimii Suomen Kuvalehden ja pilalehti Tuulispään piirtäjänä.
1920:  Jugendin tyylikauden kirja- ja kirjaintaiteilija professori Fritz Helmut Ehmcke (1878-1965) on koulutukseltaan maalari ja piirtäjä.  Hänet kutsuttiin 1913 taidekorkeakouluun Müncheniin, jossa hän perusti oman kirjapainon Rupprecht Presse.  Se tuottaa 57 julkaisua.  Ehmcke luo muun muassa kirjaimet Ehmcke-Schwabacher, -Mediaeval 1923, -Latein 1925 ja -Elzevier 1927.
1920:  Saksalainen kalligrafi ja typografi Jan Tschichold (1902-74) yrittää suunnitella yhteiskirjaimistoa, jossa ei ole erikseen suur- ja pienaakkosia.
1920:  Konstruktivismi leviää Neuvosto-Venäjältä muualle Eurooppaan.  Muodollinen kieli sisältää geometrisiä elementtejä ja on teknisesti selkeää.  Arkkitehtooniset konstruktiot tuottavat harmoonisia ja dynaamisia kuvia.  Monet selkeät kokeelliset aakkoset eivät sovi massatuotantoon.  Venäjällä on satojen vuosien visuaalinen perinne lubok, jotka ovat kertovia puupiirrosarkkiveisuja.
1921:  Ranskalainen typografi Francis Thibaudeau jakaa kirjaimet viiteen ryhmään: päätteetön antiikva, Didot-antiikva, egyptienne, Elzevier ja fantasia.
1921:  Pohjois-Amerikassa paperikoon perustaksi otetaan 8 1/2" x 11" (215,9 mm x 279,4 mm), joka on monen painotuotteen koko.
1922:  Otetaan käyttöön paperien DIN-koko, jossa pitkän sivun suhde lyhyeen on neliöjuuri kaksi.
1922:  Englantilainen kirjain- ja typografiataiteilija Stanley Morison (1889-1967) muotoilee Monotypelle useita kirjaimistoja: Garamond 1922, Baskerville, Blado ja Poliphilus 1923, Fournier 1925, Bembo 1929, Bell 1932, Walbaum 1933 ja Ehrhardt 1937.  Hänet valitaan neuvonantajaksi Monotype-yhtiöön ja sen ohessa 1929 Timesin typografian neuvonantajaksi.  Hän alkoi uransa pankkivirkailijana, mutta kiinnostui typografiasta ja ryhtyi kirjaltajaksi Pelican Pressissä. Hän saa 1932 valmiiksi Times-kirjaimiston, joka sopii yhtä hyvin niin rivilatomakoneeseen, Monotypeen kuin käsinladontaan.  The Times alkaa Lontoossa käyttää uutta Times Roman-kirjainta.
1922:  Dublinissa ilmestyy kirja Clann Lir, joka on painettu taiteilijan George Petrie suunnittelemalla gaelin kirjaimella.  Sitä pidetään kauneimpana iirin kirjaimena ja se leikattiin ensin noin 1840.
1922:  Theo van Doesburg julkaisee dadaistisen lehtensä Mecano ensimmäisen numeron.
1922:  Yhdysvaltalainen Updike julkaisee kaksiosaisen teoksensa Printing Types: Their History, Forms, and Use.  Se on kokonaan käsinladottu eikä käsittele koneellista ladontaa.
1922:  Yhdysvaltalainen William Addison Dwiggins käyttää ensimmäisenä ammattinimikkeenä graphic designer - graafinen muotoilija tai suunnittelija.
1923:  Unkarilainen László Moholy-Nagy (1895-1946) alkaa opettaa Bauhausin graafisen suunnittelun peruskurssia.  Sitä opetti aikaisemmin epävirallisesti Johannes Itten.  Bauhausissa opetetaan myös valo- ja elokuvausta.
1923:  Alexander Rodtshenko (1891-1956) muotoilee Kino-Fot -lehteä ja työskentelee Kino Pravda -lehdessä Dziga Vertovin kanssa.  Hän kuvittaa Majakovskin Pro eto - Tästä fotomontaaseilla yhdistämällä valokuvia lehdistä leikattuihin kuviin.  Rodtshenko muotoilee LEF-, Molodaja Gvardija- ja Juni Kommunist-lehtiä.  Hän kuluu 1923-25 LEF- ja 1925-28 Novyi LEF-lehden toimitukseen ja työskentelee Vladimir Majakovskin kanssa.  Hänen kanssaan Rodtshenko tekee Moskovassa olevan valtion tavaratalon GUM mainoksen.  Rodtshenko esittää 1925 Neuvostoliiton kommunistisen puolueen (b) historian julisteina. 
1923:  Vladimir Majakovskin runokirja Dlja golosa - Äänelle ilmestyy.  Venäläinen Bauhaus-taiteilija El Lissitzky (1890-1941) muotoilee typografian.  Sisällysluettelo puuttuu, mutta marginaaliin on painettu hakemisto.  Se näkyy, kun marginaalista on leikattu sopivat palat pois.
1923:  Moskovalaiset veljekset Vladimir (1899-1982) ja Georgi (1900-33) Stenberg alkavat ryhmänä 2 Stenberg 2 suunnitella elokuvajulisteita.  Juliste elokuvaan Tshelovek s kinoapparatom - Ihminen elokuvakameran kanssa on vuodelta 1928.  He tekevät niitä kolmisensataa ja lisäksi kirjankansia.
1923:  Venäläinen futuristi Ilja Zdanevitsh (1894-1975) kirjoittaa sodassa menehtyneen taiteilijaystävänsä Mihail Ledantiu muistoksi näytelmän, jonka muotoilee ja julkaisee sen viidennen osan lidantiU fArat - LeDantiu johtotähtenä Pariisissa.  Edelliset neljä osaa julkaistiin Tbilisissä Gruusiassa (Georgia).  Hän kehitteli 1910 alkaen ajatusta zaum - transrationaalinen kieli.
1923:  Josef Albers muotoilee kirjaimen Display ja epäselvät sabluunakirjaimet Schablonenschrift.
1923-32:  Kurt Schwitters (1887-1948) julkaisee lehteään Merz.
1923:  Hollantilainen painaja-typografi Hendrik Werkman (1882-1945) alkaa julkaista lehteään The Next Call.
1923-30:  Englannissa ilmestyy kirjainmuotoilijoiden typografinen lehti The Fleuron: a Journal of typography.
1923:  Saksalainen typografi, kuvittaja ja taiteilija Friedrich Wilhelm Kleukens (1878-1956) muotoilee kirjaimen Ratio-Latein ja aikaisemmin muita.
1923:  Karl Malmströmin kirjoittama Kirjapainotaidon oppikirja, Otava kertoo myös Suomen typografian kehityksestä.
1924:  Neuvostoliitossa ilmestyy Grafitsheskoje iskusstvo - Graafinen taide -lehden ensimmäinen numero.  Toimituksellisessa artikkelissa "Kaikille kirjapainoalan työntekijöille" esitellään uuden julkaisun päämäärät ja tehtävät: Painoala ei ole pelkästään ammattityötä - se on taidetta.  Mitä parhaimminkin varustettu kirjapaino huippuluokan koneineen saattaa toisinaan tarkan, tasaisen ja selvän painotyön ohella julkaista taiteellisessa mielessä epäkelpoja painotuotteita.  Tästä syystä on jokaisen painokoneen ääressä seisovan työntekijän omattava puhtaan ammatillisen kokemuksen, tiedon ja taidon ohella myös taiteellisessa mielessä kehittynyt tyylitaju.  Pyrkimyksemme eivät saa pelkästään kohdistua alan täydelliseen mekanisointiin, sen puhtaasti tuotantoteknisten menetelmien parantamiseen eivätkä tuottavuuden lisäämiseen, vaan niiden on kohdistuttava myös kirjapainotaidon ammattilaisten sivistykselliseen ja taiteelliseen kehittämiseen.  Vuodesta 1925 lähtien lehti alkaa ilmestyä nimellä Poligrafitsheskoje proizvodstvo - Graafinen teollisuus ja vuodesta 1964 nimellä Poligrafija.
1924-25:  Tshekkoslovakialainen graafikko Slavoboj Tusar (1885-1950) muotoilee Tusarova antikvan.
1925:  Perustypografia kehittää selkeän pelkistetyn muodon.  Hylätään taaksepäin katsova monumentaalinen typografia.  Typografinen muoto johdetaan tekstistä.  Toisaalta luodaan hulluja muotoiluja ja tuskin luettavia aakkosia.
1925:  Kalligrafi ja typografi Jan Tschichold (1902-74) ilmaisee ajatuksensa ensi kertaa lehden Typographische Mitteilungen kirjoituksessa Elementare Typographie - Alkeistypografia ja sitten kirjoissa 1928 Die neue Typographie - Uusi typografia, 1935 Typographische Gestaltung - Typografinen muotoilu ja muissa.  Hän julkaisee 1925 kirjaimen Figura ja 1931 Transit, Saskia ja Zeus sekä 1964 Sabon.
1925:  Stanley Morison (1889-1967) muotoilee sanomalehtiä varten kirjaimet Ionic, 1931 Excelsior ja sitten Paragon ja Opticon sekä 1941 Corona.
1925:  Hollantilainen kalligrafi ja kirjainmuotoilija sekä Enschedén valimon typografinen neuvonantaja Jan van Krimpen (1892-1958) muotoilee kirjaimen Lutetia ja muita.
1925:  El Lissitzky ja Hans Arp julkaisevat kirjan Kunstismus 1914-1924 - Taiteen ismit.
1925:  László Moholy-Nagy julkaisee kirjansa Malerei, Photographie, Film - Maalaus, valokuvaus, elokuva.  Tekijän kirjanmuotoilu on avantgardistinen, niukkojen elementtien hallinta on tiukka ja tyhjää tilaa käytetään huomattavasti.
1925-27:  Itävaltalainen Herbert Bayer (1900-85) yrittää piirtää yhteiskirjaimiston Universal, joka on itse asiassa pelkkä pienaakkosto.  Samaa kokeilee 1927 saksalainen Kurt Schwitters (1887-1948) kirjaimellaan Phonetische Schrift.
1925:  William Addison Dwiggins (1880-1956) aloittaa Yhdysvaltain aikakauslehtien typografian parantamisen muotoilemalla uudestaan lehden Harper's Magazine.  Hän muotoilee useita kirjaimia, on muralisti, vaatesuunnittelija, kuvanveistäjä ja näytelmäkirjailija.
1925:  Pariisissa pidetään näyttely Exposition internationale des arts décoratifs et industriels modernes.  Art deco vaikuttaa kirjainmuotoihin, typografiaan ja kalligrafiaan.
1926:  Gutenberg Gesellschaft alkaa julkaista Mainzissa vuosikirjaa Gutenberg Jahrbuch.
1927: Englantilainen kirjainmuotoilija, kuvanveistäjä, taiteilija ja kirjailija Eric Gill (1882-1940) piirtää kirjaimet Gill Sans, 1929 Perpetua ja 1934 Jubilee sekä muita.
1927:  Tshekkoslovakialainen runoilija ja taiteilija Karel Teige (1900-51) kirjoittaa kirjan Moderní typo - Nykyaikainen kirjain.
1927:  Tshekkoslovakialainen typografi Karel Dyrynk (1876-1949) muotoilee kirjaimet Malostranská antikva, Malostranská kursiva 1928, Dyrynkova antikva 1929, Grégrova romana 1930 ja Konupkova italika 1946.
1927:  Italialainen graafikko Fortunato Depero julkaisee kirjan Depero futurista, jonka jäykät kannet ja 80 sivua on sidottu parilla pultilla.  Kustantaja on taiteilija  Fedele Azari.  Tästä ilmoitusluettelosta on kolme kappaletta sidottu peltiin.
1927:  Charles Peignot perustaa lehden Arts et métiers Graphiques.  Hänelle AM Cassandre muotoilee kirjaimen Peignot.
1927:  Saksalainen kirjainmuotoilija ja maalari Paul Renner (1878-1956) luo Futura-groteskin, joka on ankaran geometrinen ja selväpiirteinen.  Hänen mielestään ei ole meidän aikamme ongelma pukea jokaista tekstiä sen omana aikana arvostettuun tyyliasuun.  Meidän on sen sijaan pidettävä huoli siitä, että tekstin ulkoasu tulkitsee oman aikamme tyyliä.  Me haluamme elävää typografiaa, emme typografista teatteria tai naamiaisia!
1928:  Saksalainen kirjainmuotoilija ja taiteilija Walter Tiemann (1876-1951) luo kirjaimen Orpheus ja useita muita.
1928:  Rudolf Koch muotoilee kirjaimen Kabel.
1928:  Yhdysvaltalainen kalligrafi ja kirjainmuotoilija Alfred John Fairbank (1895-1982) piirtää Bembo-kirjaimen.
1928:  Monotype Gill Sans ilmestyy.  London and North Eastern Railway valitsevat sen aikatauluihin, tiedonantoihin, lehtisiin ja muihin painotuotteisiinsa.
1928:  Kokkolalainen Keskipohjanmaa ilmestyy 8.3 antiikvalla ladottuna fraktuuran sijaan.  Tästä lähtien nimi kirjoitetaan yhtenä sanana väliviivatta.
1929:  John Heartfield suunnittelee fotomontaasin Kurt Tucholskyn kirjaan Deutschland Deutschland über alles.
1929:  Saksalainen Rudolf Weiss (1875-1943) muotoilee kirjaimen Memphis.
1929:  Skotlantilainen kirjainmuotoilija ja painaja Robert Hunter Middleton (1898-1985) luo Stellar-antiikvan ja monia muita.  Hän perustaa 1944 painon Cherryburn Press.
1929:  Ranskalainen julistetaiteilija ja kirjainmuotoilija AM Cassandre (Adolphe Jean-Marie Mouron) (1901-68) piirtää Deberny & Peignotille abstraktisen art deco-kirjaimiston Bifur, joka ei ole luettava, ja myöhemmin muita.
1929:  Newyorkilainen kustantaja Condé Nast tuo Yhdysvaltoihin venäläissyntyisen taiteilijan Mehemed Fehmy Agha (1898-1978), joka työskentelee Berliinissä Voguen toimituksessa.  Hänestä tulee lehtien Vogue, House and Garden ja nykyelämän kaleidoskoopin Vanity Fair taiteellinen johtaja.  Agha käyttää 1932 Voguessa värivalokuvaa ensi kertaa.  Hän on ensimmäisiä, joka näkee aikakauslehden sarjana aukeamia eikä sarjana yksittäisiä sivuja.
1920-luvun loppu:  Yhdysvaltalainen psykologi Miles Tinker alkaa julkaista luettavuuden tutkimustuloksiaan.
1920-luvun loppu:  Eräät suomalaiset sanomalehdet luopuvat fraktuurasta leipäkirjaimena.
1930:  Saksalainen Beckert ehdottaa parannusta typografiseen mittajärjestelmään: piste pienennetään 0,376 millimetristä 0,375 millimetriin.
1930:  Stanley Morison julkaisee tutkielmansa First Principles of Typography - Typografian ensimmäiset periaatteet.
1930:  Typografi ja painaja Giovanni Mardersteig (1892-1977) suunnittelee Albatross-kirjoja.
1930:  Saksalainen typografi Heinrich Jost (1889-1948) muotoilee Beton-kirjasimen.
1930:  Saksalainen kirjainmuotoilija Rudolf Wolf (1895-1942) luo Memphis-kirjasimen.
1930:  Saksalainen typografi Georg Trump (1896-1985) luo kirjaimet City, 1938 Schadow ja 1951 Delphin 1.
1930:  Solomon Telingater muotoilee SI Kirsanovin kirjan Slovo predostavljajetsa Kirsanovu - Sana kuuluu Kirsanoville.
1931:  Tshekkoslovakialainen typografi ja kirjainmuotoilija Oldrich Menhart (1897-1962) julkaisee antiikvan Menhart Roman, 1934 Menhart Latin ja myöhemmin muita.  Hän voittaa 1948 Tshekkoslovakian valtion palkinnon kalligrafiasta, kirjaimista, typografiasta ja kirjanmuotoilusta.
1931:  Kalligrafi ja typografi Jan Tschichold (1902-74) muotoilee kirjaimet Transito, Saskia ja Zeus.  Kansallissosialistit lopettavat 1933 hänen opettajantyönsä Münchenin kirjapainokoulussa, ja hän pakenee Baseliin.  Hän julkaisee useita kirjoja.
1931:  Eric Gill julkaisee kirjan An Essay on Typograhy - Typografiatutkielma.
1931:  Olivetti perustaa Kehitys- ja tiedotustoimiston, jossa työskentelevät graafiset taitelijat Giovanni Pintori, Xanti Schawinsky ja Nivola.
1931:  Pohjoismainen kirjapainotöiden kiertävä näyttely pidetään Helsingin Taidehallissa.
1932:  Sanomalehti The Times ladotaan Stanley Morisonin uudella kirjaimella Times New Roman, jonka Victor Lardent viimeistelee.  Samana vuonna lehti mullistaa taittoaan: ladotaan ensi kerran kaksipalstainen otsikko.  Morison on 1929-60 lehden neuvonantajana.  Monotype julkistaa kirjaimiston 1933.
1932:  Saksalainen taiteilija ja kalligrafi Herbert Post (1903-78) piirtää päätteettömän Post-antiikvan, jolle ilmaantuu useita jäljitelmiä.
1932:  Hans Wagnerin Welt-Antiqua ilmestyy.
1932:  Yhdysvaltalainen Merle Armitage ehtii teatteriuraltaan luoda kirjoja.  Hänestä tulee 1945 Look-lehden taiteellinen johtaja.  Hänen muotoilemassaan kirjassa Danz, Dynamic Dissonance in Nature and the Arts 1952 on 12-sivuinen nimiösivu mustaa ja punaista harmaalla sekä kirkkaan keltaiset esilehdet.
1933:  Natsipuolueen tultua valtaan Saksassa uutta kansallista fraktuuraa ilmestyy mainoksiin ja muualle.
1933:  Natsi-Saksassa monet taiteilijat kuten Tschichold, Renner ja juutalainen opettaja Wassily Kandinsky pidätetään ja he menettävät työnsä, kun natsipuolue tulee valtaan.  Uusi typografia luokitellaan kulttuuribolshevismiksi ja sitä parodioidaan näyttelyjulisteessa Entartete Kunst - Rappiotaide.
1933:  Antonio Boggeri avaa Milanossa Studio Boggerin.
1933:  Italiassa alkaa ilmestyä lehti Campo Grafico.
1934:  Milanolainen Bruno Munari suunnittelee runoilijan Tullio D'Albisola kirjan L'Anguria lirica - Lyyrinen vesimeloni typografian.  Kirjan lehdet ovat peltiä.
1934:  Pariisista Philadelphiaan 1930 opettamaan tullut Alexey Brodovitch (1898-1971) ryhtyy lehden Harper's Bazaar taiteelliseksi johtajaksi.  Hän esittelee muun muassa valokuvaajien Brassai ja Cartier-Bresson töitä lukijoille.
1934:  Unkarilainen kalligrafi ja typografi Imre Reiner (1900-87) piirtää Corvinus-kirjaimen, jonka Bauersche Giesserei laskee markkinoille, ja muita.
1934:  Yhdysvaltalainen Robert Hunter Middleton piirtää Corvinusta muistuttavan Eden-kirjaimen.
1934:  Dadaisti ja surrealisti Max Ernst (1891-1976) suunnittelee Zürichin taidenäyttelyn julisteen.
1935:  Natsi-Saksassa luovuudessa ja typografiassa konservatiivinen ja taantumuksellinen suunta vahvistuu.  "Uusi typografia" kokee kriittisiä hyökkäyksiä.  Se hylätään ja kielletään.
1935:  WS Gillies piirtää Flott-kirjaimet.
1935-40:  Kirjainmuotoilijoiden lehti Signature ilmestyy Englannissa.
1936:  Ranskalainen Marcel Jacno suunnittelee uudestaan Gauloises-savukepakkauksen ja parantaa 1947 yksityiskohtia.
1936:  Natsitypografiaa sovelletaan julisteisiin muun muassa Ganz Deutschland hört den Führer mit dem Volksempfänger - Koko Saksa kuulee johtajan kansanradiosta.
1937:  Saksalainen kirjainmuotoilija ja typografi Hans Bohn (1891-1980) piirtää Allegro-kirjaimet.
1937:  Saksalainen kalligrafi, kirjainmuotoilija ja taiteilija FH Ernst Schneidler (1882-1956) suunnittelee kirjaimen Legende ja muita.
1937:  Natsi-Saksassa pidetään juutalaisvastainen näyttely.  Julisteessa Der ewige Jude - Ikuinen juutalainen kirjaimet on tyylitelty jäljittelemään heprealaisia aakkosia.  Natsien valtakaudella otetaan koulujen opetusohjelmaan uudelleen goottilainen kirjoitus kaunokirjoituksen rinnalle germaanien kansallisena kirjoituksena.
1937:  Ranskalainen AM Cassandre piirtää Pariisin maailmannäyttelyyn viralliseksi kirjaintyypiksi päätteettömän antiikvan Peignot.  Sen gemenoista kahdeksan kirjainta poikkeavat totutuista muodoista, ja ne piirretään 1947 uudelleen perinteisiksi.  Kirjaimiston nimeksi tulee Touraine.
1937:  Yhdysvalloissa Bell Telephonen typografi CH Griffiths ja Linotype muotoilevat laihan päätteettömän kirjaimen Bell Gothic.  Sen omaksuu Englannin Posti puhelinluetteloihin, joita painetaan kymmenen miljoonaa kappaletta.
1937:  Englantilainen Herbert Read julkaisee kirjan Art and Industry - Taide ja teollisuus.
1937:  Ajan Suunta on aatteellisesti sidoksissa Saksaan ja hankkii salamanmuotoiset kirjakkeet SS-joukoista kertovien juttujen latomista varten.
1938:  Yhdysvaltalainen Warren Chappell piirtää ATFlle päätteettömän Lydian-antiikvan.  Englannissa Monotype tuottaa tätä muistuttavan Vali-antiikvan, jonka piirtäjä on EW Shaar.
1938:  Saksalainen typografi ja kalligrafi Hermann Zapf (1918-) muotoilee kirjaimen Gilgengart, 1949 Melior-antiikvan ja myöhemmin monia muita.
1938:  Yhdysvaltalainen kirjain- ja kirjanmuotoilija Warren Chappell (1904-91) suunnittelee kirjaimet Lydian ja 1940 Trajanus.
1938:  R Hunter Middleton suunnittelee Ludlowille kirjaimen Stencil.
1938:  SH de Roos muotoilee Amsterdamin kirjakevalimolle kirjaimen Libra.
1939:  Ernst Schneidler muotoilee kirjaimen Zentenar-Fraktur.
1939:  Englannissa Waterlow & Sons mainostaa Uhertype-valoladontaa esitteellä, joka on tehty Uhertypellä.
1939-61:  Yhdysvaltalainen Bradbury Thompson (1911-) muotoilee julkaisua Westvaco Inspirations ja 1945-59 lehteä Mademoiselle.
1939:  Saksalaisen kirjasinpiirtäjän ja kirjankuvittajan Paul Renner (1878-1956) kirja Die Kunst der Typographie ilmestyy.
1940-50-luvut:  Suomen typografeja ovat Pentti Harju, Jorma Laakso, Vilho Larikka, Unto Lehtinen, Kauko Lehtonen, Ahto Numminen, Kalle Pasanen, Aleksis Stenvall, Barbro Svedlin, Erkki Tanttu ja VA Vuorio.
1940:  Hitler muuttaa  mielensä fraktuurasta, koska hän ajattelee, että antiikva on ymmärrettävämpi hänen hallitsemissaan maissa.  Martin Bormann määrää kiertokirjeessään 1941, että kaikki painotuotteet ladotaan normaalikirjaimella antiikva.  Kouluissa tulee opettaa vain normaalikirjaimet.  Goottilainen kirjoitus ei olekaan saksalaista, vaan perustuu schwabachilaisiin juutalaiskirjaimiin.  Saksan valloittamissa maissa ei osata lukea fraktuuraa, jota sodan jälkeen kutsutaan natsikirjoitukseksi.
1940:  Tshekkoslovakialainen graafinen muotoilija Vojtech Preissig (1873-1944) tukee vastarintaa.  Hänet pidätetään, koska hän toimii graafikkona natsisaksalaisten kieltämässä lehdessä.  Preissig kuolee Dachaussa.
1940:  Ranskasta I maailmansodan jälkeen Yhdysvaltoihin muuttanut Raymond Loewy muotoilee uudestaan Lucky Strike -paketin.
1941:  Yhdysvaltalainen kirjainmuotojen historioitsija ja painaja DB Updike käyttää Times New Roman -kirjainta kirjassaan Some Aspects of Printing, Old and New - Näkohtia painamisesta, vanhaa ja uutta, jonka hän painaa painossaan Merrymount Press.
1942:  Luettavuustutkimus Tinker & Patterson, How to Make Type Readable ilmestyy New Yorkissa.
1943:  Yhdysvaltain ilmavoimien tunnusta muutetaan, jotta siitä ei tule mieleen Japanin tunnus.
1944:  Englannissa perustetaan Council of Industrial Design, joka alkaa julkaista lehteä Design.
1945:  Yhdysvalloissa ja Sveitsissä kehitetään typografiaa kommunikaation ja mainonnan tarpeisiin.  Tyyli perustuu  konstruktivismiin.
1945:  Saksalainen Klingsporin valimo tuottaa ruotsalaisen taiteilijan Akke Kumlien medievaaliantiikvan.
1945:  Luettavuustutkimus M Luckiesh, Reading as a Visual Task ilmestyy New Yorkissa.
1946:  Eugen ja Max Lenz suunnittelevat kirjaimen Profil Haas-valimolle.
1946:  Oliver Simon julkaisee kirjan Introduction to Typography - Johdatus typografiaan.
1946:  Penguin kutsuu Jan Tschicholdin kehittämään kirjojen suunnittelua.  Hän saapuu 1947 uudistamaan kaiken ja laatii latomissäännöt, jotta eri latojat ja painajat osaavat työnsä.  Tschichold työstää yli 500 kirjaa ennen paluutaan 1949 Sveitsiin.  Hänen työtään jatkaa Hans Schmoller.
1947:  Yhdysvaltalainen Paul Rand (1914-) julkaisee kirjansa Thoughts on Design.  Siinä hän yhdistää grafiikan taiteeseen eikä muotoiluun.  Rand suunnitteli 1930-luvun lopussa lehtiä Apparel Arts, Direction ja Esquire.
1947-56:  Suomen kirjatypografian alaa hallitsee  JKV Paasio, jonka suunnittelemia kirjoja valitaan 39 Suomen kirjataiteen komitean kokoelmaan.  Muita suunnittelijoita ovat Barbro Svedlin, Ahto Numminen ja VA Vuorio.
1948:  Sveitsiläinen kirjainmuotoilija ja typografi Walter Diethelm (1913-86) muotoilee kirjaimen Diethelm-Antiqua ja myöhemmin muita.
1949:  Englantilainen Herbert Spencer alkaa julkaista graafisen suunnittelun lehteä Typographica.
1940-luvun loppu:  Offsetmenetelmän laaja käyttö ja jo aikaisemmin yleistynyt syväpaino vapauttavat typografisen mielikuvituksen painotuotteen taitossa kohopainokehilön kehyksen esteistä.
1950-luku:  Milanolainen graafikko Franco Grignani arvelee, että luova ihminen Italiassa päinvastoin kuin USAssa on oma taiteellinen johtajansa, sunnittelija, valokuvaaja, tekninen piirtäjä ja retusoija.  Hänen mielestään työskenteleminen työryhmän osana ehkäisee kekseliäisyyttä.  Italiassa monet suunnittelijat toimivat useilla aloilla.
1950-luku:  Tokion taiteellisten johtajien klubi Tokyo Art Directors Club julkaisee vuosikirjaansa ja Japanin ilmoitustaiteilijoiden klubi Japanese Advertising Artists Club järjestää vuosittain näyttelynsä.
1950-luku:  Kuluttajajulkaisujen määrä kasvaa samoin kuin liikekirjeenvaihdon ja -tiedotuksen sekä kuluttajapakkausten.  Kirjainmuotoilijoille ja typografeille riittää työsarkaa.  Elokuva- ja varsinkin televisioyleisö laajenee nopeasti.  Kuumametallin viimeisen johtavan vuosikymmenen jälkeen valoladonnan osuus suurenee.  Kun valoladonnassa suurennetaan samasta kirjaimistosta sen sijaan, että olisi eri leikkauksia eri kokoja varten, niin kirjainmuotojen laatu kärsii.
1950-luku:  Suomessa kirjataide aletaan nähdä osana teollista muotoilua ja ammattitaidon tärkeyttä tähdennetään.
1950-68:  Olivettin taiteellinen johtaja Giovanni Pintori (Olivettin graafikko 1936) suunnittelee mainoksia.  Olivetti on ensimmäisiä monikansallisisa yrityksiä, joka perustaa yhtenäisen yrityksen tyylin käytettäväksi myös ulkomaisissa liikkeissään.
1950:  Saksalainen Hermann Zapf (1918-) piirtää kirjaimet Palatino-antiikva, Michelangelo-versaalit ja 1953 Saphir-koruversaalit.  Hän piirtää 1958 päätteettömän Optima-antiikvan.  Zapf piirtää kreikkalaisia, venäläisiä ja arabialaisia kirjaimistoja sekä typografista somistemateriaalia.
1951:  Italialainen kirjainmuotoilija Alessandro Butti (1893-1959) piirtää oppilaansa Aldo Novaresen kanssa Augustea-kirjaimiston sekä kompaktina että varjomuotoisena ja 1952 Microgramma-groteskin.
1951:  Ranskalainen muotoilija Roger Excoffon (1910-83) suunnittelee Olive-valimolle kirjaimet Banco, 1953 Mistral, Choc ja Diane sekä 1960-luvun alussa Antique Olive.
1951:  Ranskalainen taiteilija ja kirjainmuotoilija Francois Ganeau (1912-83) piirtää Vendôme-antiikvan.
1951:  USAssa Art Direction Annual jaottelee graafisen suunnittelun: 1 aikakauslehtien, 2 sanomalehtien ja 3 talouslehtien mainonta, 4 suora mainonta ja yrityslehdet, 5 julisteet, kortit, kalenterit, äänilevykannet ja kirjojen suojapaperit sekä 6 aikakauslehtien toimitusaineiston muotoilu.  Jaottelusta puuttuu elokuva ja televisio.
1951:  Columbia Broadcasting System CBS on ensimmäinen yritys, joka yhdistää mainonnan yrityksen identiteettiin.  William Golden (CBSn taiteellinen johtaja 1937) muotoilee liikemerkin silmä.
1951:  Ruotsalainen kirjaingraafikko ja Kumlienin oppilas Karl Erik Forsberg (1914-) piirtää Berling-antiikvan.  Hänen muotoilemansa ovat 1954 Carolus-versaalit ja 1964 valmistuneet Ericus-versaalit, jotka perustuvat roomalaiseen meisselityyliin.  Hänen kirjaimistonsa on kaiverrettu Pohjoismaiden ainoassa kirjakevalimossa Berlingillä Lundissa.
1951-53:  Haas-valimon Edouard Hiffman huomaa Akzidenz Groteskin (Berthold 1896) suosion ja tilaa Max Miedingeriltä siitä version Neue Haas Grotesk.  Se nimetään 1957 Helveticaksi myytäessä Stempelille ja sitten Linotypelle.
1952:  Hollantilainen Henk Krijger piirtää Raffia-initiaalit.
1952:  Design Reasearch Unit alkaa suunnitella Englannin rautateiden uutta ilmettä: henkilökunnan univormut, junien värit ja uudet kirjaimet.
1952:  Ranskalainen typografi, kustantaja, kirjailija ja kaivertaja Maximilien Vox esittää kirjainten luokittelunsa yhdeksään ryhmään: manuaires, humanes, garaldes, réales, didones, mécanes, incises, linéales ja scriptes.
1953:  Saksalainen Hellmuth Tschörtner muotoilee Leipzigissa Tschörtner-antiikvan.  Dresdeniläinen Typoart valmistaa sitä kirjakkeina, matriiseina ja valoladontaa varten.
1953:  Saksalainen kirjainmuotoilija ja typografi Günter Gerhard Lange (1921-) suunnittelee kirjaimet Derby ja 1955 Boulevard sekä muita.
1953:  Japanissa Hiroshi Ohchi perustaa kahdesti kuussa ilmestyvän lehden Idea.
1953:  Saksalainen kalligrafi ja taiteilija Walter Brudi (1907-87) muotoilee kirjaimet Orbis, 1953/54 Brudi Mediaeval ja 1954 Pan.
1953:  Suomessa aletaan valita vuoden paras juliste.
1954:  Kirjainmuotoilija Hermann Zapf (1918-) julkaisee teoksensa Manuale Typographicum - Typografian käsikirja.
1954:  Metriseen järjestelmään lisätään kelvin ja kandela.
1954:  Hannoverilainen paino ottaa latomossaan käyttöön metrisen järjestelmän.
1954:  Typografisen mitan normi DIN 16507 julkaistaan.
1955:  Teollistuneiden maiden yritysten tulee erottautua toisistaan visuaalisesti ja verbaalisesti.  Muotoilijat saavat mahdollisuuden epätavallisiin ratkaisuihin.  Televisio tarjoaa visuaalisen kommunikaation välineen.
1955:  Ranskalainen Remy Peignot piirtää Cristal-korukirjaimet.
1955:  Italialainen kirjainmuotoilija Aldo Novarese (1920-95), joka on Italian suurimman kirjakevalimon Nebiolo taiteellinen johtaja, piirtää Ritmo-groteskin.  Hän piirtää 1961 Estro-egyptiennen ja 1962 Eurostile-groteskin.
1956:  Saksalaiset kirjainmuotoilijat Konrad Friedrich Bauer (1903-70) ja Walter Baum (1921-2007) piirtävät Folio-groteskin.
1956:  Englantilainen Richard Hamilton muotoileen Granada-television liikemerkin.
1956:  Yhdysvaltalainen Paul Rand muotoilee IBM-logon.  IBMn typografiasta tehdään 1969 suuri irtolehtimappi IBM Design Guide.  Se on ensimmäisiä käsikirjoja, joissa määritellään yrityksen julkaisujen yhdenmukainen ulkoasu.
1957:  Sveitsiläinen kirjainmuotoilija Max Miedinger (1910-80) piirtää Haas-groteskin ja Helvetica-kirjaimen.
1957:  Charles Peignot perustaa kirjainmuotoilijoiden yhdistyksen Association Typographique Internationale - ATypI.
1957:  Sveitsiläinen kirjainmuotoilija ja typografi Adrian Frutiger (1928-) piirtää kirjaimen Univers-groteski Deberny & Peignotille.  Kirjainta on normaalivahvuisena ja -leveänä, puolilihavana, kursiivina ja kapeana kirjaimistona monia vivahteita noin 21 muunnelmaa.  Universia tuotetaan valoladonta- ja metalliversiot.  Frutiger suunnittelee monia muita kirjaimia.
1957-66:  Suomalaisista typografeista jatkavat työtään VA Vuorio ja Ahto Numminen.  Uusia typografeja ovat Kaarina Visakanto, Reijo Salkola ja Markku Reunanen.  Vuorio, Numminen ja Alfons Eder suunnittelevat myös kirjan sidoksia ja päällyksiä.
1958:  Böömiläinen typografi Josef Týfa (1913-) muotoilee kirjaimen Kollektiv-Antiqua ja myöhemmin muita.
1958:  Ranskalainen kirjainmuotoilija ja typografi Roger Excoffon (1910-83) piirtää kirjaimen Calypso ja muita.
1958:  Sveitsissä Richard P Lohse, Josef Müller-Brockmann, Hans Neuburg ja Carlo Vivarelli alkavat julkaista lehteä Neue Grafik.
1958:  Hermann Zapf muotoilee kirjaimen Optima.
1958:  Englantilainen taiteilija Gerald Holtom muotoilee tunnuksen ydinaseriisuntaa vaativalle englantilaiselle kampanjalle Campaign for Nuclear Disarmament.  Tunnuksessa on ympyrän muotoisen maapallo taustana ja lippuviestintäaakkosten N ja D.  Siitä tulee rauhanmerkki.  Sitä käyttää muun muassa Sadankomitea.
1958:  American Bankers' Associaton kehittää magneettisella värillä painettavat numerot E13B, jotka luetaan koneellisesti.
1959:  Sveitsiläiset Karl Gerstner ja Markus Kutter julkaisevat graafisen suunnittelun teoksesn Die neue Graphik - Uusi grafiikka.
1959:  Josef Müller-Brockmann, Richard Lohse, Hans Neuberg ja Carlo Vivarelli alkavat toimittaa lehteä Neue Grafik saksaksi, englanniksi ja ranskaksi.
1959:  Japanissa perustetaan lehti Graphic Design.
1959:  Nippon Design Center perustetaan.  Yksi kolmesta perustajasta on Yusaku Kamekura, joka suunnittelee 1964 grafiikkaa Tokion olympialaisiin.
1960-luku:  Typografia vakiintuu funktionaalisuuteen, joka sopii kansainväliseen kommunikaatioon.  Tunteettomassa koristelemattomassa typografiassa on pelkkää informaatiota.  Times Literary Supplement viittaa valoladontaan käsitteellä cold type - kylmä kirjake.  Alkaa ilmestyä huonosti yhteensopivia ja rumia kirjaimia.  Samasta matriisista suurennetaan laaja alue kirjainkokoja, ja kirjaimet vääristyvät.  Ligatuurit häviävät, ja typografit kaipaavat niitä.
1960-luku:  Sveitsiläinen Peter Knapp toimiin Elle-lehden taiteellisena johtajana.  Hänen henkilökuntansa on suuri:  14 taiton suunnittelijaa, kaksi retusoijaa, yksi kirjaintaiteilija, viisi pimiöapulaista, jotka suurentavat valokuvia ja otsikoita, viisi latojaa, viisi kuvittajaa ja kuusi muotivalokuvaajaa, joista kullakin on apulainen.
1960-luku:  Saksalainen toimittaja Willi Fleckhaus (1925-83) työskentelee lehdessä Twen.  Hän suunnittelee kirjankansia kustantajalle Suhrkamp.
1960-luku:  Suomalaiseen kirjatuotantoon tulevat muualla maailmassa suosituksi tulleet taskukirjat, joita myydään ulkoasultaan yhtenäisinä sarjoina.
1960-luku:  Suomalaisen typografian nimiä ovat Erik Bruun, Urpo Huhtanen, Markku Reunanen, Reijo Salkola, Kaarina Visakanto ja Juhani Wuorela.
1960-luvun alku:  Laaditaan magneettisella värillä painettavat numerot ja kirjaimet CMC7.  Ne syrjäytyvät pian käytöstä.
1960:  LDH Smit piirtää Promotor-antiikvan.
1960:  Englantilainen Robin Fior suunnittelee uudestaan viikkolehden Peace News - Rauhan uutiset typografian.
1960:  Kansainvälinen painojen ja mittojen konferenssi muotoilee metrisen järjestelmän Le Système International d'Unités eli Kansainvälinen mittayksikköjärjestelmä eli SI-järjestelmä.  Perusyksiköksi lisätään mooli.
1961:  Letrasetin johtaja Colin Brignall muotoilee kirjaimen Countdown.  Letraset hankkii lisenssillä kirjakevalimoilta hyviä kirjainleikkauksia.  Yhtiö tekee tilauksesta yrityksille siirtomerkkejä kuten logoja.  Siirtokirjaimia on mahdollista käyttää esimerkiksi televisiografiikassa.
1962:  Englannissa Sunday Times alkaa julkaista värillistä osastoa.  Sen dokumentaaristen valokuvajuttujen aukeamien taitto suunnitellaan yhdysvaltalaisia lehtiä jäljitellen ja muotiaukeamat Elle-lehden tapaan.
1962-65:  Englantilaisten muotoilijoiden Alan Fletcher, Colin Forbes ja Bob Gill kumppanuudesta syntyy 1972 kansainvälinen ryhmä Pentagram.
1963:  AM Cassandre suunnittelee logon Yves Saint Laurent.
1963:  Hollantilainen Wim Crouwel perustaa yrityksen Total Design neljän ammattitoverinsa kanssa.  Yritys suunnittelee 1965 Schipholin lentokentän opasteet.  Niiden grafiikkaa käytetään myöhemmin Milanossa, New Yorkissa ja Tokiossa.
1964-67:  Jan Tschichold suunnittelee viimeisenä suurena työnään kirjaimen Sabon.
1964:  Jock Kinneir suunnittelee Englannin moottoriteiden liikennetaulut ja niiden kirjaimen Transport.
1964:  Graphic Design -lehden toimittajan Masaru Katzumie johdolla suunnitellaan Tokion olympialaisten lajitunnukset ja muu grafiikka.  Yusaku Kamekura muotoilee olympialaisten tunnuksen ja valokuvajulisteita.
1964:  DIN 16518 jaottelee kirjainmuodot 11 ryhmään.
1964:  Sanoma julkaisee kirjainnäytteen Kirjasinnäyte.
1965:  Stockholms-Tidningen siirtyy tabloidiin eli pieneen sivukokoon.  Samalla lehti paksunee.  Pienikokoinen lehti on mukava lukea.
1965:  Grafiska Institutetin rehtori filosofian lisensiaatti Bror Zachrisson (1906-83) väittelee Tukholman yliopistossa painetun tekstin luettavuudesta.  Ylioppilailta kyseltiin, mitä he kirjassa pitävät tärkeimpänä: kirjainmalli, paperin laatu, tekstisivujen ulkomuoto, sidonta, kuvitus, kansipäällys vai nimiösivu.  Pääpaino pantiin kirjainmallille ja paperin laadulle.  Alakouluasteella tutkittiin, onko pääteviivaisten ja päätteetömien kirjainten luettavuudessa eroa.  Sitä ei voitu osoittaa.  Konekirjoitussivujen yhtä pitkien ja eri pitkien rivien luettavuudessa ei havaittu eroa.
1965:  Psykedeelinen muotoilu ja poptaide hallitsevat typografiaa.  Mainoksissa käytetään sarjakuvan muotoja.  Tyylit sattuvat valoladonnan yleistymisen aikaan.
1965:  Newyorkilainen East Village Other on visuaalisesti vallankumouksellinen.
1965:  Suomessa otetaan SI-mittayksiköt käyttöön.
1966:  Järjestön European Computer Manufacturers' Association ECMA insinöörit suunnittelevat optisesti luettavan kirjaimen OCR-A, joka perustuu karkeaan matriisiin 4x7.  OCR-An edeltäjä on EI3B.
1967:  ISO-standardi fonteille OCR-A ja OCR-B hyväksytään.  OCR-A sisältää 66 merkkiä neljässä koossa.
1967:  Visual Graphics Corporation julisti pari vuotta sitten kansainvälisen kirjaintyyppikilpailun, johon on lähetetty 777 ehdotusta 35 maasta.  Yhdysvalloista tuli 192, Saksasta 136, Ranskasta 67, Englannista 61, Sveitsistä 47, Japanista 36 ja Puolasta 30.  Suomesta lähetettiin 11 ehdotusta, Ruotsista viisi ja Tanskasta kolme.
1967:  Journal of Typographic Research alkaa ilmestyä neljännesvuosittain USAssa.
1967:  Wim Crouwel (1924-) aloittaa aakkosprojektin, mutta se ei tuota luettavia kirjaimia.  Niitä pidetään nykyaikaisina.
1967:  Hollantilainen Hadego julkaisee kirjainnäytteen Hadego type faces.
1967-76:  Suomen typografiaa hallitsevat Markku Reunanen ja Reijo Salkola.  Muita suunnittelijoita ovat Urpo Huhtanen ja Vilho Vuorela.  Reunanen, Salkola ja Huhtanen suunnittelevat myös kirjan sidoksia ja päällyksiä.
1967:  Runoilija Anselm Hollo Helsingin Sanomissa: ... kirjasinkoko on tärkeä asia.  Isoon kirjainmerkkiin lukijan sielu voi tarttua, astraalikätösillään, niiden hapuillessa lämpöä, emotionaalista karvaa, kiihoketta ja ravitsemusta, silmien osmoottisten porttien kautta.  Pieni kirjainmerkki on väärää arkea, vuokra-t, vähittäismaksusopimusta, historian oppikirjan lahjatonta deskriptiivistä tekstiä.
1968:  Adrian Frutiger kehittää optisesti luettavan kirjaimen OCR-B järjestön European Computer Manufacturers' Association ECMA mukaan.  OCR-B perustuu tiheähköön matriisiin 18x25.  Siitä tulee 1973 maailmanstandardi.
1968:  Sveitsiläinen Hans Rudolf Bosshard julkaisee teoksensa Form und Farbe - Muoto ja väri.
1968:  Graafinen Keskusliitto julkaisee typografisten mittojen muuntotaulukot.
1969:  Kanada päättää, että sillä täytyy olla tunnuksia enemmän kuin lippu.  Kanadalla on 1970 graafisen identiteetin järjestelmä ja ensimmäisenä valtiona tunnuskuva ja logotyyppi.
1969:  Urpo Huhtanen vastaa WSOYn julkaiseman Pentti Saaritsan suomentaman runokirjan Ernesto Cardenal, Kello 0, Hora 0 typografiasta ja piirroksista.
1970-luku:  Jan V White julkaisee oppikirjat Designing for Magazines ja Editing by Design.
1970-luku:  Italialainen Simoncini julkaisee rivilatomakoneiden matriisien kirjainnäytteen.
1970-luvun alku:  Valoladonnan ihmeet kirjainvälien helppo säätö, kirjainkokojen ja kirjainperheiden sekoittaminen sekä kirjainten innovatiiviset vääristelyt tuottavat heikkoa esteettistä laatua ja huonoa luettavuutta.  Tila koetetaan käyttää taloudellisesti.  Sanomalehtien uutisotsikoiden sovittaminen luovat tasapainotonta taittoa.
1970:  Aaron Burns, Herb Lubalin ja Edward Ed Rondthaler perustavat New Yorkiin kirjainten muotoiluyrityksen International Typeface Corporation ITC valo- ja tietokoneladontaa varten.  Se julkaisee 1971 kirjainkirjaston.  ITC alkaa 1974 julkaista lehteä U&lc - Upper and lower case, joka tarkoittaa suur- ja pienaakkosia.  Esselte Letraset ostaa 1986 yrityksen.
1970:  USAssa Art Workers Coalition tuottaa tehokkaita kuvan ja tekstin yhdistelmiä esimerkiksi murhatut vietnamilaiset kyläläiset: kuvan päälle on sijoitettu teksti Q. And babies? A. And babies.
1970:  Mainosgraafikko Kosti Antikainen voittaa julisteella Kultajyvä ensimmäisen palkinnon New Yorkissa International Markets Advertisingin IMA kilpailussa, jossa on osanottajia 44 maasta.
1972:  Walter Tracy suunnittelee Times Europan.
1972:  Metrinen typografinen mittajärjestelmä, British Standard hyväksytään.
1972:  Victor Vasarely suunnittelee Reanault-autotehtaan liikemerkin.
1972:  Otl (Otto) Aicherin työryhmä puheenjohtajanaan Anton Stankowski muotoilee Münchenin olympialaisten grafiikan muun muassa lajitunnukset.
1972:  Yhdysvaltalainen Milton Glaser muotoilee uudelleen lehden Paris Match.
1973:  Matti Viherjuuren juliste Finlandia Gastronomica saa yhdysvaltalaisen CLIO-palkinnon ja Eero Syvänojan julistesarjalle annetaan ensimmäinen palkinto kansainvälisessä kilpailussa Italiassa.
1974:  Kuubalainen graafikko ja typografi Félix Beltrán (1938-) suunnittelee ensimmäisen kyrillitsan Latinalaisessa Amerikassa.
1974:  Sveitsiläinen graafikko Jean Widmer muotoilee Pariisin  Georges Pompidou -keskuksen tunnuksen.  Widmer avaa 1980 oman studion Pariisissa.
1974:  Ed Benguiat muotoilee kirjaimen Tiffany.
1974:  Joel Kaden ja Tony Stan suunnittelevat kirjaimen American Typewriter.
1974:  Peter Karow tuo Hampurissa markkinoille Ikarus-ohjelmiston, jolla muotoillaan kirjaimia näyttöpäätteellä ja piirretään kirjainkuvio tietokoneen ohjaamana.  Järjestelmä muuntaa näytön kuvat viivapiirroksiksi, muuntaa viivapiirrokset digitaalimuotoon näytöllä työskentelyä varten ja kehittää muunnelmia muotoilusta.  Ohjelmisto poistaa muotoilun väsyttävimmät osat.  Berthold ja Linotype hankkivat pian Ikaruksen, ja sitä aletaan käyttää Euroopassa, USAssa, Japanissa ja muualla.
1974:  Graafikko ja heraldikko Olof Eriksson julkaisee teoksensa Graafisen tyylin perusteet Otavan kustantamana.
1975:  Lontoossa nuorten liike tuottaa punkin ällistyttämään porvaristoa.  Punkmuotoilijat suunnittelevat julisteita, levykansia, vihkosia ja käsiohjelmia, joiden typografia on kaoottinen.
1975:  USAssa Donis A Dondis julkaisee kirjansa Primer of Visual Literacy - Kuvalukutaidon aapinen.
1975-78:  AT&T tilaa Linotypeltä kirjaimen Bell Centennial, jonka Matthew Carter suunnittelee.
1976:  Sveitsiläinen graafikko Wolfgang Weingart suunnittelee lehden Typografische Monatsblätter sivuja.  Hänen työnsä synnyttää uuden aallon typografian.
1976-80:  Hollantilainen Gerard Unger suunnittelee Rudolf Hellille kirjainperheitä Demos, Praxis ja Flora.
1977:  Englannissa Jamie Reid suunnittelee äänilevykannen God save Sex Pistols ja Never Mind The Bollocks, joissa on voimallinen typografia.
1977-85:  Suomalaisia kirjasuunnittelijoita ovat Kaarina Bjerstedt, Anna-Liisa Nyrönen, Irmeli Ilmanen ja Seppo Polameri.  Kirjan sidoksia ja päällyksiä suunnittelevat Pauli Hiltunen, Ulla Vaajakallio, Polameri ja Bjerstedt.  1980-luvun kirjan sidoksen ja päällyksen suunnitelijoita ovat Heikki Kalliomaa, Marjaana Virta, Ilmanen, Pekka Loiri ja Hannu Taina.
1978:  Système International- eli SI-järjestelmän mukaan Didot-piste on 1000,333/2660 mm eli 0,376 mm.  Käytössä ovat lisäksi pica-piste, metrinen ja tuumainen järjestelmä.
1979:  Hermann Zapf luo Chancery-kirjaimen.
1979:  ITC julkaisee kirjainnäytteen Linotype Fotosatz Schriften.
1980-luku:  Kehitetään uusi funktionalismi.  Yhdysvaltain länsirannikolla luutuneen suunnittelun ja dogmaattisen joustamattomuuden sijaan tulee tyylillistä moninaisuutta.  Uusi aalto ammentaa 1920-luvun typorafiaa.  Luettavuus ei ole typografian päätavoite.
1980-luku:  Kirjoituspöytäkustantaminen desktop publishing DTP alkaa aluksi kehnolla typografialla: heikko työn jälki, karkeat kirjaimet sekä kursiivien ja lihavien kirjainten vääristymät karkeiden muuntotyökalujen vuoksi, pahat taitot ja riesat eli yksin- ja kaksinkertaiset äpärät, joita latoja varoo luonnostaan.
1980-luku:  Englantilainen suunnittelija Colin Banks soveltaa yhdysvaltalaisen Bell-puhelinluettelon järjestelmää englantilaisiin puhelinluetteloihin.  Hän lisää kirjainten x-korkeutta ja parantaa kirjainten muotoa kohdissa, jotka helposti täyttyvät painovärillä, jotta pienempää kirjainkokoa voidaan käyttää.  Banks siirtyy nelipalstaiseen sivuun ja luopuu sukunimen toistosta.
1980-luku:  Suomen kirjataiteessa vaikuttavat 1970-luvun Tapani Aartomaa, Erik Bruun, Alfons Eder, Lasse Hietala, Urpo Huhtanen, Ahto Numminen, Markku Reunanen, Reijo Salkola, Kaarina Visakanto, Vilho Vuorela, Juhani Wuorela ja Pekka Vuori.  Uusia ovat Irmeli Ilmanen, Heikki Kalliomaa, Pekka Loiri, Marja Seliger, Hannu Taina ja Marjaana Virta.
1980:  Robin Nicholas suunnittelee Monotypelle kirjaimen Nimrod.
1980:  Englantilainen Terry Jones perustaa lehden i-D.  Vastaavia tyylilehtiä ovat Englannissa The Face ja Blitz, Ranskassa Actuel ja Saksassa Wiener.
1980:  Compugraphic julkaisee kirjainnäytteen 250 Type Releases.
1981:  Sveitsiläinen Rosemarie Tissi tekee kesäteatterijulisteen.  Tissillä ja zürichiläisellä studiolla Siegfried Odermatt on poikkeava typografinen ilmaisu, joka inhimillistää kovanlinjan sveitsiläisen tyylin.
1981:  Matthew Carter ja Mike Parker perustavat kirjaimia tuottavan yrityksen Bitstream.  Se myy digitalisoituja kirjaimia yrityksille, jotka valmistavat elektronisia kuvankäittelylaitteita ja tarvitsevat kunnollisia kirjainkirjastoja.  Carter luo 1987 yritykselle kirjaimen Charter.
1982:  Kuvakirjan Yhtenäisessä Neuvostovaltiossa otsakkeet ja osa tekstiä on painettu kirjaimilla, joiden esikuvana ovat kansalliset koriste-elementit.  Niiden tekijä on Ukrainan kirjapainoinstituutin opettaja N Taranov.
1982:  Hollantilainen typografi Bram de Does (1934-) muotoilee kirjaimen Trinité.  Siinä kirjainten perusviivalta ylösnousevia (d, h) ja alaslaskeutuvia (g, p) osia on kolme pituutta.  Hän suunnittelee 1991-95 kirjaimen Lexicon.
1982:  John Warnock ja Chalrles Geschke perustavat yrityksen Adobe Systems Kaliforniaan.  Adobe julkistaa 1984 vektorikirjaintyypeille ja Postscript-standardille perustuvan ohjelman.  Tuhat fonttia julkaistaan 1986.  Adobe julkaisee ohjelmia 1987: Illustrator 88, 1989: Photoshop 1.0 ja Type Manager ATM, 1991: Premiere 1.0, 1992: Dimension 1.0, 1993: Acrobat, Type Basics ja Wild Type.  Adobe ja Aldus yhtyvät 1994.
1992:  Linotype Font Center julkaisee kirjainnäytteen Typefaces.
1983:  Adoben PostScript tulee markkinoille.
1984:  Linotype Font Center julkaisee kirjainnäytteen Pi characters - Erikoismerkit.
1984:  Belgialainen typografi Fernand Baudin (1918-) julkaisee teoksensa La typographie au tableau noir - Typografia mustalla taululla.
1984:  Imprimerie Nationale perustaa Pariisiin koulutuskeskuksen Atelier National de Création Typographique ANCT.
1984-87:  Summer Stone luo Adobelle kirjainperheen Stone, jossa on 18 muunnelmaa, ilmoitustyöhön halvoilla näytöillä ja kirjojen leipätekstiin.
1984:  Paul Brainerd (1947-) perustaa Aldus-yhtiön.  Se julkistaa 1985 ohjelman PageMaker 1.0 Macintoshille.  PageMaker aloittaa kirjoituspöytäkustantamisen - Desk Top Publishing DTP.  Aldus ja Adobe yhtyvät 1994.
1984:  Rudy VanderLans perustaa Kalifornian Berkeleyssä lehden Emigre, joka tehdään Macintoshilla.  Hänellä on yritys Emigre Graphics, jolle Zuzana Licko (1961-) suunnittelee kirjaimia Fontographer-ohjelmalla.
1984:  Helsinkiläinen erikoislatomo Aapiset julkaisee Aleksis Kiven romaanin Seitsemän veljestä 393 eri tekstityypillä.  Kirja on tarkoitettu työvälineeksi mainostoimistoille ja graafisille suunnittelijoille.  Työ vaati pari mieskuukautta.  Painos on 1500.  Kuvitus on Markus Heikkerön.
1985:  Berthold julkaisee kirjainnäytteen Types Übersicht.
1985:  Typografiassa hyväksytään "huono" maku.  Hybridikirjainperheitä tulee käyttöön.  Värien ristiriidat ja kitschmäinen symbolismi tuottavat outoja muotoja.
1985:  Charles Bigelow ja Kris (Chris) Holmes muotoilevat Adobelle kirjaimen Lucida lasertulostusta varten, sillä aluksi tulostuksen erotuskyky on vähäinen, ja myöhemmin kirjainperheen Pellucida.
1985:  Paul Rand julkaisee teoksensa A Designer's Art - Muotoilijan taito, jossa viitataan Euroopan kulttuuriin: Picasso, Matisse, Miró ja niin edelleen.  Yhdysvaltain kansallinen grafiikka (Coca-Cola, Disneyn animaatiot, sarjakuvat) on silmiinpistävästi hylätty.
1986:  Pariisissa asema Gare d'Orsay muutetaan Musée d'Orsayksi.  Sen logotyypin M/'O suunnittelevat italialainen Bruno Monguzzi ja sveitsiläinen Jean Widmer.
1986:  Veronika Elsner (1952-) ja Günther Flake (1951-) perustavat yrityksen Elsner&Flake muuntamaan kirjaimia digitaalimuotoon.  Kirjainkirjastossa on 1996 noin 1400 kirjainmuotoa PostScript-muodossa muun muassa heprealaisia kirjaimia.
1986-95:  Suomen kirjavalioiden suunnittelijoina ja kuvittajina esiintyvät Tapani Aartomaa, Heikki Kalliomaa, Ilkka Kärkkäinen, Pekka Loiri, M-L Muukka, Markku Reunanen, Martti Ruokonen, Hannu Taina, Marjaana Virta, Kaarina Kaila, Mika Launis, Kristiina Louhi ja Pirkko-Liisa Surojegin.
1986:  Ilpo Okkosen ja Asko Salokorven teos Suomalainen arkkitehtuuri voittaa Leipzigin kansainvälisten kirjamessujen kilpailussa Maailman kauneimmat kirjat - Schönste Bücher aus aller Welt Kultaisen kirjaimen palkinnon, joka on kilpailun pääpalkinto.
1987:  Hollantilainen Gerard Unger luo Bitstreamille kirjaimen Amerigo.
1987:  Sveitsiläinen Hans-Rudolf Lutz julkaisee kirjansa typografisesta muotoilusta Ausbildung in typografischer Gestaltung ja 1990 Die Hieroglyphen von Heute - Nykyajan hieroglyfit.
1987:  USAssa Philip Meggs julkaisee kirjansa History of Graphic Design - Graafisen muotoilun historia.
1988:  Heikki Kalliomaa vastaa IK Inhan kuvateoksen Suomen maisemia graafisesta suunnittelusta.  Kustantaja on WSOY.
1989:  Erik ja Joan Spiekermann perustavat Berliinissä kirjainyrityksen FontShop, jolla on yli 30 000 kirjaimistoa noin 50 valmistajalta.
1990-luku:  Kirjoituspöytäjulkaiseminen eli desktop publishing DTP kiinnostaa harrastelijatypografeja, jotka eivät muotoile aina kauniita tuloksia.  Kauhutypografia on samantapaista kuin valoladonnan tullessa.  Ammattitypografit saavat uusia tehokkaita mahdollisuuksia.
1990:  Kansainvälinen graafisen muotoilun lehti Eye alkaa ilmestyä.
1990:  K Frenckner Tukholman teknillisestä korkeakoulusta KTH julkaisee tutkimuksen Legibility of continuous text on computer screens - a guide to the literature.
1990:  USAssa graafisista muotoilijoista 68 prosenttia käyttää tietokonetta ja 26 prosenttia on ostamassa järjestelmän.
1991:  Neuvosto-Karjala muuttaa logoaan ja nimensä täydennyksiä.  Aikaisemmin nimen lisäksi luki Kaikkien maiden proletaarit, liittykää yhteen!  Neuvostoliiton kommunistisen puolueen Karjalan aluekomitean, Karjalan ASNT:n korkeimman neuvoston ja ministerineuvoston äänenkannattaja.  Uudessa typografiassa on työn sankarin mitali jätetty pois sekä mainitut tekstit.  Neuvosto lukee pienellä groteskilla kirjaimella ja Karjala isolla antiikvalla.  Nimen lisäksi lukee: Kansallinen yleisölehti.
1991:  Typografi Aurobind Patel muotoilee Times New Romanin pohjalta kirjaimen Times Millennium sanomalehdelle The Times.  Kirjaimen vaihto kuumametallin aikana 1932 oli 3,5 kertaa niin kallis kuin nyt.  Times Millennium muotoillaan tietokonegrafiikalla eikä leikata tai kaiverreta kuten 1932.  Apuna ovat Timesin taiteellinen johtaja David Driver ja islantilainen typografi Gunnlaugur Briem.  Uusi kirjainperhe on järjestetty 14 ryhmään, joissa on eri vahvuisia otsikkokirjaimia, uusia kursiiveja, ilmoituskirjaimia ja taulukkokirjaimia.  Näytöllä on piirretty noin 5000 merkkiä Fontstudio-ohjelmalla.  Tulos ei ole kirjaimen kuva, vaan matemaattinen kaava, jota käytetään tietokoneladonnassa.
1991:  Suomen Vuoden kaunein kirja on Suomen elokuva-arkiston julkaisema Viattomuuden vuosikymmenet - suomalaisen elokuvan erotiikkaa, jonka graafisesta suunnittelusta vastaa Petteri Kivekäs.  Kustantaja on VAPK-kustannus.
2004:  Graafinen muotoilija Marja-Leena Muukka (1965-) valitaan vuoden graafikoksi.  Hän oli WSOYn kirjagrafiikan tekijänä, mutta aloitti 1999 yrittäjänä.
2004:  Tuija Kuuselan teos Taiteilijat kirjaimia piirtämässä - Kultakauden kirjataidetta ilmestyy.
2009:  Yhdysvaltalaisen suunnittelutoimiston Pentagram lehtien pelastaja Luke Hayman on uudistanut sanomalehden Khaleej Times, lehtien Time ja Radar ulkoasun.  Hän työskenteli 2004 New York Magazinen ulkoasuvastaavana.

Kirjainmuodot voidaan luokitella monella tavalla.  Eräs aakkoslajien jaottelu on eurooppalaiset eli kreikkalaiset, latinalaiset ja slaavilaiset kirjaimistot, itämaiset ja muut kirjaimistot.  Aakkoslaji jaetaan kirjainsukuihin ja -perheisiin.  Latinalainen aakkoslaji voidaan jaotella esimerkiksi seuraaviin kirjainsukuihin ja -perheisiin:
Goottilaiset eli murretut: tekstuura, rotunda, schwabach ja fraktuura;
Antiikvat: vanhempi eli medievaali (venetsialais- ja vanhemmat ranskalaiset), siirtymäkauden eli barokki (romain du roi, 1600-luvun hollantilaiset ja baskerville), uusantiikva eli uusklassillinen (didot ja bodoni) ja päätteettömät (optima ja pascal);
Egyptiennet: englantilaistyyppiset kaksivahvat muodot, tasavahvuiset saksalaistyyppiset muodot ja italiennet;
Groteskit: tasavahvat (futura) ja kaksivahvat (univers);
Kalligrafiset muodot: kaunokirjoitukset ja käsialakirjoitukset;
Korukirjaimet: koristellut ja varjostetut kirjaimistot sekä
Fantasiakirjaimet: edellisiin sukuihin (luokkiin) tai perheisiin (ryhmiin) sopimattomat kirjainmuodot (jugend- ja funkiskirjaimet sekä vapaat sivellinkirjoitukset).

Kirjainperheessä kirjaimella on vahvuus ja luonne.  Kirjain on joko suora eli pysty tai kursiivi eli vino.  Kirjain voi olla erityiskapea, kapea, normaali, leveä tai erityisleveä.  Vahvuus voi olla erityislaiha, laiha, normaali, puolilihava, lihava tai erityislihava.  Näin perheessä voi olla pari-kolmisenkymmentä vivahdetta.  Lisäksi on eri kirjainasteita eli -kokoja.  Jotta ne näyttävät kauniilta ja ovat selkeästi luettavia, niillä on (tai pitäisi olla) erilainen leikkaus.