Painomenetelmät 1918-2009        

Kohopaino 1918-2009

Ei ole ihmettä/ niin suurta kuin kirjoituksen retki/ painomusteen hyhmästä painetun sanan valoon.  ...

Suuri ihme tapahtuu:/ tehdastuotteesta tulee sielullinen tisle,/ nokinen hiki muuttuu/ hengen ilmennykseksi.

Elmer Diktonius

1918:  Heidelbergin johdon jäsen Hubert HA Sternberg, joka keksi nimen Original Heidelberger Tiegel, alkaa markkinoida tiikeliä.  Hän asennuttaa tiikelin kuorma-auton lavalle ja myyntimies ajaa painosta toiseen esittelemään konetta.  Kun kysyntä kasvaa, Sternberg rakennuttaa Saksan painokonetehtaiden ensimmäisen asennuslinjan, jolta valmistuu sata tiikeliä kuukaudessa.  Heidelberg hankkii 1929 yrityksen Maschinenfabrik Geislingen MAG, jolloin valukapasiteetti laajenee.

1918:  Luokkasodassa Helsingin valtauksen jälkeen joutuu valkoisten haltuun suurehko ilmeisesti Työväen Kirjapainon painovärivarasto, joka jaetaan kaupungin kirjapainojen kesken.  Enimmäkseen Ruotsista tuodaan 76 000 kiloa mustaa painoväriä, kun sitä 1916 tuotiin 134 000 kiloa.

1918-45:  Ola Fogeli Fogelberg (1894-1952) toimii Osuusliike Elannon mainospäällikkönä.  Hän perustaa Elannon koristeluosastolle ja Kulutusosuuskuntien Keskusliiton KK mainososastolle Suomen ensimmäiset ja luultavasti ainoat linopainot.  Ne toimivat 1950-luvulle silkkipainon tuloon saakka.

1918:  Suomen painoissa arvioidaan olevan nelisensataa enimmäkseen saksalaista (Koenig & Bauer, Augsburg ja Vomag) ja yhdysvaltalaista (Miehle) pika- ja kaksivuorokonetta sekä 200-250 tiikeliä.  Suomessa on 118 kirjapainoa sekä 19 kivipainoa ja kemigrafista laitosta.

1919:  Ensimmäinen WIFAG kohopainorotaatio rakennetaan.

1919:  Oululainen Liiton kirjapaino ostaa sveitsiläisen puolirotaation Cox Duplex.

1920-luku:  Automaattisilla painokoneilla tarkoitetaan mekaanista paperiarkin alistusta ja luovutusta paperipinosta -pinoon.  Painonappiohjaus otetaan käyttöön.

1920:  Tietosanakirjan kirjapaino perustetaan Helsingissä.

1920:  Goss esittelee Englannissa linjatyyppisen sanomalehtirotaation.  Se on matala jono, jossa painoyksiköt ja taittolaitteet ovat lattiatasossa.

1920:  Helsingin Uusi Kirjapaino myy vanhan rotaationsa Tampereelle uuden 32-sivuisen Vomag-rotaation tieltä.  Helsingin Sanomat ostaa suurenmoisen konehirviön 32-sivuisen saksalaisen rotaation Vomag.  Helsingin Sanomien painamisaika lyhenee.  Rotaatiohalliin asennetaan 1925 toinen Vomag, jolla saadaan myös korosteväri.  Niillä painetaan 1932 alkaen myös Ilta=Sanomat (uudella Vomagilla 1960-luvun puoliväliin asti).  Paperinkulutus 1938 on 4,3 miljoonaa kiloa.

1920:  Kirjapaino Polytypos (Turun Sanomat) ostaa toisen 16-sivuisen rotaation Vomag  painoonsa.

1920:  Kirjapaino Kaleva ostaa 16-sivuisen rotaation Vomag.

1920:  SOK ostaa 16 sivun sanomalehtirotaation Koenig & Bauer ja luovuttaa 1921 sen Yhteiskirjapainolle lehtien Yhteishyvä ja Samarbete painamiseen.

1921:  Satakunnan Kirjateollisuus saa asennetuksi 16-sivuisen rotaation MAN.  Se myydään 1952 Kainuun Sanomille ja sieltä 1966 Riihimäen Sanomille.

1921:  Tuli turmelee Pohjolan Sanomain kirjapainoa Kemissä.  Noin kello puoli kuusi pääsi tuli irti Pohjolan Sanomain talossa.  Lyhyessä ajassa pääsi tuli, kun hälyytystä ei saatu aikaan, sellaiseen vauhtiin, että rakennus oli parin tunnin kuluttua tuhkana.  Sammutustyötäkään ei saatu kunnollisesti käyntiin, kun sikäläinen WPK:n höyryruisku oli heti alussa epäkunnossa.  Se saatiin sittemmin käyntiin, jolloin kuitenkin huomattiin letkujen olevan niin vuotavia, ettei siitä ollut apua.

1922:  Frankenthal Albert ryhtyy rakentamaan sarjavalmisteisesti pikapainokonetta Front-Rapid.

1922:  Painokonetehtaat Leipziger Schnellpressenfabrik ja Dresdner Schnellpressenfabrik yhdistyvät nimellä Dresden-Leipziger-Schnellpressenfabrik, sittemmin Planeta.

1922:  Skandinaviassa otetaan käyttöön Heidelbergin uusi automaattitiikeli, joka painaa 3500 kappaletta tunnissa, kun tavallinen tiikeli painaa noin tuhat.

1922:  Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kirjapaino myy rotaationsa agentuuriliikkeelle Suomalainen Fredr Wagner, joka myy sen edelleen Oulun läänin Työväen Kirjateollisuudelle.

1923:  Victoria rakentaa Heidenaussa tiikeleitä.

1923:  Maanjäristys rikkoo painokoneita hävittäessään Tokion.

1923:  Suomeen myydään seitsemän Heidelbergin automaattitiikeliä.  Niitä on 1929 jo 46 maassa.

1923:  Faktori Karl Fredrik Malmström (1867-) julkaisee Kirjapainotaidon oppikirjan.

1924:  Hoe esittelee Englannissa paperirainan liimaamisen vauhdissa paperirullaa vaihdettaessa.  Painokonetta ei tarvitse enää pysäyttää rullanvaihdon ajaksi.  Menetelmä on ollut käytössä Yhdysvalloissa.

1925:  MAN rakentaa 15 rullayksiköllä varustetun sanomalehtirotaation, jonka pituus on 42 metriä.  Se tuottaa tunnissa 261 000 lehteä, jotka ovat 16-sivuisia.

1925:  Hodler kehittää karbonointiin eli hiilivärin painamiseen lomakkeiden kääntöpuolelle Transkrit-menetelmän.  Painokoneeseen liittyvä erikoisrakenteinen värilaite on kuumennettava ja väripinta saadaan aikaan samaan tapaan kuin hiilipaperia valmistettaessa.

1926:  Jeane Berté -menetelmällä painetaan vesiväreillä kumilaatoilta.  Aniliinipainoa kehitellään.  Kumilaatoilta painetaan juoksevalla värillä muovia, foliota ja paperia nopealla rullarotaatiokoneella.  Alunperin käytetään alkoholiin liuotettua aniliiniväriä.  Menetelmä saa 1952 nimeksi flexopaino.

1926:  Hubert Sternberg aloittaa Heidelbergin tiikelin rakentamisen liukuhihnalla.  Koneita valmistetaan sata kuukaudessa.

1927:  Yhdysvaltalainen Miller Printing Machinery rakentaa kokoautomaattisen sylinteripainokoneen.

1927:  Maurice Amon perustaa Lausanneen yrityksen Sicpa.  Hän alkaa muutama vuosi myöhemmin poikiensa Salvador ja Albert kanssa valmistaa painovärejä koho- ja offsetpainoon, värisarjoja arkki- ja heatsetrainaoffsetiin, jatkolomake- ja etikettipainoon sekä pienoffsetiin.  Sicpa valmistaa värejä myös syvä- ja flexopainoon, setelipainoon sekä varmuusvärejä postimerkkien, luottokorttien, arvopaperien, shekkien ja passien painamiseen.  1900-luvun lopulla Sicpalla on edustus yli sadassa maassa ja värien valmistusta 17 maassa.

1927:  Hufvudstadsbladets Förlags och Tryckeri ostaa ison rotaation 64-sivun Vomag Typ-Helsingfors (Plauenissa Vogtländische Maschinenfabrik)  ja purkaa vanhan 1906 hankitun rotaation.  Se myydään Sortavalaan, jossa se kootaan 1929.  Vomag on käytössä 1965 saakka.

1927:  Tampereen Kirjapaino (Aamulehti) ostaa toisen 32-sivuisen rotaation Vomag painoonsa.

1928:  Heidenaussa rakennetaan sylinteriautomaatti Victoria-Front.

1928:  Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kirjapaino ostaa 64-sivuisen rotaation Vomag.

1928:  KF Puromiehen kirjapaino hankkii ranskalaisen kaksivärisen pikapainokoneen.  Painossa on 1939 jo 14 pika- ja tiikelipainokonetta.

1929:  Suomen Sosialidemokraatti saa 32-sivuisen rotaation, samoin Aamulehti.

1929:  Jyväskylässä ilmestyvä Keskisuomalainen saa kahdeksan sivun rotaation, kun lehti aikaisemmin painettiin kahdella pikapainokoneella.

1929:  Vaasa hankkii 16-sivuisen rotaation Vomag.

1929:  Arkkipainokoneet painavat 2500-3000 arkkia tunnissa; vuonna 1910 pikapainokoneen nopeus oli 1000-2000 arkkia tunnissa.  1930-luvulla kapasiteetti kasvaa 4000-5000 arkiin tunnissa.

1930-luku:  Suomessa sanomalehdistön teknilliset laitteet nykyaikaistetaan yleisesti.

1930:  Paul Fuchs, joka on työskennellyt yrityksissä VOMAG, MAN ja WIFAG, menee Moskovaan.  Hän työskentelee painokonetehtaassa Rybinsk ja suunnittelee kohopainorotaation ja offsetkoneen.  Hän palaa 1937 Albertin syväpaino-osastolle.

1930:  Uusi Suomi saa 64-sivuisen rotaation.

1931:  Frankenthal Albert rakentaa sanomalehtirotaation, jonka nopeus on 30 000 kierrosta tunnissa.  Kone toimitetaan 32-sivuisena 1932 Ullstein-kustantamoon Berliiniin.

1931:  Vienan Karjalassa Uhtualla perustetaan piirihallinnon kirjapaino.  Nimenmuutoksen 1935 myötä nimeksi tulee kirjoitusvirheineen Karjalan Tasavallan kustannustoimen, kirjapaino ja kirjakauppa-alan valtionkomitea Kalevalan piirin kirjapaino, ja sama venäjäksi.  Koneita ja laitteita uusitaan 1950-luvun alussa, ja ne ovat käytössä 2000-luvun alussa.  Laitos on kuin kirjapainomuseo.  Käsinlatojilla on kirjakkeet kasteissa regaalilla, ladelmaa laivalla, haka ja ooli.  Konelatojilla on kuumametallirivilatomakoneita, jotka on valmistettu Leningradissa 1950-luvulla.  Kirjakekasteja ja -makasiineja on kaksin verroin, sillä ladotaan latinalaisin ja kyrillisin kirjakkein.  Sinkkiset kuvalaatat valmistetaan kaiverruskoneella.  Lehdet ja isommat siviilityöt painetaan käsialisteisella sylinteritasokehilökoneella.  Pikkutyöt painetaan Leningradissa valmistetulla tiikelillä.  Lehdet ovat Vienan Viesti ja venäjänkielinen Novosti Kalevali - Kalevalan Uutiset.  Piirihallinnon tarpeisiin painetaan lomakkeet, propuskat, kuitit, liput ja piletit.

1931:  J Deeney kehittää valkoisen pigmentoidun aniliinipainovärin.  Aniliinipainokoneen nopeus on lähes metri sekunnissa.

1931:  Heidelberger Nachrichten - Heidelbergin uutiset alkaa ilmestyä.

1932:  Heidelberg rakentaa paperikooltaan suuremman 34x46 neliösenttimetriä automaattisen tiikelin, jonka työnopeus on noin 4000 arkkia tunnissa.

1932:  Limittäisalistin otetaan käyttöön.

1933:  Ilkka ostaa nurinmenneen Suomenmaan 32-sivuisen rotaation, joka on käytössä 1962 tapahtuneeseen Seinäjoelle muuttoon asti.

1935:  Heidelberg rakentaa parannetun kokoautomaattisen yksivuorokoneen Original Heidelberger Zylinder OHZ.  Työnopeus on noin 4000 arkkia tunnissa.

1936:  Sun Chemical kehittää ensimmäisen pigmentoidun flexopainovärin.

1937:  Joensuussa ilmestyvä Karjalainen saa rotaation.

1937:  Elannon Mehiläinen kertoo ikkunamainososaston työntekijästä Kauko Huhta (1908-), joka korvaa linoleumin liimaamalla ristiin ensopahvia eli taivoliittia ja leikkaamalla tästä kuvalaattoja.  Sodan sytyttyä keksintö on arvokas.  Huhta kehittää plakaväriä pulveria sekoittamalla.

1938:  Helsingin Uusi Kirjapaino ostaa englantilaisen rotaation Hoe & Crabtree, jossa on kymmenen 16 sivun yksikköä.  Se on Pohjolan nykyaikaisin ja pystyy tuottamaan 200 000 kaksikymmensivuista sanomalehtikappaletta tunnissa.  Talvisota keskeyttää 1939 syksyllä aloitetun asennustyön, ja 1942 saadaan käyntiin neljä yksikköä niin, että kone pystyy valmistamaan 64-sivuisia lehtiä.

1938:  Lahdessa ilmestyvä Etelä-Suomen Sanomat ostaa käytetyn rotaation Ruotsista.

1939:  Helsinkiläisessä Mercatorin kirjapainossa on 13 pikapainokonetta ja seitsemän tiikeliä.  Otavan painossa on 12 pikapainokonetta ja neljä tiikeliä.  Valtioneuvoston painossa on 14 pikapainokonetta ja kolme tiikeliä.

1941:  Neuvostoliittolainen kuvalehti Ogonjok julkaisee kuvan talvisodan aikaisesta lähellä tulilinjaa olevasta rintamalehden Puna-armeijan sotalehti toimituksesta.  Kenttäkirjapaino sijaitsee kuorma-autoissa.

1942:  Helsingin Sanomat aletaan painaa yhdysvaltalais-englantilaiselta rotaatiolla Hoe & Crabtree.  Se tilattiin 1938, mutta II maailmansota sotki suunnitelmat.  Runko-osia tuli 1939 sekä neljä painoyksikköä ja taittolaite saapuivat 1940 välirauhan aikana Petsamoon.  Loput kuusi painoyksikköä olivat 1941 lähtövalmiina, mutta Suomi oli Natsi-Saksan puolella sodassa, ja Englanti takavarikoi vihollismaahan lähtevät laitteet sotasaaliina.  Neljän 16-sivuisen painoyksikön (yhteensä 64 sivua) rotaatio asennetaan 1942 toimimaan.  Loput kuusi painoyksikköä saadaan 1946.  Kymmenen yksikön kone painaa 70 000 kappaletta 40-sivuista sanomalehteä tunnissa.  Osa lehteä voidaan painaa nelivärisenä.

1944:  Ruotsissa Grafiska Maskin Ab GMA rakentaa ensimmäisen täysin ruotsalaisen kaksivuorokoneen.  GMA suunnittelee 1940-luvun lopussa sveitsiläisen Wifagin kanssa rotaatiopainokoneen.

1945:  Valtion Metallitehtaat Valmet suunnittelee automaattisen sylinteripainokoneen, jonka prototyyppi valmistunee 1949, mutta sen tuotantoa ei aloiteta.  Otavan painossa tiettävästi on 1950-luvun alussa kotimainen painokone.  Valmet valmistaa paperinleikkauskoneita ja apukoneita.

1945:  24-sylinterinen sanomalehtikohopainorotaatiokone painaa ja taittaa tunnissa 1 200 000 kahdeksansivuista sanomalehteä tai 300 000 lehteä, jossa on 32 sivua.

1947:  Saksalainen graafinen aikakauslehti Der Polygraph alkaa ilmestyä Frankfurt am Mainissa.

1948:  Heidelbergin painokoneiden rakentaminen jatkuu jälleen II maailmansodan jälkeen.

1948:  Augsburgissa Saksassa rakennetaan suurtehoinen sanomalehtirotaatiokone, jossa on kuusi painoyksikköä, kuusi taittolaitetta ja kuusi paperirullalaitetta ja automaattinen paperiradan liimaus rullanvaihdossa.

1948:  Saksalainen Windmöller & Hölscher rakentaa aniliinipainokoneen Olympia 990.

1948:  Turun Sanomat hankkii 48-sivuisen rotaation, joka painaa 30 000 lehteä tunnissa.

1950:  Zürichiläinen A Fieg keksii pulveriesipaikkausmenetelmän Primaton.

1950-60-luvut:  Kemianteollisuus alkaa tuottaa polyesterikalvoa, polymeerillä päällystettyä sellofaani- ja polyetyleenikalvoa, jolle painetaan aniliinipainossa.

1950:  Keskisuomalainen hankkii uuden rotaation.

1951:  Heidelberg järjestää ensimmäisen painajien oppikurssin.

1951:  König & Bauer rakentaa arkkirotaatiokoneen PAX.

1951:  Tehtaan MAN kaksivuoroautomaatti Poly tulee kauppaan.

1952:  Aniliinpaino tulee tunnetuksi fleksopainona eli flexography, kuten Flexographic Association ehdottaa.

1952:  Uusi Suomi painaa ensimmäisen nelivärikuvansa aiheena Miss Universum Armi Kuusela uudella MAN-rotaatiollaan.

1954:  Leipzigin messuilla esitellään puoltotaantoarkkirotaatio Victoria.

1954:  Saksalainen Windmöller & Hölscher rakentaa yksisylinterisen flexopainokoneen Olympia 1275.

1954:  Turkulainen Auraprint tilaa kumipainolevyjen menetelmään perustuvan lomakerotaation Giebeler.  Siinä on kaksi painoyksikköä, kaksi numerointiyksikköä ja yksi kuumakarbonointiyksikkö.  Auraprint tilaa lisää lomakerotaatioita 1958, 1960, 1963, 1964, 1966 ja 1968.

1955:  Polyamidihartsi alkaa korvata shellakan flexopainovärin sideaineena.  Painovärin tarttuvuus paranee ja painojäljen kiilto kasvaa.

1955 lähtien:  Suomessa sanomalehtien tekninen kehittäminen alkaa.  Suhteellisen pienetkin maaseutulehdet hankkivat kaukokirjoittimet, telefotolaitteet, latomakoneet ja rotaatiokoneen.

1957:  WIFAG 60 -kohopainorotaatio painaa nopeudella 60 000 kappaletta tunnissa.

1958:  Heidelberg valmistaa kaksivärikoneen.  Näissä painetaan toinen väri laaka- ja toinen sylinterikehilöllä.

1958:  Liuotinpohjaiset flexopainovärit kehitetään polyetyleenikalvoille.

1959:  Heidelberg tuo markkinoille tiikeliautomaatin malli GTP, joka on erikoiskone kuumakorkopuristusta varten.

1960-luku:  Ranskalainen näyttelijä Gérard Depardieu (1948-) on kirjapainossa töissä.

1960:  Turun Sanomat ottaa käyttöön GOSS-rotaation.

1962:  Kanadassa Torontolaisen Stroud-Bridgeman -yhtiön William ja Edward Stroud valmistavat painokoneen, jossa  renkaan muotoiselle hihnalle kiinnitetään joustavat painolevyt.  Hihnan pituus vaihtelee sivumäärän mukaan.  Painohihnalla painetaan rullapaperille.  Cameron Machine -yhtiö Doverista New Jerseystä hankkii Stroudien patentit.  Parin vuoden kehittelyn jälkeen 1968 Cameronin Book Production System -järjestelmä painaa rullapaperille ensin puolet kirjan sivuista kumilaatoilta, jotka on kiinnitetty duPontin Mylar-muoviselle hihnalle.  Joka sivua varten on painolaatta.  Painovärinä käytetään heat-set -väriä.  Kääntötankojen jälkeen painetaan paperirainan toinen puoli samalla tavalla.  Hihnan pituus voi vaihdella rajoissa 1,5-9,6 metriä kirjan sivulukumäärän mukaan.  160-sivuista kirjaa voidaan painaa 12 000 kappaletta tunnissa, 320-sivuista 6000 ja 640-sivuista 3000 kirjaa tunnissa. Kohdistusta ohjataan koko painamisen, taiton ja leikkauksen ajan.  Paperiraina leikataan halki painamisen jälkeen, taitetaan, kootaan halkaistut ja taitetut rainat yhteen ja leikataan poikki.  Nämä niput kootaan kokoojan lokeroon yhden kirjan nipuiksi, jotka kuljetin vie liimasidontaan ja kansitettavaksi joko pehmeisiin tai koviin kansiin.  Sidonnan osuus hidastaa tuotantoa, joten tunnissa valmistuu 2500 kirjaa, joissa on 320 sivua.  Kingsport Press hankkii ensimmäisen Cameron-koneen Tennesseen tehtaalleen, jossa on 1200 työntekijää.  Kingsport yhdistää Cameronin Martinin liimasidontakoneeseen.  Työntekijät kutsuvat yhdistelmäkonetta hirviöksi.  Koko yhdistelmää käyttää kahdeksan työläistä, joiden joukossa on naisia.  Book Press hankkii 1970 toisen Cameronin.  Siinä käytetään kumilevyjen sijasta WR Grace-yhtiön Letterflex-kohopainolaattoja, jotka tehdään fotopolymeerimuovista.

1962:  Aletaan valmistaa rainarotaatiota Koebau Courier.

1962:  Heidelbergin uutiset ilmestyy 13 kielellä 200 000 kappaleen painoksena.

1962:  Sanoman Helsingin Sanomat ryhdytään painamaan Euroopan nopeimmalla yhdysvaltalaisella rotaatiolla Ampress Colormatic, joka tuottaa 69 000 kappaletta 48-sivuista lehteä tunnissa.  Neljässä painolinjassa on kaksi lisäväriyksikköä ja kaksoistaittaja.  Näihin aikoihin Aamulehti ja Uusi Suomi uusivat rotaationsa.  Rotaatiohalliin asennetaan 1966 toinen Ampress.  Nyt pystytään painamaan 96-sivuista lehteä ja tavallista 64-sivuista lehteä 180 000 kappaletta tunnissa.

1962:  Tulipalo Tilgmannin kirjapainossa Helsingissä aiheuttaa kymmenen miljoonan markan vahingot.

1964:  Suomessa 54 sanomalehtipainolla 95 lehtitalosta on täysrotaatio, 14 painolla laakarotaatio ja 27 painolla pikapainokone.

1965:  Belgiassa Assen kylässä kirjanpainaja Odilon van Geertruyen viettää 98-vuotispäiväänsä ja 86. ammattivuoden päiväänsä.  Hän toimii edelleen perheyhtiössään joka päivä tiikeli- ja pikapainokoneissa.  Neljä vuotta sitten hän vielä luki sanomalehtensä korrehtuurin.

1965:  Suomen viimeisen uuden kohopainorotaation ostaa Vaasa (sittemmin Pohjalainen), jonka painoon asennetaan 32 sivun MAN-rotaatio.  Uusia rotaation lisäyksiköitä ostetaan vielä 1967 Aamulehteen ja 1969 Kalevaan.

1966:  WIFAG 80 -kohopainorotaatio painaa 80 000 kappaletta tunnissa.

1967:  Pikapainokonetehdas Heidelberg saa nimen Heidelberger Druckmaschinen AG.

1967-72:  Metallitoimi kehittää Sitran tuella suomalaisen rotaatiovedoskoneen, jonka prototyyppi valmistuu 1972.

1968:  Cameron Belt Press esitellään Kingsport Pressissä Tennesseessä.

1968:  Suomessa on noin 770 tasokehilö- ja tiikelikonetta, 70 kohopainorotaatiota ja 70 fleksopainokonetta.

1970-luku:  Ukrainan polygrafinen instituutti kehittää painokoneen PP-70.

1970-luku:  Plamag-painokoneilla painetaan muun muassa sanomalehdet Neues Deutschland (DDR), Moskovskaja Pravda ja Vetsherna Moskva (NL), Vecernik ja Smena (Tshekkoslovakia) sekä Népszabadság ja Népszava (Unkari).

1970-luku:  Suomessa sanomalehdet alkavat käyttää muovisia fotopolymeeripainolevyjä.  Niitä varten on rotaation painosylinterille asennettava levyjen kiinnitystä varten satulat, joiden ynnä muovilevyjen paksuus vastaa stereotypialevyn paksuutta.

1972:  Ruotsalainen B Wahlström Bokförlag kehittää fleksopainokoneen Book-O-Matic omaan käyttöönsä.  Faluniin rakennetaan kaksi linjaa lisää ja USAan yksi offsetversio.  Sylinterin ympäryssuunnassa on 20 ja leveyssuunnassa 2-12 sivun kokoista painolaattaa.  Book-O-Maticit valmistanut konepaja Grafisk Maskinservice GMS kehittää oman kirjarotaatioversionsa Automatic Book Perfector ABP, joka toimii offsetperiaatteella.  Ensimmäinen ABP liitetään Kolbus-kovakansilinjaan.  Kahdeksan ihmistä vuorossa tuottaa 4000 jopa 384 sivuista kirjaa tunnissa.

1972:  Japanilainen Senshu Den Schrein hankkii Heidelbergin tiikelin.

1976:  WSOY hankkii yhdysvaltalaisen Cameron-koneen kirjatehtaaseensa Juvalle.  Laajennettu kohopainorotaatio voi valmistaa tuhatsivuisia pehmeäkantisia kirjoja.

1978:  Saksalainen Windmöller & Hölscher asentaa flexopainokoneeseen Olympia 756 järjestelmän Flexorex NC, joka on maailman ensimmäinen flexopainokoneen tietokoneohjaus.

1978:  Kirjapaino Kursiivin murhapoltosta annetaan tuomiot.  Oikeus tuomitsee palon sytyttäjän kolmeksi vuodeksi ja kahdeksaksi kuukaudeksi vankeusrangaistukseen ja uusfasistien johtajan viideksi vuodeksi vankeuteen murhapolttoon yllyttämisestä ja Suomen lain vastaisesta sotilaallisen järjestön ylläpitämisestä.  Kursiivi sytytettiin tuleen vuotta aikaisemmin.

1979:  Sanomalehtirotaation Koebau Flexo-Courier valmistus alkaa.  Niitä toimitetaan 1988 kahdeksan konetta Daily Mail-lehteen Lontooseen.

1979:  Albert ja Koenig & Bauer aloittavat yhteistyön.

1980-luku:  Flexografinen painaminen alkaa yleistyä.

1980-luku:  Viimeiset kohopainorotaatiot myydään sanomalehtien painamiseen.

1981:  Cameron-linjoja on USAssa 11 ja Euroopassa 11 sekä kaksi muualla

1983:  Saksalainen Windmöller & Hölscher rakentaa sanomalehtiflexopainokoneen Journalflex.

1983:  WSOY ostaa toisen Cameron-koneen käytettynä Englannista yhtiöltä William Collins & Sons.  Ensimmäinen tuli 1977 Juvan kirjatehtaan käyttöön.

1985:  Kolme Koebau Anilox-Courier -sanomalehtirotaatiota toimitetaan Guardian-lehteen Lontooseen.

1985:  Windmöller & Hölscher toimittaa yhdysvaltalaiselle asiakkaalle maailman suurimman flexopainokoneen aaltopahvin painamiseen.

1987:  Enso ostaa Englannista monivärisen flexopainokoneen Cobden Chadwick Karhulan tehtaalle.

1990:  Albert-Frankenthalista tulee Koenig & Bauerin tytäryhtiö ja Koenig & Bauer-Albert esiintyy DRUPAssa nimellä KBA.

1998:  Saksalaiset painoväritehtaat ovat vanhoja: BASF 1865, Michael Huber Farbenfabriken 1765, Hartmann Druckfarben 1905 ja Siegwerk Farbenfabrik Keller 1905.

1998:  Kirjanpainajan poika Tom Michelsson perehtyy laattapainomenetelmään.  Hänen ja Museoviraston suunnittelijan Maire Heikkinen tekemien käsinpainokokeilujen yhdistelmästä kehittyy työmenetelmä, jolla painetaan Sibelius-Akatemian Järvenpään kurssikeskuksen Kallio-Kuninkala tapetit, joiden jugendhenkinen malli on 1920-luvulta.  Michelssonin yritys Taitotapetti valmistaa Amos Andersonin taidemuseon kustavilaisen salongin tapetit, joiden harmaan, valkoisen ja kullan sävyinen malli on Pyynikkälän pappilasta 1894.  Taitotapetti teettää väripainolaatat graafisen teollisuuden alihankkijalla, joka valottaa kuviot muovisille kohopainolaatoille.

Laakapaino 1918-2009

1918:  Leipziger Schnellpressenfabrik rakentaa pientä offsetkonetta Kleinod, joka on pikkukoneen Kleine seuraaja.

1918-21:  Tilgmanniin liitetään Öflund & Petterssonin kivi- ja kirjapaino, Weilin & Göösin kivipaino-osasto, Lilius & Hertzbergin kirja- ja kivipaino sekä Helsingin kivipaino ja myöhemmin Helsingin Painamo, Litho ja J Syrénin kivi- ja kirjapaino Tampereelta.

1919:  Waite & Saville rakentaa Potterin koneen tapaisia offsetkoneita.

1919:  Frenckellin Kirjapaino hankkii ensimmäisen offsetpainokoneen.

1920:  Augsburgissa Saksassa aletaan valmistaa arkkioffsetkoneita System Winkler.

1920:  Vomag rakentaa pienen offsetrotaation.

1920:  WB Pitkin keksii kostutuslaitteen, joka kostuttaa vesihöyryllä painolevyn.

1920:  Pousin kehittää kollotypian, jolla on entistä parempi painoskestävyys.

1920:  Fishenden valmistaa epäsäännöllisen jyvärasterin tavalliseen offsetiin, jossa käytetään kollotypiagelatiinia metallilevyllä.

1920:  Saksassa Rotaprint ja USAssa Addressograph-Multigraph valmistavat toimisto- eli pienoffsetkoneita, joilla monistetaan kirjeitä ja muita monisteita.

1920-39:  Saksassa suunnitellaan toista kymmentä uutta offsetkonemallia, ja noin 50 erilaista konetyyppiä valmistetaan 13 tehtaassa.  Offsetkoneen nopeus on 1920-luvun alussa noin 5000 kierrosta tunnissa ja 1930-luvun lopulla 6000-7000 kierrosta tunnissa.

1921:  MAN rakentaa kolmisylinterisiä offsetpainokoneita ja rainaoffsetkoneita.  MAN valmistaa 1921-36 jo 25 rainaoffsetkonetta, joista kuusi on kahden rullan koneita ja loput yhden rullan.

1921:  Faber & Schleicher tai tehdas Roland rakentaa parannetun offsetkoneen Roland, jossa on automaattinen alistuslaite.  Roland on valmistanut 5000 konetta.

1921:  Dresden-Leipziger Schnellpressenfabrik syntyy, kun Dresdener Schnellpressenfabrik ja Leipziger Schnellpressenfabrik (aikaisemmin Schmiers, Werner und Stein) yhdistyvät.  Nimeksi tulee 1932 Planeta.

1921:  Saksassa on 12 offsetkonetehdasta.

1922:  George Mann rakentaa kaksivärisen puoltotaanto-offsetkoneen sanomalehden painamista varten.

1922:  Kaksivärisen offsetpainokoneen Planeta valmistus alkaa.  Kone asennetaan 1923 Hannoveriin.

1922:  Yksivärinen offsetkone Klein-Roland 00 painaa 5000 arkkia tunnissa.

1923:  Ensimmäinen rainaoffsetkoneessa painettu sanomalehti ilmestyy.  Kone on yhdistetty kohopainokoneeseen.

1923:  Johannisberg tuo markkinoille ensimmäisen offsetkoneensa GUROMA (Gummirotationsmaschine) ja 1924 pienen offsetkoneen Klein-Guroma.

1925:  Nopea eli offsetpikapainokone Roland tulee markkinoille.  Se painaa jopa 4500 arkkia tunnissa.

1926:  Vomag rakentaa ensimmäisen nelivärisen offsetkoneen arkkipainoa varten Caspar Hermannin suunnitteleman satelliittijärjestelmän mukaan.

1926:  Faber & Schleicher rakentaa puoltotaanto-offsetkoneen.

1927:  Kaksiväristä arkkioffsetkonetta Planeta-Quinta aletaan rakentaa viisisylinterisenä.

1929:  Ensimmäinen saksalainen sanomalehti painetaan offsetmenetelmällä.

1929:  WSOY alkaa käyttää manuulipainoa.

1930:  Hollantilainen taiteilija Maurits Cornelis Escher (1898-1972) tekee litografian Castrovalva.  Hän on vasenkätinen kutan Michelangelo, Leonardo da Vinci, Dürer ja Holbein.  Escherin tuotanto käsittää 448 litografiaa, puupiirroksia ja piirustuksia.  Hän kuvittaa kirjoja, suunnittelee tapetteja, postimerkkejä ja seinämaalauksia.

1930:  Suomessa ensimmäisenä aikakauslehtenä Tulenkantajat painetaan offsetpainossa.  Lisänä käytetään tehosteväriä.

1931:  Nelivärinen Harris-offsetpainokone on toimintakunnossa.

1931:  Neuvostoliitossa Rybinin maatalouden työvälineiden osia valmistava konepaja rakentaa ensimmäisen laakapainokoneensa Pioner.  Uusi kotimainen teollisuushaara, painokoneiden valmistus alkaa.  Pionerin tehokkuus on 1800 arkkia tunnissa.  Tehdas valmistaa noin 600 tällaista konetta.  Vuonna 1941 niiden valmistus keskeytyy.

1932:  Limittäisalistin otetaan käyttöön.

1932:  George Mann alkaa rakentaa lisenssillä Planeta-Tertia -konetta nimellä Fast-Three ja Planeta-Quinta -konetta nimellä Fast-Five.  Ne painavat 5500 arkkia tunnissa.

1932:  Dresden-Leipziger Schnellpressenfabrik rakentaa Coswigissa nelivärisen offsetkoneen Planeta-Deca malli HVO, joka koostuu kahdesta kaksivärikoneeesta Planeta-Quinta.  Tehtaan uudeksi nimeksi otetaan Planeta Druckmaschinenwerk.

1933:  Laakapainoja on Helsingissä kahdeksan, Turussa neljä, Tampereella ja Vaasassa kaksi, Viipurissa, Porvoossa ja Kouvolassa yksi.

1934:  J Schultz saa patentin offsetlevyn tamponikostutuslaitteelle ja 1935 veden ruiskutukselle telalle, jolta kostutushyppytela saa kosteuden.  Hän patentoi 1936 parannetun tamponikostutuksen.

1934:  Reino Hurme perustaa Satakunnan Kivipainon Tampereelle.  Kirjapaino Kirjakkeen kivipainaja Aimo Björnström (1893-1962) ostaa sen vuoden kuluttua ja siirtää asuintalonsa piharakennukseen Pispalan Pulterimäkeen.  Björnström sai kivipainajan opin Viipurissa ja Pietarissa.  Hän tutustui kivipiirtäjään, myöhemmin taiteilijaprofessori Aukusti Tuhka.  Pietarissa painettiin paljon kullattuja koukerokuvioisia kuvapintoja.  Arkki painettiin kiveltä neljästä kuuteen kertaan.  Kultaus tehtiin keltavärin päälle kuivakullalla eli kullan värisellä jauheella.  Pulterimäen piharakennuksen painossa työskentelee oman perheen lisäksi kahdesta kolmeen työntekijää.  Painossa on kivipainokone, vedosprässi, kultauskone, tifftari, reijittäjä, leikkuri ja värimylly.  Paino valmistaa kunnia- ja osakekirjoja, apteekkien reseptejä, etikettejä panimo- ja virvoitusjuoma- sekä kenkäteollisuudelle.  Satakunnan Kivipainolla on omat mallit joulu-, pääsiäis- ja kukkakorteista.  Yksivärinen Roland-offsetpainokone käynnistyy 1941.  Painolle tulee lehti-, mainos- ja kartonkipakkausten painotöitä esimerkiksi Turun Saippuan Valo-pesupulverin pakkauskoteloarkit.  Björnströmin poika valmistaa tarvittavat filmit ja painolevyt.  Roland on tallessa asianharrastajalla.  Painokiviä ja vedosprässi on Ikaalisten Taide-Käsityökoulussa.

1934:  Tampereen kirjapaino perustaa offsetpaino-osaston.

1935:  CW Harrold patentoi vesihöyryn tiivistymiseen eli kondensaatioon perustuvan kostutuslaitteen.  Levysylinteri jäähdytetään läpivirtaavalla vedellä.  Saman tapaisen patentin saa JG Goedike, MB Goddard 1936 ja BD Stevens.

1935:  Dubliniin hankitaan Rotaprint.

1936:  Vomag valmistaa ensimmäisen nelivärisen offsetrotaatiopainokoneensa Planeta Quarta.

1937:  BD Stevens patentoi kostutuslaitteen, jossa ilmalla puhalletaan kostean nauhan läpi kostutusvesi.

1937:  Adressograph-Multigraph patentoi esiemulsioidun offsetvärin.

1938:  USAssa alkaa rulla- eli rainaoffsetkoneiden valmistus.

1938:  JG Goedike saa kaksi patenttia laitteelle, joka lisää kostutusveden värilaitteelle.  Hän saa 1944 parannetulle mallille patentin.

1938:  Berliinissä Hackebeil julkaisee useita viikkolehtiä, jotka painetaan VOMAG-offsetkoneilla.

1938:  Roland myy painokoneita 59 maahan, 1970 sataan maahan.

1938:  Natsi-Saksassa on 343 offsetpainoa, joissa on 746 offsetkonetta.

1939:  WF Huck keksii huokoisen kostutustelan.

1939:  USAssa Louisianassa sanomalehteä The Opelousas Daily World aletaan painaa offsetissa.

1930-luvun loppu:  Yhdysvalloissa kokeillaan offsetia sanomalehtien painamiseen.  Offset alkaa yleistyä 1960-luvulla aluksi pienissä lehdissä.  Saksa ja Englanti ovat edelläkävijämaita.

1940:  EC Grembecki patentoi sumuttamiseen tai suihkuttamiseen perustuvan kostutuslaitteen.

1940:  Suomeen on hankittu 1918 lähtien 21 offsetpainokonetta.  Johtavia merkkejä ovat Mailänder (Canstatt-Stuttgart), Mann (Lontoo), Roland (Faber & Schleicher) ja Augusta (MAN).

1941:  GE Golber patentoi vettä tiputtavan kostutuslaitteen.

1942:  Helsingin Uusi Kirjapaino ottaa käyttöön uuden offsetosaston.

1946:  Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kirjapaino perustaa offsetosaston.

1947:  Ruotsissa perustetaan Solna Offset -painokonetehdas Solnaan ja GMA-painokonetehdas Trollhättaniin 1964.

1947:  George Mann siirtyy Vickers-ryhmään ja 1965 RW Crabtree ja Mann muodostavat Crabtree-Mann -yhtiön.

1948:  Planeta VEB (Polygraph) perustetaan Dresdenin lähelle Radebeuliin uudelleen rakennettuun tehtaaseen.  Tieteelliset tutkimukset parantavat painokoneita.  Planeta perustettiin 1898.

1950-luku:  USAn hallitus rahoittaa tutkimusta, jolla kehitetään ilmakuvien painaminen suurella erotuskyvyllä.

1950:  Marinoni rakentaa Pariisissa arkkioffsetkoneen puoltotaantopainatukseen.

1951:  HE Marsden saa patentin suihkukostutukselle.

1951:  Aletaan valmistaa nelivärisiä offsetkoneita Roland Ultra.  Koneessa on kaksi kaksiväristä painoyksikköä.

1951:  Arkkioffsetkone Ultra-MAN tulee kauppaan.

1951:  Johannisberg esittelee Drupassa uuden offsetkoneen Rhenus.

1951:  Heinrich Böllin kirjassa Wo warst du, Adam? - Aadam, missä olit, Otava 1965 kapteeni Bauerilla, tekstiilitavarain edustajalla, oli myös kivipainon hoitaja.

1952:  WG Mullen rakentaa kostutuslaitteen, joka pitää vesikalvon kostutustelan ja painopellin välillä.  Liika vesi puhalletaan ilmalla pois.

1952:  M Ras saa patentin hienopisaraiselle suihkulle kostutustelalle.

1952:  Miller Printing Machinery rakentaa Pittsburghissa offsetkoneen, jonka nopeus on 10 000 arkkia tunnissa.  Suunnittelijat ovat Harald W Gegenheimer ja Carl D Siebke.

1954:  Harris-Seyboldin Wood ja Pritchard kehittävät sähköstaattisen kostutuksen.  Kostutuslaitteen verkon ja levysylinterin välillä on suurjännite, joka vetää vesisumua painopellille.

1954 mennessä:  Offsetkoneiden kostutusjärjestelmille myönnetään USAssa ja Englannissa 11 patenttia kosketuksessa olevalle kostutukselle ja 10 patenttia kosketuksettomalle kostutukselle.

1955:  Saksalainen Eggen tuo markkinoille ensimmäisen alumiinisen offsetlevyn ja offsetkemikalisarjan.  Tähän asti offsetpainot sekoittavat omat liuoksensa oman salaisen reseptin mukaan.  1950-luvulla offsetpainoja on Helsingin lisäksi Porvoossa, Valkeakoskella, Tampereella, Kauttualla, Vaasassa ja Turussa.

1955:  Tilgmann lopettaa kivipainannan ja kaataa noin 40 000 litografiakiveään mereen.  Professori Aukusti Tuhka saa niistä muutaman pelastetuksi taidegrafiikan koululleen.  Kymmenkunta kiveä säilytetään yrityksen muistona.  Viimeiset 15 pikakivipainokonetta puretaan romuna myytäväksi.

1960-luku:  Viipurin kivipaino eli Piirtopaino lopettaa kituuttavan kivipainon.

1960-70:  Rainaoffsetlaakapainomenetelmä yleistyy erityisesti sanomalehtien painamisessa.  Rotaatiopainokoneessa käytetään rullapaperia.

1960:  Planeta esittelee Leipzigin messuilla nelivärisen offsetkoneen PVO 6.

1961:  ANPAn ensimmäisessä päivälehtien offsetkonferenssissa esitetään, että USAssa noin 600 viikkolehteä ja 40 päivälehteä käyttää offsetmenetelmää.  Kymmenkunta lehteä siirtyy 1962 offsetiin.

1961:  Tanskassa sanomalehtiä aletaan painaa offsetissa.

1962:  Heidelberg esittelee DRUPAssa ensimmäisen offsetpainokoneensa.  Rotaspeed-offset esitellään 1965.

1962:  MAN rakentaa rullaoffsetrotaatioita, jotka painavat heatset-väreillä.

1963:  Planeta-Variant tulee markkinoille.

1964:  Ruotsissa ja Norjassa sanomalehtiä aletaan painaa offsetissa.

1965:  Pieksämäkeläinen Kunnallislehtien Kirjapaino tilaa paikallislehdistä ensimmäisenä offsetrotaatiokoneen, mutta offsetin ensimmäiseksi käyttäjäksi ehtii Valkeakosken Sanomat.  Lehti painetaan Valkeakosken kirjapainon Goss-Community -koneella.  Pian Loviisan Sanomat, Pieksämäen Lehti ja Hyvinkään Sanomat siirtyvät offsetiin.  Parissa vuodessa 1967 mennessä 17 paikallislehteä eli yli 10 prosenttia paikallislehdistä painetaan offsetissa.

1965:  Yhdysvaltain armeijan kenttäkirjapainoja on toiminnassa Vietnamissa.  Ne valmistavat propagandaa sotatoimialueen väestölle ja vihollisjoukoille sekä tiedotusaineistoa omille joukoille.  Painokoneina on kahden värin rullapienoisoffseteja.  Kirjapainoyksikön kolmesta autosta yksi on painokoneita varten, toisessa valmistetaan offsetlevyt ja kolmas kuljettaa paperia toimien sijoituspaikassa myös toimituksen tilana.

1965:  Yhdysvaltojen rullaoffsetpainojen paperin hävikki vaihtelee 22-25 prosentin välillä, kun syväpainossa makulatuuria syntyy 14-18 prosenttia.

1965:  Suomen ensimmäinen offsetrotaatio otetaan käyttöön Valkeakoskella, kun painokoneella Goss Suburban aletaan painaa Valkeakosken Sanomia.

1966:  Etelä-Saimaa, Keski-Uusimaa, Salon Seudun Sanomat ja Åland siirtyvät offsetiin.  Allan Viranko sanoo kirjassa Suomen sanomalehdistö vakaannuttaa asemaansa, ettei offsetkoneita pidetä sopivina suurten sanomalehtien painamiseen.

1967:  WIFAG OF 5 -offsetrotaatio aloittaa Euroopassa sanomalehtien painamisen offsetissa.

1967:  Suomalaisen Kirjallisuuden Kirjapaino SKK lopettaa kivipaino-osastonsa toiminnan.    SKK järjestää Pinxin taidesalonkiin näyttelyn, johon kivipainon arkistosta on poimittu valikoima kivipainotöitä.  SKK harjoitti kivipainatusta yli sata vuotta.  Vilkkain kausi oli 1920-30-luvut, jotka olivat suomalaisen mainosgrafiikan kehitysaikaa.  Akseli Gallén-Kallelan ensimmäiset julisteet ovat vuosilta, jolloin ranskalaiset Toulouse-Lautrec, Steinlen ja Cheret loivat Euroopan käyttögrafiikan tyyliä.

1967:  Etelä-Pohjanmaa ja Keskipohjanmaa siirtyvät offsetiin.  Keskipohjanmaan kone on Goss.

1967:  Gummerus hankkii yhtiön ensimmäisen offsetkoneen Ultra-Man.

1967:  Yhdysvaltojen Indianapoliksessa kirjanpainaja John E Archer avaa luultavasti maailman ensimmäisen drive-in -painon autoileville asiakkaille.  Asiakkaat ajavat autolla kirjapainoon ja antavat työnsä ikkunasta.  Muutaman minuutin kuluttua he saavat pienoffsetista kirjelomakkeita, käyntikortteja, häihinkutsukortteja ja muita pieniä painoksia.

1968:  Saksan Sosialistisen Yhtenäisyyspuolueen SED sanomalehti Neues Deutschland ND painetaan Hyperset-offsetrotaatioissa.  Päivittäinen painos on 900 000.

1968:  Vasabladet, Borgåbladet ja Uusimaa siirtyvät offsetiin.  Borgåbladetilla ja Uusimaalla on yhteinen TTU-offset, jossa molemmat lehdet painetaan.

1968:  Suomessa on noin 135 arkkioffsetkonetta ja 21 offsetrotaatiota.

1969:  Aletaan rakentaa rainaoffsetrotaatiota Koebau Commander.

1969:  Sun Chemical patentoi ensimmäisen UV-painovärin.

1970-luku:  USAssa yli 400 päivälehteä on siirtynyt offsetiin.

1970-luku:  Leipzigilaisilla offsetrotaatioilla Zirkon painetaan USAssa, Ruotsissa, Ranskassa, Brasiliassa, Australiassa, Saksan Liittotasavallassa ja muissa maissa.  Plamag valmistaa sanomalehtiä ja aikakauslehtiä varten offsetrotaatiota Rondoset Petit.  Planeta tuottaa arkkioffsetkoneita.

1970-luku:  Offset syrjäyttää kohopainon Suomen sanomalehdistössä.  Offsetrotaatiolla painetaan 17 lehteä 1970, 46 lehteä 1975, 75 lehteä 1980 ja 98 lehteä eli sata prosenttia lehdistä 1984.  1970-luvun alussa Turun Päivälehti (kohorotaatio 1907), Valkeakosken Sanomat 1972 (uusii offsetinsa), Keskisuomalainen 1973, Savon Sanomat ja Satakunnan Kansa 1974 ja Kaleva 1975 (Harris 1650 -rotaatio painaa kaksoistuotannolla 32-sivuisena 50 000 lehteä tunnissa tai 64-sivuisena 25 000 lehteä tunnissa, kone korvataan 1987 monivärisellä uudella rotaatiolla) siirtyvät offsetiin.  1973 käynnistää 13 sanomalehteä offsetkoneet.  Hämeen Sanomat, Pohjolan Sanomat ja Kouvolan Sanomat päätyvät 1974 yhteisen selvitystyön jälkeen offsetkonehankintaan.  Helsingin Sanomat 1977, Aamulehti, Åbo Underrättelser ja Turun Sanomat 1978 siirtyvät offsetiin.  Turun Sanomat hankki 1960-luvun lopulla offsetyksiköitä kohopainorotaatioonsa, joka 1978 myydään Intiaan.  Lehtipainot siirtyvät kuumametallitekniikasta valolatomatekniikkaan.  Myös siviilipainatuksessa eli aikakauslehtien, kirjojen ja muussa kuin sanomalehtien painamisessa offset valtaa alaa.

1970:  Turun Sanomat kytkee kohopainorotaatioon Headliner offsetpainoyksikön Goss-Metro, jota käytetään samaan aikaan kohopainokoneen kanssa.

1970:  Gummerus käynnistää Jyväskylän suurimman offsetpainokoneen.

1971:  Englantilaisen Vickers-ryhmän Crabtree-Manniin sulautetaan kaksi painokonetehdasta Dawson, Payne and Elliot sekä Whaite and Saville.

1972:  Roland 800 painaa 10 000 arkkia tunnissa.  Sitä viedään 20 maahan.

1972:  Plamag kehittää modulaarisen painokoneen Rondoset.

1972:  Valkeakosken Kirjapaino ostaa uuden offsetrotaation ja samalla vuosikymmenellä Salon Seudun Sanomat ja Vasabladet.

1973:  Otava hankkii offsetkoneet Crabtree Man Ambassador ja nelivärinen Planeta Variant.  Otava ostaa 1974 nelivärisen koneen Crabtree Sovereign.  Pystytään painamaan 256-sivuisia arkkeja molemmat puolet samalla kertaa 5000 kappaletta tunnissa, kun 1960-luvulla painettiin yhdysvaltalaisilla kaksivuorokoneilla Miehle (hankittu 1920-luvulla) 64-sivuisia arkkeja 1500 kappaletta tunnissa.

1973:  Brown Boveri asentaa ensimmäisen ohjelmoitavan säädön ja ohjauksen painokoneeseen.

1973:  Keskisuomalaisen sveitsiläinen offsetpainokone Wifag käynnistetään,

1974:  COLORMAN on Euroopan suurin offsetrotaatio, jossa on 62 painoyksikköä.

1974:  Hämeen Sanomat aletaan painaa offsetrotaatiolla Koebau Compacta.

1974:  Suomen aikakauslehtien sivumäärästä 51 prosenttia painetaan offsetissa, 28 kohopainossa ja 21 syväpainossa.

1975:  Saksan Demokraattisessa Tasavallassa DDR offsetpainatus on päämenetelmä, kun sen osuus 1965 oli neljä prosenttia.

1975:  Heidelbergin ensimmäinen kaksivärinen offset 102 ZP, joka on puoltotaantokone, tulee markkinoille.  Heidelberg on rakentanut 1976 loppuun mennessä noin 50 000 offsetkonetta.  1968 toimitetaan 200 000. kone.

1975:  Salon Seudun Sanomat siirtyy offsetiin.

1976:  Rainaoffsetrotaation Koebau Express valmistus alkaa.

1976:  Tampereen Työväen Sanomalehti alkaa painaa Kansan Lehden offsetissa Rolandilla.  Yhtiö painaa myös ammattiliittojen ja järjestöjen lehtiä.

1977:  Neuvostoliiton valtion laitoksissa offsetpainatuksen osuus on 31 prosenttia, kun se 1970 oli 13.  Jaroslavlin alueella Rybinskin painokonetehdas alkaa valmistaa offsetpainokonetta POK-84.  Se on tarkoitettu neliväristen kirja- ja julkaisutuotteiden painamiseen.

1977:  Painojäljen tummuus eli densiteetti mitataan painokoneella useista painetun arkin värintarkkailujuovista samanaikaisesti.

1977:  Heidelberg aloittaa sarjan Speedmaster rakentamisen 2-5 -värisinä koneina.  Niissä on tietokoneohjattu esiasettelu.  GTO-nelivärikoneiden sarjavalmistus alkaa 1978.

1977:  Brown Boveri asentaa maailman ensimmäisen tuotannon suunnittelu- ja painokoneen esiasetusjärjestelmän.

1977:  Helsingin Sanomien ensimmäinen offsetrotaatio yhdysvaltalainen Goss Metro aloittaa painamisensa Sanomalassa Vantaan Martinlaaksossa.  Sinne sanomalehtipaino siirtyy kokonaan 1978.  Kehittyneellä sähköisellä tiedonsiirrolla toimitus ja paino voidaan erottaa.  Aluksi tilatun 21 painoyksikön lisäksi tilataan lisää yksiköitä parin kolmen vuoden välein.  Yksiköitä 1985 on 52 kappaletta.  Niiden yhteinen tuotantonopeus on 200 000 kappaletta 42-64 -sivuista lehteä tunnissa.  Suurin sivumäärä on 144.  Sanoma tilaa Helsingin Pitäjänmäen painoon erikoisoffsetin Harris.  Offsetrotaatioon liitetään jälkikäsittelylaitteisto.  Koneella valmistetaan paperirullasta valmiita erikoispainotuoteita, aikakauslehtien kansia ja liitteitä.

1977:  Aamulehti käynnistää saksalaisen Koenig & Bauerin offsetrotaation Koebau Commander Tampereen Sarankulmassa.  Kone otetaan 1978 käyttöön.  Automaatiolaitteiston toimittaja on sveitsiläinen Brown Boveri.

1978:  Arkkioffsetkonetta Koebau Rapida SRO aletaan rakentaa.

1978:  WIFAG OF 7 -offsetrotaatiossa on yhdistetty ohjaus ja säätö sekä myöhemmin ohjausnäytöt.  Yli 1700 painoyksikköä myydään 1995 mennessä.

1978:  Yhdysvalloissa 60 prosenttia sanomalehdistä painetaan offsetissa, kun Pohjoismaissa luku on keskimäärin 70.

1978:  Otava ostaa nelivärioffsetkoneen Roland 800 Keuruulle.  Kone on laatuaan Pohjoismaiden suurin ja lisää Otavan nelivärituotantoa yli 60 prosenttia.  Otava tilaa oppikirjatuotantoon offsetrotaation Harris M 122.

1978:  Turun Sanomat asentaa offsetrotaation Goss Metroliner Turun Artukaisiin.  Helsingin Sanomien, Aamulehden ja Turun Sanomien leveät ja nopeat rainaoffsetkoneet varustetaan ensimmäisillä digitaalisilla ohjausjärjestelmillä.

1978:  Etelä-Suomen Sanomat hankkii offsetrotaation yksiköitä, jotka liitetään vanhaan kohopainorotaatioon.

1978:  WSOY aikoo ostaa Wärtsilän ensimmäisen offsetrotaation, joka ei kelvannut Yhteiskirjapainolle.

1978:  Amer-yhtymän Kiviranta ostaa offsetrotaation Solna C 96.

1978:  Turun kivipaino lopettaa.  Luostarinmäellä Turun historiallisessa museossa 90-vuotias Karl Beckman näyttää kivipainantaa yleisölle.

1979:  Neuvostoliitossa valmistuvat rainaoffsetkoneet POG-60, 2POG-60 ja 3POG-60.

1979:  Offsetkonetehdas Roland Faber & Schleicher ja MAN yhdistyvät tehtaaksi MAN Roland.

1979:  Karjalainen käynnistää ruotsalaisen offsetrotaation Solna Distributor D-22-A, jonka lehti osti 1978.

1979:  Paasipaino ostaa offsetrotaation, joka aloittaa aikakauslehtituotanon 1980, jolloin syväpaino lopetetaan.

1980-luvun alku:  Painokoneella tummuusmittari eli densitometri pyyhkii mitaten painetun arkin tarkkailujuovia automaattisesti.

1980:  Augsburgissa Saksassa rakennetaan Colorman 35 -offsetpainokone, jossa on automaattinen värilaitteiden ja tuotantotiedostojen ennakkoasettelu.

1980:  Plamag toimittaa unkarilaiselle kustantamolle Szikra Lapnyomda suuren offsetrotaatiolaitoksen.

1980:  Japanilainen Ryobi tuo Euroopan markkinoille A2-koon yksivärioffsetkoneen Ryobi 640.

1980:  Uusi Suomi siirtyy offsetiin.  Rotaatiossa on osa yksiköistä varustettu heatset-kuivaajalla, jotta voi painaa päällystettyjä paperilaatuja osaksi sanomalehteä, jolla on Euro- eli Berliner-koko.

1980:  Keski-Pohjanmaan Kirjapaino hankkii rotaation Solna Distributor.

1980:  Vaasa tilaa offsetrotaation Creusot-Loire Tribune.  Kohopainorotaatio MAN otettiin 1965 käyttöön.

1980:  Etelä-Saimaa tilaa offsetrotaation Goss HV Signature.

1980:  Suomen sanomalehdistä 15 prosentilla on kohopaino, 63 prosentilla offsetpaino ja 22 prosentilla ei ole omaa painoa.  Luvu 1973 olivat 59, 22 ja 19.

1981:  Kanadalainen Elcorsy testaa 1973 keksittyä elektrokoagulaatiota.

1981:  Forssan Kirjapainossa käynnistyy offsetrotaatio Albert-Frankenthal A 200 S.

1982:  Tarkkailukuviot Ugra Plate Control Wedge sopivat positiivisille ja negatiivisille offsetlevyille sekä myös silkkipainoon.

1982:  Heidelberg alkaa rakentaa kahdeksansivuista rainaoffsetkonetta, jossa on tietokoneohjattu kaukosäätö.

1982:  Arkkioffsetkoneen painolevynlukijalla (Dainippon DEMIA, Heidelberg CPC3) mitataan painettava alue ja sen mukaan esiasetellaan värinsyöttö painoyksikössä.

1982:  Ahlströmin Altim Control kehittää ensimmäisenä maailmassa painokoneiden automaattisen ohjaus- ja valvontajärjestelmän.  Ensimmäinen asiakas on Savon Sanomat, joka saa 1984 järjestelmän.

1983:  Hufvudstadsbladet siirtyy offsetiin.  Kohopainorotaatio myydään Ruotsiin Sydsvenska Dagbladetille.  Suomessa sanomalehtien siirtyminen kohopainosta offsetiin kesti parikymmentä vuotta.

1983:  Tamperelainen sosiaalidemokraattinen Kansan Lehti saa viisiyksikköisen offsetrotaation Harris.

1984:  Heidelberg alkaa rakentaa pienpainatteita varten sarjaa T-Offset.

1984:  Altim Control (perustettu 1979) alkaa markkinoida digitaalisia painokoneen ohjausjärjestelmiä Printa.  Sen kilpailijoita ovat Brown Boveri, Honeywell, Siemens, AEG ja painokonevalmistajat.

1984:  Suomen Kirjatyöntekijäin Liitto seuraa teknistä kehitystä.  Sen mukaan kohopainon arkkikoneita on 293 (1980 niitä oli 358 ja 1978 oli 426), ja rotaatioita 26 (28, 34), tiikelikoneita 340 (316, 351), offsetarkkikoneita 912 (798, 705) ja offsetrotaatioita 144 (116, 88), syväpainorotaatioita 16 (19, 17), lomakerotaatioita 109 (84, 84), seripainokoneita 74 (38, 38) ja flexopainokoneita 38 (60, 35).

1985:  Brown Boveri tuo ensimmäisenä markkinoille näyttöihin pohjautuvan ohjauspulpetin.

1985:  Arkkioffsetkoneessa mitataan väri densitometrilla säätöä varten.

1985:  Hufvudstadsbladet vaihtaa kohopainon metallisteretypiasta fotopolymeerilevyjen kautta offsetmenetelmään.

1985:  Hämeen Sanomien sveitsiläinen offsetrotaatio Wifag otetaan käyttöön.

1985:  Euroopassa offsetpainokoneet muodostavat noin 80 prosenttia kysynnästä.

1986:  Offsetrotaatio LITHOMAN painaa elektronisella ohjaustekniikalla 60 000 sylinterikierrosta tunnissa.

1986:  Heidelberg ottaa käyttöön pikakohdistuksen.

1987:  Vektori- eli rivikameralla kuvataan painojälkeä arkkioffsetkoneessa säätöä varten.

1988:  Plamag valmistaa leveän kuusisylinterisen Noraset-koneen, joka painaa 40 000 sylinterinkierrosta tunnissa.

1988:  Heidelberg hankkii Harris Graphics -yhtiön USAn, Meksikon ja Ranskan tehtaat.

1988:  Ruotsalainen Asea ja sveitsiläinen Brown Boveri yhdistyvät yhtiöksi ABB.

1988:  Helsingin Sanomia aletaan painaa myös Varkaudessa, jonne ostetaan sveitsiläinen offsetrotaatio Wifag samoin kuin 1992 toiseen painoon Forssaan.  Varkaudessa on kymmenen painoyksikköä ja Forssassa 12.

1988:  Sanomalehtien offsetpainokoneita on Norjassa 110, Ruotsissa ja Suomessa 75 sekä Tanskassa 34.  Sanomalehtien kohopainokoneita on Norjassa 3, Ruosissa 13 ja Tanskassa 16.

1989:  Neuvostoliitossa Rybinskin tehtaalla kokeillaan offsetkonetta, jonka toisessa päässä on tuotemerkki Tipo ja toisessa Planeta Poligraph.  Kone on Rybinskin ja Dresdenin yhteistyötä.

1989:  Nordgraf-näyttelyssä Kööpenhaminassa Altim Control esittelee painokoneiden ohjausjärjestelmän PRINTA uutuuksia.  PRINTA mittaa väridensiteetit liikkuvasta paperirainasta, mittaa tärinää valvoen kuntoa ja säätää väri- ja katkaisurekisterit.  Toisesta painokoneen ohjausjärjestelmästä Ewert Ahrensburg Electronic EAE puuttuu PRINTA-tyyppinen takaisinkytketty säätö.

1989:  Lappeenrannassa Etelä-Saimaa ottaa käyttöön offsetpainokoneen Anilox.  Siinä on lyhyt ja kiinteä värinsyöttö.

1980-luvun loppu:  Painokoneella painetusta arkista aletaan mitata värijakauma eli spektraalinen väri jossain väriavaruudessa esimerkiksi L^*a^*b^* pyyhkäisemällä.

1990:  Arkkioffsetkoneessa on automaattinen painolevynvaihtojärjestelmä.

1990:  MAN Roland kehittää elektronisen ohjaustekniikan PECOM.  Roland 700 painaa 15 000 arkkia tunnissa.

1990:  Heidelberg tuo markkinoille täysin digitalisoidun painokoneen, jossa on keskitetty hallinta-, ohjaus- ja virheenmäärityselektroniikka.  Väri mitataan spektraalisesti.  Tietokoneohjaus CPC4 lukee kohdistusmerkin eli -ristin optoelektronisesti, arvioi ja korjaa kohdistuksen kaukosäädöllä.

1990:  Helsingin Sanomien Varkauden painon kaksi offsetrotaatiota Wifag OF 7 vihitään.  Elektroninen ohjaus on Altim Controlin.

1991:  Heidelbergin ensimmäinen suoraan tietokoneelta painokoneelle tulostava computer to press/direct imaginng eli CTPress-kone GTO-DI on mallikappaleena.  Sitä tarjotaan 1993 eri malleja ja se on 1995 teollisuuden käytössä.  Kone ei ole kaupallinen menestys.

1994:  ABB esittelee ensimmäisen käyttöakselittoman painokoneen, jossa on yksikkökohtainen käyttö.  Se sopii sanomalehtikoneiden lisäksi flexo-, syväpaino- ja muihin painokoneisiin.

1994:  Kanadalainen Elcorsy alkaa kehittää elektrokoagulaation perustuvaa painokonetta.

1995:  Heidelberg esittelee Drupassa CTPress-koneensa Quickmaster DI 46-4.  Sen tuotanto alkaa 1996, ja sitä myydään 2000 mennessä 1300 kappaletta.  Painolevy valmistetaan lasersäteellä painokoneessa (Direct Imaging DI).

1995:  MAN Roland kehittää järjestelmän DICOweb Litho eli Digital Change-Over for lithographic system.

1995:  LITHOMAN tulee markkinoille.

1996:  Ranskalainen Le Télégramme tilaa Brestiin offsetrotaation WIFAG OF 370.

1997:  Saksalainen KBA ja israelilainen Scitex julkistavat digitaalisen CTPress koneensa 74 Karat.  Se käyttää kuivaoffsettekniikkaa.

1997:  WIFAG OF 470 on ensimmäinen offsetrotaatio, jossa on lentävä sivunvaihto PCU+ eli Page Change Unit.

1998:  Norjalainen Bergens Tidende -sanomalehti siirtyy viimeisenä Pohjoismaissa kohopainosta offsetiin 131 vuotta perustamisensa jälkeen.  Kun norjalainen lehdistö siirtyi 1970-luvulla offsetiin, Bergens Tidende valitsi kohopainorotaation, jossa oli magneettisylinterit fotopolymeerisiä kohopainolevyjä varten.  Offsetkone on sveitsiläinen Wifag ja sveitsiläinen Ferag varustaa lehtien pakkausosaston.  Yksinkertaisen tuotannon painonopeus on 35 000 kappaletta tunnissa.  Lehti siirtyy suoraan Computer to Plate CTP -järjestelmään, jossa tietokone ohjaa offsetlevyn valotuksen.

1998:  Kanadalainen Elcorsy esittelee IPEX 98-messuilla painokoneen Model 200, joka perustuu elektrokoagulaatioon.  Sähkövirran vaikutuksesta painettava väri hyytyy, hyytymätön väri poistetaan kiertoon ja kuvasylinterille jäänyt väri puristetaan paperille.

1998:  Heidelberg esittelee IPEX 98 -messuilla CTPress-koneen Speedmaster DI 74, johon on yhdistetty Creon digitaalisen lämpölevyn tulostustekniikka.  Painokone on märkäoffsetkone.  Sitä myydään 2000 mennessä 50 kappaletta.

1998:  Japanilainen Dainippon Screen yhdistää digitaaliseen märkäoffsetpainokoneeseensa TruePress Screenin CTP-tekniikkaa.

1998:  Indigo julkistaa IPEX 98 -messuilla koneet UltraStream, joka on 7-värinen, ja perusmallin E-Print Pro.  Indigo esitteli aikaisemmin 6-värikoneen TurboStream.

1998:  Suomessa ilmestyy kolme postimerkkiä, joissa kaiverrusmenetelmää käytetään yhdessä offsetin kanssa: Maamme laulu ja Pohjolasarjan merentutkimusaiheiset merkit.

1999:  Akiyama/Presstek esittelee koneen Iprint DI.

2000:  MAN Roland esittelee Drupassa DicoWeb -rullapainokoneen, joka perustuu kuivaoffsetiin.  Josef Schneider alkoi 1990 suunnitella konetta, jota esiteltiin 1995 Drupassa.  Painopinta valotetaan painokoneessa CreoScitexin termotulostuspäällä.  Siirtonauhalla oleva polymeerikalvo siirretään painavilta kohdilta teräksiselle painosylinterille.

2000:  Heidelberg esittelee Drupassa rotaation Mainstream 80 ja digitaalisen väripainokoneen Nexpress.

2002:  Turun Artukaisissa käynnistyy TS-Yhtymän ja SanomaWSOYn yhteisesti omistaman Hansaprintin uusi heatsetpainokone, joka on Pohjoismaiden suurin.  Uuden heatsetkoneen saa 2003 Forssan Kirjapaino.

2003:  Sanomalassa aletaan painaa Helsingin Sanomia offsetrotaatiolla MAN Roland, jonka nimi on SANOMAN.  Siinä on 13 painoyksikköparia.  Paperiradan nopeus on noin 13,3 metriä sekunnissa eli 48 kilometriä tunnissa.  Yhden painolinjan suurin tuotantonopeus on 86 000 lehteä tunnissa.  Painolevyt valmistetaan tietokoneesta levylle -järjestelmällä - Computer to Plate CTP eli sivu tulostetaan lehden toimitusjärjestelmästä suoraan rotaatiokoneen painopellille, jotka kiinnitetään käsin koneelle.  Kaikki säädöt, ohjaukset ja valvonta hoidetaan tietokoneella.  Suurin kerralla painettava sivumäärä on 128.  Suuremmat lehdet tehdään sisäänpistona, jolloin osa lehdestä on painettu aikaisemmin.  Yhden päivän keskimääräiseen lehteen käytetään 1350 kiloa painavia paperirullia 74 kappaletta.  Vihivaunut kuljettavat paperirullat painoyksiköille.  Mustaa painoväriä yhden päivän keskimääräiseen lehteen kuluu 800 kiloa ja värillisiä painovärejä myös noin 800 kiloa.  Helsingin Sanomat painetaan 3,5 tunnissa eli yhtä nopeasti kuin Päivälehti 1892.  Painettavien lehtien kappalemäärä on 111 vuodessa satakertaistunut ja yhden lehden keskimääräinen sivumäärä yli kymmenkertaistunut.  Uusi lehtipaino painaa ja siirtää jakeluun yli tuhat sanomalehden sivua samassa ajassa kuin Päivälehden kirjapaino yhden sivun.

2004:  WIFAG evolution 471 koeoffsetkone asennetaan lehteen NZZ Zürichiin.  Tietokoneelta tulee painettava informaatio suoraan painokoneelle (Computer to Press CTP).

Syväpaino 1918-2009

1918:  Johannisberg rakentaa arkkisyväpainokoneen koolle 42x52 neliösenttimetriä.

1920-luku:  Syväpainoa aletaan käyttää sanomalehtien sunnuntainumeron liitteen painamiseen.

1920-luvun alku:  Marinoni rakentaa arkkisyväpainokoneita.

1920:  Albert alkaa rakentaa arkki- ja rullasyväpainokoneita.

1920:  R Hoe toimittaa lehteen Chicago Tribune tähän asti leveimmän syväpainokoneen.  Paperinleveys on 185 senttimetriä.

1920:  Maailmassa on vuoteen 1920 mennessä yhteensä 100 syväpainoa.  Niistä on Saksassa 25, Englannissa 19, Yhdysvalloissa 19, Ranskassa 8, Venäjällä 6 ja muissa maissa 23.  Niiden joukossa ovat Meksiko, Kuuba ja Chile.

1921:  Syvennyspainokone, ensimmäinen Suomessa ja kolmas Pohjoismaissa, pystytetään Otavan kirjapainoon Helsingissä Hietalahdenrantaan aikakauslehtien moniväripainatusta varten.   Rotationikoneen, jolla voidaan painaa 32-kvarttosivua yhtäaikaa, on valmistanut Koenig & Bauerin tehdas Würtzburgissa.  Syväpainokone nopeuttaa painamista kymmenkertaisesti, se painaa 4000-5000 lehtinumeroa tunnissa.

1922:  Otto Wolf (1885-1959) suunnittelee syväpainokoneen, jossa on viisi painoyksikköä paperirullaa kohti.  Goss Printing Press rakentaa Chicago Tribunelle 12-sivuista liitettä varten koneen, joka painaa neljä sivua nelivärisenä.

1922:  Albert rakentaa arkkisyväpainokoneen Palatina, jonka arkkikoko on 65x100 neliösenttimetriä.  Konetta laajennetaan myöhemmin, ja se varustetaan alistuslaitteella, jolloin painonopeus on 2000 arkkia tunnissa.  Albert myy 346 Palatinaa 1931 mennessä.

1923:  Otava laajentaa syväpainoaan hankkimalla kuvateosten painamiseen arkkikoneen Kempe.

1925:  MAN alkaa rakentaa syväpainoa varten rullarotaatiokoneita.

1925:  König & Bauer rakentaa yhdistetyn kaksirullaisen rotaatiokoneen syvä- ja kohopainoa varten.

1926:  Otmar Wilhelm rakentaa MAN-yhtiössä ensimmäisen arkkisyväpainokoneen, joka on puoltotaantokone eli painaa arkin molemmat puolet.  Kone suunnitellaan 1929 uudelleen niin, että useita painoyksiköitä voidaan rakentaa peräkkäin.

1926:  Saksalaisen Max Ullmannin tehdas laskee markkinoille manuuli-syväpainokoneen offsetlevyjen positiivikopioimiseen ja syväpainatukseen.

1926:  WSOY saa syväpainon Porvooseen.

1927:  Michael Klimroth kehittää Berliinissä suljetun värilaitteen, jonka Ullstein patentoi.

1928-35:  Marinoni toimittaa 14 syväpainorotaatiota viidelle ranskalaiselle ja yhdelle italialaiselle asiakkaalle.

1928:  Kemisti Nagelstein suunnittelee uutta kuivausjärjestelyä, jolle saa patentin.  Kuivauskammion läpi imetään ilmaa, jolloin poistetaan vahingolliset liuotinhöyryt ja liuotin voidaan ottaa talteen.  Samalla tulipalo- ja räjähdysvaara pienenevät.  Lämpötekniikan yritys Lurgi asentaa 1930 ensimmäisen sellaisen laitoksen syväpainoon Frankfurt am Mainissa.  Tästä tulee niin sanottu kylmäilmakuivaaja, jonka ansiosta painonopeus voi olla 4-5 metriä sekunnissa.

1928:  Koenig & Bauer rakentaa vastavirtaukseen perustuvan kuivauskammion.

1928:  Otavalla on syväpainossa kaksi rainarotaatiota Koenig & Bauer ja Frankenthal Albert sekä kaksi arkkirotaatiota Kempe ja Palatia.  Uusi rainarotaatio painaa 32-sivuista Suomen Kuvalehteä 6000-7000 kappaletta tunnissa.

1929:  Schmiers, Werner & Stein esittelevät Leipzigin messuilla arkkisyväpainokoneensa Leipzig.  Koska tehdas on talouspulan uhri, Koenig & Bauer hankkii koneen oikeudet ja kehittää siitä koneen Tiepolo, jota rakennetaan eri koossa 1950-luvulle.

1930:  Ranskalaiset Guyot ja Supligeau saavat patentin karbonointiin eli hiilivärin painamiseen lomakkeiden kääntöpuolelle.  Syväpainosylinteriin valmistetaan rasteri, ja jotta se ei tulisi näkyviin painojäljessä, on painosylinterillä ja paperiradalla painatushetkellä eri nopeudet.

1931:  Unkarilaissyntyinen Adolf Weiss kehittää edelleen vuosia suunnittelemaansa suljettua värilaitetta.

1932:  König & Bauer rakentaa arkkisyväpainokoneet Frankonia ja Tiepolo sekä 1935 monivärisen arkkisyväpainokoneen Rembrandt.

1932:  MAN patentoi kuivauksen, jossa kapea kuivauskanava synnyttää ilmanpyörteen.  Albert seuraa samantapaisella rakenteella.

1933:  VOMAGin ensimmäinen syväpainorotaatio valmistuu.

1935:  Vogtländische Maschinenfabrik rakentaa Plauenissa ainoat viisi arkkisyväpainokonettaan Olympia, jotka myydään New Yorkiin.

1935:  VOMAG toimittaa ensimmäisen kuivauslaitteella varustetun nopean syväpainokoneen Milanoon.

1936:  Albert patentoi kuivausmenetelmän, jossa yhdistetään ilmanpyörre ja vastavirtausperiaate.  WIFAG löytää Bernissä samantapaisen ratkaisun.

1937:  Carl Schünemann suunnittelee König & Bauerille nelivärisen arkkisyväpainokoneen Rembrandt, joka muodostuu kahdesta kaksivärikoneesta.

1937:  MAN esittelee BUGRAssa kohdistuksen tarkkailulaitteen.  Siinä on peilijärjestelmä.

1938:  MAN rakentaa pientä syväpainorotaatiota, jolla painetaan korkealuokkaisia väripainotöitä.

1938:  Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kirjapaino hankkii syväpainon, jossa on Suomen neljäs syväpainorotaatio.

1939:  WSOY hankkii syväpainorotaation Winkler-Fallert (1971 WIFAG), joka painaa 20 000 kappaletta 16-sivuista aikakauslehteä tunnissa.

1930-luvun loppu:  Syväpainokoneessa käytetään kohdistuksen säätöä.

1940-46:  Konetehdas Winkler-Fallert rakentaa Bernissä syväpainokoneita, joissa on 36 painoyksikköä ja paperin leveys 152 senttimetriä.

1945:  Giovanni Cerutti rakentaa poikiensa Carlo ja Luigi avustamana kapeita rotaatiokoneita pakkauspainatukseen sekä alumiini- ja muovifolion painamiseen.

1946:  Carl Schünemann suunnittelee Englannissa monivärisiä arkkisyväpainokoneita muun muassa Holbein.

1949:  Cerutti toimittaa ensimmäisen seitsenyksikköisen syväpainorotaationsa italialaisen aikakauslehden Tempo painamiseen.

1949:  F Goat kirjoittaa käsikirjan Commercial Rotogravure Printing and Champlain Rotogravure Presses.

1953:  Saksalainen Windmöller & Hölscher rakentaa syväpainokoneen Merkur.

1953:  Hermann Kott (Alco Gravure, Chicago) patentoi menetelmän syväpainokopiointiin.  Menetelmää markkinoi Du Pont nimellä Rotofilm.  Se soveltuu tavalliseen ja rasterisyväpainomenetelmään.

1957:  Helsinkiläinen Työväen Kirjapaino (Paasipaino 1959) saa syväpainon, jossa on Frankenthal Albert -rotaatio.

1957:  Helsinkiläinen Herttoniemen Syväpaino on virallisessa tilastossa vasta nyt, vaikka se perustettiin 1955.  Ilmari Turjan Uusi Kuvalehti ja Yrjö Lyytikäisen Apu taustavoimineen perustavat sen.  Painolla on 1965 kymmenyksikköinen rotaatio MAN ja italialainen kahdeksanyksikköinen rotaatio Cerutti.  Nimeksi tulee 1967 Hertso ja 1975 Helprint.

1957:  Tilgmann hankkii syväpainon.

1959:  Seteleiden painamiseen valmistetaan syväpainokonetta Koebau-Giori Intagliocolor.

1960-luku:  Saksalainen emigrantti Wilhelm Huck kokeilee USAn valtion painatuskeskuksessa GPO Washingtonissa syväpainosylinterin ympärille taivutettavaa painolevyä.

1965:  Herttoniemen Syväpainon suuren rotaation painosalissa pääsee tuli valloilleen.  Kymmenyksikköisestä rotaatiosta saadaan puolet pian toimimaan.  Koneen suurin nopeus on 15 000 lehteä tunnissa, ja painatusleveys 140 senttimetriä.

1967:  Aletaan rakentaa syväpainorainarotaatiota Koebau Colora.

1968:  Suomessa on 15 syväpainorainarotaatiota ja neljä arkkirotaatiota.

1970-luku:  Albert-Frankenthal kehittää syväpainosylinterin ympärille taivutettavaa painolevyä.

1971:  Winkler-Fallert nimetään uudelleen: WIFAG.

1976:  Suomessa kaikesta painetusta väripinnasta 40 prosenttia tuotetaan syväpainossa ja 35 offsetrotaatioilla.  Loput 25 prosenttia painetaan arkkioffsetilla tai lomakerotaatiolla.

1978:  Helprint tilaa Wärtsilältä syväpainorotaation, jossa on 10 yksikköä.  Koneen rakennenopeuden pitäisi olla kaksinkertainen aikaisempiin syväpainokoneisiin verrattuna eli 60 000 aikakauslehteä tunnissa.  Koneessa on kaksi 190 senttimetriä leveää paperirataa.

1981:  Augsburgissa Saksassa rakennetaan nopea syväpainorotaatiokone Gravoman.

1982:  Otavan syväpainon peruskivi muurataan Espoon Kivenlahdessa.  Kymmenyksikköisen syväpainorotaation Cerutti 25 R/S asennus alkaa joulukuussa.  Sen paperiradan suurin leveys on 165 senttimetriä.  Kivenlahteen siirretään Albertina 11/88, joka on 16-yksikköinen.  Hell-Klischograph K 202 tilataan sylinterin kaiverruskoneeksi.  Jälkikäsittelyyn tilataan sarjanitomalinja Müller osoite- ja niputuslaitteineen.  Painaminen alkaa keväällä 1983.

1983:  Saksalainen Windmöller & Hölscher toimittaa saksalaiselle asiakkaalle maailman leveimmän syväpainokoneen Merkur 2570, joka on tarkoitettu polyetyleenin painamiseen.

1983:  Enso-Gutzeit hankkii seitsenvärisen syväpainokoneen Lieksan tehtaalle.

1983:  A Ahlströmin Euran Paperi hankkii kartonkia painavan syväpainokoneen Bobst Lematic 650.  Kauttuan tehtaalla on ennestään neljä syväpainokonetta.

1986:  Helprint tilaa Pohjoismaiden suurimman ja nopeimman syväpainorotaation Albert Frankenthal TR-6 B.  Paperirata on 245 senttimetriä leveä ja nopeus on 48 000 arkkia tunnissa.  Kone korvaa kolme vanhaa konetta.  Wärtsilän kone Wepe myöhästyi eikä saavuttanut luvattua painonopeutta.  Wepe on Helprintin painosalissa suomalaisten syväpainokoneiden valmistuksen muistomerkki.  Wärtsilä vetäytyi painokoneiden valmistuksesta.

1987:  WSOY lopettaa syväpainonsa.

1995:  MAN Roland kokeilee esikaiverretulla keraamisella tai teräksisellä syväpainosylinterillä, jonka rasterikupit täytetään muovipolymeerilla.  Painokoneessa DICOweb Gravure muovi poistetaan laserilla painettavan kuvan mukaisesti.  Sylinteri käytetään uudestaan, kun muovi poistetaan suurpaineisella vedellä ja kupit täytetään uudestaan muovilla.

1995:  DICOweb Gravure painaa epäsuoraan kumikankaan kautta.

2001:  Oulun yliopiston mikroelektroniikan laboratoriossa opiskelija Marko Pudas ja professori Seppo Leppävuori ovat kehittäneet sekä uuden painomenetelmän että parannuksen syväpainoon.  Sitä voidaan käyttää elektroniikan ja graafiseen painamiseen.  Patenttihakemus on jätetty.

2002:  Metso avaa pakkauspainokoneiden tutkimus- ja tuotekehityskeskuksen Casaleen Pohjois-Italiaan.  Maailmassa pakkaussyväpainokoneita myydään 150-200 konetta vuodessa.  Keskus kehittelee myös fleksopainokoneita.

2005:  Espoon Kivenlahdessa syttyy Acta Printin syväpainokone palamaan.  Henkilökunta sammuttaa paloa, ja palokunta savutuulettaa tilat ja sammuttaa koneen sisällä olevat palopesäkkeet.  Tulipalon syy on tukos taittokoneessa.  Paino on entinen Otavan syväpaino, josta tuli Editan ja Alma Median 2003 yhdistetty lehtipainovoima.

Muut paino- ja kopiomenetelmät 1918-2009

1918:  Selectasine perustaa silkkipainoyrityksen Englantiin.

1918:  Sato Brothers Trading alkaa valmistaa Tokion ylioppilaskorttelissa monistuslaitetta toshaban.

1919:  USAssa valmistetaan silkkipainossa mainosjulisteita autoteiden varsille.  Silkkipainoa aletaan pian käyttää emalikilpien valmistuksessa, lasi- ja keramiikkateollisuudessa.

1919-22:  Neuvosto-Venäjällä valmistetaan puusta, pellistä tai pahvista leikkaamalla niihin kuvioita ja kirjoitusta sabluunia eli stensiilejä, joilla painetaan julisteita ROSTA-ikkunoita varten.  Stensiili laitetaan paperin päälle ja väri sivellään yli.  Stensiilien kopioita lähetetään eri puolille maata, jotta julisteita voitiin painaa niillä.  Perustetaan myös alueellisia ROSTA-studioita.  Pietarin taiteilijat kuten Vladimir Lebedev ja Vladimir Kozlinski leikkaavat myös linoleumille julisteitaan ja lisäävät värin käsin jo painettuun mustaan.

1919:  HF Farmer parantaa kopiomenetelmää otsobromivedostus ja antaa sille nimen karbrovedostus (englannissa carbon - hiili ja bromidi).

1920-30-luvut:  Unkarilainen Tungstram laboratorioiden fyysikko Paul Selenyi koettaa jäljentää sähköisesti kuvia.  Hän nimittää prosessia elektrografiaksi.  Selenyi kehittää 1938 ensimmäisen elektrografisen faksimilelaitteen.

1922:  Yhdysvaltalainen silkkipainopioneeri Harry L Hiett julkaisee kirjan Silk-Screen Process Knowledge ja 1936 kirjan Silk-Screen Process Production.

1922:  Ullman kehittää Manul-heijastuskopioinnin.  Saksalaisella Klimsch-yhtiöllä on samantapainen menetelmä.

1922:  Kiinalainen Deng Xiaoping liittyy Pariisissa Zhou Enlain muodostamaan Kiinan kommunistisen nuorisoliiton Euroopan osastoon ja avustaa lehdessä Chi Guang - Punainen valo.  Dengin kirjoituskyky ja kopiolevyn toshaban uljas käyttötaito tulevat legendaariseksi.

1923:  Vogel kehittää Ozalid-nimisen diatsokopiomenetelmän.  Nimi tulee sanasta diazo takaperin kirjoitettuna ja l-kirjaimella lisättynä.  Muita diatsomenetelmiä ovat Ordoverax ja Dyeline.

1923:  Japanilainen toshabanin jumala Kusama Kyohei (1902-71) muodostaa kirjailijan Arishima Takeo (1878-1923) kanssa Tokiossa ryhmän, joka perehtyy monistuslaitteen käyttöön.  Showa Toshado alkaa julkaista kuukausittain lehteä Showado Monthly (1934-37, 1948-61), julkaisee Kusaman teokset Toshaban-painamisen teoria ja käytäntö ja Kokoelma stensiilimalleja, jotka Kusama kirjoitti II maailmansodan jälkeen sekä Katsaus toshaban-tekniikkaan, josta tulee alan raamattu.

1924:  USAssa Joseph Adajian saa patentin silkkipainokoneelle kangaspainatusta varten.

1925:  Owens tai Selectasine patentoi automaattisen silkki- eli seripainokoneen.

1925:  Englantilainen väritehdas Dane aloittaa silkkipainovärin valmistuksen.

1926:  USAssa James Flockhart saa automaattisen silkkipainokoneen patentin.

1926:  Saksassa berliiniläinen F Pickness saa H Stromsin silkkipainolisenssin.  Yritys Marabu kehittelee silkkipainoväriä Pantachrom-Farbe.

1926 alkaen:  Japanissa Showa-kauden (1926-89) alussa työläiset ja ylioppilaat käyttävät runsaasti monistuslaitetta toshaban sosiaalisten vaatimusten ja protestien ilmaisussa.  Laite saa nimen gariban, joka tulee raapivasta äänestä gari gari, kun stensiiliä piirretään kynällä.  Myös koululaiset käyttävät runsaasti garibania.  Aktivistit käyttävät vielä 1950-luvulla garibania.

1927:  Baltisch Papier-Industrie kehittää Typon-heijastuskopiointimenetelmän.

1927:  Nürnbergiläisen väritehtaan osakas Hermann Pröll alkaa kehittää silkkipainoväriä.

1928:  Japanilainen Haba Yuminosuke perustaa monistuslaitetehtaan Showa Toshado.

1929:  A Mario Gomes kuvailee kirjoituksessa Autogravure Stencils and how to make them materiaaleja, joita käytetään valmistettaessa malline valokuvaamalla.

1929:  Selectasine saa Englannissa ja USAssa patentin sylinterisilkkipainokoneelle, jossa on automaattinen alistus ja luovutus.

1929:  Yhdysvaltalainen silkkipainaja Louis F D’Autremont Daytonista kehittää veitsellä leikattavan silkkipainokalvon, joka on tukipaperilla.  Sen patentoi Alfred S Daneman.  He perustavat yhtiön Profilm ja leikkuukalvo saa nimen Profilm.  Muutama vuosi myöhemmin silkkipainon työnjohtaja Joe Ulano kehittää Nufilm-kalvon.  Se on Profilmiä helpompi leikata, ja liimautuu paremmin silkkiin.

1920-luvun loppu:  Spriimonistuskoneet tulevat käyttöön.  Hektografihiilipaperi asetetaan kopioituva puoli paperiarkkiin päin, jolle kirjoitetaan teksti.  Saatu peilikuvatekstiarkki kiinnitetään hektografimonistuskoneen sylinterin pinnalle.  Alkoholipitoisella nesteellä kostutetaan monistusarkki, jotta väriä liukenee pieni määrä, ja siirtyy sitten kopiopaperille.  Eräs merkki on Standard Rotary Duplicator, jossa hektografivärillä kirjoitettu arkki puristetaan gelatiinilla päällystettyä  sylinteriä vasten, jolloin peilikuva siirtyy sille.  Saksalaista Ormig-spriimonistuskonetta myydään 1930-luvulla samoin Standard New Process Duplicator -konetta.

1930-luku:  Toimistokäyttöön rakennetaan pieniä offsetmonistuskoneita kuten Rotaprint ja Multilith.  Ne käyttävät ohutta alumiinipeltiä, jolle voi kirjoituskoneessa kirjoittaa litografisella värinauhalla.  Niillä voi monistaa monta tuhatta, jopa yli 10000 kappaletta.

1930-luku:  Sveitsissä HC Ulrich ja R Eich kehittävät silkkipainoa muun muassa järjestelmän Serico, patentoidut puukehykset ja leikkuufilmin.

1930-luku:  Värisuihkukirjoittimen alueelta myönnetään patentteja.

1930-40-luvut:  Horii Toshadolla on haaraosasto Japanin siirtokunnassa Tianjinissa, jossa myydään kopiolevyä toshaban.  Yritys kouluttaa parhaita kiinalaisia virkailijoita Japanissa.  Kiinassa toshaban leviää japanilaisten hallitsemasta Manchukuosta länteen Sichuaniin.

1930:  Helsingin Taidevärjäämön (perustettu 1926) toimitusjohtaja Sirkka Bredenberg tuo Berliinistä silkkipainon kangaspainatukseen.  Eeva Taimi (1913-) piirtää malleja silkkipainolle.

1931:  Yhdysvaltalainen Autotypist-kirjoituskone toimii pneumaattisesti.  Reikänauha kirjoitetaan eri koneessa.  Koneenkäyttäjä kirjoittaa ensin osoitteen, mutta yksi tyttö voi käyttää useita automaattisia kirjoituskoneita tehden 12 konekirjoittajan työn.

1933:  Torinossa Tipografo Frassinelli aloittaa silkkipainamisen.

1933:  Japanissa julkaistaan kirja Toshaban-painotaide tänään.

1934:  Lontoossa Blandford Press julkaisee silkkipainokirjan FA Baker, Silk Screen Practice.

1934-36:  Kiinan kommunistisen puolueen ja Punaisen armeijan mukana kopiolevy toshaban kiipeä vuoria ja laskee jokia sotilaiden selässä.  Kiinan lehdet kertovat juttuja toshabanista eli öljypainotaulusta - you yin ji.  Myöhemmin toisen Kiinan-Japanin sodan aikana Kusama Kyohei ja muut japanilaiset toshaban-taiturit opettavat Kwangtung armeijaa ja Mantsuurian rautateiden henkilökuntaa käyttämään kopiolevyä.  Sillä on suuri merkitys sotaviestinnässä, kartografiassa ja propagandan monistamisessa.  Kiinan kansantasavallan perustamisen jälkeen siellä valmistetaan kopiolevyjä, viilalevyjä, stensiilejä, styluksia ja väriä.

1935:  Yhdysvaltalainen yhtiö Haloid ostaa yhtiön Rectigraph ja saa valokopiolinjan, joka käyttää märkää kemiaa.

1936:  Yhdysvalloissa Remington Rand valmistaa Dexigraph-heijastuskopiointimenetelmää.  Pieni malli Junior Dexigraph tekee noin 400 kopiota tunnissa.  Automaattinen Dexigraph on tarkoitettu suurtuotantoon.  Yhtiö ei myy koneita, vaan vuokraa niitä.

1936:  Korean vallankumoukselliset käyttävät Paekdu-vuorella kopiokonetta lehtien monistamiseen.

1938:  Yhdysvaltalainen ruotsalaista sukua oleva kouluaikanaan kirjapainossa työskennellyt tutkijainsinööri Chester Floyd Carlson (1906-68) keksii Rochesterissa sähköstaattisen ja valojohtavan kopioinnin, kserografian eli Xerox-kopioinnin, ja patentoi sen.  Hän saa 1940 patentin.  Nimi tulee kreikasta kseros - kuiva.  Kameraan on yhdistetty sinkkilevy, jolla on rikkijauhetta.  Saksalainen insinööri Otto Kornei avustaa Carlsonia ja kirjoittaa ensimmäisen tekstin 10.-22.-38 Astoria, joka kopioidaan.  Kserografia esitellään 1948 julkisesti, ja Haloid (jonka johtaja Joseph Wilson ottaa 1945 keksinnön haltuunsa) tuo sen Rochesterissa yleiseen käyttöön.  Menetelmässä ei tarvita herkistettyä paperia.  Kuva muodostetaan valojohtavalle levylle tai sylinterille, jolle tarttuu väripigmenttejä sähkövarauksella.  Pigmenttihiukkaset siirretään paperille ja kiinnitetään lämmöllä.  Varhaisessa menetelmässä on kolme vaihetta, ja se on hidas ja sotkuinen.

1939:  Yhdysvaltalainen Dupligraph monistaa kirjoituskoneella kirjoitetun näköisiä kirjeitä, joissa on henkilökohtainen osoite ja tervehdys.  Laite on suurempi malli Addressograph-konetta, jolla osoitteet painetaan metalliselta korkopuristuslaatalta värinauhalla.  Dupligrafin yhdellä levyllä on kirje allekirjoituksineen ja muilla pienillä levyillä on osoitteet ja tervehdykset.  Joka kerta, kun arkki monistetaan, vaihtuvat osoite ja tervehdys.  Monistuskoneen lisäksi tarvitaan Graphotype, jolla korkopuristuslaatat pakotetaan.

1941-42:  Englantilainen Paul Eisler kehittää painetun piirin.  Kuparilla päällystettyyn eristelevyyn painetaan silkkipainossa sähköä johtavat kohdat, ja johtamattomat kohdat syövytetään pois.  Eisler ehdottaa jo, että eristelevyn molemmat pinnat kuparoidaan.

1942-52:  Japanissa ilmestyy aikakauslehti Toshaban-painaminen.

1944:  Xerox-kopiokoneen keksijä Chester Carlson: Minulla oli ajatus uudenlaisesta kynästä, jossa on kuula terävän kärjen sijaan.  Mutta päätin, ettei se toimi, ja hylkäsin suunnitelman.

1945:  Perustetaan yritys Ulano Products.

1946:  USAssa patentoidaan Kenneyn silkkipainokone.

1948:  McCormick saa USAssa patentin automaattiselle silkkipainokoneelle.

1948:  USAssa silkkipainokokemusta hankkinut Kurt Schleicher perustaa Hampuriin Saksan ensimmäisen taidesilkkipainopajan.

1948:  Optical Society of America julkistaa xerografisen tekniikan.

1948:  Helsinkiläinen Kromipaino alkaa valmistaa silkkipainossa etikettejä ja kylttejä.

1948:  Kulutusosuuskuntien Keskusliiton KK mainospäällikkö Tauno Törmä käy Ruotsissa Pub- ja Konsum-liikkeissä, joissa on mainostoimiston Annons Svea silkkipainojulisteita.  Hän alkaa pitää KKn piirissä silkkipainokursseja.  Vanhin säilynyt silkkipainojuliste on Oiva Hurmeen (1912-) Elannon joulujuliste.  Siinä on viisi väriä ja lakkahäivytys.

1949:  Saksalainen taiteilija Luitpold Domberger perustaa silkkipainopajan.

1949:  Ensimmäinen kaupallinen xeroxtuote XeroX Copier Machine, Model A tulee markkinoille.  Siinä on kolme yksikköä: varaus- ja kehitysyksikkö, valotuskamera ja säteilijä, joka kiinnittää väripulverin.  Laite on käsikäyttöinen, eikä kiinnosta neljää sitä kokeilevaa yhtiötä.  Ford-yhtiö kokeilee konetta offsetmasterlevyn tekoon, joka tapahtuu muutamassa minuutissa aikaisempaan tuntiin verrattuna ja halvemmalla.

1950:  Japanilainen Miyoshi Susumu julkaisee teoksen Toshabanin blokkikirjoitus, joka tyyli sopii stensiilille kirjoittamiseen.

1951:  USAssa patentoidaan silkkipainokone Reinke Rotopress.

1951:  USAssa silkkipainokokemusta hankkinut Friedrich Beckert perustaa ammattilehden Der Serigraph.  Ensipainos on näytteillä Drupassa.

1955:  Haloid valmistaa xerografisen koneen XeroX Copyflo.  Se valmistaa kopioita tavalliselle paperille joko originaalista tai mikrofichekuvasta.  Yhtiön nimeksi muutetaan Haloid-Xerox ja se ryhtyy 1956 yhteistoimintaan englantilaisen yhtiön Rank Organization kanssa.  Fuji-valokuvafilmiyhtiön kanssa tehdään 1961 samanlainen järjestely Fuji-Xerox.

1955:  Tutkimuslaitos Batelle kokeilee xerografista painamista rainalle eli rullapaperille.

1957:  Kuubassa sissit perustavat el Hombriton laaksoon myös painon, jossa on yksi ikivanha monistuskone mimeografi.  Sillä monistetaan sanomalehteä El Cubano Libre - Vapaa Kuubalainen.

1957:  Chris Prater perustaa Lontooseen silkkipainostudion Kelpra.

1957:  Stromberg-Carlson SC-5000 tietokonetulostin kuvaa CRT-näytöltä XeroX Copyflo kopiokoneelle, joka on suunniteltu tekemään kopioita mikrofilmiltä.  Nopeus on 1400 sanaa sekunnissa.  Kone ei menesty kaupallisesti liian kalliina.

1959:  Haloid-Xerox valmistaa tavallisen kopiokoneen Xerox 914, sillä paperin koko on 9x14 neliötuumaa.  Niiden tarpeen arvellaan olevan 3000 kappaletta, mutta ensimmäistä mallia valmistetaan yli 200 000 kappaletta, ja viimeinen myydään 1976.

1959:  Japanissa kokeillaan faksimilesanomalehden lähettämistä koteihin.  Paperitehtaat valmistavat sopivaa paperia.  Vastaanottimet ovat melko valmiita, mutta hinta ja häiriöt ovat ongelmia.  Suunnitteilla on laite, joka kotona tulostaa tekstin molemmille puolin paperia.

1960-luku:  Silkkipainoverkkoa aletaan valmistaa nylonista ja myöhemmin polyesteristä.

1960-luku:  Nestekopiokoneissa originaali valotetaan sinkkioksidipäällysteiselle paperille ja kehitetään nesteessä.  Paperi ei ole arkistokelpoinen.

1962:  Elektrostat-painokone painaa yhdellä värillä.

1963:  Elektrofotografiatulostin tulee käyttöön faksimilejärjestelmässä.

1965:  Stanfordin professori Sweet esittää menetelmän värisuihkukirjoittimen yksittäisten pisaroiden varaamiseksi nopeudella 100 000 pisaraa sekunnissa.

1966:  Xerox myy Telecopier-telefaxkonetta.

1966:  René Clémentin elokuvassa Paris brule-t-il? - Palaako Pariisi? Ranskan vastarinta käyttää kopiolevyä toshaban II mailmansodan aikana.

1967:  Xerox päättää laajentaa liiketoimintansa graafiseen kommunikaatioon eli luomaan, kopioimaan, monistamaan, painamaan, välittämään, näyttämään ja säilyttämään tietoa graafisessa muodossa.  Xerox tarjoaa 1970 monikäyttöistä kopiokonetta, joka kopioi 60-sivuisesta viuhkataitetusta tietokonetulosteesta puolessa tunnissa 20 lajiteltua A4-kokoon pienennettyä 60-sivuista kopiota.

1967:  Oce 4800 jäljentää tunnissa 7200 A4-valkokopiota.

1968:  Frankenthal Albert valmistaa koneita silkkipainoille.

1968:  Uusi elektrostaattinen viiden värin painokone esitellään Washingtonissa Association of the US-Armyn vuosikongressissa.  Kone valmistaa 5-värisiä karttoja 584x762 neliömillimetrin kokoisina 70 millimetrin mikrofilmistä nopeudella 2000 kappaletta tunnissa.  Harris-Intertype kehitti koneen pelkästään armeijaa varten.  Rullapaperissa on erikoispinta.  Kone on 4,5 metriä pitkä ja painaa pari tonnia, joten se voidaan sijoittaa kuorma-autoon.  Kenttäkirjapainolla valmistetaan nopeasti joukkojen tarvitsemia karttoja.

1968:  Lundin teknillisen korkeakoulun professori saa patentin värisuihkukirjoittimen jatkuvasta pisaroituksesta.

1972:  Toisen sukupolven kopiokone Xerox 4000 esitellään.  Se kopioi paperin molemmille puolille.

1974:  Suomessa näyttelyssä KT-74 esitellään Agfa-Gevaertin Gevafax X-10.

1978:  Nopea lasertulostin Xerox 9700 esitellään.

1979:  Tietokoneohjattu lasertulostus helpottaa kiinalaisia painajia.

1979:  Kun Kambodzassa Pol Potin hallitus romahtaa, nuoret japanilaiset vapaaehtoiset vievät Thaimaan pakolaisleireihin käytettyjä kopiolevyjä toshaban.  1981 mennessä monistaminen on osa leirielämää.

1980:  Elektroninen painaminen alkaa.

1981:  Kodak esittelee Euroopassa Ektaprint-kopiokoneen.

1983:  Canon valmistaa lasertulostinta CX, joka on pohjana Hewlett Packardin LaserJetille.

1984:  Finlayson ostaa vaahtopainatusmenetelmää käyttävän painokoneen Forssan tehtaalle.

1985:  Taidegraafikko Heta Norros (1929-) voittaa Suomen Exlibris-Yhdistyksen Kalevalaseuran kilpailun Pohjan-akka -morttelinpäämerkillään.  Hän on ensimmäisenä Suomessa tehnyt värikopiokoneella exlibriksiä.

1986:  Canon tuo kauppaan valosähköisen painokoneensa LBP-CX.

1986:  LaserWriter Plus.

1987:  Japanissa Horii Toshado lopettaa monistuslaitteen toshaban eli gariban valmistuksen.

1988:  Japanilainen RISO esittelee stensiilitulostimen Risograph GR 3770, jolla suoraan tietokoneelta saadaan silkkipainokoneen painostensiili.

1988:  Kodakin värikopiokone Ektaprint tulee markkinoille.

1989:  Japanissa Shikoku Toshado lopettaa monistuslaitteen stensiilipaperin valmistuksen.

1989:  Pekingissä Tienanmenin tapahtumissa ylioppilaat ja muut kansalaiset valmistavat lukemattomia lentolehtisiä kopiolevyllä toshaban.  Lehtiset monistetaan aukiolla ja levitetään Pekingiin.

1989:  Suomessa on käytössä useita värikopiokonemerkkejä.  Elektrofotografiaa käyttävät Canon CLC200 ja CLC500, Nashua C240 ja Ricoh NC100.  Brothercolor 5500 soveltaa Meadin kehittämää Cycolor-menetelmää.  Sharp CX5000 perustuu termosiirtoon.

1990:  Xerox myy digitaalista painokonettaan DocuTech 135.

1990:  Imaging Technology international iTi valmistaa värisuihkukonetta ESIJET.

1990:  Sydney Pollackin elokuvassa Havana Kuuban vallankumouksen aattona 1958 käytetään kopiolevyä toshaban.  Toshabania käytetään nykyään Kaakkois-Aasiassa, Keski-Idässä ja Afrikassa.

1991:  Rank Xerox julkistaa julkaisulaitteiston DocuTech Production Publisher, jolla Xerox koettaa siirtää julkaisutuotannon painotalosta toimistoon.  Laitteistolla pystytään tekemään julkaisuja tekstin tuottamisesta valmiiksi sidokseksi.

1992:  Laosin hallitus hyväksyy kopiolevyn toshaban, jonka opetusministeriö ja japanilaiset vapaaehtoiset ovat suunnitelleet.  Toshaban tuotiin 1985 Laosiin.  Toshaban on 1991 käytössä 85 prosentissa 7789 peruskoulusta.

1993:  Israelilainen Indigo esittelee digitaalisen monivärisen painokoneensa E-Print 1000, sitten koneen TurboStream ja 1995 Omnius.

1993:  Belgialainen Xeikon esittelee digitaalisen moniväripainokoneensa DCP/32 D.

1993:  Brother/Spectra esittelee värisuihkukoneensa HS-IPS.

1994:  Helsinkiläinen Tummavuoren kirjapaino aloittaa digipainamisen Xeroxin mustavalkoisella Docutec 135-koneella.

1995:  Xerox tuo markkinoille monivärisen digitaalipainokoneensa Docucolor 40.

1995:  Delphax valmistaa ionografiaan perustuvaa konetta Imagia MG20.

1995:  Agfan värisuihkukone on AGFA Jet Atlas.

1996:  Canon alkaa myydä moniväristä digipainokonettaan CLC 1000.

1996:  Delphax markkinoi digipainokonettaan ImageFast 180.

1997:  Océ tuo markkinoille digipainokoneensa DemandStream 4000 DI ja Xerox koneen DocuTech 6180.

1997:  Maailmassa on asennettuna yli 7000 digitaalista väripainokonetta.

1998:  Nipson markkinoi digipainokonettaan Varypress T 700.  Nipson 7000 perustuu magnetografiaan.

1998:  Suomessa 15 yrityksellä on digitaalinen neliväripainokone.

1999:  Heidelberg tuo kauppaan digipainokoneensa Digimaster 9110 ja Scitex koneensa VersaMark MPS 4.

1999:  Kodak ja Heidelberger Druckmaschinen ryhtyvät yhdessä kehittämään digitaalipainokonetta NexPress.

1999:  Ionografiaan perustuva kone Delphax 1300 julkistetaan.  Delphax siirtyy Xeroxille.

1999:  Helsingin Lasipalatsissa voi ostaa Kirjakioskista valitsemansa teoksen.  Se tulostetaan tietokoneelta väritulostimella, ja arkit liimataan liimauskoneella kirjaksi.  Valittavana on 2000 vain 70 kirjaa, mutta valikoimaa täydennetään koko ajan.

2000-luku:  Silkki- eli seripaino on kehittynyt viime vuosikymmeninä moneen suuntaan ja on käyttökelpoinen useaan tarkoitukseen.  Graafisessa teollisuudessa painetaan paperille, kartongille, pahville ja muoville julisteita ja kilpiä, mainostarroja, mainoskuvia, sulkijaetikettejä ja kirjankansia.  Silkkipainossa koristellaan kankaita (Marimekko), T-paitoja, kalenteripyyhkeitä, mainostavaroita ynnä muuta.  Sähköteollisuudessa silkkipainoa käytetään valmistettaessa painettuja piirejä, kondensaattoreja, vastuksia, aurinkokennoja, nestekidenäyttöjä LCD, CD-painatuksia, näppäimistöjä ja kalvonapistoja.  Lasiteollisuudessa silkkipainossa koristellaan lasitavaraa, auton laseihin painetaan merkinnät, takalasin lämmitysjohtimet, antennit ja niin edelleen.  Posliini- ja keramiikkateollisuudessa koristeet painetaan silkkipainossa.  Kelloteollisuudessa silkkipainetaan kellotaulun numerot ja koristelut, valaisevat pigmentit ja muuta.  Huonekaluteollisuus käyttää silkkipainoa koristeluun.  Vapaa-ajan ja urheilutarviketeollisuudessa painetaan silkkipainossa suksia, lumilautoja, surffi- ja skeittilautoja, vaatteita ynnä muuta.  Metalliteollisuudessa silkkipainoa käytetään esimerkiksi jääkaapin jäähdytyselementin valmistamiseen.  Suuri silkkipainon alue on mitä moninaisimpien siirtokuvien valmistaminen lukemattomiin eri tarkoituksiin.

2000:  Indigo tuo markkinoille koneensa E-Print 1000 Turbo Stream.

2000:  Xeroxin monivärikone Docucolor 2060 on kaupan samoin Xeikonin CSP 320 D ja Agfan Chromapress Csi.

2000:  Saariselän hiihtokeskuksessa kokeillaan painaa Lapin Kansa nelivärisessä digitaalipainossa.  Niitä painetaan 70 samassa ajassa kuin Rovaniemellä rotaatiossa 37 000 kappaletta.

2001:  Ericsson siirsi osan Ruotsin tuotannostaan halvempien työvoimakulujen Aasiaan.  Skoonen Landskronassa digitaalipaino Parajett joutuu pulaan, sillä sen liikevaihdosta kolmannes on ollut Ericssonin käyttöohjeita 60 kielellä ja ohjeiden sidontaa.  Ericssonin tilausten menettäminen vaikuttaa Elanders Skogin kirjapainoon Malmössä.  Molemmat joutuvat antamaan irtisanomisvaroituksia.

2004:  Heidelberg myy digitaalisten painokoneidensa yksikön Kodakille.

2006:  Canon esittelee digitaalisen painokoneen Imagepress Ipex-messuilla Birminghamissa.

2007:  Solver Palvelut (entinen Kotkan Kirjapaino, perustettu 1960) Anjalankoskella hankkii digitaalisen painolinjan.  Sillä tehdään yksilöllisiä tuotepakkauksia ja esimerkiksi luetteloita.  Satasivuinen nelivärinen kirja valmistuu lakattuine kansineen minuutissa sidontaan.

2007:  Metsäteollisuuden keskuslaboratorio KCL hankkii laboratoriomittakaavan inkjet-digipainokoneen lisäksi tuotantomittakaavan inkjet-digipainokoneen.  Kone on Kodakin toimittama.

2008:  Digitaalipaino Xerox Igen3 tulostaa kaksi sivua sekunnissa.

2008:  Hewlett-Packard esittelee Drupassa sarjan 3 koneen HP Indigo 7000 Digital Press.

2008:  Hollantilainen Océ esittelee Drupassa Düsseldorfissa kopiokoneen väriteknologian, jossa väriaineet ovat gramman helminä.  Kopiokone kuumentaa ne painettavalle pinnalle suihkutettavaksi geeliksi, joka ei leviä huokoisellakaan alustalla.  Geelisuihkun tarkkuus on 20 mikrometriä, joka vastaa 1200 pistettä tuumalla.

2008:  Ricoh esittelee Drupassa digitaaliset painokoneet Ricoh Pro C900 ja C900s.

2009:  Kodak NexPress SE Digital Color esitellään.