1839:
John B Dancer esittää ensimmäisen tunnetun mikrokuvan. Hän käyttää hyväksi silloista
mikroskooppitekniikkaa.
1860:
Sir David Brewster julkaisee mikrokuvauksesta tieteellisen tutkielman,
kuinka musteläiskän kokoiselle alalle saatetaan sijoittaa useiden sivujen
informaatiot.
1870:
Saksan ja Ranskan sodan aikana pariisilainen valokuvaaja René Dagron
kuvaa asiakirjoja 1:150 pienennyssuhteella.
Filmit sijoitetaan säiliössä kirjekyyhkysten pyrstösulkiin ja
suurennetaan määränpäässä projektorilla.
1923:
Yhdysvaltalainen pankkivirkailija George MacCarthy ryhtyy kuvaamaan pankkishekkejä
itse kehittämällään kameralla suojatakseen pankkeja shekkiväärennyksiltä. Eastman Kodak -yhtiö kuulee asiasta ja
perustaa 1928 Recordak-yhtiön valmistamaan mikrokuvausjärjestelmää. Ennen II maailmansotaa mikrokuvaus on
yleisessä pankkikäytössä ja laajenee tavarataloketjuihin. Sota-ajan jälkeen yleistyy tapa käyttää
ikkunakorttia eli reikäkorttia, jossa on mikrofilmin kokoinen aukko. Tehostunut informaation jälleenhaku,
arkistotilan säästö, kopiointi ja tiedonvälitys johtavat standardiin.
1928:
Kodak esittelee 16 millimetrin mikrofilmin.
1940-luku:
Cincinnatilainen Avco-yhtiö valmistaa elektronista järjestelmää, jossa
kamera valokuvaa sivun sekunnissa pienentäen sen 1/40-osaan 25x25 neliösenttimetrin filmikortille, jolle
mahtuu 10 000 sivua.
1941:
Kodak kehittää kirjeiden mikrofilmauksen Airgraph eli V-Mail. Sillä säästetään kuljetustilaa toisen
maailmansodan aikana.
1940-luvun loppu: Suomessa alkavat varsinaiset jatkuvat
mikrofilmikuvaukset. Mormoonikirkon ja
Suomen valtionarkiston yhteistyönä kuvataan Suomen seurakuntien rippikirjat
alusta lähtien 1800-luvun jälkipuoliskolle.
Alkuperäisnegatiivit säilytetään Salt Lake Cityn keskusvarastossa, mutta
positiivikopiot ovat valtionarkistossa.
1930-luvulla kokeiltiin mikrokuvausta ja Helsingin pommitusten aikana
kuvattiin maistraatin rakennuspiirustukset.
1950-luku:
ATK-paperivuoret alkavat kasvaa.
Aluksi ongelmaa yritetään ratkaista kuvaamalla ketjulomake
mikrofilmille. Kuitenkin on tuotettava
yksi paperi. Stromberg ja Kodak kehittävät
tietokoneen mikrofilmitulostuksen Computer Output Microfilmer COM.
1951:
Helsingin yliopiston kirjasto alkaa mikrokuvata vanhempaa
sanomalehdistöä. Suomi on tässä
eurooppalainen edelläkävijämaa.
Mikrokuvausta jatketaan vanhemman kirjallisuuden kuvauksella. Valtionarkisto ja Helsingin kaupunginarkisto
alkavat myös mikrokuvata historiallisia asiakirjojaan.
1952:
Recordak esittelee Bantam-mikrofilmauslaitteen, joka pienentää kuvan
1/40-osaan.
1960:
Recordak Reliant 500 mikrofilmauslaite kuvaa minuutissa 500 shekkiä tai
185 kirjettä.
1968:
Saksalaisten Kodakin laboratoriossa suunnittelemalle filmille voi
valottaa 6000 kirjansivua kuuden neliösenttimetrin alalle. Pienennös on mittakaavassa 1:500 000 eli sadasosa
tähän astisesta ennätyksestä. Kirjaimen
koko on vain 0,83 mikrometriä.
1969:
Financial Times ja Mercury House aloittavat teknisen mikrofilmauksen
technical information on microfilm TIM kehittämisen. National Cash Register tekee laitteet. Kortille 10x13 neliösenttimetriä mahtuu 3000
A4-sivua. Englannissa asennetaan 500
laitteistoa.
1970-luku:
Suomen suuret teollisuuslaitokset alkavat mikrokuvata
piirustuksiaan. Asiakirjoja aletaan
kuvata 16 millimetrin filmille.
1970:
Postipankki alkaa tulostaa ja jakaa toimistoilleen saldoja COM-menetelmällä
eli suoralla mikrofilmitulostuksella.
1971: Emile de Antonion Millhouse, A White Comedy
on poliittinen dokumentti Richard Millhouse Nixonista (1913-94). Elokuvassa löydetään 1948 mikrofilmirullia
kurpitsasta Alger Hissin asunnosta.
Nixon kuulusteli Hissiä.
1975:
Suomessa perustetaan Mikrofilmiyhdistys käyttäjien, valmistajien ja
maahantuojien yhdyssiteeksi.
1978:
Suomessa on 15 COM-tulostinta.
1983:
Kodak KAR 4000-informaatiojärjestelmä mahdollistaa mikrofilmattujen
kuvien tietokoneavusteisen tallennuksen ja haun.
1986:
Suomalainen Pressfoto aloittaa ensimmäisenä Suomessa valokuvien
digitaalisen kuvankäsittelyn.
Numeromuodossa olevia kuvia kertyy kymmenessä vuodessa 70 000
kappaletta. Pressfoton arkistoon on
kertynyt kuvia 1950-luvulta lähtien runsaat kaksi miljoonaa.
1987:
Helsingin yliopiston kirjaston lehtisalissa voi lukea yli 20 miljoonaa
sanomalehden sivua. Vantaan käsi- ja
taideteollisuusoppilaitoksesta valmistuu ensimmäinen kirjojen
konservaattorikurssi. Konservointi ja
mikrofilmaus eivät ole vaihtoehtoja.
Huonokuntoinen vanha kirja on ensin konservoitava, jotta se voidaan
mikrofilmata. Kirja on säilytettävä myös
kirjana.