maanantai 6. helmikuuta 2012

Kirjoitus -1500         

Kirjoittaminen sujuu helpommin, jos on jotain sanottavaa.  Schalom (Sholem ) Asch (1880-1957)

Epistula non erubescit - kirje ei punastele.

Latinan lector tarkoittaa lukijaa ja auctor kertojaa.

Piirtokirjoitus, aina nuolenpääkirjoitusta.  Joseph Prudhomme, Henri Monnierin (1805-77) romaanien ja näytelmien henkilöhahmo, jonka suuhun hän sijoitti absurditeetteja.

Tekstillä on merkitys vain lukijan kautta.  Lukeminen on kapinoivaa ja kuljeskelevaa.  Lukea - read tarkoittaa myös käsittää merkitys, tulkita, selittää ja lukeminen - reading tulkinta, epävakainen, vallaton.  Kynä on älykkyyden ja oppineisuuden symboli, kuten sivellin kiinalaisessa kalligrafiassa.  Kynä on myös maskuliininen symboli.  Sitä on kastettava pulloon, josta se saa voimansa.

Kirjoituksen ja kirjoituskulttuurin historia alkaa Kaakkois-Euroopassa ennen 5000 eaa.  Alussa ex occidente lux - lännestä valaisee.  Kirjoitus periytyy Kreetaan ja Kyprokseen. Vielä 300-luvulla eaa Kyproksessa käytetään tavukirjoitusta, joka väistyy kreikan aakkosten tieltä.  Kauan ennen foinikialaista aakkoskirjoitusta syntyy Etu-Aasiassa sumerilaisten kirjoitusperinne 3000-luvun lopussa eaa.  Nyt ex oriente lux - idästä tulee valo, kun vanha eurooppalainen sivilisaatio on murroksessa.  Euroopan, Etu-Aasian ja Afrikan (Egyptin) kirjoituskulttuurit saavat vallankumouksellisen ratkaisun - aakkoset.  Maailmassa syntyy satoja aakkosmuunnelmia.  Verrattuna Kiinan, Korean ja Japanin kehitykseen ovat aakkoset edistäneet eurooppalais-kristittyä ja arabialais-islamilaista kulttuuria nopeasti.  Tosin aakkoset eivät ole ainoa kulttuurin kantaja.  Kiina ei siirry kapitalismiin Euroopan valtioiden tapaan, koska institutionaalisesti ja mentaalisesti vanhassa Kiinassa ei arvosteta käsityöläisiä ja kauppiaita; porvaristoa ei synny.  Korkean kulttuuritason tasapainon ansa Kiinassa johtuu siitä, että puute raaka-aineista ja runsas halpa työvoima eivät vaadi työtähelpottavia keksintöjä eikä tekniikan parantamista eli tuotantovoimien ja tuottavuuden kehittämistä.  Euroopassa on molemmissa suhteissa päinvastainen tilanne.  Kuitenkin Kiinan kulttuuri jatkuu yli 5000 vuotta yhtenäisenä.  Intia on olemassa, mutta sen kulttuurissa on katkos.  Etu-Aasian, Egyptin ja Amerikan vanhat kulttuurit ovat hävinneet.  Historian ironiaa on, että monet väitteet, joilla puolustetaan ja suojataan kirjoitettua ja painettua kulttuuria automaattista tietojenkäsittelyjärjestelmää vastaan, ovat samoja kuin Platon esittää antiikin aikana suullisen perimätiedon suojaksi kirjoitettua kirjallisuutta vastaan.  Käymme vielä teatterissa, eikä puhutun sanan lumo häviä.  Platonin varoitukset ovat vääriä.  Kirjoitus ja tietokone täydentävät toisiaan.

8000 eaa:  Piikiveen kaiverretaan viivoja, joilla lienee joku merkitys kuten kuun vaiheet.  Ensimmäinen kirjoitus kaiverretaan sarvikivellä.
6600:  Kiinassa Henanissa kaiverretaan kilpikonnan kilven palasiin 16 kirjoitukselta vaikuttavaa merkkiä.
6000-3000:  Varhaisimmat kiinalaiset symbolit sanotaan olevan Xianissa esiin kaivetuissa ruukuissa.
5300-3500:  Kirjoitus alkaa Vinca-kulttuurissa Kaakkois-Euroopassa Tonavan alueella.  Homo scribens - kirjoittava ihminen syntyy.  Rajoittuneet alkeismuodot jäävät kehittymättä kirjoituskulttuuriksi.
5000:  Kivinen taltta tai meisseli on käytössä.
4300:  Sumerilaisissa savitauluissa on oluen reseptejä.  Sumerilainen kirjoitus alkaa erkaantua kuvakirjoituksesta.
4241:  Erään egyptiläisen kalenterin mukaan ensimmäinen tarkasti merkitty vuosi on 4241 eaa.
4000:  Ugaritin kauppiaansinettiä käytetään myös liikemerkkinä tavaroihin kiinnitettynä.
4000:  Egyptiläisen kivitaulun hieroglyfikirjoitus ennustaa: "Maailma on nyt kehittymässä huippuunsa.  Se on merkki siitä, että maa pian hukkuu.  Lapset eivät enää tottele vanhempiaan.  Kaikki ihmiset haluavat kirjoittaa kirjoja.  Se viittaa aivan selvästi maailmanloppuun."
3500:  Indus-kulttuurin kirjoitusmerkkejä on Pakistanista löytyneissä ruukunpalasissa.  Niissä on kasvimaisia ja kolmikärkisiä merkkejä.  Löytö on Harappan siirtokunnan alueella.  Merkkien arvellaan viittaavan joko jumaliin tai ruukkujen sisältöön.  Merkit voivat olla kirjoitusta edeltäviä yksinkertaisia symboleja, joita on noin 300 merkkiä.
3500:  Sumerissa kirjoitetaan piktografisesti, josta syntyy nuolenpääkirjoitus.  Sen ottavat monet kansat käyttöön helposti sovellettavana.
3400-3100:  Sumerilaisia savimerkkejä on löydetty Irakin ja Iranin alueelta suuria määriä.  Noin 1600 symbolia on tunnistettu.  Useimmat liittyvät maanviljelyyn ja kauppaan.  Sumerilaiset papit piirtävät ruokokynällä saveen kuva- ja sanamerkkejä, joista kehittyy tavukirjoituksena nuolenpää- eli kiilakirjoitus.  Merkkejä on noin 800.  Merkit painetaan kosteaan saveen ruo’osta tehdyllä kolmionmuotoisella puikolla eli stiluksella, jolloin ne saavat kiilamaisen muotonsa.  Myös valaanluuta tai -hetulaa käytetään.  Savitaulun koko vaihtelee suuren postimerkin kokoisesta puhelinluettelon kokoon.  Savitaulu useimmiten poltetaan, jotta se säilyy paremmin.  Luvuilla 1, 10, 60, 600, 3600 ja 36000 on oma merkkinsä.  Kuvakirjoitusmerkkejä on noin 2000.  Papit pitävät kirjaa temppeleihin saapuneista veroista.  Vanhimmista merkeistä nähdään sen ajan työkalut ja talousesineet.  Kuvamerkkejä yhdistämällä saadaan ideogrammeja.  Sumerit kirjoittavat kauppaluettelonsa savitauluihin ja vahvistavat sopimuksen painamalla lieriösinetillä kuvion savitauluun.  Englantilainen HC Rawlinson ja saksalainen GF Grotenfend tulkitsevat 1850 tienoilla nuolenpääkirjoitusta.  Sumeria pidetään maailman vanhimpana kirjakielenä.  Sumeri sammuu puhekielenä syrjäytyen seemiläisen akkadin tieltä, mutta säilyy latinan tapaisena sivistyskielenä 1000 eaa tienoille.  Nuolenpääkirjoitus jää monille Lähi-Idän kielille perinnöksi.
3300-3200:  Etelä-Egyptissä kirjoitetaan piktografeista kehittyineillä hieroglyfeillä alkeellisia sanoja ja tavuja sisältäviä savitauluja.  Kreikan hieros - pyhä ja glyfein - kaivertaa muodostavat sanan hieroglyfica - pyhä kaiverrus (Herodotos).   Osa teksteistä saattaa olla sata vuotta vanhempia.  Kirjoitusväline on kasvitikku tai -puikko, jonka kirjoituspään kuidut turpoavat vedessä.  Egyptiläinen teksti on luettavampaa ja kehittyneempää kuin sumerilainen.  Sumerilaisten arvellaan kopioineen kauppakumppaniensa kirjoitusta tai päinvastoin.  Egypti on maailman vanhimpia kirjakieliä.
3300-2700:  Iranissa Elamissa opitaan protoelamilainen kirjoitustaito sumerilaisilta.  Intiassa kehitetään kirjoitusjärjestelmiä Mesopotamiassa ja Iranissa käytetyistä kirjaimistoista.
3150:  Egyptiläisten vanhimpia tunnettuja kirjoitusnäytteitä on kuningas Narmerin paletti, jossa on kirjoitus: Horus tuo faraolle 6000 vankia.  Paletissa on kala - egyptiksi nar ja taltta - egyptiksi mer, joiden foneettinen tulkinta on faraon nimi Narmer.  Tunnettu historiankirjoitus alkaa.
3000:  Kuparinen meisseli tai taltta on käytössä.
3000:  Hieroglyfit kehittyvät Egyptissä.  Niitä alkaa esiintyä votiivipaleteissa.  Mahdollisesti hieroglyfien idea on peräisin sumerilaisilta, vaikka hieroglyfit kehittyvät sumerilaisten kirjoituksesta riippumatta.  Sumerilaista vaikutusta ilmenee egyptiläisten sylinterisinettien käytössä.  Kirjoitus koostuu 300-800 kuvasta, joilla on erilaiset sana- ja äännearvot.  Fonografinen kirjoitusjärjestelmä täydellistyy 2750 mennessä käsittäen 24 konsonanttia.  Animistisen uskon mukaan jokaisessa kuvassa piilee elämä, minkä vuoksi kreikkalaiset antoivat kuvalle nimen hieroglyfi eli pyhä merkki, hierós - pyhä, glyphein - kaivertaa ja glyphe - merkki.  Papyrukselle kirjoitetaan ohuella kärjestään halkaistulla ruokokynällä tai siveltimellä.  Mustan musteen lisäksi käytetään punaista mustetta uuden kappaleen alussa ja yhteenlaskuissa summaa osoittamassa.  Desimaalijärjestelmässä luvuilla 1, 10, 100, 1000, 10000 ja 100000 on oma merkkinsä.  Luvut kirjoitetaan ensin korkein yksikkö niin monta kertaa kuin sitä on ja sitten pienempi yksikkö jne.  Nollaa varten jätetään tyhjä tila lukujen väliin.  Hieroglyfeistä kehitetään jokapäiväiseen käyttöön hieraattinen kirjoitus, joka on eräänlaista kursiivikirjoitusta.  Muinaisessa egyptiläisessä kalenterissa ensimmäinen merkintä on vuosi 4236 eaa.
3000:  Kreetalla kaiverretaan savifiguureihin lineaari A-kirjoitusta.  Tämä muistuttaa Vinca-kulttuuria.  Kreetalaiset käyttävät myös hieroglyfikirjoitusta.
2000-luku:  Hieroglyfit alkavat saada myös aakkosmerkityksen.
2900:  Elamilaiset alkavat kirjoittaa.  He lainaavat sumerilaisilta periaatteet, mutta kehittävät omat kuvasanamerkkinsä.  Lukusanat merkitään kummassakin samalla tavalla.  Elamin kuningaskunta on nykyisen Iranin lounaisalueella.  Pääkaupunki on Susa.  Kirjoituksen muoto on täysin kehittynyt.  Alkaa siirtyminen tavumerkkeihin, jolloin merkkejä on noin 600.
2800-1600:  Intian (nykyisen Pakistanin alueella) Indus-kulttuuri (erityisesti Mohenjo-Daro ja Harappa) kehittää paljon kuva-aineksia hyödyntävän kirjoitusjärjestelmän, jossa on noin 450 merkkiä.  Näitä on piirtokirjoitusteksteissä ja sineteissä, joita on löydetty pari tuhatta sekä muotilla tehdyissä amuleteissa ja saviruukkujen sirpaleissa koristekuvioina ja niiden valmistajien tai omistajien puumerkkeinä.  Näytteitä on löydetty noin 5000.  Sinettileimasimet valmistetaan saippuakivestä, joskus akaatista tai lapisazulista.  Indus-kirjoituksessa lienee yhdistetty sana- ja tavukirjoitus.  Kirjoituksen idea lienee saatu Iranin proto-elamilaisesta kulttuurista 3100-2700.  Mittojen ja painojen järjestelmä on yhtenäinen Induksen alueella: 1, 2, 4, 8, 16, 32, 64, 160, 320, 640, 1600, 3200 ja 8000 yksikköä.  Kirjoittajalla on oma kaiverrettu henkilökohtainen sinettinsä.  Sineteillä lienee merkitty puuvillapaaleja ja viljasäkkejä.  Sinettejä löytyy muun muassa Irakista.  Runsaat 20 merkkiä on pystytty tulkitsemaan.  Kieli lienee dravidalainen.  Tutkimusta johtaa suomalainen professori Asko Parpola (1941-).  Arjalaiset, kuten he itse nimittävät itseään arja, arya - ylhäinen, jalo, keskeyttävät intialaisen kirjoituskulttuurin.
2700:  Faraon Netjerka eli Neferkara haudassa on hänen sotapäällikkönsä Herkouf kertomus tutkimusmatkasta, jonka hän teki länteen suureen metsään.  Siellä hän kohtasi puiden ihmisiä, jotka tanssivat ja laulavat jumalalleen.  He ovat pygmejä.
2700:  Babylonialaiset kirjoittavat kieltään akkadi nuolenpää- eli kiilakirjoituksella saveen ja kiveen.  Sanamerkeistä alkaa tulla tavumerkkejä.
2600-luku:  Egyptiläinen arkkitehti, insinööri ja lääkäri Imhotep kirjoittanee Lääketieteen kirjat ja Opetukset.  Imhotep - Se joka tulee rauhassa on Zoserin (Djoser) neuvonantaja.  Imhotepin kirjoittamana pidetään pyramidin rakentamista käsittelevää papyruskäärökäsikirjoitusta, josta myöhemmät arkkitehdit ottavat oppia.
2698:  Kiinalainen Tshang Chiehi (Tien Chen tai Tshen) kehittää kiinalaisen kirjoitusmerkkijärjestelmän ja tussin.  Tussi on erittäin hienojakoista nokea, joka sekoitetaan erilaisiin sideaineisiin, parfymoidaan ja leikataan kappaleiksi.
2650-2500:  Egyptiläisiä kirjureita kuvataan Karinesutin haudassa Gizassa (Giseh).  Vasemmalla kädellä pidetään kiinni kirjoitusalustasta, joka lepää maassa tai lattialla istuvan kirjurin oikealla pystyssä olevalla polvella.  Vasemmassa kädessä on musteastiat.  Vasemman korvan takana on kaksi vararuokokynää.  Viimeisen kirjurin edessä on papyruskäärönippu.
2620:  Kuningas Sneferun ajoilta on vanhin puiden kuljetusta käsittelevä teksti.  Se kertoo 40 laivasta, jotka kuljettavat puuta Libanonista Egyptiin.
2600:  Egyptissä palkataan kirjureita.  He kirjoittavat ruokokynällä ja noki-liimamusteella.
2600-2500:  Mesopotamiassa Farassa ja Abu Salabikhissä kirjoitetaan vanhalla sumerinkielellä tekstejä.  Shuruppakin kaudelta merkit alkavat kiertyä 90 astetta vasempaan käsinkirjoitettaessa.  Pystysuora kirjoitus oikealta vasemmalle muuttuu vakasuoraksi kirjoitukseksi vasemmalta oikealle.  Kirjurit alkavat varustaa savitaulut allekirjoituksellaan.
2600:  Vanhat sumerilaiset kuvamerkit ja lukumerkit korvautuvat tyylitetyllä nuolenpääkirjoituksella.  Oma merkkinsä on luvuilla 1, 10, 60, 600, 3600, 36000 ja 216000.  Nuolenpääkirjoitus muuntuu 1800 mennessä hieman pelkistyneemmäksi.  Foneettisten merkkien ansiosta merkkien lukumäärä vähenee kahdeksaan sataan.  Sumerilainen kirjuri on dub-sar - savitaulukirjoittaja.  Assyrialaiset ja babylonialaiset omaksuvat noin 2500 alkaen nuolenpääkirjoituksen.  Babylonialaisilla on lukuun 60 perustuva paikkajärjestelmä.
2600:  Mesopotamian eteläisissä kaupungeissa Marti ja Kish kirjoitetaan sumerilaisia kaiverruksia.
2600:  Kheopsin pojan ohjeet kirjoitetaan Egyptissä.
2500:  Egyptissä Sakkarassa muovaillaan kirjuripatsas.  Vasemmassa kädessä on papyrusrulla, ja oikea käsi on valmiina kirjoittamaan.
2500:  Egyptissä hieroglyfit alkavat muuttua kursiiviseksi hieraattiseksi eli papilliseksi kirjoitukseksi.
2500:  Heettiläiset kehittävät oman hieroglyfikirjoituksensa.  Esikuvana lienevät Egyptin hieroglyfit.
2500:  Väitetään, että tieto sumerilaisesta kirjoituskeksinnöstä saapuu Kiinaan Silkkitietä pitkin.  Käsitykset kiinalaisen kirjoitusjärjestelmän synnystä ja sen ajankohdasta vaihtelevat suuresti.
2400:  Egyptissä kuolleidenkirjaa kaiverretaan Sakkaran pyramidien kammioihin ja käytäviin.
2400-2200:  Vanhimmat kirjeet lienevät nuolenpääkirjoituksella laaditut pienet savitaulut.
2350:  Egyptissä Unas rakennuttaa pyramidin, jonka sisus koristellaan Pyramiditeksteillä ja Ptah-Hotepin viisaudella, joka käsittää hänen neuvonsa pojalleen.  Ne ovat tärkeimpiä säilyneitä tekstejä.
2350:  Egyptiläinen pappi Kagemmi kirjoittaa opetukset.
2334:  Sargon - Oikea kuningas syntyy.  Hänen kerrotaan olevan ylipapittaren lapsi, joka laskettiin asfaltilla tiivistettyyn koriin Eufratin vietäväksi.  Samantapaista tarinaa kerrotaan raamatun Mooseksesta.
2278:  Keisarin Yü kaiverrus kertoo kiinalaisen kirjoituksen kehittämisestä.
2200:  Elamissa piktografinen kirjoitus kehittyy viivakirjoitukseksi, jossa on noin 80 viivoista ja ympyröistä koottua merkkiä.
2200:  Egyptissä tuomarin Inti hautamaalauksessa Abu Sirissa lähellä Gizaa on rakkauden hieroglyfejä, jotka lienevät laulu naisen ylistämiseksi tai hymni jumalattarelle.
2200:  Egyptissä kirjoitetaan vanhin tunnettu päivätty papyrus.  Hieroglyfeistä on kehittynyt yksinkertaistettu kursiivimuoto papiston hieraattinen kirjoitus.  Sillä kirjoitetaan hallinnossa, talouselämässä ja yksityisessä kirjeenvaihdossa tarvittavat tekstit.  Kuvamerkkejä aletaan sitoa toisiinsa ligatuureiksi, jolloin kirjoitus tulee vaikeaselkoiseksi ja jää papiston käyttöön.  Hieraattista kirjoitusta käytetään parin tuhannen vuoden ajan.  Egyptiläiset käyttävät ruokosivellintä ja mustaa mustetta kirjoittaessaan papyrukselle.  Musteessa on nokea ja kumi- tai liimaliuosta.  Viimeinen löytynyt hieraattinen teksti on 200-luvulla jaa muumion ympärille kiedotussa kangasnauhassa.
2166-444:  Vanhaa testamenttia kirjoitellaan.
2150-luku:  Vanhimmat tunnetut tähtitieteelliset tekstit ovat Egyptissä 9. dynastian aikaisten puuarkkujen kansissa.  Diagonaalisten kalenterien tähtiluettelot helpottavat vainajien ajanmääritystä varsinkin öiseen aikaan.
2112-95:  Urin kuninkaan Ur-Nammu lakikokoelma kirjoitetaan tauluun.
2100-2000:  Uudella sumerin kielellä kirjoitetaan hallinto- ja oikeusasiakirjoja.
2100:  Babylonialaisessa savitaulussa on kiilakirjoituksella oluen resepti.  Taulun toisella puolella on sinettisylinterillä tehty sinetti.
2046-38:  Sumerikuningas Sulgi hallitsee.  Hän mainitsee piirtokirjoituksessaan nauttineensa Gilgameshin isän Lugulbandan ja lehmäjumalatar Ninsunan suojelua.  Kirjoitus kertoo myös, että Sulgi piti Gilgameshia veljenään ja toverinaan.
2000:  Egyptin hieroglyfejä on noin 700 merkkiä.
2000:  Bybloksesta löytyneessä taulussa lukee: "Olen valanut pronssitaulun, olen kaivertanut tämän taulun rautapuikolla".
2000:  Kreetassa esiintyy kuvakirjoitusta, mutta pian savitauluihin kirjoitetaan minolaista lineaari A-tekstiä, jossa on 85 merkkiä.  Sitä ei ole vielä tulkittu.  Ei tiedetä, mitä kieltä sillä on kirjoitettu.   Kivisineteissä kuvataan uskonnollisia aiheita.  Sineteissä on myös hieroglyfikirjoitusta, joka on vanhakreetalaista kirjoituskulttuuria.  Myös tauluissa ja astioissa on ideogrammeja ja numeroita vastaavia merkkejä.  Lineaari A on käytössä 1500 eaa asti.
2000-luvun alku:  Foinikialaiset kirjoittavat hieroglyfien tapaisilla merkeillä.
2000-luvun alku:  Nubialaiset kehittävät kirjoituksen pääkaupungissa Meroe.
2000:  Intiassa Dilmun-kulttuuri kehittää omat sinettinsä, joka enteilee Indus-kulttuurin romahdusta 1900.
1991-1962:  Sinuhen tarina kertoo erään Amenemhetin  hovin jäsenen elämästä.  Se on elämäkerta, joka on täynnä matkoja sekä elämän nousuja ja laskuja.
1991-1786:  Egyptiläiset rakentavat Siinaille temppelin Serabit el-Khadem.  Steeloihin kaiverretaan hieroglyfejä.
1900:  Egyptiläiset kaivertavat kalkkikiveen kaksi tekstiä vanhalla karavaanireitillä Wadi el-Holissa, joka on nyt autiomaata.  Egyptologien mielestä merkit osoittavat, että äänteitä käyttävä aakkoskirjoitus juontuu egyptiläisten hieroglyfeistä eikä seemiläisestä kuvakirjoituksesta.  Vanhimmat tunnetut Palestiinan kanaanilaisten seemiläiset aakkoset ovat pari-kolmesataa vuotta nuoremmat.  Egyptiläisten esiaakkosten joukossa on härän merkki, josta kehittyy A, ja murtoviiva on veden tunnus, josta kehittyy M.  Pystysuora kirjoitus korvautuu vaakasuoralla oikealta vasemmalle kirjoituksella.
1850:  Kreetassa Phaistoksen kiekko painetaan merkkileimasimilla 1850-1700 välisenä aikana.  Kiekossa on lineaari A-teksti spiraalin muodossa.  Lineaari A-kirjoitusta ei vielä ole pystytty tulkitsemaan, koska kieli on tuntematon, vaikka merkit ovat suunnilleen samat kuin lineaari-B-kirjoituksessa.  Tulisi löytää kaksikielinen teksti vanhakreetalaista ja tunnettua antiikin kieltä, jotta tulkinta onnistuisi.  Kiekossa on 241 merkkiä.  Eri merkkejä on 45 kappaletta, joten kyseessä lienee tavukirjoitus.  Kirjainmerkkileimasimia käytetään vielä 1600-luvulla eaa.
1842:  Egyptiläisessä tekstissä on ensimmäinen tunnettu maininta Jerusalemista.
1800:  Tuntematon muinaisseemiläinen kansa kirjoittaa Siinain vuoristossa kalliokirjoituksia.  Heillä on Serabit-aakkoset, jotka käsittävät 22 kirjainta vain konsonantteja.  Ne on selvästi kehitetty egyptiläisistä hieroglyfeistä.  Foinikialaiset alkavat käyttää aakkosia, joiden esikuva on Serabit-aakkoset.  He kehittävät kirjainten muotoja täsmällisemmiksi.
1800-luku:  Kiinalainen sanakirjoitus - hanzi kehittyy itsenäisesti Shang-dynastian aikana 1766-1066, vaikka muualta maailmassa on tavattu piktogrammeja.  On koetettu todistaa vanhemmassa keramiikassa näkyviä merkkejä kirjoitukseksi, mutta teoria ei ole saanut yleistä kannatusta.
1800-1100-luvut:  Heetinkielisiä savitaulutekstejä kirjoitetaan.
1700-luku:  Hammurabin (1793-50) lakeja kaiverretaan kiviin ja siirretään niiltä savisylinterille.  Eräs steela on Susasta löydetty 2,25 metriä korkea musta basalttikivi eli dioriittipylväs, johon on kaiverrettu 282 lakia nuolenpääkirjoituksella.
1700-luku:  Kreikkalaiset lainaavat lineaari-B-kirjoituksen omaan kieleensä, mutta unohtavat sen 1100 eaa.
1700-luku:  Nuolenpääkirjoituksella kirjoitetaan kirjeitä.
1700:  Palestiinassa seemiläisiä kieliä puhuvat kanaanilaiset käyttävät konsonanttiaakkoskirjoitusta.
1600-luku:  Jordanin länsirannalla käytetään aakkoskirjoitusta Nablusissa, Gezerissä ja Lakisissa.
1600:  Egyptiläiset tekstit sisältävät sata lääkereseptiä, joissa tarvitaan olutta.
1500-luku:  Seemiläistä ugaritin kieltä kirjoitetaan nuolenpääkirjoituksella.  Sillä ei voi kirjoittaa vokaaleita o, y, ä ja ö eikä kahta konsonanttia sanan alussa tai lopussa tai yli kahta konsonanttia sanan keskellä.  Osa savitauluista on kirjoitettu paikallisella kielellä, osa akkadiksi.  Ugaritin aapisessa nuolenpäitä käytetään yksinkertaisena aakkoskirjoituksena, jossa on 30 kirjainta.
1500-luku:  Kyproksessa on kreetalainen kirjoitusjärjestelmä todennäköisesti tunnettu.  Kehittyy kypro-minolainen ja kyproslainen tavukirjoitus, jossa on noin 50 merkkiä.  Tavumerkit säilyvät käytössä 300-luvulle eaa.
1500-luku:  Siinain piirtokirjoitukset ovat aakkoskirjoitusta.
1550:  Egyptissä kirjoitetaan lääketieteellinen papyrus Ebers.  Papyrus Rhind on matemaattinen ja papyrus Westcar kaunokirjallinen.
1525:  Egyptiläisen kuningattaren Ahhotep (1550-25) muumioarkun kullatussa kannessa on pituussuuntaista kirjoitusta.  Arkku muumioineen löydetään 1859.
1525-1492:  Egyptin valtio perustaa Theban, nykyisen Luxorin, lähelle Niilin länsirannalle kylän kuninkaallisten hautojen rakentajille.  Kylä tunnetaan arabialaisella nimellä Deir el-Medina - kaupunkiluostari.  Tähän aikaan noin yksi prosentti egyptiläisistä osaa kirjoittaa ja lukea, mutta kylässä taidot hallitaan yleisesti, sillä käsityöläiset koristavat haudat tekstein ja kuvin.  Poikkeuksellista on, että monet naiset osaavat lukea ja kirjoittaa.  Tytöt saattavat päästä temppelikouluun.  Deir el-Medina pysyy asuttuna yli neljäsataa vuotta.  Thebassa kirjoitetaan Kuolleiden kirjaa papyrukselle 1100-luvulle eaa.
1504-1450:  Farao Tuthmosis III hallitsee ja käy sotia.  Hänen sotakirjurinsa ja armeijan komentajansa Thanuny tallentaa taistelukuvaukset Karnakin temppelin sisäseiniin ja Thanunyn haudan piirtokirjoituksiin.
1500:  Calamus eli ruokokynä keksitään.  Teroitettu ruokoputki otetaan käyttöön kirjoitussiveltimen rinnalla.  Ruokokynällä on helppo kirjoittaa hieraattista kursiivia.
1500:  Kiinan muinaisella uhripaikalla Shandongin maakunnassa kaiverretaan lampaanluihin kirjainmerkkejä.  Kiinalaiset ovat tunnistaneet lukua kuusi tarkoittavan merkin ja ennustamissymbolin.  Kuutta muuta merkkiä ei ole tunnistettu.
1500-700:  Heettiläiset käyttävät hieroglyfikirjoitusta.  Heettiläiset valmistavat sinettejä, joissa on hieroglyfikirjoitusta.  Kuuluisa on kuningas Tarkumuwan hopeasinetti, jossa on hieroglyfien ohella nuolenpääkirjoitusta.
1500:  Egyptiläisen Hathorin temppelin lähellä on tuntematon kirjoitus, jossa on 35 piktografista tai geometristä merkkiä.
1500:  Kreetalla käytetään desimaalijärjestelmää.
1450-1200:  Kreetan lineaari B -kirjoitusjärjestelmä kukoistaa.  Se on varhaisen kreikan tavukirjoitusta, jossa on 85-90 merkkiä, mutta siinä on myös useita satoja ideogrammeja.  Knossoksen palatsiarkistossa on lineaari B -merkeillä kirjoitettuja savitauluja.  Niitä on löytynyt myös Kreikasta Nestorin palatsista ja muualta sekä Thebasta lineaari B -merkkejä maljakoista.  Lukumerkit tulevat lineaari Asta: ykköset merkitään pystyviivoin, kymmenet poikkiviivoin, sadat ympyröin, tuhannet väkäsin varustetuin ympyröin ja niin edelleen.
1400-luku:  Megiddon taistelu on ensimmäinen, josta on kirjallista aineistoa.  Kaikki selonteot ovat egyptiläisiä.
1400:  Mykeneläiset kirjaavat hovin tapahtumia lineaari B -kirjoituksella, jonka englantilainen Michael Ventris tulkitsee 1952.
1400:  Foinikian kauppakaupungissa Ugaritissa (nykyisessä Syyriassa) kirjoitetaan musiikkia.  Siellä nuolenpääkirjoitusta käytetään kuten aakkosia.  Foinikialaiset kehittävät hieroglyfien innoittamina foneettista aakkoskirjoitusta, jota käytetään lähes ajanlaskumme alkuun.  Aakkosissa on 28 konsonanttia.  Kirjoitus luetaan oikealta vasemmalle.
1400-1100:  Kiinan oraakkeliluukirjoitusta - jiagu wen piirretään kilpikonnan kuorille, eläinten luille ja simpukankuorille.  Nämä, varsinkin piktogrammit, ovat tyyliteltyjä viivapiirroksia.  Kiinalaiset ennustajat kuumentavat luita, kunnes ne murtuvat.  Murroskohdista luetaan merkkejä.  Ennustus ja sen toteutuminen kaiverretaan joskus murtuneisiin luihin.  Kaiverruksista on erotettu 2500 merkkiä, joista noin tuhannen merkitys on tulkittu.  Kiinalaisten vanhimpien tiedotusvälineiden sanotaan olleen solmuköysiä ja merkkisauvoja.  Myös muualla Aasiassa harrastetaan solmukirjoitusta.
1400:  Egyptissä  Amun-temppelin edessä on kirjuriveistos Amenophis III, Hapun poika.  Hänen oikeassa kädessään on ruokokynä ja vasemmassa papyruskäärö.  Sen vieressä on simpukankuoret punaista ja mustaa väriä varten.  Vasemmalla olkapäällä riippuu kirjoituspaletti.
1400:  El Amarnassa on kirjeitä, joita palestiinalaiset ruhtinaat ovat lähettäneet akkadinkielellä faraolle Amenophis IV.
1400:  Syyriassa kirjoitetaan savitaluun hymni.
1350:  Eräässä egyptiläisessä El Amarna-kirjeessä on maininta Jerusalemin kaupunkivaltiosta.
1300:  Elamilaiset alkavat käyttää nuolenpääkirjoitusta.
1300:  Esiarabialaiset kirjaimet syntyvät.  Esiarabialaisia tekstejä tunnetaan 700-luvulta eaa.
1200-luku:  Lineaari B -kirjoitusta tavataan Peloponnesoksella ja Keski-Kreikassa.
1274:  Allekirjoitetaan ehkä maailman vanhin rauhansopimus faraon Ramses II ja heettien hallitsijan Muwatallis välillä Kadeshin verisen taistelun jälkeen.  Heettien pääkaupungista Hattusha (Bogazköy, Bogazkale Turkissa) löydetty teksti on Istambulin arkeologisessa museossa.  Akkadinkielisen sopimuksen teksti on kirjoitettu hieroglyfein ja nuolenpääkirjoituksella.  Molemmat kansat kirjaavat tapahtuman omana voittonaan.
1270:  Egyptiläinen eeppinen Pentaurin runo juhlii Kadeshin taistelua faraon Ramses II ja heettiläisten välillä.  Se kaiverretaan Karnakissa faraon temppelin seiniin.
1220:  Egyptiläinen Merenptahin piirtokirjoitus mainitsee Israelin nimen.
1200:  Heettiläiset alkavat käyttää nuolenpääkirjoitusta hieroglyfikirjoituksen ohella.
1200-800:  Keski-Amerikan olmeekkipatsaissa on kuvasymboleita, jotka voidaan tulkita kirjoituksen esiasteeksi ja muistuttavat myöhempiä kirjoitusmerkkejä.  Mahdollisesti olmeekkien kirjoitus on yhteinen kantakirjoitusmuoto.
1150-1100:  Foinikialaiset kehittävät 22 konsonanttikirjaimen aakkoset aleph, beth (bêt), gimel, dalet, hê, wâw, zayn (zajin), heth, tet, yod (jod), kaph, lamed, mêm (mîm), noun (nûn), samekh, 'ayn ('ajin), pé (pî), sadé, qoph, rêsh, sin ja taw (tau).  Kirjoitussuunta on oikealta vasemmalle.  Kuningas Ahiramin sarkofaagissa Bybloksessa vuodelta 1000 esiintyy foinikialaista kaiverruskirjoitusta.  Kreikkalaiset omaksuvat 1100- tai 1000-luvulla foinikialaiset kirjaimet, mutta runsaammin kreikankielisiä tekstejä tunnetaan 700-luvulta, ja täydentävät niitä sekä välittävät 800-luvulla etruskeille.  Heiltä ne oppivat 500-luvulla latinalaiset.  Foinikialaisen kirjoituksen omaksuvat heprealaiset ja Palestiinan kansat ja aramealaiset 900- ja 800-luvuilla.  Aramealaiset omaksuvat aakkoset, jotka heprealaiset muuntavat neliömäiseksi tekstaukseksi.  Nabatealaiset ottavat käyttöönsä foinikialaiset aakkoset, ja niistä muotoutuu arabialainen kursiivikirjoitus 400-luvulla jaa.  Libyalaisten käytössä aakkosista syntyy tifinagh-kirjoitus.
1100-1000:  Mesopotamian nuolenpääteksteissä esiintyy mainintoja arabeista ja heidän kameleistaan.
1080:  Kush valloittaa Egyptin ja hallitsee sitä 21. dynastiana 945 saakka.  Kushilaiset kehittävät hieroglyfien pohjalta oman kirjaimiston, jota ei vielä ole pystytty luotettavasti tulkitsemaan.
1066-771:  Kiinan kirjoitusmerkkityyli pronssiesinekirjoitus - jinwen kukoistaa.
1000:  Kreetassa esiintyy foinikialaista kirjoitusta.
1000:  Intiassa kolmen oktaavin nuotit kirjoitetaan kirjaimilla.  Kreikassa kahdeksan ensimmäistä nuottia merkitään aakkosten kahdeksalla ensimmäisellä kirjaimella.
1000:  Alttaritaulussa on kreikkalaista kirjoitusta kaiverrettuna.
1000:  Paphoksen hautakirjoituksessa kreikkaa kirjoitetaan kyproslaisin kirjaimin.  Myöhemmin noin 400 kirjoitetaan kaksikielinen teksti Idalionissa Apollon pyhäkön pilarin marmoriseen kivijalkaan.  Sekä foinikialainen että kyproslainen kreikan kielinen tavukirjoitus tulkitaan 1800-luvulla.  Tavukirjoitus kehittyy kyproslaisiksi aakkosiksi 300 tienoilla.
900-luku:  Demoottinen eli kansan egypti, eräänlainen pikakirjoitus, alkaa korvata papiston hieraattisen egyptinkirjoituksen byrokratiassa.  Kirjoitusväline on ruokokynä.  Demoottista egyptiä käytetään kreikan ja latinan ohella.  Sillä kirjoitetaan hallinnon, talouselämän ja yksityiskirjeenvaihdon tekstit, mutta myös kaunokirjallisuutta ja tallennetaan kansanomaista kirjallisuutta.  Demoottista kirjoitusta kirjoitetaan oikealta vasemmalle.  Se on käytössä 400-luvulle jaa.  Viimeinen löydetty päivätty demoottinen teksti on vuodelta 476 jaa.  Kuolleiden kirja aletaan kirjoittaa luvuittain, jotka ovat tietyssä järjestyksessä, sekä hieroglyfein että hieraattisella kirjoituksella.
950:  Vanhin tunnettu vanhan heprealaisen kirjoituksen dokumentti on niin sanottu talonpoikaiskalenteri Gezerin kalenteri, jossa luetellaan maanviljelijälle eri kuukausina kuuluvat tehtävät.  Teksti kaiverretaan hepreankielellä pieneen kalkkikiveen mahdollisesti koululaisen harjoitustyönä.  Kivi löydetään 1910 Gezeristä.  Heprealaisen kalenterin ensimmäinen vuosi on 3760 eaa.  Se on pitkään perinteinen luomisen päivämäärä.
900:  Kaldealaiset käyttävät nuolenpääkirjoitusta.
900:  Kyproksessa käytetään foinikialaista piirtokirjoitusta.
800-luku:  Syyriassa aramealainen kirjoitus muistuttaa foinikialaista.
800-luku:  Kuningas Kilamuwan kaiverruskirjoitus on vanhimpia arameankielen muistomerkkejä.  Aramean aakkoset ovat foinikialaista alkuperää.
800-luku:  Assyrialaiset nuolenpäätekstit mainitsevat arabit kameleineen.
800-700-luvut:  Lyydialaiset omaksuvat foinikialaisten kirjoitusmerkit.  Tarinan mukaan foinikialainen Kadmos (idän mies) tuo 16 kirjainmerkkiä Kreikkaan.  Kreikkalainen aakkosto on ensimmäinen, jossa vokaalit a, e, i, o ja u merkitään järjestelmällisesti omilla kirjaimillaan näkyviin.  Seemiläinen vokaaliton aakkosto sovelletaan kreikan kieleen niin, että vokaalilla alkava kreikalle tarpeeton merkki käytetään vokaalimerkkinä kuten alef (kurkunpään katkoäänne) - alfa A, seemiläinen he - epsilon E, het - ita H (eta) ja ain (ajin) - omikron O.  Kreikkaa kuten latinaa kirjoitetaan aluksi ylhäältä alas, oikealta vasemmalle tai vasemmalta oikealle tai edestakaisin vuoronperään oikealta vasemmalle ja vasemmalta oikealle.  Tämän nimitys bustrofedonaalinen kirjoitus tulee kreikasta boustrophedon - härän käännös kuten kynnettäessä tapahtuu.  Lukujen merkitsemiseen käytetään aakkosellista ja akrofonista merkintätapaa.  Jälkimmäisessä ykkösestä käytetään pystyviivaa ja muista luvuista niiden alkukirjainta.  Omaksuminen tapahtunee Kyproksessa tai Ischiassa.  Järjestelmä leviää paikallisina muunnelmina kreikkalaiseen maailmaan ja kreikkalaisten välityksellä etruskeille ja itaalisille kansoille.  Kreikkalainen aakkoskirjoitus on monen kielen myöhemmän kirjoitusjärjestelmän esikuva kuten goottilainen, koptilainen ja kyrilliset aakkoset.  Kreikkalaiset vakiinnuttavat kirjoitussuunnan vasemmalta oikealle, koska he kirjoittavat pääasiassa musteella.  Jos oikeakätinen kirjoittaa musteella oikealta vasemmalle, hän tahrii kämmensyrjällään kirjoittamansa.
850:  Aramean kielellä hakataan basalttiin piirtokirjoitus, jossa mainitaan Israelin kuningas ja luultavasti Daavidin huone.  Kiven kappaleet löytyvät 1993 Tel Danista Pohjois-Israelista.
842:  Moabin kuninkaan Mesha steelassa (löytyy 1868 Jordaniasta) on kursiivikirjoitusta, joka on moabilaisten kieltä.  Hän kertoo inskriptiossa muun muassa taisteluistaan Israelin kuningasta Omri vastaan.  Moabilaiset kuuluvat kanaanilaisiin kansoihin ja heidän kielensä on melkein hepreaa.  Meshan aikana otetaan seemiläisessä kirjoituksessa käyttöön välimerkit.
841:  Assyrian kuninkaan Salmanassar III Mustassa obeliskissa hänet kuvataan ottamassa vastaan Israelin kuninkaan Jehu tuomaa pakkoveroa.  Nuolenpäätekstissä sanotaan Jehu, Omrin poika.
827-781:  Xuan Wangin hallintokaudella Kiinan kirjoitustapa standardoidaan ja syntyy suuren sinetin kirjoitustapa da zhuan.  Sen alalajeja ovat pronssiesinekirjoitus jinwen ja myöhempi kivirumpukirjoitus shiguwen.
800-750:  Ateenan Dipylon-kannun kaiverruskirjoitusta pidetään vanhimpana kreikkalaisena kirjoituksena.  Kreikkalaiset kehittävät foneettiset aakkoset ja kirjoittavat edestakaisin-siirtymävaiheen jälkeen vasemmalta oikealle.
800-750:  Marsilianan kirjoitustaulussa on etruskilaiset aakkoset kirjoitettuna oikealta vasemmalle.  Etruskit omaksuvat kirjoituksen kreikkalaisilta.  Etruskit alkavat kirjoittaa vasemmalta oikealle, ja heidän aakkosissaan on aluksi 26 kirjainta.
800-500:  Hindumatemaatikot keksivät nollan.
770-476:  Kiinassa kevättä ja syksyä -kaudella syntyy kiviin kaiverrettu kivirumpukirjoitus - shiguwen.
750:  Kreetassa omaksutaan seemiläinen kirjoitus.
700-luku:  Eteläarabian muinaismuodoilla kirjoitetaan piirtokirjoituksia.  Näitä tehdään vielä 500-luvulla jaa.
700-luku:  Kreikankielisiä tekstejä kirjoitetaan.
700-luku:  Foinikialaiset tuovat kirjoituksen Maltaan.
740:  Ateenalaisessa viiniruukussa on säilynyt kreikkalainen aakkoskirjoitus: Ken tanssijoista tanssii taitavimmin, voittaa tämän maljan palkinnoksi.
721:  Babylonialaiset kirjaavat auringonpimennyksen, joka on ensimmäinen tunnettu alan tapaus.
700:  Klassiseen uusassyrialaiseen merkkikaanoniin (jollaisia akkadilaiset ja sumerilaiset laativat) sisältyy noin 560  yksinkertaista sana- ja tavumerkkiä.  Siihen tulee lisäksi lähes 12 000 yhdistettyä merkkiä.
700-476 jaa:  Kreikassa ero puhutun ja kirjoitetun kielen välillä on suuri.  Luodaan perusteet diglossialle - kaksikielisyydelle.  Lähes jokaisella kirjallisuudenlajilla on oma kielensä ja tyylinsä.  Vanhin epiikan kieli on Homeroksen eeposten kieli.  Ateenassa puhuttu attikan kieli muodostaa pohjan Aleksanteri Suuren valloitusten myötä syntyvälle yleiselle maailmankielelle koinee, jota puhutaan 500 jaa saakka.  Makedonian puhuttu kieli ei säily.
600-luku:  Etruskit lainaavat kirjoitustaidon Kreikasta Italiaan, ja heiltä sen omaksuvat roomalaiset.  Etruskilaiset aakkoset sisältävät 18 konsonanttia ja 8 vokaalia.  Etruskilaista kirjoitusta voi lukea, mutta kielen tulkinta on ongelmallista.
600-luku:  Zarathustralaisen uskonnon pyhien kirjoitusten kieltä avesta aletaan kirjoittaa.  Suulliset tekstit syntyivät 1000-luvulta lähtien.
600-luku:  Fryygialaiset kehittävät Vähä-Aasiassa kreikasta fryygialaisen kirjoituksen.
600-luku:  Lyydiankielisiä piirtokirjoituksia kaiverretaan.
600-luku:  Mahdollisesti aramealainen kirjoitus kulkeutuu Intiaan.
600-luku:  Koreassa kirjoitetaan kahdeksankohtainen rikoslaki rikosten ehkäisemiseksi.
600:  Latiumin asukkaat latinalaiset oppivat etruskeilta kirjoittamaan ja lukemaan.  Etruskeilla on jo kukoistavaa kirjallisuutta.  Forum romanumin mustassa kivessä - lapis niger on kaiverrettu latinan kieltä roomalaisin aakkosin.  Kivi on vanhin tunnettu dokumentti roomalaisten aakkoskirjoituksesta, jota hallitsee etruskilainen ortografia.  Vanhat latinalaiset aakkoset käsittävät 21 kirjainta.  Luvut esitetään seitsemällä merkillä.  I vastaa sormea tai pystyviivaa, V avattua kämmentä ja X kahta avattua kämmentä.  Latinan sanat littere - kirjain, stylus - työkalu jolla kirjoitetaan vahataululle, myöhemmin tapa jolla kirjoitetaan ja käytetään kieltä sekä elementum - kirjainryhmä l, m ja n eli aakkoset ovat etruskilaisperäisiä.  Ruokokynällä kirjoitetaan papyrukselle.  Stylus tai stilus valmistetaan alunperin puusta, sitten norsunluusta ja metallista.
600-400jaa:  Demoottinen kirjoitus eli hieroglyfeistä kehittynyt egyptiläinen kansanomainen kirjoitustapa on laajassa käytössä.  Sitä käytetään asiakirjojen ja kirjeiden laatimiseen sekä kansanomaisen kirjallisuuden tallentamiseen.
600:  Keski-Amerikan sapoteekeilla (zapoteekit) on kirjoitusjärjestelmä.  Sillä on Keski-Amerikan kirjoitusjärjestelmistä pisin historia, sillä se on käytössä 1600-luvulle asti.  Vanhojen piirtokirjoitusten perusteella on todennäköistä, että misteekit lainasivat kirjoituksensa sapoteekeilta.  Kumpikin kirjoitus on vielä suurimmaksi osaksi tulkitsematta, mutta ne sisältävät varmasti sekä sana- että tavumerkkejä.  Kirjoitukset ovat logografisia.  Sapoteekkien keskus on Monte Albán.
600-luku:  Turkkilaiset tekevät Orkon-kirjoitukset, joiden riimukirjoitus on persialaisten välityksellä lainautunut aramealaisilta Mongoliaan.
600-500:  Keski-Amerikassa sapoteekkien lisäksi olmeekit kaivertavat piirtokirjoituksia.  Nämä kirjoitusnäytteet edustavat täysin kehittynyttä kirjoitusjärjestelmää, jolla on kaikki myöhemmän sapoteekki- ja mayakirjoituksen piirteet: piste-viiva-numerojärjestelmä, 260-päiväisen vuoden kalenterimerkit, pääglyfit ja tekstin kirjoittaminen pystysuoriin palstoihin.  Kirjoitustaito on mahdollisesti kehittynyt noin 500 vuotta aikaisemmin.  Monte Albánin steeloissa 12 ja 13 on varhaisin tunnettu Keski-Amerikan kirjoituksen ja kalenterin käyttö.  Amerikan historia alkaa.
539:  Kyyros II Suuri (590-529) ottaa käyttöön aramealaisen kirjoitusjärjestelmän ja kielen.  Aramealaista kaiverruskirjoitusta esiintyy Pakistanissa ja Punjabissa sekä indoeurooppalaisilla ja altailaisilla Keski- ja Pohjois-Aasiassa.
521:  Vanhan persiankielen varhaisimmat nuolenpääkirjoitukset ovat Persian kuninkaan Dareios I (549-485) hallitusajalta 521-485.  Persiassa luodaan 41 merkkiä käsittävä yksinkertainen nuolenpääkirjoitus eli nuolenpääaakkoset.  Persiaa ruvetaan myöhemmin kirjoittamaan aramealaisella kirjaimistolla.  Dareios kirjauttaa saavutuksensa kolmella kielellä muinaispersiaksi, elamiksi ja akkadiksi 80 metriä korkeaan kallioseinämään Behistunissa Luoteis-Iranissa.  Dareios käyttää itsestään ja heimolaisistaan nimitystä arya - vieraanvarainen, jalo.  Samoin tekevät Rigvedan ja Avestan kirjoittajat.
515:  Dareios I valloittaa nykyisen Pakistanin alueen.  Indus-laaksossa käytetään lähes 200 vuotta aramealaista kirjaimistoa.
500-luku:  Vähä-Aasiassa lyykialaiset kehittävät lyykialaisen kirjoituksen kreikasta.  Niistä tunnetaan vain piirtokirjoituksia.
500-luku:  Kreikkalaiset alkavat foinikialaisen tavan kirjoittaa oikealta vasemmalle jälkeen kirjoittaa edestakaisin juoksevasti eli bustrofedonaalisesti.  Kirjoitus vakiintuu vasemmalta oikealle kirjoitettavaksi.
500-luku:  Punaisen meren yli Arabiasta tulleet seemiläiset asuvat Etiopian Tigren maakunnassa.  Heidän kulttuurinsa hallitsee kirjoitustaidon.  Kirjoitus perustuu himjariittiseen, Arabiassa vaikuttaneeseen kirjoitusperinteeseen.
500-luku:  Etruskit kaivertavat Maglianossa lyijylevyyn etruskinkielistä tekstiä spiraalin muotoon.  Lyijylevy muistuttaa Phaistoksen kiekkoa.  Etruskeilla on 400-luvun lopulla 20 kirjainta, jotka ovat kreikkalaisilta omaksuttuja.  Heidän kirjoituksiaan ei pystytä vielä tulkitsemaan, sillä etruskin kieltä ja rakennetta ei tunneta.  Yli sadan sanan tai sanajuuren merkitys tiedetään.  Piirtokirjoituksia tunnetaan noin 9000.
500-luku:  Araq el-Emirin  kirjoitus on vanhimpia muistomerkkejä hebrealaisten neliökirjoituksesta.
500-400-luku:  Etruskien kirjoituksesta kehittyy vanhoja italialaisia aakkosia: umbrialainen, oskialainen ja faliskialainen kirjoitus.  Umbrialaista kirjoitusta on iguvinialaisten taulujen seitsemässä metallilevyssä, jotka ovat 200-luvulta eaa.
500-300-luvut:  Muinaispersiaa kirjoitetaan nuolenpääkirjoituksella.
500-600 jaa -luvut:  Varsinkin Italiassa, Marokossa, Algeriassa, Tunisiassa ja Libyassa hakataan runsaasti latinankielisiä piirtokirjoituksia.  Niitä tunnetaan yli 200 000.  Piirtokirjoitukset ovat keisareiden puheita, kauppiaiden mainoskylttejä, lakeja, seiniin raaputettuja rivouksia ja rakkaudentunnustuksia, patsaiden jalustojen mainetekoja, hautakiviä muistosanoineen sekä teattereiden, kylpylöiden, torien ja temppelien lahjoittajien seinäkaiverruksia.  Piirtokirjoituksia ensin kootaan ja 1300-luvulla niitä ruvetaan tutkimaan.  1800-luvulla alkaa ilmestyä julkaisu Corpus Inscriptionum Latinarum, johon kootaan kaikki vanhat latinalaiset piirtokirjoitukset.
400-300-luku:  Kreikkalainen sotapäällikkö ja kirjailija Ksenofon (Xenophon) (430-355) käyttää kirjoittaessaan Sokrateen muistelmia kreikan pikakirjoituksen vanhaa muotoa.  Ksenofon on Sokrateen oppilas.
400-luku:  Intiassa kehitetään brahmi-kirjoitus.  Sen merkit ovat peräisin pohjoisseemiläisistä vanhoista aakkosista.  Kharoshthi on käytössä 100 jaa saakka Gandharassa (Afganistan ja Pakistan) ja Keski-Aasiassa.  Pohjois-Intiassa brahmista kehittyy devanagarikirjoitus, jolla kirjoitetaan muun muassa sanskritia.  Bengalista purjehtii siirtolaisia Sri Lankaan, jossa 200-luvulla eaa brahmista kehittyy sinhalesin kirjoitus.  Sen kehitykseen vaikuttaa, että sitä kirjoitetaan pitkään palmunlehdille.
400-luku:  Italiassa Campanian alueella on runsaasti oskinkielisiä piirtokirjoituksia.  Oskia kirjoitetaan oikealta vasemmalle.  Pohjoisimmat sabellit käyttävät mukailtua etruskiaakkostoa, eteläisemmät latinalaista tai kreikkalaista.  Laajin tunnettu säilynyt oskinkielinen teksti on latinalaisin kirjaimin kirjoitettu tabula Bantina.  On rahatekstejä, piirtokirjoituksia rakennuksissa, kiroustauluja ja hautakirjoituksia.
400-luku:  Siinailla Kirjoitusten laaksossa Wadi Mukkatab nabatealaiset kaivertavat kirjoituksia kallioseinämiin.  Myöhemmin roomalaiset ja bysanttilaiset kaivertavat graffiteja.
480-luku:  Kreikkalaisessa vaasimaalauksessa opettaja on avannut papyrusrullan runoutta selittäessään.  Tekstissä olevat kirjainmuodot ovat yhteisiä kreikalle ja latinalle.
410:  Vanhin tunnettu horoskooppi on ajalta 539-331, jolloin Babylonia on Persian valtakunnan osa.  Oikeudellinen astrologia ennustaa kuningashuoneen ja valtion tulevaisuutta.
403:  Miletus hyväksyy joonialaisen kirjoituksen Ateenan viralliseksi kirjoitukseksi.  Joonialainen aakkosto hyväksytään noin 350 koko Kreikassa käyttöön.  Siihen perustuvat kreikkalaisen aakkoston 24 aluksi isoa kirjainta eli majuskelia.
400:  Esiarabialainen kirjoitus viedään Etiopiaan.  Etiopialaista kirjoitusta käytetään Etiopian lähes kaikissa nykykielissä kuten amhara, tigrinja ja tigra.
400-100-luku:  Etruskien kirjoituksesta muotoutuu useita aakkosia: esisabelliininen (Picenumin hautakirjoitus), Novilaran aakkoset (Pesaron kivikirjoitukset Picenumissa), sikulialainen (Centuripen kirjoitukset) ja messapialainen (Kalabrian kirjoitukset).
300-luku:  Kreikkalainen filosofi Platon (427-347) kirjoittaa tarinan Phaidros, jossa Sokrates varoittaa Thot-jumalan keksimästä kirjoitustaidosta.  Kirjoitus synnyttää unohdusta, koska muisti laiminlyödään.  Asiat palautetaan mieleen ulkoapäin merkkien avulla eikä sisältäpäin omintakeisesti.
300-luku:  Ksenofon (430-355) käyttää ensimmäisenä kreikkalaisena pikakirjoitusta merkitsemällä sanoja yhdellä kirjoitusmerkillä.  Kreikassa pikakirjoitus on takhygrafia.  Nykyinen nimitys on stenografia.
300-luku:  Kreikassa logografit kirjoittavat puheita muille.  Kirjojen monistaminen kirjuriorjilla yleistyy.
300-luku:  Aramealaista kursiivikirjoitusta käytetään.
300-luku:  Pehlevi-kirjoituksen vanhin muunnos on rahoissa esiintyvä arsakialainen pehlevi.  Sassanilaiset kehittävät kirjoitusta edelleen.  Kolmas muunnos on awesta-aakkoset, jonka nimi tulee keski-iranista avistak - perusta, perusteksti.  Nämä ovat parsien pyhiä kirjoja, joihin on koottu Zarathustran (630-533) tekstejä.
300-200-luvut:  Kiinan kirjallisuuden legendat kertovat, että tarukeisari Fuxi näki lohikäärmeen selässä kuvioita, jotka hän kopioi muistiin.  Näin olisivat saaneet alkunsa Muutosten kirjan (Yijing) kuusiviivaiset ennustusheksagrammit.  Toinen legenda kertoo taruhallitsijan Keltainen keisari ministerin Chang Jie tutkineen lintujen ja eläinten jalanjälkiä sekä puiden varjoja.  Näiden innoittamana hän alkoi piirrellä erilaisten kohteiden kuvia, ja piktogrammit syntyivät.
360:  Kreikkalainen Alypios laatii nuottitaulukon.
302:  Kreikkalaiset kirjoittavat kirjaimet yhteen - scriptura continua.  Kappaleet ja lauseet erotetaan toisistaan: colon, comma ja periodeos.
300:  Heprealainen tekstattu neliökirjoitus on nykymuodossaan .
300:  Keski-Amerikan mayakirjoituksen esimuotoja aletaan kaivertaa monumentteihin.
300:  Rafaelin (1483-1520) 1513 maalaamassa freskossa Ateenan koulu kuvataan muun muassa Eukleides opettamassa oppilaitaan harpilla ja taululla.  Kreikkalaiset ja roomalaiset tuntevat harpin.
251:  Kuninkaan Ashoka (hallitsee 268-232) kallio- ja pylväsediktien tekstit ovat vanhinta kharosthi- ja brahmikirjoitusta Luoteis-Intiassa.  Kharosthi-kirjoitus on peräisin aramean aakkosista.  Ashokan aikana kirjoitustaito alkaa yleistyä.
221-206:  Kiinan keisarin Qin Shih Huang-ti tai Shi Huang Di (shi - ensimmäinen ja huangdi - keisari) Ying Zheng pääministeri Li Sin yhtenäistää kirjoitustyylit pieneksi sinettikirjoitukseksi - xiao zhuan.  Se on kehittynyt suuren sinettikirjoituksen kautta oraakkeliluutyylistä.  Eri valtioiden erilaiset merkit (noin 3300 yleisintä) kirjoitetaan samoin.  Kehitetään arkikäyttöön sopiva kirjoitus kirjurikirjoitus - lishu.
220:  Kiinassa nykyisinkin käytössä olevan kaniinin- tai kamelinkarvasiveltimen keksii perimätiedon mukaan kenraali ja oppinut Meng Tien.  Sivellin on ollut käytössä ennen häntä jo 2000 eaa.  Kirjoituspohjana käytetään kangasta.  Vähitellen kehittyy kalligrafia ja typografia.
200:  Egyptin eteläpuolella Meroen kuningaskunnassa kehitetään kaksi kirjoitusjärjestelmää.  Toinen muistuttaa egyptiläisiä hieroglyfejä ja toinen demoottista kursiivikirjoitusta.  Meroiittisen kirjoituksen aakkoset käsittävät 23 äännemerkkiä.
200:  Knossoksen palatsissa kirjoitetaan kreetalaisia kirjoitusmerkkejä savitauluihn.
200-luku:  Kiinalaiset alkavat käyttää varsinaista mustaa tussia - mo.  Erilaisia tusseja on käytetty varhaisemmin.  Tussi valmistetaan noesta, jadepölystä ja kasvikumista sekä kuivataan puikoiksi.  Tarvittaessa tussitankoa jauhetaan ja sekoitetaan veteen.
200-luku:  Nuolenpääkirjoitus lakkaa.
200-luku:  Sala- eli näkymätön muste tunnetaan.
200-luku:  Kartagolaiset (foinikiaksi Kart Hadast - uusi kaupunki, kreikaksi Karchedon, latinaksi Carthago) puhuvat puuninkieltä ja käyttävät puunilaista kirjoitusta, joka perustuu foinikialaiseen kirjoitukseen.  Myöhemmin puunilaisesta kirjoituksesta kehitetään kursiivi.  Puuninkieli häviää 439 jaa jälkeen vandaalien valloitettua Kartagon.
200-luku:  Numidiassa (nykyisten Algerian, Tunisian, Länsi-Libyan ja Mauretanian alue) kehitetään numidialainen eli vanha libyalainen kirjoitus puunilaisesta kirjoituksesta.  Numidialaisesta kirjoituksesta kehitetään berberien kirjoitus Koillis- ja Pohjois-Afrikassa sekä myös Espanjassa turdetaninen eli tartessien kirjoitus ja iberinen kirjoitus.
200-luku:  Intiassa tamilia kirjoitetaan omalla kirjaimistolla.
200-luku:  Kreikassa eräitten kirjainten yläpuolella aletaan käyttää korkomerkkejä.  Kreikkalaiset antavat myös vokaaleille kirjainmerkit ja kreikan äänteille, joita ei foinikialaisilla merkeillä voi ilmaista, omat merkkinsä.  Kreikkalaiset muotoilevat kirjaimet yhä enemmän geometrian pohjalle.  Kreikkalaista monumentaalikirjoitusta hakataan meisselillä kiveen.  Ruokokynällä kirjoitetaan papyrukselle asiakirjakirjoitusta, joka kallistuu kursiivisesti oikealle.  Jokapäiväisessä tiedotuksessa kirjoitetaan metallipuikolla vahatuille puutauluille arkikirjoitusta.  Siinä on ylä- ja alapidennyksiä, joista muotoutuu kreikkalaiset pienaakkoset eli minuskelit.
200-luku:  Roomalaiset hautasteelat yleistyvät.  Niissä piirtokirjoitus peittää suuren osan hautakiveä.
200-100-luku:  Etruskien kirjoituksesta kehittyy kolme alppimuunnelmaa: lepontolainen eli Lugano-aakkoset, retikolainen (Bozen, Magrè, Trient ja Sondrio) ja venetsialainen kirjoitus.  Venetsialaiset erottavat tavut ja sanat pisteellä - punctus.
196:  Egyptin kuningas Ptolemaios V Epifanes hakkauttaa temppelien julkisivuille papiston etuja säätelevät asetuksensa kolmella kielellä uusegyptiksi, demoottisella kielellä ja kreikaksi sekä kolmella vastaavalla kirjoituksella papiston hieroglyfein, kansliakielen demoottisella kirjoituksella ja herraskansan puhuman kreikan aakkosilla.  Ranskalaiset sotilaat löytävät tällaisen kiven 1799 Rashidin eli Rosettan kylästä.
190:  Roomalaiset alkavat siirtyä ruokokynästä sulkakynään, kun pergamentti alkaa korvata papyrusta.  Myytäväksi tarkoitettujen kopiorullien kirjuriorjia kutsutaan servi litterati tai scriptores, ammanuenses tai librarii.  Kirjatekstin kirjoittaja on librarius ja vanhan tekstin kirjoittaja antiquarius.  Molemmat sanat tulevat tarkoittamaan kirjakauppiasta.
186:  Kaiverretaan pronssitaulu Senatus consultum de Bacchanlibus.  Tämä lakiteksti - acta kieltää bakkanaalit ja on vanhin tunnettu roomalainen valtionasiakirja.
162:  Vanhin tunnettu ajoitettava maya-muistomerkki on Tuxtla-patsas.
150:  Sulkakynä - penna otetaan Roomassa yleiseen käyttöön.  Roomalaiset luultavasti käyttävät lyijyä viivoituksen piirtämiseen papyrukseen.
111-939 jaa:  Vietnamin kieltä kirjoitetaan kiinalaisin merkein.
100-luku:  Egyptinkieltä aletaan kirjoittaa kreikan aakkosin.  Egyptin kristittyjen kielimuodon koptin kirjoitus kehittyy.  Aakkosissa on 32 merkkiä.
100-luku:  Marcus Tullius Cicero (106-43) kirjoittaa noin tuhat kirjettä. Hänen kirjurinsa Tiro toimittaa kirjeistä neljä kokoelmaa.
100-luku:  Capitalis monumentalis - SUURaakkoset eli MAJUSKELIT eli VERSAALIT otetaan käyttöön Roomassa.  Latinalaiset, jotka kutsuvat itseään roomalaisiksi, ovat etruskiopettajien ahkerimpia oppilaita.  Latinan B, D ja O ovat peräisin etruskeilta.  Latinalaisissa aakkosissa on 21 kirjainta kuten etruskeilla.  C-kirjain merkitsee aluksi sekä c- että g-äännettä.  Myöhemmin C-kirjaimeen lisätään viiva, ja saadaan G-kirjain.  X-kirjain lisätään aakkosten loppuun merkitsemään ks-äännettä.  Y- ja Z-kirjaimet otetaan käyttöön esittämään kreikkalaisia äänteitä ja sijoitetaan aakkosiin ennen X-kirjainta.
100-luku:  Kauppakaupungissa Palmyra  - arameaksi palmukaupunki, nykyisin Tadmor - kehitetään aramealaisen kirjoituksen muunnos palmyralainen kirjoitus.  Sitä käytetään 300-luvulle jaa.
100-luku:  Hindumatemaatikot kehittävät desimaali- eli kymmenjärjestelmän ja käyttävät nollaa.
63:  Rooman senaatin istunnossa päätetään Catilinan salaliittolaisten kohtalosta.  Ciceron pikakirjoittajat merkitsevät Cato Uticensiksen puheen muistiin.  Marcus Tullius Tiro, Ciceron (106-43) kirjuri, ystävä ja vapautettu orja, saa nimiinsä roomalaisen pikakirjoitusjärjestelmän notae Tironianae, jota käytetään Ciceron, Senecan ja muiden senaatin jäsenten puheiden kirjaamiseen.  Cicero lienee omaksunut pikakirjoituksen Kreikasta.  Järjestelmää opetetaan Rooman kouluissa, ja sitä käytetään yli tuhat vuotta.  Sanalyhennyksiä on noin 5000 merkkiä.  Lopullisessa muodossa sana- ja päätelyhennyksiä on noin 13 000.  Styluksella voi kirjoittaa nopeasti vahatauluun, josta teksti poistetaan tasoittamalla vaha.  Säilyneitä lyhennyksiä ovat muun muassa &-merkki - et - ja sekä $-merkki - rahayksikkö sestertius (englanninkielessä dollari).  Tämä tulee latinan sanoista semis ja tertius - puolet kolmatta eli 2,5 rahayksikkö assia, jotka lyhennettynä kirjoitetaan IIS.  Tilan säästämiseksi II ja S kirjoitetaan päällekkäin.  Nykyisin kakkosen II toinen I jätetään usein pois.  Roomalainen naula libra lyhennetään kirjaimella L, jossa on poikkiviiva £.
60:  Gaius Julius Caesar solmii Marcus Crassuksen ja Gnaeus Pompeiuksen kanssa triumviraatin.  Caesar lähettää sotapäälliköilleen käskyt salakirjoitettuna.  Jokaista kirjainta siirretään esimerkiksi kolme askelta eteenpäin.  Koodin avain on luku, joka kertoo, montako merkkiä on siirrytty.  Toinen vanha salakirjoitus on korvausmenetelmä.  Siinä jokainen kirjoitusmerkki korvataan jollain kuviolla.  Koodin avain on aakkoskartta, joka kertoo kutakin merkkiä vastaavan kirjaimen.
50:  Kuolleenmeren Qumranin kääröt kirjoitetaan heprean neliökirjoituksella.
40-30:  Fyysikko Dioscorides kuvailee papyrukselle kirjoittamiseen käytettävää mustetta.  Se sisältää lamppunokea.
31:  Keski-Amerikan Tres Zapotesin olmeekkivaikutteisessa steelassa C on päiväys.  Mayojen kalenterin ensimmäinen merkintä on vuosi 3372 eaa.
1-luku:  Higrin hautakirjoituksessa on nabatealaisten arabien kirjoitusta.  Se on aramealaisen kirjoituksen muunnelma.  Nabatealaiset alkavat kirjoittaessaan sitoa kirjaimia toisiinsa.  200-luvulla jaa esiintyy nabatealaisen kirjoituksen siinailainen muunnos.
1-luku:  Pisin etruskinkielinen teksti yli 1500 sanaa sisältävä uhrikalenteri kirjoitetaan liinakankaalle - liber linteus.  Se kirjoitettaneen jossain Pohjois-Etrurian kaupungissa.  Kangas käytetään viitenä kappaleena egyptiläisen muumion kääreenä - Zagrebin muumiokääre.
1-luku eaa:  Latinaa kirjoitetaan suuraakkosin välimerkeittä ja sanaväleittä.  Vergiliuksen Aeneis-eepoksesta: ... CANOTROIAEQVIPRIMVSABORISITALIAMFATO...  Lukeminen on vaikeaa, sillä TROIAEQVI voi olla TROIA EQVI - hevosen Troia tai TROIAE QVI - Troia, joka.  PRIMVSABORISIT saattaa olla joko PRIMVS AB ORIS IT(ALIAM) - ensimmäinen rannalta tai PRIMVS ABORI SIT - hän lienee ensimmäinen puun luona.  Tulkinta on tehtävä sisällön mukaan: ... cano, Troiae qvi primvs ab oris Italiam, fato...  Samaan tapaan kirjoitettiin etruskia.

1-luku jaa:  Koreassa kirjoitetaan kiinalaisin merkein, joita käytetään virkakirjoituksen - kuan-mun -muodossa.
1-luku:  Etelä-Intiassa kaiverretaan tamilin aakkosin piirtokirjoituksia.  Tamili on ensimmäinen intialainen kirjoitus, jolla painetaan.  Portugalilaiset painavat 1577 Malabarissa.
1-200-luvut:  Histriassa kaiverretaan runsaasti piirtokirjoituksia.
21:  Roomassa kirjoitus- ja piirustussulkakynä korvataan metallista valmistetulla kynällä.  Teräskynä on yhtä kappaletta.   Lauseet ja kappaleet erotetaan: punctus ja distinctio.  Roomalaiset kuten keskiajan kirjurit käyttävät pientä sivellintä pencillus - pikku häntä hienoon työhön.  Sanasta tulee englannin pencil.
25-220:  Kiinalaiset kirjoitusmerkit kehittyvät grafiikaltaan Shang-kaudelta 202 eaa Han-dynastian ajalle 220 jaa.  Tuloksena on lishun pohjalta standardimuotoinen Han-merkki han-zi tai normaalikirjoitus - kaishu, jossa merkit sivellään kuvitteelliseen neliöön.  Sujuva kirjoitus - xingshu eli eräänlainen kursiivi ja vapaamuotoinen ruohokirjoitus - caoshu kehittyvät samaan aikaan.  Caoshu on kalligrafien suosiossa.  Xu Shen tai Hsü Shen jakaa kirjoitusmerkit kuuteen ryhmään:  1) alkuperäiset yksinkertaiset kuvamerkit eli piktogrammit hsiang hsing, 2) yksinkertaiset symboliset kuvamerkit eli ideogrammit chih-shih, 3) yhdistetyt symboliset kuvamerkit hui-i, 4) merkkiyhdistelmät, joilla on foneettinen elementti “äännekuva-arvoitus” hsing-sheng, 5) kirjoitusmerkit, joilla on foneettinen laajennus chuan-chu ja 6) kirjoitusmerkit, joilla on semanttinen laajennus chia-chieh.
50:  Keski-Amerikan Cerrosissa rakennetussa temppelissä ovat vanhimmat tunnetut numeeriset mayakirjoitusmerkit.  Mayat merkitsevät nollan simpukankuorella, ja numeron paikalla on merkitys.  Mayat alkoivat pitää lukua päivistä, jotka merkittiin kalenterikeppiin symbolein.
50-95:  Uutta testamenttia kirjoitellaan kreikaksi koineella.
53:  Vanhin tunnettu latinalainen käsinkirjoitus on vahataulu, jossa on merkintöjä myynneistä ja veroista.  Se löydetään Pompejista 1875.
57:  Japanin kuningas Na tai Nu lähettää Fukuokasta Kyushusta Han-keisarille kirjeen, jossa on kaiverrettu sinetti.  Se löytyy 1784 läheltä Fukuokaa.  Sinetissä on kaiverrettuja kiinalaisia merkkejä.
69-79:  Tunisian Sbeitlassa kaiverretaan kirjoituksia monumentteihin.  Kasserinen (Kaksi tornia) toisessa roomalaisessa mausoleumissa on kaiverrettuna 110-rivinen Flavius Secunduksen runo.
75:  Esiintyy viimeinen tieto nuolenpääkirjoituksen käytöstä.
79:  Vesuvius purkautuu, ja sen laava ja tuhka peittävät alleen roomalaisia kaupunkeja: Herculaneum, Pompeji ja Pestum.  Pompejin rakennusten seiniin on kirjoitettu graffiteja - italiassa graffito latinalaisella kursiivilla kymmeniä vuosia ennen ajanlaskumme alkua.  Pompejista löydetään pronssinen kynä.  Graffiti piirretään terävällä piirtimellä - kreikassa grafeion - latinassa stilus.  Pompejista löydetään 400 piirtokirjoitusta naisista.  Eräässä freskossa pariskunnan naisella on kädessään stilus ja vahataulu, miehellä kirjoituskäärö.  Arvellaan joko että viidennes naisista oli luku- ja kirjoitustaitoisia tai lähes kaikki pompejilaiset osasivat lukea.  Pompejissa on yli 10 000 säilynyttä piirtokirjoitusta.
88:  Roomalainen oppinut Quintilianus kirjoittaa teoksen Institutio Oratoria.  Siinä hän sanoo, että on tutkittava kaikki asiaan liittyvät kirjoitukset.  Usein voidaan löytää katkennut lanka, sekoittunut vaha tai todistamaton nimikirjoitus.
100-luku:  Syyriassa kehitetään arameasta kirjoitus, joka muistuttaa  palmyralaista kirjoitusta.  Syyrialaisen kirjakirjoituksen varhainen muoto on estrangela, joka on pyöreämuotoista kirjoitusta.
100-luku:  Varhaisin tunnettu sanskritiksi kirjoitettu teksti kirjoitetaan.  Prakritien piirtokirjoitukset ovat vanhempia.  Sanskriti syrjäyttää prakritit kirjallisessa käytössä.  Numerot kirjoitetaan.  Nolla on sunjall - tyhjä.
100-luku:  Egyptin kielen viimeinen kehitysvaihe on koptin kieli.  Arabian qopt/qipt - egyptiläinen - tulee kreikan sanasta gyptios, joka on lyhennys sanasta aigyptios - egyptiläinen. Koptia kirjoitetaan 25 merkin kreikkalaisella aakkostolla, johon on lisätty seitsemän egyptiläistä demoottista merkkiä.  Merkeistä kahta käytetään lukumerkkeinä 6 ja 900.  Koptilaista kirjoitusta käytetään Egyptissä jokapäiväisenä kirjoituksena arabien maahan tunkeutumiseen saakka.  800-luvulla syntyvät viimeiset koptinkieliset teokset.  1800-luvulla koptinkieli häviää Qous- ja Nagada-saarilta.
100-luku:  Kreikkalaiset luultavasti käyttävät parkkihappo-rauta-gallus-mustetta kirjoittaessaan pergamentille.
100-luku:  Etruskien kirjoituksesta muotoutuneesta alppikirjoituksesta syntyy germaanien alueella riimukirjoitus.  Riimu merkitsee salaisuutta tai mysteeriota - alkugermaanien kieli runo, vanha pohjoinen kieli rún, vanha englanninkieli run, vanha yläsaksankieli runa, keskiyläsaksankieli Rune ja vanha iirinkieli run.  Arvellaan, että alppigermaanit olisivat jo 300 eaa oppineet aakkoset.  Negaun (Steiermark) pronssikypärässä on vanhin tunnettu riimukaiverrus germaanien kieltä, ja kirjoitus on alppiaakkosia.  Riimuaakkosten nimi tulee kuudesta ensimmäisestä kirjaimesta F, U, TH, A, R ja K eli futhark.  Kirjainten muoto on peräisin puuhun veistämisestä.  Yleisgermaaninen futhark käsittää 24 merkkiä.  Vain harvat riimumestarit taitavat salaisen taidon, ja tunnetaan vain vähän yli 220 germaanien 24-merkin kirjoitusta.  Anglosaksiset riimuaakkoset käsittävät aluksi 28 merkkiä, mutta laajennetaan myöhemmin 33 merkiksi.  Englannissa tunnetaan noin 60 riimukirjoitusta.
100-luku:  Papyruksissa ja vahatauluissa esiintyy pikakirjoitusta.
100-luku:  Roomalainen historioitsija Tacitus (55-117) kirjoittaa kirjoitustaidon leviämisestä.
100-luku:  Roomalaiset varustavat tiilet leimalla, joihin merkitään myös kunkin vuoden konsulit.
100-400:  Intian Karnatakan alueella kaiverretaan piirtokirjoituksia kannadan tai kanaran kielellä, joka on runollisin dravida-kieli.
114:  Roomassa Trajanuksen pylväässä on hienoimpia piirtokirjoituksia.
121:  Kiinassa on noin 9000 kirjoitusmerkkiä sanakirjassa.
122-25:  Hadrianuksen muurissa Englannissa on kivilaattoja, joissa lukee, että rakennuttaja on Hadrianus.  Kiviin on hakattu sotilasrakentajien nimet ja joukko-osastot.  Sandaalin joka nahkapalaan on leimattu suutarin nimi.  Noin millimetrin paksuisille puulevyille kirjoitetaan.  Roomalaiset tuovat luku- ja kirjoitustaidon Englantiin.
132-35:  Juutalainen Simon ben Kosiba, josta käytetään nimitystä Bar-Kokhba - Tähden poika, kapinoi roomalaisia vastaan ja lyö rahoja, joissa on tekstit Simon ja Jerusalemin vapautukselle sekä Israelin vapautumisen toisena vuonna.  Hadrianuksen vahvistetut legioonat kukistavat kapinan ja Jerusalemin.
200-luku:  Armenialainen kirjoitus näyttää syntyvän kreikkalaisen ja syyrialaisen kirjoituksen pohjalta.
200-luku:  Kiinalainen taiteilija Wei Fu-Jen työskentelee.  Häntä pidetään yhä Kiinan suurimpana kalligrafina.
200-luku:  Roomalaiset tutkivat kirjoitusta.  Lakimiehet laativat pöytäkirjoja todistaakseen väärennyksiä.
200-300-luvut:  Italiassa syntyy neuminuottikirjoitus.  Bysantissa kehitetään uuskreikkalaisesta neumikirjoituksesta nuottikirjoitus, jota munkit satoja vuosia myöhemmin parantavat.
200:  Syyriaa aletaan kirjoittaa syyrialaisella estrangelolla.
200-400:  Nabatealaiset puhuvat arabiaa, mutta kirjoittavat arameaksi.  He kehittävät aramean kursiivista arabian kirjoituksen.  Nabatealaisilla on 22 merkkiä, mutta arabiassa tarvitaan 28 kirjainta.  Pulma ratkaistaan lisäämällä diakriittisiä pisteitä, joka vakiintuu 700-luvulla.
200:  Ruotsalaiset käyttävät riimukirjoitusta.  Skandinavian kansat käyttävät 16-merkkistä riimukirjoitusta 1100-luvulle.  Ruotsalaiset merkitsevät Taalainmaalla vielä 1700-luvulla riimukirjoituksella tekstejä puuesineisiin ja asioita muistiin puisiin riimusauvoihin.  Samantapaisia kalenterisauvoja käytetään Suomessa ajanlaskun seuraamiseen.  Riimukirjoitusta on myös pergamentilla sekä kiveen, metalliin ja luuhun kaiverrettuna.
286:  Korean kuninkaan poika Atogi esittelee Japanin keisarillisessa hovissa kiinalaisten kirjoitusmerkit ja kiinalaista kirjallisuutta.
292:  Keski-Amerikassa varhaisin teksti, joka sisältää klassisen ajan mayakirjoituksen kaikki olennaiset piirteet, on Tikalin steelassa 29.  Mayakirjoitus kehittyy vielä runsaat 300 vuotta.  Se on logografista kirjoitusta.  Päämerkkejä tunnetaan noin 450.  Niillä on yksi merkitys.  Pieniä lisämerkkejä on noin 250.  Ne ovat tavuja tai äänteitä.  Mayojen myyttinen maailmanalku on gregoriaanisen kalenterin mukaan 10. tai 12.8.3113 eaa.  Tästä lasketaan kalenteripäiväykset.  Monissa muistomerkeissä piirtokirjoitukset sisältävät kalendaaristen tietojen lisäksi historiallisten tapahtumien kuvauksia.
300-luku:  Kiinassa Wang-hsi Chih - Wang Xizhi (321-379) on kalligrafian maineikkain nimi.  Hänen kalligrafiansa on kevyttä kuin ohi kiitävä pilvi ja voimakasta kuin vasta herännyt lohikäärme.
300-luku:  Ateenassa omistetaan Kreikan jumalille piirtokirjoituksia hautakivissä.  Kristillisiä piirtokirjoituksia alkaa esiintyä runsaammin 400-luvulla.
300-luku:  Kreikan aakkoset siirretään muutamin lisämerkein täydennettyinä koptin (egyptinkielen viimeisen kehitysvaiheen) kirjaimiksi.  Tällöin luovutaan lopullisesti hieroglyfeistä.  Koptia käytetään yhä liturgisena kielenä egyptiläisessä koptilaisessa kirkossa.  Nykyisin Egyptissä kirjoitetaan arabiaa.
300-luku:  Ge’ezissä kirjoitetaan vanhaa etiopialaista kirjoitusta.
300-luku:  Irlannissa käytetään ogham-kirjoitusta esikristillisenä aikana. On arveltu, että se on alkujaan kelttidruidien salakirjoitusta.   Aakkosten 15 konsonanttia jaetaan kolmeen viiden ryhmään.  Konsonanttimerkkiviivat ovat joko jommalla kummalla puolella keskiviivaa tai leikkaavat sen.  Viisi vokaalia merkitään keskiviivalle pisteinä.  Keskiviivan vuoksi ogham kaiverretaan tavallisesti kivipilarin särmään.  Irlannissa tunnetaan noin 300 kirjoitusta.  Walesissa, Skotlannissa ja Mansaaressa tunnetaan noin 60 ogham-kirjoitusta.  Oghamia kirjoitetaan joko oikealta vasemmalle tai päinvastoin.
300-luku:  Jaavan, Sumatran, Malaijin ja Balin piirtokirjoitukset viittaavat Shivan temppeleiden rakentamiseen.  Suurimmassa osassa Kaakkois-Aasiaa käytetään intialaisperäisiä kirjoitusjärjestelmiä edelleen.
300-luku:  Amharinen kirjoitus kehitetään Etelä-Arabian varhaisesta kirjoituksesta.
300:  Vietnamissa tehdään pallava-kirjoituksella piirtokirjoitettu sanskrit-teksti.
300-700:  Kehitetään 24-merkkisiä riimuja.  Kirjoitetaan muun muassa kantaskandinaviaa.
320-550:  Intiassa Gupta-kaudella käytetään nolla-symbolia ja desimaalijärjestelmää.  Buddhalaisen tyhjyysfilosofian vaikutuksesta ympyrä otetaan nollan merkiksi.  Ympyrä on tyhjyyden, täydellisyyden ja kokonaisuuden tunnusmerkki.  Arabit vievät myöhemmin tämän tiedon Intiasta Eurooppaan.  Siksi numeromerkkejämme kutsutaan arabialaisiksi.  Piirtokirjoitukset ovat sanskriittia.
328:  Varhaisimmat arabialaiset kirjoitukset kaiverretaan erään kuninkaan hautamuistomerkkiin Irakissa.  Arabiaa kirjoitettaessa kirjaimet sidotaan toisiinsa.
369:  Nykyisen Bulgarian alueella goottien piispa Wulfila (Ulfilas, gootiksi Pieni susi) (318-388) muotoilee länsigoottilaisen kirjaimiston kreikkalaisista ja latinalaisista kirjoitusmerkeistä.  Kaksi kirjainta on peräisin germaanien riimukirjoituksesta.  Aakkoset käsittävät 25 kirjoitusmerkkiä, joiden lisäksi on kaksi numeromerkkiä.  Wulfila kääntää raamatun.  Hieronymus (347-419) kutsuu suurikokoista kirjoitusta nimellä litterae unciales (latinaksi uncia - tuuma) eli unsiaalikirjoitus.
378:  Keski-Amerikassa Peténissä päivätään marcador eli pallopelin kivinen “kori”-rengas.
394:  Myöhäisin löydetty eli nuorin tunnettu egyptiläinen hieroglyfiteksti kirjoitetaan Philaen saarella Nubiassa (nykyinen Sudan).
400-500:  Japaniin saapuu maahanmuuttajia, jotka tuovat kirjoitusjärjestelmän. Perimätiedon mukaan korealainen Wang-in toi 285 tai 379 kiinalaisen kirjoituksen Japaniin.  Nihon shokin mukaan keisarin Richu aikana 400-05 tietoja kirjoitetaan muistiin.  Japanilaiset alkavat 500-luvun lopulla lukea ja kirjoittaa kiinankielellä.  Tuhansia merkkejä sisältävä käsitekirjoitus on kanji.  Japanin kielen foneettiseen merkitsemiseen opitaan 700-luvulla käyttämään kiinalaisia kirjoitusmerkkejä, ja syntyy merkkimäärältään suppeampi hiragana.  Japanissa aletaan siirtyä tavukirjoitukseen katakana, jossa nykyisin on 52 tavumerkkiä.
400-luku:  Gruusialla (kartuli ena, kartveli) on oma kirjaimisto.  Georgialainen eli gruusialainen kirjaimisto näyttää saaneen muotonsa kreikkalaisten, syyrialaisten ja armenialaisten aakkosten pohjalta.
400-luku:  Kannada- tai canarese-kirjaimistolla tehdään piirtokirjoituksia Etelä-Intiassa.  Kirjallisia muistomerkkejä on 800-luvulta.  Kannada pohjautuu brahmiaakkosiin.
400-luku:  Aleksandrian Kyrillos (376-444) laatii pääsiäistaulukon, johon on merkitty peräkkäiset vuodet keisari Diocletianuksesta ja hänen kristittyjen vainoista 284 lähtien.
400-luku:  Tiibettiläinen kirjoitus polveutuu pohjoisintialaisesta nâgarî-kirjoituksesta.
400-luku:  Meksikon maya-alueella Palenquessa rakennetaan monumentteja muun muassa piirtokirjoitusten temppeli.
400:  Kiinalaisen sananlaskun mukaan kalpein tussi tai muste on arvokkaampi kuin paras muisti.  Kiinalaiset valmistavat noesta tussia kalligrafian tarpeisiin ja myöhemmin puulaatoilta painamiseen.
406:  Armenian vanhan kirjallisuuden kultainen aikakausi alkaa.  Armenian kuninkaanhovin virkamies Mesrop Machtots (-441) luo perinteen mukaan armenialaisen kirjoituksen yhdessä Sahakin ja kreikkalaisen Rupanoksen kanssa. 
410:  Armenialainen Mesrop kehittää luultavasti gruusialaisen eli georgialaisen hutsuri- eli pappienkirjoituksen.  Vanhin tunnettu päivätty teksti tällä kirjoituksella on peräisin vuodelta 493.
414:  Koreassa Jianiin rakennetaan 6,34 metriä korkea muistomerkki Koguryon kuninkaan Kwanggaetho haudalle.  Muistomerkkiin kaiverretaan 1802 kirjoitusmerkkiä.
439:  Vandaalit alkavat kirjoitella runoja Karthagossa.
450-550:  Englannissa anglien ja saksien tuomat riimukirjaimistot laajennetaan ensin 28 ja lopulta 33 merkkiin.
470:  Demoottisen egyptin kirjoittaminen lakkaa.
500-luku:  Kreikkalaiset Boethius (480-525) ja Cassiodorus (480-585) käyttävät vielä vanhaa musiikin nuottikirjoitusta, mutta se häviää käytöstä.  Muinaisessa Kreikassa runotekstiin sijoitettiin musiikillisia merkkejä virkistämään esittäjän muistia.  Länsimainen kirkkomusiikki välitetään suullisesti, mutta laulujen nuottiperinne jatkuu Bysantissa, jossa useat erilaiset nuottijärjestelmät seuraavat toisiaan.
500-luvun alku:  Roomassa kynän kärjen asento muuttuu suoraksi, joka vaikuttaa kirjainten muotoon.  Tähän vaikuttanevat Bysantin kreikkalaiset kirjoitukset, joissa kynää pidetään suorassa.
500-luku:  Lintujen sulilla kirjoitetaan.
500-luku:  Roomassa asuva munkki Dionysius Exiguus (470-544) laatii paavin Johannes I tilauksesta jatkon Kyrilloksen taulukkoon ja aloittaa vuosien laskemisen Kristuksen lihaksitulemisesta, joka on vuosi 1.  Tähtitieteilijöille on olemassa myös vuosi 0.
500-luku:  Kiinan Turkestanissa eli Sinkiangissa kirjoitetaan käsikirjoituksia tokaariksi, joka on indoeurooppalainen kieli.  Käsikirjoituksia on myös 700-luvulta.
500-luku:  Rooman keisari Justinianus perustaa virallisten kirjoitusten kokoelman oikeudelliseen käyttöön käsialojen vertailemiseksi.  Roomalainen periaate, että kirjoitustaitoiset henkilöt voivat todistaa oikeudessa perustuen käsien yhtäläisyyteen, tulee Länsi-Euroopassa vallitsevaksi.  Poikkeus on Englanti, jossa vaaditaan silminnäkijätodistus.  Periaate on voimassa 1500-luvulle.
500-600-luvut:  Kirjurit käyttänevät @-merkkiä, joka on latinan sanan ad - kohti tai apud - luona lyhennys.
500:  Kiinassa on noin 18 000 kirjoitusmerkkiä.
500:  Hindulainen astronomi Aryabhata tutkii numeroiden potensseja ja juuria sekä käyttää nollaa ja desimaalijärjestelmää.  Se tulee 500-luvulla arabeille tunnetuksi.
512:  Zebedin kirjoitus on vanhimpia tunnettuja arabian tekstejä.  Se on kolmikielinen kirjoitus.  Aikaisemmin arabit käyttivät nabatealaista kirjoitusta.  Vuodelta 568 on peräisin Harranin kaksikielinen (arabia-kreikka) teksti Urfasta.
576 jälkeen:  Koreassa Sillan kuninkaalle Jinhung pystytetään monumentti, jossa on korealaista kalligrafiaa.
595:  Intialaiset matemaatikot käyttävät desimaalijärjestelmää.
500- ja 600-lukujen vaihde:  Koreassa kaiverretaan kiveen astronominen kartta, joka on pohjana 1395 tehdylle Pallomaisen avaruuden astronomiselle kartalle.
600-luku:  Irlannissa on vielä käytössä kaksi kieltä ja kaksi kirjoitusjärjestelmää.  Vuoden 650 jälkeen maahantuotu latinalainen kirjoitus syrjäyttää oghamin.  Irlantilainen kirjoitustyyli perustuu 400-luvun latinalaiseen puoliunsiaaliin.  Siitä kehittyy minuskelikirjoitus ja kursiivi.
600-luku:  Kulttuurikieli tiibetillä on oma Intian kirjoitusjärjestelmistä muokattu kirjaimistonsa.  Kirjallisuuden pääosan muodostavat buddhalaisen kaanonin käännökset sanskriitista ja paalista sekä lamalaisuuden uskonnolliset ja filosofiset tekstit.
600-luku:  Sumatran malaijikuninkaiden ja -ruhtinaiden hoveissa malaijin tekstejä kirjoitetaan ensin intialaisin kirjaimistoin ja myöhemmin islamin levittyä arabian aakkosin.
600-1000:  Pohjois-Intiassa Gupta-kauden myöhäinen brahmi muuttuu siddhamatrika- eli siddham-muotoon, joka on bengalin, kashmirin ja tiibetin kirjaimistojen pohjana ja joka leviää Keski- ja Itä-Aasiaan.
600:  Paavi Gregorius kirjoituttaa jumalanpalvelusten laulut neuminuoteilla.  Munkkien rituaalilaulut levittävät neumikirjoitusta.
618-907:  Kiinassa kehittyy villi ruohokirjoitus - kuangcao.  Kalligrafin työvälineet ovat työhuoneen neljä aarretta - wenfang sibao.  Ne ovat sivellin - bi, paperi - zhi, tussi - mo ja tussinhankauskivi - yan.  Kalligrafia - shufa tarkoittaa sanamukaisesti kirjoittamisen menetelmää tai kirjoituksen järjestelmää.
624:  Sevillalainen Pyhä Isidore viittaa kirjoituksessaan sulkakynään penna avis - linnun sulka, jota käytetään kirjoitusvälineenä - instrumenta scribae latinassa.  Latinan penna siirtyy englantiin pen.  Ranskassa kynä on plume ja Saksassa Feder.  Myöhemmin Hollanti tuottaa pääosan Euroopan hanhensulkia, mutta Pohjoismaista saadaan parhaat sulat.  Käyttökelpoisia ovat myös joutsenen, kalkkunan, fasaanin, korpin, pelikaanin ja riikinkukon siipisulat.  Variksen sulilla voi piirtää hienoa kirjoitusta.  Isidore mainitsee myös rauta-gallus-musteen.  Vanhan ranskan sana enque tulee luultavasti latinan kautta kreikasta encauston - syöpynyt.  Englannissa muste on ink.
628:  Profeetta Muhammed kirjoittaa Mekassa kirjeitä maailman hallitsijoille.
628:  Intian Banskherassa Uttar Pradeshissa kaiverretaan kuparitaulu sanskritiksi siddhamatrika-kirjoituksella.   Siinä lukee muun muassa: Tämä on minun suuren kuninkaitten kuninkaan Shri-Harshan omakätinen nimikirjoitus.
632-50:  Muhammedin kuoleman jälkeen koraanin loppuosa kirjoitetaan.  Diakriittisten pisteiden käyttö alkaa vakiintua.  Aluksi käytetään rinnakkain kahta päätyyppiä: jäykkää kuufalaista (Kuufan kaupunki) ja pehmeää naskhi-tyyliä.  Pergamentille kirjoitettuja koraanin kuufalaisia tekstejä arvostetaan.  Kuufalaista tyyliä käytetään rakennusten pintakoristelussa kuten kaakeleissa ja pystylinjoja limittäin sommitteleva tyyli laastireliefeissä sekä kukkakoristeista tyyppiä kirjojen nimilehdillä.  Naskhi-tyylistä alkaa kehittyä thuluth-tyyli eli kolmannes.  Kirjainten peruskorkeus on noin kolmannes pitkien pystysuorien viivojen korkeudesta.  Sitä käytetään otsikoissa, nimikilvissä, koriste-esineissä ja seinien koristeteksteissä.  Klassinen arabia on vain kirjoitettu kieli, joka perustuu runouden kieleen, ja säilyy muuttumattomana.
641 alkaen:  Arabialainen kirjoitus syrjäyttää vähitellen Egyptin muut kirjaimistot.
687-91:  Arabialaisten kuufalaista kirjoitusta kaiverretaan umaijadikalifin Abd al-Malik rakennuttamaan Jerusalemin suureen kalliomoskeijaan - Qubbat al-Sakhra.  Kalligrafiaa käytetään tilan jäsentäjänä, koristeena ja julistuksena.
600-luvu loppu:  Korean Sin-mun kuninkaan ministeri Salchong luo tavukirjoituksen, jonka perustana ovat kiinalaiset sanamerkit.  Ne eivät sovellu vaivattomasti korean kieleen.  Tavukirjoitus luodaan noin 700.
700-luku:  Kristityt nubialaiset ottavat käyttöön vanhan nubialaisen kirjoituksen.  Sitä kirjoitetaan koptilaisin merkein, joita on täydennetty kolmella meroelaisella merkillä.
700-luku:  Mayojen kanijumala esitetään ruukussa kirjurina kynä kädessä.  Hän kirjoittaa käsikirjoitusta, joka on sidottu jaguaarinnahkaisiin kansiin.  Mayojen kirja Dresdenin koodeksi sisältää tarkkoja Venus-planeetan taulukoita.
700-luku:  Runoantologia Manyoshu on kirjoitettu japaniin sopivalla tavukirjoituksella manyogana - manyo ja kana - kirjoitus.  Yli 970 kiinalaisella merkillä kirjoitetaan vanhan japaninkielen 87 tavua.  Kehitetään 800-luvulta alkaen hiragana  (hira - pyöristetty) sekä katakana (kata - katkelmallinen).  Näihin kuuluu 48 merkkiä.  Hiraganaa käytetään aluksi puhekielen ja proosan muistiinmerkitsemiseen.  Sitä käyttävät lähinnä naiset, ja sitä kutsutaan nimellä onnade - naisten kirjoitus.   Katakanalla merkitään kiinanmerkkien yhteydessä kieliopilliset päätteet.  Japanilainen mietelause sanoo: ken on kirjoituksen mestari, on tosi ihminen.  Nykyään japanilaisia kirjoitusmerkkejä on kaikkiaan noin 40 000, mutta kehittynyt ihminen tulee toimeen 2000-3000 merkillä.  Kansakoulun vähimmäisvaatimus on 1200 merkkiä.  Kiinalaismerkkejä kuuluu nykyään standardiin 1850, ja niiden nimitys on kandzhi eli kanji.
700-luku:  Tiibetiläinen kirjoitus kehitetään buddhalaisten tekstien sanskritista kääntämistä varten.  Oppineet kehittelivät 600 vuotta kirjoitusta.
700-luku:  Orhonilaisten ja jeniseiläisten piirtokirjoitusten kieli on muinaisturkkia.  Kirjoituksia sanotaan turkkilaisiksi riimuiksi.  Turkkilaista riimukirjoitusta kaiverretaan kiviin Mongoliassa muinaisturkkilaisessa valtakunnassa.  Niitä löytää suomalainen Gustaf John Ramstedt 1800-1900-luvun vaihteessa.
700-luku:  Jaavan kirjallisuutta kirjoitetaan omalla intialaispohjaisella kirjoitusjärjestelmällä.  Nykyisin käytetään latinalaista aakkostoa.
700-luku:  Hebrealaiset aakkoset ovat juutalaisen Khasarenvaltion käytössä Mustanmeren rannalla ja Kaukasuksella.
700-luku:  Munkki ja pappi Beda Venerabilis - kunnianarvoisa (673-735) kirjoittaa Jarrowissa 35 teosta.  Hänen kirjansa Historia ecclesiastica gentis anglorum - Englannin kansakunnan kirkkohistoria sisältää enemmän maallista historiaa kuin kirkkoisä Eusebiuksen 300-luvulla laatima kirkkohistoria.  Teos käännetään 800-luvun lopulla Alfred Suuren toimesta latinasta englanniksi.  Beda soveltaa Dionysius Exiguuksen ajanlaskua tiettävästi ensimmäisenä.  Beda käyttää jossain määrin ajanlaskua taaksepäin, mutta hänen jälkeensä se unohtuu 1400-luvulle asti.  Se tulee yleiseen käyttöön 1600-luvun jälkipuoliskolla.  Beda laatii 725 kirjan De temporum ratione - Aikojen laskemisesta.  Siinä hän esittää koko mailmanhistorian kronologian.  Teos sisältää ensimmäisen tietellisen tutkimuksen vuorovedestä.
700-luku:  Korealainen mestarikalligrafi Kim Saeng (711-) työskentelee.
700:  Anglosaksi Adelhelmus kertoo, että pelikaanin sulkaa käytetään kirjoittamiseen.
713-55:  Kiinan keisari Huan Tsung harrastaa myös värinvalmistusta tusseja varten.
757-796:  Englantia hallitsee Mercian kuningas Offa II.  Hänen kultarahaansa on lyöty abbasidirahojen kuufalainen teksti La ilaha illa llahu wahdahu la sharika lahu - Ei ole muuta jumalaa kuin Allah yksin, eikä hänellä ole ketään vertaista ja Muhammadun rasulu llah - Muhammed on jumalan profeetta.
760:  Arabialaiset tuovat Bagdadiin numerot, nollan ja desimaalijärjestelmän Intiasta ja alkavat laskea intialaisilla numeroilla.  Arabian sana al-sifr merkitsee tyhjää eli nollaa.  Italialaiset johtavat siitä sanat cifra ja cephirum, saksalaiset Ziffer, ruotsalaiset siffra ja englantilaiset cipher.
770:  Kaarle Suuri kutsuu Yorkin piispan Alkuin akatemiaansa uudistamaan kirjoitusta.  Kehitetään karolinginen minuskeli, jota määrätään 789 käytettäväksi.  Se kehittyy 800-luvulla pienaakkos- eli gemenamuotoon.  Nyt ensi kertaa sanat kirjoitetaan järjestelmällisesti erilleen toisistaan.  Keisarillisten kanslioiden asiakirjat ja kirjeenvaihto kirjoitetaan edelleen merovingilaisella kirjoituksella, joka käy salakirjoituksesta. 
778:  Piirtokirjoitus kertoo, että Srivijayan Sailendra-kuninkaat rakentavat buddhalaisen pyhäkön Jaavaan.
700-luvun loppu:  Kivipaneli kertoo, että mayakaupungin Cancuen viimeinen kuningas Taj Chan Ahk nimittää naapurikaupungin kuninkaan vasallikseen.
800-900-luvut:  Keski-Amerikan Xochicalcon kirjoituksissa ja ikonografiassa korostuvat sotilaalliset aiheet.  Kirjoituksissa on yhteisiä merkkejä ja muita yhtäläisyyksiä kahden erilaisen mesoamerikkalaisen järjestelmän välillä, jotka ovat nahuatl ja misteekki.
800-luku:  Bysanttilais-kreikkalaisen minuskelikirjoituksen perinne kehittyy.  Tähän saakka käytetään raamatullista majuskelikirjoitusta.  Minuskeli on taloudellista, koska se vähentää tarvittavia sivuja.  Sanojen erottelu ja välimerkit otetaan käyttöön.
800-luku:  Persialainen kirjallisuus alkaa runoudella, jota kirjoitetaan persianarabialaisin kirjaimin.
800-luku:  Intiassa kannadaa kirjoitetaan omalla kirjaimistolla.
800-luku:  Arabian kirjoituksen thuluth-tyyli hiotaan huippuunsa.  Koraanin käsikirjoituksissa suositaan klassista tyyliä muhaqqaq, jossa perusrivin alapuolelle ulottuvia kaaria venytetään vaakasuoraan.  Pohjoisafrikkalaisessa tyylissä maghribi korkeat pystyviivat taipuvat vasemmalle ja rivin alapuolella olevat kaaret ulottuvat kauas eteenpäin.  Tyylit tawqi’ ja riqa’ muistuttavat thuluthia.  Turkkilaiset kehittävät riqa’sta tyylin ruq’a.  Kalligrafialla koristellaan tavallisten kirjoitusalustojen lisäksi seinäpintoja, kupoleja, minareetteja, tekstiilejä, koriste- ja tarve-esineitä.  Etelä-Irlannissa tehdään risti, jossa on kaiverrettu kuufalaisin kirjaimin bismillah - jumalan nimeen.
800-luku:  Persialainen tähtitieteilijä ja matemaatikko al-Khwarizmi (800-850) ottaa hindunumeraalit ja aritmetiikan käyttöön tähtitieteessä ja laskee pohjan algebralle ja trigonometrialle.  Hänen nimestään tulevat algoritmi ja algorismi.  Algebra tulee arabiasta al-jabr.  Euroopassa 10-järjestelmä tulee tunnetuksi vasta 1200-luvulla.
800-1100-luku:  Pohjoinen riimukirjoitus on käytössä ja uudempia riimuja kehitetään.  Pohjoinen futhark käsittää vain 16 merkkiä.  Viikingit käyttävät niitä.  Pohjoista futharkia käytetään laajasti, ja tunnetaan yli 5000 kirjoitusta, joista noin 3000 Ruotsissa.  Etelä-Ruotsissa Rökin kivessä 800-luvulta on noin 750 riimumerkkiä.  Skandinaviassa 900-luvulta lähtien esiintyy kristillisiä riimukirjoituksia, mutta riimut väistyvät latinalaisen kirjoituksen tieltä 1200-luvulla.  Riimukirjoituksia esiintyy laajalla alueella: Islannista ja Grönlannista Jugoslaviaan ja Romaniaan sekä Englannista Laatokalle ja Dneprin seudulle.  Nämä ovat paikkoja, joissa germaanit ovat liikkuneet ja joissa viikingit ovat käyneet.
814:  Numero nolla sisällytetään arabialaisiin numeroihin.
842:  Ranskankielisiä vanhimpia dokumentteja on Kaarle Suuren valtakunnan jakoon liittyvä Strasbourgin vala.  Italian ja provensaalin vanhimmat tekstit ovat 800-900-luvulta.
850-luku:  Japanilaisen tavukirjoituksen keksijäksi mainitaan oppinut valtiomies Kibi Mabi, mutta tavukirjoitus on lähtenyt kiinalaisesta sanakirjoituksesta.
850-luku:  Pohjois-Ranskassa musiikin kirjoittaminen lisäämällä merkkejä tekstiin ilmestyy jälleen.
859:  Korealaisen Palhaen lähettiläs O Hyo Sin vie Japaniin tähtitieteellisen almanakan Sonmyongryok.  Sitä käytetään 1684 saakka, jolloin otetaan Daitsureki käyttöön.
860-luku:  Ensimmäiset kirkolliset kirjoitukset käännetään eteläslaavien kielelle.  Tätä sanotaan vanhaksi kirkkoslaaviksi tai muinaisbulgariaksi.  Ilmeisesti kreikkalainen lähetyssaarnaaja munkki Konstantinos, myöhemmin Kyrillos, (827-869) muotoilee kirjaimiston nimeltä glagolitsa - slaavin kielestä glagol - sana.  Sen kirjaimet suunnitellaan esikuvana kreikan minuskelikirjoitus.  Glagolitsaa käytetään jonkin aikaa Bulgariassa, Määrissä, Serbo-Kroatiassa ja Montenegrossa.  Aakkostossa on 40 kirjainta.  Glagolitsa herää 1500- ja 1600-luvuilla Dalmatian rannikon slaavien käyttöön.  Varsinainen bulgarian kirjakieli alkaa 1500-luvulla.
862-63:  Perimätiedon mukaan thessalonikilaiset munkkiveljekset Kyrillos (venäjäksi Kirill) ja Methodios (Mefodi) (815-885) laativat glagoliittisen kirjaimiston eli glagolitsan (glagol - puhe tai sana, nykykielessä verbi), joka on kyrillitsan eli kyrillisen kirjaimiston edeltäjä, kun heidät lähetetään Suur-Määriin levittämään evankeliumia.  He tulevat Bysantista kuningas Rostislavin pyynnöstä hänen valtakuntaansa Böömiin.  Matkallaan Bysantin keisarin, joka heidät lähettää Rostislavin avuksi, luota he Salonikissa luovat slaavilaiset kirjaimet.  Ne on muotoiltu kreikan majuskelikirjoituksen (unsiaali) mukaan.  Joitain merkkejä on otettu kreikasta, joitain on keksitty ja sh on seemiläinen shin hebrean kirjoituksessa.  Kirjaimia on alunperin 43.  Slaavit ovat ilmeisesti aikaisemmin käyttäneet piktogrammeja, latinalaista ja kreikkalaista kirjaimistoa.  Legendan lienee synnyttänyt Kyrilloksen oppilas Kliment Ochridilainen (Ochrid-järven rannalla Länsi-Makedoniassa), joka lienee kyrillitsan muotoilija.  Slaavien apostolit Kyrillos ja Methodios jatkavat lähetystyötään Määriin saakka.  Slaavilaisten valtioiden poliittinen yhdistyminen edistää glagolitsan ja kyrillitsan leviämistä.  Makedonialaiset, bulgaarit, serbialaiset, venäläiset, valkovenäläiset ja ukrainalaiset käyttävät kyrillitsaa ortodoksisilla alueilla.  Romanialaiset käyttävät kyrilliseen aakkostoon perustuvia kirjaimia 1800-luvulle.  Puolalaiset, sorbit, tshekit, slovakit, kroaatit ja sloveenit käyttävät latinalaista kirjoitusta roomalaiskatolisilla alueilla.  Serbokroatiassa käytetään latinalaisia aakkosia Kroatiassa ja Dalmatiassa, mutta kyrillisiä kirjaimia Bosniassa, Herzegovinassa, Montenegrossa ja Serbiassa.  Slaavilaiset kirjaimet saavat paavin siunauksen liturgiseen käyttöön, mutta 800-luvun lopussa hyväksyntä perutaan.
866:  Tunisian Kairouaniin valmistuu Kolmen oven moskeija.  Sen julkisivulla kaariholvien yläpuolella on kolme riviä kuufilaista kirjoitusta.
900-luku:  Viikingit kirjoittavat riimukirjoitusta kaivertamalla kiveen, puuhun ja metalliin.
900-luku:  Hindiä kirjoitetaan devanagariaakkosin.
900-luku:  Sri Lankassa kirjoitetaan sinhalaa omalla kirjaimistolla.  Sinhalan muunnos divehi on Malediivien kansalliskieli.
900-luku:  Länsi- ja Pohjois-Afrikassa kehitetään kuufilaisen kirjoituksen muunnelmaa maghribi eli läntinen kirjoitus.
900-luku:  Kerrotaan, että kalifi al-Muizz (-975) käyttää kynää, jossa on oma mustesäiliö.  Muste virtaa säiliöstä vain, kun kynällä kirjoitetaan.  Kalifin ammattimiehet ovat valmistaneet kynän kullasta.
900-luku:  Bagdadilainen kopioitsija kertoo, että runoilija al-Nash pyysi häntä kirjoittamaan käsialallaan sepittämänsä qasidan, jotta saisi sen julkaistuksi.  Luennoilla kuulijat kirjoittavat kaiken muistiin.  Kadonneita teoksia säilyy näin katkelmina.  Jos kuulija haluaa kirjoittamalleen tekstille virallisen hyväksynnän, hän tarkistuttaa sen lukemalla ääneen opettajalle, joka kirjoittaa siihen auktorisoinnin ijaza.  Tästä opettaja voi vaatia palkkiota.  Joskus on merkintä, kuinka kopio on tarkistettu.  Kopioitsija kirjoittaa tavallisesti käsikirjoituksen loppuun nimensä ja kopion valmistumispäivämäärän sekä siunauksia.  Islamilaisessa maailmassa kirjat kirjoitetaan yleisesti käsin vielä 1800-luvun alkupuoliskolla.  Käsikirjoitukset kopioidaan.
900-luku:  Flanderilainen munkki Huchbald (Hugbald) kehittää uuden nuottikirjoituksen Tourneyssä.  Siinä käytetään viivastoa.
900:  Córdobalainen runoilija Ibn Abd Rabbihi kuvailee kirjassaan, millainen kirjoitusruoko on sopivin pergamentille, papyrukselle ja paperille.  Ruokokynä on arabiaksi qalam, joka tulee kreikasta kalamos.  Sopivaa ruokoa kasvaa Niilin varsilla ja Irakissa.  Muste on nokimustaa, mutta myös ruskeaa ja metallinhohtoisia sävyjä käytetään.  Punaisella kirjoitetaan joskus otsikoita ja korostuksia.  Sinisellä ja vhreällä koristetaan kirjoja.  Kirjureilla on kynäkotelo ja mustepullo vyössään.  Kynä on tiedon vertauskuva.  Koraanissa sanotaan: ”Kautta kynän ja sen, mitä kirjoitetaan...”  Muhammed on perimätiedon mukaan sanonut: ”Ensin jumala loi kynän.  Jumala sanoi sille: ’Kirjoita!’  Kynä alkoi heti kirjoittaa, ja se kirjoitti kaiken, mitä tulisi tapahtumaan, viimeiseen hetkeen saakka.”
900-1100-luvut:  Pohjois-Kaukasiassa kirjoitetaan iranilaiskielisiä piirtokirjoituksia.
907-1125:  Mantshuriaa ja Pohjois-Kiinaa hallitsevat kitaanit (Liao-dynastia).  Heidän kielellään laaditaan kiinalaismallisella kirjoituksella tekstejä, joita ei ole pystytty tulkitsemaan.  Kitaanit puhuvat mahdollisesti jotain varhaista mongolikieltä.
915:  Benediktiläinen apotti Regino Prümistä (-915) kuolee.  Hänen teoksensa on omakätinen tonarium eli gregoriaanisten kirkkolaulujen yhteensovittelu De harmonica institutione.  Varhaiskristillisestä hartauslaulusta alkunsa saanut neumikirjoitus ilmaisee melodian kulkua vain ylimalkaisesti osoittamatta sävelkorkeutta, ja antaa laulajalle pelkkää muistitukea.  Neumit ovat eräänlaisia aksentti- eli korkomerkkejä.
922:  Volgan Bulgaria hyväksyy islamin ja vanha turkkilainen riimukirjoitus vaihdetaan arabialaiseksi.
930:  Munkki Hucbald St. Amandista (840-930) kuolee.  Hänen toksensa Musica enchiriadis esittää keskiaikaisen säveljärjestelmän dasia-merkinnällä.
939-1200:  Vietnamilaiset käyttävät kiinalais-vietnamilaista kirjoitusta.  1200-luvulla kehitetään ideografinen vietnamin kirjoitus, vietnamiksi chu-nôm - kansan kirjoitus.  Se palvelee suppeaa eliittiä.
963:  Arabialaisten lukujärjestelmä alkaa levitä Eurooppaan.  Nolla on arabiaksi sifr ja saa lännessä muotoja zephirus, zero englanniksi, cero espanjaksi, chiffre ranskaksi numero, luku, salakirjain (zéro - nolla), cifra italiaksi numero, salakirjain (zero - nolla), shifr venäjäksi salakirjoitus (nol - nolla) ja cipher englanniksi, joka tarkoittaa myös numeroa ja salakirjoitusta.  Nolla on ruotsiksi noll (chiffer - salakirjoitus), saksaksi Null (Chiffreschrift - salakirjoitus), unkariksi nulla, zérus, semmi ja viroksi null.
987:  Arabialainen kirjailija Ibn-Abi-Jakub El-Nedim mainitsee 900-lukua käsittelevässä teoksessaan, että venäläisillä on hänelle tuntematonta kirjoitusta.  Hänen jäljennöksensä mukaan kirjoitus lienee syyrialaista.  On epäselvää, onko itäslaaveilla ollut tällaista kirjoitusta, koska alkuperäisiä kirjoituksia ei ole löydetty.
1000-luku:  Munkki Theophilus kuvaa teoksessaan De diversis artibus - Erilaisista taidoista kuinka rautatannaatti- eli rautaparkkihappo-mustetta valmistetaan.  Kuivattua orapihlajan kuorta lämmitetään viinin kanssa ja lisätään hieman vihreätä vihtrilliä.  Myös tammen äkämistä tai väriomenista veteen liuottamalla saadaan parkkihappoa, johon lisätään rautasuolaa.  Usein lisätään hieman arabikumia.  Alkaa siirtyminen hiili- tai nokimusteista rautaparkkihappo- ja rauta-gallus-musteisiin.
1000-luku:  Persiassa kehitetään tawqi’- ja riqa’-tyyleistä kalligrafinen tyyli ta’liq - riippuva.
1000-luku:  Mälarjärven kalliopiirroksessa on riimukirjoitusta.  Piirros esittää Sigurdin sankarisaagan.
1000-luku:  Novgorodissa kirjoitetaan koivun tuohelle kyrillitsaa. Vuodesta 1951 alkaen on löydetty tuohikirjoituksia, joista vanhin on kirje 1000-luvulta.
1000-luku:  Suomen ainoa toistaiseksi tunnettu riimukivi hakataan Hiittisissä.  Siinä lukee miehen nimi Torfas, ja kivessä on eläinaihe korkokuvana.
1000-luku:  Bangladeshissä kirjoitetaan bengaliksi omalla kirjaimistolla.
1000-luku:  Intiassa telugua kirjoitetaan omalla kirjaimistolla.  Se muistuttaa kannadaa, ja pohjautuu brahmikirjoitukseen.
1000-luku:  Intian siddham-muodon syrjäyttää Pohjois-Intiassa nagari - kaupunkilainen kirjoitus tai devanagari - jumalten kaupunkikirjoitus.  Sitä käytetään sanskritin, hindin, nepalin ja marathin kirjoittamiseen.  Samaa juurta ovat gujaratin kirjaimisto ja punjabin gurumukhi-kirjoitus.
1000-1400:  Keski-Amerikan misteekkikirjoituksessa on 1000-luvun jälkeen selvää tolteekkivaikutusta.
1000:  Islanti omaksuu kristinuskon ja sen mukana saadaan uusi kirjoitustaito, jolla Edda-runoja aletaan kirjoittaa muistiin 1100-luvulla.  Vanha riimukirjoitus ei olisi niiden muistiinmerkitsemiseen soveltunut.
1000:  Nykypersiaa aletaan kirjoittaa.
1000:  Kiinassa on noin 27 000 kirjoitusmerkkiä.  Kiinalainen Shwochi antaa tietoja tussinvalmistuksesta.
1023:  Italialainen Guido D'Arezzo eli Arezzolainen (962-1031)  luo neliviivastollaan perustan täsmälliselle nuottien kirjoittamiselle (mensuraalijärjestelmä).  Hänen teoksessaan Micrologus de disciplina artis musicae parannetaan nuottikirjoitusta ottamalla käyttöön aakkosellinen merkintä ja viivajärjestelmä.  Se käsittää aluksi yhden viivan, pian kaksi ja neljä viivaa.  Neljästä viivasta kaksi viivaa ovat värillisiä.
1026:  Paavi Johannes XIX ottaa mensuraalijärjestelmän kirkkomusiikin nuottikirjoitukseen.
1050:  Nuoteilla määritellään sävelkorkeuden lisäksi äänen kesto.
1056:  Vanhin tunnettu itäslaavien kirja on kiovalaisten kirjoittama Ostromirovin evankeliumi - Ostromirovo jevangelije.  Tässä kirjoitus on kyrillitsaa.
1000-1100-luvun vaihde:  Kiinalainen runoilija Huang T'ing-chien eli Lu-chih - Lun Suoramielinen tai Shan-ku - Vuorensola (1045-1105) on etevä kalligrafi.
1100-luku:  Vehringenin kreivi, munkki Reichenaussa, Hermannus Contractus käyttää parannettua neumikirjoitusta, jossa on intervallikirjaimia.
1100-luku:  Burmankielen tekstejä kirjoitetaan omalla intialaista juurta olevalla kirjaimistolla.
1100-luku:  Arabialainen Yahia al-Samawal (-1175) tarkastelee teoksessaan Häikäisy lukujen potensseja, myös negatiivisia, ja esittää, että luku 1 voidaan ilmaista minkä tahansa luvun nollantena potenssina.  Hän omaksuu negatiiviset luvut ja ennakoi yksikirjaimisten symbolisten merkintöjen käyttöä algebrassa 300 vuotta ennen algebran uudelleen syntyä Euroopassa.
1100-luku:  Islamilaisessa taiteessa zoomorfisten ja antropomorfisten kirjainten käyttö alkaa.
1100-luku:  Neliömäinen koraalinuotti eli nota quadrata otetaan käyttöön.
1115-1234:  Mantshuriaa ja Pohjois-Kiinaa hallitsee dzhurtshenien (Jurchen) Jin-dynastia, jonka ajoilta on heidän omalla kiinan merkeistä muokatulla kirjoituksella laadittuja tekstejä.  Kieli lienee varhais- tai esimantshua, jota pystytään osaksi lukemaan.
1122:  Grafiitista valmistettu lyijykynä tulee Saksaan.
1200-luku:  Intiassa marathia kirjoitetaan devanagari-kirjaimistolla.
1200-luku:  Bryggenissä Bergenissä hakataan satoja riimukirjoituksia talojen kivijalkaan.  Ruotsalaisia puuhun tai koivuntuoheen piirrettyjä  riimuja on säilynyt myös Novgorodin rämeissä.
1200-luku:  Latinalaiset aakkoset alkavat syrjäyttää riimukirjoitusta.
1200-luku:  Kristinusko saapuu Viroon, kun saksalaiset ja tanskalaiset valloittavat maan.  Samalla Viro saa latinalaiset aakkoset.  Virolaisilla ei ole varmaa tietoa, onko heillä ollut omat aakkoset.
1200-luku:  Muinaisfriisi sekä hollanti ja flaami ovat käytössä kirjakielenä.
1200-luku:  Tshekin kirjakieli on länsislaavilaisten kielten vanhin.
1200-luku:  Bolognassa on mestarijäljentäjiä ja kalligrafikoulu.
1200-luku:  Venäjällä kirjojen jäljentäminen tulee laajalti käyttöön.  Lukutaito leviää väestön korkeimpien kerrosten keskuuteen.  Feodaalisissa keskuksissa luodaan aikakirjoja, jotka kertovat eri ruhtinaskuntien ja koko Venäjän historiasta.
1200-luku:  Ukrainaksi ja valkovenäjäksi kirjoitetaan lyhyitä tekstejä.
1200-luku:  Esimongolia kirjoitetaan Tshingis-kaanin aikana uiguurilaisen kirjoitusjärjestelmän (se palautuu Lähi-Idän seemiläiseen aakkostoon) pohjalta muokatulla kirjaimistolla.
1200-luku:  Thain rikasta kirjallisuutta kirjoitetaan omalla intialaispohjaisella kirjaimistolla.  Aakkoset kehittää Sukhothain kuningas Ramkhamhaeng Suuri, jonka piirtokirjoitus hakataan 1283 muistomerkkiin.
1200:  Mayojen merkkitaiteen kaunis käsikirjoitus Codex Dresdensis on luultavasti uudelleen valmistettu klassisen kauden originaalista.  Se käsittelee astronomiaa - auringonpimennyksiä, kuun liikkeitä ja venustaulukon - sekä ennustuksia.  Mayojen numerot ovat: simpukka - nolla, piste - yksi ja viiva - viisi.  Positiojärjestelmässä luvut merkitään alhaalta ylös.  Ylempi luku on 20-kertainen alempaan verrattuna paitsi kolmas on 18-kertainen ajanlaskusta johtuen.  Kerrottavat perusluvut ovat yksi, 20, 360, 7200, 144 000 ja niin edelleen.
1200:  Unkarin varhaisin yhtenäinen teksti ruumissaarna - Halotti Beszéd kirjoitetaan.  Unkari on vanhin uralilainen kirjakieli.  Yksittäisiä sanoja ja lauseita tavataan muunkielisissä teksteissä vuoden 1000 ajoilta.
1272-73:  Varhaisin tunnettu jiddishinkielinen teksti kirjoitetaan.  Jiddishiä kirjoitetaan aina heprean kirjaimilla.
1290:  Marathia aletaan kirjoittaa devanagarikirjoituksella.
1200-1300-lukujen vaihde:  Arabialainen sokea oikeusoppinut Zein-Al-Din Al-Amid (-1312) tekee ohuesta paperista yksittäisiä kirjaimia ja kiinnittää niitä tavallisen kirjan sivuihin pystyäkseen tunnistamaan kirjastonsa teokset.
1300-luku:  Kiinan Szetschwanissa ei puhuta kiinaa ja siellä käytetään lo-lo-kirjoitusta (yi).
1300-luku:  Urdua kirjoitetaan arabialaisin kirjaimin.
1300-luku:  Nepalia kirjoitetaan devanagari-kirjaimistolla.  Gudzharatia eli gujaratia kirjoitetaan omalla kirjaimistolla Intiassa.  Kashmirin pääkieltä kashmiriä kirjoitetaan arabialaisella kirjaimistolla, mutta myös omalla sarada-kirjoituksella.
1300-luku:  Puolan vanhimmat tekstit kirjoitetaan.
1300-luku:  Saksankielisellä alueella hindo-arabialaiset numerot tulevat käyttöön.
1300-luku:  Intiassa malajalamia kirjoitetaan omalla kirjaimistolla.
1300-luku:  Keski-iranilaisesta azerin kielestä tunnetaan persialaisista lähteistä muutama runosäe ja lause.
1300-luku:  Asteekit oppivat kirjoittamaan useita vuosisatoja myöhemmin kuin mayat.  Asteekkien hieroglyfit ovat olennaisesti yksinkertaisempia kuin mayojen.  Asteekkien hieroglyfit ovat logografisia kuten mayojen.  Monet kirjoitussymbolit ovat piktografisia merkkejä.  Toinen tyyppi on ideogrammi.  Eräs harvoja säilyneitä käsikirjoituksia on Codex Humboldt, jonka Alexander von Humboldt tuo 1804 Meksikosta mukanaan Eurooppaan.  Se on viikunapuusta valmistetulle paperin tapaiselle kirjoitusalustalle maalattu veroluettelo.  Kirja on 40 kertaa taitettu, ja teksti luetaan alhaalta ylös.  Kirjoitusta käytetään 1500-luvun alussa fonografiseen tapaan.  Isä meidän alkaa: lippu - pamitl, kivi - tetl, viikunakaktus - nochtli ja kivi - tetl.  Merkit lausutaan pa-te noch-te eli pater noster.  Asteekit valmistavat espanjalaisten hallitessa vielä 1700-luvulle asti yli 400 kuvakertomusta ja -asiakirjaa.
1304:  Osnabrückin tuomiokirkon aarteissa on Gisela-koodeksi, jonka miniatyyrissä on neumeja viiden viivan viivastolla.
1320-luku:  Marokon Feziin (Fes) rakennetaan al-Attarin madrasa.  Puuleikkauksissa on myös kalligrafianauhoja.
1340:  Englantilainen Johann de Muris ottaa käyttöön uuden tahtimitan ja tahtimerkin.
1362:  Kairossa sulttaanin Hassan hautakammion seiniä kiertää piirtokirjoitusten vyö hänen moskeijassaan.
1372:  Venäläinen lähetyssaarnaaja Stepan Hrap (Permin pyhä Tapani) luo vanhasyrjäänisen aakkoston, niin sanotun abur-kirjoituksen, jota käytetään 1600-luvulle uskonnollisessa kirjallisuudessa.  Kirjaimissa on kreikan ja kyrillisten kirjainten vaikutusta, mutta useimmat merkit ovat syrjäänien symboleja.  Ne ovat vanhoja omaisuusmerkkejä, tamga-merkkejä.  Tapani laatii komin eli syrjäänin aapisen uskonnollisten tekstien lisäksi.  Hän käyttää kehittämäänsä omaa kirjaimistoa, joka on riimujen kaltainen aakkosto.  Syrjääni on unkarin jälkeen vanhin uralilaisen kielikunnan kirjakieli.
1373:  Eräs varhaisimpia malayalampiirtokirjoituksia kaiverretaan.
1382:  Sanaa inkhorn - mustetolppo käytetään Englannissa.  Se on sarvesta valmistettu musteastia.
1396:  Vanhin päivätty jiddishinkielinen kirjoitus laaditaan.
1400-luku:  Sloveenien kirjakieltä aletaan kirjoittaa latinalaisin kirjaimin.
1400-luku:  Vanhin säilynyt albaniankielinen teksti kirjoitetaan.  Baskin- eli euskarankielisiä tekstejä kirjoitetaan.
1400-luku:  Mayojen käsikirjoitus Madrid codex tai Codex Tro-cortesianus käsittää 56 sivua astrologiaa, riittejä, palvontamenoja ja mayajumaluuksia.
1400-luku:  Andien inkat käyttävät solmukirjoitusta quipu - ketshuaksi solmu.  Solmunyöreihin tallennetaan kronologista ja tilastollista tietoa.  Nyörin valkoinen väri tarkoittaa rahaa tai rauhanomaisia esineitä.  Keltainen, kulta tai punainen väri liittyy sotaisiin yhteyksiin.  Solmujen vartija - quipucamayoc pystyy tulkitsemaan solmukirjoituksen.  Solmujen lukumäärällä merkitään numerot 1 - 9.  Solmunyöri on lenkistä pujotettu toiseen nyöriin.  Alimpana ovat ykköset, seuraavana ylöspäin kymmenet jne.  Boliviassa ja Perussa esiintyy solmunyöritekniikan muunnelma chimpu.  Muinaisilla perulaisilla oli ideogrammaattinen kirjoitusjärjestelmä, joka lopetettiin aiheuttamiensa yhteiskunnallisten ongelmien vuoksi, ja tilalle otettiin solmukirjoitus.
1400-luku:  Persialaiset kehittävät ta’liq-tyylistä juoksevan tyylin nasta’liq.  Molempia käytetään Iranissa ja Intiassa.  Arabian kalligrafialla muotoillaan kuvia kalligrammeja.  Niiden aiheita ovat moskeija, laiva, Nooan arkki, hevonen, leijona, haukka, vesikannu ynnä muut.
1400-luku:  Khmer eli kambodzha on kirjakieli, joka käyttää omaa intialaisperäistä kirjoitusjärjestelmää.  Khmerinkielisiä tekstejä kirjoitettiin varhemmin intialaisella pallava-kirjoituksella.
1400-luku:  Firenzeläinen taiteilija Cennini kuvailee lyijykynää teoksessaan Il Libro dell’arte.  Kynä - stylus valmistetaan sekoittamalla kaksi osaa lyijyä ja yksi osa tinaa.  Jälki voidaan poistaa leivänpalalla hankaamalla.  Hopeastylus on taiteilijoiden käytössä piirrettäessä erikoispäällystetylle pergamentille tai paperille.
1400-luku:  Justinianuksen 500-luvulla Konstantinopoliin rakennuttama Hagia Sofia muutetaan moskeijaksi ja 1934 museoksi.  Kalligrafia täyttää ikonin tehtävän.
1400-luku:  Euroopan kirkoissa kukoistavat väärennökset, kun virkailijat väärentävät ja myyvät paavin erivapautuksia eli dispansseja.
1400:  Keisarin kansliassa Prahassa käytetään fraktuuraa.
1400:  Urkukirjassa Buchsheimer Orgelbuch on seitsenviivainen nuottijärjestelmä.  Nuottien alla on kirjaimin poljinmerkinnät.
1443-46:  Korealaisen historiaperinteen mukaan kuningas Sejong Suuri (hallitsee 1418-50, 1397-1450) luo hangul-äännekirjoitusjärjestelmän Hunmin Jeongeum - oikeat äänteet kansan opetukseen.  Kuninkaalla on käytössään perustamassaan kulttuurintutkimuslaitoksessa Chip'yonjon oppineiden ryhmä, joka kehittää kirjoituksen sanskriitin pohjalta.  Oppinut Chong San-Mun (1418-55) osallistuu hangulin kehittämiseen merkittävällä panoksella.  Tähän asti Koreassa käytetään kiinalaista kirjoitusta.  Äänteenmukaisessa kirjoitusjärjestelmässä peruskirjoitusmerkkejä on 18 konsonanttia ja 10 vokaalia eli yhteensä 28 merkkiä, joita yhdistelemällä saadaan 40 äännemerkkiä.  Hangulia sanotaan maailman helpoimmaksi ja järjestelmällisimmäksi kirjaimistoksi.  Korea on maailman suurin isolaattikieli (kun japania ei sellaiseksi lasketa).  Kiinalaismerkkejä käytetään 1800-luvun lopulle, ja nimien kirjoittamiseen yhä Etelä-Koreassa.  Nykyään Korean Demokraattinen Kansantasavalta on siirtynyt kokonaan hangul-aakkosiin.
1443:  Timur Lenkin mausoleumissa kuufalaisella tyylillä kirjoitettu kalligrafiaornamentti kupolin alla toistaa sanoja al-baqa’ lillah - iäisyys on jumalan.
1450:  Etelä-Amerikan inkat merkitsevät tietoja muistiin solmukirjoituksella - quipu.  Heillä on erivärisiä paksuja nauhoja, joihin tiedot sidotaan solmuiksi.  Hautoihin laitetut solmunuorat sisältävät astronimisia laskuja.  Niissä on jossain kohdassa tahallinen virhe.  Vainajalla on niin paljon tekemistä tuumiessaan virhettä, ettei ehdi häiritä eläviä.  Quipuja käytetään myös viestintään.  Samantapaista solmukirjoitusta käytetään nykyään Etelä-Perussa, Tyynen meren saarilla ja Afrikassa.
1453:  Turkkilaiset valloittavat Konstantinopolin.  Tapahtuma heikentää huomattavasti kreikkalaista kirjoituskulttuuria.
1462:  Ensimmäinen tunnettu albaniankielinen teksti kastekaava kirjoitetaan.  Eräistä viitteistä päätellen kieltä on kirjoitettu paljon aikaisemmin.
1465:  Varhaisin tunnettu englanninkielinen maininta imupaperista on päivätty.  Hiekkaa käytetään musteen kuivaamiseen noin 1800 saakka.
1465:  Johannes Fustin ja Peter Schöfferin kolofonissa mainitaan sulkakynä ja messinkinen ruokokynä.
1470:  Kuninkaan Fredrik II Suuri kansliassa kehitetään fraktuurakirjoitus täydelliseksi lisäämällä majuskelit eli suuraakkoset.
1474:  Kirjallisuudessa mainitaan standish - teline, jossa on mustepullo ja muita kirjoitusvälineitä.
1480:  Parmassa Damiano da Moile julkaisee kirjoitusmestarikirjan.
1489:  Plus-merkki + ja miinus-merkki - esiintyvät ensi kerran saksalaisen John Widmannin kirjassa.
1491-2:  Hamd Allah (Ibn al-Shaykh) kirjoittaa naskhi-tyylillä koraanikäsikirjoituksen Turkissa.  Otsikot ovat thulurh-tyyliä.  Kulta on hengen, valon ja tiedon vertauskuva, sininen taivaan ja jumalan armon väri.
1400-luvun loppu:  Lyhennys @-merkki - apud - luona (englanninkielessä at-merkki) on käytössä firenzeläisillä kauppiailla, jotka merkitsevät sillä tilavuusmitan amphora.  Kirjain a kirjoitetaan koristeellisella kiehkuralla ajan tapaan.
1500:  Englannissa käytetään lyijykyniä.