Kirjoittaminen sujuu helpommin, jos on jotain
sanottavaa. Schalom (Sholem ) Asch
(1880-1957)
Epistula non erubescit - kirje ei punastele.
Latinan lector tarkoittaa lukijaa ja auctor
kertojaa.
Piirtokirjoitus, aina
nuolenpääkirjoitusta. Joseph Prudhomme,
Henri Monnierin (1805-77) romaanien ja näytelmien henkilöhahmo, jonka suuhun
hän sijoitti absurditeetteja.
Tekstillä on merkitys vain lukijan
kautta. Lukeminen on kapinoivaa ja
kuljeskelevaa. Lukea - read tarkoittaa
myös käsittää merkitys, tulkita, selittää ja lukeminen - reading tulkinta,
epävakainen, vallaton. Kynä on
älykkyyden ja oppineisuuden symboli, kuten sivellin kiinalaisessa
kalligrafiassa. Kynä on myös
maskuliininen symboli. Sitä on
kastettava pulloon, josta se saa voimansa.
Kirjoituksen ja kirjoituskulttuurin historia
alkaa Kaakkois-Euroopassa ennen 5000 eaa.
Alussa ex occidente lux - lännestä valaisee. Kirjoitus periytyy Kreetaan ja Kyprokseen. Vielä
300-luvulla eaa Kyproksessa käytetään tavukirjoitusta, joka väistyy kreikan
aakkosten tieltä. Kauan ennen
foinikialaista aakkoskirjoitusta syntyy Etu-Aasiassa sumerilaisten
kirjoitusperinne 3000-luvun lopussa eaa.
Nyt ex oriente lux - idästä tulee valo, kun vanha eurooppalainen sivilisaatio
on murroksessa. Euroopan, Etu-Aasian ja
Afrikan (Egyptin) kirjoituskulttuurit saavat vallankumouksellisen ratkaisun -
aakkoset. Maailmassa syntyy satoja
aakkosmuunnelmia. Verrattuna Kiinan,
Korean ja Japanin kehitykseen ovat aakkoset edistäneet eurooppalais-kristittyä
ja arabialais-islamilaista kulttuuria nopeasti.
Tosin aakkoset eivät ole ainoa kulttuurin kantaja. Kiina ei siirry kapitalismiin Euroopan
valtioiden tapaan, koska institutionaalisesti ja mentaalisesti vanhassa
Kiinassa ei arvosteta käsityöläisiä ja kauppiaita; porvaristoa ei synny. Korkean kulttuuritason tasapainon ansa
Kiinassa johtuu siitä, että puute raaka-aineista ja runsas halpa työvoima eivät
vaadi työtähelpottavia keksintöjä eikä tekniikan parantamista eli tuotantovoimien
ja tuottavuuden kehittämistä. Euroopassa
on molemmissa suhteissa päinvastainen tilanne.
Kuitenkin Kiinan kulttuuri jatkuu yli 5000 vuotta yhtenäisenä. Intia on olemassa, mutta sen kulttuurissa on
katkos. Etu-Aasian, Egyptin ja Amerikan
vanhat kulttuurit ovat hävinneet.
Historian ironiaa on, että monet väitteet, joilla puolustetaan ja
suojataan kirjoitettua ja painettua kulttuuria automaattista
tietojenkäsittelyjärjestelmää vastaan, ovat samoja kuin Platon esittää antiikin
aikana suullisen perimätiedon suojaksi kirjoitettua kirjallisuutta
vastaan. Käymme vielä teatterissa, eikä
puhutun sanan lumo häviä. Platonin
varoitukset ovat vääriä. Kirjoitus ja
tietokone täydentävät toisiaan.
8000 eaa:
Piikiveen kaiverretaan viivoja, joilla lienee joku merkitys kuten kuun
vaiheet. Ensimmäinen kirjoitus
kaiverretaan sarvikivellä.
6600:
Kiinassa Henanissa kaiverretaan kilpikonnan kilven palasiin 16
kirjoitukselta vaikuttavaa merkkiä.
6000-3000:
Varhaisimmat kiinalaiset symbolit sanotaan olevan Xianissa esiin
kaivetuissa ruukuissa.
5300-3500:
Kirjoitus alkaa Vinca-kulttuurissa Kaakkois-Euroopassa Tonavan
alueella. Homo scribens - kirjoittava
ihminen syntyy. Rajoittuneet
alkeismuodot jäävät kehittymättä kirjoituskulttuuriksi.
5000:
Kivinen taltta tai meisseli on käytössä.
4300:
Sumerilaisissa savitauluissa on oluen reseptejä. Sumerilainen kirjoitus alkaa erkaantua
kuvakirjoituksesta.
4241:
Erään egyptiläisen kalenterin mukaan ensimmäinen tarkasti merkitty vuosi
on 4241 eaa.
4000:
Ugaritin kauppiaansinettiä käytetään myös liikemerkkinä tavaroihin
kiinnitettynä.
4000:
Egyptiläisen kivitaulun hieroglyfikirjoitus ennustaa: "Maailma on
nyt kehittymässä huippuunsa. Se on
merkki siitä, että maa pian hukkuu.
Lapset eivät enää tottele vanhempiaan.
Kaikki ihmiset haluavat kirjoittaa kirjoja. Se viittaa aivan selvästi
maailmanloppuun."
3500:
Indus-kulttuurin kirjoitusmerkkejä on Pakistanista löytyneissä
ruukunpalasissa. Niissä on kasvimaisia
ja kolmikärkisiä merkkejä. Löytö on
Harappan siirtokunnan alueella. Merkkien
arvellaan viittaavan joko jumaliin tai ruukkujen sisältöön. Merkit voivat olla kirjoitusta edeltäviä
yksinkertaisia symboleja, joita on noin 300 merkkiä.
3500:
Sumerissa kirjoitetaan piktografisesti, josta syntyy
nuolenpääkirjoitus. Sen ottavat monet
kansat käyttöön helposti sovellettavana.
3400-3100:
Sumerilaisia savimerkkejä on löydetty Irakin ja Iranin alueelta suuria
määriä. Noin 1600 symbolia on
tunnistettu. Useimmat liittyvät
maanviljelyyn ja kauppaan. Sumerilaiset
papit piirtävät ruokokynällä saveen kuva- ja sanamerkkejä, joista kehittyy
tavukirjoituksena nuolenpää- eli kiilakirjoitus. Merkkejä on noin 800. Merkit painetaan kosteaan saveen ruo’osta
tehdyllä kolmionmuotoisella puikolla eli stiluksella, jolloin ne saavat
kiilamaisen muotonsa. Myös valaanluuta
tai -hetulaa käytetään. Savitaulun koko
vaihtelee suuren postimerkin kokoisesta puhelinluettelon kokoon. Savitaulu useimmiten poltetaan, jotta se
säilyy paremmin. Luvuilla 1, 10, 60,
600, 3600 ja 36000 on oma merkkinsä.
Kuvakirjoitusmerkkejä on noin 2000.
Papit pitävät kirjaa temppeleihin saapuneista veroista. Vanhimmista merkeistä nähdään sen ajan
työkalut ja talousesineet. Kuvamerkkejä
yhdistämällä saadaan ideogrammeja.
Sumerit kirjoittavat kauppaluettelonsa savitauluihin ja vahvistavat
sopimuksen painamalla lieriösinetillä kuvion savitauluun. Englantilainen HC Rawlinson ja saksalainen GF
Grotenfend tulkitsevat 1850 tienoilla nuolenpääkirjoitusta. Sumeria pidetään maailman vanhimpana kirjakielenä. Sumeri sammuu puhekielenä syrjäytyen
seemiläisen akkadin tieltä, mutta säilyy latinan tapaisena sivistyskielenä 1000
eaa tienoille. Nuolenpääkirjoitus jää
monille Lähi-Idän kielille perinnöksi.
3300-3200:
Etelä-Egyptissä kirjoitetaan piktografeista kehittyineillä
hieroglyfeillä alkeellisia sanoja ja tavuja sisältäviä savitauluja. Kreikan hieros - pyhä ja glyfein - kaivertaa
muodostavat sanan hieroglyfica - pyhä kaiverrus (Herodotos). Osa teksteistä saattaa olla sata vuotta
vanhempia. Kirjoitusväline on kasvitikku
tai -puikko, jonka kirjoituspään kuidut turpoavat vedessä. Egyptiläinen teksti on luettavampaa ja
kehittyneempää kuin sumerilainen.
Sumerilaisten arvellaan kopioineen kauppakumppaniensa kirjoitusta tai
päinvastoin. Egypti on maailman
vanhimpia kirjakieliä.
3300-2700:
Iranissa Elamissa opitaan protoelamilainen kirjoitustaito
sumerilaisilta. Intiassa kehitetään
kirjoitusjärjestelmiä Mesopotamiassa ja Iranissa käytetyistä kirjaimistoista.
3150:
Egyptiläisten vanhimpia tunnettuja kirjoitusnäytteitä on kuningas
Narmerin paletti, jossa on kirjoitus: Horus tuo faraolle 6000 vankia. Paletissa on kala - egyptiksi nar ja taltta -
egyptiksi mer, joiden foneettinen tulkinta on faraon nimi Narmer. Tunnettu historiankirjoitus alkaa.
3000:
Kuparinen meisseli tai taltta on käytössä.
3000:
Hieroglyfit kehittyvät Egyptissä.
Niitä alkaa esiintyä votiivipaleteissa.
Mahdollisesti hieroglyfien idea on peräisin sumerilaisilta, vaikka
hieroglyfit kehittyvät sumerilaisten kirjoituksesta riippumatta. Sumerilaista vaikutusta ilmenee egyptiläisten
sylinterisinettien käytössä. Kirjoitus
koostuu 300-800 kuvasta, joilla on erilaiset sana- ja äännearvot. Fonografinen kirjoitusjärjestelmä
täydellistyy 2750 mennessä käsittäen 24 konsonanttia. Animistisen uskon mukaan jokaisessa kuvassa
piilee elämä, minkä vuoksi kreikkalaiset antoivat kuvalle nimen hieroglyfi eli
pyhä merkki, hierós - pyhä, glyphein - kaivertaa ja glyphe - merkki. Papyrukselle kirjoitetaan ohuella kärjestään
halkaistulla ruokokynällä tai siveltimellä.
Mustan musteen lisäksi käytetään punaista mustetta uuden kappaleen
alussa ja yhteenlaskuissa summaa osoittamassa.
Desimaalijärjestelmässä luvuilla 1, 10, 100, 1000, 10000 ja 100000 on
oma merkkinsä. Luvut kirjoitetaan ensin
korkein yksikkö niin monta kertaa kuin sitä on ja sitten pienempi yksikkö
jne. Nollaa varten jätetään tyhjä tila
lukujen väliin. Hieroglyfeistä
kehitetään jokapäiväiseen käyttöön hieraattinen kirjoitus, joka on eräänlaista
kursiivikirjoitusta. Muinaisessa egyptiläisessä
kalenterissa ensimmäinen merkintä on vuosi 4236 eaa.
3000:
Kreetalla kaiverretaan savifiguureihin lineaari A-kirjoitusta. Tämä muistuttaa Vinca-kulttuuria. Kreetalaiset käyttävät myös hieroglyfikirjoitusta.
2000-luku:
Hieroglyfit alkavat saada myös aakkosmerkityksen.
2900:
Elamilaiset alkavat kirjoittaa.
He lainaavat sumerilaisilta periaatteet, mutta kehittävät omat
kuvasanamerkkinsä. Lukusanat merkitään
kummassakin samalla tavalla. Elamin
kuningaskunta on nykyisen Iranin lounaisalueella. Pääkaupunki on Susa. Kirjoituksen muoto on täysin kehittynyt. Alkaa siirtyminen tavumerkkeihin, jolloin
merkkejä on noin 600.
2800-1600:
Intian (nykyisen Pakistanin alueella) Indus-kulttuuri (erityisesti
Mohenjo-Daro ja Harappa) kehittää paljon kuva-aineksia hyödyntävän
kirjoitusjärjestelmän, jossa on noin 450 merkkiä. Näitä on piirtokirjoitusteksteissä ja
sineteissä, joita on löydetty pari tuhatta sekä muotilla tehdyissä amuleteissa
ja saviruukkujen sirpaleissa koristekuvioina ja niiden valmistajien tai
omistajien puumerkkeinä. Näytteitä on
löydetty noin 5000. Sinettileimasimet
valmistetaan saippuakivestä, joskus akaatista tai lapisazulista. Indus-kirjoituksessa lienee yhdistetty sana-
ja tavukirjoitus. Kirjoituksen idea
lienee saatu Iranin proto-elamilaisesta kulttuurista 3100-2700. Mittojen ja painojen järjestelmä on
yhtenäinen Induksen alueella: 1, 2, 4, 8, 16, 32, 64, 160, 320, 640, 1600, 3200
ja 8000 yksikköä. Kirjoittajalla on oma
kaiverrettu henkilökohtainen sinettinsä.
Sineteillä lienee merkitty puuvillapaaleja ja viljasäkkejä. Sinettejä löytyy muun muassa Irakista. Runsaat 20 merkkiä on pystytty
tulkitsemaan. Kieli lienee dravidalainen. Tutkimusta johtaa suomalainen professori Asko
Parpola (1941-). Arjalaiset, kuten he
itse nimittävät itseään arja, arya - ylhäinen, jalo, keskeyttävät intialaisen
kirjoituskulttuurin.
2700:
Faraon Netjerka eli Neferkara haudassa on hänen sotapäällikkönsä Herkouf
kertomus tutkimusmatkasta, jonka hän teki länteen suureen metsään. Siellä hän kohtasi puiden ihmisiä, jotka
tanssivat ja laulavat jumalalleen. He
ovat pygmejä.
2700:
Babylonialaiset kirjoittavat kieltään akkadi nuolenpää- eli
kiilakirjoituksella saveen ja kiveen.
Sanamerkeistä alkaa tulla tavumerkkejä.
2600-luku:
Egyptiläinen arkkitehti, insinööri ja lääkäri Imhotep kirjoittanee
Lääketieteen kirjat ja Opetukset.
Imhotep - Se joka tulee rauhassa on Zoserin (Djoser) neuvonantaja. Imhotepin kirjoittamana pidetään pyramidin
rakentamista käsittelevää papyruskäärökäsikirjoitusta, josta myöhemmät arkkitehdit
ottavat oppia.
2698:
Kiinalainen Tshang Chiehi (Tien Chen tai Tshen) kehittää kiinalaisen
kirjoitusmerkkijärjestelmän ja tussin.
Tussi on erittäin hienojakoista nokea, joka sekoitetaan erilaisiin
sideaineisiin, parfymoidaan ja leikataan kappaleiksi.
2650-2500:
Egyptiläisiä kirjureita kuvataan Karinesutin haudassa Gizassa
(Giseh). Vasemmalla kädellä pidetään
kiinni kirjoitusalustasta, joka lepää maassa tai lattialla istuvan kirjurin
oikealla pystyssä olevalla polvella.
Vasemmassa kädessä on musteastiat.
Vasemman korvan takana on kaksi vararuokokynää. Viimeisen kirjurin edessä on
papyruskäärönippu.
2620:
Kuningas Sneferun ajoilta on vanhin puiden kuljetusta käsittelevä
teksti. Se kertoo 40 laivasta, jotka
kuljettavat puuta Libanonista Egyptiin.
2600:
Egyptissä palkataan kirjureita.
He kirjoittavat ruokokynällä ja noki-liimamusteella.
2600-2500:
Mesopotamiassa Farassa ja Abu Salabikhissä kirjoitetaan vanhalla
sumerinkielellä tekstejä. Shuruppakin
kaudelta merkit alkavat kiertyä 90 astetta vasempaan käsinkirjoitettaessa. Pystysuora kirjoitus oikealta vasemmalle
muuttuu vakasuoraksi kirjoitukseksi vasemmalta oikealle. Kirjurit alkavat varustaa savitaulut allekirjoituksellaan.
2600:
Vanhat sumerilaiset kuvamerkit ja lukumerkit korvautuvat tyylitetyllä
nuolenpääkirjoituksella. Oma merkkinsä
on luvuilla 1, 10, 60, 600, 3600, 36000 ja 216000. Nuolenpääkirjoitus muuntuu 1800 mennessä
hieman pelkistyneemmäksi. Foneettisten
merkkien ansiosta merkkien lukumäärä vähenee kahdeksaan sataan. Sumerilainen kirjuri on dub-sar -
savitaulukirjoittaja. Assyrialaiset ja
babylonialaiset omaksuvat noin 2500 alkaen nuolenpääkirjoituksen. Babylonialaisilla on lukuun 60 perustuva paikkajärjestelmä.
2600:
Mesopotamian eteläisissä kaupungeissa Marti ja Kish kirjoitetaan
sumerilaisia kaiverruksia.
2600:
Kheopsin pojan ohjeet kirjoitetaan Egyptissä.
2500:
Egyptissä Sakkarassa muovaillaan kirjuripatsas. Vasemmassa kädessä on papyrusrulla, ja oikea
käsi on valmiina kirjoittamaan.
2500:
Egyptissä hieroglyfit alkavat muuttua kursiiviseksi hieraattiseksi eli
papilliseksi kirjoitukseksi.
2500:
Heettiläiset kehittävät oman hieroglyfikirjoituksensa. Esikuvana lienevät Egyptin hieroglyfit.
2500:
Väitetään, että tieto sumerilaisesta kirjoituskeksinnöstä saapuu Kiinaan
Silkkitietä pitkin. Käsitykset
kiinalaisen kirjoitusjärjestelmän synnystä ja sen ajankohdasta vaihtelevat
suuresti.
2400:
Egyptissä kuolleidenkirjaa kaiverretaan Sakkaran pyramidien kammioihin
ja käytäviin.
2400-2200:
Vanhimmat kirjeet lienevät nuolenpääkirjoituksella laaditut pienet
savitaulut.
2350:
Egyptissä Unas rakennuttaa pyramidin, jonka sisus koristellaan
Pyramiditeksteillä ja Ptah-Hotepin viisaudella, joka käsittää hänen neuvonsa
pojalleen. Ne ovat tärkeimpiä säilyneitä
tekstejä.
2350:
Egyptiläinen pappi Kagemmi kirjoittaa opetukset.
2334:
Sargon - Oikea kuningas syntyy.
Hänen kerrotaan olevan ylipapittaren lapsi, joka laskettiin asfaltilla
tiivistettyyn koriin Eufratin vietäväksi.
Samantapaista tarinaa kerrotaan raamatun Mooseksesta.
2278:
Keisarin Yü kaiverrus kertoo kiinalaisen kirjoituksen kehittämisestä.
2200:
Elamissa piktografinen kirjoitus kehittyy viivakirjoitukseksi, jossa on
noin 80 viivoista ja ympyröistä koottua merkkiä.
2200:
Egyptissä tuomarin Inti hautamaalauksessa Abu Sirissa lähellä Gizaa on
rakkauden hieroglyfejä, jotka lienevät laulu naisen ylistämiseksi tai hymni
jumalattarelle.
2200:
Egyptissä kirjoitetaan vanhin tunnettu päivätty papyrus. Hieroglyfeistä on kehittynyt
yksinkertaistettu kursiivimuoto papiston hieraattinen kirjoitus. Sillä kirjoitetaan hallinnossa,
talouselämässä ja yksityisessä kirjeenvaihdossa tarvittavat tekstit. Kuvamerkkejä aletaan sitoa toisiinsa ligatuureiksi,
jolloin kirjoitus tulee vaikeaselkoiseksi ja jää papiston käyttöön. Hieraattista kirjoitusta käytetään parin
tuhannen vuoden ajan. Egyptiläiset
käyttävät ruokosivellintä ja mustaa mustetta kirjoittaessaan papyrukselle. Musteessa on nokea ja kumi- tai
liimaliuosta. Viimeinen löytynyt
hieraattinen teksti on 200-luvulla jaa muumion ympärille kiedotussa
kangasnauhassa.
2166-444:
Vanhaa testamenttia kirjoitellaan.
2150-luku:
Vanhimmat tunnetut tähtitieteelliset tekstit ovat Egyptissä 9. dynastian
aikaisten puuarkkujen kansissa.
Diagonaalisten kalenterien tähtiluettelot helpottavat vainajien
ajanmääritystä varsinkin öiseen aikaan.
2112-95:
Urin kuninkaan Ur-Nammu lakikokoelma kirjoitetaan tauluun.
2100-2000:
Uudella sumerin kielellä kirjoitetaan hallinto- ja oikeusasiakirjoja.
2100:
Babylonialaisessa savitaulussa on kiilakirjoituksella oluen
resepti. Taulun toisella puolella on
sinettisylinterillä tehty sinetti.
2046-38:
Sumerikuningas Sulgi hallitsee.
Hän mainitsee piirtokirjoituksessaan nauttineensa Gilgameshin isän
Lugulbandan ja lehmäjumalatar Ninsunan suojelua. Kirjoitus kertoo myös, että Sulgi piti
Gilgameshia veljenään ja toverinaan.
2000:
Egyptin hieroglyfejä on noin 700 merkkiä.
2000:
Bybloksesta löytyneessä taulussa lukee: "Olen valanut
pronssitaulun, olen kaivertanut tämän taulun rautapuikolla".
2000:
Kreetassa esiintyy kuvakirjoitusta, mutta pian savitauluihin
kirjoitetaan minolaista lineaari A-tekstiä, jossa on 85 merkkiä. Sitä ei ole vielä tulkittu. Ei tiedetä, mitä kieltä sillä on
kirjoitettu. Kivisineteissä kuvataan
uskonnollisia aiheita. Sineteissä on
myös hieroglyfikirjoitusta, joka on vanhakreetalaista kirjoituskulttuuria. Myös tauluissa ja astioissa on ideogrammeja
ja numeroita vastaavia merkkejä.
Lineaari A on käytössä 1500 eaa asti.
2000-luvun alku: Foinikialaiset kirjoittavat hieroglyfien tapaisilla
merkeillä.
2000-luvun alku: Nubialaiset kehittävät kirjoituksen
pääkaupungissa Meroe.
2000:
Intiassa Dilmun-kulttuuri kehittää omat sinettinsä, joka enteilee
Indus-kulttuurin romahdusta 1900.
1991-1962:
Sinuhen tarina kertoo erään Amenemhetin hovin jäsenen elämästä. Se on elämäkerta, joka on täynnä matkoja sekä
elämän nousuja ja laskuja.
1991-1786:
Egyptiläiset rakentavat Siinaille temppelin Serabit el-Khadem. Steeloihin kaiverretaan hieroglyfejä.
1900:
Egyptiläiset kaivertavat kalkkikiveen kaksi tekstiä vanhalla
karavaanireitillä Wadi el-Holissa, joka on nyt autiomaata. Egyptologien mielestä merkit osoittavat, että
äänteitä käyttävä aakkoskirjoitus juontuu egyptiläisten hieroglyfeistä eikä
seemiläisestä kuvakirjoituksesta.
Vanhimmat tunnetut Palestiinan kanaanilaisten seemiläiset aakkoset ovat
pari-kolmesataa vuotta nuoremmat.
Egyptiläisten esiaakkosten joukossa on härän merkki, josta kehittyy A,
ja murtoviiva on veden tunnus, josta kehittyy M. Pystysuora kirjoitus korvautuu vaakasuoralla
oikealta vasemmalle kirjoituksella.
1850:
Kreetassa Phaistoksen kiekko painetaan merkkileimasimilla 1850-1700
välisenä aikana. Kiekossa on lineaari
A-teksti spiraalin muodossa. Lineaari
A-kirjoitusta ei vielä ole pystytty tulkitsemaan, koska kieli on tuntematon,
vaikka merkit ovat suunnilleen samat kuin lineaari-B-kirjoituksessa. Tulisi löytää kaksikielinen teksti
vanhakreetalaista ja tunnettua antiikin kieltä, jotta tulkinta onnistuisi. Kiekossa on 241 merkkiä. Eri merkkejä on 45 kappaletta, joten kyseessä
lienee tavukirjoitus.
Kirjainmerkkileimasimia käytetään vielä 1600-luvulla eaa.
1842:
Egyptiläisessä tekstissä on ensimmäinen tunnettu maininta Jerusalemista.
1800:
Tuntematon muinaisseemiläinen kansa kirjoittaa Siinain vuoristossa
kalliokirjoituksia. Heillä on
Serabit-aakkoset, jotka käsittävät 22 kirjainta vain konsonantteja. Ne on selvästi kehitetty egyptiläisistä
hieroglyfeistä. Foinikialaiset alkavat
käyttää aakkosia, joiden esikuva on Serabit-aakkoset. He kehittävät kirjainten muotoja
täsmällisemmiksi.
1800-luku:
Kiinalainen sanakirjoitus - hanzi kehittyy itsenäisesti Shang-dynastian
aikana 1766-1066, vaikka muualta maailmassa on tavattu piktogrammeja. On koetettu todistaa vanhemmassa keramiikassa
näkyviä merkkejä kirjoitukseksi, mutta teoria ei ole saanut yleistä kannatusta.
1800-1100-luvut: Heetinkielisiä savitaulutekstejä
kirjoitetaan.
1700-luku:
Hammurabin (1793-50) lakeja kaiverretaan kiviin ja siirretään niiltä
savisylinterille. Eräs steela on Susasta
löydetty 2,25 metriä korkea musta basalttikivi eli dioriittipylväs, johon on
kaiverrettu 282 lakia nuolenpääkirjoituksella.
1700-luku:
Kreikkalaiset lainaavat lineaari-B-kirjoituksen omaan kieleensä, mutta
unohtavat sen 1100 eaa.
1700-luku:
Nuolenpääkirjoituksella kirjoitetaan kirjeitä.
1700:
Palestiinassa seemiläisiä kieliä puhuvat kanaanilaiset käyttävät
konsonanttiaakkoskirjoitusta.
1600-luku:
Jordanin länsirannalla käytetään aakkoskirjoitusta Nablusissa, Gezerissä
ja Lakisissa.
1600:
Egyptiläiset tekstit sisältävät sata lääkereseptiä, joissa tarvitaan
olutta.
1500-luku:
Seemiläistä ugaritin kieltä kirjoitetaan nuolenpääkirjoituksella. Sillä ei voi kirjoittaa vokaaleita o, y, ä ja
ö eikä kahta konsonanttia sanan alussa tai lopussa tai yli kahta konsonanttia
sanan keskellä. Osa savitauluista on
kirjoitettu paikallisella kielellä, osa akkadiksi. Ugaritin aapisessa nuolenpäitä käytetään
yksinkertaisena aakkoskirjoituksena, jossa on 30 kirjainta.
1500-luku:
Kyproksessa on kreetalainen kirjoitusjärjestelmä todennäköisesti
tunnettu. Kehittyy kypro-minolainen ja
kyproslainen tavukirjoitus, jossa on noin 50 merkkiä. Tavumerkit säilyvät käytössä 300-luvulle eaa.
1500-luku:
Siinain piirtokirjoitukset ovat aakkoskirjoitusta.
1550:
Egyptissä kirjoitetaan lääketieteellinen papyrus Ebers. Papyrus Rhind on matemaattinen ja papyrus
Westcar kaunokirjallinen.
1525:
Egyptiläisen kuningattaren Ahhotep (1550-25) muumioarkun kullatussa
kannessa on pituussuuntaista kirjoitusta.
Arkku muumioineen löydetään 1859.
1525-1492:
Egyptin valtio perustaa Theban, nykyisen Luxorin, lähelle Niilin
länsirannalle kylän kuninkaallisten hautojen rakentajille. Kylä tunnetaan arabialaisella nimellä Deir
el-Medina - kaupunkiluostari. Tähän
aikaan noin yksi prosentti egyptiläisistä osaa kirjoittaa ja lukea, mutta
kylässä taidot hallitaan yleisesti, sillä käsityöläiset koristavat haudat
tekstein ja kuvin. Poikkeuksellista on,
että monet naiset osaavat lukea ja kirjoittaa.
Tytöt saattavat päästä temppelikouluun.
Deir el-Medina pysyy asuttuna yli neljäsataa vuotta. Thebassa kirjoitetaan Kuolleiden kirjaa
papyrukselle 1100-luvulle eaa.
1504-1450:
Farao Tuthmosis III hallitsee ja käy sotia. Hänen sotakirjurinsa ja armeijan komentajansa
Thanuny tallentaa taistelukuvaukset Karnakin temppelin sisäseiniin ja Thanunyn
haudan piirtokirjoituksiin.
1500:
Calamus eli ruokokynä keksitään.
Teroitettu ruokoputki otetaan käyttöön kirjoitussiveltimen
rinnalla. Ruokokynällä on helppo kirjoittaa
hieraattista kursiivia.
1500:
Kiinan muinaisella uhripaikalla Shandongin maakunnassa kaiverretaan
lampaanluihin kirjainmerkkejä.
Kiinalaiset ovat tunnistaneet lukua kuusi tarkoittavan merkin ja
ennustamissymbolin. Kuutta muuta merkkiä
ei ole tunnistettu.
1500-700:
Heettiläiset käyttävät hieroglyfikirjoitusta. Heettiläiset valmistavat sinettejä, joissa on
hieroglyfikirjoitusta. Kuuluisa on
kuningas Tarkumuwan hopeasinetti, jossa on hieroglyfien ohella
nuolenpääkirjoitusta.
1500:
Egyptiläisen Hathorin temppelin lähellä on tuntematon kirjoitus, jossa
on 35 piktografista tai geometristä merkkiä.
1500:
Kreetalla käytetään desimaalijärjestelmää.
1450-1200:
Kreetan lineaari B -kirjoitusjärjestelmä kukoistaa. Se on varhaisen kreikan tavukirjoitusta,
jossa on 85-90 merkkiä, mutta siinä on myös useita satoja ideogrammeja. Knossoksen palatsiarkistossa on lineaari B
-merkeillä kirjoitettuja savitauluja.
Niitä on löytynyt myös Kreikasta Nestorin palatsista ja muualta sekä
Thebasta lineaari B -merkkejä maljakoista.
Lukumerkit tulevat lineaari Asta: ykköset merkitään pystyviivoin,
kymmenet poikkiviivoin, sadat ympyröin, tuhannet väkäsin varustetuin ympyröin
ja niin edelleen.
1400-luku:
Megiddon taistelu on ensimmäinen, josta on kirjallista aineistoa. Kaikki selonteot ovat egyptiläisiä.
1400:
Mykeneläiset kirjaavat hovin tapahtumia lineaari B -kirjoituksella,
jonka englantilainen Michael Ventris tulkitsee 1952.
1400:
Foinikian kauppakaupungissa Ugaritissa (nykyisessä Syyriassa)
kirjoitetaan musiikkia. Siellä
nuolenpääkirjoitusta käytetään kuten aakkosia. Foinikialaiset kehittävät hieroglyfien
innoittamina foneettista aakkoskirjoitusta, jota käytetään lähes ajanlaskumme
alkuun. Aakkosissa on 28 konsonanttia. Kirjoitus luetaan oikealta vasemmalle.
1400-1100:
Kiinan oraakkeliluukirjoitusta - jiagu wen piirretään kilpikonnan
kuorille, eläinten luille ja simpukankuorille.
Nämä, varsinkin piktogrammit, ovat tyyliteltyjä viivapiirroksia. Kiinalaiset ennustajat kuumentavat luita, kunnes
ne murtuvat. Murroskohdista luetaan
merkkejä. Ennustus ja sen toteutuminen
kaiverretaan joskus murtuneisiin luihin.
Kaiverruksista on erotettu 2500 merkkiä, joista noin tuhannen merkitys
on tulkittu. Kiinalaisten vanhimpien
tiedotusvälineiden sanotaan olleen solmuköysiä ja merkkisauvoja. Myös muualla Aasiassa harrastetaan solmukirjoitusta.
1400:
Egyptissä Amun-temppelin edessä
on kirjuriveistos Amenophis III, Hapun poika.
Hänen oikeassa kädessään on ruokokynä ja vasemmassa papyruskäärö. Sen vieressä on simpukankuoret punaista ja
mustaa väriä varten. Vasemmalla olkapäällä
riippuu kirjoituspaletti.
1400:
El Amarnassa on kirjeitä, joita palestiinalaiset ruhtinaat ovat
lähettäneet akkadinkielellä faraolle Amenophis IV.
1400:
Syyriassa kirjoitetaan savitaluun hymni.
1350:
Eräässä egyptiläisessä El Amarna-kirjeessä on maininta Jerusalemin
kaupunkivaltiosta.
1300:
Elamilaiset alkavat käyttää nuolenpääkirjoitusta.
1300:
Esiarabialaiset kirjaimet syntyvät.
Esiarabialaisia tekstejä tunnetaan 700-luvulta eaa.
1200-luku:
Lineaari B -kirjoitusta tavataan Peloponnesoksella ja Keski-Kreikassa.
1274:
Allekirjoitetaan ehkä maailman vanhin rauhansopimus faraon Ramses II ja
heettien hallitsijan Muwatallis välillä Kadeshin verisen taistelun
jälkeen. Heettien pääkaupungista
Hattusha (Bogazköy, Bogazkale Turkissa) löydetty teksti on Istambulin
arkeologisessa museossa. Akkadinkielisen
sopimuksen teksti on kirjoitettu hieroglyfein ja nuolenpääkirjoituksella. Molemmat kansat kirjaavat tapahtuman omana
voittonaan.
1270:
Egyptiläinen eeppinen Pentaurin runo juhlii Kadeshin taistelua faraon
Ramses II ja heettiläisten välillä. Se
kaiverretaan Karnakissa faraon temppelin seiniin.
1220:
Egyptiläinen Merenptahin piirtokirjoitus mainitsee Israelin nimen.
1200:
Heettiläiset alkavat käyttää nuolenpääkirjoitusta hieroglyfikirjoituksen
ohella.
1200-800:
Keski-Amerikan olmeekkipatsaissa on kuvasymboleita, jotka voidaan
tulkita kirjoituksen esiasteeksi ja muistuttavat myöhempiä
kirjoitusmerkkejä. Mahdollisesti
olmeekkien kirjoitus on yhteinen kantakirjoitusmuoto.
1150-1100:
Foinikialaiset kehittävät 22 konsonanttikirjaimen aakkoset aleph, beth
(bêt), gimel, dalet, hê, wâw, zayn (zajin), heth, tet, yod (jod), kaph, lamed,
mêm (mîm), noun (nûn), samekh, 'ayn ('ajin), pé (pî), sadé, qoph, rêsh, sin ja
taw (tau). Kirjoitussuunta on oikealta
vasemmalle. Kuningas Ahiramin
sarkofaagissa Bybloksessa vuodelta 1000 esiintyy foinikialaista
kaiverruskirjoitusta. Kreikkalaiset
omaksuvat 1100- tai 1000-luvulla foinikialaiset kirjaimet, mutta runsaammin
kreikankielisiä tekstejä tunnetaan 700-luvulta, ja täydentävät niitä sekä
välittävät 800-luvulla etruskeille.
Heiltä ne oppivat 500-luvulla latinalaiset. Foinikialaisen kirjoituksen omaksuvat
heprealaiset ja Palestiinan kansat ja aramealaiset 900- ja 800-luvuilla. Aramealaiset omaksuvat aakkoset, jotka
heprealaiset muuntavat neliömäiseksi tekstaukseksi. Nabatealaiset ottavat käyttöönsä
foinikialaiset aakkoset, ja niistä muotoutuu arabialainen kursiivikirjoitus
400-luvulla jaa. Libyalaisten käytössä aakkosista
syntyy tifinagh-kirjoitus.
1100-1000:
Mesopotamian nuolenpääteksteissä esiintyy mainintoja arabeista ja heidän
kameleistaan.
1080:
Kush valloittaa Egyptin ja hallitsee sitä 21. dynastiana 945
saakka. Kushilaiset kehittävät
hieroglyfien pohjalta oman kirjaimiston, jota ei vielä ole pystytty
luotettavasti tulkitsemaan.
1066-771:
Kiinan kirjoitusmerkkityyli pronssiesinekirjoitus - jinwen kukoistaa.
1000:
Kreetassa esiintyy foinikialaista kirjoitusta.
1000:
Intiassa kolmen oktaavin nuotit kirjoitetaan kirjaimilla. Kreikassa kahdeksan ensimmäistä nuottia
merkitään aakkosten kahdeksalla ensimmäisellä kirjaimella.
1000:
Alttaritaulussa on kreikkalaista kirjoitusta kaiverrettuna.
1000:
Paphoksen hautakirjoituksessa kreikkaa kirjoitetaan kyproslaisin
kirjaimin. Myöhemmin noin 400
kirjoitetaan kaksikielinen teksti Idalionissa Apollon pyhäkön pilarin
marmoriseen kivijalkaan. Sekä
foinikialainen että kyproslainen kreikan kielinen tavukirjoitus tulkitaan
1800-luvulla. Tavukirjoitus kehittyy
kyproslaisiksi aakkosiksi 300 tienoilla.
900-luku:
Demoottinen eli kansan egypti, eräänlainen pikakirjoitus, alkaa korvata
papiston hieraattisen egyptinkirjoituksen byrokratiassa. Kirjoitusväline on ruokokynä. Demoottista egyptiä käytetään kreikan ja
latinan ohella. Sillä kirjoitetaan
hallinnon, talouselämän ja yksityiskirjeenvaihdon tekstit, mutta myös
kaunokirjallisuutta ja tallennetaan kansanomaista kirjallisuutta. Demoottista kirjoitusta kirjoitetaan oikealta
vasemmalle. Se on käytössä 400-luvulle
jaa. Viimeinen löydetty päivätty
demoottinen teksti on vuodelta 476 jaa.
Kuolleiden kirja aletaan kirjoittaa luvuittain, jotka ovat tietyssä
järjestyksessä, sekä hieroglyfein että hieraattisella kirjoituksella.
950:
Vanhin tunnettu vanhan heprealaisen kirjoituksen dokumentti on niin
sanottu talonpoikaiskalenteri Gezerin kalenteri, jossa luetellaan
maanviljelijälle eri kuukausina kuuluvat tehtävät. Teksti kaiverretaan hepreankielellä pieneen
kalkkikiveen mahdollisesti koululaisen harjoitustyönä. Kivi löydetään 1910 Gezeristä. Heprealaisen kalenterin ensimmäinen vuosi on
3760 eaa. Se on pitkään perinteinen
luomisen päivämäärä.
900:
Kaldealaiset käyttävät nuolenpääkirjoitusta.
900:
Kyproksessa käytetään foinikialaista piirtokirjoitusta.
800-luku:
Syyriassa aramealainen kirjoitus muistuttaa foinikialaista.
800-luku:
Kuningas Kilamuwan kaiverruskirjoitus on vanhimpia arameankielen
muistomerkkejä. Aramean aakkoset ovat
foinikialaista alkuperää.
800-luku:
Assyrialaiset nuolenpäätekstit mainitsevat arabit kameleineen.
800-700-luvut:
Lyydialaiset omaksuvat foinikialaisten kirjoitusmerkit. Tarinan mukaan foinikialainen Kadmos (idän
mies) tuo 16 kirjainmerkkiä Kreikkaan.
Kreikkalainen aakkosto on ensimmäinen, jossa vokaalit a, e, i, o ja u
merkitään järjestelmällisesti omilla kirjaimillaan näkyviin. Seemiläinen vokaaliton aakkosto sovelletaan
kreikan kieleen niin, että vokaalilla alkava kreikalle tarpeeton merkki
käytetään vokaalimerkkinä kuten alef (kurkunpään katkoäänne) - alfa A,
seemiläinen he - epsilon E, het - ita H (eta) ja ain (ajin) - omikron O. Kreikkaa kuten latinaa kirjoitetaan aluksi
ylhäältä alas, oikealta vasemmalle tai vasemmalta oikealle tai edestakaisin
vuoronperään oikealta vasemmalle ja vasemmalta oikealle. Tämän nimitys bustrofedonaalinen kirjoitus
tulee kreikasta boustrophedon - härän käännös kuten kynnettäessä tapahtuu. Lukujen merkitsemiseen käytetään
aakkosellista ja akrofonista merkintätapaa.
Jälkimmäisessä ykkösestä käytetään pystyviivaa ja muista luvuista niiden
alkukirjainta. Omaksuminen tapahtunee
Kyproksessa tai Ischiassa. Järjestelmä
leviää paikallisina muunnelmina kreikkalaiseen maailmaan ja kreikkalaisten
välityksellä etruskeille ja itaalisille kansoille. Kreikkalainen aakkoskirjoitus on monen kielen
myöhemmän kirjoitusjärjestelmän esikuva kuten goottilainen, koptilainen ja
kyrilliset aakkoset. Kreikkalaiset
vakiinnuttavat kirjoitussuunnan vasemmalta oikealle, koska he kirjoittavat
pääasiassa musteella. Jos oikeakätinen
kirjoittaa musteella oikealta vasemmalle, hän tahrii kämmensyrjällään
kirjoittamansa.
850:
Aramean kielellä hakataan basalttiin piirtokirjoitus, jossa mainitaan
Israelin kuningas ja luultavasti Daavidin huone. Kiven kappaleet löytyvät 1993 Tel Danista
Pohjois-Israelista.
842:
Moabin kuninkaan Mesha steelassa (löytyy 1868 Jordaniasta) on
kursiivikirjoitusta, joka on moabilaisten kieltä. Hän kertoo inskriptiossa muun muassa
taisteluistaan Israelin kuningasta Omri vastaan. Moabilaiset kuuluvat kanaanilaisiin kansoihin
ja heidän kielensä on melkein hepreaa. Meshan
aikana otetaan seemiläisessä kirjoituksessa käyttöön välimerkit.
841:
Assyrian kuninkaan Salmanassar III Mustassa obeliskissa hänet kuvataan
ottamassa vastaan Israelin kuninkaan Jehu tuomaa pakkoveroa. Nuolenpäätekstissä sanotaan Jehu, Omrin poika.
827-781:
Xuan Wangin hallintokaudella Kiinan kirjoitustapa standardoidaan ja
syntyy suuren sinetin kirjoitustapa da zhuan.
Sen alalajeja ovat pronssiesinekirjoitus jinwen ja myöhempi
kivirumpukirjoitus shiguwen.
800-750:
Ateenan Dipylon-kannun kaiverruskirjoitusta pidetään vanhimpana
kreikkalaisena kirjoituksena.
Kreikkalaiset kehittävät foneettiset aakkoset ja kirjoittavat
edestakaisin-siirtymävaiheen jälkeen vasemmalta oikealle.
800-750:
Marsilianan kirjoitustaulussa on etruskilaiset aakkoset kirjoitettuna
oikealta vasemmalle. Etruskit omaksuvat
kirjoituksen kreikkalaisilta. Etruskit
alkavat kirjoittaa vasemmalta oikealle, ja heidän aakkosissaan on aluksi 26
kirjainta.
800-500:
Hindumatemaatikot keksivät nollan.
770-476:
Kiinassa kevättä ja syksyä -kaudella syntyy kiviin kaiverrettu
kivirumpukirjoitus - shiguwen.
750:
Kreetassa omaksutaan seemiläinen kirjoitus.
700-luku:
Eteläarabian muinaismuodoilla kirjoitetaan piirtokirjoituksia. Näitä tehdään vielä 500-luvulla jaa.
700-luku:
Kreikankielisiä tekstejä kirjoitetaan.
700-luku:
Foinikialaiset tuovat kirjoituksen Maltaan.
740:
Ateenalaisessa viiniruukussa on säilynyt kreikkalainen aakkoskirjoitus:
Ken tanssijoista tanssii taitavimmin, voittaa tämän maljan palkinnoksi.
721:
Babylonialaiset kirjaavat auringonpimennyksen, joka on ensimmäinen
tunnettu alan tapaus.
700:
Klassiseen uusassyrialaiseen merkkikaanoniin (jollaisia akkadilaiset ja
sumerilaiset laativat) sisältyy noin 560
yksinkertaista sana- ja tavumerkkiä.
Siihen tulee lisäksi lähes 12 000 yhdistettyä merkkiä.
700-476 jaa:
Kreikassa ero puhutun ja kirjoitetun kielen välillä on suuri. Luodaan perusteet diglossialle -
kaksikielisyydelle. Lähes jokaisella
kirjallisuudenlajilla on oma kielensä ja tyylinsä. Vanhin epiikan kieli on Homeroksen eeposten
kieli. Ateenassa puhuttu attikan kieli
muodostaa pohjan Aleksanteri Suuren valloitusten myötä syntyvälle yleiselle
maailmankielelle koinee, jota puhutaan 500 jaa saakka. Makedonian puhuttu kieli ei säily.
600-luku: Etruskit lainaavat kirjoitustaidon Kreikasta
Italiaan, ja heiltä sen omaksuvat roomalaiset.
Etruskilaiset aakkoset sisältävät 18 konsonanttia ja 8 vokaalia. Etruskilaista kirjoitusta voi lukea, mutta
kielen tulkinta on ongelmallista.
600-luku:
Zarathustralaisen uskonnon pyhien kirjoitusten kieltä avesta aletaan
kirjoittaa. Suulliset tekstit syntyivät
1000-luvulta lähtien.
600-luku:
Fryygialaiset kehittävät Vähä-Aasiassa kreikasta fryygialaisen
kirjoituksen.
600-luku:
Lyydiankielisiä piirtokirjoituksia kaiverretaan.
600-luku:
Mahdollisesti aramealainen kirjoitus kulkeutuu Intiaan.
600-luku:
Koreassa kirjoitetaan kahdeksankohtainen rikoslaki rikosten
ehkäisemiseksi.
600:
Latiumin asukkaat latinalaiset oppivat etruskeilta kirjoittamaan ja
lukemaan. Etruskeilla on jo kukoistavaa
kirjallisuutta. Forum romanumin mustassa
kivessä - lapis niger on kaiverrettu latinan kieltä roomalaisin aakkosin. Kivi on vanhin tunnettu dokumentti
roomalaisten aakkoskirjoituksesta, jota hallitsee etruskilainen ortografia. Vanhat latinalaiset aakkoset käsittävät 21
kirjainta. Luvut esitetään seitsemällä
merkillä. I vastaa sormea tai
pystyviivaa, V avattua kämmentä ja X kahta avattua kämmentä. Latinan sanat littere - kirjain, stylus -
työkalu jolla kirjoitetaan vahataululle, myöhemmin tapa jolla kirjoitetaan ja
käytetään kieltä sekä elementum - kirjainryhmä l, m ja n eli aakkoset ovat
etruskilaisperäisiä. Ruokokynällä
kirjoitetaan papyrukselle. Stylus tai
stilus valmistetaan alunperin puusta, sitten norsunluusta ja metallista.
600-400jaa:
Demoottinen kirjoitus eli hieroglyfeistä kehittynyt egyptiläinen
kansanomainen kirjoitustapa on laajassa käytössä. Sitä käytetään asiakirjojen ja kirjeiden
laatimiseen sekä kansanomaisen kirjallisuuden tallentamiseen.
600:
Keski-Amerikan sapoteekeilla (zapoteekit) on kirjoitusjärjestelmä. Sillä on Keski-Amerikan
kirjoitusjärjestelmistä pisin historia, sillä se on käytössä 1600-luvulle
asti. Vanhojen piirtokirjoitusten
perusteella on todennäköistä, että misteekit lainasivat kirjoituksensa
sapoteekeilta. Kumpikin kirjoitus on
vielä suurimmaksi osaksi tulkitsematta, mutta ne sisältävät varmasti sekä sana-
että tavumerkkejä. Kirjoitukset ovat
logografisia. Sapoteekkien keskus on
Monte Albán.
600-luku:
Turkkilaiset tekevät Orkon-kirjoitukset, joiden riimukirjoitus on
persialaisten välityksellä lainautunut aramealaisilta Mongoliaan.
600-500:
Keski-Amerikassa sapoteekkien lisäksi olmeekit kaivertavat
piirtokirjoituksia. Nämä
kirjoitusnäytteet edustavat täysin kehittynyttä kirjoitusjärjestelmää, jolla on
kaikki myöhemmän sapoteekki- ja mayakirjoituksen piirteet:
piste-viiva-numerojärjestelmä, 260-päiväisen vuoden kalenterimerkit, pääglyfit
ja tekstin kirjoittaminen pystysuoriin palstoihin. Kirjoitustaito on mahdollisesti kehittynyt
noin 500 vuotta aikaisemmin. Monte
Albánin steeloissa 12 ja 13 on varhaisin tunnettu Keski-Amerikan kirjoituksen
ja kalenterin käyttö. Amerikan historia
alkaa.
539:
Kyyros II Suuri (590-529) ottaa käyttöön aramealaisen
kirjoitusjärjestelmän ja kielen. Aramealaista
kaiverruskirjoitusta esiintyy Pakistanissa ja Punjabissa sekä
indoeurooppalaisilla ja altailaisilla Keski- ja Pohjois-Aasiassa.
521:
Vanhan persiankielen varhaisimmat nuolenpääkirjoitukset ovat Persian
kuninkaan Dareios I (549-485) hallitusajalta 521-485. Persiassa luodaan 41 merkkiä käsittävä
yksinkertainen nuolenpääkirjoitus eli nuolenpääaakkoset. Persiaa ruvetaan myöhemmin kirjoittamaan
aramealaisella kirjaimistolla. Dareios
kirjauttaa saavutuksensa kolmella kielellä muinaispersiaksi, elamiksi ja
akkadiksi 80 metriä korkeaan kallioseinämään Behistunissa
Luoteis-Iranissa. Dareios käyttää
itsestään ja heimolaisistaan nimitystä arya - vieraanvarainen, jalo. Samoin tekevät Rigvedan ja Avestan
kirjoittajat.
515:
Dareios I valloittaa nykyisen Pakistanin alueen. Indus-laaksossa käytetään lähes 200 vuotta
aramealaista kirjaimistoa.
500-luku:
Vähä-Aasiassa lyykialaiset kehittävät lyykialaisen kirjoituksen
kreikasta. Niistä tunnetaan vain
piirtokirjoituksia.
500-luku:
Kreikkalaiset alkavat foinikialaisen tavan kirjoittaa oikealta
vasemmalle jälkeen kirjoittaa edestakaisin juoksevasti eli
bustrofedonaalisesti. Kirjoitus
vakiintuu vasemmalta oikealle kirjoitettavaksi.
500-luku:
Punaisen meren yli Arabiasta tulleet seemiläiset asuvat Etiopian Tigren
maakunnassa. Heidän kulttuurinsa
hallitsee kirjoitustaidon. Kirjoitus
perustuu himjariittiseen, Arabiassa vaikuttaneeseen kirjoitusperinteeseen.
500-luku:
Etruskit kaivertavat Maglianossa lyijylevyyn etruskinkielistä tekstiä
spiraalin muotoon. Lyijylevy muistuttaa
Phaistoksen kiekkoa. Etruskeilla on
400-luvun lopulla 20 kirjainta, jotka ovat kreikkalaisilta omaksuttuja. Heidän kirjoituksiaan ei pystytä vielä
tulkitsemaan, sillä etruskin kieltä ja rakennetta ei tunneta. Yli sadan sanan tai sanajuuren merkitys
tiedetään. Piirtokirjoituksia tunnetaan
noin 9000.
500-luku:
Araq el-Emirin kirjoitus on
vanhimpia muistomerkkejä hebrealaisten neliökirjoituksesta.
500-400-luku:
Etruskien kirjoituksesta kehittyy vanhoja italialaisia aakkosia:
umbrialainen, oskialainen ja faliskialainen kirjoitus. Umbrialaista kirjoitusta on iguvinialaisten
taulujen seitsemässä metallilevyssä, jotka ovat 200-luvulta eaa.
500-300-luvut:
Muinaispersiaa kirjoitetaan nuolenpääkirjoituksella.
500-600 jaa -luvut: Varsinkin Italiassa, Marokossa, Algeriassa,
Tunisiassa ja Libyassa hakataan runsaasti latinankielisiä
piirtokirjoituksia. Niitä tunnetaan yli
200 000. Piirtokirjoitukset ovat
keisareiden puheita, kauppiaiden mainoskylttejä, lakeja, seiniin raaputettuja
rivouksia ja rakkaudentunnustuksia, patsaiden jalustojen mainetekoja,
hautakiviä muistosanoineen sekä teattereiden, kylpylöiden, torien ja temppelien
lahjoittajien seinäkaiverruksia.
Piirtokirjoituksia ensin kootaan ja 1300-luvulla niitä ruvetaan
tutkimaan. 1800-luvulla alkaa ilmestyä
julkaisu Corpus Inscriptionum Latinarum, johon kootaan kaikki vanhat
latinalaiset piirtokirjoitukset.
400-300-luku:
Kreikkalainen sotapäällikkö ja kirjailija Ksenofon (Xenophon) (430-355)
käyttää kirjoittaessaan Sokrateen muistelmia kreikan pikakirjoituksen vanhaa
muotoa. Ksenofon on Sokrateen oppilas.
400-luku:
Intiassa kehitetään brahmi-kirjoitus.
Sen merkit ovat peräisin pohjoisseemiläisistä vanhoista aakkosista. Kharoshthi on käytössä 100 jaa saakka
Gandharassa (Afganistan ja Pakistan) ja Keski-Aasiassa. Pohjois-Intiassa brahmista kehittyy
devanagarikirjoitus, jolla kirjoitetaan muun muassa sanskritia. Bengalista purjehtii siirtolaisia Sri
Lankaan, jossa 200-luvulla eaa brahmista kehittyy sinhalesin kirjoitus. Sen kehitykseen vaikuttaa, että sitä
kirjoitetaan pitkään palmunlehdille.
400-luku:
Italiassa Campanian alueella on runsaasti oskinkielisiä
piirtokirjoituksia. Oskia kirjoitetaan
oikealta vasemmalle. Pohjoisimmat
sabellit käyttävät mukailtua etruskiaakkostoa, eteläisemmät latinalaista tai
kreikkalaista. Laajin tunnettu säilynyt
oskinkielinen teksti on latinalaisin kirjaimin kirjoitettu tabula Bantina. On rahatekstejä, piirtokirjoituksia
rakennuksissa, kiroustauluja ja hautakirjoituksia.
400-luku:
Siinailla Kirjoitusten laaksossa Wadi Mukkatab nabatealaiset kaivertavat
kirjoituksia kallioseinämiin. Myöhemmin
roomalaiset ja bysanttilaiset kaivertavat graffiteja.
480-luku:
Kreikkalaisessa vaasimaalauksessa opettaja on avannut papyrusrullan
runoutta selittäessään. Tekstissä olevat
kirjainmuodot ovat yhteisiä kreikalle ja latinalle.
410:
Vanhin tunnettu horoskooppi on ajalta 539-331, jolloin Babylonia on
Persian valtakunnan osa. Oikeudellinen
astrologia ennustaa kuningashuoneen ja valtion tulevaisuutta.
403:
Miletus hyväksyy joonialaisen kirjoituksen Ateenan viralliseksi
kirjoitukseksi. Joonialainen aakkosto
hyväksytään noin 350 koko Kreikassa käyttöön.
Siihen perustuvat kreikkalaisen aakkoston 24 aluksi isoa kirjainta eli
majuskelia.
400:
Esiarabialainen kirjoitus viedään Etiopiaan. Etiopialaista kirjoitusta käytetään Etiopian
lähes kaikissa nykykielissä kuten amhara, tigrinja ja tigra.
400-100-luku:
Etruskien kirjoituksesta muotoutuu useita aakkosia: esisabelliininen
(Picenumin hautakirjoitus), Novilaran aakkoset (Pesaron kivikirjoitukset
Picenumissa), sikulialainen (Centuripen kirjoitukset) ja messapialainen
(Kalabrian kirjoitukset).
300-luku:
Kreikkalainen filosofi Platon (427-347) kirjoittaa tarinan Phaidros,
jossa Sokrates varoittaa Thot-jumalan keksimästä kirjoitustaidosta. Kirjoitus synnyttää unohdusta, koska muisti
laiminlyödään. Asiat palautetaan mieleen
ulkoapäin merkkien avulla eikä sisältäpäin omintakeisesti.
300-luku:
Ksenofon (430-355) käyttää ensimmäisenä kreikkalaisena pikakirjoitusta
merkitsemällä sanoja yhdellä kirjoitusmerkillä.
Kreikassa pikakirjoitus on takhygrafia.
Nykyinen nimitys on stenografia.
300-luku:
Kreikassa logografit kirjoittavat puheita muille. Kirjojen monistaminen kirjuriorjilla yleistyy.
300-luku:
Aramealaista kursiivikirjoitusta käytetään.
300-luku:
Pehlevi-kirjoituksen vanhin muunnos on rahoissa esiintyvä arsakialainen
pehlevi. Sassanilaiset kehittävät
kirjoitusta edelleen. Kolmas muunnos on
awesta-aakkoset, jonka nimi tulee keski-iranista avistak - perusta,
perusteksti. Nämä ovat parsien pyhiä
kirjoja, joihin on koottu Zarathustran (630-533) tekstejä.
300-200-luvut:
Kiinan kirjallisuuden legendat kertovat, että tarukeisari Fuxi näki
lohikäärmeen selässä kuvioita, jotka hän kopioi muistiin. Näin olisivat saaneet alkunsa Muutosten
kirjan (Yijing) kuusiviivaiset ennustusheksagrammit. Toinen legenda kertoo taruhallitsijan
Keltainen keisari ministerin Chang Jie tutkineen lintujen ja eläinten
jalanjälkiä sekä puiden varjoja. Näiden
innoittamana hän alkoi piirrellä erilaisten kohteiden kuvia, ja piktogrammit
syntyivät.
360:
Kreikkalainen Alypios laatii nuottitaulukon.
302:
Kreikkalaiset kirjoittavat kirjaimet yhteen - scriptura continua. Kappaleet ja lauseet erotetaan toisistaan:
colon, comma ja periodeos.
300:
Heprealainen tekstattu neliökirjoitus on nykymuodossaan .
300:
Keski-Amerikan mayakirjoituksen esimuotoja aletaan kaivertaa
monumentteihin.
300:
Rafaelin (1483-1520) 1513 maalaamassa freskossa Ateenan koulu kuvataan
muun muassa Eukleides opettamassa oppilaitaan harpilla ja taululla. Kreikkalaiset ja roomalaiset tuntevat harpin.
251:
Kuninkaan Ashoka (hallitsee 268-232) kallio- ja pylväsediktien tekstit
ovat vanhinta kharosthi- ja brahmikirjoitusta Luoteis-Intiassa. Kharosthi-kirjoitus on peräisin aramean
aakkosista. Ashokan aikana
kirjoitustaito alkaa yleistyä.
221-206:
Kiinan keisarin Qin Shih Huang-ti tai Shi Huang Di (shi - ensimmäinen ja
huangdi - keisari) Ying Zheng pääministeri Li Sin yhtenäistää kirjoitustyylit
pieneksi sinettikirjoitukseksi - xiao zhuan.
Se on kehittynyt suuren sinettikirjoituksen kautta
oraakkeliluutyylistä. Eri valtioiden
erilaiset merkit (noin 3300 yleisintä) kirjoitetaan samoin. Kehitetään arkikäyttöön sopiva kirjoitus
kirjurikirjoitus - lishu.
220:
Kiinassa nykyisinkin käytössä olevan kaniinin- tai
kamelinkarvasiveltimen keksii perimätiedon mukaan kenraali ja oppinut Meng
Tien. Sivellin on ollut käytössä ennen
häntä jo 2000 eaa. Kirjoituspohjana
käytetään kangasta. Vähitellen kehittyy
kalligrafia ja typografia.
200:
Egyptin eteläpuolella Meroen kuningaskunnassa kehitetään kaksi
kirjoitusjärjestelmää. Toinen muistuttaa
egyptiläisiä hieroglyfejä ja toinen demoottista kursiivikirjoitusta. Meroiittisen kirjoituksen aakkoset käsittävät
23 äännemerkkiä.
200:
Knossoksen palatsissa kirjoitetaan kreetalaisia kirjoitusmerkkejä
savitauluihn.
200-luku:
Kiinalaiset alkavat käyttää varsinaista mustaa tussia - mo. Erilaisia tusseja on käytetty
varhaisemmin. Tussi valmistetaan noesta,
jadepölystä ja kasvikumista sekä kuivataan puikoiksi. Tarvittaessa tussitankoa jauhetaan ja
sekoitetaan veteen.
200-luku:
Nuolenpääkirjoitus lakkaa.
200-luku:
Sala- eli näkymätön muste tunnetaan.
200-luku:
Kartagolaiset (foinikiaksi Kart Hadast - uusi kaupunki, kreikaksi
Karchedon, latinaksi Carthago) puhuvat puuninkieltä ja käyttävät puunilaista
kirjoitusta, joka perustuu foinikialaiseen kirjoitukseen. Myöhemmin puunilaisesta kirjoituksesta
kehitetään kursiivi. Puuninkieli häviää
439 jaa jälkeen vandaalien valloitettua Kartagon.
200-luku:
Numidiassa (nykyisten Algerian, Tunisian, Länsi-Libyan ja Mauretanian
alue) kehitetään numidialainen eli vanha libyalainen kirjoitus puunilaisesta
kirjoituksesta. Numidialaisesta
kirjoituksesta kehitetään berberien kirjoitus Koillis- ja Pohjois-Afrikassa
sekä myös Espanjassa turdetaninen eli tartessien kirjoitus ja iberinen
kirjoitus.
200-luku:
Intiassa tamilia kirjoitetaan omalla kirjaimistolla.
200-luku:
Kreikassa eräitten kirjainten yläpuolella aletaan käyttää
korkomerkkejä. Kreikkalaiset antavat
myös vokaaleille kirjainmerkit ja kreikan äänteille, joita ei foinikialaisilla
merkeillä voi ilmaista, omat merkkinsä.
Kreikkalaiset muotoilevat kirjaimet yhä enemmän geometrian
pohjalle. Kreikkalaista monumentaalikirjoitusta
hakataan meisselillä kiveen.
Ruokokynällä kirjoitetaan papyrukselle asiakirjakirjoitusta, joka
kallistuu kursiivisesti oikealle.
Jokapäiväisessä tiedotuksessa kirjoitetaan metallipuikolla vahatuille
puutauluille arkikirjoitusta. Siinä on
ylä- ja alapidennyksiä, joista muotoutuu kreikkalaiset pienaakkoset eli
minuskelit.
200-luku:
Roomalaiset hautasteelat yleistyvät.
Niissä piirtokirjoitus peittää suuren osan hautakiveä.
200-100-luku:
Etruskien kirjoituksesta kehittyy kolme alppimuunnelmaa: lepontolainen
eli Lugano-aakkoset, retikolainen (Bozen, Magrè, Trient ja Sondrio) ja
venetsialainen kirjoitus. Venetsialaiset
erottavat tavut ja sanat pisteellä - punctus.
196:
Egyptin kuningas Ptolemaios V Epifanes hakkauttaa temppelien julkisivuille
papiston etuja säätelevät asetuksensa kolmella kielellä uusegyptiksi,
demoottisella kielellä ja kreikaksi sekä kolmella vastaavalla kirjoituksella
papiston hieroglyfein, kansliakielen demoottisella kirjoituksella ja
herraskansan puhuman kreikan aakkosilla.
Ranskalaiset sotilaat löytävät tällaisen kiven 1799 Rashidin eli
Rosettan kylästä.
190:
Roomalaiset alkavat siirtyä ruokokynästä sulkakynään, kun pergamentti
alkaa korvata papyrusta. Myytäväksi
tarkoitettujen kopiorullien kirjuriorjia kutsutaan servi litterati tai
scriptores, ammanuenses tai librarii.
Kirjatekstin kirjoittaja on librarius ja vanhan tekstin kirjoittaja
antiquarius. Molemmat sanat tulevat
tarkoittamaan kirjakauppiasta.
186: Kaiverretaan pronssitaulu Senatus consultum
de Bacchanlibus. Tämä
lakiteksti - acta kieltää bakkanaalit ja on vanhin tunnettu roomalainen
valtionasiakirja.
162:
Vanhin tunnettu ajoitettava maya-muistomerkki on Tuxtla-patsas.
150:
Sulkakynä - penna otetaan Roomassa yleiseen käyttöön. Roomalaiset luultavasti käyttävät lyijyä
viivoituksen piirtämiseen papyrukseen.
111-939 jaa:
Vietnamin kieltä kirjoitetaan kiinalaisin merkein.
100-luku:
Egyptinkieltä aletaan kirjoittaa kreikan aakkosin. Egyptin kristittyjen kielimuodon koptin
kirjoitus kehittyy. Aakkosissa on 32
merkkiä.
100-luku:
Marcus Tullius Cicero (106-43) kirjoittaa noin tuhat kirjettä. Hänen
kirjurinsa Tiro toimittaa kirjeistä neljä kokoelmaa.
100-luku:
Capitalis monumentalis - SUURaakkoset eli MAJUSKELIT eli VERSAALIT
otetaan käyttöön Roomassa. Latinalaiset,
jotka kutsuvat itseään roomalaisiksi, ovat etruskiopettajien ahkerimpia
oppilaita. Latinan B, D ja O ovat
peräisin etruskeilta. Latinalaisissa
aakkosissa on 21 kirjainta kuten etruskeilla.
C-kirjain merkitsee aluksi sekä c- että g-äännettä. Myöhemmin C-kirjaimeen lisätään viiva, ja
saadaan G-kirjain. X-kirjain lisätään
aakkosten loppuun merkitsemään ks-äännettä.
Y- ja Z-kirjaimet otetaan käyttöön esittämään kreikkalaisia äänteitä ja
sijoitetaan aakkosiin ennen X-kirjainta.
100-luku:
Kauppakaupungissa Palmyra -
arameaksi palmukaupunki, nykyisin Tadmor - kehitetään aramealaisen kirjoituksen
muunnos palmyralainen kirjoitus. Sitä
käytetään 300-luvulle jaa.
100-luku:
Hindumatemaatikot kehittävät desimaali- eli kymmenjärjestelmän ja
käyttävät nollaa.
63:
Rooman senaatin istunnossa päätetään Catilinan salaliittolaisten
kohtalosta. Ciceron pikakirjoittajat
merkitsevät Cato Uticensiksen puheen muistiin.
Marcus Tullius Tiro, Ciceron (106-43) kirjuri, ystävä ja vapautettu
orja, saa nimiinsä roomalaisen pikakirjoitusjärjestelmän notae Tironianae, jota
käytetään Ciceron, Senecan ja muiden senaatin jäsenten puheiden
kirjaamiseen. Cicero lienee omaksunut
pikakirjoituksen Kreikasta. Järjestelmää
opetetaan Rooman kouluissa, ja sitä käytetään yli tuhat vuotta. Sanalyhennyksiä on noin 5000 merkkiä. Lopullisessa muodossa sana- ja
päätelyhennyksiä on noin 13 000.
Styluksella voi kirjoittaa nopeasti vahatauluun, josta teksti poistetaan
tasoittamalla vaha. Säilyneitä
lyhennyksiä ovat muun muassa &-merkki - et - ja sekä $-merkki - rahayksikkö
sestertius (englanninkielessä dollari).
Tämä tulee latinan sanoista semis ja tertius - puolet kolmatta eli 2,5
rahayksikkö assia, jotka lyhennettynä kirjoitetaan IIS. Tilan säästämiseksi II ja S kirjoitetaan päällekkäin. Nykyisin kakkosen II toinen I jätetään usein
pois. Roomalainen naula libra
lyhennetään kirjaimella L, jossa on poikkiviiva £.
60:
Gaius Julius Caesar solmii Marcus Crassuksen ja Gnaeus Pompeiuksen
kanssa triumviraatin. Caesar lähettää
sotapäälliköilleen käskyt salakirjoitettuna.
Jokaista kirjainta siirretään esimerkiksi kolme askelta eteenpäin. Koodin avain on luku, joka kertoo, montako
merkkiä on siirrytty. Toinen vanha
salakirjoitus on korvausmenetelmä. Siinä
jokainen kirjoitusmerkki korvataan jollain kuviolla. Koodin avain on aakkoskartta, joka kertoo
kutakin merkkiä vastaavan kirjaimen.
50:
Kuolleenmeren Qumranin kääröt kirjoitetaan heprean neliökirjoituksella.
40-30:
Fyysikko Dioscorides kuvailee papyrukselle kirjoittamiseen käytettävää
mustetta. Se sisältää lamppunokea.
31:
Keski-Amerikan Tres Zapotesin olmeekkivaikutteisessa steelassa C on
päiväys. Mayojen kalenterin ensimmäinen
merkintä on vuosi 3372 eaa.
1-luku:
Higrin hautakirjoituksessa on nabatealaisten arabien kirjoitusta. Se on aramealaisen kirjoituksen
muunnelma. Nabatealaiset alkavat
kirjoittaessaan sitoa kirjaimia toisiinsa.
200-luvulla jaa esiintyy nabatealaisen kirjoituksen siinailainen
muunnos.
1-luku:
Pisin etruskinkielinen teksti yli 1500 sanaa sisältävä uhrikalenteri
kirjoitetaan liinakankaalle - liber linteus.
Se kirjoitettaneen jossain Pohjois-Etrurian kaupungissa. Kangas käytetään viitenä kappaleena
egyptiläisen muumion kääreenä - Zagrebin muumiokääre.
1-luku eaa:
Latinaa kirjoitetaan suuraakkosin välimerkeittä ja sanaväleittä. Vergiliuksen Aeneis-eepoksesta: ...
CANOTROIAEQVIPRIMVSABORISITALIAMFATO...
Lukeminen on vaikeaa, sillä TROIAEQVI voi olla TROIA EQVI - hevosen
Troia tai TROIAE QVI - Troia, joka.
PRIMVSABORISIT saattaa olla joko PRIMVS AB ORIS IT(ALIAM) - ensimmäinen
rannalta tai PRIMVS ABORI SIT - hän lienee ensimmäinen puun luona. Tulkinta on tehtävä sisällön mukaan: ...
cano, Troiae qvi primvs ab oris Italiam, fato... Samaan tapaan kirjoitettiin etruskia.
1-luku jaa:
Koreassa kirjoitetaan kiinalaisin merkein, joita käytetään
virkakirjoituksen - kuan-mun -muodossa.
1-luku:
Etelä-Intiassa kaiverretaan tamilin aakkosin piirtokirjoituksia. Tamili on ensimmäinen intialainen kirjoitus,
jolla painetaan. Portugalilaiset
painavat 1577 Malabarissa.
1-200-luvut:
Histriassa kaiverretaan runsaasti piirtokirjoituksia.
21:
Roomassa kirjoitus- ja piirustussulkakynä korvataan metallista
valmistetulla kynällä. Teräskynä on yhtä
kappaletta. Lauseet ja kappaleet
erotetaan: punctus ja distinctio. Roomalaiset
kuten keskiajan kirjurit käyttävät pientä sivellintä pencillus - pikku häntä
hienoon työhön. Sanasta tulee englannin
pencil.
25-220:
Kiinalaiset kirjoitusmerkit kehittyvät grafiikaltaan Shang-kaudelta 202
eaa Han-dynastian ajalle 220 jaa.
Tuloksena on lishun pohjalta standardimuotoinen Han-merkki han-zi tai
normaalikirjoitus - kaishu, jossa merkit sivellään kuvitteelliseen neliöön. Sujuva kirjoitus - xingshu eli eräänlainen
kursiivi ja vapaamuotoinen ruohokirjoitus - caoshu kehittyvät samaan
aikaan. Caoshu on kalligrafien
suosiossa. Xu Shen tai Hsü Shen jakaa
kirjoitusmerkit kuuteen ryhmään: 1)
alkuperäiset yksinkertaiset kuvamerkit eli piktogrammit hsiang hsing, 2) yksinkertaiset
symboliset kuvamerkit eli ideogrammit chih-shih, 3) yhdistetyt symboliset
kuvamerkit hui-i, 4) merkkiyhdistelmät, joilla on foneettinen elementti
“äännekuva-arvoitus” hsing-sheng, 5) kirjoitusmerkit, joilla on foneettinen
laajennus chuan-chu ja 6) kirjoitusmerkit, joilla on semanttinen laajennus
chia-chieh.
50:
Keski-Amerikan Cerrosissa rakennetussa temppelissä ovat vanhimmat
tunnetut numeeriset mayakirjoitusmerkit.
Mayat merkitsevät nollan simpukankuorella, ja numeron paikalla on
merkitys. Mayat alkoivat pitää lukua
päivistä, jotka merkittiin kalenterikeppiin symbolein.
50-95:
Uutta testamenttia kirjoitellaan kreikaksi koineella.
53:
Vanhin tunnettu latinalainen käsinkirjoitus on vahataulu, jossa on
merkintöjä myynneistä ja veroista. Se löydetään
Pompejista 1875.
57:
Japanin kuningas Na tai Nu lähettää Fukuokasta Kyushusta Han-keisarille
kirjeen, jossa on kaiverrettu sinetti.
Se löytyy 1784 läheltä Fukuokaa.
Sinetissä on kaiverrettuja kiinalaisia merkkejä.
69-79:
Tunisian Sbeitlassa kaiverretaan kirjoituksia monumentteihin. Kasserinen (Kaksi tornia) toisessa
roomalaisessa mausoleumissa on kaiverrettuna 110-rivinen Flavius Secunduksen
runo.
75:
Esiintyy viimeinen tieto nuolenpääkirjoituksen käytöstä.
79:
Vesuvius purkautuu, ja sen laava ja tuhka peittävät alleen roomalaisia
kaupunkeja: Herculaneum, Pompeji ja Pestum.
Pompejin rakennusten seiniin on kirjoitettu graffiteja - italiassa
graffito latinalaisella kursiivilla kymmeniä vuosia ennen ajanlaskumme
alkua. Pompejista löydetään pronssinen
kynä. Graffiti piirretään terävällä
piirtimellä - kreikassa grafeion - latinassa stilus. Pompejista löydetään 400 piirtokirjoitusta
naisista. Eräässä freskossa pariskunnan
naisella on kädessään stilus ja vahataulu, miehellä kirjoituskäärö. Arvellaan joko että viidennes naisista oli
luku- ja kirjoitustaitoisia tai lähes kaikki pompejilaiset osasivat lukea. Pompejissa on yli 10 000 säilynyttä
piirtokirjoitusta.
88:
Roomalainen oppinut Quintilianus kirjoittaa teoksen Institutio
Oratoria. Siinä hän sanoo, että on
tutkittava kaikki asiaan liittyvät kirjoitukset. Usein voidaan löytää katkennut lanka,
sekoittunut vaha tai todistamaton nimikirjoitus.
100-luku:
Syyriassa kehitetään arameasta kirjoitus, joka muistuttaa palmyralaista kirjoitusta. Syyrialaisen kirjakirjoituksen varhainen
muoto on estrangela, joka on pyöreämuotoista kirjoitusta.
100-luku:
Varhaisin tunnettu sanskritiksi kirjoitettu teksti kirjoitetaan. Prakritien piirtokirjoitukset ovat
vanhempia. Sanskriti syrjäyttää
prakritit kirjallisessa käytössä.
Numerot kirjoitetaan. Nolla on
sunjall - tyhjä.
100-luku:
Egyptin kielen viimeinen kehitysvaihe on koptin kieli. Arabian qopt/qipt - egyptiläinen - tulee
kreikan sanasta gyptios, joka on lyhennys sanasta aigyptios - egyptiläinen. Koptia
kirjoitetaan 25 merkin kreikkalaisella aakkostolla, johon on lisätty seitsemän
egyptiläistä demoottista merkkiä.
Merkeistä kahta käytetään lukumerkkeinä 6 ja 900. Koptilaista kirjoitusta käytetään Egyptissä
jokapäiväisenä kirjoituksena arabien maahan tunkeutumiseen saakka. 800-luvulla syntyvät viimeiset koptinkieliset
teokset. 1800-luvulla koptinkieli häviää
Qous- ja Nagada-saarilta.
100-luku:
Kreikkalaiset luultavasti käyttävät parkkihappo-rauta-gallus-mustetta
kirjoittaessaan pergamentille.
100-luku:
Etruskien kirjoituksesta muotoutuneesta alppikirjoituksesta syntyy
germaanien alueella riimukirjoitus.
Riimu merkitsee salaisuutta tai mysteeriota - alkugermaanien kieli runo,
vanha pohjoinen kieli rún, vanha englanninkieli run, vanha yläsaksankieli runa,
keskiyläsaksankieli Rune ja vanha iirinkieli run. Arvellaan, että alppigermaanit olisivat jo
300 eaa oppineet aakkoset. Negaun
(Steiermark) pronssikypärässä on vanhin tunnettu riimukaiverrus germaanien
kieltä, ja kirjoitus on alppiaakkosia.
Riimuaakkosten nimi tulee kuudesta ensimmäisestä kirjaimesta F, U, TH,
A, R ja K eli futhark. Kirjainten muoto
on peräisin puuhun veistämisestä.
Yleisgermaaninen futhark käsittää 24 merkkiä. Vain harvat riimumestarit taitavat salaisen
taidon, ja tunnetaan vain vähän yli 220 germaanien 24-merkin kirjoitusta. Anglosaksiset riimuaakkoset käsittävät aluksi
28 merkkiä, mutta laajennetaan myöhemmin 33 merkiksi. Englannissa tunnetaan noin 60
riimukirjoitusta.
100-luku:
Papyruksissa ja vahatauluissa esiintyy pikakirjoitusta.
100-luku:
Roomalainen historioitsija Tacitus (55-117) kirjoittaa kirjoitustaidon
leviämisestä.
100-luku:
Roomalaiset varustavat tiilet leimalla, joihin merkitään myös kunkin
vuoden konsulit.
100-400:
Intian Karnatakan alueella kaiverretaan piirtokirjoituksia kannadan tai
kanaran kielellä, joka on runollisin dravida-kieli.
114:
Roomassa Trajanuksen pylväässä on hienoimpia piirtokirjoituksia.
121:
Kiinassa on noin 9000 kirjoitusmerkkiä sanakirjassa.
122-25:
Hadrianuksen muurissa Englannissa on kivilaattoja, joissa lukee, että
rakennuttaja on Hadrianus. Kiviin on
hakattu sotilasrakentajien nimet ja joukko-osastot. Sandaalin joka nahkapalaan on leimattu
suutarin nimi. Noin millimetrin
paksuisille puulevyille kirjoitetaan.
Roomalaiset tuovat luku- ja kirjoitustaidon Englantiin.
132-35:
Juutalainen Simon ben Kosiba, josta käytetään nimitystä Bar-Kokhba -
Tähden poika, kapinoi roomalaisia vastaan ja lyö rahoja, joissa on tekstit
Simon ja Jerusalemin vapautukselle sekä Israelin vapautumisen toisena
vuonna. Hadrianuksen vahvistetut
legioonat kukistavat kapinan ja Jerusalemin.
200-luku:
Armenialainen kirjoitus näyttää syntyvän kreikkalaisen ja syyrialaisen
kirjoituksen pohjalta.
200-luku:
Kiinalainen taiteilija Wei Fu-Jen työskentelee. Häntä pidetään yhä Kiinan suurimpana
kalligrafina.
200-luku:
Roomalaiset tutkivat kirjoitusta.
Lakimiehet laativat pöytäkirjoja todistaakseen väärennyksiä.
200-300-luvut:
Italiassa syntyy neuminuottikirjoitus.
Bysantissa kehitetään uuskreikkalaisesta neumikirjoituksesta
nuottikirjoitus, jota munkit satoja vuosia myöhemmin parantavat.
200:
Syyriaa aletaan kirjoittaa syyrialaisella estrangelolla.
200-400:
Nabatealaiset puhuvat arabiaa, mutta kirjoittavat arameaksi. He kehittävät aramean kursiivista arabian kirjoituksen. Nabatealaisilla on 22 merkkiä, mutta
arabiassa tarvitaan 28 kirjainta. Pulma
ratkaistaan lisäämällä diakriittisiä pisteitä, joka vakiintuu 700-luvulla.
200:
Ruotsalaiset käyttävät riimukirjoitusta.
Skandinavian kansat käyttävät 16-merkkistä riimukirjoitusta
1100-luvulle. Ruotsalaiset merkitsevät
Taalainmaalla vielä 1700-luvulla riimukirjoituksella tekstejä puuesineisiin ja
asioita muistiin puisiin riimusauvoihin.
Samantapaisia kalenterisauvoja käytetään Suomessa ajanlaskun
seuraamiseen. Riimukirjoitusta on myös
pergamentilla sekä kiveen, metalliin ja luuhun kaiverrettuna.
286:
Korean kuninkaan poika Atogi esittelee Japanin keisarillisessa hovissa
kiinalaisten kirjoitusmerkit ja kiinalaista kirjallisuutta.
292:
Keski-Amerikassa varhaisin teksti, joka sisältää klassisen ajan
mayakirjoituksen kaikki olennaiset piirteet, on Tikalin steelassa 29. Mayakirjoitus kehittyy vielä runsaat 300
vuotta. Se on logografista
kirjoitusta. Päämerkkejä tunnetaan noin
450. Niillä on yksi merkitys. Pieniä lisämerkkejä on noin 250. Ne ovat tavuja tai äänteitä. Mayojen myyttinen maailmanalku on
gregoriaanisen kalenterin mukaan 10. tai 12.8.3113 eaa. Tästä lasketaan kalenteripäiväykset. Monissa muistomerkeissä piirtokirjoitukset
sisältävät kalendaaristen tietojen lisäksi historiallisten tapahtumien
kuvauksia.
300-luku:
Kiinassa Wang-hsi Chih - Wang Xizhi (321-379) on kalligrafian
maineikkain nimi. Hänen kalligrafiansa
on kevyttä kuin ohi kiitävä pilvi ja voimakasta kuin vasta herännyt lohikäärme.
300-luku:
Ateenassa omistetaan Kreikan jumalille piirtokirjoituksia
hautakivissä. Kristillisiä
piirtokirjoituksia alkaa esiintyä runsaammin 400-luvulla.
300-luku:
Kreikan aakkoset siirretään muutamin lisämerkein täydennettyinä koptin
(egyptinkielen viimeisen kehitysvaiheen) kirjaimiksi. Tällöin luovutaan lopullisesti
hieroglyfeistä. Koptia käytetään yhä
liturgisena kielenä egyptiläisessä koptilaisessa kirkossa. Nykyisin Egyptissä kirjoitetaan arabiaa.
300-luku:
Ge’ezissä kirjoitetaan vanhaa etiopialaista kirjoitusta.
300-luku:
Irlannissa käytetään ogham-kirjoitusta esikristillisenä aikana. On
arveltu, että se on alkujaan kelttidruidien salakirjoitusta. Aakkosten 15 konsonanttia jaetaan kolmeen
viiden ryhmään. Konsonanttimerkkiviivat
ovat joko jommalla kummalla puolella keskiviivaa tai leikkaavat sen. Viisi vokaalia merkitään keskiviivalle
pisteinä. Keskiviivan vuoksi ogham
kaiverretaan tavallisesti kivipilarin särmään.
Irlannissa tunnetaan noin 300 kirjoitusta. Walesissa, Skotlannissa ja Mansaaressa
tunnetaan noin 60 ogham-kirjoitusta.
Oghamia kirjoitetaan joko oikealta vasemmalle tai päinvastoin.
300-luku:
Jaavan, Sumatran, Malaijin ja Balin piirtokirjoitukset viittaavat Shivan
temppeleiden rakentamiseen. Suurimmassa
osassa Kaakkois-Aasiaa käytetään intialaisperäisiä kirjoitusjärjestelmiä
edelleen.
300-luku:
Amharinen kirjoitus kehitetään Etelä-Arabian varhaisesta kirjoituksesta.
300:
Vietnamissa tehdään pallava-kirjoituksella piirtokirjoitettu
sanskrit-teksti.
300-700:
Kehitetään 24-merkkisiä riimuja.
Kirjoitetaan muun muassa kantaskandinaviaa.
320-550:
Intiassa Gupta-kaudella käytetään nolla-symbolia ja
desimaalijärjestelmää. Buddhalaisen
tyhjyysfilosofian vaikutuksesta ympyrä otetaan nollan merkiksi. Ympyrä on tyhjyyden, täydellisyyden ja
kokonaisuuden tunnusmerkki. Arabit
vievät myöhemmin tämän tiedon Intiasta Eurooppaan. Siksi numeromerkkejämme kutsutaan
arabialaisiksi. Piirtokirjoitukset ovat
sanskriittia.
328:
Varhaisimmat arabialaiset kirjoitukset kaiverretaan erään kuninkaan
hautamuistomerkkiin Irakissa. Arabiaa
kirjoitettaessa kirjaimet sidotaan toisiinsa.
369:
Nykyisen Bulgarian alueella goottien piispa Wulfila (Ulfilas, gootiksi
Pieni susi) (318-388) muotoilee länsigoottilaisen kirjaimiston kreikkalaisista
ja latinalaisista kirjoitusmerkeistä.
Kaksi kirjainta on peräisin germaanien riimukirjoituksesta. Aakkoset käsittävät 25 kirjoitusmerkkiä,
joiden lisäksi on kaksi numeromerkkiä.
Wulfila kääntää raamatun.
Hieronymus (347-419) kutsuu suurikokoista kirjoitusta nimellä litterae
unciales (latinaksi uncia - tuuma) eli unsiaalikirjoitus.
378:
Keski-Amerikassa Peténissä päivätään marcador eli pallopelin kivinen
“kori”-rengas.
394:
Myöhäisin löydetty eli nuorin tunnettu egyptiläinen hieroglyfiteksti
kirjoitetaan Philaen saarella Nubiassa (nykyinen Sudan).
400-500:
Japaniin saapuu maahanmuuttajia, jotka tuovat kirjoitusjärjestelmän.
Perimätiedon mukaan korealainen Wang-in toi 285 tai 379 kiinalaisen
kirjoituksen Japaniin. Nihon shokin
mukaan keisarin Richu aikana 400-05 tietoja kirjoitetaan muistiin. Japanilaiset alkavat 500-luvun lopulla lukea
ja kirjoittaa kiinankielellä. Tuhansia
merkkejä sisältävä käsitekirjoitus on kanji.
Japanin kielen foneettiseen merkitsemiseen opitaan 700-luvulla käyttämään
kiinalaisia kirjoitusmerkkejä, ja syntyy merkkimäärältään suppeampi
hiragana. Japanissa aletaan siirtyä
tavukirjoitukseen katakana, jossa nykyisin on 52 tavumerkkiä.
400-luku:
Gruusialla (kartuli ena, kartveli) on oma kirjaimisto. Georgialainen eli gruusialainen kirjaimisto
näyttää saaneen muotonsa kreikkalaisten, syyrialaisten ja armenialaisten
aakkosten pohjalta.
400-luku:
Kannada- tai canarese-kirjaimistolla tehdään piirtokirjoituksia
Etelä-Intiassa. Kirjallisia
muistomerkkejä on 800-luvulta. Kannada
pohjautuu brahmiaakkosiin.
400-luku:
Aleksandrian Kyrillos (376-444) laatii pääsiäistaulukon, johon on
merkitty peräkkäiset vuodet keisari Diocletianuksesta ja hänen kristittyjen
vainoista 284 lähtien.
400-luku:
Tiibettiläinen kirjoitus polveutuu pohjoisintialaisesta
nâgarî-kirjoituksesta.
400-luku:
Meksikon maya-alueella Palenquessa rakennetaan monumentteja muun muassa
piirtokirjoitusten temppeli.
400:
Kiinalaisen sananlaskun mukaan kalpein tussi tai muste on arvokkaampi
kuin paras muisti. Kiinalaiset
valmistavat noesta tussia kalligrafian tarpeisiin ja myöhemmin puulaatoilta
painamiseen.
406:
Armenian vanhan kirjallisuuden kultainen aikakausi alkaa. Armenian kuninkaanhovin virkamies Mesrop
Machtots (-441) luo perinteen mukaan armenialaisen kirjoituksen yhdessä Sahakin
ja kreikkalaisen Rupanoksen kanssa.
410:
Armenialainen Mesrop kehittää luultavasti gruusialaisen eli
georgialaisen hutsuri- eli pappienkirjoituksen.
Vanhin tunnettu päivätty teksti tällä kirjoituksella on peräisin
vuodelta 493.
414:
Koreassa Jianiin rakennetaan 6,34 metriä korkea muistomerkki Koguryon
kuninkaan Kwanggaetho haudalle.
Muistomerkkiin kaiverretaan 1802 kirjoitusmerkkiä.
439:
Vandaalit alkavat kirjoitella runoja Karthagossa.
450-550:
Englannissa anglien ja saksien tuomat riimukirjaimistot laajennetaan
ensin 28 ja lopulta 33 merkkiin.
470:
Demoottisen egyptin kirjoittaminen lakkaa.
500-luku:
Kreikkalaiset Boethius (480-525) ja Cassiodorus (480-585) käyttävät
vielä vanhaa musiikin nuottikirjoitusta, mutta se häviää käytöstä. Muinaisessa Kreikassa runotekstiin
sijoitettiin musiikillisia merkkejä virkistämään esittäjän muistia. Länsimainen kirkkomusiikki välitetään
suullisesti, mutta laulujen nuottiperinne jatkuu Bysantissa, jossa useat
erilaiset nuottijärjestelmät seuraavat toisiaan.
500-luvun alku: Roomassa kynän kärjen asento muuttuu
suoraksi, joka vaikuttaa kirjainten muotoon.
Tähän vaikuttanevat Bysantin kreikkalaiset kirjoitukset, joissa kynää
pidetään suorassa.
500-luku:
Lintujen sulilla kirjoitetaan.
500-luku:
Roomassa asuva munkki Dionysius Exiguus (470-544) laatii paavin Johannes
I tilauksesta jatkon Kyrilloksen taulukkoon ja aloittaa vuosien laskemisen
Kristuksen lihaksitulemisesta, joka on vuosi 1.
Tähtitieteilijöille on olemassa myös vuosi 0.
500-luku:
Kiinan Turkestanissa eli Sinkiangissa kirjoitetaan käsikirjoituksia
tokaariksi, joka on indoeurooppalainen kieli.
Käsikirjoituksia on myös 700-luvulta.
500-luku:
Rooman keisari Justinianus perustaa virallisten kirjoitusten kokoelman
oikeudelliseen käyttöön käsialojen vertailemiseksi. Roomalainen periaate, että kirjoitustaitoiset
henkilöt voivat todistaa oikeudessa perustuen käsien yhtäläisyyteen, tulee
Länsi-Euroopassa vallitsevaksi. Poikkeus
on Englanti, jossa vaaditaan silminnäkijätodistus. Periaate on voimassa 1500-luvulle.
500-600-luvut:
Kirjurit käyttänevät @-merkkiä, joka on latinan sanan ad - kohti tai
apud - luona lyhennys.
500:
Kiinassa on noin 18 000 kirjoitusmerkkiä.
500:
Hindulainen astronomi Aryabhata tutkii numeroiden potensseja ja juuria
sekä käyttää nollaa ja desimaalijärjestelmää.
Se tulee 500-luvulla arabeille tunnetuksi.
512:
Zebedin kirjoitus on vanhimpia tunnettuja arabian tekstejä. Se on kolmikielinen kirjoitus. Aikaisemmin arabit käyttivät nabatealaista
kirjoitusta. Vuodelta 568 on peräisin
Harranin kaksikielinen (arabia-kreikka) teksti Urfasta.
576 jälkeen:
Koreassa Sillan kuninkaalle Jinhung pystytetään monumentti, jossa on
korealaista kalligrafiaa.
595:
Intialaiset matemaatikot käyttävät desimaalijärjestelmää.
500- ja 600-lukujen vaihde: Koreassa kaiverretaan kiveen astronominen
kartta, joka on pohjana 1395 tehdylle Pallomaisen avaruuden astronomiselle
kartalle.
600-luku:
Irlannissa on vielä käytössä kaksi kieltä ja kaksi
kirjoitusjärjestelmää. Vuoden 650 jälkeen
maahantuotu latinalainen kirjoitus syrjäyttää oghamin. Irlantilainen kirjoitustyyli perustuu
400-luvun latinalaiseen puoliunsiaaliin.
Siitä kehittyy minuskelikirjoitus ja kursiivi.
600-luku:
Kulttuurikieli tiibetillä on oma Intian kirjoitusjärjestelmistä muokattu
kirjaimistonsa. Kirjallisuuden pääosan
muodostavat buddhalaisen kaanonin käännökset sanskriitista ja paalista sekä
lamalaisuuden uskonnolliset ja filosofiset tekstit.
600-luku:
Sumatran malaijikuninkaiden ja -ruhtinaiden hoveissa malaijin tekstejä
kirjoitetaan ensin intialaisin kirjaimistoin ja myöhemmin islamin levittyä
arabian aakkosin.
600-1000:
Pohjois-Intiassa Gupta-kauden myöhäinen brahmi muuttuu siddhamatrika-
eli siddham-muotoon, joka on bengalin, kashmirin ja tiibetin kirjaimistojen
pohjana ja joka leviää Keski- ja Itä-Aasiaan.
600:
Paavi Gregorius kirjoituttaa jumalanpalvelusten laulut
neuminuoteilla. Munkkien rituaalilaulut
levittävät neumikirjoitusta.
618-907:
Kiinassa kehittyy villi ruohokirjoitus - kuangcao. Kalligrafin työvälineet ovat työhuoneen neljä
aarretta - wenfang sibao. Ne ovat
sivellin - bi, paperi - zhi, tussi - mo ja tussinhankauskivi - yan. Kalligrafia - shufa tarkoittaa sanamukaisesti
kirjoittamisen menetelmää tai kirjoituksen järjestelmää.
624:
Sevillalainen Pyhä Isidore viittaa kirjoituksessaan sulkakynään penna
avis - linnun sulka, jota käytetään kirjoitusvälineenä - instrumenta scribae
latinassa. Latinan penna siirtyy
englantiin pen. Ranskassa kynä on plume
ja Saksassa Feder. Myöhemmin Hollanti
tuottaa pääosan Euroopan hanhensulkia, mutta Pohjoismaista saadaan parhaat
sulat. Käyttökelpoisia ovat myös
joutsenen, kalkkunan, fasaanin, korpin, pelikaanin ja riikinkukon
siipisulat. Variksen sulilla voi piirtää
hienoa kirjoitusta. Isidore mainitsee
myös rauta-gallus-musteen. Vanhan
ranskan sana enque tulee luultavasti latinan kautta kreikasta encauston -
syöpynyt. Englannissa muste on ink.
628:
Profeetta Muhammed kirjoittaa Mekassa kirjeitä maailman hallitsijoille.
628:
Intian Banskherassa Uttar Pradeshissa kaiverretaan kuparitaulu
sanskritiksi siddhamatrika-kirjoituksella.
Siinä lukee muun muassa: Tämä on minun suuren kuninkaitten kuninkaan
Shri-Harshan omakätinen nimikirjoitus.
632-50:
Muhammedin kuoleman jälkeen koraanin loppuosa kirjoitetaan. Diakriittisten pisteiden käyttö alkaa
vakiintua. Aluksi käytetään rinnakkain
kahta päätyyppiä: jäykkää kuufalaista (Kuufan kaupunki) ja pehmeää
naskhi-tyyliä. Pergamentille kirjoitettuja
koraanin kuufalaisia tekstejä arvostetaan.
Kuufalaista tyyliä käytetään rakennusten pintakoristelussa kuten
kaakeleissa ja pystylinjoja limittäin sommitteleva tyyli laastireliefeissä sekä
kukkakoristeista tyyppiä kirjojen nimilehdillä.
Naskhi-tyylistä alkaa kehittyä thuluth-tyyli eli kolmannes. Kirjainten peruskorkeus on noin kolmannes
pitkien pystysuorien viivojen korkeudesta.
Sitä käytetään otsikoissa, nimikilvissä, koriste-esineissä ja seinien
koristeteksteissä. Klassinen arabia on
vain kirjoitettu kieli, joka perustuu runouden kieleen, ja säilyy
muuttumattomana.
641 alkaen:
Arabialainen kirjoitus syrjäyttää vähitellen Egyptin muut kirjaimistot.
687-91:
Arabialaisten kuufalaista kirjoitusta kaiverretaan umaijadikalifin Abd
al-Malik rakennuttamaan Jerusalemin suureen kalliomoskeijaan - Qubbat
al-Sakhra. Kalligrafiaa käytetään tilan
jäsentäjänä, koristeena ja julistuksena.
600-luvu loppu: Korean Sin-mun kuninkaan ministeri Salchong
luo tavukirjoituksen, jonka perustana ovat kiinalaiset sanamerkit. Ne eivät sovellu vaivattomasti korean
kieleen. Tavukirjoitus luodaan noin 700.
700-luku:
Kristityt nubialaiset ottavat käyttöön vanhan nubialaisen
kirjoituksen. Sitä kirjoitetaan
koptilaisin merkein, joita on täydennetty kolmella meroelaisella merkillä.
700-luku:
Mayojen kanijumala esitetään ruukussa kirjurina kynä kädessä. Hän kirjoittaa käsikirjoitusta, joka on
sidottu jaguaarinnahkaisiin kansiin.
Mayojen kirja Dresdenin koodeksi sisältää tarkkoja Venus-planeetan
taulukoita.
700-luku:
Runoantologia Manyoshu on kirjoitettu japaniin sopivalla
tavukirjoituksella manyogana - manyo ja kana - kirjoitus. Yli 970 kiinalaisella merkillä kirjoitetaan
vanhan japaninkielen 87 tavua.
Kehitetään 800-luvulta alkaen hiragana
(hira - pyöristetty) sekä katakana (kata - katkelmallinen). Näihin kuuluu 48 merkkiä. Hiraganaa käytetään aluksi puhekielen ja
proosan muistiinmerkitsemiseen. Sitä
käyttävät lähinnä naiset, ja sitä kutsutaan nimellä onnade - naisten
kirjoitus. Katakanalla merkitään
kiinanmerkkien yhteydessä kieliopilliset päätteet. Japanilainen mietelause sanoo: ken on kirjoituksen
mestari, on tosi ihminen. Nykyään
japanilaisia kirjoitusmerkkejä on kaikkiaan noin 40 000, mutta kehittynyt
ihminen tulee toimeen 2000-3000 merkillä.
Kansakoulun vähimmäisvaatimus on 1200 merkkiä. Kiinalaismerkkejä kuuluu nykyään standardiin
1850, ja niiden nimitys on kandzhi eli kanji.
700-luku:
Tiibetiläinen kirjoitus kehitetään buddhalaisten tekstien sanskritista
kääntämistä varten. Oppineet
kehittelivät 600 vuotta kirjoitusta.
700-luku:
Orhonilaisten ja jeniseiläisten piirtokirjoitusten kieli on
muinaisturkkia. Kirjoituksia sanotaan
turkkilaisiksi riimuiksi. Turkkilaista
riimukirjoitusta kaiverretaan kiviin Mongoliassa muinaisturkkilaisessa
valtakunnassa. Niitä löytää suomalainen
Gustaf John Ramstedt 1800-1900-luvun vaihteessa.
700-luku:
Jaavan kirjallisuutta kirjoitetaan omalla intialaispohjaisella
kirjoitusjärjestelmällä. Nykyisin
käytetään latinalaista aakkostoa.
700-luku:
Hebrealaiset aakkoset ovat juutalaisen Khasarenvaltion käytössä
Mustanmeren rannalla ja Kaukasuksella.
700-luku:
Munkki ja pappi Beda Venerabilis - kunnianarvoisa (673-735) kirjoittaa
Jarrowissa 35 teosta. Hänen kirjansa
Historia ecclesiastica gentis anglorum - Englannin kansakunnan kirkkohistoria
sisältää enemmän maallista historiaa kuin kirkkoisä Eusebiuksen 300-luvulla
laatima kirkkohistoria. Teos käännetään
800-luvun lopulla Alfred Suuren toimesta latinasta englanniksi. Beda soveltaa Dionysius Exiguuksen ajanlaskua
tiettävästi ensimmäisenä. Beda käyttää
jossain määrin ajanlaskua taaksepäin, mutta hänen jälkeensä se unohtuu
1400-luvulle asti. Se tulee yleiseen
käyttöön 1600-luvun jälkipuoliskolla.
Beda laatii 725 kirjan De temporum ratione - Aikojen laskemisesta. Siinä hän esittää koko mailmanhistorian
kronologian. Teos sisältää ensimmäisen
tietellisen tutkimuksen vuorovedestä.
700-luku:
Korealainen mestarikalligrafi Kim Saeng (711-) työskentelee.
700:
Anglosaksi Adelhelmus kertoo, että pelikaanin sulkaa käytetään
kirjoittamiseen.
713-55:
Kiinan keisari Huan Tsung harrastaa myös värinvalmistusta tusseja
varten.
757-796:
Englantia hallitsee Mercian kuningas Offa II. Hänen kultarahaansa on lyöty abbasidirahojen
kuufalainen teksti La ilaha illa llahu wahdahu la sharika lahu - Ei ole muuta
jumalaa kuin Allah yksin, eikä hänellä ole ketään vertaista ja Muhammadun
rasulu llah - Muhammed on jumalan profeetta.
760:
Arabialaiset tuovat Bagdadiin numerot, nollan ja desimaalijärjestelmän
Intiasta ja alkavat laskea intialaisilla numeroilla. Arabian sana al-sifr merkitsee tyhjää eli
nollaa. Italialaiset johtavat siitä
sanat cifra ja cephirum, saksalaiset Ziffer, ruotsalaiset siffra ja
englantilaiset cipher.
770:
Kaarle Suuri kutsuu Yorkin piispan Alkuin akatemiaansa uudistamaan
kirjoitusta. Kehitetään karolinginen
minuskeli, jota määrätään 789 käytettäväksi.
Se kehittyy 800-luvulla pienaakkos- eli gemenamuotoon. Nyt ensi kertaa sanat kirjoitetaan
järjestelmällisesti erilleen toisistaan.
Keisarillisten kanslioiden asiakirjat ja kirjeenvaihto kirjoitetaan
edelleen merovingilaisella kirjoituksella, joka käy salakirjoituksesta.
778:
Piirtokirjoitus kertoo, että Srivijayan Sailendra-kuninkaat rakentavat
buddhalaisen pyhäkön Jaavaan.
700-luvun loppu: Kivipaneli kertoo, että mayakaupungin Cancuen
viimeinen kuningas Taj Chan Ahk nimittää naapurikaupungin kuninkaan
vasallikseen.
800-900-luvut:
Keski-Amerikan Xochicalcon kirjoituksissa ja ikonografiassa korostuvat
sotilaalliset aiheet. Kirjoituksissa on
yhteisiä merkkejä ja muita yhtäläisyyksiä kahden erilaisen mesoamerikkalaisen
järjestelmän välillä, jotka ovat nahuatl ja misteekki.
800-luku:
Bysanttilais-kreikkalaisen minuskelikirjoituksen perinne kehittyy. Tähän saakka käytetään raamatullista
majuskelikirjoitusta. Minuskeli on
taloudellista, koska se vähentää tarvittavia sivuja. Sanojen erottelu ja välimerkit otetaan
käyttöön.
800-luku:
Persialainen kirjallisuus alkaa runoudella, jota kirjoitetaan
persianarabialaisin kirjaimin.
800-luku:
Intiassa kannadaa kirjoitetaan omalla kirjaimistolla.
800-luku:
Arabian kirjoituksen thuluth-tyyli hiotaan huippuunsa. Koraanin käsikirjoituksissa suositaan
klassista tyyliä muhaqqaq, jossa perusrivin alapuolelle ulottuvia kaaria
venytetään vaakasuoraan.
Pohjoisafrikkalaisessa tyylissä maghribi korkeat pystyviivat taipuvat
vasemmalle ja rivin alapuolella olevat kaaret ulottuvat kauas eteenpäin. Tyylit tawqi’ ja riqa’ muistuttavat
thuluthia. Turkkilaiset kehittävät
riqa’sta tyylin ruq’a. Kalligrafialla
koristellaan tavallisten kirjoitusalustojen lisäksi seinäpintoja, kupoleja,
minareetteja, tekstiilejä, koriste- ja tarve-esineitä. Etelä-Irlannissa tehdään risti, jossa on
kaiverrettu kuufalaisin kirjaimin bismillah - jumalan nimeen.
800-luku:
Persialainen tähtitieteilijä ja matemaatikko al-Khwarizmi (800-850)
ottaa hindunumeraalit ja aritmetiikan käyttöön tähtitieteessä ja laskee pohjan
algebralle ja trigonometrialle. Hänen
nimestään tulevat algoritmi ja algorismi.
Algebra tulee arabiasta al-jabr.
Euroopassa 10-järjestelmä tulee tunnetuksi vasta 1200-luvulla.
800-1100-luku:
Pohjoinen riimukirjoitus on käytössä ja uudempia riimuja
kehitetään. Pohjoinen futhark käsittää
vain 16 merkkiä. Viikingit käyttävät
niitä. Pohjoista futharkia käytetään
laajasti, ja tunnetaan yli 5000 kirjoitusta, joista noin 3000 Ruotsissa. Etelä-Ruotsissa Rökin kivessä 800-luvulta on
noin 750 riimumerkkiä. Skandinaviassa
900-luvulta lähtien esiintyy kristillisiä riimukirjoituksia, mutta riimut
väistyvät latinalaisen kirjoituksen tieltä 1200-luvulla. Riimukirjoituksia esiintyy laajalla alueella:
Islannista ja Grönlannista Jugoslaviaan ja Romaniaan sekä Englannista
Laatokalle ja Dneprin seudulle. Nämä
ovat paikkoja, joissa germaanit ovat liikkuneet ja joissa viikingit ovat
käyneet.
814:
Numero nolla sisällytetään arabialaisiin numeroihin.
842:
Ranskankielisiä vanhimpia dokumentteja on Kaarle Suuren valtakunnan
jakoon liittyvä Strasbourgin vala.
Italian ja provensaalin vanhimmat tekstit ovat 800-900-luvulta.
850-luku:
Japanilaisen tavukirjoituksen keksijäksi mainitaan oppinut valtiomies
Kibi Mabi, mutta tavukirjoitus on lähtenyt kiinalaisesta sanakirjoituksesta.
850-luku:
Pohjois-Ranskassa musiikin kirjoittaminen lisäämällä merkkejä tekstiin
ilmestyy jälleen.
859:
Korealaisen Palhaen lähettiläs O Hyo Sin vie Japaniin tähtitieteellisen
almanakan Sonmyongryok. Sitä käytetään
1684 saakka, jolloin otetaan Daitsureki käyttöön.
860-luku:
Ensimmäiset kirkolliset kirjoitukset käännetään eteläslaavien
kielelle. Tätä sanotaan vanhaksi
kirkkoslaaviksi tai muinaisbulgariaksi.
Ilmeisesti kreikkalainen lähetyssaarnaaja munkki Konstantinos, myöhemmin
Kyrillos, (827-869) muotoilee kirjaimiston nimeltä glagolitsa - slaavin
kielestä glagol - sana. Sen kirjaimet
suunnitellaan esikuvana kreikan minuskelikirjoitus. Glagolitsaa käytetään jonkin aikaa
Bulgariassa, Määrissä, Serbo-Kroatiassa ja Montenegrossa. Aakkostossa on 40 kirjainta. Glagolitsa herää 1500- ja 1600-luvuilla
Dalmatian rannikon slaavien käyttöön.
Varsinainen bulgarian kirjakieli alkaa 1500-luvulla.
862-63:
Perimätiedon mukaan thessalonikilaiset munkkiveljekset Kyrillos
(venäjäksi Kirill) ja Methodios (Mefodi) (815-885) laativat glagoliittisen
kirjaimiston eli glagolitsan (glagol - puhe tai sana, nykykielessä verbi), joka
on kyrillitsan eli kyrillisen kirjaimiston edeltäjä, kun heidät lähetetään
Suur-Määriin levittämään evankeliumia.
He tulevat Bysantista kuningas Rostislavin pyynnöstä hänen
valtakuntaansa Böömiin. Matkallaan
Bysantin keisarin, joka heidät lähettää Rostislavin avuksi, luota he
Salonikissa luovat slaavilaiset kirjaimet.
Ne on muotoiltu kreikan majuskelikirjoituksen (unsiaali) mukaan. Joitain merkkejä on otettu kreikasta, joitain
on keksitty ja sh on seemiläinen shin hebrean kirjoituksessa. Kirjaimia on alunperin 43. Slaavit ovat ilmeisesti aikaisemmin
käyttäneet piktogrammeja, latinalaista ja kreikkalaista kirjaimistoa. Legendan lienee synnyttänyt Kyrilloksen
oppilas Kliment Ochridilainen (Ochrid-järven rannalla Länsi-Makedoniassa), joka
lienee kyrillitsan muotoilija. Slaavien
apostolit Kyrillos ja Methodios jatkavat lähetystyötään Määriin saakka. Slaavilaisten valtioiden poliittinen
yhdistyminen edistää glagolitsan ja kyrillitsan leviämistä. Makedonialaiset, bulgaarit, serbialaiset,
venäläiset, valkovenäläiset ja ukrainalaiset käyttävät kyrillitsaa
ortodoksisilla alueilla. Romanialaiset
käyttävät kyrilliseen aakkostoon perustuvia kirjaimia 1800-luvulle. Puolalaiset, sorbit, tshekit, slovakit,
kroaatit ja sloveenit käyttävät latinalaista kirjoitusta roomalaiskatolisilla
alueilla. Serbokroatiassa käytetään
latinalaisia aakkosia Kroatiassa ja Dalmatiassa, mutta kyrillisiä kirjaimia
Bosniassa, Herzegovinassa, Montenegrossa ja Serbiassa. Slaavilaiset kirjaimet saavat paavin
siunauksen liturgiseen käyttöön, mutta 800-luvun lopussa hyväksyntä perutaan.
866:
Tunisian Kairouaniin valmistuu Kolmen oven moskeija. Sen julkisivulla kaariholvien yläpuolella on
kolme riviä kuufilaista kirjoitusta.
900-luku:
Viikingit kirjoittavat riimukirjoitusta kaivertamalla kiveen, puuhun ja
metalliin.
900-luku:
Hindiä kirjoitetaan devanagariaakkosin.
900-luku:
Sri Lankassa kirjoitetaan sinhalaa omalla kirjaimistolla. Sinhalan muunnos divehi on Malediivien
kansalliskieli.
900-luku:
Länsi- ja Pohjois-Afrikassa kehitetään kuufilaisen kirjoituksen
muunnelmaa maghribi eli läntinen kirjoitus.
900-luku:
Kerrotaan, että kalifi al-Muizz (-975) käyttää kynää, jossa on oma
mustesäiliö. Muste virtaa säiliöstä
vain, kun kynällä kirjoitetaan. Kalifin
ammattimiehet ovat valmistaneet kynän kullasta.
900-luku:
Bagdadilainen kopioitsija kertoo, että runoilija al-Nash pyysi häntä
kirjoittamaan käsialallaan sepittämänsä qasidan, jotta saisi sen
julkaistuksi. Luennoilla kuulijat
kirjoittavat kaiken muistiin. Kadonneita
teoksia säilyy näin katkelmina. Jos
kuulija haluaa kirjoittamalleen tekstille virallisen hyväksynnän, hän
tarkistuttaa sen lukemalla ääneen opettajalle, joka kirjoittaa siihen
auktorisoinnin ijaza. Tästä opettaja voi
vaatia palkkiota. Joskus on merkintä,
kuinka kopio on tarkistettu. Kopioitsija
kirjoittaa tavallisesti käsikirjoituksen loppuun nimensä ja kopion
valmistumispäivämäärän sekä siunauksia.
Islamilaisessa maailmassa kirjat kirjoitetaan yleisesti käsin vielä
1800-luvun alkupuoliskolla.
Käsikirjoitukset kopioidaan.
900-luku:
Flanderilainen munkki Huchbald (Hugbald) kehittää uuden nuottikirjoituksen
Tourneyssä. Siinä käytetään viivastoa.
900:
Córdobalainen runoilija Ibn Abd Rabbihi kuvailee kirjassaan, millainen
kirjoitusruoko on sopivin pergamentille, papyrukselle ja paperille. Ruokokynä on arabiaksi qalam, joka tulee
kreikasta kalamos. Sopivaa ruokoa kasvaa
Niilin varsilla ja Irakissa. Muste on
nokimustaa, mutta myös ruskeaa ja metallinhohtoisia sävyjä käytetään. Punaisella kirjoitetaan joskus otsikoita ja
korostuksia. Sinisellä ja vhreällä
koristetaan kirjoja. Kirjureilla on
kynäkotelo ja mustepullo vyössään. Kynä
on tiedon vertauskuva. Koraanissa
sanotaan: ”Kautta kynän ja sen, mitä kirjoitetaan...” Muhammed on perimätiedon mukaan sanonut:
”Ensin jumala loi kynän. Jumala sanoi
sille: ’Kirjoita!’ Kynä alkoi heti
kirjoittaa, ja se kirjoitti kaiken, mitä tulisi tapahtumaan, viimeiseen hetkeen
saakka.”
900-1100-luvut: Pohjois-Kaukasiassa kirjoitetaan
iranilaiskielisiä piirtokirjoituksia.
907-1125:
Mantshuriaa ja Pohjois-Kiinaa hallitsevat kitaanit (Liao-dynastia). Heidän kielellään laaditaan
kiinalaismallisella kirjoituksella tekstejä, joita ei ole pystytty
tulkitsemaan. Kitaanit puhuvat
mahdollisesti jotain varhaista mongolikieltä.
915:
Benediktiläinen apotti Regino Prümistä (-915) kuolee. Hänen teoksensa on omakätinen tonarium eli
gregoriaanisten kirkkolaulujen yhteensovittelu De harmonica institutione. Varhaiskristillisestä hartauslaulusta alkunsa
saanut neumikirjoitus ilmaisee melodian kulkua vain ylimalkaisesti osoittamatta
sävelkorkeutta, ja antaa laulajalle pelkkää muistitukea. Neumit ovat eräänlaisia aksentti- eli
korkomerkkejä.
922:
Volgan Bulgaria hyväksyy islamin ja vanha turkkilainen riimukirjoitus
vaihdetaan arabialaiseksi.
930:
Munkki Hucbald St. Amandista (840-930) kuolee. Hänen toksensa Musica enchiriadis esittää
keskiaikaisen säveljärjestelmän dasia-merkinnällä.
939-1200:
Vietnamilaiset käyttävät kiinalais-vietnamilaista kirjoitusta. 1200-luvulla kehitetään ideografinen
vietnamin kirjoitus, vietnamiksi chu-nôm - kansan kirjoitus. Se palvelee suppeaa eliittiä.
963:
Arabialaisten lukujärjestelmä alkaa levitä Eurooppaan. Nolla on arabiaksi sifr ja saa lännessä
muotoja zephirus, zero englanniksi, cero espanjaksi, chiffre ranskaksi numero,
luku, salakirjain (zéro - nolla), cifra italiaksi numero, salakirjain (zero -
nolla), shifr venäjäksi salakirjoitus (nol - nolla) ja cipher englanniksi, joka
tarkoittaa myös numeroa ja salakirjoitusta.
Nolla on ruotsiksi noll (chiffer - salakirjoitus), saksaksi Null
(Chiffreschrift - salakirjoitus), unkariksi nulla, zérus, semmi ja viroksi
null.
987:
Arabialainen kirjailija Ibn-Abi-Jakub El-Nedim mainitsee 900-lukua
käsittelevässä teoksessaan, että venäläisillä on hänelle tuntematonta
kirjoitusta. Hänen jäljennöksensä mukaan
kirjoitus lienee syyrialaista. On
epäselvää, onko itäslaaveilla ollut tällaista kirjoitusta, koska alkuperäisiä
kirjoituksia ei ole löydetty.
1000-luku:
Munkki Theophilus kuvaa teoksessaan De diversis artibus - Erilaisista
taidoista kuinka rautatannaatti- eli rautaparkkihappo-mustetta
valmistetaan. Kuivattua orapihlajan
kuorta lämmitetään viinin kanssa ja lisätään hieman vihreätä vihtrilliä. Myös tammen äkämistä tai väriomenista veteen
liuottamalla saadaan parkkihappoa, johon lisätään rautasuolaa. Usein lisätään hieman arabikumia. Alkaa siirtyminen hiili- tai nokimusteista
rautaparkkihappo- ja rauta-gallus-musteisiin.
1000-luku:
Persiassa kehitetään tawqi’- ja riqa’-tyyleistä kalligrafinen tyyli
ta’liq - riippuva.
1000-luku:
Mälarjärven kalliopiirroksessa on riimukirjoitusta. Piirros esittää Sigurdin sankarisaagan.
1000-luku:
Novgorodissa kirjoitetaan koivun tuohelle kyrillitsaa. Vuodesta 1951
alkaen on löydetty tuohikirjoituksia, joista vanhin on kirje 1000-luvulta.
1000-luku:
Suomen ainoa toistaiseksi tunnettu riimukivi hakataan Hiittisissä. Siinä lukee miehen nimi Torfas, ja kivessä on
eläinaihe korkokuvana.
1000-luku:
Bangladeshissä kirjoitetaan bengaliksi omalla kirjaimistolla.
1000-luku:
Intiassa telugua kirjoitetaan omalla kirjaimistolla. Se muistuttaa kannadaa, ja pohjautuu
brahmikirjoitukseen.
1000-luku:
Intian siddham-muodon syrjäyttää Pohjois-Intiassa nagari -
kaupunkilainen kirjoitus tai devanagari - jumalten kaupunkikirjoitus. Sitä käytetään sanskritin, hindin, nepalin ja
marathin kirjoittamiseen. Samaa juurta
ovat gujaratin kirjaimisto ja punjabin gurumukhi-kirjoitus.
1000-1400:
Keski-Amerikan misteekkikirjoituksessa on 1000-luvun jälkeen selvää
tolteekkivaikutusta.
1000:
Islanti omaksuu kristinuskon ja sen mukana saadaan uusi kirjoitustaito,
jolla Edda-runoja aletaan kirjoittaa muistiin 1100-luvulla. Vanha riimukirjoitus ei olisi niiden
muistiinmerkitsemiseen soveltunut.
1000:
Nykypersiaa aletaan kirjoittaa.
1000:
Kiinassa on noin 27 000 kirjoitusmerkkiä. Kiinalainen Shwochi antaa tietoja
tussinvalmistuksesta.
1023:
Italialainen Guido D'Arezzo eli Arezzolainen (962-1031) luo neliviivastollaan perustan täsmälliselle
nuottien kirjoittamiselle (mensuraalijärjestelmä). Hänen teoksessaan Micrologus de disciplina
artis musicae parannetaan nuottikirjoitusta ottamalla käyttöön aakkosellinen
merkintä ja viivajärjestelmä. Se
käsittää aluksi yhden viivan, pian kaksi ja neljä viivaa. Neljästä viivasta kaksi viivaa ovat
värillisiä.
1026:
Paavi Johannes XIX ottaa mensuraalijärjestelmän kirkkomusiikin
nuottikirjoitukseen.
1050:
Nuoteilla määritellään sävelkorkeuden lisäksi äänen kesto.
1056:
Vanhin tunnettu itäslaavien kirja on kiovalaisten kirjoittama
Ostromirovin evankeliumi - Ostromirovo jevangelije. Tässä kirjoitus on kyrillitsaa.
1000-1100-luvun vaihde: Kiinalainen runoilija Huang T'ing-chien eli
Lu-chih - Lun Suoramielinen tai Shan-ku - Vuorensola (1045-1105) on etevä
kalligrafi.
1100-luku:
Vehringenin kreivi, munkki Reichenaussa, Hermannus Contractus käyttää
parannettua neumikirjoitusta, jossa on intervallikirjaimia.
1100-luku:
Burmankielen tekstejä kirjoitetaan omalla intialaista juurta olevalla
kirjaimistolla.
1100-luku:
Arabialainen Yahia al-Samawal (-1175) tarkastelee teoksessaan Häikäisy
lukujen potensseja, myös negatiivisia, ja esittää, että luku 1 voidaan ilmaista
minkä tahansa luvun nollantena potenssina.
Hän omaksuu negatiiviset luvut ja ennakoi yksikirjaimisten symbolisten
merkintöjen käyttöä algebrassa 300 vuotta ennen algebran uudelleen syntyä
Euroopassa.
1100-luku:
Islamilaisessa taiteessa zoomorfisten ja antropomorfisten kirjainten
käyttö alkaa.
1100-luku:
Neliömäinen koraalinuotti eli nota quadrata otetaan käyttöön.
1115-1234:
Mantshuriaa ja Pohjois-Kiinaa hallitsee dzhurtshenien (Jurchen)
Jin-dynastia, jonka ajoilta on heidän omalla kiinan merkeistä muokatulla
kirjoituksella laadittuja tekstejä.
Kieli lienee varhais- tai esimantshua, jota pystytään osaksi lukemaan.
1122:
Grafiitista valmistettu lyijykynä tulee Saksaan.
1200-luku:
Intiassa marathia kirjoitetaan devanagari-kirjaimistolla.
1200-luku:
Bryggenissä Bergenissä hakataan satoja riimukirjoituksia talojen
kivijalkaan. Ruotsalaisia puuhun tai
koivuntuoheen piirrettyjä riimuja on
säilynyt myös Novgorodin rämeissä.
1200-luku:
Latinalaiset aakkoset alkavat syrjäyttää riimukirjoitusta.
1200-luku:
Kristinusko saapuu Viroon, kun saksalaiset ja tanskalaiset valloittavat
maan. Samalla Viro saa latinalaiset
aakkoset. Virolaisilla ei ole varmaa
tietoa, onko heillä ollut omat aakkoset.
1200-luku:
Muinaisfriisi sekä hollanti ja flaami ovat käytössä kirjakielenä.
1200-luku:
Tshekin kirjakieli on länsislaavilaisten kielten vanhin.
1200-luku:
Bolognassa on mestarijäljentäjiä ja kalligrafikoulu.
1200-luku:
Venäjällä kirjojen jäljentäminen tulee laajalti käyttöön. Lukutaito leviää väestön korkeimpien
kerrosten keskuuteen. Feodaalisissa
keskuksissa luodaan aikakirjoja, jotka kertovat eri ruhtinaskuntien ja koko
Venäjän historiasta.
1200-luku:
Ukrainaksi ja valkovenäjäksi kirjoitetaan lyhyitä tekstejä.
1200-luku:
Esimongolia kirjoitetaan Tshingis-kaanin aikana uiguurilaisen
kirjoitusjärjestelmän (se palautuu Lähi-Idän seemiläiseen aakkostoon) pohjalta
muokatulla kirjaimistolla.
1200-luku:
Thain rikasta kirjallisuutta kirjoitetaan omalla intialaispohjaisella
kirjaimistolla. Aakkoset kehittää Sukhothain
kuningas Ramkhamhaeng Suuri, jonka piirtokirjoitus hakataan 1283
muistomerkkiin.
1200:
Mayojen merkkitaiteen kaunis käsikirjoitus Codex Dresdensis on
luultavasti uudelleen valmistettu klassisen kauden originaalista. Se käsittelee astronomiaa - auringonpimennyksiä,
kuun liikkeitä ja venustaulukon - sekä ennustuksia. Mayojen numerot ovat: simpukka - nolla, piste
- yksi ja viiva - viisi.
Positiojärjestelmässä luvut merkitään alhaalta ylös. Ylempi luku on 20-kertainen alempaan
verrattuna paitsi kolmas on 18-kertainen ajanlaskusta johtuen. Kerrottavat perusluvut ovat yksi, 20, 360,
7200, 144 000 ja niin edelleen.
1200:
Unkarin varhaisin yhtenäinen teksti ruumissaarna - Halotti Beszéd
kirjoitetaan. Unkari on vanhin
uralilainen kirjakieli. Yksittäisiä
sanoja ja lauseita tavataan muunkielisissä teksteissä vuoden 1000 ajoilta.
1272-73:
Varhaisin tunnettu jiddishinkielinen teksti kirjoitetaan. Jiddishiä kirjoitetaan aina heprean
kirjaimilla.
1290:
Marathia aletaan kirjoittaa devanagarikirjoituksella.
1200-1300-lukujen vaihde: Arabialainen sokea oikeusoppinut Zein-Al-Din
Al-Amid (-1312) tekee ohuesta paperista yksittäisiä kirjaimia ja kiinnittää
niitä tavallisen kirjan sivuihin pystyäkseen tunnistamaan kirjastonsa teokset.
1300-luku:
Kiinan Szetschwanissa ei puhuta kiinaa ja siellä käytetään
lo-lo-kirjoitusta (yi).
1300-luku:
Urdua kirjoitetaan arabialaisin kirjaimin.
1300-luku:
Nepalia kirjoitetaan devanagari-kirjaimistolla. Gudzharatia eli gujaratia kirjoitetaan omalla
kirjaimistolla Intiassa. Kashmirin
pääkieltä kashmiriä kirjoitetaan arabialaisella kirjaimistolla, mutta myös
omalla sarada-kirjoituksella.
1300-luku:
Puolan vanhimmat tekstit kirjoitetaan.
1300-luku:
Saksankielisellä alueella hindo-arabialaiset numerot tulevat käyttöön.
1300-luku:
Intiassa malajalamia kirjoitetaan omalla kirjaimistolla.
1300-luku:
Keski-iranilaisesta azerin kielestä tunnetaan persialaisista lähteistä
muutama runosäe ja lause.
1300-luku:
Asteekit oppivat kirjoittamaan useita vuosisatoja myöhemmin kuin mayat. Asteekkien hieroglyfit ovat olennaisesti
yksinkertaisempia kuin mayojen.
Asteekkien hieroglyfit ovat logografisia kuten mayojen. Monet kirjoitussymbolit ovat piktografisia
merkkejä. Toinen tyyppi on
ideogrammi. Eräs harvoja säilyneitä
käsikirjoituksia on Codex Humboldt, jonka Alexander von Humboldt tuo 1804
Meksikosta mukanaan Eurooppaan. Se on
viikunapuusta valmistetulle paperin tapaiselle kirjoitusalustalle maalattu
veroluettelo. Kirja on 40 kertaa
taitettu, ja teksti luetaan alhaalta ylös.
Kirjoitusta käytetään 1500-luvun alussa fonografiseen tapaan. Isä meidän alkaa: lippu - pamitl, kivi -
tetl, viikunakaktus - nochtli ja kivi - tetl.
Merkit lausutaan pa-te noch-te eli pater noster. Asteekit valmistavat espanjalaisten
hallitessa vielä 1700-luvulle asti yli 400 kuvakertomusta ja -asiakirjaa.
1304:
Osnabrückin tuomiokirkon aarteissa on Gisela-koodeksi, jonka
miniatyyrissä on neumeja viiden viivan viivastolla.
1320-luku:
Marokon Feziin (Fes) rakennetaan al-Attarin madrasa. Puuleikkauksissa on myös kalligrafianauhoja.
1340:
Englantilainen Johann de Muris ottaa käyttöön uuden tahtimitan ja
tahtimerkin.
1362:
Kairossa sulttaanin Hassan hautakammion seiniä kiertää
piirtokirjoitusten vyö hänen moskeijassaan.
1372:
Venäläinen lähetyssaarnaaja Stepan Hrap (Permin pyhä Tapani) luo
vanhasyrjäänisen aakkoston, niin sanotun abur-kirjoituksen, jota käytetään
1600-luvulle uskonnollisessa kirjallisuudessa.
Kirjaimissa on kreikan ja kyrillisten kirjainten vaikutusta, mutta
useimmat merkit ovat syrjäänien symboleja.
Ne ovat vanhoja omaisuusmerkkejä, tamga-merkkejä. Tapani laatii komin eli syrjäänin aapisen
uskonnollisten tekstien lisäksi. Hän
käyttää kehittämäänsä omaa kirjaimistoa, joka on riimujen kaltainen
aakkosto. Syrjääni on unkarin jälkeen vanhin
uralilaisen kielikunnan kirjakieli.
1373:
Eräs varhaisimpia malayalampiirtokirjoituksia kaiverretaan.
1382:
Sanaa inkhorn - mustetolppo käytetään Englannissa. Se on sarvesta valmistettu musteastia.
1396:
Vanhin päivätty jiddishinkielinen kirjoitus laaditaan.
1400-luku:
Sloveenien kirjakieltä aletaan kirjoittaa latinalaisin kirjaimin.
1400-luku:
Vanhin säilynyt albaniankielinen teksti kirjoitetaan. Baskin- eli euskarankielisiä tekstejä
kirjoitetaan.
1400-luku:
Mayojen käsikirjoitus Madrid codex tai Codex Tro-cortesianus käsittää 56
sivua astrologiaa, riittejä, palvontamenoja ja mayajumaluuksia.
1400-luku:
Andien inkat käyttävät solmukirjoitusta quipu - ketshuaksi solmu. Solmunyöreihin tallennetaan kronologista ja
tilastollista tietoa. Nyörin valkoinen
väri tarkoittaa rahaa tai rauhanomaisia esineitä. Keltainen, kulta tai punainen väri liittyy
sotaisiin yhteyksiin. Solmujen vartija -
quipucamayoc pystyy tulkitsemaan solmukirjoituksen. Solmujen lukumäärällä merkitään numerot 1 -
9. Solmunyöri on lenkistä pujotettu
toiseen nyöriin. Alimpana ovat ykköset,
seuraavana ylöspäin kymmenet jne.
Boliviassa ja Perussa esiintyy solmunyöritekniikan muunnelma chimpu. Muinaisilla perulaisilla oli
ideogrammaattinen kirjoitusjärjestelmä, joka lopetettiin aiheuttamiensa
yhteiskunnallisten ongelmien vuoksi, ja tilalle otettiin solmukirjoitus.
1400-luku:
Persialaiset kehittävät ta’liq-tyylistä juoksevan tyylin nasta’liq. Molempia käytetään Iranissa ja Intiassa. Arabian kalligrafialla muotoillaan kuvia
kalligrammeja. Niiden aiheita ovat
moskeija, laiva, Nooan arkki, hevonen, leijona, haukka, vesikannu ynnä muut.
1400-luku:
Khmer eli kambodzha on kirjakieli, joka käyttää omaa intialaisperäistä
kirjoitusjärjestelmää. Khmerinkielisiä
tekstejä kirjoitettiin varhemmin intialaisella pallava-kirjoituksella.
1400-luku:
Firenzeläinen taiteilija Cennini kuvailee lyijykynää teoksessaan Il
Libro dell’arte. Kynä - stylus
valmistetaan sekoittamalla kaksi osaa lyijyä ja yksi osa tinaa. Jälki voidaan poistaa leivänpalalla
hankaamalla. Hopeastylus on
taiteilijoiden käytössä piirrettäessä erikoispäällystetylle pergamentille tai
paperille.
1400-luku:
Justinianuksen 500-luvulla Konstantinopoliin rakennuttama Hagia Sofia
muutetaan moskeijaksi ja 1934 museoksi.
Kalligrafia täyttää ikonin tehtävän.
1400-luku:
Euroopan kirkoissa kukoistavat väärennökset, kun virkailijat väärentävät
ja myyvät paavin erivapautuksia eli dispansseja.
1400:
Keisarin kansliassa Prahassa käytetään fraktuuraa.
1400:
Urkukirjassa Buchsheimer Orgelbuch on seitsenviivainen
nuottijärjestelmä. Nuottien alla on
kirjaimin poljinmerkinnät.
1443-46:
Korealaisen historiaperinteen mukaan kuningas Sejong Suuri (hallitsee
1418-50, 1397-1450) luo hangul-äännekirjoitusjärjestelmän Hunmin Jeongeum -
oikeat äänteet kansan opetukseen.
Kuninkaalla on käytössään perustamassaan kulttuurintutkimuslaitoksessa
Chip'yonjon oppineiden ryhmä, joka kehittää kirjoituksen sanskriitin
pohjalta. Oppinut Chong San-Mun
(1418-55) osallistuu hangulin kehittämiseen merkittävällä panoksella. Tähän asti Koreassa käytetään kiinalaista
kirjoitusta. Äänteenmukaisessa
kirjoitusjärjestelmässä peruskirjoitusmerkkejä on 18 konsonanttia ja 10
vokaalia eli yhteensä 28 merkkiä, joita yhdistelemällä saadaan 40
äännemerkkiä. Hangulia sanotaan maailman
helpoimmaksi ja järjestelmällisimmäksi kirjaimistoksi. Korea on maailman suurin isolaattikieli (kun
japania ei sellaiseksi lasketa).
Kiinalaismerkkejä käytetään 1800-luvun lopulle, ja nimien
kirjoittamiseen yhä Etelä-Koreassa.
Nykyään Korean Demokraattinen Kansantasavalta on siirtynyt kokonaan
hangul-aakkosiin.
1443:
Timur Lenkin mausoleumissa kuufalaisella tyylillä kirjoitettu
kalligrafiaornamentti kupolin alla toistaa sanoja al-baqa’ lillah - iäisyys on
jumalan.
1450:
Etelä-Amerikan inkat merkitsevät tietoja muistiin solmukirjoituksella -
quipu. Heillä on erivärisiä paksuja
nauhoja, joihin tiedot sidotaan solmuiksi.
Hautoihin laitetut solmunuorat sisältävät astronimisia laskuja. Niissä on jossain kohdassa tahallinen
virhe. Vainajalla on niin paljon
tekemistä tuumiessaan virhettä, ettei ehdi häiritä eläviä. Quipuja käytetään myös viestintään. Samantapaista solmukirjoitusta käytetään
nykyään Etelä-Perussa, Tyynen meren saarilla ja Afrikassa.
1453:
Turkkilaiset valloittavat Konstantinopolin. Tapahtuma heikentää huomattavasti
kreikkalaista kirjoituskulttuuria.
1462:
Ensimmäinen tunnettu albaniankielinen teksti kastekaava
kirjoitetaan. Eräistä viitteistä
päätellen kieltä on kirjoitettu paljon aikaisemmin.
1465:
Varhaisin tunnettu englanninkielinen maininta imupaperista on
päivätty. Hiekkaa käytetään musteen
kuivaamiseen noin 1800 saakka.
1465:
Johannes Fustin ja Peter Schöfferin kolofonissa mainitaan sulkakynä ja
messinkinen ruokokynä.
1470:
Kuninkaan Fredrik II Suuri kansliassa kehitetään fraktuurakirjoitus
täydelliseksi lisäämällä majuskelit eli suuraakkoset.
1474:
Kirjallisuudessa mainitaan standish - teline, jossa on mustepullo ja
muita kirjoitusvälineitä.
1480:
Parmassa Damiano da Moile julkaisee kirjoitusmestarikirjan.
1489:
Plus-merkki + ja miinus-merkki - esiintyvät ensi kerran saksalaisen John
Widmannin kirjassa.
1491-2:
Hamd Allah (Ibn al-Shaykh) kirjoittaa naskhi-tyylillä
koraanikäsikirjoituksen Turkissa.
Otsikot ovat thulurh-tyyliä. Kulta
on hengen, valon ja tiedon vertauskuva, sininen taivaan ja jumalan armon väri.
1400-luvun loppu: Lyhennys @-merkki - apud - luona
(englanninkielessä at-merkki) on käytössä firenzeläisillä kauppiailla, jotka
merkitsevät sillä tilavuusmitan amphora.
Kirjain a kirjoitetaan koristeellisella kiehkuralla ajan tapaan.
1500:
Englannissa käytetään lyijykyniä.