Valokuvaus -2009         

Valokuvaus tulee syrjäyttämään maalaustaiteen.  Gustave Flaubert

Valokuva, pakenevan todellisuuden kuvajainen.  Leena Saraste

Photography (kreikasta phos - valo ja graphein - kirjoittaa).  Sir John FW Herschel 1839

Luvussa käsitellään valo, koska se liittyy valokuvaan.

Nuotiota käytetään myös valaisuun.  Homo erectus ottaa 700 000 eaa tulen käyttöönsä.  Tulisija on lisäksi valonlähde.  Pihkaiset puut valaisevat hyvin.  Pihkaa kerätään puukepin päähän soihduksi.  Käytetään myös pikeä ja rasvaa.  Keksitään päre havumetsien alueella.  Päre palaa neljännestunnin, mutta vastaa 20-50 kynttilän valoa.  Mehiläisvaha on kallista kynttilöissä, ja keskiajalla vahaa korvataan talilla.

15 000 eaa:  Ranskassa Lascauxin luolissa tehdään lamppuja kivestä, simpukankuorista ja sarvista, jotka täytetään rasvalla.  Varhaisin tulentekotapa lienee kitkatuli, joka perustuu kahden vastakkain hangattavan puupalan välisen kitkan synnyttämään lämpöön.  Hankauskohdasta irtoaa hienoa jauhoa, jonka kuumuus sytyttää.  Kytevä kipinä puhalletaan sytykkeisiin ja kehitetään tuleksi.

8000-7000:  Mesopotamiassa valmistetaan lamppuja poltetusta savesta.

3000:  Babylonialaiset hallitsevat perspektiivin käsitteen päätellen säilyneistä kuvista.

3000:  Egyptiläiset keksivät arvelujen mukaan kynttilän.  Kynttilät tehdään talista, myöhemmin esimerkiksi kaskelotista saadusta öljystä ja nykyään parafiinista.

2700:  Egyptiläiset ja persialaiset valmistavat kupari- ja pronssilamppuja.

2000:  Babylonialaiset tuntevat valon suoraviivaisen etenemisen.

1600-luku:  Egyptissä valmistetaan kynttilänjalkoja.

500-400:  Kreikassa lamppu alkaa yleistyä kotikäyttöön.  Lampussa poltetaan kasviöljyä.

500-luku:  Shezuanin (Sichuan) suolakaivoksia ja koteja valaistaan maakaasulla.  Kaasua siirretään bambuputkilla.

423:  Kreikkalaisen Aristofaneen (450-388) näytelmässä Nephelai - Pilvet  keskustellaan pyöreästä lasipallosta: Strepsiades: Apteekeissa sä nähnyt olet varmaankin pyöreen kiven, jolla voi sytyttää tulen?  Sokrates: Polttolasia tarkoitat?  Kun velkojan lasku asetetaan tulilasin viereen, lasku tuhoutuu.

400:  Kreikkalaiset ja roomalaiset käyttävät öljyä valaistukseen.

300-luku:  Camera obscura  - neulanreikäkamera (kirjaimellinen suomennos latinasta on pimeä huone) on tunnettu Kiinassa.

300-luku:  Kreikkalainen Aristoteles (384-322) käsittelee valon taittumista ja kuvailee camera obscuran neulanreikäkuvien tekemiseksi teoksessa Ongelmia.  Hän havaitsee, että yhdessä seinässä olevan reiän kautta vastapäiselle seinälle kuvautuu ylösalaisin aurinko.  Aristoteles esittää väriopin.

300:  Kreikkalainen Teophrastus kirjoittaa väriopin.

100-luku:  Todennäköisesti tiedetään, että kumpikin silmä näkee hieman erilaisen kuvan.

100:  Kreikkalainen Geminos jakaa optiikan neljään lajiin: optiikka eli näkemisen oppi, katoptriikka eli oppi heijastuksesta (tästä ovat kirjoittaneet Euklides, Arkhimedes, Heron ja Ptolemaios), skenografia eli perspektiivioppi (Anaksagoras (500-428) määritti katoamispisteen) ja dioptriikka eli kulmamittaus diopterilla (Heron kirjoitti teoksen aiheesta).

40:  Kreikkalainen Kleomedes havainnollistaa valon taittumista veden rajapinnassa.

1-luku jaa:  Lucius Annaeus Seneca (4 eaa -65) kirjoittaa lasipallosta tai -pullosta suurentavana laitteena teoksessaan Naturales Quaestiones.  Hän havaitsee, että särmikkään lasin läpi katsotun esineen reunat näyttävät värillisiltä.

50:  Roomalainen kirjailija Gaius Plinius Secundus vanhempi (23-79) kirjoittaa mineraaliöljyn käytöstä lampussa.

77:  Plinius vanhempi kokoaa yli 2000 lähteestä klassikkoteoksensa Historia naturalis - Luonnonhistoria, joka on 37-osainen.  Siinä hän kirjoittaa, että lasipallolla voi polttaa haavoja.

100-luku:  Ptolemaios (87-165) selvittää kirjassaan De opticis valon taittumislakia eri väliaineille.  Hän löytää kokonaisheijastuksen rajakulman.

100-luku:  Ranskasta Avignonin läheltä löydetty kynttilä on tiettävästi vanhin tunnettu kynttilä.

400-luku:  Kynttilää kehitellään.  Niiden käyttö yleistyy 1300-luvulla.  Vahasta ja talista tehdään kynttilöitä.

500-600-luvut:  Suomessa soikeat tuluskivet ja niihin kuuluva tuliora vaihtuvat piinpalaseen ja tulusrautaan eli karkkuun.  Pohjoismaihin roomalaisilta peritty tekniikka säilyy 1800-luvun lopulle.  Tulitikun edeltäjiä valmistetaan kotona.  Tikkujen kapea pää kastetaan sulaan rikkiin.  Pissutikulla tai pissastikulla saadaan tuli syttymään kytevästä taulasta tai hiilestä.

800-luku:  Arabialainen filosofi Abu Yusuf al-Kindi (801-866) tekee kokeita valolla ja huomaa, että valo liikkuu suoraviivaisesti.

900-luku:  Córdoban kadut on valaistu.  Pariisissa ja Lontoossa katuvalot asennetaan satoja vuosia myöhemmin.

1040:  Arabialainen matemaatikko Abu Ali Alhazen eli Ibn al-Haytham tai Haitam (956-1040) toistaa Ptolemaioksen kokeita ja kuvailee camera obscuran (camera - huone, ob - ympärillä ja scur - pimeä, arabiaksi bayt al zulma - pimeä) periaatteen, sen käytön auringon pimennyksen tarkastelussa sekä valon taittumisen perussäännöt.  Alhazen oivaltaa, että näkeminen perustuu kohteesta lähtevän valon tulemiseen silmään.  Samalla selittyy perspektiivi.  Hän keksii sanat vornea sarveiskalvo ja retina verkkokalvo.  Alhazenin kirja käännetään 1270 latinaksi nimellä Opticae thesaurus Alhazeni.

1100-luvun loppu:  Arabiasta tulee Eurooppaan lukukivi, joka on vuorikristallista (beryllium) hiottu.  Se laitetaan tekstin päälle.  Lukukivi leviää 1200-luvulla Eurooppaan ja on rillien edeltäjä.

1200-luku:  Puolalainen filosofi Witelo (1230-75) kirjoittaa yhteenvedon Optica Euklideen, Ptolemaioksen ja Alhazenin optiikan tutkimuksista.  Hän esittää ensimmäisenä, että sateenkaari syntyy auringonsäteiden taittumisesta ja heijastumisesta sadepisaroissa.

1200-luku:  Marco Polo kuvailee matkaselostuksessaan Bakun öljylähteitä ja niiden öljyn käyttöä valaistukseen.

1260:  Persialainen al-Sirasi ymmärtää, että sateenkaari johtuu valon taittumisesta sadepisaroissa.

1267:  Englantilainen tiedemies Roger Bacon (1214-94) rakentaa neulanreikäkameran.  Hän valmistaa myös suurennuslasin.  Teoksessaan Opus Majus - Suuri teos hän kirjoittaa optiikasta tekstiä, jonka katsotaan viittaavan silmälaseihin ja kaukoputkeen.  Doctor Mirabilis - ihmetohtori ja dominus experimentorum - kokeiden herra Bacon karkotetaan maasta 1277 harhaoppisena.

1271:  Italialaiset käsityöläiset valmistavat jonkinlaisia silmälaseja hiotusta lasista.  Näitä voivat käyttää vain pitkänäköiset ihmiset, sillä lyhytnäköisten silmälasit keksitään vasta 1430.  Keksijöiksi mainitaan kaksi italialaista munkkia Alessandro della Spina ja Salvino d’Amarto degli Amarti.  Mahdollisesti silmälaseja kutsutaan nimellä lente di vetro - lasinen linssi.  Lente tarkoittaa alunperin linssikasvia.  Toisaalta väitetään, että lenti - lente tulee käyttöön 1600-luvun alussa aikaisemman occhiali-sanan sijaan.

1299:  Kuperat silmälasilinssit mainitaan eräässä käsikirjoituksessa.

1311:  Saksalainen Theodoricus de Saxonia esittää kirjassaan De radialibus impressionibus sateenkaaren johtuvan valon taittumisesta ja yhdestä tai useammasta heijastuksesta vesipisarassa.

1335:  Ranskan juutalainen filosofi, matemaatikko ja tähtitieteilijä Levi ben Gershon (1288-1344) kehittää edelleen camera obscuraa ja seuraa kuun pimennystä sekä 1337 auringon pimennystä.

1342:  Petrus Aleksandrialainen kuvailee camera obscuran.

1363:  Professori Guy de Chauliac mainitsee teoksessaan Chiriurgia magna - Suuri kirurgia lasiset tai berylliset silmälasit - ocularios vitri aut berillorum.

1373:  Petrarcha (1304-74) kirjoittaa omaelämäkerrassaan, että hänen täytyi hakea apua silmälaseista - ocularium... auxilium.

1386:  Chaucer mainitsee Canterburyn tarinoiden osassa Kartanonherran tarina peileistä ja perspektiiveistä.

1400-luku:  Arabialaiset alkemistit havaitsevat, että hopeasuolat muuttuvat mustiksi auringonvalossa.

1400-luku:  Suomessa hamppuöljyn säiliönä on koverrettu nauris ja sydämenä pellavapunos.  Naurislamppuja käytetään vielä 1700-luvulla.

1450:  Silmälasintekijöiden ammattikunta alkaa levitä Euroopan suurimpiin kaupunkeihin.

1480:  Leonardo da Vinci (1452-1519) tekee lampun liekin yläpuolelle savupiipun, jolloin lisääntynyt veto kirkastaa liekkiä.

1482:  Nürnbergissä aletaan hioa linssejä ja valmistaa rillejä.

1490-92:  Leonardo da Vinci tutkii valon käyttäytymistä sekä kuvailee kirjoituksissaan ja esittää piirustuksin kuvan synnyn neulanreikäkameralla.  Hän arvelee, että silmä toimii kuin camera obscura.

1500-luku:  Talikynttilöitä käytetään.

1530-luku:  Italialainen Daniele Barbaro (1514-70) keksii himmentimen, joka terävöittää neulanreikäkuvaa.

1535:  Espanjalainen tutkimusmatkailija Fernandez de Oviedo seuraa, kuinka Antillien asukkaat käyttävät tulikärpäsiä.  Ne hohtavat niin kirkkaasti, että niiden valossa näkee lukea tai kirjoittaa.  Jos niitä sitoo neljä tai viisi lankaan, ne toimivat lyhdyn tavoin.

1538:  Veronalainen lääkäri Girolamo Fracastoro (1478-1553) kuvaa kirjassaan Homocentrica, kuinka linssin teho paranee, kun asetetaan kaksi linssiä peräkkäin.

1544:  Camera obscuraa käytetään Louvainissa auringonpimennyksen tarkasteluun.  Tästä tapauksesta on piirros.

1545:  Alankomaalainen Reiner Gemma Frisius julkaisee kuvan camera obscurasta.  Hän katselee 1568 laitteella auringonpimennystä.

1550:  Italialainen Girolamo Cardano eli Hieronymus Cardanus (1501-76) ehdottaa koveran peilin käyttämistä kameran edessä.

1553:  Napolilainen Giambattista della Porta (1535-1615) julkaisee teoksessaan Magia naturalis (julkaistaan 1658 englanniksi Natural magic) tarkan selostuksen neulanreikäkameran toiminnasta ja opastaa käyttämään sitä todenmukaisessa maisemamaalauksessa sekä mainitsee linssit.  Porta selittää, miten tärkeitä silmälasit - specillum ovat ihmisille.  Hän ja Hieronymus Cardanus (1501-76) parantavat myöhemmin neulanreikäkameran kuvantoistoa kuperalla linssillä.  Paduan yliopiston professori Daniele Barbaro suunnittelee 1568 himmentimen tapaisen valon rajoittimen kuvan terävyyden parantamiseksi ja käyttää kamerassa kokoojalinssiä.  Barbaro on perehtynyt perspektiiviin.  Porta täydentää kirjansa 1589, selittää siinä linssien hionnan ja kertoo tuntevansa lumen kylmyyden polttopeilin kautta, kun vie silmänsä polttopisteeseen.  Hän koettaa selittää 1593 linssejä teoksessaan De Refractione, optices parte.  Hän ilmoittaa koveran ja kuperan linssin yhdistelmän sopivaksi välineeksi nähdä kauas.  Porta käyttää kameraansa toisin päin, joka on taikalyhty - laterna magica eli projektori.

1565:  Hopeasuolojen tummuminen tunnetaan.

1568:  Daniele Barbaro esittelee kirjassaan La pratica della prospettiva camera obscuran käyttöä perspektiivipiirrosten teossa.  Hän ehdottaa kuperan linssin käyttöä ja himmennystä.

1573:  Egnatio Danti (1536-86) kääntää kameran ylösalaisin olevan kuvan objektiivin takana olevalla peilillä oikeinpäin.

1575:  Kreikkalainen Franciscus Maurolykos (1494-1577) kirjoittaa Messinassa valo-opista kirjan Photismi de lumine et umbra.  Lehtimetsässä maassa näyvät soikeat valoläikät hän selittää camera obscura -ilmiöksi.  Sateenkaaren seitsemän väriä hän selittää taittumisella kuten lasiprismassa.

1579:  Englantilainen Thomas Digges (1543-95) kirjoittaa selostuksen, jonka mukaan hänen isänsä Leonard Digges (1510-58) rakensi perspektiivilasin - Perspective Glasses.

1586:  Giovanni Battista della Portan (1535-1615) camera obscurassa linssistä tuleva kuva käännetään peilillä oikein päin.

1590:  Mikroskooppi rakennetaan lisäämällä kuperan linssin avuksi kovera.  Keksijäksi arvellaan Hans Jansen ja poikansa Zacharias.

1590:  Tuntematon italialainen silmälasintekijä valmistaa kaukoputken koveran ja kuperan linssin yhdistelmänä.  Tällainen lienee firenzeläisellä Raffaello Gualterottilla käsissään, sillä hän kirjoittaa siitä kirjeen suurherttualle Cosimo II.

1500-luvun loppu:  Tycho Brahe (1546-1601) määrää camera obscuralla Auringon näkökulman.

1600-luvun alku:  Englantilainen Rumford (1554-1614) vertailee valon voimakkuuksia vertaamalla varjojen tummuuksia.  Hän johtaa valon intensiteetin riippuvan etäisyyden käänteisestä neliöstä.

1600-luku:  Englantilainen Robert Boyle (1627-92) esittelee laatikkokameran, jossa on öljytty läpinäkyvä paperi, jolle kuva projisoidaan.

1600-luku:  Accademia del Cimento -tiedeseura asettaa kokeessa 250 kiloa jäätä koveran peilin eteen.  Polttopisteessä oleva lämpömittari näyttää heti lämpötilan laskua.

1600-luku:  Euroopan kaupungeissa öisillä kulkijoilla on öljylyhty mukanaan.

1604-11:  Saksalainen tähtitieteilijä Johannes Kepler (1571-1630) työskennellessään optisen astronomian parissa ehdottaa koveran linssin käyttöä kuperan linssin takana, jotta saadaan suurempi kuva.  Kepler julkaisee 1604 kirjan optiikasta.  Hän tulkitsee kuvan muodostumisen verkkokalvolle ja selittää silmälasien merkityksen.  Kepler selittää akkomodaation silmämunan muodon muuttumiseksi.  Christopher Scheiner (1575-1650) oivaltaa 1625, että silmälinssin muoto muuttuu kohteen etäisyyden mukaan.  Kepler ennakoi kaukoputken lisäksi telefoto- eli kauko-objektiivia.  Kepler julkaisee 1609 teoksensa Astronomia nova.  Kepler määrittää camera obscuralla Auringon näkökulman.  Hän parantaa mikroskooppia suunnittelemalla 1611 kahden kuperan linssin rakenteen.  Scheiner rakentaa 1628 toimivan mikroskoopin.

1606:  F Risnerin (-1580) teos julkaistaan.  Siinä hän kuvaa kuvan suurentamisen ja pienentämisen menetelmiä sekä kuvailee tarkoitukseen sopivan kannettavan laatikon.

1608:  Alankomaalainen silmälasienvalmistaja Hans tai Jan Lippershey keksii kaukoputken asettamalla kaksi silmälasin linssiä sopivalle etäisyydelle peräkkäin.  Hän haluaa kojeelleen kijker 30 vuoden yksinoikeuden, mutta saa patentin sijaan rahapalkkion, sillä Jacob Adriaanzoon Metius lähettää anomuksen samanlaisen laitteen puolesta ja Hans Jansen esittää vaateen saman kojeen keksimisestä.  Poika Zacharias Jansen väittää Lippersheyn saaneen kaukoputken ajatuksen isältään.

1609:  Teleskooppeja on myytävänä Pariisissa.  Suurennos on korkeintaan kolminkertainen.  Kaukoputket ilmestyvät pian Milanoon, Padovaan ja Venetsiaan.

1609:  Italialainen Galileo Galilei (1564-1642) rakentaa ensin kolme kertaa suurentavan kaukoputken, sitten kahdeksan kertaa ja lopulta 33 kertaa suurentavan kaukoputken.  Hän julkaisee 1610 teoksensa Sidereus Nuncius - Tähtisanansaattaja, jossa hän kertoo kaukoputkesta, ja löytää Jupiterin neljä kuuta.  Galilein kaukoputket ovat muita parempia.

1611:  Dominis kuvailee komplementtivärien additiivisen järjestelmän.

1611:  Kepler ehdottaa kirjassaan Dioptrice kahden kuperan linssin käyttöä kaukoputkessa.  Tällaisen rakentaa 1613 Scheiner.  Kuva on ylösalaisin.

1616:  Nicolaus Succhius (1586-1670) rakentaa koveraan pallopeiliin ja pieneen kuperaan hyperboliseen apupeiliin perustuvan kaukoputken.  Mersenne korvaa 1644 pallopeilin parabolisella peilillä.  N Cassegrain parantaa 1672 sitä.  Jacob Gregory (1638-75) korvaa 1663 hyperbolisen apupeilin elliptisellä.  Newton korvaa sen 45 asteen kulmassa olevalla lasilevyllä, joka heijastaa valon sivussa olevaan kaukoputkeen.

1620:  Leydenilainen professori Willebrord Snel eli Snellius (1591-1626) keksii valon taittumislain.  Isaak Vossius (1618-89) julkaisee 1662 kirjassaan Snelin johdon, ja Huygens kirjassaan 1698.

1620:  Filosofi Francis Bacon (1561-1626) selostaa kirjassaan Novum organum, että kuumasta esineestä säteilevää lämpöä voidaan kohdistaa linssillä ja peilillä.

1620:  Kepler piirtää pienessä mustassa teltassa paperille mestarillisen maisemapiirroksen, sanoo englantilainen diplomaatti Henry Wotton.

1626:  Srell van Rojen (1581-1626) keksii valontaittumisen lain ja luo pohjan tieteelliselle optiikan tutkimiselle.

1637:  Ranskalainen filosofi René Descartes (1596-1650) esittää teoksessaan Dioptrique valon oikean taittumislain, mutta väärän analogian pohjalta.

1645:  Schyrl de Rheita valmistaa neljästä kuperasta linssistä kaukoputken, joka kääntää kuvan oikeinpäin.

1645-46:  Saksalainen Athanasius Kircher (1602-80) kuvaa piirroksella teoksessaan Ars Magna Lucis et umbrae in mundo camera obscuran, jonka hän näki 1640-luvulla Saksassa.

1648:  Böömiläinen lääketieteen professori Marcus Marci (1595-1667) tutkii prismaa ja julkaisee kirjan valon väreistä.

1650-luku:  Pariisissa lyhyiden katujen päissä on öljylyhdyt ja pitkillä kaduilla keskikohdalla.

1650:  Italialainen Francesco Maria Grimaldi (1618-63) havaitsee valon taipuvan esteen reunan kohdalla sekä valoreunan suuntaisia valo- ja varjoraitoja.  Hän kutsuu ilmiötä diffraktioksi.

1655-56:  Hollantilainen Christiaan Huygens (1629-95) havaitsee rakentamallaan Keplerin kaukoputkella Saturnuksen kirkkaimman kuun Titan ja renkaan.

1657:  Saksalainen Athanasius Kircherin oppilas Kaspar Schott (1608-66) kirjoittaa kannettavaksi laatikoksi pienentyneestä camera obscurasta, jonka piirustuksen hän näkee Espanjassa.  Hän rakentaa kameran, jossa on kaksi linssiä ja säädettävä tarkennus.

1659:  Hollantilainen Christiaan Huygens (1629-95) kehittää valon aaltoliiketeorian ja selvittää polarisaation.

1660-luku:  Saksalainen Otto von Guericke huomaa, että rikkipalloa hangatessa syntyy sähkön aiheuttamia valoilmiöitä.

1660:  Gotlantilainen Walgesteen (1627-81) aloittaa Roomasta laterna magica - eli taikalyhtykiertueensa Euroopan suurkaupunkeihin.

1665:  J Zahn esittelee julkaistussa kirjassaan kannettavan camera obscuran, jossa on kaksi tai kolme objektiivia.  Siinä on myös vastavalosuojana toimivat siivekkeet, jotka estävät liiallisen valon tulon.

1665:  Englantilainen Robert Hooke (1635-1703) julkaisee teoksensa Micrographia.  Hän tutkii diffraktiota ja ehdottaa, että valo on poikittaista värähtelyä.

1665:  Francesco Grimaldin De lumine painetaan postuumisti.  Teoksessa käsitellään valon diffraktiota.

1666:  Englantilainen fyysikko Isaac Newton (1643-1727) keksii valon hajoamisen spektriksi eli kirjoksi ja selvittää interferenssikuviot, jotka hänen mukaansa saavat nimekseen Newtonin renkaat.  Hän osoittaa, että linssin värivirheet johtuvat eri värien erilaisesta taittumisesta.  Hän valmistaa 1668 peilikaukoputken, jossa ei ole värivirheitä, ja kehittelee 1670 värioppia.  Newton esittää 1678 valon luonteen hiukkasteorian.

1669:  Tanskalainen Rasmus Bartolin eli Erasmus Bartolinus (1625-98) julkaisee havaintonsa valon kahtaistaittumisesta islanninsälvässä.

1671:  Athanasius Kircher esittää kuvassaan camera obscuran, jota hän kehittelee laterna magicaksi.

1674:  Ranskalainen Dechales julkaisee kunnollisen kuvauksen laterna magicasta.

1676:  Tanskalainen astronomi Olaus Römer (1644-1710) laskee valonnopeudeksi 220 000 kilometriä sekunnissa Jupiterin sisimmän kuun pimennysten avulla.  Römerin kiertoaikaero on 22 minuuttia, mutta nykytiedon mukaan 16 minuuttia 36 sekuntia, jolloin saadaan nopeudeksi 300 000 kilometriä sekunnissa.

1676:  Saksalainen Johann Sturm esittää maalattuja taikalyhtykuvia.  Hän asensi laatikkokameraan 45 asteen kulmaan asetetun peilin, joka heijastaa kuvan oikein päin.  Se on ensimmäinen kannettava peilikamera.

1677:  Englantilainen fysiikan professori Francis Glisson (1597-1677) kehittää ehkä maailman ensimmäisen värien määrittelyjärjestelmän.

1680:  Berliinissä määrätään, että joka kolmannen talon on laitettava palava öljylyhty talon ulkopuolelle.  Kaupunki joutuu asentamaan lyhdyt asukkaiden kustannuksella.

1681:  Mariotte puhuu ihmisen värinäön kolmesta peruselementistä.

1685:  Teleskooppitutkija Johann Zahn parantaa Johann Sturmin kameraa ja kehittää kannettavaa camera obscuraa.  Se muistuttaa Hasselbladia.  Zahn korvaa öljytyn paperin opaalilasilla ja lisää teleskooppilinssin, joka koostuu koverasta ja kuperasta linssistä.

1688:  Ranskan kuninkaan juhlia Versaillesin puistossa valaisee 24 000 vahakynttilää.

1690:  Christiaan Huygens esittää valon pitkittäisen aaltoteorian teoksessaan Traité de la lumiére.  Se ei tunne polarisaatiota.

1691:  Englantilainen kemisti John Clayton huomaa, että puusta ja kivihiilestä syntyy kuumennettaessa palavaa kaasua.

1694:  Saksalainen asianajaja W Gomberg keksii hopeanitraattiin upotettujen häränluiden valonherkkyyden.

1600-luvun loppu:  Pariisissa on öljylyhty kadun kummassakin päässä ja pitkillä kaduilla keskelläkin.  Välimatkaksi vakiintuu 20 metriä.

1700-luvun alku:  Kannettava camera obscura on kauppatavaraa.  Harrastelijataiteilijat käyttävät sitä luontokuvien piirtämiseen.

1700-luvun alku:  Englantilainen Francis Hauksbee huomaa, että ohennetulla ilmalla täytetty lasipallo alkaa hohtaa valoa, kun se hangataan sähköiseksi.

1700-luku:  Italialaiset taiteilijat Giovanni Antonio Canal alias Canaletto (1697-1768) ja Francesco Guardi (1712-93) käyttävät camera obscuraa.

1700-luku:  Peltisestä kynttilälyhdystä tulee ulkovalaisin.

1700-luku:  Suomen pappiloissa käytetään vielä naurislamppua, joka on koverrettu nauris.  Sydämenä on pellavapunos ja öljynä liinaöljy.

1704:  Newton julkaisee valo-oppia koskevan teoriansa tutkimuksessaan Opticks - Optiikka, jossa on hänen hiukkasteoriansa.  Hänen mukaansa punaiset valohiukkaset ovat suurimpia ja violetit pienimpiä.

1710:  Augsburgilainen taidekauppias Jeremias Wolff kustantaa teoksen Perspectiva practica...

1722:  Saksalainen Le Blon käyttää Pariisissa kolmiväripainatusta käyttäen punaista, keltaista ja sinistä laattaa.

1722:  Hollantilainen Antony van Leeuwenhoek tekee havaintoja tappi- ja sauvasoluista.

1725:  Venäläinen kreivi Alexei Petrovitsh Bestuzhev (1639-1766) havaitsee metallisuolojen valonherkkyyden.

1725-27:  Saksalainen lääkäri Johann Heinrich Schulze (1687-1744) havaitsee Halle an der Saalessa, että liitusakka hopeanitraattiliuoksessa värjäytyy valossa tummaksi.  Hän valmistaa kopioidun valokuvan liimaamalla seospullon kylkeen mallineen eli stensiilin ja luo valokuvauksen perusteet sekä kuvailee hopeasuolojen valonherkkyyttä.  Kokeita tekee 1763 W Lewis.

1728:  Englantilainen astronomian professori James Bradley määrittää valon nopeudeksi suunnilleen saman kuin Römer.

1729:  Englantilainen Sir Chester More Hall valmistaa tiettävästi ensimmäiset akromaattiset linssit yhdistämällä tavallista ja piilasia, jossa on lyijyoksidia.  Hän rakentaa 1733 akromaattisen kaukoputken.  Englannin kuninkaan optisten kojeiden rakentaja John Dollond saa selville Hallin linssin ja esittelee 1758 oman akromaattisen linssinsä Lontoossa.  Hän valmistaa poikansa kanssa kolminkertaisen objektiivilinssin, jossa kahden kuperan linssin välissä on kovera linssi.

1737:  Jean Hellot huomaa, että hopeanitraattiin kastettu paperi mustuu valossa.  Hän kirjoittaa hopeanitraatilla paperille.  Salakirjoitus pysyy näkymättömänä kunnes sitä valotetaan auringonvalolla.

1739:  Puu- ja kivihiilikaasusta julkaistaan artikkeli.

1742:  Saksalainen Winkler esittelee elohopeakaasulla täytettyä lasipalloa, joka hohtaa sähköiseksi hangattuna.

1747:  Matemaatikko Leonhard Euler (1707-83) päättelee, että linssin värivirhe voidaan poistaa asettamalla eri tavalla värejä taittavia linssejä peräkkäin eli rakentaa akromaattinen linssi.  Hänen mielestään värit vastaavat eri aallonpituuksia.  Pian ruotsalainen Samuel Klingenstjerne (1698-1765) osoittaa, että aineet taittavat värejä eri tavoin.

1756:  Pariisilainen apteekkari Quinquet alkaa valmistaa lampun savupiippuja lasista.

1757:  Fysiikan professori Giacomo Battista Beccaria havaitsee Turinissa hopeakloridin valonherkkyyden ja valmistaa varjovalokuvia eli siluetteja.

1758:  Tobias Mayer ehdottaa kolmiulotteista värijärjestelmää, joka on kaksoispyramidin muotoinen.

1760:  Johann Heinrich Lambert julkaisee Augsburgissa teoksensa Photometria, jossa hän esittelee valon tieteellistä mittaamista.  Hän kuvailee keksimäänsä valomittaria.

1763:  Ranskan tiedeakatemia julistaa kilpailun öljylyhdyn kehittämiseksi.  Voittaneessa mallissa on neljä poltinta ja heijastinta.  Noin 6000 vanhaa lyhtyä korvataan 1200 uudella.  Välit tulevat liian pitkät noin 60 metriä, ja lyhtyjä lisätään.

1772:  Johann Heinrich Lambert esittää värijärjestelmäksi pyramidin muotoa.

1773:  Öljylampun pyöreän sydämen tilalle tulee litteä sydän.

1777:  Ruotsalainen kemisti Carl Wilhelm Scheele (1742-86) jatkaa Schultzen pohjalta ja esittää tietoja hopeakloridista.  Hän löysi 1772 hapen ja 1774 kloorin.  Scheele asettaa hopeakloridilla sivellyn paperin valon spektriin ja huomaa, että sinisessä ja violetissa osassa mustuminen tapahtuu nopeammin kuin punaisessa tai oranssissa valossa.  Hän keksii kiinnitteen huomaamalla, että mustunut hopeakloridi ei liukene ammoniakkiin, mutta mustumaton hopeakloridi liukenee ammoniakkiin.  Scheele osoittaa, että lämpösäteily on ominaisuuksiltaan valon kaltaista.

1782:  Geneveläinen oppinut Johann Senebier kuvailee auringonvalon fotokemiallista vaikutusta hartseihin, öljyihin ja väreihin.  Hän toteaa, että hopeakloridi ei ainostaan mustu valossa, vaan myös värjäytyy riippuen vaikuttavasta valosta.

1783:  Sveitsiläinen kemisti Francois Aimé Argand (1750-1803) kehittää öljylampun rakenteen, jossa on putkimainen sydän, lasiputki liekin ympärillä ja sydämen nostaja.  Pyöröpolttimossa öljylampun sisälle saadaan ilmaa ja lampun valo kirkastuu.  Öljylampun valovoimakkuus vastaa kymmentä kynttilää.

1786:  Ranskalainen kaivertaja Gilles Luis Chrétien (1754-1811) keksii physionotracen, jolla valmistetaan siluettikuvia.  Istuvan henkilön profiili kuvautuu lasilevylle.  Profiilin ääriviivoja seurataan kynällä, joka on yhdistetty vivuilla eli pantografilla kaivertavaan kärkeen.  Se kaivertaa piennetyssä mittakaavassa profiilin kuparilevylle, jolla voi painaa miniatyyrikuvia.  Kun painettu kuva täytetään värillä, saadaan siluetti.

1793:  Ranskalaiset veljekset Claude (1763-1828) ja Nicéphore Niépce (1765-1833) tekevät Italiassa Cagliarissa Ranskan tasavaltaisen armeijan palveluksessa ensimmäiset kokeensa valmistaa kemiallisesti pysyvä kuva camera obscuralla.

1798:  Louis Vauquelin havaitsee hopeakromaatin valonherkkyyden.

1799:  Ranskalainen Philippe Lebon patentoin kotien kaasun käytön thermo-lampe, johon kuuluu valaistus, lämmitys ja ruoanvalmistus.  Järjestelmä ei tule käyttöön.

1800-luku:  Valon voimakkuuden määrittelyssä yksi kynttilä (candle power) on valo, joka lähtee valaanöljykynttilästä, joka painaa paunan kuudesosan ja pienentyy palaessaan 120 grammaa tunnissa.

1800-luku:  Suomalainen talo kuluttaa noin 20 000 pärettä vuodessa.

1800:  Englantilainen Thomas Tom Wedgwood (1771-1805) tutkii hopeasuolojen valonherkkiä ominaisuuksia ja valmistaa fotogrammeja.  Hän käsittelee paperia ja nahkaa hopeanitraatilla ja -kloridilla sekä saa valottamalla lasimaalausten, prässättyjen kukkien ja lehtien sekä hyönteisten siipien läpi allaolevalle paperille tai nahalle vastaavan kuvan.  Hän saa aikaan siluetteja eli fotogrammeja, jotka ovat kiinnittämättömiä ja pysymättömiä.  Wedgwood päättelee, että camera obscuraa voi käyttää kuvien ottoon, mutta hänen materiaalinsa on siihen liian epäherkkä.  Hän julkaisee 1802 menetelmänsä.

1800:  Englantilainen lääketieteen tohtori Thomas Young (1773-1829) julkaisee aaltoteorian puolesta kirjoituksen Experiments on sound and light.  Hän selittää 1801 aaltojen interferenssin.  Young päättelee valon aallonpituuksiksi kahden läheisen neulanrei'än läpi tulevan valon interferenssikuvioista punaiselle 0,7 mikrometriä ja violetille 0,4 mikrometriä.  Hän aloittaa 1814 hieroglyfien ratkaisemisen tutkimalla Rosettan kiveä ja päättelee, että kirjoitus on foneettinen.

1800:  Saksalais-englantilainen astronomi Friedrich Wilhelm eli Sir William Herschel (1738-1822) keksii infrapuna- eli IR-säteet.  Hän hajottaa Auringon valon prismassa ja mittaa spektrin osien lämpötilan.  Lämpösäteily löytyy punaisesta päästä, josta nimi.

1800:  Ranskalainen Carcel kehittää kellokoneistolla öljyä syöttävän öljylampun.  Niitä on vielä 1900-luvulla majataloissa.

1800:  Englannissa kivihiilikaasulla aletaan valaista tehtaita.

1801:  Saksalainen Johann Wilhelm Ritter (1776-1810) keksii ultravioletti- eli UV-säteet.  Hän havaitsee tämän näkymättömän spektrinosan tummentavan valkoista hopeaa.

1801:  Thomas Young huomaa valon interferenssi-ilmiön eli sekaantumisen, kun yksivärinen natriumvalo kulkee kapean raon läpi varjostimelle.  Tähän perustuu muun muassa holografia.  Hän esittää värinäkemisen kolmiväriteorian.

1801:  Englantilainen professori kemisti ja fyysikko Humphrey Davy (1778-1829) huomaa, että platinalanka hehkuu valoa, kun sähkövirta kuumentaa sitä.  Davy löysi jodin.

1802:  Humphrey Davy kokeilee valokuvien tekoa samoin kuin Tom Wedgwood.  He julkaisevat kuvauksen Selostus lasikuvien kopiointimenetelmästä ja silhuettien tekemisestä valon hopeanitraatissa aiheuttaman tummumisen avulla.

1802:  Englantilanen kemisti William Hyde Wollaston (1766-1828) huomaa Auringon spektrissä seitsemän tummaa viivaa.

1802:  Euroopan ensimmäinen pysyvä kaasuvalaistus asennetaan Birminghamin teollisuuskeskukseen.  William Murdoch rakentaa kaasulaitoksen, jonka säiliöstä kaasu siirretään putkilla.

1805:  Manchesteriin rakennetaan kaasulaitos.

1807:  Englantilainen fyysikko William Hyde Wollaston keksii camera lucidan eli camera claran - valoisan huoneen.  Piirustustason päälle on varrella kiinnitetty prisma.  Kun piirtäjä katsoo prisman päällä olevasta tirkistysrei'ästä, hän näkee saman aikaisesti sekä piirrettävän kohteen että piirustuspaperin.  Näin voidaan mekaanisesti korvata taiteellinen taito.  Hän asentaa 1812 koverankuperan linssin meniskus eli meniski camera lucidaan.

1808:  Ranskalainen fyysikko Etienne Louis Malus (1775-1812) keksii polarisaation.

1808:  Englantilainen Humphrey Davy löytää magnesiumin.  Hän keksii 1809 valokaaren.  Sen valovoimakkuus vastaa monta tuhatta kynttilää.  Davy käyttää puuhiiltä, joka kuluu nopeasti.

1809:  Saksalainen runoilija ja luonnontieteilijä Johann Wolfgang von Goethe (1749-1832) kuvaa romaanissaan Vaaliheimolaiset englantilaista matkailijaa, joka piirtää camera obscuralla, ja kirjoittaa 1810 väreistä teoksen Zur Farbenlehre.

1810:  Fyysikko Thomas Johann Seebeck tietää Goethen Väriopin perusteella, että hopeakloridin ominaisuudet ovat erilaiset auringonvalon spektrin eri osille.  Hän valmistaa ensimmäisen värillisen auringonvalon spektrin hopeakloridipaperille.  Värejä ei voi kiinnittää, eikä menetelmällä ole käytännöllistä arvoa.  Saman asian havaitsevat 1840 Sir J Herschel sekä myöhemmin E Becquerel ja Claude Niepce de Saint-Victor.

1810:  Saksalainen maalari Philip Otto Runge ehdottaa pallon muotoista värijärjestelmää.

1810:  Suomessa palovaaran vuoksi päreen käyttö ulkotiloissa kielletään.

1810:  Englannin kaupunkeihin aletaan rakentaa kaasulaitoksia.  Lontoossa on 1814 yksi kaasulaitos ja kaasusäiliö.  Kaasulaitoksia on 1822 neljä ja 47 kaasusäiliötä.  Kaasuputkiston pituus on noin 300 kilometriä.

1811:  Saksalainen Joseph Fraunhofer (1787-1826) havaitsee Auringon spektrissä ohuita tummia viivoja Fraunhoferin viivat ja kartoittaa niitä 574 kappaletta.  Hän määrittelee valon aallonpituuden.  Fraunhoferin viivat ovat optisen spektroskopian alku.  Alaa kehittävät kemisti Bunsen ja fyysikko Kirchhoff.

1815:  Ranskalainen fyysikko Jean Baptiste Biot (1774-1862) havaitsee, että valon polarisaatio kiertyy valon kulkiessa kvartsikiteen läpi.  Tätä sanotaan aineen optiseksi aktiivisuudeksi.

1816:  Ranskalainen Joseph Nicéphore Niépce (1765-1833) kokeilee Chalon-sur-Saônessa aluksi hopeakloridilla.  Hän kalvottaa metallilevyn asfaltilla, kopioi, syövyttää ja painaa sen.  Niépcen tavoitteena on parantaa litografiaa fotomekaaniseksi, koska hän ei osaa piirtää.  Hänen poikansa Isidore toimii piirtäjänä, kunnes menee asepalvelukseen.  Niépce kokeilee camera obscuran kuvan vangitsemista tinalevyille.  Hän kutsuu näitä kuvia heliografioiksi.  Niépcen ja hänen veljensä Clauden kokeet hopeakloridilla sivellyllä paperilla eivät vielä onnistu kunnolla.  Osittainen kiinnitys tapahtuu typpihapolla.  Paperin läpi ei voi kopioida positiivia.

1817:  Kuurinmaalainen vapaaherra von Grotthuss tuntee kemiallisen paruslain, että vain absorboitunut valo on kemiallisesti vaikuttavaa.

1817:  Englannissa Covent Gardenissa on kaasuvalaistus.

1818:  Ruotsalainen kemisti Jöns Jacob Berzelius (1779-1848) eristää seleenin.  Sen sähkönjohtavuus reagoi valoon.

1818:  Helsingissä määrätään, että joka talon on asetettava öljylyhty portin yläpuolelle.  Heikon valaisun vuoksi yöllisillä liikkujilla on oma öljylyhty mukanaan.

1819:  Englantilainen astronomi Sir John Frederick William Herschel (1792-1871) keksii tiosulfaatit (hypo) ja osoittaa, että natriumtiosulfaatti on hopeahalogenidien tehokas kiinnite.  Se poistaa liuottamalla valottumattomat hopeasuolat kehitetystä kuvasta.

1820-luku:  Telttakamerassa kolmijalalla on ylhäällä kamera, ja siinä on kupera linssi ja peili, joka heijastaa kuvan alas pöydällä olevalle piirustuslehtiölle.

1820:  Young ja sitten ranskalainen fyysikko Augustin Jean Fresnel (1788-1827) selittävät polarisaation johtuvan valon poikittaisesta värähtelystä.  Fresnel johtaa teorian yksiakseliselle kiteelle ja 1821 kaksiakseliselle kiteelle.

1822:  Fresnel suunnittelee yhteenliitetyistä prismoista litteän linssijärjestelmän majakoihin.  Niitä on nykyään piirtoheittimessä.

1822-27:  Nicéphore Niépce tutkii edelleen valokuvausta kokeilemalla raudan, mangaanin ja muiden yhdisteiden valonherkkyyttä sekä kiven, metallin kuten sinkki, kupari ja tina-lyijyseos, lasin ja paperin käyttöä kuvan alustana.  Niépce valmistaa ensimmäisen valokuvan piirroksesta pinnakkaiskopiona Judean bitumilla herkistetylle lasilevylle.  Valottunut bitumi ei liukene laventelinkukkaöljyyn.  Sitten hän valmistaa teräspiirroksesta Cardinal Georges d'Amboise valokuvan.  Hän tekee teräspiirroksen läpinäkyväksi parafiinilla, kopioi piirroksen valonherkällä asfaltilla eli Judean bitumilla päällystetylle kuparille, liuottaa valottumattoman asfaltin tärpätillä ja syövyttää hapolla laatan.  Sillä voidaan painaa käyttämällä rasvaista väriä.  Valomekaaninen reproduktiomenetelmä on kehitetty.  Niépce kutsuu menetelmäänsä heliografiaksi.  Kaksi painolevyä on Châlon-sur-Saônen museossa.  Hän ottaa 1827 ikkunastaan näkyvästä maisemasta maailman ensimmäisen luontovalokuvan, jonka valotus kestää kahdeksan tuntia.  Se on kestävä positiivinen kuva, joka on valmistettu bitumilla herkistetylle tina-lyijylejeeringille.  Samana vuonna Niépce lähettää syövytetyn metallilevyn G Lemaîtrelle Pariisiin painettavaksi.  Lemaître ehdottaa hopeoidun kuparilevyn käyttöä.  Niépce käyttää  1827 camera obscuraa ja valonherkkää asfalttia.  Luontokuvissa valotusaika on useita tunteja eli koko aurinkoinen päivä.  Hänen menetelmällään valmistettuja kuvia ei voi monistaa.  Yhdessä Daguerren kanssa Niépce suunnittelee 1829 käytännöllistä kamerajärjestelmää.

1823:  Ranskalainen kemisti ME Chevreul erottaa rasvan aineosat rasvahapot ja glyseriinin.  Niitä käsittelemällä hän saa steariinihappoa, josta valmistetaan kynttilöitä.

1823:  Lontoon kaduilla on 40 000 kaasulamppua.

1824:  Fraunhoferin suunnittelema kaukoputki valmistuu Tarton yliopistolle.  Linssin halkaisija on 24,4 senttimetriä.  Fraunhoferin Optinen instituutti piristää saksalaista teollisuutta ja synnyttää Leitzin ja Zeissin tehtaat.

1825:  Kalkkivalo keksitään.  Valonlähde syntyy, kun kalsiumoksidia lämmitetään kaasuliekissä.

1826:  Antoine Jeromé Balard (1802-1876) keksii bromin ja käyttää sitä hopeabromidi-kopiokalvoissa.

1926:  Ranskalainen Hippolythe Bayard (1807-87) valmistaa positiivikuvia paperille.  Hänen 1839 tekemänsä ja päiväämänsä kuva on museossa Musée d'Orsay.

1827:  Nicéphore Niépce ottaa maailman ensimmäisen varsinaisen valokuvan valottamalla kahdeksan tuntia levylle näkymää työhuoneensa ikkunasta Grasissa Châlon-sur-Sâonen lähellä.

1827:  Englantilainen John Walker keksii kitkatulitikut.

1828:  Optikot C ja Vincent Chevalier valmistavat akromaattisen linssin camera obscuraan.

1828:  Wattles mahdollisesti tekee valokuvia.

1828:  Englantilainen Basil Hall julkaisee matkakirjan Neljäkymmentä camera lucidalla tehtyä etsausta Pohjois-Amerikasta vuosina 1827 ja 1828.

1829:  Optikko Vincent Chevalier valmistaa Nicéphore Niépcelle ja ranskalaiselle maalarille Louis Jacques Mandé Daguerrelle (1787-1851) linssin kameraan.  Chevalier tutustuttaa heidät toisiinsa, ja he aloittavat yhteistyön tekemällä kymmenvuotisen sopimuksen.  Niépcen kuoltua 1833 hänen poikansa Isidore jatkaa kumppanuutta.

1830:  Kerosiinilamppu keksitään.  Lukijat voivat lukea painotuotteita vapaa-aikanaan.

1831:  Nicéphore Niépce ja Louis Jacques Mandé Daguerre keksivät hopeajodidikalvot.  Kuva kehittyy levylle elohopeahöyryssä.  He onnistuvat ennen 1833 lyhentämään valokuvantallennuksen valotusajan puoleen tuntiin. 

1832:  Saksalainen Gustav I Suckow (1803-67) huomaa kaliumbikromaatin gelatiinia herkistävän vaikutuksen.  Bikromaattien ja orgaanisten aineiden yhdisteiden valonherkkyydestä on Vauquelin 1798 maininnut.

1832:  Englantilainen fyysikko Charles Wheatstone (1802-75) huomaa, että jos valmistetaan kaksi piirrosta hieman eri näkökulmasta ja katsotaan niitä peilien ja prismojen muodostamalla laitteella, niin kolmiulotteisuuden vaikutelma saadaan aikaan, ja kuvailee stereokuvan periaatteen.  Hän rakentaa myöhemmin kuvaparien katselulaitteen stereoskoopin peileineen.

1833-35:  Englantilainen tiedemies, matemaatikko ja kielitieteilijä William Henry Fox Talbot (1800-77) valokuvaa parannetulla neulanreikäkameralla.  Hän onnistuu Wedgwoodin kokeiden perusteella valmistamaan maailman ensimmäisen  valokuvapaperinegatiivin suolalla ja hopeanitraatilla herkistetylle paperille, jolloin muodostuu hopeakloridia.  Talbot käyttää kaliumjodidikiinnitettä.  Fox Talbot kuvaa 1835 kotinsa ikkunan Lacock Abbeyssa.  Hän lähettää 1839 Royal Societylle selostuksen kokeiluistaan negatiivi-positiivi -menetelmästä.

1834:  Saksalainen Gottfried Treviranus varmistaa tappi- ja sauvasolujen olevan valonherkkiä.

1835:  Isidore Niépce julkaisee taidelehdessä Journal des artistes tietoja camera obscuran kuvien vangitsemisesta, vaikka kiinnitysmenetelmä puuttuu vielä.

1836:  Hubert julkaisee tietoja omista kokeistaan.

1836:  Samuel FB Morse (1791-1872) saa aikaan negatiiveja.

1836:  Sveitsiläinen eläinlääketieteen professori Friedrich Gerber kokeilee mikroskooppikuvia.  Hän opetti menetelmänsä kapteenille Boscawen Ibbetson, joka vedostaa paperinegatiiveista kansiollisen kuvia.  Ibbetson näyttää 1840 ne Pariisissa Aragolle.

1836:  Franchot keksii moderaattorilampun.  Öjysäiliössä on kierrejousi, joka painaa männällä öljyä sydämeen.

1836:  Englantilainen WE Staite rakentaa kaarilampun hiiliä vakionopeudella lähentävän kellokoneiston.

1837:  Joseph Bancroft Reade (1801-70) tekee mikroskooppikuvia.  Hän herkistää paperin suolan ja hopeanitraatin seoksella, jotka tuottavat hopeakloridia.  Reade käyttää gallushappoa kehitteenä valelemalla sillä paperia juuri ennen valotusta ja sen aikana.  Reade kiinnittää hypolla, sillä hän oli lukenut Herschelin tutkimuksista.

1837-39:  Louis Daguerre saa Niépcen menetelmää kehittämällä kuvan luonnosta aikaan aluksi puolessa tunnissa, sitten neljässä minuutissa.  Daguerre sivelee kiilloitetun hopealevyn jodilla (myöhemmin 1840 herkistää bromilla), valottaa sen  kamerassa ja kehittää levyn elohopeahöyryssä.  Kuva kiinnitetään keittosuolalla tai natriumtiosulfaatilla ja sävytetään kultakloridilla.  Valokuvaaja nimittää kuvaa daguerrotypiaksi.  Hän esittelee 1839 keksintönsä Ranskan tiedeakatemialle ja taideakatemialle yhteiskokouksessa fyysikon ja tähtitieteilijän Francois Dominique Arago ilmoitettua keksinnöstä.  Tätä vuotta pidetään valokuvauksen syntymisvuotena.  Puutteellisuudet ovat, että daguerrotypia-kuvaa on tarkasteltava sopivassa sivuvalaistuksessa, eikä kuvaa voi monistaa.  Käytännön valokuvaustaito on keksitty ja Daguerre julkaisee 1839 menetelmästään maailman ensimmäisen valokuvauksen oppikirjan Daguerrotypian salaisuus.  Ranskan parlamentti ostaa daguerrotypian oikeudet ja julistaa sen samalla Ranskan kansan lahjaksi ihmiskunnalle.  Daguerre ja Isidore Niépce saavat eläkkeen.  Daguerren keksintö suojataan Englannissa patentilla, ja Talbot suojaa keksintönsä ranskalaisella patentilla.  Daguerrotypia-innostus pyyhkii porvarispiireissä yli Manner-Euroopan 1840-luvulla, vaikkei 50 kiloa painavasta ja kalliista daguerrotypiakamerasta tule massa-artikkelia.

1838:  Englantilainen fyysikko Sir Charles Wheatstone (1802-75) huomaa, että vasemmalla ja oikealla silmällä nähdään hieman eri tavalla.  Tämän perusteella hän luo stereoskoopin, jossa kaksi kummankin silmän näkemää vastaavat kuvat heijastetaan päällekkäin ja saadaan aikaan kolmiulotteinen vaikutelma.

1838:  Professori Jobard kokeilee Brysselissä sähköllä tyhjiössä hehkuvaa hiilipuikkoa.

1839:  John Herschel esittelee valokuviaan ja menetelmiään Royal Societyssa.

1839:  Englantilainen Joseph Bancroft Reade pitää Lontoossa valokuvanäyttelyn.

1839:  Daguerren dioramateatteri palaa.  Hän esitti Pariisin tulipaloja ja ukkosmyrskyjä paljon komeammin dioramassa.  Daguerre julkaisee oppikirjan Histoire et description des procédés du daguerréotypie et du diorama ja esittelee viikoittain menetelmäänsä yleisölle.  Kirjasta otetaan viidessä kuukaudessa 30 painosta, käännöstä tai lyhennelmää.  Ruotsissa ilmestyy 1839 lopulla Daguerrotypen. Beskrifning å den märkvärdiga uppfinningen att fixera framställda bilder.

1839:  Robert Hunt, The Art of Photography on ensimmäinen englanninkielinen alan käsikirja.

1839:  Astronomi ja fyysikko Dominique Francois Arago (1786-1853) kirjoittaa selostuksen Rapport de M Arago sur le Daguerréotypie, jonka Ranskan tiedeakatemia julkaisee.  Hän kokeilee valonherkillä papereilla.  Arago esitelmöi Ranskan tiedeakatemialle ja taideakatemialle valokuvauksesta.

1839:  Pariisissa taiteilija Hippolyte Bayard kokeilee suoraa positiivikuvausta hopeakloridipaperille.  Hän pitää Ranskan ensimmäisen valokuvanäyttelyn ja on ensimmäinen valokuvataiteilija.

1839:  Saksassa julkaistaan 68-sivuinen kirja Das Daguerrotype oder authentische Beschreibung des von Niépce und Daguerre erfundenen Verfahrens und der Apparate zur Fixierung von Bildern der Camera obscura von Daguerre.

1839:  Baijerin tiedeakatemia Münchenissä saa tiedon Talbotin menetelmästä.  Professorit Carl August von Steinbeil (1801-70) ja Franz von Kobell (1803-75) alkavat valokuvakokeilut.

1839:  Constance Talbot valmistaa kuvia miehensä reseptien mukaan.

1839:  M Faraday esittää julkisesti kokouksessa Fox Talbotin valokuvausprosessin kuvauksen  tiedeakatemian edustajille.  Kuukauden kuluttua Fox Talbot esittelee Englannin tiedeakatemialle valonherkän valokuvapaperin.  Hän käyttää hopeajodidiliuokseen upotettua paperia, joka herkistetään hopeanitraatilla ja kehitetään gallushappo- ja hopeanitraattiliuoksessa.  Hän kiinnittää kuvan aluksi kaliumbromidilla ja myöhemmin natriumtiosulfaatilla.  1841 Fox Talbot käyttää negatiivi-positiivi -menetelmää, jonka hän patentoi (Her Majesty’s Royal Letters Patent No. 8842).  Valmistamansa negatiivin hän tekee läpikuultavaksi vahalla, rasvalla tai öljyllä.  Kun tämä pinnakkaiskopioidaan samanlaiselle materiaalille, saadaan kehityksessä positiivikuva. Talbot nimittää menetelmää calotypiaksi (kreikasta kallos - kaunis kuva, kauneus), mutta myöhemmin se nimetään talbotypiaksi.  Kuvia voidaan nyt monistaa ja käytännön valokuvaus alkaa.  Negatiivi, valokuvan ja elokuvan toistettavuuden ja teollisen valmistuksen perusta sekä positiivi on luotu.  Kalotypian haitta on positiivin valmistuksen pitkähkö aika ja paperin rakenteen toistuminen kuvassa.

1839:  Englantilainen yksityisopettaja Mungo Ponton (1801-80) käyttää kaliumbikromaatilla kostuttamalla herkistettyä paperia pinnakkaisvedostukseen ja saa kestävän kuvan.

1839:  Sir John FW Herschel ehdottaa Fox Talbotille photography-termin käyttöä (kreikasta phos - valo ja graphein - kirjoittaa) sekä sanoja negatiivi ja positiivi.  Saksalaiset sanovat, että astronomi Johann Heinrich von Mädler (1794-1874) ottaa sanan Photographie ensimmäisenä käyttöön.

1839:  John Herschel valmistaa kuvan lasilevylle, joka on päällystetty hopeakloridilla.  Kuvanteko kestää useita päiviä.

1839:  Josef Max Petzval (1807-91) alkaa suunnitella objektiiveja muotokuvausta varten.  Aloitteen tekijä on Wienin yliopiston matematiikan ja fysiikan professori vapaaherra Andreas von Ettingshausen, joka tutustui Pariisissa daguerrotypiaan.  Petzvalin objektiivi on ensimmäinen matemaattisesti laskettu linssi, jonka valovoima on f/3,6.  Voigtländer alkaa valmistaa niitä.

1839:  Englantilainen John Frederick Goddard (1795-1866) ja muut suunnittelevat herkistimiä.  Goddard höyryttää hopeoitua levyä ensin jodilla, ja sitten bromilla joko pelkästään tai yhdessä kloorin kanssa.  Herkistetty levy yhdessä Petzvalin objektiivin kanssa sallii minuuttia lyhyemmän valotusajan.

1839:  Ranskalainen lääkäri Alfred Donné (1801-78) työskentelee kameralla, aqua fortis -pullolla ja graafikon painoprässillä.  Hän tekee daguerrotypian painolevyksi syövyttämällä puhtaat hopeapinnat pois ja tuo esiin huippuvalot juuri keksityllä elektrotypiaprosessilla.  Kun laatta värjätään, sillä voi painaa kuten syövytetyllä tai kaiverretulla laatalla.  Hippolyte Louis Fizeau (1819-96) parantaa menetelmää sirottelemalla levylle hartsipölyä.  Myös wieniläinen lääkäri Josef Berres suunnittelee monistusmenetelmiä.

1839:  Edmond Becquerel havaitsee valosähköisen ilmiön.

1839:  Pariisilainen Alphonse Giroux valmistaa fotograafisen laatikon eli kameran, jossa on kaksi sisäkkäin liukuvaa laatikkoa.  Hän valmistaa niitä noin 250 kappaletta.

1839:  Ranskalainen Michel-Eugène Chevreul (1786-1889) julkaisee teoksen De la loi du contraste simultané des couleurs - Värikontrastin laista.  Hän luokittelee 1864 värit kolmiulotteisessa puolipallomaisessa järjestelmässä ja julkaisee värikarttoja, joissa on väriympyröitä.

1839:  Yhdysvaltalainen Mathew B Brady (1823-96)  menee maalaustaiteen professorin Samuel FB Morse oppilaaksi New Yorkiin.  Morse tapasi aikaisemmin samana vuonna Louis Daguerren Pariisissa ja toi daguerrotypian New Yorkiin.  Brady avaa 1844 oman liikkeen Daguerran Miniature Gallery, johon hän palkkaa kamerankäyttäjiä, kemistejä, retusoijia ja kehystäjiä.  Brady kuvaa inhimillisiä erikoisuuksia PT Barnumin kokoelmasta American Museum of Oddities (avattu 1842) kuten kääpiöitä ja siamilaisia kaksosia.  Brady kuvaa 24 huomattavaa yhdysvaltalaista ja julkaisee 1850 kivipainossa teoksen Gallery of Illustrious Americans.  Hän saa 1851 kultamitalin kirjastaan Lontoon kristallipalatsin kansainvälisessä valokuvakilpailussa.  Brady avaa 1853 uuden valokuvaamon, ja skotti valokuvaaja William Gardner, joka hallitsee märkälevymenetelmän, liittyy 1856 Bradyn kumppaniksi.  Uudella menetelmällä Bradyn studio tuottaa yli 30 000 muotokuvaa vuodessa ja käyttää taitavia naisretusoijia.  Brady avaa 1858 Washingtonissa valokuvagallerian National Photographic Art Gallery.  Hän valokuvaa 1860 New Yorkissa Walesin prinssin Edward ja presidenttiehdokkaan Abraham Lincoln.  Bradyn kuvaamia ovat muun muassa Mark Twain, Walt Whitman ja Edgar Allen Poe.  Brady hakee ja saa luvan 1861 kuvata Yhdysvaltain sisällissotaa, jonne hän palkkaa henkilökuntaa ja kuljettaa 20 cm x 25 cm kuvakoon kamerat ja valokuvaustarvikkeet  lukuisilla vankkureilla.  Koska valotusaika on vielä useita sekunteja, on otettava poseerauskuvia.  Ainoa säilynyt toimintakuva on epäterävä.  Brady kerää sodan aikana muilta noin 300 sotakuvaajalta heidän valokuvansa ja varmistaa oikeutensa niihin.  Tähän kuluu 100 000 dollaria.  Valokuvaajat Alexander Gardner, Timothy O'Sullivan ja George Barnard eroavat Bradyn töistä, sillä hän ei anna heidän kuvistaan julkista arvostusta.  Vaikka monet aikakauslehdet kuten Leslie's ja Harper's julkaisevat sotakuvia, ei niiden suurimittainen kaupallinen levitys onnistu.  Kansalaiset eivät halua enää muistella vaikeita aikoja, ja toisaalta sanomalehtien rasterikuvat yleistyvät vasta 1890-luvulla.  Vihdoin hallitus lunastaa 1875 Bradyn kuvat 25 000 dollarilla.  Tämän jälkeen Brady työskentelee muille valokuvaajille.  Vaimonsa kuoleman 1887 jälkeen hän elää masentuneena yksinäisyydessä.

1839:  Ranskalainen historiamaalari Horace Vernet lähtee kustantajan Adolphe Goupil kanssa Egyptiin valokuvaamaan.

1839:  Yhdysvaltalainen Samuel Morse oppii Daguerrelta valokuvausmenetelmän ja ryhtyy kokeilemaan ystävänsä John William Draper kanssa muotokuvausta.

1839:  Ensimmäiset stereovalokuvat tehdään valottamalla kaksi levyä siirtämällä kameraa valotusten välillä suunnilleen silmien välin verran.

1839:  Suomeen tuodaan daguerrotypiakuva.  Se on 1840 tammikuussa esillä Turussa Suomen talousseuran huoneistossa.

1840-luku:  Kasvitieteilijä Anna Atkins käyttää valokuvia tieteellisten tutkimustensa kuvittamiseen.

1840-luku:  Englannin kaupungeissa ja suurilla maaseutupaikkakunnilla on kaasulaitos.

1840:  Yhdysvaltalainen Silliman käyttää todennäköisesti ensimmäisen kerran kaarivaloa.  Samoin tekevät Joseph Berres (1796-1844) Wienissä ja AFJ Claudet (1797-1876) Lontoossa.

1840:  Yhdysvaltalainen Alexander S Wolcott (1804-44) patentoi peilikameran muotokuvaukseen.  Wolcott ja John Johnson avaavat New Yorkissa valokuvastudion.  Kamerassa ei ole linssiä, vaan se on kuvattavan puolelta avoin laatikko.  Laatikon umpinaisessa päässä on kovera peili, joka kokoaa valon etuosassa olevalle valokuvalevylle.

1840:  Herschel tutkii punaisen, vihreän ja sinisen valon vaikutuksia hopeakloridipaperiin.  Hän ei pysty kiinnittämään värejä.

1840:  Ranskalainen Hippolyte Louis Fizeau käsittelee valmista kuvaa kuumalla kultakloridilla, joka parantaa, pehmentää ja rikastaa daguerrotypiakuvan sävyjä, ja julkistaa kultatoonausreseptinsä.  Hän myös syövyttää daguerretypialevyjä.

1840:  Chevalier suunnittelee ja rakentaa kokoonpantavan puukameran.

1840:  Brauschweigilainen optikko Peter Wilhelm Friedrich von Voigtländer (1812-78) valmistaa Wienissä  ensimmäisen metallisen käsissä kannettavan kameransa ja 1841 Wienin yliopiston matematiikan professorin Josef Max Petzval (1807-91) laskelmien mukaan ensimmäisen valovoimaisen f/3.6 objektiivin, joka on tehty kitatusta ja kittaamattomasta akromaatista.  Hän onnistuu lyhentämään valotusajan muutamaan minuuttiin.  Kameralla kuvataan daguerrotyyppejä pyöreille levyille halkaisijaltaan noin kahdeksan senttimetriä.  Objektiivissa on kolme linssiä, joista käytetään kahta kerrallaan.  Toisella parilla orthoskooppi kuvataan maisemia ja toisella muotokuvia.  Petzval julkaisee 1843 työnsä.  Voigtländer valmistaa 1862 mennessä 10 000 objektiivia.

1840:  Lontoossa John Frederick Goddard, Philadelphiassa Paul Beck Goddard ja Wienissä Franz Kratochwila esittelevät herkkyyttä lisääviä yhdisteitä hopeajodidin sijaan.  Jodin lisäksi käytetään bromia ja klooria.

1840:  Edmond Becquerel parantaa kaliumbikromaattimenetelmää, ja 1843 R Hunt.

1840:  Itävaltalaisveljekset Johann ja Josef Natterer muuttavat daguerrotypialevyjen valonherkän pinnan koostumusta jodin, bromin ja kloorin seoksella.  Daguerrotypian valotusaika auringon valossa supistuu muutamaksi sekunniksi.  1840:  Optiikkaa kehittelevät Steinheil, Zschokke, E von Hoegh ja Carl Zeiss.

1840:  Sveitsiläinen Johann Baptist Isenning alkaa värittää valokuvia.

1840-44:  Pariisilainen optikko Noel-Marie Paymal Lerebours (1807-73) julkaisee akvatintasyövytyksiä nimellä Excursions daguerriennes.  Siinä on 114 kuvaa.  Hän kirjoittaa Gaudinin kanssa valokuvaustekniikan oppaan ja tuottaa ensimmäisen akromaattisen valokuvauslinssin.

1840:  Ranskalainen valokuvaaja Hippolyte Bayard (1801-87) hakee julkisuutta kuvaamalla itsensä hukkuneena omakuvassa Autoportrait en noyé.

1840-78:  Tehdään useita hehkulamppukeksintöjä.

1840:  Suomessa Turussa on näytteillä ensi kertaa valokuva daguerrotypia kooltaan 15 cm x 20 cm.  Se on pariisilaisnäkymä.  Kuva viedään helmikuussa Helsinkiin

1841:  Saksalainen matemaatikko Carl Friedrich Gauss julkaisee kirjansa geometrisesta optiikasta.  1852-56 Gaussin teoria laajennetaan viiden tärkeimmän linssipoikkeaman laskemiseksi.  Nyt voidaan objektiiveja laskea, mutta laskeminen käsin ja myöhemmin laskukoneella kestää kauan.  Menetelmä säilyy käytössä noin sata vuotta.

1841:  Englantilainen Richard Beard (1802-85) avaa Lontoossa Euroopan ensimmäisen muotokuvastudion polyteknisen koulun katolla.

1841:  Fox Talbot saa menetelmänsä valmiiksi ja patentoi sen kalotypiana.  Se on yhtä nopea kuin Daguerren eli alle 30 sekunnin valotus on mahdollinen.

1841:  John Herschel käyttää ensi kerran nimityksiä negatiivi ja positiivi, joita Fox Talbot käyttää vuodesta 1844 lähtien.  Herschel ehdottaa käytettäväksi lasilevyä, jolle hopeakloridi levitetään.  Englantilainen Robert Hunt (1807-87) kirjoittaa ensimmäisen valokuvauksen oppikirjan.

1841:  Antoine Francois Jean Claudet (1797-1867)  patentoi punaisen pimiövalon.  Hän perustaa kuvaamon Lontooseen ja valokuvaa Lontoo-panoraaman Illustrated London News -lehteä varten.

1841:  Isidore Niépce julkaisee valokuvauksen historiasta kirjan Historique de la decouverte improprement nommée daguerréotype, ..., jossa hän tuo esiin isänsä ansoita, koska Daguerre vähätteli niitä omassa teoksessaan.

1841:  Phonotyp-laite, jolla rekisteröidään ääni daguerrotypian avulla, on ensimmäinen valokuvaukseen perustuva äänentallennuslaite.

1841:  Daguerrotypioita syövytetään galvaanisesti painettavaksi syväpainokoneessa.

1841:  John Lloyd Stephens valokuvaa Keski-Amerikassa.

1841:  Englantilainen Frederick de Moleyns saa patentin hehkulampulle.  Siinä on hiilestä ja platinasta tehty hehkuelementti.

1841:  Pariisissa alkaa ilmestyä valokuvalehti La Lumiere - Valo.

1842:  Ranskalainen diplomaatti paroni Jean Baptiste Louis Gros (1793-1870) valokuvaa Bogotássa Kolumbiassa.

1842:  John F Herschel keksii sinikopion käyttämällä orgaanisia rautasuoloja.  Paperi herkistetään kaliumferrisyanidin ja ferriammoniumsitraatin seoksella.  Valotuksessa jälkimmäinen muuttuu ferroyhdisteeksi, joka paperia kostutettaessa yhdistyy ferrisyanidin kanssa muodostaen preussinsinistä.

1842:  Hermann Biow (1810-50) ja Ferdinand Stelzner (1805-94) kuvaavat Hampurin suuren tulipalon jälkiä daguerrotypiamenetelmällä.  Otetuista 40 maailman ensimmäisestä uutisvalokuvasta säilyy kolme.  Valokuvista kaiverretaan kuvalaattoja saksalaisiin lehtiin.  Niiden jutut ovat ensimmäisiä valokuvaselostuksia.  Englantilainen Illustrated London News käyttää puupiirrosta, joka kopioidaan British Museumin maalauksesta lisäämällä liekit kuvaan.  Tulipalot ovat helppoja kuvattavia, sillä yölläkin riittää valaistusta.  Vähitellen voidaan alkaa kuvata muita onnettomuuksia: kiskoiltaan suistuneita junia, pudonneita ilmapalloja, haaksirikkoutuneita laivoja, myrskyjen ja tulvien tuhoja.

1842:  Muotokuvaamoja aletaan perustaa, sillä käytössä on riittävän herkkiä hopeayhdisteitä.  Kuvaamoja on 1843 "sivistyneessä maailmassa" myös Kalkutassa, sillä siirtomaavirkailijat haluavat samat edut kuin Englannissa.

1842:  Turussa piirilääkäri Henrik Cajander ottaa kolme vuotta keksinnön julkistamisen jälkeen Suomen ensimmäisen säilyneen ja tunnetun valokuvan Nobelin talosta Turussa.  Kuva on hopeoitu daguerrotypia.  Cajanderin taidot ovat peräisin Pariisista.

1842-4:  Joseph Philibert Girault de Prangey ottaa yli tuhat valokuvalevyä arabialaisesta arkkitehtuurista Keski-Idässä.

1842:  Ranskalainen Deleul valaisee kaarivalolla Pariisissa paviljongin.

1843:  E Becquerel keksii värivalokuvauksen klooratuilla hopealevyillä.

1843:  John W Draper (1811-82) keksii von Grotthussista riippumatta valomekaanisen peruslain.

1843:  Kultakloridia myydään valokuvaajien tarpeisiin.

1843:  Yhdysvalloissa rakennetaan suurennuskone.

1843:  Talbotin apulainen Nicholas Hennemann myy Lontoossa väritettyjä kalotypiamuotokuvia ja -maisemia.

1843-47:  Skotit taiteellisen valokuvauksen isä David Octavius Hill (1802-70) ja Robert Adamson (1821-48) tuottavat Edinburghissa noin 2500 kalotypiaa.

1843:  Talbot patentoi menetelmänsä talbotypiana, johon kuuluu latentin kuvan kehitys, ja Herschelin vanhan hopeasuolojen liuottimen omana kiinnitteenään.  Paperikuvia ei saa ottaa maksamatta Talbotille korvausta.

1843:  Matkatoverit Beno Lipschütz ja Baptist Tensi työskentelevät nelisen kuukautta Helsingissä, Turussa ja Viipurissa.  Heidän kuvansa jäävät signeeraamattomina tunnistamatta.

1843:  Lontoon teatteri Haymarket siirtyy kaasuvalaistukseen.

1843:  Tampereella Finlaysonin tehtaassa otetaan kaasuvalo käyttöön.

1844:  Fox Talbot perustaa kirjapainon ja valmistaa hopeakuvia teostaan The Pencil of Nature varten.  Kirja on ensimmäinen, joka on kuvitettu valokuvin.  Hänellä on jo 1840 calotype-menetelmä, jossa kamerassa valotettu hopeajodidilla käsitelty paperikuva kehitetään hopeanitraatti- ja gallushappoliuoksessa.  Talbot julkaisee 1845 toisen kuvateoksen Sun Pictures in Scotland.  Miniatyyrimaalarit käyttävät kalotypiaa muotokuvien maalaamisessa.

1844:  Robert Hunt keksii rautavihtrillin eli rautakloridin kehitysominaisuudet.  Tästä tulee märän levyn kehite reprokuvaamoihin pyrogallushapon (1851) ohella.

1844:  Ranskalainen kemisti Louis Pasteur (1822-95) selittää optisen aktiivisuuden johtuvan kiraalisen aineen molekyylien epäsymmetrisyydestä.

1844:  Englantilainen David Brewster rakentaa laatikkostereoskoopin.

1844:  Turussa piirilääkäri Henrik Cajander ottaa omakuvan, joka on ensimmäinen tunnettu suomalainen muotokuva.

1844-49:  Porvoossa toimii valokuvaajana ranskalais-venäläinen Auguste Joseph Desarnod, joka on kivi- ja puupiirtäjä.

1844-51:  Suomen ensimmäinen ammattivalokuvaaja kirjansitoja mäntyharjulainen Fredrik Rehnström (Helsingissä 1830-luvulla kirjansitojan opin saanut ja sitä Pietarissa täydentäessään daguerrotypistin taidot hankkinut) työskentelee Pietarista käsin Suomessa.

1844:  Ruotsalainen GE Pasch keksii varmuustulitikun.

1844:  Ranskalainen Léon Foucault keksii käyttää valokaaressa kaasulaitoksissa syntynyttä kovaa retorttihiiltä, joka kestää kauemmin kuin puuhiili.  Place de la Concorde on jonkin aikaa valaistuna.

1845:  Kuvataan panoramadaguerrotyyppejä.  Ensimmäisen panoramakameran rakentaa F von Martens Pariisissa.  Kamerassa käytetään taivutettuja daguerrotypialevyjä.

1845:  Yhdysvaltalainen JW Starr patentoi kaksi hehkulamppua Englannissa.  Toisessa on platinaliuska ja toisessa hiilipuikko lasikuvussa.

1846:  Skotit maalari David Hill (1802-70) ja valokuvaaja Robert Adamson (1821-48) julkaisevat 22-kuvaisen teoksen A Series of Calotype Views of St. Andrews.

1846:  Schönbein ja Böttger valmistavat nitrattua selluloosaa eli pumpuliruutia.  Kollodium valmistetaan liuottamalla nitroselluloosaa alkoholiin ja eetteriin.

1846:  Saksasssa Zeiss alkaa objektiivien valmistuksen.

1846:  Pariisin oopperassa käytetään kaarivaloa esittämään aurinkoa.

1847:  Ranskassa kokeillaan munanvalkuaista kalvoaineena lasilevyllä.  Romieu ehdottaa kopiopapereiden emulsiossa käytettäväksi emäksisten bromidien ja kloridien seosta, jossa on gelatiinia ja hieman hopeanitraattia.

1847:  Sir David Brewster ehdottaa kaksoisobjektiivista stereokameraa.

1847:  E Becquerel valmistaa interferenssimenetelmällä värikuvia eli fotokromioita kloorilla käsitellyille hopealevyille.

1847:  Itävaltalainen matemaatikko Christian Doppler ehdottaa värijärjestelmäksi pallon kahdeksatta osaa.

1847:  Suomen ensimmäisessä maanviljelyskokouksessa Turussa todetaan, että pärevalo sopii maaseudun oloihin.

1848:  Niépcen serkun poika Claude Félix Abel Niépce de Saint-Victor (1805-70) keksii munanvalkuais- eli albumiinilasinegatiivin, jonka valotus kestää noin 20 minuuttia.  Lasilevy päällystetään kaliumjodidipitoisella albumiinikerroksella ja upotetaan hopeanitraattikylpyyn.  Valotettu kuva kehitetään gallushapolla.  Menetelmää kutsutaan niepsotypiaksi tai Niepceotypiaksi.  Kopiointi tapahtuu nopeammin kuin paperinegatiivilta ja antaa selvän kuvan.

1848:  Yhdysvalloissa HH Snelling julkaisee kirjan valokuvauksen menetelmistä ja historiasta.

1848:  Ranskalaiset Foucault ja Dubosq rakentavat kaarilampun sähkömagneettisen säätölaitteen.

1848:  Englantilainen Joseph Wilson Swan alkaa kehittää hehkulamppua.  Hänen lamppunsa 1860 on lähes toimiva.  Swan esittelee 1878 kunnolla toimivan hiililankahehkulampun ennen Edisonia.  Swan aloittaa vasta 1881 lamppujen massatuotannon, ja Edison on jo valloittanut markkinat.

1848:  Didot-Bottinin Pariisin kauppaluettelossa on 13 daguerreotypistiä ja 1853 jo 95.

1848:  Tanskalaissyntyinen Pietariin asettunut Carl Neupert kuvaa Helsingissä lähes vuoden.

1849:  Ranskalainen lääkäri Edmund Becquerel ottaa värivalokuvia spektristä, mutta hän ei kykene kiinnittämään värejä.

1849:  Kaleidoskoopin keksijä David Brewster (1781-1868) rakentaa linssillisen prismastereoskoopin, jossa on tirkistyslaatikossa katsojan molempia silmiä varten oma kuva.  Englantilaiset optikot eivät innostu, ja Brewster menee Pariisiin.  Optikko Jules Dubosq alkaa rakentaa stereoskooppeja.  Niitä myydään Lontoossa ja Pariisissa Kristallipalatsin maailmannäyttelyn 1851 jälkeen yli 200 000 kappaletta lyhyessä ajassa.  Kaksilinssisiä stereokameroita aletaan valmistaa 1850-luvulla.

1849:  Ranskan valtio tilaa valokuvia muistomerkeistä, joden kuvaajia ovat Hippolyte Bayard (1801-87), Baldus ja  Gustave LeGray (1820-82).  Ranskan opetusministeriö tilaa valokuvia Lähi-Idästä, joiden kuvaaja on Maxime du Camp.

1849:  Ranskalainen Armand Hippolyte Fizeau (1819-96) saa valon nopeudeksi 311 000 kilometriä sekunnissa.

1849:  Pietarissa professori Jacobi asentaa kaarilampun Amiraliteetin torninhuippuun.  Valaistus toimii kello 19-22.

1849:  Yhdysvaltalainen Timothy O'Sullivan valokuvaa kultaryntäystä Nevadassa, jossa kuvaa magnesiumvalolla kaivokset Comstock Lode.

1850-luku:  Ambrotypiamenetelmällä valmistetaan valokuvia.  Kamerasta otettu vaalea märkälevy (jodihopeakollodium) maalataan kääntöpuolelta mustalla lakalla tai asetetaan mustalle kankaalle.  Tällöin muodostuu positiivinen kuva.  Mustalle nahalle tai vahakankaalle siirretty kollodiumkalvo on panotypia tai pannotypia (latinassa pannus - kangas) ja mustaksi lakatulle rautapellille ferrotypia.

1850-luku:  Kaksiobjektiivisia stereokameroita tulee markkinoille.

1850-60-luvut:  Stereokuvapareilla tutkitaan kävelyä, kun sotaveteraaneille suunnitellaan proteeseja.

1850-luku:  CSA Niépce de St Victor kokeilee värikuvilla ja onnistuu eräänlaisella lakalla kiinnittämään värit.

1850-luku:  Ruotsalainen Rejlander asettuu asumaan Englantiin, jossa hänestä tulee suosittu ateljeevalokuvaaja.

1850-luku:  Ammattimaisia naisdaguerrotypistejä toimii Englannissa ja Ranskassa.

1850-luku:  Parafiinivahaa saadaan kivihiilestä ja myöhemmin mineraaliöljystä.  Kynttilät halpenevat.  Kynttilöitä aletaan myöhemmin valmistaa parafiinin ja steariinihapon seoksesta.

1850-luku:  Kerosiinilamput tulevat käyttöön.

1850-luku:  Saksalainen Otto von Bismarck (1825-98) mieltyy valokuvaukseen, luo valokuvaamossa mieleisensä omakuvan ja kehittää määrätietoisesti julkista kuvaansa.  Hän käyttää lehdistöä hyväkseen luodakseen oman myyttinsä.

1850-luku:  Helsinki, Turku ja Viipuri saavat ensimmäiset vakiintuneet ammattivalokuvaajat.  Suomessa tuotetaan pääasiassa daguerro- ja ambrotyyppejä.  Kalotyyppejä tavataan yksittäisinä kappaleina.  Vahakankaalle tai nahalle kuvattuja pannotyyppejä käytetään Suomessa vähän.  Valokuvan hinta on 7-10 ruplaa eli miniatyyrimaalausta huomattavasti halvempi.  Sekatyömiehen päiväansio on 40 kopeekkaa.  Märkälevytekniikka syrjäyttää Suomessa yksittäiskuvien tekniikat nopeasti.

1850:  Ranskalainen Gustav LeGray (1820-82) esittää kollodiumin käyttöä kalvomateriaalina valonherkissä papereissa.  Hän ehdottaa kultasuolan käyttöä kopion värin parantamiseksi. Hän huomaa 1851, että paperin vahaaminen vahakylvyssä ennen herkistystä lisää negatiivin läpinäkyvyyttä ja säilyvyyttä.

1850:  Ranskalainen Louis Désiré Blanquart-Evrard (1802-72) valmistaa ensimmäisenä albumiinipaperia myyntiin vedostusta varten.  Hän kokeili albumiinilla vuodesta 1847 lähtien, jotta valonherkkiä suoloja pysyisi enemmän paperin pinnalla.  Hän siirtyy 1851 käyttämään gelatiinipaperia ja julkaisee ensimmäisen numeronsa Album photographique -lehteä.  Blanquart-Evrardin paperilla saadaan yksityiskohtaisempia kuvia kuin Fox Talbotin, ja se tulee kopioiden teossa yleiseksi menetelmäksi vuosisadan loppuun mennessä.

1850:  Philadelphialaisveljekset Frederick (1809-79) ja William (1807-74) Langenheim patentoivat diapositiivin.

1850:  Yhdysvaltalainen baptistipappi Levi L Hill (1816-65) julkistaa lehdistölle, että hän on onnistunut kiinnittämään luonnon värit.  Hill kertoo 1852 pamfletissaan, että hän on kohdannut vaikeuksia menetelmän hallinnassa.

1850:  Marseillessa on vielä viitisen miniatyyrimaalaria.  He maalaavat noin 50 pientä muotokuvaa vuodessa.  Muutama vuosi myöhemmin kaupungissa on 40-50 valokuvaajaa.  Jotkut maalarit siirtyvät valokuvaamaan itse tai värittämään valokuvia.  Valokuvaaja tuottaa runsaat tuhat kuvaa vuodessa.

1851:  Saksalainen Justus von Liebig (1803-73) keksii pyrogallolin märkälevyn kehitteeksi.  Sen keksii samaan aikaan HV Regnault Pariisissa.  Uusi kehite sallii lyhyemmän valotusajan, ja sitä käytetään sekä märkien että kuivien levyjen kehitykseen.

1851:  Englantilainen arkkitehti Frederick Scott Archer (1813-57) keksii Lontoossa Gustave LeGraystä tietämättä hopeajodidi-kollodium -menetelmän.  Hän lisää pyroksyliinin eli pumpuliruudin eetteri- ja alkoholiliuokseen kaliumjodidia ja tavallisesti hieman -bromidia sekä päällystää sillä lasilevyn.  Hän käyttää märkää kollodiummenetelmää (kreikasta kolla - liima).  Hopeanitraatilla pimiössä herkistetty märkälevy valotetaan, kehitetään märkänä pyrogalloli- ja etikkahappo- tai rautasulfaattiliuoksessa ja kiinnitetään natriumtiosulfaatti- tai kaliumsyanidiliuoksessa.  Näin hän valmistaa lasinegatiivin, josta voi valmistaa pinnakkaiskopioita ja suurennoksia.  Archer keksii myös, kuinka kollodiumkalvo voidaan irrottaa lasista.  Märkälevy syrjäyttää kalotypian ja daguerrotypian noin neljässä vuodessa ja siitä tulee yli sadan vuoden ajaksi klassinen reproduktiomenetelmä.  Alle kolmen sekunnin valotusaika tulee mahdolliseksi.  Archer ei patentoi keksintöään.  Hän keksii Peter Fryn kanssa ambrotypian.  Kun ohut alivalotettu lasilla oleva kollodiumnegatiivi asetetaan tummalle taustalle, se kääntää sävyt päinvastaisiksi ja saa ne näyttämään positiiveilta.  Koska märkälevy on valmistettava välittömästi ennen valotusta ja kehitettävä heti valotuksen jälkeen, ehdottavat J Spiller ja W Crookes levyjen valmistamista hygroskooppisen suolan liuoksessa, jotta levyä voi säilyttää jonkin aikaa ennen ja jälkeen valotuksen.

1851:  Lontoossa Richard Beard (1801-85) kuvaa teollistumisen nurjaa puolta.

1851:  Fox Talbot ottaa salamavalokuvan 1/100 000 sekunnin valotuksella.

1851:  Ensimmäinen paljekamera rakennetaan.  Ensimmäiset stereoskoopit esitellään maailmannäyttelyssä.  David Brewster esittelee linssistereoskooppinsa.  Se on prismaparin sisältävä laatikko, johon kaksi stereokuvaa sijoitetaan vierekkäin.  Lontoolainen daguerrotypisti Antoine Claudet ottaa kahdella vierekkäisellä kameralla stereodaguerrotyyppejä Kristallipalatsista.  Valokuvausvälineoppaita ja -lehtiä aletaan julkaista.  Opitaan valokuvaamaan pilvet ja maisema eri negatiiveille.

1851:  Ranskassa perustetaan valokuvaajien yhdistys Societé Heliographique - kreikasta helios - aurinko ja grafein - piirtää.  Siihen liittyy perustamisvuonna maalari Delacroix.

1851:  Delamotte kuvaa viikottain Kristallipalatsin rakentamista.  Siellä pidetään maailmannäyttelyssä myös stereodaguerreotypioiden katselulaitteiden esittely.  Eroottiset daguerreotypiat edeltävät peep-showta.  Hillin ja Adamsonin työ sekä muiden kuvakokoelmia on esillä.

1851-66:  Niépce de Saint-Victor valmistaa värillisiä daguerrotypioita, mutta ne eivät ole pysyviä.  Vain muutama pimeässä arkistoitu kuva on säilynyt.

1851:  Alois Löcherer valokuvaa Bavaria-patsaan pystyttämisestä kuvasarjan.  Hän lavastaa työtilanteita, joissa kaikki työläiset näyttävät olevan työssä.

1851:  Pietarin saksalainen Friedrich Mebius tarjoaa "daguerrotypioita paperille" Helsingissä ja Turussa.

1852-8:  Fox Talbot keksii kromaattigelatiinin kovettumisen ja liukenemattomaksi muuttumisen valossa sekä rasterin idean.  Hän patentoi 1852 menetelmänsä "valokuvattujen terässyövytysten valmistamiseksi".  Talbot käyttää mustaksi värjättyä harsokangasta kopioidessaan kasvinlehtiä ja pitsinpaloja kaliumbikromaatilla ja gelatiinilla herkistetylle teräslevylle, jonka hän syövyttää ja painaa.  Hän käyttää myös kuparilevyä, jota syövytetään rautakloridilla.  Fox Talbot antaa menetelmälleen nimen photoglyphia.  Laatta on syväpainolevy.  Kromaattikolloidi muodostaa perustan syväpainon pigmenttipaperin käytölle.  Talbotin ja wieniläisen Max Jaffén lailla JC Burnett, John G Bullock, Egloffstein, Swan ja Lego kokeilevat rasterointia ja suorarasterointia kamerassa käyttämällä silkkiharsoa, moskito- tai hienoa lankaverkkoa.  Jaffé saa 1877 menetelmälleen patentin.  Jaffé ei aseta mustaksi värjättyä harsokangasta valonherkän kerroksen pinnalle, vaan hieman irti pinnasta.  Burnett ehdottaa 1858 käytettäväksi viivoitettua lasilevyä.

1852:  Noel-Marie Lerebours kehittelee suurennuskoneen periaatetta, jotta kameran suurta kokoa voisi pienentää.

1852:  Saksalainen Hermann von Helmholtz (1821-94) esittää värinäkemisen teorian.  Hän ja James Clerk Maxwell päätyvät toisistaan riippumatta värien näkemiseen: väri imee valosta pois muun väriset osat paitsi sen, joka antaa kappaleelle värinsä.

1852:  Ranskalainen kirjailija Maxime duCamp kuvasi 1849 lähtien ystävänsä Gustave Flaubert kanssa Egyptiä, Palestiinaa ja Nubiaa.  Blanquart-Evrard vedostaa kuvat laitoksessaan Lillen lähellä.  Kuvat liimataan yksitellen sivuille ja julkaistaan albumeina Egypte, Nubie, Palestine et Syrie.

1852: Englantilainen Roger Fenton (1819-69) tilataan kuvaamaan siltatyömaata Venäjälle Kievin lähelle.

1852:  WH Thornewaite julkaisee valokuvausoppaan A Guide to Photography.

1852:  Boscawen Ibbetson asettaa valokuvakansionsa näytteille Society of Artsiin.

1852:  Tanskalainen puuseppänä aloittanut Petter Christoffer Liebert asettuu valokuvaajaksi Helsinkiin.  Hän kaivertaa myös puupiirroksia painolaatoiksi.  Liebert ottaa daguerrotypioita paperille eli kalotyyppejä.  Hänen kuvaamonsa lasipaviljonki avataan 1858 yleisölle.  Liebert toimittaa kuvat muun muassa BO Schaumanin 1862-65 julkaisemaan Suomen taidekirjojen esikoiseen Valokirjaus-kuvia suomalaisten maalarien tauluista.

1852:  Suomen ensimmäinen tulitikkutehdas perustetaan Kuopioon.  Kauppias Birger Hallman ostaa 1880 tehtaan.

1853:  Marc-Antoine Augustin Gaudin (1804-80) esittää ajatuksen gelatiinin käytöstä valokuvamateriaalin sideaineena.  Tämä johtaa myöhemmin hopeabromidigelatiinikuivalevyyn.  Hän keksii kaliumsyanidin käytön märän levyn kiinnittämisessä.  Tätä kiinnitettä käyttävät reprokuvaajat runsaat sata vuotta.

1853:  Ranskalainen valokuvaaja Adolphe Martin kuvailee menetelmän valmistaa positiivikuvia tinatulle rautapellille.  Siitä tulee 1860 nimi ferrotypia ja USAssa tintypie.

1853:  Ranskalainen Renard julkaisee valokuvin kuvitetun kirjan Paris photographié, joka on valokuvauksen inkunaabeli eli kehtopainos.

1853:  Englannissa perustetaan valokuvausyhdistys Photographic Society of London.  Vuodesta 1894 lähtien se on Royal Photographic Society of Great Britain RPS.

1853:   Roger Fenton palkataan British Museumin valokuvaajaksi.

1853:  New Yorkissa on 86 muotokuvagalleriaa.  Daguerrotypiagallerioita on myös muissa kaupungeissa.

1853:  Upseeri Amos Bonsall ottaa daguerrotypioita arktisella retkellä.  Hän asetta kuvat jäällä olevaan rekeen, mutta jää irtoaa ja ajautuu pois.  Nämä ovat mahdollisesti ensimmäiset ja ainoat daguerrotypiat, jotka on otettu arktisella alueella.

1854:  Yhdysvaltalainen James Ambrose Cutting (1814-67) Bostonista patentoi Scott Archerin menetelmän.  Philadelphialainen daguerrotypisti Marcus A Root (1808-88) nimittää kuvia ambrotypioiksi.

1854:  Ranskalainen André-Adolphe-Eugène Disdéri (1819-90) ottaa käyttöön ja patentoi valokuvakäyntikortin carte-de-visite, josta tulee pian muodikas.  Hänen kuvaamiaan ovat Napoleon III, jonka matkimisesta alkaa 1859 muotivillitys, kuningatar Victoria ja Venäjän tsaari, mutta Disdéri päättää uransa Monacon (erään tiedon mukaan Nizzan) rantavalokuvaajana.

1854:  Englannissa JH Spencer ja AJ Melhuis patentoivat rullafilmin.

1854:  George Nottage perustaa The London Stereoscopic Companyn tuottamaan halpoja stereoskooppeja ja kuvapareja sekä palkkaa valokuvaajia.  Yhtiö valmistaa taskukokoisia stereokameroita.  Parissa vuodessa yhtiö myy puolisen miljoonaa katselulaitetta, joihin on tarjolla 10 000 erilaista kuvaparia.  Yhtiön valokuvaaja William England kuvaa 1858 Irlannissa, 1859 USAssa - muun muassa juna ylittämässä Niagaraa - ja 1861 Pariisissa.

1854:  Sveitsissä aletaan valokuvata rikollisia tunnistamisen helpottamiseksi.

1854:  Ranskalainen entinen karikatyyripiirtääjä Félix Nadar, syntyjään Gaspard Félix Tournachon (1820-1910) perustaa valokuva-ateljeen Pariisiin veljensä Adrianin kanssa.  Nadar ottaa 1858 ensimmäiset ilmavalokuvat Pariisista kuumailmapallosta käsin.  Nadarin kuvaamia ovat muun muassa Wagner, Liszt, Berlioz, Corot, Manet, Baudelaire, Victor Hugo, Flaubert, Sarah Bernhardt ja George Sand.

1854:  Ranskalainen Gassiot huomaa, että kun ohuella kaasulla täytetyn lasiastian läpi johdetaan sähköä, niin elektrodien välinen kaasu alkaa hohtaa valoa.  Eri kaasut hehkuvat eri värisinä.  Saksalainen Geissler rakentaa hohtopurkausputkia.

1854:  Heinrich Göbel keksii hehkulampun.

1855:  Englantilainen fyysikko James Clerk Maxwell  (1831-79) keksii additiivisen kolmivärivalokuvauksen periaatteen.  Hän tekee värihyrrällä värien näkemiseen liittyviä kokeita.  Edinburghilainen professori James D Forbes käytti hyrrän sektoreissa punaista, sinistä ja keltaista, joiden piti näyttää valkoista, mutta tulos oli harmaa.  Maxwell havaitsee, että kun vaihdetaan keltainen vihreäksi, niin hyrrä näyttää valkoista.

1855:  Talbot julkaisee menetelmänsä Photoglyptic Engraving.

1855:  Ranskalainen kemisti JN Taupenot (1824-56) julkistaa kuivan menetelmän, joka käyttää herkistettyjä munanvalkuais- ja kollodiumkerroksia.

1855: Roger Fenton kuvaa Krimin sodassa 350 lasinegatiivia lehdelle The Illustrated London News, joka julkaisee parhaita näkymiä puupiirroksina.  Fenton palaa Englantiin koleran heikentämänä, ja hänen työtään jatkavat James Robertson ja apulainen Felice Beato.  Heidän kuvistaan tehdään samoin puupiirroksia lehteen painamista varten.

1855:  Markkinoille tulee matkakameroita, joissa on pimiö herkistystä varten, stereokameroita ja katselulaitteita sekä valokuva-albumeja.

1855:  Humbert de Molard ehdottaa, että hopeakloridi ensin saostetaan, sitten pestään ja suspensoidaan gelatiiniliuokseen.  Tällä seoksella päällystetään kopiopaperi.  Tämän saman prosessin WH Smith ja JE Palmer ottavat 1865 jälleen käyttöön sekä Abney 1882.

1855-56:  Ranskalainen Alphonse Louis Poitevin (1819-82) kehittää valopainomenetelmää käyttämällä bikromaatilla käsitellyn munanvalkuaisen valonherkkyyttä hyväksi ja luo perustan offsetpainolevylle.  Hän kokeilee myös muita kolloideja: gelatiinia, liimaa ja arabikumia.  Poitevin esittää ensimmäiset valokuvaamalla saadut ja gelatiinikuvan turpoamiseen perustuvat kuvansa teoksessaan Procédé d’Héliographie.  Kuvilla on vain tyydyttävä sävyntoisto, mutta hän saa patentin collotypia-menetelmästä.  Menetelmä sovelletaan myöhemmin kivipainoon.

1855:  Müncheniläinen valokuvaaja Franz Hanfstängl esittelee maailmannäyttelyssä rinnakkain retusoidusta ja retusoimattomasta negatiivista tehdyt vedokset.  Aluksi korjataan negatiivin virheitä, mutta 1860-luvulla retusointi joutuu turhamaisuuden palvelukseen.

1855:  Edward Bradley tekee nimellä Cuthbert Bede kirjan Photographic Pleasures.

1855:  Yhdysvaltalainen Silliman rakentaa petroolilampun.

1855:  Itävaltalainen Paul Pretsch (1808-73) syövyttää Lontoossa daguerrotypioita.  Hän avaa kumppaneineen liikkeen Patent-Photo-Galvano-Graphic-Company.

1856:  E de Caranza suosittelee platinan käyttöä kullan asemesta valokuvien vedostuksessa.

1856:  Yhdysvaltalainen Hamilton L Smith patentoi tintypian eli ferrotypian (Victor M Griswoldin nimitys) eli melainotypian (Neffien nimitys).  Valokuvanegatiivin taustalla on musta pelti.  Smith luovuttaa patentin Peter Neffille ja Peter Neff nuoremmalle, jotka aloittavat levyjen valmistuksen.

1856:  Englantilainen JB Dancer rakentaa kaksilinssisen stereokameran.  David Brewster ehdotti 1850 sitä.

1856:  Thomas Skaife rakentaa pistoolin muotoisen kameran.

1856:  Pariisilainen valokuvaaja E Baldus kuvaa Rhonen laakson tulvia.

1856:  Englantilainen pappi Lewis Carroll, alkujaan Charles Lutwidge Dodgson, (1832-98) alkaa valokuvata enimmäkseen sieviä pikkutyttöjä.  Hänen kuvauskohteensa 1858 on Alice Liddell, joka on tyttö teoksessa Alice's Adventures in Wonderland - Liisa ihmemaassa.

1856:  M Thompson valokuvaa meren pohjaa.

1856:  Honoré Daumier tekee litografian valokuvaajan lasiateljeessa poseeraavista niskatukeen kiinnitetyistä porvareista.  Kärsivällisyys on aasien hyve.

1856-73:  Pietarsaarelainen entinen merimies Lars Johan Peldan on ambrotypisti.  Hän kuvaa lähinnä Pohjanmaalla uskaltautumatta Turkuun tai Helsinkiin.

1857:  Hollantilainen Eduard Isaak Asser (1809-94) keksii tavan tehdä valokuvakopioita rasvaista väriä hyväksi käyttäen.

1857: Englannissa Wolverhamptonissa asuvan ruotsalaisen muotokuvamaalarin Oscar Gustaf Rejlander (1813-75) monivalotus Two Ways of Life - Elämän kaksi tietä esitellään julkisuudessa.  Se valotetaan 30 negatiivista, ja kuvan koko on 40x75 neliösenttimetriä.  Kuningatar Viktoria ostaa sen.  Rejlanderin kuvia myydään myös käyntikorttikoossa.  Kuvaa Ginx's Baby myydään 24x30 koossa 60 000 kappaletta ja käyntikorttikokoisena 250 000 kappaletta.

1857:  Englantilainen valokuvaaja John Pouncy (1818-94) julkaisee teoksensa Dorsetshire, joka on ensimmäinen englantilainen valomekaanisessa kivipainossa painettu kirja.

1857:  Yhdysvaltalainen David A Woodward rakentaa kömpelön suurennuskoneen, jota hän nimittää aurinkokameraksi.  Kone on ripustettu kattoon, ja sitä käännetään auringon mukaan.

1857:  Berchtoldin ranskalaisessa patentissa kuvaillaan lasirasteri, jossa on yhdensuuntaiset viivat opaakilla taustalla.

1857-59:  Lääkäri David Walker ottaa valokuvia arktisella retkellä.  Märkämenetelmällä otetu kuvat ovat huonolaatuisia.

1857:  Litografista valokuvaajaksi opetellut Johan Jakob Reinberg avaa ateljeen Turussa.  Hän ottaa 1864 kuvan, jossa on turkulaisia HG Porthanin patsaalla paljastusta seuraavana päivänä.

1857:  Todennäköisesti Petter Christoffer Liebert ottaa vanhimman tunnetun Helsinkikuvan.  Kalotyypissä nähdään teatteritalo remonttimiehineen.

1858:  Valmiiksi sekoitettua kollodiumia tulee myyntiin.

1858:  Waterhouse ehdottaa emäksisen kultasuolaliuoksen käyttöä valokuvakopioita valmistettaesa.

1858:  Thomas Skaife valmistaa pienen kuvakoon 2,5x2,5 neliösenttimetrin kameran, jonka valovoima on f/2,2.  Pieni kuvakoko on mahdollinen, sillä kollodiumprosessi on parantunut.

1858-59:  Englantilainen Francis Frith julkaisee kaksiosaisen teoksensa Egypt, Palestine, photographed and described by Francis Frith 2000 kappaleen painoksena.  Frith perustaa vedostustehtaan.  Hänen lasinegatiiviarkistonsa tuhotaan melkein kokonaan, kun rikotuista levyistä tehdään muuria yrityksen takapihalle.  Osa ehditään pelastaa.

1858:  Félix Nadar eli Gaspard Félix Tournachon (1820-1910) ottaa ensimmäisen ilmavalokuvan.

1858:  Italialainen Albanian Shkodraan 1850 muuttanut taidemaalari ja valokuvaaja Pietro (Pjëter) Marubi (1830-1904) ottaa Albanian ensimmäisen valokuvan Hamza Kazazi.  Marubi perustaa studion Driteshkonja Marubi.  Kuvia julkaisevat muun muassa The London Illustrated News, La Guerra d'Oriente ja L'Illustration.  Marubin työtä jatkaa albanialainen Kel Kodhel (1870-1940), joka muuttaa sukunimensä Marubiksi, ja hänen poikansa Gegë Marubi (1907-84).  Hän lahjoittaa 150 000 valokuvan kokoelman 1978 Albanian valtiolle.

1858:  PC Liebert esittelee ensimmäisenä valokuvaajana kalotyyppejään Suomen Taideyhdistyksen näyttelyssä.

1859:  CJ Burnett esittelee platinavedostuspaperin, joka on hopeaa kestävämpi.

1859:  Paul Pretsch, Alphonse Poitevin, Testud de Beauregard, H Garnier  ja A Salmon sekä John Pouncy esittelevät hiilimenetelmän.  Siinä hiilipölyä käytetään bikromaattigelatiinin pigmenttinä.  Koska valo kovettaa ensin gelatiinin ulkopinnan, heidän menetelmänsä ei toimi liukoisen gelatiinin pois pesussa, vaan kaikki gelatiini häviää.

1859-62:  Col James Southamptonissa, Gillot Pariisissa, Angerer Wienissä ja Husnik Prahassa valmistavat valomekaanisella menetelmällä ja syövyttämällä metalliin kohopainolaattoja.  Viivakuvalaattoja kutsutaan gillotypioiksi.  Heidän tuotannossaan ei valokuvausta alun perin käytetty, vaan kuva piirrettiin käsin tai siirrettiin litografisesti.  Valokuvanegatiivi sallii originaalikuvan suurentamisen tai pienentämisen reproduktiota varten.

1859:  Kameraan rakennetaan laajakuvaobjektiivi.

1859:  Lontoossa ilmestyy kirja The Principles and Practice of Harmonious Colouring, (...) as Applied to Photographs..., joka opastaa erilaisten valokuvien värittämiseen monenlaisilla väreillä.

1859:  Ranskalainen Disdéri ottaa uudella kuvakoolla kuvan keisarista Napoleon III.  Käyntikorttikoko yleistyy heti.  Disdéri kuvaa kymmenlinssisellä kameralla 10 negatiivia yhdelle lasilevylle.

1859-68:  Ranskalainen valokuvaaja Aimé Civiale (1821-93) valokuvaa Alppeja jopa 3266 metrin korkeudessa 27x37 neliösenttimetrin kuvakoon kamerallaan.  Hän aloitteli 1857 ja kuvaa Alpit koko pituudeltaan Tiroliin asti.  Kirja Les Alpes au point de vue de la géographie, fysique et de la géologie. Voyages photographiques ilmestyy 1882 ja sisältää 41 panoraamaa.

1859:  Charles Darwin kertoo teoksessaan On the Origin of Species - Lajien synty, että hän luotti tietoihin muurahaisten erityyppisistä leuoista siksi, että Sir J Lubbock oli camera lucidalla piirtänyt kuvat niistä.

1859:  Wiborg-lehti kertoo uutisessaan, että kauppiaanleski Caroline Becker on perustanut Viipuriin sen ensimmäisen vakinaisen valokuvaamon.  Hän oppi valokuvaamisen ilmeisesti veljeltään.

1859:  Viipurilainen opettaja CE Elfström ryhtyy valokuvaajaksi.

1859:  Åbo Underrättelser kertoo ilmoituksessaan turkulaisen kellosepän tyttären Hedvig Keppler ottavan muotokuvavalokuvia aluksi lasille.  Kepplerin ilmoitus on kuvallinen, jollaista myöhemmin 1859 käyttää tukholmalainen valokuvaaja Rudolf Spöry.

1859:  Kivihiilen öljytisleistä löydetään valopetrooli.  Petroolilamppu yleistyy, kun Pennsylvanian öljylähteet löydetään.  Sisäpetroolilamppujen valovoimakkuus on noin 16 kynttilää.

1859:  Serrin rakentaa kaarilampun säätölaitteen, joka perustuu lampun virran ohjaamaan sähkömagneettiin.

1860-luku:  Kollodiummenetelmän myötä stereovalokuvat saavat laajan levikin.

1860-luku:  Maisemavalokuvaajalla on runsas täyspakkaus selässään.  Se käsittää kameran jalustoineen, pimiöteltan, märkälevytarvikkeet, kemikalit ynnä muuta.

1860-luku:  Tukholmassa sadasta rekisteröidystä valokuvaajasta on 15 naisia.  Tukholmassa on valokuvaajia lähes yhtä paljon kuin Suomessa 1859-79 välisenä aikana.  Suomessa 1860-70-luvuilla vaikuttaneista 21 naisvalokuvaajasta ainakin kuusi on Ruotsista.

1860-luvun alku:  Standardoitu käyntikorttimuotokuva alkaa voittokulkunsa Suomessa.

1860-luvulta lähtien:  Johan Jacob Reinberg ja Ole Jonsen Aune työskentelevät Turussa yli 30 vuotta.  Aunen retusoijana toimii Paulina Blomberg.  Michael Seifert ja J Indurski asettuvat Viipuriin.  Julia Widgren ja BW Palin vakiintuvat Vaasaan.  Porissa kuvaa Charles Riis, Oulussa Johan Björkman ja Kuopiossa Arnold Boos.

1860:  Saksalainen fyysikko ja aistifysiologi Hermann von Helmholtz (1821-94) esittelee kartiomaisen värijärjestelmän.  Hän luo fysiologisen ääni- ja väriteorian.

1860:  Maailman ensimmäinen valokuvauskemiallinen tehdas Dr. Schleussner/Adox perustetaan Frankfurtissa.

1860:  Nadar valokuvaa kuljetettavalla valaisimella Pariisin katakombeissa.

1860:  Pariisilaiset Bissonin valokuvaajaveljekset koettavat kiivetä Mont Blancille kuvaamaan, mutta lumivyöryt estävät kuvaamisen.

1860:  Englannin kuningatar Victoria valokuvataan.

1860:  USAn presidentinvaalikampanjassa ehdokkaan kuva vedostetaan ferrotypianappiin tai -rintamerkkiin.  Mathew Brady ottaa Abraham Lincolnista daguerrotyypin, joka peilillä käännetään oikeaksi samalla kun se jäljennetään puulevylle.  Taustaan lisätään koristeellisia yksityiskohtia.  Harper's Weekly julkaisee kuvan kannessaan.  Lincolnin mielestä Brady teki hänestä presidentin.

1860:  Tuntematon valokuvaaja kuvaa kiinalaisen Takun linnoituksen sen jälkeen, kun englatilais-ranskalaiset joukot ovat vallanneet sen.

1860:  Valaanöljystä tehdään kynttilöitä, joita käytetään myös valonmittauksen standardina.

1860:  Englantilainen fyysikko ja kemisti Sir Joseph Wilson Swan (1828-1914) saa hiililankahehkulampun lähes toimivaksi.

1860:  Pietarista saapuneet Borchardtin veljekset ryhtyvät markkinoimaan Helsingissä pahville liimattuja käyntikorttikuvia.  Niiden vaihto kuuluu vuosikymmeniä porvarilliseen perhekeskeiseen seurusteluinstituutioon.

1860:  Valokuva-albumit tulevat kauppaan.  Käyntikorttikuvat on helppo sijoittaa sivulle työntämällä kuva raosta sivun sisään.  Käyntikorttikuvien aika kestää 60 vuotta.

1860:  Helsinkiin tulee kaasuvalo ja katuja aletaan valaista katulyhdyillä.  Kaasulaitos perustetaan nykyisen Postitalon kohdalle.  Kaasuvalo asennetaan Svenska Teaternin edeltäjään ja sen viereen Esplanadille.  Teatterin sisustus palaa 1863.  Kaasuvalo leviä 20 vuodessa kaupungin laidoille.  Kaasuvalo lopetetaan 1911 pääosin.  Viimeiset kaasuvalot sammuvat 1946.

1861:  James Clerk Maxwell (1831-79) laittaa valokuvaajan Thomas Sutton valokuvaamaan Royal Institutionin esittelyä varten skottilaisen tartankankaisen nauhan kolme kertaa värillisten nestesuotimien (punainen, vihreä ja sininen) läpi märkälevylle.  Kolmella projektorilla heijastetaan negatiiveista valmistetut positiivikuvat kuvat vastaavien värisuotimien läpi tarkasti päällekkäin kankaalle, jolle syntyy värikuva additiivisesti.  Silloinen valokuvamateriaali on epäherkkä punaiselle, joten Maxwellin filmi lienee herkkää ultravioletille, jota kohteen punainen on heijastanut.  Maxwell valmistaa suotimilla värinerotteluja.  Hän luo nykyaikaisen värivalokuvauksen ja projisoinnin additiivisen värinmuodostuksen perustan eli kolmiväriteorian.  Maxwell julkaisee kolmivärireproduktion teorian, jossa käytetään kolmea värisuodinta.  Maxwell osoittaa kirjoituksessaan On physical lines of force, että hänen sähkömagneettinen mallinsa pystyy siirtämään poikittaista värähtelyä, ja esittää olettamuksenaan, että valo on poikittaista värähtelyä samassa väliaineessa kuin missä sähkömagneettiset ilmiöt tapahtuvat.  Heinrich Hertz osoittaa tämän kokeellisesti.

1861:  Vapaa hopeanitraatti on vielä kehitteen tärkeä osa.  G Wardley osoittaa, että pelkkää pyrogallolia voi käyttää kehitteenä.

1861-65:  Yhdysvaltalaisen  valokuvaajan Mathew Brady (1823-96) 20 valokuvaaja kuvaa Pohjois-Amerikan sisällissotaa.  Heitä ovat muun muassa Alexander Gardener ja Timothy O'Sullivan.  Kollodiumnegatiivejä kertyy yli 6000 kappaletta.  Osa negatiiveistä ja niiden oikeudet on ostettu noin 300 muulta sotavalokuvaajalta.

1861:  Francis Frithin (1822-99) vedostusyritys valmistaa albumiinipaperia kaupan.

1861:  Alfred Wall julkaisee kuvien väritysoppaan A Manual of Artistic Colouring.

1861:  Louis-Auguste Bisson (1814-76) kiipeää Mont Blancin huipulle valokuvaamaan.  Hänellä on opas ja hänen varusteitaan (250 kiloa) kuljettamaan tarvitaan 25 ihmistä ja muuleja.  Bisson valottaa kolme levyä.  Hänen sanotaan ottaneen 1849 säveltäjästä Frédéric Chopin ainoan tiedossa olevan valokuvan.

1861:  Yhdysvaltalainen lääkäri Oliver Wendell Holmes rakentaa avoimen yksinkertaisen stereoskoopin.

1861:  Englantilainen Alexander Parkes (1813-90) keksii selluloosanitraatin, jota hän nimittää Parkesineksi.

1861:  Pariisissa 23 000 ihmistä saa leipänsä valokuvauksesta.

1862:  Ranskalainen Louis Ducos du Hauron (1837-1920) esittää kolmivärivalokuvauksen subtraktiivisen menetelmän periaatteen.  Hän kuvaa värillisten oranssin, vihreän ja violetin suotimien läpi kolme negatiivia, tekee 1868 näistä komplementtiväriset (keltainen, magenta ja syaani) kuvakalvot ja asemoi ne päällekkäin värikuvaksi.  Hän saa 1868 patentin kolmiväripainamiselle ja 1876 patentin Englannissa.  Ducos du Hauron esittelee 1869 Ranskan valokuvaseuralle ja Pariisin akatemialle työmenetelmänsä sekä esittää kaksi valmistamaansa värivalokuvaa.  Hän julkaisee 1869 kirjan, joka luo perustan nykyaikaiselle kolmivärivalokuvaukselle.  Ducos du Hauron käsittelee sekä additiivisen että subtraktiivisen värinmuodostusmenetelmän.  Samoihin aikoihin Charles Cros (1842-88) julkaisee Les deux Mondes -lehdessä samanlaisen menetelmän kuvauksen.  Myöhemmin Ducos du Hauron valmistaa värillisiä paperikuvia, joita on säilynyt hyvässä kunnossa, sekä valokuvauskoneen melanochromoscope.  Sillä valotetaan osavärit samanaikaisesti objektiivin lisäksi kolmella puoliläpäisevällä peilillä, kolmella linssillä ja värisuotimilla.  Menetelmien käytännöllinen kehittäminen viivästyy, kunnes pankromaattisia levyjä on saatavana.  On mahdollista valmistaa värikuvia kaksivärimenetelmällä käyttämällä spektrin puoliskojen, sinivihreän ja oranssin, värinerotteluja, mutta kolmivärimenetelmä antaa paremman tuloksen.

1862:  Paul Pretsch esittelee Lontoon maailmannäyttelyssä rasterikuvalaattoja kohopainoa varten.  Poitevin keksii Pretschin työstä tietämättä saman idean ja valmistaa gelatiinioriginaaleista elektrotypiakohopainolaattoja.  Venäjällä George Scamoni kokeilee riippumattomasti samaa menetelmää onnistuneesti.  Englannissa Swan ja Woodbury kehittävät 1866 Woodburytypian.

1862:  Jules-Louis Dubosq esittelee maailmannäyttelyssä Lontoossa parannetun painoksen prismastereoskoopista ja hurmaa sillä valokuvauksesta innostuneen kuningatar Victorian.  Stereoskoopeista tulee joka kodin viihdykettä, joka viktoriaanisten ihanteiden mukaisesti kokoaa perheen yhteen.  Laitteita valmistavan yhtiön mainoslause kuuluu "No home without a stereoscope" - "ei stereoskoopitonta kotia".  Ensimmäisen olohuoneen nurkanvaltaajan menestys kestää 1860-luvun lopulle ja uuden lyhyen menestyksen 1890-luvulla.  Televisiolle aletaan raivata tilaa.

1862:  Lontoon maailmannäyttelyssä palkituista kuvista puolet saa kunnian teknisin perustein, neljännes maalauksen reproduktiosta ja vain neljännes on "kauniita valokuvia".

1862:  Félix Nadar kuvaa kaarilampun avulla katakombeja.

1862:  Samuel Bourne alkaa kuvata Himalajaa.  Hänellä on 1864 Kashmirissa mukanaan 40 kantajaa, palveluskunta ja kuusi lähettiä sekä kaksi kameraa, 650 isoa lasilevyä, teltta levyjen herkistämiseksi ja kehittämiseksi sekä kemikaleja.  Bourne kuvaa 500 lasilevyä.  Yhtiö Bourne & Shepherd myy menestyksellä kuvia.  Bourne kuvaa ensimmäisenä yli 5000 metrin korkeudessa.  UV-säteily haittaa, sillä UV-suotimia ei vielä ole, ja taustavuoret häviävät näkymättömiin.  Bourne tekee kolme matkaa vuoristoon, kuvaa Intian kaupunkeja ja eurooppalaisten asuma-alueita.

1862:  Majuri C Russell ottaa käyttöön emäksisen pyrogallolikehityksen, joka lisää valonherkkyyttä.  Tämän huomaa myös J Leahy, joka tiedottaa asiasta julkaisussaan.

1862:  Blanquart-Evrard julkaisee tiedon albumiinin hylkäämisestä ja gelatiinin käytöstä Thomas Suttonin kanssa perustamassaan valokuvalehdessä Photographic Notes.

1862:  Helsingissä keskeisiksi kuvaajiksi kohoavat ruotsalais-suomalainen CA Hårdh Ruotsista ja preussilaissyntyinen Eugen Hoffers Pietarista.

1862:  Ranskalainen Jean Foucault (1819-68) saa ranskalaisen Dominique Aragon (1786-1853) pyörivää peiliä käyttämällä valon nopeudeksi 297 000 kilometriä sekunnissa.

1862:  Pariisin Théatre de la Gaitén katossa olevassa kaasuvalojärjestelmässä on 1338 liekkiä.  Kaasulampun valovoimakkuus on noin kymmenen kynttilää.

1863:  Berliinin valokuvaajayhdistys perustetaan.

1863:  Karolina Tudeer aloittaa toimintansa Hämeenlinnassa.  Hän jatkaa myöhemmin Helsingissä ja Viipurissa.

1863:  Tanskalainen Charles Riis aloittaa valokuvaajana Porissa, josta hän 1870-luvun alussa muuttaa Helsinkiin.

1863:  Helsingissä kuvataan keisarivierailua.  Muun muassa Eugen Hoffers kuvaa sarjan.

1864:  Englantilainen Maxwell kehittää elektromagneettisen valon teoriaa.

1864:  BJ Sayce (1837-95) ja WB Bolton (1848-99) keksivät hopeabromidikollodiumemulsion ja kuvailevat sen valmistuksen.  Bolton pesee 1874 emulsion poistaakseen hopeabromidin saostuessa syntyvät liukoiset suolat.  Tohtori Eugen Albert ja vapaaherra Artur von Hübl parantavat menetelmää käyttökelpoiseksi.

1864:  Englantilainen Sir Joseph Wilson Swan patentoi hiili- tai pigmenttigelatiinimenetelmän.  Hän siirtää valotetun pigmenttikalvon alustalle, jolla hän pesee liukoisen gelatiinin pois.  Kalvo kehitetään taka- eli valottamattomalta puolelta.  Pigmenttipaperin Autotype kaupallinen valmistus alkaa, ja menetelmä on yli sata vuotta käytössä perinteisessä syväpainossa.

1864:  Englantilainen Kalkutassa syntynyt Julia Margaret Cameron (1815-79) alkaa valokuvata.  Hän kuvaa muun muassa runoilijat Tennyson, Longfellow ja Browning.

1864:  Wienin valokuvanäyttelyssä on kirpusta metrin kokoinen suurennus, joka herättää ihmetystä, kuinka se on tehty.

1864-69:  Yhdysvaltalainen Carleton Watkins (1829-1916) valokuvaa Tyynenmeren rautatien rakentamista.

1864:  Euphrosyne Chiewitz ja Josefina Riego aloittavat valokuvaamisen Turussa, Rosa Sandelin ja tuntematon naiskuvaaja Porissa sekä Julie Nordenstreng Oulussa.

1865:  Saksalainen Hugo Adolph Steinheil (1832-93) valmistaa Münchenissä akromatisoimattoman periskoopin, jonka muodostaa kaksi meniskustyyppistä monokkelia symmetrisesti himmentimen molemmin puolin asetettuina.

1865:  Alphonse Louis Poitevin ottaa värikuvia hopeakloridipaperille.

1865:  G Wharton Simpson ottaa jälleen käyttöön hopeakloridikollodiumkopiopaperin.  A Gaudin oli ehdottanut aikaisemmin hopeakloridia kopiointiin.

1865:  Veljesten Bullock patentissa mainitaan rasterit.  Egloffsteinin patentissa viivat kaiverretaan teräkseen, eikä hänen menetelmällään ole menestystä.

1865:  Kauppias George Simpson McTavish ottaa inuiteista valokuvia märkämenetelmällä Quebecin Little Whale -joella.

1865:  Karin ja Hilda Magito aloittavat valokuvaajina Helsingissä ja Eugenie Roos Kristiinankaupungissa.

1865:  Johan Jacob Reinberg julkaisee panoraaman Turun Samppalinnanmäeltä.

1865:  Michael Seifert kuvaa Viipurin kellotornista kuvasarjan.

1865:  Saksalainen Hermann Sprengler keksii elohopeapumpun, jolla saadaan entistä parempi tyhjiö hehkulamppuun.

1866:  Adolph Steinheil laskee Münchenissä aplanaattisen objektiivin pallo- ja väripoikkeaman.  Hän valmistaa korjatun linssin.  Aplanaatti on symmetrisesti rakennettu kahdesta samanlaisesta akromaatista molemmin puolin himmennintä.

1866:  Walter Bentley Woodbury (1834-85) keksii valokuvan reproduktiomenetelmän Woodburytypie.  Hän asettaa negatiivin gelatiinille, jonka hän tekee valonherkäksi kaliumbikromaatilla.  Valotettu filmi kehitetään kuumassa vedessä, jolloin siitä tulee reliefi.  Tämä ja lyijylevy puristetaan suurella voimalla yhteen, jolloin lyijylevystä muovautuu painolaatta, joka värjätään tahmealla värillä, ja puristetaan paperia vasten.

1866:  JH Dallmeyer suunnitteleee soft focus -objektiivin eli pehmeästi piirtävän muotokuvaobjektiivin.

1866:  Martinez-Sanchez ja J Laurent käyttävät Madridissa baryyttipaperia valonherkän emulsion alustana.

1866:  Swan käyttää viivarasteria, ja samoin Leggo 1871 Yhdysvalloissa, Jaffe 1877 Wienissä ja Stephan H Horgan 1880.

1866:  Tanskan prinsessa Dagmar (sitten tsaaritar Maria Fjodorovna) ja suuriruhtinas Aleksanteri käyntikorttikuvataan kihlakuvaksi (kuvaaja Wesenberg).  Mariasta otetaan käyntikorttikuva poikansa selässään (kuvaaja Carl Lundelius, Tukholma).  Samanlainen kuva on hänen sisarestaan Aleksandra.  Walesin prinsessaa eli Viktorian miniää lapsineen myydään käyntikorttikuvana Englannissa 300 000 kappaletta.

1866:  Thora Liebert jatkaa vajaan vuoden isänsä valokuvaamon toimintaa Helsingissä.  Julia Widgren aloittaa uransa Vaasassa.  Hän oppi valokuvaamisen Tukholmassa.

1866:  Eugen Hoffers kuvaa Nikolainkirkon tornista sarjan Fotografiskt Fågelperspektiv. Helsingfors stad 1866.

1867:  Saksalainen Hermann Wilhelm Vogel (1834-98) esittää oppikirjassaan ensimmäisen harmaa-arvoin varustetun väritalulun.

1867:  Ranskalainen Charles Cros esittää käytettäväksi värejä keltainen, purppura ja sinivihreä.  Hän julkistaa 1869 eri värimenetelmien teoreettista tarkastelua ja ehdottaa osavärien katselulaitetta.

1867:  Yhdysvaltalainen valokuvaaja Timothy O'Sullivan (1840-82) valokuvaa kaivoksessa magnesiumsalamalla.  Hän kuvaa 1870 Selfridgen retkikunnan mukana Panamassa ja sitten Pohjois-Amerikan lounaisosia 1871-74 muun muassa Canyon de Chellyn kalliot.

1867:  Yhdysvaltalainen William Henry Jackson (1843-1942) perustaa veljensä kanssa valokuvaamon Omahaan.  Se lopetetaan, kun Jackson pääsee tohtorin Hayden virallisen Yellowstonen retkikunnan kuvaajaksi.  Jackson kuvaa 1871 jopa 50x60 neliösenttimetrin kameralla muun muassa Grand Canyonin ja Deluge Basinin geisiirien kraaterin.  Hayden vedostaa yhdeksän parasta kuvaa kaikille edustajainhuoneen ja senaatin jäsenille.  Laki Yellowstonen kansallispuistosta hyväksytään 1872.  Jackson siirtyy kuivalevyjen käyttöön, mutta ne eivät ole vielä luotettavia.  Hänen työnsä 1877 menee hukkaan valmistusvaiheessa valottuneiden kuivalevyjen takia.

1867:  Englantilainen entinen uutisvalokuvaaja Edward James Muggeridge sitten Eadweard Muybridge (muutti Pohjois-Amerikkaan 1852 ja palaa Englantiin eläkkeelle 1900) (1830-1904) opiskeli San Franciscossa ja kuvaa Yosemite Valleyssä.  Muulien selässä on teltta, lasilevyjä, pulloja ja 56x71 neliösenttimetrin kamera.  Kun USA ostaa 1868 Alaskan Venäjältä, niin hänet palkataan kuvaamaan tätä.  Vaimonsa rakastajan ampumisen jälkeen Muybridge kuvaa Väli-Amerikassa yhdysvaltalaista yritteliäisyyttä: kahviviljelmiä, laivalinjoja ja rautateitä.  Hän kuvaa hieman kansanelämää ja maisemia Guatemalassa ja Panamassa.

1867:  Liverpool Dry Plate and Photographic Printing Company alkaa markkinoida kollodiumbromidikuivalevyjä.

1867:  Walesin prinsessasta vauva selässään myydään 300 000 käyntikorttikuvaa.

1867:  Kemisti Paul Mendelssohn-Bartholdy ja tohtori Carl Alexander von Martius perustavat Berliiniin tehtaan, josta 1873 tulee Actien-Gesellschaft für Anilin-Fabrikation, 1897 Agfa.  Agfa-vinoneliö eli rombus otetaan 1924 käyttöön.

1868:  WH Harrison kehittää hopeabromidigelatiiniin perustuvaa kuivalevyä.  Sen herkkyys on vielä vähäinen.

1868:  JB Obernetter (1840-87) valmistaa Münchenissä kaupallisesti hopeakloridipaperia eli selloidiinikopiointipaperia.  Hän keksi 1864 hopeakylvyttömän kopioimismenetelmän.

1868:  Ranskalainen Louis Ducos du Hauron saa ensimmäisen patentin kolmivärirasterimenetelmälle, jossa värikuva muodostetaan pienillä erivärisillä (punainen, keltainen ja sininen) väripisteillä.  Hän kuvailee 1869 myös subtraktiivisen värinmuodostuksen kirjassaan Les couleurs en photographie, solution du probleme.

1868:  Englantilainen arkkitehti William Benson suunnittelee värijärjestelmän, joka on kärjellään seisova kuutio.  Valkoinen on huipussa ja musta alakulmassa.

1868:  Englantilaisen Jersy Boucherettin kirjasta ilmestyy ruotsinnos Vinkar om sjelfförsörjning, en bok för unga fruntimmer.  Kirjan kääntäjä on Catharina Böcker, turkulaisen valokuvaajan Ebba Böcker sisar.  Kirjoittaja suosittelee valokuvaajan työtä hyvänä ammattina ja vaihtoehdoksi valokuvien värittämistä.

1869:  Hyatt valmistaa selluloidia Parkesin mukaan.

1869:  Charles Cros ja Louis Ducos du Hauron valmistavat kromoskoopin, jolla katsellaan samanaikaisesti kolmea diapositiivia suodattimineen.

1869:  Yhdysvaltalainen maalari William Bradford ottaa satoja lasinegatiiveja märkämenetelmällä Labradorissa ja Grönlannissa.

1869:  Englantilainen muotokuvaaja Henry Peach Robinson (1830-1901) julkaisee teoksen Pictorial Effects in Photography - Valokuvauksen kuvallisia vaikutelmia.  Piktorialismi eli maalauksellinen valokuvasuuntaus saa nimensä tästä.  Hänen valokuvansa Fading Away - Haihtuminen pois on valotettu kuudesta negatiivista ja kuvaa nuoren neidon kuolemaa.  Kuva pahoittaa joidenkin katsojien mielen.

1869:  Siemens & Halsken insinööri von Hefner-Alteneck rakentaa differentiaalikaarilampun.  Niitä aletaan käyttää 1880-luvulla Berliinin katuvalaistuksessa.

1870-luku:  Pariisilainen A Giroux valmistaa taikalyhtyjä.

1870-luku:  Englantilainen John Thomson on kiertelevä valokuvaaja.

1870-luku:  Aksel Berner kuvaa runonlaulajien oikean lauluasennon: aito asento jättää toisen käden vapaaksi kaljatuoppia varten.  Giuseppe Acerbin piirroksessa runonlaulajat istuvat vastakkain kahareisin penkillä ja kiskovat toisiaan käsistä.  Tämän mukaan myöhemmät valokuvaajat asettavat runonlaulajat poseeraamaan.  Asento siirtyy laulujuhlille eli valokuvat vaikuttavat todellisuuteen.

1870-luku:  Bakun öljylähteiden hyödyntäminen lisää valopetroolin käyttöä Euroopassa.

1870-luku:  Kaarivalo vakiintuu ulkovalaistukseen dynamon kehittymisen jälkeen 1900-luvulle asti.

1870:  Belgialainen Monckhofen rakentaa suurennuskoneen.  Se on varustettu heliostaatilla, jota kellokoneisto käyttää siten, että auringonsäteet tulevat kondensorilinssiin samasta suunnasta pitkän valotuksen aikana.

1870-71:  Saksan-Ranskan sodassa ja Pariisin kommuunissa kameraa käytetään ilmatiedustelussa.  Kuumailmapallot ja kirjekyyhkyset auttavat toimissa.

1870:  Yhdysvaltalainen maalari ja valokuvaaja William Henry Jackson (1843-1942)  kuvaa Yellowstonea.  Hän valokuvaa 1873 Coloradon Wasatchvuoristossa huipun Holy Cross - Pyhä risti.  Jackson käyttää stereokameraa, 8x10 neliötuuman levykameraa ja 18x22 neliötuuman jättikameraa.  Viidestä seitsemään miestä kuljettaa kameroita, lasilevyjä, kemikaleja ja pimiötä muulien selässä.

1870:  Suomen ensimmäisen tieteelliseen valokuvaustyöhön tarkoitetun apurahan myöntää Suomalaisen Kirjallisuuden Seura yliopilas Reinhold Hausenille historiallisten muistomerkkien, raunioiden, linnojen ja kirkkojen valokuvaamista varten.

1870:  Passiasiakirjojen ja ilmoittelun perusteella Suomessa on toiminut noin 120 valokuvaajaa.  Heistä suomalaisia on 55.  Vierailevia kamerankäyttäjiä on Ruotsista, Saksasta, Tanskasta ja Pietarista  kustakin 10-15 kuvaajaa.

1871-78:  Kuivalevyä kehittelevät englantilainen lääkäri ja amatöörivalokuvaaja Richard Leach Maddox (1816-1902), Wratten, Wainwright, John Burgess ja muut. Maddox julkaisee 1871 hopeabromidigelatiinikuivalevyn reseptin.  Hän tekee emulsion samaan tapaan kuin kollodiumemulsion, mutta korvaa kollodiumin gelatiinilla.  Kuivalevyn herkkyys on samaa luokkaa kuin märän kollodiumlevyn.  Burgess tarjoaa 1873 valmista gelatiiniemulsiota.  Richard Kennett tuo 1874 markkinoille kuivan ja pestyn emulsion, jota valokuvaajat voivat liuottaa lämpimään veteen ja käyttää lasilevyjen päällystämiseen.  Hän käyttää siitä nimitystä pellic - kalvo, kelmu.  Kuivalevyn kaupallinen valmistus alkaa pienessä mittakaavassa 1877.

1871:  Ny Illustrerad Tidning julkaisee ensimmäisen autotypiansa Ruotsissa.  CGV Carlemanin kehittämällä viivarasterimenetelmällä tehdään P Eskilssonin maisemaluonnoksesta valokuvaetsaus kaivertajan avutta.

1871:  Pariisin kommuunin jälkeen levitetään kuvaväärennöksiä propagandana.

1871:  Maria Hirn, joka avusti miehensä Fritz Hirn valokuvaamossa, aloittaa Turussa itsenäisen liiketoiminnan.  Hirn hakee 1871 lehti-ilmoituksella ruotsin- ja suomenkielen taitoista apulaista, joka haluaisi samalla oppia valokuvausta.  Hänen avustajanaan toimii Edla Fröberg.

1871:  Carolina Stenman aloittaa valokuvaamon Oulussa.

1872:  Edward Estabrook julkaisee kirjan ferrotypiasta.

1872:  Saksalaissyntyinen valokuvaaja John Karl Hellers (1843-1925) ottaa ensimmäisenä kuvat Grand Canyonin pohjalta.

1872:  Helena Jurvelius aloittaa valokuvaamon Porissa ja Anna Helena Snellman Helsingissä.

1873:  Gelatiinibromidipaperi kehitetään.

1873:  Berliinin teknillisen korkeakoulun professori tohtori Hermann Wilhelm Vogel (1834-98) keksii Berliinissä valokuvaemulsion optiset väriherkistysaineet.  Tähän asti valonherkät emulsiot ovat herkkiä vain siniselle, violetille ja ultravioletille valolle.  Vogel lisää keltaista väriä kuivalevyn emulsioon estääkseen valopihan muodostumista.  Hän huomaa, että viherherkkyys kasvaa.  Näin saadaan ortokromaattinen eli sini- ja viherherkkä filmi, ja värisävyn mustavalko- eli yksivärintoisto paranee.  Eder, Hübl ja Valenta Wienissä sekä tohtori Albert Münchenissä jatkavat tutkimuksia.  J Waterhouse huomaa, että eosiini väriherkistää kollodiumemulsiota.  J Clayton ja PA Tailfer havaitsevat, että eosiini väriherkistää myös gelatiiniemulsiota.  He saavat patentin Englannissa ja Ranskassa.  Heidän kuivalevynsä tulevat markkinoille nimellä isokromaattinen levy.

1873:  Englantilainen William Willis (1841-1923) keksii platinan käytön valokuvien vedostuksessa.

1873-85:  Valokuva-alan lehdissä on runsaasti artikkeleja kokeiluista gelatiiniemulsiolla.  Sir William Abney suosittelee pienen jodidi- ja bromidimäärän käyttöä, sillä hän huomaa näin saatavan entistä herkemmän emulsion, jolla on vähäinen huntu.

1873:  E Abbe laskee optisen järjestelmän erotuskyvyn.

1873:  Rokusaburo Sugiura perustaa Tokioon yrityksen Konishiya Rokubeiten, joka nimetään 1879: Konishi Honten.  Se alkaa 1882 valmistaa kameroita ja tarvikkeita, tuottaa 1897 Japanin ensimmäisen elokuvan ja valmistaa 1903 valokuvapaperia ja tarjoaa Cherry Hand kameraa.

1873-74:  Englannissa julkaistaan neliosainen kuva-albumi Kiina ja sen kansa.  Sen kuvien valokuvaaja John Thomson muun muassa paljasti 1870, millainen on ylhäisönaisen pieni sidottu jalka.

1873:  Thilda Cairenius avaa valokuvaamon Turussa ja ruotsalainen Mathilda Hjertzell Helsingissä.

1874-1923:  Leninistä otetaan 410 valokuvaa, jotka kertyvät arkistoihin.

1874:  E Edwards kuvailee kopiointimenetelmän, jossa tapahtuu värinsiirtoa kerroksesta toiseen.  Tälle annetaan aluksi nimi hydrofia, mutta se tulee tunnetuksi käsitteenä dye transfer.  Charles Cros huomaa 1880 saman ilmiön ja ehdottaa, että sitä käytetään hyväksi.

1874:  Ranskalainen tähtitieteilijä Jansen valokuvaa ensimmäisen peräkkäisotoksen Venuksen kulusta Auringon editse.  Sarjassa on 48 yksittäiskuvaa.  Hänen kameransa kuvaa automaattisesti määrävälein.

1874:  Edla Ahlstedt aloittaa valokuvaamisen Porissa.

1874:  Helsingissä AH Snellmanin (1839-79) ateljee ilmoittaa valokuvaavansa rakennuksia, sisäkuvia ja laivoja.

1874-78:  Ranskalainen Cornu (1841-1902) saa valon nopeudeksi 299 990 kilometriä sekunnissa.

1875:  L Warnekke esittelee rullapaperikasetin, jolla voi ottaa sata kuvaa.

1875:  Ruotsalainen Fritz Hjertzell jatkaa Hårdhin ateljeeta tämän kuoleman jälkeen Helsingissä.

1875:  Kanadalaiset Henry Woodward ja Matthew Evans patentoivat hehkulampun.  Heillä ei ole rahaa lampun teolliseen valmistamiseen.

1875:  Norjalaissyntyinen Daniel Nyblin tulee Riisin apulaiseksi Helsinkiin, mutta perustaa 1877 oman ateljeen.

1876-77:  Skotlantilainen valokuvaaja John Thomson (1837-1921) kuvaa Adolphe Smithin kanssa kuukausilehteen Street Life in London sosiaalisia dokumentteja katuelämästä.

1876:  Venäjän armeijan lennätininsinööri Pavel Jablochkoff (1847-94) rakentaa Pariisissa kaarilampun, jonka hiilet ovat vierekkäin toisistaan eristettyinä.  Valokaari syntyy hiilipuikkojen päiden välille, eikä säätölaitetta tarvita.  Yhteen generaattoriin voi kytkeä 16 Jablochkoffin kynttilää, jotka vastaavat satoja normaalikynttilöitä.  Jablochkoffin kynttilöitä on 1877 käytössä Pariisin tavarataloissa.

1876-80:  Julkaistaan valokuvin kuvitettua havaintomateriaalia mielisairauden ilmenemismuodoista Iconographie photographique de la Salpêtrière ja myöhemmin 1887 Nouvelle Iconographie de la Salpêtrière.

1877:  The Liverpool Dry Plate Company markkinoi gelatiinikuivalevyjä.  Yrityksessä ovat mukana Wratten, Wainwright ja BJ Edwards.  Markkinoilla on 1879 saatavana suhteellisen herkkiä kuivalevyjä.

1877:  Eadweard Muybridge valokuvaa ensimmäisen onnistuneen peräkkäisotoksen liikkuvasta kohteesta.  Hän käyttää 12 vierekkäin asetettua kameraa (myöhemmin 24) ja valokuvaa hevosen laukkaa 1/1000 sekunnin valotusajalla.  Muybridge oli ensimmäisenä yhdysvaltalaisena  kuvaajana Alaskassa.  Hän yritti kuvata hevosen laukkaa jo 1872 Kaliforniassa lyhyellä valotusajalla ja useilla kameroilla.  (Leland Stanford löi 1872 vetoa Frederick Mc Crellishin kanssa siitä, että hevosen kaikki jalat ovat jossain vaiheessa ilmassa.)  Muybridge heijastaa 1879 liikesarjan kankaalle alkeellisena elokuvana kuvasarjoina - kronofotografioina eli asennettuna stroboskooppilevylle.  Hän alkaa 1884 kuvata Pensylvanian yliopistossa liikekuvia Animal and human Locomotion.

1877:  Louis Ducos du Hauron kokeilee subtraktiivisella värikuvalla (keltainen, syani ja punainen).

1877:  Englannissa avataan ensimmäinen sähkövalostudio.

1877:  August Ahlqvist lähtee Uralin taakse ostjakkien ja vogulien luo.  Retkikuntaan kiinnitetään sortavalalainen ylioppilas Emil Boehm valokuvaajaksi.  Valokuvaustekniikan yksinkertaistuessa ryhtyvät tieteenharjoittajat usein itse valokuvaajaksi.

1877:  Charlotta Nyberg aloittaa valokuvaajan toimintansa Porissa ja Ebba Böcker Turussa.

1877:  Pariisin ooppera-aukio valaistaan kaarilampuilla.

1877:  Helsingissä Valtionrautateiden konepajalla sytytetään sähkövalo.  Höyrykone käyttää ranskalaista generaattoria, joka antaa virtaa ratapihan 1200 kynttilän kaarilamppuun.  Sen peiliheijastimella suunnataan valoa eri kohteisiin.  Tapausta selostetaan Helsingin ja Turun lehdissä.  Konepajan valimossa esitellään 1878 kaarivaloa.  Morgonbladetin toimittaja ennustaa sähkövalon yleistyvän, mutta Helsingin Kaasuvalaistusyhtiöllä on 1860 lähtien yksinoikeus Helsingin ulkovalaistukseen, joka hidastaa kaarivalon yleistymistä.  Ravintoloitsija Carl Kämp asentaa kaarilampun Kaivohuoneen musiikkipaviljongin katolle.

1878:  Yhdysvaltalainen pankkivirkailija George Eastman (1854 -1932) ottaa valokuvia itse päällystämilleen kuivalevyille.  Hän saa sille patentin 1890.  Hän keksii 1879 kuivalevyjen emulsiopäällystyskoneen.  Eastman on ensimmäinen kuivalevyjen massatuottaja valokuvaajille.  Eastman ja perhetuttava Henry A Strong (1838-1919) muodostavat yrityksen Eastman Dry Plate Company, ja Eastman irtisanoutuu toimestaan.

1878:  Englantilainen Charles Harper Bennett (1840-1927) keksii hopeabromidirakeiden eli -jyvien kypsyttämismenetelmän lämmössä gelatiiniemulsiossa, joka lisää olennaisesti kuivalevyn valonherkkyyttä.  Emil Weeger oli 1852 kokeillut samanlaista tapaa.  J Johnson kypsytti 1876 emulsiota ammoniakissa.  DB van Monckhoven käyttää 1879 kypsytyksessä ammoniakkiliuosta valmistaessaan kuivalevyjä.

1878:  Valotusaika on 1/25 sekuntia ja jopa lyhyempi.  Jalustaa ei aina tarvita.  Kuvakoko alkaa pienentyä.

1878:  Englannissa neljä yritystä valmistaa kuivia gelatiinilevyjä kaupallisesti.

1878:  W Willis esittelee ensimmäisen toimivan platinamenetelmän.  Sen etu on kuvien pysyvyys.  Platinan kalleus aiheuttaa menetelmän käytön vähenemisen.

1878:  Turun rangaistusvankilan Kakola valokuvissa on puolivartalokuva, jonka takana on nimi, ikä, rikos ja tuomion pituus.  Vuodesta 1900 lähtien otetaan kasvo- ja profiilikuva, jossa vuosiluvun lisäksi on juokseva erilliseen luetteloon viittaava numero.

1878:  Berliinin raatitalo valaistaan kaarilampuilla.

1978:  Englantilainen Sir Joseph Swan saa kirjattua hehkulamppukeksintönsä.

1878:  Thomas Alva Edison aloittaa hehkulampun kehitystyön ostettuaan Woodwardin ja Evansin patentin.  Lehtiuutisten jälkeen Menlo Parkin velho ja Wall Streetin rahamiehet perustavat yhtiön The Edison Electric Light.  Edison siirtyy 1879 platinasta hiileen ja havaitsee, että öljylampun noesta saa ohuen langan.  Tästä muotoiltu kierukka voidaan paistaa kovaksi.  Hänen käyttämänsä hiillytetty puuvillalanka palaa parisen vuorokautta.  Piirustuskartongista hiillytetty hehkulanka kestää 170 tuntia.  Edison jättää patenttianomuksen.  Menlo Parkissa on lehdistön ja yleisön nähtävänä koko sähköjärjestelmä ja sata hehkulamppua.  Suomen lehdistössä kirjoitetaan 1878 Edisonin valaistussuunnitelmista.

1878:  Helsingissä otetaan sähkövalo käyttöön.

1878:  Saksassa on yli 3000 valokuva-ateljeeta.

1879:  Ensimmäinen valokuvauskemian oppituoli perustetaan Berliinin teknillisen korkeakoulun edeltäjänä olleeseen Gewerbe-instituuttiin.  Tosin itävaltalainen Wilhelm J Burger (1844-1920) oli vuosina 1864-66 opettanut valokuvausta Wienin yliopistossa.  Samoihin aikoihin alkaa valokuvauksen opetus monissa muissakin yliopistoissa tai korkeakouluissa kuten Budapestissä, Pariisissa, Dresdenissä, Karlsruhessa , Zürichissä ja Chicagossa.

1879:  Charles Cros suunnittelee laitteen, jonka avulla voidaan kolmesta mustavalkoisesta värierottelupositiivista suodattimien avulla saada värillinen kuva.  Syväpainoissa pitkään käytössä ollut Farbopter on keksitty.  Hän rakentaa laitteen Chromometre, jolla voi mitata ja analysoida värejä.

1879:  Platinotype Company markkinoi valmista esiherkistettyä platinavedostuspaperia.

1879:  JW Swan patentoi hopeabromidiemulsiolla päällystetyn valokuvapaperin, jossa ei ole ylimääräistä hopeaa kehitystä varten.  Paperi ei tule yleiseen käyttöön ennen kuin yhdysvaltalainen George Eastman (1854-1932) ja itävaltalainen E Just alkavat 1883 markkinoida sitä.

1879:  Lontoo on valokuvauksen keskus.  Yhdysvaltalainen pankkitoimihenkilö ja harrastelijavalokuvaaja George Eastman (1854-1932)  menee sinne patentoimaan kuivalevynsä ja levynpäällystyskoneensa.  Hän saa 1880 Yhdysvaltain patentin, jolloin hän aloittaa kuivalevyjen valmistuksen Rochesterissa.  Liikemies Henry A Strong sijoittaa rahaa yritykseen.  He perustavat yrityksen Eastman Dry Plate.  Eastman eroaa Rochesterin pankista ja omistautuu tutkimukselleen yksinkertaistaa valokuvausta.  Hän suunnitteli 1878 lomamatkaa Santo Domingoon ja osti kameran märkälevyvarusteineen eli hevoskuormallisen tavaraa.  Eastman luki englantilaisista valokuvauslehdistä, että valokuvaajat valmistavat itse emulsionsa.  Sillä päällystetty levy säilyy kuivanakin valonherkkänä.  Eastman alkoi valmistaa gelatiiniemulsioita.

1879:  Hopeabromidigelatiinilevyjä tuottavat Johann Sachs Berliinissä, Friedrich Wilde Görlitzissä ja Carl G Haack Wienissä.

1879:  Karel Klic (1841-1926) kehittelee Wienissä valomekaanista syväpainoa.

1879:  von Monckhoven huomaa emulsion kypsymisen.

1879:  Englannissa lehdet julkaisevat puupiirroksia J Burken valokuvista Afganistanin sodasta.  Burke ei saa siellä hallitukselta entisiä etujaan ja lähtee kesken pois.

1879:  Sveitsiläinen Carl August Koch (1845-97) avaa oman valokuvastudion Schaffhauseniin.  Hans Carl Koch jatkaa 1911 studion toimintaa.

1879:  Edison patentoi hehkulamppunsa ja tekee siitä kaupallisen menestyksen.

1879:  Joseph Swan esittelee toimivan hehkulampun Englannissa todistaakseen keksintönsä.  Hänellä ei ole rahaa teollisen tuotannon aloittamiseksi.

1879-82:  Yhdysvaltalaiset Michelson ja Newcomb saavat valon nopeuden, jonka virhe on 50 kilometriä sekunnissa.  Newcomb pienentää virhettä arvoon 30 km/s ja Michelson 1926 arvoon 4 km/s.

1879:  Helsingissä Fritz Hjertzell (1850-1903) julistaa mainoksessaan kuvata sairaita ja kuolleita heidän kotonaan.

1879:  Münchenin rautatieasema ja St Moritzin hotelli valaistaan kaarilampuilla.

1880-luku:  Gelatiini alkaa syrjäyttää albumiinin.

1880-luku:  Markkinoilla on useita käsikameroita.  Monet ovat "etsivänkameroita" eli kävelykepeiksi, kelloiksi. kirjoiksi ja muiksi esineiksi naamioituja kameroita.

1880-luku:  Thomas Eakins kuvaa kronofotografioita, joilla hän tutkii liikettä.

1880-luku:  Ohuelle pellille tehdyt ferrotyypit leviävät Suomessa laajasti.  Esplanadilla on ferrotyyppejä tuottava Bosco-automaatti.  Kuivalevyt tulevat käyttöön Suomessa, ja valotusajat laskevat sekunnin osiin.  Valokuvauksesta tulee varakkaan yläluokan muotiharrastus.

1880-luku:  Suomalainen taiteilija Ellen Favorin (1853-1919) ottaa välineekseen myös kameran ja osallistuu 1889  maisemavalokuvasarjalla Pariisin maailmannäyttelyyn.

1880-luku:  Tampereen katuja valaisevat kynttilälyhdyt.

1880:  Stephen H Horgan julkistaa rasterikuvan lehdessä New York Daily Graphic.  Menetelmän keksijä on Frederick Ives.

1880:  Valotustaulukoita aletaan markkinoida.

1880:  Valokuvauksen tiedemies Sir William de Wiveleslie Abney (1843-1920) keksii hydrokinonikehitteen.

1880:  Josef Maria Eder kypsyttää ammoniakilla hopeabromidigelatiiniemulsiota.

1880:  Yhdysvaltalaiset veljekset Bert ja Elmer Underwood perustavat Kansasiin yrityksen, joka ryhtyy ostamaan yksinoikeuksia stereokuviin.  Underwood & Underwood myy stereokuvapareja sarjoina, joita mainostetaan ja sitten lähetetään ovelta ovelle myyjät.  Pääkonttori siirretään New Yorkiin, ja yhtiö palkkaa 1890-luvulla omia valokuvaajia.  Kuvapareja tuotetaan 1901 peräti 25 000 päivässä eli seitsemän miljoonaa vuodessa.  OW Holmesin 1861 suunnittelemaa alumiinista katselulaitetta valmistetaan 300 000 kappaletta vuodessa.

1880:  Berliinissä kokeillaan katuvalaistusta kaarilampuilla.  Pysyvä valaistus tulee 1882.

1880:  Edison alkaa käyttää hiillytettyä bambukuitua, joka 1881 palaa 1589 tuntia.  Valovoimakkuus on 16 kynttilää.  Jakelujärjestelmä rakennetaan 1882 New Yorkin Manhattanille.  Alueeseen kuuluu Wall Street.

1880:  Mekaanikko Daniel Johannes Wadén valaisee kuudella Jablochkoffin kynttilälampulla Helsingin  Kaivohuoneen edustaa.  Hänen liikkeensä alkaa myydä sähkövalaistuksen laitteita.

1881:  Ortokromaattiset levyt tulevat kauppaan.

1881:  Pariisissa Hutinet ja Lamy saavat erään varhaisimmista baryyttipaperin patenteista.  Se perustuu espanjalaisten tutkijoiden Martinez-Sanchez ja Laurent työhön bariumsulfaattipäällystämisen parissa.

1881:  JM Eder ja G Pizzighelli esittelevät hopeakloridigelatiinipaperin, joka on hidas kehitepaperi eli kaasuvalopaperi.  Eder kuvailee pari vuotta myöhemmin kloridibromidiemulsion.

1881:  Saksalainen valokuvaaja Ottomar Anschütz kehittää verhosulkimen.  Hän saa 1883 valmiiksi nopean verhosulkimen lyhyitä valotusaikoja, jopa 1/1000 sekunti, varten.

1881:  Yhdysvaltalainen kirjailija Oliver Wendell Holmes suunnittelee alumiinisen stereokuvien katselulaitteen.

1881:  Joseph Wilson Swan aloittaa hehkulamppujen massatuotannon.  Swanin ja Edisonin yhtiöt sulautuvat myöhemmin Englannissa yhteen: The Edison and Swan Electric Light.

1881:  Pariisin maailmannäyttelyssä hehkulamppuja esittelevät Yhdysvalloista Edison ja Maxim sekä Englannista Swan ja Lane-Fox.

1881:  Saksaan perustetaan Deutsche Edisongesellschaft, joka alkaa rakentaa Berliiniin sähköverkkoa.  Yhtiö muuttaa 1883 nimensä: Allgemeine Elektrizitätsgesellschaft - AEG.

1881:  Englannissa on 7500 valokuvaajaa.

1881:  Pariisin maailmannäyttelyssä esitellään hehkulamppu.

1882:  PA Attout ja J Clayton tuovat markkinoille ensimmäisen teollisesti valmistetun kuivalevyn.  Se on eosiinilla herkistetty ortokromaattinen levy.  Sitä käytetttäessä tarvitaan keltasuodin.

1882:  Englantilainen Herbert Bowyer Berkeley (1851-1890) suosittelee kehitteen säilyvyyttä parantamaan natriumsulfiittia.

1882:  Meisenbach käyttää viivarasteria, jonka hän kääntää 90 astetta ensimmäisen puolivalotusajan jälkeen.

1882-84:  Insinööri Karl Granit työskentelee Lappia tutkivan suomalaisen retkikunnan valokuvaajana.

1882:  Tampereen Plevnassa Finlaysonin kutomosaliin asennetaan 150 hehkulamppua sähkövaloa varten viidentenä Euroopassa.  Tehtaanjohtajan Wilhelm von Nottbeck poika Carl työskenneltyään Edisonin tehtaassa sai Edisonin Itä-Euroopan edustuksen ja toi laitteet.  Hän ryhtyy yhteistyöhön Wadénin kanssa.  Helsingin lehdissä on ilmoituksia Edisonin valaistuksesta.

1883:  George Eastman hämmästyttää valokuvausalaa julkistamalla valonherkän rullan, joka rullanpitimen avulla sopii melkein jokaiseen levykameraan.  Hän ja William H Walker keksivät rullanpidikkeen, joka laitetaan kameraan lasilevyn sijaan.  Eastman alkaa 1884 valmistaa gelatiinikalvolla valonherkäksi käsiteltyjä negatiivipaperirullia, joille hän antaa nimeksi filmi.  Paperi ei ole hyvä filmipohja, sillä paperin kuidut näkyvät kopioiduissa kuvissa.  Eastman ratkaisee ongelman päällystämällä paperin ensin pelkällä gelatiinilla ja sitten valonherkällä gelatiinilla (stripping film).  Valotuksen ja kehityksen jälkeen kuva irroitetaan paperista, siirretään kirkaalle gelatiiniarkille ja päällystetään kollodiumilla, joka muodostaa tukevan, joustavan filmin.  Eastman rakentaa ensimmäisen kehitepaperin emulsion valukoneen.  14 osakkeenomistajaa perustaa yrityksen Eastman Dry Plate and Film Company.

1883:  Howard E Farmer keksii Farmerin heikenteen, joka on ferrisyanidin ja hypon liuos.

1883:  Georg Meisenbach (1841-1912) valmistaa rasterikuvan Leipzigissa.

1883:  Pariisissa perustetaan valokuvauskerho.

1883:  Kenyonin savuava, melko hajuton salamapulveri tulee markkinoille.

1883:  Yritys Dr. E Just Wienissä alkaa valmistaa niin sanottua kaasuvalopaperia.

1883:  JM Eder kuvailee hopeakloridibromidikehitepaperin.

1883-88:  Ranskalainen lääketieteen professori Étienne Jules Marey (1830-1904), jota suuresti kiinnostaa liikkeen mekaniikka ja fysiologia, tutkii lintujen lentoa kiväärikameralla, jossa filmi on pyörivällä levyllä.  Marey kuvaa liikettä myös valottamalla saman levyn useamman kerran.  Valokuvasarjat innoittavat elokuvakameran keksimistä.

1883:  FJM Gerland patentoi apuvalotusmenetelmän huippuvaloja varten.  Bassani Company parantaa 1925 sitä.

1883:  KE Holm kustantaa teoksen Finska Konstnärer, joka sisältää 15 valokuvaa nimekkäimmistä kuvataiteilijoista.  Muotokuvat painetaan valopainomenetelmällä F Liewendalin kivipainossa Helsingissä.

1883:  Juhani Ahon Siihen aikaan kun isä lampun osti ilmestyy.  Näihin aikoihin päreet alkavat väistyä.

1883:  Wadén anoo maistraatilta lupaa sähkölaitoksen perustamiseksi Helsinkiin.  Helsingin Sähkökeskusvalaistus perustetaan 1884, ja Esplanadilla neljässä talossa lamput valaisevat kauppoja.  Lehdistö kehuu, ettei hehkulamppu kuumenna ilmaa kuten kaasuvalo.

1884:  C Egli ja Arnold Spiller suosittelevat hydroksylaminin käyttöä kehitteenä.

1884:  Joseph Maria Eder (1855-1944) keksii erythrosiinin, joka on ortokromaattinen väriherkistin.  Erythrosiini on 50 vuotta lähes ainoa ortokromaattisten materiaalien väriherkistin.  Hän julkaisee teoksen Ausführliches Handbuch der Photographie - Valokuvauksen seikkaperäinen käsikirja, josta otetaan useita painoksia.

1884:  HW Vogel keksii menetelmän, jolla levyt herkistetään oranssille ja vihreälle värille.

1884:  JB Obernetter Münchenissä tuo Aristokopiointipaperin kauppaan.  W Abney esitti 1882 hopeakloridigelatiinikopiopaperille valmistusohjeet.

1884:  Saksalainen Otto Schott kehittää bariumlasin, jolla on suurempi taittokerroin kuin aikaisemmilla lasilajeilla.

1884:  Helsingin ensimmäinen sähkölaitos valmistuu.

1885:  Eastman American Film esitellään.  Se on  nylkyfilmi.  Eastman valmistaa valokuvapaperia.  Yhtiö avaa toimiston Lontoossa.  Eastman on eräs ensimmäisistä yhdysvaltalaisista teollisuudenharjoittajista, joka palkkaa 1886 kokopäiväisen tutkijan.  Hän alkaa kehittää taipuisaa filmiä.

1885:  Saksalainen Ernst Abbe (1840-1905) suunnittelee apokromaattisen objektiivin.

1885:  Kaasulamppuja käytetään pinnakkais- eli kontaktikopioinnissa.

1885:  USAssa ilmestyy teos Animal Locomotion: an Electro-Photographic Investigation of Consecutive Phases of Animal Movements, University of Pennsylvania 1872-85.  Siinä on koottuna Eadweard Muybridgen työt.  Hän käytti 1884-85 yli 100 000 Cramerin kuivalevyä.  Teos on 11-osainen, ja siinä on yli 20 000 liikeotosta 781 suurena mezzotintakaiverruksena.  Kirjasta tehdään myös pienempi versio.

1885:  Saksassa on käytössä 20 000 hehkulamppua, 1500 kaarilamppua ja viisi miljoonaa kaasulamppua.  Hehkulamppujen hinta on 1890 niin huokea, että kaasuvalo alkaa syrjäytyä.

1885:  Kauppaneuvos Grigori Dementjeff rakennuttaa Katajanokalle sähkövalaistun asuintalon, jossa on oma höyrykone ja generaattori sadalle hehkulampulle.  Sähköntuotto lopetetaan 1886 kannattamattomana.

1886:  Eastman ja FM Cosset saavat patentin kameralle, josta No. 1 Kodak Camera kehitetään.  Eastman palkkaa kemistin Henry M Reichenbach keksimään taipuisan läpinäkyvän filmin.  Sellainen on selluloosanitraatti eli nitroselluloosa eli selluloidi.  Se patentoidaan 1889.  Eastman on ensimmäisiä USAssa kokopäiväisen tutkijan palkanneita yrittäjiä.  Kodakilla on 1980 yli 6500 tutkijaa.

1886:  "Salapoliisikamerat" ovat erittäin suosittuja.

1886:  Iirishimmennin alkaa yleistyä.

1886:  Valokuvaaja Hjalmar Sjöman siirtyy Oulusta Vaasaan, jossa toimii Julia Widgren.

1887:  Yhdysvaltalainen pappi Hannibal Goodwin kehittää  nitraattiselluloosasta selluloidin läpinäkyväksi ja joustavaksi valokuvaemulsion pohjamateriaaliksi, jota voi käyttää elokuvafilmiin.  Selluloidimuovi on keksitty kymmenkunta vuotta aikaisemmin. Liikkuvan kuvan teknisen perustan eri osat ovat valmiit.  Goodwinin patentti hyväksytään vasta 1898, sillä Eastman myös patentoi nitraattiselluloosafilmin.  Patenttikiista kestää vuoteen 1914 saakka.

1887:  Étienne Jules Marey rakentaa kronovalokuvauskameran, jolla voi ottaa liikekuvasarjoja valonherkälle rullamateriaalille.

1887:  Saksalaiset Adolf Miethe (1862-1927) ja Johannes Gaedicke (1853-1916) keksivät salamavalopulverin - Blitzlichtpulver.  Se on magnesiumin, kaliumkloraatin ja antimonisulfidin räjähtävä seos.  Magnesiumsalamavalo otetaan 1888 käyttöön.

1887:  Actien-Gesellschaft für Anilin-Fabrikation eli Agfa aloittaa valokuvakehitteen valmistuksen ja Bayer 1891.  Agfa valmistaa negatiivikalvoa 1893.  Bayer aloittaa valokuvakiinnitteen valmistuksen 1897.  Bayer valmistaa 1903 yhdessä Liesegangin kanssa valokuvapaperia ja -filmiä.

1887-1914:  JM Eder julkaisee valokuvauksen ja reprotekniikan vuosikirjaa Jahrbuch für Photographie und Reproduktionstechnik ja tämän jälkeen täydennysosilla 1920-luvulla.

1887:  JA Palménin johtamalla Kuolan niemimaalle suuntautuvalla tutkimusretkellä päävalokuvaajana toimii Wilhelm Ramsay.

1887:  Viipurissa aloittaa valokuvaajana Fredrik Diehl.  Siellä vaikuttavat M Seifert ja J Indurski.

1887-1926:  Puolalaissukuinen Victor Barsokevitsch (1863-1933) työskentelee Kuopiossa.

1887:  Pariisin Opéra Comiquen tulipalon jälkeen teattereissa aletaan siirtyä sähkövaloon.

1888:  George Eastmanin Kodak-laatikkokamera n:o 1 aloittaa harrastelijavalokuvauksen.  Sana Kodak ei merkitse mitään, vaan se on keksitty kansainvälisiä markkinoita varten.  Eastmanin mielestä K-kirjain on vahva ja terävä kirjain, jolla sanan pitää alkaa ja loppua.  Monien eri kirjainyhdistelmien tulos on Kodak.  Kameran objektiivin polttoväli on 57 millimetriä ja aukko f/9.  Kamera käyttää paperista 100 ruudun (kuva on ympyrän muotoinen) rullafilmiä, jossa on kehityksen jälkeen kuvanvalmistusta varten irroitettava bromidigelatiiniemulsio.  Kodak-kamera maksaa 25 dollaria, joka hinta sisältää filmin ja sen kehityksen.  Kamera palautetaan tehtaalle kuvanvalmistusta varten, ja haluttaessa kamera lähetetään uudella filmillä ladattuna 10 dollarin hintaan asiakkaalle.  Eastman siirtyy 1889 käyttämään läpinäkyvää nitroselluloosa- eli selluloidifilmipohjaa, jonka hänen tutkijakemistinsä on kehittänyt.  Selluloidiliuoksella päällystetään pitkä lasipöytä.  Kun liuotin on haihtunut, selluloidi päällystetään emulsiolla.  Kuivumisen jälkeen filmi leikataan halutun kokoisiksi nauhoiksi rullafilmiä varten tai arkeiksi.  Filmi mahdollistaa 1891 Thomas Edisonin elokuvakameran.  Muodostetaan uusi yhtiö Eastman Company.

1888:  Sveitsiläinen yritys Orell Füssli saa patentin Photochrom-menetelmälle.

1888:  Frederick Ives esitelmöi Philadelphiassa aiheesta Helychromy.  Sillä valmistetaan väripaperikuvia punaisen, vihreän ja sinisen suotimen läpi otetuista värinerottelukuvista.

1888:  Berliiniläinen M Andresen patentoi kolmen diamiinin käytön kehitteinä.  Hän patentoi 1891 paraminofenolin johdannaisineen.  Näistä monometyyli-paraminofenoli tunnetaan kauppanimellä metol.

1888:  Tanskalainen Yhdysvaltoihin muuttanut Jacob August Riis (1849-1914) julkaisee valokuvia New Yorkin slummeista.  Hän toimii New York Tribune -lehden rikostoimittajana ja on ensimmäisiä valokuvaajia, jotka käyttävät salamavaloa.  Hän julkaisee 1890 kirjan How the Other Half Lives - Kuinka toinen puoli elää.  Riis vaikuttaa lainsäädäntöön.

1888:  M Bech julkaisee Pariisissa kuvankorjailu- eli retussikirjan.

1888:  Philadelphialaiset veljekset Louis F ja Max Levy viimeistelevät ristikkorasterin.  He päällystävät hyvälaatuisen optisen lasin syövytyksessä käytettävällä aineella, johon yhdensuuntaiset viivat piirretään viivauskoneella.  Viivat syövytetään fluorivetyhapolla ja täytetään Kanadan balsamilla.  Viivat näkyvät terävänä kontrastina.  Kaksi lävistäjän suunnassa viivoitettua lasilevyä liimataan yhteen niin, että viivat muodostavat 90 asteen kulman.

1888:  Geografiska Föreningen i Finland käynnistää valokuvien kokoamistyön, joka huipentuu 1894 Ateneumin maantieteellisten valokuvien näyttelyyn.

1889:  TA Edison valmistaa 35 millimetrin molemmilta reunoilta rei'itettyä filmiä.

1889:  Saksalainen Paul Rudolph (1858-1935) laskee Jenassa kuvareunoiltaan tarkasti piirtävän epäsymmetrisen anastigmaattisen objektiivin Protar.  Valmistaja on Zeiss Jenassa.  Lähilinssit alkavat yleistyä.  Kitattuja kaksoisanastigmaatteja rakennetaan myöhemmin: Goerzin Dagor, Zeissin Kaksoisprotar, Steinheilin Ortostigmat, Voigtländerin Collinear, Reichertin Combinar ja muita.

1889:  John Carbutt Philadelphiasta alkaa valmistaa nitraattiselluloosapohjaista rullafilmiä jälleenmyyntiin.  Eastman vaihtaa rullafilminsä materiaalin nitraattiselluloosaksi ja perustaa myyntiliikkeen Lontooseen.

1889:  A Marion tuo Englannissa markkinoille kloridipaperin nimellä Alpha, ja Leo Baekeland Yhdysvalloissa nimellä Velox.

1889:  Itävaltalainen Alexander Lainer (1858-1923) ja  tohtori Momme Andresen keksivät toisistaan tietämättä neutraalia kiinnitettä kestävämmän happaman kiinnitteen.  Agfan kehite Eikonogen tulee markkinoille.

1889:  Englantilainen lääketieteen tohtori Peter Henry Emerson (1856-1936)  julkaisee teoksen Naturalistic Photography, jossa hän väittää valokuvauksen olevan riippumaton taide ja kannattaa luonnonmukaista valokuvausta.  Hän toteaa, että jos fotoetsaustekniikka eli heliogravyyri joutuisi unohduksiin, niin valokuvaajat lopettaisivat kuvaamisen.  Emerson vetää takaisin mielipiteensä 1891 teoksessa The Death of the Naturalistic Photography ja väittää, ettei valokuvaus olekaan itsenäistä taidetta.

1889:  Agfa perustaa Wolfeniin tervaväritehtaan ja perustaa Berliiniin valokuvaosaston.  Agfa aloittaa 1893 kuivalevyjen tuotannon, 1895 laakafilmien ja 1898 nitroselluloosapohjaisen rullafilmin valmistuksen.

1889:  Kodak mainostaa kameraansa lehdessä Photographic Journal.

1889:  Valokuvaharrastuksen edistämiseksi perustetaan Fotografiamatörklubben i Helsingfors sittemmin Amatörfotografklubben i Helsingfors - AFK.  Se kokoaa yhteen sekä harrastajia että ammattivalokuvaajia.  Herrasmiesjoukko vertailee kokemuksia, kuuntelee esitelmiä, tekee kuvausretkiä ja keskustelee valokuvauksesta.  AFK järjestää ensimmäisen valokuvanäyttelyn Wreden pasaasissa 1892.  Esillä on 24 jäsenen töitä, yhteensä 375 kuvaa.

1889:  Insinööri Karl Emil Ståhlberg (1862-1919) perustaa Helsinkiin valokuvaamon Atelier Apollo.  Hänen tavoitteenaan on kaupunkiemme ja luonnonnähtävyyksiemme kuvaaminen.  Ståhlberg lähettää valokuvaajia muun muassa Frans Engström ja IK Inha kiertämään Suomea.

1889-90:  Into Konrad Inha, alkuaan Nyström, (1865-1930) opiskelee valokuvausta Saksassa ja Itävallassa.  Hän työskentelee Uuden Suomettaren ulkomaanosaston toimittajana sekä kirjailijana ja kääntäjänä.

1889:  Pariisin maailmannäyttelyä varten sähköinsinööri Sébillot ja arkkitehti Bourdais suunnittelevat 360 metriä korkean aurinkotornin Colonne-Soleil, jonka huipulla valokaarilamppu valaisisi Pariisia 5,5 kilometrin säteellä.  Gustaf Eiffelin halvempi torni voittaa.

1889:  The Times julkaisee mainoksen, jonka mukaan Lontoon vastavalmistuneessa Savoy-hotellissa sähkövalaistus on käytettävissä koko päivän ja yön.

1890-luku:  Rakennetaan salapoliisikameroita.  Lontoossa valmistettu Demon Detektiv kuvaa 4x6 neliösenttimetrin levyille.  Grey suunnittelee USAssa kameran, jota Stirn valmistaa.  Kameran pyöreälle lasilevylle saa kuusi pyöreätä kuvaa.  Saksalainen Krügener-kamera on kirjan muotoinen.  Rolleiflexin kaksisilmäisen peiliheijastuskameran edeltäjä kokoon painettava paljekamera tulee markkinoille.  Kamera-kehittimessä Nodark (ei pimeää) filmi kehitetään kameran sisällä.  Kodak syyttää tehtailijaa kauppamerkin loukkaamisesta, ja nimi poistetaan.

1890-luku:  Suomessa yleistyy magnesiumvalon käyttö.

1890:  Englantilaiset Ferdinand Hurter (1844-98) ja Vero Charles Driffield (1848-1915) julkaisevat tieteellisen tutkimuksensa valokuvaprosessin sensitometriasta ja hallinnasta Society of Chemical Industryn Journal-lehdessä.  Vuodesta 1876 lähtien he valottivat valaanrasvalampulla levyjä pyörivän sektorilevyn läpi vanhasta ompelukoneesta tehdyllä laitteella yhä kasvavin valotuksin.  He mittasivat tummuuden omatekoisella valomittarilla ja piirsivät ominaiskäyriä.  Heidän mukaansa herkkyys ilmoitetaan lineaarisilla H & D luvuilla.  Tästä järjestelmästä muokataan ASA ja DIN herkkyysluvut.

1890:  Ranskalainen Gabriel Lippmann (1845-1921) kehittää ensimmäisen käyttökelpoisen värivalokuvauksen menetelmän.  Hän saa fysiikan Nobelin palkinnon 1908.

1890:  George Eastman patentoi kuivalevyn.

1890:  Görlitziläinen Herbst & Firl valmistaa ateljeekameran, jonka negatiivin koko on 30x40 neliösenttimetriä.

1890:  Nürnbergissä rakennetaan taikalyhtyjä, joilla voi esittää kuvarainoja.

1890:  Sinitakkipäälliköt riisuttavat minneconjout aseista Chankpe Opi Wakpalassa eli Wounded Knee -joella ja teettävät vielä ruumiintarkastuksen.  Sotilaat löytävät kaksi kivääriä, joista toinen on nuoren minneconjoun Musta Kojootti uusi Winchester.  Sotilaat tarttuvat kivääriin, jonka hän aikoo laskea alas, jolloin se laukeaa.  Sotilaat vastaavat heti tuleen ja alkaa summittainen tappaminen.  Kun hullu tulitus päättyy,  minneconjoupäällikkö Suuri Jalka ja yli puolet hänen kansastaan ovat kuolleita tai vakavasti haavoittuneita.  Sotilasosasto lastaa elossa olevat vankkureihin ja jättävät kuolleet makaamaan lumimyrskyyn.  Lumimyrskyn jälkeen hautausryhmä löytää Wounded Knee -joelta ruumiit jäätyneinä irvokkaisiin asentoihin.  Päälliköstä Suuri Jalka ja muista jäätyneistä ruumiista otetaan valokuvia samoin kuin joukkohautaamisesta.

1890:  Yhdysvaltalainen Alfred Stieglitz (1864-1946) palaa Berliinistä opiskeltuaan koneenrakennusta ja perehdyttyään valokuvaukseen muun muassa HW Vogelin johdolla.  Stieglitz kirjoittaa lehteen Camera Notes, mutta hänen suhteensa lehteen katkeaa erimielisyyksiin.  Häntä pidetään liian radikaalina ja yksipuolisesti taidekuvia suosivana.

1890:  Helsingin observatorioon hankitaan laitteet tähtien valokuvaamiseen, ja Anders Donnerin johdolla aloitetaan 20 vuotta kestävä järjestelmällinen taivaankannen kartoitus, joka liittyy kansainväliseen tähtiluettelon kokoamiseen.

1890:  Karl Emil Ståhlberg julkaisee Suomen ensimmäisen suurelle yleisölle tarkoitetun opaskirjasen Valokuvauksenharrastaja ja sama ruotsiksi.  Hän julkaisee 1891-93 harrastajajoukolle suunnattua valokuvalehteä Cameran.  Ståhlberg järjestää alan koulutuksen ja myy samalla tarvikkeita.

1890:  Daniel Nyblin valokuvaa studiossaan taiteilijat Axel Gallén, 1907 Akseli Gallen-Kallela, ja Louis Sparre.

1890:  Daniel Nyblin avaa kuvaustarpeiden myymälän ja kokoaa jouluksi edellisen kesän yli 200 maisemakuvaansa eri puolilta Suomea myyntinäyttelyksi.  Sen menestys saa Ståhlbergin esittelemään oman kokoelmansa jouluna 1892.

1890:  Ivan Timirjasev nimitetään Suomen kenraalikuvernöörin adjutantiksi.  Hän toimii lehtikuvaajana 1900-luvun alussa.

1890:  Akseli Gallen-Kallela hankkii kaksi kameraa.

1891:  Ranskalainen Gabriel Lippmann valmistaa ensimmäisen kiinnitetyn värivalokuvan luonnosta käyttäen interferenssiperiaatetta.  Tätä mahdollisuutta olivat tähdentäneet W Zenker 1868, lordi Rayleigh 1887 ja O Wiener 1890.  Menetelmässä läpikuultavalla rakeettomalla emulsiolla päällystetään lasilevy, joka valotetaan pinnakkaisesti heijastavan aineen, tavallisesti elohopean kanssa.  Heijastunut valo synnyttää interferenssin.  Valotettu ja kehitetty hopea on järjestynyt puolen aallonpituuden kerroksiin, ja heijastaa valoa antaen kirkkaat värit.  Levyt ovat epäherkkiä, ja kuvien katselu on epämukavaa.

1891:  Englantilainen Dallmeyr ja saksalainen Steinheil suunnittelevat teleobjektiivia.

1891:  Eastman markkinoi ensimmäistä päivänvalossa ladattavaa kameraa ja rakennuttaa 1893 tehtaan, jossa valmistetaan laatikko- ja paljerullafilmikameroita.  Eastman julkistaa 1895 taskukameran, jossa on pieni ikkuna rullafilmin ruudun numeron tarkistamista varten.

1891:  Thomas Edison keksii toimivan elokuvakameran, joka käyttää Kodak-filmiä.

1891:  Itävalta-Unkarissa Wienissä järjestetään ensimmäinen vain taiteellisen valokuvauksen yhteisnäyttely.

1891:  A Bogisch käyttää ensimmäisenä metolia kehitteenä.  Yritys Hauff patentoi kehitteet Metol, Glyzin ja Amidol.  Agfan yleiskehite Rodinal tulee kauppaan.

1891:  JM Eder julkaisee valokuvauksen historian Geschichte der Photogrphie.  Se neljäs painos ilmestyy 1932.

1891:  Wienin kamerakerho perustetaan.

1891:  Itävaltalainen Auer von Welsbach keksii kaasuvaloon kirkkaasti valaisevan hehkusukan, joka on harvinaisilla maametalleilla kyllästetty.  Auervalosta tulee petrooli- ja hehkulampun kilpailija.  Sähköjohtoja revitään irti ja niitä korvataan kaasujohdoilla.

1891-93:  Suomessa ilmestyy Cameran.

1891:  Suomessa alkaa ilmestyä Uusi Kuvalehti.  Faktorin Emil Vainio ansiota on, että lehdestä tulee valokuvien julkaisemisen uranuurtaja Suomessa.  Lehti julkaisee Daniel Nyblinin kuvaaman kaupunkinäkymän Kuopiosta.  Autotyyppi eli kohopainokuvalaatta valmistetaan Wienissä, mutta F Tilgmannin kemigrafialaitos ryhtyy 1892 valmistamaan autotypioita Suomessa.

1892:  O Magerstedt keksii valopihasuojakerroksen.

1892:  Lumière-veljesten elokuvakameran rakentaja Jules Carpentier (1851-1921) suunnittelee tarkkuuskameran ja antaa sille nimen Photo-Jumelle, koska se muistuttaa kaksine samanlaisine objektiiveineen kiikaria - ranskaksi jumelle.  Toinen objektiivi muodostaa 5,7x3,8 neliösenttimetrin kuvan filmille ja toinen tähyslasille.  Jousikäyttöisen sulkimen valotusaika on 1/60-osa sekuntia.

1892-93:  Lumière-veljekset käyttävät jyvätöntä hopeabromidiemulsiota ja herkistävät sen kaikille väreille.  Huolimatta ongelmista he saavat aikaan Lippmann-menetelmällä loistavia värejä.

1892:  Boston Camera Manufacturing tuo markkinoille Bull's Eye -kameran, jonka keksijä on Samuel N Turner.  Selluloidifilmi on kiinnitetty pitkään mustaan paperinauhaan, jossa on valkoisia numeroita.  Ne näkyvät kameran takaosan ikkunassa.  Kuvattaessa filmi papereineen kelataan puolalle.  Musta paperi mahdollistaa kameran lataamisen päivänvalossa.  Eastman hankkii 1894 lisenssin menetelmään, 1895 oikeudet Turnerin keksintöön ja alkaa valmistaa kameroita.

1892:  James McDonough kehittää kolmivärirasterin värivalokuvaukseen.  Hän saa patentin värilliselle mosaiikilleen.  Menetelmä tulee 1897 markkinoille.

1892:  M Skladanowski rakentaa kameran ja bioskoopin.

1892:  Yhdysvaltalainen Frederick Eugene Ives (1856-1937) rakentaa Photochromoscope-laitteen.  Se yhdistää optisesti kolme diakuvaa ja 1893 stereodiakuvaa.  Kukin kuva valaistaan oman suotimensa - punaisen, vihreän tai sinisen - läpi.  Näin saadaan värillinen kolmiulotteinen kuva.  Kuvausvaiheessa värierottelu tehdään puoliläpäisevien peilien ja suodatinten avulla kolmelle eri kohdissa kameraa olevalle filmille Clerk-Maxwellin periaatteella.  Ives valmistaa 1893 kolmivärimenetelmällään kuvia, jotka painetaan.  Ne ovat luultavasti ensimmäiset valomekaanisesti painetut värikuvat.

1892:  Englannissa perustetaan The Linked Ring -veljeskunta.  Se edistää valokuvausta itsenäisenä raidemuotona ilman puhtaan tieteellisiä tai teknisiä vaatimuksia.  Seura pitää 1893 alkajaisiksi valokuvien yhteisnäyttelyn, joka heidän kutsumanaan on The Photographic Salon.

1892:  KE Ståhlberg lähtee kuvaamaan apulaisensa Frans Engström kanssa purjeveneellä Etelä-Suomen kaupunkeja.  Ståhlberg kiinnittää IK Inhan kuvaamaan Pohjois-Suomea.  Ståhlberg saa lokakuussa Pariisin kansainvälisessä valokuvanäyttelyssä kullatun hopeamitalin medaille de vermeil.  Kunnianosoitus painetaan maisemakuvien aluspahveihin.  Ståhlberg ostaa marraskuussa Charles Riisin valokuvaamon ja avaa joulunäyttelyn.  IK Inha ja Vivi Richter kuvaavat 1893 Suomea.  Inha kuvaa 1894 Vienan Karjalassa, jota rahoittaa Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

1892:  Suomen Kirjapainolehti: Saattaapi höyrykonetta käyttää muuhunkin tarkoitukseen, kuten esimerkiksi Kuopiossa OW Backmanin kirjapainossa, jossa sama höyrykone pyörittää painokoneita ja sähkökonetta, josta saadaan valoa kirjapainoon.  Tämä onkin ensimmäinen sähkövalo Kuopiossa.

1893:  H Dennis Taylor suunnittelee anastigmaattisen objektiivin, jossa on kolme linssiä.  Tripletin nimi on Cooke.  Valmistaja on 1894 Taylor, Taylor ja Hobson.  Triplettejä ovat Voigtländerin Heliar (Harting 1902), Zeissin Tessar (Rudolph 1902) ja muut.

1893-94:  Irlantilainen John Joly (1857-1933) ottaa kolmen eri värisuotimien läpi otetun kuvan sijaan yhden kuvan.  Hän käyttää rasteria, jossa on pienet alueet punaista, vihreää ja sinistä, kontaktissa valokuvalevyn kanssa eli du Hauronin additiivista järjestelmää.  Kehitetystä negatiivista valmistetaan diapositiivi, joka yhdistetään pysyvästi värirasteriin.  Jolyn värikuvaus tulee 1905 kauppaan.  Menetelmää käyttävät Lumière-veljekset 1907 Autochrome-filmissä.

1893:  Metolihydrokinonikehite otetaan käyttöön.

1893:  Hampurin taidehallin johtaja Alfred Lichtwark järjestää museossaan amatöörivalokuvaajien kansainvälisen näyttelyn.

1893:  Gabriel Lippmann kehittää väriaineettoman värivalokuvauksen.  Hän ottaa kuvan erikoiskameralla erittäin hienorakeiselle filmille elohopeahöyryssä.  Interferenssin vaikutuksesta tuleva ja heijastunut valo muodostavat väri-informaation emulsiolle seisovana aaltomuodostelmana.  Värikuvaa katseltaessa voimakas valolähde sijoitetaan tarkasti kuvalevyn taakse, jolloin katsoja näkee kuvan etupuolella.

1893-94:  Quebecilainen kapteeni George Comer (1858-1937) ottaa valokuvia kuivalevylle Hudsonin lahdella.  Hän kehittää ja kopioi 1898 kuvat laivassaan.

1893:  Suomi 19. vuosisadalla on tieto- ja kuvakirja, jossa on viivapiirroksia, autotypioita ja heliogravyyrejä.  Taiteilijat kopioivat valokuvia muun muassa Väinö Blomstedt signeeraa Inhan lohipadon ja Eero Järnefelt Barsokevitschin  nilsiäläisen töllin pihan.

1893:  Teos Karjalan kuvia ilmestyy.  Sitä kuvittaa 30 valokuvaa, jotka on ottanut sortavalalainen Impi Backman.

1893:  Mikkelin kadut valaistaan petroolilampuilla.

1893:  Porvoossa WSOY perustaa sähkölaitoksen.  Lehdessä todetaan, että kirjapainossa löytyy nyt 70 sähköliekkiä.  Söderström jakaa valoa varakkaille kaupunkilaisille.  Kunnallinen sähkölaitos perustetaan vuosisadan vaihteessa.

1894:  Saksalainen astronomi Jules Scheiner kehittää kynnyspisteeseen perustuvan filmin herkkyyden.  Herkkyysasteikko on logaritminen.

1894:  Antwerpeniläinen valokuvaaja Lieven Gevaert (1868-1935) perustaa Mortseliin tehtaan, joka tuo 1903 markkinoille valokuvauspaperin Gevaert matt.  Ridax-paperin valmistus alkaa 1905 ja myöhemmin Artos-suurennuspaperin valmistus.

1894:  Lumière-veljekset huomaavat, että James McDonoughin tapainen menetelmä saadaan aikaan värjätyillä perunatärkkelysjyväsillä.  Heidän värikuvalevynsä Autochrome tulee 1907 markkinoille.

1894:  Saksalainen Bernitt rakentaa valokuva-automaatin Bosco.  Se kuvaa ferrotypialevylle, jonka reunat on taivutettu kupin muotoon niin, että se toimii kehitysastiana.

1894:  Helsingissä Lördagskvällen julkaisee kuvan keisarin Aleksanteri II patsaasta Helsingin Senaatintorilla vain muutama päivä patsaan paljastamistilaisuuden jälkeen.  Valokuvaaja on KE Ståhlberg.

1894:  Into Konrad Inha (1865-1930) ja KF Karjalainen tekevät Vienan Karjalaan tutkimusmatkan, jonka tuloksena on myös runsas valokuvasaalis.

1895:  Saksalainen Wilhelm Conrad von Röntgen (1845-1923) keksii Würzburgissa röntgensäteet eli X-säteet ja perustaa röntgenvalokuvauksen.

1895:  O Wiener esittelee valkaisuvärikuvanvalmistusmenetelmän periaatteet.

1895:  Frederick Ives esittelee parannetun järjestelmän Photochromoscope.  Laite tulee markkinoille nimellä Kromskop.

1895:  FW Lanchester esittelee menetelmän, jossa valkoinen valo hajoitetaan rasteripisteiksi ja tallennetaan filmille prismalla.  Kuvaa tarkastellaan vastaavalla prismalaitteella.

1895:  Ducos du Hauron saa patentin kolmen päällekkäisen filmin menetelmälle.  Zürichiläinen JH Smith kehittää periaatetta, mutta ei jalosta sitä kaupalliseksi.  Frederick Ives ottaa 1916 periaatteen käyttöönsä.

1895:  Lumière-veljekset patentoivat subtraktiivisen menetelmänsä.

1895:  Yhdysvaltalainen Mac Farlan Moore valmistaa kaupallisen hohtopurkauslampun.  Se on pitkä putki ja vaatii jännitettä 500 volttia metriä kohti.  Täytekaasu on typpi, hiilidioksidi tai ilma.

1895:  Saksalainen August Kircshmann ehdottaa värijärjestelmäksi kallistettua kaksoiskartiota.

1895:  Ranskalainen taiteilija Edgar Degas (1834-1917) ostaa kameran.

1895-1904:  Adam Clark Vroman (1856-1916) valokuvaa intiaaneja Lounais-Yhdysvalloissa.

1895-96:  Into Konrad Inhan kuvateos Suomi kuvissa on ensimmäinen muodollisesti ja kuvallisesti täysipainoinen valokuvateos Suomesta.  Kirja sisältää myös muutaman JA Sandmanin kuvan Länsi-Lapista.  Inhan valokuvausopinnot ovat peräisin Saksasta ja Itävallasta 1889-90.  Teoksen kuvalaatat autotyypit on valmistettu Wienissä Angerer & Göschlin kuvalaattalaitoksessa.  Inha käyttää joskus vilunkia eli laittaa talvipalttoonsa jäälle hyljettä esittämään.  Inha tekee kuvausretket polkupyörällä, johon hän lastaa 23 kilon kuorman.  Kustantajat ovat kirjakauppias W Hagelstam ja varatuomari U Wasastjerna.  Pääosa kuvasivuista painetaan Wienissä.  Suomi kuvissa ilmestyy erillisinä vihkoina.  Ateljee Apollo painattaa 1899 Tilgmannilla pääosin Inhan kuvista teoksen La Finlande.  Inhan negatiiveista osa on tallessa.  Hän tiettävästi antaa lasinegatiivejaan pestäväksi Pekka Halosen huvilan kuistin ikkunaruuduiksi.

1896:  John Joly esittää värirasterimenetelmää.

1896:  Pieniä kokoonpantavia rullafilmikameroita markkinoidaan.

1896:  Kodak-kameroita on valmistettu 100 000 kappaletta.  Taskukameran hinta on 5 dollaria.  Eastman alkaa valmistaa röntgenkuvauksia varten levyjä ja paperia sekä erikoisesti elokuvakäyttöön päällystettyä filmiä.  Kodak perustaa haaraliikkeen Berliiniin.

1896:  Müncheniin perustetaan optiikkatehdas Optische Anstalt A Heinrich Rietzschel, joka valmistaa 1900 kameraa Clack.  Bayer  ostaa 1925 tehtaan.  Siitä tulee myöhemmin Agfa Camera-Werk.

1896:  Edward S Curtis (1868-1952) ryhtyy valokuvaamaan intiaaneja.  Hänen kuvissaan alkaa näkyä valokuvauksen kaikkien keinojen hallinta, suuri synteesi sekä sisällön ja muodon tasapaino.

1896:  Yhdysvalloissa Alfred Stieglitz kannattajineen järjestetävät ensimmäisen taiteellisesti painottuneiden kuvien luokan kansallisessa valokuvanäyttelyssä.  USAn kansallismuseon johtaja lunastaa museon kokoelmiin 50 vedosta.

1896:  Society of Amateur Photographers ja New York Camera Club yhdistyvät järjestöksi The Camera Club.

1896:  IK Inha kirjoittaa Suomen Matkailijayhdistyksen vuosikirjaan jutun Valokuvaus matkoilla.   (...) Tottuneinkaan valokuvaaja ei aina saata arvata kuinka paljon levyt kulloinkin vaativat valon vaikutusaikaa, ellei hän tuon tuostakin saa levyä kehittää.  (...) pyrogallushapon, vesimäärän ja soodan keskinäistä suhdetta muuttamalla saattaa kehittää levyn jyrkemmäksi tai vienommaksi.  (...) Jos vähennämme vesimäärää, niin vaikuttaa kehittäjä pontevammin, vettä enentämällä lievemmin ja vienommin.  (...) Mutta eivätkö ns filmsit ole käytännöllisemmät, ne kun ovat monta vertaa keveämmät kuin lasi eivätkä säry?  (...) Värjäämällä levyt muutamilla punaisilla väreillä (tavallisesti eosiinilla tai erytrosiinilla) sekä käyttämällä keltaisia laseja objektiivin edessä saadaan värien valoarvo jotakuinkin samaksi kuin se silmälle esiintyy.  Sinisen masentamisesta on seurauksena, että maisemissa etäisyydet, viheriät metsät ja taivaalla pilvet tulevat erinomaisen kauniisti esille.  (...) maalla saa riihistä ja saunoista kelvolliset laboratoorit vähällä vaivalla.  (...) soveltuu kesällä polkupyörä erittäin hyvin valokuvauskoneen kantajaksi.

1896:  Norjalaissyntyinen Daniel Nyblin luennoi Helsingissä ihmeellisistä x-säteistä amatöörivalokuvaajien kokouksessa.

1896:  Siemensin kemisti Werner Bolton päätyy tantaaliin hehkulankana.  Lamppuja valmistetaan 1903.  Lyhytaikainen markkinointi alkaa 1905.

1896:  Radioaktiiviset säteet löydetään.

1897:  McDonough-rasterilevy tulee markkinoille.

1897-1902:  Saksalaissyntyinen Alfred Stieglitz (1864-1946) toimittaa Camera Notes -lehteä Yhdysvalloissa.  Hän oli American Amateur Photographer -lehden toimittaja 1893-96 sekä perustaa Camera Work -lehden 1903 ja toimittaa sitä vuoteen 1917 saakka.

1897:  Ruotsalaisen August Andréen kuumailmapalloretkikunta tekee pakkolaskun napajäätikölle matkallaan pohjoisnavalle.  Kaikki retkikunnan kolme jäsentä kuolevat vaellettuaan etelään Huippuvuorille.  Heidän viimeinen leirinsä löytyy yli 30 vuotta myöhemmin päiväkirjoineen ja kameroineen.  Valokuvat saadaan kehitettyä.

1897:  JW Benetto rakentaa värikameran, jolle saa Englannissa patentin.

1897:  ET Butler patentoi kaksipeilisen värikameransa, joka muistuttaa Kromskopia.  Hän ilmoittaa 1905 paremman menetelmän.

1897:  Kodak perustaa haaraliikkeen Ranskaan.

1898:  Davidson ja W Lascelles rakentavat ensimmäisen kolmiobjektiivisen kameran väriotoksiin.

1898:  Kodak markkinoi taskupaljekameraa, jonka kuvakoko on 5,7 cm x 8,2 cm.

1898:  Tutkimusmatkailija  Robert E Peary ottaa stereokameralla kuvia eskimoista.

1898:  Auer von Welsbach käyttää hehkulampussa osmiumlankaa.  Lamppua valmistetaan 1902 alkaen.

1898:  Otto von Bismarckin ollessa sairasvuoteella lehtimiehet päivystävät majatalossa.  Valokuvaajat Willy Wilcke ja Max Priester lahjovat Bismarckin henkilökunnan ja pääsevät kuvaamaan kuolleen.  He aikovat myydä vainajan kuvan Berliinissä, mutta heidät pidätetään luvatta kuvaamisesta ja tuomitaan vankeusrangaistuksiin.

1899:  Eastman Kodak tuo markkinoille uuden elokuvafilmin, jota Thomas Edison (1847-1931) käyttää ensimmäisen elokuvansa teossa.  Filmi on selluloosanitraattipohjainen.  Filmi valmistetaan jatkuvassa menetelmässä, kun aikaisemmin filmi päällystettiin pitkillä pöydillä.  Selluloidiliuosta levitetään jatkuvasti suuren hyvin kiiltäväpintaisen rummun päälle.  Rummun pyöriessä liuotin haihtuu ja filmipohja irroitetaan rummulta arkkeina, jotka kierretään rullalle.  Sitten filmipohja päällystetään emulsiolla jatkuvassa toiminnassa purkamalla filmipohjarulla.  Voidaan valmistaa 300 metriä pitkiä filmirullia.  Värifilmi päällystetään useilla erilaisilla emulsiokerroksilla.  Kuivunut filmi leikataan rulliksi tai arkeiksi.  Kanadaan Torontoon perustetaan jakelukeskus Kodak Canada.

1899:  CS Loumley, TK Barnard ja F Gowenlock patentoivat Englannissa järjestelmän Kromaz, jolla tuotetaan kerrallaan kaksi stereokuvaparia levylle.

1899:  Worel kehittää valkaisumenetelmää.

1899:  R Wood patentoi monimutkaisen menetelmän additiivisten väriotosten katseluun.

1899-1902:  Stereokuvaajat valokuvaavat Etelä-Afrikkaa buurisodan aikoina.

1899:  Saksalainen kuvaamataidon opetuksen ja valokuvaharrastuksen edistäjä Alfred Lichtwark tuottaa Hillin ja Adamsonin valokuvat Saksaan.

1899:  Professori HW Nernst suunnittelee hehkulampun, jota AEG alkaa valmistaa.  Lampussa on thoriumin, zirkoniumin ja ceriumin oksideista valmistettu hehkupuikko.

1899-1900:  Yhdysvaltalainen valokuvaaja George R Lawrence rakennuttaa JA Andersonilla suuren kameran, jonka pituus on kuusi metriä ja kuvakoko 2,43x3,04 neliömetriä.  Kamera nimetään Mammutiksi.  Valotusaika on 2,5 minuuttia.

1899:  Ståhlbergin kuvaamo muuttaa nimekseen Atelier Apollo.  Sillä on haaraliikkeitä Tampereella, Vaasassa, Viipurissa ja Imatralla.

1800-luvun loppu:  Saksalainen valokuvaaja Reinhold Thiele (1856-1921) kuvaa todellisuuden mukaisesti buurisotaa, kuinka haavoittuneet ja sairaat englantilaiset sotilaat makaavat liassa ja ulosteissa.

1800-luvun loppu:  Yhdysvalloissa kehitetään väriruisku eli retussiruisku.

1900-luvun alku: Englannissa kymmenesosa väestöstä omistaa kameran.

1900-luvun alku:  Suomessa nitraattipohjaiset filmit yleistyvät ja syrjäyttävät osin lasit, joita moni ammattikuvaaja pitää filmiä parempina.

1900-luvun alku:  Hämeenlinnalainen kirjakauppias ja valokuvaaja Enok Rytkönen julkaisee valopainoteoksen Karlberg, Aulanko.

1900:  Lumière-veljekset esittävät värikuviaan.

1900:  Valmistetaan ferrotyyppikameroita Quta.

1900:  E von Höegh suunnittelee laajakulmaobjektiivin Hypergon, joka on periskooppityyppiä, mutta siitä huolimatta anastigmaattinen.  Sillä on 140 asteen kuvakulma ja suurin valovoima F:22.

1900:  Goerz rakentaa dialyytit eli kittaamattomat symmetriset anastigmaatit Celor ja Syntor sekä 1912 Dogmar.  Dialyyttejä ovat myös Buschin Omnar ja Meyerin Aristostigmat.

1900:  Saksalainen Karl Schwarzschild (1873-1916) julkaisee sensitometriaa ja densitometriaa käsittelevät tutkimustuloksensa.

1900:  Valokuvauskonferenssi hyväksyy Pariisissa aukon asetussarjan f/2; 2,8; 4; 5,6 ...  Aikaisemmin valmistajalla oli oma merkintänsä.

1900:  Yhden dollarin hintainen Kodak Brownie -kamera näkee päivänvalon.  Suunnittelija on Franz Brownell.  Filmi maksaa 15 senttiä.  Valokuvaus on nyt taloudellisesti lähes jokaisen ulottuvilla.  Kameraa myydään ensimmäisenä vuotena 100 000 kappaletta.  Myyntiliike on Ranskassa, Saksassa, Italiassa ja monissa muissa Euroopan maissa.  Kodak-tuotteita myydään myöhemmin yli 150 maassa.

1900-04:  Yhdysvaltalainen Albert Henry Munsell (1858-1918) kehittää pääajatuksensa värijärjestelmäänsä varten.  Hän suunnittelee ja rakentaa 1901 fotometrin lumenometer, jolle saa patentin.  Munsellin järjestelmä on pallomainen.  Hän julkaisee 1905 kirjan A Color Notation ja 1913 Color Balance, Illustrated.  Vähän ennen Musellin kuolemaa perustetaan 1918 Munsell Color Company, joka tuottaa värikarttoja.

1900:  "Uuden yhdysvaltalaisen koulukunnan" näyttely tulee Lontooseen.  Näyttelyn rakentajina ovat Eduard Steichen ja Alvin Langdon Coburn.

1900:  Insinööri KE Ståhlbergin perustama Atelier Apollo Helsingissä avaa ensimmäisen täysin sähköistetyn kuvaamon.

1900-21:  Nicolai Leibowitsch toimii osatoimisena kuvaaja Helsingissä, mutta elättää itsensä hierojana.

1900:  Helsingin Yleisen sairaalan kirurgisen osaston lääkäri ja valokuvauksen harrastaja Richard Faltin hankkii sairaalaan ensimmäisen röntgenkoneen.  Koneita on yksityislääkäreillä kuten 1902 Arthur Clopatt.

1901:  Yhdysvalloissa piktorialistit perustavat yhteisön Photo-Secession.  Se järjestää valokuvanäyttelyjä.

1901:  Hampurilainen valokuvaaja Rudolf Dührkoop kirjoittaa: "Jälkeläisemme tulevat hämmästelemään, miten kauniit ja ilmeettömät kasvot heidän esi-isillään oli vuosien 1860-1900 välillä, sillä juuri tänä aikana retussi raivosi turmiollisimmin".

1901-5:  Daniel Nyblin toimittaa Fotografiamatörklubbenin julkaisemaa Fotografiskt Allehandaa.  Kun lehti kaatuu yhdistyksen varattomuuteen, Nyblin jatkaa omalla julkaisullaan Nyblins Magasin - Nyblinin tietolipas 1906-10.

1901:  Hewitt esittelee elohopeahöyryyn perustuvan purkauslampun.

1902:  Saksassa P Rudolph suunnittelee Zeiss Tessar f/3,5 objektiivin, joka on nelilinssinen.

1902:  Davidson ja W Lascelles suunnittelevat uuden kolmipeilisen kameran väriotoksia varten.

1902:  Sanger-Shephard -värikamerassa on kaksi peiliä.

1902:  Kodakin kehityskone yksinkertaistaa rullafilmin käsittelyä, ja harrastelijat voivat kehittää filmin valoisassa huoneessa.  Kodakin käyristelemätön filmi esitellään 1903.  Kodakilla on 1907 maailman laajuisesti 5000 työntekijää.  Kodak siirtyy 1908 selluasetaatin käyttöön helposti syttyvän sellunitraatin sijaan.

1902:  Yhdysvaltalainen tavarataloketju ja postimyyjä Sears & Roebuck esittelee postimyyntiluettelossaan kameroita ja valokuvaustarvikkeita.

1902-16:  Suomalainen maantieteilijä Johannes Gabriel Granö (1882-1956) valokuvaa Siperiassa.  Hänen pääkohteensa on Altain vuoristo.

1902:  Jyväskylässä syttyy sähkövalo.

1903:  Saksalaiset Adolf Miethe (1862-1927) ja Arthur Traube (1878-1948) keksivät filmin emulsion optisen yleisherkistimen etyylipunainen.   Filmi on nyt herkkä myös oranssille eli pankromaattinen.

1903:  Leon Didier patentoi Ranskassa pinatypian.

1903:  Aktinometrilla mitataan säteilyä.

1903-4:  E König keksii filmin yleisherkistimiä ortochrom T, pinaverdol ja pinakromi.

1903:  Kodakin taskukokoinen paljekamera tulee markkinoille.

1903:  Alfred Stieglitz perustaa New Yorkissa lehden Camera Work, jota hän toimittaa ja kustantaa.  Lehteä painetaan muun muassa Münchenissä laadun vuoksi.  Levikki on niin pieni, että kuvat valmistetaan käsityönä.  Viimeinen numero ilmestyy 1917.

1903:  Saksassa Mainzissa pidetään kansainvälinen valokuvaus- ja graafisten taiteiden näyttely.

1903:  Ateneumissa pidetään kaikille avoin, yleinen valokuvanäyttely.  Sen järjestää Helsingin Valokuvauksenharrastajain Klubi (perustettu 1889).  Uusi Suometar kirjoittaa näyttelystä: "Tämä ensimmäinen yleinen suomalainen walokuwausnäyttely, jossa sekä harrastajat, että ammattimiehet mainitun taiteen alalla owat edustettuina, ansaitsee täydessä määrin yleisön huomion.  Se osottaa, että maamme walokuwaajat owat aikansa tasolla sekä tekniikan että taiteellisen käsittelyn puolesta."

1903:  Helsingin Kaiku ja Veckans Krönika alkavat luoda pohjaa uutisvalokuvaukselle.

1904:  Markkinoille tulee ensimmäinen lähes pankromaattinen levy (Perutz) ja filmi 1905.

1904:  Kodak on valmistanut 3,3 miljoonaa metriä kinofilmiä.

1904:  Du Pont hankkii lakka- ja nitroselluloosayrityksen.  Ranskalainen Eleuthère Irénée du Pont de Nemours (1771-1834) muutti vallankumouksen takia Yhdysvaltoihin ja perusti 1802 Delawaren Wilmingtoniin mustaruutitehtaan.  Hän on ranskalaisen kemistin Antoine Laurent Lavoisier (1743-94) oppilas.

1904:  Zeissin uudessa teleobjektiivissa iirishimmennin on linssien välissä.

1904:  Saksalainen Robert Krayn patentoi viivarasterin valmistusmenetelmän ja alkaa tuottaa värifilmiä.

1904:  Lumiére-veljekset patentoivat värirasteriprosessin.

1904:  Alexander Just ja Franz Hanaman käyttävät Wienissä wolframia hehkulankana.  Wolframlamppu syrjäyttää kaasuvalon.

1904-05:  Burton Holmes esittää käsin väritettyjä valokuvia Mantshurian taisteluista laterna magicalla.

1904:  Lontoossa Daily Mirror julkaisee valokuvin kuvitettua painosta.

1904:  Helsingin Kaiku palkkaa lentävän valokuvaajan Harald Rosenberg (1883-1931).  Hän on Suomen ensimmäinen vakinainen lehtivalokuvaaja.

1904:  Helsingin Sanomat julkaisee ensimmäisen valokuvansa.

1905:  B Homolka keksii ensimmäisen aidon filmin punaherkistimen pinasyanol, joka herkistää voimakkaasti koko punaisen valon alueella.  Nyt on mahdollista valmistaa hyviä pankromaattisia levyjä.

1905:  T Manley patentoi pigmenttigelatiinimenetelmän Ozobrome.  Siinä värierottelun jälkeen kehitetty hopeavedos kiinnitetään telaamalla pigmenttipaperiin, joka on kyllästetty kaliumferrisyanidilla ja bikromaatilla.  Suolat siirtyvät hopeakuvaan ja valkaisevat sen.  Reaktiotuotteet kulkeutuvat takaisin pigmenttigelatiiniin muuttaen sen liukenemattomaksi kuvan hopeamäärän suhteessa.  Lopullinen kuva muodostuu kolmesta päällekkäin asemoidusta kerroksesta, jotka pehmennyskarkaisuvaiheiden jälkeen saadaan liittämiskelpoiseksi.  Lopputulos on sama kuin jos pigmentti olisi valotettu negatiivin läpi.  Ducos du Hauron valmisti samantapaisella menetelmällä värikuvia 30 vuotta aikaisemmin.

1905:  Itävaltalainen Karl Schinzel kehittää värikuvausta ehdottamalla kolmella emulsiolla päällystettyä levyä.  Valotettu levy kehitetään mustavalkokuvaksi ja käsitellään sitten vetysuperoksidilla.  Hän antaa menetelmälle nimen Katachromie.

1905:  Kolmivärinen karbro-painatus keksitään.  Se tulee 1919 markkinoille.

1905:  GE Rawlins ottaa jälleen käyttöön E Mariotin 1866 ehdottaman menetelmän.  Gelatinoitu paperi herkistetään bikromaatilla, kuivataan, valotetaan negatiivin läpi, poistetaan liika suola ja värjätään rasvaisella värillä, joka tarttuu vain valottuneisiin kohtiin. 

1905:  John J Powrie saa patentin viivarasterin valmistamisesta valomekaanisesti ja alkaa tuottaa värivalokuvauslevyjä.

1905:  Butler rakentaa ja patentoi parannetun värikameransa.

1905:  Sosiologi Lewis W Hine toimii Jacob August Riisin työtoverina ja työn jatkajana.  Hänen tunnetuin kuva-aineistonsa on lapsityövoiman käytöstä muun muassa 1910 puuvillanpoimija ja pikkutyttöjä trikootehtaassa.  Kongressille luovutettujen kuvien perusteella tiukennetaan lainsäädäntöä ja sen valvontaa.

1905:  New Yorkissa avataan Photo-Secessionin omat näyttelytilat.  Siellä 30 puhtaan suoran valokuvauksen kannattajaa pitää 1912 näyttelyn, ja 1913 Stieglitz.  Hän näyttää, mitä valokuvauksessa on sellaista, mitä maalauksessa ei ole.  Hän kehottaa yleisöä tutustumaan maalarien näyttelyyn ja selvittämään, mitä näitten töissä on sellaista, mitä valokuvassa ei ole.

1905:  Suomen ensimmäiseksi lehtikuvaajaksi sanottu Harald Rosenberg kuvaa muun muassa lehdille Helsingin Kaiku, Veckans Krönika ja ruotsalainen Hvar 8 Dag.  Hän siirtyy pian rikospoliisin kuvaajaksi, jona toimii 1909-31.

1905:  Kauppias Uuno Finnilä kuvaa Vaasassa suurlakon aikana torille kokoontuneita ihmisiä.

1906:  Wratten ja Wainwright alkavat valmistaa ja myydä pankromaattisia materiaaleja, jotka ovat herkkiä kaikille spektrin eli kirjon väreille.

1906:  A Tellkampf ja A Traube kehittävät ferrogelatiinimenetelmän.  Sinikopio kiinnitetään telaamalla kostean gelatiinin pintaan, poistetaan ja pinta värjätään rasvaisella värillä.  Näin saadaan positiivinen kuva, joka voidaan siirtää paperille.

1906:  GA Smith ja C Urban keksivät Kinemacolor-värimenetelmän.

1906:  Sanger-Shephard käyttää värinsiirtoa, mutta hänellä on ongelmana, että se vaikuttaa värinpuhtauteen.

1906:  Englantilainen Ticka on taskukellon kokoinen taskukamera.  Sen kuvakoko on 12x16 neliömillimetriä.

1906:  Saksalainen fyysikko Arthur Korn (1870-1945) lähettää kruununprinssin Wilhelm valokuvan lennätinjohdoitse 1800 kilometrin matkan.

1906:  Auer von Welsbachin yhtiö Deutsche Gasglühlicht valmistaa osmiumin ja wolframin seoksesta hehkulangan Osram-lamppuihin.  Osmium jätetään pian pois.

1906-08:  Carl Gustaf Emil Mannerheim (1867-1951) ottaa 1300 valokuvaa ja kerää käsikirjoitusjäänteiden kokoelman tiedustelumatkallaan Aasian halki.  Ratsain halki Aasian julkaistaan 1940 englanniksi.

1906:  Norjalainen valokuvaaja Daniel Nyblin (1853-1923) aloittaa Helsingissä asiakaslehden Nyblinin Tietolipas, joka ilmestyy ruotsiksi nimellä Nyblins Magasin.  Nyblin muutti 1905 valokuvaamonsa yhtiöksi Suomen Valokuvaustarpeiden Kauppa ent Daniel Nyblin.  Lehdestä ryhdytään 1908 perimään postimaksua ja 1909 tilausmaksua.  Niinpä lehden ilmestyminen päättyy 1910.

1907:  Ranskalaiset veljekset Louis (1864-1948) ja Auguste (1862-1954) Lumière tuovat Lyonissa ensin markkinoille värirasteriemulsioon perustuvan värivalokuvauslevyn Autochrome, jota he alkoivat 1904 kehittää.  Menetelmä perustuu kalvotasossa vierekkäin oleviin mikroskooppisen pieniin puna-viher-sinivärisuotimiin, jotka ovat värjättyjä tärkkelysjyväsiä, ja näiden muodostamaan additiiviseen sekoitukseen.  Levy valotetaan takapuolelta.  Kehityksen jälkeen negatiivi muutetaan positiiviksi kääntömenetelmällä.  Värikuva saadaan siis yhdellä valotuksella.  Diamateriaali on epäherkkä.  Autochrome on ensimmäinen tekniseen ja kaupalliseen menestykseen yltänyt värivalokuvausmenetelmä.  Kuvia katsellaan heijastamalla ne skioptikon-koneella seinälle tai ripustamalla valoa vasten ikkunaan.  Autochromen valmistus lopetetaan 1932.

1907:  Sanger-Shephard esittelee stereovärikameran.

1907:  FW Donisthorpe soveltaa värinsiirtoa julkaisemassaan menetelmässä.

1907:  Ducos du Hauron ja R de Bercegol kehittävät värivalokuvaukseen rasterimenetelmän.  Yritys Jougla alkaa valmistaa levyjä nimellä Omnicolore.

1907:  Hewitt ja EJ Wall kehittävät bromiöljyvedostuksen, joka perustuu GE Rawlinsin menetelmään.  Sitä työstää edelleen Welborne Piper.  Hän hyödyntää Howard Farmerin periaatetta vuodelta 1889.  Gelatiinissa oleva hienojakoinen hopea reagoi bikromaatin kanssa ja muuttaa kolloidin liukenemattomaksi.  Bromidikopio käsitellään kovettavalla ja valkaisevalla liuoksella, kiinnitetään, pestään ja kuivataan.  Sitten se turvotetaan vedessä ja värjätään rasvaisella värillä, joka tarttuu niihin kohtiin, joissa oli hopeaa.

1907:  B Homolka valmistaa perusväreistä koostuvan värikuvan valotetun kuvan kehiteaineiden kautta synnyttävien väriaineiden avulla.

1907:  Kehitetään ensimmäinen additiivinen kaksivärinen elokuvafilmimenetelmä Kinemacolor.

1907:  Ranskalainen insinööri Edouard Belin (1876-1963) lähettää valokuvan lennätinjohdoitse Pariisista Lyoniin ja takaisin.

1907:  Yhdysvaltalaisen valokuvaajan Edward Sheriff Curtis (1868-1952) ensimmäinen kirja sarjassa The North American Indian ilmestyy.  Hän alkoi 1900 kuvata Amerikan alkuperäisiä asukkaita.  Sarjan 20. ja viimeinen kirja ilmestyy 1930.

1907:  Helsingin muinaismuistolautakunnan (perustettu 1906) nimittämä Signe Brander (1869-1942) alkaa valokuvata Helsinkiä.  Lautakunta valitsee kuvauskohteet, mutta Brander saa kuvata itsenäisesti.  Brander ottaa 1913 mennessä 907 valokuvaa häviävistä ja muuttuvista kaupunkinäkymistä.  Hän opiskeli piirustuksenopettajaksi.

1907:  Suomen toinen valokuvanäyttely järjestetään Ateneumissa Helsingissä.

1907:  Ruotsista muuttanut Karl-Johan Borlin kuvaa Vaasassa Suomen ensimmäisten yleiseen äänioikeuteen perustuvien valtiollisten vaalien ääntenlaskentaa.

1907:  Helsingin Sanomat julkaisee ensimmäisen uutisvalokuvansa moottoritehtaan tulipalosta.

1907:  Suomalaisen valokuvauksen isä Daniel Nyblin esittelee Tietolipas-lehdessään Lumière-tehtaan Autochrome-värimenetelmän ja tuo filmiä Suomeen.

1907:  Helsinkiläinen sekatavarakauppias Wladimir Schohin sekä lehti- ja myöhemmin poliisikuvaaja Harald Rosenberg värikuvaavat Helsingissä ja venäläinen kirjailija Leonid Andrejew Karjalan kannaksella.

1907:  Senaatin oikeusosasto tuomitsee kirjakauppiaan Yrjö Weilin sakkoihin, koska hän käytti Daniel Nyblinin valokuvia postikorttisarjassaan.  Alemmat oikeusasteet katsoivat, ettei valopaino ole valokuvaamalla tapahtuvaa jäljittelyä.

1908:  CL Finlay kehittää Lontoossa kaupallisen additiivisen viivarasteridiapositiivilevyn Thames, jota myöhemmin valmistetaan erillään filmistä käytettävänä rasterina.

1908:  Ranskalainen Louis Dufay kehittää värivalokuvaukseen rasterimenetelmät diopticolor ja dioptichrome.  Niistä Spicers ja Ilford kehittävät Dufaycolor-menetelmän ja korvataan 1917 Versicolor-rasterilevyllä.

1908:  JH Christensen saa värirasterimenetelmälle patentin.

1908:  R Berthon ja A Keller-Dorian kehittävät Keller-Dorian -menetelmän, joka on lentikulaarinen additiiviseen järjestelmään perustuva elokuvafilmi, jossa filmin eteen asetettu optinen linssimäinen hajoitinkerros jakaa kuvan vaihteleviin kolmivärisiin viiva-osakuviin.

1908:  Kodakin selluloosa-asetaattifilmi syrjäyttää herkästi palavan selluloosanitraattifilmin.

1908:  Yhdysvaltalainen sosiologi Lewis Hine (1874-1940) aloittaa lapsityövoimaa dokumentoivan valokuvauksen.  Hän alkoi 1905 kuvata köyhiä siirtolaisia, kaivostyöläisiä jne.  Hän toimii Punaisen Ristin valokuvaajana I maailman sodassa.

1909:  Saksan Wolfeniin perustetaan filmitehdas.  Siellä valmistetaan 1912 jo 20 miljoonaa metriä kinofilmiä.  Työntekijöitä on 396.  Tehtaasta tulee II maailmansodan jälkeen VEB Fotochemisches Kombinat Wolfen.

1909:  Belgialainen tiedemies Callier huomaa, että valokuvanegatiivin mustuma näyttää suunnatussa valossa suuremmalta kuin hajavalossa (Callier-efekti).  Tällä on suuri merkitys valokuvien suurentamisessa.

1909:  Tutkimusmatkailija Robert E Peary ottaa Pohjoisnavalla kuvia Kodakin Autographic-kameralla ja nitraattifilmillä.  Insinööri Peary ymmärtää taloudellisia arvoja ja julkaisee Kodakin kanssa kuvauksen The Kodak at the North Pole by RE Peary.

1909-31:  Ranskan juutalainen pankkiiri Albert Kahn (1860-1940) kokoaa 72 000 värivalokuvaa ja 183 000 metriä filmiä 50 maasta.  Värivalokuvat otetaan Lumièren autochrome-menetelmällä.  Kokoelma on Les Archives de la Planéte.

1909:  Valokuvaaja Harald Rosenberg (1883-) palkataan Helsingin Rikospoliisin leipiin.  Hän on ensimmäinen valokuvaaja, joka elättää Suomessa itsensä ammattimaisella lehtivalokuvauksella muun muassa lehdissä Weckans Krönika ja Helsingin Kaiku.

1909-12:  Tsaarin Nikolai II (Verinen) valokuvaaja Sergei Mihailovitsh Prokudin-Gorskij (1863-1944) kuvaa suunnitelmansa mukaan Venäjää ja jatkaa työtään 1915.

1909:  Kirjailija, lehtimies ja valokuvaaja IK Inha (1865-1930) on myös yksi suurimmista suomalaisista valokuvataiteen uranuurtajista.  Hänen teoksensa Suomen maisemia ilmestyy ja Kalevalan laulumailta 1911.

1909:  Helsinkiläinen PJ Bögelund on Kodak tehtaiden pääasioimisto Suomessa.

1909-14:  B Berthon ja A Keller-Dorian luovat linssirasterivärifilmimenetelmän periaatteet..

1910:  Tohtori Jacques Brandenberger keksii sellulasin eli sellofaanin.

1910:  Valentin Linhof suunnittelee väännettävän kameran, joka on käsi- ja jalustakäyttöinen.

1910:  Chicago Ferrotype valmistaa ferrotyyppikameroita Wonder Cannon.  Tällaisen kameran omistaja ruotsalainen runoilija Nils Ferlin julkaisee 1943 runokokoelman Kanonfotografen - Kanuunavalokuvaaja.

1910:  FE Ives valmistaa värikameraa Tripak.  Hän käyttää värinsiirtoa valmistaessaan väridiapositiiveja.

1910:  Lumiéren Autochrome-värifilmille kuvattu kuva julkaistaan ensimmäisen kerran painettuna Suomessa Luonto tieteen valossa -julkaisussa.  Se on Into Konrad Inhan Kaisaniemestä ottama kuva.

1910:  Siemens & Halske keksii menetelmän valmistaa vahvaa wolframlankaa, joka ripustetaan kuten tantaalilampussa.  Siitä tulee lampun nimi Wotan.  Hehkulanka on zigzag-muodossa.  Hiililankalamppuja on käytössä enemmän kuin metallilankalamppuja, mutta 1920 pari prosenttia hehkulampuista.

1910:  Pariisin autonäyttelyssä hohtaa neonvalomainos, jossa käytetään ranskalaisen Georges Clauden keksimiä neonputkia.

1910:  Helsingissä Nyblinin liikkeessä erittäin herkkien levyjen Imperial Flash Light ja rullafilmien Edwards Ensign herkkyys on ISO 6-8.  Tavallisten materiaalien herkkyys on noin ISO 1,5-2.

1910:  Suomen kolmas valokuvanäyttely pidetään Ateneumissa Helsingissä.  Järjestäjä on näyttelykomitea, jossa ovat edustettuina Suomen Valokuvaajain Liitto sekä Helsingin, Viipurin ja Vaasan valokuvauksenharrastajain yhdistykset.

1910:  Helsingin opas ilmestyy.  Into Konrad Inha (1865-1930) valokuvasi siihen 120 lasinegatiivia, joista 60 kuvaa on oppaassa.

1911:  Saksalainen Rudolf Fischer (1881-1957) julkistaa kromogeenikehityksen periaatteen p-fenyleenidiamiinilla ja moniemulsiovärifilmin.  Hänen kehittämänsä kemiallinen kolmikalvofilmi perustuu subtraktiiviseen värisekoitukseen.  Latentti kuva muunnetaan värikuvaksi kehitysaineiden hapettumistuotteiden ja erityisten värinmuodostuskemikaalien värikupplereiden avulla.  Perusta käytännölliselle värifilmille luodaan.  Fischer saa 1912 patentin.

1911:  Aaron Hamburger käyttää värinsiirtoa menetelmässään Polychromide.

1911-14:  Leitzin työntekijä Oskar Barnack suunnittelee ja rakentaa kinofilmikameran.  Se on alku-Leica.  Hän suunnittelee 10 vuoden aikana 30 mallia tutkiakseen markkinoita.  Leica on 1925 sarjatuotannossa.

1911:  Saksalainen teoreetikko Emil Schönewald esittää, että valokuvaus ei ole taidetta, koska on laskettavissa, miten kuvaan saadaan oikeat sävyt (mitkä ne ovat? HaKa).  Maalarille ei kukaan kerro, miten hänen on värinsä järjestettävä.

1911:  Uusi Suometar, Kaleva ja Työmies julkaisevat ensimmäiset valokuvansa.

1911:  Helsingin Sanomat julkaisee ensimmäisen kuvakertomuksensa Kamala tapaturma uutisrakennuksella.  Työtapaturmassa kuoli kolme, ja HS kertoo siitä sivun verran.  Tekstin lisäksi julkaistaan neljä valokuvaa ja kolme piirrosta.

1912-14:  Virolainen valokuvaaja Johannes Pääsuke (1892-1918) kiertelee Virossa valokuvaamassa ihmisiä heidän työssään ja lepohetkinään.  Hän valokuvaa 1915 alkaen maailmansodassa.  Pääsuken ottamat 1300 valokuvaa on talletettu Viron kansallismuseoon.

1912:  Saksassa keksitään Compur-suljin.

1912:  Gaumont keksii kronofilmin.

1912:  Markkinoille tulee Speed Graphic lehtikuvaajan 9x12 käsikamera, jossa on verhosuljin 1/10-1/1000 sekunnin valotusajoilla.

1912:  Kodak perustaa tutkimuslaboratorion ja kameratehtaaseen optiikan suunnitteluosaston.  Eastman Kodak tuo 1913 markkinoille muotokuva-arkkifilmin korvaamaan lasilevyt ja 1914 ensimmäisen pankromaattisen filmin.  Sitä käytetään lähinnä elokuvaukseen, kunnes sen käyttö 1925 yleistyy.

1912:  Lontoossa Geoffry S Whitefield keksii menetelmän valmistaa värikuvausta varten säännöllinen rasteri.  Se tunnetaan nimellä Paget Colour.

1912:  Saksassa ilmestyy siirtomaitaan kuvaavan sarjan Eine Reise durch die Deutschen Kolonien - Matka Saksan siirtomaissa VI nide Kiautschou.  Aikaisemmat osat ovat I Deutsch-Ostafrika, II Kamerun, III Togo, IV Deutsch-Südwestafrika ja V Südsee.

1912-15:  Hjalmar Renvall valokuvaa Turkua.

1912:  Hufvudstadsbladet julkaisee ensimmäisen valokuvansa.

1913:  OS ja HW Dawson patentoivat värirasterimenetelmän Leto Colour.

1913:  Värikopiomenetelmä Raydex tulee markkinoille.

1913:  Laakafilmi Eastman Portrait tulee markkinoille.

1913-14:  Ensimmäinen inuk- tai eskimovalokuvaaja Peter Pitseolak (1901-73) ottaa ensimmäisen valokuvansa, kun Robert Flaherty on elo- ja valokuvaamassa Baffinin saaren rannikolla.  Pitseolak näkee 1921 ensimmäisen elokuvansa, kun kuunari Bowdoin talvehtii satamassa.  Hän ottaa 1930-luvulla valokuvan jääkarhusta valkoiselle miehelle, joka ei itse uskalla.  Pitseolak hankkii ensimmäisen oman Brownie-kameransa 1940-luvulla.  Hänen vaimonsa Aggeok avustaa valokuvien kehittämisessä ja kopioinnissa.  Kanadan valtio ostaa 1976 negatiivit Aggeokilta, ja ne sijoitetaan McGill-yliopiston valokuva-arkistoon.

1913:  Yhdysvaltalainen Langmuir keksii kaasutäytehehkulampun, jossa käytetään typpeä tai jalokaasua.  Se syrjäyttää ulkovalaistuksessa kaarilampun.

1914:  Yleisvärikamera Hicro tulee kauppoihin.

1915:  Kodakin Kodachrome-värimenetelmä tulee markkinoille.  Se on kaksivärinen kromogeeninen värifilmi, jonka kehittäjä on JG Capstaff.

1915:  WB Westscott, DF Comstock ja H Kalmus luovat Technicolor-värifilmimenetelmän perusteet.

1915:  Ilmavalokuvakamera kehitetään.  Kodak valmistaa ilmakuvakameroita ja kouluttaa 1917 ilmavalokuvaajia Yhdysvaltain viestintäjoukoille ensimmäiseen maailmansotaan.  Sodan viitenä viimeisenä kuukautena armeijan kuvaajat ottavat 1,3 miljoonaa ilmakuvaa.

1915:  H Workmanin Englannissa patentoidussa värikamerassa on prismaryhmä.

1915:  Englannissa aletaan vaatia passivalokuvia.

1915:  Muotokuvaaja Alfred Nybom tulee helsinkiläisen Atelier Apollon johtoon.  Nybom opiskeli Saksassa ja toimi valokuvaajana Berliinissä ja Wienissä.

1916:  Agfan additiiviseen menetelmään perustuvat värirasterilevyt Komraster tulevat kauppaan.  Ne perustuvat JH Christensenin patenttiin 1908.  Kokeelliset rasterilevyt esiteltiin 1912.

1916:  Kamera saa optisen etsimen.

1916:  Valokuvaaja Ansel Easton Adams (1902-84) aloittaa valokuvaamisen Yosemiten kansallispuistossa isänsä antamalla kameralla Kodak No 1 Brownie.

1917:  G Kögel kehittää diatsotypiamenetelmän piirustusten kopiointiin.  Diatsoyhdisteillä päällystetty paperi valotetaan, jolloin diatsoyhdisteet hajoavat.  Kehitys tapahtuu aineella, joka muodostaa valottumattoman diatsoyhdisteen kanssa väriaineen.

1917:  Saksalainen kemisti Wilhelm Ostwald (1853-1932) tapasi 1905 Munsellin, perehtyi Munsellin työhön ja alkaa julkaista viisiosaista värioppia Farbenlehre, mutta ei mainitse lainkaan Munsellia kirjoissaan.

1917:  Arsène Gitzhoven perustaa yrityksen Gitzo, joka valmistaa kameroita (6x9 ja 6,5x11), lankalaukaisimia, sulkijoita ja filmipakan kehyksiä.

1918:  Christensen saa patentin värihajotus- tai -valkaisumenetelmästä.

1918:  USAssa Kodak lahjoittaa kameran jokaiselle syntyvälle vauvalle.

1918:  Suomessa pulakaudella käytetään pärevaloa.

1918:  Karl-Johan Borlin kuvaa suojeluskuntalaisia Vaasan kaupungintalolle leiriytyneinä.

1918:  Valkosuomalaiset samoin kuin myöhemmin hitleriläiset valokuvaavat suorittamiaan teloituksia ja jättävät siten heitä itseään syyttäviä valokuvadokumentteja.  Pyöveleiden tahdosta riippumatta monet noista valokuvista todistavat punaisten erinomaista hengenvoimaa.

1918:  "Vapaussodan" ylin johto ylipäällikkö Carl Gustaf Emil Mannerheim, kenraalimajuri Hannes Ignatius ja kenraalimajuri Carl Gustaf Gösta Theslöf valokuvataan Atelier Rembrandtissa Helsingissä.

1918:  Gunnar Lönnqvist, Eric Sundström ja Aarne Tengén kuvaavat luokkasodan tuhoja Helsingissä.  Harald Rosenberg kuvaa valkoisen armeijan voitonparaatin 16.5.

1919:  Kolmivärinen karbropainatus tulee markkinoille.

1919:  Neuvosto-Venäjällä Kansankomissaarien neuvosto antaa asetuksen koko maan elokuva- ja valokuva-alan kansallistamisesta.

1919:  Suomen Ammattivalokuvaajain Liitto perustetaan ammattivalokuvaajia yhdistäväksi järjestöksi.  Liitto määrittelee minimihintatason ja järjestää oman maahantuonnin Suomen Valokuvaajain kautta.  Liiton ammattilehti  Suomen Valokuvaaja (Valokuvaaja, Valokuva) alkaa ilmestyä 1921 toimittajanaan Otto Penger.  Liiton nimeksi otetaan myöhemmin Suomen Valokuvaajain Liitto.

1910-luvun loppu:  Helsingin tunnetuimpia kuvaamoita ovat Atelier Rembrandt (Arthur Hedström), Atelier Universal (PL Schier), Ernst Ovesen ja Atelier Paris (Tyyne Savia).

1910-20-lukujen vaihde:  Ranskalainen kirjailija Marcel Proust (1871-1922) kirjoittaa teoksensa Kadonnutta aikaa etsimässä viimeisessä osassa Jälleenlöydetty aika: Mutta koska voima voi muuttua toiseksi voimaksi, koska lämpö varautuessaan lopulta muuttuu valoksi, koska salaman sähköllä voi ottaa valokuvia ja koska meidän sydämessämme jomottava mykkä tuska saattaa näyttää jokaisen meihin iskevän uuden surun pysyvänä kuvana...

1920-luku:  Laszlo Moholy-Nagy, Man Ray ja Christian Schad innostuvat tekemään valokuvia ilman kameraa.

1920-luku:  Neuvostoliittolaiset valokuvaajat keskustelevat lehtien Sovietskoje Foto ja Novyi Lef palstoilla.  Venäjän proletaariset valokuvaajat eli ROPF-ryhmä haluaa kääntää dialektisen filosofian kuvakielelle.  Valokuvaaja Boris Ignatovitsh kuuluu Oktjabr-ryhmään.

1920-luku:  Pienpaineisia natriumlamppuja valmistetaan.

1920-luku:  Suomessa ilmakuvaus alkaa helpottaa karttojen tekoa.  Koko Karjalan kannas kartoitetaan niin tarkasti, että Suomen tykistö pystyy ampumaan karttojen avulla.

1920-luku:  Suomessa 9x12 neliösenttimetrin kuvakoon taitettava levypaljetaskukamera maksaa 200-2000 markkaa.  Kelvollisen kameran saa 800 markalla (1993 rahan arvon mukaan).

1920-luku:  Valokuvaaja J Lindh työskentelee Suomen Kuvalehdelle.  Kyläkuvaajien joukko pitää huolta koko Suomen kattavasta uutiskuvatarjonnasta.

1920-30:  Phoebus-kartelli rajoittaa hehkulampun paloajan 1000 tuntiin, vaikka käyttöikä olisi 1500-2500 tuntia.  Sitä ennen lamput  kestivät pidempään.  Tästä alkaa sisäänrakennettu kuluminen, jolla edistetään tavaran myyntiä.

1920:  Gevaert Photo-Producten perustetaan.  Se tuo 1923 markkinoille rullafilmit ja filmipakat.  Laaka- ja elokuvafilmejä aletaan 1925 valmistaa.  Nitroselluloosatehtaan rakentaminen alkaa 1928, ja 1929 tulevat markkinoille röntgen- ja äänielokuvafilmit.

1920:  Du Pont tuo markkinoille selluloidipohjaisen kamerafilmin ja 1930-luvulla graafisia filmejä.

1921:  P Rudolph suunnittelee symmetrisen kaksoisanastigmaatin, jota Meyer valmistaa nimellä Kaksois-Plasmat.

1921:  GO Gutekunst keksii infrapunaherkistimen karbotsyaniidi.

1921:  Helsingin Amatööri-Valokuvaajat perustetaan.  Nimeksi 1929 tulee Kameraseura.

1921:  Suomen Sähkölampputehdas aloittaa toimintansa korjaamalla aluksi loppuun palaneita lamppuja.  Se aloittaa 1925 Airam-lamppujen tuotannon.

1922:  Saksalaissyntyinen Heinrich Iffland (1897-1944) aloittaa valokuvaamisen Helsingissä.  Hän erikoistuu arkkitehtuurikuvaukseen.

1923:  Englantilainen yritys Spicer hankkii ranskalaisen Louis Dufayn patentin.  Hän kehitti 1908-17 diopticolor- ja dioptichrome-värivalokuvausmenetelmät.  Näistä Spicer kehittää Dufaycolor additiivisen värirasterimenetelmän.

1923:  Leopold Mannes (1899-1964) ja Leo Godowsky (1900-83) esittävät hallitun diffuusion periaatteen ja patentoivat sen.  He patentoivat 1924 kaksivärimenetelmän.

1923:  Vedosmenetelmä: värierottelulla tehdyistä negatiiveista valmistetaan gelatiinimatriisit, joilla valmistetaan sopivalle pohjalle positiivivärikuva kovettamalla negatiivikuva, jolloin väripigmentit eivät tartu siihen.  Tämä on Dye Transferin edeltäjä.

1923:  Agfan värirasterifilmi tulee kauppaan.

1923:  Keller-Dorian ja Berthon esittelevät linssirasterikinofilmin.

1923:  Neonmainosvaloja aletaan valmistaa.

1924:  G Koppmann keksii menetelmän Jos-Pe, joka perustuu värinsiirtoon.

1924:  Yhdysvaltalainen Edward Weston (1886-1958) aloittaa Uudessa Meksikossa valokuvauksen suoran lähestymistavan luonnollisessa muodossa.

1924:  Neuvostoliittolainen monipuolinen taiteilija Aleksandr Rodtshenko (1891-1956) alkaa valokuvata.  Hän loi 1923 valokuvakollaasit Sterenbergin ottamista kuvista Majakovskin runoelmaan Pro eto - Tämän puolesta.

1924:  Ernemann-Werke tuo Dresdenissä markkinoille Ernostar-objektiivin, jonka valovoima on f/2 ja myöhemmin f/1,8.  Polttoväli on 10 senttimetriä.  Objektiivi asennetaan Ermanox- tai Ernox-kameraan, jonka kuvakoko on 4,5x6 neliösenttimetriä.

1924:  Saksassa E. Leitzin mikroskooppien suunnittelija Oskar Barnack (1879-1936) julkistaa ensimmäisen pienen kuvakoon 24x36 kameran Leica (LEItz CAmera).  Valovoima on f/3,5 ja yhdellä lataamisella voidaan kuvata 36 kuvaa.  Tästä alkaa pienkuvatekniikan aikakausi.  Barnack valmisti Leican prototyypin 1911-13 omaan käyttöönsä.  Hän oli tietämätön siitä, että Yhdysvalloissa oli 1914 tullut kaksi kinofilmikameraa markkinoille: Herbert & Huesgenin Tourist Multiple ja Multi-Speed Shutterin Simplex Multi-Exposure.  Leican sarjatuotanto alkaa 1925.

1924:  Saksassa valmistetaan lehtikuvaajille tarkoitettu Ermanox-kamera, jossa on valovoimaltaan f/2 objektiivi.  Valovoimaa lisätään, ja se on f/1,8 yksittäislevyisessä 4,5x6 kamerassa.  Kameraa saa myös koossa 6x9.

1924:  Kansainvälinen valaistusjärjestö Commission internationale de l'éclairage CIE julkaisee päivänäkemisen spektriherkkyyskäyrän.

1924:  E Riipisen Valokuvaopas ilmestyy parannettuna painoksena.

1925:  Kodak tuo markkinoille ensimmäisen infrapunalevyn ja linssirasterimenetelmään perustuvan Kodacolor-värifilmin.

1925:  Paul Vierkötter keksii salamavalolampun.  Syttyvä aine on lasikuvun sisällä tyhjiössä.  Heikko sähkövirta sytyttää salamavalolampun.  J Ostermeier parantaa lamppua täyttämällä sen alumiinifoliolla.  Se tulee 1929 Saksan markkinoille nimellä Vacu-Blitz.  Englannissa se on Sashalite ja Yhdysvalloissa The Photoflash Lamp.

1925:  Suurennuskoneet ja valokuvausharrastus alkavat yleistyä.

1925:  Jospè suunnittelee kameran värivalokuvien ottamiseen.  Sillä voi ottaa yhden kuvan ennen uudelleenlatausta.

1925:  Kööpenhaminassa rakennetaan käyntikorttikamera, joka ottaa kerralla 24 kuvaa.

1925:  Yhdysvaltalaisen National Geographic Societyn valokuvaaja Jacob Gayer ottaa Grönlannissa värivalokuvia Autochrome-levyille.

1925:  Aamulehti hankkii auton, jonka kuljettaja Martti Staf ottaa valokuvia.  Hänestä tulee Suomen ensimmäinen lehtivalokuvaaja.  Staf joutuu kerran polkemaan samana päivänä 160 kilometriä, kun lasinegatiivin kalvosta puuttuu kolmasosa.  Kuvauskohde on kyläkauppa, jonne Staf palaa.  Staf perustaa myöhemmin vaimonsa Olga kanssa valokuvaamon Tampereelle.

1925:  Suomen puolustusvoimain yleisesikuntaan muodostetaan valo- ja elokuvaustoimintaa varten kuvatoimisto.

1925:  Osram perustaa valotalousosaston.

1926:  Luonnonvärifilmi Lignose, jossa on epäsäännöllinen mosaiikkirasteri, tulee markkinoille.  Agfa hankkii sen oikeudet.

1926:  Saksassa työläiskuvaajat perustavat lehden Arbeiter-Fotograf - Työläisvalokuvaaja, joka käsittelee ilmaisun ja tekniikan, sisällön ja muodon ongelmia.

1926:  Paavo Poutiainen perustaa Helsingissä valokuvausliikkeen  Kuvakeskus, on Uuden Suomen valokuvaajana 1927-29 ja perustaa yrityksensä Kuvavalmistamo Poutiainen.

1926:  Opettaja Aleksi Väisänen perustaa lukutuvan Suomussalmelle Laajan taloon.  Tuntematon valokuvaaja ottaa lukutuvasta kuvan.  Lehtihyllyssä ovat muun muassa Uusi Suomi, Panu, Kotoa ja Kaukaa, Työläisnuoriso, Urheilulehti ja Suomen Kuvalehti.

1927:  L Godowski ja L Mannes esittävät valikoivan jälkivalotuksen Kodachrome-periaatteen ja patentoivat sen.  He kehittävät 1928 kolmiemulsiofilmin.

1927:  Konishi Honten valmistaa kameraa Pearlette, joka on ensimmäinen japanilainen 120-rullafilmiä käyttävä kamera.

1927:  Kodakilla on maailmanlaajuisesti 20 000 työntekijää.

1927:  Aamulehden ensimmäinen päätoiminen lehtivalokuvaaja on Arvo Tamminen.

1927:  Olavi Paavolainen esittelee dadaa Aitan joulunumerossa 16 sivulla.  Man  Ray, Raoul Hausmann ja John Heartfield esittäytyvät suomalaisille.  Paavolainen mainitsee: "Kuvasuunnitelma kirjoittajan".  Paavolainen suosittelee 1929 kirjassaan Nykyaikaa etsimässä koneromantiikkaa ja kubismia riihen ja järvimaiseman sijaan.

1927-29:  Paavo Poutiainen on Uuden Suomen valokuvaajana.

1927:  Laki oikeudesta valokuviin takaa monessa kohdin valokuvaajalle samanlaisen oikeuden kuin tekijänoikeuslaki henkisen työn tekijälle jäljentää, monistaa ja saattaa julkisuuteen hänen tekemänsä valokuva.  Oikeus on voimassa, kunnes 10 vuotta on kulunut sen vuoden päättymisestä, jona kuva ensin saatettiin julkisuuteen.  Jollei sitä ole saatettu julkisuuteen, niin 10 vuotta sen vuoden päättymisestä, jona kuvaaja kuoli.

1928:  K Baukloh keksii hyperherkistämisen elohopeahöyryssä.

1928:  Kamera Agfa Billy tulee tunnetuksi.  Agfa esittelee uudet herkistimet ortho- ja pankromaattisille negatiivimateriaaleille.

1928:  Kazuo Tashima perustaa japanilais-saksalaisen kamerayhtiön Nichi-Doku Shashinki Shoten (sitten Minolta Camera virallisesti 1962).  Sen ensimmäinen kamera 1929 on Nifcalette.

1928:  Saksan juutalainen lakitieteen tohtori Erich Salomon (1886-1944) alkaa ottaa Berliinissä rehellisiä kuvia yhteiskunnallisista, poliittisista ja musiikkitapahtumista sekä valtiomiehistä Ermanox-kameralla.  Natsit vainoavat häntä ja lopulta murhaavat hänet perheineen.  Salomonia sanotaan tunkeilijoitten kuninkaaksi, ja hän on ensimmäisiä kuvatoimittajia.  Hänen kuviaan julkaistaan muun muassa Berliner Illustrirte Zeitungissa BIZ.  Salomonin ohella varhainen kuvatoimittaja on Hans Baumann alias Felix H Man, joka aloitti uutispiirtäjänä.  Wolfgang Weber jättää kansatieteen opintonsa ja ryhtyy lehtivalokuvaajaksi.  Otto Umbehr eli Umbo on Bauhaus-koulun kasvatteja.

1928:  Saksalainen valokuvaaja Albert Renger-Patsch julkaisee kuvateoksen Die Welt ist schön - Maailma on kaunis.  Kuvat ovat teollisuusmaisemia tai yksityiskohtia.

1928:  Ilfordin pankromaattinen rullafilmi tulee markkinoille.

1928:  Yritys Colour Photographs kehittää uuden värimenetelmän.

1928:  Englantilainen Colour Snapshot kehittää William Tarbienin patentin pohjalta kolmen filmin menetelmää, mutta tekee 1929 konkurssin.  Sen lisenssillä Agfa-Ansco menestyy USAssa nimellä Colorol.  Amira käyttää 1932 samanlaista menetelmää.

1928:  Kodacolor lentikulaarinen eli linssirasteri- ja additiivinen 16 millimetrin elokuvafilmi valmistetaan Keller-Dorianin menetelmällä.  Kodak esittelee 16 millimetrin mikrofilmin.

1928:  Leitz tuo markkinoille projektorin 35 millimetrin linssirasterfilmejä varten.

1928:  Kuvien retusoinnissa otetaan käyttöön väriruiskut.

1928:  Saksassa perustetaan osuuskunta Dephot - Deutscher Photodienst.  Se kehittää uuden tyylin kunnes natsit ottavat 1933 sen haltuunsa.

1928:  New Yorkissa perustetaan yhdistys Worker's Photo & Film League.  Aluksi esitelmätilaisuuksissa kertovat työstään muun muassa Dorothea Lange, Ansel Adams, Edward Weston, Robert Capa, Roy Stryker, Margaret Bourke-White ja Henri Cartier-Bresson.  Myöhemmin  pidetään kursseja valokuvauksen historiasta, tekniikasta ja estetiikasta.  Paul Strand, Lifen kuvaaja Eliot Elisofon, Berenice Abbot ja muut luennoivat ja ohjaavat työtä kursseilla.  Koulun käy 1949 mennessä 1500 valokuvaajaa tai harrastajaa.

1928:  Aamulehteen palkataan valokuvaaja Veikko O Kanninen (1907-85) ja Hufvudstadsbladetiin kemigrafikuvaajaksi koulutettu Hugo Sundström (1907-73), joka tuli taloon lehden ostettua kliseelaitoksen Kuva.  Sundström kuvaa myös Nya Pressenille 1950-luvulle asti.  Kanninen perustaa 1936 oman valokuvausliikkeen.

1928:  Suomen Kuvalehdessä on ilmoitus, jossa kuvan patjalla lepää alaston nainen.  Teksti: Suora selkä - Pietisen patentti.  Sänky- ja patjatehtailija Aarne Pietinen (1884-) on Suomessa mainosvalokuvauksen uranuurtaja.  Hän harrastaa valokuvausta.  Hän ryhtyy tehtaan konkurssin jälkeen ammattimaiseksi valokuvaajaksi 1929 Uuteen Suomeen ja perustaa Helsinkiin liikkeen Aarne Pietinen.

1929:  Englannissa, Saksassa ja Yhdysvalloissa aletaan tutkia ja löytää uusia emulsion väriherkistimiä.

1929:  Herzog ja Mroz kehittävät saksalaisen menetelmän Duxochrom.

1929:  Mustavalkoinen Sakura-filmi tulee markkinoille ja 1933 Sakura röntgenfilmi.

1929:  Saksassa järjestetään filmi- ja valokuvausnäyttely.

1929:  Plaubel Makina -kamera tulee kauppoihin.

1929:  Saksalainen Franke & Heidecke tuo markkinoille ensimmäisen kaksiobjektiivisen peiliheijastuskameran eli twin lens reflex TLR-kameran.  Se on 6x6 Rolleiflex.

1929:  Tschichold ja Franz Roh julkaisevat valikoiman kansainvälisiä valokuvia foto-auge - valokuvasilmä.  He järjestävät valokuvanäyttelyn Film und Foto Stuttgartissa.  John Heartfield järjestää yhden huoneen: Käytä valokuvausta aseena.

1929:  Saksalaisen valokuvaajan August Sander (1876-1964) teos Antlitz der Zeit - Ajan kasvot julkaistaan.  Siinä on 60 muotokuvaa sarjasta Menschen des 20. Jahrhunderts - 20. vuosisadan ihmisiä.  Natsit takavarikoivat 1936 kirjan ja tuhoavat painolaatat.  Hänen studionsa Kölnissä tuhoutuu 1944 pommituksessa.  Sanderin arkistossa 1945 on yli 40 000 valokuvaa.

1929:  Neuvostoliitossa aletaan juurruttaa sosialistista realismia, joka tulee myös valokuvaukseen ja elokuvaan.

1929:  Bremeniläinen valokuvaaja Grienwaldt kirjoittaa: "Yli 50 vuotta olemme viljelleet nuorentamista kuvissa kauneuden nimissä.  Mikään ei ole pidättänyt meitä peittämästä kunnianarvoisia, elämän uurtamia vakoja ja ryppyjä, koska kauneus on merkinnyt meille vain nuoruutta tai ulkonäön muuttumattomuutta".

1929:  WSOY julkaisee teoksen Valoa ja varjoa, joka on koottu Kameraseuran jäsenten kuvista.  Suomessa valokuvaa esitellään ensi kertaa taiteena.

1929:  Veikko O Kanninen kuvaa Kuru-laivan haaksirikon Näsijärvellä.  Hän valottaa hermostuksissaan kaksi ensimmäistä kasettia kahteen kertaan, mutta loput neljä kuvaa onnistuvat.  Ne julkaistaan myös ulkomailla.

1929:  Aamulehden valokuvaaja Martti Staf menee Lapualle kuvaamaan liikkeen perustavaa kokousta ja pääsee lounaalle Vihtori Kosolan pöytään.

1929-39:  Aarne Pietinen on Uuden Suomen valokuvaajana.

1920-luvun loppu:  Neuvostoliitossa on vajaa 30 ammattimaista kuvatoimittajaa, mutta lehtiä avustaa säännöllisesti satatuhantinen työläisvalokuvaajien joukko.  Näistä siirtyy ammattilaisiksi useita.  Lehdillä tiedonvaihto on kaksisuuntainen.

1920-luvun loppu:  Suomessa ensimmäiset Leicat myydään.

1920-luvun loppu:  Aarne Pietisen valokuvia julkaistaan Uudessa Suomessa ja Kansan Kuvalehdessä.  Hänen Helsingin studiossaan opiskelevat omien poikien Otso ja Matti Pietinen ohella joukko tulevia lehtikuvaajia.

1920-luvun loppu:  Vilho Uomala palaa kuvauksesta, kaatuu polkupyörällään ja kaikki valotetut lasilevyt rikkoutuvat.  Kuvausta ei uusita, sillä kyseessä olivat hautajaiset.

1930-luku:  Salamalamput tulevat myyntiin.  Teiden valaisussa käytetään kuumakatodisia elohopea- ja natriumhöyrylamppuja.

1930-luku:  Porvoolainen Kansan Kuvalehti solmii vakituisen avustussuhteen valokuvaajan Aarne Pietinen kanssa.  Hänen valokuviaan julkaistaan Suomen Kuvalehdessä 1934 alkaen, kun Yhtyneet Kuvalehdet sulauttavat Kansan Kuvalehden Suomen Kuvalehteen.  Helsinkiläisen valokuvaustarvikeliikkeen omistaja Akseli Neittamo, Paavo Poutiainen ja Vilho Uomala kuvaavat aikakauslehdille, Neittamo myös urheilua Helsingin Sanomille.  He kaikki toimivat myös päivälehtien uutiskuvaajina.  Kuukausipalkkaisia lehtikuvaajia tulee 1930-luvun puolivälissä lisää: Sulo Markkanen ja Eero Troberg Aamulehteen, Osvald Hedenström ja Kauko Kivi Uuteen Suomeen sekä Oulussa kemigrafista kuvaajaksi siirtyvä Uuno Laukka Kalevaan.  Neittamo kuvaa 1940-luvulla Yhtyneille Kuvalehdille.

1930:  Neuvostoliiton optomekaaninen tehdas (perustettu 1914) valmistaa ensimmäisen kameran, 1933 elokuvakameran ja 1939 käsielokuvakameran.

1930:  Leicaan on saatavana vaihto-objektiiveja.

1930:  Värikamera Hillmann patentoidaan, ja Adam Hilger tuo sen markkinoille.

1930:  Exacta 4x6,5 on ensimmäinen pienikokoinen yksisilmäinen peiliheijastuskamera.

1930:  Osramin salamavalolamppu tulee markkinoille.  Nyt pystytään valokuvaamaan sisätiloissa ja yöllä vaarattomasti.

1930:  Ruotsissa julkaistaan Ljuskulturs Handbok.

1930:  Suomen Sähkölaitosyhdistys perustaa Valotaloustoimiston.

1930:  Rochesterin Henriettaan perustetaan School of Photographic Arts and Sciences, joka on osa koulua Rochester Institute of Technology.  Instituuttiin liitetään 1937 Empire State School of Printing.  Sinne perustetaan Graphic Arts Research Center.

1930:  Neuvostoliittolainen työläisvalokuvaaja Arkadi Shaihet siirtyy lehteen SSSR na stroike - SNTL rakentaa, jossa myös Maks Alpert on kuvatoimittajana.

1930:  Yhdysvaltalaisen valokuvaajan Lewis W Hine kuvateos Men at Work palkitaan vuoden parhaana lapsille sopivana kirjana.

1930:  Sakari Pälsin Autochrome-kuva Balkanilta painetaan Bosna Ponosna -kirjaan.  Pälsin Näppäilkää hyviä kuvia -opas sivuuttaa värikuvauksen.

1930:  ABISS-ryhmä järjestää valokuvanäyttelyn Strindbergin taidesalongissa.  Ryhmään kuuluvat elokuvamiehet Heikki Aho ja Björn Soldan, graafikko Hanns Brückner, valokuvaaja Heinrich Iffland ja pienkamerakuvaaja (Leica) Vilho Setälä.

1930:  Saksalaissyntyinen Heinrich Iffland jatkaa Atelier Apollon toimintaa.

1931:  Syntyy tuotemerkki Agfacolor.

1931:  Lumière tuo markkinoille rasterifilmin Filmcolor.

1931:  Kopiointimenetelmää Vivex parannetaan.

1931:  Yhdysvalloissa J Thomas Rhamstine tarjoaa valokuvaajille valosähköistä valotusmittaria Electrophot.  Mittari määrittää näkymän kokonaisluminanssin.  Asteikkokiekko on kalibroitu aukkomerkinnöin tavalliselle pankromaattiselle filmille, jonka valotus on 1/32-osa sekuntia eli elokuvakameran tavallinen valotusaika.  Mittarissa on sähköpatteri.

1931:  Harold E Edgerton (1903-90) Massachusetts Institute of Technologysta MIT suunnittelee elektronisen stroboskooppisen salamavalolampun liikkuvien koneenosien tarkastelua varten.  Kondensaattorilla kehitetään korkea jännite, jonka annetaan purkautua kaasutäytteisessä lasiputkessa.  Lamppu soveltuu hyvin valokuvaamiseen.  Yhdellä välähdyksellä voi kuvata maitopisaran aiheuttaman roiskahduksen, luodin lennossa ja kolibrin siivenlyönnin.

1931:  Franz Piller esittelee menetelmän valmistaa väripaperikuvia.  Se perustuu additiiviseen värinkopiointiin.

1931:  Kodak esittelee Kodalith-filmin ja -levyn, jotka korvaavat märät kollodiumlevyt graafisessa teollisuudessa, ja Kodak Verichrome -filmin, jossa on hienompi rae kuin Kodak NC -filmissä.  Kodak ostaa Saksasta August Nagel -kameratehtaan.

1931:  Alkuperäinen DIN herkkyys määritellään.

1931:  Kansainvälinen valaistuskomissio Commission Internationale de l’Éclairage CIE hyväksyy kansainväliseen käyttöön CIEn väridiagrammin.

1931:  John Heartfield vierailee Moskovassa esittelemässä, kuinka tehdään fotomontaaseja.

1932:  Josef Maria Eder esittää valokuvauksen historiassaan Geschichte der Photographie filmien herkkyyden kehityksen valotusaikoina: 1827 Niépcen asfalttikuva kuusi tuntia, 1839 daguerrotypia, hopeajodidi 30 minuuttia, 1841 talbotypia, gallolikehitys kolme minuuttia, 1851 kollodiummärkälevy 10 sekuntia, 1878 gelatiini, hopeabromidi uutuutena 1-1/50 sekunti ja 1900 gelatiini, hopeabromidi 1/100 sekunti.

1932:  Ensimmäinen Technicolor on kolmivärinen elokuvafilmi, jossa käytetään Dye Transfer -menetelmää.

1932:  Kodak tuo markkinoille 8 millimetrin kaitafilmin.

1932:  Ikon Zeiss tuo markkinoille Leican tapaisen kameran Contax.  Siinä on etäisyysmittari, jonka avulla valokuvaaja voi helposti tarkentaa kuvan.

1932:  Leica varustetaan etäisyysmittarilla.  Siinä on erilliset etsijät eri polttoväleille.

1932:  Polttoväliltään muunneltava eli zoom-objektiivi keksitään.

1932:  Willy Merte suunnittelee valovoimaisen f/0,85 objektiivin Zeiss R-Biotar röntgenkuvausta varten.

1932:  Agfan rasterifilmi Agfacolor ja huokea kamera Preisbox tulevat markkinoille.

1932:  Amira esittelee filminsä Tripack.

1932:  Weston Exposure Meter -valotusmittari tulee markkinoille.  Mittarin valokenno tuottaa virran eikä sähköpatteria tarvita.  Aukkoasteikon lisäksi mittarissa on valotusaika-asteikko.  Mittarilla voi määrittää luminanssin myös kohteen eri alueilta.  Mittarin valmistajat määrittelevät Weston-herkkyyden.

1932:  Nuoret valokuvaajat Ansel Adams (1902-84), Imogen Cunningham (1883-1976), John Paul Edwards, Sonia Noskowiak, Henry Swift, Willard Van Dyke (1906-86) ja Edward Weston (1886-1958) perustavat Westonin ja hänen töittensä vaikuttamina yhdistyksen Group f:64.  Heidän estetiikkansa perustuu suoralle lähestymistavalle valokuvauksessa.  Se on vastareaktio konservatiiviselle estetiikalle, jonka Encyclopaedia Britannica määrittelee 1929:  valokuvaus sovelletaan tuottamaan kuvia, jotka taiteellinen perinne hyväksyy.

1932:  Aarne Pietinen pääsee Mäntsälään kuvaamaan kapinaa maksamalla jokaisesta kuvasta jonka sai ottaa Lapuanliikkeen kassaan.

1932:  Suomen Kameraseurojen Liitto perustetaan.

1933:  Kodak ja Western Electric kehittävät huippunopeaa teollisuusvalokuvausta rakentamalla kameran, joka voidaan tahdistaa kellolaitteella.

1933:  Lentikulaarinen eli linssirasterifilmi Agfacolor on ensimmäinen pienkameran värifilmi diapositiivien tuottamiseen.

1933:  Saksalainen valokuvien yhdistämisen eli fotomontaasin kehittäjä, taiteilija ja kustantaja John Heartfield (1891- 1968) karkoitetaan natsi-Saksasta.  Hän vaihtoi 1916 nimensä Helmut Herzfelde englantilaiseksi poliittisena eleenä vastalauseena kiihkokansalliselle propagandalle.  Hänen tekemiensä aikakauslehden kansikuvien, julisteiden ja kirjankansien määrä on valtaisa.

1933:  Hitlerin valtaannousun jälkeen myös valokuvaajia pakenee natsi-Saksasta.  Erich Salomonin lisäksi lähtevät muun muassa Kurt Hübschman, joka Picture Postin kuvaajana Englannissa ottaa nimekseen Kurt Hutton, Alfred Eisenstedt yhdysvaltalaisen Lifen kuvaajaksi ja unkarilainen André Friedman Pariisiin, jossa ottaa nimekseen Robert Capa.  Ranskassa ovat ennestään unkarilaiset kuvatoimittajat Lucien Aigner ja Guyla Halasz eli Brassaï, joka siirtyi maalarista valokuvaamaan nähtyään maanmiehensä André Kertész kuvia.  Kuvatoimittajat Kurt Korff ja Kurt Szafranski suunnittelevat Life-lehteä USAssa.

1933:  Ranskalainen Denise Bellon (1902-99) aloittaa valokuvaajana.  Hän on 1934 kuvatoimiston Alliance Photo perustajajäseniä.  Bellon kuvaa 1939 Suomea.  Hänen Suomi-juttunsa julkaistaa Matchissa.

1933:  Alfred Nybom perustaa Helsinkiin Polyfoton, joka elvyttää käyntikorttikuvien perinnettä.  Kuvasarjat todistavat ihmisen tunnistamisen tarpeesta: ajo-, viina- ja jäsenkortit, passit ja viisumihakemukset tulevat.

1933:  Tampereen Hämeensillalla helatorstaina Suomen lippujen lomaan nostetaan punalippuja sosiaalidemokraattien puoluekokouksen kunniaksi, mutta everstiluutnantin Aaro Pajari johdolla suojeluskuntalaiset poistavat ne.  Martti Staf kuvaa tapahtuman ja toimittaa saman kuvan sekä Uuteen Suomeen että Kansan Lehteen.  Kuvatekstit ovat erilaiset.  US: Suomen lippu häpeää näiden punaisten lippujen keskellä ja KL: Uljaasti liehuvat punaiset liput.

1933:  Osvald Hede Hedenström pääsee Aarne Pietisen oppiin.  Hedenströmillä oli laatikkokamera Zeiss Ikon Box Tengor 6x9 ja levykamera Ihagee 9x12.  Pietisen studiossa hän tutustuu kameroihin Zeiss Ikon Nettel 10x15, Plaubel Makina 6x9 ja Contax.

1933:  Valokuvaaja Esa Hilli (1897-1961) muuttaa Lohjalta Helsinkiin.  Hän harrastaa ryhmäkuvausta viimeisinä vuosinaan Hasselbladilla 6x6, jossa on laajakulmainen superwide objektiivi.

1934:  Saksassa valokuvamateriaalin herkkyys määritetään normilla DIN 4512.

1934:  Bela Gaspar kehittää hopean vaalenemiseen eli väripigmenttien hajoitukseen perustuvan Gasparcolor-värimenetelmän.

1934:  Kodak esittelee ensimmäisen kinofilmiä käyttävän tarkkuuskameransa Kodak Retina.

1934:  Hehkulampun wolframlanka osataan kiertää kaksoiskierukaksi.  Se saadaan pieneen tilaan, ja lampun valmistus helpottuu.

1934:  Tehokas elohopeapurkauslamppu esitellään.

1935:  Ranskalainen Dufaycolor-rullafilmi esitellään.

1935:  Kodak tuo markkinoille Kodachrome Safety -kääntövärifilmin.  Ammattimuusikot Leopold Mannes ja Leopold Godowsky kehittävät Rudolf Fischerin 1910-14 keksimän subtraktiivisen värikuvan periaatteen käytännössä toimivaksi.  Se on kolmikalvoinen subtraktiivinen diapositiivifilmi, jossa filmissä ei ole väritekijöitä.  Ne ovat kehitekemikaaleissa.  Ensimmäinen filmi on 16 millimetrin Cine-Kodak.

1935:  W Schneider ja A Fröhlich esittävät Agfa-Kuppler -periaatteen.  Vesiliukoinen peittausaine sisältää pitkäketjuisia alkyyliryhmiä.  Ensimmäisessä subtraktiivisessa värikääntöfilmissä väritekijät on sisällytetty emulsioihin.  Patentti on Agfacolor Neu tai New erotukseksi aikaisemmasta Agfan additiiviseen rasterimenetelmään perustuvasta filmistä.  Kinofilmi ja 16 millimetrin filmi tulevat markkinoille.

1935:  E-J Birr käyttää triazaindolisiiniä emulsion vakavointisuolana.

1935:  Kopiointimenetelmä Defender Chromatone tulee markkinoille.

1935:  USAn liittohallitus perustaa maatalousministeriön alaisuuteen maatalousväestön ongelmia tutkimaan ja ratkaisemaan yksikön, joka myöhemmin saa nimen Farm Security Administration FSA.  Sen valokuvaajaryhmän järjestää sosiologi Roy Stryker.  Valokuvaajia ovat muun muassa Dorothea Lange, Arthur Rothstein, Russel Lee ja Walker Evans.  Tunnetuimpia FSA-kuvia painetaan yli 10 000 kertaa kuten Dorothea Langen Migrant Mother - Siirtotyöläisäiti 1936.

1935:  Osvald Hedenström on Uuden Suomen lehtivalokuvaaja.

1936:  Washingtonissa käytetään valon lähteenä ensimmäisen kerran neonputkia.

1936:  Julkistetaan 16 millimetrin Kodachrome-äänifilmi, 8 millimetrin kaitafilmi ja kinofilmi.  Kodakin kohokuva-syövytysmateriaali tulee markkinoille.  Menetelmällä valmistetaan värivedoksia.  Se on Dye Transferin edeltäjä.  Vilho Setälä kokeilee Kodachromea.

1936:  Agfa-kemisti Robert Koslowsky keksii kultaefektin.  Kompleksit kultasuolat parantavat Isopan-filmien hienorakeisuutta ja lisäävät herkkyyttä.

1936:  Valokuvaaja James Agee ja kirjailija Walker Evans tallentavat valokuvin ja tekstein USAn eteläosan valkoisten vuokraviljelijöiden elämää.  He julkaisevat 1941 aineistosta teoksen Let us now praise famous men - Ylistäkäämme nyt mainioita miehiä.  Kirjaa myydään 600 kappaletta, mutta siitä otetaan 1960 toinen painos.

1936:  Robert Capa eli André Friedmann ottaa valokuvan kuolevasta sotilaasta Espanjan sisällissodassa.

1936:  Margaret Bourke-White (1904-71) ryhtyy Life Magazinen valokuvaajaksi.  Hän on ensimmäinen naissotakuvaaja.  Bourke-White kirjoittaa 1937-46 useita kirjoja työskenneltyään eri puolilta maailmaa.

1936:  Taideteoreetikko Walter Benjamin kirjoittaa, että on hedelmätöntä pohtia, onko valokuvaus taidetta.  Olennaista on pohtia, kuinka tämä uusi väline on muuttanut taiteen käsitettä ja itse taidetta.

1936:  Valokuvaajat Tuovi Nousiainen, Ukko Tauno Ovaskainen ja Waldemar Vuorela perustavat yrityksen Valokuva Kolmio mainos- ja lehtikuvauksiin.  Vuorela eroaa pian ja tilalle tulee valokuvaaja Aili Heinonen.

1936:  Paavo Poutiainen kuvaa Kyösti ja Kaisa Kalliota heidän maatalossaan.  Kuvat ilmestyvät Suomen Kuvalehdessä ja ulkomailla.

1937:  Kolmiemulsioinen värinegatiivifilmi Agfacolor kehitetään.  Se on subtraktiivinen filmi, joka tulee tunnetuksi negatiivi-positiivi -prosessina.  Sen kehittäjät ovat tohtorit Gustav Willmanns, Alfred Fröhlisch ja Wilhelm Schneider.  Menetelmällä valmistetaan 1939 elokuvafilmiä ja 1942 väripaperia.

1937:  R Rzymkowski esittelee ensimmäisen elektrolyyttisesti kehitetyn kuvan.

1937:  Gevaert korvaa nitroselluloosan triasetaattifilmillä.

1937:  Saksalaiset valmistavat ensimmäisen yksilinssisen peiliheijastuskameran - single lens reflex eli SLR-kameran.  Se on Exacta kinofilmikamera.  Kamera on tahdistettu salamalampuille.

1937:  Rolleiflex Automat 6x6 saa Pariisin maailmannäyttelyssä palkinnon Grand Prix.

1937:  Minolta Flex on ensimmäinen Japanissa valmistettu kaksilinssinen peiliheijastuskamera.

1937:  Pienkuvakamera Coloretta patentoidaan.

1937:  Kodaslide-projektori ja metallikehykset julkistetaan.  Milwaukee Journal -lehden valokuvaaja ottaa operettinäytännöstä kuvia Kodachromelle.  Viidestä kuvasta tehdään kokosivu.  Look ja Life alkavat käyttää Kodachrome-filmiä.

1937:  New Yorkin messuilla esitellään loistelamppuja.  Ne yleistyvät 1940-luvulla.

1937:  Valokuvaaja Sam Sheere valokuvaa ilmalaivan Hindenburg räjähdyksen Lakehurstissa New Jerseyssä.  Tämä on Ensimmäinen väriuutiskuva.

1937:  Helsingin Sanomissa julkaistaan ensimmäinen sähkökuva eli telefoto ilmalaivan Hindenburg tuhosta.

1937:  Natsidiktaattori Führer Adolf Hitler hymyilee valokuvassa elokuvaohjaajalle Leni Riefenstahl.  Myöhemmin Hitler antaa retusoida kuvasta pois propagandaministerin Joseph Goebbels, jota hän epäili mustasukkaisesti Riefenstahlin rakastajaksi.

1937:  Atelier Apollo ottaa Mannerheimista valokuvan, jota hän antaa ystävilleen.  Kuvasta tehdään tauluja.

1938:  Saksalainen tohtori Edith Weyde (Agfa) kehittää hopeasuolojen diffuusiomenetelmän.  Tästä tietämättä belgialainen tohtori André Rott (Gevaert) kehittää siirtokopiomenetelmän.

1938:  Yhdysvalloissa Kodak julkistaa ensimmäisen rullafilmikameran Super Six-20 Kodak, jossa on valotusmittari.  Se ohjaa valosähköisesti himmennintä, kun kamera laukaistaan.  Ammattikuvaajien Kodachromet tulevat markkinoille.  Kodachrome-diat toimitetaan pahvikehyksissä.  Kodachrome-kehitystä parannetaan.

1938:  Saksalaiset kouluttajat pitävät kuvauskurssit Suomessa uusien kinofilmikameroiden Contax haltijoille.  Valokuvaajat valmistautuvat Helsingin olympialaisiin, jotka sotien vuoksi peruutetaan, mutta TK-kuvaajat käyttävät niitä sodissa.

1938:  Kaksi yhdysvaltalaista yritystä tuo myyntiin loisteputket.  General Electric esittelee kylmäkatodisen  fluoresenssiputken, jossa elohopeakaasun ja argonin säteilemä ultraviolettivalo muutetaan näkyväksi putken sisäpinnan fosforipinnoitteella.  Sylvania esittelee loisteputkensa vähän myöhemmin.  Hehkulamppu saa kilpailijan.

1938-50:  Dufayn additiivisia rasterielokuvafilmejä käytetään, ensin kääntömenetelmää ja sitten negatiivi-positiivi-menetelmää.

1938:  Valokuvakustantaja Hélène Roger-Viollet (1901-85) ostaa Laurent Olivierin valokuvaliikkeen.  Siitä tulee Valokuvaliike Roger-Viollet, joka on Ranskan vanhimpia.

1939:  Saksalainen Hans Wagner tekee värikuvausmatkan Suomeen.

1939:  Yhdysvaltalaisen Life-lehden kuvaajat Théresè Bonney ja Eliot Elisofon tekevät kuvareportaaseja 1940 olympiakisoihin valmistautuvasta Suomesta.  Bonney antaa talvisodan Karjalan evakoille ja sotalapsille kasvot mustavalkoisina.

1939:  Kuvatoimisto Suomen Kuvapalvelu perustetaan Helsingin olympialaisia 1940 varten.  Kisakuvauksia aikovat hoitaa Helsingin Sanomat, Hufvudstadsbladet, Uusi Suomi ja Yhtyneet Kuvalehdet.  Toimisto järjestää urheilukuvauskurssin Ammattienedistämislaitoksella Helsingissä.  Toimistolle ostetaan Contaxeja.  Olympialaisia ei tullut, vaan sota.  Suomen Kuvapalvelu jää Yhtyneitten Kuvalehtien omistukseen.

1939:  Maailman lehdistön valokuvaajat käyttävät Helsingissä mustavalkoista filmiä kuvatessaan "Talvisodan ihmettä".

1939:  Osvald Hedenström perustaa Helsinkiin Hede-foton.

1939:  Antti Hämäläinen värikuvaa Turun pommitusten tuhoja.  Propagandaosastoa muodostettaessa unohtuvat valo- ja elokuvaus.  Valokuvaaja Aarne Pietisen pojat Otso ja Matti lähtevät vapaaehtoisiksi.  Lehdistölevityksen hoitaa Finlandia Kuvan ja uutistoimiston yhteyteen perustettu kuvatoimisto, oikeastaan Eino Mäkinen.  Kansainvälistä levitystä hoitaa myös lehtikustantajien Suomen Kuvapalvelu, joka oli perustettu olympiakisoja varten.  Eino Mäkinen lavastaa japanilaiselle lehtimiehelle sotakuvauksen Helsingin Käpylään.  Kädet ylhäällä antautuvia venäläisiä tähtäilevät sotilaat pääsevät Chicago Tribuneenkin, joka julkaisee ensimmäiset autenttiset rintamakuvat Suomesta.  Myös Karvian sotavankien keskitysleirillä Ylä-Satakunnassa lavastetaan venäläisten sotavankien antautuminen.  Tunnettuja toimittajia ovat Thérèse Bonney (Life), englantilainen Martha Gellhorn, saksalainen Max Mehlem ja italialainen Indro Montanelli.

1930-luvun loppu:  Neuvostoliitossa valokuvanäyttelyt alkavat harventua.

1930-luvun loppu:  Natsi-Saksan armeijan Propaganda Kompanie- eli PK-joukkoihin ei pääse ilman rintamakokemusta.

1930-luvun loppu:  Suomessa Osvald Hedenström on ensimmäinen pelkästään lehdille työskentelevä valokuvaaja.

1930-luvun loppu:  Muutama suomalainen valokuvaaja ryhtyy ennen 1940 peruuntuneita olympiakisoja kokeilemaan hankittuja pienkameroita.  Aarne Pietinen ostaa Contaxiin ja suurennuskoneeseen yhden yhteisen objektiivin.  Kerran hän seisoo odottamassa kuvattavaa pelkkä kamerarunko mukana.  Oppipoika juoksee studioon hakemaan suurennuskoneeseen unohtuneen objektiivin.

1940-luvun alku:  Ranskalainen valokuvaaja Henri Cartier-Bresson (1908-2004) on sotavankina Natsi-Saksassa.  Paettuaan vankileiriltä hän liittyy Ranskan vastarintaliikkeeseen.  Cartier-Bresson on oikean hetken kuvaaja mustavalkofilmille, ei käytä salamavaloa, lavastusta, retusointia eikä osasuurennoksia.

1940:  Eastman Kodak kehittää Ektachrome-kääntöfilmin ja ilmakuvaukseen värifilmin sotilaallisia tarkoituksia varten.

1940:  Japanissa valmistetaan Japanin ensimmäistä värifilmiä Sakura Natural Color.  Tehtaan nimeksi otetaan 1943 Konishiroku Photo Industry.

1940:  View-Master stereokuvien katselulaitetta aletaan markkinoida.  Suomi-aiheisia kuvakiekkoja ei ole julkaistu 1960-luvun jälkeen.  Vesa Keskinen ja Taneli Haro julkaisevat 2000 kolme kiekollista Helsinki-aiheisia kiekkoja.  Vanhin kuva on vuodelta 1898 ja uusin 2000.

1940:  Agfacolor-negatiivi-positiivi -menetelmällä valmistetaan ensimmäinen elokuva.

1940:  Museum of Modern Art - Nykytaiteen museo avaa valokuvaosaston Yhdysvalloissa.

1940:  Hitler valokuvauttaa itsensä Pariisissa taustanaan Eiffel-torni.

1940:  Herman Harz julkaisee Suomesta värivalokuvateoksen Petsamo-Ladoga, Fikentscher Verlag, Leipzig.

1940:  Vilho Setälän (1892-1985) teos Valokuvaus tieteenä ja taiteena ilmestyy.  Se sivuuttaa värikuvan historiankin.

1940:  Kuvatoimisto Finlandia Kuva perustetaan.  Se on Propagandaliiton (perustettu 1937) yritys.

1941:  Kodachrome-dioista tehdään suurennoksia.

1941:  Espanjan sisällissotaa Ranskaan paennut valokuvaaja Francisco Boix (1920-51) joutuu natsien vangitsemaksi.  Hänet viedään Itävaltaan Mauthausenin keskitysleirille, jossa hän työskentelee valokuvalaboratoriossa.  Boix saa muiden avulla varastettua pari tuhatta negatiivia ja lähetettyä ne leirin ulkopuolelle.  Sodan jälkeen kuvia julkaistaan Pariisin lehdissä.  Boix on kuultavana Nürnbergin oikeudenkäynnissä, jossa kuvia käytetään todisteina.

1941:  Natsilehti Signal julkaisee värivalokuvia Suomen rintamalta.

1941:  Aukusti Tuhkan värivalokuva Kiväärimies Hangon rintamalta julkaistaan Hakkapeliitan liitteenä.  Se on ensimmäinen painettu suomalainen TK-värivalokuva.

1941-4:  Suomessa kuvaajat tulevat propagandakomppanioihin, joiden nimet muutetaan tiedoituskomppanioiksi.  Malli saadaan natsi-Saksan armeijasta.  Armeijakunnilla tai vastaavilla sotatoimiyhtymillä on tiedotuskomppaniat.  Ilma- ja merivoimilla sekä kotijoukoilla on omat tiedotuskomppaniat.  Enimmillään komppanioita on 12.  TK-miesten tulee kertoa rintamantakaiselle väestölle kenttäarmeijan toiminnasta, taisteluista ja lepohetkistä.  Koko kansa tuli saada eläytymään päivittäin armeijan taistelutoimintaan, mikä terästäisi kansan voitontahtoa.  Hankitaan myös propaganda-aineistoa ulkomaita varten.  Tiedotuskomppanioiden valokuvaajina toimii 80-100 miestä.  Joka komppaniassa on neljä TK-valokuvaajaa.  Monet kirjeenvaihtajiksi tai elokuvaajiksi määrätyt TK-miehet ottavat myös valokuvia.  TK-valokuvaajalla on tavallisesti vaihto-objektiivein varustettu 35 millimetrin Contax, mutta myös 6x6 Rolleiflex ja 6x9 Plaubel Makina ovat käytössä.  Peräti yksi 400 millimetrin teleobjektiivi on käytössä, mutta 133 ja 200 millimetrin useampia.  Filmi on Agfa ISS 21 DIN.  Contaxia varten on kertakäyttöisiä salamavalolamppuja.  Lisävaloa saadaan magnesiumilla ja petromaxeista.  Useimmat kuvat otetaan normaaliobjektiivilla, jolloin taistelun kuvaus 200-300 metrin etäisyydeltä antaa heikon tuloksen.  Lisäksi on piirtäjiä, kenttälehden toimittajia, radiotoimittajia ja teknisiä avustajia.  Suomalainen TK-mies käyttää polkupyörää tai suksia, kun saksalaisilla fasisteilla on panssariajoneuvoja, joista he kuvaavat 800 millimetrin kauko-objektiiveilla.  TK-valokuvaajien negatiiveja kertyy Pääesikunnan kuvakeskukseen 200 000 kappaletta, joista väitetään tuhotun 20 000 arkaluontoista.  Tallella lienee noin 150 000 negatiivia.  Kuuluisin sensuroitu valokuva on tupakkaa poltteleva Jermu, jonka puseron napit ovat auki.  EJ Paavilaisen TK-kuva ilmestyy Työmies-tupakan mainokseen.  Jonkin verran kuvia otetaan Lapin sodasta, jossa toimii yksi tiedotuskomppania.

1941:  Pääesikunnan Kuvalaitos muutetaan Päämajan Kuvalaitokseksi.  Siitä tulee päämajan alainen kuvaosasto, joka koostuu valokuvatoimistosta, elokuvatoimistosta ja yleisestä toimistosta.

1941:  Majuri Heikki Parkkonen ja talvisotaa kuvanneet Tuovi Nousiainen, Matti ja Otso Pietinen, Olavi Gunnar, Alvar Hamberg ja Erik Blomberg perustavat yhdistyksen Kamera-aseveljet.

1941:  Osvald Hede Hedenström kuvaa Vuokkiniemellä sotajermun, joka katsoo valokuvaavaa koiraslottaa.  Rintamamiesten mielestä TK-miehet ovat verrattavissa lottiin, mutta antavat täyden tuen rintamalla kuvaavalle TK-miehelle.

1941:  TK-kuvaaja Theodor Vuorela valokuvaa, kun korpraali Ville Niemi nostaa Suomen lipun Petroskoin hallintorakennuksen katolle.

1941:  Suomen ensimmäiset loistelamput otetaan käyttöön.

1942:  American Standards Association ASA määrittää herkimmän filmin herkkyysluvuksi ASA 100.  Herkin filmi on 1954 ASA 400, ja 1959 jo ASA 3000.  Filmiä voi prässätä, jolloin herkkyys 1954 on käytännössä ASA 1280 ja 1959 peräti ASA 10 000.

1942:  M Martinez, Jelly ja Vittum omistavat patentin, jonka mukaan valmistettu Kodacolor-värifilmi (negatiivi-positiivipaperikuva -menetelmä) tulee markkinoille.  Kodacolor-paperia valmistetaan.

1942:  Värillisiä paperikuvia valmistetaan Agfacolor-negatiivi-positiivi -menetelmällä.

1942:  Ansco valmistaa USAssa värikuvia lähes Agfacolor-menetelmällä.  Filmiä Ansco Color valmistetaan sotilaallisiin tarkoituksiin.

1942:  Marski Mannerheim hyväksyy 14 valokuvasta kolme, joita nuorennetaan retusoimalla hänen 75-vuotispäiväkseen.

1942:  Saksalainen Hitlerin kuvaaja Helmut Laux ottaa kaksi 75-vuotisvärivalokuvaa ylipäälliköstä Mannerheim.  Niitä pidetään ensimmäisinä Suomessa valmistettuina Agfa-Gevaertin värivalokuvina.  Värikuva ilmestyy Hitlerin natsipropagandalehdessä Signaali.  Signal ilmestyy lähes kaikkien Saksan miehittämien tai yhteistoiminta- eli asevelimaiden kielillä kuten suomeksi.  TK-kuvaaja Lars Johnsson ottaa kuvan Mannerheimista, Hitleristä ja Rydistä, kun he askeltavat tasatahtiin junaratojen välissä.  TK-elokuvaaja Felix Forsman tallentaa elokuvaksi Hitlerin Kaukopään Immolan vierailun.

1942:  Natsisaksalaisen elokuvan Die goldene Stadt - Kultainen kaupunki esityksessä Dresdenissä näytetään sitä mainostavat väripaperikuvat, jotka ovat ensimmäiset laatuaan.

1942:  Ateneumissa on natsisaksalaisten taistelukuvaajien näyttely Jäämereltä Mustallemerelle.  Taidehallissa on natsisaksalaisten värivalokuvien näyttely.  Kuvat on vedostettu Agfan väripaperille.

1943:  Kamera Kodak-Retina esitellään.

1944:  WT Hanson patentoi väriainenaamiomenetelmän.

1944:  Kodacolor on subtraktiivinen negatiivifilmi, jossa on integraalimaski- eli yhdistetty naamiokerros.

1944:  Auschwitzin keskitysleirissä erikoiskommandon vangit onnistuvat ottamaan valokuvia ja salakuljettamaan filmin leiristä Auschwitzin taisteluryhmän avustuksella.  Filmi päätyy Krakovaan puolalaisen vastarintaliikkeen käsiin.  Kaksi kuvaa esittää erikoiskommandon vankeja palavien ruumiiden edessä krematorion pihalla ja yksi kuva esittää naisia, joiden täytyy riisuutua ulkona ennen kaasukammioon joutumista.

1944:  Sotavalokuvaaja Robert Capa (1913-54) valokuvaa Normandian maihinnousun (D-Day).  Suurin osa hänen kuvistaan tuhoutuu kehityksessä inhimillisestä erehdyksestä eli kuivauksessa liian korkeassa lämpötilassa, jolloin valoherkät kalvot sulavat.  Vain 11 kuvaa säilyy.

1944:  Patricia Erkko kuvaa, kuinka Laatokan Valamon luostarin kirkonkelloja lastataan junaan Lahdenpohjassa.

1944:  Osvald Hede Hedenström kuvaa Andrei Zhdanovin saapumisen junalla rautatiehallituksen rakennuksen katolta 250 millimetrin objektiivilla 9x12 levylle.

1945:  Juri Grebnev kuvaa Neuvostoliiton lipun pystyttämisen Berliinissä.  Talon katolla tapausta ikuistamassa on useita valokuvaajia.

1945:  Joe Rosenthalin kuva Iwo Jimalta taistelun jälkeen on lavastettu.  Siinä useat sotilaat pystyttävät suurta lippua.  Aito kuva kertoo väsyneistä ja hermostuneista miehistä tökkäämässä pientä lippua sattumalta löytämäänsä rakoon.

1945:  Wolfenin filmitehdas jatkaa valmistamalla ORWO-filmejä.

1945:  Holokaustikuvat alkavat levitä maailmalle ja kertovat natsi-Saksan fasistisesta toiminnasta.

1945:  Kalevan valokuvaaja ja entinen kemigrafi Uuno Laukka (1914-78) jää freelanceriksi Ouluun.

1945:  Uuden Suomen valokuvaaja Erkki Johannes Viitasalo perustaa yrityksensä Tilanne- ja mainoskuvaamo EJ Viitasalo.

1946:  Kodakin Ektachrome-värifilmi tulee kauppaan.  Se on ensimmäinen diapositiivikääntöfilmi, jonka valokuvaaja voi kehittää itse.  Prosessin E-1 kehitysaika on 90 minuuttia, mutta kolme vuotta myöhemmin 67 minuuttia.  Kodakin maailmanlaajuinen henkilökunta on 60 000 työntekijää.

1946:  Yhtyneet Kuvalehdet palkkaa ensimmäisen päätoimisen valokuvaajansa Tuovi Nousiainen.

1946:  Kameraseuran 25-vuotisjuhlajulkaisu Kameran taidetta ilmestyy.

1946:  Valokuvamateriaalien tuonti Suomeen jää puoleen 1938 määrästä.

1946-9:  Valokuvauspaperia tuotetaan Suomessa pulavuosina.  Filmistudio valmistaa Paavo Korhosen kehittämää Tähti-paperia ja Kuvas-Valmiste Vedox- ja Vedos-papereita.  Björn Wiikillä on pieni valokuvapaperitehdas Littoisissa.  Valokuva-alan tuontisäännöstelystä luovutaan 1957.

1946:  Helsingin Sanomien valokuvaaja Osvald Hede Hedenström saa lehden julkaisemiin kuviin merkinnän HEDE.  Hän osaa retusoida ja korjailla kuvia muun muassa Alli Paasikivestä ja Ellen Svinhufvudista.

1947:  Tohtorin Edwin H Land (1909-91) Polaroidkamera valmistaa mustavalkokuvan minuutissa.  Pikakuvausjärjestelmään kuuluu kamera ja Polaroid-Land -menetelmän mukaisesti toimiva filmi.

1947:  Kodak esittelee Eastman Television Recording -kameran, jolla otetaan kuvia televisioputkelta.  Yhteistyökumppanit ovat DuMont Laboratories ja National Broadcasting Company NBC.

1947:  Carl Hans Koch suunnittelee palkkikameran Sinar, jolle saa patentin.  Sinar Norma tulee 1948 markkinoille.  Yksi erillinen suljin riittää 1951 kaikkiin Sinarin objektiiveihin.  S - studio, i - industry, n - nature, a - architecture ja r - reproduction.

1947:  Unkarilainen tohtori Dennis Gabor muotoilee holografian pääperiaatteen.  Kreikan holos merkitsee täydellinen.

1947:  Sotavalokuvaajan Robert Capa (1913-54) aloitteesta perustetaan valokuvaajien yritys Magnum.  Muut ovat David Chim Seymor, Henri Cartier-Bresson, George Rodger ja Bill Vandivert.  Magnumissa kuvaajat säilyttävät oikeuden kuviinsa.

1947:  Elektronisalamalaite tulee lehtivalokuvaajien käyttöön.

1947:  Yrjö Lintunen (1917-87) ryhtyy lehtivalokuvaajana kuvaamaan Työkansan Sanomiin ja Vapaaseen Sanaan.  Hän kuvaa muun muassa 1948-49 lakkoilevia työläisiä ja heidän joukkokokouksiaan.  Vapaana valokuvaajana hän kuvaa Palkkatyöläiselle, Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliitolle SAK, eri ammattiliitoille ja Työväen Urheiluliitolle TUL.

1947:  Yhtyneiden Kuvalehtien ensimmäinen kuukausipalkkainen valokuvaaja Tuovi Nousiainen kuvaa Kotilieden lisäksi lehtiin Kaunis Koti ja Omin käsin.  Nousiainen kuvittaa englanninkielisen lehden Finlandia Pictorial ja sen ranskankielisen version La Finlande Illustrée (1946-55).

1947:  Suomen Lehtikuvaajain Kerho - Finlands Pressfotografers Klubb perustetaan.  Yhdistys kirjoittaa lisenssivirastolle puoltokirjeitä kalustohankintoihin ja neuvottelee poliisin kanssa, jotta lehtikuvaajat saisivat suljetuilla alueilla saman liikkumisvapauden kuin toimittajat.  Presidentin kanslian kanssa yritetään sopia kuvausjärjestelyistä, sillä radiotoimittajat tunkeutuvat mikrofoneineen niin lähelle haastateltavia, ettei lehtikuvaajille jää tilaa.  Yhdistys pyrkii yhtenäiseen hinnoitteluun, jota Helsingin Sanomien Eljas Erkko ja Yhtyneiden Kuvalehtien Jorma Reenpää vastustavat.  Lehtikuvaajat korostavat yhteistä esiintymistä ammattikuntana Suurkisoissa 1947.  Nimeksi tulee myöhemmin Suomen Lehtikuvaajat.

1948:  Gevacolor-diafilmin valmistus alkaa ja 1950 Gevacolor-negatiivifilmin ja -paperin.

1948:  Kodakin Continuous Paper Processor tuottaa 2400 valmista kuvaa tunnissa.  Maailman ensimmäisellä kehityskoneella kuvat valmistetaan automaattisesti.

1948:  Rashid Nasa Nasretd (1920-2010) perustaa Nasakuvan Helsinkiin.

1948:  Helsingin Sanomat uutisoi ensimmäisestä omasta telefotolähetyksestään.  Valokuvaajan Reino Loppinen Kuopiosta lähettämä kuva saapuu Helsinkiin puhelinjohdoitse.

1948:  Helsingissä sodan jälkeen syttyvät ensimmäisen kerran mainosvalot.

1949:  Agfacolor-paperi tulee jälleen kauppoihin.

1949:  Kodakin Ektacolor subtraktiivinen värinegatiivifilmi, jossa väritekijät ovat emulsiokerroksissa, ja Eastman-värifilmi tulevat markkinoille.  George Eastmanin koti avataan museona The International Museum of Photography at George Eastman House.

1949:  Gevapan 33 (ISO 160/23) tulee kauppoihin ja Gevapan 36 tulee 1955.

1950-60-luvut:  Valokuvaaja Sid Avery (1918-2002) kuvaa Hollywoodin tähtiä.  Hän julkaisee kuvansa lehdissä Look, Life, The Saturday Evening Post ja Colliers.  Averyn jälkeen tähti- ja julkkiskuvaajia aletaan kutsua paparazzeiksi (Paparazzo) Federico Fellinin elokuvan La dolce vita 1960 valokuvaajan mukaan.

1950-luku:  Matti A Pitkänen uudistaa kuvanäkemyksiä.  Uudistajia ovat muun muassa Trond Hedström, joka korostaa valokuvan totuudenmukaisuutta, ja Pauli Huovila.  Otso ja Matti Pietinen erikoistuvat mainos- ja teollisuuskuvauksiin.

1950-luvun alku:  Kulutusosuuskuntien Keskusliiton KK palveluksessa oleva Kalle Kultala esiintyy Seurassa nimimerkillä Tinala.

1950-luku:  Suurpaineisia natriumlamppuja kehitetään.

1950:  Gitzo valmistaa ensimmäisen kolmijalkansa.

1951:  EH Land kehittää väriaineen diffuusiomenetelmän.

1951:  Sisäänrakennetulla salamavalolla varustettu kamera tulee markkinoille.

1951:  Helsingin yliopiston kuvalaitos perustetaan.  Se harjoittaa valo- ja elokuvaukseen liittyviä tehtäviä ja tutkimusta sekä laitteiden rakentamista.  Laitoksella on 16 millimetrin mustavalkoinen elokuvalaboratorio ja äänittämö.

1951:  Työkansan Sanomat julkaisee Yrjö Lintusen valokuvaaman kuvajutun David Oistrah soittaa VRn Pasilan konepajan työläisille.  Se on lajissaan klassikko.

1951:  Sanoma perustaa kuvatoimiston Lehtikuva.  Sen ensimmäinen valokuvaaja ja johtaja on Reino Loppinen.

1952:  Kodak-Retina -kameraa on myyty 500 000 kappaletta.

1952:  Henri Cartier-Bresson puolustaa näyttelykuvastonsa The Decisive Moment esipuheessa mustavalkokuvia sillä, että värifilmin epäherkkyys pienentää terävyysaluetta.  1970-luvulla hänen mielestään värin käyttö on hylättävä periaatteesta, vaikka värikuvaus on kehittynyt.

1952:  Suomessa valokuvaaja Jukka Kuusisto järjestää tiettävästi ensimmäisen kerran värivalokuvauskurssin.

1952:  Helsingin Olympiakisoissa värivalokuvien aika alkaa uudestaan Suomessa.  Kuvauksia varten lehtikuvaajien kerho perusti 1951 Olympia Kuvan, jonka on määrä hoitaa koko olympiakisojen kuvaus ja kuvavälitys maailmalle, mutta Sanoman Lehtikuva ottaa osansa kisoista samoin kuin eräät ulkomaiset kuvatoimistot.  Kuvauksia hoitamaan nimitetään kolme pääkuvaajaa Valdemar Vuorela, Osvald Hedenström ja Erkki J Viitasalo sekä värikuvapuolen hoitajaksi Pentti Pietinen.  Kuvaajien käyttöön hankitaan viimeiset suuret kamerat.  Niiden hitauden vuoksi Paavo Nurmesta ja syttyvästä olympiatulesta ei ole löytyä kuvaa, sillä kamerat on laukaistu liian aikaisin.  Hetken taltioi kinofilmikameraa käyttävä yhteisyrityksen Volgan mutkassa syntynyt kuvaaja Räshid Nasa Nasretdin (1920-2010).  Tämä ainoa kuva tilanteesta julkaistaan satoja kertoja, mutta Tekijänoikeusneuvosto ei katso kuvaa tekijänoikeuslain tarkoittamaksi teokseksi.  Hankitaan 22 kameraa 4x5 neliötuuman Speed Graphic, 15 kinofilmikameraa Contax ja kuusi 13x18 kameraa Linhof.  Pienten kameroiden yleistyminen Suomessa tapahtuu 1950-luvun puolivälin jälkeen.  Olympia Kuva tekee 1955 konkurssin.

1952:  Olympialaisten aikoihin kuvataan muun muassa kameralla Speed Graphic.

1953:  Ilfordin värikääntöpaperi värikuvien valmistukseen diapositiiveista toimii hopeavalkaisun periaatteella.

1954:  Sotavalokuvaaja Robert Capa (1913-54), alkuperäiseltä nimeltään Endre Ernö Friedmann ja taiteilijanimiltään Bandi, André, Fried ja Capa 1930-luvun loppupuolelta, matkustaa Ranskan Indokiinaan kuvaamaan sotatoimia Lifen toimeksiannosta.  Hän astuu maamiinaan ja menehtyy kesken kuvausmatkan.  Capalta jää 70 000 negatiivia.  Capan toive jäädä työttömäksi sotakuvaajaksi ei toteutunut.

1954:  Ernesto Che Guevara saa Meksikossa työtä puistovalokuvaajana.  Hän huomaa, että valokuvaajalla pitää olla hyvä kunto ja olla jatkuvasti liikkeellä.  Valokuvaaminen sujuu joten kuten, ja Chellä ei ole muuta varmaa toimeentulon lähdettä, mutta hän ei tienaa riittävästi.  Eräällä viikolla Che saa 60 valokuvasta pesoja, mutta yksi 30 kuvan rulla valottuu.  Myöhemmin Che kuvaa Argentinan hallituksen rahoittamalle uutistoimistolle Agencia Latina de Noticias.  Hän voi ehkä saada paikan kirjamyyjänä OASn kojussa kirjamessuilla, kun ei valokuvilla tienaa tarpeeksi.

1954:  Kodakin herkkä mustavalkofilmi Tri-X esitellään.

1954:  Japanin vientitarkastuslaki määrää, että ulkomaille vietävien valokuvaustarvikkeiden laatu on tarkistettava.  Japan Camera and Optical Instruments Inspection and Testing Institute JCII aloittaa toimintansa.

1954:  Suomalaisen värivalokuvauksen pioneeri Claire Aho (1925-) kuvaa Suomen neidon Lenita Airisto (1937-).  Aho aloitti 1940-luvulla kuvaajauransa isänsä Heikki Aho ja setänsä Björn Soldan yhtiössä Aho & Soldan.  Claire Aho kuvasi1952 ainoana naisena Helsingin olympialaisia.  Yhdysvaltalainen Warner Bros palkkasi kisojen jälkeen hänet uutiselokuvaajakseen Suomessa.

1954:  Jussi Pohjakallio ryhtyy Valiolehtien valokuvaajaksi.

1955:  Kodakin uudet filmit Ektachrome on tarkoitettu harrastelijakuvaajille, ja kehitysprosessi on E-2.

1955:  Hufvudstadsbladet aloittaa kuvatoimiston Pressfoto.

1956:  Agfa esittelee photokinassa rullafilmikameransa Automatic 66 camera, jossa on automaattinen valotuksen säätö.   Valokenno ohjaa suljinta.  Automaattinen säätö on myös Optima-kinofilmikamerassa 1959.  Kodakin Verichrome Pan korvaa Verichromen vuodelta 1931.

1956:  CN 17 Universal filmi tulee kauppoihin ja 1957 CT 18.

1956:  Yrjö Lintunen (1917-87) alkaa valokuvata Kansan Uutisille.  Hänelle tärkeitä yhteiskunnallisia aiheita ovat lakkovuosi 1949 ja yleislakko 1956.  Lintunen kuvaa 1960-luvulla työpaikkajuttuja: "Oli tarkoitus pureutua työolosuhteisiin, niin että sellaisen jutun lukemisen ja kuvien katsomisen jälkeen tiesi tavanneensa duunarin siinä todellisuudessa, missä hän työtään teki".

1956:  Valokuvaaja Jukka Kuusisto aloittaa Agfacolor-värivalokuvauskoulun Suomessa.

1957:  Leipzigiin perustetaan valo- ja elokuva-alan kustantamo VEB Fotokinoverlag.

1957:  Ensimmäinen japanilainen kinofilmikoon SLR-kamera Nikon on yleisesti saatavilla.

1957:  Kodakin Brownie Starmatic -kamera esitellään.  Sitä myydään seuraavan viiden vuoden aikana yli kymmenen miljoonaa kappaletta.

1958:  Agfa Isopan Record (ISO 2000/34) tulee kauppoihin.

1958:  Minolta SR-2 on Minoltan ensimmäinen yksilinssinen peiliheijastuskamera.

1958:  Kodakin ensimmäinen automaattinen diaprojektori Cavalcade esitellään.  Kodak X-Omat kehityskone lyhentää röntgenfilmin kehitysajan tunnista kuuteen minuuttiin.  Kodakilla on 1959 osakkeenomistajia 100 000.

1958-62:  Venäläinen Juri Denisjuk huomaa, että Gaborin kaksiulotteinen hologrammi on kokonaisilmiön osa.  Kolmiulotteinen valokuvamalli seisovista aalloista on kohteen optinen vastine.  Kun aaltokuvaan ohjataan valkoista spektrisäteilyä, syntyy värillinen vääristymätön kolmiulotteinen kuva kohteesta.

1958:  The Ilford Manual of Photography ilmestyy Englannissa.

1958:  Otso Pietisen teos Valokuvauksen kuvaopas ilmestyy.

1959:  Nikon F esitellään.

1959:  Explorer VI lähettää maahan ensimmäisen avaruudesta otetun kuvan maapallosta.

1959:  Suomen Mainosvalokuvaajat perustetaan.  Heidän kuvamaailmaansa kutsutaan kapitalistiseksi realismiksi.

1960-luku:  Objektiivien suunnittelu alkaa tietokoneen avulla.  Markkinoille alkaa vähitellen tulla monenlaisia laajakulma-, normaali-, tele- ja vaihtuvapolttovälisiä objektiiveja.  Asfäärisiä eli pallomuodosta poikkeavia linssejä voidaan laskea.

1960-luku:  Suomessa CocaCola-valokuvauskoneen saa keräämällä 16 CocaCola-pullon korkkia ja maksamalla 16 markkaa.  Näin hankkii kameran 126 000 suomalaista.

1960-luku:  Neuvostoliitossa Hrustshevin suojasäässä valokuvaus alkaa kehittyä lyyrisemmäksi ja psykologisemmaksi.

1960-luku:  Uusia näkemyksiä Suomen valokuvaukseen tuovat Salme Simanainen sekä värinkäyttäjät Kuvasiskot eli Eila Marjala ja Margit Ekman.  Lehtikuvaajat saavat nimensä kirjoittavien toimittajien rinnalle kuten Caj Bremer, Martti Brandt, Helge Heinonen, Kalle Kultala, Jussi Pohjakallio, Kristian Runeberg, UA Saarinen ja Seppo Saves.

1960-luku:  Suomessa pidetään parikymmentä valokuvanäyttelyä, mutta 1980-luvulla yli 200 näyttelyä.

1960-luku:  Monimetallilamppuja tulee markkinoille.

1960:  Konica "F" on ensimmäinen SLR-kinofilmikamera, jossa on valotusmittari.

1960:  Rolleimagic 6x6 tulee markkinoille.

1960:  USAssa Theodore Maiman rakentaa ensimmäisen toimivan laserin.

1960:  Halogeenikaasulla täytetty wolframlankalamppu esitellään.

1960:  Pariisin lähelle Biévresiin perustetaan valokuvauksen museo Musée Francais de la Photographie.

1960-62:  Filmin herkkyydelle laaditaan kansainvälinen standardi ASA/DIN/BS.  ASA muuttaa 1970 nimekseen American National Standards Institute ANSI.

1960-63:  Glenn, Gaynor ja Aftergut tekevät lämpöön ja muoviyhdisteisiin perustuvia havaintoja, joita sovelletaan värikuvaukseen.

1960:  Kuubalainen valokuvaaja Alberto Diaz Gutíerrez alias Korda (1929-2001) ottaa kuvan sissisankarista Guerrillero Heroico Ernesto Che Guevara.  Kuvaa käytetään kaupallisesti, mutta Korda ei saa korvauksia.  Smirnoff mainostaa 2000 uutta vodkaansa Chen kuvalla, ja Korda haastaa mainostoimiston Lowe Lintas ja sille kuvan välittäneen kuvatoimiston Rex Features oikeuteen.  Ne tarjoavat korvauksen, jonka valokuvaaja lahjoittaa kuubalaisten lasten terveydenhuoltoon.

1961:  Polaroid-Land -menetelmää kehitetään siten, että negatiivista tulee säilyvä, ja sitä voi käyttää myöhemmin kuvien vedostukseen.  Aikaisemmin negatiivi tuhoutui.

1961:  Kodak esittelee ensimmäisen Carousel-diaprojektorin, jonka pyöreään diasäiliöön mahtuu 80 diakuvaa.  Kodakin filmille kuvataan 1962 John Glennin reaktiot maan kiertoradalla.  Kodak kehittää 1963 kasettiladattavan kameran Instamatic.  Niitä valmistetaan 1970 mennessä yli 50 miljoonaa kappaletta.  Instamaticiin valmistetaan 1965 salamakuutio, jolla voi ottaa neljä kuvaa vaihtamatta salamalamppua.

1961:  Seppo Saves julkaisee teoksen Kameratulta ja 1964 Yksi ynnä yksi.

1961:  K-G Roos tekee realistisen kaupunkitutkielman Ihmisten Helsinki.

1961:  Viikkosanomien valokuvaajia ovat Caj Bremer, Kristian Runeberg ja Seppo Saves.

1961:  Valokuvauslinja perustetaan taideteolliseen ammattikouluun Helsinkiin.

1962:  USAssa Nick Holonyak nuorempi kehittää valodiodin.

1962:  John Glenn kärventää avaruusaluksessa Friendship 7 erityisesti muunnetun kameran Minolta Hi-Matic.  Kodakin filmejä ja erikoiskameroita käytetään lennolla.

1962:  Du Pont ottaa haltuunsa maailman vanhimman valokuvakemian yrityksen Adox-Fotowerke C Schleussner ja sen 1927 perustaman Neu-Isenburgin tehtaan.  Täällä aletaan valmistaa graafisia filmejä reproduktiotekniikkaa ja valoladontaa varten sekä fotopolymeerifilmejä värireproduktion koevedostukseen eli koevedostusjärjestelmää Cromalin.

1962:  Kansan Uutisten valokuvaajaksi tulee Martti Yrjö Lintunen (1945-) vakituiseen työsuhteeseen.

1962:  Puolustuslaitoksen Tutkimuskeskuksen Kuvalaboratorio ottaa uudeksi nimekseen Pääesikunnan Kuvakeskus.  Sen tehtäviin kuuluu valo- ja elokuvausalan suunnittelu, toimeenpano ja koulutus opetuselokuvaa lukuunottamatta.

1962:  Suomessa vuoden lehtikuvaksi valitaan Caj Bremerin kuva presidentistä Kekkonen Napoleon-tekstin yläpuolella ikkunassa.  UKK otti tilanteeseen sopivan asennon.

1962:  Valokuvaaja ja yksi moottoripyöräilijä saavat surmansa Helsingin Eläintarhan ajoissa sattuneessa onnettomuudessa.

1963:  Konica Auto S on maailman ensimmäinen automaattisesti valottava kamera.

1963:  Yhdysvalloissa Polaroidin värillinen pikakuvaus Polacolor esitellään.  Filmi on monikerroksinen emulsio, jossa on keltainen, syaani ja magenta kerros.  Ne ovat herkkiä vastaavasti siniselle, punaiselle ja vihreälle valolle.  Kehitettäessä käyttämättömät väritekijät siirtyvät positiiviarkille synnyttäen positiivikuvan.  Polaroid Automatic 100 Land -kamerassa suljin aukeaa, kun valokuvaaja laukaisee kameran, ja valokenno sulkee sulkimen.  Valotusaika vaihtelee 1/1000 sekunnista muutamiin sekunteihen.

1963:  Cibachrome värikääntöpaperi tulee markkinoille.  Värikuva synnytetään hopeavalkaisulla.

1963:  Hasselblad valmistaa Göteborgissa avaruuskameran.

1963:  Kodak esittelee filmikasettijärjestelmän ja Instamatic-kameran.

1963:  Emmett Leith ja Juris Upatnieks esittävät ensimmäiset laserilla tehdyt hologrammit.  Juri Denisjuk valmistaa heijastushologrammin, joka voidaan esittää tavallisella valolla.

1964:  Diaprojektori Kodak Carousel tulee markkinoille.

1964:  Saksalainen Agfa (perustettu 1867) ja belgialainen Gevaert Photo-Produkten (perustettu 1890) sulautuvat Agfa-Gevaert -yhtymäksi.  Bayer on omistaja 1981 alkaen.

1964:  Saksan Demokraattisen Tasavallan DDR Agfa muuttaa nimekseen Orwo.

1965:  Mustavalkofilmin herkkyys on kasvanut nopeasti ja kasvaa edelleen:

vuosi                        H&D                                           ASA (1942)

1902                           650                                                20

1925                         1000                                                30

1942                         3200                                              100

1954                      13 000                                             400

1965                    100 000                                           3000

Filmi on jo noin 20 miljoonaa kertaa herkempi kuin alkuperäisen daguerrotypian valonherkän kalvon herkkyys.

1965:  Kodak esittelee Super-8 -kasettijärjestelmän.  Avaruuskävely tallennetaan Kodakin filmille.

1965:  Teollisuudelle esitellään holografinen interferometri, jolla tutkitaan jännitystä.

1965-66:  Kehitetään kolmiväriholografia, jossa kuva tuotetaan tallentamalla kohde erivärisillä lasereilla valaisemalla.

1965:  Suomessa nuoret lehtikuvaajat perustavat osuuskunnallisen kuvatoimiston Finnseven.

1965:  Suurpaineiset natriumlamput tulevat markkinoille.

1966:  Leningradin optomekaaninen tehdas esittelee laserin tieteelliseen tutkimukseen.

1966:  Yksilinssisessä (single-lens reflex SLR) kamerassa Rolleiflex SL 66 on vaihdettava filmikasetti ja kallistettava palje.

1966:  Prosessi E-4 lyhentää kehitysaikaa 47 minuuttiin.  Helsinkiin perustetaan Kodak Oy, Eastman Kodakin tytäryhtiö.  Kodak 2620 Color Printer valmistaa 2000-3000 kuvaa tunnissa.  Kodakilla on maailmanlaajuisesti 100 000 työntekijää.

1966:  3M kehittää värivedostusmenetelmän Electrocolor, jossa kuva tuotetaan poistamalla sähköisesti pigmenttejä sähköäjohtavasta materiaalista.

1966:  Kameraseurasta lähtöisin on ryhmä Imago 6, jota kiehtoo puhdas valokuvauksellisuus.

1966:  Matti Saanio (1925-2006) julkaisee kuvaesseen Musta talvi, valkea kesä (teksti Paavo Rintala), 1968 Kemi - Pohjoinen kaupunki elää, 1972 Missä Golf-virta jäätyy ja 1980 Lähdön jäljet.

1967:  Bolivian viranomaiset välittävät maailman lehdistölle lokakuussa valokuvan Che Guevaran ruumiista, joka on asetettu talliin paareille sementtikaukalon päälle, ympärillään bolivialainen eversti, USAn tiedustelupalvelun agentti, lehtimiehiä ja sotilaita.

1967:  Photo-Amateur julkaisee turkkilaisen harrastajan Baha Gelenbevi kuvan Marché aux puces - Kirpputori.  Siinä mies istuu kirpputorilta poistetun tavaran roskakasassa lukien keskittyneesti kirjaa.

1967-70:  Biafran sodasta ja nälänhädästä esitetyt kuvat paljastavat kolmannen maailman hädän.

1968:  Palkkikamera Sinar ottaa käyttöön valikoivan valonmittauksen filmitasosta.  Näin saavutetaan haluttu valotus sekä sävyarvojen ja kontrastin hallinta.  Sinar p (perfection) tulee markkinoille 1970 sekä mallit c ja f.

1968:  Eddie Adams otta kuvan, kun saigonilainen poliisipäällikkö teloittaa revolverilla pohjoisvietnamilaisen miehen.  Kuvanottohetkellä luoti on tunkeutunut miehen päähän.

1968:  Stephen Benton esittelee tavallisella valolla esitettävän  hologrammin.

1968:  Saksassa ilmestyy Otto Croyn teos Retusche von heute - Nykyinen kuvanparannus.

1968:  Matti Saanio julkaisee kuvateoksen Kemi - Pohjoinen kaupunki elää.

1969:  Kuussa otetaan ensimmäiset valokuvat.  Aldrinilla ja Armstrongilla on Kodakin valmistama stereokamera.  He lähettävät kuvia maahan.  Myöhemmin väitetään, että Kuussa käynti on lavastus.  Kodakilla on 200 000 osakkeenomistajaa.

1969:  Harrastajat kuluttavat mustavalkofilmejä 35 prosenttia, diafilmiä 17 ja värinegatiivifilmiä 48 prosenttia.

1969:  Bell Labsin tutkijat keksivät, kuinka valonherkkää Charge Coupled Device - eli CCD-kennoa voitaisiin käyttää kuvan tallentamiseen.

1969:  Leipzigin valokuvakorkeakoulun professori Bertold Beiler julkaisee teoksen Die Gewalt des Augenblicks ja 1977 Denken über Fotografie.  Beiler jakaa valokuvat kolmeen ryhmään: yksinkertainen tallenne, esteettistä informaatiota sisältävät kuvat ja taidekuvat.

1969:  Valokuvaajat Kari Pulkkinen, Tomi Lamminen ja Jukka Tikkanen perustavat Ateljee Kolmosen muotikuvausta varten.

1969:  Suomen valokuvataiteen museo perustetaan.  Perustajina ovat Suomen Kameraseurojen Liitto, Suomen Valokuvaajain Liitto, Suomen Mainosvalokuvaajat, Suomen Lehtikuvaajat, Kamerataiteen yhdistys, Opetusministeriö, Puolustusministeriö, Muinaistieteellinen toimikunta, Valtion kamerataidetoimikunta, Suomen Museoliitto, Taideteollinen oppilaitos, Helsingin yliopisto, Åbo Akademi, Tampereen yliopisto, Yleisradio, Valtionarkisto ja Suomen Taideakatemia.

1960-luvun loppu:  Kehitetään valonherkkä Complementary Metal Oxide Semiconductor eli CMOS, jota voidaan käyttää kuvan tallentamiseen.

1970:  Land-kuvan herkkyys on noin kymmenmiljoonakertainen verrattuna Daguerren ja Talbotin herkkyyteen 1839.

1970:  Kuvanvalmistuslaitteet valottavat 2000-3000 kuvaa tunnissa, mutta 1980 jo noin 12 000 kuvaa.

1970:  Erilaisia kameroita on 130 vuoden aikana rakennettu noin 10 000 tyyppiä ja kokoa.

1970:  Ismo Hölttö ja Mikko Savolainen kuvaavat marginaali-ihmistä teoksissaan Suomea tämäkin, 1972 Raportti Suomen mustalaisista ja 1982 Vanhuksia.

1971:  Ruotsi saa valokuvalle omistautuvan laitoksen Fotografiska Museet.

1971:  Pertti Hietasen Kilometri keskustasta esittelee rappioalkoholistien elämää.

1971:  Lahden taideteollisen opiston Valokuvauksen osasto perustetaan.  Valokuvaajaksi valmistutaan kolmessa vuodessa.

1971:  Suomen Valokuvajärjestöjen Keskusliitto Finnfoto perustetaan.

1972:  AP-valokuvaaja Nick Ut ottaa kuvan Napalm Girl vietnamilaisista lapsista, jotka pakenevat napalmhyökkäystä saatuaan napalmia päälleen.  Joukon keskellä on alaston 9-vuotias tyttö Kim Phuc.

1972:  Polaroid SX-70 on ensimmäinen yksiosainen (ei erillistä negatiivi-positiiviosaa) diffuusiomenetelmään perustuva värikuvamenetelmä.  Polaroid-kamera tarkentaa automaattisesti.

1972:  RCA kehittää tekniikan, jolla hologrammi korkopuristetaan muoviin.

1972:  Texas Instruments saa patentin elektroniselle kameralle.

1972:  Sven Hirnin Kameran edestä ja takaa, valokuvaus ja valokuvaajat Suomessa 1839-1870 ilmestyy.

1972:  Iisalmen Kamera alkaa järjestää tapahtumaa Iisalmen Kamera.

1972:  Lehtikuvaaja Taisto Tuomi (-1972) on ensimmäinen lehtikuvaaja, jolle myönnetään valtion taiteilijaeläke.

1972:  Käpylän ammattikoulussa aloitetaan valokuvalaborantin koulutus.

1972:  Suomen lääketieteellis-luonnontieteellisen valokuvauksen seura - Medifoto perustetaan.

1972:  Valokuvauksen Opiskelijat perustetaan.

1973:  Minolta CL on Minoltan ensimmäinen Leican kanssa yhteistyönä tehty kamera.

1973:  Ensimmäinen kaupallinen CCD-kenno tulee markkinoille.

1973:  Tuntematon ottaa viimeisen valokuvan Chilen presidentistä Salvador Allende.  Kuva valitaan vuoden lehtikuvaksi.

1973:  Kuvatoimisto Saftra perustetaan Helsinkiin.

1973:  Tukholmassa opiskelevat Ben Kaila ja Risto Vuorimies kuvaavat samalla Siirtosuomalaisia.

1973:  Markku Tanttu tekee työmatkastaan teoksen Työmatkakertomus, kuvaraportti ruuhkasta.

1974:  Izdatelstvo "Progress" julkaisee Moskovassa kuvateoksen Sokrovishtsha Drevnei Rusi - Keskiajan Venäjän aarteita.

1974:  Izdatelstvo Planeta julkaisee Moskovassa valokuvateokssen Juri Balanenko, Aleksandr Berezin, Moskva - Moskova.

1974:  Pahl-Rugenstein Verlag julkaisee valokuvateoksen Chile Libro negro - Musta kirja.  Se kertoo Chilen vallankaappauksesta 11.9.1973.

1974:  Valokuvaaja-toimittaja Lino Manfrotto tuo kauppoihin ensimmäisen kolmijalan Manfrotto.

1974:  Matti Koivumäki kuvaa Helsingin Puu-Vallilaa.

1974:  Pertti Hietanen viettää aikaa luostarissa kuvatessaan Uutta Valamoa.

1974:  Ensimmäinen Porin kansainvälinen valokuvataidetapahtuma järjestetään.

1975:  Neuvostoliiton ja USAn yhteisellä avaruuslennolla Sojuz- ja Apollo-aluksilla käytetään Kodakin filmejä.

1975:  Agfa-Gevaertin Colormator 7560 valottimella värinegatiivista valotetaan 8000 kopiota tunnissa.  Länsi-Saksan  kuvanvalmistamoissa 75 kopioijaa valottaa 600 000 kopioita tunnissa.  Varioscop valotti 1955 vain 20 kopiota tunnissa, ja kopioijia oli 750, jotka valottivat 15 000 kuvaa tunnissa.  Kopioijat vähenivät kymmenenteen osaan, mutta tuotanto kopioijaa kohti kasvoi 400-kertaiseksi.

1975:  AP Photon kuva esittää, kuinka pohjoisvietnamilainen tankki ajaa Saigonin presidentin linnan portista sisään merkiten USAn häviötä.

1976:  Izdatelstvo Agentstva Petshati Novosti julkaisee Moskovassa kuvateoksen USSR The Land and the People.

1976:  Kodak tulee pikakuvaustuotemarkkinoille esittelemällä yksiosaisen diffuusivedostusmateriaalin Kodak instant print film.

1976:  Värifilmin herkkyys kasvaa hitaammin kuin mustavalkofilmin:

vuosi                   filmi                                                  H&D                  ASA (1942)

1907                    Autochrome             6                         0,2

1934                    Dufaycolor            125                       4

1935                    Kodachrome         320                     10

1942                    Kodacolor              800                     25

1946                    Ektachrome           320                     10

1976                    herkin                                               13000                 400

1976:  Gevachrome 710 elokuvafilmi on herkkä värikääntöfilmi, joka voidaan valottaa 1000 ASA herkkyydellä.

1976:  Fujicolor II-400 on herkkä värinegatiivifilmi 400 ASA.

1976:  Mikroprosessori ohjaa kameraa.

1976:  Leica ja Minolta esittelevät kameran Leica R3.  Minolta valmistaa sitä ja malleja R4 ja R5.

1976:  Kamerassa Rolleiflex SLX on elektroninen ohjaus.

1976:  Hannu Hautala kuvaa kahdeksan vuotta väijyttyään Parittelevat kotkat.  Se valitaan vuoden lehtikuvaksi.

1976:  Ilmestyy teos Pekka Suhonen, Moskovalainen huivi, Otava, Keuruu 1976.  (...) jossa oli korvaamaton filmiaarre./ Me teimme filmeistä savupommeja. (...)  Tässä.

1977:  Izdatelstvo Agentstva Petshati Novosti julkaisee Moskovassa kuvateoksen SSSR 60 let po puti progressa - SNTL 60 edistyksen vuotta.

1977:  Kodakin prosessi E-6 lyhentää kehitysaikaa 30 minuuttiin.  Harraste- ja ammattifilmit voidaan kehittää samassa prosessissa.

1977:  Susan Sontagin  On Photography ilmestyy.  Love kirjat julkaisee 1984 sen nimellä Valokuvauksesta.

1977:  Kaius Hedenström käyttää ympäristöpoliittisen puheenvuoron dokumentissaan Maaseutumme tänään.

1977:  Suomen Luonnonvalokuvaajat perustetaan.

1977:  Atelier Nyblin, Museovirasto ja Helsingin Osakepankki järjestävät näyttelyn Sata vuotta valokuvaustaidetta Daniel Nyblinin ateljeen avaamisen 1877 kunniaksi.

1977:  Teknillisen korkeakoulun TKK Graafisen tekniikan laboratoriossa tehdään laboratorioinsinöörin Hannu Kautto johdolla köyhän miehen eli kahden valkokankaan multivisiodiasarja Graafisen tekniikan peruskäsitteet.  Käsikirjoittaja on Hannu Kautto, valokuvaaja Matti Huuhka ja selostuksen lukija Jaani Viherluonto.  Tahdistuslaite on Mini Q.

1978:  Palkkikamera Sinar on ensimmäinen, joka ottaa käyttöön mikroprosessorin digitaalisulkimessaan ja valotusyksikössään.

1978:  Konica esittelee täysin automaattisen kameran.

1978:  Madeiran Funchalissa ilmestyy Luís de Sousa Melon kirjanen Vicentes Photographos.

1978:  Ismo Kajanderin näyttely Portsa kertoo turkulaisesta työläiskaupunginosasta.

1979:  Neuvostoliittolaisella tehtaalla Zenith on laaja tuotanto: kinokamera Cosmic Symbol, kaksilinssinen peilikamera Lubitel 2, valotusmittari Leningrad 4, suurennuskone Zenith UPA5, Photosniper, kinokamerat Zenith Ef/2, f/3,5, EM f/2, TTL, 6x6-kamera Kiev 80, kinokamerat Fed 4L, Kiev 4 ja 4A.

1979:  Suomen Valokuvaajain Liitto jakaa ensimmäiset mestariarvot SVLM sekä muoto- että mainoskuvauksen osa-alueilla.  Arvon saamiseksi on valokuvaajan muodostettava 20 kuvan sarja raadin arvioitavaksi.

1979:  Teollisuuden hopeasta menee 38 prosenttia filminvalmistukseen.  Viidennes käytetystä hopeasta otetaan talteen.

1979:  Philips tuo markkinoille kierrekantaisen pienen loistelampun.

1979:  Pentti Sammallahden Cathleen Ni Houlihan, Irlantilainen kuvasalkku ilmentää taidegrafiikasta omaksuttua teosajattelua.  Hän tekee 1984 valo- ja äänikuvakokeilun Andante.  Sammallahden Rannalla ilmentää suoraa valokuvaa.

1979:  Valokuvataiteen seura/Hippolyte perustetaan.

1979-85:  Erikoisopettaja Hannu Kautto luennoi valokuvaustekniikkaa Teknillisessä korkeakoulussa TKK.

1970-luvun loppu:  Yhdysvaltalainen kuvatoimittaja Steve McCurry (1950-) kuvaa Afganistanin sotaa.

1980:  Mustavalkofilmin valotusaika on lyhentynyt rajusti valokuvauksen alkuajoista.  Seuraavassa on valotusaika auringonvalossa, joka vaaditaan hyvän negatiivin saamiseksi aukolla f/11:

Vuosi                   Negatiivi             Valotusaika sekuntia

1826                    heliografia                                       28 800

1839                    daguerrotypia                                    4000

1840                    bromattu daguerrotypia                     80

1864                    märkälevy                                              8

1880                    varhainen kuivalevy                     1/2

1885                    kuivalevy                                        1/10

1900                    kuivalevy                                        1/50

1931                    kuivalevy                                        1/100

1980                    herkkä filmi                                    1/500                                              

1980:  Polaroid esittelee luonnoksen elektroniseksi pikakameraksi.

1980:  Moskovassa kansainvälisessä näyttelyssä Telekinotehnika-80 esitellään Neuvostoliiton holografiaa.

1980:  Hollannin toimittajaliitto esittää, ettei kirjoittavia toimittajia voida pakottaa valokuvaamaan eikä valokuvaavia toimittajia kirjoittamaan.  Sovitaan nimekkeistä fotojournalist - valokuvaaja ja fotograferende journalist - kuvaava toimittaja.  Asia ei koske freelancereita.

1980:  Keski-Suomen AVn Pekka Kolari kehittää laukkuprojektorin Diacase, jonka Kodak kopioi.

1980:  Valokuvaajan Leena Saraste (Salokangas) (1942-) Valokuva, pakenevan todellisuuden kuvajainen ilmestyy.

1980:  Kirjayhtymä julkaisee Matti Saanion ja Paavo Rintalan kuvateoksen Lähdön jäljet Efter uppbrottet.  Ruotsinkielinen teksti: Leif Salmén.

1980:  Tammi julkaisee kuvateoksen Kalle Kultala Kohtalona Kekkonen.

1981:  VEB Fotokinoverlag Leipzig julkaisee valokuvateoksen Erich Rinka, Fotografie im Klassenkampf - Valokuva luokkataistelussa.

1981:  Kodak esittelee  Ektaflex PCT -värikuvan valmistustuotteet, joilla harrastelijat voivat kotipimiöissään valmistaa värisuurennoksia.  Ektaflex on kaksiosainen diffuusi värivedostusmenetelmä sekä negatiiveille että diapositiiveille.  Kodakilla on yli 50 tytäryhtiötä.  Yhtiöllä on tuotantolaitoksia kymmenessä maassa.

1981:  Sony esittelee Japanissa sähköisen kameran Mavica (Magnetic Video Camera), joka tallentaa kuvan sähköisesti muistiin kahden tuuman levykkeelle.  CCD-ilmaisin tuottaa videosignaalin 570x490 pixeliä eli kuvapistettä.  Sonya seuraavat Canon, Copal ja Panasonic.

1981:  Kulttuurivihkot julkaisee valokuvakansion, jonka kuvaajat ovat Ari Hietala, Ben Kaila, Keijo Kansonen, Pentti Sammallahti ja Jukka Uotila.  Terho Turunen vastaa reproduktiosta.  Painopaikka on Kursiivi, Helsinki.

1982:  Kölnin Photokinassa esitellään Agfachrome Speed yksiosainen diffuusi värivedostusmateriaali, jolla tehdään värikuvia dioista.

1982:  Kodacolor VR 1000 -filmi esitellään.  Siinä käytetään uutta T-rae -emulsiotekniikkaa, joka on hopeahalogenidiemulsion huomattava parannus.  Hopeahalogenidikide on litteä, jolloin se kerää tehokkaammin valoa.  T-rakeen ansiosta voidaan valmistaa entistä herkempää ja terävämpää filmiä harrastelijoille, ammattilaisille, elokuvatuotantoon, lääketieteelliseen valokuvaukseen ja graafisen alan sovellutuksiin.  Kodak laskee liikkeelle kiekkovalokuvauksen.  Kompaktikamera kuvaa pyörivälle filmikiekolle.  Niitä tuodaan vuoden loppuun mennessä yli kahdeksan miljoonaa markkinoille.  Kodak on valmistanut yli 150 miljoonaa kasettiladattavaa kameraa.

1982:  Dai Nippon Printing esittelee DRUPAssa videotulostinjärjestelmän, jolla videokuva voidaan valottaa värifilmille.

1982-85:  Rolleiflexin malleja tulee markkinoille: SL66E, 6006, SL66SE, SL66X ja 6002.

1982:  Englannin Islas Malvinas - eli Falkland-saarten sodasta ei tiedetä juuri mitään, koska sotaan pääsi mukaan kaksi valokuvaajaa eikä yhtään televisiokameraa.

1982:  Englannissa Daily Mail julkaisi 1981 kuvan Brixtonin mellakoista.  Valokuva esitti nuorta mustaa miestä, joka huusi poliisille vasten kasvoja.  Kuvateksti kuului: "Viha ja auktoriteetti - kasvotusten mutta silti mailien päässä toisistaan".  Lehdessä Time Out oli samantapainen kuva, mutta mies ja poliisi olivat kauempana toisistaan, ja näiden välissä näkyi toinen poliisi.  Daily Mailin  kuva oli leikelty.  Lehdistöneuvosto katsoo, että leikkely on muuttanut alkuperäisen kuvan välittämää sanomaa.  Daily Mailia vastaan tehty kantelu todetaan aiheelliseksi.

1982:  Ranskalainen oikeistolehti Figaro magazine julkaisee värikuvan, jossa toimituksen mukaan poltetaan Nicaraguan hallitusta vastustaneita miskito-intiaaneja.  Otsikko Ranska kohentaa tulta tässä likaisessa sodassa viittaa siihen, että Ranskan sosialistinen hallitus antaisi tukea Nicaraguan hallitukselle.  Kuva oli otettu neljä vuotta sitten, kun Punaisen Ristin valvonnassa poltettiin sisällissodassa kaatuneiden ruumiita kulkutautivaaran vuoksi.

1982:  Pirkko Tanttu erittelee yhdysvaltalaisuutta huvittuneesti valokuvateoksessaan Aito asia.  Pirkko Tantun motto on: Mistä ei voi puhua, sen voi valokuvata.

1982:  Kuvatoimittajia ei ole yhdessäkään suomalaisessa aikakauslehdessä, mutta on muutamassa sanomalehdessä.  Sanomalehdissä on yksi valokuvaaja 10-20 kirjoittavaa toimittajaa kohti ja aikakauslehdissä 4-6 toimittajaa kohti.  Valokuvakriitikoita Suomessa ei ole.  Yleisradiossa TV1 ja TV2 molemmat työllistävät kuvatoimittajan sekä televisiouutisilla on kaksi kuvatoimittajaa.  Mainostelevisio MTV ei ole palkannut kuvatoimittajaa.

1983:  Leningradin optomekaaninen tehdas tuo markkinoille kompaktin kameran LOMO-compact.

1983:  Diapositiivifilmi 3M Color Slide 1000 on erittäin herkkä 1000 ASA.

1983:  Agfa-Gevaert luopuu harrastetuotteista.

1983:  Luis de Sousa Melo ja Susan E Farrow julkaisevat Madeiran historiasta kuvateoksen Impressions of Madeira in the Past.

1983:  Englannissa työskentelevä Sirkka-Liisa Konttinen löytää aiheet lähiympäristöstä teoksiinsa Byker ja 1984 Step by Step.

1983:  Stefan Bremer kuvaa yön kasvoja teoksessaan Helsinki by Night.

1983:  Jouko Leskelä esittää katuteatterin kohtauksia teoksessaan Katutanssit.

1983:  Leena Saraste kuvaa palestiinalaisia Libanonissa teokseensa Rakkaani, Palestiina.

1983:  Topi Ikäläisen ja Anna-Liisa Hämäläisen Tuhat sanaa - ei yhtään kuvaa ilmestyy.

1984:  Suomen Kodak luopuu diojen pahvikehyksistä ja siirtyy muovikehyksiin.

1984:  Erittäin herkkiä värifilmejä tulee markkinoille: Fujichrome 1600 Professional D ja Kodak P800-1600.

1984:  Sinar p2 tulee markkinoille.  Mallit f1, f2 ja c2 tulevat 1986 kauppoihin.

1984:  Julkistetaan digitaali- eli stillvideokameroiden prototyyppejä: Copal CV-1, Hitachi (300 televisiojuovaa), MegaVision (1000 televisiojuovaa) ja Panasonic (600x500 pixeliä eli kuvapistettä).

1984:  Matti Saanio ja Mikko Savolainen kuvaavat tutkijan kenttätyömenetelmin Suomen Akatemialle 1970-luvun kulttuurin murrosta tehtyään kuvaussuunnitelman teokseen Neljä pohjoista yhteisöä.

1984:  Merja Salo suhtautuu ironisesti luontokuvaukseen Mustassa kasvistossa.  Luontokuvaajia ovat Hannu Hautala, Eero Kemilä, Seppo Keränen, Jorma Luhta, Eero Murtomäki, Teuvo Suominen ja Matti Valta.

1984:  Matti Jokiniemi lehtikuvia yli 30 vuotta ilmestyy Kouvolassa.  Jokiniemi on Kouvolan Sanomien pitkäaikainen lehtikuvaaja.

1985:  VEB Fotokinoverlag julkaisee valokuvateoksen Sowjetische Fotografen 1941-1945 - Neuvostovalokuvaajat 1941-1945.

1985:  Kodak Pathén kuvavalmistamo Pariisissa kehittää 3,5 miljoonaa värifilmiä vuodessa 400-600 työntekijän henkilökunnalla.  Kodachrome-kehityskone kehittää noin 600 filmiä samanaikaisesti.  Kodak esittelee yhden megapixelin CCD-ilmaisimen 1320x1035.

1985:  Minolta MAXXUM-7000 on maailman ensimmäinen automaattisesti tarkentava yksilinssinen peiliheijastuskamera.  Pentax ME-F valmistui 1981, mutta sen automaattitarkennus ei toiminut kunnolla ja hylättiin.

1985:  Stillvideokamera Fuji ES-1 (640x480 pixeliä) tulee kauppoihin.

1985:  Mikko Hietaharju julkaisee teoksen Levoton mieli.

1985:  Viimeinen luentomoniste Hannu Kautto, Mikko Manninen, Jaakko Reenpää, Valokuvaustekniikka ilmestyy Teknillisen korkeakoulun TKK Graafisen tekniikan laboratoriossa.  Professori Hannu Saarelma lopettaa valokuvaustekniikan luennot.  Luultavasti hänen mielestään riittää luennoida sähköistä kuvausta, eikä ilmeisesti esimerkiksi palkkikameran kuvanmuodostusta ole tarpeen tuntea.

1986:  Kodak esittelee maailman ensimmäisen kunnollisen valosähköisen kuvailmaisimen, jossa on 1,4 miljoonaa kuvapistettä eli pixeliä.  Tietomäärä riittää 12,5x17,5 neliösenttimetrin kuvan tulostamiseen.  Kuvailmaisinta on kehitetty 1970-luvun puolivälistä lähtien.  Värinegatiivifilmi Kodacolor Gold tulee markkinoille.

1986:  Kun Englannin kuninkaalliset Diana ja Charles vierailevat Japanissa, niin naistenlehden Emma alusvaateilmoituksessa naisella on Dianan pää.

1986:  Eirikuva ottaa käyttöön kaksi Agfa Multi Scanning Printer -valotuskonetta.  Se valottaa noin 18 000 kuvaa tunnissa.

1986:  Jorma Puranen jakaa kolttien elämän kuvatessaan teoksen Maarf Le'udd.

1986:  Jan Kaila tekee yhteistyötä taiteiljan Elis Sinistö kanssa teostaan Taikuri varten.

1986:  Daniel Nyblinin (1856-1923) valokuvanäyttelystä tehdään kuvakirja, jonka reproduktio on Terho Turusen ja painatus Matti Eeron.

1987-89:  Valokuva-lehti julkaisee Anri Vartanovin 16-osaisen kirjoitussarjan Valokuvan estetiikka, joka on ilmestynyt 1985-86 Sovjetskoje fotossa.

1987:  Kodakin informaation hallintajärjestelmä KIMS yhdistää erilaiset tallenteet kuten mikrofilmin, optisen levyn ja muut tietokoneeseen yhdistetyksi järjestelmäksi.  Kodak esittelee elektronisen Video-ID -järjestelmän, joka on tietokoneeseen yhdistetty digitaalinen kuvatietopankki.

1987:  Martti Kapanen eli Kapa julkaisee teoksensa Löytöjä Ajasta.

1987:  Professori Matti Klinge Helsingin Sanomissa Ateenan Arkeologisen Seuran 150-vuotisjuhlasta: Juhlatilaisuus oli arvokas, kaunis ...  Vain lehtikuvaajat häiritsivät pitämällä esteittä peliään kaiken keskellä, täälläkin muista täysin poikkeavasti pukeutuneina, kuin eri heimoa.  Pitäisikö nykyajan näytelmiin kirjoittaa "lehtikuvaajia" siihen missä entisajan näytelmissä oli "mustalaisia, sotilaita, markkinaväkeä"?

1988:  Fototeca de Cuba julkaisee teoksen Cuba, La fotografía de los años 60 - Kuuba, Vuosien 60 valokuvaus.

1988:  Kodak esittelee Ektar-filmin, Ektapress Gold -filmit ja mustavalkoisen T-Max P3200 -filmin sekä neljän miljoonan kuvapisteen 2064x2064 CCD-kennon.

1988:  Sinar e käyttää mikroelektroniikkaa ja ohjelmia helpottamaan valokuvaajan työtä.

1988:  Maailmassa otetaan noin sata miljoonaa valokuvaa päivässä.

1988:  Kuvatoimisto Gorilla perustetaan Helsinkiin.

1988:  Jukka Uotila kuvaa neuvostopääkaupungin ihmisiä teokseensa Go, Moskova, Go.

1988:  Reijo Rinnekangas kuvaa vähemmistökansan elämää teokseensa Baskit.

1989:  Kodakin röntgenfilmikasetti X-Omatic RA vähentää merkittävästi potilaiden saaman säteilyn määrää.  Kodak myy vuoteen 1992 mennessä 100 000 X-Omatic röntgenfilmin kehityskonetta, joka tuli 1956 markkinoille.

1989:  Agfa Multi-Scanning-Printer valmistaa jopa 18 000 kuvaa tunnissa.

1989:  Agfa-Gevaert työllistää maailmanlaajuisesti noin 30 000 työntekijää.  Tuotantolaitoksia on Argentiinassa, Ranskassa, Espanjassa ja USA:ssa.  Se markkinoi yli 8000 tuotetta 28 tytäryhtiön kautta ja on edustettuna 120 maassa.

1989:  Japanilainen Shuji Nakamura (1954-) kehittää yhtiössä Nichia Chemical Industries puolijohteiden tuotantoprosessin, joka mahdollistaa galliumnitridin kasvattamisen.  Kiderakenteisissa puolijohteissa elektronien siirtyminen korkeammalta energiatasolta alemmas synnyttää valoa.  Nakamura luo 1993 kirkkaan sinisen LED-valon lisäämällä puolijohteeseen indiumia.  Edelleen indiumia lisäämällä saadaan 1995 vihreä valo ja uudentyyppistä fosforia yhdistämällä siniseen valoon saadaan valkoinen.  Nakamura julkistaa 1995 sinisen laserdiodin, jolla voidaan tallentaa CD- ja DVD-levyille noin viisi kertaa enemmän tietoa kuin nykyteknologialla.  Ultravioletilla LED-valolla voidaan puhdistaa vettä.

1989:  Lehtivalokuvaaja Hans Paul kirjoittaa (Sanomalehtimies Journalisten 4), että ruotsalaisen lentokoneen JAS laskeutumisonnettomuudesta tehdään tietokoneella koneen ensilennon vanhasta videosta uutiskuvat, koska Ruotsin television tallentama onnettomuusvideo takavarikoidaan tarkastusta ja leikkaamista varten.  Pressens Bild varustaa kuvat tiedoilla valmistustavasta ja lähettää ne Suomeen Lehtikuvaan.  Uusi Suomi, Hufvudstadsbladet, Länsi-Savo, Itä-Savo, Warkauden Lehti, Ilkka ja Iisalmen Sanomat käyttävät kuvat mainitsematta niiden tekotapaa.  Pressens Bild lähettää myöhemmin alkuperäiset videonauhalta kopioidut kuvat, kehoittaa asiakkaitaan poistamaan tietokonekuvat ja vaihtamaan ne aitoihin kuviin.  Uutiskuvaa ei saa manipuloida.  Tässä tapauksessa tietokonekuvat olisi voitu korvata piirroksella.

1989:  Helsingin Sanomien 341 mielipidesivulla digitointitekniikan parissa puuhaava Kai Linnilä esittää väitteen, että "kaikki hyvät kuvat ovat perustuneet huijaukseen tai todellisuuden rajaukseen".  Lehtivalokuvaaja Hans Paul vastaa, että käännettynä väite kuuluisi: kaikki hyvä kirjallisuus ja verbaalinen viestintä perustuu huijaukseen ja todellisuuden rajaamiseen.  Paul ei halua estää uuden digitekniikan käyttöä, vaan "taittaa peistä" sen epäeettisen hyväksikäytön eli manipulaation vastustamiseksi.  Linnilä kutsuu sitä "jonninjoutavaksi sohimiseksi".

1989:  Veli Granö suhtautuu kansantaiteen naivismiin Onnelassa.  Hän tuo esiin ITE-taidetta (itse tehty elämä).

1989:  Jorma Puranen valmistaa näyttelijäryhmän kanssa teoksen Alfa & Omega.

1989:  Helsingin Sanomat ja Lehtikuva järjestävät näyttelyn Sata vuotta uutiskuvaa.

1980-luvun loppu:  Taideteollisen korkeakoulun valokuvauksen osastolle hankitaan Macintoshiin yksiväristen kuvien käsittelyohjelma Digital Darkroom.  Osasto hankkii 1992 Kodakin valokuvauslaatuisen digitaalisen tulostimen.  Professori Philip Dean perustaa tietokoneavusteisen valokuvauksen laboratorion - computer aided photographic lab CAP.  Sinne hankitaan Mac fx, 35 millimetrin filmiskanneri ja kuvienkäsittelyohjelma Photoshop.  Ensimmäinen Ethernet-verkko siirtää kahden megatavun kuvan valokuvauksen osastolta graafiselle osastolle muutamassa sekunnissa.  Interaktiivisen median kasvaessa merkittäväksi perustetaan 1993 Media Lab uutta mediaa varten.  Maisteriohjelma alkaa 1994.

1980-90-luvut:  Valokuvan ja painokuvan yhteisyyttä toteuttavat töissään muun muassa Taneli Eskola, Lumia 1984, Viva Giro 1990; Kristoffer Albrecht, Stilleben 1984, Kväll 1990; Japo Knuutila, Joka hetki on poikkeus 1987; Ritva Kovalainen, Valokuvia 1989; Jyrki Parantainen, Maa 1991 ja Kari Holopainen, Viisi lehteä 1992.

1990-luku:  Kiinassa valokuvasta tulee itsenäinen taidemuoto.  Kiinassa valokuvataidetta pidetään monesti länsimaisena tuontitavarana.

1990:  Kodak tuo markkinoille sekä yksiväri- että värikuvaukseen soveltuvan digitaalisen kameraperän, joka on ensivaiheessa liitettävissä kameraan Nikon F3.  Kodakin passikuvausstudio käsittää värivideokameran RGB/CCD, väritulostimen 6500 ja värimonitorin SV 1350.  Kodak julkistaa Philipsin kanssa kehittämänsä valokuvausjärjestelmän, jolla kinodiat ja -negatiivit siirretään CD-levylle.  Kuvia voidaan katsoa televisiolla Kodak Photo CD -soittimella, jotka valmistaa Philips.  Samalla soittimella voi kuunnella CD-äänilevyjä.  Kodak XL 7700 tulostaa digikuvat lämpäkopioina.

1990:  Digitaalinen kuvankäsittely ulottuu valokuvataiteen kenttään.  Petteri Bülow, Juha Saari ja Touko Yrttimaa järjestävät näyttelyn M-kaupunki etsii manipuloijaa.  Tekijät käsittelevät ironisoiden tunnettuja kuvaklassikoita.  Mannerheim ratsastaa alasti Helsingin Postitalon edessä, Suomen hallitus vannoo ministerinvalan sormet ruletin päällä ja Harri Holkeri juo kahvia ulkomainoksessa.  Presidentti Nixon pomppii enkelinä napalmia pakoon juoksevien vietnamilaisten lasten keskellä.  Näyttely on Helsingissä Rauhankadulla valokuvataiteen galleriassa ja kirjakaupassa Laterna Magica.

1990:  Marja Vuorelaisen elämäntyö on Lapin kuvat.

1990:  Juha-Pekka Inkinen jatkaa kokoelmassaan Moraali ja arkkitehtuuri Mika Ripatin kanssa 1970-luvun suurta teemaa etiikasta tulevaisuuden estetiikkana.  Inkinen esittää kulttuuriarvostelua suomalaisesta todellisuudesta.

1990:  Martti Lintunen kuvaa Karjalan nykypäivää teokseensa Karjala-nostalgia.

1990:  Pohjoisen Valokuvakeskuksen taiteellinen johtaja Jan-Erik Lundström sanoo, että oleellista on kysyä: kenen uutinen? Kenen kuva? Kenen totuus?

1991:  Persianlahden sodassa USA välittää tiukan sensuurin avulla kuvan eräänlaisena tietokonepelinä kunnes lehdet alkavat julkaista kuvia Kuwaitista paenneesta irakilaisjoukosta, joka on napalmipommimatoilla, rypälepommeilla ja köyhdytetyllä uraanilla ladatuilla kranaateilla tuhottuna maantiellä.

1991:  Ismo Hölttö kuvaa aineistoa toistakymmentä vuotta teokseensa Ihminen pääosassa.

1992:  Sinarin Expolux suljin- ja valotusjärjestelmä korvaa elektronisen digitaalisulkimen.  Saavutetaan joustava menuhallinta vaihdettavin ohjelmakortein.

1992:  Ranskalainen Francois Navarre perustaa Los Angelesiin paparazzitoimiston X17.

1993:  Sinar e yhdessä Leaf CCD -perän ja yhdistetyn VideoLoupen kanssa mahdollistaa nopean, kohtuuhintaisen ja standardilaatuisen tuotannon prepress-käyttöön.

1994:  Gitzo valmistaa maailman ensimmäisen hiilikuituisen kolmijalan.

1994:  Taideteollisen korkeakoulun tietokoneavusteisen valokuvauksen laboratorion (CAP/MediaLab) johtaja Philip Dean, Henrick Duncker ja Yrjö Tuunanen valmistavat manipuloidun muotokuvan Turun yliopiston matematiikan professorista Arto Salomaa.  Lähtökohtana on studiomuotokuva, joka luetaan muiden kuvaelementtien kanssa tietokoneeseen.  Kuva luodaan kuvankäsittelyohjelmassa.

1995:  Minolta RD-175 on SLR-tyylinen 1,75 megapixelin digikamera.

1995:  Ruotsalainen valokuvaaja Ulla Lemberg koostaa valokuvateoksen Världens kvinnor.  Hän aloitti lehtikuvaajana 23-vuotiaana Aftonbladetissa.

1995:  Japanin harrastelijoiden valokuvatuotteiden markkinat ovat maailman toiseksi suurimmat, ja Kodakin markkinaosuus Japanissa on alle kymmenen prosenttia.  Kodak kierrättää 50. miljoonannen kertakäyttökameran.  Keskimäärin 86 prosenttia kameran painosta kierrätetään tai käytetään uudestaan.

1996:  Kodak on eräs vanhimpia olympialaisten takaajista.  Kodak valmistautuu kehittämään Atlantan olympiakisoissa yli 175 000 filmirullaa, muuntamaan kuvat digitaalikuviksi ja välittämään ne uutishuoneisiin ympäri maailmaa.  Ektascan Imagelink -järjestelmä muuntaa lääketieteelliset kuvat digitaalikuviksi ja välittää ne paikallisiin sairaaloihin.  Edicon-laitteisto valmistaa toimitsijoiden, urheilijoiden ja vapaaehtoisten avustajien henkilötodistukset.  Kodak on kierrättänyt 70 miljoonaa kertakäyttökameraa.  Miljardista filmirullasta on kierrätetty metallia ja muovia.  Kodak julkistaa yhdessä neljän muun valokuvausteollisuuden yrityksen kanssa uuden valokuvausjärjestelmän Advanced Photo System.  Se käyttää 24 millimetrin filmiä.  Järjestelmään kuuluu kameroita ja kuvanvalmistusjärjestelmiä.  Kuvaaja voi valita kolmesta eri kuvamuodosta eli -formaatista.

1996:  Digitaalikamera Sinarcam ja Leaf DCBII voi toimia erillisenä kamerana tai kameran Sinar p2 kanssa.

1996:  Valokuvaajan Leena Saraste teos Valokuva tradition ja toden välissä ilmestyy.

1996:  Pressfoto menee vararikkoon.

1997:  Perustetaan säätiö Fondation arabe pour l’image, joka kerää, entisöi, analysoi ja panee näytteille Lahi-Idän, Pohjois-Afrikan ja Levantin alueen valokuvia.  Kokoelmassa on 50 000 harrastaja- tai ammattikuvaajan kuvaa.  Vanhimmat ovat 1860-luvulta.

1997:  Digikamera Sony Mavica FD5 tulee markkinoille.  Kuvat tallennetaan 3,5 tuuman levykkeille, myöhemmissä malleissa muistitikulle tai CD-levylle.

1997:  Kuvateos Börje Söderholm, Elämäni naiset ilmestyy.

1998:  Muzei Moskovskij Dom Fotografii - Moskovan valokuvamuseo julkaisee valokuvateoksen SSSR 1917-1991 Istorija v fotografijah - SNTL 1917-1991 Valokuvahistoria.

1998:  Sinarback käy sovitteen kanssa palkkikameroihin, suoraan kameraan Sinarcam 2 ja useimpiin keskikokoisiin kameroihin.  Sinarcam 2 on tietokoneohjattu digitaalikamera, jossa on LCD-suljin.

1998:  Helsingin Sanomien ja Ilta=Sanomien paperikuva-arkistossa on seitsemän miljoonaa kuvaa.  Lehtikuvan varastossa on koti- ja ulkomaisia lehtikuvia sekä Helsingin Sanomien negatiiviarkisto kaikkiaan 6 650 000 kuvaa.  A4 Photolla on koti- ja ulkomaisia lehtikuvia sekä entinen Pressfoton arkisto yhteensä 3,5 miljoonaa kuvaa.  Suomen kuvapalvelulla on kolme miljoonaa ulkomaista lehtikuvaa.  Yhtyneillä Kuvalehdillä on kaksi miljoonaa kotimaista lehtikuvaa.  Museovirasto tallentaa arkeologian, historian ja kansatieteen kuvakokoelmia kaikkiaan runsaat 1,6 miljoonaa kuvaa.  Puolustusvoimien kuva-arkisto käsittää 800 000 kuvaa.  Suomen valokuvataiteen museo kerää valokuvauksen historiaa ja valokuvaajien kokoelmia yhteensä 750 000 valokuvaa.  Suomessa on yli tuhat kuva-arkistoa.

1999:  Kodakin pääjohtaja Dan Carp sanoo, että Kodak käyttää mitä tahansa teknologiaa kuviin.  Carp arvelee, että he saavat ihmiset ottamaan enemmän valokuvia jopa rulla kuukaudessa.  Yhdysvalloissa käytettiin 1984 viisi ja Euroopassa kolme filmirullaa perhettä kohti vuodessa.  Luvut olivat 1998 USA kahdeksan  ja Eurooppa viisi.  Carpin mielestä filmi- ja paperivalokuva sekä digitaalinen kuva elävät rinnakkain.  Filmin saa myös CD-levyllä.  Kodakin Picture Maker -kioskeissa asiakkaat voivat skannata paperikuviaan digitaalimuotoon ja teettää niistä uusia kopioita.  Kodakilla on 95 000 työntekijää, vaikka se vähensi 1998 työntekijöitään viidenneksellä.

1999:  NATOn ohjuksiinsa ja lentokoneisiinsa asentamat kamerat näkevät Serbian toisin kuin tuhoalueella liikkuvat valokuvaajat.  Esimerkiksi ohjus syöksyy kohti matkustajajunaa, ja sen kärkeen sijoitettu kamera kuvaa koko ajan lähestyvää maalia, tai NATO-lentokoneen tähtäimessä on rakennus Kosovossa.

2000:  Sinarback 23 käsittää kuusi miljoonaa kuvapistettä.  Sinar Macroscan ottaa kuvan, jossa on 19 miljoonaa kuvapistettä.  Sinar CyberKit taltioi 1600 kuvaa.

2000:  Eeva ja Simo Ristan Stadin taivaan alla -valokuvanäyttely on internetissä.  Kuva-arkistossa on yli 8300 valokuvaa vuosilta 1969-87.

2001:  Sinarback HR ja Sinar Macroscan ottavat 78 miljoonan kuvapisteen kuvan.  Sinarback 44 ottaa 16 miljoonan tai mikroskannauksella 66 miljoonan kuvapisteen kuvan.

2001:  Minolta DiMAGE 7 ottaa viiden megapixelin kuvia seitsenkertaisella optisella zoomobjektiivilla.

2001:  Suomalainen valokuvaaja Kristoffer Albrecht väittelee Taideteollisessa korkeakoulussa aiheenaan Creative Reproduction. A Practical Study on Ink-printed Photographs, their History of Production and Aesthetic Identity - Luova produktio. Painettujen valokuvien tuotantohistoria ja esteettinen identiteetti, praktinen tutkimus.

2001:  Maailmassa myydään digitaalisia kameroita 17 miljoonaa kappaletta, kun niitä 2000 myytiin 12 miljoonaa.  Suomessa digikameroita myydään lähes 40 000 kappaletta.  Analogiakuvaaja ottaa keskimäärin 300 otosta vuodessa, kun digitaalikuvaaja näppää 800, säilyttää niistä 560 ja tulostaa paperille 65 kuvaa.

2002:  Suomen Rauhanpuolustajat ja Like julkaisevat Pystykorvakirjan Kari Eloranta, Alkupiste Nollapiste.  Se kertoo Afrikasta.

2002:  Sinar p3 on entistä pienempi digitaalikamera.  Sinarback 54 sopii sovitelevyn avulla keskikokoisiin kameroihin ja ottaa 22 miljoonan kuvapisteen kuvan.  Se on kehitetty Kodakin kanssa.

2002:  Suomessa myytävistä kameroista kolmannes eli yli 70 000 on digitaalisia, mutta ne ylittävät arvoltaan filmikamerat.

2002:  Yhdysvaltalainen David Berson Brownin yliopistosta löytää silmän verkkokalvolta uuden valoherkän reseptorisolun intrinsically photosensitive Retinal Ganglion Cell ipRGC.  Valo 460-480 nanometriä (sininen) lopettaa nopeammin melatoniinin (unihormoni) erityksen verenkiertoon kuin kellertävä 555 nanometriä, johon viime vuosikymmenten valaistussuositukset perustuvat.

2003:  Digikameroita myydään maailmassa 49 miljoonaa ja Suomessa yli 200 000 (filmikameroita yli 80 000) kappaletta.  Kameramatkapuhelimia myydään maailmassa 84 miljoonaa kappaletta, kun 2002 myytiin 18 miljoonaa.

2003:  USAn juutalainen Susan Sontag (1933-2004) julkaisee teoksensa Regarding the Pain of Others - Toisten kärsimystä katsomassa.  Muistikuvat sodasta ovat muistikuvia valokuvista.  Lehdet ja televisio välittävät kuvia hirveyksistä, ja journalismi tekee ihmisten kärsimyksistä toisten arkipäivää.  Kärsimysten näkeminen on luontevaa auttajille esimerkiksi kenttäkirurgeille, mutta muut ovat tirkistelijöitä.  Kuvat esittävät, mitä ihminen saa aikaan vapaaehtoisesti, innostuneesti ja itsensä oikeuttamana.  Kuuluisat valokuvat ennen Vietnamin sotaa ovat lavastuksia.  Vietnamin sodassa televisio voittaa valokuvan, eikä sotakuvaajilla ole enää varaa lavastuksiin.  Sotakuviin kätkeytyy sama ideologinen valhe ja manipulaatio, joka hallitsee kansainvälistä mediaa ja politiikkaa.  Uhrit eivät ole samanarvoisia, eikä kuolemaa kuvata tasapuolisesti.  USAssa muistetaan holokaustin uhreja, mutta ei intiaanien tuhoamista eikä mustien orjuuttamista.

2003:  Dubrovnikissä avataan sotavalokuvamuseo War Photo Limited.

2004:  Italialaisista toimittajista, valokuvaajista ja aktivisteista koostunut ryhmä aloittaa kuvausprojektin Beit Atfal Assoumoud -järjestön kanssa.  Libanonin palestiinalaisia pakolaisia osallistuu 2006 valokuvaus- ja videokurssille Mar Elias -pakolaisleirillä Beirutissa.

2004:  Ranskalaisen valokuvaajan Marc Riboud (1923-) näyttely Marc Riboud - 50 vuotta valokuvaa järjestetään Pariisissa.

2004:  Valokuvaajan Leena Saraste väitöskirja Valo, muoto vai elämä: kameraseurat kohti modernia 1950-luvulla valmistuu.  Siinä hän tutkii kameraseurojen valokuvausperinnettä 1950-luvulla.

2005:  Helsingin kaupunginmuseo julkaisee valokuvateoksen Signe Brander 1869-1942, Helsingin valokuvaaja.

2004:  Suomen Rauhanpuolustajat ja Like julkaisevat teoksen Kai Widell, Verdad y justícia Totuus ja oikeus.  Siinä kuvataan Chileä 2002 eli 29 vuotta vallankaappauksen jälkeen.

2005:  Teknillisessä korkeakoulussa TKK on kehitetty uusi valkoisen valon lähde, joka tuottaa lasermaista valoa.  Laitetta valmistaa tanskalainen Koheras.

2005:  Coca-Cola uhkaa intialaista valokuvaajaa Sharad Haksar oikeustoimilla tuotemerkkinsä loukkaamisesta.  Haksar teki Madrasin kadulle julisteen vesipumpusta ja -ämpäreistä, joiden taustalla on seinään maalattu Coca-Cola -logo.  Juomatehtaat pahentavat Intian vesipulaa.

2005:  Jorma Blomqvistin Kuvaus, kehitys ja hämmästys ilmestyy.

2006:  Ruotsin yksi ensimmäisistä naisvalokuvaajista Ulla Lemberg (1946-) valmistaa valokuvanäyttelyn Jag vill att du ska veta - Tahdon sinun tietävän.

2006:  Tamperelainen Cavitar tuo markkinoille diodilaservalonlähteen Cavilux, jolla voi kuvata miljoona kuvaa sekunnissa.

2006:  Mellakkapoliisi pidättää 9.9 Helsingissä anarkistien mielenosoituksessa Smash Asem Suomen Kuvalehden valokuvaajan Markus Pentikäinen ja pitää häntä 15 tuntia putkassa.  Pentikäinen ei saa lupaa ottaa yhteyttä työnantajaansa.  Poliisi ei anna hänelle selvitystä kiinniotosta.

2006-08:  Kuuba vaihtaa hehkulamppunsa energiansäästölamppuihin sekä kuubalaisten johdolla ja työllä lamput vaihdetaan seuraavissa maissa: Antigua ja Barbuda, Belize, Dominica, Grenada, Guyana, Haiti, Jamaika, Nicaragua, Saint Kitts ja Nevis, Saint Vincent ja Grenadiinit, Saint Lucia ja Surinam.

2007:  Irlannin ympäristöministeri John Gornley ilmoittaa, että maa lopettaa hehkulampun käytön 2009 alusta.

2007:  Suomessa Valon päivä 3.2 otetaan käyttöön kansallisena valaistuksen teemapäivänä.

2008:  Susaeta julkaisee Espanjan sisällissodasta 1936-39 kuvateoksen Guerra civil española, Fotografías inéditas.

2008:  Espanjassa Madridin Centro del Imagen valokuvauskoulussa pidetään Kuuban vallankumouksen valokuvanäyttely.  Näyttely tuo esille erityisesti 1.1.1959 alkaneen vallankumouksen ensimmäiset vuodet.

2008:  Korean Demokraattisen Kansantasavallan KDKT Pjongjangin Chollima-kulttuurikeskuksessa avataan valokuvanäyttely Kuuban vallankumouksen voiton 50. vuosipäivän merkeissä.

2008:  Saksalainen Leica rakentaa objektiivin, jonka valovoima on 0,95.

2008:  Kodakin omistama Leaf julkistaa 56 megapixelin kameran.  Hasselblad ilmoittaa alkaneensa valmistaa 50 megapixelin kameraa, johon kennon tekee Kodak.  Leaf Afi-II 10 -kameran kuvapiste on noin kuusi mikrometriä.

2008:  Suomessa Ifolor aloittaa valokuvakirjojen teon yhdellä digipainokoneella.  Puolessa vuodessa hankitaan kaksi konetta lisää.

2008:  Seppo Saves julkaisee teoksensa Valokuvaaja - Haastatteluja 1999-2008.  Kirjassa on 14 haastattelua.

2009:  Suomessa voi teettää digitaali- eli sähköisistä kuvista kuvakirjan monessa yrityksessä: Eirikuva, Fotoyks, Color-kolmio, Ifolor (entinen Ifi), Multikuva, Tee Itse Kirja ja Blurb.

2009:  Syyrian pääkaupungissa Damaskoksessa avataan valokuvanäyttely Kuuban vallankumouksen voiton 50-vuotispäivän merkeissä.

2009:  Korean Demokraattisen Kansantasavallan KDKT valokuva-, kirja-  ja käsityönäyttely pidetään Perussa, Venäjällä ja Nigeriassa.

2009:  Kuuban Vietnamin lähetystön henkilökunta ja Vietnamissa työskentelevät kuubalaiset järjestävät Hanoissa juhlatilaisuuden, jossa muistetaan USAn Sikojen lahdella tekemän maihinnousuyrityksen torjumista 48 vuotta sitten.  Tilaisuuden yhteydessä avataan tapahtumista kertova valokuvanäyttely.

2009:  Kuuban Vietnamin lähetystö ja Vietnam-Kuuba-ystävyysliitto avaavat valokuvanäyttelyn Hanoissa.  Esitellään muun muassa Moncadan kasarmien valtaamista.

2009:  Yhdistyneissä Kansakunnissa YK avataan neuvostodiplomaatin Andrei Gromyko (1909-89) syntymän satavuotispäiville omistettu valokuvien ja asiakirjojen näyttely.  Gromyko osallistui YKn perustamiseen.

2009:  Vietnamissa Ho Chi Minhin kaupungissa järjestetään kulttuuriviikko USAn asevoimien Vietnamiin levittämän dioksiinimyrkyn Agent Orange uhrien auttamiseksi.  Ohjelmaan sisältyy muun muassa valokuvanäyttely ja kirjanäyttely.

2009:  Korean Demokraattisen Kansantasavallan KDKT Pjongjangin kansan kulttuuripalatsissa avataan valokuvanäyttely KDKTn ja Kiinan Kansantasavallan diplomaattisuhteiden 60-vuotispäivän merkeissä.

2009:  Teheranissa avataan iranilais-pohjoiskorealainen ystävyysviikko.  Avajaisissa esitellään muun muassa valokuvanäyttely.

2012:  EU-direktiivin myötä poistuu markkinoilta viimeinen hehkulamppu.