Algusa oli Sana. P. Johannexen
Evangelium 1. Lucu 1, Biblia 1642
Tansanialaisen tarinan mukaan alussa oli sana.
Ihmisen ääni ilmaisee koko elämän, ilon,
tuskan, rakkauden, kaiken. Eläinten ei
tarvitse ymmärtää ihmisen puhetta tajutakseen, mitä hän tarkoittaa. Henri Langlois
Ihminen elää vain puhuessaan. Tuntematon
Nomina numina - Nimet ovat jumalia tai enteitä
eli sanat ovat jumaluuksia - Numina nomina - Jumalat ovat nimiä
3,9-3,8 miljardia vuotta eaa: Elämä syntyy yksinkertaisista orgaanisista
molekyyleistä tumattomina yksisoluisina eliöinä.
3,5 miljardia:
Tumattomilla prokaryooteilla on geneettinen ja solunsisäinen
informaatio.
2,8-2,5 miljardia: Sinilevät kehittävät fotosynteesin eli
yhteyttämisen.
1,8-1,45 miljardia: Tumalliset yksisoluiset eliöt
kehittyvät. Niistä kehittyy monisoluisia
eliöitä.
1 miljardi:
Tumallisilla eukaryooteilla on solujen välinen kommunikaatio.
700-600 miljoonaa: Monisoluisilla eläimillä on monisoluisten
yksilöiden välistä kommunikaatiota.
570-500 miljoonaa: Paljaalla silmällä nähtävät eläimet
kehittyvät.
500-450 miljoonaa: Selkärankaisilla eläimillä on keskushermosto
ja kuuloelin.
414 miljoonaa:
Vanhimmat maaeläimet kehittyvät.
400 miljoonaa:
Sammakkoeläimillä on keuhkot ja äänijänteet.
220 miljoonaa:
Nisäkkäiden kehitys alkaa.
200 miljoonaa:
Tasalämpöisillä eläimillä aivot kasvavat ja elintoimintojen säätely
kehittyy.
60-36 miljoonaa: Apinoilla on ele- ja äänielesymboleja.
35 miljoonaa:
Ihmisapinoiden varhaismuodot kapeanenäiset kehittyvät.
20 miljoonaa:
Ihmisapinoiden kognitio (tajunta) kehittyy sekä välineiden muokkaus ja
käyttö.
6-4 miljoonaa:
Afrikan savanneilla ja metsissä elää Australopithecus afarensis -
etelänapina. Aikuinen kävelee kahdella
jalalla ja voi kantaa käsissään lapsiaan, ruokaansa, alkeellisia työkalujaan ja
muita tavaroitaan. Aivojen tilavuus on
sama kuin nykyisten simpanssien noin 400 kuutiosenttimetriä.
2,8 miljoonaa:
Eläinsolujen erästä pintasokeria tuottava Neu5Cg-geeni muuttuu ihmisen
kantamuodolla toimimattomaksi. Muutos
aiheuttaa osaltaan aivojen kehittymisen.
2,5 miljoonaa:
Afrikan hautavajoaman tulivuoren kraaterissa liikkuu ihmisiä, joiden
jalanjäljet säilyvät. Syntyy Olduvain
kulttuuri.
2,2 miljoonaa:
Etelänapina kehittyy ja jakaantuu kolmeksi lajiksi: Australopithecus
boisei, Australopithecus robustus ja Homo habilis - kätevä ihminen. Tämän aivojen tilavuus on 600-800
kuutiosenttimetriä. Homo habilis
valmistaa työkaluja. Etelänapinat
katoavat seuraavien miljoonan vuoden kuluessa.
2 miljoonaa:
Homo habilis oppii kivien käytön työkaluna. Työkalujen keksiminen sysää ihmisapinoiden evoluution kohti nykyihmistä.
2-1,5 miljoonaa: Hadarissa Etiopiassa, Omossa ja Koobi Forassa
Turkanajärven rannalla Keniassa sekä Olduvaissa Tansaniassa Homo habilis
valmistaa esineitä. Metsästys tapahtunee
ryhmissä, jonka jäsenet kommunikoinevat kuvailevin äännähdyksin ja käsimerkein. Symbolinen kommunikaatio ja alkeellinen
semioottinen käsitteistö ovat iduillaan.
Homo habilis valikoi kultakin alueelta tietyn esineen valmistukseen
parhaiten soveltuvan kivilajin. Tämä
osoittaa varautumista tulevaan ja siten jonkinlaista symbolista ajattelua. Ihminen oppii operoimaan esineillä, sitten
esineitä koskevilla ajatuksilla ja vihdoin kielellisillä merkkijärjestelmillä,
joiden avulla voidaan ilmaista esineisiin liittyviä ajatuksia.
1,9 miljoonaa:
Homo erectus kommunikoi pääasiallisesti eleisiin perustuvalla
kehittyneellä symbolikielellä.
1,8 miljoonaa:
Homo ergasterilla on suuret aivot. Afrikan pystyihminen ymmärtää eläimen jäljen, joka on merkki, ja osaa tehdä päätelmiä
ympäristöstä. Homo ergaster tekee
käsikirveitä, ymmärtää toisia ihmisiä ja toimii yhteistyössä. Hän käyttää ääntä.
1,5 miljoonaa:
Homo habilis vaihtuu Afrikassa Homo erectus-välilajiksi, jonka aivojen
koko kasvaa 250 000 vuodessa 915 kuutiosenttimetristä 1140
kuutiosenttimetriin. Viestintäkäyttäytyminen,
kuten asennot, liikkeet, eleet ja ilmeet, edeltää ääntelyä ja puhetta. Homo erectus leviää Afrikasta Eurooppaan ja
Aasiaan.
800 000-500 000: Sinanthropus - Pekingin ihminen käyttää
tulta.
500 000:
Heidelbrgin ihminen elää Euroopassa.
500 000-200 000: Homo helmei kehittyy, josta nykyihminen Homo sapiens kehittyy noin 200 000 vuotta sitten Afrikassa
tummaihoisena. Varhaiset nykyihmiset
lähtevät Eurooppaan ja Aasiaan 125 000-60 000 vuotta sitten. Pohjoisemmilla seuduilla väestössä alkaa
yleistyä vaaleampi ihonväri. Peukalo on
kädelliseksi poikkeuksellisen pitkä, ja koura muuttuu työkalujen käsittelyyn
erikoistuneeksi. Ihmismieli syntyy. Aivot muotoilevat käsitteellisen
symbolikielen ja merkitysmuistin aivokuoren pitkälle kehittyneiden
puhekeskusten avulla. Ääni-ilmaukset
saavat ylivallan. Ääntelystä kehittyy
puhetaito ja edelleen kieli. Kieli on
sekä ilmaisemista että ilmaisutapa, väline jolla viestejä tuotetaan, välitetään
ja vastaanotetaan. Puhe säilyy muistissa
ja välittyy seuraaville sukupolville perimätietona. Luova ajattelu syntyy.
230 000:
Neandertalin ihminen elää Euroopassa.
Hänellä on käytössään tuli. Neandertalin
ihmisillä on 100 000-30 000 kyky symboliseen ilmaisuun ja ajatteluun.
200 000-100 000: Puhekykyyn vaikuttava FOXP2-geeni
muuttuu. Se ehkä auttaa ääntelemään
tehokkaammin ja viestimään tarkemmin.
Puheen kehitys alkaa, ja ihmiset viestivät puhutuin sanoin.
120 000-100 000: Kristiinankaupungin ja Karijoen rajamaastossa
sijaitsevassa Susiluolassa oleskelee ihmisiä.
Luolasta on löydetty esineitä, kiviesineiden iskoksia, nuotiokiviä ja hiiltä
sekä punapyökin siitepölyä. Punapyökkiä
ei kasva Suomessa viime jääkauden jälkeen.
100 000-30 000: Neanderthalin ihminen pystyy reflektiiviseen
ja symboliseen ajatteluun sekä valmistaa työkalujen lisäksi koruja. Neanderthalin ihmisellä lienee puhekyky.
75 000:
Etelä-Afrikassa ihminen tekee simpukkahelmikorun. Se löytyy luolasta 2004.
50 000:
Puhe ja spekulatiivinen ajattelu syntyvät. Ihmisellä on mielikuvitus. Kieli kehittyy.
50 000-25 000: Aasiasta tulee Eurooppaan Cro-Magnonin ihminen.
40 000:
Nykyihmisen homo sapiens sapiens kielijärjestelmä on
"valmis". Nykyihminen saapuu
Lähi-Itään.
30 000:
Nykyihminen tulee Keski-Eurooppaan.
30 000-10 000: Ihminen leviää Amerikkaan Beringin salmen kautta.
10 000:
Ihminen valmistaa kalastukseen koukkuja ja verkkoja sekä alkaa viljellä
villejä viljakasveja ja kesyttää koiria.
9000:
Kaksoisvirtainmaassa aletaan rakentaa maailman ensimmäisiä kaupunkeja.
500:
Alkmaion Krotonilainen määrittelee ihmisen luonteen: "Ihminen eroaa
muista eläimistä siinä, että hän yksin ymmärtää, kun taas muut kyllä aistivat,
mutta eivät ymmärrä".
300:
Aristoteles korostaa, että ihminen on zoon politikon - yhteiskunnallinen
eläin.
Mistä sanat saatanehen?
Suusta Antero Vipusen,
vatsasta Vipusen vanhan;
sillä on suussa suuri tieto,
mahti ponneton povessa,
vatsassa varat väkevät...
Vaka vanha Väinämöinen
läksi saamahan sanoja...
toi tuolta sanoja kolme...
Kaarle Krohn, Suomen muinaisrunoja
100 000 eaa:
Berkeleyn yliopiston slaavilaisten kielten professori Johanna Nicholas
on laskenut, että yksi yhteinen kantakieli (jos se oli olemassa) alkaa
erkaantua eri kieliksi.
100 000-80 000: Australian mantereella on useita satoja
heimoja, joista jokaisella on oma kielensä.
5000-4000:
Uralilaisia kieliä puhuttaneen Volgalta Itämerelle asti.
2500-1-luku jaa: Assyrian ja Babylonian kieli akkadi muodostaa
itäseemiläisen ryhmän.
2100 eaa:
Baabelin torni (...) siellä HERra secoitti coco maan kielen (...) (1.
Moos 11:9). Laskemalla 1. Moos 10:1
sukutauluista vedenpaisumus eli tulva, jossa selviävät Noah vaimoineen ja
poikineen Seem, Haam ja Jaafet sekä miniöineen, kaikkiaan kahdeksan henkeä (1.
Moos 7:13), tapahtuu noin 2250 eaa ja Baabelin torni rakennetaan 2140-2100 eaa. Hämmästyttävää on, että Nooan arkin kahdeksan
ihmistä ennättää lisääntyä runsaassa sadassa vuodessa kansoiksi, jotka saavat
oman kielen.
1800-1700:
Arjalaiset tuovat Intiaan uudet kielet indoarjalaiset kielet. Arja tarkoittaa ylhäistä. Muinaisindoarjan eri kirjoitettujen ja
normitettujen muotojen yhteisnimitys on sanskriitti, jota ei sellaisenaan ole
puhuttu.
1500-400:
Sanskriitin muinaisin muoto on pyhien veda-tekstien kieli.
1300-1100:
Rigvedan hymnit ovat muinaisindoarjaksi.
1000:
Sumeri sammuu latinan tapaisena sivistyskielenä. Puhekielenä se syrjäytyi seemiläisen akkadin
tieltä lähes tuhat vuotta aikaisemmin.
700-476 jaa:
Kreikassa ero puhutun ja kirjoitetun kielen välillä on suuri. Luodaan perusteet diglossialle -
kaksikielisyydelle. Lähes jokaisella
kirjallisuudenlajilla on oma kielensä ja tyylinsä. Vanhin epiikan kieli on Homeroksen eeposten
kieli. Attikan kieli muodostaa pohjan
Aleksanteri Suuren valloitusten myötä syntyvälle yleiselle maailmankielelle
koinee. Makedonian puhuttu kieli ei
säily.
700-300:
Etruskin kieli on vallitseva Pohjois-Italiassa, mutta sitä on puhuttu
1000-luvulta lähtien. Etruskia puhutaan
476 jaa saakka uskonnollisissa piireissä.
600-1000 jaa:
Sanskriitista kehittyy useita prakriitteja. Prakrit < prakrtam on luonnonmukainen ja
kansanomainen.
500-luku:
Arameaa puhutaan Lähi-Idässä ja Egyptissä.
500-luvun loppu: Herakleitoksen (540-480) logos on yht'aikaa
luonnon ja ihmisten laki ja myös sana, ihmisten kokemusten välittäjä ja heidän
yhdistäjänsä.
486:
Buddha kuolee Kusinagarassa.
Varhaisten suutrien dharma-kokoelma alkaa välittyä suullisesti.
400:
Intialainen oppinut grammaatikko Panini laatii sanskriitin (samskrita)
kieliopin. Sitä sanotaan parhaaksi yhtä
kieltä käsitteleväksi teokseksi. Sanskriittia
puhutaan tiukkaa normia seuraavan oppineen yläluokan kesken. Sanskriitti säilyy kirjakielenä. Samskrtam tarkoittaa sivistynyt, puhdistettu
ja kieliopin mukainen.
400:
Sanskriitin puhekielenä alkavat syrjäyttää keski-indoarjan eli prakritin
(prakrita) muodot.
300-1000 jaa: Klassista sanskriittia käytetään
Mahabharata- ja Ramayana-eepoksissa.
Sanskriitti on merkittävimpiä kulttuurikieliä. Sillä kirjoitetun klassisen kirjallisuuden määrä
ylittää huomattavasti antiikin kreikan- ja latinankielisen kirjallisuuden
yhteismäärän; säilymisosuus lienee parempi.
Sanskriitti on yhä käytössä liturgia-, filosofia- ja teologiakielenä,
eräänlaisena Intian latinana, jota eri äidinkieliä puhuvat brahmaanit saattavat
käyttää keskustelukielenä. Se on yksi
Intian 15 virallisesta kielestä.
250:
Keisarin Ashoka eri puolille Etelä-Aasia hakkauttamat kallio- ja
pylväsediktit on yleensä kirjoitettu eri prakrit-murteilla.
200:
Raamatun heprea kuolee puhuttuna kielenä. Juutalaiset käyttävät joko arameaa tai
heprean myöhempää kehitysmuotoa Mishnan hepreaa.
100-luku eaa:
Intian dravidakielten klassisin kieli tamil on tärkeä kirjallinen
kieli. Dravidakieliä todennäköisesti
puhuttiin Intian alueilla ennen arjalaisten saapumista. Portugalilaisten Malabarin lähetysasema painaa
Intian kirjoitusjärjestelmistä ensimmäisenä tamilinkielellä 1577.
1-luku jaa-500-luku: Kantasuomi hajaantunee tytärkielikseen suomi,
karjala, vatja, vepsä, viro ja liivi.
Suomalaiset alkanevat siirtyä noin 100 Suomenlahden pohjoispuolelle.
100-luku:
Telugu on laajimmalle levinnyt Intian dravidakieli. Sen kielioppi on 1200-1300-luvuilta.
100-luku:
Lääkäri Galenos sekä monet antiikin filosofit ja kirjailijat haaveilevat
kaikille yhteisestä neutraalista kielestä.
200-luku:
Mishna-heprea kuolee puhuttuna kielenä, kun Bar-Kokhban kapinan
kukistamisen jälkeen Juudean juutalaisväestö joutuu siirtymään arameankieliseen
ympäristöön muualle Palestiinaan. Heprea
säilyy pyhänä kielenä. Klassista hepreaa
tunnetaan raamatusta noin 7000 sanaa.
300-luku:
Kelttiläinen kieli gaeli syrjäyttää Skotlannissa puhutun kielen pikti
kristinuskon levittämisen yhteydessä.
400-luku:
Gruusia eli georgia tulee kirjakieleksi omin aakkosin.
400-luku:
Juutteja, angleja ja sakseja saapuu Englantiin. He tuovat germaaniset kielensä mukanaan.
400-500-luvut:
Hepreankieltä aletaan käyttää uuden runouden ja sitten proosan
kirjoittamiseen.
500-luku:
Arabialainen suullisesti periytynyt runous kehkeytyy. Ilmeisesti runoudella on monisatavuotinen
perinne. Tekstejä ei ole säilynyt. Arabia, Etiopian kielet kuten amhara ja
eteläarabialaiset kielet kuuluvat eteläseemiläisiin kieliin. Läntiseen ryhmään kuuluvat heprea, foinikia
ja aramea.
500-luku:
Dravidakielestä brahui erkanevat kurukh ja malto.
600-luku:
Sanskritiin pohjautuva marathi syntyy.
600-luku:
Tiibetinkielen kirjallinen perinne eri murteineen alkaa.
600-luvulta alkaen: Arabian kieli leviää Lähi-Itään ja
Pohjois-Afrikkaan. Kirjakielenä arabia
leviää islamin valta-alueelle.
600-1000:
Keski-indoarja muuttuu uusindoarjaksi, josta tärkeimpiä ovat hindi ja
urdu. Hindiä lähellä ovat rajasthani,
bihari ja nepali. Pohjois-Intian
reuna-alueilla puhuttuja kieliä ovat assami, bengali ja oriya, marathi ja
gujarati sekä sindhi ja punjabi. Sri
Lankassa puhutaan sinhalia ja sille sukua olevaa divehiä Malediiveillä. Pohjois-Pakistanissa puhutaan kieliä
kashmiri, shina, khowar ja kohistani.
Keski- ja Etelä-Intiasta tunnetaan dravidalaisia heimokieliä kuten kui,
gondi, kolami, tulu, toda ja kota.
Etelä-Intian neljä valtakieltä ovat tamil, jolla on 2000-vuotinen
kirjallinen perinne, malayalam (itsenäistyy noin 800), kannada ja telugu, jota
alettiin kirjoittaa noin 500.
700-luku:
Muslimikauppiaita asettuu Afrikan sarven rannikolle. Rannikon kieli suahili alkaa muodostua. Arabiassa sahil tai suahil tarkoittaa
rannikkoa.
765-75:
Varhaisin saksankielinen kirjallinen muistomerkki Abrogans kirjoitetaan.
800-luku:
Suahili eli swahili alkaa
kehittyä kauppakielenä, ja siitä tulee vähitellen koko Itä-Afrikan lingua
franca. Sawáhilien - rannikkotasangon
asukkaiden bantujen kieli syntyy afrikkalaisten ja arabimerenkulkijakauppiaiden
keskinäisen ja pitkäaikaisen vuorovaikutuksen tuloksena. Suahili on bantukieli, jossa on runsaasti
arabialaisia lainasanoja. Suahilin
runous ja klassinen kirjallisuus alkaa 1600-luvulta.
842:
Ranskan aikaisin käyttö erillisenä kielenä taltioidaan: Strasbourgin
valat.
900-luku:
Persia saavuttaa arabian jälkeen jälleen valtakielen aseman Persiassa
sekä siihen pohjoisessa ja idässä rajoittuvilla alueilla.
1000-luku:
Kopti katoaa puhekielenä.
1066:
Normannit valloittavat Englannin.
Englannin kuninkaat puhuvat ranskaa kolme sataa vuotta. Ranska on 1731 saakka virallinen lakikieli.
1100-luku:
Islanninkieli on Pohjolan vanhin kulttuurikieli. Sitä viljellään kirjallisuudessa jo 1100- ja
1200 luvulta lähtien.
1100-luku:
Nykyiiri alkaa.
1100-luku:
Unkarinkielisiä tekstejä kirjoitetaan.
Ne ovat vanhimmat muistot löydetyistä suomalais-ugrilaisista
kirjoituksista.
1100-1200-luvut: Provensaali on trubaduurilyriikan
pääkieli. Etelä-Ranskan liittäminen
Ranskan kuningaskuntaan lamauttaa 1500-luvulla provensaalin kirjakielen.
1150:
Hildegard von Bingen kehittää keinotekoisen kielen lingua ignota.
1200-luku:
Muinaisfriisi sekä hollanti ja flaami ovat käytössä kirjakielenä.
1200-luku:
Tshekin kirjakieli on länsislaavilaisten kielten vanhin.
1200-luku:
Toiseksi vanhin suomalais-ugrilaisen kielen teksti on Novgorodin
tuohikirjoituksessa 292. Se on
kirjoitettu kyrillisin kirjaimin. Kieli
on luultavasti karjalaa tai vepsää tai sammunutta tshuudien kieltä Peipsin
koillis- ja itäpuolelta. Kirjoitusta
sanotaan salaman tai ukkosen loitsuksi.
1300-luku:
Urdu, hindin sisarkieli kehittyy.
Urdu kiteytyy kirjakieleksi 1600-luvulla. Se on perinteisesti Intian muslimien kieli.
1300-luku:
Venäjänkieli muotoutuu erikoisuuksineen.
1300-1600-luku: Bulgariaa käytetään Romaniassa ja Moldaviassa
kanslia- ja kirkkokielenä.
1323:
Pähkinäsaaren rauhansopimuksessa on kirjoitettuja karjalankielisiä
sanoja.
1362:
Englannin parlamentti avataan ensi kerran englanniksi.
1366:
Kilkennyn asetuksilla irlantilaisilta riistetään kieli, vanhat tavat ja
maa.
1400-luku:
Kanarian saarten La Gomerassa viestitään viheltämällä kielellä silbo.
1450:
Vanhin tunnettu muistiinmerkitty suomenkielinen virke on
matkakertomuksesta, jota säilytetään Nürnbergin kaupunginkirjastossa. Turun piispa lausui saksalaiselle
vieraalleen: “Mÿnna thachton gernast spuho somen gelen Emÿna daÿda” - Minä
tahdon kernaasti puhua suomen kielen, en minä taida.
1462:
Ensimmäinen tunnettu albaniankielinen teksti kastekaava kirjoitetaan.
1479:
Turkkilaiset valloittavat Albanian ja kieltävät albaniankielen julkisen
käytön. Kirjat joudutaan
itsenäistymiseen asti painamaan ulkomailla ja salakuljettamaan maahan.
1497:
Saksalainen matkailija merkitsee muistiin muutamia kymmeniä albanian
sanoja käsittävän sanaston.
1500-luku:
Englantia puhutaan nykymuodossaan.
1500-luku:
Gaelin kielen puhujista scottis aletaan käyttää nimitystä erse -
irlantilaiset.
1500-luku:
Tagalogista ei ole kirjoitettuja lähteitä ennen espanjalaisten tuloa
Filippiineille.
1500-luku:
Ensimmäinen keinotekoinen kieli balai-balan kehitetään. Tuntematon muslimioppinut koostaa sen
arabiasta, persiasta ja turkista.
1500-luku:
Suomessa kieltä tarvitaan papiston ja hallinnon tarpeisiin. Tuomarien ja virkamiesten on osattava jonkin
verran suomea. Lakikieltä käännetään
tuomarien tarpeisiin. Tekstejä ei
paineta, vaan ne leviävät käsin kirjoitettuina kopioina. Mikael Agricola (1507-57) kehittää pohjan
suomen kirjakielelle. Hän on suomen
kirjakielen isä.
1532:
Inkavaltiossa luodaan yhteinen kieli kaikille maan asukkaille. Valloituksen jälkeen lähetetään maan kaikkiin
kansankerroksiin opettajia, jotka opettavat asukkaille inkojen kieltä
quetchuaa. Viisaat miehet amantat
antavat aatelisten pojille suullista opetusta.
1539:
Ranskan kuningas Francois I eli Frans I julistaa ranskan latinan sijaan
hallinnon ja hovin viralliseksi kieleksi.
Ranska syrjäyttää latinan.
Ranskan kieli alkaa levitä Pariisista maaseudulle, mutta vielä
1800-luvun alussa puhutaan maalaiskieliä enemmän kuin ranskaa. Television aluelähetyksissä puhutaan muun
muassa korsikaa, katalaania ja elsassia.
Pieniä lehtiä ilmestyy vanhoilla kielillä.
1541-42:
Espanjalaiset Coronadon retkikunnan tutkimusmatkailijat huomaavat
Pohjois-Amerikan eteläisillä tasangoilla, että intiaanit käyttävät
merkkikieltä.
1550:
Slovenialla on oma kirjakieli.
1559:
Varhaisin tieto romaneista Suomessa on Ahvenanmaalta. Romanikieli on hindin, urdun ja marathin
kanssa sanskritin tytärkieliä.
1600-luku:
Englantilaiset murskaavat iirinkieltä puhuvan ylimystön ja korvaavat sen
englantia puhuvilla siirtolaisilla.
1600-luku:
Egyptinkieli koptinkielen muodossa häviää puhuttuna. Koptia käytetään arabian ohella yhä
koptilaisen kirkon jumalanpalveluksen kielenä.
1600-luku:
Sikhiläisyyden pyhien kirjojen kieli on pandzhabi eli punjabi.
1600-luku:
Tunguusikansa valloittaa Kiinan.
Heidän kielensä mantshu on virallisena kielenä kiinan ohella vuoteen
1912. Eräitä Kiinan kirjallisuuden
teoksia on säilynyt vain matshunkielisinä käännöksinä. Mantshun kirjoitus on muunnettu
mongolilaisesta.
1600-luku:
Suomen perussanaston ohella Mikael Agricolalta periytyy nykykieleen
uskonnollista sanastoa. Lakeja ja
asetuksia laaditaan lisää, joten kieleen tulee hallinnollista sanastoa. "Kirja" esiintyy Agricolan aapisen
Abckiria 1542 nimessä, mutta kansankielessä kirja sitä ennen tarkoitti
raamattua.
1634:
Richelieu perustaa Ranskan akatemian huoltamaan ranskankieltä.
1648:
Westfalenin rauhassa latina menettää asemansa lingua francana eli
yleiskielenä.
1649:
Englannissa englanninkieli korvaa latinan lakitekstissä.
1668:
Piispa John Wilkins (1614-72) kehittää tutkielmassaan An Essay towards a
Real Character and a Philosophical Language filosofisen kielen, jolla
luonnontieteilijä Robert Hooke julkaisee kirjoitelman 1676. Kieli paisuu kuitenkin hallitsemattoman
monimutkaiseksi.
1700-luku:
Suomen elämää leimaa taloudellinen toimeliaisuus. Tulee uusia mausteita, kankaita ja muuta,
jolloin kulutukseen liittyvä sanasto alkaa lisääntyä.
1701:
Latina hallitsee yli 40 prosenttia kirjatuotannosta, 1765 noin 18
prosenttia ja 1800 vain vajaa neljä prosenttia.
1720-luku:
Pohjoissaame tulee kirjakielenä käyttöön.
1732:
Saksassa nimimerkki Carbophorophilus kehittää yksinkertaistetun latinan.
1746:
Gaelinkieli alkaa syrjäytyä Cullodenin taistelun jälkeen.
1749:
Portugalilainen Gaicobbo Pereire keksii kuuroille merkkikielen. Eri maissa syntyy omat viittomakielensä.
1770:
Unkarilaiset János Sajnovics ja myöhemmin 1799 Sámuel Gyarmathi
osoittavat teoksissaan suomalais-ugrilaisten kielten historiallisen
sukulaisuuden kieliopillisten yhtäläisyyksien perusteella.
1770:
Cook kirjoittaa muistiin Australian aboriginaalien sanoja: kangaroo,
boomerang, corroboree, dingo, nulla-nulla, waddy, koala ja wallaby.
1773:
Norjan puolella saamenkieli korvataan tanskalla.
1775:
Ranskalainen pappi Charles Michel d’Epée ottaa kuuromykkäinkoulussaan
käyttöön opetustarkoituksiin soveltamansa viittomakielen. Kieli leviää moniin maihin. d’Epée ajattelee kielensä soveltuvan myös
kuulevien kansainväliseksi apukieleksi.
Pohjois-Amerikan tasankointiaaneilla on viittomakieleksi katsottava
merkkikieli.
1775:
Ensimmäinen tsheremissin kielioppi ilmestyy.
1775:
Ensimmäinen votjakin eli udmurtin kielioppi ilmestyy.
1780:
Suomalainen Kristfrid Ganander käsittelee kilpakirjoituksessaan
Undersökning om De så kallade TATTARE eller Zigeuner, Cingari, Bohemiens, Deras
härkomst, Lefnadssätt, språk m.m. Samt om, när och hwarest några satt sig ner i
Swerige? romanikieltä.
1786:
Intianenglantilainen William Jones osoittaa tutkimuksessaan Intian pyhän
kielen sanskriitin sukulaisuuden kreikan ja latinan kanssa.
1786:
Venäjän keisarinna Katarina II tilaa saksalaiselta matkailijalta PS
Pallas kielten kokoelman. Linguarum
totius orbis vocabularia comparativa käsittää 285 sanaa kahdella sadalla
kielellä, 149 aasialaisella ja 51 eurooppalaisella kielellä. Myöhemmässä laitoksessa on lisäksi 80
afrikkalaista ja amerikkalaista kieltä.
1794: M
Condorcet (1743-94) koettaa teoksessaan Esquisse d'un tableau historique des
progrès de l'esprit humain - Luonnos inhimillisen hengen edistyksen historialliseksi
malliksi luoda geometrisen varma kieli.
Teoksessaan hän yhdistää viestinnän tekniset muutokset intituutioiden
toimintaan ja analysoi kirjapainotaidon vaikutusta tieteelliseen kehitykseen,
ilmaisuvapauden muodostumista ja tasa-arvon ihanteen leviämistä. Fysiokraatti Anne Robert Jacques Turgot
(1727-81) tähdensi Sorbonnessa esitelmässään Tableau philosophique des progrès
successifs de l'esprit humain - Filosofinen hahmotelma inhimillisen hengen
asteittaisesta edistyksestä ajatusten eri välittämistapojen kieli, kirjoitus,
kirjapainotaito merkitystä sille, mikä on erilaisten yhteiskuntien paikka
valistuksen viitoittaman edistyksen kulussa.
1700-luvun loppu: Makedonian kielen kirjallinen käyttö alkaa.
1700-luvun loppu: "Lehti" tulee suomenkieleen Lizeliuksen
Tietosanomissa, mutta Renvallin sanakirjassa ovat vielä bladi, pladi ja
lati. Kirjan lehdet Agricolan
Rucouskiriassa oli merkitty G-arkin neljännestä lehdestä alkaen Plati I, Plati
II ja niin edelleen.
1700-luvun loppu: Kemin kirkkoherra Zimmerman leimaa saamen
pirunkieleksi - djävulspråket.
Norjalainen hengenmies toteaa, että saamea ei ymmärrä jumalakaan.
1800-luvun alku: Ranskalainen musiikinopettaja Francois Sudre
kehittää solresol-apukielen, jossa sanat muodostetaan yhdistelemällä
laulusävelasteikon tavuja do, re, mi, fa, sol, la ja si (so, la, ti). Kieltä on tarkoitus voida yhtä hyvin soittaa,
laulaa ja viheltää kuin puhua ja kirjoittaa.
Kieltä harrastaa kohtalainen joukko.
1800-luku:
Koptinkieli häviää Qous- ja Nagada-saarilta.
1800-luku:
USAn tasankointiaaneilla on yhteinen merkkikieli, jota useimmat
ymmärtävät.
1800-luku:
Suomen kieleen keksitään paljon uudissanoja ja luodaan termistöä. "Sivu" tulee käyttöön, mutta sen
kanssa kilpailevat tauspuoli (Turun Wiikko-Sanomat 1827) ja puolisko
(Gottlund), joka pääsee sanakirjoihin.
Florinuksen Nomenclatura 1689 esitti sanan pagella ja 1700-luvulla tuli
käyttöön sivukas. Jaakko Juteinin
ansiosta painaminen ja kirjapaino tulevat käyttöön viipurilaisen Cedervallerin
kirjapainon tuotteissa, kun aikaisemmin puhuttiin pränttäämisestä. Kuitenkin Agricolan Rucouskirian
loppusivuilla on merkintö: Painettu Stockholmissa Amund Lauritzanpojalta a.D.
1544. Kilpisen mielestä kirjapainio on
kookas moni-koneinen laitos, jossa kirjoja painetaan ja kirjapaino vähäläntä
painava esine, joka pidetään kirjoitusten päällä. Gottlundilla on kirjanpaja sekä myöhemmin
hänellä, Kilpisellä ja Tikkasella kirjapaja.
1800-05:
Espanjalainen Hervas julkaisee kieliluettelonsa Catálogo de las Lenguas.
1806-17: Saksalainen JC Adelung julkaisee isä
meidän rukouksen lähes 500 kielellä.
1809:
Vanhan kirjasuomen aika päättyy, kun Suomi irtaantuu Ruotsista ja
liitetään Venäjän yhteyteen. Kielen
voimakas kehittäminen käynnistyy.
1820:
Turun Wiikko-Sanomissa nähdään "sanomalehti", kun siihen asti
puhuttiin sanomista, sanomakirjoista, tietosanomista ja aviiseista.
1828:
Kaarle Aksel Gottlund (1796-1875) johtaa sanan kirjasto.
1829:
Kreikan vapauduttua Turkin vallasta otetaan oppineiden kehittämä
vanhahtava kirjakieli katharevusa - puhdas kieli eli puhdistettu uuskreikka
viralliseen käyttöön vastapainoksi puhekielelle dimotiki - kansankieli. Sotilasvallan
1967-74 jälkeen dimotiki on virallinen
kieli. Katharevusalla on käyttöä tietyissä
hallinnollisissa ja juhlallisissa yhteyksissä, ja sillä ilmestyy hieman
kirjallisuutta.
1831:
Piirilääkäri Elias Lönnrot (1802-84) ottaa käyttöön sanan kirjallisuus
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toisen kokouksen pöytäkirjassa 23.2.1831, kun
viikkoa aikaisemmin perustavan kokouksen pöytäkirjassa Keckman käytti sanaa
kirjakeino. Muita hänen muotoilemiaan
sanoja ovat romaani, muste, käsite, tiedekunta, nuoriso, penni, laskimo,
valtimo, solu, hede ja emi.
1834:
Ingman kehittää sanan kirjain.
1835:
"Kirjain" esiintyy Vanhan Kalevalan esipuheessa, jossa Elias
Lönnrot käyttää sitä puustaavin asemesta.
1837:
"Kirjasto" on Kilpisen keksimä ja Gottlundin johtama. Tähän asti käytettiin sanoja biblioteekki,
kirjakammio, kirjahuone ynnä muita.
1840-luku:
Suomalainen AJ Sjögren julkaisee osseetin kieliopin ja sanakirjan. Osseetit käyttävät kyrillistä aakkostoa.
1840-luku:
"Rivi" alkaa esiintyä Samuel Roosin ja Antero Wareliuksen
käyttämänä (ennen radi ja rati).
1842:
Piirilääkäri Wolmar Styrbjörn Schildt eli W Kilpinen (1810-93) johtaa
sanat tiede, 1844 kirje, 1845 kirjailija ja tieteellinen. Hänen sanojaan ovat taide ja yleisö.
1844:
Lääkäri ja kielimies EA Ingman julkaisee Suomi-aikakauslehdessä
suomentamisohjeet. Osa nimistä on
säilynyt kuten Alpit, Siperia, Englanti ja Saksa. Osa on hauskoja kuten Luorita - Florida,
Portoo - Bordeaux, Pulonja - Bologna, Vilipin saaret - Filippiinit, Niu-Jorkki
- New York ja Kyöttipori - Göteborg.
1845-46:
Engels ja Marx esittävät Saksalaisessa ideologiassa kielikäsityksen:
"... ajatukset ja kieli... ovat vain todellisen elämän ilmauksia".
1850-luku:
Norjassa muotoutuu maakieli landsmål (nynorsk uusnorja 1929) puhuttujen
murteiden pohjalta. Toinen kielimuoto on
valtakunnan kieli riksmål (bokmål kirjakieli 1929).
1850-luku:
Färsaarten kieli fääri muotoutuu kirjakielenä.
1850-luku:
Ghanan pääkieli akan eli twi on kirjakielenä. Nigeriassa tärkeimmät kielet joruba ja igbo
kehitetään kirjakieleksi Englannin lähetystön tarpeisiin. Ne ovat nykyään vilkkaassa käytössä kaunokirjallisuudessa
ja viestinnässä.
1850-luku:
Kirjojen "julkaiseminen" tulee käyttöön, kun tähän asti
kirjoja Agricolan aikana julistettiin, 1600-1800-luvuilla ulosannettiin ja
publiseerattiin.
1850:
Kroatian älymystön edustajat, serbialaiset runoilija ja yliopistomies
Vuk Karadzhic sekä Dura Danicic allekirjoittavat Wienin
kirjakielisopimuksen. Siinä hyväksytään
Kroatian kirjakielen pohjaksi Karadzhicin luoma shtokaaviin pohjautuva
kielioppi ja ortografiset periaatteet.
Karadzhic standardisoi 1800-luvun alussa serbian kirjakielen.
1851:
Helsingin yliopiston suomen kielen ja kirjallisuuden ensimmäiseksi
professoriksi nimitetään Matias Aleksanteri Castrén, jota seuraa kohta Elias
Lönnrot.
1858:
Julkistetaan ehdotus apukieleksi pantos-dîmou-glossa - kaikkien kansojen
kieli. Sen kehittäjä on ranskalainen
filosofi Lucien de Rudelle.
1863:
Tsaari Aleksanteri II antaa asetuksen suomenkielen tasavertaisuudesta
ruotsin kanssa.
1863:
Suomessa annetaan julistus, joka sallii sen, että Helsingin yliopistossa
saa luennoida suomen kielellä.
1868:
Ehdotetaan käyttöön yleiskieli universalsprache.
1877:
Byrokraatit ja kristilliset herrasmiehet käyvät tavan takaa nez-percéiden luona Intiaaniterritoriossa
lausuen myötätuntoisia sanoja ja kirjoitellen
loppumattomia raportteja eri järjestöille.
Nez-percé-heimon päällikön Heinmot Tooyalaket eli Nuori Joseph sallitaan
käydä Washingtonissa, jossa hän tapaa kaikki hallituksen suuret päälliköt. Joseph kertoo: "He sanovat kaikki
olevansa ystäviäni, ja että saan vielä oikeutta, mutta samaan aikaan kun heidän
suunsa puhuvat oikeita sanoja, niin en ymmärrä miksi mitään ei tehdä kansani
hyväksi..." "Olen kuullut
puhetta ja puhetta, mutta mitään ei tehdä.
Hyvät sanat eivät kestä kauan, ellei niillä ole mitään merkitystä. Sanat eivät korvaa kuollutta kansaani. Ne eivät korvaa maatani, jonka valkoiset
miehet nyt ovat tallanneet... Hyvät sanat eivät anna kansalleni hyvää terveyttä
eivätkä estä heitä kuolemasta. Hyvät
sanat eivät rakenna kansalleni kotia, jossa se voisi elää rauhassa ja pitää
huolta itsestään. Minä olen kyllästynyt
puheeseen, josta ei tule mitään.
Sydämeni tuntuu väsyneeltä, kun muistan kaikki hyvät sanat ja rikotut
lupaukset..." Joseph kuolee 1904,
ja intiaaniaseman lääkäri ilmoittaa kuolinsyyksi "särkynyt sydän".
1879:
Eliezer Ben-Jehuda (oikeastaan Perelman) (1858-1922) julkaisee
artikkelin Painokas kysymys, jossa hän tuo esille ohimennen ajatuksen hepreasta
puhuttuna juutalaisten kansalliskielenä.
Theodor Herzlin sionistisessa teoksessa Der Judenstaat puhuttu heprea
esiintyy sivuosassa. Ben-Jehuda muuttaa
1881 Palestiinaan ja ryhtyy kehittämään hepreaa puhutuksi kieleksi. Palestiinaan eri maista muuttavat juutalaiset
miehet osaavat yleisesti kirjallista hepreaa, joten puhutusta hepreasta tulee
yhteinen kieli.
1880-luku:
Suomessa perustetaan kuurojen yhdistyksiä, joissa käytetään
viittomakieltä. Kuurojenkouluissa kuurot
pikkulapset oppivat viittomakielen vanhemmilta oppilailta, mutta viittomakieltä
käytetään salaa, koska useimmissa kouluissa viittominen on kiellettyä myös
vapaa-ajalla.
1880:
Saksalainen kieltenharrastaja pappi Johann Martin Schleyer (1831-1912)
julkaisee keksimänsä keinotekoisen kansainvälisen apukielen maailmankieli -
volapük (vol englannista world - maailma, genetiivi -a ja pük englannista speak
- kieli). Sanasto on etupäässä otettu
englannista, jonkin verran sanoja on saksasta ja romaanisista kielistä. Substantiivitaivutuksen mallina on saksan
neljä sijamuotoa. Säännöllinen
verbitaivutus ja johto-oppi on osaksi koottu lukuisista kielistä tai Schleyerin
itse kehittämää. Volapükistejä on
1880-luvun lopulla noin miljoona, ja heillä lähes 300 kielen opintokerhoa. He pitävät kansainvälisiä kongresseja,
perustavat oman akatemian, yhdistyksen ja sanomalehden. Oppikirjoja on julkaistu yli 300. Ranskalainen tiedemies August Kerckhoffs
(1835-1903) kirjoittaa volapükin sanakirjoja ja kieliopin. 1890-luvulla kieli menettää yht’äkkiä suosionsa,
sillä kielioppi on liian monimutkainen ja sanasto mielivaltainen. Schleyer haluaa itselleen määräysvallan
kielen kehittämiseen.
1883:
Northern Pacific-rautatie juhlii viimeisen kiskonaulan iskemistä
Pohjois-Amerikan poikki kulkevaan rataansa.
Eräs juhlamenoista vastuussa oleva virkailija saa päähänsä, että olisi
sopivaa jos paikalla olisi intiaanipäällikkö pitämässä tervetuliaispuhetta
Suurelle Isälle ja muille merkkihenkilöille.
Valitaan Tatanka Yotanka eli Istuva Härkä ja määrätään siouxien kieltä
ymmärtävä nuori armeijan upseeri avustamaan päällikköä puheen valmistamisessa. Puhe pidetään siouxien kielellä, ja upseeri
kääntää sen. Juhlassa Istuva Härkä ja
nuori sinitakki ratsastavat Bismarckissa paraatin kärjessä ja istuutuvat
puhujalavalle. Kun Istuva Härkä
esitellään, hän nousee ylös ja alkaa pitää puhettaan siouxien kielellä. Nuori upseeri kuuntelee typertyneenä. Istuva Härkä on muuttanut korusanaisen
tervetuliaistekstin. "Vihaan
kaikkia valkoisia ihmisiä", hän sanoo.
"Te olette varkaita ja valehtelijoita. Te olette ryöstäneet maamme ja tehneet meistä
kodittomia." Tietäen että vain
armeijan upseeri pystyy ymmärtämään, mitä hän sanoo, Istuva Härkä pitää tämän
tästä tauon suosionosoituksia varten, hän kumartaa, hymyilee ja lausuu taas
muutaman solvauksen lisää. Vihdoin hän
istuutuu, ja hämmentynyt tulkki tulee hänen paikalleen. Upseerilla on vain lyhyt käännös, muutamia
ystävällisiä lauseita, mutta lisäämällä monia intiaanien käyttämiä vertauskuvia
hän saa yleisön peräti jaloilleen osoittamaan seisaaltaan suosiota Istuvalle Härälle. Hunkpapain päällikkö on niin suosittu, että
rautatievirkailijat vievät hänet St Pauliin toisia juhlamenoja varten.
1885:
Maakieli landsmål (uusnorja - nynorsk 1929) hyväksytään toiseksi
viralliseksi kieleksi. Norjassa oli
1380-1814 tanska kirjakielenä.
1800-luvulla kehittyi valtakunnan kieli riksmål (kirjanorja - bokmål
1929).
1885:
Ratsuväen kapteeni William P Clark julkaisee kirjan The Indian Sign
Language - Intiaanien merkkikieli. Hän
oppi kielen tiedustelijoilta, jotka kuuluivat moniin kansoihin: pawnee,
shoshone, arapaho, cheyenne, crow ja sioux.
Merkkikieli syntyi, koska heidän puhumansa kielet ovat niin erilaisia,
etteivät he ymmärrä toistensa puhuttua kieltä.
1885:
Esitetään internationale néo-latine - kansainvälinen uuslatina ja
pasilingua-apukieli.
1887:
Julkistetaan käyttöön weltsprache - maailmankieli.
1887:
Juutalainen silmälääkäri Ludwik Zamenhof (1859-1917) elää Venäjän
alaisessa Puolan osassa. Hän uskoo
yhteisen neutraalin kielen voivan liennyttää kansojen ristiriitoja ja edistää
maailmanrauhaa. Hän julkaisee venäjäksi
kirjasen Kansainvälinen kieli salanimellä Doktoro Esperanto - Tohtori
Toiveikas. Nimimerkki vakiintuu pian
kielen nimeksi. Sanaston pohjana on
latinalaisperäinen sanasto. Kielioppi on
mahdollisimman säännöllinen ja helppo.
Esperanton harrastajat väittävät määränsä miljoonaksi. Esperantoksi julkaistaan eri maissa
turistiesitteitä ja kongressiohjelmia sekä kirjallisuutta. Seitsemän maan yleisradioyhtiöt lähettävät
ohjelmia esperantoksi. Aleksis Kiven
pääteos on esperantoksi Sep fratoj.
1894: Suomessa
annetaan asetus, että Helsingin yliopiston opettajien on osoitettava kykynsä
suullisesti ja kirjallisesti käyttää suomen kieltä.
1894:
Polyteknikoiden esperantokerho Dancanta esperantoklubo - Tanssiva
esperantokerho perustetaan.
1895-1945:
Taiwanissa Japanin miehityksen aikana kiinankieli on kielletty.
1896:
Ehdotetaan apukieleksi veltparl.
Sen kehittäjä on Wilhelm von Arnim.
1900-luku:
Apukielten kehittely jatkuu vilkkaana: 1902 idiom neutral (muunnos
volapükistä), 1907 ido (esperantosta muokattu) ja lingwo internaciona
(myöhemmin nimeksi muutetaan antido), 1922 occidental (myöhemmältä nimeltään
interlingue), 1928 novial ja 1951 interlingua.
Vähemmän tunnettuja ehdotuksia ovat adamitik, ao, ariadna, corintic, eo,
ile, luftlandana, orba, panskrit, sermo, unita ja viva.
1900-luvun alku: Albania on lähinnä suullinen kansankieli.
1901:
Ensimmäinen painettu Suomen romanikielen sanakirja on Arthur Thesleffin
(1871-1920) Wörterbuch des Dialekts der finnländische Zigeuner.
1903:
Uusi Saksan kielen oikeinkirjoitussääntö tulee voimaan Itävallassa,
Sveitsissä ja Saksassa.
1903:
Italialainen matemaatikko Giuseppe Peano kehittää helppoon kielioppiin
perustuvan latinan latino sine flexione - taivutukseton latina.
1903-17:
Suomessa katukilvet ovat kolmikieliset: venäjä, suomi ja ruotsi.
1907:
Louis de Beaufront julkaisee esperantosta kehitetyn apukielen ido.
1918:
Saksan ja Suomen välinen rauhansopimus, kauppa- ja merenkulkusopimus
sekä kumpaakin sopimusta täydentävät pöytäkirjat allekirjoitetaan 7.3. Vastoin kansainvälisiä oikeusnormeja kaikki
nuo asiakirjat laadittiin vain toisen osapuolen kielellä eli saksankielellä.
1905:
Norja luopuu virallisesta kielestään tanskasta.
1906:
Vienan Karjalassa maakuntapäivät ilmaisevat tahdon käyttää
karjalankieltä. Karjalaisilla ei ole
kirjakieltä.
1911:
Kiinan tasavaltaisen vallankumouksen jälkeen kehitetään puhepohjainen
kiinan yleiskieli. Sen käyttöönoton
estää pitkä sisällissota, ja vasta kommunistihallitus saattaa Pekingin
murteeseen pohjautuvan putonghuan koko maan yleiskieleksi.
1920-luku:
Neuvostoliitossa kehitetään kymmenille kansoille, joiden kieliä ei
siihen asti ollut kirjallisesti käytetty tai vähän ja hajanaisesti, opetuksen
ja kirjallisuuden tarpeisiin normitettu kirjakieli. Niillä julkaistaan oppimateriaalia, lehtiä,
tieto- ja kaunokirjallisuutta.
1930-luvun lopulla pienistä kirjakielistä tehdään loppu.
1920-30-luvut:
Neuvosto-Karjalassa on virallisesti kaksi valtion kieltä: suomi ja
venäjä. Suomenkieli on valmis kirja- ja
sivistyskieli.
1921:
Venäjän Kommunistisen Puolueen (bolshevikit) VKP(b) X edustajakokous
hyväksyy päätöslauselman korenizatsija- eli juurruttamispolitiikan
aloittamisesta. Huomio kohdistetaan
kansankielisen koulun ja kulttuurilaitosten sekä lehdistön kehittämiseen.
1921:
Iiriä aletaan yrittää elvyttää itsenäisen Irlannin kieleksi ja siitä
tehdään kansallinen ja virallinen kieli.
Toinen virallinen kieli on englanti.
1922:
VKP(b)n keskuskomitean orgbyro velvoittaa Karjalan osoittamaan
suomenkieliseen koulutyöhön kolmasosan valistustyön budjetista. Se vahvistaa suomenkielen tasaveroisen aseman
venäjän kanssa.
1924:
Moldavian ASNTn kieleksi valitaan Bessarabian moldavialaisten puhuma
kieli.
1924:
Karjalan toimeenpanevan komitean puhemiehistö hyväksyy päätöksen, jonka mukaan
karjalan kieltä tulee käyttää kaikissa karjalaisissa kihlakunnissa hallinto- ja
opetuskielenä niille karjalaisille, jotka eivät hallitse venäjän- tai
suomenkieltä.
1925-26:
Neuvostoliitossa syntyy suuri määrä kirjakieliä, jotka käyttävät useita
kirjoitusjärjestelmiä: kyrillitsaa, latinalaisia aakkosia, arabialaisia,
mongolialaisia, gruusialaisia, armenialaisia, heprealaisia ja muita aakkosia.
1925:
Karjalan kansankomissaarien neuvosto päättää, että Karjalan hallinto
velvoitetaan ottamaan käyttöön karjalan- ja suomenkielet.
1926:
Tshekinkielestä tulee virallinen kieli Tshekkosslovakiassa.
1926:
Punainen Karjala-lehdessä ehdotetaan karjalaisten ja venäläisten nimien
suomentamista. Markov olisi Markkanen,
Kononov Kononen, Teppojev Tepponen, Tikkojev Tikkanen ja etunimet: Pjotr olisi
Pekka, Mihail Mikko ja Georg Yrjö.
1927:
Ukrainalainen Mykola Skrypnik kannattaa Neuvostoliiton kansallisuuksien
neuvoston istunnossa ehdotusta, että Venäjän hallituksen olisi käytettävä
Karjalan kirjapainoja ja kansanvalistuksen henkilöresursseja myös Pihkovan ja
Novgorodin karjalaisten parissa tehtävässä työssä.
1927:
Harkovissa kielitieteilijöiden konferenssi esittää ukrainan
kirjoitustavan muuttamista kyrillisestä latinalaiseksi. Ukrainassa hyväksytään ukrainankieli
tasaveroiseksi venäjän- ja muiden kielten kanssa.
1927-32:
Neuvostoliitossa korenizatsija-politiikan huippuvuosina kansallisen
tasavallan nimikkokieli on määrä nostaa hallitsevaan asemaan. Tässä epäonnistutaan Gruusiaa (Georgia) ja
Armeniaa lukuunottamatta.
1928:
Pohjois-Kaukasian autonomiset alueet määrätään muuttamaan koko
hallinnollinen työskentely kansankieliseksi osana stalinilaista
kulttuurivallankumousta. Uzbekistanissa
kielletään muiden kuin uzbekistaninkieltä osaavien henkilöiden palkkaaminen valtion
virkoihin. Komia kehotetaan 1929
toteuttamaan täydellinen komilaistaminen.
1928:
Tanskalainen Otto Jespersen luo keinotekoisen kielen novial.
1929:
Neuvosto-Karjalassa päätetään virastoissa suullisten asioiden
käsittelyssä ja koulujen oppitunneilla käytetty karjala korvata
suomenkielellä. Karjalan hallitus
lähettää Jukka Vihkon Tveriin järjestämään suomenkielistä opettajankoulutusta
ja opettajia sen karjalaisiin kouluihin.
1930-luvun alku: Neuvostoliiton kielipolitiikan mukaan pienten
uusien kielten kirjoitustapa vaihdetaan latinalaisesta kyrilliseen
kirjaimistoon ja venäläisperäisiä uusia lainasanoja omaksutaan
vähemmistökansojen kieliin.
Eurooppalaisia lainasanoja korvataan venäjänkielisillä vastineilla. Tarkoituksena on lähentää vähemmistökansoja
kulttuurisesti Venäjään ja helpottaa uuden yhteisen teknisen ja
yhteiskunnallisen sanaston omaksumista kielialueesta riippumatta.
1930:
Kominkielen pohjana on Syktyvkarin murre.
1930:
Englantilainen kielentutkija Charles K Ogden kehittää supistettuun
sanavarastoon perustuvan kielen basic english - perusenglanti. Hän valitsee 850 keskeistä perussanaa, joiden
joukossa on vain 18 verbiä. Basic
englishin merkitys hiipuu 1950-luvulla, sillä kielellä on vaikea esittää
käsitteitä.
1930:
Venäjän valistusasiain kansankomissariaatissa päätetään tveriläisille
ryhtyä luomaan DV Bubrihin esityksen mukaan omaa Tolmatshun murteeseen ja
latinalaiseen kirjaimistoon perustuvaa kirjakieltä. Päätös on kielitieteellisesti perusteltu. Karjalaan tieto tulee leningradilaisen
Krasnaja Gazetan välityksellä. Punainen
Karjala ihmettelee: "Tverin karjalaisilleko oma kirjakieli?"
1930:
Valko-Venäjällä valmistunut Neuvostoliiton ja Puolan valkovenäläisten
hyväksymä esitys kieliuudistuksesta jätetään julkaisematta, ja monet sen
laatijoista vangitaan tai karkotetaan nationalisteina. Uusi päätös julkaistaan 1933, jolloin
valkovenäjän oikeinkirjoitusta ja kielioppia lähennetään venäjään.
1931:
Kansallisuuksien neuvosto ehdottaa, että Neuvostoliiton karjalaisille
luodaan yhteinen karjalankirjakieli.
Kokous päättää, että kielipolitiikassa on otettava aikaisempaa enemmän
huomioon karjalaisten eri murteet ja heidän vaikeutensa ymmärtää
suomenkieltä. Valistustyössä ja
painotuotteissa on käytettävä enemmän karjalanmurteita. Suomen- ja venäjänkielen opiskelua on
tehostettava niin, että keskiasteen oppilaitoksista valmistuvat hallitsisivat
molemmat kielet. Suomalaiset johtavat
suomenkielistä kirjapainon Kirja kustannustoimintaa, lehdistöä ja radiota. Punaisessa Karjalassa julkaistaan jonkin
verran tekstejä karjalanmurteilla ja 1934 järjestetään karjalankielisten
kertomusten kirjoituskilpailu. Sana
sovetti ei korvaa neuvostoa eikä udarnikki iskurityöläistä.
1933:
Yleisliittolaisen toimeenpanevan keskuskomitean puhemiehistö vahvistaa
politbyron puolitoista vuotta aikaisemmin tekemän päätöksen, että Karjalassa ei
ollut tarpeellista vaihtaa suomea karjalankieleksi. Tuolloin Tveriä varten luotu
karjalankirjakielen käyttö todettiin epäonnistuneeksi.
1934:
Ukrainassa julkaistaan luettelo ukrainankieleen lisättävistä
venäläisperäisistä internationalistisista sanoista.
1935:
Venäjän kielen asemaa ja arvostusta korotetaan, ja siitä tulee tärkein
neuvostokansalaisuuden tunnus sekä Neuvostoliiton valtiollinen ensimmäinen
kieli eli yleisliittolainen kieli.
1935:
Leningrad päättää karjalanmurteiden käyttöönotosta Etelä- ja
Keski-Karjalassa. Se velvoittaa Karjalan
ratkaisemaan kysymyksen vepsäläisten koulujen opetuskielestä. Suomenkieli marginalisoidaan suomalaisten ja
vienankarjalaisten kirjakieleksi.
1935:
Karjalassa Rovion ja Gyllingin syrjäyttämisen jälkeen venäjänkielen
opetuksesta ja oppimisesta tehdään neuvostoisänmaallisuuden merkki ja
karjalankielen käyttöalaa laajennetaan suomenkielen kustannuksella. Tehdään 1936 päätös aloittaa karjalankirjakielen
luominen murresanakirjan valmistamisella.
Kielen luomisesta vastaavat Neuvostoliiton kielitieteelliset
tutkimuslaitokset ja Tverin kirjakielen luomiseen osallistunut DV Bubrih. Bubrihin kirjakieli on 1938-39 käytössä
Karjalassa.
1936: Afganistanin
viralliseksi kieleksi otetaan pashtu.
Kirjallisuutta kirjoitetaan persianarabialaisin aakkosin
1500-luvulta. Toinen virallinen kieli on
dari eli persia.
1936:
Karjalan tieteellisen tutkimusinstituutin yhteyteen perustetaan
Suomenkielen terminologinen komissio, jonka tehtävänä on vakiinnuttaa
suomenkieleen sosialismin rakennustyön prosessissa syntyneitä uusia sanoja ja
termejä... ja ottaa suomenkieleen karjalankielisiä sanoja. Komissio julkaisee sanaluetteloita, joissa
suositellaan uusia sanoja: demonstratsio - mielenosoitus, depo - varikko,
deputaatti - edustaja, industrialisointi - teollistaminen, rajoni - piiri,
resolutsio - päätöslauselma ja muita.
Vepsäläisten ja lyydiläisiä murteita puhuvien alueiden koulutyö
muutetaan suomenkielisestä takaisin venäjänkieliseksi. Komission jäsenet vangitaan 1937, sillä
heidän väitetään suuntautuneen työssään fasistiseen Suomeen ja vastustaneen
uusien sovettitermien käyttöönottoa.
Komissiota arvostellaan siitä, että se suositteli liian vähän venäläisiä
sanoja suomenkieleen.
1937:
Kirjakielten latinalaistamista toteuttanut Yleisliittolaisen
toimeenpanevan keskuskomitean uuden kirjaimiston komitea lakkautetaan.
1937:
Petroskoissa kielitieteellinen konferenssi hyväksyy periaatteeksi, että
karjalankirjakieli luodaan niin sanottujen puhtaiden karjalanmurteiden
eteläkarjalan ja livvinmurteiden varaan.
Muiden kielten risteymät lyydi ja Uhtuan murre jätetään
taka-alalle. Ensimmäiset kyrillisin
kirjaimin kirjoitetut karjalankieliset tekstit ilmestyvät Punaiseen
Karjalaan. Fjodor Ivatshovin karjalaksi
kääntämä perustuslaki julkaistaan latinalaista ja venäläistä kirjaimistoa
käyttäen. Suomenkielen käyttö päätetään
lakkauttaa kokonaan 1937 loppun mennessä.
Samanlainen päätös tehdään Leningradin alueen vähemmistökansojen
inkeriläisten, virolaisten, saksalaisten, vepsäläisten ja inkerikkojen
suhteen. Tammikuussa 1938 poistetaan
käytöstä suomenkieliset kirjat ja lehdet ja karjalaisten koulujen 5.-10. luokat
siirretään venäjänkieliseen opetukseen.
1938:
Neuvostoliitossa luovutaan N Ja Marrin luomasta teoreettisesta
käsityksestä, että sosialismin maailmanlaajuisen voiton jälkeen luotava
yhteinen maailmankieli rakennettaisiin kokonaan uuden synteettisen hyperkielen
avulla.
1938:
Neuvostoliitossa puhdistuksen aalto vie mukanaan Bubrihin, Hämäläisen ja
muita karjalankirjakielen kehittäjiä.
Heitä syytetään porvarillisiksi nationalisteiksi, jotka kehittivät
karjalankielen suomen kielioppisääntöjen pohjalta. Uusi kirjakielen oikeinkirjoitussäännöstö julkaistaan
1939 käsittelyä varten. Ensimmäiset
keskikouluille tarkoitetut karjalankieliopit ilmestyvät. Terminologinen sanakirja sisältää 994 sanaa,
joista venäläislainoja on 649.
1938:
Retoromaani kuuluu Sveitsin valaliiton kansallisiin kieliin.
1938: Franco
kieltää katalaaninkielen català ja kulttuurin, francolaiset polttavat kirjoja
ja teloittavat ihmisiä. Francon aikana
1939-75 ei saa puhua baskinkieltä euskara.
1939 mennessä:
Neuvostoliitossa 35 kielen kirjoitustapa on muutettu latinalaisesta
kyrilliseksi. Viimeiset kirjakielet
muutetaan 1940 kyrillisiksi Keski-Aasian tasavalloissa.
1940-luku:
Matemaatikko Charles Bliss luo Bliss-symbolit kaikkiin kieliin
sovellettaviksi olevaksi kansainväliseksi symbolikieleksi. Hänen tavoitteensa on maailmanrauhan
edistäminen kansainvälisen kielen avulla.
1940:
Filippiinien presidentti hyväksyy lain, jonka mukaan tagalog eli
pilipino (nykyään filipino) tulee viralliseksi kieleksi. Laki astuu voimaan 1946. Toinen virallinen kieli on englanti, mutta
suurin kieli on cebu. Monilla muilla
kielillä on miljoonia puhujia.
1942:
Kielentutkija Valentin Julius Alexander Kiparsky (1904-83) havaitsee
esimerkiksi Petroskoissa, että nuoret venäjää puhuvat neuvostoliittolaiset
eivät tunne sanaa tshuhna, vaan oppivat sen vasta suomalaisilta
miehitysjoukoilta, jotka luulevat venäläisten ymmärtävän sen nimityksen
parhaiten. Alkuaan pilkkaniminä käytetyt
suomensukuisten kansojen nimet häviävät, syrjääneistä käytetään heidän
omakielistä nimitystään komi, tsheremisseistä mari ja niin edelleen. Pihkovan kronikassa 1459 esiintyy tiettävästi
ensi kertaa sana tshuhna (virolainen), joka on sanan tshudj
(itämerensuomalainen) johdannainen.
1943:
Makedonian kansa todetaan omaksi kansallisuudeksi, jolla on oma kieli.
1948:
Yhdistyneet kansakunnat määrittelee kielellisen kansanmurhan: ryhmän kielen käytön estäminen päivittäisessä
kanssakäymisessä ja kouluissa tai ryhmän kielellä tehtyjen julkaisujen
painamisen ja levittämisen estäminen.
1948:
Nykyheprea on uudelleen perustetun Israelin valtionkieli.
1950-luku:
Suomessa romanikieltä osataan hyvin.
Noin 70 prosenttia aikuisista romaneista hallitsee romanikieltä. Romanikielen taito alkaa rappeutua nopeasti.
1950:
Albanian kirjakieleksi otetaan muokattu toski, johon lainataan sanoja ja
muotoja gegistä.
1951:
Keinotekoinen kieli interlingua saadaan käyttökuntoon.
1958 ja 1959:
Neuvostoliitossa kumotaan periaate lasten oikeudesta saada omakielistä
opetusta.
1959:
Neuvostoliiton väestönlaskennan mukaan Neuvostoliitossa asuu noin 120
eri kieltä puhuvaa kansaa ja kansallisuutta.
1960-luvun alku: Vatikaanin toinen kirkolliskokous antaa
liturgiauudistuksessa mahdollisuuden käyttää kansankieltä osissa messua.
1961:
Geljarevsky ja Greneve julkaisevat Moskovassa teoksen Opredelitelj
jazykov mira po Pismennostjam maailman kielistä.
1963:
Yhdysvalloissa alkaa viittomakielen akateeminen tutkimus. Kielitieteilijät tutkivat kansallisia
viittomakieliä ja osoittavat viittomakielten täyttävän luonnollisen kielen
tunnusmerkit.
1964:
Michel Bréal sanoo teoksessaan Semantics: Studies in the Science of
Meaning, että kieli tulvii joka puolelta logiikan rajojen yli.
1965:
Hindi julistetaan Intian kansalliskieleksi.
1965:
George Boeree kehittää keinotekoista kieltä lingua franca nova.
1967-74:
Kreikassa everstikoplan aikana katharevusa on virallinen kieli, mutta se
joutuu luovuttamaan valta-asemansa dimotikille.
Katharevusa säilyy kirjoitetun sanan kielenä.
1970-luku:
Mansaaren manksinkieli kuolee sukupuuttoon, mutta kielenharrastajat
ylläpitävät sitä.
1970-luku:
Suomessa aletaan opettaa romanikieltä kursseilla.
1971:
Kanadalainen työryhmä löytää Bliss-symbolit ja perustaa 1975 järjestön
The Blissymbolics Institute BSI.
1971:
Uusi Suomi keventää: Joutsen Svanen, vastattiin puhelimeen apteekissa.
-Täällä Waris, Kråka, hyvää päivää god dag, sanoi tohtori Wille Waris, joka
tunnetaan hauskana miehenä.
1972:
Somali julistetaan Somalian kansalliskieleksi. Kirjaimistoksi omaksutaan latinalainen.
1974:
Sveitsin retoromaanista käytetyn viiden eri kirjakielen sijaan saadaan
yhteinen normi.
1974:
Guinea-Bissau itsenäistyy Portugalista.
Guinea-Bissaussa puhutaan 38 kieltä.
Portugali on vallan, lehdistön ja koulutuksen kieli, mutta harva
ajattelee portugaliksi.
Guineabissaulaiset mandinkat, balantet ja fulat puhuvat kriuloa,
kreolikieltä, jolla eri etniset ryhmät kommunikoivat keskenään. Kriulon murretta puhutaan Kap Verden
saarella. Angolassa, Mosambikissa sekä
São Tomé ja Príncipessä ei syntynyt kreolikieltä. Angolassa käytetään paikallisesti yli 50
kieltä. Nkumbia puhuu noin 150 000
ihmistä, ja kwanyamaa Namibian puolella vajaa puoli miljoonaa
angolalaista. Viranomaiset nostavat
2000-luvulla Angolassa portugalin rinnalle kielet kikongo, kimbundo, umbundu,
chokwe, mbunda ja kwanyama.
1975:
Pertti Hemánuksen (1934-) mukaan kieli on väline, jolla ihmiset kuvaavat
objektiivista todellisuutta. Kielessä
tehdään ero ilmaisun ja sisällön (kielitieteessä signifiant ja signifié)
välillä. Ilmaisun erojen takana ovat
usein sisällön erot. Eri ideologiset
ryhmät jäsentävät maailman eri tavoin, toiset näkevät siinä sellaista mitä
toiset eivät näe. Kaarle Nordenstrengin
(1941-) mukaan kielellä (myös puheella ja yksittäisellä sanalla) on kuvaileva
eli signatiivinen aspekti, arvostava eli appraisiivinen aspekti ja ohjaava eli
preskriptiivinen aspekti. Kuvaaminen on
kuvan antamista todellisuuden jostakin osasta; sanan denotatiivinen merkitys on
juuri kuvausta. Arvostaminen viittaa
sanan konnotatiivisen merkityksen arvostusulottuvuuteen. Kielen ohjaava aspekti on toimintaohjeiden
antamista. Kieltä on tarkasteltava myös
vaikutuksen kannalta. Kuvaileminen ja
vaikuttaminen eivät sulje toisiaan pois, vaan myös kuvaileva esitys, josta ei
löydä arvostavia tai ohjaavia aspekteja, saattaa vaikuttaa vastaanottajiin.
1976:
Espanjassa Katalonia saa autonomisen alueen statuksen, joka mahdollistaa
kielen ja kulttuurin elpymisen 37 vuoden sorron jälkeen.
1978:
Maailmassa lasketaan olevan 5103 elävää kieltä. Kuolleita kieliä lienee muutamia satoja. Intiassa puhutaan 1652 kieltä,
Etelä-Amerikassa ja Afrikassa kummassakin yli tuhatta kieltä. Euroopassa on vain alle 70 kieltä. Sadan suurimman kielen (kielistä vajaa kaksi prosenttia) puhujat
muodostavat yli 90 prosentin osuuden maailman väestöstä. Elävistä kielistä vain 13 prosenttia myös
kirjoitetaan. Kaikkia valtakieliä
kirjoitetaan, ja niiden puhujia on yli 60 prosenttia maailman väestöstä. Kiinan, englannin, espanjan, venäjän, hindin
ja saksan kielen puhujia on noin puolet väestöstä. Kirjoitettavia kieliä on ollut ja on vielä
noin 660.
1978:
Hyväksytään pohjoissaameen perustuva saamen yhteinen kirjakieli. 1970-luvulla luodaan koltansaamelle
kirjakieli.
1970-luvun loppu: Euskal Herrian eli Baskimaan kieli euskera ja
baskikulttuuri olivat kielletyt Francon diktatuurin aikana, joka aiheutti yli
30 vuoden katkon taiteissa ja tieteissä.
Baskinkielen standardit saadaan luotua vasta Francon kuoleman 1975
jälkeen.
1980:
Jamaikalaissyntyinen Stuart Hall (1932-) sanoo: "Todellisuus on
olemassa kielen ulkopuolella, mutta sitä välitetään alituiseen kielen avulla ja
lävitse..."
1981:
Esitetään apukieliehdotus glosa ja 1986 uropi.
1982:
Arabiankieli hyväksytään YK:n turvallisuusneuvoston ja yleiskokouksen
viralliseksi kieleksi.
1982:
Euroopan unioni perustaa Länsi-Euroopan kielitoimiston Western European
Language Bureau, joka tukee vähemmistökieliä.
1983:
Suomessa saamenkieli saa lakisääteisen oikeuden äidinkieleen
peruskoulussa ja romani vasta 1994 samaan aikaan kuin maahanmuuttajien ja
paluumuuttajien äidinkieli.
1985:
Suomessa perustuslaki antaa mahdollisuuden käyttää viittomakieltä, mutta
ei velvoita siihen. Suomessa on noin
8000 kuuroa, joista 5000 käyttää ensikielenään viittomakieltä.
1989:
Yhdistyneitten kansakuntien alkuperäiskansa- ja heimosopimus ILO 169 takaa
alkuperäiskansoille oikeuden ylläpitää omaa kulttuuria, kieltä ja perinteisiä
elinkeinoja. Suomi ei onnistu 2009
mennessä täyttämään sopimuksen ehtoja.
1980-luvun loppu: Suomessa romanikieltä opetetaan joissain
peruskouluissa.
1990-luvun alku: Saamelaiset löytävät maorien kehittämän
kielipesämallin. Alle kouluikäisille
annetaan kielikylpy siten, että päiväkodissa puhutaan vain omaa
vähemmistökieltä.
1990:
AD Dulitshenkon venäläinen hakuteos luetteloi keinotekoisia apukieliä
912 kappaletta.
1990: Nigerialainen
kirjailija Ken Saro-Wiwa perustaa Ogonien eloonjäämisliikkeen MOSOP. Niger-joen suistossa asuu 250 pientä
heimokansaa, ja alueella puhutaan 250 eri kieltä.
1991:
Rangaistus kurdin puhumisesta poistetaan Turkin lainsäädännöstä.
1992:
Valtion teknillinen tutkimuskeskus on kehittämässä viittomakielen
elektronista prototyyppiä.
1993:
Nigerialainen Ken Saro-Wiwa esittää puheessaan, että Ogonikansan
eloonjäämisliikkeen MOSOP eräänä tavoitteena on heidän kieltensä eleme, gokana
ja khana opiskelu.
1994:
Myanmarissa (entinen Burma) puhutaan vielä 121 kieltä.
1994:
Suomi hyväksyy Euroopan neuvoston vähemmistökieliä koskevan peruskirjan.
1994:
Viljo Koiviston laatima Romani-suomi-englanti-sanakirja valmistuu.
1995:
Suomessa saamenkielen oikeudellinen asema säädetään. Saamelaisilla on 1996 alkaen
kotiseutualueillaan kieltään ja kulttuuriaan koskeva itsehallinto. Viittomakielen asema turvataan laissa.
1997 alkaen:
Suomessa esitetään radiossa kerran viikossa romanikielinen uutisohjelma
Romano miritsh.
1998:
Suomen kielen tuhannen yleisimmän sanan joukossa on 65 prosenttia
sanoista peräisin Mikael Agricolalta ja vain 11 sanaa on tullut kieleen
1900-luvulla. Kieliopillista sanastoa -
kuten ja, se, että ja jälkeen - on noin neljännes. Agricolan koko tuotanto käsittää noin 2500
sivua ja 8500 sanaa.
1998:
Suomi sitoutuu Euroopan neuvoston alueellisia tai vähemmistökieliä
koskevaan eurooppalaiseen peruskirjaan.
1999:
Kanarian saarten Gomeralla viheltäminen otetaan koulujen
opetusohjelmaan, koska viheltäminen on saarella vanha tapa viestiä. Vihellyskieli silbo on ollut vaarassa
kuolla. Sitä osaavat jotkut paimenet ja
maanviljelijät.
1999:
Bliss-kielellä on yli 3000 Bliss-symbolia ja suomeksi pari tuhatta. Puhevammaisten korvaava kieli on käännetty 17
kielelle.
1999:
Suomessa asuvista alle kahdeksan prosenttia puhuu äidinkielenään muuta
kuin suomea. Suomenruotsalaisia on 292
500 eli 5,7 prosenttia väestöstä, kun 1880 heidän osuutensa oli 14,3
prosenttia. Venäjänkieltä puhuu 26 000
asukasta eli liki 0,5 prosenttia väestöstä.
Seuraavaksi suurimmat ryhmät ovat romaninkieli ja saamenkielet. Saamelaisia asuu Norjassa 40 000 - 45 000,
Ruotsissa 15 000 - 20 000, Suomessa 5000 -7000 ja Venäjällä noin 2000
henkeä. Yleisin kieli on pohjoissaame,
jota 70 prosenttia Suomen saamelaisista puhuu.
Suomessa 15 prosenttia puhuu inarinsaamea ja 15 prosenttia koltansaamea.
1999:
Suomessa romanikieltä voidaan opettaa lukiossa. Helsingin yliopiston yleisen kielitieteen
laitos järjestää romanikielen peruskurssin opettajana Viljo Koivisto.
1900-luvun loppu: Maailman englanninkielen tilalle alkaa
kehittyä eräänlainen esperanto: Marlboro, Adidas, Madonna, Coca-Cola, Big Mac,
CNN, BBC, MTV, IBM. Tämäntapaisilla sanoilla
selviää.
2000:
Entisissä siirtomaissa äidinkieli tukahdutetaan
koulutuspoliittisesti. Esimerkiksi
Mauritiuksella on englantilaiseen malliin rakennettu koulujärjestelmä, jossa
opetetaan englanniksi. Yli 90 prosenttia
lapsista puhuu äidinkielenään kreolia, joka pohjautuu ranskaan, sillä Mauritius
on kuulunut myös Ranskan valtiolle.
Siksi ranskaa opetetaan kouluissa.
Kolmantena vieraana kielenä opetetaan uskonnollisen vakaumuksen
mukaisesti hindiä, tamilia, urdua, arabiaa, mandariinikiinaa, marathia tai
telegua. Afrikan valtioissa koulutetaan
siirtomaa-ajan perintönä englanniksi, ranskaksi tai portugaliksi.
2000:
Lontoossa puhutaan yli 300 kieltä.
2000:
Ruotsissa hyväksytään Tornionjoen laaksossa puhuttu meänkieli
vähemmistökieleksi. Meänkieli kehittyi,
kun Suomi liitettiin Venäjään 1809, mutta rajaa ei vedetty suomen- ja
ruotsinkielen rajalle, vaan osa suomenkielisestä alueesta jäi Ruotsiin.
2000:
Kanarian saarten La Gomerassa vihellyskieli silbo tulee pakolliseksi
oppiaineeksi.
2000:
Elokuvassa Charlien enkelit suomenkieltä puhutaan salakielenä.
2000:
Suomen perustuslaki turvaa saamelaisten, romanien ja muiden ryhmien
oikeuden ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Saamelaisten oikeudesta käyttää saamenkieltä
viranomaisessa säädetään lailla.
Viittomakieltä käyttävien ja vammaisuuden vuoksi tulkitsemis- ja
käännösapua tarvitsevien oikeudet turvataan lailla.
2001:
Maailmassa on 96 virallista kieltä, mutta kaikkiaan 3000-5000
kieltä. Suurin osa näistä on muutaman
tuhannen ihmisen käyttämiä. Yli kaksi
miljoonaa puhujaa on 190 kielellä ja yli 100 miljoonaa kymmenellä
kielellä. Eniten virallisia kieliä on
Etelä-Afrikassa eli 11 kieltä. 11 maassa
ei ole virallista kieltä lainkaan esimerkiksi USAssa.
2001:
Nepalissa puhutaan 71 eri kieltä tai murretta.
2001:
Unkarissa hyväksytään laki, joka kieltää mainokset ja yleisillä
paikoilla nähtävät kirjoitukset, joissa on tekstiä tai iskulause vain
vieraskielisenä.
2001:
Slovakialainen kielitieteilijä Mark Hucko julkaisee Sveitsissä
internetissä keinotekoisen kielen slovio.
Sanasto pohjautuu slaavilaisiin kieliin.
2002:
Yhdysvaltalaisista yliopistoista valmistuu 183 kiinaa pääaineenaan
lukenutta opiskelijaa ja kuusi arabiankieleen erikoistunutta. Käytännöllisesti katsoen kukaan syntyperäinen
jenkki ei puhu Iranissa ja Afganistanissa puhuttua farsia, pashtua eikä kurdien
kieltä, ei myöskään Filippiinien tagalogia, Indonesian kieltä tai Etelä-Intian
ja Sri Lankan tamilia.
2003:
Maailmassa puhutaan noin 6000 kieltä.
Niistä arvioidaan joka toisen kuolevan lähivuosikymmeninä, synkimpien arvioiden
mukaan jopa 90 prosentin. Viikossa
kuolee yksi kieli.
2003:
Mosambikissa kieliä on lähes 20.
Virallinen kieli portugali on seitsemällä prosentilla äidinkieli. Muita kieliä ovat suurin kieli makhuwa, ronga
ja changana. Sambiassa on englannin lisäksi
muutama kymmen kieli ja niiden murre kuten bemba, nyanja ja chewa. Nicaraguassa on monia kansoja kuten miskitot,
sumu-mayangnot ja ramat, jotka lienevät Kolumbian seuduilta muuttaneiden
chibchojen jälkeläisiä tai sulautuneet yhdeksi kansaksi voto-, suerre-,
guetar-, kukra- ja melchora-kansoista.
Ramankielentaitoisia on muutamia kymmeniä. Opettajan Nora Rigby ansiosta 1980-luvulla
sandinistivallankumouksen jälkeen luotiin kirjoitusasu ja tehtiin kielioppikirja. Itä-Timorissa puhutaan ainakin 16 paikallista
kieltä kuten tetum, joka on yleisin, ja viittä muuta kieltä: portugalia,
indonesiaa, timorinkiinalaisten hakkaa, kantoninkiinaa ja englantia.
2004:
Iranissa kielletään pelkästään vierasta kieltä käyttävät mainokset. Painetuissa mainoksissa on käytettävä
pääasiassa persiaa. Persiankielistä
tekstiä pienikokoisempaa vierasta kieltä saa käyttää.
2004: Blissymbolics Communication International BCI
julkaisee Bliss-symbolien perussäännöt.
2006:
Viittomakieliä on suunnilleen yhtä paljon kuin puhuttuja kieliä. Belgiassa käytetään sekä flaamilaista että
belgianranskalaista viittomakieltä.
Yhdysvalloissa ja Kanadassa käytetään samaa viittomakieltä, mutta
Englannissa ja Australiassa eri viittomakieltä, vaikka näissä maissa puhutaan
englantia. Quebecissa käytetään myös
ranskalaista viittomakieltä.
Kehitysmaissa kuuro jää usein yksin.
2006:
Johanan Ben-Israelin mukaan arabiankieltä ovat muinaisarabia, klassinen
arabia (runouden ja kieliopin kieli, qoraaninarabia ja arabian kirjakieli, jota
käytetään julkaisuissa, lehdissä, uutisissa ja muussa) ja nykyarabia, joka on
puhuttu kielimuoto.
2006:
USAn suurlähetystössä Bagdadissa työskentelee 1100 jenkkiä. Heistä 36 osaa hieman arabiaa ja kuusi
sujuvasti.
2007:
Suomessa asuu noin 51 000 maahanmuuttajaa. Heistä kolmasosa puhuu venäjää ja kymmenesosa
viroa. Joka kymmenes helsinkiläinen
puhuu äidinkielenään muuta kieltä kuin suomea tai ruotsia.
2008:
Englannin kielessä on syyskuussa noin 996 000 sanaa. Kieleen syntyy uusi sana keskimäärin joka 98.
minuutti. Englannin kielen sanavaraston
arvioidaan nousevan 29.4.2009 miljoonaan sanaan.
2008:
Intiassa Mumbain virastojen työkieli vaihdetaan englannista marathiksi
kaupungin pormestarin päätöksellä. Suuri
osa virkamiehistä ei osaa marathia tarpeeksi.
2008: Petroskoissa
pidetään kansainvälinen konferenssi Kuuromykkien maailma ja viittomakieli.
2008:
Karjalan kirjakieltä kehitetään.
Petroskoissa termino-ortografinen komissio työskentelee sanakirjojen ja
keskusteluoppaiden parissa.
2009:
Kuolassa saamelaisista on yksi Akkalan murteen puhuja ja 12 Turjan
murretta puhuvaa. Saamelaisia on
Kuolassa vajaa 2000 ja saamen osaajia 500-600.
2009:
Inkeroisen ja vatjan kieliä taitaa muutama kymmen henkilöä.
2009:
Nepalin lähes 29-miljoonaisesta väestöstä yli puolet puhuu
äidinkielenään muuta kuin nepalinkieltä.
Silti ensimmäisestä luokasta lähtien lapset saavat opetusta vain
nepaliksi. Suomen rahoittamassa
kouluhankkeessa lapset opiskelevat äidinkielellään.
2009:
Viimeinen aito liivinkielinen Viktor Berthold (1921-2009) kuolee
Latviassa.
2009:
Viron apartheidin kielipoliisi tekee iskun 20 valtion laitokseen ja
yritykseen muun muassa kouluihin.
Huomautus puutteellisesta vironkielentaidosta annetaan 57 ihmiselle.
2009:
Karjalan tasavallan 48 yleissivistävässä koulussa suomea lukee noin 5000
oppilasta.
2009:
Kansainväliset karjalan kurssit pidetään Veskelyksessä Karjalan
Tasavallassa.
2009:
Kiinassa asuvalle korealaiselle opettajalle An Ryong Ho myönnetään
pohjoiskorealaisen kirjallisuuden tohtorin arvonimi. Hänen erikoisalansa kiinalaisessa Yanbianin
yliopistossa on koreankieli ja sen historia sekä koreankielinen runous.
2009:
Suomalais-ugrilaisten kansojen kongressi järjestetään Mordovan
tasavallan pääkaupungissa Saransk.
Kongressi järjestetään kerran neljässä vuodessa.
2009:
Venäjällä perustetaan valtiollinen Russkii Mir -säätiö, jonka tehtävänä
on edistää venäjän kielen ja kulttuurin harrastusta ulkomailla.
Maailmassa puhutaan yli 6000 kieltä. Muinoin kielten määrä on ollut paljon
nykyistä suurempi. Esihistoriallisten
pyyntikulttuurien aikana arvioidaan samanaikaisesti puhutun 15 000 - 50 000
kieltä. Virallisten valtionkielten määrä
on pienempi kuin itsenäisten valtioiden, koska useissa maissa on käytössä sama
kieli. Kielten ylivoimainen enemmistö on
muutaman tuhannen tai sadan äidinkielisen puhujan käytössä. Suomi on kielten joukossa suuri, sillä yli
miljoonan puhujan kieliä on parisataa eli kolme-neljä prosenttia. Näitä puhuu yli 95 prosenttia maailman
väestöstä. Kielen ja murteen välille ei
voi vetää tarkkaa eroa. Valtaosalla
maailman kielistä ei ole kirjoitettua muotoa.
Primitiivistä kieltä ei ole olemassa kuten ei primitiivistä kulttuuria. Jos äidinkielen puhumista ja kirjoittamista
ei edistetä eikä suosita, oletetaan 2100 olevan jäljellä noin 600 puhuttua
kieltä. Toisen arvion mukaan kuolisi yli
3000 kieltä.
Uralilaiset kielet muodostavat
itämerensuomalaiset, saamelaiset, volgalaiset, permiläiset, ugrilaiset ja
samojedilaiset kielet.
Indoeurooppalaisiin kieliin kuuluvat
germaaniset, itaaliset, romaaniset, kelttiläiset, slaavilaiset ja balttilaiset
kielet, kreikka, albania, armenia ja tokaari, itäbalkanilaiset, heettiläiset ja
indoiranilaiset kielet.
Kaukasiassa puhutaan etelä- eli
kartvelilaisia, luoteis-, pohjois- ja koilliskaukasialaisia kieliä.
Lähi-Idän ja Pohjois-Afrikan kielet ovat
hurrilaiset kielet ja seemiläis-haamilaiset eli afroaasialaiset kielet, joita
ovat seemiläiset kielet, egypti, berberikielet, kuushilaiset, omoottiset ja
tshadilaiset kielet.
Saharan eteläpuolisessa Afrikassa puhutaan
nigeriläis-kongolaisia ja nilosaharalaisia kieliä sekä khoisankieliä. Khoi tunnetaan hottentottina ja san
bushmannina. Afrikassa kieliä on pari
tuhatta.
Aasiassa on lukuisia kielikuntia: turkkilaiset
kielet, mongolikielet, tunguusikielet, jeniseläiset, kamtshatkalaiset,
japanilaiset ja sinotiibetiläiset kielet, miao-jao-kielet, thailaiset ja
austroaasialaiset kielet, dravidakielet ja andamaanilaiset kielet.
Uudessa-Guineassa puhutaan noin 700 kieltä,
jotka eivät ole austronesialaisia kieliä.
Näitä kieliä Uudessa-Guineassa puhutaan noin 300 eli yhteensä noin tuhat
kieltä.
Australiassa ja Oseaniassa puhutaan
austronesialaisia, australialaisia ja tasmanialaisia kieliä. Austronesialaisia kieliä on yli 900 ja
australialaisia kieliä noin 250.
Amerikassa esikolumbiaanisena aikana
puhuttujen kielten määräksi arvioidaan jopa 3000. Samanaikaisesti puhuttujen kielten määrä
lienee 1500-2000. Pohjois-Amerikassa
puhutaan nykyisin noin 150 intiaanikieltä, Keski-Amerikassa noin 80 ja
Etelä-Amerikassa noin 600. Kielikunnista
mainittakoon eskimo-aleuttilaiset kielet, algonkin-kielet, athabaskalaiset
kielet, irokeesikielet, keresiläiset kielet, kiowa-tano-kielet, muskogilaiset,
siouxilaiset ja uto-asteekkilaiset kielet, mayakielet, otomangelaiset, ketshualaiset,
jaqilaiset, tupilaiset, karibialaiset ja arawakilaiset kielet.
