Lumput tekevät paperia,
Paperi tekee rahaa,
Raha tekee pankkeja,
Pankit tekevät lainoja,
Lainat tekevät kerjäläisiä,
Kerjäläiset tekevät lumppuja.
Tuntematon 1700-luvulla
Paperimyllyissä on epäterveellinen ilmasto
johtuen pölystä, kylmyydestä ja kosteudesta.
Monet taudit vaivaavat: isorokko, pernarutto, lavantauti, pilkkukuume ja
tuberkuloosi. Lumppujen lajittelu on
likaista ja sairauksia aiheuttavaa työtä.
1500-luku:
Vastavesileima tai toinen vesileima lisätään arkkimuotin toiseen
puoliskoon.
1500-luku:
Saksi tuottaa kolmanneksen Saksan paperista.
1517:
Itävallan Graziin pystytetään paperimylly.
1520:
Itävallassa Braunau am Innissä alkaa paperimylly toimia.
1520-luku:
Tarun mukaan ensimmäisen paperiruukin Ruotsiin Linköpingiin perustaa
piispa Hans Brask.
1524:
Liettuan ruhtinaskuntaan perustetaan paperimylly.
1527:
Reutlingenin paperintekijöiden veljeskunta antaa paperinvalmistuksen
järjestyksen.
1532:
Ruotsissa perustetaan paperimylly Motalaan.
1534:
Riobambassa Perussa inflaatio on suuri: kahdesta paperiarkista saa
maksaa kultaharkon.
1541:
Hans Freyn paperimyllyssä Altenbergissa Määrissä tasoitetaan ja
kiilloitetaan paperia kiilloitusvasaralla.
Tähän asti paperi on kiiloitettu käsin agaattikivellä, jolla nainen
kiilloittaa päivässä kuusi riisiä paperia, kun kiilloitusvasaralla 80 riisiä. Kiilloitusvasaran käyttö leviää muualle
Eurooppaan 1600-luvun alkuun mennessä.
1546:
Unkarissa pedagogi Johann Honter alkaa valmistaa paperia Brassón (nyt
Brasov, Romania) läheisyydessä.
1546:
Puolan kuningas Sigismund I antaa paperinvalmistuksen järjestyksen.
1549:
Briegin paperimylly alkaa käyttää vesileimaa.
1550:
Eurooppaan tuodaan Kiinasta seinäpaperia.
1550:
Puolassa on 35 paperimyllyä.
1554:
Baijerissa kielletään lumpun maastavienti.
1564:
Venäläiset yrittävät ensi kertaa valmistaa paperia Moskovassa.
1565:
Paperia valmistetaan Ruotsissa Klippanissa Helsingborgin lähellä.
1568:
Jost Amman kuvaa kirjassaan Ständebuch (säkeet Hans Sachs, Sigismund
Feyerabend, Frankfurt am Main) paperintekijää der Papyrer puupiirroksessa. Hän nostaa vatista muotilla sulppua. Taustalla on vasaratamppimylly deutsches
Geschirr. Ikkunasta näkyy siipiratasta,
jota vesi pyörittää.
1570:
Ruskeaa paperia tulee markkinoille.
1574:
Englannissa Thomas Gresham pystyttää paperimyllyn Middlesexin Osterley
Parkiin.
1575:
Meksikossa Culhuacanissa toimii espanjalaisten pystyttämä paperimylly.
1575:
Australiassa aletaan valmistaa paperia.
1575:
Saksankielisellä alueella on noin 250 paperimyllyä.
1576:
Paperinvalmistus alkaa Venäjällä Moskovassa.
1576:
Baselissa toimii seitsemän paperimyllyä, joiden paperia viedään Rheinin
alueelle.
1580:
Kartonkia valmistetaan myyntiin Euroopassa.
1585:
Saksalainen Johann Spielmann perustaa paperimyllyn Dartfordiin Kentiin.
1585:
Preussissa kielletään lumpun maastavienti.
1586:
Hollannissa pystytetään kaksi paperimyllyä Dordrechtiin.
1589:
Englannissa saksalainen John Spilman (Spielmann) saa Dartfordin
paperimyllylleen luvan Elisabetilta kymmeneksi vuodeksi valmistaa erilaisia
valkoisia kirjoituspapereita ja kerätä kaikenlaista pellavalumppua, vanhoja
kalaverkkoja ja muuta lumppua. Toiminta
kestää noin sata vuotta.
1589-90:
Tanskassa astronomi Tycho Brahe pystyttää paperimyllyn Hven-saareen
Uranienborgiin. Brahen teoksia painetaan
myllyssä valmistetulle paperille.
1590:
Ensimmäinen japanilainen irtokirjakkeilla ladottu kirja painetaan
gampi-paperille. Näihin aikoihin
ilmestynyt japani-portugali -sanakirja sisältää monia erilaisen japanilaisen
paperin nimiä. Hollannin itsenäistyttyä
1581 alkaa kauppa Japanin kanssa.
Maalari Rembrandt Harmensz van Rijn nähtyään lakkatöiden käärepaperia
tilaa heti washia. Sille hän painaa
hienoja etsauksia.
1590:
Saksalainen John Groot Heres perustaa Edinburghiin paperimyllyn.
1592:
Hollannin Arnheimissa alkaa paperinvalmistus.
1597:
Kiinassa Shih-thangin kaupungissa on ainakin 30 paperitehdasta, ilmenee
sen aikaisesta lehtisestä.
Kaupunkilaisista on paperityöläisiä lähes 50 000.
1500-luvun loppu: Englannissa Buckinghamshireen perustetaan
paperimylly.
1500-luvun loppu: Intiassa mogulikeisarin Akbar aikana syntyy
uusi käsityöläismuslimien luokka, johon kuuluu muun muassa paperintekijöitä.
1600-luku:
Aallotettua paperia valmistetaan.
1600-1868:
Japanissa Edo-kaudella feodaaliherrat perustavat omia
paperimyllyjä. Paperia on kaikkien
saatavilla. Ylijäämäpaperi markkinoidaan
Edossa (Tokio), Osakassa ja Kyotossa.
1600:
Perun Potosíin tuodaan genovalaista paperia ja kirjoitustarvikkeita.
1600:
Saksassa on parisataa paperimyllyä.
1600-50:
Englannissa perustetaan paperimylly Edinburghin lähelle, Cannock Chaseen
Staffordshiressä ja useita myllyjä Buckinghamshireen, Oxfordshireen ja
Surreyhin.
1610:
Jäykkä paperi tai paperiarkeista liimattu kartonki tulee käyttöön.
1616:
Kiovassa toimii paperimylly luostarin kirjapainon yhteydessä.
1630:
Ruotsin kuninkaan Kustaa II Adolf aikana käytetään kartuusipaperia.
1633:
Imupaperi tulee Keski-Euroopassa käyttöön.
1633: Vasili Fjodorovitsh Burtsov-Protopopov
rakennuttaa Pahra-joen varrelle paperiruukin Bronnitsan kylään lähelle
Moskovaa.
1634-37:
Kiinalainen Sung Ying-Hsing (1600-60) kuvaa teoksessaan Thien Kung Khai
Wu - Luonnontuotteiden hyödyntäminen bambu- ja mulperipaperin
valmistamista. Bambu korjataan versojen
kasvuaikaan vuorilta, ja pätkiä liotetaan vedessä sata päivää. Ne nuijitaan ja kuori poistetaan eli tapetaan
vihreä - sha ching. Kuituja keitetään
kalkkiliuoksessa kahdeksan vuorokautta.
Kuidut pestään ja sekoitetaan puuntuhkaliuokseen, joka kuumennetaan
kiehuvaksi. Kuidut kaadetaan toiseen
astiaan, jossa se siivilöityy. Kuituja
käsitellään näin kymmenen päivän ajan, jonka jälkeen ne hakataan
vesikäyttöisissä mortteleissa eli stampissa taikinamaiseksi. Massa kaadetaan vatteihin. Viiran verkko on tehty ohuiksi leikatuista ja
kiilloitetuista bambusuikaleista. Kun
viiralla nostetaan kuituseosta, kuidut jäävät verkon pinnalle. Matala upotus tuottaa ohuita arkkeja ja syvä
upotus paksuja arkkeja. Kun arkkeja on
ladottu riittävä määrä puiselle alustalle, toinen levy laitetaan arkkipinon
päälle. Pinon ympärikierrettyä köyttä
kiristetään kapulalla ja arkeissa oleva vesi valuu pois. Arkit kuivataan kaksoistiiliseinällä, kun
tulta poltetaan seinien välisen raon alaosassa.
Arkit liimataan kastamalla ne kalaliima- ja alunaliuokseen. Riisin ja vehnän oljesta valmistetaan paperia
- tsao chih samaan tapaan, mutta yksinkertaisemmin. Paperia valmistetaan myös santelipuun - ching
than (Pteroceltis tartarinowii, Maxim.) ja hibiskuksen - ku jung phi (Hibiscus
mutabilis) kaarnasta.
1635:
Tanskassa alkaa paperinvalmistus.
1638:
Pohjois-Amerikkaan Massachusettsiin tuodaan paperia Englannista ja
Euroopasta kirjapainon tarpeisiin.
1640:
Ranskassa paperi on ollut marchandise libre et franche, mutta sille
säädetään vero. Koska suurin osa
paperimyllyistä on Troyesin ympäristössä, kallistuvat kuljetuskustannukset
nostavat paperin hintaa. Vientipaperilla
ei ole veroa, ja hollantilaiset painajat saavat ranskalaista paperia
halvemmalla kuin pariisilaiset.
1650:
Englannissa alunaa lisätään eläinliimaan eli gelatiiniin. Seoksella liimataan paperia.
1652:
Pietari Brahen Viipurissa asuva vouti Hans Bomgart kirjoittaa
herralleen, että ei voi saada ainoatakaan arkkia paperia kaupungista, vaikka
maksaisi tukaatin.
1656:
Keisari Ferdinand III antaa paperinvalmistuksen järjestyksen.
1662: Kölnissä ilmestyy teos Georg Andreas Böckler,
Theatrum machinarum novum. Eräs
Böcklerin kuparipiirros esittää paperinvalmistuksen käsin.
1664:
Viron ensimmäinen paperitehdas perustetaan.
1665:
Kuninkaallisella päätöksellä Turun akatemialle suodaan oikeus tuoda
maahan tullitta vuosittain sata riisiä painopaperia.
1666:
Englannin villalaki edistää villan tuotantoa, ja pellavalumppua riittää
enemmän paperinvalmistukseen. Vainajan
hautaamisessa saa käyttää vain villavaatteita eli pellavaisten käärinliinojen
käyttö kielletään. Näin puuvillaa ja
pellavaa säästyy paperinvalmistukseen.
1667-1713:
Suomeen perustetaan ensimmäinen paperimylly. Tomasbölen eli Tuomaankylän paperimylly
toimii Pohjan pitäjässä. Turun piispa
Juhana Gezelius (1615-90) oli 1666 perustamassa saksalaisen paperimestarin
Bertil Obenher kanssa paperimyllyä, joka siirtyy myöhemmin yksinomaan piispan
omistukseen. Papit lupaavat keruuttaa
pitäjien lukkareilla ja suntioilla paperin raaka-aineeksi lumppuja. Paperia on kuitenkin tuotava ulkomailta.
1670-72: Hollantilaiset paperinvalmistajat alkavat
tamppilaitoksen sijaan käyttää hollanteria lumppumassan jauhamiseen. Altaassa
on teräsylinteri, jonka alla on altaan pohjassa myös teriä. Hollanteri alkaa tehokkuudestaan huolimatta
hitaasti levitä saksankieliselle alueelle.
Hollanteri otetaan Englannissa käyttöön 1700-luvulla.
1675:
Eustace Burnaby saa kuninkaallisen oikeuden valmistaa paperia
luultavasti Windsorin alueella.
1677:
Revalissa eli Tallinnassa alkaa paperinvalmistus.
1679:
Böömistä kielletään lumppujen vienti Hollantiin.
1681:
Richard Compston ostaa tammen paperimyllynsä akselipuuksi
Amblesideen. Tämä on ensimmäinen viite
paperinvalmistuksesta Englannin Westmorlandissa.
1682:
Saksalainen Johann Joachim Becher kertoo kirjasessaan, kuinka lumput hakataan
stampeilla. Mutta Hollannissa hän näki
jauhintukkeja, joilla lumput nopeasti muutetaan massaksi. Tuulivoimaisen sylinterijauhimen keksijä on
tuntematon hollantilainen, josta tulee jauhimen nimi hollanteri. Muualla käytetään vesivoimaa. Ensimmäinen hollanteria esittävä painokuva on
Leonhardt Christoph (Christer) Sturmin näkemys kirjassaan Vollständige Muhlen
Baukunst, Augsburg 1718.
1683:
Joseph Moxonin (1627-1700) kirja Mechanick Exercises, or the Doctrine of
Handy-Works käsittelee myös paperinvalmistusta.
1684:
Englantilainen Edward Lloyd ehdottaa pellavan ja puuvillan korvattavaksi
asbestilla, jota on Pohjois-Walesissa.
1687:
Euroopassa aletaan värjätä paperia.
1690:
Saksalainen tohtori Engelbert Kämpfer kuvailee teoksessaan Amoennitalum
Exoticarum japanilaista paperia.
1690:
Norjassa ja Venäjällä Moskovassa valmistetaan paperia.
1690:
Saksalainen William Rittenhouse (Wilhelm Rittenhausen tai Rittinghausen)
(1644-) perustaa Pohjois-Amerikkaan ensimmäisen paperimyllyn Pennsylvanian
Germantowniin Monoshone Creekin rannalle philadelphialaisen painajan William
Bradfordin tarpeisiin. Paperinvalmistaja
poikineen Nicholas (Claus) ja Gerhard (Garrett) on saanut opin Amsterdamissa
Hollannissa. Paperin raaka-aine on lumppu. Vesileimana on sana Company. Vuotuinen tuotanto on 1200 riisiä
paperia. Bradford vuokraa 1697 osuutensa
Rittenhouseille sillä ehdolla, että mylly toimittaa hänelle paperia kymmenen
vuoden ajan. Bradford myy 1704 osuutensa
Rittenhouseille. Vesileimaksi tulee
paperin toiseen puoliskoon nimikirjaimet WR ja toiseen puoliskoon apilanlehti
(Germantownin kaupunginmerkki) kruunullisen vaakunakilven sisällä. Kilven alla on sana Pensilvania. Tulva rikkoo 1701 myllyn, ja tulipalo
hävittää 1702 uudisrakennuksen. Kolmas
mylly kestää 1800-luvun lopulle.
Seuraavat paperimyllyt perustetaan Pennsylvaniaan 1710 ja 1729. Vielä 1787 puolet Yhdysvaltojen 90
paperimyllystä sijaitsee Pennsylvaniassa.
Paperin tuonti Euroopasta alkaa vähetä.
1693:
Ranskassa julkaistaan paperinvalmistusta käsittelevä teos.
1694:
Englantilainen Nicolas Dupin hakee patenttia metallilankaisen
viiraverkon kudontapuille.
1694:
Englannin pankki laskee liikkeelle seteleitä. Setelipaperissa on vesileima 1697 lähtien.
1696:
Englannissa on sata paperimyllyä.
Kaksi miestä työskennellessään yhdellä vatilla tuottaa 4000-6000 arkkia
päivässä.
1698:
Norjassa Oslossa alkaa paperinvalmistus.
1700-luku:
Korealainen chisung kibop -tekniikka käyttää paperista tehtyjä
erivärisiä naruja. Niistä tehdään
mattoja, tyynyjä, verkkokasseja, koreja, verhoja, nuoliviinejä ja
säilytysastioita.
1700-luku:
Kolme paperinvalmistajaa tekee päivässä 3000 folioarkkia tai 5000
kvarttoarkkia. Keskikokoisen
256-sivuisen oktaavokirjan, jonka painos on 500 kappaletta, valmistaminen paperinteosta
painamiseen kestää 75-80 työpäivää.
Kirjojen sitomiseen tarvitaan vielä noin sata työpäivää.
1700-luku:
Kansainvälisten sopimusten hyväksymisen jälkeen vesileima ilmaisee
paperin laadun ja arkkikoon. Uudet
vesileimat syrjäyttävät vanhat.
1703:
Saksassa kielletään lumppujen vienti kotimaisen paperinvalmistuksen
edistämiseksi.
1710:
Lumppuleikkuri otetaan käyttöön.
1712:
Saksalaiseen paperimyllyyn Selbissä asennetaan hollanteri ja 1716
Schönebeckissä.
1712:
Pietari Suuri käy Dresdenissä ja näkee siellä paperimyllyn. Hän värvää saksalaisia paperintekijöitä,
palaa heidän kanssaan Moskovaan ja perustaa tehokkaan paperimyllyn.
1714:
Venäjällä aletaan rakentaa Krasnoje Seloon paperimyllyä, jonka
perustamispäätöksen Pietari Suuri teki 1709.
1716:
Englannissa aletaan käyttää juuttia paperin raaka-aineena. Sitä saadaan Aasiasta tuoduista säkeistä.
1718:
Saksassa otetaan hollanteri käyttöön Remsessä.
1719:
Ranskalainen fyysikko ja luonnontutkija René Antoine Ferchault de
Réaumur (1683-1757) esittää Ranskan
kuninkaalliselle akatemialle tutkimuksensa, jossa selostetaan kuinka ampiaiset
valmistavat paperin kaltaisen pesänsä pienistä puun osasista,
puukuiduista. Hän suosittelee
puuselluloosaa paperin valmistukseen, mutta siitä ei tule mitään. Selostus julkaistaan myöhemmin kirjana
Mémoires pour servir à l’histoire des insectes.
1720:
Paperin puiset kiilloitustelat eli jonkinlainen kalanteri otetaan
käyttöön. Kalanteri korvaa
kiilloitusvasaran.
1720:
Saksassa rakennetaan lumppuleikkuri.
1720:
Englannissa valmistetaan ensimmäiset paperitapetit.
1720:
Englannissa kulutetaan paperia noin 0,7 kiloa vuodessa henkeä
kohti. Kotimaassa valmistetaan 300 000
riisiä, ja 118 000 riisiä tuodaan ulkomailta.
Paperintuotanto 1800 on 1,2 miljoonaa riisiä.
1724:
Henri de Portal tekee sopimuksen Englannin pankin kanssa
vesileimapaperin valmistamisesta Bere Millissä Hampshiressä.
1727-30:
Saksalaisella Bruckmannilla on teoksestaan Magnalia Dei in locis
subterreaneis muutamia kappaleita, jotka on painettu puusta tehdylle paperille.
1728:
Pohjois-Amerikassa perustetaan paperimylly Elizabethtowniin, NJ ja
Massachussetsin Miltoniin.
1730:
Englantiin tuodaan 192 tonnia lumppuja ja 1800 jo 3404 tonnia.
1731:
Englantilainen James Whatman rakentaa uudestaan Turkey Millin
Maidstonessa Kentissä. Mylly valmisti
ennen ruskeaa ja hieman valkoista paperia.
Whatman erikoistuu valkoiseen paperiin.
1732:
Käyntikortin käyttö Ranskassa yleistyy.
1732:
Wienin kaupunki rakennuttaa suuren paperimyllyn kaupungista etelään
Rammersdorfiin, jotta Itävalta ei olisi riippuvainen tuontipaperista.
1734:
Flaamilainen luonnontutkija Albert Seba ehdottaa käytettäväksi
meriheinää paperinvalmistuksessa.
1741:
Ranskalainen kuninkaallisen tiedeakatemian jäsen Jean-Étienne Guettard
(1715-86) julkaisee kirjoitussarjan, jossa hän pohdiskelee vaihtoehtoisten
materiaalien puiden kaarnan, palmunlehtien, kasvien kuten espartoruoho, aloe,
nokkonen, silkkiäispuu ja merilevä sekä puukuidun käyttöä
paperinvalmistuksessa. Kirjoitus
julkaistaan Lontoossa englanniksi 1754.
Englannissa John Strange tekee samantapaisia kokeita. Jopa asbestia kokeillaan
paperinvalmistuksessa.
1744:
Pohjois-Amerikassa Virginian ensimmäinen sanomalehden kustantaja William
Parks rakentaa paperimyllyn Williamsburgiin.
1745:
Brandenburgissa annetaan paperinvalmistuksen järjestys.
1746:
Englantilainen William Cookworthy löytää Cornwallissa Tregonning
Hillistä läheltä Helstonia kaoliinia.
1748:
Turun akatemialle myönnetään tullivapaus tuhannelle painopapeririisille.
1750-luku:
Euroopassa puuvilla syrjäyttää muut lumput. Syntyy charta cottonea tai bombycina eli
puuvillapaperi. Englannissa hollanteri
on yleisessä käytössä.
1750:
Joachim Ibarra Madridissa ja John Baskerville Birminghamissa käyttävät
ensimmäisinä painamiseen kiilloitettua paperia.
1750:
Lumppujen pesukoneita aletaan ottaa käyttöön.
1754:
Maria Theresia julkaisee paperintekijäin säännöt.
1755-57:
Englannissa James Whatman vanhempi kehittää metallilangasta kudotun
viiran, jolla voi valmistaa sileämpää paperia eli veliinipaperia
birminghamilaisen painajan John Baskerville tarpeisiin. Ensimmäinen kirja painetaan 1757 tällaiselle
paperille.
1762:
Ranskalaisen de la Landen paperinvalmistuskirja 1761 käännetään saksaksi
Die Kunst Papier zu machen.
1764:
Fredrik Suuri säätää, että lumppuja ja jätepaperia, pergamentin ja muun
nahan leikkuujätteitä, lampaanjalkoja tai muuta senkaltaista, joista voi
valmistaa liimaa, ei saa säädetyn rangaistuksen uhalla viedä maasta
1764-1805:
Saksassa vuotuisten julkaistujen kirjanimekkeiden lukumäärä
kolminkertaistuu. Paperintarve kasvaa
nopeasti.
1765-71:
Saksalainen luonnontieteilijä Jacob Christian Schäffer (1718-90)
julkaisee Regensburgissa Baijerissa nimellä Versuche und Muster, ohne alle
Lumpen oder doch mit einem geringen Zusatz derselben Papier zu machen - Kokeita
ja näytteitä, valmistaa paperia lumputta tai niiden vähäisellä lisäyksellä -
kuusi osaisen teoksen, joissa on havaintoesimerkkejä eri raaka-aineista ja
valmistamistaan paperiarkeista. Ne on
valmistettu erilaisista aineista: puu, sahanpuru ja höylänlastut, kattopäreet,
puunkuori, pajunkuori, aloe, kielo, viiniköynnös, hamppu, sammal ja jäkälä,
olki, ruoko, ampiaispesät, poppelin haituvat, turve, kuusenkävyt, perunan- ja
humalanvarret jne. Yritys jää
laboratorioasteelle, mutta hän saa hopeamitalin työstään.
1765:
Englantilainen George Cummings saa patentin päällystetylle
paperille. Hän käyttää lyijyvalkoista,
kipsiä ja kalkkikiveä veteen sekoitettuna.
Päällystäminen tapahtuu käsin harjalla.
Menetelmää käytettiin ensin Kiinassa.
Päällystyskone keksitään noin 1850.
1765-1854:
Järvenojan paperipaja toimii Turun lähellä Prunkkalassa. Sen perusti 1764 turkulainen kauppias Jacob
Bremer vävynsä HH Wittfooth kanssa. Se
on Gezeliusten Isonvihan aikana tuhoutuneen paperimyllyn ensimmäinen seuraaja.
1766:
Ilmestyy teos Georg Christoph Keferstein, Unterricht eines Papiermachers
an seine Söhne, diese Kunst betreffend.
1767:
Denis Diderotin tietosanakirjassa esitetään paperinvalmistus myös
kuvissa.
1768:
New Yorkin Long Islandilla sijaitsevaan Hempsteadiin pystytetään
paperimylly. Vapaussodan aikana paperin
tuonti loppuu ja paperin tarve kasvaa sanomalehtiä, julisteita, pamfletteja,
asiakirjoja ja kirjeitä varten. Niinpä
paperimyllyjä on sodan jälkeen 80-90 kappaletta tyydyttämässä paperin nälkää.
1769:
Boston News Letter -lehti julkaisee artikkelin, jossa kerrotaan kärryjen
ajavan ennen ensi kuun loppua Bostonin halki keräämässä lumppuja Miltonin
paperimyllyyn.
1770:
Saksalainen CD Ebbringhaus valmistaa ruostuttamatonta neulapaperia, joka
on käsitelty tervalla.
1773:
Englannin pankin vesileiman kopioiminen on kuolemanrangaistuksella
kielletty. Väärentäjä Charles “Old
Patch” Price (hän käyttää silmälappua naamiointiin) valmistaa itse paperia
pienellä paperimuotilla, kaivertaa ja painaa 1780 seteleitä. Hän välttää tuomion toimeenpanon
hirttäytymällä sellissään.
1773:
James Whatman II suunnittelee paperimuotin 52 3/4 x 31 3/4 neliötuuman
arkille Antiquarian. Muotti vaatii
nostolaitteen ja vatin miehistön suurentamisen kolmesta tai neljästä
yhteentoista.
1774:
Ruotsalainen kasvitieteilijä Carl Peter Thunberg käy Japanissa ja antaa
seikkaperäisen selonteon japanilaisesta paperinvalmistuksesta ja sen
raaka-aineista teoksessaan Japanin kasvillisuudesta.
1774:
Göttingeniläinen professori Justus Claproth keksii, että lumppujen
puutteessa uutta paperia voi valmistaa painetusta paperista ja
kirjoituspaperista pesemällä painoväri ja kirjoitusmuste pois. Hän kirjoittaa julkaisun Eine Erfindung, aus
gedrucktem Papier wiederum neues Papier zu machen und die Druckfarbe völlig
herauszuwaschen. Uusiopaperi on
keksitty.
1774:
Ruotsalainen Saksassa syntynyt kemisti Karl Wilhelm Scheele (1742-86)
keksii kloorin ja myöhemmin kloorivalkaisun.
Tätä hyödyntää 1789 ensiksi ranskalainen kemisti kreivi CL Berthollet
lumpun valkaisuun.
1775:
Pohjois-Amerikan siirtomaissa on 20 paperimyllyä. Niiden raaka-aine on lumppu. Siksi paperimyllyt ovat asutuskeskusten
lähellä ja vesistöjen ääressä käyttövoiman saamiseksi ja lumppukuitujen pesua
varten.
1775:
Saksankielisissä maissa on noin tuhat paperimyllyä.
1776:
Yhdysvaltalainen paperimuottien tekijä Nathan Sellers valmistaa
vesileimaksi myös Britannia-kuvion. Eräs
paperintekijä tilasi tällaisen varustettuna englantilaisen paperinvalmistajan
nimellä ja kaksi vuotta varhemmalla vuosiluvulla. Tilaaja voisi myydä valmistamaansa paperia
Englannista tuotuna. Myöhemmin
toimittaja Hezekiah Niles (1777-1839) kertoo bostonilaisessa Weekly
Register-lehdessä, että muuan mies hylkäsi riisin halpaa yhdysvaltalaista
paperia. Kirjakauppiaan esitellessä
kallista paperia herra osti sitä, vaikka se oli samasta pakkauksesta. Niles kiinnittää myös huomiota Yhdysvaltain
kongressin paperiin, jossa on vesileimana Englannin kruunu. Nilesin mielestä vesileima saa olla mikä
hyvänsä paitsi Englannin kruunu.
1780:
Ranskassa olkipaperi ja -pahvi tulevat tunnetuksi.
1783:
Saksalainen Keferstein valmistaa Cröllwitzissä velinpaperia. Latinan vellum tarkoittaa pergamenttia. Paperi valmistetaan kudotulla viiralla ja on
entistä sileämpää.
1784:
Ilmestyy ensimmäinen kirja, jonka paperi on valmistettu lumputta vain
heinästä, limettipuun kuoresta ja muista kasvikuiduista. Pientä runoteosta MJH Pelée de Varennes, Les
loisirs des bords du Loing ou recueil des pièces figitives painetaan 50
kappaletta.
1785:
Englantilainen paperintekijä Whatmann nuorempi valmistaa ensimmäisenä
vesileimalla varustettua velinpaperia.
1785-1856:
Tampereen paperipaja toimii Tammerkoskella. Sen perustaa kupariseppä Abraham Häggman.
1786:
Venäjällä ruhtinas JA Kozlovski perustaa Troitskin paperitehtaan.
1786:
Léorier Delisle julkaisee markiisin de Villette paperinvalmistuskokeilut
Oeuvres du Marquis de Villette. Se on
painettu limettipuun kuoresta valmistetulle paperille. de Villette koettaa korvata pellavalumput ja
valmistaa paperia suoruohoista, nokkosista, humalaköynnöksestä,
rahkasammaleesta, ruo'osta, havupuista, juolavehnästä, pähkinäpuun kuoresta,
malvasta, tammesta, poppelista ja pajusta.
Kirjan lopussa on näytteitä lumputtomista kasvipapereista.
1786:
Lontoossa James Woodmason myy ohutta paperia, joka sopii kirjeiden
kopiointiin.
1789:
Ranskalainen kemisti CL Berthollet käyttää ensi kerran vaarallista
kloorivalkaisua pieneen lumppumäärään.
1789:
Pierre-Francois Didot käyttää ensimmäisenä Ranskassa velinpaperia eli
viirapaperia. Hän hankki paperimyllyn
Essonesista.
1790-luku:
Englannissa aletaan käyttää puuvillaa paperin raaka-aineena. Puuvillajätettä saadaan tekstiilitehtaista.
1790:
Joseph Bramah (1748-1814) keksii ruuvipuristimen tilalle hydraulisen
puristimen, jolla puristetaan juuri valmistetuista paperiarkeista liika
vesi. Se saa patentin 1795.
1790:
Yhdysvalloissa Shryock-veljekset perustavat Papyrus-kartonkitehtaan
Downingtoniin Pennsylvaniaan. He alkavat
tehdä 1831 pahvia koneellisesti.
Fandango Mills, Milburn ja William B Davey, Bloomfield valmistavat
sitojan pahvia hampusta, köysistä, langoista, puuvillasta ja pellavasta.
1791:
Paperin metrinen A-koko otetaan käyttöön.
1791:
Yhdysvalloissa North Carolinassa paperimyllyssä kirjoitetaan
muistiinpano: 29. huhtikuuta, tällä viikolla valmistetaan imupaperia.
1792:
Englannissa klooria aletaan käyttää valkaisujauheen muodossa
paperikuitujen valkaisuun.
1792:
Yhdysvalloissa valmistetaan kopiopaperia, jossa on vesileima J WATT
& CO PATENT COPYING.
1794:
Bancroft keksii alumiiniasetaatin, joka on selluloosan
peittausaine. Pian keksitään rauta- ja
lyijyasetaatti peittaukseen.
1793:
Yhdysvalloissa Elijah Craig yhdessä James ja Alexander Parkerin kanssa
perustavat paperimyllyn Keski-Kentuckyn Georgetowniin. Parker-veljekset mainostavat kirjoitus- ja
käärepaperia. Yhtiöllä on kaksi
vesileimaa, joissa on nimikirjaimet C & P.
Craig ilmoittaa 1794 tarvitsevansa kuivattuja teurasjätteitä
paperinvalmistukseen eli kirjoituspaperin liimaamiseen ja 1795 lumppujen
keräämisestä vaihtamalla puhdasta pellavalumppua kirjoituspaperiin.
1794:
Kiinassa Soochowissa on 36 paperitehdasta. Kolmesta kuuteen tehdasta muodostaa yksikön,
jossa huolehditaan työturvallisuudesta ja tuotantovaatimuksista. Työläisten on valmistettava vähintään 600
arkkia päivässä. Oppipoikajakso kestää
kolme vuotta.
1795:
Irlannissa paperintekijät lakkoilevat.
Paperi on kallista ja siitä on pula.
1795:
Yhdysvalloissa aletaan valmistaa paperia kudotulla viiralla. Ensimmäinen tällaiselle paperille painettu
kirja on Charlotte Smithin Elegiac Sonnets and Other Poems - Elegisiä sonetteja
ja muita runoja.
1795:
Yhdysvalloissa Worchesterissa MA Thomas Millin paperimyllyssä on kaksi
vattia. Siellä työskentelevät
koneenkäyttäjä, vattimies, 10 poikaa ja 11 tyttöä. Ammattimiehet saavat palkkaa viisi kertaa
niin paljon kuin lapset. Arkin koko on
50x76 neliösenttimetriä. Työaika on
aamun sarastuksesta illan hämärtymiseen kuusi päivää viikossa.
