Painot, kustannustoiminta ja kirjakauppa 1501-1795        

Ihmiskunnan jalostaminen on kirjakaupan päätarkoitus.  Neuen Archiv für Gelehrte, Buchhändler und Antiquare 1795

1500-luvun alkupuolisko:  Lyonin messut ovat merkittävimmillään, kun italialaisilla kustantajilla Giunta-, Gabiani- ja Portonarii-suvut on Lyonissa haaraliikkeet.

1500-luvun alku:  Leipzigilaiset kirjanpainajat Konrad Kachelofen, Melchior Lotter, Martin Landsberg, Wolfgang Stöckel ja Jakob Thanner toimivat kustantajina, kirjakauppiaina, kauppiaina ja rihkamakauppiaina.  Kachelofen myy 1513 kirjojen lisäksi inkivääriä, viiniä ja kuparia.

1500-luku:  Kustantajat ryhtyvät julkaisemaan varastoluetteloita eri puolilla: Manuzio Venetsiassa, Simon de Colines Pariisissa, Christopher Froschauer Zürichissä, Sébastien Gryphe Lyonissa, Johann Froben Baselissa ja Christopher Plantin Antverpenissä.  Näitä luetteloita levitetään myös Frankfurtin messuilla.

1500-luku:  Leipzigin messut (ensi kertaa 1165) tulevat merkittäviksi myös kirja-alalle.  Ne pidetään kolme kertaa vuodessa, ja kävijöitä on myös Puolasta ja Venäjältä.

1500-luku:  Ruotsissa julkaistaan 419 eri kirjaa, 453 eri painosta, Ruotsin ulkopuolella Ruotsia varten 204 teosta ja Suomea varten tai suomeksi painetaan 46 teosta.  Näistä viisi nimekettä on kokonaan kadonnut, 16 tunnetaan yhtenä kappaleena, seitsemän kahtena kappaleena ja 18 kolmena kappaleena.

1503:  Aldo Manuzio (Aldus Manutius) julkaisee varoituksen Aldi Monitum in Lugdunenses Typographos, jossa hän nimeää väärennöksiä, mutta varaspainokset jatkuvat.  Suurin väärentäjä on Balthazar da Gabiano, joka on venetsialaisen yrityksen La Compagnie d'Ivry edustaja Lyonissa.  Gabianon kumppani on 1512 Barthélemy Trot, joka julkaisee häpeämättä varaspainoksia Lyonissa.  Aldo Manuziolla on Pariisissa oma italialainen asiamies.  Manutiuksella lienee myyntivarastoja myös Wienissä, Baselissa, Augsburgissa ja Nürnbergissä.  Keskusasioimisto tunnetaan Saksassa nimellä Faktorei.  Poika Paolo (Paulus) (1512-74) jatkaa yritystä, ja sitten poikansa Aldo (Aldus) nuorempi (1547-97).  Manuzion ja hänen jälkeläistensä 1494-1590 Venetsiassa julkaisemia teoksia sanotaan Aldiineiksi.  Niitä on yli 900 julkaisua.  Liike lopetetaan, kun Aldo nuorempi kutsutaan 1590 Typographia vaticanan johtajaksi.

1503:  Painajakustantasuvun jäsen Filippo Giunta (-1517) julkaisee ensimmäisen kirjansa Firenzessä.  Veli Lucantonio kustantaa Venetsiassa, Giàcomo työskentelee Lyonissa, ja muut jäsenet perustavat kustantamon Espanjaan Burgosiin ja Salamancaan.

1505:  Scipio Carteromachus kuulee Manuzion kumppanilta Andrea Torresani d'Asola, että kreikkalaisten kirjojen julkaiseminen ei jatku.  Johannes Cuno sanoo, että kirjakauppiaat eivät ota enää kreikkalaisia kirjoja myyntiin, jos niiden hintaa ei alenneta.  Kreikankieliset kirjat ovat kaksi kertaa niin kalliita kuin latinankieliset.  Manuzio joutuu myymään joitain kreikankielisiä laitoksia tappiolla. 

1506:  Franfurtin messujen kävijä 1495 alkaen Anton Koberger hankkii varaston Frankfurtista, jonne hän jättää myymättömät kirjat seuraavia messuja varten.

1511:  Franz Birckmann (-1530) aloittaa Kölnissä kirjakauppiaana ja ryhtyy 1513 kustantamaan.  Veljensä Arnold vanhempi jatkaa 1530 myös Antverpenissä 1542 asti, jolloin poika Arnold Birckmann II astuu johtoon.  Sukulainen Francis on edustajana Englannissa.

1519:  Orell Füsslin kirjakauppa perustetaan Zürichissä.  Se on alallaan vanhin jatkuvasti toimivana.

1520-47:  Giacomo (Jacques) Giunta (1486-) toimii kirjakauppiaskustantajana Lyonissa.  Hänestä tulee kirjakauppiasyhdistyksen Compagnie des libraires lyonnais johtaja.  Giuntalla on edustajia ympäri Eurooppaa.  Giunta-suvun jäseniä on Venetsian ja Firenzen lisäksi monissa kaupungeissa: Genova, Burgos, Salamanca ja Madrid.  Giuntan perilliset jatkavat toimintaa 1599 asti, jonka jälkeen yritystä hoitaa Horace Cardon perillisineen Ranskan vallankumoukseen saakka.

1524:  Lodovico degli Arrighi aloittaa painamisen ja kustannusyhteistyön Roomassa.  Hän omaksuu humanistiselta runoilijalta Giangiorgio Trissinolta kirjainten u ja v sekä i ja j erottamisen.

1524-42:  Painajakustantaja Jean Barbou (kutsumanimi Le Normand) toimii Lyonissa.

1526:  Kustaa Vaasa perustaa kuninkaallisen kirjapainon Tukholmaan.  Hän kutsuu Jürgen (Georg) Richolff nuoremman kuninkaalliseksi painajaksi.  Richolff tuo Lyypekistä kirjakevalimonsa ja matriisinsa Tukholmaan.  Hän käyttää Schwabachia.  Richolff painaa 1541 raamatun ruotsiksi.

1528 mennessä:  Krakovalainen kirjakauppias Johann Haller painattaa yli 200 kirjaa.

1528:  Englannissa Henry VIII rajoittaa ulkomaalaisten kirjakauppiaiden määrää ja kieltää heitä avaamasta uusia kirjakauppoja tai kirjapainoja, mutta rohkaisee heitä ottamaan englantilaisia oppipoikia.

1530:  Pariisilainen Pierre Attaignant, ensimmäinen ranskalainen musiikkipainaja, kustantaa Clément Jannequinin ja Passereaun  laulusävellyksiä.  Attaignant painaa yksinkertaisilla kirjakkeilla mensuraalimusiikkia.

1530-luku:  Frankfurtin messut tulevat merkittäviksi kirja-alalle, kun Christian Egenolff menee sinne Strassburgista.  Jo ennen monet olivat niistä kiinnostuneita: Peter Schöffer, Michael Wenssler ja Johann Amerbach.  Muusien näyteikkunasta tulee koko Euroopan kirja-alan Mekka keväällä ja syksyllä.  Eri kansojen oppineet tulevat Frankfurtin messuille tapaamaan toisiaan ja etsimään uusimpia kirjoja.  Christopher Plantin on säännöllinen messuilla kävijä tai sitten vävynsä Jan Moerentorf.  Plantinilla on kuten Kobergerilla myymälä ja varasto siellä.  Plantin jättää kevätmessujen 1579 jälkeen varastoon 11 617 kirjaa noin 240 nimekettä sekä patriiseja ja matriiseja.  Hänellä on edustaja Jan Dresseler Franfurtissa.

1530-70:  Veljekset Jean ja Francois Frellon ovat painajakustantajia Lyonissa.  He julkaisevat 1538 kirjan Les simulachres et historiees faces de la mort eli kuolemantanssin, jossa on Hans Lützelburgerin Hans Holbeinin luonnosten mukaan leikkaamia puupiirroksia.  Painajat ovat Melchoir ja Gaspard Trechsel, Johann Trechselin pojat.

1536:  Kustantaja Giovanni Gabriele (-1578) toimii isänsä kanssa Venetsiassa.  Kirjakaupalla Libreria della Fenice on sivuliikkeitä Napolissa, Bolognassa, Ferrarassa ja muualla.  Pojat jatkavat yritystä 1606 saakka.

1540:  Sveitsiläinen Johannes Oporinus (alkuaan Hans Herbster) ostaa lankonsa ja kahden muun miehen kanssa Cratanderin kirjapainon.  Muutaman vuoden kuluttua yhtiökumppanuus purkautuu, ja kreikan kielen professori Oporinus jää yksin kustannusalalle.  Hän kustantaa muun muassa klassista kreikkalaista kirjallisuutta ja 1543 T Biblianderin latinaksi kääntämän koraanin.

1543:  Kirjankuljettaja Paul Knobloch (Pawel Knuffloch) tuo Ruotsiin viisi tynnyriä kirjoja ja myöhemmin vielä useita tynnyreitä.

1545:  Lyonilainen kustantajakirjakauppias Jean de Tournes (1504-64) julkaisee Petrarcan teoksia.  Poika Jean de Tournes II jatkaa yritystä.  Perhe joutuu 1585 uskonnollisista syistä muuttamaan Geneveen.  Yritys toimii 1780 asti.

1547:  Ranskalainen kirjansitoja Christophe Plantin (1520-89), joka oli Caenissa painajan Robert Macé II opissa, tulee Pariisiin, jossa Plantin on painajan Jacques Bogard töissä.  Plantin muuttaa 1549 Antverpeniin, jossa hän toimii aluksi kirjansitojana, mutta perustaa 1555 kirjapainon.  Häntä syytetään 1562 kerettiläisten kirjojen painamisesta, ja Plantin jättää Antverpenin vähäksi aikaa.  Hän palaa 1563, ja hänen suojelijoinaan ovat kardinaali Granvelle ja Espanjan kuninkaan Filip II sihteeri Gabriel de Zayas.  Plantinin liikekilpi Le Compas d’or - Kultainen harppi edustaa harkintaa, jolla työt suunnitellaan.  Hänellä on 1565 seitsemän painokonetta ja 1576 jo 22 konetta.  Plantin on ensimmäinen suuri kirjapainoteollisuuden harjoittaja.  Plantin kerää ympärilleen oppineiden piirin, jonka johdolla suunnitellaan kirjatuotantoa.  Plantinin kustantamolla on edustajat ja myyntipisteet Euroopan huomattavissa kaupungeissa.  Plantin painaa 1568-72 polyglottiraamatun Espanjan kuninkaan Filip II rahoittamana.  Raamatussa on kahdeksan osaa latinan-, kreikan-, heprean-, syyrian- ja kaldean- eli arameankielellä.  Kuningas myöntää 1570 Plantinille kuninkaallisen kirjanpainajan arvonimen etuoikeuksineen.  Hän painaa 1571-76 Espanjaa varten uskonnollista kirjallisuutta noin 50 000 kappaletta.  Kirjanpainajien kuningas tuotti kuolemaansa mennessä 1500 eri teosta eri aloilta: kasvitiede, kartografia, topografia, sanakirjat kuten Promptuarium latinae linguae, filologia esimerkiksi Thesaurus theutonicae linguae, klassikot ja kirkkomusiikki.  Kustantamoa jatkavat Plantinin vävy Jan Moerentorf (Moretus) ja Francois Raphelenghien.  Moretus kuvittaa oppikirjat ja tieteelliset teokset monivärisillä puupiiroksilla.  Kuparipiirrokset otetaan käyttöön.  Plantin muuttaa Leydeniin 1583, ja hänestä tulee yliopiston painaja, kun Willem Silvius kuolee.  Plantin palaa 1585 Antverpeniin.

1550-luku:  Guillaume Roville tai Rouillé (1518-) toimii kirjakauppiaskustantajana Lyonissa.  Hän kustantaa lähes puoli vuosisataa kaikkea, mistä mahdollisesti saa voittoa.  Hänellä on suhteet Italiaan ja Espanjaan kirjojensa levittämiseksi, sillä hän oli oppilaana Venetsiassa ja hänen lankonsa asuu Espanjassa.

1550-luvun jälkeen:  Leipzigissa alkaa kustannus- ja painotoiminta erota toisistaan.

1552:  Ranskalainen Robert Ballard (1525-88) ja serkkunsa Adrian Le Roy (-1598) saavat kuninkaalta Henrik II privilegion nuottien painamiseen.  Guillaume Le Bé (1525-98) leikkaa nuotit.  Ballard nai 1559 hoviurkurin Jean Dugué tyttären Lucrèce.  Poika Pierre jatkaa yritystä.  Ballardin painajasuku vaikuttaa nuottimonopolillaan yli 200 vuotta ja julkaisee 319 nuottikirjaa. 

1553:  Englantilainen John Day saa etuoikeuden englanninkielisen katekismuksen painamista varten.  Hän saa 1567 etuoikeudet psalmien ja aapisen painamista varten.  Etuoikeuksia vastaan protestoidaan 1570-luvulla, ja kirjoja aletaan painaa lain vastaisesti piraattipainoksina.  Alemmat ja ylemmät tarkastajat valvovat kirjojen painamista.

1555:  Mainzilainen painaja Franz Behem (1540-82) ja hänen poikansa Kaspar (1563-92) alkavat harjoittaa kustannustoimintaa mainzilaisen kirjakauppiaan Theobald Spengel kanssa.  Tämä liittyy myöhemmin vävynsä Nikolaus Geyer kanssa kölniläiseen kustantamoon Birckmann ja Quentel, jotka muodostavat yhtiön Grosse Kompagnie.

1558-60:  Englannissa Gabriel Cawood kustantaa John Lylyn Euphues-romaanin.

1559:  Vatikaanin paino vihitään nimellä Tipografia Camerale.  Antonio Blado johtaa sitä.  Paavi Sixtus V siirtää 1587 sen paavin palatsiin bullalla Eam semper.

1560:  Saksalainen kustantaja Sigmund Feyerabend asettuu Frankfurt am Mainiin.  Hän työskenteli aluksi punssinleikkaajana Augsburgissa, Mainzissa ja Venetsiassa.  Hänen palveluksessaan ovat kirjankuvittajat Virgil Solis (1514-62) ja tämän oppilas Jost Ammann (1539-91).  Feyerabend julkaisee 1568 Ammanin 114 puupiirroksella kuvittaman kirjan Eygentliche Beschreibung aller Stände eli Das Ständebuch, jossa on Hans Sachsin riimit erilaisista ammateista.

1561:  Paavi Pius IV perustaa paavin painon, jonka johtaja on Paolo Manuzio, Aldon poika.

1564:  Ensimmäinen Frankfurtin syysmessujen yleiskirjaluettelo ilmestyy.  Augsburgilainen kirjojen tukkukauppias Georg Willer (1515-94) alkaa julkaista kaksi kertaa vuodessa uutuuskirjaluetteloa.  Nämä luettelot käsittävät Frankfurtin kirjamessuilla näytteillä olevat kirjat.  Ensimmäisessä luettelossa on 22 sivua ja 252 kirjaa.  Bibliografia alkaa kehittyä järjestelmällisesti.  Luettelo ilmestyy kahdesti vuodessa 1592 saakka.

1566:  Madridissa valladolidilainen kirjakauppias Francisco López levittää kirjoja, jotka hän painattaa Alcalássa Andrés de Angulon painossa.  Kirjakauppias Alonso Gómez (-1584) painattaa kirjoja myös Alcalássa pääosin Juan de Villanuevan painossa.

1566:  Plantinin vävy Jan Moerentorf (Moretus) kävelee välin Antverpen ja Köln matkallaan Frankfurtin messuille.

1567:  Sweynheym ja Pannartz muuttavat Roomaan painamaan ja kustantamaan laajan tuotannon.

1569:  Englantilainen Christopher Barker aloittaa kustantajana.  Hänestä tulee kuninkaallinen painaja.

1571:  Saksalainen Jakob Sabon perustaa itsenäisen kirjakevalimon Frankfurt am Mainiin.

1573:  Christopher Plantin painaa oman kustannusideansa flaamilais-ranskalais-latinalaisen sanakirjan Thesaurus theutonicae linguae, joka on ensimmäinen elävän kielen sanakirja.  Plantinin ulkomaankauppa suuntautuu ensisijaisesti Pariisiin, Frankfurtin messuille, Espanjaan ja Englantiin.  Hän julkaisee klassikoista pieniä huokeita taskupainoksia.

1573:  Kirjansitoja Lars käy Viipurissa myymässä kirjoja.

1577:  Augsburgilainen yritys Johann Portenbach ja Thibaus Lutz ryhtyy myös julkaisemaan Frankfurtin messujen kirjaluetteloa.  Se ilmestyy 1616 asti.

1579:  Plantin lähettää kuusi tynnyriä kirjoja Kölniin kollegalleen Materne Cholin, joka hoitaa ne kuten tavallista Reiniä pitkin Frankfurtiin.  Kirjoja on 5212 kappaletta 67 nimekettä.

1580:  Louvainilainen kirjansitoja Louis (Lodewijk, Ludovig) Elsevier (Elzevier) (-1617) perustaa kustannusliikkeen ja kirjakaupan Leydeniin.  Hänen isänsä työskenteli 1567-89 Plantinin painajana ja Louis 1565-67 Plantinin sitojana.  Louis saa Leydenin yliopiston vahtimestarin paikan, josta hän saa säännöllistä palkkaa.  Hän kustantaa 1592 ensimmäisenä tuotteenaan teoksen Eutropius, Historiae Romanae.  Louis Elsevier ottaa käytäntöön uuden kirjanmyyntitavan kirjahuutokaupat.  Niitä järjestetäänn 1600-luvun loppupuolella eri puolilla Eurooppaa.  Pojat Mathijs ja Bonaventura (-1652) jatkavat kirjakauppaa.  Pojista Louis II perustaa sivuliikkeen Haagiin ja Joost ryhtyy kirjakauppiaaksi Utrechtissä.  Ensimmäisen oman kirjapainon perustaa vasta 1617 pojanpoika Isaac Elsevier.  Hänestä tulee Leydenin yliopiston painaja.  Isaac hankkii tarvikkeita itämaista painoa varten.  Serkku Abraham (-1652) tulee yritykseen.  Abrahamin poika Johannes (-1661) ja Bonaventuran poika Daniel jatkavat kustantamoa.  Serkku Louis on 1638-64 kirjakauppias Amsterdamissa.  Suvun mahtikausi loppuu 1680, kun Daniel Elzevier kuolee.  Johanneksen leski Eva van Alphen jatkaa 1661 yliopiston painajana ja poika Abraham kuolemaansa 1712, johon Elsevierien toiminta lakkaa.  Päätuote ovat duodeesikokoiset klassikkotaskukirjat, joita jäljitellään runsaasti.  Monia kirjoja painetaan painopaikatta tai keksityllä painopaikalla.  Poliittisia kirjoja painetaan usein salanimellä Leydenissä Jean Sambix ja Amsterdamissa Jacques le Jeune.  Kustantamon toiminta loppuu 1791.  Elsevier-suvun painajanmerkki on jalava, jota kiertää viiniköynnös.  Toisella puolen seisoo mieshahmo ja toisella on tekstinauha Non solus - ei yksin.  Se viittaa yrityksen yhteistyöhön.  Toisessa merkissä on oliivipuu ja Minerva kypärineen ja kilpineen sekä tekstinauha Ne extra oleas - ei oliiveitta.  Oliivipuu on antiikin juoksuradan maali, joten sanonta tulkittaneen: älä ammu maalin yli.  Kirjanpainajat lainaavat ja jäljittelevät runsaasti vanhoja kirjanpainajanmerkkejä.

1586:  Plantinin edustaja Jan Dresseler Frankfurtin messuilla ryöstetään välillä Brysseli ja Namur.

1586:  Pariisissa perustetaan yhtiö Grand Navire, koska sen julkaisemia kirjoja koristaa tunnuksena laiva, joka on Lutetian eli Pariisin vaakunassa.  Yhtiön jäsenet ovat kustantajat ja kirjakauppiaat Baptiste ja Jacques Dupuis, Sébastien Nivelle ja Michel Sonnius.  Nicolas Buon, Claude Chapelet, Sébastien Cramoisy, Robert Fouet, Claude Morel ja Marc Ory perustavat 1608 yhtiön Bibliopola urbis Parisiensis consortes, 1618 perustetaan toinen Grand Navire, 1622 Compagnie des Libraires du Palais, 1624 Societas Graecarum Editionum, 1629 Le Soleil, 1631 kolmas Grand Navire, 1633 Societas Typographica officiorum Ecclesiasticorum ja 1638 Compagnie des Libraires pour less SS Pères.

1588:  Lukkari ja koulumestari Adam Weiss (-1616) myy Tallinnassa kirjoja.

1588:  Turussa kirjansitoja Thomas hankkii ulkomailta kirjoja.

1590-luku:  Liègessä syntynyt kaivertaja ja kustantaja Johann Theodor de Bry (1561-1623) julkaisee Frankfurt am Mainissa kuvitettuja matkakuvaussarjoja länteen tehdyistä matkoista - Les Grands Voyages ja itään tehdyistä matkoista - Les Petits Voyages.  Kuvitukseen sisältyy myös karttoja.

1590:  Frankfurtilainen kirjakauppias Peter Schmidt julkaisee messuille yksinkertaistetun luettelon.  Hän muotoilee messuluettelossa yleisbibliografian periaatetta.

1591:  Turkulainen koulumestari Gregorius Martinpoika Teit lähettää pukinnahkoja ulkomaille vaihtaakseen ne kirjoiksi.  Hänen seuraajansa Joakim Stuteus lähettää 1611 ja 1613 lohta ja voita Lyypekkiin kirjoja saadakseen; samoin muuan viipurilainen koulumestari 1605 ja 1614.

1594:  Leipzigissa aletaan julkaista messuilla kirjaluetteloa Leipziger Messkatalog.  Sen takana on leipzigiläinen kirjakauppias Henning Grosse.  Messuluettelot edeltävät kansallisia bibliografioita.  Kirjakaupunkien Frankfurt ja Leipzig kilpailu jatkuu kirjaluetteloiden julkaisemisessa.

1594:  Espanjan kuningas Filip II vihkii Kuninkaallisen kirjapainon Imprenta Real, jonka painaja on Tomás Junti (-1624).  Hän ei käytä kirjoissaan mainintoja Impresor del Rey tai Imprenta Real 1596 mennessä.  Tämä johtunee siitä, että Alonso Gómezin leski on Impresora del Rey 1595 asti.  Junti ei mainitse kirjoissaan nimeään vaan En la Imprenta Real.

1595:  Englannissa kirjakauppias Andrew Maunsell kokoaa ensimmäisen kirjaluettelon Catalogue of English Printed Books.

1596-1868:  Japanissa toimii ainakin 1181 yksityistä kustantajaa.  Niistä 506 sijaitsee Kyotossa, 375 Edossa (nykyinen Tokyo), 248 Osakassa ja 52 muualla tai tuntemattomassa paikassa.  Pieniä kustannuskaupunkeja ovat Nagoya (jossa Eirakuya Toshiro julkaisee Hokusain luonnoskirjoja), Nagasaki, Hiroshima, Ise, Wakayama ja Kanazawa.  Kustantaja toimittaa käsikirjoituksen laatanleikkaajalle, huolehtii painamisesta, sitomisesta ja kirjan myynnistä.  Kaivertaja on harvoin yrittäjä, vaan kuuluu kustantajan työvoimaan samoin kuin painajat ja sitojat.  Joskus lähellä asuvat naiset sitovat alihankintana kirjoja.  Painos on usein kolmen sadan tienoilla.

1597:  Johann Feyerabend julkaisee luettelon Rats-Messkataloge.

1597:  Hollantilainen Niclas Mollijn (-1625) saa Riikaan 1588 perustamansa kirjapainon yhteyteen liittämälleen kirjakaupalle yksinoikeusprivilegion.  Hän julkaisee kuolemaansa mennessä 160 painotuotetta, joista vain kolme on lätinkielisiä.

1598-1619:  Abraham Lamberg julkaisee toista Leipzigin messujen kirjaluetteloa.  Henning Grosse ja Lamberg julkaisevat 1620 lähtien sitä yhdessä.

1599:  Sveitsissä Bernin kanttonissa koulukirjojen julkaisemisen valtion monopoli alkaa.  Sitä kestää vuoteen 1831 asti.

1599:  Tycho Brahen johdolla opiskellut Willem Janzoon Blaeu (1571-1638) aloittaa Amsterdamissa karttapallontekijänä.  Hän alkaa 1604 julkaista karttoja ja julkaisee 1608 ensimmäisen merikartastonsa Novus Atlas, josta ilmestyy 21 hollannin, englannin ja ranskankielistä painosta 1630 mennessä.  Poika Joan Blaeu (1596-1673) julkaisee 11-osaisen kartaston Atlas Major - Geographia Blaviana 1662.  Yrityksessä on yhdeksän painokonetta ja kuusi kuparipiirrospaininta ja kirjakevalimo.

1599:  Ensimmäinen tunnettu kirjahuutokauppaluettelo julkaistaan.  Se kuvailee hollantilaisen valtiomiehen Philipp van Marnix kirjaston.  Luultavasti huutokauppa tapahtuu Louis Elsevierin johdolla Leydenissä.

1600-luku:  Hollannissa toimii kustantaja Jan van Waesgerghe.

1600-luku:  Japanissa Edo-kaudella painaminen ja kustantaminen muuttuu kaupalliseksi.  Yleensä samurai on tekijä tai kuvittaja, käsityöläinen leikkaa painolaatan ja kauppias on kustantaja.  Nyt muut kuin buddhalaiset teokset painetaan lähes heti niiden kirjoittamisen jälkeen.  Kirjoja tuotetaan monilta aloilta: kiinalainen filosofia, sotataito ja aseet, tieteet kuten kasvioppi ja lääketiede sekä maanviljelys.  Kustantaminen on riskialtista.  On epätavallista, jos 1600-luvun kustantaja toimii vielä 1860.  Kustantamon elinikä useinmiten on korkeintaan 50 vuotta.  Perheyritys siirtyy melkein aina isältä pojalle, omalle tai adoptoidulle.  Tällaisia ovat Izumiya Edossa ja Osakassa sekä haaraliike Kyotossa sekä Kawachiya pääasiassa Osakassa.  Kustantamo sijaitsee tavallisesti kaupungissa temppelin tai pyhäkön lähellä, jossa pyhiinvaeltajien joukot kulkevat.  Vaeltavat kulkukauppiaat myyvät kirjoja, ja on alkeellisia kierteleviä kirjastoja, mutta kustantaja on pääasiallisessa vastuussa kirjojensa myynnistä.  Kun samurait ovat työttömiä, heistä tulee lukijoita ja katsojia.  Kabuki-näytelmät tulevat suosituksi, ja suosituista näyttelijöistä kertovat kirjat sekä heidän kuvansa.  Viihdekirjojen kysyntä kasvaa.  Lukutaidottomat haluavat kuvakirjoja.  Heitä varten julkaistaan teoksia, jotka vastaavat sarjakuvakirjoja tai huokeita romaaneja.  Monet erikoiskustantajat ovat lyhytikäisiä.  Monenlaisia kirjoja julkaisevat kustantajat ovat vakaita kuten Kashiwaraya Osakassa, joka julkaisee myös kartografiaa.

1600:  Cambridgen yliopistopainon painajan merkissä lukee Alma Mater Cantabrigia ja motto Hinc lucem et pocula sacra.

1604:  Lontoossa aloittanut amsterdamilainen kaivertaja ja karttakauppias Jodocus Hondius (Joost de Hondt) (1563-1611) toimi 1590-luvulla kartanjulkaisijana ja ostaa Gerard Mercatorin pojalta Rumold hänen kartastonsa 1595 kuparilaatat.  Hän julkaisee 1606 Mercator-Hondius-kartaston ensimmäisen painoksen, jossa on 37 uutta karttaa.  Hänen poikansa Henricus (Hendrick) (1597-1651) ja vävynsä Johannes Jansson (1596-1666) jatkavat kartastojen julkaisemista.  Jansson ottaa karttaliikkeen haltuunsa lankonsa kuoleman jälkeen.  Kartasto laajenee myöhemmin kuusiosaiseksi teokseksi, jossa on 451 karttaa.

1608:  Sigismund Latomus julkaisee kirjaluettelon Catalogus universalis pro nundinis Francofurtiensibus.

1610-19:  Frankfurt am Mainin messuluettelot sisältävät ulkomaisia uutuuksia: 918 Ranskasta, 798 Hollannista, 781 Espanjan Hollannista, 559 Italiasta ja 151 Englannista.  Latinankielisiä kirjoja on 1615 uutuuksista 58 prosenttia.  Saksankielisiä kirjoja on 1714 kaksi kertaa niin paljon kuin latinankielisiä ja 1734 kolminkertainen määrä.

1613:  Turun koulun rehtori Joachim Stutaeus lähettää Lyypekkiin kolme tynnyriä voita ja puolen tynnyriä lohta lyhennysmaksuksi koulukirjoista.

1614-23:  Saksalaissyntyinen  Ignatius Meurer on kenties Pohjoismaiden ensimmäinen kustantajaliikemies.  Hän painaa Tukholmassa astrologi Sigfridus Aronus Forsiuksen almanakat ja ennustukset, joille Forsius on saanut almanakkaprivilegion.  Meurer kustantaa kirkollisia kirjoja, mikä on taloudellisesti kannattavinta.

1614:  Lyypekkiläinen sitoja Nathan Armsted vierailee Viipurissa myymässä kirjoja.  Muutama vuosi myöhemmin kirjansitoja Mathias Gregori myy kirjoja, ja poikansa Grels laajentaa liikettä ja tilaa kirjansa Tukholmasta.

1622:  Roomassa paavi Gregorius XV perustaa kuuriaan lähetystyön valvomiseksi ja edistämiseksi kardinaalikomitean Congregatio de propaganda fide - Uskon levittämisen kongregaatio eli osasto, joka päättää perustaa polyglottipainon.  Sen pystyttää 1626 ensimmäinen johtaja Stefano Paolino, joka painoi 1618 näytekirjan Rudimentum Syriacum Savary de Brèvesin kaiverruttamilla syyrialaisilla kirjakkeilla.  Osa kirjakkeista tulee Vatikaanin painosta, ja osan Paolino leikkaa taitavana punssin kaivertajana.  Muutamassa vuodessa painossa on 23 kielen kirjaimistot kirjakkeina.  Paino perustaa kirjakevalimon, joka on Euroopan monikielisin.  Valimo alkaa julkaista näytteitä lähetyspainoille.  Giovanni Verusi kokoaa 1629 ensimmäisen kirjainnäytteen Elenchus librorum sive typis sive impensis SC de Propaganda Fide impressorum.  Paino julkaisee 50 näytettä 1800-luvun lopulle saakka.  Painon julkaisuluettelo ilmestyy 1773 Roomassa.

1623:  Englantilainen kirjakauppias Edward Blount ja painaja Isaac Jazgard kustantavat kahden sijoittajan kanssa Shakespearen teosten foliopainoksen.

1624-1850:  Japanissa julkaistaan kyoka-teoksia eli koomista runoutta ainakin 1029 teosta.  Niistä 90 ilmestyy Kyotossa, 577 Edossa (Tokyo), 208 Osakassa, yksi Nagoyassa ja Isessa sekä 152 muualla tai tuntemattomassa paikassa.  Kyoka tulee 1750 jälkeen hyvin suosituksi Edossa.

1627:  Turussa Michell kirjansitoja toimii kirjakauppiaana.

1630:  Oxfordin yliopistopainon painajanmerkissä lukee Academia Oxoniensis ja motto Dominus illuminatio mea.

1631:  Kardinaali Richelieu perustaa yhdistyksen painamaan ja levittämään katolisia kirjoituksia.

1635:  Tukholmassa kirjanpainaja ja -sitoja Henrik Keyser toimii painajana ja kustantajana.

1637:  Painajakustantajasuku Baglioni perustaa painon.  Se toimii 1850 saakka.

1637:  Saksassa sodan johdosta ilmestyy vain 307 kirjanimekettä, kun 1618 ilmestyi 1757 nimekettä.

1640-luku:  Turussa aloittaa raatimies Sifre Salco kirjankustantajan ja kirjakauppiaan ammatin ensimmäisenä tunnettuna suomalaisena.

1640:  Kardinaali Richelieun suosituksesta Ludvig XIII luo kuninkaallisen kirjapainon Imprimerie Royale.  Kardinaalin ajatuksena on valtion eli käytännössä hänen asiakirjojensa painamisen lisäksi painaa uskonnollista ja poliittista propagandaa.  Paino julkaisee noin sata kirjaa ranskaksi, kreikaksi, latinaksi ja italiaksi.  Kirjakevalimo on Diane-galleriassa Louvressa.  Ensimmäinen johtaja on Sébastien Cramoisy (1585-1669), joka painoi Pariisissa 1600-luvun alusta.  Veli Claude tulee 1645 johtajaksi ja veli Gabriel samoin.  Seuraaja on lyhyen aikaa Antoine Vitré ja sitten pojanpoika Sébastien Mabre (-1721), joka ottaa nimekseen Mabre-Cramoisy.  Lyonilainen painaja Jean Anisson, joka toimii Pariisissa kirjakauppiaspainajana, nimitetään 1691 painon johtajaksi.

1640:  Abraham Bossen kuparipiirroksessa on pariisilaisen palatsin käytävä, jossa on erilaisten puotien joukossa kirjakauppa.  Siellä myydään muun muassa historiankirjoja Histoire d'Espagne ja Histoire de France sekä Plutarkoksen, Machiavellin, Ciceron ja Senecan teoksia.

1643-53:  Ranskassa isä Jacob julkaisee kirjaluettelot Bibliographia Gallicana ja Bibliographia Parisiana.

1648:  Pietari Brahen ansiosta Turun akatemian kirjapaino saa kiinteän vuosittaisen määrärahan kirjakkeiden ja muiden tarvikkeiden hankkimiseksi.

1650 mennessä:  Japanissa painaminen on kehittynyt kaupalliseksi, ja buddhalaisten luostarien painaminen menettää merkityksensä.

1650-88:  Amsterdamilainen kaivertaja, kirja-, kartta- ja taidekauppias Pieter Goos (1616-75) julkaisee merikartaston De Lichtende Colomne ofte Zee-Spiegel 12 painoksena.  Kartasto Zee Atlas ofte Water Weerelt ilmestyy 1666-76 kymmenenä painoksena.

1651:  Laurentius Jauchius saa paino-, kustannus- ja kirjakauppaprivilegion Virossa.  Tallinnan molemmat kirjasitojat kieltäytyvät sitomasta hänelle kirjoja.  Kaupunginraati erottaa hänet 1665 virastaan.

1653-54:  Pietari Waldin leski hoitaa Turun akatemian kirjapainoa.

1654:  Kristianian tuomiokapituli ottaa norjalaisen kirjansitoja Hans Hoffin lukion ja koulujen privilegioiduksi kirjankuljettajaksi.  Hoff saa 1661 yksinoikeuden kirjakaupan harjoittamiseen Kristianian hiippakunnassa.

1654-79:  Pietari Hansson (-1679) Tukholmasta hoitaa Turun akatemian painoa ja nai Waldin lesken.

1656:  Tallinnalainen kirjainkaupustelija Lorentz Jauchius käy Viipurissa myymässä kaikenlaatuisia tarpeellisia ja hyödyllisiä tavaroita huokealla hinnalla.

1657:  Englannissa William London julkaisee kirjaluettelon eniten myydyistä kirjoista The most vendible Books in England.  Se julkaistaan liitteellä varustettuna 1658.  Mukana on 3096 nimekettä.

1659:  Johann Georg Cotta hankkii naimakaupalla kirjakaupan Tübingenissä.

1660:  Tanskan kuninkaallinen kirjapaino perustetaan.  Sen johtaja on Jörgen Göde.

1660:  Tanskalainen Christian Cassuben saa kuninkaallisen privilegion myydä kirjoja kaikilla Norjan paikkakunnilla.

1662:  Helmstedtin yliopiston kirjanpainaja julkaisee kirjaluettelon, jossa mainitaan kirjojen myyntihinnat.

1664:  Tukholmassa järjestetään ensimmäinen ruotsalainen kirjahuutokauppa.  Vuosisadan vaihteessa Uppsalassa aletaan toimittaa kirjojen kaksoiskappaleiden huutokauppoja, joissa myydään Uppsalan yliopiston kirjaston kokoelmiin kertyneitä arvokkaita sotasaaliita.

1665-1739:  Yliopistokaupungissa Jena julkaistaan 2203 uutuutta.

1666:  Lontoon suuri tulipalo tuhoaa muun muassa arvokkaat kirjavarastot.

1670:  Piispa  Juhana Gezelius koettaa Tukholmassa muodostaa jonkinlaista kustannusyhtiötä, mutta siitä ei tule mitään.  Hän ryhtyy omin avuin toimeen ja kustantaa parin kymmenen vuoden aikana satakunta eri teosta.  Gezelius julkaisee kirjoistaan Suomen ensimmäiset kustannusluettelot 1683 ja 1688.

1671:  Eräällä japanilaisella kirjakauppiaalla on tarjottavana asiakkailleen 3874 eri nimekettä.

1675:  Johann Fischer saa Riiassa yksinoikeuden lätinkielisten ja etelävironmurteisten kirjojen painatukseen ja myyntiin.

1676:  Englantilainen Robert Clavel ryhtyy julkaisemaan uutuusluetteloiden sarjaa kymmenvuotisluettelolla A General Catalogue of Books, printed in England since the dreadful fire, 1666, to the end of Trinity term, 1676.  Clavelin luetteloiden mukaan Englannissa ilmestyy 1666-80 yhteensä 3550 julkaisua eli keskimäärin vuodessa 253.  Kun uudet painokset, lentolehtiset, erilliset saarnat ja kartat otetaan pois luvusta, jää keskimäärä alle sadan vuodessa.

1676:  Englannin ensimmäinen muistiin merkitty kirjahuutokauppa pidetään kirjakauppiaan William Cooper johdolla.  Tohtorin Lazarus Seaman kirjastosta on painettu myyntiluettelo.

1677:  Jacob Tonson avaa kirjakaupan Fleet Streetillä.

1678:  Johannes van Keulen (1654-1715) perustaa Amsterdamiin kustantamon, joka kulkee perintönä 1885 asti.  Liike myy aluksi muiden karttoja.  Claes Janszoon Vooght on ensimmäisten 195 merikartan valmistaja, ja van Keulen ostaa 1693 Hendrick Donckerin varaston.

1679-1710:  Juhana Laurinpoika Wall Tukholmasta saa Turun akatemian kirjapainajan toimen ja Hansonin lesken.

1680:  Leipzig tulee Saksan markkinoita hallitsevaksi kirjapainokaupungiksi.  Siellä kilpailee kolme kustantajaa ja kirjakauppiasta: Thomas Fritsch (1666-1716), Johann Friedrich Gleditsch (1653-1716) ja Moritz Georg Weidmann vanhempi (1658-93).

1682:  August Metzler perustaa Stuttgartiin painon ja kustantamon.

1683:  Johannes Gezelius vanhemman julkaisema kirjapainonsa kirjojen ja kirjasten kustannusluettelo Index librorum et tractatuum on vanhin tunnettu Suomessa painetun kirjallisuuden luettelo.  Uusi painos otetaan 1688.  Luettelo ei ole täydellinen.

1684:  Tanskalainen kirjakauppias Daniel Paulli (-1684) kuolee.  Hän julkaisi erään kuukausilehden liitteenä Tanskan kirjauutuuksien luetteloa Mercurius librarius Danicus.

1689:  Saksalainen Georg Neuhofer (1660-1735) perustaa veljensä Jeremias kanssa englantilais-hollantilaiseen menetelmään perustuvan puuvillakankaan painon Augsburgiin.  Yritys painaa myös posliinia.

1690:  Ranskalainen Henry Foucault toimii Pariisissa musiikinkustantajana.  Hän on alkujaan paperikauppias.

1691:  Jean Anisson (1642-1740) nimitetään kuninkaallisen kirjapainon Imprimerie du Louvre johtajaksi.  Hän ja veljensä Jacques (-1714) olivat suuren lyonilaisen kustantamon johdossa.  Pariisin kirjakauppiaat vastustavat nimitystä.  Veljenpoika Claude Rigaud seuraa 1707, ja 1725 tulee johtajaksi Louis-Laurent, Jacquesin poika.  Louis-Laurentin veli Jacques Anisson-Duperron (-1788) jatkaa 1733, ja hänen poikansa Etienne-Alexandre-Jacques Anisson-Duperron (1749-93) 1765 isänsä valvonnassa vallankumousvuosiin, jolloin hänet pidätetään ja teloitetaan giljotiinilla.

1696:  Nimitys pro novitate tavataan käytännössä Leipzigissa.  Kustantaja lähettää tilaamatta uutuuskirjat kirjakauppoihin myyntitiliin - Konditionsgeschäft.  Tähän liittyy täysi palautusoikeus.  Norjalaiset jälleenmyyjät 1600-luvun lopulla saivat Tanskasta kirjoja myyntitiliin.

1697:  Venetsiassa on 70 kirjakauppaa.

1698:  Mount and Page -karttaliike alkaa Lontoossa julkaista merikarttoja.  Liike toimii vuoteen 1800.  Richard Mount (1684-1722) sai oppinsa apeltaan, jonka karttaliikkeen hän sai 1691.  Mount ottaa 1698 sukulaisensa Thomas Pagen (-1762) yhtiökumppanikseen.  He saavat 1697 Englannin kuninkaan Kaarle II hydrografin John Seller (-1697) kartta-aineistoa.

1698:  Amsterdamilainen Jan Luyken (1649-1712) piirtää kirjakaupasta kuparipiirroksen, joka on teoksessa Christoff Weigel, Abbildung der gemeinnützlichen Haupt-Stände, Regensburg.  Kirjat pakataan kauan tynnyreihin ja kuljetetaan niissä.  Samoin pakataan painetut arkit.

1700-luku:  Kirjan julkaisukustannuksista paperin osuus on tavallisesti suurin, koska se on kallista.  1700-luvun alussa Colombatin Almanach-kirjasta painetaan 72 000 kappaletta vuosittain.  Sen kustannukset jakaantuvat prosenteissa: paperi 40 (painotuote on suppea), painotyö 11 sekä latominen ja korjaukset 49.  Morerin kuusiosaisen Sanakirjan 2000 kappaleen kustannukset jakaantuvat: paperi 58, ladonta 13, painotyö 13 sekä kirjakkeiden käyttö ja kuluminen, painoväri, kynttilät, korjaukset ja muut kustannukset 16.  Kolmas painos Gibbonin Decline and Fall 1775: paperi 55, painotyö 38, korjaukset 2 ja erilaiset kustannukset 5.

1700-luku:  Saksalaiset perustavat kirjakauppoja Tanskaan.  Myös ranskalaisia kirjakauppiaita on Kööpenhaminassa.  Norjassa viranomaiset, opettajat ja muut myyvät kirjoja.

1700-luku:  Italian Bassanossa Giovanni Antonio Remondini perustaa yrityksen, joka kasvaa Giovanni Battista Remondinin (1713-73) aikana.  Yritys erikoistuu värikuvakirjoihin.  Työntekijöitä on parhaimmillaan yli tuhat muun muassa 15 kaivertajaa ja sata maalaria.  Kirjapainokoneita on 18 ja kuparipainokoneita 24.

1700-luku:  Tunisissa husseiniitit perustavat medinaan uusia basaareja (souk) muun muassa kirjojen myyjille.

1700-10:  Leipzigin messuilla on neljä kertaa niin paljon julkaisuja kuin Frankfurtin messuilla.

1700:  Saksassa julkaistaan noin tuhat nimekettä, mutta 1780 jo noin 5000.

1702:  Karttojen kaivertaja ja värittäjä Johann Baptist Homann (1663-1724) perustaa Nürnbergiin karttakustantamon, joka kulkee perintönä vuoteen 1848.  Hän julkaisee 1707 ensimmäisen 40 kartan kartastonsa kuparikaiverruksena.  Homann kaivertaa myös Venäjän karttoja.  Hänet nimitetään 1715 keisarilliseksi kartografiksi ja 1722 Moskovan agentiksi - Moskovitischer Agent.

1703:  Bremeniläisen Sauermannin kirjaluettelossa mainitaan kirjojen myyntihinnat, samoin 1735 leipzigiläisen kustantajan Joh Christ Martinin luetelossa.

1703:  Ruotsin kansliakollegion antama huutokauppaa koskeva resoluutio johtaa itsenäinen säännöllisen kirjahuutokauppakamarin perustamiseen Tukholmaan.  Sen toiminta lakkaa, kun kamarin hoitaja Richard von der Hardt kuolee 1710, ja kamari liitetään osaksi kaupungin huutokauppakamaria.

1703-06:  Leydeniläinen kustantaja, kirjakauppias ja painaja Peter van der Aa julkaisee kymmenessä osassa teoksen Erasmus, Opera Omnia.  Hän julkaisee 1729 teoksen La Galérie agréable du Monde, joka on 66-osainen.  Siinä on yli tuhat kuparipiirrosta tunnetun maailman maisemista, kaupungeista, puvuista ja historiallisista näkymistä.

1703:  Hollantilainen Izaac Enschedé (1681-1761) perustaa Harlemiin kirjapainon.  Hän on kaupungin painajan Gerard Casteleyn oppilas.  Ensimmäinen asiakas on Amsterdamin kirkkohallinto.  Izaak painaa 1710 hollannin kieliopin.  Poika Johannes Enschedé (1708-80) ryhtyy 1726 painajaksi ja myöhemmin paperikauppiaaksi.  Enschedét saavat yksinoikeuden 1737-57 painaa lehteä Haerlemsche Courant.  He ostavat 1743 amsterdamilaisen kirjakevalajan Hendrik Floris Wetstein tarpeiston ja palkkaavat 1743 punssinleikkaajat Johann Michael Fleischmann (-1768), Jacques Francois Rosart ja poikansa Matthias.  Johannes tulee 1761 kaupungin painajaksi ja saa vielä 20 vuodeksi yksinoikeuden Courantin painamiseen.  Enschedé painaa 1763 alkaen raamattuja ja myöhemmin malaijinkielisen raamatun.  Enschedé laajentaa kirjakevalimoa ostamalla Jan Roman-yhtiön ja julkaisee 1768 kirjainnäytekirjan.  Siinä on myös nuotteja.  Enschedé ostaa 1769 amsterdamilaisen valimon Willem Cupy, joka on erikoistunut hepreaan.  Vanhin poika Johannes II johtaa sanomalehteä ja valimoa sekä veli Jacobus valimoa ja painoa.  Yritys ostaa 1815 Pierre ja Firmin Didotin  matriiseja ja 1901 valimon Lettergieterij Rotterdam.  Paino erikoistuu myöhemmin setelien, postimerkkien ja arvopaperien painamiseen.  Kirjakevalimossa valmistetaan omien kaivertajien suunnittelemia kirjakkeita.  Kirjakevalimo lopetetaan 1991, ja välineitä säilytetään museossa Stichting Museum Enschedé.  Kuitenkin Enschedé Font Foundry jatkaa 1991 valimoa.

1704:  Leipzigilainen JF Gleditsch kustantaa oppimattomia miehiä ja sivistyneitä naisia varten tietosanakirjan Real-, Staats-, Zeitungs- und Conversations-Lexikon.  Siitä otetaan kahdeksassa vuodessa viisi painosta.  Saksassa julkaistaan 1704-37 peräti 29 tietosanakirjaa.

1706:  Juhana Gezelius nuorempi uskoo kirjapainonsa saksalaiselle painajalle Henric (Hindrich) Christoffer Merckell (-1730), joka on Cuningallisena Kirjan-Präntäjänä Suures Ruhtinan Maasa Suomesa ja myy 1715 sen hänelle.

1709:  Kartankaivertaja Matthäus Seutter (1678-1756) perustaa Augsburgiin karttakustantamon.  Hän sai koulutuksensa JB Homannilta.  Seutterin tuotanto kasvaa 400 karttaan.  Hänet nimitetään 1730 keisarilliseksi kartografiksi.

1710:  Japanissa arvellaan olevan yli 600 kustantajaa ja kirjakauppiasta.  Kiinalaisia kirjoja tuodaan maahan runsaasti.

1710:  Juhana Gezelius nuorempi siirrättää kirjapainonsa Tukholmaan, kun venäläiset ovat kukistaneet Viipurin.  Kirjapaino muutetaan 1711 takaisin Turkuun, mutta siirretään 1713 uudelleen Tukholmaan, kun tsaarin Pietari kaleereja ilmestyy Helsingin edustalle.

1711:  Teoksessa Abraham a Sancta Clara, Etwas für Alle on kuparipiirros kirjakaupasta.  Taustalla näkyy suuri kirjojen puristin ja sen edessä kirjatynnyri.

1711-22:  Ruotsalaissyntyinen Anders Björkman, joka oli Keyserin kirjapainon faktorina Tukholmassa, hoitaa Turun akatemian kirjapainoa.  Rauhattomien olojen vuoksi kirjapaino on 1713-21 Ruotsissa.  Björkman siirtää 1722 akatemianpainajan oikeudet omavaltaisesti Henrik Christoffer Merckellille, joka omistaa Gezeliuksen Tukholmaan 1713 siirretyn painon. 

1713:  Massachusettsin siirtokunnassa kansankokous kieltää kirjojen kulkukaupan.  Myös Pennsylvaniassa kansankokous puuttuu 1729 asiaan.

1713:  Oxfordin yliopiston paino muuttaa Clarendon-rakennukseen, jolle antaa nimen rakennuttaja Clarendonin jaarli Edward Hyde.  Siellä John Baskett painaa 1716-17 raamatun, joka saa lukuisien painovirheiden vuoksi nimen a Baskett-full of errors ja Vinegar Bible virheestä vineyard, Luukas XX.  Alkuaan kirjakauppias Baskett perustaa 1725 painon Edinburghiin.

1713:  Francois Didot (1689-1757) avaa kirjakaupan Pariisissa.  Hän oli painajakirjakauppiaan André Pralard oppilas ja on kirjakauppiaan Sébastien Revenel vävy.  Kirjakauppiaat Guillaume de Bure ja Jacques Barrois tulevat Didotin vävyiksi, ja hänen tätinsä Francoise Didot nai kirjakauppiaan Jean-Nicolas Nyon.  Vanhin poika Francois Ambroise (1730-1804) tulee 1753 kirjakauppiaaksi ja painajaksi 1757.  Hän kiinnostuu 1775 uusien kirjaintyyppien leikkaamisesta.  Veli Pierre Francois (1732-95) hankkii 1777 painon ja tulee Provencen kreivin (tuleva Ludvig XVIII) painajaksi.  Molemmat veljekset perustavat oman kirjakevalimon, ja Pierre Francois ottaa haltuunsa paperimyllyn Papeteries de l'Essonne.  Francois Ambroise palkkaa flaamilaisen punssinleikkaajan Pierre Louis Waflard, joka oli kuninkaan kaivertajan ja valajan Joseph Gillé oppilas.  Francois Ambroise Didot tilaa 1781 Annonayn paperimyllystä viirapaperia ja käyttää sellaista ensimmäisenä Ranskassa.  Hän painaa tälle paperille Waflardin kanssa suunnittelemilla ensimmäisillä kirjakkeilla.  Nimimerkki Un Amateur hyökkää 1783 Francois Ambroise Didotin uutta kirjaintyyppiä vastaan lehdessä Courrier de l'Europe.  Amatööri on Imprimerie Royalen johtaja Etienne Anisson-Duperron, Didotin katkera kilpailija.  Didot julkaisee vastauksena Corneillen loistavan painoksen, ja viholliset vaikenevat.  Franklin sijoittaa 1785 pojanpoikansa Benjamin Franklin Bache Francois Ambroisen valimoon oppimaan punssin leikkaamista ja kirjakkeen valamista.  Toinen oppilas on punssinleikkaaja Vibert, joka työskentelee myöhemmin Francois Ambroisen pojan Pierre yrityksessä.  Pierre Francois painaa 1791 Ranskan perustuslain.  Francois Ambroise luovuttaa 1797 painon pojalleen Pierre (1761-1853) ja valimon pojalleen Firmin (1764-1836).  Pierre Francoisen vanhin poika Henri (1765-1852) on punssinleikkaaja ja kirjakevalaja.  Poika Léger (1767-1829) hoitaa paperimyllyä Essonnesissa ja kehittelee paperikonetta kumppaninaan Nicolas Louis Robert.  Nuorin eli Didot jeune seuraa Henriä kirjakevalajana.

1713:  Turun akatemian arkisto, kirjasto ja kirjapaino siirretään Tukholmaan, ja pian tsaari Pietari marssii melkein tyhjään Turun kaupunkiin.

1719:  Leipzigilainen kirjanpainaja ja kustantaja Bernhard Christoph Breitkopf (1695-1777) menee naimisiin erään pienen kirjapainon omistajan lesken kanssa.  Neljä vuotta myöhemmin hän julkaisee ennakkotilaushankinnan turvin hepreankielisen raamatunpainoksen ja aloittaa 40-vuotisen kustantajan uran.  Hän luovuttaa 1745 kirjapainonsa pojalleen Johann Gottlob Immanuel Breitkopfille (1719-94), joka on tunnettu nuottienlatomistekniikan uudistajana 1754-55 ja nuottien kustantajana.  Kuollessaan hän omistaa naailman suurimman kirjapainon, jossa on yli sata työntekijää.  Lakia opiskellut Gottfried Christoph Härtel liittyy 1795 painoon osakkaaksi ja ostaa 1796 sen.  Nimeksi tulee Breitkopf & Härtel.  Kustantamo ryhtyy 1806 käyttämään Alois Senefelderin kivipainoa nuottien painamisessa.  Kustantamo tuhoutuu 1943 pommituksessa, ja arkisto menetetään.  Yritys VEB Breitkopf & Härtel Leipzig jatkaa 1952 julkaisutoimintaa.

1721:  Rostockilainen Johann Heinrich Russworm asettuu Uppsalaan kirjakauppiaaksi, mutta muuttaa 1723 Tukholmaan.  Siellä hän julkaisee heti varastoluettelon.

1721:  Milanossa perustetaan Società Palatina, joka alkaa painattaa teosta Muratori, Scriptores Rerum Italicarum.  Hovipainaja Giuseppe Richini painaa 27 osaa 1723-37.  Postuumi 28. osa ilmestyy 1751.

1722:  Turun akatemian arkisto, kirjasto ja kirjapaino siirretään takaisin Turkuun Ison vihan jälkeen, mutta jälleen Tukholmaan 1742 ja Turkuun 1743.

1722:  Merckell lähettää kisällinsä Erik Flodström Turun akatemian kirjapainon faktoriksi.  Konsistori purkaa 1729 sopimuksen Flodströmin kanssa tämän epäsäännöllisen elämän takia.

1724:  Venetsialainen Almoro Albrizzi perustaa yhtiön Società Albrizziana, jonka hienoimpia julkaisuja on Tasso, Gerusalemme Liberata 1745.  Sen kuvittaja on JB Piazzetta ja painaja Giambattista Albrizzi luultavasti Almoron veli.  Kaivertaja on Felix Polanzani.

1724:  Thomas Longman (1699-1755) ostaa William Taylorin kustantamon.  Sivuliike perustetaan 1887 New Yorkiin.

1726:  Georg Moritz Weidmann avaa Leipzigin kirjakauppansa haaraliikkeen Tukholmassa.  Sen kirjakauppias Örttel julkaisee 1727 varastoluettelon.

1726-1748:  Turussa saksalaissyntyinen kirjansitoja Christian Trapp (1664-) kustantaa suomalaista almanakkaa. Hän sai 1723 kuninkaalta erikoisoikeuden myydä sekä sidottuja että sitomattomia kirjoja myymälästään.  Hän kustantaa muutamia kirjasia.  Turun muut kirjansitojat ovat Niklas Erlandt (-1749), Johan Gummerus (-1735) ja Peter Söderman (-1770).  He tai heidän oppipoikansa kiertävät markkinoilla myymässä virsikirjoja, katkismuksia, almanakkoja, rukouspäivätekstejä ja muita pieniä painotuotteita.

1726:  Kartografi Joseph Nicolas Delisle (de l’Isle, Guillaume De l’Islen veli) (1688-1768) tulee Pietari Suuren kutsusta Pietariin kehittämään venäläistä karttalaitosta.  Hän hoitaa Akademia naukin - Venäjän tiedeakatemian tähtitieteen osaston johtajuutta ja panee alulle uusia mittauksia.  Amiraliteettikollegio lähettää meriupseereita kartoittamaan Jäämeren rannikkoa ja suuria jokia, joka työ jatkuu 1742 saakka.  Atlas Rossijskij - Atlas russicus ilmestyy 1745 kuparikaiverruksena.  Sillä on myös saksan- ja ranskankielinen nimiö.  Kartastossa on 13 karttaa Euroopan puoleisesta Venäjästä, kuusi karttaa Siperiasta ja yksi yleiskartta.  Kartaston pohjana on myös maanmittauslaitoksen päällikön Ivan Kirilovin (1689-1737) tekemää kartoitusta.  Ivan Truskot jatkaa kartaston korjaustyötä 1740 lähtien.  MV Lomonosov tulee Akademia naukin maantieteen osaston päälliköksi 1758 ja alkaa lähettää tutkimusretkikuntia Venäjän eri osiin.

1726:  Merckell lähettää Turkuun kirjapainon laitteet.  Hänen leskensä Wilhelmina Merckell (-1748) hoidossa oleva paino palaa 1734, mutta Wilhelmina pystyttää painon 1735 uudelleen.  Frans Philip Paulssenin ja Olof Hesslingin jälkeen kirjapainon hoitajaksi tulee Wilhelminan vanhin poika Johan Christopher Merckell.

1727:  Kööpenhaminaan perustetaan orpojen talon paino Vajsenhuset.  Se julkaisee 1755 teoksen Friderik Ludvig Norden, Voyage d'Egypte et de Nubie.  Kaksiosainen kirja sisältää 150 kuparipiirrosta ja lukuisia vinjettejä.  Taiteilijat ovat tanskalainen Peter Cramer ja saksalainen Marcus Tuscher.

1728:  Venäjän Tiedeakatemia avaa Pietarissa kirjakauppatoimiston - knizhnaja palata, johon kuuluu kirjavarasto - knizhnyi magazin ja kirjakauppa - knizhnaja lavka.  Se on luultavasti Venäjän ensimmäinen.

1729:  Valencialainen painaja Antonio Bordázar ehdottaa perustettavaksi Espanjaan paino, joka tuottaa kirkollisia kirjoja.  Hän painaa 1732 asiakirjan Plantificación de la Imprenta de el Rezo Sagrado, mutta hänen elinaikanaan ei tapahdu mitään.

1729-50:  Johan Kämpe Tukholmasta toimii Turun akatemian kirjanpainajana.  Paino siirretään 1742 sodan vuoksi Tukholmaan ja 1743 takaisin.

1729:  Viipurilainen kirjansitojakirjakauppias Thiergarten valittaa maistraatille, että kauppias Anthoni Boisman ja muut möivät puodeissaan suomalaisia virsikirjoja, katekismuksia ja kalentereita, vaikka hänellä yksin on privilegium exclusivum kirjojen myyntiin.  Seuraavia kirjakauppiaita ovat Grönroth, Wallenberg ja Venäjän vallan alussa Suppius.

1730-luku:  Hollannissa tulee pro novitate tunnetuksi ja seuraavalla vuosikymmenellä Pariisissa, Lyonissa, Roomassa, Venetsiassa ja Milanossa.

1732-54:  Leipzigiläinen kirjakauppias Joh. Heinr. Zedler kustantaa tietosanakirjan Grosses vollständiges Universal-Lexicon aller Wissenschaften und Künste welche bisher durch menschlichen Verstand und Witz erfunden und verbessert worden.  Se ilmestyy peräti 68 folianttina.  Jättiläisteoksen julkaisu varmistetaan ennakkotilauksin.  Se on myöhempien yleistietosanakirjojen esikuva.

1738:  Tukholmalainen kirjanpainaja-kustantaja Peter Momma ostaa tirehtöörin Werner leskeltä kirjapainon sekä saa kuninkaallisen kirjanpainajan arvon ja oikeudet.  Hän sai 1737 privilegion kalenterille Historisk och Handels-Almanack.

1739:  Nürnbergiläinen kirjakauppiaskustantaja Gabriel Nicolaus Raspe (1712-85) ostaa Johann Steinin  kirjakaupan ja nai 1744 hänen tyttärensä.

1740:  Torinoon perustetaan Stamperia Reale, jonka kustantamo Paravia ostaa 1873.

1741:  Skotti Robert Foulis (1707-76) ryhtyy kirjakauppiaksi ja kustantajaksi Glasgowissa.  Hänen veljensä Andrew (1712-75) tulee 1748 mukaan yritykseen.  Robert julkaisee 1743 kreikkalaisen tekstin Demetrius Phalerus, De Elocutione, ja hänestä tulee Glasgowin yliopiston painaja.  Kirjakevalimo Wilson ja Baine muuttaa 1744 Glasgowin lähelle.  Alexander Wilson (1714-84) toimittaa kirjakkeet painoon sekä leikkaa sille kirjaintyyppejä.  Lääkäriksi opiskellut Wilson vieraili kirjakevalimossa, kiinnostui typografiasta ja perustaa 1742 ystävänsä Baine kanssa kirjakevalimon St Andrewsiin.  Baine lähtee 1749 yrityksestä.  Glasgow Letter-Foundry julkaisee 1772 kirjainnäytteen.  Valimo muuttaa 1834 Lontooseen, mutta siellä yritys hiipuu.  Veljekset Foulis julkaisevat 1749 Ciceron teoksia 20 osaa.  Robertin poika Andrew jatkaa 1795 saakka  yritystä, jonka tuotanto on noin 700 nimekettä.

1742:  Leipzigilainen kirjakauppiaskustantaja Theophil Georgi alkaa julkaista täydellisin hintailmoituksin koko maailman kirjakaupan yleisluetteloa Allgemeines Europäisches Bücher-Lexicon.  Siinä ilmoitetaan nimekkeen hinta ja sivumäärä.

1742:  Ruotsalainen kirjanpainaja Lars Salvius (1706-73) julkaisee ensimmäisen varastoluettelonsa.  Viimeisen hän julkaisee 1771.

1742-43:  Venäläiset ovat Suomessa.  Johan Christopher Merckell pakenee Pikkuvihaa Turusta Ruotsiin.

1744:  Kirjakauppias Samuel Baker perustaa kirjahuutokaupan Sotheby ja kumppanit.  Häneen liittyy 1767 George Leigh ja 1778 Bakerin lapsenpoika John Sotheby.

1745:  Saksalainen Johann Heinrich von Schüle (1720-1811) sijoittaa kattuuni- eli puuvillakangaspainoon Augsburgissa.  Hän perustaa 1759 oman painon.

1746:  Porvoon maistraatti hyväksyy kirjansitojan Elias Gunner kirjakauppiaaksi.

1747:  Leipzigilainen musiikkiteoreetikko ja lääkäri Lorenz Mitzler von Kolof perustaa Varsovaan kirjakaupan.  Häntä seuraa 1759 Michael Gröll Dresdenistä.

1748:  Turussa Jacob Merckell (-1763) ottaa kirjapainon johdon.  Hänestä tulee 1750 Turun akatemian kirjanpainaja.  Uusi kirjapaino on kunnossa ja käynnissä.  Merckellin painossa 1756 on kahdeksan henkeä: faktori, neljä kisälliä ja kolme oppipoikaa sekä tilapäisesti kolme paininta raamatun painamista varten.

1749:  Painajan poika Joaquin Ibarra (1726-85) perustaa Madridiin painon, jossa painaa yli 2500 kirjanimekettä.  Hänet nimitetään kuninkaan painajaksi Impresor de Cámara del Rey.  Hänen veljestään Manuel tulee Cerveran yliopiston painon johtaja.  Joaquin Ibarra painaa kuninkaallisessa painossa Imprenta Real hallituksen asiakirjojen lisäksi klassikkoja ja muita kirjoja.  Hän painaa 1772 latinaksi ja espanjaksi teoksen Sallust, La Conjuración de Catalina.  Antonio Espinosa on kursiivin leikkaaja.  Hänen kirjasinnäytteensä on Muestras de los Caracteres... 1771.  Ibarra on myös kuninkaallisen akatemian painaja, ja tuottaa 1780 Don Quixote -painoksen.

1750:  Saksassa on noin sata kirjakauppaa.

1750:  Thomas Harrison ja Edward Owen perustavat painon Harrison & Sons.  Se alkaa 1760 painaa lehteä London Gazette.  Paino saa 1911 sopimuksen Englannin postimerkkien painamisesta.

1750:  Turun akatemian kirjapaino myydään kuninkaalliselle kirjanpainajalle Jacob Merckell, joka on Henrik Christoffer Merckellin nuorin poika.  Hänen kanssaan allekirjoitetaan ja sinetöidään sopimus.  Akatemiapaino ja osa Gezeliuksen painoa yhtyvät.  Vähän aikaisemmin konsistori erotti painajan Johan Kämpe (-1753) kirjanpainajan toimesta.

1751:  Saksalainen kirjanpainajakisälli Johann Christopher Frenckell I (1719-79) pyytää akatemian rehtorilta käyttäytymistodistusta 7,5 vuoden ajalta, jolloin hän on työskennellyt Turun akatemian kirjapainossa, aikoessaan "koettaa onneaan muualla".  Hän pyrkii painajaksi Viipuriin ja toivoo saavansa keisarillisen privilegion.  Hän pyytää 1752 Porvoon tuomiokapitulilta lupaa saada asettua kymnaasin kirjanpainajaksi.  Jacob Merckellin mielestä Suomessa ei tulisi toimeen useampi kirjanpainaja, ja hakemus hylätään.  Merckell myy 1758 Turun kirjapainosta puolet Frenckellille ja myy 1759 Tukholman painonsa kirjansitojaoltermannille Arvid Carlbohm.

1753:  Ranskan laivaston varikon virkamies Jacques Nicholas Bellin (1703-72) saa tehtäväksi julkaista merikarttoja ja julkaisee merikartaston Neptune francois Ranskan rannikoista.  Hän julkaisee 1756 merikartaston Hydrographie francaise koko tunnetusta maailmasta.  Näitä hän täydentää kuolemaansa asti uusilla merikartoilla.

1754:  Michael Endter painaa Nürnbergissä kirjan JA Comenius, Orbis sensualium pictus.  Siinä on puupiirros kirjakaupasta Bibliopolium - Der Buchladen.

1756:  Venäjän senaatin antama ukaasi kuuluu: “...Moskovan Yliopistolle perustettakoon paino ja kirjakauppa, joissa painettakoon sekä myytäköön yleiseksi hyödyksi yliopiston kirjailijoiden tekemiä kirjallisia tuotteita ynnä käännöstöitä”.

1759:  Tallinnaan hyväksytään kirjakauppiaaksi Saksasta tullut Johann Jakob Illig.  Tarttoon ilmestyy kirjakauppa 1780-luvulla.

1760:  Johan Holm (-1803) saa Ruotsin kuninkaalta kirjansitojamestarin valtuudet ja oikeuden harjoittaa kirjansitojan ammattia Oulussa ja myydä sitomossaan kirjoja.

1761:  Charles Joseph Panckoucke (1736-98) perustaa Pariisiin kirjakaupan ostettuaan Michael Lambertin jäämistön.  Hänen perustamansa Moniteur Universel on 1800-69 Ranskan hallituksen virallinen lehti.

1761:  Kirjaltaja eli kisälli Johan Christoffer Frenckell ostaa Turun akatemian painon, josta hän 1758 osti puolet.  Frenckell saa 1775 akatemiankirjanpainajan arvonimen.  Hänen yhtiökumppaninaan on kauppias Jacob Bremer.

1763:  Johann Jakob Kanter perustaa Mitauhun königsbergiläisen kirjakauppansa haaraliikkeen.  Täältä Mitaun haaraliikkeestä alkaa Riian Johann Friedrich Hartknochin kirjakauppa.  Hartknoch toimittaa kirjoja myös Venäjälle.  Hän kustantaa JG Herderin ja Immanuel Kantin pääteokset.

1764:  Madridilainen Compañía de Impresores y Libreros lupaa käyttää vain Espanjassa valmistettua paperia ja painoväriä ja saa erioikeuden painaa kirkollista kirjallisuutta libros de rezado.  Painaminen alkaa 1765, ja yhtiö julkaisee 1781 kirjaluettelon.

1765:  Goethe käy Leipzigin messuilla ja kirjaa vaikutelmansa teokseensa Dichtung und Wahrheit.  Silloin 6000 kauppiasta on paikalla.

1765:  Saksasssa alkaa omakustantamon kausi, kun kääntäjä Johann Joachim Christoph Bode ostaa Hampurista kirjapainon.  Kirjailijat pyytävät Bodea painamaan teoksiaan omakustannushintaan hyvälle paperille ja huolellisella typografialla.  Bode saa kumppaniksi kirjailijan Gotthold Ephraim Lessing (1729-81).

1765:  Turkulainen ruotsalaissyntyinen kauppias Jacob Bremer (1711-) lunastaa Merckellin panttaaman omistusoikeuden Turun kirjapainon puolikasosaan ja tulee painon osakkaaksi.  Bremer on Turun suurin veronmaksaja ja ehkä aikansa rikkain mies Suomessa. 

1767:  Carl Günther Ludovici kirjoittaa teoksen Kaufmanns-Lexikon, jossa hän kuvaa myös kirjakauppiaan pääominaisuuksia.  Kirjakauppiaan täytyy tuntea hyvät kirjat, hankkia ja levittää niitä.

1767-68:  Uppsalan ylioppilas Johan Arborén toimii Turun akatemian kirjakauppiaana.

1768:  Eläkkeellä oleva laivaston upseeri John Mac-Murray ostaa kustantamon William Sandby Lontoosta.  Koska skotit eivät ole suosittuja englannissa, kustantamon nimeksi tulee John Murray.

1769:  Venäläisen Tihvinässä syntyneen Nikolai Ivanovitsh Novikovin (1744 - 1818) kustannus- ja kirjapainotoiminta alkaa.  Hän on merkittävä valistusmies, kirjailija ja lehtimies.  Hän opiskeli Moskovan Yliopiston yhteydessä olevassa kimnaasissa.  Novikov sai ensikosketuksen kirjantekemiseen koostettuaan ja painettuaan 1766 Akatemian kirjapainossa teoksen Venäläisten kirjojen luettelo.   Pietarissa hän julkaisee Muinaisvenäläisen Kirjaston, Venäjän menneisyyden kertojan ja Pietarin Tiedeuutiset.  Koska Novikov uskoo rajattomasti painetun sanan voimaan, mahdollisuuteen painetulla sanalla vaikuttaa todella Venäjän yhteiskunnalliseen elämään, hän yrittää kaikin keinoin herättää suuressa yleisössä harrastusta ja innostusta lukemista kohtaan.  Novikov pystyy oleellisesti parantamaan kustannusalan tilaa.  Hän osoittaa suurta huolenpitoa niistä kirjailijoista ja kääntäjistä, joiden kanssa on yhteistyössä.  Novikovin ansiosta kirjakauppaverkosto leviää maaseutukaupunkeihin Nizhnij Novgorodiin, Jaroslavliin, Kostromaan, Kazaniin, Simbirskiin, Oreliin, Arkangelskiin, Tobolskiin ja Irkutskiin.  Venäjällä myydään 1760-90 kirjoja 37 paikkakunnalla.  Hänestä tulee 1779 Moskovan Akateemisen Kirjapainon omistaja seuraavaksi kymmenvuotiskaudeksi tehdyn sopimuksen perusteella.   Kirjat, joiden nimilehteä koristaa teksti Painettu Moskovassa, N Novikovin Akateemisessa Kirjapainossa, eivät jää kirjakauppojen hyllynkoristeiksi, vaan ne myydään heti.  Novikovin julkaisemien kirjojen yhteismäärä arvioidaan noin tuhanneksi.  Niistä 558 ilmestyy Akateemisesta Kirjapainosta.  Koska Novikovin päämääränä on kustantamonsa jatkuva laajentaminen, hän perustaa 1784 Typografikomppanian eli painoyhtiön, jonka varoilla hän hankkii tarvittavat laitteet ja kalusteet.  Painossa on 24 painokonetta.  Yhtiö harrastaa hyväntekeväisyttä: Moskovassa  avataan apteekki, josta puutteessa elävät saavat lääkkeitä ilmaiseksi.

1769:  Lissaboniin perustetaan Impressão Regia eli kuninkaallinen kirjapaino, nyt Kansallinen kirjapaino.

1769:  Ruotsalainen kustantaja- ja kirjakauppiasyrittäjä Carl Christian Gjörwell perustaa Ruotsin ensimmäisen kirjakauppalehden.  Se ilmestyy vain kahdeksana numerona.

1770-luku:  Suomessa aletaan harjoittaa vanhojen kirjojen ostamista ja myymistä asiamiestoimin.

1770:  Tanskalainen Sören Gyldendal aloittaa kirjakauppa- ja kustannusyrityksen.

1770:  Edo eli Tokyo tulee Japanin ensimmäiseksi kustantajakaupungiksi.

1770-77:  Lars Lefrén (vuodesta 1772 professori) pitää Turun akatemian kirjakauppaa.

1771:  Maaseutukirjakauppias Magnus Swederus perustaa Uppsalaan kirjakaupan.  Hän saa yliopiston kirjakauppiaan aseman 1780.  Swederus alkaa 1784 kustantaa kirjakauppalaitoksen yhteismainosmielessä viikkolehteä Tidningar för svenska bokhandeln, mutta lehti sammuu vuoden lopussa.

1772-75:  Nikolai Ivanovitsh Novikov (1744-1818) aloittaa kirjankustannustoiminnan teoksellaan Historiallinen luettelo venäläisistä kirjailijoista.  Muinaisvenäläinen kirjallisuus.  Venäjän muinaisuuden sanansaattaja.  Teos on 30-osainen.  Hän ottaa 1778 Moskovan yliopistopainon haltuunsa.  Novikov julkaisee Pietarin ja Moskovan kustantamoissaan valistuksen ajan teoksia.

1774:  Klopstock perustaa omakustantamon Gelehrtenrepublik.

1774-91:  Dublinin kirjakauppiaat julkaisevat luetteloa The Dublin Catalogue of Books.

1776-92:  Englantilainen kirjakauppias John Bell julkaisee halvan 109-osaisen kirjasarjan ja John Cooke julkaisee 1790-luvulta alkaen viikoittaista runo- ja proosasarjaa.  Ne on suunnattu lähinnä yläluokan lukijoille.

1777:  Ranskassa ilmestyy Manuel de l’auteur et du libraire, jonka nimi myöhemmin on Almanach de la librairie.  Kirjanen esittää 118 sivullaan tiedot Ranskan kirjakaupasta.  Pariisin kirjanpainajia ja kirjakauppiaita luetellaan pari sataa, ja saman verran muualta Ranskasta.  Kolmessa ensimmäisessä laitoksessa 1777, 1778 ja 1781 mainitaan muita eurooppalaisia kirjanpainajia ja kirjakauppiaita noin 900.

1777:  Tanskalainen värjäri Jacob Holmblad saa kuninkaallisen oikeuden perustaa täydellisen kangasvärjäämön Kööpenhaminaan.  Hän viljelee väriaineita tuottavia kasveja.  Tehdas koneellistuu 1836 täydellisesti, kun hankitaan höyrykone.  Uudet tehdasvalmisteiset väriaineet alkavat korvata maalareiden omatekoiset kivilaattoja vasten jauhetut väripigmentit.

1777:  Ruotsalainen kirjakauppias-kustantaja Magnus Swederus saa hoidettavakseen Turun akatemian kirjakaupan ja sen kirjahuutokaupat.  Hän saapuu 1778 kirjavaroineen Turkuun.  Hänen kirjakauppansa on Suomen ensimmäinen avoin kirjakauppa, joka on arkipäivisin määrätunnein auki.  Aikaisemmat kirjakaupat olivat kirjalaatikoita - boklåda eli varastosuojia tai käsityöläisverstaita tai yksityisasuntoon sijoitettuja myyntivarastoja.  Swederus ilmoittaa 1782 sanomalehdessä (Suomessa ei 1779-81 ilmesty sanomalehtiä), että kirjakauppa pidetään auki arkipäivisin kello 11-12.  Muina aikoina pyydetään kääntymään herran adjunkti Tengström puoleen, joka ottaa kaikenlaisten kirjojen tilauksia ja toimittaa ne perille.  Jakob Tengström luopuu 1784 tehtävästä.  Kirjakauppa siirtyy myöhemmin Frenckellin suvulle.

1777:  Kirjansitojankisälli Johan Löfström hakee kirjansitojan porvarioikeutta Porvoossa, mutta hänen anomustaan vastustaa sitojan Gunner leski.

1779-85:  JC Frenckellin kuoltua hänen toinen vaimonsa Maria hoitaa liikettä poikansa JC Frenckell II ollessa faktorina.

1780:  Itävaltalainen Johann Traeg (1747-1805) perustaa musiikkikustantamon Wieniin.  Hän toimii aluksi kopioijana.  Traeg on Breitkopf & Härtelin asiamies 1798 lähtien.  Yrityksen nimeksi 1803 tulee Johann Traeg und Sohn.  Kasvava kilpailu heikentää yritystä, ja konkurssi tulee 1820.

1780:  JP Haug perustaa kustantamon Leipzigiin.  Johann Ambrosius Barth saa 1890 sen naimakaupalla.

1780:  Pariisissa toimii 329 kirjakauppiasta.

1780:  Madridissa syntyy Imprenta Real.  Lehtien Mercurio histórico y político ja Gaceta de Madrid painaja Francisco Manuel de Mena (-1780) on velkaantunut hallitukselle.  Kun hän kuolee, niin perilliset antavat painon hallitukselle.

1781:  Saksassa Dessaussa perustetaan oppineiden kirjakauppa Buchhandlung der Gelehrten, joka painaa oppineiden kirjoja heidän omalla kustannuksellaan.

1782:  Romaani tulee Suomeen.  Åbo Tidningarissa julkaistaan kirjapainon ilmoitus: pidetään kaupan monenlaatuisia kirjoja kaikenlaisista aiheista ja usealla kielellä, sekä paljon romaaneja.

1782-84:  Romaaneja aletaan levittää Suomen maaseudulle.  Raumalainen kirjansitoja Widberg ilmoittelee Turun lehdessä myyvänsä eri paikkakuntien markkinoilla erilaisia romaaneja, kertomuksia ja matkakuvauksia.  Widberg ja hänen asiamiehensä liikkuvat järjestelmällisesti Lounais-Suomen tärkeimmillä markkinapaikoilla.  Kirjat ovat ruotsinkielisiä.

1784:  Turkulainen maisteri Johan Christopher Frenckell II (1757-1818) ostaa kirjapainon osuuden.

1785:  Georg Joachim Göschen (1752-1828) perustaa Leipzigiin kustantamon ja tulee muun muassa Schillerin (Don Carlos 1787), Goethen ja Wielandin kustantajaksi.  Göschen julkaisee 1787-91 Goethen ensimmäisen kootut teokset.  Hän perustaa painon, jonka siirtää 1797 Grimmaan.

1785:  John Pendred julkaisee ja painaa Englannin kirjakaupasta yksityiskohtaisen luettelon The London and Country Printers, Booksellers, and Stationers Vade Mecum.

1785:  Irlantilaissyntyinen Mathew Carey (1760-1839) alkaa Philadelphiassa kirjoittaa, myydä ja kustantaa kirjoja ja lehtiä.  Carey julkaisee uudestaan englantilaisia teoksia luvatta ja korvauksetta.  Poika Henry julkaisee lääketieteellisiä teoksia.  Yritys jatkaa Carey and Lea -nimisenä, sitten nimellä Lea and Blanchard sekä 1971 monen nimenvahdoksen jälkeen Lea & Febiger -nimisenä.

1785-1818:  Johan Christoffer Frenckell II (1757-1818) ottaa haltuunsa Turun akatemian painon, jonka yhtiökumppaniksi isänsä tuli 1758.  Hän käyttää tyylikästä kirjanpainajanmerkkiä, kahden palmunoksan ympäröimää peilimonogrammia.  Frenckell II kehittää painosta yhden koko Ruotsin valtakunnan merkittävimmistä painolaitoksista.  Hänet hyväksytään 1786 Turun akatemian painajaksi.  Frenckell ottaa haltuunsa Järvenojan paperitehtaan Prunkkalassa.  Hän kustantaa lehtiä Åbo Nya Tidningar 1789, Åbo Tidningar 1791-99 ja Åbo Tidning 1800-09.  Paino julkaisee 1792 ensimmäisen kirjainnäytteensä.

1786:  Perustetaan Englannin valtion painatuskeskus Her Majesty’s Stationery Office, joka palvelee kaikkia hallinnon osastoja.

1787:  Berliiniläinen kirjakauppias, kustantaja ja kirjailija Friedrich Nicolai, Allgemeine Deutsche Bibliothek-teoksen julkaisija, muokkaa luettelonsa pääsiäismessuja varten nimellä Verzeichnis einer Handbibliothek der nützlichsten deutschen Schriften zum Vergnügen und Unterricht wie auch der brauchbarsten Ausgabender lateinischen und griechischen klassischen Autoren und in Deutschland gedruckten ausländischen Bücher, welche um beigesetzte Preise zu haben sind, bey Friedrich Nicolai, Buchhändler in Berlin auf der Schlossfreiheit im Audibertschen Hause wie auch in dessen Buchhandlung zu Stettin in der grossen Domstrasse im Sanderschen Hause.  Varastoluettelon 291 sivulla mainitaan 5072 kirjaa.

1788:  Etienne-Alexandre-Jacques Anisson tulee Imprimerie Royalen johtajaksi.  Hänet giljotinoidaan 1794 Ranskan vallankumouksessa.

1789:  New Yorkiin perustetaan Methodist Book Concern, joka muuttaa 1804 Philadelphiaan.

1789:  Turkulainen kirjanpainaja Frenckell perustaa kirjakaupan painonsa yhteyteen.  Se on ainoa Suomessa Ruotsin vallan päättyessä.  Uuden ajan alussa saksalaiset kaupustelijat ja kirjojen sitojat myivät kirjoja Suomessa.  Koulumiehet ja papit myivät kirjoja.

1790:  Henry Altemus perustaa Philadelphiaan kustantamon.  Isä Joseph (-1851) toi Englannista polvivipupainokoneen.  Sitomo valmistaa 1886 päivittäin 5000 kirjaa.

1792:  Imprimerie Royale eli L'Imprimerie du Louvre saa nimen L'Imprimerie Nationale Exécutive ja muuttaa myöhemmin Louvresta kadulle rue de la Vrillière nimellä Imprimerie Nationale.

1792:  Joshua B Lippincott perustaa Philadelphiaan kustantamon.  Julkaisuja ovat The Dispensatory of the United States of America 1833 (26. laitos 1967), Lippincott’s Pronouncing Gazetteer of the World 1855, Lippincott’s Magazine 1868, Lippincott’s Pronouncing Dictionary of Biography and Mythology 1870 sekä tieteellisiä nimekkeitä.  Sitomossa 1887 on kaikki toiminnot koneellistettu paitsi lankaneulonta.

1793:  Johann Gottlob Immanuel Breitkopf kuvailee kirjoituksessaan Ueber Buchdruckrey und Buchhandel in Leipzig, kuinka 350 kirjapainojen työntekijää ja 300 kirjakauppiasta tuovat kirjakauppaväkeä kaupunkiin kaikkialta Saksasta, Sveitsistä, Tanskasta, Ruotsista, Liivinmaalta, Böömistä ja Unkarista.

1795:  Neuen Archiv für Gelehrte, Buchhändler und Antiquare sanoo:  Ihmiskunnan jalostaminen on kirjakaupan päätarkoitus.

1700-luku:  Johtavia eurooppalaisia kirjakauppiaita ovat: Arkstee & Merkus Amsterdam ja Leipzig, J Bonnardel Lissabon, E Bourdeaux Berliini, JGT Breitkopf Leipzig, AC Briasson Pariisi, JM Bruysset Lyon, F Changuion Amsterdam, M Coltellini Leghorn, J Cotta Tübingen, PA De Hondt Lontoo, Veljekset de Tournes Geneve, JG Esslinger Frankfurt, G Galeazzi Milano, P Gosse Haag, J Gravier Napoli, M Groel Varsova, Haude & Spener Berliini, Veuve Hérissant Pariisi, JH Herold Hampuri, CA Jombert Pariisi, S & J Luchtmans Leiden, P Mortier Amsterdam, F Nicolai Berliini, J Nourse Lontoo, CJ Panckoucke Lille ja Pariisi, JB Pasquali Venetsia, C & A Philibert Kööpenhamina, MM Rey Amsterdam, Veljekset Reycends Turin, F Storti Venetsia, JT Trattner Wien, CF Voss Berliini, GC Walther Dresden ja Weidmann & Reich Leipzig.

1700-luvun loppu:  Japanilainen koomisen runouden kyoka kustantaja Tsutaya Jusaburo pitää kotitaloutensa jäseninä kirjailijoita kuten Santo Kyoden ja taiteilijoita kuten Utamaro.