Kuvitus, kuvanvalmistus ja painopinnanvalmistus 1918-2009

1918 alkaen:  Neuvostovenäjällä (1922 Neuvostoliitossa) kehittyy sanomalehtien ja aikakauslehtien grafiikka monipuolisesti.  Uusia mestareita ovat Kukryniksit ja BJ Jefimov Venäjän SFNTssa ja A Azimzade Azerbaidzhanissa.  Kirjojen kuvituksessa käytetään kaiverrusta (VA Favorski Venäjän SFNTssa, MG Deregus Ukrainassa ja VM Jurkunas Liettuassa) sekä erilaista piirustus- ja litografiatekniikkaa (DA Shmarinov ja JA Kibrik Venäjän SFNTssa, AK Kodzhojan Armeniassa ja SS Kobuladze Gruusiassa (Georgia)).

1918:  Suomen Kuvalehti numero 24 julkaisee kansikuvanaan neidin Teknillisen korkeakoulun TKK oppilaan Verna Erikson, joka paljastaa turkkinsa alta 1350 konekiväärin patruunaa patruunavöissä ja ison käsiaseen.  Hän salakuljetti ne suojeluskuntalaisille.

1918:  Kokkolalainen Keski-Pohjanmaa julkaisee ensimmäisen uutiskuvansa valkokenraali Mannerheimistä.

1918:  Uudessa Suomettaressa on syys-joulukuussa yhteensä 60 kuvaa, joista 45 autotyyppikuvaa, eli kuva keskimäärin joka toisessa numerossa.

1918:  Hannes Malin tekee Suomen ensimmäisen kunnallisvaalijulisteen yksivärisenä linotyönä.

1919:  Saksalainen George Grosz (1893-1959) piirtää karikatyyrin Kippis Noske! Proletariaatti on riisuttu aseista ja 1919 Saksan rutto.  Grosz piirtää lehteen Die Pleite, johon tulevat 1919 avuksi Rudolf Schlichter, Karl Holtz, joka piirsi lehteen Rote Fahne, Otto Schmalhausen ja L Dallosch alias Griffel.  Groszin työn ohella syntyvät graafiset sarjat 1920 Jumala kanssamme, 1921 Hallitsevan luokan historia, 1922 Ryövärit, 1923 Tilinteko seuraa, 1923 Ecce Homo, 1925 Poroporvaripeili ja 1930 Kaiken yläpuolella rakkaus.

1919 alkaen:  Kirjailijoiden Romain Rolland ja Henri Barbusse perustaman liikkeen Clarté lehtiä kuvittavat monet.  Frans Masereel kuvittaa lehtiä La Feuille, Les Tablettes ja Clarté.  Saksasta paennut Max Ligner kuvittaa muun muassa lehteä Monde, johon Barbusse kirjoittaa.

1919:  Jalmari Elian Savon Kansan joulujulkaisun Punikin Joulu kansikuvassa nähdään verta itkevä aika ja sitä seuraavat voimakkaat myrskypilvet kaataen vanhan järjestelmän torneja.  Ajanhenkeä vastaan yrittäneet taantumusjoukot täytyvät turvautua pakoon.  Kohtalon kynsi tavottelee pakenevia.

1919:  Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kirjapaino ja WSOY perustavat Helsinkiin Kuvateollisuus Oyn.  Se valmistaa kuvia muun muassa Uuden Suomen käyttöön.

1920-luku:  Kukryniksit on salanimi, jota graafikot ja taidemaalarit Mihail Vasiljevitsh Kuprijanov (1903-91), Porfiri Nikititsh Krylov (1902-91) ja Nikolai Aleksandrovitsh Sokolov (1903-) käyttävät.  He piirtävät poliittisia pilakuvia Pravdaan ja Krokodiliin.  He piirtävät poliittisia julisteita varsinkin isänmaallisen sodan aikana 1941-45 ja maalaavat tauluja sekä kuvittavat monia kirjoja.

1920-luku:  Neuvosto-Venäjä (sitten Neuvostoliitto) käy julistein sotaa syöpäläisiä kuten vaatetäitä ja torakoita sekä pilkkukuumetta vastaan.  Lenin toteaa, että joko täit voittavat sosialismin tai sosialismi voittaa täit.

1920-luku:  Berliner Illustrierte Zeitung ja Münchener Illustrierte Press alkavat julkaista kuvareportaaseja.

1920-luku:  Saksassa I maailmansodan jälkeen taiteilijat Otto Dix (1891-1969), George Grosz (1893-1959), Ernst Ludwig Kirrchner (1880-1938), Max Beckmann (1884-1950), Oskar Kokoschka (1886-1980), Josef Albers (1888-1976), Lyonel Feininger (1871-1956), Wassily Kandinsky (1866-1944), Paul Klee (1879-1940), Lázló Moholy-Nagy (1895-1946) ja El Lissitzky (Lazar Markovitch) (1890-1941) käyttävät teoksissaan monenlaista graafista tekniikkaa.

1920-40-luvut:  Max Ernst (1891-1976), Jean (Hans) Arp (1887-1966), Kurt Schwitters (1887-1948), Joan Miró (1893-1983), André Masson (1896-1987), Salvador Dali (1904-1989), Stanley William Hayter (1901-88), Alberto Giacometti (1901-66), Yves Tanguy (1900-55), Matta (Sebastian Antonio Matta Echaurren) (1912-2002) ja Hans Bellmer (1902-75) tekevät grafiikkaa.

1920-luku:  Taiteilija Aleksanteri Ali Ahola-Valo (1900-97) kuvittaa Valko-Venäjällä Vitebskissä ja Minskissä aikakaus- ja sanomalehtiä muun muassa Malady araty - Nuoret kyntäjät, Belaruski pioner - Valko-Venäjän pioneeri, Paljaunitshy belarusi - Valko-Venäjän metsästäjä, Plug - Aura ja Mlot - Vasara.  Pahetta ja huonoja elintapoja käsittelevistä kuvituksista muodostuu kuvasarja, jota Ahola-Valo kutsuu Mitättömyyden sarjaksi, Huonon elämän sarjaksi tai Menneisyyttä vastaan-sarjaksi.  Sarjaa julkaistaan 1928 asti maatalousalan lehdessä Vjoska - Kylä.  Ali numeroi teoksensa 10-vuotiaasta, jolloin isän muotokuva saa numeron 1.  Teos 10 000 syntyy 1992.  Ahola-Valo muuttaa 1930 Moskovaan ja pakenee 1933 Stalinin vainoja Suomeen, jossa hänet 1939 vangitaan kaiken varalta Talvisodan loppumiseen saakka.  Suomen Taidegraafikot kutsuu 1985 Ahola-Valon kunniajäsenekseen.

1920-luku:  Suomessa valokuva yleistyy sanomalehdissä ja syrjäyttää piirroksen.

1920-luku:  Valokuvaukseen perustuvat painomenetelmät yleistyvät ja käsityö väistyy teollisten menetelmien tieltä.

1920-luku:  Ola Fogelberg tekee julisteen Kuluttajain Lehti.  Se painetaan iirispainolla linoleumilla Kulutuskuntien Keskusliitossa KK.

1920:  LA Jones julkaisee Jones-diagrammin sävyntoistoa varten. 

1920:  Freundorfer kehittää kylmäemalin kuvalaatan syövytykseen.

1920:  Yhdysvaltalainen kopiokone Ogden tulee käyttöön litografipainoissa.  Vastaavia koneita ovat hollantilainen Repetex ja englantilainen Printex.

1920:  Hugo Knudsen keksii USAssa negatiivin kanssa pinnakkain käytettävän rasterin, joka tunnetaan hänen nimellään.  Knudsen kehittää 1940 Ortoglyph-rasterin, joka sisältää yhdensuuntaisia pehmeästi heikkeneviä viivoja.  Tällä valmistetaan kuvia, joiden kuvaosina ovat erivahvuiset viivat.

1920:  Typon-filmistä (Laupen-Bern) tulee ensimmäinen käyttökelpoinen graafinen filmi.

1920-luku:  Diatsoyhdisteitä otetaan käyttöön.

1920:  Ensimmäinen kuivalevy reprokäyttöön tulee myyntiin (Emulsionääri Scharscharfsky/Typon).

1920:  Socialdemokratisk Publikation Vårhälsning ottaa kansikuvakseen Topi Vikstedtin kevätkyntöä esittävän piirroksen.

1920:  Kosti Meriläinen kuvittaa Suomen Ammattijärjestön SAJ juhlajulkaisun Työnjuhla kannen.

1920:  Suomen Työväen Joulun kansikuvassa lippua kantava mies kutsuu työläisiä järjestäytymään.

1920:  Ola Fogelberg pelkistää Työväen Joulualbumin kannen piirroksen, jossa taantumusta merkitsevä musta kolmio näyttää kaatuvan työmiesten päälle.

1920:  Suomen Sosialistisen Työväenpuolueen SSTP Joulujulkaisun Punikin Joulu Lars Vickbergin piirtämässä kannessa työmies raivaa esteet tieltään.

1920-22:  Akseli Gallen-Kallela (1865-1931) kuvittaa Koru-Kalevalan ja huolehtii sen painotyöstä.

1921:  Neuvostovenäläinen Dmitri Moor kuvittaa Puna-armeijalaisen aapisen.

1921:  Onni Muusarin piirros Tukinuittajat on Työläisnaisen kannessa.

1921:  Kosti Meriläinen kuvittaa Työväen Joulualbumissa Jussi Raition runon Uuden ajan kynnyksellä.

1921:  Lars Vickberg kuvittaa Suomen Sosialistisen Työväenpuolueen SSTP julkaisun Punikin Pääsiäinen kannen, samoin Punikin Joulun ja Suomen Sosialidemokraattisen Nuorisoliiton SSN kevätjulkaisun Rynnäkköön.

1921:  Toivo Vikstedtin kivipiirroksen Karjalan puolesta (juliste Tilgmann) ottaa Akateeminen Karjala Seura merkikseen.

1922:  Kuvalaattojen syövyttämiseen kehitetään kylmäemalimenetelmä.

1922:  Lars Vickberg piirtää Punikin Joulun kanteen kuvan, joka esittää kansalaissodasta kärsineen työväen mielialoja.  Numero on viimeinen Suomen Sosialistisen Työväenpuolueen SSTP joululehti.  Lehti takavarikoidaan.

1922:  Soihtu ilmestyy ainoan kerran Suomen Sosialistisen Työväenpuolueen SSTP kesäjulkaisuna.  Lars Vickberg on kannen kuvittaja.

1922:  Akseli Gallen-Kallelan ja WSOYn yhteistyönä julkaistaan Koru-Kalevala.

1922:  Gunnar Forsström laatii julisteen Koteja kodittomille lapsille, joka on presidentinrouvan Ester Ståhlberg perustama yhdistys.  Julisteesta on tallella enää vain postimerkki.

1923:  Saksalainen Gustav Raphael Kögel (1882-1945) kehittää myyntiin Ozalid-menetelmän.

1923:  Saksalaiseen lehteen Knüppel piirtävät belgialainen Frans Masereel alias Snarf, bulgarialainen Boris Angeluschev alias Bruno Fuk ja unkarilainen Sandor Ek alias Alex Keil.  Masereel tekee lehdelle puupiirroksia ja sivellinpiirustuksia.  Myöhemmin fasistien murhaama Alfred Frank julkaisee karikatyyrejään lehdessä Sächsischen Arbeiterzeitung - Saksin Työväenlehti, Karl Völker tukee Hallessa ilmestyvää lehteä Klassenkampf - Luokkataistelu ja Herbert Sandberg aloitti uransa lehdessä Berlin am Morgen.  Ernst Jazdzewski piirtää lehtiin Trommel - Rumpu, Junge Garde - Nuori Kaarti ja Jugendinternationale, Kurt Poltiniak julkaisee töitään lehdessä Rote Post - Punaposti ja dresdeniläinen myöhemmin murhattu Fritz Schulze suunnittelee agitaatiolehtisiä.

1923:  Yhdysvaltalainen Robert John patentoi offsetpainomenetelmän Akvatoni.

1923:  Neuvostoliittolainen Dmitri Moor julkaisee Mussolini-karikatyyrin Vuosisadan narri.

1923:  Piirtäjä ja kirjataiteilija Topi Vikstedt (1891-1930) kuvittaa ja suunnittelee Aleksis Kiven Nummisuutarit Gummeruksen tilauksesta.  Vikstedtin tuotanto käsittää satoja kirjanpäällyksiä, julisteita, mainoksia ja merkkejä.

1923:  Helsingissä perustetaan Kuvatyö.

1923:  Arvo Ketonen hankkii Saksasta Turun Sanomille kuvalaattalaitoksen.

1924-29:  Neuvostoliittolainen taiteilija Aleksandr Deineka (1899-1969) työskentelee sanomalehtigrafiikan alalla.  Hän toimii 1930-34 julistemaalauksen ja kirjakuvituksen alalla sekä 1937-38 kirjankuvittajana lastenkirjallisuuden kustantamossa Detgiz.

1924:  Yhdysvaltalainen Frank T Powers (1880-1948) valmistaa New Yorkissa reproduktiorullafilmikameran prototyypin.  Kamerassa käytetään Typon-nylkyfilmiä.  Irroittamalla kalvo filmistä voidaan kuva kääntää.  1927 kaikki New Yorkin sanomalehdet käyttävät Powersin kameraa kuvalaatan valmistuksessa.  Powers konstruoi 1930 röntgendiagnostiikkaa varten erikoiskameran, jolla voidaan röntgenkuvata 150 henkilöä tunnissa.

1924:  Saksalaiset pienet kamerat Ermanox ja Leica tulevat markkinoille.  Leica sopii hyvin kuvasarjojen tekoon.

1924:  Hampurilainen Heinrich Renck esittää kuvalaatan Renck-Rapid valmistusmenetelmän.

1924:  Neuvostoliittolainen lehti Krokodil vetää nuoria karikatyristeja Juli Ganf, Konstantin Rotov, K Jelisejev, A Radakov ja Boris Jefimov.

1924:  Neuvostoliittolainen Konstantin Rotov luo karikatyyrin Lenin elää miljoonien keskuudessa, jossa sureva työläisjoukko muodostaa reunoiltaan Leninin silhuetin.

1924:  Saksalainen John Heartfield (Helmut Herzfelde) tekee "klassisen" fotomontaasin Kymmenen vuoden jälkeen: isiä ja poikia.  Siinä pienet sotilaspojat marssivat taustallaan seisomassa isien luurankorivi.  Heartfield julkaisee useimmat fotomontaasinsa lehdessä Arbeiter-Illustrierten-Zeitung AIZ - Työväen Kuvalehti, jota Lilli Becher toimittaa.  Heartfield suunnittelee kirjojen suojakansia kustantamoille Malik-Verlag, jota hänen veljensä Wieland Herzfelde johtaa, ja Neuer Deutscher Verlag sekä tekee julisteita Saksan Kommunistiselle Puolueelle KPD.  Hitleriä kuvaa 1932 fotomontaasi Adolf - yli-ihminen nielee kultaa ja puhuu pötyä (Blech tarkoittaa myös peltiä).  Fotomontaasissa Kuoleman kylvö 1937 luuranko kylvää hakaristejä, ja alla on teksti: Missä tämä kylväjä kulkee maan halki, siellä niitetään nälkää, sotaa ja tulta.

1924:  Saksalainen Rudolf Schlichter piirtää karikatyyrin italialaisen sosialistijohtajan Gíacomo Matteotti (1885-1924) murhasta: "Niin paljon melua yhdestä murhasta.  Saksa lyö vallankumouksellisensa kuoliaaksi - ja vaikenee."  Mustavalkoisessa kuvassa Mussolinin brutaalin pään profiili katsoo Matteottin kadulla makaavaa ruumista.  Neuvostovenäläiset piirtäjät Viktor Deni, Juli Ganf, Konstantin Rotov ja Boris Jefimov protestoivat Matteottin murhaa.

1924:  Saksalainen L Dallosch alias Griffel piirtää karikatyyrin Saksan Tasavallan rannalla: "Kun tulva nousee, eivät mitkään padot auta!"  Kuvassa on Saksan lipun värit: taivas on musta, hyökyaalto punainen ja rantahiekka keltainen.

1924:  Saksalainen kirjanpainaja Alfred Beier-Red alkaa piirtää lehteen Rote Fahne - Punalippu.  Lehteen piirtävät myös itseoppinut Paul Eickmeier, Doris Ling, itävaltalainen Arthur Stadler ja unkarilainen Jolán Silagyi.

1924:  Saksalainen entinen koristemaalari Otto Griebel piirtää karikatyyrin Kylpykuurin erilaiset vaikutukset, jossa raajarikot sanovat rantavedessä lihavalle porvarille: "Luistamme keitetty lihaliemi on tehnyt teille hyvää."  Keisarillisen kenraalikenttämarsalkan Paul von Hindenburg sanojen mukaan sota on wie eine Badekur - kuin kylpykuuri.

1925:  Müller kehittää menetelmän offsetjäljennykseen eli -reproduktioon.

1925:  Der Wahre Jacob -lehti julkaisee kuvan Das ist der Lauf der Welt: ein Kapital ist des andern Feind...! - Näin on maailman meno, (Marxin) pääoma on toisen (pääoman) vihollinen.

1925:  Venäläinen taiteilija ja satukuvittaja Ivan Bilibin (1876-1942) asettuu Pariisiin ja kuvittaa muun muassa Tuhannen ja yhden yön tarinoita sekä HC Andersenin ja Grimmin veljesten satuja.  Hän palaa 1936 Neuvostoliittoon ja kuolee Leningradin piirityksen aikana keuhkokuumeeseen.

1925-26:  Akseli Gallen-Kallela (1865-1931) tekee pääosan Suur-Kalevalan luonnoksista.  Hanke jää kesken.  Taiteilija ehtii kuvittaa Kalevalan 50 runosta viisi eli noin 75 sivua.  Tavoitteena on teos, jossa on 700 pergamenttilehteä, 450 värillisesti koristettua lukusivua ja sata kokosivun kuvaa.  Gallen-Kallela esitteli 1909 suunnitelmansa Kansallis-Kirjokirjasta Valvojassa.

1925:  Taiteilija Martta Maria Wendelin (1893-1986) muuttaa Porvoosta Helsinkiin ja aloittaa vapaana taiteilijana.  Hän tekee kuvitustyötä WSOYn lisäksi Otavalle ja Valistukselle.  Wendelin piirtää 300 kansikuvaa WSOYn Kotilieteen ja yli 70 Otavan Oma Koti -lehteen sekä 12 Aitta-lehteen.  Hän tekee kuvituksia 60 lehteen.  Kirjankansia on noin 400 ja -kuvituksia noin 3000 aapisesta alkaen ja postikortteja 35 kustantajalle noin 1000.  Wendelin piirtää ja maalaa yli 30 vuoden aikana noin 650 joulukorttia.  Töitä on kaikkiaan yli 6000 kappaletta.  Hän piirtää, maalaa ja tekee muotokuvia koko elämänsä ajan.  Martta Wendelin muuttaa 1946 Tuusulaan ja lahjoittaa 1977 Tuusulan kunnalle kaikki 2000 kuvitusoriginaaliaan.

1925:  Aamulehti hankkii auton, jonka kuljettaja Martti Staf ottaa valokuvia.  Hänestä tulee Suomen ensimmäinen lehtivalokuvaaja.

1925-29:  Suomessa perustetaan yli 200 kemigrafista kuvalaattalaitosta, sillä sanomalehdet hankkivat omia kuvalaitoksia.

1926:  HE Ives käyttää Jones-menetelmää rasteroinnin tutkimuksessa.

1926:  Magnesiumlevyä aletaan käyttää kohopainossa.

1926:  Kauppaan tulevat offsetpainolevyt Manultief ja Bekatief, jotka perustuvat positiivikopiomenetelmään.

1926:  Agfa tuo markkinoille filmivalopainon, jossa painopintana on rullina saatava gelatiinipäällysteinen filmi.

1926:  Vitebskin taidekoulussa opiskellut Salomon Judovin kaivertaa puupiirroksen Vanha puinen synagoga.

1926:  Juhani Vikstedtin Suomen kaupunkien vanhaa rakennustaidetta sisältää 300 syväpainokuvaa.

1927:  Müncheniläinen FH Hausleiter tuo kauppaan offsetreproduktiomenetelmän.  Hausleiter AB -menetelmä valmistuu 1932.

1927:  Wilhelm Schupp laatii Dresdenissä offsetkopiointimenetelmän.

1927:  Aamulehden ensimmäinen päätoiminen lehtivalokuvaaja on Eino Tamminen.  Aamulehti perustaa kuvalaattalaitoksen.

1927:  Otava julkaisee teoksen Kuvia Suomesta.

1928:  Kuvien retusoinnissa otetaan käyttöön väriruiskut.

1928:  Neuvostoliittolainen Mihail Tsheremnih julkaisee karikatyyrin Marxilainen tuomio.  Siinä Marxin pää kumartuu kuvakehyksestä ja sylkäisee juopuneen poroporvarin päälle.

1928:  Neuvostoliittolainen Dmitri Moor kuvittaa Heinen runon Väittely ja 1934 Mihail Saltykov-Shtshedrinin satiirisen Sadun.

1928:  Nürnbergissä juhlitaan Albrecht Dürerin kuoleman 400-vuotispäivää.

1928:  Klimsch asettaa Kölnissä näytteille ensimmäisen kokometallisen reprokameran.

1928-31:  Akseli Gallen-Kallela (1865-1931) kuvittaa Suur-Kalevalaa.

1928:  Suomessa on 12 kuvalaattoja valmistavaa laitosta.

1929:  Saksalainen Alois Erbach piirtää karikatyyrin Sensuurin musta käsi.

1929:  WSOY julkaisee teoksen Valoa ja varjoa, joka on koottu Kameraseuran jäsenten kuvista.  Suomessa valokuvaa esitellään ensi kertaa taiteena.

1929:  Einari Vehmas sommittelee aikakauslehden Tulenkantajat julisteen, joka painetaan Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kirjapainon kivipainossa.

1930-luku:  Luonnonkumiset painolevyt aletaan korvata synteettisillä aineilla.  Pian kehitellään lämmössä muovattavia eli termoplastisia painolevyjä.  Camridgen yliopiston paino kehittää Cambridge-levyn.

1930-luku:  Englantilaiset Picture Post ja Illustrated alkavat julkaista kuvareportaaseja.

1930-luku:  Suomen sanomalehtien toimitukseen tulevat sanomalehtivalokuvaaja ja kuvatoimittaja, joka valitsee kuvat, määrää koon, rajaa kuvat ja laatii kuvatekstit.  Kuvaajat saavat käyttöönsä 6x9-koon levykameroita Machina, joissa käytetään lasinegatiiveja, ja kinofilmikameroita Contax.

1930-luku:  Puolalainen Mieczyslaw Berman tekee antifasistisia fotomontaaseja.  Hän pakenee 1939 Neuvostoliittoon ja palaa 1944 kotimaahansa.

1930-luku:  Taidemaalari ja kuvittaja Rudolf Koivu (1890-1946) alkaa yhteistyön Raul Roineen kanssa.  Koivun kuvituksia ovat Topeliuksen, Anni Swanin ja Andersenin sadut, Tuhannen ja yhden yön tarinat sekä Suomen kansan satuja ja tarinoita.

1930:  John Heartfield valmistaa ensimmäisen fotomontaasinsa lehteen Arbeiter-Illustrierte-Zeitung AIZ.  Hänen ideansa ilmestyvät satoina seepialla painettuina kansina.  Hän muuttaa 1933 natsien vuoksi Prahaan ja jatkaa työskentelyä lehdelle sekä pakenee 1938 Lontooseen.

1930:  Helsinkiin perustetaan Klichelaitos Kaski & Salonen.

1931:  John Heartfield vierailee Moskovassa esittelemässä, kuinka tehdään fotomotaaseja.  Hän suunnittelee yhden Neuvostoliitto rakentaa -lehden numeron.

1931:  Meksikolainen David Alfaro Siqueiros (1898-1974) tekee litografian Moisés Sáenz.

1931:  Murray kuvailee värireproduktion maskaus- eli naamiointiperiaatteen.

1931:  Kansainvälinen valaistuskomissio - Commission Internationale de l'Eclairage hyväksyy CIE-väridiagrammin kansainväliseen käyttöön.  Se perustuu normaaliin havainnoijaan.

1931:  Itävaltalainen Otto Bittner alias Bi piirtää karikatyyrin Tulee valoa Espanjaan.  Kansannousu johti Bourbonien kukistumiseen Espanjassa ja tasavaltaan.

1931:  Venny Soldan-Brofeldt toimittaa teoksen Suomi on kaunis.  Kuvat perustuvat osittain Kansan Kuvalehden valokuvakilpailuun 1930.

1932:  Klimsch & Co Frankfurt am Mainissa rakentaa autovertikaalireproduktiokameran, jossa on automaattinen tarkennus.  Tämä on ensimmäinen tarkennusautomatiikalla varustettu vertikaali reprokamera.

1932:  John Heartfield tekee fotomontaasin taistelukentältä: Sota ja ruumiit.  Siinä hyeena karjuu kaulassaan kunniamerkki Pour le profit - Voiton puolesta.

1932:  W Klinsh soveltaa ensimmäisenä neuvostotaiteilijana fotomontaasia John Heartfieldin tapaan.  Klinsh luo teoksen Pasifistin kyyneleet, jossa kyyneleet ovat pommeja, 1932 Peto, jossa oranki-Hitler uhkaa maailman rauhaa, 1933 Punainen yhteisrintama ja 1933 Rote Fahnelle omistettu karikatyyri: On vaikea kieltää lehti, kun sen julkaisija on kokonainen luokka.

1932:  Meksikolainen Diego Rivera (1886-1957) tekee litografian Zapata.

1932:  Yhteishyvän etusivulla on ensimmäinen suomalaisessa lehdessä julkaistu värivalokuva.  Suomenkielen lehtori Ahti Rytkönen on antanut kuvalleen nimen Iltalypsy Sammatissa.

1932:  Oskari Oki Wilhelm Räisänen (1889-1950) kiinnitetään Helsingin Sanomien piirtäjäksi.  Hän kuvittaa Lassi Hiekkalan eli nimimerkki Eeron Päivän piirtoja.

1933-38:  Praha on antifasistisen saksalaisen karikatyyrin keskus.  Prahassa painetaan Arbeiter-Illustrierte-Zeitung AIZ, jolle annetaan 1936 nimi Volks-Illustrierte, Rote Fahne, Gegenangriff ja Simplicus, joka on saksalaisten ja tshekkoslovakialaisten piirtäjien perustama satiirinen aikakauslehti.  Simplicus julkaisee 1934 kaksi erikoisnumeroa: Juutalaiset - kristityt - pakanat kolmannessa valtakunnassa ja Kolmas valtakunta karikatyyrissä.  Ne sisältävät muun muassa karikatyristien George Grosz, Erich Godal, Frantisek Bidlo, Josef Capek, Adolf Hoffmeister ja Bert, joka on unkarilainen karikatyristi, töitä.

1933:  Neuvostoliittolainen Konstantin Rotov piirtää karikatyyrin Saksan valtiopäivätalon polttamisesta seuranneista kuulusteluista ja 1935 Krokodilin kannessa Harvinainen yksimielisyys: Lopulta kaupunkimme väestö on yhdistetty yhteen leiriin - keskitysleiriin.

1933:  Wesström ja Olsson patentoivat menetelmän, jolla valmistetaan rasteriviivalaattanegatiiveja (autofoto) määrätyllä tavalla valmistetusta alkukuvasta.  Samantapainen on yhdysvaltalainen Duplex-rasteri (Moore Lab).

1933:  Ruotsalainen Thor Thörnblad keksii dorseerauksen, jolla menetelmällä arvopapereiden selkäpuolelle painetaan tunnuskuvioita.

1933:  Suomen Kuvalehden vuosikerrassa on 1800 sivua ja 6000 kuvaa.  Helsingin Kaiussa julkaistaan keskimäärin tuhat kuvaa vuodessa.

1933:  Suomen Kuvalehden valokuvakilpailun tuloksena syntyy Maakuntiemme kauneus.

1934:  Espanjalainen Salvador Dalí kuvittaa salanimen kreivi de Lautréamontin eli Isidore-Lucien Ducassen (1846-70) teoksen Les Chants de Maldoror.  Dalí syövyttää itse painolevyt, ja kuvat painetaan Roger Lacouriéren työhuoneessa.  Kustantaja on Skira Pariisissa.

1934:  Klimsch rakentaa automaattisella tarkennuksella varustetun vertikaalikameran.

1934:  Yhtyneet Kuvalehdet toimittaa kilpailuvalokuvista teoksen Talvinen Suomi, joka jaetaan lahjaksi Suomen Kuvalehden ja Kotilieden yhteistilaajille.

1934:  Kaksiosainen Suomen vapaussota kuvissa myydään loppuun.  Painos on 14 000 kappaletta.  Teoksesta valmistetaan myöhemmin yksiosainen kansanpainos.

1935:  Hans EJ Neugebauer esittää väitöskirjassaan moniväripainatuksen tieteellisen perustan.

1935:  A Murray suunnittelee valonherkän rasterifilmin Kodak Bi-Screen Film.

1935:  Wilhelm Schupp julkistaa Autorectatypie-menetelmänsä, jolla saadaan fotomekaanisin keinoin rasterityössä oikeat sävyarvot.

1935:  Saksalainen Horn kehittää Alkuprint-laakapainolevyn.  Kuva muodostetaan alumiinialustan päällä olevalle kupariosalle (Aluminium, Kupfer).

1935-37:  Itävaltalainen professori Trötzmüller kokeilee Semperit-laattaa.  Niiden valmistaminen alkaa 1938.

1935:  Graafikko Tapio Tapiovaara (1908-82) kuvittaa muun muassa Elmer Diktoniuksen teokset Medborgare i Republiken Finland I ja 1940 osan II, Janne Kuutio 1946, Arvo Turtiaisen Rautakourat 1938 ja Eino Leinon Simo Hurtta.  Tapiovaara avustaa lehtiä Tulenkantajat, Kirjallisuuslehti, Soihtu, Kiilan albumit ja 40-luku.  Viivapiirroksia Tapiovaara tekee Ylioppilaslehteen, Metsälehteen, Matti Kurjensaaren (Salonen) Nykypäivään ja Ensi Hiitosen toimittamaan Vapaaseen Pohjolaan.  Tauno Tattarin viikkolehteen Kajastus Tapiovaara piirtää sarjakuvaa.  Hän suunnittelee kirjankansia, julisteita ja esitteitä.

1935:  Helsingin Mainos- ja Painotyökeskuksella on kuvalaattalaitos.

1936:  Kölniläinen Dynamit AG Troisdorf alkaa valmistaa astralonia, joka on mitanpitävä polyvinyylimuovikalvo.

1936:  Murray julkaisee Murray-Davies -yhtälön.

1937:  R Rzymkowski esittelee ensimmäisen elektrolyyttisesti kehittämänsä kuvan.

1937:  Saksalainen fyysikko Hans EJ Neugebauer johtaa väriyhtälönsä.

1937-39:  Fyysikko Tryggve Johansson kehittää värijärjestelmän, josta Sven Hesselgren tekee yli 500 värin väriatlaksen.  Anders Hård muokkaa siitä luonnollisen värijärjestelmän Natural Color System NCS.

1937:  Tapio Tapiovaara leikkaa linot Madrid Kirjallisuuslehden kanteen ja Guernica samaan lehteen.

1937:  Helsingin Kuvalaattalaitos perustetaan.

1938:  André Rott ja Edith Weyde keksivät toisistaan tietämättä hopeasuolojen siirtokopioitumisen luoden perustan paperirasteroinnille.

1938:  JAC Yule julkaisee kaksi tutkimusta värinkorjailun matematiikasta ja graafisesta ratkaisusta.

1938:  Englantilainen David Low piirtää karikatyyrin Eurooppa voi odottaa rauhallista joulua.

1938:  Tapio Tapiovaara tekee Kiilan Albumiin linoleumileikkauksen Kylä palaa.

1938:  Aleksanteri Ahola-Valo kuvittaa Tulenkantajat-lehteä linoleumileikkauksella Pois menneisyydestä.

1938:  Kainuun Sanomien Kirjapaino julkaisee Erkki Mikkolan panoraamoista teoksen Kainuu kuvissa.  Kirja tekstitetään suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi.

1939:  Saksalainen Alfred Hickethier (1901-67) saa valmiiksi värijärjestelmänsä.  Ensimmäiset tummuusmittarit eli densitometrit ja valomäärän mittarit tulevat markkinoille.

1939:  Sanoman Lehtikuva perustetaan.  Sillä sekä Tilgmannilla ja Hufvudstadsbladetilla on oma kuvalaattaosastonsa.

1939:  Sareskuva valmistaa myös kuvalaattoja.

1939:  Suomessa on 24 kuvalaattalaitosta, joista kahdeksan on itsenäistä ja muut kirjapainojen yhteydessä.

1939:  Heikki Ahon ja Björn Soldanin Kuva-Suomi ilmestyy.

1939:  Ilmari Sysimetsä laatii Olympiajulisteen kisoja 1940 varten.  Se on ensimmäinen suomalainen maailmalla tunnetuksi tullut juliste.  Samaa julistetta käytetään 1952, kun Olympialaiset tulevat Helsinkiin, mutta Suomen rajoja muuttaen.

1940-50-luvut:  Eeli Jaatinen (1905-70) kuvittaa kirjankansia, postikortteja, sarjakuvia ja muuta.

1940:  Kodak valmistaa ensimmäiset pinnakkaisrasterit, ensin oranssi ja sitten magenta.

1940:  Hakkapeliitta julkaisee jutussa Ensimmäisen sotakuukauden kuulumisia kuvan Kaalimaan solttu antautuu.

1941-2:  Gevaertin A Rott ja Agfan E Weyde keksivät diffuusiokehitysmenetelmän.  Se tulee käytäntöön Copyrapid-menetelmänä.

1941:  Pariisista paennut karikatyristi Frans Masereel luo Avignonissa ja Pyreneiden kylässä Laussou sarjat Kuolemantanssi, 1943 Kohtaloita, 1943 Maa Saturnuksen merkissä, 1944-45 Viha ja 1944-45 Muistakaa.  Ne ovat eurooppalaisen vastarintataiteen merkittävimpiä teoksia.

1941-45:  Neuvostoliiton Suuren isänmaallisen sodan aikana rintamalla tehdään piirustuksia.  Mainittakoon NN Zhukovin työt.

1941:  Pravdan karikatyristi Viktor Deni piirtää julisteen Puolustakaa Moskovaa, jota liimataan neuvostokaupunkien talojen seiniin.  Hän luo työt 1942 Lyökää kuoliaaksi fasistinen peto ja 1943 Fasistinen päämaja ja neuvostoarmeijan tekemä korjaus.

1941:  Boris Jefimov piirtää neuvostoliittolaisten vastahyökkäyksestä Moskovan edustalla teoksen Ensimmäinen tuttavuus neuvostohohtimiin ja 1943 Hitlerin valhekalenteri ja neuvostoliittolainen voittokalenteri, jossa Hitler pakenee rikkoutuvalla panssarivaunulla.

1941:  Uusi Suomi julkaisee kuvan, jonka kuvateksti kuuluu: Sotamies Heino Jauhiainen, takanaan saaliinsa, 28 ryssää, jotka hän otti vangiksi marjamatkalla.

1942:  Teoksessa Kiuas-Rapeli-Halonen, Suomalaisten ristiretki on kuva, kuinka Suomen sotilaat poistavat neuvostotähden Jaakkiman kirkon ovelta.

1942:  Hakkapeliitta julkaisee TK-piirtäjän A Lindberg piirroksen suomalaisesta konekivääripesäkkeestä.  Kuvateksti: Ympärillä paukkuu, räiskyy ja leimahtelee, mutta miehet tietävät tehtävänsä; katse äärimmilleen terästettynä, jokainen lihas täynnä tulta, eloa ja toimintaa he suuntaavat luotisuihkun kohti lukumäärältään moninkertaista vihollista.

1942:  Neuvostoliittolainen Boris Prorokov piirtää karikatyyrin Sukupolvien järjestys.  Siinä on hautausmaalla ränsistynyt hautaristi Hans Müller 1918 ympärillään viisi Müllereiden ristiä 1942.

1943:  Japanilainen Dainippon Screen perustetaan.  Se valmistaa aluksi lasirastereita ja kontaktirastereita, 1945 kameran, sitten suurennuskoneita, suorarasterointilaitteita, toistokopiokoneita, vedoskoneita, kopiolaitteita, valotuslaskijalaitteita ja densitometrejä.

1943:  Neuvostoliittolainen Dmitri Moor piirtää karikatyyrin Peto on haavoittunut - hävittäkää se!  Hän tekee sarjan Fritzin historia, jossa käsittelee saksalaisen fasismin psykopatologiaa.

1943:  Eino Mäkisen kansatieteellinen Isien työ ilmestyy.  Mäkinen kuvasi 1936-41 kansatieteellisiä elokuvia.

1944:  Neuvostoliittolainen Mihail Tsheremnih kommentoi fasististen miehittäjien häätämistä Valkovenäjältä piirroksella Meikäläiset tulevat.

1945:  Graafikko Albe Steiner kääntää valokuvan 90 astetta ja saa savuavat tykinputket muuttumaan tehtaan savupiipuiksi milanolaisessa viikkolehdessä Il Politecnico.

1945:  Neuvostoliittolainen Juli Ganf piirtää karikatyyrin Kuolleiden käräjillä.  Vainajien rinnassa on lappuja Mainadek, Treblinka, Auschwitz ja Buchenwald.  Korkeimmat natsiupseerit istuvat penkillä.

1945:  Neuvostoliittolainen Lev Brodaty julkaisee Krokodilissä muutama päivä fasistisen armeijan antautumisen jälkeen piirroksen Ex oriente lux.  Siinä neuvostosotilas avaa tyrmän oven ja sanoo: olette vapaat, ystävät!  Valo paljastaa pimeästä hahmoja: Goethe, Heine, Pushkin, Tolstoi ja Shakespeare.

1945 jälkeen:  Romaniassa piirtävät karikatyristit Gheorghe Chiriac, Nell Cobar, Cik Damadian, Iosif Ross ja Eugen Taru.

1945:  Pehr Taucherin kaksivärinen juliste Oletko auttanut minua? on Kansanavun julistesarjan numero 18.

1945:  Tove Janssonin ensimmäinen Muumi-kirja Muumit ja suuri tuhotulva ilmestyy ja 1946 Muumipeikko ja pyrstötähti, josta tulee 1948 kansainvälinen menestys.

1946:  Kodak kehittelee edelleen kontaktirasteria.

1946:  Wiesbadenilainen yritys Kalle tuo markkinoille Ozasol-painolevyn.

1946:  Valokuvaaja Otso Pietinen yhdistää runoa ja kuvaa teoksessa Leino-tunnelmia kuvina.

1947:  Elektronisalamalaite tulee lehtivalokuvaajien käyttöön.

1947-56:  Erkki Tanttu kuvittaa kirjoja.  Maija Karma toimii kirjankuvittajana.

1947:  Heikki Ahon, Björn Soldanin ja Torsten Ranckenin kuvaama Aurinko paistaa saaristoon ilmestyy.

1948:  Marc Chagall (1889-1985) tekee litografiasarjan Arabian yöt.  Hänen muita litografiasarjojaan ovat Daphne & Chloe 1961 ja Sirkus 1967 sekä etsaussarja Unelmia 1981.

1948:  Kari Suomalainen siirtyy Mantereesta Seuran taiteilijaksi ja taittajaksi sekä aloittaaa 1951 Helsingin Sanomissa.

1948:  Otso ja Matti Pietinen valokuvaavat teoksen Suomen puun tie metsästä maailmalle kuvat.  Se ilmestyy 1949 englanniksi Finnish Forestry in Pictures.

1949:  Klimsch alkaa valmistaa spindeliautomatiikalla (kara-) varustettuja reprokameroita.

1940-luvun loppu:  Varsinkin kuvitettujen kirjojen painamisessa yleistyy offsetrotaation käyttö vauhdikkaasti.

1950-luku:  Kontakti- eli pinnakkaisrasterin käyttö yleistyy.

1950-60-luvut:  Krokodiliin piirtävät muun muassa Jevgeni Shukajev, Vitali Gorjajev, Igor Sytshev, Leonid Soifertis, Heinrich Valk, Ivan Semjonov, Naum Lissogorski, Boris Leo, Boris Prorokov ja Sergei Kusmin.  Puolassa piirtävät Eryk Lipinski, Jerzy Zaruba, Mieczyslaw Berman, Zbigniew Lengren, Jan Lenica, Anna Lipinska ja Karol Ferster, Tshekkoslovakiassa Antonin Pelc, Adolf Born ja Josef Novak, Unkarissa Sandor Ek ja Joszef Szür-Szabo, Bulgariassa Boris Angeluschew, Boris Dimowski, Zwetan Zebow ja Violetta Mintschewa, Romaniassa Eugen Taru ja Cik Damadian sekä Saksan Demokraattisessa Tasavallassa Beier-Red, Jazdzewski, Poltiniak ja Leo Haas.

1950-luku:  Suomea esitteleviä kuvateoksia hallitsee Matti Poutvaara.

1950:  Fernand Léger (1881-1955) tekee litografiasarjan Cirque - Sirkus.

1950:  Zürichiläinen A Fieg keksii pulveriesipaikkausmenetelmän Primaton, joka perustuu samalle periaatteelle kuin milanolaisen Arnoldo Marzion paikkaus.

1950:  Karl Wedekind kehittää Megum-kuvalaatan.

1950:  Tapio Tapiovaara leikkaa linon Kemin lakko.

1950-91:  Kari Suomalainen (1920-99) toimii Helsingin Sanomien pilapiirtäjänä.

1950-75:  Eino Olavi Hurmerinta (1928-) piirtää Uuteen Suomeen sekä nimimerkillä Eino-Olli Apuun ja Katso-lehteen.

1951:  Faber and Faber julkaisee teoksen David Bland, The Illustration of Books.  Tarkistettu painos ilmestyy 1953, ja 1958 kolmas täydennetty painos A History of Book Illustration.

1951:  Yule ja Nielsen julkaisevat Murray-Davies -yhtälön muunnelman.

1951:  Klimsch esittelee Drupa-näyttelyssä Düsseldorfissa täysin automaattisen reprokameran ensimmäisen prototyypin.

1952:  Hollantilainen tohtori A Elfers keksii rasterikuvalaattojen syövytysmenetelmän.

1952:  Hannoverilainen Alfred Hickethier  kehittää värikuution.

1952:  American Newspaper Publishers Association ANPA on ratkaissut rasterisinkkilaatan syövytysongelmat.

1952:  Klimsch alkaa valmistaa rastereita.

1952:  Erkki Tanttu kuvittaa KM Walleniuksen kirjan Miesten meri, Otava.

1953:  Dow Chemicals esittelee Bostonissa Dow-Etch-Process -järjestelmän ja -koneen, jolla syövytetään yhdessä vaiheessa magnesiumkuvalaatta.  Sitä kehiteltiin 1948 lähtien.  Kuvalaatan teko kestää nyt viisi minuuttia aikaisemman yli puolen tunnin sijaan.  Muita pikasyövytyskoneita ovat muun muassa Chemco, Master, Tasope, Birmetals, Dirats, LA ja Hirth.

1953:  Kodak tuo markkinoille valonherkän rasterifilmin Kodalith Autoscreen Ortho Film.  Sen kokeilut aloitettiin 1935 (Bi-Screen-filmi).

1953:  Kodak esittelee Photo Resist -kemikaalin, jolla valmistetaan offsetpainolevyjä.  Kodak myy 1987 tuotannon Union Carbide -yritykselle.

1954:  New York World-Telegram on ensimmäinen kohopainosanomalehtirotaatiossa painettu sanomalehti, joka on kokonaan valomekaanisesti valmistettu.  Valoladotut tekstit ja rasterikuvat  taitetaan kokonaisiksi sivuiksi, jotka kopioidaan magnesiumlevylle.  Levy syövytetään yksivaiheisella Dow-syövytysmenetelmällä ja -koneella seitsemässä minuutissa.  Syövytettyä levyä käytetään painamiseen, eikä matrisointia ja stereopainolevyn valmistusta tarvita.  Dow-syövytyskone esiteltiin edellisenä vuonna.  Konetta myydään 1955 mennessä 38 kappaletta Yhdysvalloissa ja yksi Englantiin.

1954:  Tohtori A Kröner ratkaisee Stuttgartissa elektrolyyttisen sinkki- ja magnesiumlevyn syövytyksen (Kröner-syövytyskone).

1954:  Norjalainen M Iversen esittelee viivakuvalaattojen syövytysmenetelmän ilman suojatelauksia.  Hänen Marginator-koneessaan kopioidaan tavallisen metallikopion päälle toinen, joka on hieman suurempi kuin ensimmäinen.

1954:  Drupa-näyttelyssä esitellään uusi perlon- eli nylon-laatta, joka perustuu valokemialliseen reaktioon eli fotopolymerisaatioon.  Valotus kovettaa painavat kohdat ja painolevyn painamattomat kohdat liuotetaan pois.  Dycril-levyn ovat kehittäneet Du Pont de Nemour -yrityksen tutkijat.

1954-56:  Suomessa märkälevyn käyttö vähenee ratkaisevasti, ja reprokuvauksessa alkaa uusi vaihe.

1955:  Englantilainen J Koch kehittää ja esittelee valmistusmenetelmän, jolla tehdään Collobloc-rasterikuvalaattoja.

1955:  Uusi Suomi julkaisee Porkkalan palauttamistilaisuudesta kuvan, josta oli leikattu presidentti JK Paasikiven vierellä seissyt pääministeri Kekkonen ulos.

1956:  Urho Kekkosen vaalikirjassa Lepikon torpan kuvasta poistetaan savupiippu, jotta lukija uskoisi tulevan presidentin syntyneen savupirtissä.

1957:  LTF-värikortti tulee USAssa kauppaan.  Sillä painaja voi luonnehtia paino-olosuhteitaan.

1957-66:  Kirjankuvittajina aloittavat Erik Bruun, Urpo Huhtanen ja Henrik Tikkanen.

1958:  JAC Yule ja FR Clapper käyttävät laajennettua Jones-diagrammia värireproduktion tutkimuksessaan.

1959:  Belgialainen Gevaert esittelee Milanossa maskausmenetelmän multimaski.

1950-luvun loppu:  USAssa kehitetään nopea rotaatiokohopainomenetelmä Wrap-Around.  Painosylinteriin kiinnitetään ohuesta magnesium-, sinkki-, kupari- tai muovilevystä valmistettu painolaatta, johon on syövytetty teksti ja kuvat.

1960:  Kodak esittelee Estar-filmipohjan.  Polyesteri parantaa Kodalith-filmien mittapitävyyttä eli dimensiostabiliteettia.

1960:  Yhdysvaltalainen poptaiteilija Robert Rauschenberg julkaisee kuvituksensa Jumalaiseen näytelmään.  Hänen töissään ei ole Danten henkilöitä eikä näytelmän tapahtumia.  Rauschenbergin henkilöitä ovat Kennedy, Johnson, Nixon ja Stevenson.  Kuvat esittävät raketteja, nykyaikaisia aseita ja kilpa-autoja.  Dante on golfmailoja mainostava ilmoitushahmo.  Kuvitus on lehtikuvista tehtyä mosaiikkia.

1961:  Seppo Saves julkaisee teoksensa Kameratulta ja 1964 Yksi ynnä yksi.

1961:  KG Roosin Ihmisten Helsinki ilmestyy.

1962:  Pobboravski ehdottaa värireproduktioon insinöörimäistä lähestymistapaa eli matematiikan käyttöä.

1962:  Du Pont ottaa haltuunsa maailman vanhimman valokuvakemian yrityksen Adox-Fotowerke C Schleussner ja sen 1927 perustaman Neu-Isenburgin tehtaan.  Täällä aletaan valmistaa graafisia filmejä reproduktiotekniikkaa ja valoladontaa varten sekä fotopolymeerifilmejä värireproduktion koevedostukseen eli koevedostusjärjestelmää Cromalin.

1962:  Kuubalainen Silvio Rodríguez Domínguez (1946-) työskentelee pilapiirtäjänä Nuorten kommunistien liiton UJC viikkolehdessä Mella ja kuvittaa Norberto Fuentesin tarinoita.  Silvio saa 1964 asepalveluksessa koulutuksen lennättimen ja kenttäradion käytössä, toimii 1965 piirtäjänä, valokuvaajana ja toimittajana armeijan lehdessä Verde Olivo ja palaa 1967 Havannaan, jossa esiintyy ensi kerran Kuuban televisiossa.

1962:  Klimsch alkaa valmistaa nopeakäyttöistä rullafilmireprokameraa Expressa S.

1964:  Graphic Arts Technical Foundation GATF valmistaa filmisarjan värinkorjailun oppaaksi.

1964:  Aikakauslehti Quick on ensimmäinen monivärinen painotuote, joka painetaan Hell-Helioklischograph -kaiverruskoneella valmistetulla syväpainosylinterillä.

1964:  Du Pont alkaa ensimmäisenä valmistaa graafisia filmejä, joiden pohjana on polyesteri Cronar.

1965:  3M kehittää värivedostukseen menetelmän Color Key ja 1970-luvulla Transfer Key.

1965:  Roy Lichtenstein (1923-97) tekee silkkipainotyön Sweet Dreams, Baby! (Pow!).

1965:  Klimsch ryhtyy valmistamaan rastereita Gradar, joita muutamassa vuodessa myydään yli 2000.

1965:  Niilo Villanen, Aimo Vuokola ja Ari Yrjänä julkaisevat runollisen teoksensa Satu suomalaisesta maisemasta.

1966:  Berkey Technical esittelee suurennusjärjestelmän, joka käyttää Kodakin kontaktirasteria.

1966:  Matti A Pitkänen julkaisee ensimmäisen kuvateoksensa Seitsemän auringon yö.

1966:  Matti Saanion Musta talvi, valkea kesä ilmestyy ja 1968 Pohjoinen kaupunki elää.

1967:  "Sovjetskij Hudozhnik" julkaisee Moskovassa teoksen N Pomerantsev, Russkaja derevjannaja skulptura - Venäläinen puuveistos.

1967:  Andy Warhol (1930-87) tekee silkkipainosarjan Ten Marilyns.

1967:  JAC Yule julkaisee teoksensa Principles of Color Reproduction - Värireproduktion perusteet.

1967:  Ranskalainen filosofi Guy Debord (1931-94) julkaisee pääteoksensa Spektaakkelin yhteiskunta.  Spektaakkeliyhteiskunta on tavarayhteiskunta.  Koko nykyaika on suuri spektaakkeli, jota kapitalismi hallitsee.  Kapitalistisessa yhteiskunnassa kaikki kommunikaatio on tavaroiden, esineiden ja kuvien välittämää: mainoskuvien maailma on mielikuvien maailma.  Helsingin kaupungin Stop töhryille -projekti 2000-luvulla on spektaakkelin logiikan fundamentalistinen ja väkivaltainen sovellutus.  Kaikki muut kuin kaupalliset viestit häivytetään kaupunkitilasta.  Pieni tarra helsinkiläisessä lyhtypylväässä puhuttelee, koska tarrat on kaupunkikuvassa ankarasti kielletty.

1967:  Henrik Tikkanen (1924-84) siirtyy Hufvudstadsbladetista piirtäjäksi Helsingin Sanomiin.

1968:  Berkey Direct Screen -suorarasterointimenetelmällä valmistetaan värikuvia sanomalehteen.  Kuvien teko kestää 90 minuuttia, kun aikaisemmin samaan työhön kului 3-4 tuntia.

1968:  Du Pont tuo markkinoille fotopolymeerin Riston.  Sitä käytetään painettujen piirien valmistamiseen.

1968:  Tapio Tapiovaara leikkaa linon Punaiselle kaartille.

1968:  Suomessa on noin 120 reprokameraa, 60 toistokopiokonetta, 40 pikasyövytyskonetta, 11 optista skanneria ja 18 mekaanista skanneria.

1969:  Vario-Klischographilla voidaan valmistaa offsetpainoon sopivia kalvoja ja Helio-Klischographilla voidaan kaivertaa elektronisesti syväpainosylintereitä.  Yritys Hell kehittää edelleen mallit Vario-Chromograph ja Combi-Chromograph.

1969:  Graphic Arts Technical Foundation GATF valmistaa filmisarjan harmaatasapainoa varten.

1970-luku:  Suomen sanomalehdet valottavat yleensä paperille tekstipalstat ja kuvat, jotka kootaan paperitaitossa sivuiksi.

1970-luku:  Suomessa sanomalehdet alkavat käyttää muovisia fotopolymeeripainolevyjä.  Levy valotetaan negatiivin läpi, jolloin se kovettuu valotetuista kohdista polymeroitumisreaktiolla.  Valottumattomista kohdista huuhdotaan nestemäinen muovi pois, jolloin saadaan kohopainopinta.  Muovilevyt yhdistetään valoladontaan.  Aamulehti alkaa käyttää 1975 fotopolymeerilevyjä.  Hufvudstadsbladet käyttää 1975-83 niitä.  Muovilevyt ovat ohuita ja ne kiinnitetään painosylinterin päällä oleviin satuloihin.

1970-luku:  Suomessa sanomalehtisivuja kavennetaan sivukuvauksessa 8-10 prosenttia, jotta paperin kulutus vähenee.  Näin menetellään 1980-luvun puoliväliin asti.  Aikaisemmin matriisipahvin kutistuminen kuivuessaan pienensi painopinta-alaa.

1970-luvun alku:  Markkinoilla on elektronisesti ohjattuja vertikaalisia reprokameroita.

1970-80-luvut:  Taiteilija Nils-Aslak Valkeapää eli Áillohash (1943-2001) kuvittaa omat kirjansa ja muiden teoksia kuten Rauni Magga Lukkarin runokirjan Báze dearvan Biehtar ja Kerttu Vuolabin lastenkirjan Ánde ja Risten Jagi fárus.

1970:  Rochester Institute of Technology suunnittelee RIT-värintoistoaluekortin ja 1972 filmisarjan harmaatasapainoa varten.

1971:  Izdatelstvo "Izobrazitelnoje ickusstvo" julkaisee Moskovassa kuvateoksen Vladimir Bogatkin, Lev Oshanin, Tetshet Volga - Virtaa Volga.

1972:  Izdatelstvo Agentstva Petshati Novosti julkaisee Moskovassa kuvateoksen Cojuz svobodnyh i ravnyh - Vapaiden ja tasa-arvoisten liitto.

1972:  Valittujen Palojen Lintukirja voittaa kultamitalin Leipzigin kansainvälisillä kirjamessuilla Das schönste Buch der Welt -kilpailussa.

1973:  Munsell-Foss -värikortti kehitetään.

1973:  Du Pont julkistaa sanomalehtipainoon fotopolymeerilevyn Dycril Type 40.   Du Pont alkaa valmistaa flexopainoon fotopolymeerilevyä Cyrel.  Sen reliefin syvyys on suuri.

1973:  Tapio Tapiovaara leikkaa linot Auta Vietnamia ja Chile.

1974:  Suomen Kommunistinen Puolue julkaisee kuvateoksen Rintamaamme yhtykää.

1974:  Laserreproduktio alkaa.  EOCOM esittelee lasertulostimen prototyypin painolevyjen valmistukseen Print'74-näyttelyssä.

1975:  ECRM esittelee elektronisen reprokameransa Autokon.

1975:  Case-Hoyt painaa aikakauslehden Audubon kannen satunnaisrasterilla.  Fotopolymeerilevy valotetaan sävypositiivin läpi.

1975:  Helsingin Herttoniemessä sijaitseva Helprint alkaa kehittää uutta tekniikkaa sivunvalmistusjärjestelmällä HELPRINT-PAGITRON.  Se yhdistää toimituksen prosesseja, tekstin- ja kuvanvalmistuksen sivutaittoineen.  Se tuottaa kaikkiin painomenetelmiin soveltuvia kopiovalmiita sivufilmejä.  Kehitystyössä on mukana Optronics International USAsta.  Suomalainen Sysplan tekee 1976 värinerotteluun tarvittavat ohjelmat.

1975:  Kuvasiskot Eila Marjala ja Margit Ekman kirjoittavat kirjapainoteknikkojen kurssijulkaisussa Gratek 12 lehdissä julkaistavista henkilökuvista.  Ne eivät saa olla passikuvia, vaan hyviä muotokuvia vähintään 9x12 koossa.  Näin painettu kuva tulee korkeatasoinen.

1976:  CIE-LUV -väriavaruusjärjestelmä kehitetään.

1976:  Kustantamo Pravda julkaisee kuvateoksen VI Lenin v sovetskom izobrazitelnom iskusstve - VI Lenin neuvostokuvataiteessa.

1977:  Neuvostoliitossa VNII Poligrafija kehittää laserkaiverrusautomaatin Lazernyj gravirovalnyj avtomat LGA, jolla valmistetaan offsetpainolevyt suoraan originaalista.

1977:  Crosfield julkistaa maailman ensimmäisen digitaalisen sivuasemointijärjestelmän DRUPAssa.

1977:  Editions d'art Aurore (Leningrad) ja Editions Cercle d'Art (Pariisi) julkaisevat kuvateoksen Art et révolution, La flamme d'octobre.  Kirjapaino on Yhteistyö, Helsinki.

1977-85:  Kirjankuvittajina jatkavat Vaajakallio ja Polameri.  Valokuvakirjojen tekijöitä ovat Matti A Pitkänen, Istvan Racz ja Osmo Thiel.

1978:  Neuvostoliitossa näyttelyssä Offset-78 esitellään kuvan statististen parametrien analysaattori.  Se on tarkoitettu yksiväristen ja värillisten originaalien arviointiin ja reproduktioprosessin optimaalisen gradaatiokäyrän määrittämiseen.  Analysaattorin kehittäjä on VNII poligrafija.

1970-luvun loppu:  Suomen sanomalehdissä valmistetaan kokonaisia yksivärisiä ilmoituksia ohjelmistoilla.

1970-luvun loppu:  Suomen suurimmassa syväpainossa Helprintissä kehitetään digitaalista kuvankäsittelyä SITRAn ja TKKn tukemana.  Ohjelmistot toimivat, mutta tietokoneet muistivälineineen rajoittavat toimintaa.  Suuret kuvat ja väri-ilmoitukset eivät siirry riittävän nopeasti.  Helprint joutuu luopumaan projektista ja odottamaan tehokkaampia järjestelmiä.

1970-luvun loppu:  Pekka Vuori (1935-) piirtää Helsingin Sanomien sunnuntaisivuille, kulttuurisivuille ja kuukausiliitteeseen.

1980-luku:  Polychrome valmistaa orgaanista valojohdepäällystettä OPC offsetpainolevyjä varten.

1980-luku:  Toimisto-offsetkoneita varten valmistetaan suoraan tietokoneella tulostettavia paperisia painolevyjä muun muassa Mitsubishi Paper Mills: Silver Digiplate.

1980-luku:  Suomen sanomalehtien ohjelmistot sisältävät leikkaus-, kopiointi- ja liimaustoiminnot, jotka korvaavat paperitaiton.  Kuvien ja värien käsittely tulee mukaan ohjelmistoihin.  Unix-, Mac- ja PC-työasemat yleistävät kuvaohjelmistojen käytön.

1980-luku:  Hufvudstadsbladet ja Keskisuomalainen ottavat käyttöön automaatteja, jotka valmistavat painolevyn suoraan valmiista sivutaitosta eli peististä.  Kun sivunegatiivin valmistus jää pois, säästyy aikaa 10-20 minuuttia.

1980-luvun alku:  Tuotannollisia järjestelmiä digitaaliseen kuvankäsittelyyn alkaa tulla markkinoille.

1980:  USAssa asennetan ensimmäinen värisivujen asemointijärjestelmä Scitex Response 300.

1980:  Moskovassa Strojizdat julkaisee kuvateoksen Areny Igr XXII Olimpiady - XXII olympialaisten areenat.

1980:  Verlag Progress julkaisee Moskovassa kuva- ja karttateoksen L Sadworny, Im Auto durch die Sowjetunion, Reiseführer - Autolla Neuvostoliiton halki.  Kirjapaino on Kursiivi Helsingissä.

1981:  Suomessa asennetaan ensimmäiset nelivärijärjestelmät.

1981:  WSOY painattaa Italiassa 12-osaisen taidekirjasarjan kuusi maailman taidetta käsittelevää osaa.  Painajalla milanolaisella kustantajalla Fabbrif Editore on ehkä maailman suurin offset-filmien taidekuva-arkisto.

1981:  Suomessa lehtivalokuvaajat kyttäävät syksyllä presidenttiä Urho Kekkonen yötä päivää.

1982:  Tammi julkaisee runo- ja kuvateoksen Jevgeni Jevtushenko, Näkymättömät langat.

1982-83:  Japanilainen kustantaja Kodansha ottaa käyttöön toimitusjärjestelmän lääketieteen tietosanakirjaa varten.  Työryhmä käyttää automaattisia piirustuskoneita ja piirturit on kytketty optisella kuidulla keskustietokoneeseen.  Järjestelmällä määritetään retusoinnin tummuus ja väri ynnä muuta.  Tämä grafiikan hallintatekniikka nostaa Japanin kärkeen uudessa tekniikassa, jossa tietokoneet ovat suunnitteluryhmän osa.

1982:  Yhtyneitten Paperitehtaiden Simpeleen tehtaan mainosgraafikko Martti Hänninen vierailee Kuubassa asiantuntijavaihdossa.  Hänninen laati koulutusohjelman, joka sisältää lähinnä kotelo-, etiketti- ja aaltopahvilaatikkoteollisuuden uutta tekniikkaa.  Hän pitää konferenssin painoalan ja graafisen suunnittelun asiantuntijoille.  Kuubalainen graafikko Antonio Poli vieraili 1980 Suomessa.

1983:  Kustantamo Aurora (Leningrad) ja Kansankulttuuri julkaisevat kuvateoksen Aleksandr Deineka.

1983:  Tutkijaliitto julkaisee Leena Sarasteen valokuvateoksen Rakkaani, Palestiina.

1983:  Värisivujen kuvien ja tekstin taittojärjestelmiä on käytössä: Hell Chromacom 170, Scitex 170, Crosfield (sarjat 800 ja 570) 150 ja Dainippon Sigmagraph 2000.

1983:  USAssa Edward R Tufte julkaisee kirjansa The Visual Display of Quantitative Information - Numeerisen tiedon kuvallinen esittäminen.

1983:  Laser ja muoviset painopinnat eli -levyt helpottavat sanomalehden tuotantoa.

1983:  Sanoma, Tampereen Kirjapaino, Turun Sanomat, Savon Sanomain Kirjapaino, Kaleva, Keskisuomalainen, Esan Kirjapaino ja Satakunnan Kirjateollisuus käynnistävä yhteisen projektin SISU, jonka tavoitteena on 1986 mennessä selvittää, mitä edellytyksiä ja mahdollisuuksia suomalaisilla lehtiyrityksillä on siirtyä tietokonepohjaiseen kokosivun valmistukseen.

1983:  Juhani Myllärin Poliittinen karikatyyri suomalaisissa pilalehdissä 1868-1917. Taidehistoriallinen ja -teoreettinen tutkimus poliittisen karikatyyrin olemuksesta ja viestintäkeinoista ilmestyy.

1983:  Reijo Porkan teos Sodasta kuvin. TK-valokuvaus 1941-44. Haastatteluja ja muistelmia ilmestyy.

1984:  Agfa-Gevaert tuo markkinoille kuvan kuivakorjailuun työaseman PRINTON DESC MC.  DESC on lyhennys sanoista Dry Etching System by Computer.

1984:  Suomessa on käytössä parikymmentä digitaalista värikuvankäsittelyjärjestelmää.  Ensimmäiset niistä ovat siviilituotannossa ja reprolaitoksissa.

1984:  Suomessa sanomalehtien ilmoituksista yli neljännes on värillisiä, kun 1978 väri-ilmoitusten osuus oli alle 10 prosenttia.

1984:  Graafisen suunnittelun järjestö Grafia alkaa jakaa stipendejä Suomen kirjankuvittajille.  Yhdistys julkaisee vuotuista luetteloa Kuvittajat.

1985:  KSLn Tampereen opintojärjestö julkaisee kuvateoksen Työläisten Tampere.

1985:  Nimityksen Desktop Publishing DTP ottaa käyttöön Aldus Corporationin toimitusjohtaja Paul Brainerd julkistaessaan sivuntaitto-ohjelman PageMaker.  Mikrotietokoneiden julkaisujärjestelmän sydän on sivuntaitto-ohjelma, joita 1989 ovat PageMakerin lisäksi Macintoshilla Ready, Set, Go! ja MS-DOS/PC-koneilla Ventura.

1985:  Etelä-Suomen Sanomissa on toiminnassa kokeilujärjestelmä, jolla käsitellään teksti ja kuvat sekä taitetaan lehti digitaalisesti yhdessä järjestelmässä.

1985:  Martta Wendelin saa elämänsä parhaat työtarjoukset, kun hänen satukuvituksiaan on esillä Satujen Saari-näyttelyssä Tampereella.  Useat mainostoimistot tarjoavat hänelle graafisen suunnittelijan paikkaa.  Niissä ei kai tiedetty, että taiteilija on 92-vuotias.

1986:  Ranskassa perustetaan DIADEM, joka on erikoistunut kuvankäsittelyjärjestelmiin CEPS.  Sata laitteistoa myydään 1992 mennessä.

1986:  Kun Englannin kuninkaalliset Diana ja Charles vierailevat Japanissa, niin naistenlehden Emma alusvaateilmoituksessa naisella on Dianan pää.

1986:  Suomessa yhden sanomalehtisivun valmistamiseen tarvitaan keskimäärin kahdeksan työtuntia, kun 1977 siihen kului keskimäärin 14 tuntia.

1986:  Henrik Karlsson (1956-) tulee Helsingin Sanomien pilapiirtäjäksi.

1986-95:  Kirjankuvittajia ovat Matti Kota, Taina, Camilla Mickwitz, Katriina Viljamaa-Rissanen ja Pekka Vuori.

1987:  Kustantamo Aurora (Leningrad) ja Tammi julkaisevat kuvateoksen Jelena Martshenko, Maailman maalaustaiteen mestareita Neuvostoliiton museoiden kokoelmista.  Globus painaa kirjan Wienissä.

1987:  Adobe Illustrator valmistuu.

1987:  Kustannusliike Progress julkaisee Moskovassa kuvateoksen Albert Nenarokov, Lokakuun suuren sosialistisen vallankumouksen kuvitettu historia.

1987:  Saksalainen lehti Bunt julkaisee prinsessasta Diana itkukuvan, joka on tehty manipuloimalla tietokoneella.  Huijauksen paljastaa 1988 Life.

1987:  Suomessa on 66 nelivärijärjestelmää.  Niitä ovat Crosfield (Studio 800 ja Sirius 250), Dainippon Screen (Sigmagraph 2000, 6000 ja 3000), Hell Chromacom, Scitex Response (Keyline, Assembler, Vista, Imager, Astra ja Legend) sekä Unda GDW 2002.  Suomessa ei ole maahantuojaa nelivärijärjestelmille Chemco Teragon 4000, Eikonix Designmaster 8000, 3M/Comtal Color Workstation, Lightspeed Qolor ja Quantel Graphic Paintbox.

1988:  Du Pont hankkii enemmistöosakkuuden yrityksestä Benchmark Technologies, joka on englantilainen graafisen kuvankäsittelyn tietokoneyritys.  Du Pont tekee Fujin kanssa sopimuksen alkaa yhdessä kehittää graafisen teollisuuden ja media-alan värikuvankäsittelyn uusia elektronisia järjestelmiä.  Du Pont sopii englantilaisen yrityksen Vickers kanssa offsetlevyvalmistajan Howson-Algraphy haltuunottamisesta.

1988:  Työasema- ja PC-pohjaisia kuvajärjestelmiä on runsaasti: Avalon Development, Berthold, Cambridge Computer Graphics, Chemco, Coddbarret (Superset), CPS, Crosfield (Dicomed), Cyberpublishing, DuPont Vaster (entinen Via Video), Graphex, Howtek, Imapro, Impuls, Interscan, Letraset, Levien Instrument, Lightspeed, Linotype, Megavision, Monigraaf, Nokia, NPS, Prepress Technologies, Publishing Technology, Quantel, Royal Zenith (FAG, Diadem), SeeColor, Silicon Beach ja Unda.

1988:  Suomen Kuvalehti aletaan taittaa Macintoshilla ja 1990 lehden tiloissa PageMakerilla.

1988:  Monigraaf ja Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen VTT Graafinen laboratorio GRA alkavat kehitellä mikropohjaista kuva-arkisto- ja tulostusjärjestelmää Kaleido, joka tuottaa yksivärisistä videokuvista rasteroituja originaaleja sanoma- ja aikakauslehtikäyttöön.

1988:  Monigraaf, Finlandia-Arkisto ja Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen VTT Graafinen laboratorio GRA alkavat kehitellä mikropohjaista kuva-arkisto- ja kuvankäsittelyjärjestelmää Finsca, jossa käytetään jo kehitettyä kuvien arkistointijärjestelmää Kaleido.

1988:  Lehtivalokuvaaja Hans Paul esittää esimerkkejä kuvamanipulaatioista (Sanomalehtimies Journalisten 7).  Eteenpäin kertoo, että Luther halusi olla mieluummin sika kuin juutalainen.  Kuvassa toisella sialla on Lutherin pää!  Keskisuomalainen kertoo 800 lehmän joutumisesta teuraaksi.  Kuvassa lehmät on merkitty ristillä!  Itä-Savon toimittaja pistää mäkihyppääjän Eddie Edwards hyppäämään jalattomana uima-altaaseen.  Ilta=Sanomat julkaisee kuvan vakavasta Harri Holkerista ja nauravasta Paavo Väyrysestä.  Kuvassa on kaksi eri kuvaa yhdistetty!

1989:  Canonin still-videokameroilla RC-470 ja RC-250 otetut kuvat voidaan siirtää Neotechin videosiepparilla Macintoshiin käsiteltäviksi ja tulostettaviksi PostScript-tulostimella.

1989:  Du Pont ja Fuji hankkivat englantilaisen graafisen alan yrityksen Crosfield Electronics.

1989:  Saksalainen Klimsch lopettaa reprokameroiden valmistuksen.  Digitaalitekniikan nopea kehittyminen on johtanut reprokameramarkkinoiden supistumiseen.

1989:  Nordgraf-näyttelyssä Kööpenhaminassa on 91 yritystä, joista suomalaisia Altim Control, Mailroom International, Metsi, Monigraaf ja VTTn graafinen laboratorio GRA, mutta ei Nokia.  Yhdysvaltalainen Atex esittelee sanomalehden sivunvalmistusjärjestelmän System 3000, joka sopii toimituksen ja latomon ratkaisuksi pienillekin lehdille, mutta ei käsittele kuvia.  Norsk Data esittelee järjestelmänsä PUMA, joka käsittää toimituksen tekstinkäsittelyn, ilmoitukset, kuvankäsittelyn, sivutaiton, arkistoinnin, teknisen valmistuksen, tuotannonohjauksen ja hallinnolliset rutiinit.  Norsk Data on työskennellyt alalla parikymmentä vuotta.  Englantilainen Crosfield esittelee järjestelmän System 2500, joka sisältää sivunvalmistuksen kaikki vaiheet: sivusuunnittelu, kuva- ja luokiteltujen ilmoitusten taitto, uutissivujen taitto ja yksivärinen kuvankäsittely.  Tanskalainen Dansk Data Elektronik DDE näyttää sivunvalmistusjärjestelmänsä Euromax.  Monigraafilla on näytteillä nopeutettu TOTI, suomenkielen oikolukuohjelma, tekstiarkisto, kuvailmoitusohjelmisto ja kuvajärjestelmä.  Ruotsalaisen Tele-Ekonomin järjestelmä käsittää tekstin, kuvan ja ilmoitukset sekä hallinnollisen käsittelyn.  Uutuutena on analoginen telefotoliitäntä Macintoshiin.  Ruotsalaiset Wilkenson Data ja Mälarsoft esittelevät toimituksen tekstijärjestelmiä, joista puuttuu kuvien ja ilmoitusten käsittely.  Irlantilainen Graphics Communication esittelee suunnitteluaseman Delphio, joka toimii värijärjestelmien Scitex, Hell ja Crosfield esivalmisteluasemana helpottaen niiden kuormitusta.  Esillä on Crosfieldin Newsline, joka ottaa vastaan Hasselbladin Dixel-lähetyksiä, ja Reuterin telefotoasema sekä Tele-Ekonomin analoginen telefotoliitäntä Macintoshiin.

1989:  Lehtivalokuvaaja Hans Paul kirjoittaa (Sanomalehtimies Journalisten 4), että ruotsalaisen lentokoneen JAS laskeutumisonnettomuudesta tehdään tietokoneella koneen ensilennon vanhasta videosta uutiskuvat, koska Ruotsin television tallentama onnettomuusvideo takavarikoidaan tarkastusta ja leikkaamista varten.  Pressens Bild varustaa kuvat tiedoilla valmistustavasta ja lähettää ne Suomeen Lehtikuvaan.  Uusi Suomi, Hufvudstadsbladet, Länsi-Savo, Itä-Savo, Warkauden Lehti, Ilkka ja Iisalmen Sanomat käyttävät kuvat mainitsematta niiden tekotapaa.  Pressens Bild lähettää myöhemmin alkuperäiset videonauhalta kopioidut kuvat, kehoittaa asiakkaitaan poistamaan tietokonekuvat ja vaihtamaan ne aitoihin kuviin.  Uutiskuvaa ei saa manipuloida.  Tässä tapauksessa tietokonekuvat olisi voitu korvata piirroksella.

1989:  Suomessa käytetään mikrotietokoneiden julkaisujärjestelmiä Desktop Publishing DTP - pöytäpaino, työpöytäjulkaisu, sivuntaitto-ohjelma, julkaisuohjelma, näyttötaitto, mikrojulkaisu ja mikropainatus.  DTP-laitteista 3/4 on Macintosheja.  Tavallisin tekstinkäsittelyohjelma on WordPerfect, seuraavat MacWrite ja MS Word.  Sivuntaitto-ohjelmista Aldus PageMaker on suosituin.  Muutamat käyttävät Xerox Ventura Publisheria, Quark XPressiä ja Letraset Ready, Set, Go!-taittoa.  Laskentaan ja grafiikkaan käytetään ohjelmia Cricket Graph, Excel ja Lotus.  Piirrosohjelmat ovat Freehand ja Illustrator.  DTP-järjestelmään on kytketty kuvansyöttölaitteita tasoskanneri Autokon, diaskanneri Eikonix, videosieppari Neotech ja tekstinlukija Dest.  Tulostukseen käytetään valolatomakonetta tai lasertulostusta.

1989:  Suomessa vedostetaan värit monenlaisilla järjestelmillä.  Digitaalisia vedostimia ovat 3M-Digital Proof (Crosfield Dataproof), 3M-Elektroninen vedostusjärjestelmä, 4Cast Digital Color Imager (Du Pont), Bitproof (Scitex), Color Laser Plotter CLP-300 (Dainippon), Color Proof Recorder CPR 403 (Hell), Direct Digital Proofing DDP (Du Pont), Iris 3024 Color Printing System (Iris Graphics), Jetproof (Crosfield ja Iris Graphics) sekä LVT (Light Valve Technology).  Käytössä on elektrofotografisia järjestelmiä Electrostatic Color Proofing System (Stork Coulter), Electrostatic Master Proofing EMP (Du Pont) ja Kodak Signature.  Fotomekaanisiin järjestelmiin kuuluvat 3M-Matchprint, Agfaproof, Copycolor (Agfa), Cromacheck ja Cromalin (Du Pont), Fuji Color-Art, Ozasol Proof ja Transproof (Hoechst), Proofmaster (Chelsey F Carlson) ja Truproof (Coates Lorilleux).  Primevision (Gramag) on päätevedostuslaite.  Skannerinsäätöjärjestelmiä ovat Chromalight P 340 (Hell), Image Checker CK-100 (Dainippon), Scan Proof SS-512 (Toppan Screen), Scanview 600 MKII ja Sprite Image Edit (Crosfield) sekä Softproof (Scitex).

1989:  Enso-Gutzeitin Lahden pakkausteollisuus siirtyy tietokoneavusteiseen valmistukseen CAM.  Procons valmisti 1982 Ensolle pakkausten tietokoneavusteisen rakennesuunnittelun Boxcad.  Siihen liitettävä uusi järjestelmä siirtää rakenne- ja ulkoasusuunnittelun Decorcad suoraan leikkureille ja väripainatuskoneille.  Suunnitelma asemoidaan laatikon rakennesuunnitelman aukilevityskuvan päälle, jolloin kuva-aihiot on valmiiksi asemoitu ennen tulostusvaihetta.  Pakkauksen ulkoasua on helppo muunnella värien vaihtoineen.

1980-luvun loppu:  Sanomalehtiin alkaa tulla tuotantokelpoisia järjestelmiä kokosivuntaittoon.

1990-luvun alku:  Suomen Tietotoimisto STT alkaa valmistaa grafiikkaa.  Grafiikkatoimistosta tulee tärkeä osa STTn palvelua.  Osaston käytettävissä on myöhemmin Reutersin ja saksalaisen DPAn grafiikkapalvelut.

1990:  Hoechst Kalle valmistaa Ozasol N90-levyä ja DuPont Silverlith-levyä painolevyn suoraa tulostusta varten.

1990:  Värierotteluohjelmia valmistetaan Mac- ja PC-käyttöön.  Ohjelmia Macille ovat Aldus Preprint, Color Studio (Letraset), LaserPaint Color II (LaserWare), Modern Artist (Computer Friends), Photo Mac (Avalon Development), Photone Prepress (Hyphen), Photoshop (Adobe) ja PixelPaint Professional (SuperMac).  Pre-Press Technologies tekee ohjelmia SpectrePrint Professional ja SpectreSeps PM ja QX PC- tai Mac-käyttöön.  Videotex Systemsin T-SEP on tarkoitettu PC-käyttöön.

1990:  Adobe Photoshop tulee markkinoille.

1990:  Hämeen Sanomat hankkii ensimmäisenä Pohjoismaissa Norsk Datan kuvajärjestelmän NORTEXT PictureDesk.  Se on Mac-pohjainen kuvan vastaanotto- ja työasema.  Käytössä ovat ohjelmat Image Manager ja PhotoShop.

1990:  Systepo SyPress perustetaan, kun Systepo keskittää lehtijärjestelmien kehittämisen, markkinoinnin ja tukipalvelut uudelle tytäryhtiölle.  SyPress kehittää järjestelmiä, jotka pohjautuvat SISU-projektin 1983-86 kehittämään sanomalehden sivunvalmistuksen kokonaisprosessin malliin.

1990:  Suomalainen Procons kehittää edelleen aaltopahvilaatikoita ja kartonkikoteloita valmistavalle pakkausteollisuudelle CAD/CAM-tekniikkaa.  Järjestelmistä 75 prosenttia toimitetaan Länsi-Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin.  Sovellutusalueita ovat pakkauksen rakennesuunnittelu, piirtäminen, näytepakkauksen valmistus, stanssityökalun suunnittelu ja valmistus, ulkoasusuunnittelu, pakkaus- ja lavaratkaisujen optimointi sekä hallinnolliset tehtävät.

1991:  Hilkka ja Olli Vitikan WSOYn kustantamassa kirjassa Alli Paasikivi on runsaasti kuvia.  Lounaskuvaan on lisätty livreepukuinen tarjoilija, joka ei ole alkuperäisessä kuvassa.  Tarjoilija on lisätty kuvaan Alli Paasikiven pyynnöstä.  Kuva on Yhtyneitten Kuvalehtien arkistokuva vuodelta 1947.  Alli muutteli valokuvia.  Eräässä kuvassa hänen käsivarttaan on kavennettu.

1991:  Terho Ovaska (1940-) alkaa piirtää Helsingin Sanomiin.  Hän oli 1980-91 Uuden Suomen pilapiirtäjänä.

1993:  Polychrome valmistaa CTX-painolevyä, joka on monikerroksinen.

1993:  Lämpöherkkiä painolevyjä ovat Presstek: Pearldry, Pearlwet ja Pearlgold sekä DuPont: Silver Dry Thermal SDT.

1994:  Nestorin kronikka ilmestyy Marja-Leena Jaakkolan suomentamana.  Venäläinen kansantaiteilija Mjud Metshev (1929-) on kuvittanut sen.  Venäjänkielinen teos ilmestyi 1991 Petroskoissa.  Mjud on lyhenne sanoista Mezhdunarodni junosheshki den - Kansainvälinen nuorten päivä.  Metshev kuvitti Kalevalan 1949 voitettuaan kuvituskilpailun eepoksen 100-vuotisjuhlan kunniaksi.  Kirja ilmestyi 1956 Petroskoissa.  Hänen toinen Kalevala-kuvituksensa valmistui 1970-luvun alkupuolella ja julkaistiin Petroskoissa suomen- ja venäjänkielisenä laitoksena.

1994:  Sanomalehdet alkavat perustaa verkkoon kotisivuja.

1994:  Ilta=Sanomat valitsee tanskalaisen sivunvalmistuksen CCI Layout Champ, joka toimii Unix-pohjaisissa työasemissa Sun Sparcstation LX.  CCI toimittaa varmistetun tietokannan.  Sähköinen sivuntaitto tapahtuu aluksi latomossa.

1994:  Adobe ja Aldus yhdistyvät julkaisutekniikan suuryritykseksi, joka on maailman viidenneksi suurin ohjelmistotalo.

1995:  Lämpöherkkiä painolevyjä ovat Kodak: Digital Plate/IR ja Agfa: Thermostar.

1996:  Adobe PhotoDeluxe tulee kauppaan.

1997:  Linotype-Hell tulee osaksi Heidelberger Druckmaschinen -yhtiötä.

1997:  Kodak ja Sun Chemical muodostavat yhteisyrityksen Kodak Polychrome Graphics graafista alaa varten.  Yritys valmistaa herkistettyjä tuotteita ja tietokoneelta painolevylle Computer to Plate CTP -järjestelmiä.

1998:  Valitut Palat - Reader's Digest hylkää kymmeniä vuosia vanhan ulkoasunsa.  Kannen sisällysluettelo siirretään lehden ensimmäiselle aukeamalle.  Kansi muutetaan neliväriseksi.  Lehden levikki pieneni 1997 USAssa hieman.  Koko maailmassa lehden 48 erilaisella painoksella on 28 miljoonan levikki.

2000:  Ruotsalainen postimerkkikaivertaja Martin Mörck kätkee pientä tekstiä tanskalaiseen ilmavoimien 50-vuotismerkkiin.  Tekstien pituus on neljä millimetriä, ja ne näkyvät 10 kertaa suurentavalla suurennuslasilla.  Ruotsissa asuva kaivertaja Czeslaw Slania on tunnettu piiloteksteistä ja -kuvista.

2001:  Adobe Photoshop Elements tulee markkinoille.

2002:  Polaroid keksii kemiallisen kuvan kehityksen.  Jodisuolakiteeseen osuva valo kehittää pienen määrän happoa, joka käynnistää hapon muodostumisen sitä vahvistavassa molekyylissä.  Happo aktivoi sille herkät väriaineet muodostamaan kuvan värit.  Filmi kehitetään sadan asteen lämmössä.  Filmin terävyys on suuri, mutta herkkyys pieni, joten se soveltuu väripainatukseen ja -kopiointiin.

2003:  Adobe Photoshop Album esitellään.

2005:  Helsingin Sanomat on liittänyt Suomen NATOon.  Kuvateksti 20.6 sanoo: "Julkisuudelta varjeltu erikoisjoukko esittäytyy... Erikoisjoukko on valmis kotimaassa avustamaan poliisia ja lähtee tulevaisuudessa tarvittaessa nopeasti myös NATOn johtamiin kriisinhallintaoperaatioihin."  Milloin Suomen puolustusvoimat on alistettu NATOlle?  Onko Suomen perustuslakiin tehty vastaavat muutokset?

2005:  Jyllands-Posten -lehden syyskuussa julkaisemilla Muhammed-pilakuvilla ei ole mitään tekemistä sanan- ja lehdistönvapauden kanssa, vaan niiden tarkoitus on leimata koko maailman muslimit väkivaltaisiksi terroristeiksi sekä tukea vastakkainasettelua ja imperialismin sotapolitiikkaa.  Provokaatio suunniteltiin yhteistyössä USAn sionistisen ideologin Daniel Pipes kanssa.

2006:  Yliopistopaino julkaisee kuvateoksen Raimo Harjula, Monia sateita nähnyt. Afrikkalaisia sananlaskuja ikääntymisen taidosta.

Kuvanvalmistuskone 1918-2009

1929-35:  Yhdysvaltalaiset W Howey ja J Hancock rakentavat erilaisia kuvalaatan kaiverruskoneita.

1931:  Walter Howey rakentaa kuvalaatan kaiverruskoneen, ja Joseph Bennet jatkaa 1933 tutkimuksia.

1934:  NP Tolmatshev (1907-56) kehittää ensimmäisen neuvostoliittolaisen kaiverruskoneen konstruktion.  Tolmatshevin suunnitelmista kiinnostuu OGIZn graafisen teollisuuden tutkimuslaitos.  Yli 20 vuotta yhteensä Tolmatshev käyttää kaiverruskoneensa konstruoimiseen.  Hänen viimeisessä eli neljännessä  mallikappaleessa 1948 paino-originaali ja painolevy (kuvalaatta) ovat kiinni tasopöydillä, jotka liikkuvat edestakaisin.  Koneella on mahdollista kaivertaa klishee, jonka rasteritiheys voidaan valita väliltä 25 - 35 viivaa senttimetrillä.  Kuvan mittakaava voidaan valita väliltä 1:1 - 1:4.

1934:  Associated Press AP alkaa välittää kuvia järjestelmällä Wirephoto.

1934:  Värikuvien naamiointiin perustuvasta värinerottelusta painoteollisuutta varten julkaistaan kirjanen.  Se pohjautuu Eastman Kodakin Alexander Murrayn johtaman työryhmän kehittämään värinkorjattuun värinerotteluun.

1937:  Wieniläinen Stefan Derx saa kuvalaatan kaiverruskoneen patentin ja 1947 toisen patentin.  Kuitenkaan rasterikuvalaatan kaiverruskonetta ei hänen ideoillaan voi toteuttaa.

1937:  Kodakin kokeellinen elektroninen värinerotteluskanneri kehitetään.  Sen tarve on suuri, sillä joissain tapauksissa kelvollisten värinerottelujen ja painolevyjen tai -laattojen valmistus kestää jopa yli viikon.  Skannerin patentin saavat Alexander Murray ja Richard S Morse.  Skanneri on rakennettu sorviin, johon on kiinnitetty läpinäkyvä rumpu originaaliväridiakuvaa varten ja opaakki rumpu värinerottelufilmejä varten.  Originaalikuva pyyhitään valonsäteellä, joka muodostaa ruuviviivauran.  Kuvan läpäissyt valonsäde jaetaan puoliläpäisevillä peileillä kolmeen osaan, jotka kulkevat sinisen, vihreän ja punaisen suotimen läpi optiseen ilmaisimeen.  Suodatettu valo muutetaan sähköiseksi signaaliksi, joka värinkorjaillaan, ja joka valonlähteitä moduloiden valottaa filmit.  Skanneri jäljittelee valokuvausmenetelmin tehtävää naamiointia eli maskausta.  JAC Yule kehittää sähköpiirit, jotka ratkaisevat naamiointiyhtälöt.  Täydellisen elektronisen värinkorjailun kehittää Vincent Hall 1941.

1937:  Massachusetts Institute of Technologyn MIT professori Arthur C Hardy saa patentin skannerille, ja vähän myöhemmin Interchemical Corporationin Francis Lewis Wurzburg Jr.  Heidän skannerinsa on tasopöydillä varustettu.  Kolmella pöydällä on värinerottelunegatiivit tai -positiivit.  Näitä pyyhitään viiva viivalta valonsäteellä, ja läpäissyt valo muutetaan sähköiseksi signaaliksi.  Signaalit johdetaan värinkorjailupiiriin, joka moduloi valonlähdettä ja valottaa neljännellä pöydällä olevan filmin.  Tasoskanneri osoittautuu liian hitaaksi tuotantokäyttöön, sillä piste pisteeltä laskeminen on tehottomampaa kuin rumpuskannerin toiminta.  Skanneri ratkaisee joka pisteessä HEJ Neugebauerin yhtälöt.  Lineaariset yhtälöt laskevat värillisten rasteripisteiden yhdistelmien tristimulusarvot, kun värien rasteripisteiden koko on tunnettu.  Kääntäen voidaan laskea rasteripisteen koot, kun tunnetaan tristimulusarvot.

1938:  Hassing-Nielsenin keksintö johtaa käyttökelpoisen kuvalaatan kaiverruskoneen rakentamiseen.

1944:  Eastman Kodakin CKE Mees määrittelee sävyntoiston.

1946:  Timen Springdale Laboratories alkaa kehitellä Kodakin skanneria.  1949 valmistuu ensimmäinen skanneri, jonka ensimmäinen kaupallinen työ ilmestyy Fortune-lehdessä.

1947: Fairchild Camera and Instrument esittelee Yhdysvalloissa ensimmäisen käyttökelpoisen sähkömekaanisen kuvalaatan kaiverruskoneen Scan-O-Graver, jonka suunnittelijat ovat Walter Howey ja George Washington Jr.  Valokennolla pyyhitään eli skannataan viiva viivalta kuvaoriginaali.  Eri tummuusasteet muutetaan näin eri suuruisiksi valoimpulsseiksi, jotka vahvistettuna ohjaavat kuumennettua pyramidin muotoista kaiverrusterää.  Se kaivertaa muovilevyyn rasterikuvalaatan rasteritiheyksillä 25-48 viivaa senttimetrillä.  Automaattinen kuvalaatanvalmistus on toteutunut.  1949 seuraa elektroninen värinerottelu- ja värinkorjailulaite sekä pian värikuvalaatan kaiverruskone.

1949:  Establissements Edouard Belin Pariisissa valmistaa skannereita tekstiiliteollisuudelle.  Graafiselle teollisuudelle kehitetyssä versiossa tulostussylinterillä valotetaan yksi värinerottelu kerrallaan.  Belin käyttää suotimien sijaa prismoja kuvan jakamisessa siniseen, vihreään ja punaiseen komponenttiin.  Sama piirre on kokeellisessa Miehle-skannerissa 1956.  Belin-skannerilla ei ole kaupallista menestystä ja sen valmistus lopetetaan.

1949:  Springdale värinerotteluskanneri esitellään Yhdysvalloissa.  Siinä on elektroninen värinvalinta ja -naamiointi.

1940-luvun loppu:  Helsingin Sanomat ja Uusi Suomi ottavat käyttöön telefoton kaukokuvien vastaanottoon ja lähettämiseen.

1950:  Time-Springdale -skannereita otetaan käyttöön kuusi, ja 60 prosenttia Life-lehden värikuvista tuotetaan näillä koneilla.  Laite tekee värinerottelun sekä värinkorjailun huomioiden neliväripainamisessa käytettävät värit ja alivärinpoiston.  Skanneri nimetään myöhemmin PDI-skanneriksi Timen tutkimusosaston Printing Developments Inc mukaan.  PDI-skanneri on harvoja, joka valottaa kaikki neljä värinerottelua samanaikaisesti.

1950:  Radio Corporation of America RCA ryhtyy kehittämään Interchemical-tasoskanneria korvaamalla tasojen mekaanisen liikkeen katodisädeputkilla Cathode-Ray Tube - CRT.  Putkilla pyyhitään kuva ja valotetaan värinerottelut.  RCA kehittää skanneriin tietokoneen, joka ratkaisee Neugebauerin yhtälöiden neliväriversion alle 50 mikrosekunnissa.  Chicagolainen paino RR Donelley & Sons jatkaa skannerin kehitystyötä 1956, mutta lopettaa sen myöhemmin 1950-luvulla.

1950:  Ruotsalainen Dagens Nyheter julkaisee Pohjoismaiden ensimmäisen nelivärisen uutiskuvan ja ilmoituksen sanomalehdessä.

1950:  Maailmassa on kuusi värinerotteluskanneria.

1951:  Yritys Rudolf Hell kehittää Kielissä sanomalehdille kuvalaatan kaiverruskoneen Klischograph.  Tätä seuraa 1953 väri-Klischograph.  Myöhemmin Ranskassa Mincel rakentaa Luxograph-kaiverruskoneen ja Sveitsissä Elgrama samannimisen koneen sekä Hollannissa Lettergiterij kokeilee kaiverruskonetta.

1951:  Miehle-skanneri saa patentin.

1952:  Uudessa Suomessa ilmestyy Suomen ensimmäinen sanomalehden nelivärikuva aiheena Armi Kuusela.

1953:  Dow Chemical laskee markkinoille pikasyövytyskoneen.

1953:  Kainuun Sanomat hankkii Suomen ja Pohjoismaiden ensimmäisen Klischographin.  Niitä on vuoden lopussa Suomessa kahdeksan, mutta 1963 jo 74 kappaletta.  Uusi Suomi hankkii Varioklischographin värilaattojen valmistukseen nelivärikuvien painamista varten.

1953:  Savon Sanomat hankkii telefotolaitteet toimitukseensa.

1954:  Fairchild tuo markkinoille kaiverruskoneen Scan-O-Sizer, jolla voi pienentää tai suurentaa kuvaa.  Suurin kuvalaatan koko on 35x28 neliösenttimetriä.  Koneesta valmistetaan versio elektroninen kamera, joka kaiverruksen sijaan valottaa filmiä.

1954:  Yhdysvaltalainen NEA Acme Teletronix -skanneri on koekäytössä.  Fairchild Graphic Equipment ottaa Acme-skannerin haltuunsa 1958.  Fairchild esittelee Scan-A-Color-skannerin 1960.  Se erottelee sekä heijastus- että läpäisyoriginaalien värit.

1955:  Englantilainen Hunter-Penrose HPK Autoscan -skanneri esitellään IPEX-näyttelyssä.  Skanneri on rakennettu prosessikameraan.  Valolähde pyyhkii kuvan originaalipöydällä, ja heijastunut valo muutetaan säköiseksi signaaliksi, joka värinkorjattuna moduloi valotusta.  Kuvan suurennussuhde säädetään kameran asetuksilla, mutta skannaus on hidas.  Rajoitetun myyntimenestyksen vuoksi laitteen valmistus lopetetaan.  Diavalokuvia varten valmistetaan kokeellinen CRT-skanneri.

1957:  Saksalainen Rudolf Hell rakentaa tasoskannerin Colorgraph.  Se käyttää kolmea värinkorjaamatonta värinerottelunegatiivia, joista skanneri valottaa neljä värinkorjattua erottelupositiivia samanaikaisesti.  Eräs versio värinerottelee väridiaoriginaalit.  Viiva-viivalta skannaus on hidas, ja laitteen valmistus lopetetaan jonkun vuoden kuluttua.

1957:  Lontoolainen Crosfield Electronics ratkaisee hitaan skannauksen ongelman Scanatron-skannerissa käyttämällä CRT-skannausta ja -valotusta.  Se tuottaa syväpainon sävyerottelujen lisäksi rasteripositiiveja laakapainoon.  Scanatron on ensimmäinen skanneri, joka valottaa rasterikuvia.

1957:  Aikansa menestyksekkäin tasoskanneri ja kuvalaatan kaiverruskone Hell Vario-Klischograph esitellään.  Se kaivertaa suoraan kohopainolaatat värillisistä heijastus- tai läpäisyoriginaaleista.  Suurennussuhde vaihtelee 33-400 prosentin välillä.  Koneella voi tehdä värinerotteluja laakapainoon kaivertamalla kuva oranssipinnoitetulle muovikalvolle.  Tästä valmistetaan pinnakkaiskopioimalla laakapainonegatiivi.  Vario-Klischographeja myydään 1965 mennessä noin 1300 kappaletta.

1957:  TAGA julkaisee kuvanvalmistuskoneista artikkelin Samuel W Levine, Electronic Color Scanning and Engraving.

1958:  Brysselin maailmannäyttelyssä neuvostoliittolainen kaiverrusautomaatti EGA-5 saa kultaisen palkinnon.  Koneen suunnittelusta on vastannut VNII poligrafmash (painokoneiden yleisliittolainen tieteellinen tutkimuslaitos).

1959:  Sun Printers tekee Englannin ensimmäiset elektroniset värinkorjaukset.  Värinerotteluskannereita on 1968 kaksi: Colorgraph ja Scanatron.

1959:  Saksalainen Hell valmistaa syväpainosylinterin elektronisen kaiverruskoneen Helioklischograph.  Valokenno pyyhkii kopio-originaalia, ja kennon ohjaamana kaiverretaan osavärien sylinterit.  Yritys W Girardet Essenistä ottaa 1964 ensimmäisenä maailmassa koneen käyttöön.

1960-luku:  Uusi Suomi käyttää menetelmää, jossa nelivärisivut painetaan etukäteen syväpainossa rullalta rullalle.  Uudestaan rullattu painettu paperi sijoitetaan sanomalehtirotaatioon.

1960:  Turun Sanomat julkaisee ensimmäisen neliväri-ilmoituksensa, kun GOSS-rotaatio otetaan käyttöön, ja ensimmäisen toimituksellisen nelivärikuvan 1962. 

1960:  Satakunnan Kansa hankkii telefotolaitteet.

1963:  Yhdysvaltalainen Itek tuo kauppaan uuden levynvalmistustavan automaattisen offsetkameran Itek Platemaster, joka valmistaa painolevyn välivaiheitta suoraan originaalista.

1964:  Ruotsalainen Expressen siirretään Tukholmasta Jönköpingiin painettavaksi samalla periaatteella kuin telefotolähetys.  Menetelmää on käytetty USAssa ja Japanissa.

1965:  Taloudelliset skannerit esitellään.  Japanilaisen Dainippon Screenin Scanagraph ja englantilaisen KS Paulin skanneri ovat hyvin samankaltaisia.  Ne ovat rumpuskannereita.  Niissä voi käyttää heijastus- tai läpäisyoriginaaleja, ne tulostavat yhden värinerottelun kerrallaan, tulostus on sävynegatiivi tai -positiivi originaalin koossa.  Skannereissa on värin- ja sävynkorjauksen lisäksi alivärinpoisto ja epäterävä maskaus kuvan terävöittämistä varten.

1965:  Hell patentoi kaksi- ja nelikanavaisen värinerotteluskannerin.

1965:  Suomessa välitetään värikuvia telefotona.

1967:  Hell Combi-Chromagraph esitellään.  Skanneri voi yhdistää kaksi originaalia värinerotteluihin käyttämällä erikoisrummulle asemoitua maskia.  Samana vuonna esitellään Vario-Chromagraph, joka kykenee tuottamaan suurennettuja värinerotteluja.

1967:  Tanskalainen kirjapaino- ja aikakauslehtialan yritys Aller ottaa käyttöön autotypiasyväpainossa kaiverretut sylinterit.  Ne valmistetaan Hellin Helio-Klischograph K 190 -kaiverruskoneella, joita on käytössä koko maailmassa kymmenkunta.  Esimerkiksi 32 sivun sylinterin kaiverrus folioiden sylinterille kiinnittämisen jälkeen tarvitsee perinteisen menetelmän kahdeksan tunnin sijasta vain yhden tunnin.  Aller kehittää myös offsetpainoaan.  Yhtiöllä on Tanskassa kuusi aikakauslehteä, viisi Ruotsissa ja neljä Norjassa.  Yhteispainosmäärä viikossa on lähes kaksi miljoonaa kappaletta.

1968:  Kodak tuo markkinoille jälleen uusia skannerifilmejä Scanner Film ja Ortho Scanner Film.  Du Pontin uutuus on Scanner Film I Cronar.

1969:  Skannereita on käytössä 600 kappaletta.  Värinerotteluista vajaa kymmenen prosenttia tehdään skannereilla.  Skannerien käyttö ei kasva kovin nopeasti, koska yksikään skanneri ei täytä kaikkia vaatimuksia: laaja suurennussuhdealue, suora rasterinegatiivin tai -positiivin valmistus ja suuri nopeus.

1969:  Crosfield esittelee skannerin Magnascan 450 Milanon GEC-messuilla.  Skanneri suurentaa tai pienentää kuvan digitaalitekniikalla ja tuottaa rasterivärinerottelut kontaktirasterilla, joka on kierretty tulostusrummulle valottamattoman filmin ympärille.  Skannereita Magnascan 450 ja 460 myydään 1976 mennessä noin 500, josta Suomeen 17.

1960-luvun loppu:  Automaattisia filminkehityskoneita ovat muun muassa Autoflow 10, Kodalith 324-N, LogEflo ja Pakorol-G.

1970:  Nathaniel Korman (Ventures Research and Development Group, Princeton, New Jersey) käyttää kokeellisessa skannerissa yleiskäyttöistä tietokonetta värien laskemisessa ja hakutaulukkoa (Look Up Table LUT) rasteripisteen koon määrittämisessä.  Kun rasteripisteiden koot on tallennettu taulukkoon, ei niitä tarvitse joka kerta tarvittaessa laskea erikseen.  Skannerilla valotetaan ensin rasterivärinerottelun filmit, jotka tuottavat 512 eri väriä.  Tietyissä oloissa painettu värikortti skannataan.  Tietokoneen muistiin tallennetaan skannatun värikortin tristimulusarvot alkuperäisten rasteripisteiden koon mukaisesti.  Tietokone sisältää nyt sarjan tristimulusarvoja ja rasteripisteprosentit, jotka tuottavat nuo arvot painettaessa tietyissä oloissa eli käyttämällä tiettyä paperi-, painoväri- ja painokoneyhdistelmää.  Jos tarkkaa tristimulusarvoa ei löydy, käytetään interpolointia.  Kormanin skanneria ei ryhdytä valmistamaan kaupallisesti, mutta muut valmistajat omaksuvat digitaalilaskennan ja hakutaulukon käytön.  Digitaalilaskennan ansiosta skannerin säätö ja asettelu on nopea, toistettavuus on hyvä ja skannerin käyttö yksinkertaista.

1970:  Hell esittelee Chromagraph DC 300 -skannerin.  Se on aikansa suosituin skanneri, ja sitä myydään 1981 mennessä noin 1600 kappaletta.

1970:  Hazeltine esittelee graafisen teollisuuden värinreproduktioon tarkoitetun värillisen videonäyttöjärjestelmän.

1971:  PDI esittelee elektronisen rasteripisteen muodostamisen.  Rasteripisteen muoto, sijainti, rasteritiheys ja -kulma sekä sävyntoisto lasketaan tietokoneella ja tulostetaan peileillä.  Valolähde on laser, joka antaa suuren toimintavapauden filmin kehityksessä, mahdollistaa halvan filmin käytön ja suuret skannausnopeudet.

1975:  Crosfieldin Magnascan 550 Quadracolour käyttää digitaalitekniikkaa värinkorjailussa ja hakutalukkoa.  Siinä on tietokone PDP11/05.

1976-77:  Leningradin Offsetpainossa Nr 1 kokeillaan väriskannereita ECK-1 ja ECK-2.

1976:  Itekin reprokamera ja kehityskone Graphitek 430 esitellään Suomessa.

1977:  Crosfieldin Magnascan 570 pystyy valottamaan kuvan haluttuun paikkaan filmiarkille.  Hellin Chromaskopissa on yhdistetty värillinen näyttöpääte skannerin säätöihin.  Näihin aikoihin otetaan magneettilevyt käyttöön kuvien välivarastointiin.

1978:  Bulgariaan valmistuu reprokeskus.

1978:  Otava ottaa käyttöön kolmannen skannerin DC-300.

1978:  Arvioidaan, että yli 2000 värinerotteluskanneria on käytössä, ja että puolet värinerotteluista tehdään skannerilla.

1979:  Ladonnan,värikuvanvalmistuksen ja värisivuntaiton eli asemoinnin täydellinen elektroninen järjestelmä Scitex Response 300 esitellään Milanon GEC-messuilla.  Scitex-yksikkö hyväksyy minkä tahansa skannerin digitaalisen syötön videonäyttöisen työaseman käsittelyyn.  Värinerottelut tulostetaan rummulla olevalle filmille laserilla, joka valottaa rasteripisteet.  Perinteisten skannereiden toimintojen lisäksi kuvaa voidaan korjailla paikallisesti ja sen muotoa voi muuttaa, kuvat voidaan sijoittaa eli asemoida vapaasti sivuntaitossa  ja kuvia voi monistaa, kuvan tausta voidaan häivyttää elektronisesti ja videonäyttöpäätteellä saadaan koevedos tarkasteltavaksi.  Syötetyt kuvat tallennetaan magneettilevylle.

1979:  Aamulehti saa englantilaisen värierottelulaitteen Magnascan.

1979:  Skannereita on graafisessa teollisuudessa 2500 kappaletta.  Moniväristen painotuotteiden määrä alkaa kasvaa jyrkästi.

1980:  Värikuvanvalmistuksen ja sivuntaiton elektronisen järjestelmän esittelevät: Hell Chromacom ja Crosfield Studio 800 sekä 1983 Dainippon Screen Sigmagraph 6000.

1980:  Keski-Pohjanmaan Kirjapaino hankkii väriskannerin Magnascan 510 ja kuvansiirtolaitteen Hell Haapajärven toimistoon.

1981:  Otavan Hell Chromacom on ensimmäinen digitaalinen kuvankäsittelyjärjestelmä Suomessa.  Sitä käytetään nelivärisivujen valmistukseen.

1981:  Tampereen Kirjapaino ottaa käyttöön värikuvien käsittelyjärjestelmän Scitex Response 330.  Laitteistoon kuuluu kolme minitietokonetta Hewlett-Packard, kolme 300 megatavun levymuistiyksikköä Amper, kaksi magneettinauha-asemaa ja kolme näyttöpäätettä.  Tamprintiin tulee skanneri Magnascan 540.

1982:  Eikonix (sittemmin Kodakin osasto) esittelee Designmaster 8000 tasoskannerin.  Tässä käytetään ensi kerran lineaarista eli rivivalodiodimatriisia, jossa on 2048 elementtiä.  Sen kuva tarkennetaan linssillä.  Tasopöydälle sijoitettu heijastus- tai läpäisyoriginaali kulkee kolme kertaa matriisin alitse eli kerran kutakin värinsuodinta kohti.  Kuvan koosta tai suurennuksesta riippuen kuvan tulee kulkea matriisin ali kaksi kertaa tai useammin.  Skannerin hakutaulukko muodostetaan 200-elementtisestä painetusta värikortista.  Kodak alkaa käyttää skannerissaan suotimia ja sähköpiirejä, jotka jäjittelevät ihmisen näköjärjestelmän aistihavaintoa.  Syöttöjärjestelmä ilmaisee originaalivärit CIE-järjestelmän u-, v- ja L-arvoina.  Mukailtuja Neugebauerin yhtälöitä käytetään korttiin kuulumattomien arvojen laskentaan.  Muissa skannereissa, kuten ensimmäisessä kannettavassa skannerissa Scitex Satlight, Crosfield Scantel ja Hell CD 31S, käytetään puolijohdekennoa - Charge-Coupled Device CCD.  Joissain CCD-rivimatriiseissa on 7000 kennoa.

1982:  Scitex esittelee DRUPA-messuilla Raystar-tasoskannerin, jonka lasertulostuslaitteen Teknillisen korkeakoulun TKK professori Eero Byckling myi Scitexille.  Raystar tulostaa laserilla sekä tekstin että grafiikan käyttäen sivunkuvailukieltä, jolla koodattu sivu puretaan bittikartaksi tulostusta varten.  Järjestelmiä Scitex Response 300 on myyty noin 70 ja tilattu yli 30.  Response 250 käytetään kartografiajärjestelmissä ja Response 200 muun muassa tekstiilien koristepainatuksessa ja pakkausteollisuudessa.

1982:  Crosfield tuo kauppaan skannerisarjan Magnascan 640.  Asemointijärjestelmän Magnascan 570 nimeksi muutetaan Studio 820.  Laajennetut järjestelmät ovat Studio 840 ja Studio 860.  Crosfieldin asemointijärjestelmiä myydään 1984 mennessä yli 150 kappaletta.

1983:  Unica Observer-Dispatch -lehti New Yorkin osavaltiossa ottaa ensimmäisenä käyttöönsä paikallisessa tuotannossa suoran painolevylle valotuksen.  Järjestelmä toteutetaan Hastechin ja EOCOMin yhteistyönä.

1983:  Autologic esittelee kokosivun taitto- ja tulostusjärjestelmänsä APPS-1 (Autologic Pagination and Platemaking - myöhemmin Photoimaging-System).  Järjestelmä on kehitetty yhteistyössä 3Mn kanssa ja käyttää Hellin laserskanneria ja -tulostinta.  Ruotsalainen lomakkeita valmistava kirjapaino Elanders ottaa 1984 ensimmäisenä tuotantokäyttöön APPS-1 -taitto- ja tulostusjärjestelmän.  Newjerseyläinen Morristown Daily Record ottaa 1985 järjestelmän APPS-1 käyttöön sanomalehden valmistuksessa eli tuotannossa, johon järjestelmä on alunperin tarkoitettu.

1983:  Hell kehittää koevedostusta varten digitaalitulostimen, joka tulostaa tarvittaessa videonäytön kuvan.  Kuva valotetaan valonherkälle emulsiolle.

1983:  WSOY ostaa Hellin asemointijärjestelmän Chromacon, joka on viides Suomessa.

1983:  Pariisin messuilla esitellään kuvaskannerin Hasselblad Dixel 2000 ensimmäinen prototyyppi koossa 6x6.  Valokuvaaja Ari-Pekka Peltonen lähettää 1988 sillä Ilta-Sanomien toimitukseen kuvat Soulin olympialaisista.

1983:  Satakunnan Kansa tilaa Euroopan ensimmäisen logoskannerin Autologic APS-44, jolla sijoitetaan liikemerkit, erikoismerkit, logot ja muut valolatomakoneen levymuistille.  Sieltä ne tarvittaessa tulostetaan.  Yhtiö tilaa samalla kaksi valolatomakonetta APS-Micro-5.

1984:  Fuji Monotone skannerissa on kaksoislaseri: sinivihreä argon- ja punainen helium-neon -laser.  Niillä luetaan värilliset kuvat ja saadaan kunnolliset yksiväriset filmit.

1984:  Suomen Kirjatyöntekijäin Liitto seuraa teknistä kehitystä.  Sen mukaan kameroita on 584 (1980 niitä oli 472 ja 1978 oli 407), värierotteluskannereita 110 (74, 35), kuvankäsittelyjärjestelmiä 13 (-, -), värilaboratorioita - (12, 8), levyprosessoreita 180 (130, 93) ja yrityksiä, joissa valmistetaan muovi-, sinkki-, kumi- tai muita laattoja 85 (51, 48).

1985:  Digitaalinen kuvankäsittely muokkaa kuvaa alkio alkiolta.  Kuva-alkiot voidaan kaukosiirtää ja muodostaa kuva uudestaan.

1985:  Hell alkaa markkinoida syväpainosylinterin kaiverrusjärjestelmää HelioKlischograph K406.

1985:  Maailmassa on noin 7700 värinerotteluskanneria ja värikuvan valmistusjärjestelmää.  Niitä oli 1980 alle puolet eli 3300, 1969 vain 600 värinerotteluskanneria, 1962 ainostaan 90 ja 1950 kuusi, kun Time-Springdale oli esitelty.

1986:  Offsetpraxis vertailee kuvanvalmistusjärjestelmät Chromacom-System (Rudolf Hell), Scitex Response-System, Sigmagraph 6000 (Dainippon Screen), Studio 825, 830, 870 ja 880 (Crosfield Electronics).

1986:  DRUPA-messuilla esitellään Scitexin Raystar ja Hellin LS 210, jotka ovat tasoskannereita ja tulostavat sekä tekstin että värikuvien värinerottelut.

1986:  Du Pont esittelee DRUPAssa mustavalkotasoskannerin.

1986:  Agfa F 200 PC on yksi ensimmäisiä yksivärisen kuvan lukijoita eli skannereita.

1986:  Eikonix esittelee digitaalisen värijärjestelmän Designmaster 8000.  Siihen kuuluu kuvan digitaalilukija, käsittelytyöpöytä ja laserkirjoitin.

1986:  Suomessa on käytössä kahdeksan tasoskanneria Autokon 1000.  Saksassa asennetaan sadas Autokon.  Maailmassa on yli 1200 Autokonia.  Skannerilla on monipuoliset kuvankorjailuominaisuudet.

1987:  Ranskalainen Diadem esittelee Chicagon Graph Expo '87 -näyttelyssä Carat 560 -värikuvanvalmistusjärjestelmän, joka käyttää Royal Zenith -skannereita.

1987:  Tietokoneohjattua tulostusta painolevylle Computer-to-Plate CTP kehitetään.

1987:  Graafisen tekniikan laboratorion tutkija Pekka Laihanen vertailee Suomen Lehdistössä yksiväriset skannerit ECRM Autokon 1000, Fujix Scanart 30 II, Dainippon Screen Scanica SF-222 ja Klimsch Versatron 7500.

1988:  Käytössä on 9600 skanneria tai värikuvan valmistusjärjestelmää.  Niillä tehdään värinerotteluista noin 90 prosenttia.  Skannerien suosio perustuu niiden nopeuteen:

Vuosi                   Kone                                                                             Nopeus neliösenttimetriä sekunnissa

1951                    Time-Springdale                                                         0,13

1954                    Acme                                                                            0,28

1960                    Scanatron                                       0,47

1965                    K.S. Paul                                          0,61

1971                    Magnascan 450                                                          1,07

1979                    Chromagraph 299L                      1,61

1984                    Chromagraph DC 350                  2,14

1988:  Kodak Eikonix 1435 skannaa dioja ja 1412 paperikuvia CCD-matriisilla.  Agfa Focus S 800 skannaa yksivärisiä kuvia.

1989:  Lehtivalokuvaaja Hans Paul kirjoittaa (Sanomalehtimies Journalisten 4), että ruotsalaisen lentokoneen JAS laskeutumisonnettomuudesta tehdään tietokoneella koneen ensilennon vanhasta videosta uutiskuvat, koska Ruotsin television tallentama onnettomuusvideo takavarikoidaan tarkastusta ja leikkaamista varten.  Pressens Bild varustaa kuvat tiedoilla valmistustavasta ja lähettää ne Suomeen Lehtikuvaan.  Uusi Suomi, Hufvudstadsbladet, Länsi-Savo, Itä-Savo, Warkauden Lehti, Ilkka ja Iisalmen Sanomat käyttävät kuvat mainitsematta niiden tekotapaa.  Pressens Bild lähettää myöhemmin alkuperäiset videonauhalta kopioidut kuvat, kehoittaa asiakkaitaan poistamaan tietokonekuvat ja vaihtamaan ne aitoihin kuviin.  Uutiskuvaa ei saa manipuloida.  Tässä tapauksessa tietokonekuvat olisi voitu korvata piirroksella.

1989:  Helsingin Sanomien 341 mielipidesivulla digitointitekniikan parissa puuhaava Kai Linnilä esittää väitteen, että "kaikki hyvät kuvat ovat perustuneet huijaukseen tai todellisuuden rajaukseen".  Lehtivalokuvaaja Hans Paul vastaa, että käännettynä väite kuuluisi: kaikki hyvä kirjallisuus ja verbaalinen viestintä perustuu huijaukseen ja todellisuuden rajaamiseen.  Paul ei halua estää uuden digitekniikan käyttöä, vaan "taittaa peistä" sen epäeettisen hyväksikäytön eli manipulaation vastustamiseksi.  Linnilä kutsuu sitä "jonninjoutavaksi sohimiseksi".

1990:  Hämeen Sanomille asennetaan ensimmäisenä Suomessa ja Pohjoismaissa Norsk Datan kuvajärjestelmä NORTEXT PictureDesk.

1990:  Keskisuomalainen muuttaa kuvatuotantonsa digitaaliseksi aluksi yksiväristen kuvien valmistuksen.  Värikuvat ja grafiikka liitetään 1991-92 mukaan.  Monigraaf toimittaa perusohjelmiston ja -laitteet.

1990:  Suomen sanomalehdissä skannereita ja väriasemointijärjestelmiä on 85 lehdestä 51 lehdessä, Norjan 143 lehdestä 38 lehdessä, Ruotsin 109 lehdestä 56 lehdessä sekä Tanskan ja Islannin 44 lehdestä 24 lehdessä.

1991:  Suomeen on toimitettu Crosfieldin Studio 9500, joka on maailman nopein asemointityöasema.  Työasema Mamba 9700 perustuu samaan perustietokonemalliin kuin Studio 9500.

1993:  Rank Xerox tuo markkinoille elektronisen värireproduktiojärjestelmän, jota seuraavat israelilainen Indigo ja belgialainen Xeikon.  Israelilainen Benny Landa kehittää digitaalipainomenetelmän ja -koneen.

1993:  Sydsvenska Dagbladet siirtyy ensimmäisenä Pohjoismaissa käyttämään Computer to Plate CTP -järjestelmää, jossa tietokone ohjaa offsetlevyn valotusta.

1995:  Syväpainosylinteri valmistetaan suoraan laserilla kaivertamalla sinkkikerrokselle, joka kromataan.  Menetelmä on Max Dätwylerin kehittämä Laserstar.  Schepers-Ohion DIGILAS-menetelmässä kuparinen syväpainosylinteri päällystetään valonherkällä mustalla kerroksella, jota laserilla poistetaan painettavan kuvan mukaisesti, ja sitten sylinteri syövytetään.  Hellin HelioKlischograph ja Helio-Multiscan kaivertavat sylinterin sähkömekaanisesti.

1995:  DRUPA '95 -näyttelyn jälkeen tulostaminen tietokoneelta suoraan painolevylle - Computer to Plate CTP alkaa käytännössä levitä.  CTP oli käytössä jo 1990-luvun alussa.  Pohjoismaissa järjestelmiä on 1998 käytössä Suomessa neljä, Tanskassa yksi, Ruotsissa 10 ja Norjassa 12 kappaletta.  Järjestelmiä tulee 2000 mennessä kymmeniä markkinoille.

1995:  Termotulostimet tulevat markkinoille.

1995:  Ruotsalainen Misomex valmistaa CTP-laitetta Laserstepper, jolla voi valottaa painolevyn myös filmin läpi.  Samantapainen kone on yhdysvaltalaisen Cortronin Digital Page Stripper.

1995:  Lüscher valmistaa silkkipainoille painopinnanvalmistukseen laitetta JetScreen, jolla värisuihkulla ink jet tehdään painoverkkoon maski vahamaisella värillä.  Valotuksen jälkeen vaha pestään pois.

1996:  I-Print hankkii Suomen ensimmäisen CTP-tulostimen sanomalehteen.

1997:  Maailmassa on noin 600 tietokoneella suoraan painolevylle tulostavaa järjestelmää, 1998 jo 2000 ja 2000 yli 5000 järjestelmää.

1997:  Lüscher tuo markkinoille painolevylle tulostavan järjestelmänsä XPose!.  Siinä on 64 laserdiodia.

1997:  Mografo myy järjestelmää Purup-Eskofot ultravioletille valolle herkille painolevyille.

1997:  Iris/Scitex suihkuttaa ink jetillä vesipohjaista väriä painolevylle, joka kuivataan ja lämpökäsitellään.  Näin saadaan oleofiilinen eli rasvaa ottava painopinta.

1997:  Agfa ottaa käyttöön Portable Document Formatin PDF, joka on Adoben kehittämään PostScript-kieleen pohjautuva käyttöjärjestelmästä riippumaton siirrettävä tiedostomuoto.

1997:  Flexopainolevy valmistetaan suoraan tietokoneen ohjaamana.

1997:  Hansaprint hankkii Suomen ensimmäisen CTP-tulostimen siviilipainoon.

1998:  Espanjalainen Dekoris-kakkuskanneri siirtää valokuvan täytekakun päälle.  Skannattu kuva tulostetaan elintarvikeväreillä sokeri-liivatehyytelölle muutamassa minuutissa.  Värikerros on ohut, ja kuva on tarkkarajainen ja kiiltävä.  Kakkuskannereita on Suomessa muutama ja muualla maailmassa pari sataa.

1998:  Hellin HelioSprint-järjestelmä kaivertaa sähkömekaanisesti 8000 rasterikuppia sekunnissa.

1998:  Vammalan kirjapaino hankkii suoraan tiedostosta painolevylle tulostavan CTP-järjestelmän.

1999:  Viron ensimmäinen CTP-tulostin hankitaan.

2000:  Drupassa esitellään Agfan painolevytulostin Galileo.

2001:  Suomessa on lähes sata CTP-tulostinta.

2004:  Drupassa esitellään kemiaton termolevy Agfan Azura.

2004:  Drupa-näyttelyssä esitellään Job Definition Format JDF, joka on graafisen teollisuuden sähköisen liiketoiminnan tuetuin standardi.  Heidelberg ottaa käyttöö JDF/JMF-standardeja.  JMF on Job Messaging Format.

2005:  Agfan Acento-tulostimilla syntyy 11 levyä tunnissa.

2006:  Yhdysvaltalainen sanomalehti Charlotte Observer erottaa valokuvaajansa Patrick Schneider, joka muutti tulipalokuvansa taivaan väriä oranssiksi.

2006:  Reutersille työskentelevä Adnan Hajj lisää savupilviä valokuviin, jotka hän otti Israelin pommituksista Libanonissa.  Reuters laatii valokuvien käsittelystä tiukat ohjeet.

2008:  Valtion teknillinen tutkimuskeskus VTT on mukana strategisissa huippuosaamisen keskittymissä SHOK.  Tieto- ja viestintätekniikassa oli ICT-SHOK, joka aloittaa yhtiönä Tieto- ja viestintäteollisuuden tutkimus TIVIT.  Sen ohjelmaan kuuluu myös mediateknologia.  Painomediassa tutkitaan, kuinka julkaisu- ja painoprosessi saadaan hallintaan Job Definition Formatilla JDF.  VTT tutkii painotuotteiden tehosteita kuten kolmiulotteiset 3D-efektit, erikoisvärit, uudet metallivärit, tuoksut painotuotteessa ja erikoiset painoalustat.  Erityisesti arkkipainoille voidaan kehittää uusia palveluja kuten kaksiulotteisten 2D-koodien, sensorien ja indikaattorien painaminen.  VTT tutkii monenlaista painettua älykkyyttä - printed intelligence.