Kuvitus, kuvanvalmistus ja painopinnanvalmistus 1796-1917

1797:  Painajan poika Thomas Bensley (1750-1835) painaa kirjan James Thomson, The Seasons, jonka kuvalaattojen kaivertajat ovat F Bartolozzi ja PW Tomkins W Hamiltonin aiheiden mukaan.  Vincent Figgins on nimiön suunnittelija.  Bensley painaa 1804-07 kirjan JT Smith, Antiquities of Westminster, joka on ensimmäinen Englannissa julkaistu litografioin eli kivipiirroksin kuvitettu teos.  Kivessä olevan piirroksen kulumisen vuoksi kiveltä painetaan vain 300 kappaletta, ja loput akvatinta-, mezzotinto- ja puupiirroslaatoilta.  Bensleyn painorakennukset vahingoittuvat 1807 pahoin tulipalossa, joka syttyy poikien leikistä tulella.  Rakennukset tuhoutuvat 1819 tulipalossa lähes kokonaan.

1798:  D Collinsin teos An Account of the English Colony in New South Wales - Selonteko Englannin Uuden Etelä-Walesin siirtokunnasta ilmestyy.  Eräs kuparipiirros kuvaa australialaisten miesten seremoniallista tanssia.

1799:  Ranskalaisen Jacques Julien de Labillardièren teos Relation du voyage à la recherche de La Pérouse - Kertomus tutkimusmatkalta Peruun (1791-94) kuvaosa Atlas ilmestyy.  Siinä on kuparipiirroksin esitetty muun muassa Amiraliteetti-saarten jalo villi, jonka aatteen J-J Rousseau esitti.

1799:  Espanjalainen Francisco de Goya (1746-1828)  julkaisee etsaussarjan Caprichos - Oikkuja.

1700-luvun loppu:  Wieniläinen Adam Bartsch (1757-1821) kehittää värigrafiikkaa.

1700-luvun loppu:  Korealainen taidemaalari Kim Hong Do eli Danwon (1745-1806) piirtää korealaisesta painista Ssirum kuvan, jossa yleisö on etevästi kuvattu.

1700- ja1800-lukujen vaihde:  Napoleonin  sotaretkillä on taiteilijoita, jotka ikuistavat keisarin voitot.  Heitä ovat Horace Vernet, Auguste Raffet, Nicolas Charlet ja P-P Prudhon.  Arkkitehdit Pierre Francois Fontaine ja Charles Percier piirtävät ja muotoilevat kaikki keisarikunnan tunnukset, arvo- ja kunniamerkit.

1800-luvun alku:  Kirjankuvituksessa harrastetaan vielä väritettyjä akvatintoja, jotka alkavat väistyä värilitografioiden tieltä.

1800-luku:  Venäjällä kehittyy kirjankuvitus ja tieteeseen sovellettu grafiikka.

1800-luku:  Venäjällä piirretään lubok-kuvia käsin monessa keskuksessa: Ust-Tsilma Petshora-joella Velikopozhenskin luostarin ympäristössä, Pohjois-Dvina, Vologda, Guslitsy ja Moskova.

1800-luku:  Ranskalaisia piirtäjiä ovat muoti- ja tapainkuvaaja Paul Cavarni ja pilapiirroksen uranuurtaja Honoré Daumier.  Kirjankuvittaja Gustave Doré kuvittaa Danten Jumalaisen näytelmän, Rabelaisin Gargantuan, Cervantesin Don Quijoten ja Defoen Robinson Crusoen.

1800-luku:  Saksassa piirtäjä Alfred Rethel uudistaa puupiirrosta.  Ludwig Richter kuvittaa kirjoja ja lähes kaikkea käyttögrafiikkaa.  Adolph Menzel kuvittaa kirjoja sopusoinnussa kirjan sisällön kanssa.

1800-luku:  Englantilainen runoilija, maalari ja kaivertaja William Blake (1757-1827) kuvittaa omia runojaan ja kaivertaa myös tekstin painolaattoihin.

1800-luku:  Ruotsalainen Alexander Andersson on yhdysvaltalaisen puupiirroksen isä.

1800-luku:  Intiassa Mysoren hovissa toimiva Karnatakan koulukunta antaa lisänsä kirjankuvitustaiteeseen.

1800-luku:  Euroopassa kehitettyjä synteettisiä väriaineita tuodaan Intiaan.  Intian itsenäisyyden 1947 jälkeen harvat painajat käyttävät kasvivärejä.  Pakistanissa niiden käyttö loppuu kokonaan, ennen kuin muutamat kankaanpainajat saadaan 1900-luvun lopussa kokeilemaan niitä uudelleen.

1800-luvun alku:  Englantilaisia pilapiirtäjiä ovat Robert Dighton, John Kay, George Cruikshank ja Robert Seymour.

1800-luvun alku:  Turun painon kuvitukset saadaan taidoiltaan epätasaisilta harrastelijoilta tai ne teetetään Ruotsissa.

1800:  Japanilainen Kawamura Bumpo (1779-1821) julkaisee vaaleissa väreissä kirjan Bumpo soga, joka on kokoelma luonnoksia kansan elämästä.  Bumpo opiskelee haikua ja Nanga-tyyliä.

1800:  Japanilainen Nanga-taiteilija Ki Chikudo (1775-1825) kuvittaa kirjan Chikudo gafu, jossa on kaksi värillistä osaa.  Uusi painos otetaan 1815.

1800:  Englantilainen piirtäjä Thomas Rowlandson luo uuden stereotypian elosteleva juutalainen piirroksellaan Solomon huvittelee kahden viehättävän kristityn tytön kanssa.

1800:  Puupiirros kuvaa kiinalaista kirjapainoa.

1801:  Sveitsiläinen satiirikko Balthasar Anton Duncker (1746-1807) julkaisee 40 lehden sarjan Vuosi 1800 kuvissa ja säkeissä.  Hän pilkkaa vallankumousta aisopolaisessa muodossa.

1801-23:  Japanilainen Hayami Shungyosai (-1823) kuvittaa 24 romaania.

1802:  Englantilainen James Gillray pilkkaa pilapiirroksessaan Scientific Researches! New Discoveries in PNEUMATICKS tieteellisissä seuroissa tehtyjä kokeita.

1803:  Japanilainen Katsukawa Shun'ei (1762-1819) kuvittaa Shikitei Samban (1775-1822) kirjoittaman teatteritietosanakirjan Shibai kimmo zue, joka on tietosanakirjan Wakan kimmo zui parodia.

1803:  Englantilainen James Gillray piirtää Napoleonista karikatyyrin Kirjoitus seinällä, joka parodioi Belsazarin pitoja.  Lautasilla on kirjoituksia Lontoon Tower, Englannin pankki, St James ja Oh, vanhan Englannin pihvi (kuninkaan Yrjö III pää).  Gillray piirtää 1806 karikatyyrin Napoleonista Tiddy Doll, suuri ranskalainen piparkakunleipoja vetää uunista juuri paistettuja kuninkaita.

1803-04:  Japanissa julkaistaan kolme teosta, joissa on kopioita taiteilijan Ike no Taiga (1723-76) töistä.  Niistä haitaritaitettu värillinen albumi Taigado gafu 1804 on kauneimpia japanilaisia kuvitettuja kirjoja.  Maalaukset ovat Nanga-maisematyyliä.  Taigan oppilas So Geppo (1760-1839) on kopioiden tekijä.

1804:  Japanilainen Utagawa Toyoharu (1735-1814) kuvittaa kirjan Ehon Edo nishiki, jossa on värillisiä näkymiä Edosta.  Hänen oppilaansa Toyokuni I (1769-1825) kuvittaa 1786-1825 noin 180 kirjaa.  Toyoharun muita oppilaita ovat Utagawa Toyohiro (1773-1828), Utagawa Kunisada (Toyokuni II) (1786-1864) ja Utagawa Kuniyoshi (1797-1861).  Kunisada tuottaa tuhansia painokuvia ja tusinoittain romaanikuvituksia.

1804:  Japanilainen Tani Buncho (1763-1840) kuvittaa kirjan Nihon meisan zue, jossa on kolme osaa.  Se sisältää kokoelman Japanin vuorimaisemista.  Kaikkiaan Buncho kuvittaa runsaat 30 kirjaa.  Bunchon oppilaita ovat Watanabe Gentai (1749-1822), Suzuki Fuyo (1749-1816), Nanga-tyylin Kita Busei (1776-1856) ja Watanabe Kazan (1793-1841).

1804:  Japanissa kyotolainen taiteilija Tanida Hakuyu toimittaa kokoelman Keiho gafu (Chikuin gafu, Chikuinsai gafu ja Chikurin gafu).  Se sisältää kopioita taiteilijan Takada Keiho (1674-1755) ja hänen oppilaidensa maalauksista.  Keihon oppilas Tsukioka Settei (1710-86) kuvittaa noin 30 kirjaa.

1804:  Kolmiosainen kuvateos Voyage au Cap Nord, par la Suede, la Finlande et la Laponie ilmestyy.  Tekijä on Joseph eli Giuseppe Acerbi.

1805:  Japanissa aletaan kääntää kiinalaisia romaaneja ja tarinakokoelmia.  Shimpen suiko gaden ilmestyy 101 osassa 1805-38 ja Ehon saiyuki 40 osassa 1806-35.  Molempien kuvittaja on Katsushika Hokusai.

1806:  The Times käyttää ensimmäisen kerran grafiikkaa.  Siinä on talon kuva ja pohjapiirros, jotka liittyvät juttuun Mr Blightin murha.  Tapahtumat on selitetty numeroituina.

1807:  Jonny esittää väriopin, jonka mukaan on mahdollista kolmesta perusväristä sinisestä, vihreästä ja punaisesta saada kaikki muut värisävyt additiivisellä sekoituksella.

1810:  White rakentaa ensimmäisen Guilloche-koneen, jolla valmistetaan arvopapereiden viivakuvioita.

1812:  Venäjällä tehdään isänmaallisen sodan aikana mielenkiintoisia kuparipiirroksia.

1812:  Venäläinen Pietarin taideakatemian jäsen Aleksei Venetsianov kaivertaa 20 karikatyyriä sodasta Napoleonia vastaan.

1812:  Japanilainen kuvittaja Katsushika Hokusai (1760-1849) julkaisee ensimmäisen osan tietosanakirjamaista teostaan Mangwa, joka kuvaa japanilaista elämää, tapoja, tarinoita, taidetta ja käsityötä.

1813:  Englantilainen Thomas Rowlandson piirtää Napoleonista karikatyyrin Molemmat kauhun kuninkaat.  Luuranko istuu tykinputkella ja Napoleon rummulla.  Taustalla ranskalaiset joukot hyökkäävät.

1813:  Englantilainen George Cruikshank piirtää pilakuvan, kuinka venäläinen sammuttaa pikku-Boneyn eli Napoleonin.

1813:  Venäläinen Ivan Ivanovitsh Terebenev tekee Napoleonin vastaisen karikatyyrisarjan, jossa on 43 lehteä.

1813:  Berliiniläinen Johann Gottfried Schadow piirtää Napoleonista pilakuvan Maailman jako.

1815:  Espanjalainen Francisco de Goya julkaisee etsaussarjan Los desastres de la guerra - Sodan kauhut, joka on kolmiosainen ja käsittää 82 lehteä.  Hän julkaisee vielä 22 etsauksen sarjan Disparates - Mielettömyyksiä.

1815:  Ranskalainen A Gaudissart piirtää karikatyyrejä.

1815:  Eteläsaksalainen Johann Michael Voltz piirtää Napoleonista karikatyyrin Peloittava rosvopesä, jossa linnanraunion profiili on Napoleonin pään muotoinen.

1817:  Bewickin oppilas Charles Thompson avaa Pariisissa puupiirtäjien koulun.  Koulu on atelier de clicherie eli polytypage, joka leikkaa vinjettejä taiteilijoiden piirrosten mukaan.  Pinard julkaisee 1828 kirjan Recueil de vignettes gravées sur bois et polytypée par Thompson.

1819:  JH Ibbetson kehittää setelien painamiseen menetelmän, jossa osiin jaettu painolaatta värjätään eri väreillä ja painetaan yhdistettynä.  Hän kuvailee menetelmän kirjassa A practical view of an invention for better protecting bank-notes against forgery.  Menetelmä perustuu William Congreven (1772-1828) keksintöön, jotka hän patentoi 1819 ja 1820.  Branston & Whiting painaa 1821 menetelmällä pääsyliput kuninkaan Yrjö IV kruunajaisiin.

1819:  WH Lizars käyttää vaskipiirroksessa korkeaa reliefiä - alto relievo.

1820-30-luvut: Johann Christian Reinhart ja Franz Riepenhausen piirtävät karikatyyrejä.  Riepenhausenin Heimritt vom Cervara-Fest - Kotiinratsastus Cervara-juhlasta on tilannekomiikan mestariteos.  Muita karikatyristeja ovat Franz Burchard Doerbeck, Theodor Hosemann, Franz Krüger, FC Cretius, Karl Stürmer ja Julius Schoppe.

1820:  Ranskalainen Nicéphore Nièpce kokeilee valokuvausta asfalttilakalla ja painolevyn tekoa.

1820:  Englantilainen sanomalehti Observer (perustettu 1791) alkaa julkaista puupiirroksia huomattavista tapahtumista kuten Cato-kadun salaliitosta.  Se julkaisee 1821 kuninkaan Yrjö IV kruunajaisista erikoisnumeron, jossa on neljä puupiirrosta.  Myynti on 60 000 kappaletta.

1821:  Edward W Parryn teos Journal of a Voyage for the Discovery of a North-West Passage - Päiväkirja Luoteisväylän tutkimiseksi tehdyltä matkalta ilmestyy kuparipiirroksin kuvitettuna.

1822:  Ranskalainen Carré Toulissa kokeilee kuparin syövytystä valmistaakseen kirja- eli kohopainolaatan.  Hän asentaa kuvalaatan kirjakekorkeudelle painokehilöön ja painaa yhdessä tekstin kanssa.

1822:  Ebenhard esittää mahdollisuuden tehdä litografinen siirto sinkille ja sitten syövyttää metalli viivalaataksi.

1822:  Englantilainen painaja William Savage (1770-1843) julkaisee kirjan Practical hints on decorative printing.  Siinä esitetään muun muassa yksinkertaisen värikuvan painaminen.  Hän käyttää painoväreissään kopaivabalsamia öljyn leviämisen estämiseksi painojäljessä.

1822:  Lontoossa aletaan julkaista kuvitettua lehteä Mirror of Literature, Amusement, and Instruction.  Viikkolehdessä on yksi puupiirros ensimmäisellä sivulla.

1823-26:  George Cruikshank kuvittaa ensimmäisen Grimmin englanninnoksen German Popular Stories käyttäen Thomas Bewickin kehittämää puupiirrosta kuvitukseen.

1823:  Teräskaiverrusta aletaan käyttää kirjankuvitukseen.

1823:  Tsaari Aleksanteri I tilaa Baltian saksalaiselta Charles Kügelgeniltä litografiakokoelman Vues pittoresques de la Finlande.

1824:  Ranskassa keksitään ultramariinille synteettinen eli keinotekoinen vastine.  Aito ultramariini (merten takaa) valmistetaan lasuurikivestä lapislatsuli.

1825:  Ranskalainen Henry Monnier julkaisee karikatyyrisarjan, joka käsittelee muotia ja tapoja.

1826:  Eräs Englannin arpajaisten järjestäjistä Bish mainostaa viimeisiä valtion arpajaisia suurella (73x50 neliösenttimetriä) käsinväritetyllä puupiirrosjulisteella, jossa musta poika soittaa trumpettia.  Bish rakennuttaa kuusikulmaisen mainostornin, jota hevoset vetävät kärryissä ympäri Lontoota.

1827:  Saksalainen Gobrecht keksii Philadelphiassa reliefikoneen, jolla valmistetaan mitaleista ja muista matalista reliefeistä kivi- tai kuparikaiverroksia.

1827:  Lontoossa ilmestyy Arthur de Capall Brooken kuvitettu teos Winter Sketches in Lapland.  Kustantaja on James Hullmandel.  Värjättyjen kivipiirrosten tekijät ovat akvarellimaalari James Duffield Harding (1797-1863) ja D Dighton.

1828-38:  Tukholmassa ilmestyy Svenska Foglar - Ruotsin linnut, jonka kuvituksen aloittaja on suomalainen taiteilija Magnus von Wright (1805-68).  Hän palaa Suomeen 1829 ja on 1831-45 maanmittauskonttorin kartanpiirtäjänä.  Hän tekee Ferdinand-veljensä (1822-1906) kanssa Lapin-matkan ja julkaisee 1859 teoksen Finlands foglar, hufvudsakligen till deras drägter beskrifna.

1829:  Englantilainen geologi John Phillips piirtää ja painaa litografiset arkit ensimmäiseen painokseensa teosta Illustrations of the geology of Yorkshire.

1829:  Wilhelm Zahn julkaisee Berliinissä luultavasti varhaisimman varsinaisen värilitografian.

1830-luvun alku:  Suomen kirjanpainajilla ei ole kuvanjäljennysmuotoja.  Kuparinpiirtotaito ei kunnolla kotiutunut Suomeen.  Suomen kirjanpainajat ja -kustantajat hankkivat kuvat kaukaa.  Wasenius antaa 1830 litografoida Runebergin runokokoelman Dikter nimiösivun Pietarissa.  Helsingin yliopiston vastavihityn rakennuksen kuva litografoidaan 1833 Tukholmassa.  Kouluatlaksen kartat kaiverretaan 1833 Gothassa.

1830:  Suckow huomaa bikromaatin valonherkkyyden orgaanisissa aineissa.

1830:  Pariisissa Charles Philipon (1806-62) alkaa julkaista La Caricature -lehteä, jonka piirtäjät ovat Auguste Bouquet, Alexandre Decamps, A Desperret, Grandville, Auguste Raffet ja Charles Joseph Traviès des Villers, ja 1832 Le Charivari -lehteä, jonka toimittaja on Balzac.  Honoré Daumier tulee 1832 toimitukseen.  Hän tekee 4000 litografiaa, joista paljon Philiponille.

1830:  Ranskalainen Edme-Jean Pigal tekee karikatyyrisarjan Pariisilaiset tavat.

1830:  M’Lean alkaa julkaista Englannissa lehteä The Looking Glass or Caricature Annual, johon William Heath, Seymor ja John Doyle alias HB (1797-1868) piirtävät pilapiirroksia.

1832:  Lontoossa alkaa ilmestyä kuvitetut viikkolehdet Penny Magazine ja Saturday Magazine.  Penny Magazinen levikki on vuoden lopulla 200 000 kappaletta.

1832:  Sveitsiläinen Rodolphe Töpffer julkaisee sarjansa Wanderungen in den Alpen - Vaelluksia Alpeilla.  Sitä seuraavat 1835 Monsieur Jabot, 1837 Monsieur Crépin, 1837 Monsieur Vieux-bois, 1840 Monsieur Pencil, 1840 Abenteuer des Doktor Festus - Tohtorin Festus (Faust) seikkailu, 1843 Reise um den Montblanc - Matka Montblancille ja 1845 Geschichte Alberts - Albertin tarina.

1834:  Venäläinen Jaroslavskin läänistä kotoisin oleva Aleksei Fjodorovitsh Grekov (1800-50) työskenteli 1824 maanmittarina Kostromskin läänissä.  Täällä hän kiinnostui kirjapainotyöstä, ja hänen aloitteestaan perustettiin läänin kirjapaino.  Tänä aikana hän kehitti metallografiaa.  Hänen ensimmäinen teoksensa Metallografian kuvaus ja uusi menetelmä ilmestyy 1834.  Kirjan tekijä esiintyy palindromisalanimellä V Okergieskela.  Grekov lähtee 1836 Moskovaan, työskentelee sanomalehden Moskovskije Vedomosti apulaiskustantajana ja toimii kauan Yliopiston Kirjapainossa.  Sinne hän kalustaa taidehuoneen ja laboratorion.  Grekov tutkii daguerrotypiaa ja julkaisee brosyyrin Taidemaalari ilman sivellintä ja ilman väriä.  Kaksi hänen teostaan käsittelee galvanoplastiikkaa: Teoreettinen ja käytännöllinen ohjekirja kultaukselle, hopeoinnille, platinoinnille, tinaamiselle ym 1842 ja Täydellinen esitys galvanoplastiikasta 1844.

1834:  Dembour valmistaa Metzissä kohosyövytyksen.  Hän käyttää siinä kehittämäänsä haponkestävää väriä, jota hän levittää metallilevylle siveltimellä ja kynällä sekä sitten syövyttää.

1834:  Honoré Daumier tekee suuren kivipiirroksen Le Ventre législatif - Lakiasäätävä vatsa.

1834:  Englannissa Saturday Magazine julkaisee kuvia katedraaleista.  Monet ranskalaisista katedraaleista kopioidaan puupiirroksina ranskalaisista litografioista.

1834-35:  Japanilaisen Katsushika Hokusain (1760-1849) kuuluisin teos on Fugaku hyakkei.  Kolmiosaisessa kirjassa on sata näkymää Fuji-vuorelle.  Hokusailla on lukuisia oraimono- ja hiinagata-teoksia, joista edelliset ovat naisten hyvän käytöksen kirjoja ja jälkimmäiset kimonon kuviokirjoja.  Hänen monien luonnoskirjojen joukossa kuuluisin on 15-osainen Hokusai manga 1812-78, jonka kaksi viimeistä osaa julkaistaan Hokusain kuoleman jälkeen.  Teos sisältää koko Japanin elämän piirrossarjoina ukiyo-e-, Kano- ja muilla tyyleillä.  Hokusailla on paljon oppilaita muun muassa Totoya Hokkei (1780-1850), Teisai Hokuba (1771-1844), Yanagawa Shigenobu (1780-1832) ja Yashima Gakutei, joka työskentelee 1820-50.  Totoya (kalakauppias) Hokkei kuvittaa 1806-50 noin 40 kirjaa.

1834-77:  Walter Hood Fitch (1817-92) työskentelee piirtäjänä ja litografina Curtis’s Botanical Magazine -lehdessä.  Hän piirtää lehdelle 2500 litografiaa ja yli 7000 muille julkaisuille.

1834:  Ensimmäinen Suomessa toiminut puukaivertaja tanskalainen puuseppä Petter Liebert toimittaa kömpelöitä puupiirroskuvia sanomalehdille.

1835:  Ranskalainen kustantamo Paulin julkaisee kuvateoksen Le Sage, Gil Blas, jossa on 600 puupiirrosta, piirtäjä Jean Gigoux.  Hän tekee  puupiirrokset Bewickin tekniikalla.  Puupiirros on taloudellinen, kun se voidaan painaa yht'aikaa tekstin kanssa.

1835:  Schoenberg kehittää acrografiaa.

1835:  Puupiirtäjä George Baxter (1804-67) painaa eri värisillä öljyväreillä värjätyillä puulaatoilla akva- tai mezzotintolevylle ja reprodusoi öljymaalauksia.  Hän käyttää jopa 8-12 eri väriä.  Menetelmää käytetään vähän kirjankuvitukseen, vaikka Baxter myy 1849 menetelmän käyttöoikeuksia.  Muut eivät yllä keksijän laatuun.

1836:  George Cruickshank (1792-1878) kuvittaa Dickensin Oliwer Twistin, joka ilmestyy kuukausittain lehdessä Bentley's Magazine. Hän piirtää myös 1841 perustettuun Punch-pilalehteen.

1836:  Gardiner keksii metallilankakaiverruksen.  Kuvalaattaan pakataan tuhansia ohuita metallilankoja.  Kun laatalle piirretään, niin osa langoista työntyy laatan toiselle puolelle.  Lopuksi piirustuspuoli käsitellään hartsilla, ja toista puolta käytetään kohopainolaattana.

1837:  Codefroy (Gottfried) Engelmann (1788-1839) patentoi Pariisissa väri- eli kromolitografialle menetelmän, jota hän kutsuu nimellä chromolithographie.

1837:  Woone kehittää gypsografiaa.

1837:  Japanilainen Yamaguchi Soken (1759-1818) kopioi opettajansa taiteilijan Maruyama Okyo (1733-95) maalauksia väreissä kaksiosaiseen kirjaan En'o gafu.  Okyolla on lukuisia oppilaita.

1838:  Venäjänsaksalainen akateemikko Boris Semenovitsh (Moritz Hermann von) Jakobi (1801-74)  kehittää galvanoplastiikkaa eli elektrolyyttisen menetelmän tarkan metallikopion valmistamiseksi originaalipainolevystä Pietarin Tiedeakatemiassa.  Hän työskentelee siellä lähes 40 vuotta.  Hän tutkii sähkötekniikan ja -kemian ongelmia, sähkömagneettista lennätintä sekä sähkömittauksia ja -metrologiaa.  Ensiksi Jakobi teki 1836 havaintoja galvanoplastiikan ilmiöistä.  Galvanoplastiikkaa voidaan pian soveltaa käyttöön teollisuudessa ja graafisessa tuotannossa.  Jakobi valmistaa painolevyn galvaanisesti.  Galvanoplastiikassa  painolevystä otetaan jäljennös mehiläisvahan ja grafiitin seoksella, joka kuparoidaan sähköisesti galvaanisessa kylvyssä.  Kuparikerros irroitetaan vahasta ja sen taakse valetaan kirjakemetallia.  Näin saadaan painolaatta.  Menetelmää käytetään aluksi myös kirjakkeiden jäljentämiseen matriiseiksi.  Puupiirroksista valmistetaan galvanoja, joista tehdään kuvalaattoja.  Galvanolaatat ovat kestävämpiä kuin puulaatat ja stereotypiat.  Jakobin keksinnön ostaa Venäjän hallitus, sillä suunnitellaan rahanuudistusta ja galvanoplastiset painolevyt seteleiden painamisessa ovat taloudellisia.  Tiedeakatemia myöntää Jakobille palkinnon.  Pietarissa ilmestyy 1840 hänen kirjansa Galvanoplastiikka.

1838:  Robert Branston kehittää relief metal -prosessin.

1838:  Charles Knight (1791-1873) kehittää ja patentoi väri- eli chromoxylografian Patent Illuminated Printing.  Musta painetaan puulaatalta ja värit painetaan peräkkäin metallilevyiltä.  Menetelmää käytetään kahteen teokseen: kuusiosainen Old England 1844-45 ja Old England's Worthies 1847.  Menetelmä lienee epätaloudellinen, sillä Knight ei käytä menetelmäänsä enempää.

1838:  Ranskalainen H-D Porret julkaisee Pariisissa kuvituskirjan Illustrations Typographiques.

1839:  Liverpoolilainen Thomas Spencer, lontoolainen CJ Jordan ja newyorkilainen Joseph A Adams kehittelevät galvanoplastiikkaa eli elektrotypiaa ilmeisesti toisistaan ja Jakobista tietämättä.

1839:  Ranskalainen Daguerre valokuvaa metallille.

1839:  Donné painaa kuvia etsatuilla daguerrotyypeillä.

1839:  Englantilainen W Radclyffe kuvittaa romanttisin teräspiirroksin Thomas Roscoen teoksen The London and Birmingham Railway.  Sen julkaisee Charles Tilt Lontoossa.

1839:  Saksalainen taidemaalari, piirtäjä ja litografi Adolf von Menzel (1815-1905) saa tehtäväksi kuvittaa moniosainen Fredrik Suuren kootut teokset Geschichte Friedrichs des Grossen.  Menzel valmistaa 1842 mennessä noin 400 piirustusta.  Hän on 1800-luvun etevimpiä kirjankuvittajia.

1839:  J Jackson julkaisee Lontoossa teoksen A treatise on wood engraving.

1839:  Charivariin piirtävä Hippolyte Guillaume Sulpice Chevalier eli Paul Gavarni (1804-66) julkaisee sarjan Pariisin ylioppilaita, 1840 Tyhjäntoimittajia, 1841 Karnevaali Pariisissa ja 1843 Vaikutelmia perhe-elämästä.  Gavarni tekee noin 10 000 litografiaa ja 50 000 piirrosta.

1840-60-luvut:  Grönlantilainen eskimo Aron (1822-69) kaivertaa puupiirroksia.  Tarkastaja H Rinkin (1819-93) kehotuksesta Aron ja muut grönlantilaiset alkavat kerätä ja kuvittaa vanhoja tarinoita.

1840-luku:  Porvoolainen AC Öhman kutsuu palvelukseensa ulkomaalaisen puupiirtäjäperheen, jonka päämies lienee P Liebert.  Hän perustaa 1849 Suomettaren mukaan piirustuskoulun Porvooseen.

1840:  Wieniläinen lääkäri Berres koettaa syövyttää daguerrotypioita ja onnistuu.  Hän julkaisee kirjassaan valomekaanisia kuvia.

1840:  Yhdysvaltalainen Murray keksii vahan avulla tehtävän kuparigalvaanon.  Ohut vahalevy, tavallisesti mehiläis-, grafitoidaan pinnaltaan sähköä johtavaksi ja puristetaan lämmitettynä alkuperäiskuvaketta vasten.  Matriisi upotetaan katodiksi galvaaniseen kylpyyn ja saadaan electrotype eli galvaano.  Saksalainen Wilhelm von Kobell maalaa 1842 hopeoidun kuparilevyn kuvan paksulla värillä ja tekee sen grafiittia hieromalla sähköä johtavaksi.  Kun kuvan pinnalle saostetaan kuparia, saadaan syväpainon painolevy.

1840:  Itävaltalainen Paul (Blasius) Höfel kokeilee Wienissä sinkin kohosyövytystä.  Hän siirtää kuvan sinkille litografiassa käytetyllä menetelmällä ja syövyttää sitten kuten Carré, Ebenhard ja Dembour saaden viivakuvalaatan, jota sanotaan sinkografiaksi.  Höfel tarjoaa 1842 menetelmäänsä Itävallan kansallispankille, joka torjuu tarjouksen.

1840:  Pariisissa Tissier kokeilee metallin syövytyksessä levittää ensisyövytyksen jälkeen laatalle vernissaväriä ja sirottelee asfalttipulveria, jonka kuumentaa suojaamaan painavia kohtia seuraavaa syövytystä varten.

1840:  Itävaltalainen Petzval valmistaa ensimmäisen objektiivilla varustetun kameran.

1840:  Hippolyte Guillaume Sulpice Chevalier eli Paul Gavarni ja Honoré Daumier kuvittavat ranskalaista kahdeksanosaista kirjaa Les Francais peints par eux-mêmes, jossa esitetään 422 ammattia tai yhteiskunnallista tyyppiä.  Kustantaja on JL Curmer.  Kirjoittajat ovat Balzac, Jules Janin, Alphonse Karr ja Charles Nodier.  Muita kuvittajia ovat Charlet, Eugène Lami, Tony Johannot ja Meissonier.  Gavarni piirtää lehteen La Mode.  Daumier piirtää lehteen Charivari, jonka Charles Philipon 1832 perusti, 3958 kivipiirrosta, joista monet ovat poliittisia karikatyyrejä.  Hän joutuu vankilaan, kun hän esittää kuninkaan Ludvig XVIII Gargantuana.

1840:  Charivarin piirtäjä Benjamin Roubaud julkaisee pääteoksensa Panthéon Charivarique, jossa on sata muotokuvakarikatyyriä.

1840-46:  Wilhelm Kaulbach piirtää kuvitussarjan Reinecke Fuchs - Kettu Repolainen.

1840:  Lontoossa on parisataa puupiirtäjää.  Taitavia faksimilekaivertajia ovat John Jackson, Robert Branston, Mary Byfield, Orlando Jewitt, Orrin Smith, WJ Linton, John Thompson sekä veljekset Samuel ja Thomas Williams.  Heistä useimmat kuvittavat sekä kirjoja että lehtiä.

1841:  Grove kehittää sähköisen etsauksen.

1841:  Palmerin electrotint soveltaa sähköparia.

1841:  Englantilainen Fox Talbot valokuvaa paperille.

1841:  Yhdysvaltalainen taidemaalari George Catlin (1796-1872) julkaisee ensimmäisen intiaaneja kuvaavan suuren teoksensa. Hän omisti elämänsä 1829 lähtien Pohjois-Amerikan intiaanien kuvaamiselle.  Teos on kuvitettu hänen piirroksillaan.

1842:  Englantilainen Herbert Ingram perustaa viikottaisen lehden The Illustrated London News.  Se julkaisee Hampurin suuresta tulipalosta kuvan, joka kopioidaan puupiirroksena British Museumin vanhasta painokuvasta tai maalauksesta.  Siihen lisätään liekkejä, tulenlieskoja, savupilviä ja ihmisten toimia.

1842:  Zurcher käyttää valokuvausta kivipainossa.

1842:  Glyphografia käyttää sähköparia.

1843:  Ranskalainen Cham alkaa työskennellä Charivarissa.

1843:  Martin Disteli kuvittaa satiirin Wahrhaftige Geschichte vom deutschen Michel und seinen Schwestern - Saksalaisen Mikon ja hänen sisarensa todellinen tarina.

1844:  William Henry Fox Talbot (1800-77) julkaisee ensimäisen osan valokuvateostaan The Pencil of Nature.

1844:  Tanskalainen puusepänkisälli Petter Christoffer Liebert (1818-66) harjoittaa myös puunpiirräntää Helsingissä, 1845-50 Porvoossa AC Öhmanin kustannusliikkeessä ja 1851 Helsingissä ja toimittaa sanomalehdille puukaiverruksia kuva-arvoituksia ja ilmoituksia varten.  Liebert ryhtyy vähitellen kaivertamaan varsinaisia kuvia kirjoihin ja pariin sanomalehteen.  Hän ryhtyy 1852 Helsingissä valokuvaajaksi, mutta jatkaa laattojen kaiverrusta.

1845:  Tanskalainen C Piil kehittää kemitypiaa ja keksii sinkkilaatan syövytysmenetelmän.

1845:  Philadelphialainen TW Starr patentoi menetelmän, jolla valmistetaan matriiseja elektrolyysillä pehmeään metalliin leikatusta kirjaimesta.

1845-52:  Topeliuksen toimittama Finland framstäldt i teckningar ilmestyy.  Kuvittajia ovat ruotsalainen Johan Knutson, Magnus von Wright ja PA Kruskopf sekä taitavia amatöörejä.

1846:  Venäläinen AA Agin kuvittaa Gogolin Kuolleet sielut.  JJ Bernardski leikkaa kuvituksen puuhun.

1847:  Ranskalainen kuvittaja ja puupiirtäjä Gustave Doré (1832-83) alkaa piirtää lehtiin pilapiirroksia.  Doré julkaisee 1852 kivipiirrossarjan Folies Gauloises - Gallialaisia mielettömyyksiä.  Hän kuvittaa monia teoksia kuten raamattu, Rabelais, Gargantua 1854, Balzac, Contes Drolatiques - Lystikkäitä kertomuksia 1855, Eugène Sue, Ikuinen juutalainen 1856, Dante, Jumalainen näytelmä, Inferno 1861, Don Quixote 1863, Milton, Kadotettu paratiisi 1866, katikatyyrisarja Messieurs - Herrat 1871 (julkaistaan 1907), Blanchard Jerrold, London 1872, Fontaine, Fables ja Ariosto, Raivoisa Roland 1879.  Aluksi hän piirtää puulle, ja puupiirtäjät kaivertavat laatat.  Valokuvaus tulee 1862 käyttöön, ja Dorén piirrokset kuvataan puulle ja kaiverretaan.  Doré käyttää ensimmäisenä tätä mahdollisuutta.  Pisan on voittamaton kaivertaja.  Doré tekee yli 11 000 piirrosta, luonnosta, graafista lehteä, maalausta ja veistosta.

1848:  Ranskalainen varakreivi Charles Albert d'Arnoux julkaisee piirroksiaan salanimellä Bertall muun muassa Aristokraattien juhla-ateria.

1848:  Andreas Achenbach piirtää lehteen Düsseldorfer Monatsheften pilapiirroksen:  Metternich (lukee): "Vallankumous? Louis Philippe ajettu pois? Tasavalta?" (palvelijalle) "Tuokaa minulle toiset housut!"  Lehteen piirtävät myös  Adolf Schrödter, Wilhelm Camphausen, Henry Ritter ja Friedrich Pecht.

1849:  Englantilainen Richard Doyle piirtää karikatyyrisarjan Manners and Customs of ye Englyshe in 1849 - Englantilaisten tapoja ja tyylejä 1849.  Muita piirtäjiä ovat Archibald S Henning, Alfred Forrester, HG Hine, Kenny Meadows, RJ Hamerton, John Leech ja William Newman.

1849:  Alois Auer ja Andreas Worring puristavat kasveja pehmeään lyijyyn.  Siitä valmistetaan galvaanisesti painopinta.

1850-luku:  Värilitografiaa harjoittavat Lemercier Pariisissa, Day Lontoossa, Arnz Düsseldorfissa ja keisarillinen hovikirjapaino Wienissä.

1850-luku:  Japanilainen etupäässä painokuvataiteilija Utagawa (Ando) Hiroshige (1797-1858) tulee lännessä tunnetuksi, kun länsimaalaiset, joille hänen maisemansa ovat ymmärrettäviä, Japanin avautumisen jälkeen hankkivat hänen töitänsä.  Hiroshige kuvittaa muutaman romaanin.

1850-luku:  Suomeen tuodaan Saksasta teräspiirroksina ja sävylitografioina liitekuvia kirjoja varten.  Puupiirrosten painamista varten kaiverretut laatat tuodaan enimmäkseen Ruotsista.

1850:  Ranskalainen litografi M Firmin Gillot (1820-1872), kemigrafian isä, saa Pariisissa patentin ensimmäisestä käyttökelpoisesta valomekaanisen viivakuvalaatan kohosyövytysmenetelmästä kohopainoa varten.  Hän esittelee menetelmäänsä käyttäen Johannes Gutenbergin muotokuvaa, jonka hän siirtää litografisesti kiveltä sinkille ja syövyttää typpihapolla useassa vaiheessa.  Gillot kutsuu menetelmäänsä panikonografiaksi - paniconographie ja myöhemmin sinkografiaksi.  Myös nimitystä gillotage käytetään.  Kyseessä on märkätelausmenetelmä, sillä Gillot telaa syövytyksen välillä rasvaista väriä viivojen pinnalle.  Lämmittämällä levyä väri valuu viivojen reunoja pitkin alas ja suojaa viivoja liialliselta syöpymiseltä.  Kemigrafiataito on keksitty.  Morse kehittää New Yorkissa samantapaisen menetelmän.

1850:  Frederick Scott-Archer (1813-57) valokuvaa hopeajodidilla lasille keksimällään märällä kolloidimenetelmällä.  Valotusaika lyhenee huomattavasti.  Ranskalainen valokuvaaja Gustav le Gray (1820-84) alkaa käyttää 1851 märkää kolloidimenetelmää.

1850:  Suometar julkaisee Suomen ensimmäiset sanomalehtikuvat.  Sensuuriasetus 1850 rajoittaa tekstien aihepiiriä.  Julkaisija ja toimittaja Paavo Tikkanen alkaa julkaista muun muassa kansansatuja.  Ensimmäisen sadun ja kuvan nimi on Ukko ja kuolema.  Muita kuvia julkaistaan myöhemmin, mutta sensuuri lopettaa lehden ilmestymisen ennen 1850 loppua.  Kuvia on 1851 harvemmin.

1851:  Sanomia Turusta esittelee muotokuvalla kirja-präntti-taidon keksiän Johan Guttenberg.

1852:  Kivipainaja Rose-Joseph Lemercier keksii yhdessä optikon Noël Lerebours, valokuvaajan Bavanne ja kemistin Barreswil kanssa valolitografisen eli valomekaanisen kivipainon menetelmän.  Hän julkaisee kirjan Lithophotographie, joka on esimerkki menetelmästä.

1852:  Henry Bradbury valmistaa kasveista luontokuvia pinnakkaisvedoksena herkistetylle kuparilevylle, joka syövytetään syväpainolaataksi.

1852:  William Fox Talbot ehdottaa käytettäväksi valomekaanisessa syväpainossa valokuvarasteria tai -huntua.  Hän huomaa kromikolloidin valonherkkyyden ja saa patentin keksimälleen bikromaattigelatiinille.  Kromaatin ja jonkun kolloidin (gelatiini, liima, munanvalkuainen, arabikumi ynnä muut) yhdiste menettää valotettaessa liukenevaisuuttaan ja turpoamiskykyään eli se parkkiintuu tai karkaistuu.  Muutkin kokeilevat erilaisilla rastereilla.

1852:  Kivipiirtäjä Johan Jacob Reinberg, joka alkaa myöhemmin valokuvata, aloittaa sarjan Vyer af Åbo.

1853:  Ensimmäinen ranskalainen kirja, joka on kuvitettu valokuvin, on Renard, Paris photographié.  Suora kuvitus valokuvin ei ole vielä käytännöllistä.

1853:  Yhdysvaltalaisen John L Kingsleyn kuminen painolevy saa patentin.  Kumilevy ei tule suosituksi.  Kuminen käsileimasin kehitetään myöhemmin.

1853-56:  Englantilaiset sotataiteilijat JA Crowe ja EA Goodall lähettävät piirroksia Krimin sodasta lehdelle Illustrated London News.  William Simpson (1823-99) piirtää paikan päällä kirjaansa The seat of war in the East 1855-56.  E Walker piirtää kuvat kivelle ja Day & Son painaa ne.  Roger Fenton valokuvaa.  Tästä lähtien sotataiteilijat ja -kirjeenvaihtajat ovat harvoin työttömänä.

1853:  Pigmenttipaperin valmistus alkaa.

1853:  Liewendal valmistaa Helsingissä galvanisesti liitekuvia, joissa on kullan-, hopean- ja pronssinvärisiä rahoja painettuna mustalle pohjalle.

1853:  Lastenlehti Eos on Suomen varhaisin kuvallinen lehti.  Siinä on litografiakuvien rinnalla elektrotypialaatoilla painettuja kuvia.  Litografin Julius Schorning kehittämällä menetelmällä painettuja kuvia ilmestyy myös lehdessä Lukemista Nuorisolle.  Eoksen litografina toimii vuodesta 1858 C Grosskopf.

1854:  Itävaltalainen Wienin hovi- ja valtionkirjapainon osastonhoitaja vuoteen 1853 Paul Pretsch (1803-73) koettaa Lontoossa valmistaa Fox Talbotin jyvämäisestä turvonneesta kromigelatiinikuvasta galvaanon (syväpainolaatta), josta saataisiin kohopainokuvalaatta.  Menetelmää sanotaan fotogalvanoplastiikaksi, ja se on eräänlainen rasterointitapa.  Pretsch ja de la Rue painavat tällaisilla syväpainolaatoilla kuvakirjan Scene in Gaeta after the explosion.  Näillä galvaanisesti valmistetuilla sävykuvalaatoilla painetaan 1860 kuvia aikakauslehtiin.  Pretsch perustaa yrityksen Photo-Galvanographic Company, joka epäonnistuu, ja hän palaa 1863 Wieniin.

1854:  Ranskalainen Gustave Doré julkaisee pamfletin Pyhän Venäjän historia, jossa on kolmisen sataa piirrosta.

1854:  Ranskalainen pilapiirtäjä Gaspard Felix Tournachon alias Nadar julkaisee ensimmäisen osan litografiasarjastaan Le Panthéon Nadar, jossa on kuvattu karikatyyreinä kuuluisuuksia.

1854:  Japanissa ilmestyy värikuvateos Gaiban yobo zue, jonka kuvittaja on Tagawa Shundo.  Siinä on kuva yhdysvaltalaisesta laivaston upseerista ja merimiehestä, joilla on itämaiset piirteet.  Tällaisia kirjoja tuotetaan 1850-luvulla kommodori Perryn käynnin jälkeen kertomaan japanilaisille lännen ihmisistä.

1854:  Felix Abate keksii termografian.  Puupiirroslaatta kostutetaan laimealla suola- tai rikkihapolla.  Kun sille painetaan paperi ja kuumennetaan hetki, niin kärventynyt painokuva ilmestyy paperille.

1855:  Ranskalainen  M Bechtold saa patentin syväpainorasterin kopioinnista valonherkällä kerroksella päällystetylle metallilevylle.  Viivarasteri on läpinäkymättömällä massalla päällystetty lasilevy, johon terällä on vedetty ohuita viivoja.  Metallilevy valotetaan kaksi kertaa kääntäen lasilevyä välillä 90 astetta.

1855-56:  Ranskalainen Alphonse Louis Poitevin (1819-82) kehittää valopainomenetelmää käyttämällä bikromaatilla käsitellyn munanvalkuaisen valonherkkyyttä hyväksi ja luo perustan offsetpainolevylle litografisessa painamossaan.  Toiminimi Lemercier ottaa käyttöön hänen valolitografiset menetelmänsä.  Poitevin kokeilee myös muita kolloideja: gelatiinia, liimaa ja arabikumia.  Hän esittää ensimmäiset valokuvaamalla saadut ja gelatiinikuvan turpoamiseen perustuvat kuvansa teoksessaan Procédé d’Héliographie.  Kuvilla on vain tyydyttävä sävyntoisto, mutta hän saa patentin collotypia-menetelmästä.  Menetelmä sovelletaan myöhemmin kivipainoon.

1856:  Alphonse Louis Poitevinin menetelmä, jossa kivi herkistetään bikromaatilla käsitellyllä munanvalkuaisesta valmistetulla albumiinilla, parannetaan.  Se tulee yleiseen käyttöön nimellä fotolitografia tai fototypia.  Väri on rasvaista.

1856:  Nègre, joka on yhteistyössä Gillotin kanssa, julkaisee ensimmäiset sävysinkotypiat La Lumière -aikakauslehdessä.  Hän saa asfalttikerroksia käyttämällä aikaan jyvämäisen rasterin.

1856:  Lontoossa Gustav Scheuermann saa patentin nuottienvalmistusmenetelmälle.  Nuotit ja viivasto ladotaan erikseen ja painetaan vahatauluun, josta tehdään galvanoplastisesti stereotypiat.

1857:  WE Newton saa Englannissa patentin piirrosten valokuvaukselliselle siirrolle puulevylle.  Menetelmä saa nimen fotoxylografia.  Menetelmä esiteltiin 1854.

1857:  Venäläinen karikatyristi NA Stepanov julkaisee sarjan muotokuvia Tunnetut ja 1864 Sammuttamattomia kipinöitä.  Hän ja NV Ijevlev kuvittavat lehtiä Illustrazija ja Illustrirovannaja Gaseta.

1858:  Talbot pölyttää valotetun kuparilevyn pinnalle asfalttijauhetta.  Hän kiinnittää jauheen kuumentamalla ja syövyttää ferrikloridilla bikromaattigelatiinikuvan.  Hän saa englantilaisen patentin menetelmälleen syövyttää gelatiinireliefin läpi monivaiheiseti väkevyydeltään laimenevilla rautakloridiliuoksilla kuparia.

1858:  Hermann Berthold perustaa Berliiniin galvanotypialaitoksen.

1858:  Venäläinen PM Boklevski kuvittaa Gogolin Kuolleet sielut.

1859:  Englannin Sotilasmaantieteellisen instituutin johtaja eversti Henry James ja kapteeni Scott yrittävät valmistaa kohopainolaattaa valomekaanisesti.  Kyseessä on fotosinkografia.

1859:  Beslay kehittää Firmin Gillotin menetelmää, ja Gazette des Beaux-Arts julkaisee kaksi Beslayn menetelmällä kuparille tehtyä viivapiirrosta.

1859:  Englantilainen WJ Stannard julkaisee kymmenen kappaleen painoksena teoksen The art exemplar, joka luettelee 156 erilaista painomenetelmää.  Jotkut menetelmät esiintyvät usealla nimellä.

1859-60:  Wienin Hovin- ja valtionpainossa Karl von Giessendorf ja kuparipainaja Thomassich valmistavat käyttökelpoisia sinkki- ja kuparikohopainolaattoja syövyttämällä.  Metallilaattojen pinta on kuurnattu eli karhennettu.  Wieniläinen Carl Angerer (1838-1915) on 1860-luvulla Gillotin opissa Pariisissa.  Angerer kehittää 1869 menetelmää edelleen.  Hän avaa 1871 laitoksen nimeltä Chemigraphie.  Hänen menetelmänsä saa nimen Wiener Trockenwalzmethode - wieniläinen kuivatelausmenetelmä.

1859:  William Simpson tekee matkan Intiaan piirtämään sepoykapinaa.  Yritys Day & Son ajautuu rahavaikeuksiin, eivätkä Simpsonin piirrokset ilmesty julkaisuna.

1859:  Kivipainaja FO Liewendal julkaisee sarjaa Vyer af Helsingfors och dess omgivningar.  Sen kolmas vihko sisältää pelkästään kivipiirtäjän CA Hårdh töitä.  Hän ryhtyy myöhemmin valokuvaajaksi.  Kuvasalkku Vyer af Helsingfors i fotograf af CA Hårdh ilmestyy 1865.

1860-luku:  Suomessa toimii lyhyen aikaa kolme puunpiirtäjää: köyhä porilaisen työläisperheen poika itseoppinut Victor Nordling, Kööpenhaminassa koulutuksensa saanut Oscar Sederholm ja Tukholmassa opiskellut Walter Forss.  Suomalaiset puukaiverrokset maksavat noin 10 kertaa enemmän kuin ulkomaiset jo julkaistut piirrokset eli valmiit vuokrattavat puulaatat.  Ulkomaisista kuvalehdistä valitaan kuvia, joiden laatat tilataan, ja parin kolmen viikon kuluttua saapuu raskaita puulaattapaketteja.  Vuokra on runsas puolet ostohinnasta.  Kuparigalvaanot ovat kalliimpia kuin ostetut puulaatat, ja galvaanojen hintaisia ovat ulkomaisten kaivertajien puuhun leikkaamat muotokuvat.  Maisemakuvien hinta on kaksinkertainen, mutta vielä korkeampi, jos maisemassa on ihmis- tai eläinhahmoja.  Kaikkein kalleimpia ovat taideteosten puukaiverrosjäljennökset, mihin tulee lisäksi valokuvaus- tai piirustuskuluja, joskus matkakorvauksia.  Välillä puupiirroksia tilataan Pietarista EM Jacobsonilta.

1860:  Paul Pretsch kokeilee siirtää kuvan rasvaisella värillä kromigelatiinivalokuvasta, jonka rakenne on jyvämäinen, metallilevylle.  Hän ei saa aikaan hyvää sävykuvaa.

1860:  Thomas Bolton kehittää menetelmän, jolla valokuva siirretään herkistetyn puksipuun pinnalle.  Illustrated London News julkaisee 1861 ensi kerran tällaisia fotoksylografisia kuvia.

1860:  Illustrated London News osallistuu koleranvastaiseen taisteluun julkaisemalla kuvan Death's Dispensary - Kuoleman apteekki, jossa kuolema pumppaa vettä pumppukaivosta.  On käytettävä puhdasta vettä.

1861:  James Clerk Maxwell (1831-79) ottaa kolme valokuvaa eri suotimien läpi tartankankaasta.  Hän heijastaa kuvat samojen suotimien läpi kankaalle, ja tulos näyttää aidolta.

1861-65:  Yhdysvaltain sisällissodasta taiteilijat piirtävät luonnoksia.  Jotta puupiirros saadaan nopeasti, piirros jaetaan osiin, jotka eri taiteilijat kaivertavat puuhun talon tyyliin.  Erilliset puulaatat pultataan yhteen koko kuvaksi.  Esimerkiksi The Illustrated London News julkaisee tällaisen puupiirroksen hyökkäyksestä Wagnerin linnoitukseen.

1862:  Englantilainen Joseph Wilson Swan (1828-1914) kehittää pigmenttipaperin syväpainoa varten.  Hän saa 1864 patentin menetelmälleen yliviedä gelatiinikuva syväpainometallille.

1862:  Ranskassa piirroksen valokuva siirretään puulaatalle, jonka kaivertajat työstävät kuvalaataksi.  Monet kaivertajat erikoistuvat tähän kuten Frédéric Florian.

1862:  Venäläinen graafikko AI Lebedev julkaisee Pietarissa sarjan Kadonneet, mutta rakkaat olennot ja 1864 Kaunis sukupuoli.  Sensuuri antaa niiden mennä, vaikka taiteilija on sisällyttänyt niihin yhteiskuntakritiikkiä.

1862:  Schorning avaa Turussa kemitypialaitoksen valmistaakseen kuvalaattoja.  Hän valmistaa laattoja myös paperimatriisien pohjalla.  Menetelmä on Times-lehden erikoissalaisuus.

1862-65:  Tanskalaissyntyinen helsinkiläinen valokuvaaja PC Liebert toimittaa kuvat muun muassa BO Schaumanin julkaisemaan Suomen taidekirjojen esikoiseen Valokirjaus-kuvia suomalaisten maalarien tauluista.

1863-66:  Suomen ensimmäinen kuvalehti Julius Krohnin toimittama Maiden ja Merien Takaa ilmestyy.  Käsinkaiverretut puiset kuvalaatat kiertävät kansainvälisessä lehdistössä.  Krohn kirjoittaa: "Me tahdomme nähdä kuinka siinä ja siinä tappelussa voitettu kaatuu ja voittaja ryntää edelleen".  Kahdeksansivuinen lehti sisältää kahdesta neljään kuvaa.  Krohn kirjoittaa 1864: "Kauan jo lienevät lukijat ikävöineet saadakseen nähdä jotain kuvaa Tanskan sodasta.  Kustantaja onkin jo aikaa ennen laivakulun alkua käskenyt semmoista Kööpenhaminasta, vaan ei ole siitä mitään kuulunut. -Myöskin on selitettävä että syynä historiallisten kertomusten katkaisemiseen on se ollut, että niitä varten teetetään Turun tuomiokirkon kuvaa.  Loppupuolella kesää ne sitten jatketaan jälleen."

1864-74:  Englantilaisten tutkijoiden Joseph Wilson Swan (patentti 1864) ja John R Sawyer työ johtaa syväpainossa käytettävän pigmenttipaperin kaupalliseen valmistukseen.  Sillä siirretään gelatiinikuva metallille.  Tämä tuote kiinnittää 1873 böömiläisen maalarin Karel Václav (Karl Wenzel) Klíc (Klitsh, Klietsch) (1841-1926) huomiota Wienissä, jossa hän valmistaa kuvalaattoja.  Klitsh-nimestä tulee sana klishee.

1864:  Venäläinen KA Trutovski kuvittaa Ivan Krylovin faabeleita.

1864:  Maiden ja Merien Takaa julkaisee 150 kuvaa.

1865 jälkeen:  Teton-siouxien pienemmän alaryhmän hunkpapa-heimon johtaja Tatanka Yotanka - Istuva Härkä piirtää omaelämäkertaansa varten kuvakirjoituksen, jossa hän esittää itsensä 1865 päällään helmikoristeiset säärisuojat ja karvalakki, jossa on korvalliset.  Hän on aseistautunut suustaladattavalla sekä jousella ja nuoliviinillä ja kantaa ukkoslintukilpeään.  Istuva Härkä saa taistelussa 1865 saaliiksi mustan orin ja tekee tästäkin tapahtumasta jälkeenpäin kuvan omaelämäkertaansa.  Hän  piirtää kuvan siitä, kuinka hän 1866 kaappaa halkikorvaisen hevosen valkoisilta matkaajilta Powder-joen tiellä.

1865:  E ja J Bullock patentoivat yksinkertaisen viivarasterin käytön kamerassa.

1865:  Philadelphialainen paroni Frederick W von Egloffstein saa Yhdysvalloissa ja Englannissa patentin syväpainorasterille.

1865:  Wilhelm Buschin kuvakertomus Max und Moritz ilmestyy Münchenissä kustantajana Braun & Schneider.  Teos asettaa porvarillisen yhteiskunnan järjestyksen ironisesti kyseenalaiseksi.  Buschin ironia muuttuu teoksissa Der heilige Antonius von Padua 1870, Die fromme Helene 1872 ja Pater Filucius 1872 sarkasmiksi, joka on kirkon vastaista.

1865:  Michael Seifert kuvaa Viipurin kellotornista kuvasarjan.

1866:  Joseph Swan ehdottaa rasteria.

1866:  Leipzigissa punssinleikkaaja Hermann Zierow perustaa messinkilinjatehtaan ja galvanoplastiikan laitoksen.

1866:  Englantilainen W Woodbury kehittää fotoglyptian eli fotomekaanisen reproduktiomenetelmän.

1866:  Karikatyristi André Gill alkaa piirtää lehteen La Lune, jonka julkaisija Francois Polo antaa lehden etusivun hänen käyttöönsä.  Kun lehti lakkautetaan 1868, niin Gill julkaisee ja toimittaa lehteä L'Eclipse - Pimennys.

1866:  Eugen Hoffers kuvaa Nikolainkirkon tornista sarjan Fotografiskt Fågelperspektiv. Helsingfors stad 1866.

1867:  Jules Chéret (1836-1932) suunnittelee ensimmäisen kivipainojulisteen satunäytelmälle La biche au bois, jossa Sarah Bernhardt näyttelee.  Chéret tekee yli tuhat julistetta.

1867:  Tshekki Karel Václav Klíc kuvittaa Pestissä (Budapest) unkarilaista pilalehteä Borszem Janko.

1868:  Wieniläinen Carl Fasol keksii stigmatypian, jossa kuvat ladotaan erikokoisista pisteistä.

1868:  Tukholmassa valokuvaaja Roesler koettaa jakaa valokuvan pisteisiin hius- tai harsokankaalla.

1869-88:  Rasterimenetelmää kuvan jakamiseksi yksittäisiin painoelementteihin kehittävät Woodbury, William Leggo Kanadassa, CG Petit Pariisissa, Georg Meisenbach Münchenissä, Frederick Ives ja Levy USA:ssa Philadelphiassa, Wolfe, Goodwin, Angerer, Horgan, Moss, Frederick von Egloffstein ja muut.

1869:  Yhdysvaltalaiset veljekset Hyatt valokuvaavat filmille.

1869-70: Itävaltalainen Carl Angerer valmistaa Wienissä valokuvaustietä viivalaatan eli fototypian kohopainoa varten.  Hän käyttää kuivatelausmenetelmää.  Hän muuttaa laitoksensa nimeksi Photochemigraphie.

1869:  Lontoossa perustetaan kuvalehti Graphic.  Se ehtii mukaan Ranskan ja Preussin sotaan ja saa etua uutisarvoisista tapahtumista.  Lehden piirtäjiä ovat Sydney Hall, Paul Renouard ja William Hatherell.

1870-luku:  Sanomalehdissä käytetään zinkotypioita.

1870:  Müncheniläinen Josef Albert (1825-86) alkaa painaa värikollotypioita Maxwellin periaatteella.  Hän kehitti 1867 alkaen Poitevinin menetelmän käyttökelpoiseksi.

1870:  Espanjalainen taitelijan Vincente Urrabieta Ortiz poika Daniel Vierge (äidin nimi) (1851-1904) alkaa kuvittaa puupiirroksin Monde illustré -lehden johtajan Charles Yriarte lehteä ja kustantajien kirjoja.  Viergen oikea puoli halvaantuu 1882, mutta hän opettelee piirtämään vasemmalla kädellään ja saavuttaa vajaassa parissa vuodessa vanhan taitonsa.  Hän aikoo kuvittaa Carmenin etsauksin, mutta kuolee kesken työn.

1870-71:  Ranskan ja Preussin sota on ensimmäinen, josta englantilaiset saavat ajankohtaisia uutisia.  Pelkästään Illustrated London News lähettää viisi taiteilijaa kentälle, joukossa Jules Pelcoq ja William Simpson.  Piirrokset valokuvataan ja lähetetään Pariisista neljällä ilmapallolla, jotta ainakin yksi sarja saapuu perille.  Eräs sotataiteilija piirtää pienille ohuille paperinpaloille, jotka rutistaa pallosiksi.  Ne ovat valmiita nieltäväksi tarvittaessa.

1870:  Intiassa puupiirros Punjabin rautateistä esittää, että junan kuljettaja ja lämmittäjä ovat englantilaisia, mutta aseman henkilökunta sikhejä.  Sikhit ja englantilaiset  matkustavat eri vaunuissa.

1871:  Ranskalainen Felix  Régamay, joka tekee kivipiirroskarikatyyrejä, muuttaa Ranskan ja Saksan sodan jälkeen Yhdysvaltoihin.  Siellä hänestä tulee chicagolaisen lehden Press pilapiirtäjä.

1871:  Ranskalainen Betbeder Faustin tekee kivipiirroksen Verisato 1870, jossa luuranko syleilee viiniköynnöstä.  Luurangon sylissä olevat rypäleet muistuttavat tykinkuulia.

1871:  Ranskalaiset piirtäjät Henri Demare, R Martial ja L Deniau kokoavat lentolehtisensä yhteen sarjoiksi Voittajamme, Preussilaiset kotiin ja Preussilaiset Pariisin edustalla.

1871:  Pariisin Kommuunin lahjakkain karikatyristi on Georges Pilotell.  Eräs hänen kivipiirroksensa kuvaa talonomistajaa, joka istuu kerjäämässä.  Hänen kaulassaan on kyltti, jossa lukee: Älkää unohtako köyhää talonomistajaa, jolla on vain kuusi taloa ja vuokralaiset, jotka eivät maksa.  Pilotell onnistuu pääsemään Sveitsiin ja perustaa lehden Diogène.

1871:  Pariisin kommuunin aikaisia karikatyristejä ovat B Colomb eli Moloch, Alphonse Lévy eli Saïd, Charles Auguste Loye eli Montbard (pelastautuu Englantiin), Napoléon Charles Louis de Frondas, W Alexis, G Bar, salanimi Brutal, Henri Boutet, Henri Demare, elsassilainen Paul Klenck, J Corseaux, Eugène Ladreyt, Edouard Renaux, Eugène Rosambeau ja F Telliap.

1871:  Ruotsalainen Carl Gustaf Wilhelm Carleman (1821-1911) julkaisee kirjassaan viivarasterikuvia.  Hän on tavallaan autotypiamenetelmän keksijä, sillä hän jakaa viivat ja pisteet vaihteleville etäisyyksille.  Carlemanin menetelmän mukaisia klisheitä käytetään 1870-luvulla.

1871:  Ruotsissa lehteen Ny Illustrerad Tidning painetaan valokuvaetsaus CGW Carlemanin kehittämällä viivarasterimenetelmällä P Eskilssonin maisemaluonnoksesta kaivertajan avutta.

1872:  Moskovan tekniikan näyttelyssä on esillä gillotkone, joka on tarkoitettu monimutkaisten koristekuvioiden kaivertamiseen metallilaatalle, jolla kuvio painetaan arvopapereihin.  Koneen suunnittelija kelloseppä Varaksinossa syntynyt Nikolai Ivanovitsh Zaharov  (1843-) palkitaan näyttelyn kultamitalilla.  (Firmin Gillot (1820 - 1872) Pariisissa siirsi 1850 viivapiirrokset litografisin menetelmin sinkkilevylle, joka sitten syövytettiin.)  Tekniikan näyttelyn jälkeen Zaharov alkaa työskennellä sähkökaiverruskoneen parissa, joka on 1877 valmis.  Kirjapainonomistajat eivät kiinnostu koneesta, ja se joudutaan purkamaan.  Jonkin ajan kuluttua Yleisvenäläisen Teollisuusnäyttelyn järjestäjät muistavat Zaharovin sähkökäyttöisen kaiverruskoneen ja tarjoavat hänelle mahdollisuutta koota kone uudelleen näyttelyä varten.  Lehdessä Tekniikan uutuudet ja niiden eri käyttömahdollisuudet 1882 on koneen kuvaus: "Sähkökäyttöisen kaiverruskoneen idea on siinä, että se toistaa minkä tahansa koristekuvion metallisiin esineihin, mikä tähän saakka on ollut mahdollista vain käsityönä.  Manuaalisen gillotkoneen käyttäjä tehdessään loputtomia koristekuvioita pyörittää toisella kädellä ja ohjaa toisella kädellä kaiverrusterää.  Tämä kone toimii automaattisesti eikä vaadi minkäänlaisia alustavia toimenpiteitä eikä muitakaan tarvikkeita.  Koneen tekemien töitten sirous herättää taiteen tuntijoissa huomiota.  Minkä tahansa piirroksen reprodusoimiseen riittää vain sen piirtäminen lakalla telaan, joka saatetaan sitten pyörimisliikkeeseen.  Pitkin telaa kulkee jousi, ja siellä, missä se tulee eristävälle pinnalle, virta kulkee releen kautta sähköiseen päämagneettiin, joka vetää kaiverrusterän pois.  Silloin kun osoitinneula koskettaa metallipintaa, niin virta kulkee toiseen sähkömagneettiin, ja kaiverrusterä kaivertaa.  Kone valmistaa yhden neliötuuman minuutissa".  Uutisen laatijan mukaan koneen loistavat tekniset ominaisuudet hämmästyttivät näyttelyssä kävijöitä.  Zaharovin sähkökäyttöistä kaiverruskonetta käytetään Valtion setelipainossa.

1872:  Ranskalainen Charles Gillot (Firminin poika) kehittää syväpainoon viivakuvan reproduktion valokuvausmenetelmällä.

1872:  Englantilainen Alfred Dawson kehittää viivalaatan valmistusmenetelmää glyptography ja perustaa Lontooseen yrityksen Typographic Etching.  Emery Walker tulee yritykseen 1873.

1872:  Karl Marxin vävy, Lauran mies Paul Lafargue kyllästyy lääketieteeseen ja perustaa Lontooseen fotolitografia- ja kaiverrusliikkeen.  Liikekumppaniksi tulee kaivertaja Le Moussu, uuden kaiverrusmenetelmän keksijä.  He riitaantuvat ja Le Moussun tilalle tulee Marx.  He riitelevät patentin omistuksesta, ja välimiesmenettelyssä Marx häviää riita-asian Le Moussulle.

1872-79:  ZachrisTopeliuksen toimittama En resa i Finland - Matkustus Suomessa ilmestyy.  Tilgmann painaa teoksen kahtena sarjana useina vihkoina.

1873:  Suomalaisen Rudolf Waldemar Åkerblomin (1851-1925) kuvittama Minnen från Skatudden -kuvateos ilmestyy.  Se sisältää kivipiirroksia katoavasta Katajanokasta.  Åkerblomin isä on kirjansitoja.  Åkerblom toimi kartanpiirtäjänä maanmittaushallituksessa ja kävi samanaikaisesti Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulua 1869-73.  Hän kuvittaa muita kuvakirjoja sekä tekee tapettimalleja ja puupiirroksia.

1875:  Ducos de Hauron kehittelee värirasteripainolevyn ideaa.

1875:  Karel Klic kokeilee heliogravyyriä.  Hän valmistaa pigmenttipaperimenetelmällä eli klishotypialla kuvalaattoja aluksi kohopainatusta varten.

1875:  Stephen Henry Horgan kehittelee New Yorkissa rasterikuvalaatan valmistusta.  Hän asettaa rasteriviivoitetun folion negatiivin ja fotolitografisen kromigelatiinipaperin väliin ja valottaa.  Horgan siirtyy 1879 käyttämään lasirasteria.

1875:  Englantilainen Robert Barclay kehittää laakapainon, jossa käytetään ohutta metallilevyä eli peltiä.  Kuva painetaan aluksi suoraan paperille.

1875:  Venäläinen maalari VJ Makovski julkaisee Gogolin kertomuksesta Dikankan iltoja litografiasarjan, ja PP Sokolov kuvittaa Gogolin kertomuksen Vanhanajan tilanomistajat.

1875:  Suomen ensimmäinen teollisuusnäyttely pääsee Suomen Kuvalehden kuviin parin kuukauden kuluttua.  Ruotsissa teetetään lähetettyjen valokuvien mukaan kuvalaatat, jotka kaivertaa taiteilija Carl Larsson.

1876:  Jean-Claude Motteroz painaa ensimmäisen osan sarjasta Librairie du Victor Hugo Illustré, joka on Les Travailleurs de la Mer.  Sen kuvittavat Victor Hugo ja Daniel Vierge.  Oltuaan latoja, painaja ja litografi Motteroz aloitti oman yrityksen Pariisissa.  Hänestä tulee 1897 yrityksen Librairies-Imprimeries Réunies johtaja.  Hänen oppilaansa on F Thibaudeau, joka on teoksen La Lettre d'Imprimerie tekijä ja painaja.

1876:  Barcelonalainen arkkitehti Apeles Mestres piirtää lehteen Campana de Gracia.  Hän kuvittaa lukuisia teoksia muun muassa Cervantes, Don Quijote 1879 ja Dumas, Kamelianainen 1880.

1876:  Intiassa kuvataan Walesin prinssin vierailun kunniaksi järjestetty intialaisten sarvikuonojen taistelu, jonka kuvan Ny Illustrerad Tidning julkaisee.  Lehti julkaisee 1879 piirroksen attentaatista tsaaria Aleksanteri II vastaan Pietarissa.

1876:  Albert Edelfeltin piirtämien Runebergin teoksen Julqvällen korupainokseen sisältyvien liitekuvien kaivertaminen annetaan ranskalaiselle ksylografille Charles Baude, ja ne painetaan Pariisissa.

1877:  Carl Angerer saa Itävallassa privilegion jyvärasteripaperimenetelmälleen, jolla valmistetaan rasterikuvalaattoja kirjapainoa varten.  Hän saa 1880 kehitettyä rasterikaavintapaperin.

1877:  Wienissä veljekset Moritz ja Max Jaffe kehittelevät kuvan rasterointia.

1877:  Karel Klic jäljentää ensimmäisen sävykuvan syväpainossa.  Hän sirottelee ensin kuparin pinnalle asfalttijauheen ja kiinnittää sen kuumentamalla.  Sitten hän siirtää pigmenttipaperinegatiivikuvan asfalttihiukkasin päällystetylle pinnalle ja syövyttää ferrikloridilla.  Valomekaaninen syväpainomenetelmä heliogravure on 1879 käyttökelpoinen.

1877:  Amos Paha-Sydän Härkä piirtää kuvan oglala-siouxin Tashunka Witko eli Hullu Hevonen murhasta Fort Robinsonissa.  Piirros sisältyy Nebraskan yliopiston tuottamaan oglala-sioux -heimon kuvahistoriaan.

1878:  Yhdysvaltalainen Cornellin yliopiston valokuvalaboratorion johtaja Frederic Eugene Ives (1856-1937) ja Charles G Petit kehittävät toisistaan riippumatta ja patentoivat kohopainoa varten rasterikuvalaatan valmistusmenetelmän.

1878:  Kuivia gelatiinilevyjä aletaan valmistaa kaupallisesti valokuvausta varten.  Valotusaika lyhenee runsaasti.

1878:  Kölnin lehtipaino (perustettu 1710) M DuMont Schauberg omistaa kirjakkeiden kompletti- ja käsinvalukoneita, stereotypiavalimon ja galvanoplastiikan laitoksen.

1879:  JW Swan saa aikaan rasterijäljennöksen.

1879:  Benday-menetelmällä valmistetaan sanomalehteen karttojen ja piirustusten kuvia.  Benjamin Day (1838-1916) keksii menetelmän, jolla lisätään sävykuvio viivapiirroksiin.

1879:  Einsiedelnissä Sveitsissä Friedolin (Friedrich) Hauser (1851-1902) valmistaa valokuvasta fototypografian, jolla Gebrüder C & N Benziger painavat erinomaisen rasterikuvan.

1879:  Portugalilainen piirtäjä Raphael Bordalo Pinheiro (1846-1905) piirtää lehteen Antonio Maria, jonka perustaja on Antonio Maria Fontes Pereira de Melo.

1879:  Kirjankustantaja Holm valmistuttaa kuvakirjan En barndomsdag sekä tekstin että kuvien osalta Saksassa valopainatuksena.

1880-luku:  Valokuvia kaiverretaan vielä puulaatoille lehtien käyttöön.  Vähitellen rasterikuvat alkavat syrjäyttää puupiirrokset.

1880-90-luku:  Yhdysvalloissa aikakauslehtien kansi on samanlainen numerosta toiseen, jotta ne tunnistetaan lehtikioskissa.  Ladies' Home Journal alkaa vaihtaa lehdenkanttaan joka kuukausi.  Ranskalainen Bernard Grasset muotoilee 1889 erikoiskannen Harpers-lehteen.  Toulouse Lautrec suunnittelee 1896 kannen yhdysvaltalaiseen kirjaan Chap Book.  Pian Century, Lippincott's, Scribner's ja muut aikakauslehdet alkavat käyttää taiteilijoita kannen kuvitukseen ja julisteiden tekoon.

1880-luku:  The Airbrush Mfg Rockfordissa (Illinois) valmistaa väriruiskun eli retussi- tai litografiointiruiskun.

1880-luku:  Suomessa sovelletaan sinkkisyövytystä ja valopainoa rajoitetusti kirjallisuudessa ja aikakauslehdistössä.

1880:  Yhdysvaltalainen Max Levy valmistaa syväpainorasterin.

1880:  Venäjän Pääesikunnan valokuvausosaston työntekijä Stepan Dmitrijevitsh Laptev (-1904) kehittää autotypiapainolevyjen valmistuksen menetelmän.  S Levitski - tunnettu valokuvan mestari, joka myös itsekin painii valokuvauksen teoreettisten ongelmien kanssa - kuvaa Laptevin menetelmää: "... valkoinen paperiarkki on viivoitettu käyttämällä pikkuviivoja tai pisteitä.  Arkilta kuvataan negatiivi.  Tämä negatiivi asetetaan kameran objektiivin ja valonherkän levyn väliin siten, että viivojen tai pisteiden läpi kuvautuvat eräänlaisiksi rasterikuviksi valokuvat, joita on tarkoitus julkaista suurina määrinä.  Monistus voidaan tehdä tavanomaisilla painomenetelmillä".  Laptevin menetelmää käytetään pelkästään Pääesikunnan painotöissä.  Siksi hänen keksintönsä jää lähes kokonaan lehdistön huomiotta. Fotomekaanisten reproduktiomenetelmien parissa työskentelevät N Demtshinski, A Argamakov, sisarukset V ja K Anfilov, E Burinski, L Barnerke ja A Delivron ynnä muut.

1880:  Stephen H Horgan valmistaa rasterikuvan, joka painetaan sanomalehteen New York Daily Graphic.

1881:  Frederic Eugene Ives (1821-1911) valmistaa värijäljentämistä varten rasterinkäännöllä rasterikuvalaattoja välttääkseen moareeta - moiré.  Hän väittää valmistaneensa ensimmäiset kolmivärirasterikuvalaatat kohopainoa varten.

1881:  Malapeau patentoi menetelmän litokromia värikuvien valmistamiseksi.

1881:  Taiteilija Rodolphe Salis perustaa lehden Chat noir, joka julkaisee Henri Toulouse-Lautrecin töitä.  Lehteen piirtävät myös Caran d'Ache (Pietarissa syntynyt ranskalainen Emmanuel Poiret), Adolphe Willette, Louis Legrand, Henri Pille ja Théophile Steinlen.

1881:  Kartanpiirtäjä Carl Henrik Nummelin perustaa ensimmäisen puupiirrosatelieerin Helsingfors Xylografiska Atelier Helsinkiin.  Lönnrotin hautajaisista ilmestyy 1884 Kyläkirjaston Kuvalehdessä kuva lähes neljä kuukautta myöhemmin ja 1885 Runebergin patsaan paljastustilaisuudesta pari kuukautta tapahtuman jälkeen.  Laitoksen esimies ruotsalainen Richard Laurell (-1889) eroaa 1885 ja pitää omaa puunpiirustusateljeeta.  Nummelinin Litografiseen painoyhtiöön liitetään 1885 kirjapaino.  Painot palavat 1886.  Nummelin omistautuu puupiirtämölleen, joka toimii samalla ammattikouluna.  Muita alan yrittäjiä ovat uusi johtaja saksalainen Tukholmassa opiskellut taiteilija Otto Behrens, joka perustaa 1880-luvun lopulla oman puunpiirustuslaitoksen, sekä Ateneumissa puupiirrosta opettavat R Laurell ja Anton Nordgren.

1881:  KJ Gummerus käy Pietarissa ja saa sieltä keisariperheen kuvalaattoja.  Keisarin Aleksanteri II maaliskuussa 1881 tapahtunutta murhaa koskevaa kuva-aineistoa julkaistaan yli kaksi kuukautta myöhemmin Kyläkirjaston Kuvalehdessä.  Kuva Elias Lönnrothin hautajaisista 1884 kestää neljä kuukautta ilmestyä.   Gummerus ostaa 1885 alkaen kuvalaattoja Saksasta halvemmalla kuin Ruotsista.

1882:  Saksalainen Georg Meisenbach (1841-1912) saa Münchenissä ja Englannissa patentin viivarasterille.  Hän valmistaa rasterikuvalaattoja J von Schmaedelin kanssa 1878 perustamassa laitoksessa siten, että hän valottaa ensin puolet valotusajasta kuvan ja viivarasterin läpi ja kääntää sitten viivarasterin 90 astetta.  Tämän jälkeen hän valottaa toisen puoliskon valotusajasta.  Autotypia-pisterasterikuva on keksitty ja valmistettu 1881.  Tosin itävaltalaisen Carl Angererin (1838-1915) väitetään valokuvanneen 1880 valmistamallaan linjarasterilla rasterikuvia kamerassa samaan tapaan.  Meisenbach-yhtiö esittelee 1884 menetelmän Englannissa.  Laitos siirtyy Meisenbachin pojalle August, ja yhdistetään jonkin ajan kuluttua Berliinissä, Münchenissä ja Leipzigissa toiminimeksi Meisenbach, Riffarth & Co.

1882:  Saksalainen tohtori Eugen Albert (1856-1929) valmistaa värin suhteen herkistettyjä bromihopeakollodiumemulsioita ja tuo markkinoille 1888 samantapaisen isokromaattisen emulsion, jolla on suuri väriherkkyys.

1883-1920:  Ranskalainen Alexandre Steinlen (1859-1923) on julistetaiteen uranuurtaja.  Hän tuottaa satoja kuvituksia.

1883:  Saksassa Illustrierte Zeitung julkaisee valokuvista ensimmäiset autotypiakuvat ja 1884 valokuvat keisarillisista manöövereistä Homburgissa.

1883:  Veljekset Max ja Louis Levy parantavat kaupallista rasteriaan.

1883:  Ruotsissa on kuudessa kirjapainossa galvanoplastinen laitos.

1883:  KE Holm kustantaa teoksen Finska Konstnärer, joka sisältää 15 valokuvaa nimekkäimmistä kuvataiteilijoista.  Muotokuvat painetaan valopainomenetelmällä F Liewendalin kivipainossa Helsingissä.

1884:  Carl Angerer on patenttiriidoissa Meisenbachin kanssa ja ottaa käyttöön linjarasterin tilalle lasirasterikuvion 90 asteen kulmassa olevine linjoineen.  Angerer valmisti 1883 rasterinegatiiveja Wienissä.

1884:  Lontoossa perustetaan The Meisenbach, jonka johtoon liittyy myös saman alan keksijä JW Swan.

1884:  Yhdysvalloissa Harper's Magazine alkaa julkaista Ivesin rasterikuvia.

1884:  The Illustrated London News julkaisee valokuvasta tehdyn viivakuvalaatan Baker pashan apujoukkojen maihinnoususta Trinkatatissa Niilillä.  Laatan valmistus kestää 10 tuntia, mutta puupiirrosta pidetään parempana.

1885:  Jacob Husnik valmistaa linjarastereita, joiden tiheys on 40-50 linjaa senttimetrillä.

1885:  Frederic Eugene Ives valmistaa Philadelphiassa ensimmäisen viivaristikkolasirasterin kokeiltuaan 1877 lähtien ja saatuaan 1878 rasterimenetelmän patentin.  Hän esittelee värivalokuvausmenetelmän ja kehittää kolmiväripainamista.

1885:  GW Wilén julkaisee Turussa kuudennen painoksen Stieler'in kartastoa, joka on tarkoitettu kouluille ja kodeille.

1886-93:  Käyttökelpoisen viivaristikkorasterin tehdasvalmistus kehitetään.  Frederic Eugene Ivesin rasterilla valmistetulla kuvalaatalla valokuvan hyvä toisto painettuna on mahdollista.  Ives työskentelee myöhemmin veljesten Levy kanssa, jotta rasteri saadaan 1890 tehdasvalmistukseen.  Yhdysvalloissa veljekset Levy valmistavat 1890 Philadelphiassa kohopainolaattoja.  Louis E Levy keksii, että lasirasterin kaiverrettujen viivojen mustaaminen parantaa sävyntoistoa.  Max Levy kaivertaa tarkasti lasirastereita kaiverruskoneella, jota xylografit käyttävät sävykuvapuulaattojen valmistukseen.  Veljekset Levy saavat 1893 patentin kohopainorasterille, joka valmistetaan kaivertamalla ja syövyttämällä.  Rasterikuva perustuu painavan rasteripisteen pinta-alan vaihteluun originaalikuvan tummuuden mukaisesti.

1886:  Félicien Rops kuvittaa etsauksin teoksen Barbey d'Aurevilly, Les Diaboliques.

1886:  Typografi ja kustantaja Emery Walker (1851-1933) tulee reprolaitoksen Walker and Boutall omistajaksi.  Walkerin esitelmä 1888 perustamassaan yhdistyksessä Crafts Exhibition Society innostaa William Morriksen perustamaan painon Kelmscott Press, johon Walker tulee neuvonantajaksi.  Hän perustaa 1901 painon Doves Press TJ Cobden-Sandersonin kanssa.  Walker alkaa 1908 työskennellä painoissa Ashendene Press, Vale Press, Eragny Press ja Cranach-Presse.  Hänen kirjaimensa ovat Doves Type 1900, Subiaco Type 1901, Cranach Press Roman 1913, Ashendene Press Type, Eragny Press Type, Vale Press Type.

1886-87:  Ranskalainen Léon Vidal (1833-1906) kehittää valomekaanisen monivärikivipainomenetelmän eli fotokromolitografian.  Kivi päällystetään valonherkällä aineella, joka muodostaa verkkomaisia jyvärakenteita sävyntoistoon.  Zürichissä  yritys Orell Füssli patentoi ja kaupallistaa menetelmän, jolla painetaan muun muassa postikortteja.

1886:  Gösta Sundmanin Puupiirräntä ja taidepaja jatkaa Helsingfors Xylografiska Atelierin konkurssin jälkeen sen toimintaa.

1887:  J Husnik julkaisee menetelmiä liimakuvalaattojen kopioimiseksi ja syövyttämiseksi.  Liimapainatuksessa käytetään kromaattiliimaa kopioimisaineena.

1888:  USAssa von Nemethy käyttää verkkorasteria rasterijäljennyksessä.  Hänen katsotaan keksineen verkkorasterin, jonka Max Levy viimeistelee.

1888:  K Suomalainen julkaisee kuvateoksen Suomi, kuvia Suomen maasta ja kansasta.

1889:  Autotype Comp aloittaa Lontoossa pigmenttipaperin valmistuksen.

1889:  Kirjapainolehti toteaa, että suomalainen puupiirrostaito on suhteellisen kurjalla kannalla.  Sen ainoa lupaava taitaja on Anton Nordgren, joka kuvittaa 1890-luvulla useita kuvalehtiä.

1880-luvun loppu:  Englantilaiset kuvalehdet The Graphic ja The Illustrated London News julkaisevat yksittäisiä autotypioita, mutta suuremmassa määrin 1893 lähtien.  Samoin kehittyvät ranskalaiset lehdet.

1890-luku:  Suurimmat lehdet perustavat omat kuvalaattalaitoksensa.  Värikuvista tehdään kaupallisia valomekaanisia värinerotteluja.  Kohopainolaatat syövytetään käsityönä.  Autotypiakuvalaatat alkavat syrjäyttää puupiirroslaatoja, ja puunkaivertajien ammattikunta alkaa vähetä.

1890-luku:  Lehden Paris Moderne toimitus pyrkii siihen, että lehden kaikki kuvat otetaan käsikameralla, jolloin kuvista saadaan eläviä ja tunnelmaltaan välittömiä.

1890-luku:  Suomessa kemigrafia alkaa syrjäyttää puupiirrokset foto- ja autotypiakuvien tieltä.

1890:  Lontoossa alkaa ilmestyä päivittäinen kuvitettu lehti Daily Graphic.  Se käyttää syövytettyjä viivapiirroksia ja puupiirroksia.  Rasterikuvien painaminen alkaa 1894.

1890:  Moulin Rougen omistaja Charles Zidler tilaa kreiviltä Henri Marie Raymondde Toulouse-Lautrec-Monfra (1864-1901) Can-Can -julisteen.  Hän piirtää sen suoraan kiville kukin väri erikseen.  Toulouse-Lautrec tekee 32 julistetta, joiden joukkoon kuuluu neljä Aristide Bruantille tehtyä julistetta.

1890:  Sinitakkipäälliköt riisuttavat minneconjout aseista Chankpe Opi Wakpalassa eli Wounded Knee -joella ja teettävät vielä ruumiintarkastuksen.  Sotilaat löytävät kaksi kivääriä, joista toinen on nuoren minneconjoun Musta Kojootti uusi Winchester.  Sotilaat tarttuvat kivääriin, jonka hän aikoo laskea alas, jolloin se laukeaa.  Sotilaat vastaavat heti tuleen ja alkaa summittainen tappaminen.  Kun hullu tulitus päättyy,  minneconjoupäällikkö Suuri Jalka ja yli puolet hänen kansastaan ovat kuolleita tai vakavasti haavoittuneita.  Sotilasosasto lastaa elossa olevat vankkureihin ja jättävät kuolleet makaamaan lumimyrskyyn.  Lumimyrskyn jälkeen hautausryhmä löytää Wounded Knee -joelta ruumiit jäätyneinä irvokkaisiin asentoihin.  Päälliköstä Suuri Jalka ja muista jäätyneistä ruumiista otetaan valokuvia julkaisuja varten samoin kuin joukkohautaamisesta.

1891:  Newyorkilaiset John Mullaby ja Lathrop L Bullock saavat Englannissa patentin alumiinisille laakapainolevyille.  Alumiini on ainoa sinkin kilpailija tähän tarkoitukseen.

1891:  Tohtori Eugen Albert saa patentin koskien värirasterikuvan rasterikulmia.  Rasteria käännetään 30 astetta jokaisen osanegatiivin kuvauksen jälkeen.

1891:  Wienissä Adolf Brandweiner valmistaa syväpainosylintereitä kangaspainoa varten kopioimalla pigmenttipaperille rasteridiapositiivin.

1891:  Saksalainen kivipainaja Ferdinand Friedrich Christoph Tilgmann (1832-1911) perustaa painotaloonsa Helsinkiin kemigrafisen laitoksen F Tilgmann.  Talon seinässä on kilpi Chemigraphie.  Poika Ernst Gottfried Fredrik Tilgmann (1864-1938) perehtyi Saksassa ja Itävallassa fotokemiallisiin menetelmiin ja toimii 1887 lähtien Suomen Pankin setelipainon teknisenä johtajana.  Knut Moritz Henry Tilgmann (1865-) opiskeli Saksassa, Belgiassa ja Ranskassa litografiaa.  Tilgmannin signeeraamat autotypiat ilmestyvät 1892 Uuden Kuvalehden sivuille.  Perheyhtiöstä muodostetaan 1895 Aktiebolaget F Tilgmanns Bok- och Stentryckeri samt Kemigrafi, jonka toimitusjohtajaksi tulee Ernst ja tekniseksi johtajaksi Knut.  Yritys tekee 1896 heliogravyyripainatuksia.  Tilgmannin kuvanjäljennysmuodot 1900 ovat: autotypia, fototypia, duplex-autotypia, kolmiväripainatus, kromotypia, alumiinipainatus, fotolitografia, värilitografia, kartografia, litografia, heliogravyyri ja syövytys.  Kemigrafinen osasto vuokrataan 1910 Kemigrafiselle Osakeyhtiölle.  Amos Andersson lunastaa 1916 yhtiön osake-enemmistön.  Yhtiö ostaa 1918 Suomen viisi suurinta kivipainoa eli Öflund & Pettersson, Lilius & Hertzbergin ja Weilin & Göösin kivipaino-osastot, Helsingfors Bok- och Stentryckeri (perustettu 1913) sekä Åbo Stentryckeri, ja yhtiön nimeksi tulee F Tilgmann.

1891:  Uusi Kuvalehti julkaisee tammikuussa Eero Järnefeltin maalauksen Pesurannassa.  Kuvatekstissä sanotaan, että tämmöinen autotypi on uudenaikaisinta kuvan valmistustapaa.  Uusi Kuvalehti julkaisee kesäkuussa ensimmäisen varsinaisen valokuvan, joka on Daniel Nyblinin ottama kaupunkinäkymä Kuopiosta.  Lehdessä on myös kuopiolaisen valokuvaajan Viktor Barsokevitsch kuvia.

1891:  Turun Kuva-Lehti julkaisee etusivullaan kolme autotypiakuvaa valtiopäiväedustajien valokuvista.

1891:  Kyläkirjaston Kuvalehti julkaisee heinäkuussa kuvan kuukautta aikaisemmin pidetyiltä Tarton laulujuhlilta Virosta, josta kuvalaatta ilmeisesti on lainattu.  Lehti valmistuttaa ensimmäiset autotypiat Wienissä Angerer & Göschlin kuvalaattalaitoksessa.

1892:  Ranskalaisen taiteilijan Jean Louis Forain (1852-1931) poliittisia piirroksia kootaan kirjaan La Comédie Parisienne.

1892:  Ernst Vogel ja William Kurtz julkistavat ensimmäisen hyvän kolmivärireproduktiomenetelmän, jolla valomekaanisesti valmistetaan autotypiakohopainokuvalaatat kolmiväripainatusta varten.

1892:  Clériot Pariisissa ja Kuntze New Yorkissa valmistavat ensimmäiset valomekaaniset monivärikuvalaattansa suotimien ja väriherkistimien avulla.

1892:  Yhdysvaltalainen Frederick Eugene Ives (1856-1937) rakentaa Photochromoscope-laitteen.  Se yhdistää optisesti kolme stereodiakuvaa.  Kukin kuva valaistaan oman suotimensa - punaisen, vihreän tai sinisen - läpi.  Näin saadaan värillinen kolmiulotteinen kuva.  Kuvausvaiheessa värierottelu tehdään puoliläpäisevien peilien ja suodinten avulla kolmelle eri kohdissa kameraa olevalle filmille.  Hän valmistaa 1893 kolmivärimenetelmällään kuvia, jotka painetaan.  Ne ovat ensimmäisiä valomekaanisesti painettuja värikuvia.

1892:  WH Hyslop keksii kuumaemalin, joka ratkaisevasti parantaa kuvan kopiointia ja kuvalaatan syövytystä.  Se avaa uusia kemigrafiamahdollisuuksia.

1892:  Patentoidaan alumiinilaakapainolevy.

1892:  Lontoossa aletaan valmistaa punaruskeaa pigmenttipaperia syväpainolevyn syövytystä varten.

1892:  USAn ensimmäisen värikuvalaattalaitoksen The Heliochrome Engraving johtaja Stieglitz perustaa oman laitoksen.

1892:  Suomeen perustetaan toinen kemigrafinen laitos Weilin & Göösin painotaloon Helsinkiin.   Ammattimiehet ovat aluksi pääasiassa saksalaisia ja englantilaisia, mutta suomalaisia alkaa antautua alalle pian.  Lördagsqvällen julkaisee Weilin & Göösin valmistamia foto- ja autotypioita.  Kun 1894 Suomen Kuvalehdessä julkaistaan lehdistömme ensimmäinen reportaasivalokuva, koko aukeaman kuva tsaarin Aleksanteri II patsaan paljastuksesta, niin tähdennetään sitä, että autotypia on valmistettu KE Ståhlbergin valokuvasta seitsemässä tunnissa.  Laitos luovutetaan 1910 Klishe-Tehdas Grafialle, jonka lopettamisen vuoksi 1912 laitos siirtyy takaisin Weilin & Göösille.

1892:  Uusi Kuvalehti alkaa käyttää Tilgmannin autotypioita.  Lehti tilasi aikaisemmin kuvalaatat Wienistä Angerer & Göschlin kemigrafisesta laitoksesta.  Uusi Kuvalehti välittää lukijoille 1894 tsaarin Aleksanteri II patsaan paljastustilaisuudesta Daniel Nyblinin ottaman valokuvan.

1892:  Tilgmannilla painetaan Albert Edelfeltin juliste Porilaisten marssi.  Se on chromotypia ja ensimmäinen kolmella kuvalaatalla painettu väripainotyö Suomessa.

1892:  Borgåbladet kokeilee rasterikuvaa, mutta se tulee sanomalehtiin yleisemmin 1900-luvun puolella.

Suomalaisia kirjojen kuvittajia Albert Edelfelt Vänrikki Stoolin tarinat, Akseli Gallen-Kallela Kalevala ja Seitsemän veljestä ja Albert Gebhard.  Gallen-Kallela  piirtää ensimmäisen suomalaisen mainosjulisteen.  Hän suunnittelee suomalaista painokirjaimistoa, goottilaishenkistä sekamuotoa.  Käyttögraafikoita ovat piirtäjät FG Ålander ja Oscar Furuhjelm.  Kuvittaja Kalle Carlstedt elvyttää puupiirroksen.  Satujen kuvittaja on Rudolf Koivu.  Kirja- ja mainosgraafikoita ovat Toivo Vikstedt ja Germund Paaer.

1893:  H Farmer huomaa, että kromaattigelatiini muuttuu liukenemattomaksi ilman valon vaikutusta  hienojakoisen hopean läsnäollessa.  Voidaan valmistaa tavallinen hopeavalokuva sekä panemalla se pinnakkain gelatiinikalvon kanssa kromaatin läsnä ollessa saada gelatiinikalvo parkituksi.

1893-94:  Aubrey Beardsley (1872-98) kuvittaa 350 piirroksella JM Dentin laitoksen Malory, Le Morte d’Arthur, joka on kaksiosainen.  Kustantaja John Lane käyttää Beardsleyta Yellow Book -sarjansa kuvittamiseen, mutta joutuu hylkäämään Beardsleyn Oscar Wilde-skandaalin vuoksi.

1893:  Sveitsiläissyntyinen Felix Vallotton kaivertaa puupiirroksen Le couplet patriotique - Isänmaallinen laulu.

1893 jälkeen:  Pilalehteen Kladderadatsch tulee piirtäjiä Gustav Brandt, syntyjään yhsysvaltalainen Arthur Johnson, Franz Jüttner, Ludwig Stutz, Ernst Retemeyer ja Georg Brandes.

1893:  Leo Mechelinin Suomi 19:llä vuosisadalla on tieto- ja kuvakirja, jossa on viivapiirroksia, autotypioita ja heliogravyyrejä.  Sen valmistaa Tilgmann.

1893:  Kaarlo Adolf Oskar Relanderin teos Karjalan kuvia ilmestyy Weilin & Göösin julkaisemana.  Sitä kuvittaa 30 valokuvaa, jotka on ottanut sortavalalainen Impi Backman.

1894:  Joly esittelee ensimmäisen kolmivärirasterikuvansa.

1894:  Joseph Overman ja William Woolston patentoivat väriruiskun The Ideal USAssa.

1894:  Pariisissa perustetaan pilalehti Le Rire - Nauru.  Siihen piirtävät Charles Léandre, Abel Faivre, Lucien Métivet, Henri Gerbault, Leonetto Cappiello, A Roubille, Georges Delaw ja Charles Huard.

1894:  Englantilainen pilalehti Punch on käyttänyt 1841 lähtien 170 piirtäjää.  Heitä ovat pari kolme vuotta piirtäneet Watts Philipps, William McConnel, Mark Lemon, Fred Barnard, Charles H Bennet, AR Fairfield, Ernest Griset ja John Gordon Thompson.  Pitempään piirtäneitä ovat Frank Bellew, T Harrington Wilson, HR Howard, RT Pritchett, Cuthbert Bede eli Edward Bradley, Georgina Bowers, ainoa nainen, joka on työskennellyt Punchissa ennen 1900, ja A Chantrey Corbould.

1894:  Helsingissä Lördagsqvällen (1888-98) julkaisee aukeaman kuvan tsaarin Aleksanteri II patsaan julkistamistilaisuudesta vain muutaman päivän kuluttua tapahtumasta.  Autotypialaatta on painovalmis seitsemän tuntia KE Ståhlbergin kuvauksen jälkeen.

1894:  F Tilgmann painaa fotolitona Albert Gebhardin julisteen keisarin Aleksanteri II patsaan paljastamisen kunniaksi.

1895:  E Deville ideoi pinnakkaisrasterin.

1895:  William Gamble (1864-1933) perustaa vuosikirjan Penrose Annual, Process Work Year Book.

1895:  Louis Sparre kuvittaa Taiteilijoiden joululehden kannen.  Siinä kansa vaeltaa kirkkoon voikukkakehysten lomassa.  Kansi on varhainen art nouveau-teos vertikaalisine sommitelmineen, vahvoine kontuureineen ja tasaisine väripintoineen.

1895-96:  IK Inhan kuvateos Suomi kuvissa on ensimmäinen muodollisesti ja kuvallisesti täysipainoinen valokuvateos Suomesta.  Kirja sisältää myös muutaman JA Sandmanin kuvan Länsi-Lapista.

1895:  Albert Edelfelt kuvittaa piirroksin Vänrikki Stoolin tarinat, jotka Tilgmann painaa.

1896:  Saksalaiset Zähler ja Müller hakevat patentin raamustusmenetelmälle.  Sitä käytetään viivapiirustusten valmistamiseksi siten, että kuva uurretaan läpinäkyvän raamustuspohjan pinnalle levitettyyn kalvoon raamustimilla.  USAssa menetelmää käytetään 1910 alkaen.

1896:  Thomas Theodor Heine piirtää Simplicissimukseen karikatyyrin Häpeämätön henkilö.  Laiha äiti lapsen ja sylilapsen kanssa kysyy kahvia juovalta lihavalta pariskunnalta, jonka koira on syömässä: "Olkaa hyvä - jos herra Koira ei jaksa syödä kaikkea..."

1896:  Pilalehden Simplicissimus piirtäjiä ovat Josef Benedikt Engl (-1907) ja Ferdinand von Reznicek sekä 1907 P Schondorff, ranskalainen Henry Bing ja ruotsalainen Carl Olaf Petersen.  Myöhempiä piirtäjiä ovat Karl Arnold, norjalainen Ragnvald Blix, Bulgariassa syntynyt puoliespanjalainen Julius Pincas, joka ottaa Pariisissa taiteilijanimen Jules Pascin, Heinrich Kley, Heinrich Zille, Walter Trier, Erich Schilling, Alfred Kubin, Emil Preetorius ja Pariisissa asuva kreikkalainen Demetrios Galanis, joka piirtää myös lehdille Rire ja Assiette au beurre.

1897:  Frederic E Ives saa viimeisteltyä rasterikuvanvalmistuksen niin, että New York Tribune ottaa menetelmän käyttöönsä.  Pian muut suuret lehdet alkavat painaa rasterikuvia.  Syövytetyt sinkkilaatat korvaavat käsinleikatut puupiirrokset.

1897:  Olaus C Wold patentoi väriruiskun, jota Thayer & Chandler valmistaa USAssa.

1897:  Kansanvalistusseuran kalenterissa on kuva Latvakankaan lainakirjastosta, joka toimii kaupan yhteydessä.

1897:  Uusi Suometar lähettää IK Inhan raportoimaan Kreikan ja Turkin sodasta.  Hänen tarkoituksenaan on samalla hankkia sotakuvia Kyläkirjaston Kuvalehteen.  Inha lienee myös Suomen aikakauslehdistön ensimmäinen valokuvaava toimittaja.  Inha ei pääse Ateenaa edemmäs, ja lehti saa tyytyä kaupunkinäkymiin.  Sotanäkymillä on edullinen vaikutus kuvalehtien levikkiin.

1898:  Saksalainen Eugen Albert (1856-1929) saa patentin menetelmälleen parantaa fotomekaanisin maskein eli naamioin värintoistoa reprokuvauksessa.

1898-1905:  Yhdysvaltalainen Albert Henry Munsell (1858-1918) kehittää värijärjestelmän Munsell Color Order System.

1898:  The New York Journal & Advertiser (omistaja WR Hearst) julkaisee kuvan USAn sotalaivasta The Maine, joka upposi mukanaan 258 miehistön jäsentä.  Lehti spekuloi, että laivan tuhosi espanjalainen miina.

1898:  The Star (perustettu 1888, liitetään 1960 lehteen Evening News) on ensimmäinen lontoolainen iltapäiväsanomalehti, joka julkaisee samana päivänä otetun valokuvan viivapiirroksena.  Valokuva kehitetään, suurennetaan tarvittavaan kokoon, josta taiteilija piirtää viivapiirroksen.  Se valokuvataan ja negatiivilla valotetaan sinkkilevy, joka syövytetään, stereotypoidaan ja painetaan.

1898:  Lilius & Hertzberg perustaa Helsinkiin kemigrafisen osaston.  Holger Schildtin ostettua L&Hn kemigrafinen osasto myydään Kuvateollisuus Osakeyhtiölle.

1898:  Tampereelle perustetaan kuvalaattalaitos Kustannus- ja Kirjapaino Sammon yhteyteen, mutta se lopetetaan 1901.

1898:  Lasten Kuvalehden joulunumeroon saadaan ensimmäinen valokuva.  Lehdessä on viidesosa kuvia.

1899:  Lontoossa on yli sata kemigrafista laitosta.

1899:  Th Manly julkistaa ozotypia-menetelmänsä.

1899:  Suomeen perustetaan kemigrafinen laitos U Forsström.

1800-luvun loppu:  Ranskalainen piirtäjä Caran d'Ache eli Emmanuel Poiré (1858-1909) kuvaa Ranskan vallankumouksen seurauksia: maatyöläisten alistajat vaihtuivat aatelisista juutalaisiksi.

1800-luvun loppu:  Henri de Toulose-Lautrec (1864-1901) piirtää monia julisteita.

1890-luvun loppu:  USAssa lehti Queen julkaisee valokuvia seurapiireistä.

1800-1900-lukujen vaihde:  Suomessa kirjataiteen uudistajiksi ryhtyvät muun muassa Väinö Blomstedt, Albert Edelfelt, Erik OW Ehrström, Akseli Gallen-Kallela, Albert Gebhard, Pekka Halonen, Hugo Simberg ja Louis Sparre.  Kirjoja ja lehtiä aletaan ajatella kokonaistaideteoksina, joihin kuuluvat kirjaimet, ladelmat, somisteet, kuvitukset, valokuvat, painokuvat ja taideteokset.  Korostetaan muotojen yksinkertaisuutta ja ornamentalisointia eli koristelua.  Koristeita ovat alkukirjaimet, koristekehykset ja puupiirrokset.

1900-luvun alku:  Norjalainen Edvard Munch (1863-1944) on ensimmäinen nykyaikainen graafikko, joka vapauttaa puupiirrokset, litografiat ja etsaukset taidegrafiikan kirjoittamattomista säännöistä.

1900-luvun alku:  Pierre Bonnard (1867-1947), Max Klinger (1857-1920), Paul Klee (1879-1940), Henri Matisse (1869-1954), Pablo Picasso (1881-1973), André Derain (1880-1954), Maurice de Vlaminck (1876-1958), Raoul Dufy (1877-1953), Ernst Ludwig Kirchner (1880-1938), Karl Schmidt-Rottluff (1884-1976), Max Pechstein (1881-1955), Emil Nolde (Emil Hansen) (1867-1956), Otto Müller (1874-1930), Christian Rohlfs (1849-1938), Lovis Corinth (1858-1925), Käthe Kollwitz (1867-1945), Ernst Barlach (1870-1938), Wassily Kandinsky (1866-1944), Franz Marc (1880-1916), Wilhelm Lehmbruck (1881-1919), Georges Braque (1882-1963), Jacques Villon (Gaston Duchamp) (1875-1963), Louis Marcoussis (1883-1941), Juan Gris (1887-1927), Henri Laurens (1885-1954), Robert Delanay (1885-1941), John Marin (1870-1953), Lyonel Feininger (1871-1956), Fernand Léger (1881-1955), Kasimir Malevich (1878-1935), Erich Heckel (1883-1979) ja Georges Rouault (1871-1958) harrastavat monenlaista taidegrafiikkaa.

1900-luvun alku:  Suomessa kirjoissa ja aikakauslehdissä ryhdytään kuva-aineistoa käyttämään entistä paljon runsaammin, kun sen sijaan sanomalehdissä vasta 1910-luvulla.  Aikakauslehtien kuvien aiheet ovat sodat, suurmiehet, rakennukset, näyttelyt, taideteokset, onnettomuudet, valtiopäivät, matkat ja maisemat.

1900-luvun alku:  Käyttöön tulee tekstin leimaus paikannimien liittämiseksi karttapiirroksiin.  Nimirivi ladotaan, väritetään värityynyllä ja nimi leimataan karttaoriginaaliin.

1900:  Münchenissä tohtori Eugen Albert kehittää citochromie- eli citokromiamenetelmän hyvään värintoistoon märkänä märälle painettaessa.  Värilaatat syövytetään vaaleiksi varjopaikoista.  Mustan jälkeen painetaan järjestyksessä punainen, sininen ja keltainen.

1900:  Pariisissa Ambrose Vollard julkaisee ensimmäisen taidekirjansa Verlaine, Parallèment, jonka kuvittaja on Pierre Bonnard.

1900:  Englantilainen Leslie Ward piirtää karikatyyrimuotokuvan Charles Darwin sarjaan Päivän miehiä.  Kuvan alla lukee Luonnonvalinta.  Ward oli lehden Vanity Fair (1880-90) mestari.  Lehteen piirsivät Ape eli italialainen Carlo Pellegrini, J.J.T. eli ranskalainen Tissot (André Gillin oppilas) ja Roland le Strange.

1900:  John Carruthers Gould piirtää karikatyyrin Kuolema tiedustelijana.  Hän piirtää sanomalehteen Westminster Gazette.

1900-49:  Tanskalainen Robert Storm Petersen (1882-1949) piirtää kaikkiaan noin 60 000 piirrosta eri lehtiin muun muassa Berlingske Tidendeen 1922 alkaen piirrossarjaa Peter og Ping ja kirjankuvituksia.

1900:  Lontoossa on 95 rasterikuvalaattoja valmistavaa yritystä.

1900:  "Amerikkalainen retushointi" tulee Ruotsiin.

1900:  Suomessa on seitsemän lito- tai kemigrafista laitosta ja kaksi puupiirtämöä.

1901:  War Impressions on ensimmäinen Englannissa julkaistu kirja, joka on kohopainossa painettu kolmivärirasterikuvin.  Mortimer Menpes (1860-1938) piirtää värikuvat, jotka hänen tyttärensä tekstittää.  Carl Hentschel valmistaa kuvalaatat Colourtype-menetelmällään.  George W Jones painaa kuvat Miehlellä.  A & C Black on kustantaja.

1901:  Saksalainen Emanuel Spitzer (1844-1919) kehittää spitzertypian, jolla valmistetaan rasteritta kohopainon kuvalaattoja.

1901:  Albert kehittää lyijypuristusmenetelmän galvanoplastiikkaan.

1901:  Hermann Paul piirtää lehden Assiette au beurre kansikuvan ja 13 litografiaa erikoisnumeroon La Guerre - Sota.

1901:  Charles L Pott piirtää karikatyyrin Soutukilpailu Oxford - Cambridge, joka on groteski joukkonäkymä.  Hän ivaa englantilaisten urheilufanaatikkojen hysteerisiä reaktioita.

1901:  Työväen Kevätlehdessä on tuntemattoman tekijän kuva Tarmolla taistellen voitamme vapauden.  Piirros on luultavasti saksalaisesta työväenlehdestä.  Kuva julkaistaan 1906 Savon työväen joululehdessä.

1901:  Hugo Simberg kuvittaa lehteä Ateneum 2.  Ateneum (1898-1903) kohoaa ulkoasultaan Pohjoismaiden korkeatasoisimmaksi kulttuurilehdeksi.  Sen somistus syntyy suomalaisten taiteilijoiden ja Tilgmannin kirjapainon yhteistyönä.

1902:  Espanjalainen Juan Gris piirtää pilakuvan Kirkko, jossa paavin kasvot ja käsi näkyvät köyhän kansan taustalla.

1902:  Josef Ladan karikatyyrissä Siirtomaat pappi pyytää sotilasta, jolla on kiväärinsä pistimessä musta lapsi, kääntämään hänet pappia kohti, jotta peto näkee ristiinnaulitun, jota pappi pitää kädessään, loputtoman rakkauden.

1902:  Venäläinen SF Sokolovski piirtää Chamberlainista karikatyyrin Täytyy vain olla paksu nahka.

1902:  Työväen Kevätlehdessä on englantilaisen taiteilijan Walter Crane piirros Sosialismi.  Crane on sosialisti, jonka piirroksia esitellään Työväen Kalenterissa 1911.

1903:  Eteläafrikkalainen Owl-lehti julkaisee piirroksen juutalaisten siirtolaisten saapumisesta Kapkaupunkiin "Pohjasakan tulo".

1903:  Helsingin Kaiku ja Veckans Krönika alkavat luoda pohjaa uutisvalokuvaukselle.

1904:  Pablo Picasso (1881-1973) tekee etsauksen Niukka ateria.

1904:  Englantilainen London Daily Mirror -lehti alkaa julkaista rasterikuvia.

1904:  Yhdysvalloissa Daily Illustrated Mirror -sanomalehden (entinen Daily Mirror) etusivulla ilmestyy ensimmäinen värivalokuva.  Lehti käyttää ensimmäisenä maailmassa runsaasti rasterikuvia.

1904:  Turun Sanomat perustetaan.  Koska Turun Lehti on kuvitettu, täytyy kilpailun vuoksi kuvittaa Turun Sanomat.  Se palkkaa 1911 taiteilijan, joka piirtää kuvia ja aluksi leikkaa niitä puuhun.  Pian Turkuun saadaan kuvalaattalaitos parhaana asiakkaanaan Turun Sanomat, joka on Suomen runsaimmin kuvitettu lehti.

1904:  Karl Nordbladin Kemigrafinen laitos perustetaan Helsinkiin.

1904:  Helsingin Sanomissa julkaistaan ensimmäiset valokuvat valtiopäivämiehistä.  Valokuvat ovat sanomalehdissä harvinaisia vielä 1910-luvulla.

1904:  Veckans Krönikan toimitus lähettää valokuvaajansa Harald Rosenberg kuvaamaan Helsingin yötä.  Kuvasarja lienee ensimmäisiä julkaistuja yöreportaaseja pääkaupungista.

1905:  Saksalaiset Ernst Rolffs ja Eduard Mertens (1860-1919) kehittävät syväpainoa varten suoran kopiomenetelmän, joka käyttää autotyyppistä diapositiivia.  Sillä yhdistetään kuvan ja tekstin painaminen samalta syväpainosylinteriltä. Syväpainomenetelmän pikapainatus on ratkaistu. Mertensin ensimmäinen koepainatus ilmestyi 1904 lehdessä Der Tag.

1905-07:  Venäjällä vallankumouksen ajan demokraattisissa aikakauslehdissä kukoistaa satiirinen piirrostaide.  Se kehittyi jo 1800-luvulla.

1905:  Bruno Paul piirtää karikatyyrin Kapina venäläisellä valtiolaivalla.  Aihe perustuu merimiesten vallankumoukselliseen toimintaan panssariristeilijällä Potemkin, josta Sergei Eisenstein ohjaa 1925 elokuvan Bronenosets Potjomkin - Panssarilaiva Potemkin.

1905:  Wilhelm Schulz julkaisee Pietarin verisunnuntain jälkeen värillisen piirroksen Kunnioita isääsi ja äitiäsi.  Hän piirtää Portsmouthin rauhan jälkeen karikatyyrin Unohdetut.

1906:  Ranskalaisen Assiette au beurre -lehden vappunumeron kannessa on kolmen nuoren naisen kuva, jotka esittävät 8 tuntia työtä, 8 tuntia vapaa-aikaa ja 8 tuntia unta.  Lehteen piirtävät Ricardo Florès, Pole d'Osloya, Jacques Villon eli Gaston Duchamp, espanjalainen Juan Gris, Bernard Naudin, Louis Legrand, Jean Veber ja hollantilaisperäinen Louis Raemaekers.  Grandjouan, Poulbot ja portugalilainen Leal de Camara piirtävät joskus lehteen.  Grandjouan käsittelee kreivi Eulenburg-tapausta eli homoseksuaaliskandaalia keisarin Wilhelm II hovissa.  Poulbot tarkastelee katolisen kirkon taantumuksellista politiikkaa.   

1906:  Ricardo Florès (-1918) piirtää karikatyyrin Kaksi rauhanrakentajaa tsaarista Nikolai II (kansan suussa Verinen) ja sulttaanista Abdul Hamid.  Euroopan suurvallat vastustavat kristillisen sivilisaation nimissä turkkilaisten verilöylyä Armeniassa samaan aikaan, kun ne harjoittavat Kiinassa samanlaista kauheutta.

1906: Yhdysvaltalainen William C Huebner rakentaa toistokopiointikoneen.

1906:  Mikko Oinonen piirtää Työväen Joululehden kannen, samoin 1907.

1906:  Kemigrafinen Osakeyhtiö perustetaan Helsinkiin.  Sen työnä 1912 on viimeiset Suomessa tehdyt heliogravyyrilevyt, joilla painetaan Gallen-Kallelan taidekuvasalkku.  Yhtiö perustaa 1912 galvanoplastisen laitoksen, joka lopetetaan 1914, kun saksalaiset ammattimiehet joutuvat lähtemään Suomesta.  Laitos myydään myöhemmin Suomen Pankin Setelipainolle.

1907:  Chippewa-intiaanien laulukuvat on tallennettu alunperin piirroksina koivuntuoheen.  Ne liittyvät shamaanien rituaaleihin.

1907:  Saksassa valokuva pääsee sanomalehteen, kun autotyyppikuvalaatta otetaan rotaatiokoneeseen.

1907:  Münchenissä Lankes & Schwärzler kehittää kuvanpaikkausmenetelmän MKZ.

1907:  Palmqvist piirtää Sosialistisen Aikakauslehden julkaiseman Sosialidemokratisen Kevätjulkaisun Punanen Wiesti kannen.

1907:  Helsinkiin perustetaan kemigrafinen laitos Oy Kuva Ab.

1907:  Aamulehdessä julkaistaan ensimmäiset toimitukselliset valokuvat, 1910 vain 23 valokuvaa ja 1912 jo 450 valokuvaa.

1907:  Taiteilija Ellen Thesleff (1869-1954) tekee ensimmäisen puukaiverruksensa Marionetteja.  Englantilainen Gordon Graig saa Thesleffin tekemään puukaiverruksia teatterilehtensä The Mask kuvituksiin.

1908:  Albert kehittää drakotypian, joka on kaksikerroksisen kylmäemalimenetelmän edeltäjä.

1908:  Oskar Kokoschka (1886-1980) kuvittaa teoksen Die Traeumenden Knaben, jonka kustantaa Wiener Werkstätte Wienissä.

1908:  Ernst Stern piirtää karikatyyrin 80-vuotiaan kunnioitus.  Tolstoi sanoo: "En voi vaieta."  Kronstadtin piispa: "Saisitpa kerran turpaasi, jotta oppisit!"

1908:  Työväen Kalenteri lainaa Rata Langan piirrokset Kapitalisti ja järjestäytymätön työmies sekä Kapitalisti ja järjestäytynyt työmies.

1908:  Yrjö Weilin kustantaa Axel Gallénin kuvittaman Seitsemän veljestä.

1908:  Väinö Blomstedt kuvittaa L Onervan romaanin Mirdja kannen.  Moni kirjailija saa teokseensa Suomen kultakauden taiteilijan suunnitteleman kannen tai ulkoasukokonaisuuden.

1909:  Andrew Dargaval keksii aaltoviivarasterin.

1909:  Hämeen Voiman joulujulkaisu Punanen Häme lainaa kannen piirroksen ulkomaisesta töväenlehdestä.

1910-luku:  Juliste Fennia Cabaret on Oscar Furuhjelmin kivipiirros, jonka Tilgmann painaa.

1910:  G Reisacher esittää reproduktiomenetelmän litografipainatusta varten.  Rasterikuvalaatat tehdään ohuesta sinkistä, syövytetään ja siirretään kuva kivelle.  Myöhemmässä teksokromiassa syövytetyt sinkkilevyt valokuvataan.

1910:  Onni Muusari piirtää Työn joululehden Punanen Soihtu kannen.

1910:  Sosialidemokratisen Kevätjulkaisun Punanen Viesti kannessa on puhujakoroke.  Sisäsivuilla on Edwin Lydénin piirros Taistelu oikeudesta.

1910:  Tyko Sallinen piirtää Työväen Kalenterin kannen.

1910:  Kemigrafilaitos Ab Kliché Oy perustetaan Turkuun.

1910-12:  Klishe-Tehdas Grafia toimii Helsingissä.

1910:  Helsingin Sanomat julkaisee sävykuvan ruotsalaisesta runoilijasta Gustav Fröiding hänen täyttäessään 50 vuotta.  Seuraavina autotypiakuvan julkaisevat Uusi Suometar, Kaleva ja Työmies 1911 sekä Hufvudstadsbladet 1912.  Valokuvat ovat 1910-luvulla harvinaisia sanomalehissä.

1911:  Turun Kliseelaitos perustetaan.  Se on sidoksissa Polytypokseen ja toimii 1918 asti.

1911:  Helsingin Sanomissa julkaistaan ensimmäinen valokuvauutinen, joka kertoo rakennustyömaaonnettomuudesta.  Valokuvat otettiin edellisenä päivänä.

1911:  Rudolf Koivun (1890-1946) ensimmäiset kuvitukset ilmestyvät lastenlehdessä Koitto.

1912:  Henry Mawicke Chicagossa soveltaa ensimmäistä käytännöllistä elektrolyyttistä syövytysmenetelmää.

1912: William C Hubner saa valmiiksi toistokopiokoneen.  Se otetaan tuotantokäyttöön Torontossa.

1912:  Työväen Joululehdessä Joseph Alanen kuvittaa runon Sana.

1912:  Punanen Wiesti ottaa kansikuvakseen Edwin Lydénin piirroksen, joka ilmentää luottamusta kansainvälisen työväenliikkeen voittoon.  Kuva julkaistaan myös 1920 Punasen Wiestin kannessa.

1912:  Savon Työväen Joulujulkaisu Sytyke esittää kannessaan vapauden jumalattaren, joka kohottaa soihtunsa kotkien eli virkavallan hyökkäyksestä piittaamatta.

1912 alkaen:  Autotypiakuvat alkavat syrjäyttää fototypiat ja piirrokset Suomen sanomalehdissä.  Kuvitus on aluksi pääasiassa henkilöiden (30-40 prosenttia kuvista) ja rakennusten kuvia.  Uutiskuvia on noin 10 prosenttia, mutta maailmansodan aikana 50-60 prosenttia.

1912:  Ranskassa esitetään eräänlaisten tekokumilaattojen patenttihakemus.  Laatat valmistetaan kumilakasta ja bariumsulfaatista.

1912:  Turun Kirjapaino ja Sanomalehti perustaa Turun kuvalaattalaitoksen.

1913:  USAssa muotilehti Vogue alkaa julkaista valokuvia.

1913:  Jalmari Ruokokoski piirtää Työväen Kalenterin kannen.

1913:  Ragnar Ungern piirtää Punasen Wiestin kansikuvan kevätkynnöstä.

1913:  Kemigrafilaitos Itä-Suomen Kuva perustetaan Viipuriin.

1914:  Ensimmäinen metallinen reprokameran runko tulee markkinoille (Falz & Werner).  Metalli alkaa syrjäyttää puun kameramateriaalina.

1914:  Englantilainen R Wallis Mills piirtää karikatyyrin Urhea mies.  Tällä miehellä on rohkeutta tilata kovalla äänellä sodan alkuviikkoina saksalainen olut Lagerbier.  Mies on läsnäolijoiden mielestä kansallisen kunnian häpäisijä.

1914:  Ensipainos Edgar Rice Burroughsin Tarzan of the Apes ilmestyy Chicagossa kustantajana AC McClurg.  Nimiölehdellä Tarzan näkyy silhuettina istumassa puun oksalla.

1914:  William Lönnberg piirtää Työväen Kalenterin etu- ja takakannen.

1914:  Toivo Vikstedt sommittelee julisteen Elannon näkki- ja ruokaleipää.  Se painetaan Weilin & Göösin kivipainossa.

1914:  Kuvittaja Rudolf Koivu tekee opintomatkoja Pariisiin ja Lontooseen.  Hän aloittaa WSOYn vakituisena kuvittajana.

1914-17:  Suomen kuvitetuimmat sanomalehdet ovat Turun Sanomat, Hufvudstadsbladet, Helsingin Sanomat ja Uusi Suometar.

1915:  Munsellin värikirja Munsell Book of Colors ilmestyy.

1915:  Hollantilainen Piet van der Heem piirtää kaasusodan innoittamana värilitografian Uusi kuolema, kun saksalaiset käyttävät myrkkykaasua Flanderissa, ja hollantilainen Jan Sluyters piirtää karikatyyrin Sodalla on syntymäpäivä, jossa lapsi ahmii kaupunkeja ihmisineen taustalla sotapäällikkö ja kuolema.

1915:  Reino Partanen piirtää Työwäen joulualpumin kannen.

1915:  Yrjö Ollila piirtää Työväen Kalenterin kansikuvan.

1915:  Ville Musta piirtää Työväen joululehden kannen.  Siinä madonna-aihe on korvattu työläisperheen kuvauksella.

1915:  Albert Gebhard piirtää Savon Työväen joulujulkaisun Sytyke kansikuvaksi soihdunkantajan ja 1916 naisten soihtukulkueen.

1915-20:  Rafael Rindell (1886-1920) työskentelee Helsingin Sanomien ensimmäisenä vakituisena piirtäjänä.  Hänen seuraajansa on Akseli Halonen (1890-1952).

1916:  Vårhälsning ottaa kannekseen Yrjö Ollilan piirroksen Vapun mielenosoituksesta.

1916:  Ragnar Ungern piirtää Sosialidemokratisen kevätjulkaisun Punanen viesti kansikuvaksi vappukulkueen.

1916:  Yrjö Ollila kuvittaa Työväen Kalenterin ja Suomen Ammattijärjestön juhlajulkaisun Työnjuhla kannen.

1917:  Saksalaisbalttilainen kemisti Wilhelm Ostwald (1853-1932) esittää muoto-oppinsa väreistä väriympyrän muodossa, joka jaetaan 24 yhtä suureen osaan, kun Ostwaldsche Farbenatlas ilmestyy.

1917:  Taiteilija Martta Maria Wendelin (1893-1986) kutsutaan kuvittajaksi Werner Söderströmin kustantamoon Porvooseen.  Siellä hän saa myöhemmin esimiehekseen Akseli Gallen-Kallelan. Wendelin opiskeli Helsingin yliopiston piirustussalissa Eero Järnefeltin johdolla.  Martta Wendelin saa veljensä Oiva kanssa ajatuksen lastenkirjasta, johon Martta piirtää 1917-18 kuvia.  Kirja julkaistaan 1921 nimellä Kultaisilta päiviltä.  Arvi Lydecken kirjoittaa siihen runot.  Wendelin kiteyttää 1920- ja 1930-lukujen suomalaisuusideologian ja hygieenisen ajattelun kuvalliseksi ikonografiaksi, jossa kollektiivinen isänmaallinen ihmisihanne peilautuu talonpoikaiseen maailmankuvaan, maahan sidottuun työhön ja protestanttiseen moralismiin.

1917:  Hannes Malin suunnittelee Suomen ensimmäisten valtiollisten vaalien julisteen.  Se on linotyö, jonka Helsingin Uusi Kirjapaino painaa kolmella värillä.

1917:  Kögel kehittää menetelmän Ozalid-Lichtpausverfahren.

1917:  Jalmari Syvänne kuvittaa Sosialidemokratisen kevätjulkaisun Punainen viesti kannen.

1917:  Työläisnaisen Joululehden kansikuvassa on vaatimus Leipää!.

1910-luvun loppu:  Kuvitettuja laajalevikkisiä aikakauslehtiä aletaan painaa syväpainossa.

Kuvanvalmistuskone 1796-1917

1820:  Venäläinen taiteilija Jaroslavskin läänissä syntynyt Andrei Grigorevitsh Uhtomski (1771 - 1852) kehittää kaiverruskoneen.  Hän meni 1795 taideakatemiaan ja opiskeli kuvankaiverrusta.  Hänestä tuli 1815 Akateemisen Kirjapainon johtaja.  Täällä Uhtomski kehittää kaiverruskoneensa.  Uhtomski saa 1821 kultamitalin "hyödyllisestä hienomekaanisesta keksinnöstä".  Useiden vuosien ajan Uhtomski konstruoi muita, paljon monimutkaisempia kaiverruskoneita, joiden avulla saatetaan siirtää metallilevylle reliefimäinen originaali.  Painopinnan painoelementit ovat rakenteeltaan viivamaisia.  Uhtomskin reliefikonetta käyttää N I Zaharov myöhemmin mallina kehittäessään sähköisen kaiverruskoneen.

1883:  Yhdysvaltalainen Forrée de Bain kokeilee kuvalaatan kaiverruskonetta.

1885:  Benton rakentaa pantografin, jolla kaiverretaan leimasimia ja patriiseja.

1898:  Louis Edward Levy rakentaa Philadelphiassa ensimmäisen kuvalaatan syövytyskoneen, jota ruotsalainen Axel Holmström 1904 täydentää.  Kemigrafiateollisuuden ensimmäinen kehitysvaihe on päättynyt.

1899:  Walter Howey tekee ensimmäiset kokeilunsa kuvalaatan kaiverruskoneella.