Latomon kastien lyijy on muuttanut maailmaa
enemmän kuin pyssyjen lyijy.
Aluksi ladotaan kirjakekasteista suoraan
alustalle koko sivu. Koska tämä on
hankalaa, otetaan käyttöön puinen latomahaka, jossa on rivin pituinen
tila. Siihen ladotut rivit siirretään
latomalaivaan, jossa sivut muodostetaan.
Ne siirretään painoalustalle, jossa sivut kiristetään kehilöksi kehyksen
sisään. Regaalin kirjakekasteissa on
lokerot jokaista kirjaketta, ligatuuria ja yleisimpiä merkkejä varten. Lisäksi on typografisia koristeita, jotka
ovat puisia tai kuparisia. Myös
viivakkeita ja sokeistoa tarvitaan.
Pienaakkoset j ja u ovat käytössä, mutta niiden käyttö vakiintuu
1600-luvun alussa. Suuraakkosten J ja U
sijaan käytetään kirjaimia I ja V. J ja
U yleistyvät 1660-luvun loppupuolella.
Ligatuureja ja lyhenteitä käytetään tilan säästämiseksi ja latomisen
nopeuttamiseksi. William Caxton käyttää
monia ligatuureja muun muassa ad, be, ce, ch, co, de, en, in, ll, pa, pe, po,
pp, re, ro, te ja niin edelleen.
Ligatuurit säästävät yksittäisiä kirjakkeita. Pitkät kirjaimet yhdistettyinä ligatuuriksi
ovat vahvoja. Siksi tavallisesti pitkä s
ja f yhdistetään esimerkiksi: fi, fl, ff, ffi, ffl. Kirjanpainajat ottavat kirjurien tavalliset
lyhenteet käyttöön. Latinankielessä on
paljon lyhenteitä. Gutenbergillä on
samoja kirjaimia eri levyisinä kirjakkeina, jotta rivit saadaan ladottua yhtä
pitkiksi. Lyhenteet ja ligatuurit
auttavat rivien tasaamisessa.
Englantilaiset latojat liittävät usein ylimääräisen e-kirjaimen sanan
loppuun, jolloin nes- ja les-pääte muuttuu nesse- ja lesse-päätteeksi. Latomalaivassa sivuihin lisätään
sivunotsikot, sivunumerointi, arkintunnukset ja siirtymäsanat.
1403:
Korean dynastia Yi perustaa hallituksen kirjakevalimon turvaamaan hovin
kirjaosaston työn.
1450-1500:
Patriisien, matriisien ja kirjakkeiden valmistus on yleensä
kirjanpainajien työ. Kirjainkuvio
kaiverretaan terästangon päähän kohokuvioksi.
Patriisi karkaistaan ja sillä isketään pehmeään metalliin kupariin
syvennykseksi matriisi. Sillä valetaan
valinlaitteessa kirjakkeita.
Kirjakemetalli on aluksi lyijyn ja sinkin seosta. Sinkki korvataan antimonilla ja tinalla. Kirjakkeita aletaan kaupata 1480-luvulla.
1457:
Fust ja Schöffer alkavat korvata rubrikaattorin alkukirjaimen puuhun
leikatulla kirjaimella.
1475:
Strassburgissa mainitaan painaja Martin Flach Chalcographus, jolla
tarkoitetaan kirjaimen leikkaajaa ja kirjakevalajaa.
1478:
Kirjanpainaja Gabriel Peter pyytää venetsialaisessa lehdessä anteeksi
painovirheitä: "Lukija, älä loukkaannu painovirheistä, joita emme voi
millään välttää".
1479:
Mainzissa vaeltava painaja Johann Numeister valmistaa hiekkavalulla
kirjakkeita.
1482:
Münchenissä vaikuttaa punssin leikkaaja Hans Schaur.
1483:
Ripolin paino perii kolme floriinia arkilta Ficinon kääntämän Platonin
Keskustelujen latomisesta ja painamisesta.
Käsinkopioija perii yhden floriinin arkilta kirjoittaessaan kappaleen
samaa teosta. Ripolin paino tuottaa 1025
kappaletta, kun taas kopioija vain yhden kappaleen. Painetun kirjan hinta muodostuu pääasiassa
pergamentti- tai paperikustannuksista.
1483:
Ruotsissa valetaan kirjakkeita.
Toiminta jatkuu keskeytyksettä.
1484:
Georg Stuchs painaa Nürnbergissä, ja hänellä on luultavasti kirjakevalimo.
1493:
Saksalainen Nicolas Wolf perustaa kirjakevalimon Lyoniin. Hän alkaa painaa 1498.
1496:
Punssinleikkaaja, kirjakevalaja ja painaja Hendrik Pieterzoon painaa
Antwerpenissä, 1501 Rotterdamissa ja 1508-11 Delftissä. Hän on ensimmäinen kirjakevalaja Hollannissa,
joka toimittaa painajille kirjakkeita.
Hän leikkaa vain goottilaisia kirjaimistoja, joita sanotaan
Lettersnijder-kirjaimiksi.
1496:
Michel de Toulouze painaa ensimmäisen tunnetun nuotteja sisältävän
kirjan L'art et instruction de bien dancer irtokirjakkeilla.
1498:
Ottaviano dei Petrucci (1466-) saa Venetsiassa privilegion painaa
musiikkinuotteja keksimillään kirjakkeilla.
Hän muutti 1490 Fossombronesta Venetsiaan tutustumaan painamistekniikkaan
tarkoituksella kehittää nuottien painatus irtokirjakkeilla. Hänen ensimmäinen kirjansa Harmonice musices
odhecaton A julkaistaan 1501. Koska
painojäljessä viivasto on yhtenäinen, niin siitä päätellen Petrucci painaa
arkit kahteen kertaan eli erikseen nuotit ja viivaston. Petrucci palaa 1511 Fossombroneen, jossa
punssinleikkaaja Francesco Griffo työskentelee hänen kanssaan, ja jatkaa
nuottien painamista 1520 saakka kulunein kirjakkein.
1499:
Puupiirrosjäljennöksessä latojalla on kädessään latomahaka.
Stereotypointi -1500
1200-luku:
Kivitaulujen jäljennöksiä valmistetaan puristamalla kuvapintaan kosteata
papyrusmassaa ja antamalla sen kuivua siinä.
Stereotypia tulee kreikasta stereos - kiinteä ja typos - jäljennös.
