Kirjasto 1501-1795         

... kirjastoni on minulle kyllin laaja herttuakunta!  Shakespeare

1500-luku:  Tsaari Iivana IV, niin kutsuttu Julma, on myös kirjailija ja säveltäjä sekä useiden kielten taitaja.  Hän rakastaa kirjoja niin, että lähettää avustajiaan Eurooppaan ja Aasiaan hankkimaan teoksia itselleen.  Iivanan kirjaston pääosa on peräisin hänen isoäidiltään Bysantin prinsessalta Sofia.  Sofia pakeni satoine kirjoineen Roomaan, kun turkkilaiset valloittivat Konstantinopolin.  Sofia meni 1472 naimisiin Iivana III kanssa.  Iivana Julman kokoelmaan kuuluu antiikin filosofien ja historioitsijoiden, itäisiä ja nykyajalle tuntemattomien kreikkalaisten käsikirjoituksia.  Kirjasto on kadonnut, mutta sitä on etsitty useaan otteeseen ja etsitään edelleen.

1500-luku:  Englannissa protestanttisen reformaation aikana ryöstetään ja hävitetään melkein täysin 800 luostarin 300 000 teosta.

1500-luku:  Euroopan 377 yksityisestä kirjastosta on säilynyt luettelo.  Kirjaston omistajista on 105 kirkonmiehiä, 126 lakimiehiä, 30 aatelisia ja 66 tukkukauppiaita, vähittäiskauppiaita ja käsityöläisiä kuten lyhyttavarakauppiaita, kutojia, kangaskauppiaita, nahkureita, siirtomaatavarakauppiaita, juustokauppiaita, katukauppiaita, lukkoseppiä, sokerileipureita, turkiskauppiaita, suutareita ja vaununrakentajia.  Luonnollisesti eri henkilöiden kirjaston laajuus vaihtelee suuresti muutamasta kirjasta jopa 4000 kirjaan saakka.

1500-luku:  Saksassa on monissa kaupungeissa Rathsbibliothek.  Niiden kokoelmissa on lainoppia, teologiaa, historiaa ja klassisia teoksia.  Kirjastot eivät seuraa aikaansa, joten niistä ei ole hyötyä tavallisille porvareille, vaan klassisen koulusivistyksen saaneille oppineille tai virkamiehille.

1500-luku:  Ranskan kuninkaan Henrik II rakastajatar Diane de Poitiers (1499-1566) omistaa suuren kirjaston.

1500-luku:  Kirjanomistajanmerkit exlibrikset ovat useimmiten kirjan etukannen päälle painettuja vaakunoita.

1503:  Albrecht Dürer (1471-1528) tekee exlibriksen puupiirroksena ystävälleen humanisti Willibald Pirckheimer ja hänen puolisolleen Crescentia.  Merkissä on tekstit Liber Bilibaldi Pirckheimer ja Sibi et amicis - hänelle itselleen ja hänen ystävilleen.  Dürer tekee tiettävästi parikymmentä kirjanomistajanmerkkiä.

1503:  Belgian ensimmäinen exlibris painetaan.

1510-29:  Ranskalainen sotilasvirkamies ja diplomaatti Jean Grolier de Servières (1479-1565) asuu Italiassa ja kerää 3000 kirjan kokoelman.  Hän on kirjansitojien suojelija ja Aldus Manutiuksen mesenaatti.  Grolierille kirjat sidotaan vasikannahkaisiin kansiin, joissa on itämaista nauhaornamentiikkaa ja pieniä kultakoristeita.  Kannen keskelle painetaan kirjan nimi antiikvalla ja alareunaan omistajamerkintä Io. Grolierii et amicorum.  Grolierin 5000 teoksen kirjasto myydään 1675, jolloin se hajoaa.

1510:  Shaahi Ismail I siirtää Heratin kuninkaallisen kirjaston ja Heratin miniatyyrimaalarit Täbriziin.

1516:  Puolan ensimmäinen exlibris painetaan.

1519:  Kun Itävallan keisari Maximilian I (1459-1519) kuolee, niin suuri osa hänen kirjastostaan siirretään Wienistä Innsbruckiin lapsenlapsia varten.  Hänen kirjastonhoitajansa Conrad Celtis (1459-1508) mukaan keisarillinen kirjasto on pieni, mutta sitä rikastuttavat kreikan-, latinan-, heprean- ja arabiankieliset kirjat.

1520:  Englanti saa ensimmäisen painetun exlibriksen.

1522:  Ranskan kuninkaan Frans I (1494-1547) kirjastonhoitajaksi maître de la librairie otetaan Guillaume Budé (1468-1540).  Hän siirrättää kirjaston 1528 Fontainebleaun palatsiin.

1523:  Kardinaalilla Domenico Grimani (-1523) on kuollessaan 15 000 teoksen kirjasto.  Hän hankki 1498 Pico della Mirandolalta 1190 koodeksia, joista osa on kreikankielisiä.

1524:  Riikaan avataan ensimmäinen julkinen kirjasto.

1525:  Biblioteca Laurenziana valmistuu.  Kardinaali Giulio de' Medici (paavi Clement VII 1521) keräsi suvun kirjat yhteen ja tilasi Michelangelolta kirjaston suunnittelun.  Kirjasto avataan 1571 yleisölle.

1529:  Hampurin kaupunginkirjasto perustetaan, ja 1537 Augsburgin kaupunginkirjasto.  Yliopistokirjastoja perustetaan Königsbergiin (Kaliningrad), Jenaan ja Marburgiin.  Monet kirjastot perustuvat vanhoihin luostarikokoelmiin.

1529:  Kun Itävallan keisarillisen kirjaston hoitaja Johannes Cuspinianus (-1529) kuolee, niin hänen oma suuri kirjakokoelmansa siirtyy Wienin piispalle Johann Fabri.

1529:  Ranskan ensimmäinen exlibris painetaan.

1531-69:  Firenzen yksityisistä ihmisistä vain alle viisi prosenttia omistaa kirjoja.  Yksityiset kirjastot ovat yleensä pieniä alle kymmenen kirjaa, ja yli 50 kirjaa on kuudessa prosentissa kirjastoista.  Kirjakulttuurista voi nauttia vain varakkaimpien kansalaisten pieni vähemmistö.

1536-40:  Englannissa Henrik VIII lopettaa luostarikirjastot.  Niitä ei yritetä pelastaa järjestelmällisesti.  Henry VIII ja Edward VI puhdistavat 1550 yliopistojen, kirkon ja koulujen kirjastot vanhaoppisista keskiaikaisista kirjoista.  Menetykset ovat valtavat.  Vasta 1660 mennessä monet eri tahoille levinneet käsikirjoitukset saadaan koottua kokoelmiin kuten Cambridgeen, Oxfordiin ja British Museumin kirjastoon, josta tulee osa British Libraryä.

1538:  Wittenbergin maisteri Martinus Teitti (-1544) käyttää hankkimansa kirjan ruskeassa nahkakannessa kansiexlibristä eli superexlibristä.  Se on vanhimpia suomalaisia tietoon tulleita kansikirjanomistajanmerkkejä.  Kirja on koristeltu runsaalla sokkopainatuksella.  Yläreunassa on nimikirjaimet MMT ja alareunassa vuosiluku 1538.  Teitin opiskelutoveri Mikael Agricola (1510-57) antoi myös tehdä 1539 Wittenbergissä hankkimiensa kirjojen kansiin omistusmerkinnän samalla tavalla sokkopainannalla.  Agricolalla on huomattava kirjasto.

1543-52:  Agricolan kirjoittamat 10 teosta muodostavat kirjallisuutemme alun.

1548:  Ipswichissä ilmestyy John Balen kirjaluettelo Illustrium Maioris Britanniae Scriptorum.

1548:  Itävaltalainen Wolfgang Lazius (1514-65) tekee käsikirjoitusten keräysmatkan, samoin 1549 ja 1551.  Keisarin suosituskirjeellä hän pääsee luostareihin, lainaa käsikirjoituksia, mutta ei palauta niitä.  Ne päätyvät hänen kuolemansa jälkeen keisarilliseen kirjastoon.

1551:  Itävallan keisarillinen kirjasto saa vapaakappaleoikeuden eli painot lähettävät kappaleen jokaisesta painamastaan kirjasta hovikirjastoon.

1553:  Kööpenhaminan yliopiston kirjasto (perustettu 1482) pääsee omaan rakennukseensa.

1556-62:  Itävaltalainen Augerius Busbeck (-1592) on lähettiläänä Konstantinopolissa.  Hän ostaa hovikirjastoon kreikankielisiä käsikirjoituksia yksityisistä ja luostarikirjastoista sekä kirjoja ja käsikirjoituksia 1526 hajonneesta Unkarin kuninkaan Corvinus kirjastosta.  Busbeck vastaa keisarillisesta kirjastosta.  Itävaltalainen humanistinen diplomaatti Kaspar von Niedbruck (1525-57) ostaa hovikirjastoon kirjoja Frankfurtin messuilta sekä käsikirjoituksia Prahasta ja Rheinin laaksosta.  Johannes Sambucus (1531-) kerää 565 kreikan- ja latinankielistä käsikirjoitusta hovikirjastoon.

1557:  Espanjan Filip II rakennuttaa Amerikasta ryöstetyillä rikkauksilla Madridin läheisyyteen Escorial-linnan, joka valmistuu 1584.  Sinne kerätään suuri kirjasto kreikan-, latinan- ja arabiankielisiä käsikirjoituksia.  Jotta vaaralliset kirjat kuten valistukselta haiskahtavat tai kerettiläiset eivät mitenkään voisi myrkyttää kirjastossa kävijäin mielenrauhaa ja jotteivät edes kirjain nimet vietteleisi epäluotettavia ylioppilaita, asetetaan kirjat hyllyille selät seinään päin.  Ainoastaan kirjaston hoitajat tietävät, mitä kirjoja hyllyt sisältävät.

1558:  Böömin herttua Albrecht saa Itävallan keisarin Maximilian II ostamaan Syyrian tuntijan Johannes Albrecht Widmanstetter kirjaston ennen sen hajoamista.

1567:  Espanjassa perustetaan valtion keskusarkisto.

1568:  Wolfenbüttelin kirjasto saa alkunsa.  Herttua Julius von Braunschweig-Lüneburg-Wolfenbüttel takavarikoi luostarikirjaston herttualliseksi kirjastoksi.  Hän tekee 1572 kirjastosäännön Liberey Ordnung.  Poika Heinrich Julius laajentaa 1589-1613 kirjastoa niin, että 1613 siellä on yli 10 000 nidettä.  Friedrich Ulrich antaa 1618 kirjaston Helmstedtin yliopistolle, joka palauttaa 1814 sen Wolfenbütteliin.  Herttua Augustin kirjasto (Bibliotheca Augusta) saa nimen herttuasta August von Braunschweig-Lüneburg (1579-1666).  Hänellä on 33-vuotiaana 4000 kirjaa, 46-vuotiaana 25 000, 70-vuotiaana 60 000 ja kuollessaan 135 000 kirjaa.  August kirjoittaa itse melkein kokonaan kuusiosaisen kirjastoluettelonsa, jota hän säilyttää Augsburgissa teettämässään kirjapyörässä.  Kokoelmassa on noin 6000 inkunabelia.  Kirjastonhoitajana 1691-1700 on Gottfried Wilhelm Leibniz (1646-1716) ja 1770-81 Gotthold Ephraim Lessing (1729-81).

1571:  Lorenzo de’Medicin (1449-92) yksityinen kirjasto avataan julkisena kirjastona Michelangelon suunnittelemassa rakennuksessa.  Biblioteca Laurenziana yhdistetään 1808 Biblioteca Marcianaan, jotka muodostavat Biblioteca Medicea-Laurenzianan.

1575:  Ruotsi ja Italia saavat ensimmäisen painetun exlibriksen.

1575:  Hollantilainen humanisti Hugo Blotius (1533-1608) alkaa järjestää Itävallan keisarillista kirjastoa Hofbibliothek.  Se on huonossa kunnossa, hyönteisten ja toukkien syömä hämähäkinverkkojen peittämä.   Keisarin Maximilian II (1527-1576) aikana kirjastossa on noin 10 000 nimekettä sidottuna 7379 kirjaan.

1579:  Hollannin ensimmäinen exlibris painetaan.

1587:  Varakas venäläinen kauppiasperhe Stroganov omistaa 229 kirjaa.

1588:  Italialainen Agostino Ramelli julkaisee Pariisissa teoksensa Le diverse et articiose macchine, jossa on lukukone tai -pyörä.  Siihen voi sijoittaa tusina kirjaa helpottamaan tekstien vertailua tai lainauksien kirjoittamista useista kirjoista.

1500-luvun loppu:  Exlibris aletaan yleensä valmistaa kuparipiirroksena.

1500-luvun loppu:  Aktiivinen kirjallinen toiminta kehittyy Moskovassa metropoliitta Makarinin (oli kruunaamassa Iivana IV (Julma), joka otti itselleen tsaarin arvonimen korostamaan yksinvaltaa) kirjallisessa kerhossa.

1600-luvun alku:  Saksalaiset järjestävät sanoma- ja aikakauslehtien tilausrenkaita eli lehtien yhteistilauksia.  Myöhemmin perustetaan kirjojen lukuseuroja.

1600-luvun alku:  Turun piispa Ericus Erici eli Erik Sorolainen (1545-1625) käyttää kansiexlibristä.

1600-luku:  Japanin shogunaatti tukee kirjastoja ja painatustyötä.  Daimiokunnat tukevat kirjojen julkaisemista ja keräämistä.  Taloudellisessa toiminnassa mukana olevat vaurastuvat ja hankkivat kirjoja.  Niitä myyvät myös kiertävät kaupustelijat.

1600-luku:  Ancillon on erikoisten kirjojen suuri keräilijä.

1600-luku:  Italialainen monsignor Giovanni Battista Pamfili, paavi Innocentius X - Viaton X 1644-55, vierailee kardinaali Barberinin seurassa Montierin kirjastossa.  Barberini huomaa Pamfilin laittavan taskuunsa arvokkaan teoksen ja pyytää Montierin tarkistamaan hyllynsä.  Hän huomaa puutteen, ja Barberini kehottaa tarkastamaan kaikki, mutta Pamfili ei suostu.  Syntyy käsikähmä hänen ja Montierin välillä, jolloin kirja putoaa taskusta.  Tämän jälkeen Pamfili vihaa Barberineja ja paaviksi päästyään karkottaa koko suvun Roomasta.  Näin Holbrook Jackson teoksessaan The Anatomy of Bibliomania, jonka lähde on Dictionary of Anecdotes 1809.  William S Walsh tietää teoksessaan Handy-Book of Literary Curiosities 1892, että tapahtumapaikka on taiteilija Du Moustierin ateljee Pariisissa.  Siellä tuleva paavi varastaa kirjan, jonka taiteilija huomaa ja haukkuu kardinaalia, kuinka tämä tuo mukanaan varkaita ja ryöväreitä, tempaisi kirjansa takaisin ja potkaisi varasta.  Tästä katsotaan aiheutuneen paavin vihan Ranskaa kohtaan.

1600-luku:  Ruotsissa keräävät kirjoja kuningatar Kristina, hänen ystävänsä Magnus Gabriel de la Gardie, Johan Skytte ja Ture Bielke.

1602:  Oxfordin yliopistossa avataan yleisölle kirjasto publica bibliotheca, josta tulee Bodleian Library lahjoittajan Sir Thomas Bodley (1545-1613) mukaan.  Hän teki 1598 perustamissuunnitelmansa.  Käsikirjoituksia on 299 ja painettuja kirjoja 1700 kappaletta.  Ensimmäinen kirjastonhoitaja on Thomas James.  Kirjaston ensimmäinen luettelo painetaan 1605, joka sisältää 6000 kirjaa.  Oxfordin yliopiston kirjasto hävitettiin ja hajoitettiin uskonpuhdistuksen aikoina.

1604:  Ludwig Elzevier myy George ja James Dousan kuuluisan kirjaston eniten tarjoavalle.  Tästä tilaisuudesta saavat alkunsa kirjahuutokaupat.

1609:  Englannissa perustetaan Bodleian Library, joka kuuluu myöhemmin British Museumiin.

1609:  Kardinaali Federico Borromeo (1564-1631) avaa ensimmäisen suuren julkisen kirjaston Biblioteca Ambrosiana Milanossa.

1609:  Jaakko (James) I hankkii prinssille Henry Lord Lumleyn (1534-1609) kirjaston, jossa on 2200 painettua kirjaa ja 400 käsikirjoitusta.

1615:  Oxfordin Bodleian kirjaston rakennustyöt aloitetaan.

1620:  Venäjällä perustetaan Biblioteka aptekarskogo prikaza - Apteekkikanslian kirjasto.  Sen kirjoista kolmannes on lääketieteellistä ja luonnontieteellistä kirjallisuutta sekä neljännes uskonnollista kirjallisuutta.

1623:  Baijerin Maximilian I antaa paaville Gregorius XV Heidelbergin yliopiston (perustettu 1386) Heiliggeist-kirkossa säilytettävän kirjaston Bibliotheca Palatina, joka täyttää 50 raskaasti lastattua vaunua.  Sen kreivi Tilly joukkoineen ryöstää kolmekymmenvuotisessa sodassa (1618-48).  Toisen version mukaan paavi kuljetuttaa kirjaston Alppien yli Roomaan: 60 muulia kuljettaa 196 laatikkoa, joista 184 tulee perille, sillä kuljettaja Leone Allacci anastaa 12 laatikkoa itselleen.  Ruotsalaisilla sotapäälliköillä on sodan aikana määräys varastaa kirjoja kartuttamaan yliopiston- ja lukionkirjastoja.  Kustaa Aadolf lähettää kokonaisia kirjastoja pääasiassa Uppsalan yliopiston (perustettu 1620) kirjastoon.  Niiden joukossa on Prahasta Wulfilan gootinkielinen Codex argenteus, Gigas librorum eli pirunraamattu 1200-luvulta, Eggenbergin palatsin kirjastosta 30 suurta laatikollista kirjoja, Würzburgista piispanhovin, yliopiston ja jesuiittojen kokoelmat, Frauenburgista tuomiokirkon kirjasto sekä Erfurtista ja Ebersbachista luostarikirjastot.  Suomalainen rykmentti tutkii Strahovin luostarin ja kenttäpapit keräävät itselleen kauneimmat niteet. Tukholman Kuninkaallista kirjastoa rikastuttavat sotasaaliilla kuningatar Kristiina ja kuningas Kaarle X.  Turun yliopiston varhaisin kirjasto on sotasaalista.

1627:  Kirjastonhoitaja Gabriel Naudé (1600-53) julkaisee teoksen Avis pour dresser une bibliothèque, jossa hän antaa neuvoja kirjojen keräämisestä, järjestämisestä ja luetteloinnista.  Siitä otetaan lukuisia painoksia, ja se käännetään englanniksi ja latinaksi.  Hän julkaisee 1642 Venetsiassa kirjan Bibliographica politica.

1630:  Venäläisen patriarkan F Nikititj kirjastossa on 252 teosta, suurherttualla I Mihailovitsh 1639 on 94 teosta, tsaarilla Mihail Fjodorovitsh 1642 on 42 teosta ja patriarkalla Nikon 1658 on 1297 teosta.  Venäjän luostareissa ja kirkoissa on kirjastoja.

1632:  Tarton yliopiston kirjasto perustetaan.

1632:  Vapaaherra kreivi Gabriel Bengtsson Oxenstierna (1586-1656) käyttää kirjansa kannessa omistajamerkintää: HGOBS - Herr Gabriel Oxenstierna Bengts Son, suvun vaakuna ja kirjaimet FTMOL - Friherre Till Mörby Och Lindholm.  Takakannessa on kreivitär Oxenstiernan Banér-suvun vaakuna, kirjaimet FABGD - Fru Anna Banér Gustavs Dotter ja alareunassa Anno 1632.

1635:  Kansleri Axel Oxenstjerna ryöstää Mainzin toisen kerran.  Hänen varastamansa kirjat uppoavat laivan mukana Itämereen matkalla Ruotsiin.

1640:  Kun Turun kymnaasi muutetaan Turun akatemiaksi, sen kirjavarat 21 nidettä muodostavat akatemian kirjaston perustan.  Torsten Stålhandsken leski Christina  Horn lahjoittaa 1646 akatemialle lähes 900 nidettä, jotka hänen miehensä oli hankkinut sotasaaliina pääosin Tanskasta.  Kirjojen suurin osa on tanskalaisen kirkkoherran Martinus Matthiae teologinen kirjasto.  Kirjastonhoitaja Axel Kempe matkustaa 1653 pääkaupunkiin ja saa kirjastolle yli kolmesataa kirjaa Tukholman kuninkaallisen kirjaston kaksoiskappaleista ja lahjoituksina.  Kempe painattaa 1655 ensimmäisen Turun akatemian kirjastoluettelon.

1640-61:  Englantilainen kirjakauppias George Thomason kerää jokaisen Englannissa julkaistun pikkukirjan, pamfletin tai uutisarkin, jonka pystyy hankkimaan.  Kokoelma Thomason Tracts on British Museumissa ja käsittää 22 255 painotuotetta, joista 7216 lehteä ja 97 käsikirjoitusta.

1640:  Kardinaali Mazarin (1602-61) siirtää Roomasta kirjastonsa 5000 nidettä Pariisiin.  Bibliothèque Mazarine avataan 1648.  Kirjastonhoitaja Gabriel Naudé (1600-53) kerää pian 40 000 nidettä lisää.

1643:  Itävallassa voi tilaamalla lainata kirjaston kirjoja.

1646:  Kenraalin Torsten Stålhandske (-1644) leski Christina Horn lahjoittaa Turun akatemialle 898 kirjaa, jotka ovat sotasaalista 30-vuotisesta sodasta 1618-48 Tanskasta.

1648:  Tanskassa perustetaan Det Kongelige Bibliotek.

1648:  Prahassa Pirun raamattu Codex gigas (kirjoitettu 1200-luvulla Böömissä luostarissa 160 aasinnahalle) joutuu ruotsalaisten saaliiksi.  Se kuuluu 1649 alkaen Kungliga biblioteketille.  Sitä järjestämään kuningatar Kristiina kutsuu hollantilaisen Isak Vossiuksen.

1650:  Viipurin pormestari Kasper Thale omistaa 34 teoksen kirjaston.

1653:  Pohjois-Amerikassa Bostonissa avataan ensimmäinen julkinen kansankirjasto.

1650:  Kuninkaallisen kirjaston hoitaja John Durie julkaisee teoksen The Reformed Librarie Keeper.

1653:  Moskovan painotalon johtaja patriarkka Nikon lähettää tieteellisen retkikunnan itään.  A Suhanov tuo Athos-vuorelta viitisensataa käsikirjoitusta, jotka muodostavat Moskovan painon kirjaston perustan.

1659:  Vaaliruhtinaskunnan kirjasto Chürfürstliche Bibliothek perustetaan Cölln an der Spreehen.  Siitä syntyy Preussin kirjasto ja Deutsche Staatsbibliothek Berliiniin.  Seuraavia kansalliskirjastoja ovat Skotlannin kansalliskirjasto National Library of Scotland Edinburghissa 1682, Kansallinen kirjasto Biblioteca Nacional Madridissa 1712, Kansallinen kirjasto Biblioteca Nazionale Centrale Firenzessä 1747 ja British Museumin kirjasto 1759.

1662:  Ruotsissa perustetaan Kungliga Biblioteket.

1664:  Tanskalainen orientalisti Theodor Petraeus lahjoittaa kuninkaalle Fredrik III koraanikäsikirjoituksia opintotukensa vastineeksi.

1670-luku:  Akatemian professori Petrus Bergius siirtyy Taivassalon kirkkoherraksi yli tuhannen teoksen kirjastoineen.

1672:  Espanjalainen bibliografi Nicolas Antonio (1617-84) julkaisee Roomassa teoksensa Bibliotheca Hispana Nova.  Siinä on kirjailijoita 1500 lähtien.

1676:  Tiettävästi ensimmäisen englantilaisen kirjahuutokaupan pitää kirjakauppias William Cooper myydessään tohtori Lazarus Seamanin noin 5000 nidosta käsittävän kirjaston.  Tapa leviää myös maaseudun markkinoille.

1681:  Japanissa julkaistussa bibliografiassa luetellaan yli 6000 Edo-kaudella julkaistua japanilaista tai kiinalaista painotuotetta.

1682:  Edinburghissa perustetaan Advocates' Library, joka vihitään 1689.  Siitä tulee 1925 National Library of Scotland oltuaan käytännössä jo kauan Skotlannin kansalliskirjasto.

1682:  Turun akatemian kirjavaroista ilmestyy painettu luettelo.  Sitä ei tämän jälkeen enää paineta, vaan täydennetään käsin.  Kirjastoon kuuluu 1763 teosta.

1683:  Kaarle XI lahjoittaa Lundin yliopistolle noin 6000 kirjaa, jotka kuuluivat muun muassa kuningattaren Kristiina kirjastoon.  Kirjastoja kartutetaan aateliston omaisuutta takavarikoimalla.

1684:  Vaasan triviaalikoulu perustetaan ja sen kirjastoa aletaan kartuttaa.

1686:  Suomen vanhin ladottu exlibris tehdään Tutun akatemian kirjapainossa voudille Johan Haaks.

1688:  Helsingin triviaalikoulun kirjastossa on 26 teosta.

1689:  Piispa Johannes Gezelius vanhemman (1615-90) kirjan mustalla sametilla päällystettyihin kansiin on kiinnitetty hopealaatat kaiverruksineen.  Takakannen laatassa on kirjanomistajanmerkkinä piispan puolison Christina Bergenstiernan monogrammi kruunuineen ja piispan nimikirjaimet JG sekä vuosiluku 1689.

1690:  Piispa Johan Gezelius nuorempi tilaa puolen tusinan akatemian opettajan kanssa sanomalehtiä kirjeenvaihtajan kautta Tukholmasta.

1691:  Kokkolassa pormestari ja raatimiehet tilaavat yhdessä Tukholman Posttidningarin.

1697:  Tukholmassa kuninkaan linnan palo tuhoaa kuninkaallista kirjastoa, jossa häviää 17 386 kirjaa ja 1103 käsikirjoitusta.

1698:  Pohjois-Amerikassa Charlestonissa avataan kirjasto.

1600-luvun loppu:  Pariisilainen David Douceur alkaa ryöstää kirjastoja uskonsotien aikana ja kerää valtavan varaston käytettyjen kirjojen myyntiä varten.  Myöhemmin 1700-luvulla Thomas Blaise ja Louis Billaine ostavat tuhansia vanhoja kirjoja.  Niitä ilmoitellaan myytäväksi käytettyjen kirjojen luettelossa Milliaria.  Tavallisesti oppineiden kirjastot myydään heidän kuoltuaan.

1600-luvun loppu:  Erään helsinkiläisen kauppiaan perinnönjaossa mainitaan postilla, johon hänellä on 1/3-osuus, toisella kauppiaalla 1/3- ja pormestarilla 1/3-osuus.

1600-1700-lukujen vaihde:  Suuria kirjastoja omistavat Grigori Fjodorovitsh Dolgorukov (1656-1723) ja Andrei Artamanovitsh Matvejev (1666-1728), joiden kirjoja lahjoitetaan myöhemmin Helsingin yliopiston kirjastolle.

1600-1700-lukujen vaihde:  Italialainen Antonio Magliabecchi (1633-1714) on Toskanan herttuan Cosimo III kirjastonhoitaja ja kerää kotiinsa noin 30 000 kirjaa.  Magliabecchia kutsutaan nimellä Helluo - Kirja-ahmatti.  Kuollessaan hän jättää kirjastonsa julkiseen käyttöön.  Se muodostaa Firenzen yleisen kirjaston.

1600-1700-lukujen vaihde:  Suomalainen kirjanystävä Elias Brenner (1647-1717) kerää erityisesti kauniisti sidottuja kuvitettuja kirjoja.  Hän piirtää ensimmäisenä kuvia Suomen historiallisista muistomerkeistä.  Niitä julkaisee 1831 CA Gottlund Otava-julkaisussaan.

1600-1700-lukujen vaihde:  Helsinkiläisillä porvareilla saattaa olla kymmenien teosten kirjasto.

1700-luku:  Venäjällä perustetaan kirjastoja.  Tiedemies ja oppinut Mihail Vasiljevitsh Lomonosov (1711-65) omistaa suuren kirjaston.  Keisarihuone ja hoviaatelisto hankkii Pietariin laajoja kirjakokoelmia, kymmeniä tuhansia kirjoja.  Näistä osa kulkeutuu 1800-luvun alkupuolella Helsinkiin.

1700-luku:  Aletaan perustaa yleisiä kirjastoja.

1700-luku:  Suomessa ei ole monia yksityisiä kirjanomistajia tai kirjastoja.  Kirjan kannen sisäpuolelle merkitään tarkoin nimet ja vuosiluvut.  Usein kirjoitetaan varoitus:  Teme kiria on minulle rakas, ken sen minulta vie, on varas, tai: Sitä piru rakastaa, joka tämän varastaa.

1700-luku:  Aletaan käyttää kuparipiirroksilla painettuja exlibriksiä, jotka liimataan etukannen sisäpuolelle.  Vaakunoiden lisäksi käytetään vertauskuvallisia aiheita ja monogrammeja.  On myös pelkällä tekstillä painettuja exlibriksiä.

1700:  New Yorkiin perustetaan public library.

1700-luvun alku:  Ranskassa on lukukabinetteja - cabinet de lecture.  Niitä ylläpitävät kirjakauppiaat laajennettuina lainakirjastoina.  Ranskassa kirjakauppiaat vuokrasivat kirjoja ja lehtiä jo 1600-luvulla.

1701:  Berliinissä vaaliruhtinaskunnan kirjastosta tulee Königliche Bibliothek, kun Fredrik I kruunataan.

1701:  Irlannin ensimmäinen julkinen kirjasto perustetaan.  Sinne kerätään yli 25 000 nidettä 1500-1700-luvuilta.  Oppineet lukitaan metallihäkkeihin, jotta he eivät voi varastaa kirjoja.

1704:  Berliinissä avataan ensimmäinen lainakirjasto.

1711:  Roomassa Francisco Gonzaga julkaisee luettelon Catalogus Bibliothecae Josephi Renati Imperialis.  Kardinaali Imperiali peri kirjaston sedältään kardinaali Lorenzo.

1712:  Englannissa perustetaan Book Club-lukupiiri ja 1724 Book Society-kirjasosieteetti.

1712:  Espanjan Filip V perustaa palatsin kirjaston Biblioteca Pública de Palacio eli kuninkaallisen kirjaston Biblioteca Real.  Se siirtyy 1836 hallituksen alaiseksi nimellä Biblioteca Nacional.

1713:  Turun akatemian kirjasto viedään venäläisiltä pakoon Ruotsiin.  Toisen kerran kirjasto kuljetetaan 1742 Ruotsiin samasta syystä.

1714:  Pietarissa avataan tieteellinen kirjasto, joka on Venäjän ensimmäinen julkinen kirjasto.  Pietari I Suuri hankkii sinne Kuurinmaan herttuoiden kirjaston, 1718 poikansa Aleksei Petrovitsh (1690-1718) kirjaston ja 1719 henkilääkärinsä Robert Erskine (1677-1718) kirjaston.

1719:  Ruotsalaisen tieteellisen seuran Vetenskapssocieteten alkumuotoa kutsutaan nimellä Bokwetts Gillet.  Se seuraa ulko- ja kotimaista kirjallisuutta ja tieteellisiä aikakauslehtiä.

1719:  Suurvisiiri Ibrahim Pacha perustaa Konstantinopoliin julkisen kirjaston.

1722:  Itävallan keisari Kaarle VI määrää, että hovikirjasto siirretään uuteen rakennukseen.  Wiener Hofbibliothek saa uuden talon 1726.  Prinssi Eugen von Savoyen laajentaa 1738 kirjastoa 237 käsikirjoituksella ja 15 000 painotuotteella.  Hänen kirjansa värit ovat: teologia ja oikeustiede tummansininen, historia ja kirjallisuus tummanpunainen ja luonnontieteet keltainen.

1723:  John Wilford alkaa julkaista englantilaisista ja ulkomaalaisista kirjoista luetteloa Monthly Catalogue.  Lehti lakkaa 1730.

1725:  Kun Venäjän tiedeakatemia perustetaan, Pietarin tieteellinen kirjasto siirretään sen alaisuuteen.  Kirjastossa on 1974 yli 10 miljoonaa nidettä.

1726:  Skotlantilainen runoilija ja kirjakauppias Allan Ramsay avaa lainakirjaston kirjakauppaansa Edinburghissa.  1720-luvulla Englannissa toimii lukupiirejä nimityksin Book Club tai Book Society.  1700-luvun lopussa Länsi-Euroopan suurissa kaupungeissa on lainakirjasto.

1728:  Kööpenhaminassa suuri tulipalo tuhoaa yliopiston kirjaston ja seitsemän kirjapainoa.

1730-luku:  Uppsalan yliopiston osakunnat alkavat tilata aluksi ruotsalaisia lehtiä jäsentensä käyttöön ja myöhemmin ranskalaisia ja saksalaisia lehtiä.

1730-luku:  Ruotsissa kahvilat ja kapakat ovat tärkeitä lehtien lukupaikkoja.  1766 Göteborgs Spionen -lehdessä ravintolan omistaja ilmoittaa, että hänen vieraillaan ovat luettavana sekä Tukholman ettö Göteborgin lehdet.  Sama käytäntö on tunnettu Turussa ja muualla Suomessa.  Kaffe-Majan kahvila muuttaa yliopiston mukana Helsinkiin.  Kahvilassa ovat tarjolla myös kaupungin sanomalehdet.  1800-luvulla lehtiä on luettavana kievareissa.

1730:  Turun akatemian rehtori Algot Scarin tilaa ison vihan jälkeen sanomalehtiä akatemialle.  Lukijoita on 1731 runsas kymmenen.

1731:  Royal Dublin Society perustetaan.  Se panee alulle kansalliskirjaston ja -gallerian.

1731:  Lehdenkustantaja Benjamin Franklin avaa Philadelphiassa Subscription Library-lainakirjaston.  Hän ideoi aluksi kirjapiirin, joka vaiheittain kiinteytyy kirjastoksi.

1731:  Westminsterissä tulipalo tuhoaa Ashburnham Housessa suuren osan kirjastosta, jonka Sir Robert Cotton (-1631) kokosi.  Loput kirjat siirretään 1753 British Museumiin.

1734:  Göttingeniin perustetaan kirjasto Georgia Augusta.  Se avataan 1737.

1735:  Pietarin tiedeakatemia hankkii kenraalin Jacob Bruce (1670-1735) kirjaston.

1737:  Saksassa Göttingenissä avataan ensimmäinen nykyaikainen yliopistokirjasto.

1737:  Professori Johan Haartmanin 1159 teoksen kirjasto myydään Turussa huutokaupalla.

1739:  JF Foppens (1689-1761) saattaa ajan tasalle Aubert Le Miren, Francois Sweertin ja Valère Andrén työn ja julkaisee Brysselissä kaksiosaisen teoksen Bibliotheca Belgica.

1740-luku:  Ylä-Savossa Kuopiossa, Iisalmessa ja Leppävirroilla on otettu lehtien yhteistilaus ja kierto käyttöön tuomarin, kirkkoherrojen ja kappalaisten piirissä.

1740:  Pohjois-Amerikassa Winchester Collegen kirjasto päättää luopua kirjojen ketjukiinnityksestä ja lisää kirjan nimekkeen kirjan selkään.  Kirjat säilytetään hyllyssä selkä näkyvissä.

1740:  Kirjakauppias Wright perustaa Lontoossa kiertävän kirjaston.

1740:  Philadelphian yliopiston kirjasto perustetaan.

1747:  Firenzessä avataan Biblioteca Nazionale Centrale.

1748:  Turun akatemian kirjastonhoitaja Algot Acarin (1684-1771) hankkii leiman, jolla akatemian vanhojen kirjojen kansi leimataan.  Keskuskuviona on Apollon lyyra ja tunnuslauseena Otium sapientis - Viisaan joutoaika eli kirjallinen toimi.  Uusi entisenlainen messinkileimasin hankitaan 1761.  Se on käytössä vuoteen 1827.

1749:  Tanska hankkii sotasaaliina Sleswigistä Gottorp-kirjaston, joka liitetään Det Kongelige Bibliotekiin.

1749:  Turun akatemian Smoolantilainen osakunta päättää tilata sanomalehtiä säännöllisesti.  Satakuntalainen osakunta alkaa 1751 tilata omia lehtiä.

1750-luku:  Englannissa alkavat kiertävät kirjastot toimia.  Englantilaisen Minerva Pressin omistaja William Lane alkaa 1791 myydä kirjakauppiaille täydellisiä kirjapakkauksia, jotka on tarkoitettu sivutoimiseen kiertävään kirjastoon.  Lukupiirejä ja kiertäviä kirjastoja syntyy 1800-luvun alussa suurkaupunkeihin.

1750-luku:  Tukholmassa kirjakauppias Lars Salvius alkaa harjoittaa lainakirjastotoimintaa kirjakauppansa yhteydessä.

1750-luku:  Venäläinen VN Tatishtshev esittää Leksikonissaan (sanakirja julkaistaan 1793) määritelmän kirjastosta ja kirjastonhoidosta.  Hänen mielestään kirjaston tulee palvella kansan yleistä hyötyä.

1750-luku:  Lounais-Suomessa ja Pohjanmaan rannikkoseudulla alkaa talonpoikaistaloissa olla kirjoja, kun taas Itä- ja Keski-Suomessa kansa alkaa hankkia kirjoja vasta lähes sata vuotta myöhemmin.

1750:  Ruotsin hovin jäsenet vierailevat Strängnäsin katedraalin kirjastossa kreivi Tessinin johdolla.  Kun kirjaston todetaan olevan huonossa kunnossa, eikä kokoelmista ole kunnollista täydellistä luetteloa, niin kanslerikollegio lähettää yliopistoille ja kymnaaseille käskyn saattaa kirjastojensa luettelot ajan tasalle.  Turun akatemian kirjaston luokiteltu luettelo on 1755 valmis.

1750-60-luku:  Ruotsissa yhteistilaukset lisääntyvät, ja Suomessa 1800-luvulle tultaessa.  Talonpojat alkavat yhteistilauksin hankkia sanomalehtiä.

1750-luku:  Irlannissa kerätään tiettävästi ensimmäinen exlibriskokoelma.

1751:  Professori Anders Bergius myy Tukholmassa kirjaston, jossa on 1212 teosta.

1752-63:  Skotti David Hume (1711-76) toimii Edinburghissa Advocate's Libraryn kirjastonhoitajana.  Hänen pääteoksensa on A Treatise of Human Nature 1739-40 yleistajuisena Enquiry concerning Human Understanding 1748 - Tutkimus inhimillisestä ymmärryksestä 1938.

1754:  British Museumia varten hankitaan sir Hans Sloanen (1660-1753) kirjakokoelma ja eräitä muita.

1755:  Kun Moskovan yliopisto perustetaan, saa se kirjaston.  Se hoitaa myös julkisen kirjaston tehtäviä yli sata vuotta.  Se rajoittuu professorien käyttöön.

1755:  Turun akatemian kirjastonhoitaja Jacob Haartman laatii kirjastoluettelon käsikirjoituksen.  Se sisältää noin 6000 nidettä.  Luettelo kulkee kansleri Carl Gustaf Tessinin nimellä.

1756:  Moskovan yliopiston kirjasto perustetaan.

1759:  British Museum avataan.  Se perustettiin 1753 ja samalla säädettiin sir Robert Cottonin (-1631) kirjakokoelman siirtämisestä museoon ja ostamalla valtion varoilla sir Hans Sloanen kokoelma.  Kuningas Yrjö II lahjoitti 1757 kuninkaallisen kirjaston museolle.  Kirjastossa on jo 13 200 käsikirjoitusta ja 57 000 painotuotetta.

1760-luku:  Tanskan kuningas Frederik V lähettää Carsten Niebuhr-retkikunnan itämaille hankkimaan käsikirjoituksia, joita saadaan toista sataa.

1760-luvun alussa:  Etelä-Pohjanmaalla toimii kirjasosieteetti eli lukupiiri, jota kutsutaan Bok-Societetiksi.  Siihen kuuluu kirkkoherroja, kappalaisia, maanmittareita ja upseeri.  Suomalaisten lukuseurojen kulta-aika alkaa 1790-luvulla.

1762:  Boubonin Philip perustaa Palatine-kirjaston Parmaan.

1762-96:  Katariina II Suuri (1729-96) alkaa hankkia järjestelmällisesti länsieurooppalaisia kirjakokoelmia Venäjälle takavarikoinnein, lunastuksin, lahjoituksin ja ostoin.  Kokonaisia kirjastoja otetaan sotasaaliiksi.  Katariina ostaa Diderotin ja Voltairen kirjastot.  Eremitaasi rakennetaan 1765 lähinnä hänen kokoelmaansa varten.  Katariina perustaa henkilökunnalleen kirjaston palatsiin. 

1763:  JB Despilly alkaa julkaista Pariisissa lehteä Catalogue hebdomadaire ou liste alphabétique des livres tant nationaux qu'étrangers, joka on Bibliographie de la Francen edeltäjä.

1763:  Pariisilainen kirjakauppias ja keräilijä Guillaume Francois De Bure julkaisee ensimmäisen osan teostaan Bibliographie instructive, ou traité de la conoissance des livres rares et singuliers.  Seitsemäs osa ilmestyy 1768.

1765:  Preussilaisen filosofin Immanuel Kant (1724-1804) ensimmäinen vakinainen työ on kirjastonhoitaja.

1766-72:  Arkkipiispa Carl Fredrik Mennander lahjoittaa Turun akatemian kirjastolle 488 nidettä.  Kirjamäärää kasvattaa akatemian vapaakappaleoikeus, joka koskee ensin sen omassa kirjapainossa julkaistuja painatteita, mutta 1707 lähtien kaikkia valtakunnassa ilmestyneitä painotuotteita.

1767:  Professori Carl Abraham Clewbergin kirjaston huutokauppaluettelossa Turussa on 2337 nimekettä.

1768:  Pariisissa Lacombe julkaisee kaksiosaisen teoksen JBL Osmont, Dictionnaire typographique, historique, et critique des livres rares, singuliers, estimés et recherchés, en tous genres.

1770-luku:  Uppsalassa kirjakauppias Magnus Swederus perustaa aikakauslehtien tilaamista varten lukuseuran.

1770-80-luvut:  Kööpenhaminaan ilmestyy lukuseuroja ja muihin Tanskan kaupunkeihin 1790-luvulla.

1771:  Turkuun perustetaan Aurora-seura.  Sillä on kirjasto, johon uusien jäsenten tulee lahjoittaa kirja.

1771:  Viipurin porvarien kerho Der Spiel Clubb perustetaan.  Kerho tilaa jäsentensä luettavaksi lehtiä kuten Hamburger Correspondent ja St. Petersburger Zeitung. 

1771-95:  Henrik Gabriel Porthanin (1739-1804) tutkimussarja Historia Bibliothecae Regiae Academiae Aboensis ilmestyy.  Se ja sarja Animadversiones de libris raris 1791-92 antavat tietoa Suomen käsikirjoituksista ja Akatemian kirjastosta.

1773:  Ruotsin Pommerin Stralsundiin perustetaan Die medizinische Privatgesellschaft zu Stralsund.  Lääketieteellisiä lukuseuroja syntyy Saksassa 1830 mennessä parikymmentä.  Papeilla, juristeilla ja upseereilla on omia lukuseuroja.

1774:  Muutamat Bremenin porvarit päättävät hankkia yhteisesti matkakuvauskirjan.  Siellä on 1791 jo 2340 lukijaa 36 lukupiirissä.  Saksassa 1760-1800 toimii noin 430 lukupiiriä.

1774:  Unkarin ensimmäinen julkinen kirjasto avataan Pécsiin.

1775:  Norjan ensimmäisen lukuseuran perustaa kuusi ylioppilasta Bergeniin nimellä Det danske Laeseselskab.  Se tarjoaa luettavaa myös saksaksi, ranskaksi ja englanniksi.  Hieman myöhemmin perustetaan lukuseura Trondheimiin ja 1784 Christianiaan eli Osloon.

1775:  Anthony Askewin kirjasto huutokaupataan, jolloin myydään ainutlaatuinen kokoelma kreikan- ja latinankielisiä klassikoita.

1776:  Moskovassa julkaistaan bibliografia Kaminski, De notitia librorum Russicorum.  Siinä on 700 painettua kirjaa.

1782:  Tutkija, kirjailija ja pastori AW Hupel kertoo aikakauslehdessään Nordische Miscellaneen, että Põltsamaalla (Oberpahlen) on lukuseura toiminut kymmenen vuotta.

1784:  Ranskassa La Vallièren herttuan kokoelmia myydään kirjahuutokaupassa 181 päivän ajan.

1784:  Tukholmaan perustetaan lainakirjasto.

1785:  Tanskan kuninkaallinen kirjasto saa testamenttilahjoituksena kreivin Otto Thott käsikirjoituskokoelman, joka sisältää 76 itämaista käsikirjoitusta.  Kirjasto hankkii fyysikolta CG Kratzenstein 68 persialaista ja arabialaista käsikirjoitusta.  Kirjaston kokelmiin liitetään 1796 kopiot 60 arabialaisesta käsikirjoituksesta.

1785-98:  Italialainen Giacomo Giovanni (Girolamo) Casanova - Jean-Jacques Chevalier de Seingalt (1725-98) saa kreiviltä Josef Karl Emmanuel von Waldstein kirjastonhoitajan työn linnassaan Duxissa Böömissä (nyt Duchov Tshekin tasavallassa).

1785:  CT Dahlgren perustaa Viipuriin lainakirjaston, mutta sen toiminta loppuu jo 1786.  Lukuseura perustetaan 1806.  Kirjat sijoitetaan kuitenkin jo 1808 Viipurin kaupungin kirjastoon.  Varattomat nuorukaiset ja nuoret virkamiehet vapautetaan kirjaston maksuista.

1786:  Piispa Carl Fredrik Andrae Mennander (1712-86) kuolee.  Hänellä on laaja kirjasto.  Mennanderin exlibris on ensimmäinen suomalainen irrallinen painettu merkki.  Sen aiheena on Golgata ja tunnuslauseena Crusi Fixus Amor Meus - Ristiinnaulittu rakkauteni, jonka isot kirjaimet muodostavat piispan nimen alkukirjaimet.  Hän lahjoitti Turun akatemian kirjastolle 528 teosta.  Niiden joukossa oli Pälkäneen puuaapinen eli Daniel Medelplanin 1719 kaivertamilla puulaatoilla painettu aapinen.  Akatemia saa Mennanderin kuoleman jälkeen 4730 väitöskirjaa, etupäässä suomalaisia ja ruotsalaisia.  Mennanderin jälkeenjättämä yksityiskirjasto myydään 1788 huutokaupalla, ja luettelossa Bibliotheca Caroli Frider Mennander on yhteensä 7242 nimekettä.

1788:  Saksalainen RZ Becker julkaisee kansankirjan Noth- und Hülfs-Büchlein, jossa esitetään pitäjän lukuseuran prototyyppi.  Eräs pappi pani alulle 12 opinhaluisen nuoren talonpojan lukuseuran, jonka toimintaan osallistuvat hän itse ja kylän koulumestari.  Lukuseura kokoontuu sunnuntai-iltapäivisin pappilaan, jossa koulumestari lukee ääneen papin valitsemia ja hankkimia kirjoituksia.  Jäsen maksaa 24 killinkiä vuodessa jäsenmaksua.  Kirja käännetään tanskaksi 1802, ruotsiksi 1804 ja viroksikin, mutta ei suomeksi.

1788:  Ruotsalaisen Fredrik Lorentz Bonden (1715-83) 6000 teoksen kirjasto palaa Södermanlandissa.  Tällöin omistaja on kreivi Carl Bonde.  Syyllinen on alustalaisen 16-vuotias poika Erik Persson, joka lainasi kirjastosta salaa kirjoja.  Hänen kynttilänsä sytytti vahingossa tulipalon.  Erik tuomitaan 1789 kärsimään 40 paria raippoja ja korvaamaan aiheuttamansa vahinko, mikäli pystyisi.

1788:  Italialaisen kirjanystävän Maffeo Pinelli (1736-85) kirjasto ja luettelo Bibliotheca Pinelliana huutokaupataan Lontoossa.

1789:  Ranskan vallankumouksessa tuhotaan tai hävitetään kirjastoja.  Arvioidaan, että Ranskan yksityiskirjastojen 13 miljoonasta teoksesta 10 miljoonaa vaihtaa omistajaa muutamassa vuodessa.

1789:  Ranskassa säädetään, että luostarien, katedraalien, kirkkojen, papiston ja aateliston kirjat julistetaan kansalliseksi omaisuudeksi.  Uuden kansalliskirjaston Bibliothèque National kokoelma kasvaa 300 000 niteeseen ja kansalliskirjaston kautta kirjat jaetaan Ranskan kirjastoihin.

1789:  Professorin Jacob Hartman kirjaston myyntiluettelossa Turussa on 1436 teosta.

1791:  Englantilainen Isaac D’Israeli (1766-1848) käsittelee artikkelikokoelmassaan Curiosities of Litterature bibliomaniaa - kirjahulluutta.  Teos on kuusiosainen.  Toinen osa ilmestyy 1793, kolmas 1817, neljäs ja viides 1823 sekä viimeinen 1834.  Bolton Corney hyökkää 1837 sarjaa vastaan pamfletilla Curiosities of Litterature illustrated, jossa hän osoittaa siinä monia virheitä.

1793:  Leipzigilainen kustantaja Johann Wilhelm Heinsius alkaa julkaista luetteloa Allgemeines Bücher-Lexikon.  Siinä mainitaan 1700 lähtien ilmestyneiden kirjojen painopaikka, kustantaja ja hinta.  Sitä julkaistaan 1892 saakka.

1793:  JGI Breitkopf (1719-94) julkaisee Leipzigissa kirjan Über Bibliographie und Bibliophilie.

1794:  Ruotsissa pitäjän lukuseuraa suositellaan keinoksi valistaa talonpoikia.

1794:  Suomen ensimmäinen lukukirjasto Läse-Bibliotheket i Wasa - Vaasan Luku-Kirjasto syntyy Vaasaan.  Kirjasto omistaa kolme exlibristä, joita käytetään kirjaston kirjoissa.  Merkit ovat kirjapainotyötä, jotka ladotaan 1820-luvulla.

1795:  Ranskassa kansalliskonventti julistaa kuninkaallisen kirjaston kansalliseksi omaisuudeksi ja myöntää sille vapaakappaleoikeuden kaikkiin maassa painettuihin julkaisuihin.

1795:  Katariina Suuri perustaa Pietarin kansalliskirjaston.