Kirjainmuodot ja typografia 1796-1917        

1796:  Goslarin kaupunkineuvoston painaja Ernst Kircher saa hakemansa luvan perustaa kirjakevalimo, mutta antaa erioikeuden braunschweigilaiselle siirtomaatavarakauppiaalle ja sokerileipurille Erich Justus  Walbaum (1768-1839).  Tämä on luultavasti järjestetty toimi, sillä Walbaum siirtyy kirjapainoalalle.  Aikaisemmin hän oli kondiittorin opissa ja sen jälkeen leikkasi muistorahoja.  Walbaumilla on kaivertajan kykyä ja hän alkaa kaivertaa nuotteja nuottipaino- ja kustannusyritykselle Johann Peter Spehr (-1825).  Walbaum muuttaa 1803 Weimariin kirjakevalimoineen.  Walbaum muotoilee ja leikkaa nimellään tunnetun uusantiikvan, jonka esikuvina ovat didot- ja bodoniantiikvat.  Poika Theodore kuolee 1830, ja Walbaum myy 1836 yrityksen leipzigilaiselle painajakustantajalle FA Brockhaus.  Kirjakevalimo siirretään Leipzigiin.  H Berthold ostaa 1918 valimon Walbaumin patriiseineen ja matriiseineen.  Monotype leikkaa 1959 uudestaan Walbaumin antiikvan.

1799:  Madridissa ilmestyy Imprenta Realin kirjainnäyte, jossa on myös Jerónimo Gilin kuninkaalliselle kirjastolle leikkaamia kirjaimia.  Koristeina on ornamentteja ja kukkia.

1700-luvun loppu:  Pariisilaiset kilpi- ja julistemaalarit vahventavat antiikvakirjainten mittasuhteita tehostaakseen luettavuutta etäältä.  Näin syntyvät egyptienne-kirjaimet.  Nimi tulee Napoleonin sotaretkestä Egyptiin.

1700-1800-lukujen vaihde:  Pitkä ässä jää vähitellen pois käytöstä Englannissa.

1800-luvun alku:  Englannissa suunnitellaan ilmoituksiin sopivia suuria, lihavia ja katsetta kiinnittäviä kirjaimia.

1800-luku:  Kivipainoa varten kirjainmuotoja suunnittelevat arkkitehdit, kuvanveistäjät, taidemaalarit ja jopa kirjailijat.  Kirjaimistot ovat mitä kummallisimpia ja mielikuvituksellisimpia.  Kirjaimet koostuvat kukista, vihanneksista, puiden oksista, ihmisruumiista tai sen jäsenistä ja muista aineksista.  Ruusukoristeisilla kirjaimilla ilmaistaan rakkautta, oksakirjaimilla otsikoidaan metsästyskertomus, hedelmillä ja runsaudensarvilla somistetaan kaupallisen tekstin kirjaimia.  Korukirjaimia ei voi käyttää leipätekstissä, koska kukaan ei jaksa lukea niillä painettua kirjaa tai lehteä.

1800-luvun alku:  Turun typografiassa hallitsee uusklassillisuus.

1801:  Ranskassa Jean Racinen teokset ladotaan uusklassisilla kirjakkeilla, joiden leikkaaja on Firmin Didot.  Kustantaja on Pierre Didot.

1803:  Englantilainen Robert Thorne (1754-1820) luo tasavahvuisen päätteettömän kirjainmuodon, mutta se ei menesty.  Muoto saa nimen ranskankielestä grotesque - kumma, luonnoton, naurettava.

1809:  Yhdysvaltalainen kirjakevalimo Binny & Ronaldson julkaisee kirjainnäytteen.

1811:  Napoleon tilaa typografilta Firmin A Didot sarjan kirjakkeita, jotka perustuvat metriseen järjestelmään.  Ne eivät tule laajaan käyttöön.

1812:  Kenttäkirjanpainaja Peter Sohm lahjoittaa Tukholman kuninkaalliselle kirjastolle kirjainnäytteiden kokoelman Museum Typographicum Sohmianum.  Siinä on noin 170 kirjainnäytettä lähinnä 1700-luvulta.

1815:  Englantilainen kirjainmuotoilija, punssin kaivertaja ja kirjakevalaja Vincent Figgins (1766-1844) julkaisee Englannissa varjostetut kirjaimet, jotka näyttävät kolmiulotteisilta.  Hän julkaisee 1817 egyptiennen nimellä Antique, jossa on paksut kirjainpäätteet.

1816:  William Caslon IV (1780-1869)) muotoilee groteskin uudelleen kirjainnäytteeseensä.  Caslonin valimo kehittää erilaisia groteskimuotoja.

1817:  Vincent Figgins luo ensimmäisenä valetun egyptienne- eli Egyptian-kirjakkeen.  Se  on leipäkirjaimena rasittavaa lukea, mutta sopii mainoskäyttöön.  Nimen valinta johtuu Napoleonin Egyptin sotaretkestä.

1819:  Pierre Didot (1761-1853) julkaisee kirjainnäytteen Specimen des nouveaux caractères de la Fonderie et de l'Imprimerie de P. Didot, l'Aîné vuodesta 1809 alkaen suunnittelemistaan kirjaintyypeistä.  Patriisien leikkaaja on punssinleikkaajan poika Vibert, jolla on 1798 perustettu valimo kumppaninaan M Luy.  Vibert jätti 1809 yrityksen, ja Luy jatkoi valimoa Vibert & Luy, joka liitetään Fonderie Généraleen.

1819:  Punssinleikkaaja, valaja ja puupiirtäjä Richard Austin (1768-1830) avaa oman kirjakevalimon.

1822:  Yhdysvalloissa kirjakevalimo Bruce’s New York Type Foundry käyttää pica-järjestelmää.  Mittayksikkö pica on 0,166044 tuumaa.

1825:  Thomas Curson Hansard julkaisee teoksen Typographia.

1827:  Henri Didot (1765-1852) leikkaa 2,5 pisteen pienoiskirjakkeen.

1827:  Johann Benjamin Krebs (1785-1858) julkaisee teoksen Handbuch der Buchdruckerkunst.

1831:  Leipzigissa itämaisten teosten painamiseen erikoistunut Friedrich Nies (1804-1870) valmistaa hieroglyfikirjakkeita valimossaan.  Paino pystyy 1840 painamaan 300 kieltä.

1832:  Englannissa Figginsin valimossa muotoillaan lihava groteski.  1800-luvun alun groteskit toteutetaan vain versaaleina eli otsikko- ja mainospainatuksia varten.

1832:  Figgins käyttää kirjainnäytteessään ensi kertaa sanoja sans serif - päätteetön.

1834:  Ranskalainen kalligrafi ja kivipiirtäjä Jean Midolle piirtää goottilaisia kirjainmuotoja muuntelemalla tehdyn kirjainsarjan Midollin.

1835-37:  Punssinleikkaaja ja valaja Johann Christian Bauer (1802-67) perustaa valimon Christian Niesin kanssa Frankfurt am Mainiin ja 1837 valimon Bauersche Giesserei.  Sen sivuosasto perustetaan 1880 Stuttgartiin.  Se ostaa 1885 barcelonalaisen valimon Fundición Tipográfica Neufville - FTN ja myöhemmin muita valimoita.  Yhtiö suljetaan 1972 Frankfurtissa ja laitteet menevät Barcelonaan.

1841:  Rudhardsche Giesserei perustetaan Offenbachiin.  Klingspor ostaa sen, ja poika Karl tulee 1892 töihin ja Wilhelm 1895.  Nimeksi tulee 1906 Schriftgiesserei Gebrüder Klingspor.

1842-52:  Imprimerie National hankkii Pariisissa hieroglyfipatriiseja.  Niitä muotoilee J-J Dubois ja leikkaa Delafond sekä suunnittelee Eugène Devéria ja leikkaa Ramé fils.

1843:  Parman herttuatar ostaa Bodonin jäämistön.  Se on perusta Bodoni-museolle, joka avataan 1963 Palatina-kirjastoon.

1845:  Lontoolainen valimo Robert Besley esittelee Clarendonin.

1846:  Lyonilainen painaja Louis Perrin kyseenalaistaa uusklassiset kirjainmuodot ja ottaa 1400-luvun kauniit kirjaimet käyttöön.  Pariisilainen kirjakkeenvalaja Théophile Beaudoire seuraa häntä ja antaa kirjaimille nimen Elzevier.

1849:  Kalevalan toinen painos on painettu latinalaisilla puustavilla, ja sanomalehdet täyttyvät kauhistuneista arvosteluista.  Tuolloin Suomen puustaveja pidetään antiikvaa kauniimpina.  Fraktuura on Suomessa kuten Saksassa saanut kansallisen kirjainlajin aseman.  Antiikvaa ei vielä osata lukea, koska aapiset ovat fraktuuraa.  Gottlundin sanomalehdissä Suomalainen (1846) ja Suomi (1847-49) antiikvakokeilu epäonnistui.

1850-60-luvut:  Suomessa typografia on edelleen uusklassista, vaikka painatteiden koristeellisuus vähenee entisestään.  Alkukirjaimet yksinkertaistuvat rivin tasalle sijoitetuiksi versaaleiksi lettres de deuxpoints, joiden keili on kaksi kertaa suurempi kuin leipäkirjakkeissa.

1850:  Englannissa V & J Figgins markkinoivat kirjakkeen osia, joista voi rakentaa koristeellisia kirjakkeita.  Yksittäisiä osia on parikymmentä.

1853:  Berliiniläinen CG Schoppe tuottaa sekasikiökirjaimen Centralschrift, jossa kirjaimen yläosa on antiikvaa ja alaosa fraktuuraa.  Se lienee kummallisin typografinen hullutus.

1860:  Klassiset kuvat koristavat painotuotteita.  Valmiita koristeita käytetään huomioimatta sisältöä.  Painetut kirjepaperit ja laskut muistuttavat kuninkaallisia valtakirjoja, ja mainonta pieniä monumentteja.  Keskitetyt tekstirivit ladotaan fantasiakirjaimin.  Aakkoset ovat runsaasti koristeltuja.  On tehdasvalmisteisia alkukirjaimia.  Kultaa ja hopeaa käytetään koristeluun.

1865:  Groteskin gemenat alkavat yleistyä versaalien rinnalle.

1869:  Leipzigilainen Wilhelm Drugulin ostaa valimon Johann Nies, jossa oli oppilaana.  Drugulin hankkii matriiseja Tauchnitz-valimolta ja Metzgeriltä, joihin kuuluu itämaisia matriiseja.  Vävy Johannes Baensch tulee 1882 kumppaniksi.  Offizin Drugulin julkaisee 1902 Gutenbergin 500-vuotissyntymäpäivän muistoksi kirjan Marksteine aus der Weltliteratur in Originalschriften, jossa on 34 kieltä ja Ludwig Sütterlinin värikäs koristelu.  D Stempel ostaa 1919 Drugulin-valimon.

1870-luku:  Pohjois-Amerikassa muodostetaan englantilais-yhdysvaltalainen pistejärjestelmä, jossa piste on 0,352 millimetriä eli 0,01383 tuumaa.  Se hyväksytään 1886 Niagarassa.

1870-luku:  Suomeen hankitaan uusia mielikuvituksekkaita aksidenssikirjakelajeja ja koristevaloksia, otsikkokoristeita, vinjettejä ja alkukirjaimia.  Uusrenesanssityylisiä aksidenssi- ja alkukirjaimia sekä koristereunus- ja kehysvaloksia viljellään.

1872:  Chicagossa Marder, Luce & Co järkeistää kirjakevalimon palon 1871 jälkeen kirjakkeiden kokosuhteet.  Painaja Nelson Crocker Hawks ehdottaa järjestelmää, jossa kuusi picaa on tuuma eli piste on 1/72 tuumaa.  John Marder (1835-) ottaa 1877 tämän käyttöön.

1875:  Solmitaan kansainvälinen metrisopimus.

1878:  Saksan kirjakevalimoiden yhdistys tilaa Hermann Bertholdilta typografisen mittajärjestelmän.  Hän ja Wilhelm Forster luovat Berliinissä metrijärjestelmään perustuvan typografisen mittajärjestelmän ja kirjakkeen standardikorkeuden.  Sitä kutsutaan Didotin järjestelmäksi, Berthold-Didotin järjestelmäksi tai ranskalais-saksalaiseksi normaalijärjestelmäksi.  Yksi piste on 1/2660 metriä eli 0,3759 (0,376) millimetriä.  Euroopassa päästään yhtenäiseen järjestelmään Englantia ja Belgiaa lukuunottamatta.  Tähän vaikuttaa myös latomon ja kirjapainon koneellistuminen.  Berthold perustaa 1893 sivuliikkeen Stuttgartiin ja Pietariin sekä 1918 Leipzigiin, Riikaan, Budapestiin ja Wieniin.  Berthold ottaa 1935 yhteyttä Uheriin, valolatomakoneen Uhertype rakentajaan.

1878:  Chicagolainen kirjakevalimo Marder, Luse & Co alkaa tuottaa kirjakkeita pistejärjestelmän mukaan.

1878-80:  Suomessa valmistetaan yksilöllisiä kirjansomisteita: J Ahrenbergin ja Helene Schjerfbeckin puupinnalle piirtämät vinjetit ja alkukirjaimet, joista piirroslaatat valmistetaan Tukholmassa.

1880-luku:  Suomessa symmetrisesti ryhmiteltyjen otsikkokoristeissa, alkukirjaimissa ja loppuvinjeteissä käytettyjen uusrenesanssityylisten arabeskiaiheiden rinnalla aletaan viljellä vapaan tyylin pieniä naturalistisia maisemakuvia, jotka sijoitetaan ympyrä- tai suorakaidekehyksiin, taustanaan epäsymmetrisesti ryhmiteltyjä kukallisia lehviä.

1880:  Persialainen Mohammad Reza Kalhor (1825-90) yhdistää perinteisen kalligrafian teolliseen painamiseen.  Hänen töitään ovat sanomalehti Scharaf ja Nasseredin Shah Gadjar Dinestien Matkakirja.

1880:  Keskiaikaisen mallin mukaan kirjan sivulla on runsaasti koristeita.  Kirjaimen luettavuus ja sivun yhtenäisyys johtavat tasapainoon ja selkeyteen.  Kirjojen paperiin, kuvitukseen, painamiseen ja sitomiseen kiinnitetään huomiota.

1883:  Ensimmäinen art nouveau - uusi taide- eli Jugend - nuorisotyylinen kirja julkaistaan.  Kustantaja on Orpington Kentissä ja teos arkkitehti Arthur Heygate Mackmurdo (1851-1942), Wren's City Churches.  Sen kansi ja nimiö ovat jugendtyyliä.

1883:  Linn Boyd Benton (1844-1932) kehittää Yhdysvalloissa pistejärjestelmää.

1885:  Yhdysvaltalaisen Linn Boyd Bentonin pantografisella kaiverruskoneella voidaan toteuttaa myös teräsmatriiseina miten mielikuvituksellisia kirjainten irvikuvia tahansa.  Niitä syntyy erityisesti Yhdysvalloissa, jossa typografinen perinne on nuorta ja estotonta.  Hän on osakkaana valimossa Benton, Waldo & Co Type Foundry, joka 1892 yhtyy American Type Founders ATF-yhtiöön.  Keksijän poika Morris Fuller Benton (1872-1948) muotoilee ATF-yhtiössä noin 180 kirjaimistoa, jotka ovat enimmäkseen uusintamuotoiluja.

1886:  Englantilainen Herbert P Horne entisöi unohtuneen skottikirjaimen jugendlehteensä The Century Guild Hobby Horse, jonka Chiswick Press painaa.

1886:  Yhdysvalloissa muodostetaan pistemitoin englantilais-yhdysvaltalainen typografinen pica-järjestelmä, jonka 24 United States Type Founders Associationin jäsentä hyväksyy Niagarassa.  Pica perustuu MacKellar, Smiths & Jordan -kirjakevalimon picaan.  Yksi pica (12 pistettä) on 0,166044 tuumaa ja 83 picaa on 35 senttimetriä.

1888:  Yhdysvaltalainen EC Sanfords tutkii pienten kirjainten eli minuskelien luettavuutta ja julkaisee psykologisessa aikakauslehdessä tutkimuksen.

1890-luku:  Coca-Colan logotyyppi muotoillaan.  Kalenterissa 1891 on vielä vanha logotyyppi.  Juomaa mainostettiin 1886 ensi kerran.

1890-luku:  Puisia kirjakkeita valmistetaan painajille perinteiseen tyyliin tai erikoistilauksesta mainontaan ja suuriksi otsakkeiksi.

1890-luku:  Tanskalainen arkkitehti Thorvald Bindesboll ryhtyy suunnittelemaan etikettejä Carlsberg-olutpulloihin.  Carlsberg-logo syntyy 1904.

1890-1914:  Vuosisadan vaihteessa jugend eli art nouveau tulee vallitsevaksi.  Se hallitsee kirjoituksesta julisteisiin, aikakauslehdistä kirjoihin.  Tyylikomponentit johdetaan abstrakteista muodoista ja luonnonprosesseista.  Aakkostot muotoillaan uudestaan.

1892:  Saksalainen Karl Klingspor (1868-1950) valitaan Rudhardtin kirjakevalimon taiteelliseksi johtajaksi.  Liike toimii 1906 lähtien Gebr Klingsporin nimellä.  Sen palveluksessa on eteviä taiteilijoita kuten Eckmann, Behrens, Hupp, Koch ja Tiemann.

1894:  Itseoppinut typografi, kustantaja ja kuvittaja William H Bradley (1868-1962) tuo jugendtyylin Yhdysvaltoihin teatterijulisteissaan ja kirjan suojakansissaan.

1894:  Linn Boyd Benton ja Theodore de Vinne muotoilevat aikakauslehdelle Century kirjaimiston.

1895:  Frankfurt am Mainissa painetaan näyte amoretti- eli Amorinkuvakoristekirjaimia kirjakkeenvalajan Benjamin Krebs (1785-1858) painossa.

1896:  Arkkitehti Bertram Goodhue suunnittelee kirjaimiston Cheltenham Pressille New Yorkissa.

1897:  Wieniläinen ryhmä Secession julkaisee lehteä Ver sacrum - Pyhitetty kevät, jonka kalligrafiaa Koloman Moser (1868-1918) muotoilee.  Lehdessä kiinnitetään huomiota kuvitukseen ja typografiaan.

1897:  Ranskalainen runoilija Mallarmé julkaisee 20-sivuisen runokirjan Un coup de dés - Pelinoppien heitto, joka rikkoo tavanomaisen typografian.  Mallarmén mielestä kirjan aukeama on yksi tila, jossa hänen vapaat säkeensä leviävät.

1897:  Yhdysvaltalainen kirjainmuotoilija ja kustantaja Frederic William Goudy (1865-1947) muotoilee ensimmäisen kirjaimensa Camelot Old Style.  Hän piirtää 116 kirjaimistoa ja julkaisee 59 teosta.  Hän suunnittelee 1901 kirjaimen Copperplate Gothic ATF-yhtiölle.  Goudy perustaa 1903 painon Village Press, joka tuhoutuu 1908 tulipalossa.  Paino toimii jälleen 1909-24.  Hän perustaa 1925 oman kirjakevalimon.  Tulipalo tuhoaa 1939 eri osastot: kirjainmuotoilu, punssinleikkaus, kirjakevalimo, latomo, paino ja sitomo.

1898:  Englantilaiset kirjakevalajat hyväksyvät Yhdysvaltojen mittajärjestelmän Pica point.  Kirjakekorkeudeksi hyväksytään 62 2/3 pistettä.

1898:  Reichsdruckerei julkaisee keskiaikaisen teoksen Die Nibelungen, jonka kirjaimen Nibelungen-Schrift muotoilija on Joseph Sattler.  Se julkistaa 1900 kirjaimen Neudeutsch, jonka suunnittelija ja leikkaaja on Georg Schiller.

1898:  Ranskalainen Eugène Grasset (1841-1917) muotoilee kirjaimiston Deberny & Peignot -valimolle.

1898:  Päivälehti kulunutta kirjakkeistoaan uusiessaan ryhtyy käyttämään yksinomaisesti antiikvaa.  Maaseututilaajien tyytymättömyyden vuoksi palataan osittain fraktuuraan.

1890-luvun loppu:  Suomessa l'art nouveau ja jugend antavat vaikutteita: tyylittelyä ja aaltoviivojen käyttelyä.  Nämä sulautuvat suomalaisesta, lähinnä karjalaisesta kansantaiteesta omittuihin aiheisiin yhdentyen huippukansalliseksi jugendtyylin muunnelmaksi.  Kuvioissa on jugendin jäljet: kasvikiemurat, lumpeenkukat, liljat, orkideat, aallot ja joutsenet, joita kehystävät aaltoilevat ääriviivat.  Tyylikkäät painatteet voidaan varustaa kemigrafian ansiosta somisteilla, joita suomalaiset taiteilijat piirtävät tarkoitusta varten.  Tilapäispainatteissa käytetään viivoista, pienistä neliöistä, kolmioista ja ympyröistä koostuvia ryhmitelmiä, joita joskus käytetään nimiö- ja loppuvinjetteinä.  Näiden tilalle tulee yksinkertaisia ja vahvasti tyyliteltyjä pienoiskuvioita.

1800-luvun loppu:  Antiikva alkaa saada sijaa suomenkielisissä kaunokirjallisissa ja tieteellisissä teoksissa sekä aikakauslehdistössä.  Suomenkielisissä sanomalehdissä aletaan ilmoituksia latoa antiikvalla.

1800-luvun loppu:  Suomessa kansallisromantiikka kukoistaa kaunokirjallisten teosten sekä kirjallisten kalenterien ja albumien kansilehtien ulkoasussa. 

1900-luku:  Kirjainmuotojen suunnittelu laajenee nopeasti.  Tärkein vaikutin luoda uusia kirjainmuotoja on mainonta.  Uusia painotuotteita ovat esittelylehtiset, kuvitetut tuoteluettelot, pakkaukset, julisteet ja muut.  Muotoillaan toiminimilogoja, tavaramerkkejä ja lehtiotsikoita.  Täydellisen kirjakesarjan eli garnityyrin 15 asteen eli koon tuottaminen on hidas ja kallis tehtävä.  Kirjainmuotoilija tekee lukuisia luonnoksia, joista valikoiden tehdään tarkat työpiirustukset.  Niissä kirjainten korkeus on 30-50 senttimetriä.  Työpiirustuksia tarvitaan noin 350, sillä kaikkia asteita ei kaiverreta samojen työpiirustusten mukaan.  Antiikvassa tarvitaan kursiivia varten noin 350 työpiirustusta.  Tämä työvaihe vie kuukausia.  Koekaiverruksissa työpiirrosten mukaan tehtyjen metallisabluunien avulla kaiverretaan koneellisesti, mutta viimeistely tapahtuu stikkelillä käsin.  Pienimmät asteet kaiverretaan käsin.  Ensin koekaiverretaan korpuksen eli 10 pisteen koesanat.  Koesana on Hamburg sekä versaaleina että gemenoina.  Jos tulos on tyydyttävä, kaiverretaan koesana kaikissa asteissa.  Niistä otetaan koevaloksia.  Työpiirustuksiin tehdään korjaukset, ja koekaiverretaan tavallisesti kaksoismittelin eli 28 pisteen kaikki kirjaimet, numerot ja välimerkit.  Ne koevaletaan.  Sitten ladotaan erikielisiä tekstejä, otetaan vedoksia ja verrataan, miten kirjaimet sopeutuvat vierekkäin erikielisissä ladelmissa.  Voidaan vielä tehdä tarkistuskorjauksia työpiirustuksiin.  Kirjakkeen reunaan määritellään marginaalit, kaiverretaan lopulliset punssit ja valmistetaan matriisit.  Uuden kirjaimiston koko kirjakesarjan valmistamiseen tarvitaan noin 1500 matriisia.  Nyt vuosien jälkeen luonnoksista voidaan kirjakkeiden sarjavalmistus aloittaa.

1900-luvun alku:  Suomalaisia typografian harrastajia ovat Erik Enberg, Vieno Forsström, Kaarlo Emil Skogster (sittemmin Soidinsalo), Karl Frithiof Bäckman (sittemmin Puromies), Albin Karjalalainen ja Jalmari Helme.

1900:  Saksalainen arkkitehti Peter Behrens (1869-1940) suunnittelee jugendalkukirjaimia.

1900:  Saksalainen kaivertaja, graafikko ja heraldikko Otto Hupp (1859-1949) muotoilee kirjaimen Neudeutsch ja myöhemmin muita.

1900:  Saksalainen kirjainmuotoilija ja graafikko Otto Eckmann (1865-1902) piirtää Klingspor-valimolle kirjaimen Eckmann-Schrift, joka on jugendtyylinen kirjaimisto.

1900:  Klingspor julkistaa kirjaintyypit Heinz König, Walthari ja Eckmann, Eckmann Schrift.

1900:  Metrinen järjestelmä MKS pohjautuu metriin, kilogrammaan ja sekuntiin.  Pian lisätään amperi ja saadaan järjestelmä MKSA.

1901:  Ranskalainen Georges Auriol (1863-1938) muotoilee kirjaimet valimolle Deberny & Peignot.

1901:  Yhdysvaltalainen typografi ja taiteilija Bruce Rogers (1870-1957) muotoilee kirjaimen Brimmer ja myöhemmin muita.

1901:  Hugo Simbergin ornamentiikka koristaa Volter Kilven Bathsebaa Ateneum-lehdessä.

1902:  Englantilainen kuvittaja Walter Crane julkaisee kirjan Line and Form.

1902:  Weimar Gesellschaft der Bibliophilen julkaisee teoksen Rudolf Kautzsch, Die neue Buchkunst.  Sen kirjaintyypin muotoilija on arkkitehti, kuvittaja ja kirjainmuotoilija Peter Brehmens (1868-1940).

1903:  Yhdysvaltalainen kirjaintenpiirtäjä ja kirjanpainaja Frederick W Goudy (1865-1947) perustaa Will Ransomin kanssa painon The Village Press, jossa valmistetaan Goudyn ensimmäiset kirjakkeet.  Myöhemmin hankitaan oma valimo The Village Foundry.  Goudy on 1920 lähtien Monotypen taiteellisena johtajana.

1905:  Tshekkitaiteilija Vojtech Preissig (1873-1944) perustaa Prahaan graafisen toimiston.

1905:  Barcelonassa julkaistaan Iconografia de las ediciones del Quijote de Miguel de Cervantes Saavedra.  Siinä on 611 faksimilenimiötä kirjoista, jotka on julkaistu 1605-1905.

1905-24:  Saksalainen K Haebler julkaisee teoksen Typenrepertorium der Wiegendrucke, jossa on taulukon muodossa yleiskatsaus kaikista tunnistetuista inkunaabeliajan kirjakelajitelmista.  Hän täydentää englantilaisten tutkijoiden H Bradshaw ja R Proctor kirjakevertailuja.

1905:  Morris Fuller Benton suunnittelee kirjaimet Franklin Gothic.

1905:  Saksan kaikki valimot alkavat soveltaa NJ Wernerin St Louisissa julkaisemaa järjestelmää, jonka mukaan kirjakkeiden kirjasimet on sijoitettu siten, että kirjasinten alataso on samankokoisissa kirjakkeissa aina sama.  Järjestelmän toi 1903 Eurooppaan Genzsch & Heyse.

1906:  Saksalainen siselöitsijä ja kaivertaja Rudolf Koch (1876-1934) luo kirjaimen Deutsche Schrift, 1913 Maximilian Antiqua,  1925 Wallau, 1931 Claudius ja 1933 Neufraktur sekä monia muita.

1906:  Kalligrafi, kirjainmuotoilija ja typografi Rudolf Koch (1876-1934) julkaisee kirjaimensa Deutsche Schrift Klingspor-valimolle ja 1913 Maximilian ja Frühling, 1922 Koch-Antiqua ja Neuland sekä 1931 Claudius.

1906:  Saksalainen kirjainmuotoilija ja typografi Walter Tiemann (1876-1951) suunnittelee ja julkaisee kirjaimen Janus-Pressen-Schrift ja myöhemmin monia muita.

1907:  Ruotsalaisen Waldemar Zachrissonin aloitteesta Saksassa muotoillaan Nordisk-antikva, josta tulee suosittu Pohjoismaissa.

1908:  Muotoilija Peter Behrens suunnittelee yrityksen Allgemeine Elektricitäts Gesellschaft AEG liikemerkin ja uudelleen myöhemmin.  Aikaisempi liikemerkki oli Otto Eckmannin muotoilema.  Näihin aikoihin yrityskuvaa luovat Bahlsen: keksit, Hag: kahvi ja Günther Wagner: Pelikan-musteet.

1908:  Kannesta kanteen perisuomalainen kirja ilmestyy:  Akseli Gallen-Kallelan kuvittama Aleksis Kiven Seitsemän veljestä korulaitoksena.  Siinä on runsaasti vinjettejä, parisataa koristeellista alkukirjainta, joukko tekstin sisältöön liittyviä pienoiskuvia ja joitakin kokosivun kolmiväripainettuja liitekuvia.  Kirjan painaa Weilin & Göös.  Gallen-Kallelan Koru-Kalevala ilmestyy 1922 WSOYn kustantamana.

1908:  Jalmari Helmeen oppikirja Latomissäännöt ilmestyy.  Kirjan on tarkastanut ja hyväksynyt Suomen Kirjaltajaliiton asettama oppikirjakomitea ja Helsingin Faktoriklubi.

1909:  Taiteilija ja kuvittaja Fritz Helmut Ehmcke (1878-1965) muotoilee kirjaimen Ehmcke-Antiqua ja myöhemmin muita.

1909:  Hollantilainen kirjainmuotoilija ja Amsterdamin kirjakevalimon taiteellinen neuvonantaja Sjoerd Hendrik de Roos (1877-1962) luo kirjaimen Nieuw Javaans ja muita.  Hän perustaa 1928 painon Heuvel Press Hilversumiin.

1909:  Taiteilija ja typografi Emil Rudolf Weiss (1875-1942) suunnittelee kirjaimen Weiss-Fraktur, joka valmistuu 1913, ja myöhemmin muita: Weis-Antiqua 1924-31, Weiss-Gotisch 1936 ja Weiss-Rundgotisch 1937.

1909:  Gebrüder Klingspor julkaisee Offenbach-Mainissa liturgisia koristeita ja kuvia, joiden laatija on Otto Hupp.

1909:  Faktori John Kustaa Walfrid Paasio (entinen Hellsten) (1876-) on Suomen aksidenssipainatuksen typografian etevä kehittäjä.  Hän saa ensimmäisen palkinnon Nordisk Boktryckarekonst-lehden mainosladontakilpailussa ja toisen kerran 1938 sekä monia muita palkintoja.  Atte Syvänne, EE Happonen ja V Salolampi saavat palkintoja kansainvälisissä kilpailuissa.

1910-luku:  Suomalaisia graafisen alan ammattimiehiä ovat Konrad Lundström, KJ Mandelin, Albert Kosk, Lauri Lyytikäinen, Atte Syvänne, Kaarlo Luukkonen ja Toivo Salmi.

1910:  Saksalainen kirjoitukseen ja tekstaukseen erikoistunut kalligrafi Anna Simons (1871-1951) kääntää Edward Johnstonin kirjan Writing & Illuminating & Lettering saksaksi Schreibschrift, Zierschrift und angewandte Schrift.

1910:  Informatiivinen funktionalismi nousee suunnittelussa.  Typografia on helposti luettavaa.

1910:  AA Andrejev (Dunitshev) muotoilee venäläisen futuristilehden Studija impressionistov - Impressionistin studio kannen.  Lehden toimittaja on NI Kulbin.

1911:  Yhdysvaltalainen Frederic Goudy (1865-1947) muotoilee kirjaimen Kennerley kustantajalle Mitchell Kennerley.  Sen oikeudet myydään Monotypelle, joka julkaisee kirjaimen 1920.  Goudy muotoilee 1914 kirjaimen Goudy Old Style.

1912:  Ensimmäinen erityisesti Monotypelle muotoiltu kirjain on Imprint, joka nimetään typografisen lehden The Imprint mukaan.  Sitä toimittavat Gerard Meynell, JH Mason, F Ernest Jackson ja Edward Johnston.  He muotoilevat Imprint-kirjaimet.  Seuraavat perustuvat historiallisiin malleihin: Plantin 1913, Caslon 1916, Garamond 1922 ja Baskerville 1923.

1912-13:  Venäläinen Aleksei Krutshenyh (1886-1968) kokeilee futuristista typografiaa käyttämällä kumileimasimia runoihin sekä stensiilejä ja perunaa avainkirjaimiin.

1912:  Deberny & Peignot Pariisissa tekee version Garamondista.

1912:  Uusi Suometar alkaa ilmestyä antiikva-asuisena, ja esimerkkiä seuraavat vähä vähältä muut lehdet.

1913-14:  Typogafi ja kirjainmuotoilija Stanley Morison (1889-1967) työskentelee The Imprint-lehdelle.  Hän joutuu 1914-18 vankilaan, sillä hän kieltäytyy sotapalveluksesta omantunnon syistä.  Morison työskentelee painoille Pelican 1919-21 ja Cloister 1921-23 sekä lehden The Fleuron (1923-30) toimittajana.  Hän on 1923-67 Monotypen neuvonantaja.

1913:  Lontoon maanalaisen suunnittelujohtaja Frank Pick tilaa Edward Johnstonilta (1872-1944) ja Eric Gilliltä (1882-1940) kirjaimet julkaisuihin.  Johnston aloittaa työn 1915, mutta Gill ei osallistu siihen.  Päätteettömät kirjaimet valmistuvat 1916.  Banks ja Miles piirtävät 1980-luvulla uuden version New Johnston.

1913:  Italialaiset kirjailija Giovanni Papini ja maalari Ardengo Soffici (1879-1964) alkavat julkaista aikakauslehteä Lacerba, joka on radikaalin avangardistinen ja typografisesti kokeileva.  Carlo Carra (1881-1966) kokeilee vapaata typografiaa tipografia in libertà.

1913:  Ranskalainen kirjailija, suunnittelija ja typografi Blaise Cendars (1887-1961) julkaisee kirjansa La prose du transsibérien et de la petite Jehanne de France.  Se on kaksi metriä pitkä runo.

1914:  Italialainen runoilija Filippo Tommaso Marinetti (1876-1944) julkaisee ensimmäisen kirjansa Zang Tumb Tumb, joka verbaalisesti maalaten juhlii Tripolin taistelua.  Muotoilu on typografinen vallankumous.

1914:  Englantilainen vorticisti maalari ja kirjailija Percy Wyndham Lewis (1882-1957) julkaisee ja muotoilee lehteä Blast.

1914:  Vladimir ja David Burliuk muotoilevat Vladimir Majakovskin teoksen Tragedia ja 1915 julkaisun Vzyal: baraban futuristov - Otos: futuristinen rumpu.

1914:  Englantilainen toimittaja ja taiteilija Bernard H Newgate näkee kaikkialla kalligrafiaa Leipzigin messuilla.

1914:  Ranskalainen kirjakevalimo Peignot laskee kauppaan antiikvakirjaimen Cochin.

1914:  Yhdysvaltalainen kirjojen suunnittelija Bruce Rogers (1870-1957) luo kirjaimen Centaur New Yorkin Metropolitan-taidemuseolle, mutta sitä käytetään 1915 kirjassa Maurice de Guérin, The Centaur.  Monotype leikkaa 1929 kirjaimesta version.

1914:  Turkulainen latoja Kustaa Adolf Atte Syvänne (entinen Helin) laatii typografisten ornamenttien Jorma-kuvasarjoja, joihin sisältyy suomalaisaiheisia somisteltuja alkukirjaimia, koristesarjoja ja koristeellisia vinjettejä nelisensataa osaa.  Se pohjautuu suomalaiskansallisiin kansankudonnaisista valikoituihin kirjontamalleihin, koristekuvioihin, ompelukoristemalleihin ja puuveistoksiin.  Kemigrafinen valmistaa näistä galvaanisesti kuvalaatat, jotka se antaa korvauksetta Kirjapainotaito-lehden käyttöön.  Kiristyvän poliittisen painostuksen puristuksessa niiden katsotaan korostavan Suomen erikoisluonnetta.  Sarjaa tilataan moneen suureen painoon.

1915:  Dada alkaa anarkistisena ja kriittisenä liikkeenä.  Dadatypografia on sopimatonta mainontaan ja informaation välitykseen.  Vapaalla muodolla on virkistävä vaikutus muotoiluun.  Tekniset ladontasäännöt hylätään.  Sekaisten aakkostojen kirjaimet ja sanat tanssivat vapaasti sivulla.  Futurismi ihailee autoa ja lentokonetta, joiden nopeuden ja energian suunittelijat koettavat vangita sivulle.  Tekstin suora rivi hylätään.  Kirjaimista tulee muotoilun itsenäisiä elementtejä.

1915:  Ruotsalainen taiteilija Akke Kumlien nimitetään Norstedtin kustantamon taiteelliseksi johtajaksi, jona hän toimii 1949 saakka.  Kumlien opettaa Tukholman Konstfackskolanissa kirja- ja mainosgrafiikkaa.  Hänen tuotantoonsa sisältyy kalligrafisia tekstauksia, monogrammeja, typografista suunnittelua, liike- ja järjestötunnuksia, kirjanpäällyksiä ja kirjainmuotoilua.

1917:  Saksalainen taiteilija John Heartfield (Helmut Herzfelde) (1891-1968) suunnittelee litografiasalkun mainoksen ystävälleen dadaisti George Grosz.  Vinot rivit Heartfield kiinnittää kipsillä kehilöön.  Hän muotoilee sanomalehden Neue Jugend kannen.  Lehti julkaisee dadaistisia kirjoituksia.  Heartfield sekoittaa eri kirjainperheitä ja rikkoo perinteisen sanomalehden taiton.

1917:  Espanjalainen Francis Picabia julkaisee dadaistisesti muotoiltua lehteä 391.

1917:  Hollantilainen Theo van Doesburg (1883-1931) toimittaa aikakauslehteä De Stijl, jonka ympärille ryhmittyy modernistiryhmä.

1917:  Ranskalaisen runoilijan ja kriitikon Guillaume Apollinaire (1880-1918) kalligrammeja julkaistaan kokoelma.

1917:  Suomen ladontamuotoilu uudistetaan.  Ladonta puhdistetaan holtittomasta kirjaintyyppien sekoittamisesta.  Tyylipuhdas yksstiilisyyden kausi kestää noin kymmenen vuotta Suomessa.