Kohopaino -1500
1400-luku:
Tapettia valmistetaan luultavasti painamalla.
1440-1800:
Painokoneet ovat puisia. Painaja
tekee värin itse omatekoisesta lamppunoesta tai kimröökistä ja pellavaöljystä
keittämästään vernissasta. Punaiseen
väriin käytetään jauhettua sinoberinpunaa.
Väri levitetään väripalloilla, jotka ovat kädensijalliseen puukuppiin
ommellut villalla tai hevosen jouhilla täytetyt nahkapallot.
1458:
Milanon korkokuvio lienee vanhin tunnettu tekstillä varustettu
postileima MEDIOLANUM CURSORES - Milanon postilähetit.
1460-70-luku:
Kirjan painos vaihtelee 150-200 kappaletta.
1460-luku:
Saksalaiset kirjanpainajat alkavat kokeilla tekstin ja kuvien painamista
yhtä aikaa. Kirjanpainaja Albrecht
Pfister tekee ensimmäisen yrityksen 1460 Bambergissa painamalla kuvitetun
version Johannes von Saazin teoksesta Der Ackermann aus Böhmen. Hän painaa vielä kolme kuvitettua
kirjaa. Puupiirrokset ovat kulmikkaita
ääriviivakuvia, jotka on tarkoitus painamisen jälkeen värittää. Illuminaattorin tehtävä on nyt painettujen
puupiirrosten värittäminen.
1471:
Wendelin de Spira painaa Venetsiassa tuhannen kappaleen painoksen.
1473-99:
Gutenbergin vuosisadalla painamisnopeus vaihtelee suuresti:
vuosi foliosivua
painaja kaupunki huomautus
päivässä
1473 839 Philippus
de Lavagna Milano
1475 880 Andreas
Portilla Bologna
1476 1247 Petrus Maufer Padua
1476 1000 Abraham ben Solomon
Conat Mantua
1477 1332 Petrus Maufer Padua
1484 394 Antonio
di Bartholomeo Miscomini Firenze punaväri
mukana
1499 1618 Johann Leuschner
Montserrat
1474: Firenzessä luostariin Domenicus San Jacopo di
Ripoli perustetun kirjapainon tilikirjoissa mainitaan painovärin ainesosat.
1490-luku:
Tuhannen kappaleen painos ei ole harvinainen. Ensimmäinen kansainvälinen painaja Koberger,
jolla on myyjiä monissa maissa, ottaa 1500 kappaleen painoksia.
1499:
Kirjapainon, painokoneen ja kirjakaupan vanhin tunnettu esitys on Danse
macabre - Kuolemantanssi, jonka painaja on lyonilainen Mathieu Husz eli
Matthias Huss.
1500:
Leonardo (Lionardo) da Vinci (1452-1519) tekee piirustuksia
painokoneesta. Hänen jälkeenjääneet
paperinsa kootaan jättiteokseksi Codice atlantico (Codex atlanticus), jota
säilytetään Milanossa Ambrosiana-kirjastossa.
Lehti 357 esittää painokoneen luonnoksen. Lehti 372 esittää kaksi kuvaa, joissa näkyy
kehilöalusta, tiikeli eli puristinlevy ja peitekehys tai -pidin eli
remmika. Lehti 358 esittää piirustuksen
painokoneen ruuvista, jossa on hammaspyöräpari ja hihnapyörä. Tällä on ilmeisesti tarkoitus nopeuttaa
painamista ja lisätä puristusvoimaa.
Koska puristus on pieni, voidaan tavallisesti painaa puoli arkkia
kerrallaan tai jos arkki on suuri, vain kolmasosa arkkia. Leonardon muistikirjoissa on merkintä
jonkinlaisen pikapainokoneen eli taso-sylinterikoneen ideasta. Ensimmäisenä Didot painaa 1778 koko arkin
kerrallaan. Painimen kuva esiintyy
kirjanpainajanmerkeissä. Sellaista käyttää Jodocus Badius eli Josse Bade 1507
Pariisi, Dirck van den Borne 1512, Jacobus de Breda 1515 Deventer, Pierre Cesar
1516-47 Gent, Anthony Scoloker 1548 Lontoo, Eloy Gibür 1556-88 Orleans. Milanon Palazzo dell’Arten
Leonardo-näyttelyssä 1939 on esillä Leonardon piirustusten mukaan rakennettu
painokone. Leonardo käyttää camera
obscuraa - neulanreikäkameraa ja kuvailee sen.
1500:
Strassburgilaiselta painajalta on säilynyt merkintä Varbbrenner, joka
tarkoittaa noenpolttamista.
Syväpaino -1500
1300-luku:
Euroopassa kaiverretaan kuparipiirroksia. Kiilloitetun pehmeän metallilevyn pinnalla
oleva pienikin naarmu tai jälki ottaa painoväriä ja levyllä voidaan
painaa. Kupariprässi eli käsimankeli
kehitetään. Italialaiset käyttävät
syväpainosta sanaa intaglio.
1400-luku:
Niello on vedoksen nimitys, joka otetaan niellotöiden graveeratusta
pinnasta ennen kuin kaiverrussyvennykset täytetään metalliseoksella.
1430:
Saksassa kehitetään kuparipiirroksen tekniikkaa.
1446:
Vanhin saksalainen päivätty kuparipiirros on uskonnollisaiheinen kuva
Eine Geisselung Christi - Kristuksen ruoskiminen. Toinen varhainen saksalainen syväpainokuva on
vuodelta 1447. Kuva kaiverretaan
kiilloitetulle kuparilevylle kaiverrusneuloilla piirtämällä kuten kynällä. Kuiva- ja kylmäneulapiirroksessa
kaiverruksessa syntynyt purse, jäyste, karkea työstöreuna eli graadi jätetään hiomatta pois, sillä se
kuluu pian painamisen yhteydessä.
Syväpainon perusmenetelmät tavallisesti kuparille piirrettäessä ovat
kuivaneula, kaiverrus ja syövytys tai näiden yhdistelmä. Kaiverruksessa käytetään V-muotoisia
teräksisiä kaivertimia. Alkuaikana purse
jätetään, koska se kuluu painettaessa pois.
Myöhemmin purse poistetaan ennen painamista. Syövytys on menetelmä, jossa viivat
syövytetään kemiallisesti metallin pintaan.
Kiilloitettu metallilevy päällystetään syöpymättömällä aineella, jossa
on pääainesosana vahaa. Tämä mustataan
savussa. Taiteilija piirtää kuvan eri
kokoisilla ja muotoisilla neuloilla.
Happo, tavallisesti typpihappo, syövyttää viivojen kohdalla paljastuneen
metallin. Jos halutaan eri syvyisiä
viivoja, voidaan riittävästi syöpyneet viivat peittää ja jatkaa muiden viivojen
syövytystä. Usein syövytetty
metallilaatta viimeistellään joko kuivaneulalla tai kaivertamalla tai
molemmilla menetelmillä.
Syväpainolevyllä painettaessa ensin levitetään jäykkä tahmea väri
lämmitetylle levylle, ja liika väri pyyhitään pois siten, että väriä jää
syvennyksiin. Värjätty levy asetetaan
painokoneeseen, kostutettu pehmeä paperi laitetaan levyn päälle, ja paperin
päälle vielä huopapaloja. Nämä ajetaan
painokoneen sylinterien välistä, jolloin pehmeä paperi puristuu väriä vasten ja
painoväri siirtyy paperille.
1452:
Firenzeläinen kultaseppä Thomasso tai Masso Finiguerra piirtää
kaiverrusneulalla hopealevylle eräänlaisen syväpainolaatan. Sillä hän painaa neitsyt Marian kruunauksen.
1470:
Varhainen signeerattu kaiverrus on Moriskentanz. Sen tekijä on saksalainen kultaseppä Israhel
van Meckenem.
1473:
Konrad Sweynheim liittää Roomassa Ptolemaios-painokseen erillisiä
kuparipiirroksia.
1474:
Syväpainokuvan pyhä Bernhardus metallilaatta on valmistettu
pakottamalla.
1476:
Hollantilainen Colard Mansion käyttää Brüggessä ensimmäisenä
syväpainatusta kirjatyöhön Boccaccio-painokseen De casibus viorum illustrium.
1477:
Breslaulainen Nicolaus Laurentii, Alemannus, painaa ensimmäisenä
kuparipiirroksia kirjan osana Firenzessä.
Kaivertaja on Baccio Baldini.
1478:
Firenzessä valmistetaan ensimmäiset 31 maakarttaa
kuparipiirrosmenetelmällä Ptolemaios-teokseen.
1481:
Nikolaus Laurentii haluaa Firenzessä painaa suoraan Dante-painoksen
tekstiin sata kuparipiirrosta. Kun
Divina Commedia ilmestyy, siinä on 19 kuparipiirrosta. Kehittymättömän tekniikan ja menetelmän
kalleuden vuoksi kuparipiirros ei yleisty.
1490:
Saksalainen kartografi Henricus Martellus eli Heinrich Hammer julkaisee
maailmankartan, jossa meri erottaa Afrikkaa ja Aasiaa. Se kattaa noin 3/4 maapallosta.
1400-luvun loppu: Italialainen Andrea Mantegna (1431-1506)
valmistaa monumentaalisia lehtiä.
1500:
Kuivaneulapiirros kehitetään.
1500:
Saksalainen vaakunansyövyttäjä ja aseseppä Daniel Hopfer (1470-1536)
kokeillee Augsburgissa rautalevyn syövyttämistä valmistaakseen painolevyn.
Muut painomenetelmät -1500
3200 eaa:
Sumerit kirjoittavat kauppaluettelonsa savitauluihin ja vahvistavat
sopimuksen painamalla lieriösinetillä eli sinettisylinterillä kuvion
savitauluun.
3000:
Egyptiläiset käyttävät sylinterisinettiä.
1000 eaa:
Ninivessä Assyriassa käytetään yksinkertaista monistuskonetta. Siinä on kehyksessä kaiverrettu sylinteri,
joka pyöritetään pehmeän savilevyn yli.
Painettu savilaatta kuivataan auringossa.
100-luku jaa:
Kiinassa tulee tavaksi ottaa kiviin piirtokirjoitetuista
klassikkoteksteistä kopioita taputteina.
Märkää sitkeää paperia taputetaan tiiviisti kiinni kiveen nahalla
päällystetyllä vasaralla ja huopapehmikkeellä tai vain harjalla. Kuiva paperi
sivellään tussivärillä käyttämällä vanutäytteistä puuvillaista tai silkkistä
väritattia. Tekstipainumat ja
kaiverretut kuviot näkyvät vaaleina.
Taputteita pystytään kopioimaan pari tuhatta päivässä. Oikeinpäin olevaa kuvaa sanotaan
kivenhankauskuvaksi, englanniksi stone rubbing, ranskaksi estampage ja saksaksi
Steinabreibung tai Steinabklatsch.
Sinetin painopinta on peilikuva.
618-906:
Kiinassa Tang-dynastian aikana käytetään paperimallineita kankaan
koristeluun. Myöhemmin Japanissa
valmistetaan katagami-mallineita, katai - kova ja gami - paperi. Ohutta kozupaperia liimataan
kerroksittain. Pellavaöljyllä malline
saadaan vedenkestäväksi.
800:
Länsi-Kiinassa Tunhuangissa Tuhannen Buddhan luolassa on
käsikirjoituksia ja seinäkoristeita, joiden Buddha-kuvat on tehty mallineella.
1300-1400-luvut: Kirjansitojat koristelevat sidoksia
taikinapainatuksella. Paperille
levitettyyn ohueeseen taikinaan painetaan, kun se on kuivunut ja käsitelty
liimalla, kuva tai teksti messinkileimasimilla.
Puristetulle kuvalle sirotellaan samettinukkaa. Toisen menetelmän mukaan taikinan päälle
asetetaan ennen painatusta arkki lehtikultaa ja mahdollisesti värjätään
leimasimen tietyt osat.
1500:
Pelikorttien kulkussotamies painetaan luultavasti stensiililtä eli
mallineelta. Ohueen metallipeltiin
pistellään pieniä reikiä kuvion viivojen mukaan. Painettaessa väriä painetaan harjalla
taputtamalla reikien läpi paperille.
