Sähkötön lennätin -2009         

Intiaaneilla on savumerkit sekä pohjois-, keski- ja eteläamerikkalaisilla, afrikkalaisilla ja oseanialaisilla viidakkorummut.  Afrikkalaisissa kielissä on sävelkorkeudella suuri merkitys, ja rumpalit voivat jäljitellä puheen rytmiä ja melodiaa sekä lähettää sanomia pitkän matkan päähän.  Vartiotulia ja vainovalkeita käytetään tiedottamaan vihollisen havaitsemisesta ja lähestymisestä sekä vihollisen harhauttamiseen.  Suomen monet paikannimet kertovat tästä kuten Helsingin Roihuvuori - Kasberget ja Kauniaisten Kasavuori - Kasaberget.  Ruotsin rannikon mäenharjoille sytytetään vartiotulia - vårdkasar.  Kun tulikoria nostetaan ja lasketaan, nin korkeudella ja mataluudella voidaan viestittää.  Tiedonvälitykseen käytetään myös vihellystä, torvea ja kelloa.  Ruotsissa ja Suomessa käytetään tuohitorvea.  Trumpettia käytetään sotajoukoissa esimerkiksi tuli seis, herätys ja iltasoitto.  Torvia käytetään postisignaalina ja metsästyksessä.  Suomessa käytetään jylkynkiviä varoittamaan vihollisesta tai kutsumaan väki koolle.  Kyläkapula eli arpakapula on yksi vanhimpia tiedonvälityksen keinoja, joka on säilynyt viestinjuoksun muodossa.  Kyläkapulalla kutsutaan väki koolle käräjiin, vihollisen uhatessa, tulipalon tai kulovalkean sattuessa, pahantekijöitä kiinni ottamaan, petoeläinten jahtiin tai muusta syystä.  Kapula viedään juosten talosta taloon, ja jokainen tekee kapulaan tiedon saatuaan puumerkkinsä.  Kapulaan saatetaan liittää nauhoja tai kirje.  Vihollisen hyökkäys ilmaistaan esimerkiksi polttamalla kapulan toista päätä.  Kapulaa käytetään Suomessa vielä 1700-luvulla.  Etelämeren asukkaiden kerrotaan muinoin käyttävän fregattilintua viestinviejänä.  Rooman valtakunnassa otetaan urheilukilpailuja varten pääskysiä pesistään ja varustetaan ne värillisillä langoilla.  Kun ne palaavat kotiin, ne tuovat tiedon eri lajien voittajista.

4000 eaa:  Arabit käyttävät kalliokyyhkyjä kirjekyyhkyinä.

3000:  Egyptiläiset käyttävät kyyhkyjä sanansaattajina.  Lintujen lentotottumuksia ja suunnistusvaistoa, jonka avulla ne osaavat palata kotiseudulleen, opitaan käyttämään tiedonvälitykseen Intiassa, Babyloniassa ja Kreikassa.

1800-1785:  Egyptin Sesostris III ja seuraajat lisäävät rajoille linnoituksia, jotka viestittävät savumerkein.

1200-luku:  Kreikkalaisilla on Troijan sodassa soihtuketju, jolla viesti välitetään Troijasta Aigeian meren yli Argokseen.  Sen kuvaa Aiskhylos (525-456) näytelmässään Agamemnon.  Välillä on kahdeksan vuorenhuippua, joiden pisin väli on 177 kilometriä.  Valloittajan vaimo saa tiedon voitosta saman päivän iltana.

1100-luku:  Kun farao Ramses III kruunataan, siitä tiedotetaan kirjekyyhkyillä ympäri valtakuntaa.

500:  Kreikkalaisilla on useita viestintätapoja:  trumpetti, rummut, huutaminen, merkkitulet, savumerkit ja peilit.  Suullista tiedotusta käytetään huutomainontana.

400-luku:  Muinaisilla persialaisilla on käytössään huutoketju.  Kserkseen (510-465) aikana huutoketju ulottuu Bagdadista Kreikkaan asti, mutta se katkeaa Kserkseen kärsittyä tappion Salamiin taistelussa.  Koska huutoetäisyys on noin 200 metriä, tarvitaan runsaasti huutajia.  Huutamalla viesti kulkee 30 kertaa nopeammin kuin juosten tai hevosella.

400-luku:  Historian isä ja maantieteen perustaja kreikkalainen Herodotos (484-425) kertoo, kuinka erittäin tärkeä viesti lähetetään.  Aluksi ajetaan paljaaksi orjan pää, johon viesti kirjoitetaan, ja annetaan sitten tukan kasvaa.  Kun se peittää hyvin kirjoituksen, lähetetään orja matkaan viemään viestiä vastaanottajalle.  Kirjesalaisuus säilyy.

450:  Kreikkalaiset Kleoksenos ja Demokleitos kehittävät koodijärjestelmän, joka perustuu kahteen viiden soihdun ryhmään.  Viesti lähetetään kirjain kirjaimelta, jolloin kummankin ryhmän palavien soihtujen lukumäärä ilmaisee kirjaimen paikan 5x5 rivin ja sarakkeen taulussa, jossa on 24 kirjainta ja tyhjä väli.

300-luku:  Athanasius Kircher kertoo kirjassaan Musurgia universalis Aleksanteri Suurella (356-323) olevan käytössään renkaan muotoinen torvi, halkaisijaltaan 2,25 metriä, jonka avulla huuto kuuluu tyynellä säällä jopa sadan stadionin eli 18 kilometrin päähän.

331:  Aleksanteri Suuri rakennuttaa Aleksandriaan Faros-saarelle majakan.

200-luku:  Toisen puunilaissodan aikana kartagolaisella sotapäälliköllä Hannibalilla (247-183) on torneissa soihtuviestilinja, joka ulottuu Pohjois-Afrikasta Espanjaan.  Hän lähtee 218 Uudesta Kartagosta (Cartagena) Pyreneiden yli kohti Roomaa.

40-luku:  Gajus Julius Caesar (100-44) kertoo teoksessaan Gallian sota, että gallialaisilla on huutoviesti.

1-luku jaa:  Roomalainen luonnonfilosofi Plinius vanhempi (23-79) kuvaa kyyhkysiä käytetyn kaupungin piirityksessä.

395:  Rooman keisarikunta hajoaa ja lukutaidottomuus tulee vallitsevaksi.  Huutomainontaa aletaan jälleen käyttää.  Sitä harjoittavat trubaduurit ja Pariisissa yölliset ammattihuutajat.

797:  Ranskassa hevosenvaihtoasemat ovat käytössä.

800-1300:  Suomen yli sadan vahvistetun linnoituksen puolustusjärjestelmä on toiminnassa.  Vihollisten hyökätessä hälytetään linnoituksesta toiseen suurilla tulilla eli vainovalkeilla.  Tämä tuliviestintäverkosto kokeillaan 1930-luvulla: hälytys hyökkääjien tulosta kulkee nopeasti linnakkeelta toiseen ja oman linnoituksen puolustajille.  Vainoojat ja miehittäjät sammuttavat järjestelmän tulet 1293 paikkeilla ja Suomi joutuu keskiajan pimeyteen.

821:  Tunisian Soussessa linnoitettuun luostariin ribat (perustettu 796) rakennetaan tähystystorni.  Ribat on viestintäyhteydessä valomerkein pohjoiseen Herglaan sekä etelään Skanèsiin ja Monastiriin.

900-1100-luvut:  Anasazit viestittävät nuotioilla Pohjois-Amerikan lounaisosassa.

1030:  Norjan kuningas Olavi nousee maihin Karjaalla, ja suomalaiset polttavat vainovalkeita.

1042:  Novgorodin suuriruhtinas Vladimir tekee retken Hämeeseen.  Vainovalkeat eli totot palavat korkeilla paikoilla.

1100-luku:  Dzingis-kaani (1155-1227) käyttää kyyhkyspostia valloittaessaan Kiinan, Lounais-Intian, Persian, Keski-Aasian ja Ukrainan.

1150:  Bagdadin sulttaanilla on kyyhkysposti, ja myöhemmin Dzingis-kaani tiedottaa etenemisestään kyyhkysillä.

1192:  Messinan satamassa nostetaan kirjekyyhkykoreja laivaan.  Ranskan kuningas Filip II August ja Englannin Rikhard Leijonamieli valmistelevat Sisiliassa laivoja kolmannelle ristiretkelle.

1300-luku:  Kiinassa rakennetaan uusi Kiinan muuri - Cháng Chéng - pitkä kaupunki/kaupungin muuri.  Vartiotorneista viestitetään tuli- ja tykinlaukausmerkein.  Muurien rakentaminen aloitettiin 221-206 eaa.

1400-luku:  Inkojen viestinviejät kuljettavat virallisia viestejä juosten nykyisen Perun alueella.  Juoksijat vaihtuvat 1,5 - 4 kilometrin välein.  Hyvin rakennettujen pääteiden varrella vaihtopaikoilla on päivin ja öin kaksi juoksijaa odottamassa solmukirjoituksella quipu laadittuja viestejä.  Viestit kulkevat jopa 240 kilometriä vuorokaudessa.

1405-21:  Kiinalaisen amiraalin Zheng He (1371-1433) laivasto tekee seitsemän  matkaa Läntiselle valtamerelle ja käy 36 maassa.  Laivaston viestintävälineitä ovat rummut, liput, kellot ja lyhdyt.

1500-luku: Napolilainen Giambattista della Porta tutkii lyijyputkien avulla tapahtuvaa puheensiirtoa.

1588:  Englannissa sytytetään rannikon kukkuloille merkkitulia varoittamaan Espanjan armadan lähestymisestä.  Kultakin nuotiolta näkyy molemmilta suunnilta merkkitulet.  Niiden liekit sytytetään peloittamaan espnjalaisten suuri voittamaton armada pois.  Järjestelmää käytetään vuoristoisissa maissa kuten Skotlannissa ja Sveitsissä.

1600-luku:  Englannin kuningas Jaakko II kehittää yliamiraalina ollessaan laivaston lippusignaalikoodia.  Se kehittyy lopulliseen muotoonsa 1700-luvun sodissa Ranskaa vastaan.  Englantilainen Robert Hooke (1635-1703) esittää menetelmän, jossa nostetaan korkeisiin pylväisiin suuria kirjaimia ja luetaan niitä kaukoputkella.  Linssien värivirheet rajoittavat yhteysväliä.

1667:  Englantilainen fyysikko Robert Hooke (1635-1703) siirtää kuiskauksen 200 metrin päähän kahden kalvon väliin pingotettua tiukkaa lankaa pitkin.

1671:  Maria De la Gardie saa erioikeuden rakentaa Öölannin etelä- ja pohjoisniemeen majakka.

1700-luku:  Ranskassa suunnitellaan puheensiirtoa putkiverkolla.  Sotainvalidit kuuntelisivat putkesta tulevan viestin ja puhuisivat sen eteenpäin putkeen.  Lyhyitä huutoputkia käytetään rakennuksissa ja laivoissa.

1753:  Utön majakka valmistuu.

1765:  Saksalainen professori Bergsträsser rakentaa 40 kilometrin lennätinlinjan, jossa käytetään värivirhettä korjaavilla linsseillä varustettua kaukoputkea.

1781:  Majakkaan asennetaan ensimmäinen vilkkuheijastin.  Se on petroliliekin ympäri pyörivään renkaaseen asetettu metallipeili.

1782:  Ranskassa Dom Gauthey käyttää putkea kokeillessaan akustista puhelinta.

1791:  Ranskalainen Claude Chappe (1763-1805) pyrkii parantamaan merkkitulilennätintä ja onnistuu lähettämään optisia merkkejä 16 kilometrin päähän.  Tämän mahdollistaa kaukoputki.  Hän kutsuu valo- eli optista lennätintään aluksi tachygrafiksi (tachygraph kreikasta tachos - nopeus ja graphein - kirjoittaa).  Myöhemmin hän käyttää sanaa telegrafi - télégraph ja le télégraphe aérien - ilmalennätin.  Siirretty sanoma on dépêche - pikasanoma, myöhemmin télégramme - sähkösanoma.   Kansalliskonventti myöntää 1793 kokeilulle rahoitusta.  Linja Pariisi-Lille otetaan käyttöön 1794, ja se käsittää 20 asemaa 230 kilometrin matkalla.  Erään sanoman lähetys Lillestä Pariisiin kestää 20 minuuttia, kun viestintuojalta kuluisi 30 tuntia.  Keskivarrella on neljä asentoa ja kahdella semaforivarrella seitsemän asentoa eli voidaan ilmaista 4x7x7 = 196 erilaista merkkiä.  Käyttöön otetaan 92 merkkiä.  Signaalikirjassa on 92 sivulla kullakin 92 sanaa tai lausetta.  Kahdella peräkkäisellä merkillä saadaan lähetetyksi yksi 8464 sanasta tai lauseesta.  Liikkuvien merkkivarsien - eräänlaisen semaforin - sähkötysnopeus on korkeintaan kolme merkkiä minuutissa.  Strasbourgista kestää viestin lähettäminen Pariisiin 36 minuuttia.  Pariisista Touloniin 120 väliasemitse lähetetään merkki minuutissa, ja merkki siirtyy nopeimmillaan 12 minuutissa.  Ranskan rannikolle valmistuu 1801 linja.  Optinen lennätinverkko käsittää 1850 jo 29 kaupunkia, 556 asemaa ja 5000 kilometriä.  Alexander Dumas kuvaa Monte-Criston kreivissä Chappe-lennättimen.  Semaforit jäävät yksinkertaisina rautateille.

1794:  Uutisia Chappen lennättimestä kiirii Ruotsiin.  Suomalaissyntyinen runoilija ja tiedemies Abraham Niclas Clewberg, 1789 Edelcrantz, (1754-1821) suunnittelee optisen lennättimen koeasemat Tukholmaan.  Kuninkaan Kustaa IV 14-vuotispäivänä lähetetään tervehdysviestinä nelisäkeinen syntymäpäiväruno kuninkaan palatsista Tukholmasta 12 kilometrin päähän Drottningholmin kesäpalatsiin.  Puolivälissä on toistoasema kukkulalla.  Runon lähettäminen kestää seitsemän minuuttia.  Lennätin on kaksi kertaa nopeampi kuin Chappen lennätin eli 5-6 merkkiä minuutissa.  Sillä voidaan lähettää 1024 erilaista merkkiä, sillä semaforivarret on korvattu kymmenellä taululla, jotka ovat joko pystyasennossa tai vaakatasossa.  Järjestelmä on digitaalinen.  Lennätintä laajennetaan Tukholman lähistön linnoihin ja linnoituksiin, 1796 Grisslehamniin, Ahvenanmaalle ja Turkuun Kakolanmäelle (se tuhoutuu 1889 tulipalossa) sekä Göteborgin ja Marstrandin välille että Helsingborgin ja Karlskronan välille.  Ruotsi on toisena maana Ranskan jälkeen ottanut optisen lennätinverkon käyttöön.  Edelcrantz julkaisee 1796 tutkielman lennättimestä, jossa hän kuvailee optisen lennätinjärjestelmän.  Kirja käännetään saksaksi ja ranskaksi.

1796-1814:  Lontoon ja eräiden rannikkoasemien välillä toimii sotavuosina optinen lennätin.  Murrayn lennättimen mallina on Edelcrantzin lennätin, mutta kääntyviä levyjä on kuusi eli saadaan 64 yhdistelmää.  Optisen lennättimen käyttö sumun vuoksi on rajoitettua.

1800-luku:  Suomessa kestikievareista tulee tietotoimistoja.

1800-luvun alku:  Tanskalainen insinööri George Medhurst piirtää kuvia, joissa ihmiset siirtyvät paikasta toiseen paineilmaputkissa.

1800:  Pohjois-Amerikassa rakennetaan optinen lennätin Marthan viinitarhan ja Bostonin välille.

1800:  Porkkalan majakka aloittaa toimintansa.

1802:  Tanskassa otetaan optinen lennätin käyttöön

1807-12:  Pohjois-Amerikassa suunnitellaan optisen lennättimen rakentamista Mainesta New Orleansiin.

1808:  Stockholms Post-Tidningar uutisoi 3.3 venäläisten hyökkäyksestä Suomeen.  Uutinen välitettiin lehdelle Edelcrantzin optisella lennättimellä Ahvenanmeren yli.

1808:  Ruotsin ja Venäjän sodan puhjettua Edelcrantzin optista lennätintä laajennetaan nopeasti Gävleen, Landsortiin ja Sandhamniin käsittäen 50 asemaa ja 200 kilometriä.  Hyvällä säällä viestin lähettäminen asemalta toiselle kestää noin viisi sekuntia.  Rauhan 1809 jälkeen optinen lennätin rappeutuu paitsi Göteborgin alueella.  1830-luvulla Euroopan poliittinen tilanne kiristyy, ja lennätinverkko rakennetaan uudestaan ja laajennetaan.

1809:  Kun itävaltalaiset hyökkäävät Baijeriin, siitä tiedotetaan Napoleonille Chappen lennättimellä.  Napoleon ilmestyy joukkoineen parin viikon kuluttua Müncheniin karkottamaan itävaltalaisia.

1810-luku:  Venäjän tsaari rakennuttaa valo- eli optisen lennätinlinjan Suomenlahden rannikolla.

1815:  Kyyhkynen tuo tiedon Waterloon taistelun tuloksesta pankkiirille Rotschild.

1815:  Russarön majakka alkaa toimia.

1821:  Napoleonin kuolemasta St Helenan saarella saadaan tieto Pariisiin kaksi kuukautta myöhemmin.

1824:  Venäjällä rakennetaan optinen lennätin Pietarin ja Laatokan välille.  Nikolai I rakennuttaa 1833 yhteyden Talvipalatsista Kronstadtin linnoitukseen ja 1835 Pietarin sekä Tsarskoje Selon ja Gatshinan (Hatsina) kesäpalatsien välille. Pietarin ja Varsovan välillä valmistuu 1839 linja, jossa on 149 tornia, kussakin kuusi miestä.  Moskovan ja Varsovan välillä on 220 asemaa.  Varsovasta Saksan rajalle rakennetaan 71 tornia.  Lennätinhenkilökuntaa on 1908 työntekijää.

1833:  Englannin Kuninkaallisen observatorion johtaja John Pond perustaa aikapallopalvelun.  Päivittäin tasan kello yksi Flamsteedin talon tornista pudotetaan pallo, joka Thamesilla lähellä Greenwichiä olevista laivoista voidaan nähdä ja tarkistaa kello sen mukaan.

1833:  Preussissa otetaan optinen lennätin käyttöön.

1835:  Itävalta tulee optisen lennättimen käyttäjäksi.

1837:  Ruotsissa optinen lennätin avataan julkiselle liikenteelle ja yleisön maksulliseen käyttöön yksityiseen kirjeenvaihtoon.  Krimin sodan aikana 1850-luvulla lennätinverkko on laajimmillaan.  Linja Tukholma-Kristiania (Oslo) jää suunnitelmaksi.  Kuninkaallinen sähkölennätinhallitus perustetaan 1853, ja muutamassa vuodessa rakennetaan maanlaajuinen sähkölennätinverkko.  Optisen lennättimen yleinen käyttö lopetetaan 1871, mutta Tukholman saaristossa vasta 1876 (Bellin puhelinpatentti) ja linja Göteborg-Vinga 1881.

1850-luku:  Sanomalehdistä saatetaan lukea optisen lennättimen välittämiä uutisia.  Jos uutinen keskeytyy, pahoitellaan lehdessä sään huononemista.

1853:  Englantilainen Josiah Latimer Clark rakentaa höyrykäyttöisen putkipostin Lontoon pörssin ja päälennätinkeskuksen välille.  Guttaperkasylinterit kulkevat nopeudella kuusi metriä sekunnissa.  Putkipostin voisi lyhentää WAP sanoista Wireless and Pneumatic.  Clark ja ranskalainen Galy Cazalar jättivät aikaisemmin toisistaan tietämättä patenttianomuksen putkipostille.  Lontoon jälkeen putkiposti otetaan käyttöön Berliinissä ja Pariisissa.

1854:  Venäjän tsaarin Nikolai I käskystä rakennetaan optinen lennätinlinja Kronstadtista Hankoniemeen.  Kyseessä on Ramstedtin optinen lennätinjärjestelmä.  Suomen senaatin jäsen kenraalimajuri paroni Casimir von Kothen vastaa rakennustöistä.  Lennätinasemia on 42 tornia, jotka eivät ole kovin kaukana toisistaan mahdollisen sumun tai sateen vuoksi.  Hevosmies on varalla viemään viestiä.  Jos maayhteyttä ei ole, niin viesti soudetaan veneellä seuraavalle asemalle.  Kun asema on valmis lähettämään viestiä, salkoon nostetaan kangaspallo.  Kun seuraava asema nostaa myös pallon, voi viestitys alkaa.  Linja jatketaan 1855 Hangosta Turkuun ja Uuteenkaupunkiin.  Linjaa käyttää 22 upseeria ja 460 miestä.  Lennätinasemat mäillä ovat sodan aikana englantilaisten tykkiveneiden maaleja.  Linja puretaan 1856.  Rakennetaan linja Pietari-Helsinki.  Turun asema Kakolanmäellä tuhoutuu 1889 tulipalossa.  Optisen lennättimen tärkeys vähenee pian, kun sähkölennätin otetaan käyttöön.  Englannin ja Venäjän edut joutuvat 1885 ristiriitaan Afganistanissa, ja vanha optinen lennätinlinja tarkastetaan.  Sotatoimia ei seuraa, eikä lennätintä käytetä.

1865:  Siemens und Halske tuo markkinoille Berliinissä putkipostin, joka toimii paineilmalla.

1866-1983:  Pariisin putkiposti on toiminnassa.

1870-71:  Ranskan ja Preussin sota on ensimmäinen, josta englantilaiset saavat ajankohtaisia uutisia.  Pelkästään Illustrated London News lähettää viisi taiteilijaa kentälle, joukossa Jules Pelcoq ja William Simpson.  Piirrokset valokuvataan ja lähetetään Pariisista neljällä ilmapallolla, jotta ainakin yksi sarja saapuu perille.  Eräs sotataiteilija piirtää pienille ohuille paperinpaloille, jotka rutistaa pallosiksi.  Ne ovat valmiita nieltäväksi tarvittaessa.

1870-71:  Piiritetyn Pariisin viestiyhteyksiä järjestetään kuumailmapalloin ja kirjekyyhkyin.  Dragon kehittää menetelmän, jolla lähetetään viestejä kolloidifilmillä.  Sellaisia filmejä kiinnitetään kirjekyyhkysen pyrstösulkiin.

1875-1956:  Wienissä toimii putkiposti.

1876:  Tukholman saaristossa viimeinen optinen lennätinlinja puretaan, mutta linja Göteborg-Vinga toimii vielä viisi vuotta.

1880-luku:  Englantilaiset sotilaat ihmettelevät Afganistanin sodassa kuinka afgaanit saavat tietää kaukana englantilaisten liikkeistä melkein heti, kun niistä on päätetty.  Kirjekyyhky selittää tiedonkulun.

1885:  Sudanissa sotiva englantilainen kenraalimajuri Charles Gordon kuolee Khartumissa.  Se tiedetään Kairon basaareissa samana päivänä, vaikka matkaa on 1800 kilometriä.  Kirjekyyhkyn nopeus on jopa 150 kilometriä tunnissa.

1885:  Bedonkohe-apashi, mutta itseään chiricahuana pitävä Goyathlay eli Geronimo lähtee muutaman muun kanssa suojelualueelta San Carlosista Meksikoon ja katkaisee lähtiessään lennätinjohdot.  Sanomalehtien etusivuilla on suuria otsikkoja: Apashit ovat liikkeellä!  Sotaministeriö erottaa leväperäisyyden vuoksi kenraalin Kolmitähti, George Crook eli Harmaa Susi, ja hänen tilalleen tulee kenraali Nelson Miles eli Karhutakki.  Hän hankkii aurinkopeilijärjestelmän, jolla voi väläytellä sanomia edestakaisin läpi Arizonan ja Uuden Meksikon.  Karhutakin sotavoimineen on  määrä kukistaa Geronimo joukkoineen.

1887-2002:  Prahassa toimii putkiposti.  Putkipostia käytetään myös Münchenissä, Rio de Janeirossa, Hampurissa, Roomassa, Napolissa, Milanossa ja Marseillessa.

1900-luku:  Euroopassa kirjekyyhkyt ovat laajassa käytössä sotaviestien kuljettajina I ja II maailmansodassa.  Kirjekyyhkyjä koulutetaan puolisen miljoonaa.  Hitler määrää rannikkojoukkoja tulittamaan kaikkia Englantia kohti suuntaavia kyyhkysiä.  Yhdysvallat käyttää vielä Korean sodassa kirjekyyhkyjä.  Sveitsin armeija lopettaa 1990-luvun alussa kirjekyyhkyjen ylläpidon.

1901:  Suomen ensimmäinen putkiposti rakennetaan tamperelaiseen vaateliikkeeseen.

1904:  Kabulin, Ghangarin ja Kandaharin kaupunkien välille avataan heliografinen yhteys välkemerkein.

1907:  Suomessa viimeinen saarnastuolista julkiluettava keisarillinen kuulutus luetaan.

1920-luku:  Suomen armeijan harjoituksissa käytetään viestikyyhkyjä, viimeksi 1939.

1921:  Brysselissä paljastetaan patsas rintamalla palvelleiden ja kaatuneitten viestikyyhkysten muistoksi.  I  maailmansodassa kuoli kymmeniä tuhansia kirjekyyhkyjä.  Sotaa käyvillä mailla oli omat kyyhkysensä ja aseistetut kyyhkyslakkakärryjen kuljettajat.  Lintujen jalkoihin kiinnitettiin pienet korit, joissa viestit ja kartat kulkivat.  Irtipäästetyt linnut suunnistivat kotipesiinsä satojen kilometrien päähän.  Saksalaiset julistivat Belgiassa linnut vakoilijoiksi, kielsivät kyyhkyslakkojen pitämisen ja määräsivät brysseliläiset luovuttamaan kirjekyyhkynsä saksalaisille.

1925:  Suomessa virallisten maallisten kuulutusten lukeminen kirkossa lopetetaan.

1930-luku:  Englannin laivasto kehittää kirjekyyhkyrodun, joka pystyy lentämään sateessa ja pimeässä.

1931:  Kansainvälinen viestityskirja sisältää merellä käytettävät viittoilumerkit.  Se ilmestyy 1949 suomeksi.

1934:  Kapteeniluutnatti H Gröndahl julkaisee teoksen Lippu-, morse- ja semaforimerkinanto merellä, maalla ja ilmassa.

1939:  Suomen armeija käyttää viimeisen kerran viestikyyhkyjä harjoituksissa.  1920-luvulla niiden käyttö harjoituksissa oli tavallista.

1945-50:  Englannin armeijan kirjekyyhkyistä vastaava upseeri William Rayner laatii suunnitelman, jonka mukaan suuri parvi kirjekyyhkyjä laskeutuisi vihollisen kohteeseen jalassaan pieni räjähdemäärä tai esimerkiksi pernaruttojauhetta.  Kirjekyyhkyjen käyttöä pohtiva lautakunta lakkautetaan 1950 kokonaan.

1950:  USAn armeija käyttää Watertownissa, New Yorkin alueilla ja Virgin Islandsilla kyyhkyslakkaan palaavia kyyhkysiä ja lentokoneita ruostesienen itiöitä sisältävien kalkkunansulkien levittämiseen.  Tarkoituksena on tutkia ruostesienen käyttöä biologisena aseena.

2008:  Länsi-Nepalin syrjäisessä Rolpassa katuwal-järjestelmä hoitaa tiedonvälityksen.  Valitaan yksi kyläläinen katuwal, joka välittää kyläläisille tiedon alueen tapahtumista.  Katuwal kiertää kylillä, herättää ihmisten huomion rummuttamalla ja huutaa sitten tärkeät viestinsä.