Kirjoitus ja käsinkirjoitettu kirja 1918-2009         

... Älä sulje kirjeesi kuorta,/ et saa kirjeitäsi suljettuna ...  Nazim Hikmet, Sinä yönä oli lunta polviin 1946

1918:  Venäläisen kirjaimiston 1917 alkanut uusiminen päättyy.  Käytöstä poistetaan kirjaimet i, je, fo ja tavun rajan merkki kovaan konsonanttiin päättyvien sanojen lopusta.  Tehdään muita tarkennuksia.

1919:  Kurdin eli soranin kirjakieli otetaan standardoituna käyttöön.  Kurdin asema on vaikea: sen opetus on kielletty Iranissa ja kaikki käyttö Turkissa.

1919:  Lehmann-tehdas valmistaa saksalaisen kirjoituskoneen Culema.  Se on edestä lyövä kolmirivisellä näppäimistöllä ja kaksoisvaihtonäppäimellä varustettu kone.

1919:  Lyman R Roberts keksii matkakirjoituskoneen Blick Ninety.  Sillä voi kirjoittaa 90 merkkiä kaksoisvaihtonäpäimellä.  Koneen paino on seitsemän kiloa.

1919:  Underwood-matkakirjoituskoneessa on kolme näppäinriviä ja kaksoisvaihtonäppäin.  Nelirivinen malli ilmestyy 1926 kauppoihin.  Se painaa kolme kiloa alumiinirungon ansiosta.

1920-luvun alku:  Leninin kansallisuuspolitiikan periaatteiden mukaisesti perustetaan komitea venäjänkielen yksinkertaistamiseksi.  Yksi liudennusmerkki poistetaan, ja aakkostossa on 32 kirjainta.  Neuvostoliitossa pyritään 1920-luvulla ja vielä 1930-luvun alussa siirtymään latinalaiseen kirjoitukseen.  Neuvostoliitossa Leninin ehdotuksesta latinalaisten aakkosten tulee olla nykyaikaisen yhteiskunnan vertauskuva.  Karjalaa, avarin- ja burjaatinkieltä varten laaditaan latinalaiset aakkoset.

1920-luvulle asti:  Volgan ja Krimin tataarit käyttävät arabialaista kirjoitusta. 

1920-luku:  Kaikki kirjoituskoneet ovat suunnilleen samanlaisia.  Niiden kirjakevarret lyövät edestä värinauhalla merkin paperiin, niissä on  QWERTY-näppäimistö neljässä rivissä ja vaihtonäppäin pien- tai suuraakkosten valitsemiseksi.

1920-luku:  Yhdysvalloissa Marx Toys valmistaa lasten leikkikirjoituskonetta Dial.  Sitä markkinoidaan vielä 1930-luvulla.

1920-luku:  Suomen työväenliikkeessä kirjoitetaan käsin lehtiä kuten Teuvan Sosialistisen nuoriso-osaston Nuori Proletaari 1923 ja Sörnäisten sosialistisen nuoriso-osaston Tikapuuklubin kanditaatit-ryhmän julkaisu 1926.

1920:  Kaukokirjoitin otetaan käyttöön.

1920:  Saksalainen Archo-Schreibmaschinen esittelee kirjoituskoneen Archo, joka perustuu insinööri Otto Haasin suunnittelemaan rakenteeseen.  Patria Schreibmaschinen ottaa 1936 tämän matkakoneen tuotantoonsa nimellä Patria.  Sen mitat ovat: syvyys 28, leveys 31 ja korkeus 8,7 senttimetriä.  Paino on 4,34 kiloa.

1920:  Yhdysvalloissa Carter myy Ryto sinimustaa mustetta koboltinsinisissä pulloissa.

1921:  Mercedes Elektra-sähkökirjoituskone tulee markkinoille.

1921:  Saksalainen AEG-tehdas tuottaa kirjoituskoneen AEG Olympia malli 3.  Mainioin AEG-kone malli 8 ilmestyy 1943.

1921:  Englantilainen Herbert Etheridge suunnittelee kirjoituskoneen Bar Look.  Kun Englannin hovi hankkii tämän koneen, niin se kastetaan Royal Bar Look -nimiseksi.  Hovihankkija myy konetta Saksaan Hoflieferant-lisäkkeellä.

1921:  Ranskalainen tehdas alkaa rakentaa kirjoituskonetta Map.  Sen näppäimistö on nelirivinen, ja sillä voi kirjoittaa 64 merkkiä.  Koneella voi kirjoittaa ranskalaiset lyhennykset nostamalla kirjakekoria lyhennysnäppäimellä.

1921:  Saksalainen tehdas Diamant valmistaa samannimistä matkakirjoituskonetta, jossa on kolme näppäinriviä ja kaksoisvaihtonäppäin.  Nelirivinen näppäimistö on vuoden 1927 mallissa.  Diamant-tehdas siirtyy 1931 Kappel-yhtiön omistukseen.

1922:  Saksissa kelloteollisuusalueella yritykset perustavat kirjoituskoneyhtiön, joka alkaa valmistaa Charles Steinhardilta peräisin olevaa konetta Glashütte kaupungin nimen mukaan.

1922:  Yhdysvalloissa Sheaffer valmistaa täytekynämustetta.

1922:  Saksassa Bing-tehdas alkaa valmistaa Paul Grützmannin suunnittelemaa kirjoituskonetta Orga Standard.

1922:  Saksalainen sotatarvetehdas Ober-Ramstadt valmistaa Senator-kirjoituskonetta.  Sen suunnittelijat ovat ylimestari Kolbe ja insinööri Maurer, jotka työskentelivät ennen Adler-tehtaassa.

1923:  Turkin kirjaimisto vaihdetaan latinalaiseksi arabian aakkosista.  Kieltä puhdistetaan arabismeista ja persialaisuuksista.

1923:  Underwood valmistaa ensimmäisen kana-kirjoituskoneen.  Yamashita Yoshitaro (-1923) edisti kanan käyttöönottoa ja kävi USAssa tilaamassa kirjoituskoneen valmistuksen, mutta kuoli ennen koneen valmistumista.  Myöhemmin Corona ja Remington alkavat valmistaa kana-kirjoituskoneita.

1924:  Kalmukit alkavat käyttää kyrillitsaa, mutta 1931-38 he kokeilevat neuvostokielensuunnittelun mukaisesti latinalaisia aakkosia.

1924:  Woodstock Typewriter esittelee ensimmäisen sähkökirjoituskonemallinsa Woodstock Electric.  Telavaunun palautus tapahtuu käsin.  Konetta voi käyttää myös kokonaan käsin eli sähköttä.

1924:  Aikaisemmin käytetyt kierrekorkit yleistyvät mustepulloissa, kun pullonkorkin kierteet standardisoidaan.

1924:  Azerbaidzhanin neuvostotasavalta hyväksyy virallisesti latinalaiset aakkoset.

1924:  Saksassa aletaan valmistaa kirjoituskonetta Croma.  Sen suunnittelija insinööri Max Pfau työskenteli aikaisemmin Remington- ja Underwood-tehtaissa.  Vuodesta 1934 lähtien Croma on kromattu.  Koneessa on 45 näppäintä.

1924:  Saksan hallituksen toimeksiannosta kehitetään pikakirjoituksen yhtenäisjärjestelmä, joka perustuu Gabelsbergerin periaatteisiin.  Tarkistetusta muodosta tulee 1936 ainoa virallinen järjestelmä.

1925-38:  Latinalaisia aakkosia käytetään 18 Neuvostoliiton turkinkielen kirjoittamiseen.  Stalinin keskitetyssä järjestelmässä latinalaiset aakkoset korvataan kyrillitsalla.

1925:  Frederick Hepburn ostaa Hammondin kirjoituskoneen ja muuttaa nimeksi VariTyper.  Sitä käytetään kirjoituskoneladonnassa.

1926:  Kiinalaiset laativat kiinan latinalaisen kirjoituksen Gwoyeu Romatzyh ja 1931 Sin Wenz.

1926:  Merz valmistaa kolmea kirjoituskonemallia Merz Simplex, Merz Universal ja Merz Standard.

1926:  Unkarilainen Radnai kehittää pikakirjoitusjärjestelmän.

1927:  Automaattinen kirjoituskone Auto-Typist esitellään.  Lävistyskoneella valmistetaan reikänauha, joka ohjaa kirjoituskonetta.  Konetta käytetään vielä 1960-luvulla.

1927:  Tatarstanilaiset pakotetaan Moskovan käskystä arabialaisista kirjaimista latinalaisiin aakkosiin.  He joutuvat omaksumaan 1939 kyrilliset aakkoset.  Hallitus päättää 1990, että latinalaiset aakkoset sopivat parhaiten osaksi tutkimuskieltä.  Vasta 1990-luvun lopulla Tatarstanin parlamentti tekee päätöksen vaiheittaisesta siirtymisestä latinalaisiin kirjaimiin.

1928:  Neuvostoliitossa perustetaan Uuden kirjaimiston yleisliittolainen keskuskomitea.

1928:  Krakovasta löydetään Napoleonin muistiinpanoja, muun muassa Italian sotaretken suunnitelmia.

1928:  Turkki siirtyy latinalaisiin aakkosiin.  Oikeinkirjoituksessa on omien keksintöjen lisäksi sekaisin englannin, ranskan, saksan ja romanian oikeinkirjoitusta, vaikka tshekin oikeinkirjoitus olisi melkein sopiva.  Siksi turkkia on vaikea lukea.  Kirjojen julkaiseminen arabialaisin kirjaimin kielletään.

1928:  Saksankieltä varten suunnitellaan kirjoituskoneen näppäimistö.  Se käsittää 46 näppäintä ja on QWERTY-mallinen, paitsi että Z- ja Y-kirjainten paikka on vaihdettu.

1928:  Italialainen Noë kehittää pikakirjoitusjärjestelmän.

1929:  Chicagoon perustetaan yksityinen tieteellinen asiakirjarikosten tutkimuslaboratorio.  Se liitetään parin vuoden sisällä Northwestern Universityn lakikouluun.

1920-luvun loppu:  Terveysneuvos lääketieteen tohtori Keining keksii pikakirjoituksen, johon kuuluu 135 merkkiä.  Keining suunnittelee pikakirjoituskoneen Stenotypa, jossa on 45 näppäintä ja kaksoisvaihtonäppäin näiden 135 merkin kirjoittamiseksi.  Hän vähentää pikakirjoitusmerkkien lukumäärän kolmasosaan ja suunnittelee 1932 pikakirjoituskoneen Dublotypa.  Koska koneessa on kaksoisvaihtonäppäin, sillä voi kirjoittaa pien- ja suuraakkoset sekä pikakirjoitusmerkit.  Pikakirjoitusmerkkejä käyttäen voi kirjoittaa kolme kertaa nopeammin kuin tavallista tekstiä.

1920-luvun loppu:  Aamulehden toimituksen viimeinen käsinkirjoittava toimittaja siirtyy kirjoituskonekantaan.

1930:  Kominkieltä kirjoitetaan kyrillitsalla, mutta käyttöön otetaan ö, ä ja i.

1930:  Afrikan kielten ja kulttuurien kansainvälisen tutkimuslaitoksen (perustettu 1927) työn perusteella julkaistaan A Practical Orthography of African Languages ja 1955 mennessä on yhtenäistetty yli 90 kieltä.

1930:  Jemenissä kukoistaa kaupallistunut muinaismuistojen väärennyselinkeino.  Kultasepät ja kivenhakkaajat jäljentävät piirtokirjoituksia pronssin tapaiselle metallille ja kiveen.  Niitä kuljetetaan Adeniin laatikoittain kamelikaravaaneilla, ja siellä agentit myyvät niitä.

1931:  Japanilaisesta kirjoituskoneesta kehitetään kannettava malli armeijan käyttöön.  Matkakonetta ja mineografia toshaban käytetään II maailman sodassa.

1931:  Europa Schreibmaschinen-tehtaan ensimmäinen kirjoituskone valmistuu.  Sitä tuotetaan 1932 nimellä Olympia Progress.  Myöhempiä malleja ovat Olympia Simplex, Olympia Elite ja jokamiehen pikkukone Olympia Filia.  Matkakirjoituskone Olympia Plana tulee 1939 markkinoille.  Se on kevyt ja vain seitsemän senttimetriä korkea.

1932:  Professori August Dvorak suunnittelee kirjoituskoneen yksinkertaistetun näppäimistön kirjainten esiintymistaajuuden mukaan.  Perusrivi on AOEUIDHTNS.  Sillä voi kirjoittaa 400 englanninkielen yleisintä sanaa, kun QWERTYllä vain 100.  Dvorakin perusrivillä voi kirjoittaa 70 prosenttia tekstistä, kun QWERTYllä vain 32 prosenttia.  Dvorak-näppäimistöllä ei kirjoiteta nopeammin  kuin QWERTY-näppäimistöllä, sillä hyvä konekirjoittaja kirjoittaa nopeasti, mutta huono ei.  Harvat haluavat kuluttaa aikaa ja vaivaa uuden näppäimistön opetteluun.

1932:  FBI saa asiakirjojen tutkimuslaboratorion.  Se käsittää aluksi yhden tutkijan ja mikroskoopin.

1933:  Venäläinen N Sokolov kehittää pikakirjoitusjärjestelmän.

1935:  IBM-sähkökirjoituskone tulee markkinoille.

1935:  Tshekkoslovakialaiset keksijä Frank Klimes ja valmistaja Paul V Eisner alkavat tuottaa Prahassa uudenmallista kuulakärkikynää Rolpen.  Klimes joutuu toisen maailmansodan aikana keskitysleirille.

1936:  Waterman markkinoi täytekynän mustepatruunoita.

1936:  Yhdysvaltalainen Albert Tangora kirjoittaa koneella 46 580 lyöntiä tunnissa eli 13 lyöntiä sekunnissa.

1937:  Japanin hallitus ottaa käyttöön japanin kirjoittamisen latinalaisin kirjaimin.  Järjestelmä on kunrei-siki.  Aikaisemmin oli käytössä romaji.

1937:  Saksalainen nuottien kirjoituskone Melotype saa palkinnon Pariisin kansainvälisessä näyttelyssä.

1937:  Hufvudstadsbladet ostaa IBM Electromatic -sähkökirjoituskoneen.

1938 alkaen:  Kalmukit ja burjaatit kirjoittavat kyrillitsaa, joka 1950 julistetaan Mongolian Kansantasavallan viralliseksi kirjoitukseksi, mutta 1991 päätetään palata mongolialaiseen kirjoitukseen.

1938:  Unkarilainen sanomalehtimies Laszlo ja hänen veljensä George Biro keksivät kuulakärkikynän ja patentoivat sen 1943.  Laszlo Biro katseli eräänä päivänä painokonetta työssään ja kiinnitti huomionsa nopeasti kuivuvaan tahmeaan painoväriin.  Samantapaista väriä on kuulakärkikynän säiliössä.  Biro-veljekset pakenevat natseja Argentiinaan, jossa valmistuvat kynän ensimmäiset myyntikappaleet.  Eberhard Faber saa oikeudet kynään.  Yhdysvaltain armeija on 1944 kiinnostunut hankkimaan 10 000 vuotamatonta kynää ilmavoimille, jolloin Sheaffer jakaa Yhdysvaltain oikeudet Faberin kanssa.   Korkealla lennettäessä mustetäytekynä vuotaa helposti.  Englanti ostaa oikeudet Biron patenttiin ilmavoimia varten. Toisen maailmansodan aikana Biron kyniä myydään runsaasti.

1938:  Kirjoja Sokeille saa sosiaaliministeriöltä anomuksesta määrärahan pistekirjoituskoneiden ostoon.  Vapaaehtoinen jäljentäjä lahjoittaa 1939 rahaa samaan tarkoitukseen.

1930-luvun loppu:  Stalinin ajan nationalismin vallitessa tapahtuu kirjoitusjärjestelmän keskittäminen kyrillitsaan, jota venäläiset, ukrainalaiset, valkovenäläiset ja tshuvashit käyttävät.  Virolaiset, latvialaiset ja liettualaiset käyttävät latinalaista kirjoitusta.  Moldaussa käytetään kahteen otteeseen 1924-29 ja 1933-37 latinalaista kirjoitusta kyrillitsan sijaan, mutta vasta 1989 lähtien lopullisesti.  Tataarit käyttävät 1927 ja bashkirit 1929 saakka arabialaisia aakkosia, vastaavasti 1928-38 ja 1929-39 latinalaisia aakkosia, mutta 1939 ja 1940 lähtien kyrillitsaa.  Kieliuudistuksen myötä monet kansat siirtyvät kyrillitsaan: mordvit 1947, moksha-mordvit 1957, erza-mordvit 1928 ja tsheremissit 1938.  Votjakit, komi-syrjäänit ja komi-permjakit käyttävät latinalaisia aakkosia 1932-38.  Viimeksi mainitut käyttävät kyrillitsaa 1920 saakka.  Kalmukit käyttävät 1924 asti zaja-pandilaisia aakkosia, sitten kyrillitsaa lukuun ottamatta 1931-37 latinalaisten aakkosten kautta.  Jurakit käyttävät 1931-37 latinalaisia aakkosia, mutta 1938 lähtien kyrillitsaa.  Gagausit kirjoittavat 1957 alkaen kyrillitsaa.  Karaimit kirjoittavat 1939 saakka latinalaisin ja heprealaisin aakkosin.  Useita kieliä kirjoitetaan jonkin aikaa latinalaisin aakkosin: liivi 1921-39, karjala 1931-39, vepsä 1931-37, inkeri 1935-37 ja romanit 1930-luvulla.  Jiddishiä puhuvat käyttävät heprealaisia aakkosia.  Latinalaisin aakkosin kirjoitetaan 1945 jälkeen puolaa Liettuassa ja Ukrainassa, unkaria Transkarpaateilla ja suomea Neuvosto-Karjalassa.  Kuolan saamet kirjoittavat kildin-kieltään 1984 lähtien kyrillitsaksi.

1940-luku:  Täytettävää sivellinkynää markkinoidaan.  Se on huopakynän edeltäjä.

1940-luvun alku:  Automaattinen kirjoituskone Flex-o-writer tulee markkinoille.  Se käyttää reikänauhaa ja sopii 1950-luvulla tietokoneiden luku- ja kirjoitus- eli syöttö- ja tulostuslaitteeksi.

1940-luku:  Tohtori Lin Yutang kehittää kiinalaisen kirjoituskoneen Ming Kwai.

1940:  Toshiba alkaa valmistaa japanilaista kirjoituskonetta, jota pääasiassa Japanin armeija käyttää II maailmansodassa.  Toshiba tuo 1946 mallin 1200 A markkinoille.

1941:  Professori Daniel Jones ja tohtori JR Firth laativat aakkoset kaikkia Intian kieliä varten.  Latinalaisten aakkosten lisäksi käytetään muutamia foneettisia merkkejä.  Aakkosia on sovellettu hindiin, urduun, bengaliin, gujerathiin, marathiin, sinhalesiin, tamiliin ja teleguun.  Sillä on ladottu hindin- ja urdunkielisiä kirjoja.

1941:  IBM Executive-kirjoituskone käyttää kertakäyttöistä hiilinauhaa ja kirjaimen koon mukaan vaihtelevan levyisiä kirjakkeita.

1942:  Natsi-Saksan juutalaisten on luovutettava kaikki kirjoituskoneet ja polkupyörät.

1943:  Portugali ja Brasilia sopivat saman oikeinkirjoituksen käytöstä.

1943:  Professori George A Kennedy laatii kiinan latinalaisen kirjoituksen.

1943:  Tohtori Bror Zachrisson (1906-83) julkaisee Tukholmassa kirjat Normalskrift ja Skriftens ABC sekä 1965 Studies in the legibilities of printed text.

1945 jälkeen:  Koreassa kehitetään kalligrafiatyylejä: thaeyangsoche, paektusansoche ja haebalsoche.

1945:  Italialainen insinööri ja harrastelijamuusikko Dal Molin kehittää nuottien kirjoituskoneen omaan käyttöönsä.  Hän patentoi 1946 koneen Italiassa ja menee Yhdysvaltoihin kehittämään sitä.  Molin alkaa valmistaa Music Writer-konetta ja perustaa nuottien kirjoitustoimiston.  Hän tekee 1955 koneeseen parannuksia, mutta lopettaa 1950-luvun lopussa koneen valmistuksen myyntiin kehittääkseen musiikkiliiketoimintaansa.  Menetelmä tuottaa 1972 mennessä noin 400 000 sivua.

1945:  Bulgarian kyrillitsan oikeinkirjoitus uudistetaan.

1945:  Liikemies Milton Reynolds näkee Biron kynän Buenos Airesissa.  Hän alkaa valmistaa piraatti- eli varaskyniä ja markkinoi niitä 25 000 kappaletta New Yorkissa.

1945:  Säveltäjä ja Coloradon yliopiston musiikinprofessori 1956 Cecil Effinger saa Pariisissa ajatuksen nuottien kirjoituskoneesta.  Hän valmistaa ensimmäisen mallin 1947 ja patentoi koneensa 1954.  Ensimmäinen tuotantomalli on 1955 esillä Coloradon Denverissä.  Kone on sitten saatavana ympäri maailmaa.  Se sopii parhaiten ammatilliseen käyttöön.

1945:  Suomessa valtiovarainministeriön aloitteesta järjestetään konekirjoitukilpailut kaikissa valtion virastoissa ja laitoksissa.  Lea Jyränkö kirjoittaa koneella 15 332 lyöntiä puolessa tunnissa tehden 10 virhettä eli 8,5 lyöntiä sekunnissa.

1946:  Japanin kulttuuriministeriö julkaisee Toyo Kanji -luettelon, jossa on 1850 kiinalaista kirjoitusmerkkiä jokapäiväiseen käyttöön.  Vuoden 1981 luettelossa on 1945 merkkiä, joita opetetaan koulussa ja joita käytetään painotuotteissa.  Katakanan ja hiraganan 48 merkistä poistetaan kaksi merkkiä.  Japanilaiset opiskelevat kolme kirjoitusjärjestelmää ja lisäksi jonkun vieraan kielen.  Japanissa keskikoulun oppimäärä käsittää nykyään 1850 merkkiä.

1946:  Saksalainen Adler valmistaa Klein Adler malli 5 kirjoituskonetta.  Adler Standard esitellään 1950.  Myöhempiä malleja ovat Adler Universal ja Adler Standard Spezial.

1947:  Underwood tuo ensimmäisen sähköisen mallinsa Electric markkinoille.

1947:  Pakistanin itsenäistyttyä kirjailijat alkavat kehittää belutshia kirja- ja kulttuurikieleksi.  Kirjaimisto on arabialainen.

1947:  Saksan Liittotasavallassa perustetaan Orbis Büromaschinenwerke, joka valmistaa 1948 pientä kirjoituskonetta Orbis.  Tehtaasta tulee 1950 Olympia Werke West ja 1954 Olympia Werke.  Olympia SG 1 valmistuu 1953.  Telavaunun leveysvalikoima on 24, 30, 33, 38, 46 ja 62 senttimetriä.  Seuraavat mallit ovat Olympia SKM, Olympia SG3 ja SG3S.

1948:  Ruotsissa ja Norjassa otetaan käyttöön saamenkielen Bergsland-Ruongin kirjoitustapa, joka perustuu Konrad Nielsenin laatimaan oikeinkirjoitusjärjestelmään.  Suomessa 1930-luvulta lähtien käytetään kirjoitustapaa, joka on Ravilan kehittämä Friisin järjestelmästä.  Näissä maissa otetaan 1979 käyttöön Saamenkielen lautakunnan kehittämä kirjoitusjärjestelmä.  Samana vuonna Norjassa hyväksytään Knut Bergslandin kehittämä eteläsaamen kirjoitusjärjestelmä.  Luulajansaamelaisilla on oma oikeinkirjoitustapansa 1982 lähtien.  Suomessa koltansaamen uudella kirjoitusjärjestelmällä julkaistaan 1972 Aapinen - Aabbas.  Inarinsaamelaiset käyttävät rovastin Lauri Itkonen viime vuosisadan lopussa kehittämää kirjakieltä.

1949:  Korealainen hangul-kirjoituskone tulee markkinoille.

1949:  UNESCOn kutsumana pistekirjoituksen asiantuntijakomitea kokoontuu, ja kansainvälinen braillejärjestelmän yhtenäistämiskonferenssi jatkaa työtä 1950 Firenzessä.  UNESCOn yleiskokouksen viides istunto hyväksyy 1950 Maailman brailleneuvoston perustamisen.

1950-luku:  Venäläinen etnologi ja kielitieteilijä Juri Knorozov (1922-1999) ratkaisee mayahieroglyfien rakenteellisen luonteen.  Vastaava tapahtuma on, kun Jean-Francois Champollion selvitti 1820-luvulla egyptiläisen hieroglyfikirjoituksen.  Knorozov oivaltaa, että mayojen kirjoitus on Egyptin hieroglyfien tapaan sekamuoto eli sisältää sekä sanamerkkejä että foneettisia merkkejä.  Mayahieroglyfeistä pystytään lukemaan muutamia prosentteja, mutta 1990-luvulla jo yli kolme neljännestä.  Knorozov tutkii myös Pääsiäissaarten rongo rongo -kirjoitusta ja Egyptin hieroglyfejä.

1950-luku:  Sino-tiibettiläisen dong-kielen kirjoittamiseen kehitetään latinalaisin aakkosin kirjoitettava versio, mutta kirjoituksessa käytetään pääasiassa kiinalaisia merkkejä.  Puheessa on 15 äännekorkeutta.

1950-luku:  Kuulakärkikynä yleistyy.

1950-52:  Kiinalainen antropologi Zhu Bao-Tian elää pari vuotta naxi- tai nahi-kansan parissa Lounais-Kiinassa.  Hän osaa naxia ja tutkii naxien piktografisia käsikirjoituksia.  Naxi-piktografikirjoitus on ainoana hieroglyfikirjoituksena maailmassa yhä käytössä Yunnan-maakunnan Lijiangissa.  Kirjoitukseen kuuluu noin 2000 hieroglyfiä tai piktogrammia.

1950:  Saksalainen Siemag Siegener Maschinenbau esittelee toimistokirjoituskoneen Siemag Standard.  Siinä on 24 senttimetrin tela, mutta 1953 tulee leveämpitelaisia koneita.  Myöhemmin valmistetaan yksinkertaista mallia Siemag Solid ja hyvin varustettua konetta Siemag Meisterin.

1950:  Saksalainen Triumph-tehdas esittelee toimistokirjoituskoneen Triumph Standard 14.  Myöhemmin valmistetaan monipuolista konetta Triumph Matura.

1950:  Yhdysvaltalainen toimistokirjoituskone Underwood Standard esitellään.  Parannettuja malleja seuraa 1954 Underwood 150 ja 1958 Underwood Touchmaster.

1950:  Olympia alkaa valmistaa matkakirjoituskonetta Olympia SM2.  Sitä seuraa useita malleja: 1953 SM3, 1956 SM4, 1961 SM7 ja Monika sekä 1962 SM5.

1950:  Saksalainen Torpedowerke julkistaa matkakirjoituskoneet Torpedo 18 A ja B, joista on saatavana viisi kirjaintyyppiä.  Torpedo 20 seuraa 1952.

1951:  Saksalainen toimistokonetehdas Alpina perustetaan.  Se tuottaa neljä mallia matkakirjoituskoneita: Alpina N, SK 24, SK 33 ja DT 33.  Näitä saa 1958 lähtien persian- ja arabiankielisin kirjakkein varustettuina malleina, joissa telavaunu siirtyy kirjoitettaessa vasemmalta oikealle.

1951:  Huopakärkinen merkintäkynä esitellään.  Poikkileikkaukseltaan suorakaiteen muotoinen huopa on leikattu vinoksi, jotta kynällä voi piirtää ohuita tai leveitä viivoja kuten leveäteräisellä ruoko- tai sulkakynällä.

1952:  Italialainen yritys insinööri Camillo Olivetti esittelee täysin sähköisen kirjoituskoneen Olivetti Lexikon Elektrika.  Sitä saa eri levyisinä: 30, 35, 46, 60 ja 74 senttimetriä.  Koneessa on alleviivauksen automaattinen toisto.  Mallit Olivetti Tekne 3 ja Olivetti Praxis tulevat 1965 markkinoille.

1952:  Adler tuo markkinoille matkakirjoituskoneen Adler Privat.  Seuraa sarja matkakoneita: 1958 Adler Tippa, 1959 Adler Junior, Junior 10, Junior 20 ja Junior 30.  Myöhempiä malleja ovat Adler Gabriele 10, Gabriele 20 ja Adler Contessa de luxe.

1952:  Saksalainen P Gossen tuo markkinoille matkakirjoituskoneen Gossen Tippa.  Koneesta valmistetaan erikoismalleja kädettömiä ja sokeita varten sekä erikielisiä versioita.

1953 asti:  Neuvostoaasian alueella dungaanit, kiinalaiset muslimit, puhuvat Pohjois-Kiinan murretta, kirjoittavat arabialaisin kirjaimin, mutta1953 lähtien käyttävät kyrillitsaa.

1953:  Ranskalainen paroni Marcel Bich viimeistelee menetelmän, jolla valmistetaan hyvälaatuisia kuulakärkikyniä halvalla.  Hän antaa kynälle nimeksi BiC.

1954:  Fidel Castron sitruunamehulla kirjoittama puolustuspuhe La historia me absolverá - Historia on minut vapauttava julkaistaan.

1954:  Triumph esittelee osittain sähköisen kirjoituskoneen, jossa rivinsiirto ja telavaunun palautus ovat sähköistetyt.  Täysin sähköinen Triumph Matura Electric tulee 1956 markkinoille.  Koneessa on puoliaskelsiirto, automaattinen paperin sisäänasetus ja viiden kirjoittavan näppäimen toisto sekä välilyönnin ja palautuksen toisto.

1954:  Ruotsalainen matkakirjoituskone Halda-Portable ilmestyy kauppoihin.  Seuraava malli Facit TP 1 tulee 1958 markkinoille ja 1964 Facit TP 2.  Seuraavat pikkukoneet Facit 1620/2501 ja 1620/2511.

1954:  Parker valmistaa ensimmäisen kuulakärkikynänsä Jotter - Nopeasti kirjoittava yhdeksän vuoden kehittelyn jälkeen.  Siinä on suuri säiliö, joka kestää viisi kertaa kauemmin kuin tavallisen kokoinen, ja kirjoittaa noin kolme kilometriä.  Säiliö pyörähtää joka kerta, kun nappia painetaan, jonka ansiosta kuluminen on tasaista.  Jotteria myydään 50 vuoden aikana yli 750 miljoonaa kappaleta.  Parker valmistaa nestelyijykynän 1955.  Sen jälki voidaan pyyhkiä pois.  Kynä ei saavuta riittävää suosiota, ja valmistus lopetetaan 1960-luvulla.

1954:  UNESCO julkaisee Sir Clutha MacKenzien kirjan L'ecriture Braille dans le monde, jossa esitellään eri kielten pistekirjoitusjärjestelmät.

1955:  WA Sheaffer valmistaa mustepatruunatäytekyniä, jotka yleistyvät.

1956:  Yhdysvaltalainen Ordway Hilton julkaisee teoksensa Scientific Examination of Questioned Documents - Epäilyttävien asiakirjojen tieteellinen tutkiminen.

1956:  Postisäästöpankki aloittaa palvelun, jossa sokeilla on mahdollisuus käyttää postisiirtotiliä pistekirjoituksella.

1957:  Kiinan valtion neuvosto kehittää 30-kirjaimisen latinalaisten aakkosten version eli virallisen romanisaation pinyin kiinankielen foneettista kirjoittamista varten.  Pinyin otetaan käyttöön Kiinassa 1958 ja kansainvälisesti 1978.  Kiinalainen talonpoika käy nykyään lukutaitoisesta, jos hän osaa 500 kiinalaista merkkiä.  Tämä ei riitä sanomalehden lukuun.

1957:  Kastettavien mustekynien aikakausi loppuu.  Yhdysvaltain posti ilmoittaa postitoimistoille, että mustekynät ja -pullot korvataan kuulakärkikynillä.  Mustepulloja tarjotaan kouluille ja muille laitoksille, mutta useimmat hylkäävät tarjouksen.

1959:  Olympia esittelee ensimmäiset täysin sähköiset kirjoituskoneensa Olympia SGE mallit 20 ja 30.  Jos konetta ei käytetä 1 - 3 minuutin aikana, kone sammuttaa itsensä.  Edelleen kehitetyssä mallissa SGE 65 on vaihdettava telavaunu leveyksin 33, 38, 46 ja 63 senttimetriä.

1960-luku:  Länsi-Siperiassa lähes luoksepääsemättömässä taigassa Ob- ja Jenisei-jokien laaksoissa elää käsinkirjoitetun kirjan ja kirjansidonnan perinne vanhauskoisten keskuudessa.  Kopiointiin käytetään nykyisiä papereita paitsi päällystettyä paperia.  He kopioivat scriptoriumissa muun muassa liturgisia kirjoja ja neumaattisella merkinnällä tehtyjä nuottikäsikirjoituksia.  Kirjain on suuri unsiaali.  Aikaisemmin käytettiin perinteisesti valmistettua rautatannaattimustetta tai noesta ja lehtikuusen pihkasta tehtyä mustetta, mutta nykyään kaupallisia musteita.  Kirjoittamiseen käytetään hanhen- ja leveisiin viivoihin kotkansulkakyniä.  Myös teräskynää käytetään.  Koska kopioija ei voi kirjoittaa joka päivä, menee 200-300 folion kirjan kirjoittamisen yli kaksi kuukautta.  Eräs 80-vuotias on kopioinut elämänsä aikana yli 50 kirjaa.  Kirjoitetut arkit kootaan vihoiksi ja sidotaan tavalliseen tapaan.  Kannet varustetaan kuparisäpeillä.  Savileimasin tehdään painamalla pehmeä savi vanhan kirjan koristeeseen ja polttamalla savi.  Myös messinki-, alumiini- ja puuleimasimia käytetään kirjan kannen koristeluun.  Leimasimet ja ruletit kuumennetaan ennen käyttöä.  Vahingoittuneita tai kuluneita kirjoja korjataan kirjoittamalla ja sitomalla uudestaan.  Vanhauskoiset ottavat mielellään työstä maksuksi vanhan kirjan ja kartuttavat sillä kirjastoaan.

1960-luku:  Albanian Kansantasavallassa Republika Popullore e Shqiperise otetaan käyttöön arvostelutaulut - flete rrufe.  Niitä voi kuka tahansa käyttää mielipiteensä ilmaisuun, kritiikkiin ja itsekritiikkiin.  Jos tauluun kirjoitetaan tietyn henkilön tai kollektiivin arvostelu, on siihen vastattava määrätyn ajan sisällä.  Sanomalehtien yleisönosastot ovat kollektiivisia arvostelutauluja.  Niiden arvosteluun on myös vastattava tietyssä ajassa.

1960-70-luku:  Nauhurit eli magnetofonit korvaavat pikakirjoituksen sekä käsin että koneella.

1960:  Yhdysvaltalainen Smith-Corona ottaa käyttöön kertakäyttöisen muovisen hiilinauhan, joka on kasetissa.

1961:  Manuel Aguirre julkaisee Madridissa teoksen La Escritura en el Mondo maailman kirjaimistoista.

1961:  Yhdysvaltalainen SCM tuo markkinoille täysin sähköisen matkakirjoituskoneen SCM 400/410.  Jo sen edeltäjä ensimmäinen täysin sähköinen matkakirjoituskone SCM Compact sisältää monia hienouksia.  SCM valmistaa ensimmäisen sähköverkosta riippumattoman kirjoituskoneen, joka toimii ladattavalla nikkeli-kadmium -paristolla 6-10 tuntia.

1961:  IBM 72 Selectric -sähkökirjoituskone tulee markkinoille.  Siinä on niin sanottu golfpallo vaihdettavana kirjainpallona.  Pallon halkaisija on 3,5 senttimetriä, ja siinä on neljällä kehällä 22 merkkiä, yhteensä 88 merkkiä.  Kirjainpalloja on eri kieliä ja erikoismerkkejä varten.  Koneen kirjoitusnopeus on 16 merkkiä sekunnissa, mutta lyöntejä tallennetaan muistiin siten, että peräkkäisten lyöntien ero voi olla jopa 1/55-osa sekunti.   Kirjain lähenee painokirjainta eli kirjaimet on ryhmitelty yhdeksään eri leveyteen.  Koneella voidaan kirjoittaa suora oikea reuna, sillä tietokone laskee sanojen välit.  Tätä kutsutaan kirjoituskoneladonnaksi.  Parannettuja malleja ovat IBM 82, 82C ja 96.

1962:  Yhdysvaltalainen F Machlup kuvaa, miten ihminen voi toimia informaation tuottajana: -tiedon siirtäjänä (transporter) joka ei muuta tiedon muotoa eikä sisältöä; -tiedon muuntajana (transformer) joka muuttaa tiedon muotoa mutta ei sisältöä; -tiedon käsittelijänä (processor) joka muuttaa sekä muotoa että sisältöä; -tiedon tulkitsijana (interpreter) joka muuttaa sekä muotoa että sisältöä ja samalla lisää oman panoksensa lopputulokseen; -tiedon luojana (original creator) joka käyttää hyväkseen olemassa olevia tietoaineksia omalla uutta luovalla tavallaan.

1964:  Japanissa tulee markkinoille pieni henkilökohtainen kirjoituskone SH-1.  Sen merkkivalikoima on vähennetty toimistokoneeseen verrattuna.

1964:  Kuitukärkinen ohutteräinen kirjoituskynä tulee Japanin ja Yhdysvaltojen markkinoille.

1965:  IBM MC 82 esitellään.  Työmuistiin mahtuu 8000 merkkiä.  Lisävarusteena saa magneettikorttiaseman.  Teksti esitetään näyttöpäätteellä.

1965:  Paul Fisher työtovereineen kehittää avaruuskuulakärkikynän.  Se on 1967 lähtien mukana Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton avaruuslennoilla.

1965:  Saksalais-kreikkalainen balettitanssija, koreografin John Cranko assistentti ja harjoittaja Georgette Tsinguirides menee opiskelemaan Lontoon Benesh-instituuttiin tanssikirjoitusta - koreologiaa.  Hän suorittaa kolmivuotiset opinnot yhdessä vuodessa ja saa diplomin 1966.  Tsinguirides tallentaa tanssikirjoituksella kaikki Crankon keskeiset teokset, jotka tämä on luonut Stuttgartin baletille.

1965:  Uusi muovikopiomenetelmä korvaa entiset metalliset pistepainolevyt ja paperille painamisen pienipainoksisissa oppikirjoissa.  Originaali eli alkuperäiskappale kirjoitetaan tavallisella pistekirjoituskoneella paksulle matriisipaperille.  Sen päälle sijoitetaan ohut muoviarkki, kuumennetaan molempia kunnes muovi osittain sulaa ja mukautuu originaalin epätasaisuuksiin.  Välineistö on halpa verrattuna pistekirjapainoon.

1965:  Jörn Donner hankkii IBM-sähkökirjoituskoneen.  Hän käyttää sitä vielä 1986.  Donner tekee 1968 matkan 28 maahan.  Hän lähettää matkan aikana 150 sanelutallennetta sihteerilleen Suomeen puhtaaksikirjoitettavaksi.  Kun Donner palaa kotimaahan, niin Maailma-kirjan perusaineisto on koossa.

1966:  UNESCO-kokouksen panoksen pohjalla on kehitetty "afrikkalaiset" aakkoset myös seuraavia kieliä varten: manding, ful, tamashek eli tuaregi, songhai-zarma, hausa ja kanuri.  Afrikassa kirjoitetaan yli 200 kieltä latinalaisin kirjaimin.

1966:  Yhdysvaltalainen balettitanssija Valerie Sutton (1951-) keksii tanssikirjoituksen omaan käyttöönsä.  Sutton muuttaa 1970 Kööpenhaminaan, jossa Sutton kirjoittaa tanssikirjoituksellaan Tanskan kuninkaallisen baletin unohtuneen historiallisen baletin muistiin.  Sutton kirjoittaa 1974 Kööpenhaminan yliopiston tutkimusryhmässä videonauhalta liikkeitä tanssikirjoituksella.  Tämä on alkuna merkkikirjoitukselle, jota 1976 sovelletaan Tanskan kuurojen merkkikirjoitukseksi.  Sutton on 1979 National Technical Institute for the Deaf - Kuurojen kansallisen teknisen instituutin konsulttina, ja merkkikirjoitusta kehitetään.

1967-68:  Kurdin aakkoset ja 1600-luvulla kurdirunoilijan Ehmede Xani kokoama kurdilegenda Mem u Zin julkaistaan kurdiksi ja turkiksi.  Seurauksena on rangaistus- ja kieltotoimenpiteitä.

1970-luku:  Saksankielisten maiden germanistit aloittavat oikeinkirjoituksen uudistamisen.  Tiedemiehet ja poliitikot pohtivat 1986 sitä.  Wienin kokouksessa 1994 syntyy teksti, joka hyväksytään 1996 oikeinkirjoitusnormiksi.  Sitä aletaan opettaa koulussa.  Vanha oikeinkirjoitus on 1998 lähtien vanhentunut ja 2005 jälkeen virheellinen.  Saksankieliset maat sopivat, että oikeinkirjoituksesta vastaa lautakunta, joka toimii Saksan Mannheimissa sijaitsevassa laitoksessa Institut für deutsche Sprache - Saksan kielen laitos.  Kielenhuolto siirtyy yksityiseltä Duden-kustantamolta valtioille.

1970-luku:  Malesian ja Indonesian kansalliskielet bahasa malaysia tai melayu ja bahasa indonesia ovat sama kieli, joita kirjoitetaan yhteisen ortografian mukaan latinalaisin kirjaimin.  Malesiassa käytettiin aikaisemmin arabialaista kirjoitusta, mutta siirtomaavallan aikana myös latinalaisia aakkosia englannin ja Indonesiassa hollannin oikeinkirjoitussääntöjen mukaan.

1970-luku:  Kiinan suurimmassa sanakirjassa on noin 50 000 kirjoitusmerkkiä.

1970-luku:  Japanilainen Nippon Type valmistaa kiinalaista kirjoituskonetta 100D-T.

1970:  Kiinalaisessa kirjoituskoneessa on yksi kirjakevarsi.  Koneen vieressä on kehikko, jossa on 2000 merkkiä.  Varsi siirretään kehikon päälle tarvittavan kirjakemerkin kohdalle, varsi ottaa kirjakkeen ja lyö sen paperille.

1970:  Suomen Liikemiesten Kauppaopisto hankkii ensimmäisen sähkökirjoituskoneen.  Kirjoituskoneet ovat opetuskäytössä vuoteen 1992 asti.

1972:  Somalia julistaa somalin maan kansalliskieleksi, ja kirjaimistoksi omaksutaan latinalainen.

1972:  Tietokoneinsinööri Ray Tomlinson lähettää Pentagonissa tiedostoja 15 tietokoneen välillä.  Hän käyttää osoitetta tomlinson@bbn-tenexa.  Hän ottaa apud- tai at-merkin sähköpostikäyttöön.

1973:  Japanin radion NHK tutkijat Aizawa Teruaki ja Ehara Terumasa kehittävät kana-kanji-muunnoksen.  He saavuttavat muunnoksessa IBM 360-tietokoneella 77,5 prosentin tarkkuuden.

1973:  Suomessa Kuurojen Liitto julkaisee Viittomakielen kuvasanakirjan.

1974:  Elektronisessa kirjoituskoneessa IBM 82 M on 400 merkin työmuisti ja asema 200 000 merkin magneettinauhalle.  Samantapainen kone on Olympia 6010.

1974:  Singaporen päälehdet Nanyang Siang Pau (Nan Yang Shang Bao) ja Sin Chew Jit Pau (Xing Zhou Ri Bao) ottavat käyttöön 2248 yksinkertaistettua kiinalaista merkkiä.

1976:  Toshiban insinööri Mori Ken'ichi työryhmineen saa valmiiksi viiden vuoden työskentelyn jälkeen tietokoneohjelman, jolla japania voi kirjoittaa.  Toshiba alkaa kehittää sanojenkäsittelylaitteistoa.  Japaninkielen ongelma on liian paljon merkkejä ja homonyymeja.  Kirjoittajan käyttämien sanojen suhteellinen esiintymistaajuus lasketaan, ja useimmin esiintyvät sijoitetaan sanalistan kärkeen, kun tietyn sanonnan vaihtoehtoisia kanji-merkkejä näytetään.  Kanjin tulostamiseen tarvitaan vähintään 24x24 pistettä.

1976:  Tekstinkäsittelyjärjestelmää Siemens 580 valmisti aikaisemmin Foster.  Järjestelmä voidaan toimittaa näyttöpäätteellä tai ilman.  Koneessa on levykeasema ja kirjainkiekko.

1977:  Englantilainen antropologi Jack Goody toteaa kirjassaan The Domestication of the Savage Mind: Vaikkakaan viestiä ei voida palauttaa siihen, millä se välitetään, vaikuttavat kaikki muutokset viestintävälineiden järjestelmässä välttämättä olennaisesti sisältöön.  Tästä esimerkkinä on hänen analyysinsa kirjoituksen vaikutuksista ajattelun muotoihin tai kognitiivisiin prosesseihin.

1977:  Tekstinkäsittelyjärjestelmä Computext 1600 on varustettu kirjainkiekolla ja näyttöpäätteellä.  Levykeaseman levykkeeseen mahtuu 250 000 merkkiä.

1977:  Wangin tekstinkäsittelyjärjestelmässä Wang 10 on Diablo-kirjainkiekkokirjoitin.  Nopeampi Wang 20 käsittää kaksi levykeasemaa ja 24 rivin näytön.

1978:  Elektroniset kirjoituskoneet tulevat kauppaan.

1978:  Tekstinkäsittelyjärjestelmä Olympia 6200 on varustettu kiinteällä 24 rivin näytöllä.  Siihen kuuluu levykeasema.  Edeltäjä 6100 voi tallentaa 8000 merkkiä ja magneettikorttiaseman kortti 8000 merkkiä.  Sanojenkäsittelyjärjestelmä CPT 8515 tulee 1981 markkinoille.

1978:  Pohjoissaamen yhteispohjoismaisesta ortografiasta sovitaan.

1978:  Kiinan latinalainen aakkoskirjoitus pinyin otetaan kansainvälisesti käyttöön.

1978:  Japaninkielen ensimmäinen sanojenkäsittelijä Toshiban wapro JW-10 esitellään.  Se on insinöörin Mori Ken'ichi työryhmineen kehittämä.  Parannettu malli 2 tulee 1980 kauppaan.  Kirjailija Watanabe Jun'ichi kehuu sanojenkäsittelijää, mutta hänen mielestään todellinen kirjailija kirjoittaa romaanin käsin.

1978:  Japanin standardissa JIS C 6226-1978 on 6802 kanji-merkkiä.  Kiinan standardissa GB 2312-80 vuodelta 1980 on 6763 merkkiä.  Taiwanin standardissa 1984 Big Five on 13053 merkkiä.  Etelä-Korealla ja Vietnamilla on omat kiinalaiset merkkikokoelmansa.  Nämä eivät ole yhteensopivia.

1979:  Gilletten Paper Mate -osasto valmistaa Eraser Mate -kuulakärkikynää, jonka jälki voidaan helposti pyyhkiä pois.

1980-luku:  Berberien kulttuuriliike lisää omakielistä julkaisutoimintaa latinalaisin kirjaimin, mutta myös laajemmin perinteisellä tifinagh-konsonanttikirjoituksella.

1980-luku:  Manhattanilaisgallerian omistaja pelkää, että hänen henkilökuntansa asettaa vahingossa näytteille taiteilijan kirjoituskoneen, ja kiinnittää siihen lapun: "Tämä ei ole taideteos".  Se on yksi ensimmäisenä myytyjä näyttelyesineitä.

1982:  Tekstinkäsittelyjärjestelmä Alphatext Smiley tulee markkinoille.  Siinä on näyttöpääte 23 riviä kukin 80 merkkiä.  Koneen edeltäjä on Alphatext 300 P.

1983:  Englantilainen historioitsija Hugh Redwald Trevor-Roper, paroni Dacre of Glanton (1914-2003) erehtyy pitäessään Hitlerin päiväkirjaa alkuperäisenä.  Väärentäjä Konrad Kujau joutuu vankilaan Saksassa.

1985:  Latinalaista kirjaimistoa käyttää lähes kolmannes maapallon väestöstä, ja kiinalaista kirjoitusta melkein sama määrä.  Noin 70 kieltä käyttää latinalaista kirjaimistoa, ja lähes yhtä monta kieltä kyrillistä kirjaimistoa eri muunnelmineen.  Joka neljäs maapallolla painettava kirja on venäjänkielinen.

1985:  Japanissa tulee sähkökirjoituskone Mojitec markkinoille.  Nippon Typewriter lopettaa 1999 kirjoituskoneiden valmistamisen.

1986:  Yhdysvaltalaisen Valerie Suttonin ja muiden kehittämää merkkikirjoitusta varten laaditaan tietokoneohjelma.  Merkkikirjoitusta voidaan nyt kirjoittaa tietokoneella.

1986:  Kiinassa tuotetaan ensimmäinen sanojenkäsittelytietokone Stone Group MS-2400.

1989:  Korealainen Lee Chanjin ja kolme muuta kehittävät Soulin kansallisessa yliopistossa hangul-sanojenkäsittelyn.  He perustavat yrityken Hangul & Computer, joka nykyään hallitsee 70 prosenttia Etelä-Korean sanojenkäsittelyohjelmien markkinoista.

1989:  Hampurilaisen professorin Siegmund Prillwitz johdolla kehitetään viittomakielen merkintäjärjestelmä, joka on esitetty teoksessa HamNoSys, Hamburg Notation System for Sign Languages.

1990-luku:  Tatarstanissa siirrytään latinitsaan eli parlamentti hyväksyy siirtymisen takaisin latinalaisiin kirjaimiin.

1990:  IBM myy Selectricin.  Se on merkki kirjoituskoneiden väistymisestä.

1992:  Tadzhikissa päätetään siirtyä arabialaiseen kirjoitukseen kyrillitsan jälkeen.

1993:  Kiinalais-japanilais-korealainen tutkimusryhmä saa aikaan standardin ISO/IEC 10646-1, joka on 20902 kiinalaisen merkin kansainvälinen kokoelma.  Merkistöä laajennetaan niin, että 2000 siinä on 68 000 merkkiä muun muassa kiinalainen sanakirja Kangxi Zidian ja japanilainen sanakirja Dai-Kanwa Jiten.

1997:  Yhdysvaltalaisen Valerie Suttonin ja muiden kehittämää merkkikirjoitusta käyttävät monet kuurot 14 maassa.

1998:  Saksassa otetaan uusi oikeinkirjoitus käyttöön.  Se koskee satoja sanoja.  Siirtymäkausi kestää vuoteen 2005.

1998:  Hollanninkielen oikeinkirjoitusoppi tulee voimaan.

1998:  Kuurojen Liitto ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus julkaisevat Suomalaisen viittomakielen perussanakirjan.

1998:  Egotrippi-yhtyeen kitaristi Niklas Varisto on pikakirjoituksen maailmanmestari.  Hän kirjoittaa 11 kieltä sanelun mukaan.

1999:  Kiinaa kirjoitetaan puhumalla mikrotietokoneen mikrofoniin.  Merkit ilmestyvät näyttöruudulle pienellä viiveellä pari sanaa sekunnissa.  Kiinalaiset äänentunnistusohjelmat oppivat virheistä, ja ohjelmille voi opettaa uusia sanoja.  Puhujan täytyy käyttää yleiskiinaa, sillä murteet eroavat toisistaan paljon.  Toisessa menetelmässä länsimaisella näppäimistöllä kirjoitetaan ensin pinyinillä, miltä sana kuulostaa lausuttaessa.  Tietokone esittää useita vaihtoehtoisia kirjoitusmerkkejä, sillä pinyinillä kirjoitetulla sanalla voi olla useita merkityksiä, joilla on oma kirjoitusmerkkinsä.

2000:  Suomen Braille-neuvottelukunta ja Näkövammaisten kirjasto julkaisevat Pisteet 2000, Pistekirjoituksen perusteet.  Kuuden merkin tilassa esitetään kirjaimet ja tavallisimmat muut merkit.  Erikoismerkeillä ilmaistaan jotain niiden jälkeen tulevista merkeistä kuten iso kirjain, numeromerkki ja korostusmerkki.  On shakkimerkinnät, pelikorttimerkinnät ja pistenuottikirjoitus, jossa sanat ja nuotit kirjoitetaan vuororivein, ja nuottirivit sisennetään.  Piirrokset, kuviot ja kartat esitetään kohokuvina.  Lasten kuvakirjat ovat koskettelukirjoja.  Kirjat on pitkään tehty pistekirjapainossa, mutta alkuperäiset naskali ja nahkainen kirjoitustaulu, joilla pisteet naputetaan paksulle paperille, ovat käytössä muistiinpanovälineinä.  Tietokoneen pistenäytössä on kahdeksan pistettä.  Tavallista eli mustapainostekstiä voi muuntaa pistekirjoitukseksi ATK-ohjelmilla.  Näkövammainen voi käyttää internetiä ja sähköpostia.  Tuotetaan pistekirjoitus-, ääni- ja elektronisia kirjoja, sanoma- ja aikakauslehtiä sekä muita julkaisuja.

2002:  Urugualainen Emilio Arenas pääsee Guinnessin ennätystenkirjaan kynäkokoelmallaan.  Hänellä on Montevideossa 6263 erilaista kynää.

2003:  Irakin sodassa Irakin kansallismuseosta Bagdadista varastetaan muun muassa ainakin satatuhatta nuolenpääsavitaulua.  Kaikki museot, kirjastot, arkistot ja muistomerkit olisi suojattava, mutta Yhdysvallat ei noudata Haagin sopimusta, joka määrää miehittäjän säilyttämään sodan aikana kulttuurikohteet.

2003:  Suomen kouluissa opetetaan kirjoittamista kahden mallikirjaimiston mukaan.  Opettaja voi valita uudet kirjainmallit tai 1980-luvun tyyppikirjaimet.