Pelko totuuden edessä... taistelu tietoa
vastaan.
Sensuurissa on puolensa, vaikka mitä
sanottaisiin. Gustave Flaubert
1350-luku eaa:
Egyptin farao Amenofis IV Neferkheperura eli Akhenaten (Khuenaten,
Ekhnaton - Atonille mieluinen) (1370-52) käyttää sensuuria taistellessaan
vanhoja paikallisjumalia vastaan aurinkoa edustavan Aten- tai Aton-jumalan
puolesta. Samoin tekee Ammonin papisto
vastauskonpuhdistuksessaan.
600-500-lukujen vaihde: Kreikkalaisen runoilijan Sapfo (635-570) töitä
tuhotaan moraalittomuussyytteiden vuoksi.
400-luku:
Kreikkalaisen filosofin ja sofistin Protagoras (490-420) kerettiläisiksi
leimatut kirjoitukset jumalista papiston yllyttämä Ateenan kansa tuomitsee
polttoroviolle jonkin aikaa Perikleen (495-429) kuoleman jälkeen. Protagoras ei ole varma jumalien
olemassaolosta. Hän hukkuu paetessaan
jumalattomuudesta syytettynä Ateenasta.
443:
Roomassa perustetaan kahden miehen censorin (sensorin) virka. Censorien tehtävänä on toimittaa väestönlasku
ja verollepano, valvoa yleistä moraalia eli ohjata laskettavien ja
luokiteltavien ihmisten tapoja sekä teettää julkisia töitä. He valvovat julkisia ja yksityisiä tapoja
regimen morum tai cura morum ja antavat tarvittaessa rangaistuksia.
300-luvun alku: Kreikassa yhdenvertainen oikeus puhua -
isegoria ja sananvapaus - parrhesia saavat merkitystä.
300-luku:
Platon (427-347) kannattaa teoksissaan Valtio ja Lait sensuuria. Platonin ihannevaltiossa on salainen
neuvosto, joka kokoontuu öisin ja jolla on valta langettaa ensikertalaisille
kerettiläisille vankeutta ja toiskertalaisille kuolemantuomio. Diogenes Laërtios kertoo 200-luvulla, että
Platon halusi kerätä kokoon ja polttaa Demokritoksen materialistista filosofiaa
puoltavat teokset.
399:
Ateenalaiset tuomitsevat ja teloittavat Sokrateen (469-399) myrkkymaljan
juottamisella. Heidän mielestään
Sokrates turmeli nuorisoa eikä tunnustanut kaupungin jumalia, vaan tunnusti
omia muita uusia jumaluuksiaan.
Sokrateen ajatukset säilyvät Platonin vuoropuheluissa ja Ksenofonin
Sokrateessa.
387:
Platon ehdottaa Homeroon (700-luku) Odysseian poistamista epäkypsien
lukijoiden ulottuvilta. Caligula yrittää
kieltää sen.
212:
Kiinan ensimmäinen yhdistäjä keisari Qin Shi Huang Di eli Ts'in Shih
Huang-di (259-210) poltattaa Li Sin neuvosta melkein kaiken historiallisen
aineiston eli varhemmat kirjoitukset, jotka eivät koske Qin- eli
Ch’in-dynastiaa, mutta jättää kopion kustakin keisarin kirjastoon, ja kieltää
kirjat säilyttääkseen valta-asemansa.
Hän yrittää tuhota myös Kungfutsen (551-479) oppilaiden kirjoitukset
Keskusteluja ja muut teokset sekä koettaa saada ihmiset lopettamaan vanhojen
hyvien aikojen muistelemisen. Keisari
määrää lain koulukunnan oppeihin nojautuen muiden koulukuntien kirjoitukset
poltettaviksi. Keisarin mielestä näin
historia alkaa hänestä.
146:
Roomalaiset tuhoavat Karthagon ja sen kirjastot.
1-luku:
Roomassa kensorit (sensorit) valvovat puhuttua ja kirjoitettua
sanaa. He keskittyvät pilkka- ja
häväistyskirjoituksiin libelli famosi.
31 eaa:
Rooman tasavallan ajan päättyessä loppuu poliittinen sananvapaus.
1-luku jaa:
Roomassa Gaius Octavius, 44 eaa Gaius Julius Caesar Octavianus, 27 eaa
Augustus (63 eaa-14 jaa) poltattaa vastustajansa Titus Labienuksen (-12 jaa)
kirjoitukset. Labienus on roomalainen
historioitsija ja puhuja.
1-luku:
Cremutius Cordus nimittää historiassaan viimeiseksi roomalaiseksi
Cassiusta, joka rohkeni ivata Augustuksen hyökkäystä Labienuksen kirjoituksia
vastaan. Rooman senaatti käskee polttaa
Cremutiuksen kirjan.
1-luku:
Roomassa Lucius Domitius Nero, 54 Claudius Drusus Germanicus Caesar Nero
(37-68) kieltää Vejinton kirjoitukset.
1-luku:
Roomassa Titus Flavius Domitianus (51-96) antaa ristiinnaulita
historiankirjoittaja Hermogeneen hänen kirjoittamansa keisaria loukkaavan
teoksen vuoksi. Saman kohtalon uhreiksi
sanotaan asiaan sekaantuneiden kirjurien ja kirjakauppiaiden joutuneen.
1-luku:
Paavalin kannattajat polttavat taikauskoisena pitämäänsä kirjallisuutta.
8:
Rooman keisarin mahtikäskyllä Ovidius (43 eaa-17 jaa) karkotetaan
loppuiäkseen Tonavan suiston Tomikseen eli Romanian Constantaan. Ovidius vihjaa olleen kaksi syytä, laulun ja
erehdyksen. Tekosyy laulu Ars amatoria -
Rakastamisen taito loukkasi Augustuksen avioliittolakeja, mutta erehdys ei ole
varmasti selvillä. Ovidiusta paheksutaan
keskiajalla ja 1900-luvulla.
66:
Kreikassa Aristofaneen (445-385) komediat katsotaan säädyttömiksi.
180:
Lyonin piispa Irenaeus tuomitsee gnostilaiset opetukset ja kutsuu
Juudaksen evankeliumia keksityksi historiaksi.
Hän kirjoittaa tutkielman Harhaoppeja vastaan.
303:
Rooman keisari Diokletianus määrää ediktillään kristittyjen pyhät
kirjoitukset poltettavaksi.
325:
Nikean kirkolliskokouksessa Aleksandrian presbyteerin Areios eli Arius
(255-336) ja hänen kannattajiensa kirjoitukset tuomitaan takavarikkoon
otettaviksi ja Rooman keisari Konstantinos (285-337) määrää ne
poltettaviksi. Niiden salainen
hallussapito rangaistaan kuolemalla.
341-81:
Laodikean kirkolliskokous laatii sallittavien kirjojen luettelon.
361-63:
Flavius Claudius Julianus (332-63), lisänimeltä Apostata - luopio, on
Rooman keisarina. Hänen kirjoituksensa
kirkonopista tuomitaan sittemmin poltettavaksi.
363-64:
Keisari Flavius Claudius Jovianus määrää pakanallisia kirjoja
poltettavaksi Antiokiassa.
371:
Keisari Flavius Valens (328-78) käskee polttaa kirjoja Antiokiassa.
400-luku:
Katolisen kirkon kiellettyjen kirjojen luettelo laaditaan alkeellisessa
muodossa. Tästä saa alkunsa Index
librorum prohibitorum. Kirkko varjelee
tietoa joutumasta mielestään ymmärtämättömän kansan käsiin. Luostarit vartioivat käsikirjoituksiaan
tiukasti ja harkitsevat tarkoin, kuka saa mihinkin kirjaan tutustua. Luostarikirjastoissa keskeistä on kirjojen
säilyttäminen ja varastointi, ei niiden lainaaminen.
431:
Efeson kirkolliskokous tuomitsee Nestorioksen harhaoppisena. Itä-Rooman keisari Theodosios II Nuorempi
(401-450) käskee koota ja polttaa
nestorialaiset kirjoitukset kerettiläisinä.
448:
Keisari Theodosios II Nuorempi (401-450) määrää filosofin Porfyrios
(232-304) teoksen Kristittyjä vastaan poltettavaksi samoin kuin muiden
kirkonopin vastustajien kirjat. Näihin
aikoihin papisto johtaa retkillä partioita, jotka polttavat kirjastoja.
451:
Halkedonin kirkolliskokous tuomitsee monofysiittisen opin. Konstantinopolilaisen arkkimandriitan
Eutykhios teokset päätetään polttaa.
455:
Keisari Marcianus (390-457) antaa määräykset polttaa kerettiläisiä
kirjoja.
477:
Paavi Leo I kieltää manikealaisten kirjoitukset ja priskillianistien
väitetyn raamatunväärennöksen.
500-800-luvut:
Bysantissa ei säily juuri mitään kirjoja.
529:
Ateenan filosofian koulu lakkautetaan.
546:
Bysantissa opettajia ja kirjailijoita vangitaan ja kidutetaan ja heidän
kirjoituksiaan poltetaan Konstantinopolissa ortodoksian juhlistamiseksi. Samoin tapahtuu 562.
553:
Justinianuksen asetuksen mukaan raamatusta saa käyttää kreikan- ja
latinankielisiä versioita.
600-luvun alku: Paavi Gelasius I täydentää katolisen kirkon
kiellettyjen kirjojen luetteloa.
692:
Trullon kirkolliskokouksessa päätetään, että ei yksityisiä psalmeja eikä
epäkanonisia kirjoja saa laulaa tai lukea kirkoissa. Kerettiläiset kirjat on poltettava, niitä ei saa
ostaa eikä myydä eikä leikata palasiksi.
Kirjakauppiaat - bibliokapeloi, jotka eivät kunnioita pyhiä kirjoja,
suljetaan seurakunnan ulkopuolelle.
Bibliopoios tarkoittaa kirjantekijää, mutta koska ei tule kysymykseen
kopioida kirjoja yksityiseen käyttöön, bibliopoios korjaa pergamentin kuluneita
kohtia tai sitoo uudelleen kirjan.
840-luku:
Tiibetiläinen kuningas gLang-dar-ma toimeenpanee buddhalaisuuden vainon
ja osa dharman ensimmäisen leviämisen käännöksiä hävitetään.
900-luku:
Sulttaani El Hakem el Mustansir kerää kirjaston. Hänen seuraajansa näkee kirjoissa tuomittavan
näkemyksen ja poltattaa niistä useimmat.
Loput hän antaa myydä.
1079:
Kiinan Sung-kauden suurin kirjailija Su Tung-p'o eli Su Shih eli Su
Tzu-chan (1036-1101) vangitaan varomattoman kirjoituksen vuoksi ja viedään
pääkaupunkiin. Kolmen kuukauden kuluttua
hänet vapautetaan, mutta karkoitetaan Huang-chouhun Jangtsen keskijuoksun
varrelle. Täällä hän rakentaa itselleen
majan erään kukkulan pohjoisrinteelle - tung-p'o - ja ottaa asuinpaikkansa
mukaan itselleen runoilijanimensä.
1080:
Paavi Gregor VII kieltää slaaveja käyttämästä kansankielistä raamattua.
1100-luku:
Clunyn apotti Petrus Venerabilis hyökkää juutalaisten pyhiä kirjoituksia
vastaan nimittäen niitä jumalanpilkaksi.
1121:
Pierre Abélard eli Petrus Abaelardus (1079-1142) todetaan harhaoppiseksi
ja hänen ensimmäiset teoksensa poltetaan.
Sensin kirkolliskokous 1140 tuomitsee Abélardin mielipiteet ja paavi
käskee polttaa hänen kirjansa.
1184:
Paavi Lucius III antaa määräyksen, että kirkollistuomioistuimen on
luovutettava kerettiläiset siviiliviranomaisille, jotka langettavat tuomion ja
panevat sen täytäntöön. Tästä alkaa
inkvisitio. Kirkko vainoaa kerettiläisiä
eli saatanan palvelijoita heidän omaa etuaan ajatellen.
1190:
Kairossa poltetaan talmud, Pariisissa 1244 ja Salamancassa 1490.
1100-luvun loppu: Uskonnollisen suvaitsemattomuuden vuoksi
Córdobassa palavat kirjaroviot. Niissä
tuhoutuvat islamilaisen tiedemiehen Averroës eli Abu al-Walid Muhammad Ibn Ahmad
Ibn Muhammad Ibn Rushd (1126-98) kielletyt teokset ja kirjasto, jotka poltattaa
sheikki Riad. Ibn Rushd on filosofi,
matemaatikko, lääkäri ja tuomari, lempinimeltään suuri kommentoija. Kalifin Abu Yaqub Yusuf pyynnöstä Averroës
tuottaa 1169-95 sarjan Aristoteleen teosten yhteenvetoja ja selityksiä sekä
Platonin Tasavallan selitykset. Hän
kirjoittaa teoksia, joissa puolustaa uskonnon filosofista tutkimista teologeja
vastaan. Averroësin oppilaat ja perhe
kopioivat hänen vastustajiensa poltettaviksi määräämät käsikirjoitukset ja
salakuljettavat kopioita turvaan. Niitä
aletaan julkaista hepreaksi ja latinaksi.
Etelä-Ranskassa Averroësin ajatusten levittäminen on riittävä syy
ihmisen elävältä polttamiseen. Ranskan
kaupunki Languedoc määrää Averroësin kirjat poltettavaksi. Kerettiläisenä pidetty Gérard Breuil oli
kääntänyt Averroësin teoksia, ja hänet poltetaan kirjojensa kanssa. Egyptiläinen ohjaaja Youssef Chahine ohjaa
1997 egyptiläis-ranskalaisen elokuvan Al Massir - Le Destin - Kohtalo näistä
tapahtumista.
1200-luku:
Eurooppalaisissa kirjoituksissa alkavat kiertää juutalaisvastaiset
syytökset.
1204:
Neljäs ristiretki valloittaa Konstantinopolin. Vandalismissa tuhotaan kirjoja. Suuresta tulipalosta pelastuneet kirjat
revitään arvokkaista kansistaan, jotka monet ovat Venetsiassa Markuksen aarrekammiossa. Monia kirjoja poltetaan kodeissa
tulisijoissa. Ristiretkeläisillä ei ole
käyttöä kirjoille, koska eivät osaa kreikkaa, mutta he pitävät niitä siksi
kerettiläisinä. Valloittajat ovat
tietämättömiä barbaareja, jotka eivät arvosta harmonian ja sanojen iloa, vaikka
aasikin arvostaa lyyran ääntä ja hajuveden tuoksua.
1210:
Pariisin synodi kieltää ranskankieliset teologiset kirjat.
1219:
Toulousen konsiili määrää, että maallikot eivät saa omistaa vanhaa eikä
uutta testamenttia. Niiden käännöksiä
maan kielelle ei saa pitää hallussa.
1229:
Inkvisitio kieltää maallikoilta raamatun lukemisen.
1233:
Montpellierissä poltetaan teos Maimonides, Neuvottoman opas.
1242:
Pariisissa poltetaan 20 vaunukuormallista juutalaisten pyhiä
kirjoituksia. Inkvisitio etsii ja tuhoaa
niitä.
1277:
Pariisin yliopistossa julkistetaan luettelo 219 filosofisesta
väitelauseesta, joiden opettaminen kielletään.
1296-1306:
Piispa Guy de Colmieu poltattaa mystikon Marguerite Porete kirjan La
mirouer de Simples Ames - Yksinkertaisten sielujen peili Valenciennesin
torilla. Porete poltetaan kerettiläisenä
1310 Pariisissa.
1318:
Ranskassa Lombardiassa poltetaan Dante Alighierin (1265-1321) De
monarchia 1310-15 julkisesti.
1329:
Mystikon Mestari Eckhart (1260-1328) 28 lausetta tuomitaan paavin
Johannes XXII bullassa maallisina ja kerettiläisinä tai kerettiläisyydestä
epäiltyinä.
1369:
Kaarle IV määrää, että maallikot eivät saa lukea kirjoja pyhistä
kirjoituksista eivätkä kansankielisiä kirjoja niistä.
1400:
Englannissa säädetään, että ken julistaa kirkonvastaisia oppeja,
menettää omaisuutensa ja karkoitetaan maasta.
Aikaisemmin kiellettiin raamatun lukeminen englanninkielellä kuoleman
uhalla polttoroviolla. 1410 säädetään
ainaiseksi, että ken lukee raamattua äidinkielellään, menettää omaisuutensa ja
henkensä, hän ja hänen perillisensä kaikiksi ajoiksi. Lordi Kobham otetaan kiinni levittämänsä
kirjallisuuden vuoksi, ripustetaan elävältä rautakahleilla hirsipuuhun sekä
poltetaan sitten. Herttua Humphrey
surmataan sängyssään, ja hänen hovisaarnaajansa pakotetaan kieltämään väärät
oppinsa sekä polttamaan kirjoittamansa teokset.
Silti hänet heitetään linnaan, jossa hän saa surmansa.
1415:
Prahassa protestantille Jan Huss (1373-1415) näytetään ensin, kuinka
hänen kirjansa De ecclesia 1413 poltetaan.
Sitten hänet viedään toiselle roviolle, jossa hänet poltetaan. Huss sanoo roviolla: "Typerykset
polttavat sen, mitä eivät osaa lukea".
Tuomitseminen aiheuttaa 30-vuotisen sodan.
1475:
Kölnin yliopisto saa paavilta oikeuden sensuroida kirjan kopioijia,
kustantajia, kirjailijoita ja jopa lukijoita.
Kölnin yliopisto laajentaa 1479 sensuurin painettuihin kirjoihin. Censura on ankara tarkastus.
1478:
Saksassa tapahtuu ensimmäinen oikeudenkäynti paheksuvan ja tuomitsevan
kirjoituksen tekijää vastaan.
1479:
Paavin määräys aloittaa kirjapainojen valvonnan.
1480:
Kirjan Tunne itsesi loppuun on painettu: "Me, Morpheus Girardo,
jumalan armosta Venetsian patriarkka ja Dalmatian priimas, luettuamme edellä
mainittujen herrojen lausunnon edellä mainitusta teoksesta, sen johtopäätöksen
ja siihen liitetyn todistuksen, todistamme niiden nojalla ja yhtäpitävästi
niiden kanssa, että tämä kirja on oikeaoppinen ja jumalaapelkääväinen".
1485:
Mainzin arkkipiispa Berthold von Henneberg (1484-1504) määrää Konrad
Henselin Frankfurtin sensoriksi ja antaa 1486 sensuroida vieraista kielistä
saksaksi käännetyt käsikirjoitukset.
Sensoreiksi määrätään neljä Mainzin yliopiston professoria. Hän vaatii Frankfurtin kaupungin neuvostoa
huolellisesti tutkimaan Lentenin messujen kirjat, jotta estetään vaarallisten
julkaisujen leviäminen.
1486:
Mainz ja Frankfurt perustavat yhdessä ensimmäisen maallisen sensorin
toimiston, jossa työskentelee kaksi pappia ja kaksi tohtoria tutkimassa kaikki
kirjat. 1496 arkkipiispa Berthold von
Henneberg kieltää jokaisen kirjan julkaisemisen, jos se ei ole saanut hänen
hyväksyntäänsä. Keskiajalla kirkolliset
viranomaiset sensuroivat kirjoitettua sanaa varsinkin yliopistoissa.
1487:
Paavi Innocentius VIII julkaisee bullan Contra impressores librorum
reprobatorum huonojen kirjojen painajia vastaan. Jos kirjat ovat katolisen uskon vastaisia,
jumalattomia, vihollisia tai suuttumusta herättäviä, on ne poltettava.
1487:
Englannissa perustetaan korkein tuomioistuin tähtikamari - Star
Chamber. Se määrittelee kirjapainon
harjoittajien ja painokoneiden määrän sekä perustaa viranhaltijan, joka myöntää
painoluvan.
1488:
Paavi Innocentius VIII koettaa yhtenäistää sensuurin kaikkialla, esittää
ennakkosensuuria ja kohdistaa sensuurin myös epäuskonnollisiin eli maallisiin
kirjoihin.
1490:
Espanjalainen yli-inkvisiittori Tomás de Torquemada (1420-98) poltattaa
Salamancassa kokoelman hebrealaisia raamatuita arvellen, että ne sisältävät
juutalaista harhaoppia. Myöhemmin hän
poltattaa 6000 kirjateosta yht’aikaa.
1491:
Trevison arkkipiispa Niccolò Franco kieltää uskoa tai kirkon
auktoriteettia käsittelevien kirjojen julkaisemisen ennen piispan lupaa. Antonio Rosellin monarkiaa käsittelevä teos
ja Pico della Mirandolan kirjoitukset tuomitaan.
1492:
Katoliset viranomaiset kieltävät Swietopek Fiolia painamasta Krakovassa
kyrillitsalla ja syyttävät häntä kerettiläisyydestä. Fiol joutuu pakenemaan Krakovasta.
1496:
Paavi Aleksanteri VI (1431-1503), alkuaan Rodrigo Borgia, espanjaksi
Borja, kieltää kerettiläisten kirjojen lukemisen ja levittämisen.
1497:
Italiassa Firenzessä Giovanni Boccaccion (1313-75) käsikirjoitukset ja
painetut kirjat poltetaan Savonarolan turhuuksien roviolla. Samoin käy Dante Alighierin (1265-1321),
Ovidiuksen (43 eaa-17jaa), Propertiuksen teoksille, pakanakirjoille,
pornografialle ja rivoille kuville.
1498:
Girolamo Savonarola (1452-98) pakotetaan kiduttamalla tunnustamaan
kirjoitustensa kerettiläisyys, hirtetään ja poltetaan kirjoitustensa,
saarnojensa ja esseittensä kanssa.
1498:
Keisari Maximilian I määrää Strassburgissa oikeustieteen tohtorin
Jacques Oessler koko Saksan kirjojen pääylitarkastajaksi.
1499:
Espanjan Granadassa kardinaali Francisco Ximenes de Cisneros (1436-1517)
käskee polttaa ainutlaatuiset islamilaiset käsikirjoitukset ja teokset, joihin
on koottu maata rikastuttanut ja siellä kukoistanut runous, filosofia, tiede ja
uskonto. Pari miljoonaa käsikirjoitusta
ja 800 vuotta muuttuu tuhkaksi.
1499:
Kölnin arkkipiispa Hermann IV von Hessen määrää, että jokaisen
painettavan kirjan tulee saada kirkon painolupa.
