Johdanto         

Tunnustan suoraan, että koettaessani kirjoittaa painamisen historiaa, olen ottanut liian suuren tehtävän kyvyilleni, joiden laajuutta en aluksi selvästi havainnut.

Joseph Ames, Typographical Antiquities 1749

Kirja valmistuu hitaasti ja ponnistuksin.  Kirjaa on rakennettava kuin taloa, enemmänkin, kuin kaupunkia.  Mutta kirjailijaanhan ei suhtauduta kuin muurariin.  Kirjailija saa olla tyytyväinen, kun rakennuttaja sanoo hänelle: tulette sitten hakemaan palkkanne kun kaupunki on valmis.

Arvo Turtiainen, käsikirjoitus 1948

Painoviestinnästä on julkaistu runsaasti mainioita teoksia.  Esikuvikseni valitsin teokset Berry, W.T., Poole, H.E.,  Annals of Printing ja Clair, C., A Chronology of Printing.  Halusin paneutua painoviestintään näitä laajemmin käsittelemällä kirjansidontaa, painoviestinnän edellytysten kehittymistä, painoviestintään liittyviä yhteiskunnallisia seikkoja ja muuta viestintää.  Mielestäni on tärkeää esitellä viestinnän hedelmiä.  Laajasta näkökulmasta viestintää tarkasteleva erinomainen teos on Buick, J., Jevtic, Z., Kyberavaruus vasta-alkaville ja edistyville (Cyberspace for Beginners).  Se on puolisarjakuvamainen suppea kirja, mutta antaa selkeän kokonaiskuvan viestinnästä ja sen kehityksestä.

Aihepiirin laajuuden vuoksi minun oli valittava kirjoitustapa: vuosi tai ajanjakso ja tapahtuma.  Luettelomainen tyyli tai sitaattikokoelma on raskasta luettavaa, mutta muutoin olisin joutunut kirjoittamaan tuhansia, ellei myriadeja, sivuja.  Tekstissä ei ole kirjallisuusviitteitä, sillä haastattelemani ihmiset pitivät niitä rasittavina.  Kirjallisuuden olen maininnut lähteistä, joista olen lainannut aineistoa laajasti.  Viitteistä voi etsiä asioiden syvällistä käsittelyä.  Kirjallisuusviitteet olen kirjoittanut kuten Teknillisessä korkeakoulussa 1960-luvulla.  Yksittäisten tietojen lähteitä en ole maininnut, koska niitä olisi tullut lähes yhtä paljon kuin varsinaista tekstiä.  Mukaan otetun tiedon kriteerinä on tiedon ajoitus.  Tärkeät asiat ovat tulleet tarkistetuiksi useista lähteistä.  Kaskuja, tarinoita ja yksittäisiä tiedonsirpaleita en ole pyrkinyt tarkistamaan.

Vanhoista asioista tai tapahtumista annetut ajanmääritykset saattavat erota toisistaan huomattavasti eri lähteissä.  Olen yleensä valinnut vanhimman vuosiluvun tai ajanjakson, koska usein löydetään vielä nykyään tunnettua vanhempia todisteita.  Lähteestä ei usein ilmene, mihin annettu vuosiluku viittaa.  Se voi tarkoittaa vuotta, jolloin syntyi ajatus jostain keksinnöstä, josta ei ehkä ole edes rakennettu koemielessä konetta tai laitetta.  Vuosiluku voi viitata toimivaan koneeseen tai menetelmään, patenttihakemukseen tai patentin myöntämiseen.  Vielä vuosiluku saattaa tarkoittaa kaupallisen valmistuksen aloittamista tai teollista käyttöönottoa.  Ihannetapauksessa kaikki nämä ajanmääreet idea, patentti, koekone, demonstraatiokone ja kaupallinen prototyyppi ovat tiedossa.  Tavallisesti olen esittänyt osa-alueen ensimmäisen tai ensimmäisiä keksintöjä.  Mielestäni tärkeiden asioiden kehittymistä olen seurannut tarkemmin.  Mahdolliset virheelliset ajoitukset eivät vääristä kehityskulkua.

Mainitut painamisen aikakirjat ja aikajärjestys on kirjoitettu yhteen menoon jaottelematta, mutta Median kronikkaa on jaoteltu.  Painoviestinnän historia on jaettu ajanjaksoihin, joita edeltävät luvut Puhe ja kieli sekä Kuvia hahmottavat ihmisen kehittymistä viestiväksi olioksi.  Kieli synnyttää abstraktin ajattelun.  Tieteet, taiteet ja tekniikka syntyvät.  Kirjoitustaito edeltää valtioiden syntyä.

Amarna-kirjeet eli nuolenpääsavitaulut (1365-1220 eaa) kertovat muinaisesta diplomatiasta ja valtioiden Egypti, heettiläisvaltio, Assyria, Babylonia ja Mitanni välisistä suhteista.  Heettiläisvaltakunnan pääkaupungista Hattusa (Bogazköy) löydetyt samantyyppiset kirjeet kertovat kansainvälisestä vaihdosta.  Amarna-kirjeet oli laadittu babylonian kielellä, joka toimi yleisenä diplomatian kielenä alueen valtioiden välillä.  Egyptin farao ja heettiläisvaltion hallitsija muodostivat keskinäisen puolustusliiton, jonka pohjalta hallitsijat allekirjoittivat ensimmäisen tunnetun suurvaltain välisen hyökkäämättömyys- ja rauhansopimuksen oletettavasti 1259 eaa.

Maailman uutta yhteiskieltä ovat Marlboro, Adidas, Madonna, Coca-Cola, Big Mac, CNN, BBC, MTV, IBM ja muut.  Tämän tapaisilla sanoilla selviää kaikkialla.  Yhdysvaltalaiset ilmiöt ovat aikamme ikonisia vertauskuvia.  Lentoasemat, huoltoasemat, McDonaldsin pikaruokalat yli sadassa maassa (Kuubassakin on Mac tosin USAn Guantánamon laivastotukikohdassa) ja muut ovat aikakautemme palvottuja kulttuurityhjiöitä.

Painoviestinnän ensimmäinen ajanjakso kuvaa ensin kirjapainotaidon edellytysten kehitystä ja päättyy inkunaabeliajan loppumiseen 31.12.1500.  Toinen ajanjakso on kirjapainotaidon kypsymistä, ja päättyy Ranskan porvarillisen vallankumouksen jälkeiseen aikaan 1795.  Kolmas ajanjakso alkaa 1796 Senefelderin keksimästä kivipainosta ja päättyy Venäjän suureen lokakuun sosialistiseen vallankumoukseen 1917.  Neljäs ajanjakso alkaa itsenäisestä Suomesta 1918.  Koska Median kronikkaa on laaja-alainen, olen jakanut sen lukuihin aiheen mukaan.   Lukujaotus tuo sen vaikeuden, että monet asiat kuuluvat vähintään kahteen lukuun.  Tämän ongelman olen ratkaissut niin, että mielestäni tärkeät asiat on esitetty useammassa kuin yhdessä luvussa.  Jonkin luvun asiakokonaisuudessa saattaa olla muiden lukujen tietoja.

Painoviestinnän historian jälkeen käsitellään postia ja sähkötöntä lennätintä.  Vasta näiden jälkeen esitetään sähköisen viestinnän historiaa.

Viestinnän historiaa olen pyrkinyt valottamaan maailman laajuisesti.  Lähinnä kielitaidon puutteesta johtuen muun kuin länsimaailman käsittely on jäänyt vähäiseksi.  Historiallisista syistä viime ajan kehitys on tapahtunut pääasiassa Länsi-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa.  Kirjalliset lähteet eivät yleensä kerro mitään muista kuin länsimaista.

Viestinnän hedelmiä olen tuonut esiin mahdollisimman monipuolisesti.  Käsinkirjoitetun ja alkuajan painetun kirjan aikoihin suurin osa teoksista on uskonnollisia tai teologisia.  Niiden sijaan olen etsinyt eri aloilta harvinaisia taiteellisia ja tieteellisiä teoksia, jotka heijastelevat taiteiden ja tieteiden kehitystä.  Teosten määrä kasvaa ajan myötä huimasti.

Viestinnän kehityksen alkuvaiheet ovat puhe ja kieli, kuva ja siitä syntynyt kirjoitus sekä kirjapainotaito, jolloin monistaminen on nopeampaa kuin käsikirjoitusten kopioiminen käsin.  Paperi tekee mahdolliseksi painotuotteiden määrällisen kasvun.  Kirjansidonnan ja jälkikäsittelyn kehittyminen sallii valmistaa miljoonille kirjoja ja lehtiä, jotka kirjakauppa ja posti jakelevat lukijoille.  Koulun ansiosta syntyy laaja lukijakunta, joka käyttää kirjastoja ostamiensa painotuotteiden lisäksi.  Suomessa lasten päiväkoti, esikoulu ja koulu alkavat opettaa yrittäjyyttä.  Kilpailuyhteiskunnassa yksilöistä pyritään kasvattamaan yrittäjäkansalaisia, jotka vastaavat työllisyydestään.  Teinit käyvät liiketoiminnan kursseilla, lukiolaiset erikoistuvat yrittämiseen ja opettajat ovat markkinoijia.  Yliopiston opiskelijat saavat yrittäjyyskasvatusta.  Paino- ja muuta viestintää sääntelevät ammattiyhdistysliike ja muu yhdistystoiminta, lait ja sensuuri.  Painotuote eroaa ideologisena tavarana muista tavaroista.  Painoviestinnän avuksi tulee valokuvaus, josta kehittyy elokuva.

Mainosvalokuvaajien, mainoselokuvaajien ja mainostelevisio- ja videokuvaajien kuva- ja äänimaailmaa sanotaan kapitalistiseksi realismiksi.  Yhdysvaltalainen Edward Bernays kirjoitti 1923 ensimmäisen PR-alan oppikirjan Crystallizing Public Opinion.  II maailmansodan jälkeen ei puhuta propagandasta, vaan samasta asiasta psykologisena sodankäyntinä ja psykologisina operaatioina.  Strateginen kommunikaatio käsittää diplomatian, julkisen tiedottamisen, median ja turvallisuusorganisaatioiden informaatio-operaatiot.

Sanomalehti Politiken on julkaissut entisen tanskalaisen poliisin tunnustuksen. Vuosien 1998-2002 aikana hän johti kuudesta työntekijästä muodostettua ryhmää, joka valokuvasi ja otti videokuvaa ihmisistä, jotka liikkuivat USAn suurlähetystön alueella Kööpenhaminassa, esimerkiksi luvallisten mielenosoitusten aikana.  Kerätty aineisto luovutettiin lähetystölle.  Poliisin mukaan Tanskan turvallisuuspalvelu oli todennäköisesti tietoinen tästä toiminnasta.

Painoviestinnän rinnalle luodaan sähköinen viestintä: lennätin, puhelin, radio ja matkapuhelin, televisio ja tallenteet.  Televisiolla on huono vaikutus: Glasgowin yliopiston tekemä pioneeritutkimus tutki Palestiinaa koskevaa raportointia. Tutkimuksessa haastateltiin nuoria ihmisiä, jotka seuraavat televisiouutisia Englannissa. Yli 90 prosenttia haastatelluista luuli, että laittomat asuttajat ja maanvaltaajat ovat palestiinalaisia eivätkä juutalaisia. Mitä enemmän nuoret seurasivat televisiota ja uutisia, sen vähemmän he tiesivät.

Kaapeleista ja satelliiteista rakennetaan viestintäverkkoja.  Laskukone kehitetään sähköiseksi ohjelmia ja bittejä käyttäväksi laskukoneeksi, jota sanotaan Suomessa jostain syystä tietokoneeksi.  Niitä yhdistämällä parannetaan tietoliikennettä, keksitään sähköposti ja maailman laajuinen verkko internet.  Eri viestintämuotoja (medium) yhdistämällä saadaan multimedia.

Julkisen palvelun yleisradioyhtiöiden tehtävät tulevassa mediassa ovat epävarmat.  Ei tiedetä, miten muuttuu yleisradiotoiminta Euroopassa.  Suomessa porvaristo haluaa lohkoa Ylen pieniksi yhtiöiksi ja myydä ne.  Ehkä Yle jää täydentäväksi palvelun tarjoajaksi.  Yleisradioyhtiöt on mielestäni säilytettävä riippumattomina verovaroilla.  EU toimii julkisen palvelun portinvartijana.  Kaupallinen televisio tekee uutisista viihdettä ja loppukevennyksen lisäksi keventää uutisia.  Mainokset katkaisevat uutiset, elokuvat ja muut ohjelmat, jotka itse asiassa sitovat mainoksia ja pakottavat yleisöä seuraamaan mainoksia.  Lähes kaikki kaupalliset ohjelmat ovat viihteellisiä nautinnon lähteitä.

Internet luo ja levittää uutta tietoa tehokkaasti.  Teknisten ongelmien kuten tietoturvaongelmat lisäksi internetissä voi olla ongelmallisesti epätieteellistä ja valheellista tietoa.  Siksi internetiä ja sen hakukoneita tulee käyttää lähdekriittisesti.  Internetin tieto on sirpalemaista.  Internetin käyttäjällä tulisi olla kunnollinen todellisuuskäsitys, elämänkäsitys, tieteellinen maailmankuva tai maailmankatsomus, jotta hän voi arvioida lähteitä.

Wikileaksin perustajan Julian Assange pidätys Lontoossa oli jälleen uusi todiste globaalin kapitalismin totalitaarisesta luonteesta.  Assangen pidätyksessä on kyse puhtaasta ajojahdista.  Assangen "virhe" oli, että hän uskalsi astua nykyisen maailmanjärjestyksen varpaille.  Sitä ei sovi tehdä; siitä joutuu teloitettavaksi.  "Sananvapaus"- ja "ihmisoikeus"järjestöt hurraavat vieressä.  Niin, missä ovat Amnesty, Toimittajat ilman rajoja, PEN ja muut nyt, kun niitä oikeasti kaivattaisiin?  Wikileaksin vuotamat tiedot koskevat sellaisia asioita, joiden pitäisi ilman muuta olla kansalaisten tiedossa.  Salaamalla näitä tietoja vallanpitäjät suojelevat itseään omilta kansalaisiltaan.

Kapitalistisen yhteiskunnan tavat ja perinteet, siinä nousevan sukupolven kasvatus suuntautuu yrittäjän itsekkään individualismin eli yksilökeskeisyyden kannustamiseen.  Tätä individualismia sanotaan "yhtäläisten mahdollisuuksien yhteiskunnan" vertauskuvaksi.  Vastaava merkitys on joukkotiedotusvälineillä, kirjallisuudella ja taiteella.  "Tavallisen" ihmisen tekemä tuottavien liiketoimien taitava järjestäminen, mahtavien kilpailijoiden kukistaminen, kohoaminen köyhyydestä ja tuntemattomuudesta rikkauteen, kunniaan ja julkisuuteen liiketoiminnassa osoitetun älykkyyden ja yritteliäisyyden avulla - kaikkea tätä ympäröi romanttinen sädekehä, ja sitä tarjotaan länsimaisessa valtamediassa käyttäytymisen mittapuuksi.  Yrittäjänä oleminen on ominaisuus (irrotettuna yrittämisen konkreettisista edellytyksistä), jota pidetään sinänsä suuressa arvossa kapitalistisessa yhteiskunnassa.

Länsimainen valtavirtamedia on viime aikoina taantunut.  Sitä ohjaa Yhdysvaltojen johdon tiedotus täydennettynä puolustusministeriön eli Pentagonin propagandalla.  Näitä välittävät edelleen suuret uutistoimistot.  Euroopan unioni ja Suomen valtamedia toistavat papukaijamaisesti rähmällään nöyristellen propagandaviestit.  Hyviä valtioita ovat ne, joissa toteutetaan USAn "vapautta" ja "demokratiaa" eli yrittäjien vapautta ja kapitalismia.  Englanti on yhdysvaltalaisten sylikoira, englantilaiset seurailevat kirjaimellisesti Yhdysvaltoja kaikella tavalla hyväksyntä mukaan lukien.  Jos Englannissa ei seuraa valtavirtaa, kaikki on vaikeaa.  Maailmassa oli 1983 noin 50 kansainvälistä mediaa, 2002 niitä oli yhdeksän ja 2009 puolisen tusinaa.

USAssa ei ole sananvapautta, vaan sosialismi täytyy esittää vääristyneesti ja kommunistit kielteisesti.  USA tiesi uhan itselleen olevan sosialismin onnistumisen ja siksi USA levitti ja levittää kaikin tavoin antikommunistista pelottelu- ja vääristelypropagandaa.  Ihmiskasvoista kapitalismia ei ole.  Valtavirtamedia ei kerro USAn takapihojen kurjuudesta eikä kärsimyksestä.  USAssa ei ole ihmisoikeuksia eikä tasa-arvoa.  Tätä osoittaa se, että USAn vankimäärä on maailman suurin, ja siellä on noin neljännes maailman vankien määrästä eli yksi prosentti USAn työvoimasta.  Siellä on yli 700 vankia 100 000 asukasta kohti, kun luku Suomessa on 71.  Vangeista mustien ja värillisten osuus on ylisuhteellinen verratuna heidän osuuteensa väestöstä.  Monien mustien kohtalo New Orleansin tulvan jälkeen 2005 todistaa heidän epätasa-arvonsa.

Yhdysvaltalaiset arvot katoavat hedonistiseen vastakulttuuriin ja "uudelta kapitalismilta" puuttuu moraalinen etiikka, koska protestanttinen etiikka on heikentynyt.  Tutkiva journalismi eli perusteellinen ja kriittinen toimitustyö: lähteiden suojelu, kirjallisten lähteiden tutkimistyö, tiedon kokoaminen ja yhdistäminen, näkökulman ottaminen, ymmärrettävyyden ja julkaistavuuden parantaminen vähenee määrällisesti ja heikkenee laadullisesti.  Viestimissä etusijalla ovat kevyet uutiset soft news, joiden tunnuspiirteisiin kuuluvat elämäntapajutut tai toimituksellisen hömppäaineiston runsaus.  Tämä tapahtuu tutkivan journalismin kustannuksella.  Eri maiden hallitukset ovat oppineet mediapelin säännöt ja vuotavat itse niitä tietoja, joita haluavat levittää.  Toimittajat kulkevat sotajoukkojen rinnalla myötämielisinä raportoijina.

USAn ja muiden länsimaiden johdon ja median puheet "ihmisoikeuksien puolustamisesta" on vain tekopyhää retoriikkaa eikä väitteillä ihmisoikeuksien loukkaamisesta ole yleensä oikeudellista perustetta.  Sadat tuhannet viattomat ihmiset ovat menettäneet henkensä länsimaiden aseellisissa toimissa eri puolilla maailmaa.  Mitä läntiset maat "ihmisoikeuksista" puhuessaan itse asiassa tarkoittavat?  Länsimaat - se osa maailmaa, joka sijaitsee länteen (tai itään) itämaista.  Se on enimmäkseen kansoitettu kristityillä, joka on voimakas tekopyhien alalaji.  Heidän pääelinkeinonsa ovat murha ja pettäminen, joita he kohteliaasti kutsuvat "sodaksi" ja "kaupankäynniksi".

Mediapropaganda on kääntänyt asiat päälaelleen.  Demonisointi on psykologista sodankäyntiä, jonka tarkoitus on kääntää yleinen mielipide ja luoda yksimielisyys sodan puolesta.  Psykologinen sodankäynti on Pentagonin ja USAn tiedusteluelimien rahoittamaa.  Se ei rajoitu muslimimaailman johtajien salamurhiin ja teloituksiin, vaan ulottuu kokonaisiin kansoihin.  Muslimeja kohtaan luodaan vihantuntoa.  Lännen valtamedia on yhtynyt kuoroon leimaamaan Iran uhkaksi maailman turvallisuudelle julistaessaan syytöksiä olemattomasta ydinaseohjelmasta.  Todellinen uhka maailman turvallisuudelle juontuu USA-NATO-Israel -liittoumasta.  Sotahullut esitetään sitoutuneiksi rauhaan ja sodan uhrit esitetään sodan lietsojina.  Sotaan syylliset esitetään sen uhreina.

USAn ulkoministeri Hillary Clinton väitti hiljattain, että Iranin uhkaa pitää varteenotettavana ei vain Yhdysvallat vaan koko muu maailma.  Lähi-idän alueella suoritetun mielipidetutkimuksen tulokset (niistä ei ole raportoitu juurikaan läntisessä valtamediassa) osoittavat: Lähi-idän kansalaiset pitävät alueensa suurimpana turvallisuusuhkana Israelia (80 prosenttia). Toiseksi suurimpana uhkana pidetään Yhdysvaltoja (77 prosenttia).  Irania suurimpana uhkana pitää kokonaiset 10 prosenttia väestöstä.  Mielipidetutkimuksen tulokset (ja Wikileaks-paljastukset) vahvistavat käsitystä, jonka mukaan Yhdysvaltoja ei kiinnosta demokratia; sen sijaan se mieluummin kuuntelee alueen diktaattoreiden mielipiteitä (esimerkiksi Saudi-Arabian kuninkaan Abdullah kommentit "käärmeen pään katkaisemisesta" eli hyökkäyksestä Iraniin).

USA on käynnistänyt valtioterrorillaan terrorin vastaisen sodan, "pitkän sodan".  There is no business like war business.  Suurin osa valtamediasta on kansainvälisen suurpääoman hallussa ja edistää järjestelmällisesti suurpääoman edustamia arvoja ja maailmankuvaa, jota myös johtavat lännen poliitikot edustavat.  Valtamedia muokkaa mielipiteitä ja käy informaatiosotaa suurpääoman vallan ja riippumattomuuden välillä.  Hyökkäyksillä esimerkiksi Jugoslaviaan, Afganistaniin ja Irakiin länsimaat turvaavat geopoliittisia etujaan, vaikka hyökkäykset naamioidaan ihmisoikeuksien puolustamiseksi.  Syyskuussa 2001 silloinen uuskonservatiivinen varapresidentti Dick Cheney sanoi NBCn Meet the Press ‑ohjelmassa: Paljon siitä, mitä joudumme tekemään, täytyy tehdä hissukseen, salassa ilman että asiasta keskustellaan.  Meidän on voitava käyttää mitä tahansa menetelmiä saavuttaaksemme päämäärämme.

Mielipideilmaston muokkaaminen Korean Demokraattista Kansantasavaltaa KDKT vastaan on yleistä.  Kun Korean niemimaalla tapahtuu välikohtauksia, median tehtävä on helppo. Sen ei tarvitse pohtia, kuka on syyllinen - eikä tarvitse median seuraajankaan. Tietysti Pohjois-Korea.  Niin demonisoitu se on.  Suomen valtamedia kertoi, että Pohjois-Korea aloitti yhteenoton tulittamalla tykeillä eteläkorealaista saarta Yeonpyeong ja että Etelä-Korea vastasi tulitukseen. Tosiasiassa sotaharjoitusta alueella, myös mainitulla sotilastukikohtasaarella, pitäneet ja simuloitua hyökkäystä Pohjois-Koreaan harjoitelleet Etelä-Korean asevoimat aloittivat tulituksen kello 13.00.  Pohjois-Korea vastasi tulitukseen vasta kello14.35.  Etelä-Korea ja USA ovat järjestäneet useita sotaharjoituksia lähellä Pohjois-Korean aluevesiä.  Itsestään selvänä tosiasiana Suomen valtamedia kertoi edellisenkin välikohtauksen syyllisen: Pohjois-Korea upotti eteläkorealaisen sota-aluksen Cheonan.  Etelä-Koreassa esitettiin epäilyjä aluksen uppoamisen syistä ja jopa Los Angeles Times kertoi painavista argumenteista Pohjois-Korean syyllisyyttä vastaan.  Tapausta verrattiin Tonkininlahden valheelliseen välikohtaukseen.  Mutta Suomen valtamedia ei ole siitä välittänyt, koska se on pitänyt Pohjois-Korean syyllisyyttä itsestään selvänä.

Väitetään, että KDKTssa kuoli nälkään 2,5 miljoonaa ihmistä 1990-luvun puolivälin katastrofeissa.  Todellisuudessa kuolleita oli Yhdistyneiden Kansakuntien YK mukaan 400 000, eivätkä kaikki kuolleet nälkään, vaan puhtaan ja likaisen veden sekoittumiseen tulvien yhteydessä.  Harvoin uutisissa kerrotaan korealaisen yhteiskunnan saavutuksista kulttuurin, koulutuksen ja tieteen alalla.  USAsta peräisin olevaa propagandaa julkaistaan Suomen valtamediassa.  Pjongjangin taholta on toistuvasti esitetty rauhasopimuksen solmimista korvaamaan Korean sodan (1950 - 1953) päättäneen aseleposopimuksen, mutta Washington on jarruttanut kaikin keinoin tämän Korean niemimaan tärkeimmät ongelmat ratkaisevan sopimuksen allekirjoittamista.

Rodong Sinmun kirjoittaa: Kun yhdysvaltalaiset puhuvat "vapaudesta ja demokratiasta", he tarkoittavat sitä taantumuksellista kaksinaamaista ja tekopyhää juonittelua, jolla taataan porvarillisen yhteiskunnan eliitin poliittisten ja taloudellisten etuoikeuksien säilyminen ja alisteisessa asemassa olevien kansanjoukkojen tilanteen muuttumattomuus.   Porvarillinen yhteiskunta on sallivinaan monenmoiset ideologiat ja -ismit.  Tosiasiassa se sallii vain sellaiset ajattelumallit, joilla tuetaan vallitsevaa järjestelmää.  Tästä pidetään huolta muun muassa tehokkaalla mediamanipuloinnilla ja rahaan sidotuilla vaalijärjestelmillä.  Yhdysvaltalaisten johdolla toteutetut muita maita ja kansoja vastaan suunnatut aggressiot, joissa vapauden ja demokratian ilosanomaa viedään ulkomaille rypälepommein ja muin aseellisin ja väkivaltaisin toimin, eivät voi olla demokratian kannalta muuta kuin huonoa pilaa.  "Vapauden ja demokratian" sijasta tällaisella toiminnalla tuotetaan pakkovaltaa ja diktatuuria, toteaa lehti.

USAn lieasta irronneista valtioista länsimainen valtamedia välittää vääristyneitä ja valheellisia tietoja.  Esimerkkinä ovat Kuuba ja Venezuela.  Pyritään vetoamaan tunteisiin järkevyyden sijaan ja pimitetään julkisuudelta vallankumouksen saavutukset esimerkiksi lukutaidottomuuden poistaminen.  Köyhyys väheni kymmenessä vuodessa 80 prosentista 32 prosenttiin, kun Hugo Chávez nousi presidentiksi.  USAn käytössä on 14 sotilastukikohtaa Kolumbiassa.  Huumekuljetukset kulkevat 85 prosenttisesti Tyynenmeren rannalla, mutta uudet tukikohdat reunustavat Venezuelan ja Ecuadorin rajoja.  Kun Kolumbian presidentti Álvaro Uribe pommitti Ecuadoria, niin USA syyllisti Chávezin, joka siirsi joukkoja turvallisuussyistä Kolumbian rajalle.  Ei kerrota, että Venezuelassa on 58 000 uutta koulua, 10 000 vanhaa koulua on korjattu, ja 25 miljoonaa on eriasteisessa opetuksessa ja koulutuksessa.  Venezuela toimittaa Kuubaan 90 000 barrelia öljyä päivittäin ja saa vastineeksi 20 000 lääkäriä.  Venezuelalaisista 99 prosenttia saa juomakelpoista vettä.  Sosiaaliset menot ovat nousseet 11 prosentista 20 prosenttiin kansantulosta.  USAssa työttömyys on 14 prosenttia, mutta Venezuelassa seitsemän.

ALBA-yhteistyö käyttää sucrea eli Chávez rikkoi USAn vapaakauppapakotteet sekä Kansainvälisen valuuttarahaston IMF ja Maailmanpankin WB vallan.  Aikaisemmin Etelä-Amerikan tapahtumat tulivat espanjankielisen CNN-yhtiön kautta, mutta nyt Telesur välittää kaikkialle reaalista tietoa tapahtumista eli on katkaistu mediayksinvallan siivet.  Petrocaribe myy öljyä köyhille valtioille edullisin ehdoin.  Etelän Pankki Banco del Sur ei määrää kuten IMF ja WB ehtoja, joilla rahoitusta voi saada.  UNASUR toimii Latinalaisen Amerikan puolustuksen yhteistyöjärjestönä, joka pyrkii Monroen opin lopulliseen kaatamiseen.  Seurauksena USAn Latinalaisen Amerikan poliittinen asiointi on siirtynyt ulkoministeriöltä Pentagonin Southcomille, ja neljäs laivasto lähetettiin Karibialle muun muassa Costa Rican ja Haitin tukikohtiin.  USA terrorisoi Latinalaista Amerikkaa, jossa on 74 USAn sotilastukikohtaa, painostaa henkisesti, pelottelee ja armeijan asiakirjan mukaan taistelee populistisia hallintoja vastaan.  Venezuelassa on Kolumbiasta viisi miljoonaa pakolaista, jotka ovat saaneet henkilötodistuksen.  Alkuperäiskansalaisilla on erikoishenkilötodistus, jolla he voivat ylittää valtiorajoja, joita he eivät tunnusta.  Kolumbian armeija on puolen miljoonan suuruinen eli kaksi kertaa niin suuri kuin Venezuelan ja Ecuadorin armeija yhteensä.  Myös Israelin tiedustelupalvelu MOSSAD kouluttaa Kolumbiassa.  Läntinen valtamedia ei juuri julkaise kehitysmaiden myönteisiä uutisia ja tapahtumia.

Kuubalaisten "toisinajattelijoiden" vapauttamisesta on niinikään puhuttu ja kirjoitettu valtamediassa isoin kirjaimin ja otsikoin.  Näin tapahtuu huolimatta siitä, että Kuuban rikoslakien mukaan tuomittujen henkilöiden "poliittisuus" on usein vähintäänkin kiistanalainen asia.  Yhdysvallat on syyttänyt Kuubaa "ihmisoikeusongelmasta".  Tällä perustalla Yhdysvallat on vaatinut Kuuban lakien mukaan tuomituille rikollisille "ihmisoikeuksia" niin sanotun "vapauden" nimissä.  Samalla Yhdysvallat sekaantuu Kuuban sisäisiin asioihin vaatimalla maata tekemään läntisen mallin mukaisia "poliittisia uudistuksia".  Yhdysvallat yrittää tällä tavoin tuhota kuubalaisten itse itselleen valitseman sosialistisen järjestelmän.  Lisäksi Yhdysvallat syyttää Kuubaa puhtaasti poliittisin perustein "terrorismin tukijaksi" vaikka minkäänlaista näyttöä asiasta ei ole. Kuuballa ei ole mitään tekemistä terrorismin kanssa.  Yhdysvalloista käsin on tehty lukuisia vakavia terrori-iskuja Kuubaa, kuubalaisia ja Kuubassa vierailleita matkailijoita kohtaan.  Iskujen tekijät ovat pääosin tiedossa, mutta Yhdysvallat on antanut heille de facto poliittisen turvapaikan.

Sen sijaan esimerkiksi Yhdysvalloissa vuodesta 1998 saakka laittomasti, mielivaltaisesti ja puhtaasti poliittisin perustein vangittuina olevista viidestä kuubalaisesta ei julkisuudessa puhuta juuri mitään.  Asia ei kiinnosta sen enempää esimerkiksi Suomen ulkoministeriä kuin täkäläistä mediaakaan.  EUn puitteissa ilmeisesti vain Espanjan parlamentti, poliittiset puolueet ja media ovat maailmalla muuten laajalti tunnetun Kuuban viitosten tapauksen huomioineet.  Kuubalaiset Gerardo Hernández, René González, Ramón Labañino, Fernando González ja Antonio Guerrero ovat 1998 lähtien vangittuina USAssa poliittisin perustein ja kelvottomin tuomioistuinkäsittelyin.  Pidätettäessä he tiedustelivat terrorismin vastaisesti Miamissa , josta tehdään toistuvia terrori-iskuja Kuubaa vastaan.  Heitä syytetään USAn "kansallisen turvallisuuden vaarantamisesta", mutta todisteita ei ole esitetty.  Kuubalaisvangit eivät saa tavata omaisiaan.  Läntinen valtamedia  ei juuri huomioi oikeusmurhaa.

Yhdysvaltain valtamedia syyttää muun muassa Kiinaa ja Kuubaa ihmisoikeuksien rikkomuksista peittääkseen omia ihmisoikeuksien loukkaamisiaan.  Samoin muiden läntisten suurvaltojen valtamedia syyttää muita maita samoista rikoksista peitelläkseen omia ihmisoikeusrikoksiaan.  Läntinen valtamedia ei juuri kiinnitä huomiota sionistisen Israelin harjoittamaan palestiinalaisten ihmisoikeuksien rikolliseen valtioterroristiseen loukkaamiseen.  Länsiliittoutuneiden Afganistanissa ja Pakistaninkin puolella edelleen jatkama ihmisten murhaaminen ei kai ole ihmisoikeuskysymys lainkaan?  USAn ja NATOn entisen Jugoslavian alueella ja Irakissa surmaamien ja vammauttamien ihmisten kohtalo ei ole näyttänyt kuuluvan läntisen mittapuun mukaisten ihmisoikeusloukkausten piiriin.  Lännen taholla kiinnitetään tarkoitushakuisesti huomiota valikoituihin yksittäistapauksiin samaan aikaan kun esimerkiksi koko maailmaa ja todellisia perustavanlaatuisia ihmisoikeuksia vakavasti uhkaavat sosiaaliset ja ekologiset uhkatekijät jäävät pahasti taka-alalle.

Lännen valtamedia ei uutisoi Israelista juuri mitään kielteistä.  Yleisö ei saa tietää, että sionistinen Israel on fasistinen valtio, joka noudattaa apartheid-politiikkaa palestiinalaisalueiden asukkaita kohtaan ja saa julmissa menettelytavoissaan USAn tuen sekä ymmärtämystä EUn taholta.  Israelilla on ydinaseita, joista länsimaiset suuret tiedotusvälineet eivät ole kiinnostuneita, vaikka oletus ydinaseista muualla saa ne raivon valtaan.  Länsimedia jättää huomioimatta arabimaiden kannanotot, joissa tarkoitetaan siirtokuntarakentamisen lopettamista.  Lännen valtamedia ei hyväksy palestiinalaisen Hamas-järjestön saamaa voittoa 2006 demokraattisissa parlamenttivaaleissa.

Etelä-Afrikan joukkotiedotusvälineet ovat valtion omistamaa radiota lukuunottamatta ulkomaisessa omistuksessa.  Afrikan Kansalliskongressi ANC arvioi Etelä-Afrikan kehityksen suuntaa 1994 tapahtuneen demokratisoinnin jälkeen kansallisdemokraattiseksi vallankumoukseksi NDR.  Tätä Etelä-Afrikan valtamedia mainitsee harvoin ja vielä vähemmän muun maailman valtamedia.  NDR on Suomen valtamediassa tuntematon.  Etelä-Afrikan kommunistinen puolue SACP arvostelee kapitalistista lehdistökäytäntöä siitä, että se kuvaa kehitystuloksia kierosti salakavalina ryhmäkuntataisteluina vasemmiston ja oikeiston kesken ANC-liikkeessä.

Kapitalismin vastainen poliittinen toiminta pyritään mediassa leimaamaan terrorismiksi tai kieltämään ideologiset oppositiot lainsäädännöllä.  Maailman kapitalismin lakeijat koettavat tietoisesti vääristää maailmankuvaamme mediassa.  Länsimainen valtamedia ja monen valtion virallinen tiedotus yrittävät luoda mielikuvaa "kansainvälisestä yhteisöstä", joka luotsaa maailmaa kohti rauhaa ja tasapainoa.  Todellisuudessa maailman luokka- ja geopoliittiset ristiriidat kärjistyvät.  Iskujen 11.9.2001 jälkeen sekä arabivaltioiden mediaa että sosialistis-kommunistisia tiedotusvälineitä häiritään järjestelmällisesti.  Televisio- ja radioasemien häirinnän lisäksi sähköpostilistoja ja verkkosivuja sabotoidaan sekä kommunististen puolueiden sähköpostilaatikoita tukitaan.

Berliinin muurin, "häpeän muurin", "kunniattomuuden muurin" tai "rautaesiripun" kaatumisesta on 2009 kulunut 20 vuotta ja tapauksen juhlinta on ylenpalttista.  Muurin kaatuminen oli Saksan "onnellisin päivä".  Kumman Saksan?  Ei ainakaan Saksan Demokraattisen Tasavallan DDR, jonka Länsi-Saksa miehitti.  Suurin osa eli 3/4 saksalaisista on valmis asumaan sosialistisessa valtiossa.  Lännen valtamedia uutisoi innoissaan 20-vuotisjuhlia, mutta ei kiinnitä juuri huomiota Israelin rakentamaan muuriin palestiinalaisia vastaan eli Israelin palestiinalaismaiden miehitystä jatkavaan Länsirannan muuriin, josta tulee 15 kertaa Berliinin muurin pituinen.  USAn Meksikon rajalle pystyttämästä muurista puhutaan vähän, samoin Ceutaa ja Melillaa ympäröivistä piikkilanka-aidoista.  Kuuban saarto jatkuu.  Marokon muurista ei puhuta yhtään mitään, se jatkaa Marokon miehitystä Länsi-Saharassa.  Tämä miinoitettu ja sotilaiden vartioima muuri on 60 kertaa Berliinin muurin pituinen.  Marokon miehittämässä Länsi-Saharassa ihmisoikeusloukkaukset ovat jokapäiväisiä.  Ainakin 82 maata on tunnustanut Länsi-Saharan itsenäisyyden muttei yksikään Euroopan maa.  Viron ja Latvian virtuaalimuuri venäläisiä vastaan on konkreettinen laeissa.  Israelin muuri ja muut muurit on lännessä hyväksytty, mutta poliittisista syistä Berliinin muuri ei ollut.  Valtavirtamedia rakentaa päivittäin eristyksen muureja.  Valtamedian mielestä alisteisten kansakuntien isänmaallisuus haiskahtaa populismilta tai terrorismilta tai ei ansaitse huomiota.

Bushin hallituksella 2002 Los Angeles Timesin mukaan on suunnitelma ydinaseiden käyttöön Venäjää, Kiinaa, Korean Demokraattista Kansantasavaltaa KDKT, Irakia, Irania, Libyaa ja Syyriaa vastaan sekä Israelin-Palestiinan ongelman ratkaisemiseksi ydinasein.  Kesällä 2002 USAn ensi-iskumahdollisuus koskee 60 valtiota.  Uutta pahuutta edustavat Valko-Venäjä, Kenia, Zimbabwe, Gabon, Namibia, Etelä-Afrikka, Serbia ja muut.  Barack Obama laajentaa sotaa Afganistanissa ja vihjaa sotatoimiin Jemeniä ja Somaliaa vastaan sekä valmistelee sotaa Irania vastaan.

Shanghain yhteistyöjärjestö SCO perustettiin 2001 kesäkuussa.  Siihen kuuluvat Venäjä, Kiinan kansantasavalta, Kazakstan, Kirgisia, Tadzhikistan ja Uzbekistan.  Tarkkailijajäseniä ovat Mongolia, Pakistan, Intia ja Iran.  SCO muodostaa taloudellisen ja sotilaallisen vastapainon USAn hegemoniapyrkimyksille.  Järjestön valtioiden pinta-ala kattaa 3/5 maapallosta ja väkiluku on lähes 1,5 miljardia ihmistä.  Kollektiivinen turvallisuusjärjestö CSTO perustetiin 1992.  Sen tarkoitus on syventää jäsenmaiden poliittista ja sotilaallista yhteistoimintaa.  Jäsenet ovat Venäjä, Valkovenäjä, Armenia, Kazakstan, Kirgisia, Tadzhikistan ja Uzbekistan.  Länsimainen ja siinä luvussa suomalainen valtamedia ei juuri käsittele näiden järjestöjen asioita.

Länsimainen valtamedia harrastaa indoktrinaatiota.  Tiedotusopissa se (ujuttaminen, mieleen iskostaminen, aatteeseen saattaminen, uskotus) on sanoman tuottajan vaikuttamaan pyrkivää viestintää, jossa viestinnän kohde ei tiedosta olevansa vaikutuksen kohteena.  Jos kohde huomaa vaikuttamisyrityksen, indoktrinaatio muuttuu propagandaksi, joka voi olla totta tai valhetta.  Propaganda on läheistä sukua mainonnalle.  Indoktrinaatiota toteutetaan sääntelemällä uutisvirtaa ja uutispainotuksia joukkotiedotusvälineissä eli mediassa.  Kun asioista tuotetaan uutisia valikoimalla riittävän yksipuolinen kuva, alkaa yleinen mielipide muodostua halutun kaltaiseksi.  Länsimainen valtamedia käyttää yhä enemmän kuvien manipulointia.

Kylmä sota päättyi 1991 Neuvostoliiton hajottua, mutta Helsingin Sanomat näyttää jääneen kylmän sodan perinnesäätiöksi.  Erkkodynastia ei ole halunnut saattaa omaa ideologista luokkataisteluaan päätökseen.  Lehti on avoimesti NATO-myönteinen.  Se pitää NATOn hyökkäyssotia oikeutettuina.  Se suhtautuu olemassa oleviin sosialistisiin valtioihin vihamielisesti ja vähättelevästi.  Lehti vääristelee tietoisesti näiden maiden yhteiskunnallisia saavutuksia ja pyrkimyksiä.  Suomen valtavirtauutismedia: vanha poliittinen etupiiriajattelu, valikoiva poliittinen empatia, sympatia ja antipatia sekä poliittinen retoriikka.  Kosovon itsenäisyys kelpaa valtamedialle, mutta Abhasian itsenäisyys ei.

Suomessa on meneillään valtamedian tukema värivallankumous.  Muistattehan Georgian ja Ukrainan.  Kaava on ollut aina sama: USAIDn ja NEDn rahoittama "oppositio" kaappaa vallan vedoten "vaalivilppiin".  Värivallankumousten avulla entisiin Neuvostotasavaltoihin on saatu istutettua USA-myönteinen johto entisen Venäjän suuntaan kallellaan olleen tilalle.  Vaarallisin tähänastisista värivallankumouksista on ollut Georgiassa (Gruusia), missä USA istutti valtaistuimelle edesvastuuttoman häirikön Mikheil (Mihail) Saakashvili.  Hän onnistui saamaan aikaan lyhyen sodan Venäjän ja Georgian välille, kun Georgian armeija hyökkäsi vuoden 2008 elokuussa brutaalisti Etelä-Ossetian pääkaupunkiin Tshinvaliin surmaten satoja siviilejä sekä myös alueella toimivia venäläisiä rauhanturvaajia.

Suomen ulkoministeri Alexander Stubb julisti välittömästi, että päivämäärä 080808 jää historiaan, ei Georgian vaan Venäjän (kuten media väittää) hyökkäyksen johdosta.  Stubb, samoin kuin Martti Ahtisaari, Jyri "Venäjä, Venäjä, Venäjä" Häkämies ja muut kuuluvat Suomen oman värivallankumouksen puuhamiehiin.  Heidän johdollaan on purettu Suomen perinteinen, Paasikiven ja Kekkosen luoma puolueettomuus- ja rauhanpolitiikka.  Tilalle on istutettu USA-suuntautunut NATO-masinointi Afganistanin sotaan osallistumisineen.  Vähältä piti, ettei Suomi lähtenyt myös Irakin sotaan.  Sen järjettömyyden esti Anneli Jäätteenmäen sankarillinen toiminta, kun hän paljasti Paavo Lipposen kansan selän takana harjoittaman suhmuroinnin George W Bushin kanssa (muistattehan: "Welcome to the coalition").

Huomautuksia

Teokseni ei ole eri alojen oppikirja.  Silti olen joitain asioita selittänyt tarkemmin ymmärrettävyyden vuoksi.  Kirjassa sen laajuuden tähden ei ole kuvitusta.  Syvempiä tietoja ja kuvia löytyy kirjastosta ja vaivattomammin verkosta.  Olen käyttänyt rakennetta kuninkaan Kustaa Vaasa tavallisemman kuningas Kustaa Vaasan sijasta.  Näin vieraskieliset nimet säilyvät perusmuodossaan.  En ole käyttänyt mielestäni turhia välimerkkejä kaksoispiste, piste ja muita kuten usein lainausmerkkejä.  Lehden nimessä Ilta=Sanomat ei ole yhtäläisyysmerkkiä, vaan logon vanha tavuviiva niin kuin sen näppäimistöstä saa kirjoitettua.

Kaikkinainen tieteellinen arvostelu on minulle tervetullut.  Ns yleiselle mielipiteelle en ole koskaan tehnyt myönnytyksiä ja sen ennakkoluulojen suhteen olen samalla kannalla kuin suuri firenzeläinen mielilauseessaan: Segui il tuo corso, e lascia dir le genti! - Kulje omaa tietäsi, ja anna ihmisten puhua!

Karl Marx, Pääoma I, 1867

Ken lukee kirjailijan Marcel Proust Kadonnutta aikaa etsimässä tai selkosten Proustin Kalle Päätalo Koillismaa- ja Iijokisarjat, lukee myös Median kronikan.  Lukijan on nähtävä vaivaa, sillä kirjoittaja on tehnyt suuren työn tietoja kerätessään.

Espoossa Lapsen oikeuksien päivänä 20.11.2011

Hannu Kautto