Ammattikuntalaitos ja yhdistykset 1501-1795         

1500-1600-luvut:  Monet saksalaiset kirjanpainajat aloittavat akateemisin opinnoin uransa.

1502:  Strassburgin kaupunginraati määrää kirjanpainajat ja latojat ottamaan kuvankaivertajat ja kirjansitojat kiltaansa.

1527:  Reutlingenin paperintekijöiden veljeskunta antaa paperinvalmistuksen järjestyksen.

1538-39:  Lyonissa on painajien lakkoja.  Etienne Dolet tukee heidän vaatimuksiaan, vaikka on itse painajamestari.  Tämä ei miellytä hänen ammattitovereitaan.

1539:  Lyonissa puhkeaa kirjaltajien lakko, joka leviää Pariisiin.  Syitä on useampia muun muassa oppilaiden heikko ja yksitoikkoinen ruoka.  Lakkoilu loppuu vasta 1571.

1540:  Wittenbergissä vietetään Gutenbergin vuosisataisjuhlaa Johanneksen päivänä 24.6.  Tämä ja myöhemmät vuosisataisjuhlat tuottavat suuren määrän traktaatteja, oraatioita sekä tervehdys- ja ylistysrunoja.

1541:  Painajamestari Gaspard Trechsel muuttaa monien painajien mukana Vienneen Lyonista vakavan kirjaltajalakon vuoksi.  Hän palaa 1544 Lyoniin.

1549:  Venetsiassa perustetaan painajien ja kirjakauppiaiden kilta.  Se on ensimmäinen alan yhdistys Euroopassa.  Se kieltää vasta 1571 muiden kuin jäsenten perustamasta kirjapainoa tai kirjakauppaa.

1555:  Antverpenissa Plantin antaa luvan perustaa latojien ja painajien ammattiyhdistys.  Mestaripainaja määrää kunkin palkan.

1557:  Kuningatar Maria myöntää painajille ja kirjakauppiaille kuninkaallisen perustuskirjan killalleen Stationers’ Company of London.  Tämän nimiseksi Lontoon Cityn painajat muuttavat kirjureiden ja kopioijien killan, johon he olivat aikaisemmin liittyneet.  Koko nimi on The Worshipful Company of Stationers of London.  Hallitus käyttää yhdistystä valvonnan välineenä säädyttömien ja kerettiläisten kirjojen painamista vastaan sekä etuoikeuksien myöntämisessä, sillä kiltaan kuulumattomat eivät saa painaa, ellei heillä ole kuninkaallista lupaa.  Cambridgen yliopisto painoi luvalla, mutta siellä painaminen loppui 1522.  Oxfordin yliopisto saa painamisluvan 1586.  Useimmissa maaseutukaupungeissa painaminen loppuu.  Killan tilat Lontoon Cityssä tuhoutuvat 1940.

1560-luku:  Dresdenin kirjansitojat käyttävät vaakunaa, jonka yläkentässä on sitomopuristin ja alakentässä kolme kirjaa.

1563:  Viisi frankfurtilaista painajaa viittaavat Baselin sääntöihin ja pyytävät raadilta sellaista.  Kaupunginraati antaa 1573 kirjanpainajasäännöt.

1570:  Saksassa sanotaan nurkkakirjapainoiksi sellaisia, joita on kylissä ja pikkupaikoilla, ja joissa sensuuritta kirjapainotaitoa väärinkäytetään kiellettyihin kirjoituksiin.

1571:  Ranskan kuninkaan Kaarle IX toimesta Gaillon laatii käskykirjan Sur la réformation de l'imprimerie.  Se sisältää 24 määräystä, ja oppilasaika on pakollinen, jotta pääsee painajaksi.  Lyhin oppilasaika on kolme vuotta, mutta se pidennetään 1615 neljäksi vuodeksi.  Painajamestariksi voi päästä kahden kirjakauppiaan ja kahden painajamestarin todistuksella.

1571:  Der blaue Montag - rokuli- eli lintsausmaanantai tulee esiin Itävallan keisarin Maximilian II eräässä määräyksessä.  Lintsaus on tavallista.  Eräissä kirjapainosäännöissä vaaditaan kisällejä maksamaan rokulista sakko, joka pidätetään heidän palkastaan.

1572:  Antverpenissa kirjanpainaja Christopher Plantin (1514-89) lienee toimeenpannut ensimmäisen työsulun kirjapainoalalla.  Hänen tyttärensä kertoo: Plantin painatti polyglott-raamattuaan, kun latojat tekivät lakon vaatien suurempaa palkkaa.  Plantin selitti, että hänen on mahdotonta korottaa palkkoja ja sulki painonsa.  Kolmantena päivänä latojat tarjoutuivat työhön entisillä ehdoilla.

1587:  Englannissa Stationers’ Company rajoittaa painoksen kokoa taatakseen painotöiden riittävyyden.  Vain tiettyjen kirjojen painos saa ylittää 1250-1500 kappaletta yhdessä painoksessa: kieliopit, rukouskirjat, katekismukset, lait ja julkiset tiedoksiannot, kalenterit, almanakat ja ennustukset.  Määräys ei haittaa mestaripainajia, sillä esimerkiksi Shakespearen näytelmien painos ei ylitä tuhatta kappaletta.  Rajoitus kumotaan 1637.

1597:  Frankfurtilaiset kirjanpainajankisällit lakkoilevat, kun heidän täytyy kantaa vettä paperin kostutukseen talon ulkopuolelta kaivosta.

1598:  Frankfurtissa painetaan kirjapainojen säännöt.  Kirjanpainajan työaika on kello 4-21.

1599:  Bolognan maalarit eroavat kirjakauppiaiden killasta ja perustavat oman.

1606:  Leipzig ja Wittenberg alkavat säännellä kirjanpainajien ammattioloja säännöillä ja määräyksillä.

1618:  Ludvig XIII määrää Pariisiin perustettavaksi kirjakauppiaiden, painajien ja kirjansitojien ammatillisen ja kuninkaallisen kamarin.  Se laajennetaan 1626 koko Ranskaan.

1622:  Paavi Gregorius XV perustaa Congregatio de propaganda fide - Uskon levittämisen yhdistyksen.  Latinassa propagare merkitsee levittää.

1622:  Kuninkaallinen plakaatti velvoittaa muun muassa kirjanpainajat, kirjansitojat ja paperintekijät Upplannissa saapumaan 1623 tammikuussa määräpäivänä Tukholmaan, jolloin heille luetaan ammattiohjeet.  Ammattikuntajärjestystä kirjapainajille ei julkaista.  Heidän väittämänsä mukaan heidän työnsä ei ole käsityötä, vaan vapaata taidetta.  Kirjanpainajat ovat kansliakollegion alaisia, eivät kämnerioikeuden, maistraatin tai kauppakollegion alaisia.  Kirjanpainajat on vapautettu porvarien rasituksista niin kauan kuin he eivät harjoita kauppaa tai muuta porvarillista elinkeinoa.

1626:  Tukholmaan perustetaan kirjansitojien ammattikunta.  Se saa 1630 privilegiot, joiden turvin koko valtakunnan sitojat saavat yksinoikeuden sidottujen kirjojen myyntiin.  Oikeudet ovat voimassa Suomessa vuoteen 1747, mutta almanakkojen, virsikirjojen ja katkismusten osalta yli 200 vuotta.

1628:  Saksan Hildesheimin sitoja-ammattikunta käyttää sinetissään vaakunaa, jonka yläkentässä on sitojantyökaluja, alakentässä kahden leijonan pitelemä sitomopuristin.  Kypäränkoristeen siipien välissä kohoaa kirjaa pitelevä käsivarsi.

1630:  Kirjansitojien kilta perustetaan Tukholmassa.  Tukholman sitoja-ammattikunnan sinetissä on kirjansitojavaakuna, joka kuvaa puristinta ja siihen pantua kirjaa.  Kilta saa privilegion myydä sidottuja kirjoja, joka vahvistetaan 1720 kuninkaallisesti.

1635:  Pietari Wald sitoutuu Västeråsissa tekemässään välikirjassa siihen, että hän kustantajan luvatta omaan lukuun painaa vain yhden kirjan kustakin arkista, ja seuraavana vuonna hän ilmoittaa ottaneensa kuusi omaa kappaletta yli tilatun määrän 150 kappaletta.  Saksalaiset kirjapainotaiturit vaativat ilmaisia kappaleita kaikesta, mitä painetaan.

1640:  Eräissä Saksan kaupungeissa vietetään kirjapainotaidon 200-vuotisjuhlia.  Ehkä näiden yhteydessä otetaan käyttöön yhteismerkki kirjanpainajanvaakuna.

1642:  Keyser pidättää itselleen 20 kappaletta suomalaista raamattua, mitä hän väittää mestarikisällien oikeudeksi.

1647:  Alasaksissa, Hampurissa, Lyypekissä ja Rostockissa sekä 1650 Strassburgissa, Frankfurt am Mainissa ja Hanaussa sanotaan, että ken ei ole oppinut kirjapainotaitoa, ei saa perustaa kirjapainoa.

1648:  Plauenissa pidetään paperinvalmistajien kokous.  Seuraavat ovat 1700 Augsburgissa ja 1745 Osterodessa.

1651:  Uppsalassa koetetaan kieltää kirjanpainajia painamasta ylimääräisiä kappaleita omaksi hyödykseen, mutta tapaa ei voida lopettaa.

1653:  Tübingenissä sovitaan kirjanpainajatariffi eli -taksa.

1653:  Tukholman kirjanpainajat esittävät protestinsa niitä vastaan, jotka työskentelevät Pietari Waldin lesken luona, ja ilmoittavat, ettei heitä päästettäisi astumaan samanlaiseen toimeen siksi, että näitä ylioppilasta Andreas Ståhlfoot ja Waldin sisarenpoikaa Peder Antinpoika ei ole asianmukaisessa järjestyksessä julistettu kisälleiksi.

1654:  Mecklenburgilainen pappi Johann Rist (1607-67) julkaisee versionsa Depositio Cornvti Typographici, Das ist: Lust= und Freuden=Spiel, vermittelst welchem junge Personen, so die Edle Buchdrucker=kunst redlich erlernet, nach Verfliessung ihrer Lehr=Jahre, zu Buchdrucker=Gesellen bestättiget und aufgenommen werden, ... saksalaisesta tavasta juhlia, kun painajaoppilaan oppiaika päättyy.  Ensimmäinen versio oli danzigilaisen painajan Paulus de Viese 1621 ja toinen hampurilaisen Philipp Caesar von Fürstenauen.  Kornuutti on sarvimies, joka joutuu tarjoamaan juhlan oppiaikansa loputtua.

1661:  Firenzen Accademia del Cimento perustetaan.

1662:  Lontoon kuninkaallinen seura Royal Society perustetaan.

1662:  Kun Turun akatemian rehtori ehdottaa, että kirjanpainaja saa kirkossa paikan samassa penkissä kuin akatemian sihteeri, apulaiset ja kirjastonhoitaja, niin enemmistö antaa äänensä rehtorin ehdotuksen puolesta.

1666:  Lontoon suuri tulipalo tuhoaa Stationers' Companyn talon.  Uusi rakennus valmistuu 1670.

1666:  Ranskassa perustetaan Pariisin tiedeakatemia  Académie des Sciences.

1666:  Ruotsissa perustetaan Antikvitets kollegium.

1669:  Suomessa ammattikunta-asetus määrää, että kaupunkiin, jossa asuu kolme mestaria, on perustettava ammattikunta.  Mikäli mestareita on vähemmän, he saavat kuulua muualla perustettuun ammattikuntaan.  Käytännössä Tukholman ammattikunta kokoaa nämä pikkukaupunkien mestarit.

1670:  Pietari Hansonin kisälli Kaarle Henrikinpoika on syytettynä siitä, että kerran juomingeissa oli eräältä pojalta pelissä voittanut kannun olutta, mutta hänet velvoitetaan se korvaamaan.  Eräänä sunnuntai-iltana hän kaksine tovereineen esiintyvät emännän Maria Herfve luona ryhtyen pihalla pitämään sopimatonta meteliä, lyövät miekoillaan kiviin, tappelevat ja ovat tukkanuottasilla keskenään, minkä jälkeen Kaarle lyö ikkunat rikki ja nimittää emäntää huoraksi.  Kaarle väittää häväistysnimityksen koskeneen Marian piikoja.  Kaarle haavoitti erästä palttinankutojakisälliä.  Konsistori ottaa huomioon Kaarlen nuoruuden ymmärtämättömyyden ja velvoittaa hänet paikkuuttamaan ikkunat, sovittamaan herjasanansa anteeksipyynnöllä ja karsserilla, menettämään miekkansa ja maksamaan parturin palkan siitä, että tämä paikkasi rusikoidun palttinankutojakisällin.

1673:  Nürnbergissä otetaan käyttöön kirjanpainajasäännöt.

1677:  Kirjassa Vietor's Formatbuch, Frankfurt am Main on kuva Buchdrucker-Postulates, jotka marssivat osallistumaan postulaattilahjaan eli juhlaan, joka vaaditaan oppiaikansa päättäneiltä oppilailta.

1685:  Kuninkaallinen laki myöntää Tanskan kirjasitojien killalle privilegion myydä sidottuja kirjoja.  Myös painajat saavat myydä kirjoja.

1688:  Turun akatemian konsistori päättää, että kirjanpainaja menköön sihteeriä seuraavaan penkkiin kirkossa.  Kun Johan Wall muutama viikko myöhemmin hartaasti pyytää, ettei häntä sihteerin penkistä karkoitettaisi, annetaan hänen pitää paikkansa.  Kirjanpainaja alennetaan 1693 lopullisesti toiseen penkkiin, jossa hänen on istuttava akatemian filosofian maistereiden, käskynvaltaisten ja kirjansitojain kanssa.

1693:  Wieniläinen kirjakevalaja Pancraz Lobinger toimittaa Hermannstadtin raadille erään kirjapainon varustamisen kustannusarvion.

1693:  Censor librorum Örnhjelm esittää laajan ehdotuksen Kirjanpainaja-Järjestykseksi.  Sitä ei luultavasti vahvisteta.

1698:  Japanissa Osakan kustantajien kilta tai liitto valittaa viranomaisille, että muut kustantajat varaspainavat heidän menestyneimpiä teoksiaan.  He pyytävät tekijänoikeuslakia.  Osakan kustantajille taataan tekijänoikeus, ja uusi painos kielletään alkuperäisen kustantajan luvatta.  1700-luvun alussa alkaa ilmestyä kirjoja, joiden nimiösivulla lukee: luvaton jälkipainos kielletty.  Lakia sovelletaan 1721 Edossa.  Laki ei koske tekijää.

1600-luvun loppu:  Japanissa kustantajaryhmät muodostavat kiltoja honya nakama suojaamaan keskinäisiä etujaan.  Kolmessa suuressa kustannuskaupungissa perustetaan kustantajien liittoja shorin nakama ja jihondoiya no nakama, jotka vastaavat kiltoja.

1600-luvun loppu:  Ruotsissa kirjanpainajien oppipojat otetaan kirjoihin kirjanpainajakunnan kokouksessa.  Oppiaika on 4-6 vuotta.  Oppipojan palkka on ruoka ja asunto sekä joskus vaatteita.  Pennalismi kukoistaa kirjapainoissa kuten käsityöläisten työpajoissa.  Oppiajan päätyttyä oppipoika vapautetaan opista, mutta hän on cornutus - sarvellinen.  Hänen täytyy joka viikko esiintyä pari tuntia sarvin ja kulkusin koristettu kornuuttihattu päässään tai maksaa kisälleille tukaatti joka messun aikana vuodessa ja lisäksi kannullinen mummaa viikossa.  Postulaatti merkitsee sääntöjen mukaan sitä, että kornuutti panee toimeen kekkerit eli kemut, kun häntä koko Sosieteetin (kirjanpainajakunta - boktryckerisocieteten) läsnäollessa jossakin sopivassa paikassa päähän lasketulla seppeleellä kunnioitetaan ja hänelle monta näytäntöä ja lakia esitetään.  On tapana samanlainen seremonia eli depositio kuin ylioppilailla sen yhtäläisyyden vuoksi, mikä kirjapainajakisälleillä ja ylioppilailla on.  Pari viikkoa ennakolta kornuutti esittää vaatimuksensa - postulaatti (latinassa postulare - vaatia, pyytää) saada käydä läpi juhlamenot, jolloin tulevien kekkereiden hinta etukäteen maksetaan ja deposition - juhlamenojen päivä määrätään.  Depositio cornuum - sarvien riisuminen on vertauskuvallista raa'an ja eläimellisen kornuutin säädyllisemmäksi tekemistä ja jalostamista ennen kuin hänet otetaan vapaan taiteen harjoittajain jäsenyyteen.  Prologus esittelee kornuutin eriskummallisena eläimenä, depositor kuvailee hänen viheliäisyyttään, lyö hänet nurin (puisella) kirveellä, pieksää häntä ja jakelee korvatillikoita.  Sitten Pfaff kastaa hänet kestiten suolalla ja leivällä sekä sanelee kisällivalan.  Depositoria avustaa der Knecht, ja todistajana eli kummina on der Pater.  Vanhin Ruotsissa tunnettu postulaattiruno on vuodelta 1679.  Vastaleivottu kisälli maksaa introituksen eli sisäänpääsyrahan.  Työsopimus solmitaan puoleksi vuodeksi kerrallaan eli yhdeksi messuksi (kaksi viikkoa ennen Mikon päivää, jolloin sytytetään kynttilät työhuoneissa, ja kaksi viikkoa ennen pääsiäistä, jolloin ei tarvitse pitää valaistusta).  Latojan palkka lasketaan arkkia kohti ja painajan 500 arkin painosta kohti.

1700-luku:  Frenckellin kirjapainossa saksalaisen henkilökunnan jälkeen useimmat ovat nimestä päätellen kotoisin Ruotsista, mutta tulee tavallisemmaksi, että Suomen maan omat lapset saavuttavat oppivuotensa suoritettuaan kirjaltajan arvon.

1700-luvun alku: Eräissä Saksan yliopistoissa jatkuu tapa kirjanpainajain ja heidän oppilaittensa maksutta kirjoittautua ylioppilaiksi.

1700:  Berliinin akatemia perustetaan.

1706:  Müncheniläinen faktori haukkuu juopunutta painajaa vanhaksi koiraksi.  Kisällit heittävät kuumaa lipeää faktorin päälle.

1719:  Ruotsalainen kirjastonhoitaja Eric Benzelius perustaa Kirjaviisauden yhdistyksen Bokvettsgillet ja julkaisee sen äänenkannattajana lehteä Acta literaria Sveciae.

1719:  Ruotsissa annetaan kirjanpainajakisälleille kielto käyttää miekkaa.  Tukholman kuninkaallisen kirjapainon omistajalle Johan Henrik Werner myönnetään valtakunnan kaikkien kirjapainojen johtajan arvonimi.

1720:  Annetaan Suomea koskeva yleinen ammattikunta-asetus.  Se pysyy voimassa 1868 saakka.

1722:  Ruotsin eräs palkkasopimus viittaa siihen, että jo vanhastaan urakkatyössä lasketaan latojan palkka sivun ja kirjainkoon eli -asteen mukaan ja painajan palkat painosten suuruuden mukaan tarkoin eriteltyä asteikkoa käyttäen.  Kiistellään pyhäpäivärahoista, kun pyhinä ei tehdä työtä.

1722:  Turussa Eric Flodström lupaa tekemässään sopimuksessa tyytyä tavanmukaisiin kolmeen ripuste- ja kolmeen lisäkappaleeseen.  Kirjansitoja Trepp valittaa 1725 kirjanpainajan valmistaneen vastoin sopimusta useampia almanakkoja kuin mitä tilaajalle toimitettiin.  Trapp uudistaa 1737 valituksensa.

1728:  Tukholmassa kirjanpainajakisällit anovat Kuninkaalliselta Majesteetilta perinteellistä oikeutta kantaa miekkaa.  He vetoavat erikoisasemaansa käsityöläiskisällien rinnalla ja viittaavat siihen, että kirjapainotaito ikivanhoista ajoista asti on luettu kuuluvaksi eräisiin jaloimmista (Jalo Kirja-Paino Taide) ja vapaimmista taiteista (ars liberalis), ja ne jotka siihen hyväksytään, ovat lukeneita miehiä, joiden siinä ensin täytyy jonkin aikaa ansioitua, mistä on seurauksena, että heitä seuraavassa vaiheessa voidaan arvossa katsoa ylioppilaiksi.  Kieltoa 1719 käyttää miekkaa ei kumota.

1729:  Turussa Anders Bondeliuksen äiti valittaa maistraatille, että sekä faktori Paulssen ja tämän vaimo että kisälli Heinrich Hasert ovat pidelleet hänen poikaansa niin pahoin, että tältä on kiskottu tukkaa irti ja huimittu hänet halolla ja patukalla viheliäiseen tilaan.  Hasert sanoo, että poika on hänen määräysvaltansa alainen, mutta osoitti röyhkeyttä ja julkeutta.  Maistraatti muistuttaa, että ammattikuntajärjestyksen mukaan kisällillä ei ole isännänvaltuuksia oppipoikiin, minkä vuoksi hänen on pidettävä varansa.

1730:  Trierin kaupungin kirjansitojien tunnuksena on seisova enkeli, joka oikealla kädellään pitää pystyssä sitomopuristinta ja kantaa vasemmassa kädessään kirjaa.

1730:  Tukholman kirjanpainajat antavat esivallan käskystä vanhojen ja yleisten sääntöjensä pääkohdista yhteenvedon kansliakollegiolle.  Niitä kirjapainotoiminnan edistämiselle ja kehittämiselle tarpeellisia ja noudatettuja sääntöjä ovat Kirjanpainaja-taiteilijat Saksassa noudattaneet ja pitäneet voimassa Ruotsin valtakunnassa toimivat kirjanpainajat ja taiturit, jotka asianmukaisesti ovat oppineet kirjapainotaidon.  Kisälleillä katsotaan olevan oikeus kolmeen kappaleeseen tilaajan laskuun tai vastaavaan määrään puhdasta paperia sekä sopimuksen mukaan yhtä moneen omalle paperille painettuun kappaleeseen.  Sääntöjä ei virallisesti vahvisteta.

1747:  Würzburgin kaupunginraadille ilmoitetaan, että kirjanpainajat ovat yliopiston alaisuudessa, eivätkä pormestari ja raati saa heitä rasittaa millään tavalla.

1752:  Tukholmassa perustetaan censor librorumin Nils von Oelreich ehdotuksesta kansliakollegion alainen Boktryckeri-societet - Kirjapainoseura, jonka tarkoitus on olla yhdysside ja edistää sitä, että kaikki sujuu hyvin hoidetusti, ja taito lisääntyy ja paranee.  Kaikki painot velvoitetaan kuulumaan seuraan ja lähettämään sille ensin takautuvasti, sitten puolivuosittain luettelot painamastaan kirjallisuudesta.  Seurasta tulee lähinnä kirjapainoalan henkilöstön ammattiyhdistysliike.  Kuninkaallisen Majesteetin armollinen kirjanpainajia koskeva asetus ja ohjesääntö julkaistaan.  Se laillistaa Kirjanpainajaseuran viralliseksi, mutta hyväksyy sen äänivaltaisiksi jäseniksi vain kirjanpainajat (omistajat).  Kirjapainotyöläiset, jotka entisessä seurassa saivat äänensä kuuluviin, suljetaan seuran ulkopuolelle, ja heitä kielletään pitämästä omia kokouksiaan.  Ohjesäännössä edellytetään, että oppipojat olisivat perillä kristinopista ja kykenisivät lukemaan sekä ruotsalaista (fraktuura-) että latinalaista (antiikva-) tekstiä niin hyvin kirjoitetussa kuin painetussa muodossa.  Oppiaika on 6-8 vuotta pojan iän ja muiden olosuhteiden mukaan.  Oppipojat alkavat saada viikoittain vaatimatonta käteispalkkaa, kun kisällit tekevät urakkatyötä.  Frenckellin oppipojat saavat 1775-76 siten 7-12 taalaria viikossa.  He eivät saa korvausta joutopäivistä, joina he omaa syyttään ovat työtä vailla, päinvastoin kuin kisällit.  Kisällin suoritettua oppivuotensa ja hänen isäntänsä tehtyä hänestä ilmoituksen Kirjanpainajaseuralle hän saa kisällikirjan.  Ohjesäännön erityinen artikla kieltää ripuste- ja lisäkappaleiden oton.  Isännän talossa asuvien kisällien tulee iltaisin kotiutua säädylliseen aikaan eli huhti-syyskuussa kello 10 ja talviaikaan kello 9.

1754:  Tanskassa perustetaan kirjaltajien tukikassa.

1754:  Ruotsin kirjanpainajakisällit perustavat konstförvanttien eli Kirjanpainajataiturien sairaus-, hautausapu- ja tukikassan.

1758:  Bernissä perustetaan Typographische Gesellschaft.

1764:  Saksassa Leipzigissa Philipp Erasmus Reich perustaa kirjakauppiaiden yhdistyksen Reichs-Buchhandelsgesellschaft, joka on yhdistyksen Börsenverein der Deutschen Buchhändler edeltäjä.

1765:  Dublinissa on 116 kirjapaino-oppilasta, kun ammattimiehiä on 70.

1767-77:  Frenckellin kirjapainossa latojat saavat palkan laskettuna arkkia kohti.  Painajille maksetaan palkka vedosten lukumäärän mukaan 1000 vedosta eli 500 arkkia kohti.  Muista töistä kuten painimien kokoonpanosta ja korjaamisesta sekä värin keittämisestä maksetaan päiväpalkkaa.  Jos kirjaltaja joutuu omaa syyttään jaloittelemaan eli olemaan vailla työtä, niin hänellä on oikeus korvaukseen.  Joutopäivät saattavat aiheutua oikolukijan sairaudesta tai leväperäisyydestä, paperin puutteesta tai siitä, että hidastelevat latojat eivät ajoissa saa kehilöitä valmiiksi.  Jos kirjaltaja on jouten laiskuudesta, hänen palkastaan vähennetään vastaava summa.  Pyhärahoja esiintyy turkulaiskisällien laskuissa.  Saman rahan he lukevat hyväkseen perinnäisiä kekkereitä varten, joita ovat laskiaiskestitykset, Martinpäivän hanhet ja joulutarjoilut sekä messumaanantain juhlinta, joka tapahtuu messun alussa syksyisin ja keväisin.

1769:  Sveitsissä perustetaan kirjanpainajien yhdistys Société Typographique de Neuchâtel.

1772:  Baselin painajien ammattikunta julistaa parannetun käsipainon pannaan, koska sen keksijä on kirjakevalaja eikä painaja.

1773:  Dublinin painajat muodostavat yhdistyksen Amicable Society of Printers.

1775:  Turun kirjansitojain ammattikunta perustetaan.  Ammattikunta valmistuttaa maalatun, raudoitetun ja kolmella lukolla varustetun arkun pöytäkirjoja, varoja ja teräksistä virastoleimasinta varten.  Kolmesta avaimesta yksi on ammatinvanhimmalla ja yksi molemmilla lautamiehillä.  Suomessa kirjakauppoja on ainoastaan Turussa.  Kirjansitojat tarjoavat kaupaksi kirjojaan missä vain matkustavat.  Paraimpia myyntitilaisuuksia ovat markkinat.

1785:  Lontoon kirjanpainajat sopivat latojien ammattiyhdistyksen kanssa ladontatyön palkka-asteikosta eli -tariffista.

1786:  Lontoossa kolme kirjansitojien yhdistystä Society of Friends (perustettu 1780), Brothers (1783) ja City Brothers (1786) järjestävät lakon työpäivän lyhentämiseksi tunnilla.  Työpäivä on nyt 6-20.

1787:  Kustaa III lopettaa kirjansitojien myyntimonopolin.

1793:  Lontoossa pidetään kirjakevalajien yleiskokous ja perustetaan London Society of Master Letter-Founders.  Se lakkautetaan 1820.

1793-97:  Georgii VVolfganci (Georg Wolfgang) Panzer (1729-1804) julkaisee Nürnbergissä aikakauskirjaa Annales typographici ab artis inventae origene ad annum MD.

1794:  Englannin mestarisitojat muodostavat ammattiliiton vakaannuttaakseen hintatason ja lyhentääkseen 13-tuntista työpäivää.  Lontoossa työskentelee pari sataa sitomotyöntekijää ja sata mestarisitojaa.  Naiset ovat erikoistuneet taittamiseen ja neulomiseen.

1795:  Perustetaan painajien ammattiliitto Typographical Society of New York.  Se toimii kaksi ja puoli vuotta.  Sen seuraaja Franklin Society of Journeymen Printers toimii 1799-1804.