Kirjasto 1796-1917         

Sinulla on juttutoverina lordit, herttuat.  Minulla heidän parempansa - kirjat.  Sheridan Swiftille

1796:  Mynämäkeläisellä talollisella Juho Matinpoika on 26 kirjaa, joista 23 uskonnollista, kaksi historiallista ja yksi maallinen lakikirja.

1796:  Kirkkoherra Anders Lizeliuksen perukirjan kirjaluettelossa on 120 nidettä.

1798:  Ruotsissa Visbyn piispa Johan Möller organisoi hiippakuntansa Gotlannin papeille Läse-Bibliothekin, joka on kiertolukuseura.

1798:  Turkuun perustetaan sanoma- ja aikakauslehtien lukukabinetti - läsecabinet.

1799:  Ruotsalainen pastori Magnus Hjortsberg lahjoittaa pitäjän lainaviljamakasiinin hoitajana saamansa palkkion pitäjänkirjaston pesämunaksi.  Hän julkaisee samana vuonna kirjasen Anvisning huru Föräldrar af Allmogen Rätt böra Upfostra sina Barn - Opastus kuinka rahvaan vanhempien tulee oikein kasvattaa lapsensa.  Valikoimaluettelossa sopivasta kirjallisuudesta on selviä vaikutteita ajan valistusaatteista.

1799:  Clayton Mordaunt Cracherode (1730-99) testamenttaa suuren kirjastonsa British Museumille.

1800-luvun alku:  Norjassa syntyy Tanskasta tulleen piispan Peder Hansen työn tuloksena nelisenkymmentä pitäjänlukuseuraa Christiansandin hiippakuntaan.  Niitä kutsutaan aluksi nimityksellä Selskaber til Oplysning og gode Saeders Udbredelse - Seurat valistuksen ja hyvien tapojen levittämiseksi.

1800-luvun alku:  Suomessa kaupunkien säätyläisille on lukuseurojen kirjastojen ohella maksullisia usein kirjakaupoissa toimivia lainakirjastoja.

1800-luvun alkupuoli:  Ministerivaltiosihteeri kreivi Robert Henrik Rehbinderillä (1777-1841) on shabloniexlibris, jossa on teksti de la Bibliothèque du comte de Rehbinder.  Merkki lienee ranskalaista alkuperää.

1800-luku:  Kiinnostus exlibrikseen heikkenee ja taiteelliset merkit korvataan kumileimasimella tai nimikirjoituksella.

1800:  Saksassa tunnetaan lainakirjasto.

1800:  Kongressin kirjasto perustetaan Washingtoniin.

1801:  Hämeenlinnan kirkkoherra Zacharias Gygnaeus pyytää Suomen talousseuralta tukea pyhäkoulun ja lukukirjaston perustamiseksi kaupungin käsityöläisnuorisolle.  Seura ei katso sillä olevan mahdollisuuksia tukea tällaista yritystä.

1801:  Saksalaissyntyinen Friedrich Anton Meyer(-Levin) (1769-1831) avaa kaupallisen lainakirjaston - ett Låne Bibliotek Turussa.  Hän avaa myös Helsingissä lainakirjaston.  Turkulaisen monitoimimiehen JW Lillja (1817-78) kaupallinen lainakirjasto on luultavasti laajin sen lajin yritys Suomessa.

1801:  Kokkolan lukuseura perustetaan.  Perustajiin kuuluu Anders Chydenius.

1802:  Kustaa IV Aadolf antaa hovikanslerin ohjesäännön, joka suo mannermaisen perinteen mukaisesti kirjakauppiaille lainakirjastojen ylläpitotehtävän.  Tarkkaan valvottuja kirjakauppiaita pidetään luultavasti turvallisimpina lainakirjastojen pitäjinä.  Ohjesääntö nimenomaisesti mainitsee lainakirjastot ja kirjakauppiaat niiden ensisijaisina perustajina.

1802:  Paroni vapaaherra Rabbe Gottlieb Wrede perustaa äitinsä testamenttivaroilla Anjalan Regina-koulun ja sen kirjaston.  Tätä pidetään perinteellisesti Suomen ensimmäisenä varsinaisena rahvaan kirjastona.  Koulun järjestyssäännön mukaan koulumestarin tulee pyhäiltoina pitää puhe- ja lukutilaisuuksia.

1803:  Ilmajoen talousseura perustetaan.  Sen säätyläisillä jäsenillä on tarkoitus kerätä tarpeisiinsa sopiva kirjakokoelma niissä aiheissa, jotka katsotaan välttämättömiksi.  Talonpoikaisjäseniä seura alkaa ottaa vasta 1863.

1804:  Gerhard Bonnier perustaa Kööpenhaminaan kirjakaupan, kirjankustantamon, päivälehden ja Skandinavian ensimmäisen lainakirjaston.

1804:  Englantilaisen kirjojen keräilijän Richard Heber (1774-1833) isä kuolee ja poika perii suvun tilat.  Heber voi omistautua lapsena alkamalleen keräilylle.  John Ferriar omistaa 1809 runoelmansa Bibliomania hänelle, samoin Dibdin tutkielmansa ensi painoksen.  Heberin mielestä herrasmiehellä on oltava kirja kolmena kappaleena: yksi näytettäväksi, toinen käytettäväksi ja kolmas lainattavaksi.  Heber säilyttää kirjojaan kahdeksassa talossa, joista kaksi on Lontoossa ja muut Hodnetissa, Oxfordissa, Pariisissa, Brysselissä, Antwerpenissä ja Ghentissä.  Pieniä varastoja on siellä täällä.  Hän ostaa usein näkemättä kohdetta kuten Pariisista Boulardin 30 000 kirjaa.  Heber harkitsee kerran kosivansa erästä naisbibliofiiliä saadakseen tämän kirjaston, mutta säilyy perheettömänä.  Heberillä on kuollessaan arviolta 150 000 kirjaa, mutta Seymour de Ricci väittää niitä olleen jopa 300 000 teosta.  Kirjoja myydään 1834-37 huutokaupalla yhteensä 202 päivän aikana.  Luettelo käsittää kuusi paksua pienellä ladottua osaa.  Huutonumeroita on 52 676 kappaletta.

1804:  Suomen talousseuralle lähetetyssä kilpakirjoituksessa suositellaan pitäjän taloudellisten lukuseurojen ja yksityisten taloudellisten pitäjänkokousten lisäksi myös pitäjänkirjastoja luultavasti ensimmäisen kerran Suomessa.  Palkitun kirjoituksen tekijä on kruununvouti Reinhold Holmberg.

1804:  Kimnaasinopettaja Tappe järjestää kerätyin varoin saksalaisia kirjoja käsittävän kirjaston Viipuriin.

1805:  Tornioon ja Viipuriin perustetaan lukuseura.

1806:  Janakkalan kyläkirjastoja aletaan perustaa.  Hämeenlinnan pormestari Gottlieb John testamenttasi varoja koulumestarin palkkaamiseen.  Lukusien yhteydessä kerätään rahaa kirjojen ostamista varten.

1806:  Porvooseen perustetaan lukuseura.

1807:  Tukholmassa lääkärien kirjallista ja tieteellistä yhteistoimintaa suunnitelleet miehet saavat luvan perustaa lääketieteellisen kirjaston.  Pari perustamisyritystä epäonnistui sensuurin takia.

1808:  Viipurissa toimii yksityinen lainakirjasto.

1809:  Englantilainen Thomas Frognall Dibdin (1776-1847) julkaisee teoksensa Bibliomania, or Book-Madness - Kirjahulluus.  Esikuvana Edward Harwoodin View of the Classics 1790 Dibdin kirjoitti 1802 teoksen An Introduction to the Knowledge of rare and valuable Editions of the Greek and Latin Classics.  Siitä ilmestyy uudet laajennetut painokset 1804, 1808 ja 1827.  Jaarli George Spencer palkkaa Dibdinin kirjastonsa hoitajaksi ja luetteloijaksi.  Bibliotheca Spenceriana ilmestyy 1814-15 neljänä sidoksena, kaksiosainen jatko Aedes Althorpianae 1821 (jaarlin kartano Althorpissa) ja yhteishakemiston sisältävä täydennysosa 1822.  Tässä lähes 3000-sivuisessa luettelossa ovat vasta inkunaabelit, aldiinit ja antiikin kirjailijoiden ensipainokset.  Dibdin julkaisee 1817 kolmiosaisen teoksen The Bibliographical Decameron, jonka kunniaksi hän kutsuu ystäviään juhlimaan.  He saavat valita muistoksi pari kolme painamisessa käytettuä puupiirroslaattaa.  Loput poltetaan takkatuleen heittämällä.  Viidessä tunnissa tuhotaan laattojen valmistukseen mennyt kolmen vuoden työ.  Dibdin julkaisee vielä useita teoksia.  Dibdinin alter ego Lysander tiivistää pääteoksen sanoman: "Bibliomania on kaikista hulluuden lajeista järkevin ja ylistettävin".

1809:  AN Olenin käsittelee Venäjän kahden suurimman kirjaston luokitusta, ja FF Reis 1826.  Asiaan palaa 1859 Pietarin Julkisen kirjaston kirjastonhoitaja VI Sobolshtshikov.

1810:  Charles-Jacques Brunet (1780-1867) julkaisee kirjansa Manuel du libraire et de l'amateur de livres.  Hän jatkaa sen täydentämistä ja julkaisee 1860 viidennen painoksen.  Sitä täydennetään 1878-80 kahdella osalla.

1810:  Ranskassa aletaan koota vanhinta kansallisbibliografiaa Journal général de l'imprimerie et de la librairie, 1811-14 Bibliographie de l'empire francais ja sen jälkeen Bibliographie de la France.  Yhdysvaltojen Cumulative Book Index 1898 alkaen on laajin bibliografia.  Saksassa 1931 Deutsche Nationalbibliographie jatkaa Leipzigin kirjamessuluetteloa.  British National Bibliography aloittaa 1950.

1810:  Rio de Janeirossa perustetaan Bibliotheca Nacional.

1812:  Dibdinin Bibliomania lisää ylhäisön kirjaharrastusta, ja huipentuma on Roxburghen herttuan kirjaston 46-päiväinen huutokauppa.  Lordi Spencerin, Roxburghen herttuan ja Dibdinin aloitteesta perustetaan Englannissa ensimmäinen bibliofiiliseura Roxburghe Club.  Sen jäsenmääräksi vakiintuu 31.  Joseph Halsewood sepittää kokousten historian, joka julkaistaan postuumisti 1837 nimellä Roxburghe Revels - Roxburghen remuveikot.  Ranskassa vastaava seura perustetaan 1820.  Jatkuvasti toimiva Société des Amis des Livres perustetaan 1874.

1812:  Suomen historian isän Henrik Gabriel Porthan (1739-1804) suuri kirjasto huutokaupataan.

1813:  Napoleon armeijoineen taistelee Leipzigissa.  Kokonaiset kirjastot ovat hajoitetut perheisiin ja järjestöihin, jotta kirjat eivät joutuisi Napoleonin käsiin.  Leipzigissa on käynnissä kirjahuutokauppa, kun tykit jyrähtelevät kaupungin ulkopuolella.

1814:  Uppsalan yliopiston kirjastonhoitaja Petrus Aurivillius saa valmiiksi yliopiston kirjaston luettelon.

1814:  Julkinen kirjasto avataan Pietarissa.

1815:  Turun akatemian kirjahuutokauppojen järjestäjä, bok-auctionist Lars Mozelli saa ensimmäisen kirjakauppaprivilegion.

1817:  TF Dibdin (1776-1847) julkaisee Lontoossa kolmiosaisen pääteoksensa The Bibliographical Decameron.

1818:  Sir Thomas Phillipps (1792-1872) perii varakkaan isänsä ja matkustaa 1820-25 Ranskassa ja Hollannissa ostelemassa käsikirjoituksia, jotka usein ovat peräisin Napoleonin sotien hajottamista luostarikirjastoista.  Englantiin palattuaan hän jatkaa agenttien avulla keräilyä.  Kun Westminsterin palatsi palaa 1834, sir Thomas on samana yönä keräämässä  täydelliseltä hiiltymiseltä säilyneitä dokumentteja.  Phillippsin kartanossa Middle Hillissä kaikki tilat täyttyvät.  Hän muuttaa 1862 Thirlstane Houseen Cheltenhamiin.  Middle Hilliin perustetaan yksityinen kirjapaino, jossa julkaistaan eräitä käsikirjoituksia ja luetteloa niistä.  Puolen vuosisadan aikana Phillipps kerää 45 000 painatetta ja 60 000 käsikirjoitusta.   Phillipps ilmoittaa 1869 kirjeessään, että hän haluaa omistaa kappaleen maailman jokaisesta kirjasta.  Phillippsin kuollessa putoamalla kirjastonsa tikkailta ollaan käsikirjoitusluettelon numerossa 23 837.  Tyttärenpoika Fenwick alkaa aineiston myynnin huutokaupoilla, joissa keräilijät Morgan, Beatty, Rosenbach ja muut käyttävät tilaisuutta.  Lontoolaiset antikvaariveljekset Lionel ja Philip Robinson ostavat 1945 jäljelläolevan Bibliotheca Phillippican, jossa on vielä kymmeniä tuhansia kirjoja.  Robinsonin myyntiluetteloiden kannessa 1965 lähtien lukee Bibliotheca Phillippica.  Käsikirjoitukset ovat omana sarjanaan.  1965-77 ilmestyy 20 huutokauppaluetteloa, joista käsikirjoitusten osuus on 12 luetteloa.  Antikvaarikauppiaiden Napoleon Hans Kraus ostaa 1978 loppuvaraston, joiden myynti jatkuu 1990-luvulle.  Lontoon Sotheby myy Phillippsin kirjastoa huutokaupalla lähes sata vuotta 1886-1982.

1819:  Åbo Allmänna Tidningissä julkaistaan kuulutus, jossa perätään kirjoja Lappeenrannassa ja Käkisalmessa toimineelle Låne- eller Läse-Bibliothekille kuuluneita kirjoja.  Tästä laina- ja lukukirjastosta ei tiedetä enempää.

1819:  Helsingissä perustetaan virkamiesten lukuseura.

1820:  Aleksanteri I myöntää Turun akatemialle vapaakappaleoikeuden, joka koskee kaikkea Venäjän keisarikunnassa painettua kirjallisuutta.  Tätä oikeutta ei ole muilla yliopistoilla Venäjällä.

1820:  Tiettävästi ensimmäisen kirjastokortiston perustaa Englannissa London Society of Telegraph Engineers.

1820-50:  Saksassa kukoistavat kaupalliset lainakirjastot.

1820-23:  Suomalainen Anders Johan Hipping (1788-1862) työskentelee Pietarissa kreivin NP Rumjantsev kirjastonhoitajana.  Hippingin seuraajaksi tulee suomalainen Anders Johan Sjögren (1794-1855).  Hänestä tulee 1834 Tiedeakatemian ulkomaisen kirjaston päällikkö.

1820:  Turussa nuoret medisiinarit perustavat lääketieteellisen seuran Medicinska sällskapet i Åbo, jonka toimintaan oleellisesti kuuluvaa kirjastoa koottiin syksyllä 1819.  Turun palon keskeyttämää toimintaa yritetään herättää henkiin Helsingissä 1832, mutta vasta 1835 kirjallinen yhteystoiminta jatkuu.

1823:  Saksalainen kirkkoherra Johann Georg Tinius (1764-1846)  tuomitaan kymmenvuotisessa oikeudenkäynnissä 1813 tehdystä murhasta 12 vuoden vankeuteen.  Tällöin hän ei varastanut mitään, vaan esitti kirjeen, jolla pyysi lainaksi rahaa. Tinius oli kuluttanut kaikki rahansa ja kahden vaimonsa omaisuuden kirjoihin, joita oli 30 000 tai 60 000 kappaletta.  Tinius murhasi 1812 kauppiaan, jolta hän varasti obligaatioita ja vaihtoi ne pankeissa rahaksi.  Tiniuksen tapauksesta kirjoitetaan Gazette des Tribunaux -lehteen juttu munkki Don Vincentestä, joka piti antikvariaattia Barcelonassa ja murhasi asiakkaitaan saadakseen takaisin näille myydyt kalleudet.  Lehden tarina tekee vaikutuksen 15-vuotiaaseen Gustave Flaubertiin, ja hän kirjoittaa koulun aineena novellin Bibliomanie, joka julkaistaan 1910.

1825:  Pariisilainen notaari Antoine-Henri Boulard (1754-1825) jättää kuollessaan 600 000 kirjaa kymmeneen taloon.  Hän osti kirjoja metreittäin ja aarteittain, vähittäin ja tukuttain... hän täytti niillä talonsa olohuoneet, eteiset, varastotilat, portaikot, makuuhuoneet ja komerot, kunnes koko rakennus horjui niiden painosta.  Hänen kirjojaan myydään 1828-33 viiden huutokauppaluettelon verran.  Charles Nodierin (-1844) novellissa Le bibliomane 1832 Théodoren esikuva on Boulard.  Lääkäri JBF Descuret kuvailee 1841 Boulardin tapausta teoksessaan La medicine des passions - Intohimojen lääketiede.

1825:  Professorin Mathias Calonius (1738-1817) keräämät yli 3300 teosta otetaan keisarin Aleksanteri I päätöksellä Helsingin yleiseksi kirjastoksi.  Turun palon jälkeen kirjasto muodostaa Helsingin Aleksanterin Yliopiston kirjaston alun.

1827:  Ruotsissa MJ Åberg avaa Lundissa lainakirjaston, joka on suunnattu naispuoliselle lukijakunnalle.  Kirjasto käsittää kuuluisia romaaneja, näytelmiä, runoja, historiaa, matkakuvauksia ynnä muuta.

1827:  Tulipalo hävittää Turun akatemian kirjaston.  Noin 40 000 teosta katoaa savuna taivaalle.  Kirjaston luettelot ovat säilyneet.  Frenckellin luona asuva Immanuel Ilmoni näkee kirjapainotalosta käsin, miten lähellä sijaitsevan akatemian kirjaston ikkunakehykset eivät edes olleet ehtineet syttyä ennen kuin tulisten kekäleiden täyttämä, koko rajuudellaan sen puoliseen julkisivuun iskeytyvä ilmamassa jo siellä täällä murskaa suuret ikkunaruudut ja parissa silmänräpäyksessä sytyttää liekkeihin kaiken, mitä on noissa suurissa kirjasaleissa.  Korvaamattoman arvokkaita painotuotteita ja Suomen kirjapainohistoriaan liittyviä asiakirjoja tuhoutuu paljon muun joukossa tuleen ja savuun.  Tuomiokirkosta, jonka korkealta katolta ja tornista sinkoutuu laajalle alalle tummanpunaisia liekkejä, tuli tunkeutuu raamattuholviin, sytyttää Pipliaseuran raamattuvarastot palamaan ja sulattaa kokonaan niihin kuuluneet pysyväiskirjakekehilöt ja stereotypialaatat.

1828:  Finlands Allmänna Tidning julkaisee koko kansalle osoitetun vetoomuksen Suomen kielen ja historian saamiseksi talteen.  Elias Lönnrot lähtee ensimmäiselle runonkeruumatkalleen.

1828:  Helsingin yliopiston kirjasto aloittaa toimintansa.  Kirjastolla on vapaakappaleoikeus Venäjällä painettuihin kirjoihin.  Muilla Venäjän yliopistokirjastoilla ei ole tätä oikeutta.  Vain Keisarillisen tiedeakatemian kirjastolla ja Keisarillisella yleisellä kirjastolla on vapaakappaleoikeus.  Helsingin yliopiston kirjasto saa aluksi lahjoituksena duplikaatteja eli kaksoiskappaleita kuudesta yliopistosta: Moskova, Pietari, Harkova, Kazan, Tarto ja Vilna.  Pietarin tieteelliset laitokset ja keisarillinen hovi lahjoittavat kirjoja.  Lisäksi Monreposin kartanon kirjasto Viipurista lahjoitetaan Helsingin yliopiston kirjastolle.  Monreposin kirjasto on 1700-luvulla saksalaisen oppineen Ludwig Heinrich von Nicolayn, jonka Katariina II kutsui Pietariin, kokoama kirjasto.  Lahjoitusten joukossa on Kuurinmaan herttuoiden kirjastosta noin 1100 kirjaa.  Tämän kirjaston Venäjän keisarinna, Pietari Suuren veljentytär ja Kuurinmaan herttua Friedrich Wilhelmin leski Anna Ivanovna lahjoitti 1714 Pietari Suurelle.  Myös puolalaisen Radziwill-suvun kuuluisasta kirjastosta on peräisin noin 1200 kirjaa.  Ratsuväen kapteeni Pavel Aleksandrov (1808-57) lahjoittaa 1832 kaksi isältään suurherttua Konstantin Pavlovitshiltä perimäänsä kirjastoa, joista toinen käsittää 21 400 ja toinen 2600 kirjaa.  Helsingin yliopiston kirjastolla on Venäjän ulkopuolella täydellisin kokoelma venäläistä 1800-luvun kirjallisuutta.

1828:  Carl Axel eli Kaarle Aksel Gottlund (1796-1875) kehottaa perustamaan maaseudulle pitäjiin lainakirjastoja  Otawan I osan esipuheessa.  Siinä nähdään ensi kerran uudissana kirjasto, joka on Gottlundin sepittämä: Se olisi toivottava, jos toimelliset miehet, moalla, asettaisivat isommissa moa-pitäjissä lainakirjastoja (Lån-bibliothek), joilla huvittais ja hyövyttäis moamiehiänsä.  Kirjasto-sana syrjäyttää sanat kirjahuone, kirjasäästö, biblioteka ja kirjakokous.

1828:  Suomen talousseuran sihteeri CC Böcker (1786-1841) mainitsee kirjassaan kirjaston ja 1829 koskettelee lainakirjastoja Ahlmanin kouluja käsittelevässä mietinnössä.  Hän lienee saanut virikkeensä suoraan Englannista, sillä reformipoliitikko Henry Brougham julkaisi 1825 kirjan Practical Observations upon the Education of the People.

1829-31:  Yhdysvaltalainen runoilija Henry Wadsworth Longfellow ((1807-82) toimii kirjastonhoitajana.  Hänen Laulunsa Hiawathasta - Song of Hiawatha 1855 saa vaikutteita Kalevalasta.

1829:  Suomen sensuuriasetuksessa mainitaan Läse- och Låne-Bibliothek eli luku- ja lainakirjasto.

1829:  Vaikka lukutaitoisia on, ei Paraguayssa ole ainoatakaan kirjapainoa tai kirjastoa, eikä ulkomaailmasta saavu yhtään kirjaa, lehteä tai lehtistä.  Posti on lopetettu käytön puutteessa.

1829:  Pietarin tiedeakatemia lahjoittaa Helsingin yliopistolle kirjojen kaksoiskappaleita sekä teologisen ja oikeustieteellisen osastonsa.

1829:  Kirkkoherra Jacob Roschier (1787-1838) ehdottaa Lemin pitäjänkokoukselle, että köyhäinkassan varoilla hankittaisiin suomenkielisiä kirjoja, joita lainaamalla maksua vastaan saataisiin tuloja ja niillä lisää kirjoja.

1830-luku:  Postiekspeditööri Mathias Weckström (1803-73) tallettaa kaikki Helsingin teatterirakennuksessa esitettyjen näytäntöjen julisteet kuten teatteri, konsertti, sirkus tai muu.  Julisteet ovat Helsingin yliopiston kirjastossa.

1830:  Suomessa annetaan sensuuriasetus, joka velvoittaa lukuseurat toimittamaan luettelot omistamastaan kirjallisuudesta sensuuriviranomaiselle.

1831:  Suomen talousseuralle lähetetään kansanopetusmuistio, jossa ehdotetaan kirjastojen perustamista rahvasta varten.  Muistio on todennäköisesti pohjalaisen papin Matias Achrén (1772-1850) kirjoittama.

1832:  Helsingin yliopisto saa Katariina Suuren perustamat palatsikirjastot lähes kokonaan: Marmoripalatsin eli kreivin GG Orlov kirjaston 2600 nidettä, johon kuuluu NN Lomonosovin kirjasto, ja Hatshinan palatsin kirjastot 21 400 nidettä.

1832:  Englantilainen lordi Macaulay (1800-1859) julistaa, että yksi ainoa hyllyllinen hyvää eurooppalaista kirjallisuutta on samanarvoinen kuin Intian ja Arabian koko alkuperäinen kirjallisuus.

1833:  Ratsumestari Paul Alexandrov lahjoittaa noin 24 000 kirjaa Helsingin yliopiston kirjastolle.

1834:  Tanskan kuninkaallinen kirjasto ostaa 40 palmunlehtikäsikirjoitusta Intiasta.  Kirjasto sai 1824 ja 1833 noin 150 palin-, singhalesin- ja sanskritinkielistä käsikirjoitusta.

1834:  Tukholmassa perustetaan Sällskapet för nyttiga kunskapers spirande.  Sen päätehtävä on julkaista Läsning för folket -aikakauslehteä.  Värmlantiin perustetaan 1835 paikallinen seura, joka vuoteen 1844 mennessä saa aikaan kirjaston 38 seurakunnassa hiippakunnan 42 seurakunnasta.

1836:  Nikolai I lahjoittaa kreivin Jan Pieter van Suchtelen (1751-1836) kirjastosta 30 000 väitöskirjan kokoelman Helsingin yliopiston kirjastolle.

1836:  Tampereen lainakirjastoseura - Sällskapet för Låne Bibliothek i Tammerfors perustetaan.  Kirjastoon hankitaan myös suomenkielistä kirjallisuutta.  Työläisiä ja muita vähävaraisia suositaan lainausmaksuissa.

1837:  Ranskassa Comité National du Livre Illustré perustaa kansalliskirjaston - Bibliothèque National.

1837:  Sanomalehtiekspeditööri Mathias Weckström (1803-73) jättää sensuuriylihallitukselle anomuksen kaupallisen lainakirjaston perustamiseksi Pohjan pitäjään sekä maalaisrahvaan että Tammisaaren säätyläisten tarpeisiin.  Hän saa luvan ja privilegion Läse- och LåneBibliothekia varten.

1837:  Ahvenanmaan kontrahtikirjasto perustetaan alueen papistoa varten.

1837:  Helsingissä Kaartin pataljoonan upseereiden lukuyhdistyksestä löytyy mainintoja.  Toimintaa on voinut olla jo aikaisemmin.  Kirjasto toimii vuoteen 1905, jolloin Kaartin pataljoona hajotetaan.

1838:  Kairoon perustetaan keskuskirjasto, johon kootaan käsikirjoitukset useimmista Kairon moskeijoista.

1838:  Kiertelevä kirjansitoja sekä arkkiveisujen ja pienpainatteiden kauppias Matti Pohto (1815-57) kyselee taloista vanhoja kirjoja sidottavaksi tai paikattavaksi.  Näin hän alkaa itse kerätä kirjoja ja ehtii parissa kymmenessä vuodessa koota lahjoittamansa tai myymänsä kirjat mukaan lukien yli 4000 painatetta.  Samuli Paulaharju kirjaa vuosikymmeniä myöhemmin arvion: "Kulukia presuta nyt raavahna miehnä resuusia kirjoja kokuamas.  Ei tierä mikä tarkootus sillä oikein oli".  Pohto käy 1842 Helsingissä, jossa yliopiston suomen kielen lehtori Carl Axel Gottlund taivuttelee hänet asiamiehekseen Lappiin kirjoja ja muinaismuistoja kokoamaan.  Gottlund kirjoittaa Pohdolle suosituskirjeen suomeksi ja ruotsiksi.  Borgå Tidning mainitsee 1845 keräilijän tietämättä vielä hänen nimeään, mutta tietää pari vuotta myöhemmin: Matts Pohto.  Gottlund kertoo 1846 Suomalainen-lehdessään Pohdosta.  Åbo Tidningar kertoo 1848 Pohdon tulleen Turkuun.  Yliopiston kirjastonhoitaja Walta-Neuwos Fredrik Wilhelm Pipping kuulee 1847 Pohdosta, pyytää hänet luokseen ja antaa hänelle suosituskirjeen, jota tarwitsee matkoillansa asiansa menestyttämiseksi näyttää papeille ja muille, kutk eivät kuule köyhän ääntä, waan isompiensa mieltä ovat warsin mieluiset noutamaan.  Yhteistyöstä on ratkaiseva apu Pippingin bibliografialle, sillä Pohdolla on kymmenittäin kirjoja, joista Pippingillä ei ole tietoa.  Suomettaressa on 1848 Antero Wareliuksen esittely Pohdosta.  Pohto tutustuu 1850 toiseen kirjoja keräävään kansanmieheen Emanuel Kanajärvi.  Pohto tekee 1851 testamentin, jonka mukaan Helsingin yliopiston tulee saada kappale jokaista ennen Turun paloa painettua kirjaa, jota sillä ei ole.  Muut kirjat tulee luovuttaa Kuopion ja Turun tuomiokapituleille sekä Vaasan kymnaasille näiden kymnaasikirjastoja varten.  Suomen Kirjallisuuden Seuralla on huomattavia Pohdon lahjoituksia.  Pohto ostaa 1854 rovasti Nils Tolpon jäämistön huutokaupasta Hartmannus Grediuksen teoksen Postillae evangelicae, Franfurt 1654.  Rolf Wistrandin keräilijäelämäkertojen kokoelmassa Bisarra boksamlare 1971 Pohtoa sanotaan luku- ja kirjoitustaidottomaksi.  Pohto on hyvä lukija ja kirjoittaja.  Hän määrittelee sivun repaleesta kirjan nimen ja painovuoden.  Hän muuttaa kirjaluetteloissaan alkuteosten fraktuurakirjaimet antiikvan suuraakkosiksi.  Pohdon välilehditetyssä almanakassa 1857 on merkintöjä säästä ja muista huomioista.

1838:  Ylisen Karjalan kontrahtikirjasto perustetaan alueen papistoa varten.

1840-luvulle:  Suomessa toimii tai on toiminut 24 lukuseuraa.  Viipurin venäläisen lukuseuran kirjat liitettiin 1809 kaupunginkirjastoon.  Pitäjänkirjastoja aletaan perustaa 1840-luvulla kansanvalistusinnostuksessa.

1841:  Hammarlandin rovasti PUF Sadelin (1788-1858) perustaa Hammarlandin ja Eckerön pitäjänkirjaston.  Sadelinin kirjasto on ensimmäinen kunnallinen kirjasto.

1841:  AJ Europaeus julkaisee suomenkielisen kirjastokirjoituksensa Sanansaattaja Viipurista-lehdessä.  Siinä viitataan ruotsalaisiin malleihin.

1841:  Italialainen kreivi Guillaume Libri (alkuaan Guglielmo Bruno Icilio Timoleone, kreivi Libri-Carucci della Sommaia) (1803-69), Pariisin yliopiston professori ja Institut de Francen jäsen nimitetään sihteeriksi komissioon, jonka tulee valmistaa luettelo Ranskan departementtien julkisten kirjastojen käsikirjoituksista.  Librillä on suuri erikoisvalmisteinen takki, johon hän sujauttaa sopivia kohteita eri kirjastoissa.  Hänellä on tyhjiä valesidoksia, joilla hän täyttää hyllyihin tekemänsä aukot.  Vuodenvaihteessa 1845-46 Pariisin poliisiprefekti saa nimettömän syytekirjeen, että Libri on varastanut kirjoja eteläranskalaisista kirjastoista.  Libri alkaa myydä saalistaan huutokaupoilla muun muassa englantilaiseen antikvariaattiin 2000 kohteen käsikirjoituskokoelman.  Uusi nimetön ilmianto tulee 1847.  Syyttäjänviraston Boucly huomaa, että huutokauppaluetteloista löytyy kirjastoista kadonneita kirjoja, ja niissä oli jälkiä kirjastoleimoista.  Bouclyn raportti valmistuu 1848 ja hautautuu Librin ystävän pääministeri Guizotin pöytälaatikkoon.  Vallankumouksessa Librin kansio löytyy, mutta hän ehtii Guizotin varoittamana paeta Englantiin mukanaan 18 kirjalaatikkoa.  Librin asunnosta löytyy työpaja kirjojen naamioimiseksi.  Hänellä oli palveluksessaan kirjansitoja ja leimaväärentäjä.  Libri tuomitaan 1850 poissaolevana 10 vuoden vankeuteen ja menettämään omaisuutensa.  Ranskalaiset eivät käytä sanaa voleur - varas kirjavarkaista, vaan ilmausta chipeur de livres - kirjojen näpistelijä.

1841:  Charles Nodier (-1844) julkaisee teoksen L'amateur des livres - Kirjojen rakastaja.  Siinä hän sanoo: "Bibliofiilin harmiton, ihana kuume on bibliomaanissa muuttunut äkilliseksi sairaudeksi, joka on ehtinyt hourailuasteelle saakka".

1841:  Ministerivaltiosihteerin kreivi Robert Henrik Rehbinder (1777-1841) usean tuhannen teoksen kirjasto ostetaan valtion varoin Keisarillisen Aleksanterin yliopiston eli Helsingin yliopiston kirjastolle.  Kirjastoon kuuluu muun muassa noin 70 niteen Elsevier-kokoelma.

1841:  Kenraalin Johan Henrik Tawast (1763-1841) jälkeensä jättämä kirjasto huutokaupataan.  Kirjoissa on kolme erilaista exlibrismuunnosta.

1842:  Englantilainen Charles Edward Mudie (1810-90) avaa Lontoossa ensimmäisen lainakirjastonsa Mudie's Lending Library, jossa on vuotuinen jäsenmaksu.  Hän hankkii kahdeksan vaunua nopeaan kirjojen toimitukseen asiakkaille niin maalle kuin kaupunkiin.  Mudie’s Select Library menestyy laajalla mainonnalla.  Mudien sitomo alkaa 1864 korjata vahingoittuneita kirjoja ja kehittyy 76 työläisen laitokseksi.  Toiminta lakkaa 1937.

1843:  Adolf Ivar Arwidsson (1791-1858) tulee Ruotsin Kuninkaallisen kirjaston johtajaksi.  Hän lähti 1823 Suomesta ja sai viran Kuninkaallisessa kirjastossa.

1844:  Ensimmäiseen Meriekipaashiin perustetaan upseereiden kirjasto.  Haminan kadettikoulun oppilaskunnalla on kirjasto, jota valtio ylläpitää.  Kadettikunta perustaa 1850-60-lukujen vaihteessa epävirallisen ja salaisen toverikunnan ylläpitämän kirjaston.

1844:  Hannoverin kuningaskunnassa Göttingeniä lukuunottamatta on 108 lainakirjastoa.  Preussissa on 1846 jo 656 kirjastoa, Saksissa 117 ja Kurhessenissä 19.  Baierin kuningaskunnassa 1847 on 66 lainakirjastoa, Münchenissä neljä, Wienissä kaksi ja Berliinissä 36.

1844:  Wasa Gymnasium perustetaan ja sen kirjastoa aletaan kartuttaa.  Vaasan palossa 1852 voidaan 1015 nidettä kirjaston 7000 kirjasta pelastaa.  Högre Elementarskolanin (Vaasan triviaalikoulun nimenmuutos 1841) kirjaston lähes kaikki kirjat pelastetaan.

1845:  Helsingin yliopiston kirjasto HYK muuttaa kirjastotaloonsa, joka rakennettiin 1836-40.  Arkkitehti on Carl Ludwig Engel (1778-1840).  Talossa on tilaa 100 000 niteelle.  Kirjasto on toinen itsenäinen kirjastorakennus Pohjoismaissa.  Muutama vuosi aikaisemmin valmistui Uppsalan Carolina Rediviva.  Peruskorjauksen 1879-81 yhteydessä taiteilija Severin Falkman (1831-89) maalaa puolipyöreitä lynettejä (ranskassa sanan lune - kuu diminutiivi).  Eräs lynetti kuvaa kielitiedettä.  Siinä on muun muassa riimukivi ja papyrusrulla ja se kuvaa myös eri maanosien kieliä.

1845:  Viipurilainen kauppapalvelija Johan (Juho) Pynninen (1818-64) avustaa ahkerasti Pietari Hannikaisen Kanava-lehteä, jossa hänen kuuluisat kirjastoaiheiset kirjoituksensa ilmestyvät.  Häntä pidetään kansankirjasto-liikkeen perustajana.  Viipurin kaupungin kirjastossa on vain saksalaisia, ranskalaisia ja venäläisiä kirjoja.  Viipurissa on myös ruotsalainen lainakirjasto.  Pynninen perustaa Viipuriin suomalaiselle kansalle tarkoitetun lainakirjaston 1846.  Sensuuriylihallitus vaatii kirjaston avaamislupaa varten nähtäväksi kirjaston kirjojen luettelon, jonka Pynninen laatii.  Samana vuonna Pynninen painattaa luettelon Luetus Suomalaisesta Laina-Kirjastosta Wiipurissa, CA Gottlund, Helsinkissä 1846.  Se on ensimmäinen suomenkielinen painettu kirjastoluettelo.  Itseoppinut Johan Pynninen on väsymätön kansanvalistuksen ja kirjastoaatteen julistaja.  Hänen artikkeleillaan on vaikutus, sillä 1845 perustetaan kirjasto Liperiin sekä 1846 Heinjoelle, Jääskeen, Kivennavalle ja Maaninkaan.

1846:  Poliitikko Thomas Grenville (1755-1846) testamenttaa kirjastonsa yli 20 000 teosta British Museumille.

1846:  Apupappi August Cygnaeus (1818-86) julkaisee Borgå Tidningissä kaksiosaisen artikkelin Förslag till Bys- och Sockne-Helgedags-skolor samt Sockne- och Bys-Bibliothek - Ehdotus kylä- ja pitäjänpyhäkouluiksi sekä pitäjän- ja kyläkirjastoiksi.  Hän perusti aikaisemmin pari-kolmekymmentä pyhäkoulua Hauhon pitäjään.

1848:  Viipurilaiseen osakuntaan perustetaan kirjastojen edistämiseksi lainakirjastoseura.  Yhdistyksen toiminta loppuu 1849 yhdistyksiä koskevan asetuksen johdosta.  Osakunta ehtii lähettää 16 kirjastoa Viipurin ympäristöpitäjiin.

1849:  Useimmissa Englannin suurkaupungeissa ei ole julkista kirjastoa.  Julkisten kirjastojen laki säädetään 1850.

1849:  Helsingin teknillinen reaalikoulu aloittaa opetustoimen, jolloin aloitetaan myös sen kirjaston kehittäminen.  Päätoimista henkilökuntaa sittemmin Polyteknillisen opiston ja Teknillisen korkeakoulun kirjastolla ei ole 80 vuoteen.  Opettajien joukosta valitaan kirjastonhoitaja, joka oman toimensa ohella vastaa kirjaston kehittämisestä.  Hänellä on apuna tuntipalkkainen osapäiväinen amanuenssi ja vahtimestari.  Kirjaston ensimmäinen päätoiminen kirjastonhoitaja 1927-1939 on filosofian kandidaatti Juho Arvi Kemiläinen, joka tuo Deweyn kymmenluokitusjärjestelmän Yhdysvalloista.  Talvisodan ensimmäisessä pommituksessa 1939 kirjasto saa täysosuman ja Kemiläinen sokeutuu menehtyen 1941 silmäleikkauksen jälkeen.  Jatkosodassa 1944 kirjastoon osuu palopommi, ja tulipalossa palavat kaikki kokoelmat 47 000 nidettä, luettelot ja lainojen rekisteri.  Väliaikainen kirjasto avataan 1947 läheisessä varuskuntasairaalan rakennuksessa.  Otaniemen kirjastorakennus otetaan 1970 käyttöön.

1849:  Pohjalainen osakunta alkaa perustaa kirjastoja.  Osakunta lähettää 13 pitäjään parinkymmenen kirjan kirjaston.

1850:  Kölniläinen antiikkikauppias Heinrich Lamperz kerää merkittävän exlibriskokoelman.

1850:  Rauman kansankirjaston perustavat nuoret säätyläisnaiset.  Porissakin naiset ovat merkittävässä osassa.  Kansankirjastoja on 19.

1851:  Ruotsalaisella talonpojalla Lars Månsson (1827-1904) on isän kuollessa jonkinmoinen kirjahylly.  Hän lunastaa sisaruksiltaan tilan, ja vasta 1860-luvun lopulla selviydyttyään veloistaan sisaruksille hän voi alkaa hankkia kirjoja.  Niitä Månsson kerää noin 20 000 sidosta.  Hän tuntee Kuninkaallisen kirjaston ylikirjastonhoitajan Klemming ja hänen antikvariaattiveljensä, joilta hankkii vanhoja teoksia.  Hän pystyttää 1885 erillisen kirjastorakennuksen.  Månssonilla on Ruotsin kirjallisuuden valiot sekä muissa maissa painettua ruotsalaista kirjallisuutta.  Hänellä ei ole exlibristä, vaan ensin musta nimileima ja sitten punainen soikea nimileima, jossa lukee Lars Månsson, Tranemåla.  Leiman hän lyö nimiösivulle.  Hän hankkii 1887 Strålen kirjaston huutokaupassa kauniita sidoksia.  Göteborgin kaupunki aikoo hankkia 1894 suurella summalla kirjoja uuteen suunniteltuun kirjastoon.  Månsson tarjoaa kirjojaan, kirjastonhoitaja Lars Wåhlin tutustuu niihin, mutta vastausta ei kuulu.  Månsson tarjoaa 1898 kirjojaan Klemmingin antikvariaatille, jonka osaomistaja on hovin jalokiviseppä Jean Jahnsson.  Päästäkseen helposti poimimaan tarjonnasta parhaat kohteet Jahnsson ostaa omaan laskuunsa pilkkahinnalla kokoelman.  Månsson kuulee pian Handelstidningenin kirjoituksesta, jonka mukaan Göteborgin kaupunginkirjasto ostaa hänen kokoelmansa Tukholmasta.  Suurlahjoittaja August Röhss antaa rahat kauppaan, ja lahjoituskirjoihin liimatussa exlibriksessä lukee Tranemålasamlingen skänkt till Göteborgs stadsbibliotek af August Röhss.  Månssonin makuuhuoneen kaapeissa on kirjaharvinaisuuksia, jonka loppuerän hän myy 1900 Göteborgin kaupunginkirjastoon.  Lähes 7000 kaksoiskappaletta myydään 1904-07 huutokaupassa.  Vuosikymmeniä myöhemmin Jahnssonin kirjaston huutokaupasta löytyy aarteita.

1851:  Turun pataljoonan kirjastosta kertova uutinen sisältää sanan läslust.  Uutinen ilmestyy ruotsiksi lehdissä Åbo Underrättelser, Finlands Allmänna Tidning, Ilmarinen ja Morgonbladet.  Suomenkielisenä uutinen ilmestyy lehdissä Sanomia Turusta, Maamiehen Ystävä ja Suometar, joissa käytetään ilmeisesti ensimmäistä kertaa lukuhalu-oppisanaa.  Vähän aikaisemmin Maamiehen Ystävä käytti sanaa lukuhaluisia.

1854-86:  Painoasiain ylihallituksen luettelon mukaan Suomessa on useilla paikkakunnilla kaupallinen lainakirjasto.  Turussa ja Helsingissä on useita.  Lainakirjasto-oikeuksia on saatu: Porvoo 1854, 1879, 1883 ja 1886, Tammisaari 1866, Hanko 1881, Jyväskylä 1863, 1880 kaksi ja 1885, Oulu 1886, Kuopio 1869 kaksi, Huittinen 1877, Nikolainkaupunki eli Vaasa 1880 ja 1884, Uusikaupunki 1869, Kemi 1877, Lappeenranta 1869, Kajaani 1876, Nurmis socken lienee Nurmes 1877 ja Savonlinna 1881.  Kaupallisia lainakirjastoja on myös Raahessa ja Kristiinankaupungissa.

1856:  Ruotsalainen Gustaf Edvard Klemming (1823-93) lahjoittaa 10 000 sidoksen kokoelmansa Kuninkaalliselle kirjastolle, jossa hän kohoaa amanuenssiksi.  Kirjastoon 1840-luvulla tultuaan hän on päällikkönä vuodesta 1865, saa 1877 ylikirjastonhoitajan arvon ja jää eläkkeelle 1890.  Kirjahuutokauppoja järjestävä taidekauppias Henrik Bukowski kustantaa 1891 Klemmingin juhlakirjan Ur några antecknares samlingar.  Klemmingin avulla kirjailija August Strindberg pääsee työhön kirjastoon.

1856-57:  Helsingin yliopiston kirjaston ylikirjastonhoitajan Fredrik Wilhelm Pipping (1783-1868) bibliografia Luettelo suomeksi präntätyistä kirjoista luetteloi vain suomenkieliset painatteet.  Suomen ruotsinkielinen kirjallisuus luetaan Ruotsin kirjallisuuteen ja kirjataan sikäläiseen kansallisbibliografiaan.  Kirjastossa on jo 100 000 teosta.  Luettelosta julkaistaan 1967 näköispainos.

1859-60:  Helsingin ja Turun kansankirjastot pannaan alulle.  Helsingissä rouvasväen yhdistys tekee aloitteen.  Pian 13 kaupunkia saa kansankirjaston.  Kansankirjastoja on 91.  Teollistumisen synnyttäessä uuden luokan, kaupunkien työtätekevän luokan - stadens arbetande klasser, aletaan kiinnittää huomiota kaupunkien vähäväkisten sivistystarpeeseen.

1859-65:  Viipurin Suomalaisen Kirjallisuusseuran toiminnalla on valtakunnallinen luonne.  Seuran saavutuksia 1840-luvulla oli suosittu aapinen.  Uusi puheenjohtaja CI Qvist julkaisee toimittamassaan Wiborg-lehdessä 1859 artikkelin Sockenbiblioteker, huru de böra inrättas, samt hvilka böcker dertill äro lämpligast.  Alun perin Ruotsissa Läsning för Folketissa ilmestyneen jutun kirjoittaja on siellä kansankirjastojen hyväksi ponnistellut PA Siljeström.  Pietari Hannikainen julkaisi toimittamassaan Aamurusko-lehdessä vähän ennen Viipurin seuran kirjastotoiminnasta päättämistä vetoomuksen Rahvaan opetus seuran perustamiseksi, jonka keskeisenä tehtävänä olisi koulujen ja kirjastojen perustaminen ja tukeminen.  Seura julkaisee ensimmäisen valioluettelonsa 1860, ja sen jatkoa myöhemmin Otawassa.  Seuran vaikutus ulottuu kauas Pohjanmaalle ja Varsinais-Suomeen.  Yli 30 kirjastoa sai apua seuralta.

1859:  Rauman lainakirjastoon tulee kotimaisista aikakauslehdistä Aamurusko, Mehiläinen ja Suomen Lähetyssanomia.

1860-luvun alku:  Oulun Wiikko-Sanomat välittää kirjoja ja neuvoja ainakin yhdeksään seurakuntaan Oulun läänissä sekä Ruotsin-puoleiseen Ylitornioon.

1860-luku:  Tampereelle perustetaan kansankirjasto ja Finlaysonin työntekijöiden lainakirjasto sekä 1870-luvulla viisi kirjastoa lisää.

1860-luku:  Pappi Elias Wilhelm Stadius perustaa yleisen kirjaston Espoon kirkkoon Lagstadiin.  Axel Ludvig von Born lahjoittaa kirjoja, joita kirjastossa on 1875 noin kolme sataa, ja perustaa sadalla kirjalla lastenkirjaston.

1860:  Syyrialainen arabi Irenaeus Salim Georgijevitsh Nofal tulee Pietariin opettamaan arabiaa Muhammad 'Ayyad al-Tantawin jälkeen.  Nofal kerää kirjaston, johon kuuluu kirjoja ja käsikirjoituksia.  Hänen poikansa kuuluvat kultaiseen nuorisoon, elävät isänsä kustannuksella ja alkavat myydä hänen kirjojaan antikvariaatteihin.  Hänen kuoltuaan kirjasto hajoaa.  Kirjatoreilla putkahtaa silloin tällöin huolellisesti sidottuja arabian- tai ranskankielisiä kirjoja selkämyksessään kirjaimet IN ja esilehdillään samantyylinen numerointi.

1860:  Helsingin kansankirjasto perustetaan.  Tässä on innokkaasti mukana Theodor Sederholm.  Aikaisemmin on Stolpen liikkeellä lainakirjasto Helsingissä.  Kansankirjastosta tulee Helsingin kaupungin kirjasto.  Seitsemässä muussa kaupungissa on kansankirjasto.  Lähivuosina perustetaan 13 uutta kaupunkikirjastoa ja koko maahan 135 kansankirjastoa.

1861:  Kirjasto perustetaan Kälviälle, Karstulaan, Viitasaarelle, Virroille ja Ylistaroon.

1862:  Moskovan Rumjantsevin museon kirjasto perustetaan valistuslaitokseksi laajahkoille väestökerroksille.    Kirjastossa on 1863 noin 100 000 nidettä ja 1900 yli puoli miljoonaa.  Kirjastosta tulee Neuvostoliiton valtionkirjasto.

1862:  Massachusetts Institute of Technologyn kirjaston kokoelmien alkuna pidetään MIT:n säätiön hallituksen sihteerin Thomas Webb lahjoittamaa seitsemää teosta.  Kirjastossa on 2000 noin 2,6 miljoonaa teosta.

1862:  Kirjasto perustetaan Kannonkoskelle, Kivijärvelle, Lapualle ja Perhoon.

1864:  Venäjällä valtakunnallinen Znanie - Tietotaito-seura perustaa polyteknisen keskuskirjaston.

1864:  Kirjasto perustetaan Kannukseen.

1865:  Painoasiain ylihallitus alkaa kerätä tietoja Suomen kaupunkien lainakirjastoista.  Tiedot ovat kansiossa Luettelo aikakautisjulkaisuista, kirjapainoista, kirjakaupoista, lainakirjastoista ja lukusaleista 1865-87.

1866:  Tampereella perustetaan Pumpulitehtaan työntekijäin seura.  Sen tarkoituksena on muun muassa harjoittaa lukemista ja luentoa.  Finlaysonin puuvillatehtaalle avataan lukusali, johon lehdet tilataan tehtaan varoin.

1867:  Prokuraattorin CJ Walleen yli 6000 kappaleen kirjasto myydään huutokaupassa, josta Helsingin yliopiston kirjasto ostaa suuria määriä.

1869:  Suomeen on perustettu 410 kirjastoa.  Perustamisvilkkaus vaihtelee eri aikoina: 1835-49 vain 33 kirjastoa, 1850-54 jo 39, 1855-59 jopa 69, 1860-64 peräti 192 ja 1865-69 vielä 77 kirjastoa.  Kirjastoja on noin 150 pitäjässä.  Kansankirjastoja 1870 on 240.

1870-luku:  Helsingissä maalarien yhdistyksellä on lainakirjasto.  Ammattikuntien perustamien kirjastojen jatkoksi työväestö alkaa saada omia kirjastoja.

1871:  Helsingin kansankirjastoon avataan sanomalehdistömme satavuotispäivänä lukusali, jonne tulee 26 uskonnollista lehteä ja useita lastenlehtiä.

1872:  Valtiopäiville kokoontuneet säädyt perustavat arkiston ja kirjaston huolehtimaan asiakirjoistaan.  Kun yksikamarinen eduskunta aloittaa 1907, niin Valtiopäiväkirjasto ja -arkisto nimetään Suomen eduskunnan kirjastoksi.  Sen palvelut ovat 1913 lähtien kaikkien käytettävissä.  Eduskunnan arkistossa on asiakirjoja 1863 valtiopäiviltä lähtien ja eduskunnan asiakirjat alusta alkaen.  Eduskunnan kirjasto on muun muassa Euroopan unionin, OECDn, WTOn ja YKn ja sen erityisjärjestöjen tallekirjasto.  Kirjaston kokoelmassa 2000 on noin 600 000 nidettä.

1872:  Helsingin satamamestarin Gustav Hobin (1811-71) kirjastosta julkaistaan huutokauppaluettelo.  Siinä on käsikirjoituksia ja tuhansia kirjoja.

1873-76:  Yhdysvaltalainen kirjastonhoitaja Melvil Dewey (1851-1931) keksii kirjastojen kansainvälisen kymmenluokituksen, joka nykyään on käytössä useimmissa maailman maissa.  Kirjallisuus jaetaan ensin kymmeneen pääluokkaan, joista kukin taas jakautuu kymmeneen alaluokkaan ja niin edelleen.  Kymmenluokitusta lisätään ja täydennetään myöhemmin moneen kertaan.  Siitä ilmestyy mukailuja eri maita varten.  Pienessä kirjastossa voi tyytyä kymmeneen pääluokkaan, mutta suuremmissa otetaan useampia ja useampia alaluokkia käytäntöön tarpeen mukaan.

1874-82:  Ruotsalainen kirjailija August Strindberg (1849-1912) toimii Kuninkaallisen kirjaston amanuenssina ja ajoittain sanomalehtimiehenä.

1875:  Suomen Taideteollisuusyhdistyksen ja sen keskuskoulun kirjasto aloittaa toimintansa.  Siitä tulee Taideteollisen oppilaitoksen ja 1973 Taideteollisen korkeakoulun kirjasto.

1875 jälkeen:  Paperin laatu ja arkistokelpoisuus heikkenee huomattavasti tehdasteollisuuden paperin suuren kemikalipitoisuuden vuoksi.  Julisteiden ja sanomalehtien konservointi vaatii suurta varovaisuutta.  Pariisissa Bibliothèque nationale on menettänyt kahdesta miljoonasta kirjasta 75 000 konservoinnista huolimatta, 580 000 kirjaa on vaarassa tuhoutua pian ja 600 000 kirjaa on riskin rajoilla.

1876:  Veistokoulun kirjasto perustetaan Helsinkiin.

1876:  Hangon kaupunginkirjasto perustetaan tullijohtajan Frans von Haartman aloitteesta.  Kirjasto on kaksikielinen.  Hangossa 1900 on 4000 asukasta, ja kirjoja on 863 kappaletta, joista 300 suomenkielistä.

1876:  Kokkolassa alkaa kansankirjastotoiminta.

1880-luvun alku:  Salpietarisodassa 1879-84 Chile hyökkää Peruun.  Chilen joukot takavarikoivat sotasaaliina Perun kansalliskirjaston mukaan lukien sen vuosisatoja vanhat siirtomaa-aikaiset aineistot, jotka rahdataan Santiago de Chileen.

1880:  Suomessa on 400 kansankirjastoa.

1881:  British Libraryn kirjastoluettelo imestyy ensimmäisen kerran.  Kun kirjasto muuttuu 1973 kansalliskirjastoksi, vanhaa luetteloa aletaan tarkistaa ja julkaista uudelleen.  1996 mennessä ennen 1975 julkaistusta kirjallisuudesta ilmestyy 360 + 6 osaa.

1881:  Helsingin Rikhardinkadun kirjaston pääsiipi valmistuu.  Se on Pohjoismaiden ensimmäinen yleiseksi kirjastoksi suunniteltu ja rakennettu kirjasto.

1884:  Helsingin työväenyhdistys perustetaan.  Wrightiläisen yhdistyksen eräänä tarkoituksena on perustaa lukusali.

1884 ja 1889:  HD Altshevskan kaksiosaisessa kirjassa  Mitä lukea kansalle esitetään lukijatutkimuksesta saatuja kokemuksia.  Pariisin maailmannäyttelyssä kirja palkitaan kultamitalilla.

1885:  Pietarin yliopiston piiri tutkii maaseutuväestön lukemista.

1886:  Kirjakauppa M Bernheim perustaa Baseliin matkustajien lainakirjayhdistyksen Verein der Leuhbibliothek für das reisende Publikum.

1886:  Historiantutkija filosofian tohtori Oskar Rancken (1824-95) lahjoittaa kirjastonsa 6750 teosta Vaasan ruotsalaiselle lyseolle.  Hänen keräystyönsä ensimmäinen kokoelma tuhoutui Vaasan palossa.  Rancken järjesti ruotsinkielisellä Pohjanmaalla uuden keräyksen.  Vaasan tiedekirjaston Tritonia kokoelmaan kuuluvat Mikael Agricolan ja Henrik Gabriel Porthanin kirjat.

1887:  Costa Ricassa perustetaan Alajuelan kirjasto.

1888:  Yhdysvalloissa Hartfordissa kunnallinen kirjastoyhdistys tilaa 12 päivälehteä, 25 viikkolehteä, kaksi joka toinen viikko ilmestyvää lehteä, 29 kerran kuussa ilmestyvää lehteä ja kolme neljännesvuosittain ilmestyvää lehteä.  Keskimäärin kuukaudessa kiertää 2400 kirjaa.  Hartfordin ilmaisessa yleisessä kirjastossa lainataan 1893 jo 13 000 kirjaa kuussa.  Seymour Eaton Philadelphiasta kertoo 1903, että 3015 jäsentä lainaavat runsaasti kirjoja.  Tilauskirjaston The Booklovers Library, uudelta nimeltään The Tabard Inn Library, jäseneksi pääsee lahjoittamalla kirja.

1888:  Costa Ricassa Universidad de Santo Tomás lopetetaan ja sen kirjasto 536 kirjoineen yhdistetään kansalliseen kirjastoon Biblioteca Nacional.  Käsityöläisten yhdistys perustaa kirjaston.

1888:  Ranskalainen säveltäjä Charles-Valentin Alkan (1813-88) kuolee sänkyynsä kirjahyllyn kaaduttua hänen päälleen.

1889:  The Library ilmestyy Englannin kirjastoydistyksen äänenkannattajana.

1889:  Venäläinen Nikolai Aleksandrovitsh Rubakin (1862-1946) julkaisee kirjoituksen Kokemuksia kansalle tarkoitetun kirjallisuuden tutkimusohjelmasta.  Myöhemmin hän julkaisee useita kirjoituksia kirjastoalasta.

1889:  Costa Ricassa San Josén käsityöläisten yhdistys perustaa kansankirjaston, jossa on kaikille avoin lukusali ja 500 nimekettä yli tuhantena teoksena.

1889:  Suomessa on 606 kansankirjastoa, joista 522 maaseudulla.

1890:  Japanissa otetaan kirjastokortisto käyttöön.

1890:  Costa Ricassa säädetään yleisten kirjastojen säädökset.

1890:  Cecilia Cely Mechelin saa ajatuksen Sokeain Kirjastosta, jota alkaa ylläpitää yhdistys Kirjoja Sokeille.  Pistekirjoitusta taitavat saavat vähitellen enemmän ja monipuolisempaa luettavaa.  Vapaaehtoiset jäljentäjät tekevät vuosittain noin 45 uutta sidosta.  Kirjoja 1898 on 314 sidosta ja 1904 jo 643.  Mustavalkea kirjaluettelo ilmestyy 1901 suomeksi ja ruotsiksi sekä vastaavat pisteluettelot 1908.  Mechelin valitsee kirjat 1908 asti.  Sen jälkeen kirjallisuustoimikunta tekee hallitukselle ehdotuksen jäljennettävistä kirjoista.  Sokeain Airut julkaisee 1928 kirjauutuuksista luettelon.

1890:  Suomessa on 645 kansankirjastoa.

1890:  Suomen kansallisarkisto - Archivvm Finlandiae publicvm saa oman rakennuksen Helsingin Kruununhakaan.  Keskirisaliitin huippuna on veistosryhmä Suomi ympärillään historia ja muinaistutkimus.  Pommituksessa 1944 Suomelta putoaa pää.

1891:  Intialainen Khuda Baksh Khan perustaa kirjastostaan julkisen kirjaston Khuda Baksh Oriental Public Library Patnaan.  Parlamentti antaa 1969 sille kansallisesti merkittävän laitoksen arvon.  Kirjastossa on arabialaisia ja persialaisia käsikirjoituksia sekä harvinaisia kirjoja, jotka on pelastettu Espanjan Córdoban yliopiston kirjastosta.

1892:  Lancashireläisen kauppiaan John Rylands (1801-88) leski ostaa Althorp-kirjaston, jonka kokosi Spencerin 2. jaarli George John, ja lahjoittaa sen Manchesterin kaupungille miesvainajansa muistoksi.  Kirjasto avataan yleisölle 1899.  Leski lisää 1901 kokoelmaan 6000 kuvitettua käsikirjoitusta, jotka hän osti lordilta Crawford.

1894:  Venäjän Euroopan puoleisessa osassa on 792 julkista ja kansankirjastoa.  Niiden kirjat ovat kolminkertaisen valvonnan alaiset: sisäasiainministeriön, kansanvalistusministeriön ja hengellisen viraston.  Säännöt maksuttomista kansan lukusaleista ja niiden valvontajärjestelmästä 1890 antavat luvan tilata erikoisluetteloiden kirjat.  Luetteloissa on yli kolme prosenttia Venäjällä julkaistuista kirjoista, joista suurin osa on uskonnollista ja yksinvaltaa pönkittävää.

1894:  Saksan valtion keskuspistekirjasto perustetaan Leipzigiin, josta se siirretään 1905 Hampuriin.

1895-96:  Englannissa lainataan yli 26 miljoonaa kirjaa.  Maassa on yli 300 julkista kirjastoa.

1895:  New Yorkin yleinen kirjasto perustetaan yhdistämällä yksityisiä kirjastoja: John Jacob Astor (260 000 kirjaa), James Lenox (pienempi, mutta harvinaisia teoksia) ja Samuel J Tilden (15 000 kirjaa).  Fifth Avenuen suuri kirjasto avataan 1911.  Siellä on 1,2 miljoonaa kirjaa ja vihkosta.  Kirjasto 1961 käsittää 4,5 miljoonaa teosta.

1895:  Avataan kirjasto St Bride Foundation Printing Library.  Sen ytimen kokosivat William Blades, J Southward ja Tabot B Reed.  Kirjastosta muodostuu painajien ja historioitsijoiden tekninen kirjasto.

1895:  Asianajajat Paul Otlet (1868-1944) ja Henri La Fontaine perustavat Brysselissä kansainvälisen bibliografisen instituutin.  He koettavat saada aikaan tiedon maailmanlaajuisen kirjan.  Otlet täydentää Melvil Deweyn menetelmää yleismaailmalliseksi kymmenjärjestelmään perustuvaksi luokitusjärjestelmäksi ja ottaa käyttöön normitetun 12,5x7,5 neliösenttimetrin kortin.  Instituutti tuottaa 1914 mennessä kansainvälisen bibliografisen hakemiston, ikonografisen hakemiston, luettelon kirjastoista ja kansainvälisistä dokumenttiarkistoista sekä perustaa kansainvälisen kirjaston ja dokumenttimetodien museon.  Otlet luo termin mondialismi.  Teoksessaan Traité de documentation, le livre sur le livre - Tutkimus dokumentaatiosta, kirja kirjasta hän esittää informaation ja dokumentoinnin maailmanlaajuisen verkoston, joka yhdistää kaikkien maiden ja kaikkien alojen tuottajat, levittäjät ja käyttäjät.  Suuri kirjasto varustetaan valkokankain.  Sähköteleskooppien ja valkokankaiden avulla on mahdollista lukea suurten kirjastojen teleg-saleissa esillä olevista kirjoista etukäteen tilatut sivut.

1895:  Tukholman suomalainen kirjasto perustetaan.  Se on 2005 sulkemisuhan alainen ellei Ruotsin valtio tai Tukholman kunta osallistu kirjaston toiminnan rahoittamiseen.

1896-1904:  Akseli Gallén-Kallela (1865-1931) valmistaa muutaman exlibriksen.  Taiteilijaseuran 1896 syysnäyttelyssä on kolme hänen exlibristään.  Hän käyttää puupiirrosta, etsausta ja kivipainoa.

1896-1915:  Gallén-Kallelan ystävä ja oppilas Hugo Simberg (1873-1917) vamistaa etsaamalla ja puuleikkauksina runsaat 20 exlibristä.

1897:  Fedor von Zobeltitz (1859-1934) perustaa kirjanystävien lehden Zeitschrift für Bücherfreunde.  Se korvataan 1937 lehdellä Wandelhalle der Bücherfreunde.

1899:  Vaasan lukusaliin tilataan muun muassa seuraavia lehtiä: Kyläkirjasto, Kyläkirjaston Kuvalehti, Merimiehen Ystävä, Suomen Lähetyssanomia, Suomen Teolisuuslehti, Terveydenhoitolehti, Valvoja, Finsk Tidskrift, Teknikern, Pyrkijä ja Balder.  Viihteellisiä lehtiä edustavat rutsalaiset Ny Illustrerad Tidning, Ny Tidning för Idrott ja Illustrerad Familjeblad.

1800-luvun loppu:  Venäjällä kootaan maanalaisia kirjastoja.

1800-luvun loppu:  Torppari ja kirjojen myyjä Fredrik Melinillä (1845-98) on painokirjainexlibris.  Myyntipalkkioksi Melin saa kirjoja, joita kertyy niin paljon, että hän perustaa kyläkirjaston Kiukaisten Paneliaan.

1900 mennessä:  Suomalaisia kirjanomistajanmerkkejä tunnetaan vajaa sata exlibristä.  Niitä on 2005 tiedossa yli 18 000.

1900-luvun alku:  Yhdysvaltalainen kirjastoideologia tulee Suomeen.  Public library oli aluksi suurimpien kaupunkien piirre.

1900-luvun alku:  Venäjällä on noin 10 000 maasäätyjen kansankirjastoa.

1900-luvun alku:  Ote Helsingin kaupungin kirjaston lainaussäännöistä:  Kukin Helsingin kaupungin asukas on oikeutettu saamaan kaksi lainauskorttia kirjojen lainaamista varten: a) kunnalle veroa maksavat henkilöt ja näiden vaimot saavat lainata takauksetta. b) Muiden tulee hankkia tunnetun henkilön takaus tai jättää kolme (3) markkaa.  Toisella kortilla saapi lainaksi yhden kirjan kerrallaan.  Toisella kortilla taas voipi lainata ainoastaan tietokirjallisuutta.  Kirjoja ei saa lainata koteihin, joissa sairastetaan tarttuvaa tautia.

1900-luku:  Kerätään yksityisiä arabialaisia käsikirjoituskokoelmia kuten Kairossa Ahmad Zakin ja Ahmad Taimurin kokoelmat, jotka nykyään kuuluvat valtion keskuskirjastoon.  Espanjassa säilyneitä käsikirjoituksia tallennetaan Escorialin kirjastossa Madridin lähellä.

1900:  Yhdysvalloissa on noin 4000 yleistä kirjastoa, joissa on vähintään tuhat kirjaa.

1900:  Suomessa on 1480 kansankirjastoa.

1901:  Tampereen kaupungin kansankirjastossa on 3455 nidettä ja tehdään 25 329 lainausta.

1902:  Helsingin yliopiston kirjastolle ostetaan monien vaiheiden jälkeen suomalaisen tutkimusmatkailijan Adolf Erik Nordenskiöld (1832-1901) kartografian, maantiedettä ja tutkimusmatkoja koskeva kirjasto ja karttakokoelma.  Siinä on yli 5000 teosta ja karttaa.  Ruotsiin jää Nordenskiöldin käsikirjoitusarkisto sisältäen lokikirjat ja laivapäiväkirjat sekä Japonica-kirjasto.

1903:  Kirjoitus Venäjän sosialidemokraattisen vallankumouspuolueen Pietarin komitean kirjanen Venäjän lehdistön 200-vuotisjuhlasta ilmestyy.  Siinä esitetään kirjallisuuden levittämisen ja itsesivistävän lukemisen järjestämisen periaatteet.

1906:  Suomessa ilmestyy kirjastokomitean mietintö.

1906:  Ernst Lönnberg julkaisee lähes viisisataasivuisen Porvoon lyseon kirjastoluettelon Borgå lycei bibliotekskatalog.  Porvoon lyseon kirjastossa säilytetään erästä Suomen tärkeimmistä vanhan kirjallisuuden kokoelmista.

1907:  Leipzigissa on 55 työläiskirjastoa.

1907-18:  Italialainen Achille Ratti - myöhemmin paavi Pius XI (1857-1939) toimii Vatikaanin kirjaston pääkirjastonhoitajana ja sittemmin varaprefektinä.

1908:  American Type Founders perustaa Jersey Cityyn kirjapainoalan kirjaston Typographical Library.  Se siirretään myöhemmin Columbian yliopistoon.

1908:  Pariisissa puhutaan kirjain desinfioimisesta.  Lääkäri Berlioz on keksinyt desinfioimislaatikon, jonka avulla eräs neste haihtuessaan 95 asteen lämmössä ilman muita varokeinoja täydellisesti desinfioi paksuimmatkin ja suletut kirjat tappamalla basillit, mikroobit, myrkyllisimmät mikrokokit ja muut taudinsiemenet, vähimmässäkään määrässä turmelematta kirjojen paperia, nidettä tai väriä.  Kaikki itikat ja muut vähänkin vaaralliset käpertyvät ja kuolevat.

1908:  Helsingin yliopiston kirjastolle ostetaan talollisen Emanuel Kanajärvi (1801-68) kokoelma, johon kuuluu 650 suomenkielistä kirjaa ja 72 vuosikertaa sanomalehtiä.  Kanajärvi oli Matti Pohdon toveri, joka säilytti kotonaan osia Pohdon kokoelmista ja jatkoi tämän kuoleman jälkeen keräystyötä.

1908:  Kirjastolehti alkaa ilmestyä.

1910-luku:  Suomessa on 2500 kansankirjastoa.  Lukuun sisältyvät seurojen ja yhdistysten kirjastot.  Monet nuorisoseurat, vapaapalokunnat ja työväenyhdistykset pitävät yllä kirjastoja.  Kirjastot ovat yleensä pieniä, ja lainattavia niteitä on tavallisesti muutama kymmen.

1910:  Moskovassa on 80 kansankirjastoa.

1910-16:  Arabisti, akateemikko 1921, Ignati Julianovitsh Kratshkovski (1883-1951) toimii Pietarissa vastaperustetun Victor von Rosenille (1849-1908) nimetyn Itämaisten kielten seminaarin kirjastonhoitajana.  Hän kirjoittaa 1943 teoksen Nad arabskimi rukopisjami - Arabialaisten käsikirjoitusten äärellä.

1911:  Venäläinen LB Havkina (1871-1949) julkaisee teoksen Ohjekirja pieniä kirjastoja varten.  Hän saa aikaan kirjastoammatillisen koulutuksen Venäjällä.  Pietarissa pidetään kirjastonhoitajien kokous nimeltään Yleisvenäläinen kirjastolaitoksen kokous.

1912:  Venäjän kansankirjastoissa työskentelevistä 83 prosenttia on sivutoimisia opettajia, viisi prosenttia vapaaehtoisia ja 12 prosenttia palkkaa nauttivia kirjastonhoitajia.

1912:  Helsingin Kallion kirjasto valmistuu.  Se on Suomen ensimmäinen yksinomaan kunnan varoilla rakennettu kirjasto.

1912:  Jyväskylän Tieteellinen kirjasto perustetaan.  Siitä tulee Jyväskylän yliopiston kirjasto, joka saa lahjoituksia esimerkiksi Rafael Haarlalta neljä Mikael Agricolan teosta.  Kirjasto ostaa 1914 antikvariaatti Minervan varaston ja saa yhdeksän junavaunullista kirjoja.

1912:  Suomessa on 2300 kansankirjastoa.  Puolella kirjastoista on alle 200 nidettä.

1913:  Moskovassa alkavat ensimmäiset kirjastokurssit Shanjavskille nimetyssä kansanyliopistossa.

1914:  Venäjällä on yhteensä noin 76 000 kirjastoa, joiden kirjakokoelma käsittää 46 miljoonaa nidettä.  Yleisiä kirjastoja on 13 900, joiden kirjakokoelma on 9,4 miljoonaa nidettä.  Maaseutupaikkakunnilla on 11 300 kirjastoa, joissa on 4,4 miljoonaa nidettä.  Kirjastoa käyttää runsas kaksi prosenttia maalaisväestöstä.  Kaupungeissa toimii 2500 kansankirjastoa, joissa on 4,9 miljoonaa nidettä.

1914:  Saksalaiset polttavat Belgiassa Leuvenin katolisen yliopiston kirjaston 230 000 nidettä, noin tuhat inkunaabelia ja satoja käsikirjoituksia.

1916:  Venäjän keisarin hovin kotiopettajan Ludvig Heinrich von Nicolay (1737-1820) pojanpojanpoika Paul Nicolay lahjoittaa Viipurin Monreposin kartanon kirjaston Helsingin yliopistolle.  LH von Nicolay ja toinen kotiopettaja Franz Herman Lafermiere (1737-96) merkitsivät yhteisen kirjastonsa painetulla merkillä, jossa on vain teksti Bibliotheque des deux amis - Kahden ystävän kirjasto.  Lafermieren kuoltua von Nicolay sai omakseen koko kirjaston, jonka hän siirsi Viipuriin.

1916:  Kirjastomies Arne Jörgensen julkaisee teoksen Bokägarmärken i Finland.  Suomalaisessa exlibrisluettelossa on vain 179 merkkiä.

1916-17:  Kirjailija Konrad Lehtimäki (1883-1937) tutustuu talvella Yhdysvalloissa suomalaisten elämään ja maan kirjasto-oloihin.  Hänen näytelmänsä  Spartacus 1914 esitetään suomalaisvoimin.  Lehtimäen novellikokoelma Jäähyväiset painetaan Fitchburgissa Massachusettsissa.  Palattuaan kotiin hän osallistuu 1917 eduskunnassa keskusteluun kansankirjastoista ja kannattaa keskuskirjaston perustamista koko maan tarpeita silmällä pitäen.

1917 mennessä:  Moskovan, Pietarin, Kazanin, Harkovin ja Kiovan yliopistoilla, Moskovan teknillisellä korkeakoululla, Pietarin polyteknillisellä instituutilla ja vuori-instituutilla on suuret kirjastot, mutta ne on tarkoitettu pääasiassa professoreille ja opettajille.  Opiskelijoiden on vaikea päästä niitä käyttämään.

1917-39:  Nadezhda Konstantinovna Krupskaja (1869-1939) on Neuvostoliiton kirjastoalan johdossa ja vaikuttaa kirjastotieteen kehitykseen.

1917:  Helsingin yliopiston kirjaston Venäjän vallan aikainen vapaakappaleoikeus lakkaa.  Vapaakappaleista muodostetaan erikoiskokoelmia: slaavilainen, virolainen, latvialainen, liettualainen, heprealainen, Kaukasian eri kielillä arabialaisin kirjaimin ilmestyneen kirjallisuuden, gruusiankielinen, arabialainen, persialainen, armenialainen ja Venäjällä Länsi-Euroopan kielillä painetun kirjallisuuden kokoelma.

1917:  Tampereella toimii neljä lukusalia, joihin tilataan noin 150 lehtivuosikertaa.