Kirjapainotaidon leviäminen 1501-1795         

Eurooppa 1501-1795

1501:  Luultavasti isä ja poika Jacobo ja Juan Cromberger jatkavat painamista Sevillassa.  Kolofonin mukaan Jacobo on saksalainen, mutta Juania ei kuvata.  Hänen äitinsä on mahdollisesti espanjalainen.  Cromberger työskentelee jonkin aikaa kumppaninsa Ladislao Polono kanssa.  He painavat 1503 espanjaksi kirjan El Libro de Marco Polo veneciano.  Juan Cromberger ja sevillalainen painaja Juan Pablos (italialainen Giovanni Paoli) sopivat 1539, että Pablos menee vaimonsa ja painajan Gil Barbero kanssa Meksikoon, jossa pystyttävät pääkaupunkiin painon ja palkkaavat Crombergerin sinne.

1502:  Oppinut ja kirjanpainaja Henri Estienne (Etienne, Henricus Stephanus) (1460-1520) tulee painajan Wolfgang Hopyl kumppaniksi Pariisissa.  Estienne nai Hopylin 1498 kuolleen kumppanin Johann Hygman lesken Guyone Viart.  Estienne jää yrityksen omistajaksi ja painaa 1520 mennessä noin seitsemän kirjaa vuodessa.  Hän julkaisee Erasmuksen kirjoituksia, lääketieteellisiä ja matemaattisia teoksia.  Estienne jättää yrityksensä liikekumppanilleen Simon de Colines, joka nai lesken.  Colines painaa noin 750 kirjaa.  Henrin poika Robert Estienne (1500-59) tulee 1525 liikkeen johtoon ja on kuuluisa raamatunpainoksistaan sekä etevä humanisti, joka julkaisee 1532 suuren latinan sanakirjan, ja suunnittelee kreikan sanakirjaa.  Tämän julkaisee 1572 Genèvessä hänen poikansa Henri II Estienne.  Robert Estienne nimitetään 1539 kuninkaalliseksi heprean ja latinan sekä 1540 kreikan painajaksi.  Hän joutuu kalvinistina lähtemään 1550 Geneveen.

1502-04:  Nikolaus Marschalk ja Wolfgang Stöckel 1504 painavat Wittenbergissä Saksassa.  He painavat yhdeksän kirjaa.

1502:  Sevillassa Meinhardt Ungutin kanssa työskennellyt Stanislao Polono alkaa painaa Alcalá de Henaresissa, Miguel Cervantesin kotikaupungissa.  Polono muuttaa samana vuonna Alcaláan, jossa on suuremmat markkinat.  Ensimmäinen kirja on Ludolphus de Saxonia, Vita Christi espanjalaisena käännöksenä.  Nimiösivulla on kuninkaallinen vaakuna ja puupiirros, jossa painaja luovuttaa teoksen katoliselle kuningasparille Ferdinand ja Isabella.

1502:  Peter Schöfferin kuoltua hänen pojistaan vanhin Gratian menee painajaksi Oestrichiin, Johannes alkaa johtaa Mainzin yritystä, jossa Peter II (-1547) jatkaa painajana.  Ludwigista ei ole tietoa.  Peter II kiertelee Wormsissa, jossa hän painaa 1526 Tyndalen ensimmäisen täydellisen uuden testamentin englanniksi ja 1529 saksalaisen raamatun mennoniiteille, Strassburgissa, Venetsiassa ja Baselissa, jossa kuolee.  Hän on myös punssinleikkaaja.  Poikansa Ivo on 1531-55 painajana Mainzissa.

1502:  Baselissa painamaan oppinut Erhardt Öglin asettuu Augsburgiin, jossa painaa ensimmäisenä hepreaksi ja nuotteja.

1502:  Martin Tretter perustaa painon Frankfurt an der Oderiin.  Hän painaa 1505-20 Danzigissa.

1502:  Saksalainen Peter Hagenbach painaa Toledossa.

1502-30:  Ranskalainen Juan Joffre painaa Valenciassa.  Hän painaa usein Valencian murteella.  Seuraaja Francisco Diaz Romano painaa 1538 teoksen PA Beuter, Historia de Valencia.

1503:  Luc-Antonio Giunta (-1537) ja hänen veljensä Filippo Giunta perustavat kirjapainon Venetsiaan.

1503:  David Nahmias ja poikansa Samuel lähtevät Espanjasta ja perustavat tärkeän kirjapainon Konstantinopoliin.  He painavat 1505 hepreaksi Pentateukin.  Heitä seuraavat monet juutalaiset painajat kuten Gershon Soncino (-1530), joka on Israel Nathan ben Salomon pojanpoika.  Gershonin poika Eleazar työskentelee 1534-47.

1503:  Johann Schöffer (-1531) Peterin poika jatkaa painamista Mainzissa isänsä kuoleman jälkeen.

1503:  Aaschelainen painaja Josse Bade eli Jodocus Badius Ascensius (1462-1535) aloittaa painamisen Pariisissa.  Hän nai painajan Johann Trechsel tyttären Thalia ja tuli oikolukijaksi.  Bade siirtää 1507 painonsa ja kirjakauppansa Saint-Jacques -kadulle, jossa hänen liikkeensä Praelum Ascensianum tulee tunnetuksi.  Hänen painajanmerkkinsä on painokone.  Hänen vävyjään ovat painajat Robert Estienne, Michel Vascosan ja Jean de Roigny.

1503:  Nikolaus Marschalk muuttaa Erfurtista Wittenbergiin ensimmäiseksi painajaksi.

1504:  Sveitsissä painetaan Zürichissä.  Painaja on todennäköisesti Hans am Wasen, joka 1508 painaa kalenterin.

1504:  Englannissa William Fawkes (-1508) saa nimityksen regis impressor - kuninkaan painaja.  Hän painaa kaikki hallituksen painotyöt.  Richard Pynson nimitetään 1508 kuninkaan painajaksi.

1504:  Lyypekkiläinen Matth. Brandis painaa Tanskan Ribessä juutalaisen lain latinankielisine käännöksineen.

1505:  Hans Dorn työskentelee Braunschweigissa (Brunswick) 1525 saakka.

1505:  Pierre Jacobi aloittaa painamisen Toulissa Ranskassa.

1505:  Saksalainen Johann Haller asettuu pysyvästi Krakovaan Puolaan.

1506:  Hugo Jansson van Woerden tuo kirjapainotaidon Amsterdamiin Hollanissa.

1506:  Saksalainen Jorge Coci (luultavasti Georg Koch) ottaa haltuunsa veljesten Pablo ja Juan Hurus painon Saragossassa (Zaragoza) Espanjassa.  Hän painoi siellä yhdessä Leonhard Hutzin ja Pablo Huruksen veljenpojan Wolf Appentegger kanssa.  Vävy Bartolomé de Nagera jatkaa painoa aluksi Pedro Bernuzin kanssa, mutta myöhemmin molemmat yksin. 

1507:  Kauppias Walter Chepman ja kirjakauppias Andrew Myllar perustavat kirjapainon Edinburghiin Skotlannissa.

1507-27:  Adam Petri (-1528) painaa Baselissa.  Hänen setänsä on Johannes Petri.  Adam Petri painaa yleensä saksaksi.  Poika Heinrich (Henricpetri) jatkaa painamalla kreikaksi ja latinaksi sekä useita painoksia Sebastian Münsterin Kosmografiaa.

1507-30:  Mikulásh Konác painaa Jan Wolfin kanssa Prahassa useita kirjoja tshekiksi ja latinaksi.

1508:  Kroatiaan Senjiin perustetaan kirjapaino.

1508:  Maximilian I nimittää Hans Schönsperger vanhemman keisarin elinikäiseksi painajaksi.  Hän painaa 1513 pergamentille teoksen Gebetbuch eli rukouskirja, johon antverpenilainen Joos De Neger leikkaa bastardakirjaimet.  Niiden muotoilu perustunee augsburgilaisen kalligrafin Leonhard Wagner käsialaan.  Dürer koristelee yhden kappaleen värillisillä musteilla tehdyillä ornamenteilla marginaaliin.  Schönsperger antaa yrityksen johdon 1510 pojalleen Hans Schönsperger nuorempi.

1508-25:  Johann Rhau (kutsumanimi Grunenberg) painaa oppikirjoja juuri avatulle yliopistolle.

1508:  Munkki Makarios siirtää painonsa Cetinjestä Tirgovisteen Valakiaan.  Hän painaa missaalin Liturghier.

1509:  Hugo Goes on Yorkin ensimmäinen tunnettu painaja.

1509-59: Speyerilainen Ludwig Dietz painaa Rostockissa, mutta vierailee 1548-50 Kööpenhaminassa.  Hänestä tulee 1558 yliopiston painaja.  Seuraava yliopiston painaja Stephan Möllemann toimii 1561-1610.

1509-54:  Carlos Amoros painaa Barcelonassa.  Hänen kirjassaan Tomich, Historias e conquestas dels excellentissims e catholics Reys de Arago on Aragonin vaakuna nimiössä.

1510:  Ensimmäinen syntyperäinen ruotsalainen painaja Paul (Paulus, Pawel) Grijs ottaa Uppsalassa käyttöön Snellin kirjakkeet ja hoitaa tuomiokapitulin kirjapainoa.  Grijs painaa psalttarin.

1510:  Baijerilainen Hans Singriener (-1545) alkaa painaa Wienissä kumppaninaan liebenthalilainen Hieronymus Vietor, jonka sukunimi on Büttner eli tynnyrintekijä, mutta käyttää nimiä Philovallis, Vietoris ja Dolarius.  Singriener painaa yksin 1514 alkaen ja hankkii 1519 Winterburgin jäämistön.  Singrienerin tuotanto on yli 400 kirjaa 1545 mennessä.  Poika Matthaeus jatkaa painamista ja kumppanina 1547-49 on veli Johann (-1562).

1510:  Lyypekkiläinen Matthaeus Brandis painaa Kööpenhaminassa.  Ensimmäinen tanskalainen painaja Poul Raeff ottaa 1513 painon haltuunsa.  Hän painaa 1519 missaalin Trondheimin arkkipiispalle Erik Valkendorf.

1510:  Baijerilainen Florian Ungler painaa Krakovassa almanakan vuodelle 1511 ja teoksen Johann de Sacrobusto, Algorithmus.  Unglerin paino on humanistin Erasmus Ciolek talossa.  Ungler painaa 1515 ensimmäisen puolankielisen kirjan Zywot Pana Jezusa Krysta - Jeesuksen elämä, jonka kääntäjä saksasta on Baltasar Opec.  Siitä ilmestyy Vietorin painos 1522 ja Hallerin painos 1522.

1510:  Juutalaiset perustavat kirjapainon Salonikiin (Thessaloniki) Kreikkaan.

1511:  Venetsiaan perustetaan armenialainen kirjapaino.

1511:  Thomas Anshelm kutsutaan painamaan Tübingeniin.  Hän painoi Strassburgissa ja Pforzheimissa.

1511-12:  Beatus Murner painaa Frankfurt am Mainissa noin yhdeksän kirjaa.

1511:  Arnão Guillén de Brocar, joka painoi Pamplonassa ja Logroñossa (50 kirjaa), avaa painon Alcalássa.  Hän painaa 1514-17 ensimmäisen täydellisen monikielisen raamatun, joka on kuusiosainen.  Se julkaistaan Toledon kardinaalin Ximenez de Cisneros kustannuksella.  Complutensian (Alcalán roomalaisesta nimestä) Polyglotin kielet ovat latina, kreikka, heprea ja kaldea.  Keisarin Kaarle V käskystä de Brocar painaa 1517 kirjan Perez de Guzman, Cronica del rey don Juan el Segundo.  de Brocar painaa myös Valladolidissa, Burgosissa ja Toledossa.

1511:  Kiertävä painaja Nicolas Gazini painaa Medina del Campossa Espanjassa kirjan Diego Rodríguez de Almela, Valerio de las istorias escolasticas salamancalaiselle kirjakauppiaalle Josquin Lecaron.

1511-1726:  Frankfurt am Mainissa toimii 88 painajaa.

1512:  Gershon ben Solomon Cohen avaa Prahassa juutalaisen kirjapainon.  Hän painaa kirjoja Saksaan ja Puolaan.  Hänen kanssaan painaa jonkin aikaa Hayyim ben David Schwartz, joka vaeltaa 1526 Prahasta Oelsiin, Augsburgiin, Ichenhauseniin ja lopuksi 1546 Heddernheimiin.

1512:  Don Judah Gedaliah painaa Salonikissa Kreikassa kaikkiaan noin 30 kirjaa.

1514:  Peter de Trèves perustaa Englannissa Southwarkiin painon.

1514-39:  Toledossa työskennellyt Juan Varela painaa Sevillassa espanjalaisten kirjailijoiden ritariromaaneja ja uskonnollisia kirjoja kuten Missale Hispalense 1529, 1530 ja 1537.

1515:  Cristóbal Kofman painaa Valenciassa Espanjassa.

1515-23:  Kreikkalainen painaja Zacharias Kallierges työskentelee Roomassa painaen myös paaville. Kun Leo X kuolee, loppuu kreikkalaisen kirjallisuuden painaminen.

1515-49:  Antverpenissa syntynyt Daniel Bomberg (1483-1553) julkaisee Venetsiassa kirjoja hepreaksi.  Ei ole varmaa, onko hän itse painaja, mutta kustantaja ja kirjakauppias.  Hänen ensimmäisen Talmudin laitoksensa painaa 1519-23 saksanjuutalainen Cornelius ben Baruch Adelkind.  Bomberg palaa 1549 Antverpeniin, ja poika Daniel jatkaa Venetsiassa.

1516:  Salonikiin Kreikkaan pystytetään juutalainen kirjapaino.

1516:  Antonio Blado asettuu painajaksi Roomaan.  Hänestä tulee 1539 Camerae Apostolicae Impressor, ja hän alkaa saada säännöllistä palkkaa eikä palkkiota teoksen painamisesta.

1516:  Torinolainen painaja Petrus Porrus painaa Genovassa heprealaisilla, kreikkalaisilla, arabialaisilla ja antiikvakirjakkeilla.

1517:  Krakovaan perustetaan juutalainen kirjapaino.

1517:  Wienissä työskennellyt etevä painaja Hieronymus Vietor saapuu Krakovaan.  Hän painaa aluksi kumppaninaan Marcus Scharffenberg ja myöhemmin Florian Ungler eli Bawar.  Painamisen kehittymiseen vaikuttaa yliopisto, jossa opiskelee tuhansia monista maista.  Vietor ja Ungler painavat satoja nimekkeitä.  Vietor painaa myös puolaksi.  Hän julkaisee 1527 kirjan Sebaldus Heyden, Puerilium Colloquiorum Formulae latinaksi, saksaksi, puolaksi ja unkariksi.  Vietor käyttää kursiivia ensimmäisenä Puolassa.

1517:  Valkovenäläinen Polotskissa syntynyt Georgij Frantisjek (Frantsisk, Franciska, Prantsish) Skorina (1490-1550) avaa kirjapainon Prahassa ja painaa kirkkoslaaviksi ensimmäisen työnsä Psaltyr - Psalttari sekä 22 muuta pienimuotoista kirjaa.  Psalttarin kanssa nämä muodostavat venäläisen raamatun ensimmäisen laitoksen.  Skorina on tiedemies ja humanisti, yksi slaavilaisen kirjapainotoiminnan pioneereista.  On mahdollista, että Skorina tutustui kirjojen tekemiseen jo opiskellessaan vapaita taiteita (kielioppi, retoriikka, dialektiikka, aritmetiikka, geometria, musiikki ja astronomia) Krakovassa, jolla oli takanaan monisatavuotinen slaavilainen kulttuuriperintö.  Skorina sai maisterin arvon 1506 ja lähti Krakovasta pohjoisitalialaiseen Padovaan eli Paduaan.  Lääketieteen tohtorin arvon saatuaan hän muutti 1517 Prahaan. Hän opiskeli historiaa, taidetta, luonnontieteitä ja typografiaa.  Skorina muuttaa 1519 Vilnaan.

1518-43:  Johann Soter painaa Kölnissä.  Hänellä on paperimylly Solingenissa, jossa hän työskentelee painajana loppu-uransa Wupperin varrella.  Niinpä painopaikassa sanotaan: Salingaci apud molam chartaceam cis Viperam.

1518:  Pariisissa 1499 aloittanut painaja Gaspard Philippe (-1520) asettuu Bordeauxiin.  Hän painaa ruttoa käsittelevän kirjan La Traité contre la peste... par maistre Gabriel Tarague, docteur en medicine.  Työtä jatkaa hänen painajansa Jehan Guyart, joka nai lesken Gillette, parikymmentä vuotta.

1518:  Charlotte Guillard (-1557) jatkaa miehensä Berthold Rembolt työtä ja nai 1520 Claude Chevallonin, mutta jää 1537 leskeksi.

1519:  Saksalainen John Lair (John Siberch) aloittaa painamisen Cambridgessä.  Hän saapuu humanistien ryhmän kutsusta.

1519:  Bozidar Gorazdin perustaa ensimmäisen kirjapainon Bosnia-Herzegovinaan.  Hän lähettää veljekset Teodor ja Dorde Ljubacic Venetsiaan kirjanpainajan oppiin.  Gorazdessa ilmestyy ensimmäinen kirja Sluzabnik - Liturgia- eli messukirja.  Kirja on ladottu kyrillisin kirjakkein.  Kirjapaino lakkaa 1523.  Bosnia-Herzegovinassa on kaikkien kirjojen julkaisu kielletty vuoteen 1866, mutta silti kirjoja ilmestyy.

1519-38:  Montenegrolainen Bozidar Vukovic (-1539) perustaa serbialaisen kirjapainon Venetsiaan.  Hän painaa kyrillitsalla.  Poika Vinzenz jatkaa yritystä 1561 asti.

1519-25:  Alonso de Melgar painaa Burgosissa.  Firenzeläisen painajasuvun jäsen Juan de Junta ottaa 1526 painon haltuunsa ja perustaa 1532 toisen painon Salamancaan, jossa Juntat eli Giuntat painavat vuosisadan loppuun.

1519:  Leipzigilainen painaja Melchior Lotter perustaa Wittenbergiin kirjapainonsa haaraosaston, ja poikansa Melchior painaa 1522 siellä Lutherin saksaksi kääntämän uuden testamentin.  Ensimmäinen painos on 5000 kappaletta.  Lucas Cranach vanhempi kaivertaa puupiirrokset.  Nuorin poika Michael tulee kaupunkiin 1523.

1519:  Melchior Blumme painaa Tanskan Århusissa, mutta siirtyy samana vuonna Kööpenhaminaan.

1519:  Povel (Poul) Raeff painaa ensimmäisenä tanskalaisena Kööpenhaminassa ja Århusissa 1531-32.

1520:  Saksan Halleen perustetaan kirjapaino.

1520:  Saksalainen John (Johann) Sibergh (Lair) Siegburgista perustaa painon Englannin Cambridgeen.

1520-44:  Johann Gymnich painaa Kölnissä.  Poikansa Martin toimii 1542-51, ja toinen poika Johann II 1550-56.  Martinin poika Johann painaa 1572-96.  Heillä on haaraliike Antverpenissä.

1520-27:  Heprealaisten kirjojen painaja Girolamo Soncino painaa Riminissä, mutta muuttaa Cesenaan.

1521-45:  Venetsiassa painetaan lähes kaikki liturgiset teokset ortodoksien tarpeisiin.  Suurimman osan painaa Nicolini da Sabbio-veljesten suuri paino kreikkalaisine yhteistyökumppaneineen.  Lähes 80 prosenttia klassisen Kreikan kirjoista painetaan Venetsiassa 1790 mennessä.

1521:  Baijerilainen Christoph Froschauer (-1564), luultavasti Augsburgissa 1494-1507 painaneen Hans Froschauerin poika, pystyttää painon Zürichiin.  Hän painaa 1545 varhaisimman aakkosellisen yleisbibliografian Conrad Gesner (1516-65), Bibliotheca universalis.  Se luettelee 631 sivullaan noin 12 000 teosta latinaksi, kreikaksi ja hepreaksi.  Froschauer painaa 1548 Hans Stumpfin Sveitsiläisen kronikan.  Sen ensimmäisessä osassa on puupiirros painokoneesta, jolla juuri painettua arkkia painajat ovat poistamassa.  Kun Froschauer käy kahdesti vuodessa Frankfurtin messuilla, niin hänen veljensä Eusebius ja tämän pojat Eusebius ja Christoph huolehtivat painosta.  Se jää 1564 veljenpojan Christoph Froschauer II käsiin, jonka kuollessa 1585 naimattomana yritys lakkaa suvussa, mutta Johann Wolf jatkaa siinä painamista.

1522:  Povel Raeff painaa Tanskan Nyborgissa.

1522:  Linköpingin katolinen piispa Hans (Johann) Brask perustaa Söderköpingiin oman kirjapainonsa, jota hoitaa pappi Olaus Ulrici.  Ensimmäinen kirja on Historia S. Nicolai Lincopensis.  Kuningas Kustaa Vaasa takavarikoi 1526 kirjapainon.

1522:  Vilnassa aloittaa toimintansa Franciscus Skorinan (1490-1541) kirjapaino, jonka esikoistyö Pieni matkustavaisen kirjanen ilmestyy.   Se on pienikokoisten ja -muotoisten kirjojen sarja.  Sisältö muodostuu käytännön neuvoista, jotka liittyvät taloudenpitoon, lääketieteen ja tähtitieteen tietoihin.  Hän painaa 1525 teoksen Apostol - Apostolien teot.  Skorina käyttää kirjoissaan valkovenäjää.  Skorina lähtee 1530 Königsbergiin Preussin herttuan kutsusta, mutta palaa sieltä pian Vilnaan.

1523:  Saksan Altenburgin ensimmäinen paino perustetaan.

1523:  Hans Lufft (-1584) avaa painon Wittenbergiin.  Hänellä on jonkin aikaa haaraliike Königsbergissä.  Lufft painaa klassikkoja, koulukirjoja ja väitöskirjoja.

1523:  Jacques Mareschal alkaa painaa Clermont-Ferrandissa Ranskassa.  Hän toimi 1498 alkaen Lyonissa painajakustantajana.

1523-26:  Ruotsissa toimii piispan Hans Brask kirjapaino Söderköpingissä.

1524:  Saksan Dresden saa ensimmäisen kirjapainon, joka on yksityinen paino Emserpresse.

1524-49:  Ranskalaisperäinen Thomas Berthelet painaa Lontoossa.  Hänestä tulee 1530 kuninkaan painaja, ja hän painaa 1531 teoksen Sir Thomas Elyot, Boke named the Governour, 1538 Dictionary ja 1540 William Lilyn latinan kieliopin.  Sukulaispoika Thomas Powell jatkaa painoa.

1525:  Wittenbergissä painetaan viron-, latvian- ja liivinkielisiä luterilaisia kirjoituksia.

1525:  Munkki Thomas Rychard painaa Tavistockin benediktiiniläisluostarissa Englannissa.

1525:  Uppsalassa toimii kirjapaino, jossa painavat Bartholomaeus Fabri ja Georg (Jürgen) Richolff nuorempi (-1573).  Paino siirretään 1526 Tukholmaan kuninkaalliseksi kirjapainoksi.  Richolff toimi Lyypekissä.

1526:  Kustaa Vaasa perustaa Kuninkaallisen Kirjapainon Tukholmaan.  Valtio ottaa 1527 katoliselta kirkolta kirjapaino- ja kustannusliikkeet uskonpuhdistuksessa.  Kuningas kutsuu Jürgen (Georg) Richolff nuoremman kuninkaalliseksi painajaksi.  Siellä painetaan Thet Nyia Testamentit på Swensko.  Richolff siirtyy 1527 takaisin Lyypekkiin, mutta saapuu 1540 Ruotsiin Kustaa Vaasan raamatunpainattajaksi.  Tämän jälkeen hän muuttaa Lyypekkiin.  Painon töitä ovat asetukset, poliittiset "valtionjulkaisut", uskonpuhdistusta edistävät teokset, lakikirjat, suomeksi julistuksia, mandaatteja, plakaatteja ja päällepanoja eli esivallan käskyjä.

1526:  Wolfgang Stöckel perustaa painon Dresdeniin.  Hän työskentelee 1540 asti.

1526:  Robert Estienne alias Robertus Stephanus (1503-59) jatkaa isänsä Henri vanhemman painossa.  Hän ottaa Estiennen perheen motoksi: Noli altum sapere, sed time (Rom 11:20) - Älä ole röyckiä, waan pelkä - Älä ole ylpeä, vaan pelkää.

1528:  Stuttgartista Hans Vingaard (-1559) tulee Tanskan Viborgiin perustamaan kirjapainon.  Hän muuttaa 1531 Kööpenhaminaan.

1528-50:  Malmössa on Tanskan aikana kirjapaino, jonka perustaja on Olaus Ulrichi tai Olof Ulricksson.

1528-73:  Johann Balhorn painaa Lyypekissä ja Johann Balhorn II 1597 saakka, jonka jälkeen kirjakauppias Laurentz Albrecht hoitaa painoa 1603 asti.

1529:  Lucas Trapoldnerin johdolla perustetaan Unkarin (Nagy-)Szebeniin (Hermannstadt, nyt Sibiu, Romania) kirjapaino.  Yhtään sen tuotetta ei ole säilynyt, mutta on tieto kirjasta Gemmarius, Libellus grammaticus.

1530:  Ruotsalainen pappi Jon Matthiasson kutsumanimeltään Svenski (-1567) perustaa kirjapainon Holariin Islantiin  piispan Jon Arason kutsusta.  Matthiasson hallitsee kirjapainotaidon ja taitaa latinaa, jota piispa ei osaa, sekä painaa 1534 kirjan Breviarium Holense.  Sen viimeinen tunnettu täydellinen kappale tuhoutuu 1728 sitä säilyttäneen kirjaston tulipalossa.  Kaksi lehteä löydetään myöhemmin Tukholman kuninkaallisen kirjaston eräästä sidoksesta.

1530-31:  Kroatiassa Rijekassa (Fiume) toimii kirjapaino.  Se on piispan Simon Begna-Kozicic kotona.  Vaeltava painaja Bartolomeo da Brescia painaa ensiksi rukouskirjan Oficii blazenie devi marie.  Sitä seuraa 1531 missaali Misal Hrvacki Kroatian glagolitsalla.  Siinä on puupiirroksia.

1530:  Juan de Ayala painaa Toledossa.  Hänen kirjoissaan on antiikvaa ja puupiirroksia.  Hän painaa noin 80 eri alojen kirjaa.

1530:  Joh Grünenberg perustaa pysyvän painon Wittenbergiin.

1530:  Saksalainen Christian Egenolff (-1555) perustaa Frankfurt am Mainiin kirjapainon.  Hän perustaa myös kirjakevalimon, kustantamon ja paperimyllyn Schwarzwaldiin.  Hänen ensimmäinen painonsa oli Strassburgissa, jossa valoi kirjakkeita painajalle Wolfgang Köpfel.  Egenolff tuottaa 1555 mennessä yli 500 kirjaa.  Hänen perillisensä jatkavat 1605 saakka ja perustavat kirjakevalimon.  Leski palkkaa 1555 Lyonista Jacques Sabonin (-1580) huolehtimaan valimosta.  Sabon menee 1563 Plantinin töihin ja nai 1571 Egenolffin lapsen tyttären.  Sabon hankkii matriiseja parhailta punssinleikkaajilta, ja valimosta tulee 1572 Saksan ensimmäinen itsenäinen valimo.  Sabonin leski nai Conrad Bernerin (-1606), joka julkaisee 1592 Frankfurtin vanhimman tunnetun kirjasinnäytteen.  Bernerin leski nai Marburgin yliopiston painajan Paulus Egenolff, ja valimon johdon ottaa Johann Berner (-1626).  Bernerin tytär Katharina nai kirjakevalajan Johann Luther, jonka perilliset johtavat yritystä 1780 asti, jolloin kirjakevalaja Carl Berner ostaa sen.  Bernersche Schriftgiesserei suljetaan 1810.

1530:  Michel de Vascosan (-1577) hyväksytään painajaksi ja kirjakauppiaaksi Pariisissa.  Hänet nimitetään 1561 kuninkaan painajaksi.  Hänen vaimonsa on Josse Baden tytär Catherine.  Heidän tyttärensä Jeanne nai painajan Fédéric I Morel.

1530:  Tanskalainen kirjailija Christiern Pedersen perustaa Malmöön kirjapainon, jota hoitaa hollantilainen painaja Jan (Johann) Hoochstraten.  Ladonnassa käytetään ensimmäisenä Tanskassa kursiivia.  Paino lakkaa 1535.

1530-37:  Kaspar Nedele painaa Lultschissa Tshekkoslovakiassa.  Hän painoi aiemmin tshekiksi kirjan Prostejovissa (Prossnitz).

1531:  Serbiassa pystytetään kirjapainoja Gorazhdeen, 1537 Rujanskin luostariin ja 1539 Gracanicaan.

1531:  Lyonilainen maanpakolainen Pierre de Vingle eli Pirot Picard asettuu Geneveen, mutta joutuu painamaan salaisesti, koska ei saa lupaa.  Hän muuttaa Neuchateliin ja painaa 1533 siellä kirjan Antoine Marcour, Le livre des marchans.  Sen painopaikaksi merkitään Imprimé à Corinthe...  Hän painaa joukon kirjoja väärällä nimellä ja painopaikalla.

1531-41:  Francisco Díaz Romano painaa Valenciassa.  Juan Navarro (Juan de Oces) jatkaa hänen painossaan.

1532:  Sébastien Gryphe (-1566) on painajan Michel Greiff poika ja oppi kirjapainotaidon Saksassa ja Venetsiassa.  Hän painaa Lyonissa, ja Rabelais on hänen toimittajansa.  Poika Francois Gryphe (-1599) jatkaa yritystä 1599 asti.

1533:  Joh. Sandeck painaa Pultuskissa Puolassa.

1533-73:  Antonio Bellone painaa Genovassa.  Lapsenpoika Marcantonio jatkaa 1581 asti, jolloin muuttaa Torinoon ja myöhemmin Carmagnolaan.

1533-52:  Sancho de Nebrija painaa Granadassa useita kirjoja, joiden joukossa on hänen isänsä Antonio de Nebrijan (Antonio Martinez de Xaravia) kirjoja.  Hän käyttää ensimmäisinä painajina Espanjassa antiikvaa.

1533:  Pedagogi Johann Honter (1498-1549) perustaa Unkarin Brassóon (Kronstadt, nyt Brasov, Romania) kirjapainon Typographia Honteriana.  Hän palkkaa painajia ja tuottaa kasvatuksellisia, moraalisia, laki- ja uskonnollisia kirjoja sekä perustaa 1546 paperimyllyn.  Valentin Wagner (-1557) jatkaa yritystä.  Hän hankkii 1555 kuparipainon ja julkaisee 1557 painoksen Imagines mortis, jossa on Holbeinin kuvitus.  János Nyirö jatkaa painamista 1580, ja  szebeniläinen Georg Greus 1583.

1534-40:  Hans Barth painaa Tanskan Roskildessä.  Hän käyttää ensimmäisenä Tanskassa antiikvaa.  Barth painaa islanniksi uuden testamentin, joka on ensimmäinen islanniksi painettu kirja.

1534:  Jon Matthiasson, joka tunnetaan nimellä Svenski, painaa Islannissa Hólarissa ensimmäisen kirjan Breviarium Holense.  Sen ainoa tunnettu kappale tuhoutuu tulipalossa Kööpenhaminassa, mutta kaksi lehteä löydetään Tukholman kuninkaallisen kirjaston kirjansidoksesta.

1534-49:  Domenico de Robertis painaa Sevillassa.

1535-59:  Venetsialainen painaja Francesco Marcolini painaa noin sata italialaista kirjaa.

1536-55:  Flaami Juan Mey (-1555) painaa Valenciassa.  Hänen työtään jatkaa ensin leski ja sitten poika Pedro Patricio Mey.  Juan Mey käyttää yleensä antiikvaa ja kursiivia, mutta painaa joitain kirjoja goottilaisin kirjakkein.  Hän ja kumppani Juan Baldovino latovat myös latinaa, kreikkaa ja hepreaa.

1536:  Tamás Nádasdy perustaa painon Unkarin Sárvár-Újszigetiin.  Painosta ilmestyy 1539 János Erdösi (Sylvester), Grammatica hungarolatina.

1537:  Rujanskin luostariin perustetaan kirjapaino silloisella Serbian alueella.  Kirjapainotaito säilyy luostareissa Turkin vallan aikana.

1537:  Baijerilainen Matthias Biener eli Apiarius (-1554) pystyttää Bernin ensimmäisen painon.  Hänen painajanmerkissään karhu etsii hunajaa puunhaarassa olevasta mehiläispesästä.  Hän oppi 1525 painamaan Baselissa ja painoi 1533-37 Strassburgissa.  Hän painoi Peter Schöffer nuoremman kanssa nuotteja.  Biener painaa Bernissä kirjan Lampadius, Compendium Musices.  Hän painaa 1543 lähtien kustantajille kuten baselilainen Johann Oporin ja lankonsa Rupprecht Winter.  Poikansa Samuel (-1590) jatkaa painamista ja Sigfrid (-1565) ryhtyy kirjansitojaksi.  Sigfrid painaa Samuelin poissaollessa kirjan Ein hüpsch Lied vom Ursprung der  Eydgnoschafft, jonka nimiön puupiirroksessa Wilhelm Tell ampuu jousella omenan poikansa pään päältä.

1538:  Englantilainen kardinaali Wolsey kutsuu John Oswenin painamaan Ipswichiin.

1538:  Andreas Winkler saa luvan perustaa Breslauhun (Wrocslaw) kaupungin kirjapainon Stadtbuchdruckerei.  Häntä seuraa 1553 Crispin Scharffenberg 1576 asti, jolloin poika Johann jatkaa 1586 saakka.  Sitten painon omistaa Georg Baumann vanhempi (-1607).

1538-47:  Jan Olivetsky kutsumanimeltään Hlavác (-1547) painaa Olomoucissa Tshekkoslovakiassa.  Ferdinand I antaa hänelle oikeuden painaa virallisia julkaisuja.  Poika Sebastian jatkaa yritystä aluksi nuoruutensa vuoksi Johann Güntherin kanssa, jolla on 1551-71 paino samassa kaupungissa.  Günther painoi aikaisemmin Nürnbergissä 1541 ja sitten Prostejovissa (Prossnitz).

1538:  Sevillassa painanut Pedro de Castro painaa Medina del Campossa Espanjassa.  Hän painaa 1550 saakka goottilaisin kirjaimin, mutta Las Obras de Boscán y Garcilaso 1544 on ladottu antiikvalla.

1538:  Etienne Dolet (-1546) saa kuninkaallisen oikeuden painaa Lyonissa, ja Sébastien Gryphe avustaa häntä.  Gryphe tarjosi hänelle oikolukijan paikkaa 1534, kun Dolet pääsi Toulousen vankilasta.  Dolet painaa latinaksi klassikkoja ja teoksia ranskaksi kaikkiaan noin 80 kirjaa.  Hän laajentaa 1542 painoaan.  Dolet painaa ranskaksi Uuden testamentin, mutta se takavarikoidaan ja poltetaan 1543 Notre Damen edustalla Pariisin parlamentin käskystä.  Dolet hirtetään ja poltetaan 1546 kerettiläisyydestä.

1538:  Wynkyn de Worden apulaisena toiminut John Byddell painaa Englannin kasvitieteen isän William Turner kirjan Libellus de re herbaria novus.

1539:  Lissabonissa valetaan eksoottisia kirjakkeita historioitsija Juan de Barrosille.  Kirjakkeet on tarkoitettu Etiopian, Persian ja Intian lasten lukukirjojen, kielioppien ja katekismusten latomiseen.

1539:  Lyypekkiläinen Jürgen (Georg) Richolff II (-1573) kutsutaan uudestaan Ruotsiin.  Kirjapaino siirretään Tukholmasta vuosiksi 1540-41 Uppsalaan, jossa arkkipiispa Laurentius Petri valvoo koko raamatun painamisen.  Työn valmistuttua Richolff, joka on painanut myös Hampurissa ja Tukholmassa, palaa Saksaan ja kirjapaino Tukholmaan.

1540-luku:  Unkarin Brassóssa (nyt Brasov, Romania) toimii paino, joka tuottaa kyrillisiä kirjoja Romanian kirkolle.  Painaja on Oprea Logofatul ja hänen kumppaninsa on Coresi, joka muuttaa Tirgovisteen.  Coresi palaa 1560 ja saa paperimyllyn omistajasta Johann Benkner tukijan.  Coresi jatkaa 1563-79 yksin painamista.  Coresi käy 1579 Szászvárosissa (Szászsebes, Mühlbach, nyt Sebes, Romania), mutta jatkaa 1583 saakka Brassóssa.  Poika Serban jatkaa yritystä 1588 asti.

1540:  Berliini saa ensimmäisen kirjapainon, kun Hans Weiss (Weyss) saapuu Wittenbergistä painoineen ja tarvikkeineen.  Hän painaa pääasiassa virallisia asiakirjoja 1547 asti, jolloin Berliini jää painotta.

1540:  Jirí Melantrich painaa Prostejovissa.  Hän sai opin luultavasti Baselissa.  Hän muuttaa pian Prahaan ja tulee kumppaniksi painajalle Bartolomej Netolicý.  Melantrich parustaa 1552 oman painon ja tuottaa yli 200 kirjaa.

1541-62:  Guyon Boudeville työskentelee Toulousessa.  Hän painaa 1556 kirjan Antoine Noguier, Histoire tolosaine ja 1559 Jean Gardet, Epitome... des dix livres de Vitruve.  Sen 35 kuparipiirrosta on arkkitehti Dominique Bertinin tekemiä.  Kirja on Ranskan neljäs kuparipiirroksin varustettu teos.

1541-66:  Johann(es) Oporin(us) painaa Baselissa.  Hän oli Johann Frobenin oikolukija.  Oporin painaa 1543 teoksen Andreas Vesalius, De humani corporis fabrica.  Lääketieteen kirja alkaa nykyaikaisen anatomian tutkimuksen.  Oporin saa 1542 luvan painaa koraanin latinaksi.  Kääntäjä on Theodor Bibliander.

1542:  Painajamestari Jean de Tournes (1504-64) alkaa työnsä Lyonissa.  Hänen kumppaninsa 1547 on Guillaume Gazeau, joka nai hänen tyttärensä Nicole.  1559 de Tournes nimitetään Lyonin kuninkaalliseksi painajaksi.  Hänen kuvittajansa on Bernard Salomon, le petit Bernard 1547-1561.  Kuvitettu teos Ovidius, La Metamorphose figurée 1557 sisältää 178 puupiirrosta.  Poika Jean de Tournes II (-1615) jatkaa kirjapainoa.  Hän joutuu 1567 vankilaan protestanttien kannattajana, ja hänen talonsa hävitetään ja painonsa tarvikkeet tuhotaan.  Hän jatkaa painamista, mutta joutuu 1584 lähtemään Geneveen.  Jean-Jacques ja Jacques de Tournes perustavat 1728 kirjakaupan Lyoniin.

1543-75:  Amund Laurentsson (-1575) painaa Tukholmassa ruotsiksi ja suomeksi kirjoja, ensimmäisenä Mikael Agricolan aapisen.

1543:  Englantilainen Reyner Wolfe painaa latinaa ja kreikkaa.

1544:  Herzegovinassa perustetaan kirjapaino Mileshevan luostariin.

1544:  Ranskan Frans I nimittää Denys Janotin kuninkaalliseksi painajaksi painamaan ranskaksi kirjoja.

1544-51:  Dimitrie Liubavici painaa liturgisia kirjoja Walachiassa.

1545:  Englannissa Winchester saa kirjapainon.

1545:  Marcantonio Giustiniani avaa Venetsiassa heprealaisen painon, mutta se suljetaan 1552.

1546-53:  Cornelius Adelkind painaa Venetsiassa omaan laskuunsa heprealaisia kirjoja.  Hän muuttaa 1553 Sabbionettaan, jossa työskentelee Tomaso Foalle.  Poika Daniel painaa 1550 Giustinianille Venetsiassa ja 1551-52 itsenäisesti.

1547:  Hannover saa kirjapainon.

1547:  Italialainen Andrea de Portonariis muuttaa Lyonista Salamancaan painamaan pariksi kymmeneksi vuodeksi.  Hän painaa 1550 Homeroksen Odysseuksen espanjaksi.

1547:  Kölniläinen Eucharius Hirtzhorn (Cervicornus) pystyttää Coblenziin sen ensimmäisen kirjapainon.  Hän painoi Kölnissä 1516-47, paitsi 1535-38 Marburgissa.

1547:  Tsaarin Iivana IV Julma (1533-84) toimeksiannosta saksi Hans Schlitte värvää ammattimiehiä Moskovaan.  Joukossa on paperintekijä, painaja ja sitoja.  He eivät pääse perille, sillä ilmeisesti Hansan yllyttämänä heidän matkansa estetään.

1548:  Englannissa Worcester saa painon, kun John Oswen muuttaa sinne Ipswichistä.

1548-52:  Vaeltava painaja Hans Kohl eli Johannes Carbo työskentelee Wienissä.  Hänen painonsa siirtyy zürichiläiselle painajalle Michael Zimmermann, joka jatkaa 1565 asti painamalla italiaksi, espanjaksi, arabiaksi, hepreaksi ja syyriaksi.  Niiden leikkaaja on Kaspar Kraft.

1549:  Ranskalaissyntyinen kirjansitoja Christopher Plantin (1514-89) pakenee ja perustaa Antwerpeniin Belgiaan kirjapainon.  Plantin julkaisee 1567 kirjasinnäytteen Index characterum.  Hän julkaisee 1581 Guicciardinin topografisen kirjan Descrittione di tutti I Paesi Bassi, jossa on lukuisia karttoja ja kaupunkinäkymiä.  Plantinin painokset vaihtelevat 125-1500 kappaleen välillä.  Vergiliusta Plantin painaa 2500 kappaletta.  Plantinin kirjanpainajanmerkissä on harppia pitelevä käsi ja ympärikirjoitus Labore et constantia - Työllä ja sisulla.  Plantinin kirjapainossa 1574 on 16 painokonetta ja 56 työntekijää.  Hän julkaisee yli 2000 painotuotetta.  Hänen vävynsä Jan Moretus perii kirjapainon, ja hänen sukunsa laajentaa liikettä.  Kirjapaino toimii vuoteen 1871 saakka.  Siitä tehdään lopulta 1875 museo Plantin Moretus, kun Antwerpenin kaupunki ostaa painon.

1549:  Englannissa Canterbury.

1549:  Conrad Badius alkaa painaa Genevessä.

1550:  Irlannin ensimmäinen kirjapaino perustetaan Dubliniin.

1550-60:  Moskovassa painetaan seitsemän kirjaa painossa, josta ei tiedetä mitään.  Moskovassa ja Venäjän läntisten alueiden luostareissa painetaan 1550-1700 lähes 500 kirjaa painoksen vaihdellessa 1200-2400 kappaletta.

1550:  Bulgarialaiset ja romanialaiset kirjanpainajat perustavat yhdessä painon Romanian Brasoviin Valakiaan.  Painossa on useita painokoneita.

1550:  Gaspar Heltai perustaa kumppaninaan György Hoffgreff painon Unkarin Kolozsváriin (Clausenburg, nyt Cluj, Romania).  Paino tuottaa 1574 mennessä lähes sata kirjaa muun muassa Tinódi, Cronica ja Heltai, Szás fabula - Sata faabelia.  Heltai koettaa säännöllistää unkarin kirjoittamista.  Heltain leski jatkaa yritystä 1584 asti, ja poika Gaspar Heltai II jatkaa vuosisadan loppuun.

1550:  Robert Estienne (-1559) pakenee Geneveen.  Hän painaa 1554 korjatun teoksen Alphabetum hebraicum.  Poika Henri Estienne II jatkaa yritystä.  Hän painaa 1572 teoksen Thesaurus linguae graecae.

1550:  Pariisissa on noin 40 pysyvää kirjapainoa, joissa on 2-4 prässiä.  Leipäkirjainta tarvitaan vähintää 60 000 kirjaketta prässiä kohti.

1550-57:  Genevessä on yli 60 kirjanpainajaa ja kirjakauppiasta.

1551:  Lontoosta lähetetty Humphrey Powell aloittaa Irlannissa Dublinissa painamalla rukouskirjan.  Siellä Waterford aloittaa 1555 ja John Kearney 1571 painamisen.

1551:  Jean Crespin alkaa painaa Genevessä.

1551:  Venäjän kirkko arvostelee jäljentäjiä epätarkkuuksista.  Kirjapainon tarve on ilmeinen Venäjällä.

1552:  Skotlannissa S:t Andrews saa kirjapainon.

1552:  Radisha Dimitrovic perustaa kirjapainon Belgradiin.  Hän painaa serbokyrillitsalla evankeliumit Cetveroblagovestije punaisella ja mustalla.

1552:  Tanskan Kristian III lähettää kööpenhaminalaisen painajan Hans Missenheim Bogbinder Moskovaan uskonnollisten kirjojen kera.  Kristian olisi painattanut ne, jos tsaari Iivana IV käännättäisi ne venäjäksi.  Mitään ei näytä tapahtuvan.

1552:  Vas Cavallis painaa kirjan Reiglement des advocats Aix-en-Provencessa Ranskassa.

1552:  Ranskan Paussa Jean de Vingle ja Pierre Poivre painavat kirjan Los fors et costumas de Béarn, joka on kirjoitettu Béarnin murteella.

1552:  Ranskan Henrik II nimittää Robert Ballardin kuninkaalliseksi nuottien painajaksi.  Arvonimi säilyy suvussa 1789 saakka.  Ballardin apen Guillaume Le Bé 1540 leikkaamat nuottikirjakkeet ovat käytössä yli 200 vuotta.

1553:  Tsaari Iivana IV (Julma, 1534-84) pystytyttää Moskovan ensimmäisen kirjapainon Moskovskij Petsatnyi dvor.

1553: Moskovassa mainitaan ensi kerran Anonimnaja tipografija - Anonyymi kirjapaino.  Sen perustaja on pappi Silvestr, jonka kotona paino sijaitsee.  Kirjapainosta ilmestyy joukko erilaisia julkaisuja, joita nimitetään anonyymeiksi tai alkuperättömiksi.  Niissä ei ole esipuhetta, jälkisanoja eikä tietoja kirjan julkaisemisajankohdasta, kirjapainon nimestä tai muusta.  Tämä ryhmä käsittää seitsemän kirjaa: kapeakirjaiminen Tshetveroevangelije - Neljä evankeliumia, Triod postnaja - Paastonajan kolmiliturgia, puolilihavoitu teos Neljä evankeliumia, Psalttari, Triod tsvetnaja - Pääsiäisen jälkeinen kolmiliturgia, lihavakirjaiminen Neljä evankeliumia ja samoin lihavoitu Psalttari.  Arvellaan, että ensimmäisessä moskovalaisessa kirjapainossa työskentelevät painomestari Marusha Nefedjev sekä puupiirrosten kaivertaja Vasjuk Nikiforov eli mies, joka kaivertaa kaiverruksen kuin kaiverruksen.  Oletetaan myös, että näitä anonyymejä kirjoja ovat painamassa Ivan Fjodorov, Pjotr Timofejev Mstislavets, Nikifor Tarasijev sekä Andronik Timofejev Nevezha.  Ivan Fjodorov (1510-83) painanee kirjoja 1553-63.  Fjodorov suoritti luultavasti 1532 maisterintutkinnon vapaissa taiteissa - artes liberales Krakovassa.  Hän oppi kreikkaa ja mahdollisesti perehtyi kirjapainoon.  Torjuttu olettamus on, että hän olisi oppinut ammattinsa Nürnbergissä.  Henkilötiedot Ivan Fjodorovista ja Pjotr Mstislavetsista ovat sangen niukkoja.  Ivan Fjodorov kutsuu itseään viimeisimmissä julkaisuissaan moskovalaiseksi - moskoviitiksi.  Mstislavetsin arvellaan syntyneen muinaisessa Mstislavlin kaupungissa Valkovenäjällä.  Fjodorov käyttää jo alussa myös sinoperinpunaista eli painaa kahdella värillä.

1553:  Crispin Scharffenberg (-1576) painaa Breslaussa (Wroclaw) 1576 saakka, ja poika Johann (-1586) jatkaa 1586 asti.  Leski nai kauppiaan Georg Baumann, joka painaa vuoteen 1607, ja leski kunnes poika Georg Baumann II jatkaa 1618-50.  Perilliset painavat 1730 saakka.

1553:  Englannissa John Cawood (1514-72) nimitetään kuninkaalliseksi painajaksi.

1554:  Juutalaiset perustavat kirjapainon Edirneen (silloin Adreanapolis) Turkkiin.

1555:  Puolalainen painaja, kirjakauppias, kaivertaja ja kirjakevalaja Raphael Hoffhalter (Skrzetuski) (-1568) tulee Hollannista Zürichin kautta Wieniin ja toimii kirjainmuotoilijan ja kirjakevalajan Kaspar Kraft kanssa.  Protestanttina Hoffhalterin on lähdettävä 1563 Wienistä Debrecziniin.  Rafael Skrzetuski painaa 1565 Debrecenissä.  Hän muuttaa Unkarin Nagyváradiin (Grosswardein, nyt Oradea, Romania), jossa myös hänen poikansa Rudolf työskentelee 1567-68, ja Belgradiin.  Rudolf menee myöhemmin Debreceniin.

1556:  Herzegovinalainen painaja Jakob painaa Venetsiassa rukouskirjan Molitvoslov.

1557:  Luostariveljet painavat Puolan Zamocscissa.  Ensimmäinen tunnettu painaja 1567 on Martin Lencius.

1557:  Uskonnollinen pakolainen Thomas Guarin saapuu Baseliin Tournaista.  Hän nai myöhemmin Michael Isingrinin tyttären ja jatkaa Isingrinin yritystä.

1557:  Alexander Oujezdsky parustaa painon Ivanciceen Tshekkoslovakiassa.  Paino muuttaa 1578 Kraliceen. jossa se toimii 1620 asti, ja muuttaa 1629 Preroviin ja myöhemmin Lesnoon Puolaan.

1557:  Ernst Vögelin perustaa Leipzigiin painon, kirjakevalimon, kirjavaraston ja -kaupan.

1557-81:  Fédéric I Morel (-1583) toimii painajana Pariisissa.  Hänet nimitetään 1571 heprean, kreikan, latinan ja ranskan kuninkaalliseksi painajaksi.  Morel painaa käskykirjan Sur la réformation de l'imprimerie.  Hän painaa kaikkiaan noin 300 kirjaa.  Poika (-1602) jatkaa 1581 kuninkaallista painamista, samoin pojanpoika 1602-24.

1559:  Juutalaiset perustavat kirjapainon Lubliniin Puolassa.  Huomattava painaja 1562 on Kolonymus ben Mordechai Japhe.  Ensimmäinen kristitty painaja 1631 on Paul Conrad.  Määriläiset veljet perustavat painon Pinczoviin, 1561 Kosminiin, 1570 Luclanvicriin ja Vengroviin, 1572 Zaslaviin ja Loscoon.

1559:  Stanislaus Murmelii painaa Brestissä Valkovenäjällä kuusi kirjaa.

1559:  Alexander Leopold (-1562) painaa Grazissa kolme kirjaa.  Hänen oppilaansa Andreas Franck nai lesken ja jatkaa toimintaa 1575 saakka, jolloin joutuu lähtemään uskonnollisista syistä.

1559-65:  Jesuiittojen paino toimii Wienissä espanjalaisen Johann Victorian johdolla.  Sen tuotannosta tunnetaan 25 kirjaa.  Nikolaus Telegdi ostaa 1577 painon ja siirtää sen Tyrnauhun.

1560:  Iivana IV ottaa kirjojen julkaisun hallintaansa ja nimittää Ivan Fjodorovin (1510-83) toiminnan johtajaksi.  Drukari (saksaksi Drucker) Fjodorov on samalla kirjailija, toimittaja, julkaisija, kirjaltaja-typografi eli kaivertaja, kirjakkeiden valaja, latoja, taiteilija-taittaja ja sitoja sekä keksijä, teknikko ja monitaituri.  Uusi Moskovski petshatnyi dvor - Moskovan kirjapaino (hallitsijan painopiha) on 1562 valmis.  Taidokas painamisen taidon mestari Ivan Fjodorov sekä Pjotr Timofejev Mstislavets ryhtyvät painamaan.  He painavat 1564 kirjan Apostol - Apostolien teot, joka on ensimmäinen venäläinen päivätty Venäjällä Moskovassa painettu kirja.  Siinä on 534 numeroimatonta sivua.  Nimiösivulla on puupiirros.  Vinjetit ja alkukirjaimet ovat puuleikkauksia.  Kirja on painettu kahdella värillä mustalla ja punaisella.  Samat kirjanpainajat julkaisevat 1565 kahtena laitoksena teoksen Tshasovnik - Rukouskirja.  Tarinan mukaan moskovalaiset ammattikopioitsijat sytyttävät 1565 kirjapainon palamaan.  Englannin Moskovan lähetystön johtaja Giles Fletcher kertoo 1588, että yöllä sytytetty paino kirjakkeineen paloi joku vuosi sitten.  Arveltiin, että asialla olivat kirkonmiehet.  Fjodorov ja  Mstislavets lähtevät yllättäen loppuvuodesta pois Moskovasta Liettuan kautta Lvoviin, jossa Fjodorov perustaa Ukrainan ensimmäisen kirjapainon.

1560-1601:  Lorenz Benedicht painaa Kööpenhaminassa.  Hän käyttää fraktuuraa ja painaa 1569 nuottikirjan Hans Thomesen, Danske Salmebog.

1561:  Paavin istuimen kirjapaino perustetaan Roomaan.  Sen suunnittelu uskotaan Paolo Manuziolle (-1574), joka jättää poikansa Aldo (nuorempi) Venetsiaan hoitamaan kustantamoa.  Paolo Manuzio saa painon johtamisesta vuosipalkkaa.  Paino tunnetaan nimellä Stamperia del Popolo Romano, sillä Rooma tukee painoa.  Painopaikka on: In aedibus Populi Romani.  Apud Paulum Manutium.

1561-93:  Bendicht Ulman painaa Bernissä.  Hänen poikapuolensa Vinzenz Im Hof painaa 1574-93.  He sitovat myös kirjoja.

1562:  Munkit perustavat kirjapainon Merkshiniin ja 1563 Skodariin (Skutariin).

1562:  Jon Matthiasson muuttaa painonsa Holarista Breidabolstaduriin Islannissa.

1563:  Bernhard Vogevodka painaa Puolan Brzesc Litewskissä (Brest-Litovsk) ruhtinaan Radzivill kustannuksella kuvitetun puolankielisen raamatun Biblia swieta.  Puolassa on jo monta kirjapainokaupunkia: Poznan, Torun, Wilno ja Zamosc.

1563:  Albanian ensimmäisen painokoneen tuo Stefan Scutarilainen maahan, mutta Turkin hallitus kieltää pian albaniankielisten painotuotteiden julkaisemisen.

1564:  Englannissa Greenwich.

1564:  Henry Denham perustaa kirjapainon Lontooseen.  Hän on Richard Tottelin oppilas.  Denham painaa 1580 kirjan William Bullokar, Bullokars booke at large for the amendment of orthographie for English speech.

1566:  Librero en Corte - hovin kirjakauppias Alonso Gómez (-1584)  perustaa kirjapainon Madridiin kumppaninaan Pierres Cosín.  Ensimmäinen painotyö on kuninkaallinen asetus leivän hinnasta, mutta ensimmäinen kirja on Inigo López de Mendoza, Proverbios y Sentencias.  Gómez painaa 1567 alkaen yksin, ja Cosín aloittaa 1568 oman painonsa.  Gómez saa 1567 arvon kuninkaallinen painaja - Impresor del Rey, jolla arvolla leski jatkaa yritystä kuolemaansa 1595 saakka.

1566:  Córdoba Espanjassa.

1566-87:  Englantilainen Thomas East (Est, Este) (-1609) painaa monenlaista kirjallisuutta, mutta alkaa 1588 painaa myös nuotteja.

1566-83:  Englantilainen Henry Bynneman (-1583) painaa myös kreikkaa ja hepreaa.  Hän käyttää 1576 ensimmäisenä Englannissa kirjoituskirjainta kirjan A Guarna, Bellum grammaticale kolofonissa.

1567:  Gudbrandur Thorlaksson (-1627) jatkaa Islannissa Jon Mathiassonin vanhalla painokoneella painamista.  Hän lähettää pojan Jon Jonsson (-1616) Kööpenhaminaan oppimaan kirjapainotaitoa ja tuomaan tarvikkeita.  He painavat 1577-1624 huomattavan määrän kirjoja.  Poika Brandur Jonsson tulee mukaan painamaan.  Paino siirretään 1589 Nupufelliin, mutta pian takaisin Holariin.  Paino toimii 1685 saakka.

1567-78:  Unkarin Brassóssa toimii paino, joka tuottaa kyrillitsalla painettuja kirjoja.  Sitä johtaa Lorint, joka työskentelee myöhemmin Gyulafehérvárissa (entinen Weissenburg, Karlsburg).

1567:  Rafael Skrzetuski (-1569) perustaa painon Belgradiin (Beograd, Alba Julia, Gyulafehérvár, Weissenburg, Karlsburg).  Hän viipyy pari vuotta ja saa Transsylvanian prinssiltä Jan Sigismund Zapolya nimityksen kuninkaallinen painaja.

1568:  Englannissa Norwich.

1568:  Ivan Fjodorov ja Pjotr Timofejev Mstislavets saapuivat 1565 Lvovin kautta Liettuan suuriruhtinaskuntaan.  Kuningas Sigismund August ottaa heidät avosylin vastaan.  Hetmanni eli atamaani Gregori Hodkevitsh, mesenaatti ja valistusmies, kutsuu heidät perustamaan kirjapainon maatilalleen Zabludovoon, joka on Grodnon lähistöllä. Kolmen vuoden verran vaati aikaa kirjapainon perustaminen, painopuristimen rakentaminen, välttämättömien tarvikkeiden ja laitteiden hankkiminen.   Osa painolaitteistosta tuotiin Moskovasta kuten kirjakkeiden valumuotti, kirjakkeet ja koristelukuviolaatat. Painajat aloittavat 1568 Opetusevankeliumin - Utjitelnoje jevangelije painamisen, joka ilmestyy 1569.  Mstislavets lähtee Vilnaan, jossa kauppiasveljekset Kuzma ja Luke Mamonitsh rahoittavat kirjapainon.  Fjodorov painaa 1570 teoksen Psaltyr s Tshasoslovtsem - psalttari ja rukouskirja.  Hän muuttaa 1572 Lvoviin Ukrainaan.

1568:  Krakovalainen painaja Maciej Wirzbieta julkaisee kirjailijan Mikolaj Rej teoksen Rehellisen miehen muotokuva Schwabachilla ladottuna.

1568-1602:  Ivan Fjodorovin kolleegat Nikifor Tarasijev ja Andronik Timofejev Nevezha työskentelevät Moskovassa ja painavat 1568 perustamassaan kirjapainossa Psalttarin. Tarasijevin kohtalo on tämän jälkeen hämärä.  Nevezha toimii kirjankustantajana ja -painajana. Hänen viimeinen kirjansa ilmestyy 1602.  Hän työskentelee pääasiallisesti Moskovassa sekä jonkin aikaa Aleksandrovissa.   On säilynyt 13 Nevezhan tekemää kirjaa. Nevezhan työtä jatkaa hänen poikansa Ivan Andronikov Nevezhin, joka työskentelee moskovalaisessa kirjapainossa vuoteen 1611 saakka.

1569:  Äveriäät kauppiaat Mamonitsh perustavat painon Vilnaan.  Siellä Mstislavets painaa 1500-luvulla aapisia, kielioppeja, sanakirjoja (venäjä, liettua, puola, latina ja kreikka), aritmetiikan, logiikan ja lääketieteen oppikirjoja, almanakkoja, lakitiedettä, sotataitoa, klassikkoja, matkakuvauksia ja maantieteellisiä kirjoja.  Paino toimii 1650-luvulle saakka.

1569-87:  Ranskalainen Thomas Vautrollier painaa Lontoossa, mutta kaksi lyhyttä jaksoa 1580 ja 1583 Edinburghissa.  Hän painaa 1576 latinaksi kirjan Calvin, Institutes ja 1578 sen englanniksi Thomas Nortonin kääntämänä.  Vautrollier painaa myös nuotteja.

1570-luku:  Unkarilainen painaja Gál Huszár (-1574) työskentelee monissa kaupungeissa: Ovar, Kassa (Kosice), Debrecen, Komjati ja Papa.  Poika David jatkaa Papassa painamista.

1570:  Thomas Vautrollier muuttaa Pariisista Lontooseen ja perustaa kirjapainon.  Siellä William Shakespeare (1564-1616) työskentelee nuoruudessaan latojana ja oikolukijana.

1570-97:  Painajakustantaja Bernard Jobin (-1597) tuottaa Strassburgissa noin 70 kirjaa.

1572:  Melchior Nering painaa Puolan Grodiskassa.

1572-94:  Saksalainen Stephan Kreuzer työskentelee Wienissä.  Hänet nimitetään 1575 yliopiston painajaksi, ja hän tuottaa kirjoja saksaksi, latinaksi, italiaksi, unkariksi ja hepreaksi.

1573:  Ivan Fjodorov painaa Lembergissä lyhyen ajan.

1573:  Kardinaali Ferdinando de'Medici perustaa Roomaan painon Stamperia Medicea.  Se erikoistuu itämaisiin kieliin, tilaa ranskalaiselta punssinleikkaajalta Robert Granjon itämaisia patriiseja ja painaa arabiaksi, kaldeaksi, syyriaksi, persiaksi, etiopiaksi ja muilla kielillä.  Painon johtaja on Giovanni Battista Raimondi, joka opiskeli itämaisia kieliä. 

1573:  Ensimmäinen slovakki perustaa kirjapainon Presoviin Tshekkoslovakiaan.

1574:  Fjodorov painaa Lvovissa ensimmäisen päivätyn ukrainalaisen kirjan Apostol - Apostolien teot. Teos on parannettu ja täydennetty laitos moskovalaisesta Apostolista.  Uudemmassa versiossa on lisäksi kaksi piirroskuvaa: atamaanin G Hodkevitsh sukuvaakuna sekä hyvin monimutkainen, taidokkaasti punoutuvista oksista muodostuva kompositio, taustalla symmetrisesti sijoitetut Lvovin kaupungin vaakuna sekä Fjodorovin oma kirjanpainajatunnus.  Se esiintyy hänen julkaisuissaan tästä lähtien.  Teokseen on sijoitettu Fjodorovin loppukirjoitus, joka on otsikoitu: “Oheinen tarina on kertova, kuinka alkoi ja muodostui tämä painohuone”.  Jälkisanoissa kerrotaan Lvovin vuosia edeltäneet tapahtumat sekä paljastetaan ne syyt, jotka saivat Fjodorovin lopettamaan toimintansa Moskovassa.  Nämä sivut ovat täynnä dramatiikkaa, ne muistuttavat meitä Fjodorovin rohkeasta luonteenlaadusta, miehestä, joka oli syvästi vakuuttunut vakaumuksestaan.  Sen perusajatuksena oli “kylvää hengenviljelyn siemenet tähän maahan ja maailmaan sekä jakaa kaikille arvonsa mukaan tätä hengen ravintoa”.  Hän painaa 1574 ensimmäisen venäläisen kyrillisen aapisen Azbuka eli Bukvar.  Se on ensimmäinen lasten oppikirja, jonka tarkoituksena oli lapsen oppimisen jouduttaminen.  Tämän kirjan tekeminen tuo esiin Ivan Fjodorovin pedagogiset kyvyt.  Metodiikaltaan aapinen on esimerkillinen.  Monet venäläiset aapisen julkaisijat ja tekijät käyttävät satoja vuosia esikuvanaan tätä ensimmäistä aapista ja sen rakennetta slaavilaisessa maailmassa.  Näihin aikoihin sanotaan: Prodaj kaftan, kupi bukvitsu! - Myy takki, osta aapinen!  Sananlasku viittaa aapisen korkeaan hintaan.  Aikaisemmin aapinen oli kirjoitettu paperille tai pergamentille.  Fjodorov siirtyy 1576 ruhtinas Konstantin Ostrozhskin kutsusta Ostrogin kaupunkiin.

1573-1605:  Painaja ja kirjakauppias Jamet Mettayer toimii Pariisissa paitsi 1589-94 Toursissa.  Hän on matematiikan kuninkaallinen painaja.

1574-76:  Mstislavets toimii kustantajana ja kirjanpainajana Vilnassa.  Hän julkaisee kolme kirjaa: Evankeliumi 1575, Psalttari 1576 ja Rukouskirja 1576.  Hänen perintönsä on yhteensä kuusi kirjaa, joista kolme on hänen ja Fjodorovin yhteistyötä.

1574:  Kultaseppä Leonhard Thurneysser  tulee painamaan Berliiniin.  Astrologina ja alkemistina hän painaa kalentereja, ennusteita ja hovin asiakirjoja.  Hänellä on myös itämaisia kirjakkeita.  Thurneysserin sanotaan työllistäneen pari sataa työmiestä, mutta joutuu 1577 myymään painonsa Michael Hentzkelle (-1580).  Hänen leskensä nai painajan Nikolaus Voltz, joka jatkaa yritystä 1591 saakka, jolloin muuttaa Frankfurt am Oderiin.  Siellä hän painaa 1619 asti.

1574:  Kroatian Zagrebissa yrittää Nedelishce ja myöhemmin 1586 Varazhdin aloittaa painotyöt.  Säännöllinen painotuotanto alkaa vasta 1600-luvulla.  Kroatialaisia kirjoja on painettu Venetsiassa 1483 lähtien.

1574:  Shintava Tshekkoslovakiassa.

1575:  Ljubljanassa alkaa painaminen.

1575:  Salonikiin Turkkiin (nyt Kreikka) perustetaan kirjapaino.

1575:  Unkarilainen Miklós Telegdy ostaa wieniläisiltä jesuiitoilta painon, jonka asentaa kotiinsa Nagyszombatiin (nyt Trnava, Tshekkoslovakia).  Painosta tulee 1577 Unkarin yliopiston paino Budapestiin.  Typographia Telegdiniana toimii 1587 asti.  Eräs painajista on Valentin Otmar.

1576:  Kreivi Radziwill - Radvila perustaa Vilnaan kirjapainon jesuiittojen kouluun.  Vilnaan muodostuu katolisen propagandan keskus.  Ivan Fjodorov painaa psalttarin.  Daniel Lenczyki painaa 1580 ja Jacobus Markovicz 1592-1602.

1576-77:  Torbjörn Tidemansson painaa Tukholmassa.

1577:  Slovakki David Guttgesel perustaa kirjapainon Bardejovoon Tshekkoslovakiaan.  Hän painaa 1579 unkariksi kirjan Kulczar, Postille.  Mahdollisesti Slovakian ensimmäinen kirjapaino oli Bratislavassa, jossa luultavasti painettiin neljä inkunaabelia.

1578:  Puolan ensimmäinen vakinainen kirjapaino perustetaan Varsovaan.  Ensimmäinen tunnettu painaja on Joh Rossovski 1625-32 ja sitten hänen leskensä.  Joh Welpinski työskentelee 1640-47 kuninkaallisena kirjanpainajana.

1578-81: Ivan Fjodorov painaa Ostrogissa Liettuassa teokset Aapiskirja, toinen painos 1578, kreikan- ja slaavinkielisen lukukirjan paikallista koulua varten, Psalttari ja Novyi zavet - Uusi testamentti 1580, Sangen tarpeellisten asioiden kokoelma... 1580, Hronologija - Kronikka, joka on Andrei Rymshan laatima kirjanen 1581 ja ruhtinas Konstantinin varoin parhaita slaavilaisia käsikirjoituksia jäljittelevällä tyylillä vanhavenäläisellä kielellä Ostrozhskaja biblija - Ostrozhskin raamattu 1580-1581.  Raamattua pidetään Ivan Fjodorovin merkittävimpänä työnä.  Siitä on olemassa toisistaan poikkeavia laitoksia.  Kirjana se on suurikokoinen käsittäen 1256 sivua.  Sen painos arvioidaan noin 2000 kappaleeksi.  Ostrogissa painetulle raamatulle on tunnusomaista ladelman sirous, harkittu kompositio ja taitto, kurinalainen graafinen koristelu.  Sitä pidetään kirjapainotaiteen helmenä.  Ostrozjskaja tipografija - Ostrogin kirjapaino on ruhtinaan linnan alueella.  Ivan Fjodorov kuolee 1583.  Hänet haudataan Onufrijevin luostarin läheiseen hautausmaahan.  Haudalle pystytetään hautakivi, jota koristaa tämän ensimmäisen kirjanpainajan painajanmerkki.  Kiveen hakattiin seuraava muistokirjoitus:  “Tässä lepää Ioann Fjodorovitsh, moskoviitti ja painomestari, joka uutteruudellaan kirjanpainamisen uuteen uskoon laitti.  Kohtasi kuolemansa 5. joulukuuta 1583...  Painoi kirjat ennennäkemättömät”.  Muistolaatta kuitenkin häviää pian, mutta se rekonstruoidaan myöhemmin, tosin vasta pitkän ajan kuluttua, säilyneiden piirrosten mukaan.  Hänen oppilaansa pappi Mina perustaa veljeskunnan painon ja perii Fjodorovin kirjapainon varusteet.

1578:  Bilbao Espanjassa.

1578:  Kristofer Scholtz perustaa painon Banská Bystricaan Tshekkoslovakiaan.

1578-82:  Anders Torstenson painaa Tukholmassa.

1579:  Trnava Tshekkoslovakiassa.

1580:  Savoylainen Jean Excertier (-1607) perustaa lyonilaisen lankonsa Jacques Foillet kanssa painon Baseliin.  Johann Jakob Gerath (1582-1654) ottaa 1607 sen haltuunsa, ja nürnbergiläinen punssinleikkaaja ja kirjakevalaja Johann Wilhelm Haas liittyy yritykseen sekä ostaa sen antaen nimen Haas'sche Schriftgiesserei.  Poika Wilhelm Haas-Münch jatkaa.  Wilhelm Haas-Decker jatkaa 1800, pojat Georg-Wilhelm ja Karl-Eduard 1838.  Kahden myynnin jälkeen Fernand Vicarino ja Max Krayer ostavat valimon.  Kaikki oikeudet myydään 1989 Linotypelle, ja Walter Frutiger ostaa valimon.

1581:  Hlohovce ja Plavecky Shtvrtek Tshekkoslovakiassa.

1582:  Andreas Gutterwitz (-1610) alkaa painaa Tukholman kuninkaallisessa kirjapainossa.  Hän oli aikaisemmin painajana Rostockissa ja Kööpenhaminassa.  Gutterwitz on myös kirjakevalaja ja valaa riimukirjaimista kirjakkeet, joita Johannes Bureus käyttää 1610 riimuaapisessaan Runa ABC Boken.  Gutterwitzilla on fraktuuraa, antiikvaa ja kursiivia.

1582-1604:  Vaeltava painaja Johannes Manlius (-1604) työskentelee monissa Unkarin pikkukaupungeissa, viimeksi Kereszturissa (nyt Deutschkreutz, Itävalta).

1583:  Edmund Bollifant, Arnold Hatfield, John Jackson ja Ninian Newton perustavat Lontooseen painon Eliot's Court Press.

1583:  Lontoossa on 21 painajaa, joilla on 53 painokonetta.  Kirjapaino on Oxfordissa ja Cambridgessä.

1584:  Astronomi Tycho Brahe perustaa Tanskan Uranienborgiin Hvenin saarelle kirjapainon.  Hän painattaa pääasiassa omia latinankielisiä kirjoituksiaan.  Brahen painajat ovat Kristofer Weida ja Hans Gaschitz.  Brahe lähtee 1597 Tanskasta maanpakoon Wandsbeckiin Holsteiniin ja ottaa painonsa mukaan.  Siellä hän painaa 1598 teoksensa Astronomiae instauratae mechanica.

1585-1604:  Arnold Mylius painaa Kölnissä.  Poika Hermann (-1656) jatkaa 1656 saakka.  Hänellä on sivuliike Frankfurtissa.

1586: Lvovissa aloittaa toimintansa lvovilaisen Stavropigin veljeskunnan kirjapaino, joka toimi osittain Ivan Fjodorovin jäämistöstä lunastetun kirjapainon pohjalta.  Kirjapainon toiminta kestää lähes pari vuosisataa.

1586-1610: Anisim Mihailov Radishevskin toimii Moskovan kirjapainossa.  Oletetaan, että Radishevski (-1630) työskenteli Fjodorovin alaisena Ostrogin kirjapainossa.  Hän siirtyy 1586 Moskovaan ja työskentelee aluksi kirjansitojamestarina.  Sittemmin hän ryhtyy varsinaiseksi kirjankustantajaksi.  Tunnettuja ovat hänen kaksi kirjaansa Nelievankeliumi 1606 ja Ustav tserkovnyi - Kirkolliset säännöt 1610.  Teos Kirkolliset säännöt joutuu sensuurin silmätikuksi.  Vaino pakottaa hänet jättämään työnsä Moskovassa ja vaihtamaan alaa.

1586:  Pedro Madrigal (-1594) alkaa painaa Madridissa.  Hän painaa sekä espanjaksi että latinaksi kuten 1587 Tasson Ierusalem libertada ja 1589 Antonio de Herrera, Historia de lo sucedido en Escocia é Inglaterra en quarenta y quatro años que bivio María Estuarda, Reyna de Escocia eli Skotlannin ja Englannin tapahtumista Stuarteineen.

1587-1618:  Georg Widmanstetter painaa Grazissa.

1587-1629:  Painajakustantaja Abraham Lamberg tuottaa noin 900 nimekettä.  Hän ja Henning Grosse riitelevät Leipzigin messuluettelon Messkatalog julkaisemisesta.

1588:  Englannissa Manchester.

1588:  Antwerpenilainen Niclas (Nikolaus, Nikolai) Mollijn (Mollyn, Mollinus) (-1625) perustaa Latvian Riikaan kirjapainon. Paino julkaisee kirkollisia kirjoja, kalentereja ja oppikirjoja latviaksi ja latinaksi.

1589:  Antverpeniläinen painaja Jan van Waesberghe (-1590) perustaa painon Rotterdamiin.  Kaikkiaan 16 van Waesberghiä seuraa painon johtajina.  Sivuliikkeitä on Amsterdamissa, Utrechtissä ja Bredassa sekä Danzigissa.  Monenlaisten kirjojen lisäksi painetaan karttoja.

1590:  Japanissa painetaan ensimmäinen irtokirjakkeilla ladottu kirja gampi-paperille.

1590-95:  Roomassa kardinaali Ferdinando de Medici painattaa arabiaksi tarkoituksena levittää evankeliumia kaukaisimpiin maihin.  Medicin kirjapaino Typographia lingvarum externarum - Typographia Medicea on katolisen kirkon propagandatoimiston Societas de propaganda fide edeltäjä.

1590:  Kiertävä painaja Bálint Mantskovit painaa mahdollisesti Unkarin Vizsolyssa ensimmäisen täydellisen raamatun unkariksi.  Sen kääntäjä on Gáspár Károlyi.  Mantskovit painaa toista kymmentä kirjaa.

1590:  Georg Endter aloittaa kirjansitojana Nürnbergissä, mutta hänen poikansa Wolfgang (-1659) jatkaa painajakustantajana.  Hän hankkii kirjakevalimon.  Jälkeläiset hoitavat yritystä 1740 asti.

1591-94:  Johann Heinrich Crato (-1595) painaa Unkarin Szebenissä (nyt Sibiu, Romania) 11 kirjaa.  Johann Fabritius (-1601) jatkaa painamista.

1592:  Lodowijk Elzevier julkaisee painostaan ensimmäisen kirjansa.

1592:  Sociniolaiset painavat Puolassa Lubieczissa.  Täällä kunnon painaja on 1618 Petrus Blasius Kmita ja hänen poikansa Joh Kmita 1633.

1594:  Bratislava Tshekkoslovakiassa.

1594:  Krakovalainen painaja Jan Janusowski omistaa painon Lazarzowa, joka oli aiemmin Vietorin käytössä.  Janusowski koettaa järkeistää puolan oikeinkirjoitusta julkaisemalla suunnittelemansa kirjainnäytteen Novy karakter polski.  Hän käyttää ensimmäisenä Puolassa kuparipiirrosta.

1595:  Cadiz Espanjassa.

1598-1634:  Johann Gymnich IV painaa Kölnissä.  Poika Gerwin jatkaa 1653 saakka.

1599:  Stuttgart saa ensimmäisen kirjapainonsa.

1599:  Málaga Espanjassa.

1600 mennessä:  Lyonissa toimii 160 painajaa ja kirjakauppiasta.

1600 mennessä:  Nürnbergissä toimii 62 painajaa, mutta hansakaupungissa Lyypekki vain 11 painajaa.  Hampuri työllistää 19 painajaa, mutta Köln 93 painajaa.

1600-luku:  Leipzigissa työskentelee noin 60 painajaa.  Mainittakoon Gregor ja Timotheus Ritzsch 1624-43, 1638-78, Henning Köhler ja poikansa Johann 1633-56, 1665-1701, Johann Wittgau 1651-71, Johan Erich Hahn myös kirjakevalaja 1656-78 ja Elias Fiebig 1677-80 alkuaan kirjakauppias ja kustantaja.

1600:  Cambridgen yliopistopainon painajan merkissä lukee: Alma Mater Cantabrigia, ja motto: Hinc lucem et pocula sacra - Täältä, valo ja pyhä tieto.

1601:  Weimar Saksassa.

1601-69:  Sébastien Cramoisy painaa Pariisissa myös kreikaksi ja latinaksi.  Hän painaa noin 30 kirjaa vuodessa.  Cramoisy on kuninkaallinen painaja ja kirjakauppias.  Richelieu nimittää 1640 hänet Imprimerie Royalen johtajaksi.  Veljet Claude ja Gabriel ovat myös sen johtajia.

1603:  John Norton nimitetään Englannissa kuninkan painajaksi hepreaksi, kreikaksi ja latinaksi.

1603:  Anund Olofsson Helsing perustaa Tukholmaan Ruotsin toisen samanaikaisesti toimivan kirjapainon.  Se siirtyy 1613 saksalaisen painajan Ignatius Meurer (-1672) käsiin.

1604:  Goslar Saksassa.

1605:  Darmstadt Saksassa.

1606-18: Nikita Fjodorov Fofanov (-1618) työskentelee Moskovan kirjapainossa.  Hänen ensimmäinen tiedossa oleva kirjansa painetaan 1609.  Vuonna 1611 painotalo tuhotaan tulipalossa, mutta Fofanov siirtää kirjapainon laitteistoineen Nizhnij-Novgorodiin puolalaisten ja ruotsalaisten hyökättyä maahan.  Täällä hän toimittaa ja painaa1613 Nizhninovgorodilaisen Muistion, jossa hän kertoo sekasorron ajasta. Hän palaa 1614 Moskovaan ja jatkaa työtään kirjapainossa.

1607:  Henry Saville perustaa painon Englannin Etoniin.

1609:  Hans Jakob Henne (-1613) perustaa kotiinsa Hanauhun heprealaisen painon, joka saa nimen Typographia Orientalis.   Paino siirretään 1613 Jakob Wentzelin taloon, ja painajaksi tulee Abraham Leo.  Paino toimii 1630 asti.

1610:  Antonio Pinelli perustaa painon Venetsiaan.  Pinellin suku hoitaa painoa pari sataa vuotta herttuallisina painajina stampatori ducali.

1611:  Puolalaiset valloittavat Moskovan ja hävittävät kirjapainotalon.  Kirjapaino perustetaan väliaikaisesti Nizhnij-Novgorodiin.  Paino aloittaa 1614 jälleen Moskovassa.

1612:  Christoffer Reusner saa kirjapainoprivilegion Tukholmassa.

1613:  Kustaa II Adolf lahjoittaa kuninkaallisen kirjapainon Uppsalan yliopistolle.  Eskil Mattson on akatemian painaja.

1614:  Romanovtsaari Mihail Fjodorovitsh (1613-45)  rakentaa uudelleen Moskovan kirjapainon.

1615:  Peder Hven painaa Tanskan Helsingörissä.

1616:  Patriarkka Nikon  perustaa kirjapainon Kiovaan Ukrainaan.  Tämä Kievskaja tipografija - Kiovan paino kasvaa pian yhdeksi aikansa suurimmista painoista.  Painolla on oma kirjakevalimonsa, paperimyllynsä ja kirjakauppansa.  Tästä painosta tulee pian sen ajan yksi suurimmista.  Ukrainalaisen kulttuurin suurmies Jelisei Pletenetski perustaa myös kirjapainon.  Siellä toimii T Zemki, joka on painaja, oikolukija, toimittaja, kääntäjä, esipuheiden ja jälkisanojen kirjoittaja.  Lisäksi siellä työskentelee Pamvo Berynda.  Hän on puolestaan runoilija, dramaturgi, taiteilija ja kaivertaja, jota myös kutsutaan luostarin arkkitypografiksi.

1617:  Venäjällä Mohilev.

1618:  Willem Janszoon Blaeu (1571-1638) perustaa kirjapainon Amsterdamiin. Hän rakentaa parannetun käsipainimen.

1618:  Tukholmaan perustetaan kirjapaino, mutta se siirretään 1621 Västeråsiin.

1619:  Venäjällä Romanov.

1620-luku: Vaeltava painaja Spiridon Sobol painaa Kievissä.

1620:  Ludvig XIII perustaa Louvreen kirjapainon, jota Mathurin Hénault johtaa.

1620:  Aachen Saksassa.

1620-50:  Bertram Hilden painaa Kölnissä.  Poika Peter alkaa julkaista 1664 uutiskirjaa Extraordinarie Relationes, ja pojanpoika Peter Theodor jatkaa sukuyritystä.

1621:  Piispa Johannes Rudbeckius perustaa Ruotsin Västeråsiin kirjapainon.

1622:  Katolinen kirkko perustaa Roomaan Uskon levittämisneuvoston - Congregation de propaganda fide.  Se perustaa 1626 Vatikaanin painon Tipografia della Congregazione de Propaganda Fide, jossa valmistetaan joukko aapisia - alphabeta monella kielellä muun muassa serbiaksi ja bulgariaksi.  Paavin paino hankkii 23 kielen punsseja ja matriiseja.

1622:  Piispa Laurentius Paulinus Gothus perustaa kirjapainon Strengnäsiin Ruotsissa.  Kirjanpainaja Olof Olofsson Enaeus muuttaa sinne painoineen Uppsalasta.

1623:  Edward Raban painaa Skotlannin Aberdeenissa sekä kaupungille että yliopistolle.

1626:  Yli-intendentti J Rhotovius perustaa Kalmariin Ruotsissa kirjapainon, jossa painaja Christopher Günther painaa vuoteen 1635.

1627:  Mauritz Sax painaa Tanskan Sorössä.

1628:  Hollantilainen Peter van Selow perustaa Tukholmaan kirjapainon.  Hänet kutsuttiin 1618 Kustaa II Adolfin toivomuksesta Ruotsiin valamaan kyrillisiä kirjakkeita.

1630:  Oxfordin yliopistopainon painajan merkissä lukee: Academia Oxoniensis, ja motto: Dominus illuminatio mea - Herra on valoni.

1631:  Tarton (Dorpat) yliopiston ja Viron ensimmäinen kirjapaino perustetaan, joka toimii juuri avatun lukiokoulun yhteydessä.  Painon ensimmäinen työnäyte on latinankielinen väitöskirja Shestoi disput - Kuudes väitöstilaisuus.  Teosta on säilynyt vain yksi kappale.  Painoon värvätään Stettinistä kaksi kisälliä ja hankitaan kirjakkeita.  Kirjanpainaja on Riiasta kutsuttu Jakob Becker eli Jacobus Pistorius (-1672) vuoteen 1637 asti.  Toinen kisälli on Michael Törlitz.  Seuraava painaja 1643-56 on Johann Vogel (-1657) ja ruotsalainen painajankisälli Johan Winter (-1705) Örebrosta.  Piispa Johannes Gezelius on 1639-50 Tarton yliopiston professorina.  Hänen aloitteestaan hankitaan kreikkalaisia ja heprealaisia kirjakkeita yliopiston painoon.  Siellä painetaan 25 vuoden aikana 880 julkaisua.

1631:  Ruotsissa on seitsemän kirjapainoa.

1630-luku:   Vaeltava painaja Spiridon Sobol painaaVenäjällä Kuteinon luostarissa ja myöhemmin Buinitshissä ja Mogilevissa Valkovenäjällä.

1633-42:  Vasili Fjodorovitsh Burtsov-Protopopov toimii Moskovan painossa.

1633:  Saksalainen Henrik Keyser pystyttää Tukholmaan kirjapainonsa.

1634:  Tulipalo tuhoaa Moskovan painon.  Se rakennetaan 1642-43 uudelleen kivestä.

1634:  Saksalainen Christoph (Christoffer) Reusner (1575-1637) Tukholmasta avaa Tallinnan kimnaasissa kirjapainon (Tallinna esimene trükikoda), jolla on yksinoikeus vironkielisten kirjojen julkaisemiseen.  Jo Rostockissa 1597-1612 hän painoi Suomea varten latinankielisiä kirjoja.  Tukholmassa hän painoi 1612-34 myös suomenkielisiä kirjoja muun muassa Ericus Erici Sorolaisen Postilla kahdessa osassa 1621-25 ja Olavus Elimaeuksen Suomenkielinen wirsikirja 1621.  Ensimmäinen Tallinnassa (Reval, Revalia, Reueln eli Rääveli) painetttu painotuote on kimnaasin opettajien tervehdys kuvernööri Philipp Scheidingenille.  Heinrich Stahlin neliosainen psalmikirja Hand- und Hauszbuch vuodelta 1637 on ensimmäinen teos, jossa on painettu tekstiä viroksi.  Alkuajan painajia ovat Heinrich Westphal (-1653), joka nai Reusnerin tyttären Elisabethin 1638, 1638-53; Adolph Simon (1675), joka nai Westphalin lesken 1654, 1654-75; Christoph Brendeken (1649-), joka työskenteli 1674 Tukholmassa Henrik Kayserin kirjapainossa kisällinä ja nai Simonin toisen vaimon 1676, 1676-1711 ja J Chr Brendeken 1711-16.  Kimnaasin paino lakkaa 1829, mutta sen toiminta jatkuu yksityisenä painona.  Se on 1922-40 Ühiselun hallussa.

1635:  Piispa Johannis Bothvidi perustaa kirjapainon Linköpingiin Ruotsissa, jossa Christofer Günther painaa 1636-54.

1638:  George Anderson tuo kirjapainotaidon Skotlannin Glasgowiin.

1640:  Ludvig XIII muuttaa kardinaalin Richelieu esityksestä Louvren painon valtion kirjapainoksi Imprimerie Royale.  Sen johtaja Sublet de Noyers nostaa pian kirjatuotannon tasoa, joka on Ranskassa rappeutunut.  Richelieu pestaa Hollannista latojia, painajia ja värintekijöitä.

1640:  Kardinaali Richelieu perustaa yksityisen kirjapainon linnaansa Touraineen.  Pariisissa on 70 painajaa ja 180 painokonetta.

1640 mennessä:  Irlannissa on yksi paino toiminnassa kerrallaan eri aikoina.

1640:  Napolilainen painaja Ottavio Beltrano on itse monen kirjan kirjoittaja muun muassa Descrizione del Regno di Napoli.  Siitä otetaan monta uuta painosta.

1641:  Tukholmassa allekirjoitetaan elokuun 12. päivänä ruotsalaisen västeråsilaisen painajan Pietari Eerikinpoika Wald (1602-53) kanssa sopimus kirjanpainajan virasta Turussa.

1642:   Moldavia saa ensimmäisen kirjapainonsa.  Ensimmäinen sikäläinen kirja Kniga poutsheni - Saarnakirja ilmestyy 1643.  Tekijäksi mainitaan tämän kirjapainon perustaja, metropoliitta Varlaam.

1642:  Luultavasti sisilialainen Pompeo de Fiore anoo Jerusalemin Johanniittain veljeskunnalta lupaa perustaa kirjapaino Valettaan Maltan saareen, mutta hän ei saa erioikeutta.  Päämestari haluaa oman painon ja pyytää Messinasta järjestön taloudenhoitajaa lähettämään painajan Valettaan.  Calabrialainen painaja Mario Villari mainitaan, mutta hänestä ei kuulla enempää.  Työn saa Paolo Bonacota.  Hän painaa 1647 kirjan Giovanni Francesco Abela, Della Descrittione di Malta, Isola nel Mare Siciliano.  Maltassa on luultavasti painettu 1643 kirja Commendatore Geronimo Marulli, I Natali delle Religiose Militie, sillä sen nimiössä on painopaikka In Malta, l'anno MDCXXXXIII.  Bonacota painaa muutaman kirjan ja lähtee 1649 Messinaan.

1642:  Henrik Keyserin painin painimineen, diigeleineen ja alustoineen on paikalleen asennettuna Turussa.  Ruotsalainen kirjanpainaja Pietari tai Peder (Petar) Eriksson Wald eli Petrus Erici Waldius (1602-53) perustaa Suomen ensimmäisen kirjapainon Turun yliopistoon eli kuninkaalliseen akatemiaan.  Kirjakkeet saapuvat pari kuukautta myöhemmin.  Wald sai koulutuksensa Uppsalaan 1613 perustetussa painossa, työskenteli 1631-35 tuomiorovastin Wall painossa Uppsalassa ja 1635-42 Vesteråsissa piispan Johannes Rudbeckius painajana.  Wald saa arvonimen Akateminen kirjanpainaja.  Turun akatemian paino perustetaan monien esitysten jälkeen.  Turun papisto anoi 1617 piispan Ericus Erici Sorolainen johdolla lupaa oman painon perustamiseksi suomenkielisen raamatun painamista varten, mutta Johann Reusner ei asettunut Suomeen.  Suomalaisten aloitteen 1639 pohjalta hallitus määräsi Peter van Selowin Turkuun suomenkielisen raamatun painamista varten, mutta hän asetti painon perustamiselle sellaiset edellytykset, ettei kruunu halunnut niihin suostua.  Ensimmäinen Waldin painama kirja on professori Michael Olav Wexoniuksen väitöskirja Discursus politicus de prudentia tum legislatoria, tum politica seu civili - Viisaudesta, joka on tarpeen lainsäätäjille ja valtiomiehille.  Turun akatemialla on oma kirjansitoja alusta alkaen.  Toinen väitöskirja on Yrjö (Georg) Alanus, De aere in specie - Ilman olemuksesta.  Niiden nimilehdelle on merkitty "Abogiae.  Typis Exscriberat Petrus Wald Acad. Typographus, Anno 1642".  Ensimmäinen suomenkielinen julkaisu Ylimmäisen Keisarin Jesuxen Christuxen Mandati Eli Käsky valmistuu 1643.  Turussa työn jälki on heikko kehnon painoprässin ja huonon paperin takia.  Kirjakkeita on niin vähän, että niillä kyetään latomaan ainoastaan puolikas painoarkkia yhdellä kertaa.  Waldin aikaisemmassa kirjanpainajanmerkissä on kolme kenttää Ruotsin vaakunasta.  Merkki on asetuksessa Cuningal. May:tin Placat Colmest yhteisest Solenn Rucous päiwäst, painettu 1647.  Myöhemmässä merkissä Ruotsin vaakunan kaikki viisi kenttää ovat mukana esimerkiksi asetuksessa Kuningalisen May:tin Wahvistus vuodelta 1649.  Suomessa julkaistaan latinankielisiä teoksia Turun paloon 1827 mennessä noin 5000, joka on kaksi kertaa enemmän kuin samaan aikaan ilmestyneiden suomenkielisten painotuotteiden määrä.

1643:  Norjassa painetaan ensimmäinen almanakka, kun tanskalainen kirjanpainaja Tyge Nielsen asettuu tilapäisesti Kristianiaan eli Osloon papin Christen Stephensen Bang kehoituksesta.  Nielsen palaa pian Kööpenhaminaan.

1643:  Livornoon perustetaan armenialainen kirjapaino.

1643:  Firenzessä suurherttua Ferdinand II antaa suojeluksensa painajille Signoretti ja Nesti.  Tämä on alku painolle Stamperia Granducale.

1643:  Thomas Burke on Irlannin Waterfordin ja Kilkennyn ensimmäinen painaja.  Hän työskentelee 1648 saakka.

1643:  Englantilainen Christopher Barker III pystyttää kiertävän sodanaikaisen kirjapainon Shrewsburyyn.

1644:  Pariisissa on 183 painokonetta 76 kirjapainossa, joissa työskentelee 257 ammattilaista ja 94 oppilasta.

1645:  Ericus Schroderus muuttaa Tukholmasta painajineen Amund Nilsson Grefwe ja painoineen Nyköpingiin.  Grefwe ostaa painon pian ja harjoittaa ammattiaan 1650 asti.

1647:  Kööpenhaminan yliopiston kirjanpainaja Melchior Martzan perustaa Kristianiaan (Oslo) haarakirjapainon.  Se toimii vuoteen 1650.

1649:  Pietari I Suuri palkkaa useita hollantilaisia painajia Amsterdamissa painamaan karttoja ja kirjoja.

1650-luku:  Torinossa Giovanni Battista Fontana aloittaa painamisen ja kirjakaupan ollen työssään 51 vuotta.  Monen Fontana-sukupolven jälkeen 1838-43 liike työllistää 160 kirjatyöläistä.  Toiminta romahtaa äkkiä ja loppuu 1853.

1650-luku:  Ruotsissa on kymmenen kirjapainoa.

1650:  Saksalainen Valentin Kuhn perustaa Norjan Kristianiaan (Oslo) lyhytikäisen kirjapainon, joka lakkaa 1654.

1650:  Amund Nilsson Grefwe kutsutaan Nyköpingistä Göteborgiin painajaksi.

1653:  Porvoon henkikirjoissa on kirjanpainaja.

1653:  Waldin kuoleman jälkeen jatkavat nuoret rengit smålantilainen ylioppilas Anders Ståhlfoot ja Waldin sisarenpoika Pietari Antinpoika.  He varustavat painettavat merkinnällä Excusum typis Acad. apud viduam Petri Waldh tai Prändätty Turusa Pietari Waldin Lesken tykönä tai Tryckt I Åbo aff Peder Waldz Enckia.   Akatemianpainajaksi valitaan 1654 tukholmalainen Peter (Petrus) Hansson eli Pietari Hannuksenpoika (1620-79), joka nai Waldin lesken.  Tämä on yleinen tapa ajan käsityöläisten ja pappienkin keskuudessa.  Hanssonilla ei ole kirjanpainajanmerkkiä.

1655:  Venäjän ensimmäisen maakuntakirjapainon perustavat Valdaille Iverin luostarin Valko-Venäjän Kuteinosta muuttaneet munkit.  Kymmenessä vuodessa painetaan 1400 kirjaa.

1656:  Kirjanpainaja Michel Thomesen painaa Kristianiassa vuoteen 1690 saakka.

1658:  Amsterdamiin perustetaan armenialainen kirjapaino.

1658:  Viktor de Leeu eli Löw perustaa Hampurin Altonaan kirjapainon.  Hänen leskensä hoitaa kirjapainoa ja solmii avioliiton Christian Reymersin kanssa.  Rouva Reymers nai miehensä kuoltua Löwin faktorin Simon Dreyer, joka ryhtyy julkaisemaan lehtiä Reichspostreuter ja Altonaische Mercurius.  Hinrich Hülle tekee lehtiä tunnetuksi, ja hänestä tulee rouvan Leeu-Reymers-Dreyer neljäs mies.  Lapsettomuuden vuoksi Hüllen sisarenpojat Ludwig ja Christian Burmester perivät kirjapainon.  Heidän kuoltuaan 1782 kirjapaino joutuu heidän serkkunsa Hinrich Christian Schmidt haltuun.  Hänen seuraajansa Peter Hermenn Heineking, joka kuolee pian, ottaa kumppanikseen Johan Friedrich Hammerichin.  Lapsettomuuden vuoksi kirjakauppiaan Lesser kanssa avioliitossa oleva kasvattitytär on toinen pääperijä.  Kirjapainon nimeksi otetaan Hammerich & Lesser, ja sen johdossa ovat rouvat Hammerich ja Lesser.  Hinrich Springer ostaa 1909 painon.

1658-61:  Novgorodissa Iverskin luostarissa painetaan kolme kirjaa.  Patriarkka Nikon siirrätti painon Valkovenäjältä Kuteinosta Novgorodiin.

1660:  Ruotsalainen piispa Peder Winstrup perustaa kirjapainon kartanoonsa Lundin lähelle.  Georg Schröder toimii painon faktorina.  Karl X Gustav kutsuu kirjanpainaja Georg Hantschin Skooneen, jossa hän aluksi painaa Malmössa ja 1663 Lundissa.  Aikaisemmin hän toimi Tanskassa Sorön akatemiassa.  Hän muuttaa 1665 Tukholmaan.

1662:  Englannissa sallitaan perustaa kirjapaino Yorkiin.

1663:  Georg Hantsch painaa Lundissa Ruotsissa parin vuoden ajan.

1666:  Per Brahe perustaa Visingsöhön Ruotsissa kirjapainon, jossa painaa Johan Kankel Pommerista.

1666:  Pariisissa on 216 painokonetta.

1668:  Ruotsissa Lundin yliopisto vihitään.  Samana vuonna malmölainen kirjansitoja ja kirjanpainaja Vitus Haberegger tulee akatemian painajaksi.  Hän palaa 1675 Malmöön.

1668:  Piispa Johannes (Juhana) Gezelius vanhempi (1615-90) perustaa Turkuun Suomen toisen kirjapainon.  Painajaksi tulee Gezeliuksen välikirjalla 1668 ruotsalainen kirjanpainajakisälli Johann Carlsson Winter (-1706), joka aikaisemmin työskenteli Tarton (Dorpat) kirjapainossa.  Gezelius on jo aikaisemmin tilannut ja saanut puoli sentneria kreikankielistä ciceroa ja 1 1/2 sentneria cicero-antiikvaa kirjakevalajalta Paul Hunholz Lyypekistä.  Kirjapaino on 1669 käynnissä.  Myöhemmin tulee kursiivia, linjoja cicerokeilillä ja neljä naulaa murtolukujen numeroita.  Varmaan hankitaan myös puupiirroksia ja valettuja metalliklisheitä vinjettejä ja koristefriisejä varten.  Jumalisten kirjojen lisäksi Gezelius kustantaa koulukirjoja ja järjestää kirjojen sidonnan ja myynnin.  Winter käyttää monenlaisia kirjanpainajanmerkkejä.  Laakeriseppeleen tai muun vinjetin sisällä on hänen alkukirjaimensa peilimonogrammina.  Muita merkkejä ovat pelikaani poikasineen; soikeassa kehyksessä aurinko, tähti, pilvi ja puhaltava kerubinpää sekä teksti Aquilo serenat - Pohjantuuli (taivaan) kirkastaa ja puu, jota kiertää teksti Virtus gloriam parit - Hyve luo kunnian (kuten Wallilla).  Gezelius painattaa aapisen Yxi paras Lasten Tawara, josta ilmestyy noin 70 painosta.  Winter saa 1680 nimityksen Suomen kuninkaallinen painaja.  Henrik Christopher Merckell (-1730) ostaa 1715 painon.  Hänen työtään jatkavat leski, poika Johan Christopher sekä faktorit F Phil Paulssen ja Olof Hessling.

1671:  Hollannissa on noin 150 painokonetta.

1672:  Marseilleen perustetaan armenialainen kirjapaino.

1672-90:  Tohtori John Fell varustaa omalla rahoituksellaan Oxfordin yliopiston kirjapainoa hankkimalla patriiseja, matriiseja ja kirjakkeita, jotka hän testamenttaa painolle.  Siellä on Englannin vanhimmat säilyneet tekstinvalmistuksen tarvikkeet. 

1674:  Piispa Lazar Baranovitsh perustaa kirjapainon Novgorod-Severskiin.

1675:  Liivinmaan kenraaliyli-intendentti Johann Fischer perustaa Riikaan kirjapainon, joka saa privilegion painaa kirjoja lätin- ja etelävironkielellä.

1678:  Bukarestissa aloittaa kirjapaino toimintansa.  Painetaan kirja Cheia intelescelui - Sopimusratkaisu.

1679-83: Ylimmäisen Palatsipainon toiminnan kausi Moskovan Kremlissä.  Painoa perustettaessa hyödynnetään Moskovan painon ammattitaitoista henkilökuntaa ja laitteistoa.  Kirjapainon perustaa Simeon Polotski (1625 - 1680), joka on valkovenäläinen runoilija, puhuja ja pedagogi sekä tsaarin lasten opettaja.

1679:  Hanssonia seuraa Turun akatemian kirjanpainajana Johan Larsson Wall (-1710) Tukholmasta.  Hänellä on useita kirjanpainajanmerkkejä jalava, mieshahmo ja teksti Virtus gloriam parit - Hyve luo kunnian (tai tuottaa kunniaa) ja pelkkä puu sekä teksti Floresco Arrosa Insectis - Kukoistan vaikka hyönteisten syövyttämänä (tai jäytämänä).  Näiden jälkeen Wallilla on lukuisia vinjetinomaisia merkkejä, joissa on hänen alkukirjaimiaan eri yhdistelminä.  Wall nai Hanssonin lesken (toinen vaimo) 1680.  Painajina seuraavat Björkman 1711-13, Flodström 1722-29 ja Kämpe 1729-50.

1682:  Ruotsissa Norrköpingissä David Kämpe Linköpingistä painaa puolisen vuotta.

1683:  Gezelius julkaisee kustannusluettelon, ja toisen 1688.

1684:  Lundin rauhan 1679 jälkeen yliopisto jatkaa toimintaansa 1682.  Aluksi painetaan Malmössa, mutta uusi akatemian painaja David Kämpe saapuu parin vuodenkuluttua Norrköpingistä.  Hän muuttaa viiden vuoden kuluttua Tukholmaan.  Yliopiston kirjanpainajana toimii 1689-1726 Abraham Haberegger.  Lundin ensimmäiset painot ovat pieniä.  Yksi latoja ja painaja saavat vuodessa aikaan 50-60 arkkia, vaikka painokset eivät ole suuria.  Abraham Habereggerillä on kaksi painokonetta kirjasinnäytteen 1695 mukaan ja pari vuotta myöhemmin kupariprässi kuvien painamista varten.  Hän painaa 1726 mennessä yli 120 painatetta lukuunottamatta väitöskirjoja, ohjelmia ja tilapäispainatteita.

1685-97:  Islannissa Skalholtissa toimii kirjapaino.

1686:  Vilh Wedemann painaa Norjan Fredrikshaldissa.

1688:  Hendr Kruse painaa Skalholtissa Islannissa.

1688:  Kirjanpainaja Petter Hultman painaa Jönköpingissä Ruotsissa.

1688:  Kuninkaallisella päätöksellä myönnetään lupa Viipurin kimnaasille (lukiolle) perustaa kirjapaino ja paperimylly sekä niihin hankkia ja omilla varoillaan ylläpitää kirjanpainaja ja paperintekijä.  Anomuksia on tehty vuosikymmenien aikana useita.  Paperimyllyn perustaminen raukeaa.  Piispa Pietari Bång (Petrus Bang) (1633-96) perustaa Viipurin ensimmäisen kirjapainon ja ostaa 1689 kirjakkeita.  Turkulainen ylioppilas Daniel J Medelplan (-1737), joka oli työssä turkulaisissa painoissa, on Viipurin kirjapainon ensimmäinen kirjanpainaja.  Painajaksi tulee 1694 tukholmalainen Matthias Syngman, ja 1697-1704 hänen leskensä.  Väliaikaisena painajana toimii Johan Limatius, ja viimeisenä Thomas Abbor.  Painon toiminta loppuu 1710 venäläisten valloitettua Viipurin isonvihan melskeissä, ja linnan tornista lasketaan Ruotsin lippu ikuisiksi ajoiksi.  Kirjapainon kohtalosta ei ole tietoa.

1689:  Abraham Haberegger nimitetään Lundin akatemian kirjapainajaksi.

1690:  Lakkautetun Academia Gustavianan jälkeen Academia Gustavo-Carolinan kirjapainossa Tartossa aloittaa painaja Johann Brendeken (1653-1710).  Hänen veljensä Christoph Brendeken (1649-1711) painaa Tallinnan kaupungin ja kimnaasin kirjapainossa 1676-1711.  He ovat saksalaisia Goslarista Hannoverin läheltä.  Tartossa painetaan 290 ja Pärnussa 160 nimekettä 20 vuoden aikana.  Tarton yliopiston kirjapaino siirretään 1699 Pärnuun.  Kaarle XII kärsii 1709 tappion Poltavassa, ja kirjapaino laivataan 1710 Tukholmaan, jossa se on käyttämättömänä.  Kirjapaino luovutetaan 1726 Turun akatemian painon vahvistukseksi.

1690:  Kuninkaan Vilhelm III painaja Edward Jones (-1706) seuraa kuningasta Irlantiin ja perustaa painon Oxman-Towniin.

1693-1708:  Ruotsalainen kirjanpainaja Georg Gottlieb Burchardi toimii Tukholmassa.

1695-1725:  Englannissa perustetaan kirjapainoja useihin kaupunkeihin: Manchester, Birmingham, Liverpool, Bristol, Cirencester, Exeter, Worcester, Norwich, Canterbury, Tunbridge Wells, Newcastle ja Nottingham.

1695:  Narva saa oman kirjapainonsa.

1696:  Bukarestin lähellä Snagofissa Antim Ivireanul painaa tiettävästi ensimmäisen kirjan.  Myöhemmin hän painaa kreikaksi ja arabiaksi.

1697:  Venetsiassa on 27 kirjapainoa.

1698:  Pietari I antaa Tessingille Amsterdamissa privilegion 15 vuodeksi painaa kirjoja Venäjää varten.  Tessingin apuna on venäläinen ylioppilas Elias Kopevitsh.  Venäläisiä kirjoja ovat muun muassa Lyhyt johdatus yleiseen historiaan 1699, latinan kielioppi käännöksineen venäjäksi, aapiskirja latinaksi, saksaksi ja venäjäksi.  Pietari I painattaa haagilaisella kirjapainajalla Joan van Duren raamatun hollanniksi siten, että sivun toinen palsta jätetään tyhjäksi myöhempää slaavilaisen käännöksen painamista varten Aleksanteri Nevskin painossa Pietarissa.  Vain uusi testamentti valmistuu ennen Pietarin kuolemaa.

1698:  Venetsiasta viedään Konstantinopoliin kirjapaino, mutta se tuhotaan sulttaanin määräyksestä.

1699:  Pernau eli Pärnu saa painon Tartosta.

1700-luku:  Pierre Simon Fournier pystyttää madame Pompadourille yksityispainon Versaillesiin.

1700:  Ruotsissa on Tukholmassa kuusi kirjapainoa ja muualla kahdeksan.

1700-50:  Kirjapainojen rajoittamislain kumoamisen jälkeen Englannissa perustetaan yli 60 painoa.

1701-31: Fjodor Polikarpovitsh Polikarpov-Orlov (-1731) toimii Moskovan painon johtajana.  Tämä kirjanpainaja on eräs huomattavimmista 1700-luvun alun venäläisistä valistusmiehistä.  Hän on opettajana Slaavilais-kreikkalais-latinalaisessa Akatemiassa.  Lisäksi hän on monien oppikirjojen tekijä, kääntäjä ja oikolukija-toimittaja.  Tänä aikana painon nimi muuttuu 1721 omistussuhteiden muututtua Moskovan synodaalipainoksi - Synodalnija tipografija.

1703:  Hollantilainen Isak Enschedé perustaa Haarlemiin kirjapainon.  Myöhemmin sen seteli- ja postimerkkipainossa painetaan monien maiden arvopapereita.

1705:  Pietari Suuren majesteetillisesta käskystä Moskovaan perustetaan ensimmäinen epäkirkollinen kirjapaino, jossa on tarkoitus ryhtyä painamaan “kouluissa oppiville tarpeellisia kirjoja, jotka kaikelle kansalle myös hyödyllisiä ovat”.  Annetaan määräys, että “samaiseen painoon otettakoon Moskovan painosta kaksi painokonetta..., matriiseja, kirjakestansseja ja formuja (kehilöitä) ..., neljä latojaa, kaksi värin levittäjää, kaksi painajaa... sekä kirjakevaluri Mihail Jefremov”.  Kirjapainoa johtamaan määrätään Vasili Anofrijevitsh Kiprijanov.  Hän oli aikaisemmin yhteistyössä L Magnitskin kanssa tämän painaessa Aritmetiikkaa Moskovan painossa sekä osallistui Logaritmien taulujen painotyöhön.  Sittemmin Kiprijanovin kirjapaino erikoistuu painamaan erilaisia kuparigravyyritöitä kuten karttoja, tieteellis-teknisiä taulukoita ja julisteita.

1705:  Saksalaissyntyinen painaja Hindrich Christoffer Merckell palkataan Gezeliuksen painoon.  Gezelius nuorempi myy 1715 kirjapainonsa Merckellille.

1706:  Kristofer Fogel painaa Flensborgissa Tanskassa.

1709:  Tsaari Vahtang VI määrää Tbilisiin perustettavaksi kirjapainon.  Gruusiassa painetaan ensimmäinen kirja Evankeliumi.

1711:  Pietari I Suuri perustaa ensimmäisen kirjapainon Pietariin.  Sinne määrätään tuotavaksi Moskovan painosta “yksi kappale drukarin konetta uusilla kirjaimilla..., heti ensimmäisen talvitien auettua kaiken siihen kuuluvan kanssa työntekijät mukaan luettuina”.  Painon johtajaksi nimitetään Mihail Petrovitsh Avramov, joka on Pietarin asevarustelutoimiston varusmestari.  Painokone sijoitetaan Avramovin taloon.  Painon yhteydessä toimivassa kaivertajien verstaassa työskentelevät taiteilijat A Zubov, A Rostovtsev ja P Pikart.  Aikaisemmin Pietari tilasi Amsterdamista karttoja ja kirjoja.  Pietarin painossa painetaan aluksi lähinnä ukaaseja.  Ensimmäinen kirja painetaan 1713 ja sanomalehti 1714.  Pietari perustaa 1719 senaatin kirjapainon Pietariin ja Moskovaan. Arkkipiispa Feofan Prokovitsh perustaa 1719 kirjapainon Aleksanteri Nevskin luostariin Pietarin lähellä.  Meriakatemian kirjapaino painaa Pietarissa 1721 koulukirjoja ja merenkulun kirjoja.

1711:  Gezeliuksen kirjapaino siirretään pakoon Tukholmaan venäläisten hyökkäyksen uhatessa.

1713:  Turun akatemian kirjapaino, arkisto ja kirjasto siirretään turvaan Tukholmaan isonvihan hävitystä pakoon vuoteen 1722.  Suuri Pohjan sota haittaa painotyötä Turussa.

1714-80:  Antonio Francesco Mairesse ja hänen jälkeläisensä painavat Torinossa.  Nuori Bodoni työskentelee siellä jonkin aikaa.

1716:  Irlannissa Limerickiin perustetaan kirjapaino.

1717:  Giovanni Antonio Volpi ja veljensä Abbè Gaetano perustavat Paduaan painon, jonka tekninen johtaja on Giuseppe Comino.  Veljesten kuoleman jälkeen paino siirtyy pojalle Angelo Comino.

1721:  Peter Paulsen Nörvig pystyttää Norjaan Bergeniin kirjapainon.

1723:  Kirkkoherra Reinerus Broocman perustaa Norrköpingiin kirjapainon.  Hän julkaisee 1758-59 Norrköpings veckoblad-lehdessä följetongina eli jatkokertomuksena historiikin Norrköpings början och äldre öden, joka ilmestyy kirjana 1760.

1723:  Lelio della Volpe alkaa painaa Bolognassa.  Poika Petronio jatkaa 1782 saakka.

1724:  Englannissa on 103 mestaripainajaa, joista 75 Lontoossa.  Lontoossa on 1785 jo 124 kirjapainoa ja 1808 peräti 216.

1727:  Pietariin perustetaan Venäjän Tiedeakatemian yhteyteen kirjapaino.  Siellä painetaan akateeminen kalenteri. Kirjapainossa painetaan kotimaisten ja ulkomaisten tiedemiesten teoksia sekä maailmankirjallisuuden klassikoiden kirjoja.  Tämä ensimmäinen kirjapaino ja kustantamo, sittemmin Nauka - Tiede, on edelleen tiedekirjallisuuden suuri levittäjä.

1728:  Kööpenhaminassa suuri tulipalo tuhoaa seitsemän kaupungin yhdeksästä kirjapainosta ja yliopiston kirjaston.

1729:  Ruotsista tullut Turun akatemian kirjanpainaja Eric Flodström irtisanotaan juoppouden takia.  Samoin Ruotsista tullut Johan Kämpe on 1729-50 akatemian painajana.

1730:  Munkki Gregorious Konstantinides työskentelee kreikkalaisessa painossa Moschopoliissa (Epirus).  Hän painaa 19 kirjaa 1769 mennessä, jolloin albanialaiset ja turkkilaiset hävittävät Moschopoliin.

1730-45.  Ruotsalainen Ludvig Decreaux toimii Lundin akatemian kirjanpainajana.  Hän painaa 87 painatetta lukuunottamatta tilapäispainatteita.  Tanskalainen Carl Gustav Berling tulee 1745 akatemianpainajaksi.  Hän painaa 1748 ensimmäisen Lundissa painetun englanninkielisen kirjan.  Hänen poikansa Christian Fredrik Berling jatkaa 1789 painossa, ja toinen poika Carl Fredrik jatkaa akatemianpainajana.

1731:  Torinossa perustetaan Stamperia Reale.  Se on 1799-1814 ranskalaisten hallinnassa, mutta elpyy 1816 ja toimii 1873 saakka, jolloin kustantaja Paravia ottaa sen haltuunsa.

1734:  Herman Henrik Rotmer painaa Tanskan Tönderissä.

1735:  Synodin kirjapaino perustetaan Pietariin.  Samana vuonna julkaistaan kiinalaista painatusta.

1738:  Peter Momme hankkii Tukholmassa Johann Hendrik Wernerin painon ja tulee kuninkaalliseksi painajaksi.  Poika jatkaa 1768 yritystä.  Momme painaa 1757 Jacob Sereniuksen englantilais-ruotsalaisen sanakirjan.

1739:  Norjan Throndhjemin ensimmäinen kirjanpainaja on Jens Kristensen Winding, joka saa painoprivilegion.

1740:  Leipzigissa on 17 kirjapainoa.

1745:  Ålborgissa Tanskassa on kirjapaino.

1749:  Fredrik Suuri perustaa yksityisen kirjapainonsa palatsiinsa Sans-Souci Potsdamiin.  Christian Friedrich Henning painaa useita kirjoja painopaikkana Au donjon du Château - Linnan vahtitorni.  Fredrik Suuri haluaa nähdä omat kirjoituksensa painettuna.

1750:  Turun akatemia myy kirjapainonsa Jacob Merckellille eli entinen Gezeliuksen paino ja akatemian paino yhdistetään.  Tämän ostaa Henrik Christopher Merckellin nuorin poika Jacob Merckell, joka toimii 1750-60 painossa.  Hänen kirjanpainajanmerkkinsä on soikea palmun- ja laakeripuunoksan kehystämä maata kaivava mies.  Hänen päänsä yläpuolisen tekstin Fac et spera - Tee ja toivo katkaisee heprealainen kirjoitus.  Merkkiä ovat aikaisemmin käyttäneet leydenilainen painaja Johannis (Jean, Ian) Maire ja Jaques Braat Dortrechtissä.

1751:  Benito Montfort vanhempi (-1785) perustaa Valenciaan painon.  Hänestä tulee 1771 yliopiston painaja ja 1773 Valencian kaupungin painaja.  Poika Manuel, joka on kaivertaja, jatkaa 1806 asti, ja sitten pojanpoika.

1752:  Ruotsalainen Johan Lindh (1723-83) perustaa Örebroon Lindhin kirjapainon.  Poikansa Johan Per muuttaa Tukholmaan ja harjoittaa siellä kirjapaino-, kirjakevalimo- ja kustannustoimintaa.  Liike siirtyy 1821 PA Norstedtille.

1753:  Kirjapainokisälli Johan C Frenckell ei saa kuninkaalta lupaa perustaa kirjapaino Porvooseen, mutta hän hankkii painokoneen.  Sillä painetaan Frenckellin apen Johan Kämpe rukouspäivätekstit.

1754:  Irlannissa Galway saa kirjapainon.

1756: Venäjän senaatin antama ukaasi kuuluu: “...Moskovan Yliopistolle perustettakoon paino ja kirjakauppa, joissa painettakoon sekä myytäköön yleiseksi hyödyksi yliopiston kirjailijoiden tekemiä kirjallisia tuotteita ynnä käännöstöitä”. Yliopiston sallitaan 1757  painaa kirjoja.  1800-luvun alkuun mennessä painosta tulee Venäjän suurin painoalan yritys.

1756:  Konstantinopoliin perustetaan kreikkalainen kirjapaino.

1757:  Horace Walpolen yksityispainosta Strawberry Hillissä Twickenhamissa ilmestyy ensimmäinen kirja.  Hän on rikas harrastelija, mutta paino toimii vielä 1789.

1758:  Jacob Merckellin yhtiökumppaniksi tulee kirjapainonsa faktori, saksalaissyntyinen Johan Christopher Frenckell (1719-79), jonka nimi esiintyy 1761 alkaen painetuissa kirjoissa.  Monia merkittäviä teoksia painetaan: suomenkielinen raamattu 1776, Suomen ensimmäinen sanomalehti Tidningar utgifne af et Sällskap I Åbo ja Suomenkieliset Tieto-Sanomat 1776.  Frenckellin leski hoitaa painoa 1779 lähtien ja 1785 poikansa Johan Christopher Frenckell II (1757-1818) ottaa painon haltuunsa.  Hän käyttää tyylikästä kirjanpainajanmerkkiä, kahden palmunoksan ympäröimää peilimonogrammia.  Frenckell II kehittää painosta yhden koko Ruotsin valtakunnan merkittävimmistä painolaitoksista.  Hänet hyväksytään 1786 Turun akatemian painajaksi.

1759:  Henrik Luckander painaa Haderslevissä Tanskassa.

1759:  Arkkimandraatti Kosmos perustaa painon Athos-vuorelle.

1760 mennessä:  Irlannissa kirjapainon saavat Derry, Armagh, Newry, Downpatrick ja Drogheda.

1762:  Venäjällä painetaan vain 139 kirjaa, mutta 1788 jo 479.  Kirjapaino perustetaan 1760-luvulla Astrakaniin ja Krementshugin St Elisabetin linnoitukseen.

1762:  Markos Emmanuel johtaa kreikkalaista painoa Smyrnassa.

1764:  Ranskan maaseutukaupungeissa on 274 kirjapainoa, 697 painokonetta ja noin 900 työntekijää.  Pariisissa on 1770 jo 40 kirjapainoa ja 389 painokonetta sekä lähes tuhat typografia.

1765-84:  Venäjällä kirjapaino perustetaan Harkovin seminaariin ja Polotskin jesuiitta-akatemiaan.

1766:  Viron Pöltsamaalla aloittaa kirjapaino toimintansa.  Perustaja on saksalainen lääkäri ja kustantaja Peter Ernst Wilde.

1769:  Lissabonissa aloittaa toimintansa kuninkaallinen kirjapaino Impressão regia Miguel Manescal da Costan johdolla.  Painoon liitetään kirjakevalimo ja kaivertajakoulu.  Costan kuoleman jälkeen painoa johtaa 1801 Junta administrativa, economica e litteraria vuoteen 1810, jolloin painoa alkaa johtaa Annes da Costa.  Nimeksi tulee 1833 Imprensa nacional.

1770:  Kööpenhaminaan perustetaan kirjapaino Thiele.

1771:  Armeniassa alkaa ensimmäinen kirjapaino toimintansa Etshmiadzinissä.  Painon perustaa katholikus S Jerevantsi.

1772:  Opiskelija Olafur Olavius saa kuninkaallisen luvan perustaa kirjapaino Islantiin.  Hän aloittaa 1773 toimintansa Hrappseyssä.  Paino siirretään 1795 Leirargarduriin, jossa sen vuokraa tieteellinen instituutti ja ostaa 1798.  Tämä yhdistetään 1799 kuninkaallisella päätöksellä Holan painoon.  Kirjapaino muuttaa 1816 Breitistaduriin ja 1819 Videyyn.  Instituutin perustaja Magnus Stefensen (-1833) vuokraa painon instituutin lopettamisen 1831 jälkeen.  Hänen poikansa Olaf M Stefensen vuokraa painon 1834-44 ja siirtää sen 1845 Reykjavikiin.  Painoon hankitaan 1845-46 rautainen painokone ja uusia kirjakkeita.

1776:  Ruotsalainen Georg Wilhelm Londicer (1745-1804) perustaa Vaasaan kirjapainon.  Kansliakollegio antaa hänelle luvan perustaa paino Vaasaan.  Kustaa III allekirjoittaa 1777 privilegion, jolla Londicer saa yksinoikeuden pitää Vaasassa kirjapainoa.  Hän käyttää kirjanpainajanmerkissään monogrammia GWL, jonka soikeaa kehystä ympäröivät monet koristeet.  Londicer lopettaa 1793 painonsa kannattamattomana ja muuttaa Linköpingiin, mutta palaa 1795.  Paino siirtyy 1804 leskelle ja 1807 pojalle Carl Anton (1786-), jonka aikana 1830-luvulla paino lakkaa.

1778:  Ranskalaiseen sotalaivaan Languedot asennetaan kirjapaino.  Purjehduksella Pohjois-Amerikkaan painetaan ranskalaisille.

1780-luku:  Dublinissa on 53 painoa.

1780:  Andreas Svane perustaa painon Kristiansandiin Norjassa.

1780:  Painajan ja puupiirtäjän Johann Georg Unger poika Johann Friedrich Unger (1753-1804) saa hallitukselta luvan perustaa kirjapaino Berliiniin.  Hänestä tulee 1788 Preussin taideteollisuusakatemian painaja.  Unger saa 1789 Firmin Didotin kirjakkeiden Saksan myynnin yksinoikeuden.  Unger hankkii 1791 kirjakevalimon ja julkaisee 1793 kirjainnäytteen Probe einer neuen Art deutscher Lettern, erfunden und in Stahl geschnitten von JF Unger sekä 1794 Unger-fraktuuran.  Punssinleikkaaja on Johann Christoph Gubitz.  Unger liittää 1798 nuottikirjakkeiden valimon yritykseensä.  Unger kuolee kesken Schlegelin Shakespeare-käännöksen painamisen, ja yhdeksännen osan painaja on leski.  Loppu ilmestyy Georg Reimerin painosta.

1783:  Dalmatiassa alkaa painaminen, kun kirjapaino perustetaan Dubrovnikiin.

1783:  Venäjällä Katariina II sallii yksityiset kirjapainot, ja niitä perustetaan ympäri valtakuntaa.  Monet Pietarin kirjapainot saavuttavat kuuluisuutta kuten P Bogdanovitshin, A Galtshenkovin ja I Shnorin kirjapainot.  Viimeksimainittu toimittaa myöhemmin A Radishtshevin kirjapainolle tarvittavat laitteet ja materiaalit.  Suuria moskovalaisia painoja ovat puolestaan A Reshetnikovin, S Ponomarjovin, F Gippusin ja H Klaudiuksen kirjapainot.  Ranskan vallankumouksen pelästyttämänä Katariina sulkee 1796 yksityiset painot ja luo sensuurin.

1783:  Kööpenhaminaan perustetaan kirjapaino Schultz.

1783:  J Briscoe painaa Man-saarella Douglasissa.

1784:  Venäjällä perustetaan kirjapaino Kalugaan ja Jaroslavliin.  1785-1801 Venäjällä perustetaan 26 painoa 23 maakunnan kaupunkeihin.

1786-97:  M Chr Iversen ja JS Fehmer painavat Tallinnassa.

1786:  Harrastelijapainaja lähetyssaarnaaja Jesper Brodersen lähetetään Kööpenhaminasta Grönlantiin Godthaabin lähelle.  Hän painaa 1793 laulukirjan Tuksiautit Akioreeksautikset - Lauluja useille henkilöille.  Ainoa säilynyt kappale on Kööpenhaminan kuninkaallisessa kirjastossa.

1788-1809:  Ruotsalainen kirjakauppias ja latinanprofessori Johan Lundblad perustaa painon ja harjoittaa kirjapainotoimintaa Lundissa.  Hän tuottaa 285 kirjaa.

1789-90: Aatelinen vallankumousmies Aleksandr Nikolajevitsh Radishtshev (1749 - 1802) perustaa Pietariin oman vapaan kirjapainonsa.  Painokoneet ja kirjakkeet hankitaan I Shnorin painosta.  Vuonna 1790 Radishtshevin painossa painetaan kaksi kirjaa: Kirje tobolskilaiselle ystävälle ja Matka Pietarista Moskovaan.

1789:  Saksalainen kirjanpainaja Michael Gerhard Grenzius (1759-1822) muuttaa kirjapainon Põltsamaalta (Oberpahlen) Tartoon.  Hän oli 1782 kisällinä Mitaussa Kuurinmaalla ja siirtyi sieltä Põltsamaalle.  Painon omisti 1766-89 PE Wilde.  Grenzius  on 1802-17 myös yliopiston painaja.

1790:  William Bulmer (-1830) perustaa Lontooseen painon Shakespeare Printing Office W Bulmer-yhtiön alaisuuteen.  Bulmer toimii yhteistyössä kirjakauppiaan George Nicol kanssa, joka etsii painajaa Shakespeare-laitokselle.  Taidekustantajalla Messrs Boydell on kuvalaatat, ja birminghamilainen William Martin (Baskervillen faktorin Robert Martin veli) on leikannut kirjaintyypin tähän työhön.  Ensimmäinen Shakespeare-osa ilmestyy 1791.  Dibdin painattaa Bulmerilla kolme teostaan: neliosainen Typographical Antiquities 1810-19, neliosainen Bibliotheca Spenceriana 1814-15 ja kolmiosainen Bibliographical Decameron 1817.  Bulmer painaa 1816 sulttaanin Selim kustannuksella värillisen muotokuvasarjan John Young, A Series of Portraits of the Emperors of Turkey.

Pohjois-Amerikka 1501-1795

1536:  Emissaari Juan Cromberger (-1540) perustaa Amerikan mantereiden ensimmäisen kirjapainon Meksikoon espanjalaisen siirtomaan pääkaupunkiin.  Hän lähettää sevillalaisen painajan Juan Pablos (italialainen Giovanni Paoli) vaimonsa ja painajan Gil Barbero kanssa sekä kirjapainokaluston Sevillasta Meksikoon uskonnollisten kirjasten julkaisemista varten espanjaksi ja nahuatliksi.  He painavat 1540 kirjan Manual de Adultos.  Pablos saa 1549 varakuninkaalta luvan painaa Meksikossa.  Sevillalainen kirjakevalaja Antonio de Espinosa saapuu 1550 Mexico Cityyn ja alkaa leikata patriiseja ja valaa kirjakkeita Pablokselle.  Kun 1558 painajan ammatti tulee kaikille vapaaksi, niin de Espinosa perustaa painon ja julkaisee 1559 kirjan Maturini, Gramática.  Paino Juan y Jácobo Cromberger toimii 1557 saakka.  Mexico Cityssä julkaistaan 1500-luvulla 116 nimekettä ja 1600-luvulla peräti 1228 nimekettä.  Lukumäärä on suurempi kuin monissa Euroopan kaupungeissa.

1638:  Entinen rehtori pappi Joseph (Jesse) Glover vie painon Cambridgesta Englannista sen siirtomaihin Pohjois-Amerikkaan Uuden Englannin Massachusettsiin Cambridgeen (entinen New Town).  Gloverin leski sekä painaja Stephen Daye ja hänen poikansa Matthew pystyttävät kirjapainon, sillä Glover kuolee laivamatkalla.  Ensimmäisenä painosta ilmestyy 1639 The Freeman’s Oath ja almanakka An Almanack for 1639, calculated for New England by Mr. William Pierce, Mariner sekä 1640 kirja The Whole Booke of Psalmes, faithfully translated into English Metre eli Bay Psalm Book.  Myöhemmin painetaan ensimmäinen Massachusetts-kulttuurin kielen massachuset-englanti-sanakirja.  Paino siirretään 1649 Bostoniin, jossa Samuel Green jatkaa painamista.  Hänen poikansa Bartholomeus Green painaa 1690 lähtien apunaan painaja Marmaduke Johnson.  Oppilaiden joukossa on intiaani James Printer, jonka avulla B Green julkaisee 1709 psalttarin intiaanikielellä.  Green julkaisee 1704 alkaen sanomalehteä The Boston News Letters.

1640:  Los Angeles Pohjois-Amerikassa.

1675:  John Forster pystyttää kirjapainon Bostoniin Howardsin korkeakouluun.

1682:  Painaja William Nuthead ryhtyy kirjapainoalan liiketoimiin Jamestownissa Virginiassa.  Tultuaan valituksi kuvernööriksi hän siirtyy Marylandiin, jossa 1685 perustaa kirjapainon St Mary's Cityyn.

1685:  Englantilainen painaja William Bradford (1662-1752) aloittaa painamisen Philadelphiassa Pennsylvaniassa.  Hän muuttaa 1693 New Yorkiin.

1700-luku:  Pohjoisamerikkalaisten lukemat kirjat tulevat Euroopasta.  Kirjapainojen rutiinitöitä ovat lait ja paikalliset lait, almanakat, aapiset, paikallisten pappien saarnakokoelmat, kaupalliset lehtiset ja rukouskirjat.  Painajat keksivät pian uuden tulolähteen - sanomalehden.  Perustaessaan painon painaja sisällyttää tuotantoonsa sanomalehden.  Painaja-lehtimies on pohjois-amerikkalainen ilmiö.  Painaja toimittaa lehden yhteistyössä postimestarin kanssa.  Monasti postimestarista tulee painaja tai päinvastoin.  Painajan toimisto on usein postijärjestelmän hevostenvaihtoasema.   Painajat kehittävät näin virallisen postin.  Painajan toimisto on tavallisesti myös kirjakauppa.

1701:  Tennesseehen perustetaan kirjapaino, joka alkaa julkaista myös sanomalehteä.

1709:  Thomas Short perustaa kirjapainon Connecticutin New Londoniin.

1723:  William Bradford oletettavasti pystyttää painon New Jerseyn Perth Amboyhin.  Näin ollen hän olisi ensimmäinen kolmen valtion kirjanpainaja.

1726:  Joh Peter Zenger parustaa painon New Yorkiin.  Hän alkaa julkaista 1733 lehteä The New-York Weekly Journal ja joutuu kahdeksaksi vuodeksi vankilaan vallanpitäjiä vastaan suunnattujen mielipiteidensä vuoksi.

1726:  Painaja William Parks (-1752) perustaa painon Annapolikseen.  Hän muuttaa 1731 Virginian Williamsburgiin ja toimii vuorotellen molemmissa kaupungeissa.

1727:  Benjamin Franklinin veli James Franklin on Rhode Islandin Newportissa ensimmäinen painaja.

1728:  Benjamin Franklin perustaa painon Philadelphiaan.  Hän ostaa 1730 työntekijänsä Samuel Keimer liiketoiminnan.  Franklin on 1770-luvun lopussa USAn lähettiläänä Pariisissa ja perustaa yksityispainon.

1731:  George Webb perustaa South Carolinan Charlestoniin kirjapainon.  Sinne tulee Eleazer Phillips Jr (-1732) siirtokunnan viralliseksi painajaksi.  Hänen seuraajansa Thomas Whitemarsh julkaisee lehteä Charlestown, South Carolina.

1737:  Vestfalenilainen Kristofer Sauer (Sower) perustaa Pennsylvanian Germanstowniin painon ja alkaa 1739 julkaista ensimmäistä saksalaista lehteä Der hochdeutsch Pennsylvanische Geschicht Schreiber Pohjois-Amerikassa.  Myöhemmin samanniminen poika jatkaa.

1749:  James Davis perustaa kirjapainon North Carolinan New Berniin (Newbern).  Hän alkaa 1764 julkaista lehteä North Carolina Magazine.

1751:  Bostonilainen painaja Bartholomew Green tuo Bostonista painokoneen Kanadan Halifaxiin (Nova Scotia) ja perustaa painon Halifaxiin.

1754:  James Parker perustaa painon New Jerseyn Woodbridgeen.

1756:  New Hampshiren Portsmouthiin pystytetään kirjapaino.

1759:  Montreal Kanadassa.

1761:  Englantilainen James Adams ryhtyy Delawaren Wilmingtonissa painotöihin.

1762:  Englantilainen James Johnston perustaa Georgian Savannahiin painon.  Hän aloittaa 1763 lehden The Georgia Gazette.

1764:  Denis Braud siirtää Louisianan New Orleansin kirjapainokauteen.

1769:  Quebeck Kanadassa.

1775:  Painaja ja ensimmäinen kirjapainotaidon historioitsija Pohjois-Amerikassa kertoo, että 50 kirjanpainajaa toimii 13 siirtokunnassa.

1775:  Massachusettsin Worcesterin ensimmäinen painaja Isaiah Thomas alkaa julkaista lehteä Massachusetts Spy.

1776:  Lyonilainen Fleury Mesplet (1735-94) työskenneltyään Lontoossa ja Philadelphiassa perustaa ensimmäisen ranskankielisen painon Montrealiin.

1778:  Vermontin Dresden, nykyään Hanover.

1780:  Judah Padock Spooner ja Timothy Green pystyttävät painonsa Vermontin Westminsteriin.  He alkavat painaa lehteä The Vermont Gazette.

1783:  Charlestonin painaja John Wells lähtee veljensä William C kanssa Floridaan St Augustineen, jossa he alkavat julkaista lehteä East-Florida Gazette.

1783:  St Mary Pohjois-Amerikassa.

1785:  Benjamin Titcomb ja Thomas B Wait perustavat painon Mainen Falmouthiin, nykyisin Portland.  He julkaisevat lehteä Falmouth Gazette, myöhemmin Cumberland Gazette.

1787:  John Bradford pystyttää painon Kentuckyn Lexingtoniin ja alkaa julkaista lehteä Kentucke Gazette.  Hän painaa almanakan The Kentucke Almanack for 1788.

1789:  District of Columbian Georgetown.

1790:  West Virginian Shepherdstown.

1791:  Painajat George Roulstone ja Robert Ferguson perustavat painon Tennesseen Hawkins Court Houseen, nykyään Rogersville.  He julkaisevat lehteä Knoxville Gazette ja muuttavat 1792 Knoxvilleen.

1793:  William Maxwell perustaa kirjapainon Ohion Cincinnatiin.  Hän alkaa painaa lehteä The Centinel of the North-Western Territory.

1795:  Meksikon Guadalajaraan perustetaan kirjapaino.

Väli- ja Etelä-Amerikka sekä Karibia 1501-1795

1559-82:  Näihin aikoihin eri tietojen mukaan Peruun tuodaan ensimmäinen painokone.  Sillä painetaan 1584 katekismus.

1583:  Perussa italialainen painaja Antonio Ricardo, joka työskenteli 1577 lyhyen aikaa Meksikossa, perustaa pääkaupunkiin Limaan kirjapainon.  Hänen ensimmäinen painotyönsä on Pragmatica sobre los diez dias del año, jossa on ohjeet gregoriaanisesta kalenterista.  Limassa toimii 1637 kolme kirjapainoa.

1612:  Equadorin Quitossa painetaan kirjoja.

1621-40:  Sevillassa painanut Jerónimo de Contreras painaa Perun Limassa.  Poika José jatkaa 1640 työtä 47 vuoden ajan.

1626-7:  Ecuadorissa Cuencassa toimii kirjapaino.

1638:  Brittiläiseen Kolumbiaan perustetaan kirjapaino.

1660:  Guatemalan Antiguassa (Santiago) piispa Payo Enríquez de Ribera vastaanottaa Guatemalan ensimmäisen painokoneen, joka on Keski-Amerikan ensimmäinen painokone, kirjakkeet ja latojan.  Latinankielinen tutkielma Explicatio Apologetica on ensimmäinen Guatemalassa painettu ja julkaistu kirja.

1700:  Rio de la Plata Etelä-Amerikassa.

1700:  Wieniläinen jesuiitta Juan Baptista Neumann ja antequeralainen (Andalusia) José Serrano perustavat lähetyspainon Paraguayhin luultavasti Loretoon.  Ensimmäisestä kirjasta Martyrologium romanum ei tunneta yhtään säilynyttä kappaletta.  Ensimmäinen säilynyt kirja on Juan Eusebio Nieremberg, Diferencia entre lo temporal y eterno.

1706:  Recife Brasiliassa.

1723:  Luultavasti ranskalainen Carlos Habré painaa Havannassa tiettävästi ensimmäisen kuubalaisen painotuotteen Tarifa general de precios de medicina - Lääkkeiden hintojen yleistariffi.

1730:  Philadelphialainen painaja David Harry perustaa painon Bridgetowniin, Barbados.

1734:  Varhaisin tunnettu Jamaikalla painettu työ on arkkialmanakka, jonka painaja on John Letts luultavasti Kingstonista.

1737:  Kolumbian  Santa Fé de Bogotáan tuodaan ensimmäinen painokone.

1738:  Jesuiitat painavat Kolumbiassa Bogotássa ensimmäisen tunnetun painatteen Juan Ricaurte y Terreros, Septenario al corazón doloroso de María.

1747:  Brasiliassa Antonio Isidoro da Fonseca alkaa painaa Rio de Janeirossa.

1748:  Saksalainen jesuiitta Carlos Haimhausen (-1767) perustaa painon Santiago de Chileen, mutta yhtään teosta ei ole säilynyt.

1750:  Kirjapainotaito tulee Haitiin.

1755:  Jesuiitat perustavat Ecuadoriin Ambatoon noin 120 kilometriä Quitosta etelään painon.  Painaja on Juan Adán Schwartz.  Paino muuttaa 1759 Quitoon.

1760:  Jesuiitat vievät Ecuadorin Quitoon ensimmäisen painokoneen ja alkavat julkaista uskonnollista aikakauslehteä Escuela de la Concordia.

1764:  Arvellaan painamisen alkavan Venezuelassa, sillä ilmestyy kirja José Luis de Cisneros, Descripción exacta de la provincia de Benezuela.  Siinä on painopaikka Valencia, mutta se ei ole Venezuelan Nueva Valencia.  Painaja on ilmeisesti Lorenzo Riesgo Espanjan San Sebastianista.

1765:  William Smith alkaa julkaista Dominicassa Charlotte-Townissa (Roseau) lehteä Dominica Gazette.

1765:  Jean Bénard perustaa painon Guadeloupen Basse-Terreen.

1766:  Saksalainen painaja ja jesuiitta Pablo Karrer alkaa painaa Argentiinassa Córdoba de Tucumánissa.

1767:  Jesuiitat perustavat lähetysasemia Uruguay-joen alkulähteen itäpuolelle ja opettavat guaraaneja painamaan kirjoja omalla guaraninkielellään.  Paraguayn lähetysasemien kirjapainoissa painetaan muutamia siirtomaa-Amerikan parhaita kirjoja.  Intiaanit painavat ne puusta veistetyin kirjaimin ja kuvin.  Jesuiitat karkoitetaan intiaanien puolustamisen vuoksi, ja kirjojen sivuja käytetään ruutitötteröinä.

1775:  Joseph Weatherby painaa Jamaikan  Kingstonissa lehteä Jamaica Gazette.

1776:  Chilen ensimmäinen tunnettu painate on Modo de ganar el jubileo santo, josta on yksi kappale säilynyt kirjastossa Biblioteca Nacional Santiago de Chilessä.

1780:  Argentiinassa Córdoba de Tucumánin kirjapaino siirretään Buenos-Airesiin, jonne saapuu ensimmäinen painokone.

1780:  Luultavasti alicantelainen Augustín Garrigós painaa Buenos Airesissa painossa Niños Expósitos arkkiveisun.  Painatteita on luetteloitu 15, sitten 61 vuodelta 1781 ja 95 vuodelta 1782.

Afrikka 1501-1795

1500-luku:  Portugalilaisilla kuuluu olevan Senegambian rannikolla kirjapainoja.

1515:  Abessiniaan eli Etiopiaan tuodaan ensimmäinen kirja.

1516-21:  Marokossa Fezissä toimii juutalainen kirjapaino.  Sen perustajat ovat juutalaisia pakolaisia, jotka työskentelivät Eliezer Toledanon painossa Lissabonissa.

1557:  Kairossa painetaan kaksi hepreankielistä kirjaa.

1583:  Azorien Terceran pääkaupungissa Angra painetaan kirja Relación de la jornada, expugnación, y conquista de la isla Tercera ja hartauskirjoja.

1700-luku:  Liberian Monroviassa on kirjapaino, joka julkaisee Liberia Herald-lehteä.

1784:  Saksalainen kirjansitoja Johann Christian Ritter pystyttää pienen painon Kapkaupunkiin Etelä-Afrikkaan.

1787:  Englantilaiset perustavat vapautetuille USAn mustille orjille Freetownin siirtokunnan Sierra Leoneen ja tuovat ensimmäisen painokoneen.

1792:  Réunionin saareen tuodaan ensimmäinen painokone.  Louis Delsuc perustaa painon Bourbonin (nyt Réunion) pääkaupunkiin Saint-Denis.

1795:  Englantilaiset miehittävät Kapin (Cape) ja tuovat sinne painokoneen.

Aasia 1501-1795

1513:  Kun portugalilaiset saapuvat Kiinaan, he törmäävät korkeatasoiseen painoprosessiin: tekstin painaminen puulaatoilta.

1542:  Portugalilaisia haaksirikkoutuu Japaniin, jossa he näkevät painamista.

1556:  Portugalilaiset munkit tuovat kirjapainotaidon Intian Goaan, jossa João Bustamente painaa.  Painoja on 1600-luvun alussa useissa kaupungeissa: Rachol, Cochin, Vaypicota, Punicale ja Ambacalate.  Pamflettien lisäksi painetaan vain katekismuksia ja rukouskirjoja.

1569:  Englantilainen evankeliumiseura painaa Intian Trankebarissa.

1577:  Konstantinopolissa ja Prahassa toiminut juutalainen painaja Isaac Ashkenazy perustaa kirjapainon Safadiin Galileaan.

1577:  Portugalilaiset painavat Kollamissa (Quilon) Keralassa tamiliksi, joka on ensimmäinen painettu intialainen kirjoitus.

1579:  Intian Cochinissa aletaan painaa.

1588:  Portugalilaiset perustavat kirjapainon Macaoon.  Painaja on Joannes Bonifacius.  Siellä painetaan 1589 koulukirjoja ja 1590 matkakirja latinaksi.

1590:  Kyushulaisen daimion lähetystö palaa Euroopasta Japaniin.  Portugalilaisilla jesuiitoilla on mukanaan painokone ja eurooppalaisia painajia Constantino Dourado (1567-1620) ja João Baptista Pesze (1560-1626).  Painokone on saatu joko Lissabonista tai Roomasta.  Jesuiitat perustavat kirjapainon julkaisujaan varten Kazusaan, siirtävät sen 1592 Amakusaan ja 1598 Nagasakiin.  Julkaisut tunnetaan nimellä Kirishitan-ban eli Kristilliset painatteet.  Japanilaisia työskentelee  painossa ainakin Pedro de Hizen ja Antonio Harada.  Jesuiitat siirtävät 1611 painonsa Macaoon.  Jesuiittojen painamia kirjoja latinalaisin kirjaimin japaniksi tiedetään 34 nimekettä.  Painoilla ei ole juuri lainkaan merkitystä Japanin painamiselle.

1592-98:  Japanilaisen Toyotomi Hideyoshin (1536-98) johdolla koetetaan valloittaa Korea.  Sotilaat tuovat sieltä painokoneita kirjakkeineen.  Hideyoshi lahjoittaa koneet keisarille Go-Yozei, joka painattaa kiinalaisen klassikon Kobun kokyo.  Siitä ei ole löydetty yhtään kappaletta, mutta se ilmeisesti painetaan 1593.  Japanissa valmistetaan lisää kirjakkeita.  Keisari tilaa 1597-1602 lisää puisia kirjakkeita, joilla painetaan keisarillisia painotuotteita - choku-han.  Ne ovat hienoimpia japanilaisia kuvittamattomia kirjoja suurehkon kirjaimen, korkealaatuisimman paperin ja hienoimman tussin vuoksi.  Seitsemästä kirjasta yksi on japanilainen: Nihon shoki jindai no maki, muut kiinalaisia filosofian klassikoita.  Keisari Go-Mino-o painattaa 1621 kolme kirjaa, joista kaksi ei ole säilynyt.

1593:  Filippiineille tulleet katoliset lähetyssaarnaajat painavat kirjan Doctrina Cristiana.  Useimmat kirjat alkuaikana painaa Filippiinien kirjapainon isä Tomas Pinpin.

1596-1610:  Eräät japanilaiset lääkärit harrastavat painamista.  Ose Hoan (1564-1640) painaa 1596-97 kuusi kirjaa, joista viisi lääketieteellistä.  Isokawa Ryoan (1579-1666) painaa 1603 Taiheiki-laitoksen ja osallistuu 1605 Fushimi-ban-laitoksen painamiseen.  Manase Gensaku (1549-1631) painaa 1600-10 lääketieteellisiä kirjoja.

1599:  Japanilainen shogun Tokugawa Ieyasu (1542-1616) perustaa painon koulukeskuksen Ashikaga Gakko johtajan Sanyo (1548-1612) suojeluksessa.  Sanyon johdolla painetaan 1599-1606 kahdeksan kirjaa, jotka tunnetaan nimellä Fushimi-ban, sillä paino sijaitsee Kyotossa Fushimissa.  Joukossa on yksi japanilainen teos, historiallinen kronikka Azuma kagami, 1605.  Joka kirjassa on loppuhuomautus alkuperästä, tarkoituksesta ja painajasta.  Sanyo painaa viisi kirjaa ja Saisho Shoda (1548-1607) kolme.  Ieyasu jättää 1606 painamisen, kunnes vetäytyy eläkkeelle Surugaan, jolloin tilaa suuren määrän pronssikirjakkeita ja määrää virkamiehen Hayashi Razan eli Doshun (1583-1657) laatimaan julkaisuohjelman.  Vain kaksi kirjaa Daizo ichiranshu 1615 ja Gunsho chiyo 1616 ehditään painaa.  Niitä kutsutaan nimellä Suruga-ban.  Jää käyttämättä 89 814 pronssikirjaketta.

1600:  Japanin Nagasakissa on tuntematonta alkuperää oleva painokone, samoin Kyotossa 1610.  Mahdollisesti ne ovat japanilaisten rakentamia jesuiittojen opastuksella.  Kyotossa painetaan 1610 Contemptvs Mvndi.

1600-14:  Japanilaisen oppineen munkin Nichisho eli Enchi (-1614) johdolla painetaan Yoho-jissa sarja tärkeitä teoksia.  Monissa luostareissa painetaan joko irtokirjakkeilla tai laatoilla tai molemmin tavoin.  Yksityisten tilaamat kirjat ovat yksityisiä laitoksia - bokobu-bon.  Uesugi-suvun Naoe Kanetsugu (1560-1619) tilaa Yoho-jista 1607 teoksen Monzen, johon hankitaan omat pronssikirjakkeet.  Kirja on Naoe-ban-laitos.

1602:  Portugalilaiset perustavat kirjapainon Manilaan ja Binondoon Filippiineillä.  Portugalilaiset dominikaanit painoivat Manilassa puulaatoilla kiinaksi uskonnollista kirjallisuutta 1500-luvun lopulla.

1603:  Jesuiitat painavat Pekingissä antiikvalla käännöksiä kiinalaisista teoksista.

1604-42:  Japanissa Koya-vuoren luostarissa painetaan useita teoksia vanhoilla irtokirjakkeilla - kokatsuji-ban.

1605:  Juutalaiset perustavat kirjapainon Damaskokseen.

1608-15:  Japanilainen maalari ja kalligrafi Hon’ami Koetsu (1558-1637) ja painaja Suminokura Soan (1571-1632) painavat Kyoton lähellä Sagassa irtokirjakkeilla.  Saga-painon tuotteet ovat Saga-bon.  He koettavat ensi kertaa tuottaa kokoelman japanilaisia teoksia, joista osa kuvitettuja klassikkoja.  Koetsu muotoilee omat kirjakkeensa käsialallaan ja luo erivärisiä gampi-papereita.  Kirjan ensimmäinen sivu saattaa olla vaalean punainen, toinen valkoinen, kolmas vihreä ja niin edelleen.  Koetsu painaa ensin laatoilta paperille kiilteellä taustakuvion, joita on 36 erilaista bambusta ja kirsikankukista lintuihin, hyönteisiin ja eläimiin.  Niinpä Saga-bonista erotetaan Koetsu-bon.  Kirjat tehdään lahjoiksi ystäville.  Saga-bon-kirjoja on 13, joista huomattavin on ensimmäinen Ise monogatari 1608.  Siitä otetaan 1610 mennessä kahdeksan uutta painosta.

1608-30:  Japanilainen Baijuken tuottaa noin 30 kirjaa irtokirjakkeilla painettuna.  Useimmat ovat kiinalaisten lääketieteellisten tekstien uusia painoksia.

1610:  Syyriassa Libanonin luostarissa painetaan arabialais-syyrialainen psalttari.

1611:  Portugalilaiset jesuiitat siirtävät painonsa Japanista Macaoon.

1616-34:  Japanissa Hiei-vuoren luostarissa painetaan noin 50 kirjaa irtokirjakkeilla.

1620:  Nicolaus Trigault painaa Nankinissa kiinalaisen sanakirjan.

1624:  Japanissa monia teoksia aletaan painaa sekä irtokirjakkeilta että laatoilta.  Koska klassikot on kirjoitettu kauan ennen kuin ne on painettu, esiintyy useita versioita.  Joku niistä valitaan pääversioksi rufu-bon.  Painettuja versioita on sekä kiinaksi että japaniksi.  Kaupallisia kustantamoja alkaa syntyä 1624 tienoilla, ja teokset kirjoitetaan erityisesti julkaisemista varten.

1627:  Konstantinopolissa toimii paino, joka tuottaa kreikankielisiä kirjoja.  Nikodemos Metaxas on painon perustaja.  Hän opiskeli painamista 1622-26 Lontoossa, toi kirjansa, painokoneen, kirjakkeita ja kaksi apulaista Konstantinopoliin.  Yhden kirjan Maximos Margounios, Sermons painamisen jälkeen turkkilaiset takavarikoivat 1628 hänen kirjansa, painokoneensa ja -tarvikkeensa.

1630-luvun loppu:  Japanissa irtokirjakkeilla painaminen saapuu Edoon.  Siellä munkki Tenkai (1536-1643) aloittaa 1637 teoksen Daizo-kyo kokonaislaitoksen painamisen puukirjakkeilla Kan’ei-temppelissä.  Teos valmistuu 1648.

1640:  Isfahan Persiassa.

1644:  Shanghai Kiinassa.

1644-1911:  Kiinassa Ching dynastian aikana graafinen teollisuus on sekä melko erikoistunutta että sangen hajanaista.  Oppineiden teoksia painetaan rannikkokaupungeissa Yangtzen suistossa, Nankingissa, Souchowissa ja Hangchowissa.  Suuren yleisön suosimia teoksia painetaan lähinnä Etelä-Kiinassa.

1646:  Juutalaiset perustavat kirjapainon Izmiriin (Smyrna) Turkkiin.

1668:  Abraham van de Eede painaa Bataviassa malesiankielisen katkismuksen.  On säilynyt pala tuntemattoman painajan painotuotteesta Naerder artyculen ende poincten... - Amiraalin Cornelius Speelman ja Macassarin sulttaanin välinen rauhansopimus.

1668:  Djakartaan perustetaan Indonesian ensimmäinen kirjapaino.

1674:  Bombay Intiassa.

1701:  Michael Istfanovitsh painaa aasialaisella Venäjällä Tiflisissä eli Gruusian Tbilisissä.

1706:  Patriarkka Athanasius perustaa kirjapainon Aleppoon.

1707:  Hollannin Itä-Intian komppanian painaja AL Lodetus painaa Jaavalla Bataviassa malaijin sanakirjan, joka yhdistää De Houtmanin sanakirjan 1604 sekä Wiltensin ja Danckaertsin sanakirjan 1623.

1712:  Tanskalaiset lähetystyöntekijät perustavat kirjapainon Tranquebariin Madrasin Tanjoren alueelle.

1718:  Armenialainen kirjapaino toimii Konstantinopolissa ja painaa kreikankielisiä kirjoja ja vihkosia.

1726:  Turkissa  sulttaani Ahmed III (1637-1736) antaa luvan perustaa valtion kustannuksella kirjapaino Konstantinopoliin, vaikka mufti vastustaa, sillä kirjoittaminen on uskon perusta.  Paino perustetaan sillä varauksella, että siellä ei paineta uskonnollisia painotuotteita, joiden valmistaminen kirjapainollisin menetelmin katsotaan uskonnon vastaiseksi.  Turkissa kirjojen painaminen oli pitkän aikaa kuoleman rangaistuksen uhalla kielletty.  Tästä huolimatta maassa asuvat juutalaiset ja kristityt armenialaiset salassa harjoittivat tätä ammattia.  Unkarilainen islaminkäännynnäinen uudelta nimeltään Ibrahim Müteferrika (1674-1745) on teknillinen johtaja.  Said Effendi lähettää kuusi turkkilaista Leideniin hakemaan arabialaisia ja turkkilaisia kirjakkeita, sillä niitä ei ole valettu riittävästi.  Wienin Turkin lähettiläs Zaid Aga, joka on ollut lähettiläänä Ranskassa, lähettää kirjakkeenvalajia, latojia ja painajia Konstantinopoliin, jossa jo on kahdeksan mestaripainajaa, useimmat kreikkalaisia, ja 36 oppilasta.  Ranskasta saadaan kaksi painokonetta.  Ibrahim painaa 1729 muun muassa Mohammed ben Mustafan turkiksi kääntämän Abu Nasr ben Hammad al-Gauharin arabialaisen sanakirjan kahdessa osassa.  Pian painetaan muita kirjoja muun muassa Hagi Khalifahin maantieteellinen tutkielma.  Ensimmäinen latinalaisilla kirjaimilla ladottu kirja painetaan 1730.  Se on ranskalainen turkinkielioppi Grammaire Turque ou methode courte et facile pour apprendre la langue turque.  Viimeinen Ibrahimin aikainen kirja on persialais-turkkilainen sanakirja 1742.  Kaikkiaan painetaan 17 kirjaa 23 osassa.  Ibrahimin oppilas Khadi Ibrahim jatkaa, mutta paino lakkaa 1747.

1727:  Ahmed III antaa luvan perustaa kirjapainoja Turkkiin.

1732:  Abdallah Ben Zacher perustaa Syyriaan kirjapainon.  Hän kaivertaa matriiseja, valaa kirjakkeita, latoo ja painaa itse.

1737:  Kuvernööri von Imhof perustaa kirjapainon Colomboon Sri Lankassa (Ceylon).

1751:  Intiassa perustetaan Madrasiin Tranquebar Printing and Publishing House.

1751:  Beiruth Libanonissa.

1761:  Intiassa Veperyn SPCK-paino perustetaan.

1764:  Patriarkka Samuel I Chantzeris perustaa painon Konstantinopoliin.  Panayotis Kyriadis on ensimmäinen painaja.  Painaminen lopetetaan 1780 työn kalleuden vuoksi.

1768:  Burgundilainen Pierre Saunois perustaa painon Port-Louisiin (Ile de France, nyt Mauritius).

1772:  Madras Intiassa.

1773:  Kiinassa Wuing-tsiniin perustetaan palatsikirjapaino, jossa painetaan irtokirjakkein.

1778:  Charles Wilkins painaa Intiassa Hooglyssa ensimmäisen englantilaisen painotyön Nathaniel Brassey Halhed, A Grammar of the Bengal Language.  Wilkins kaivertaa ja valaa sanskriitin ja bengalin kirjakkeet.

1778:  Kalkutta Intiassa.

1780:  Charles Wilkins painaa Bengalin Maldassa Francis Gladwin, Compendious Vocabulary English and Persian.

1780:  Rustom Caresajee painaa Buzarissa Bombayssa kalenterin.

1780:  JA Hickey painaa Kalkutassa lehteä Hickey's Bengal Gazette or Calcutta General Advertiser.

1784:  Sulttaani Abdul Hamid määrää, että Konstantinopolin paino elvytetään pitkän tauon jälkeen.  Turkkilaisten virkamiesten ja oppineiden yhdistys saa painamisen erioikeuden.

1785:  Jeddossa painetaan eurooppalaiseen tapaan.

1793:  Sulttaani Selim III perustaa painon Scutariin Anatoliaan.  Se lakkaa, kun hallitsija murhataan 1808.

1793:  Patriarkka Neophytos VII perustaa painon Konstantinopoliin pääpainajana armenialainen Ioannis Pogos.  Painon johtajana 1798-1807 on tohtori Vasilios.

1793:  Bombay Intiassa.

1795:  Intiassa englantilainen baptisti William Carey (1761-1834) perustaa lähetyskirjapainon Seramporeen.  Hän perusti painon ensin Madnabatiin.  Indigonviljelijä Udny lahjoitti painokoneen, joka siirrettiin myöhemmin Seramporeen.

Australia 1501-1795

1787-88:  Ensimmäinen Australiaan purjehtiva laivasto vie täydellisen kirjapainon.  Sitä käytetään englantilaisten hallinnon tarpeisiin.  Kirjoitettuja lentolehtisiä siirtyy kädestä käteen.

1788:  Laiva tuo ensimmäisen erän vankeja Australian New South Walesiin, ja rahtiluettelossa on painokone.  Australian ensimmäisen painon perustaa kuvernööri Arthur Phillip (1738-1814) Sydneyhin.

1795:  Vanki George Hughes ryhtyy painamaan Sydneyssä Phillipin painokoneella.  Hughesin työtä jatkaa vanki George Howe alias Happy, joka saapuu 1800.