keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Puhelin -2009         

1667:  Englantilainen fyysikko Robert Hooke (1635-1703) siirtää kuiskauksen 200 metrin päähän kahden kalvon väliin pingotettua tiukkaa lankaa pitkin.
1782:  Ranskassa Dom Gauthey käyttää putkea kokeillessaan akustista puhelinta.
1796:  Saksassa käytetään sanaa Telefon luultavasti ensin megafoneihin perustuvasta vuorenhuippujen välisestä tiedotusjärjestelmästä.
1852:  Prahan yliopiston professori Petrina siirtää musiikkia kahden sähkömagneetin välillä.  Yhdysvaltalainen Charles G Page (1812-68) huomaa, että rautatangon pituus muuttuu hieman, kun sen ympärillä olevaan kelaan tuodaan sähkövirta.
1854:  Francois-Charles Bourseul (1829-1912) luonnostelee äänensiirron periaatteen useissa artikkeleissaan muun muassa L'Illustration-lehdessä.  Hän esittää värähtelevän kalvon ja sen tahdissa katkotun sähkövirran ajatuksen.
1854-56:  Italialainen Antonio Meucci (1808-89) rakentaa ensimmäisen sähkömagneettisen puhelimen.  Hän valmistaa 30 erilaista puhelinta 1856-70.
1860:  Saksalainen opettaja Philipp Reiss (1834-74) kokeilee puhelintaan telephone.  Se perustuu sähkömagnetismiin.  Reiss esittelee 1861 laitettaan Telefon Frankfurtin tiedemiehille.  Hän ei dokumentoi kunnolla keksintöään, eikä se ole este Bellin patentille.
1871:  Puhelimen keksijä Antonio Meucci jättää USAn patenttivirastolle puhelimen esipatenttihakemuksen.  Hän lähettää myöhemmin teletrofononsa alkuperäiset luonnokset ja mallikappaleet Western Unionin laboratorioon.  Mallikappaleet katoavat salaperäisesti.  Alexander Graham Bell (1847-1922) työskentelee samassa laboratoriossa.  Meuccilla ei ole 1874 rahaa maksaa esipatentin uusimista.  Meucci nostaa oikeusjutun, kun Bellin patentti rekisteröidään 1876.
1874:  Yhdysvaltalainen skotlantilaissyntyinen äänifysiologian professori Alexander Graham Bell (1847-1922) kokeilee laitteella phonoautograph, jolla äänivärähtelyt saadaan näkyviin.  Kuolleen miehen korvan tärykalvon värähtelyt siirretään mustatun lasin pintaan piirtimellä.
1875:  Graham Bell apunaan mekaanikko Thomas Watson (1854-1934) kokeilevat harmonisella lennättimellä.  Bellin hakiessa sille patenttia hän tapaa Joseph Henryn, joka kehottaa keskittymään puhelimeen.  Kun Watson näpäyttää lennättimen juuttunutta viritettyä teräsliuskaa, joka katkoo sähkövirtaa värähtelyn tahdissa, niin se indusoi sähkömagneetin kelaan virtaa ja Bell kuulee äänen johdon toisessa päässä.  Hän luonnostelee induktiovirtaan perustuvan puhelimen, jonka Watson rakentaa.  Bell jättää 1876 patenttianomuksen.  Hänelle myönnetään patentti puolen kuukauden kuluttua.  Sen mitätöimiseksi käydään yli 600 oikeudenkäyntiä.  Bellin patentissa puhutaan lennättimen parantamisesta eikä telephonesta sekä äänien eikä puheen siirtämisestä.  Patentissa esitetään magneettiseen induktioon ja piirin muuttuvaan resistanssiin perustuva äänen siirto.
1876:  Yhdysvaltalainen sähköteknikko Elisha Gray (1835-1901), joka työskentelee Western Electricissä, valmistaa samanaikaisesti ensimmäisen puhelimensa näytemallin.  Hän tuo puhuvan telefonin patenttivarauksen muutama tunti aikaisemmin kuin Bell hakemuksensa.  Grayn ja Bellin hakemuksissa kuvaillaan samantapaista nestemikrofonia, jonka Gray oli rakentanut.  Bellin asiamies saattoi kuulla Grayn ideasta tämän asiamieheltä.  Gray myy laitteensa Western Unionille, joka ostaa professorin Amos E Dolbear keksinnöt ja perustaa American Speaking Telephone Companyn.  Edison keksii hiilipalamikrofonin.  Kuulokkeena joudutaan käyttämään Bellin torvea.  Bell nostaa oikeusjutun, jonka Western Union häviää ja katoaa markkinoilta.  Western Union myy 1879 mikrofonipatentin Bellille.
1876:  Bell kiinnittää suppilossa olevaan kalvoon neulan, joka on upotettu happoon.  Kun äänen värinä liikuttaa neulaa pystysuunnassa, kosketuspinta neulan ja nesteen välillä muuttuu, joka näkyy resistanssin muutoksena ja piiriin kytketyn pariston virran värähtelynä.  Kun Watson on toisessa huoneessa korva vastaanottimen torvella, hän kuulee Bellin sanat "Mr Watson, come here, I want you!".  Happoa oli roiskunut Bellin vaatteille.  Hän kehittää induktiopuhelimen, joka esitellään Philadelphiassa USAn satavuotisjuhlissa.  Puhelin ei tarvitse sähkölähdettä, ja samaa torvea käytetään puhumiseen ja kuuntelemiseen.  Puhe kuuluu kokeessa lennätinjohdoilla 200 kilometrin etäisyydelle.
1876:   Presidentti Rutherford B Hayes Bellille nähdessään ensi kertaa puhelimen: Tämä on hämmästyttävä keksintö, mutta kuka koskaan haluaisi käyttää sitä?
1876:  Western Unionin muistio: Tällä 'puhelimella' on liian paljon puutteita, jotta se olisi vakavasti otettava viestintäväline.  Laite on kerrassaan merkityksetön meille.
1876:  Western Unionin johtaja William Orton hylätessään Bellin tarjouksen myydä puhelinyhtiönsä Western Unionille: Mitä käyttöä tällä yhtiöllä olisi sähköisellä leikkikalulla?
1876:  Lars Magnus Ericsson (1846-1926) perustaa Tukholmaan sähkömekaanisen verstaan.
1876:  Henrik F Helminen tutustuu puhelimeen Philadelphian maailmannäytelyssä kesällä.
1876:  Suomalainen Virallinen Lehti julkaisee uutisen puhelimesta.
1877:  New Yorkin pormestari ilvehtii Bellille: Se ei koskaan toimi - tässä ei ole mitään uutta - tai tämä epäonnistuu, kukaan ei tarvitse sitä.
1877:  Yksityinen yhtiö perustajinaan Bell, hänen appensa Gardiner Hubbard ja Thomas Sanders ottaa puhelinmonopolin Bell Telephone Company, sillä Western Union ei ostanut patenttioikeuksia.  Ensimmäiset puhelinjohdot vedetään yksityisten talojen välille Bostonissa.  Tilaajia on yli 600.  Ensimmäinen kaupallinen puhelinlinja avataan Bostonin ja Somervillen välille.  Ensimmäinen  kahdeksan tilaajan puhelinkeskus avataan 1878 New Havenissa.  Noin 10 000 Bellin laitetta on käytössä.  Western Union, joka rakentaa Thomas Edisonin ja Elisha Grayn puhelimia, alkaa kilpailla Bellin kanssa.  Western Union myöntää 1879 Bellille kaikki patenttioikeudet ja laitteet.  Yhdysvalloissa on 1881 jo 123 000 puhelintilaajaa.
1877:  New Yorkin pörssikeinottelijat havaitsevat puhelimen edut.
1877:  Berliinin pääpostin ja päälennättimen välille avataan puhelinyhteys.  Saksassa puhelimesta tulee valtion monopoli.  Siemens aloittaa puhelimien valmistuksen.  Ensimmäinen saksalainen puhelinkeskus valmistuu 1881.
1877:  Ruotsin ensimmäinen puhelinyhteys asennetaan.
1877:  Suomen ensimmäinen puhelinyhteys toimii Helsingissä metallitehtailijan John Nissinen konttori- ja myyntihuoneistojen välillä Annan- ja Eerikinkadun kulmassa puolitoista vuotta puhelimen keksimisen jälkeen.  Telefoonia koetetaan korvata sanoilla pitkäkorva ja loitospuhuminen.
1878:  Englantilainen DE Hughes muotoilee kärkensä varassa olevan grafiittisauvan, jonka vastusta pienet värähtelyt muuttavat.  Hän käyttää ensimmäisenä sanaa mikrofoni.  Puhelimeksi vakiintuu kokoonpano: Hughesin mikrofoni, Bellin kuuloke, soittokello ja paristo, joka 1890-luvulla sijoitetaan keskukseen.  Paristokellon tilalla käytetään pyöritettävällä induktorilla toimivaa kelloa.
1878:  Ensimmäinen LM Ericsson -puhelin valmistetaan.
1878:  Hovineuvos Daniel Johannes Wadén (1850-1930) alkaa valmistaa Bellin puhelimia Helsingissä.
1878:  Tampereella pitkäkorva asennetaan lennätinkonttoriin.
1879:  Massachusettsissa Lowellissa siirrytään nimen sijasta puhelinnumeroihin, kun kaikki keskuksen hoitajat saivat tuhkarokon ja kokeneet puhelinvaihteen hoitajat, jotka muistivat käyttäjien nimet, eivät päässeet töihin.  Sijaisten oli vaikea oppia 200 tilaajan nimien paikat keskustaulussa.  Tilapäistyöntekijät olivat hitaita ja tekivät virheitä.  Naiset korvaavat miehet keskuksen hoitajina.
1879:  Ranskassa perustetaan Ministère des Postes et Télégraphes.  Sen nimi muutetaan vasta 1925 ajanmukaiseksi: Ministère des Postes, Télégraphes et Téléphones (PTT).
1880-luku:  USAssa kokeillaan automaattikeskuksia.
1880:  Zürichistä lähetetään konsertti puhelinlinjoitse Baseliin.
1880:  Yhdysvalloissa on puhelinyhtiömonopoli ja 30 000 tilaajaa.  Euroopassa on 5000 tilaajaa.  Puhelinten määrä kasvaa 1893 mennessä 260 000 kappaleeseen.
1880:  Ruotsin ensimmäinen puhelinkeskus otetaan Tukholmassa käyttöön.  Siinä on 121 tilaajaa.  Keskuksen ja verkon rakentaja on Stockholm Bell Telefon.  Yksityisiä puhelinyhdistyksiä rakennetaan kaupunkeihin Örebro, Eskilstuna, Västerås ja Linköping.  Yhdysvaltalainen Bell rakentaa Tukholmaan julkisen puhelinverkon.  Ruotsin ensimmäinen puhelinluettelo julkaistaan.
1881:  Englantilainen H Hunning kehittää hiiliraemikrofonin, jota käytetään vielä 1950-luvulla.  Ruotsalainen LM Ericsson jakaa hiilirakeet erillisiin kammioihin, jotta ne eivät tarttuisi toisiinsa.
1881:  Ranskassa on kolme puhelinyhtiötä, jotka yhdistyvät yhtiöksi Compagnie Générale du Téléphone.  Ranskan hallitus luo 1883-87 puhelinyhteydet 25 kaupungin välille.  Ensimmäiset puhelinkopit avataan 1885, ja postin nimi muutetaan: Bureaux de postes et télégraphes.  Ulkomaanyhteyksiä avataan: Pariisi-Brysseli 1887 ja Pariisi-Lontoo 1891.  Ranskassa puhelimesta tulee 1889 valtion monopoli.
1881:  Berliinin oopperasta ja Manchesterista jousikvarteton ohjelma lähetetään puhelinlinjoitse niiden naapurikaupunkeihin.
1881:  Pariisissa kansainvälisessä sähkönäyttelyssä ranskalainen insinööri Clément Ader (1841-1925) esittelee stereoääntä puhelinkuulokkeilla théâtrophone suoraan Pariisin oopperasta ja teatterista Comédie Francaise.
1881-82:  Serbialainen Nikola Tesla (1856-1943) työskentelee Budapestissä Unkarin puhelimen keskustoimistossa ja osallistuu puhelinverkon rakentamiseen.  Hän keksii pyörivän magneettikentän periaatteen.
1882:  Pietarissa otetaan käyttöön ensimmäiset käsikeskuksella varustetut puhelinverkot.
1882:  Kauppias ja merikapteeni Frans Ferdinand Nordfors (1847-1905) perustaa Turkuun Suomen ensimmäisen puhelinlaitoksen ja Tampereelle yhtiön Telefon.  Hän välittää Ericssonin laitteita.  Puhelinjohto antaa suojaa väkivaltaa ja tulenvaaraa vastaan ja helpottaa liikeasiain ja muidenkin asiain hoitoa.  Tampereella puhelimia 1883 on 39, 1884 vasta 54, mutta 1889 jo noin 200.
1882:  Helsinkiläinen lennätinmekaanikko Daniel Johannes Wadén (1850-1930) saa luvan perustaa puhelinlaitos Helsinkiin, ja puhelinlinja Kaivopuiston ravintolasta Oopperakellariin otetaan koekäyttöön.  Avataan keskus, johon liittyy 120 puhelinta.  Puhelimen keksimisestä on kulunut kuusi vuotta.  Wadén myy Bellin puhelimia.  Puhelinlaitos perustetaan Viipuriin, Vaasaan ja Ouluun.
1883:  New Yorkin ja Chicagon välillä valmistuu ensimmäinen puhelinyhteys.
1883:  Ruotsalaiset HT Cedergren (1853-1909) ja LM Ericsson (1846-1926) kehittävät automaattisen vaihtolaitteen.  Useat tilaajat voivat käyttää yhteistä johtoa.  Cedergrenin yhtiö alkaa kilpailla Bell-yhtiön kanssa.
1883:  Puhelinyhtiö Stockholms Allmänna Telefonaktiebolag perustetaan kilpailemaan Bell-yhtiön kanssa ja voittaa Bellin alemmilla taksoillaan sekä yhteistyössä LM Ericssonin kanssa.
1884:  Belgiassa puhelinyhtiö Charleroi lähettää konsertin tilaajilleen.
1884:  Helsingistä Porvooseen rakennetaan yksilankainen rautajohto ja Turusta Naantaliin.  Helsingissä ylittyy miljoonan vuosittaisen puhelun määrä.
1885:  International Telecommunication Union ITU alkaa laatia kansainvälistä säännöstöä puhelimelle.
1885:  American Telephone and Telegraph AT&T perustetaan New Yorkissa.
1885:  Tukholma on maailman puhelinrikkain kaupunki sekä suhteessa väkilukuun että määrällisesti.
1885:  Suomessa 19 kaupungissa on puhelinverkko, muun muassa Jyväskylässä alkaa puhelinliikenne.  Monet maaseutupitäjät saavat puhelinkeskuksen 1880-luvun lopulla.
1886:  TA Edison patentoi hiiliraemikrofonin.
1886:  Tsaari Aleksanteri III antaa keisarillisen Telefoonijulistuksen ehdoista, joilla telefoonijohtoja saadaan Suomessa asettaa ja käyttää.
1887:  Pariisista lähetetään Brysseliin musiikkia puhelimitse.
1887:  Vapaaherra Standertskjöld vedättää kahdeksan kilometrin puhelinlinjan Lahden kauppalasta tilalleen Nastolan Koiskalaan.
1887:  Tampereella Aamulehti saa puhelimen.
1888:  Yhdysvaltalainen hautausurakoitsija Almon Brown Strowger (1839-1902) keksii automaattivaihteen, aluksi sadan numeron rummun, jossa on kymmenen riviä ja saraketta.  Hän esittää 1889 patenttihakemuksen tuhannen tilaajan automaattiselle puhelinvaihteelle.  Strowger epäilee, että puhelinvaihteen hoitaja yhdistää asiakaspuheluja tämän vävylle, joka on myös hautajaisurakoitsija.  Vaihteen leviäminen kestää vuosia, koska halpaa työvoimaa on tarjolla.
1888:  Rahalla toimiva yleisöpuhelin rakennetaan.
1888:  Tilanomistaja Siren vedättää linjan Lahti-Orimattila-Helsinki apuna mäntsäläläisen vapaaherran Richard de la Chapelle linjat.
1889:  Automaattinen puhelimenvalinta kehitetään.  Ensimmäinen automaattinen puhelinvaihde avataan 1892 Yhdysvalloissa.  Samanlainen laitteisto otetaan 1913 käyttöön Ranskassa Nizzassa ja 1921 Orléansissa.
1889:  Ranskassa on 12 000 puhelinta.  Niiden määrä kasvaa nopeasti: 1912 jo 70 000, 1924 moninkertainen määrä 400 000, 1946 miljoona, 1970 yli neljä miljoonaa ja 1988 enemmän kuin 24 miljoonaa puhelinta.
1889:  Ruotsin ensimmäinen valtakunnan puhelinluettelo julkaistaan.
1880-luvun loppu:  Suomessa on 27 puhelinlaitosta.
1890-luku:  Sentraali-Santrat aloittavat työnsä Suomen maaseudulla.
1890:  Pariisissa perustetaan yhtiö Compagnie du Théâtrophone, joka jakelee musiikkia eri teattereista rahalla toimiviin puhelimiin hotelleihin ja kahviloihin sekä tilaajille koteihin.  Palvelu lakkaa 1932.
1890:  USAssa on 250 000 puhelinta.
1890:  Helsingistä voi soittaa Viipuriin, Hankoon, Turkuun, Tampereelle ja Hämeenlinnaan sekä näiden välisille paikkakunnille.  Kuuluvuus on heikko.  Helsingissä tilaajia on 1600 ja puhelinjohtoja lähes 2000 kilometriä.
1890:  Lahden alueen puhelintoimen isäksi nousee kauppias Aarne Juhani Oxenius.  Hänen ansiostaan puhelin leviää Päijät-Hämeeseen.
1891:  USAssa Kansas Cityssä hautausurakoitsija Almon B Strowger patentoi automaattisen puhelinvaihteen.
1891:  Pariisista lähetetään Lontooseen musiikkia puhelimitse.
1891:  Ruotsin Telegrafverket (sitten Televerket) perustaa oman verstaan, joka valmistaa puhelimia ja keskuksia.
1891:  Tukholman Bell-yhtiö liittyy Allmänna Telefoniin.
1891:  Tampereen Telefooni-Osakeyhtiö perustetaan, koska Nordforsin hinnat ovat korkeat.  Nordfors myy 1894 Telefonin Tampereen Telefoonille.  Kirjan muotoon nidottu Luettelo Tampereen Telefooni-Osakeyhtiön tilaajista ilmestyy 1898.
1892:  Indianassa LaPortessa ensimmäinen automaattinen keskus aloittaa toimintansa.  Puhelinyhtiö käyttää luvatta Bellin patentteja, ja oikeudenkäynti määrää puhelimet poltettaviksi.  Strowger asentaa kaupunkiin keskuksen ja toimittaa valitsijalla varustetut puhelimet 52 tilaajalle.  Kiertovalitsija on käytössä 1960-luvun näppäinpuhelimeen saakka.  Strowgerin ensimmäinen versio oli kaksinappinen valitsija:  69 saadaan aikaan painamalla kymmenien nappia kuusi kertaa ja 9 painamalla ykkösten nappia yhdeksän kertaa.
1892:  Unkarilainen Tivadar (Theodore) Puskás (1844-93) hakee patentin puhelinuutispalvelulle Telefon Hirmondó.  Hän on työskennellyt Edisonin kanssa.
1893:  Budapestissä puhelinyhtiö Telefon Hirmondó lähettää puhelimitse päivittäin ohjelmaa yli kuudelle tuhannelle tilaajalle.  Puhelin liitetään erikoiskaapeliin, jonka pituus on 270 kilometriä.  Puskás tovereineen lähettää ohjelmaa 14 tuntia päivässä: uutisia, lähetyksiä teatterista ja oopperasta.  Tilaajia on enimmillään 6000.  Toiminta päättyy I maailmansodan jälkeen.
1893:  Suomessa ruvetaan perustamaan kaukopuhelinyhtiöitä.
1894:  Bellin puhelinpatentti tulee yleiseen käyttöön, ja Yhdysvalloissa sekä Englannissa perustetaan useita puhelinyhtiöitä.  Saksassa puhelin on valtion monopoli.
1894:  Etelä-Suomen Kaukopuhelinyhtiö perustetaan.  Puhelinyhteydet ovat Viipuriin, Tampereelle, Turkuun ja Joensuuhun.
1895:  Lahden alueella on 12 keskusta ja 186 puhelinta, joista 56 Lahden kauppalassa.  Ensimmäinen puhelinluettelo ilmestyy.
1895:  Suomessa on 7500 puhelinta, joista 85 prosenttia kaupungeissa.  Keskimäärin on kolme puhelinta tuhatta asukasta kohti.
1896:  Strowger hakee patentin ensimmäiselle sormivalintalevylle.
1897:  Kemiin perustetaan puhelinlaitos.  Johannes Linnankoski (Vihtori Johan Peltonen) (1869-1913) keksii sanan puhelin.
1898:  USAssa otetaan käyttöön rele ohjaamaan kytkentää.
1898:  Kajaani, Raahe ja Tornio saavat Suomen 38 kaupungista viimeisinä puhelinlaitoksen.  Suomessa on noin 300 puhelinkeskusta.  Puhelintilaajia on 10 000-15 000.
1899:  Helsingissä tehdään päätös siirtää puhelinjohtoverkko maan alle.
1900:  Yhdysvalloissa on miljoona puhelinta eli yksi puhelin 60 asukasta kohti, Ruotsissa 1/115, Ranskassa 1/1216 ja Venäjällä 1/6988.
1900:  Ensimmäinen saksalainen automaattikeskus rakennetaan.
1900:  Helsingin puhelinluettelon mukaan voidaan puhelimitse tavoittaa vain 12 aikakauslehden toimitusta.  Lähes kaikkiin toimituksiin voidaan soittaa 1917 paitsi pienimpiin yhdistyslehtiin.
1901:  Ruotsalaiset GA Betulander ja JP Pehrson rakentavat kokeellisen automaattiaseman.
1903:  Ensimmäinen puhelinyhteys Pariisin ja Rooman välille avataan.
1904-05:  Kenttäpuhelin on käytössä Venäjän ja Japanin sodassa.
1904:  Puhelinvastaajakone keksitään.
1904:  Saksalaishollantilainen kaapeliyhtiö perustetaan tarkoituksena rakentaa kaapeliyhteys Mikronesian saaristoon Karoliineille ja Mariaaneille.
1905:  Tampereella on suurlakkovuonna 938 puhelinta.
1906:  Lahden Keskinäinen Telefooniyhdistys perustetaan.  Sillä on 110 tilaajaa.
1907:  Lahdessa avataan oma puhelinkeskusasema.  Kaupungissa on myös Orimattilan Telefoniyhtiön keskus.  On kauppoja, joilla on kaksi puhelinta, toinen Lahden ja toinen Orimattilan keskusta varten.
1908:  Saksassa Hildesheimissa otetaan ensimmäinen eurooppalainen automaattinen keskus käyttöön.
1908:  Muutamat Konneveden (myöhemmin Hankasalmen) Kärkkäälän kylän miehet perustavat Kärkkäälän Telefooniosuuskunnan.  Kärkkäälä on isäni Matti Kautto (1909-77) syntymäkylä.  Puhelinkeskus tulee Kauton kauppaan, jonka omistaa isänisäni Johan Juho Kautto (1869-1951).  Puhelimet asennetaan Kauton lisäksi Perttulaan, Kankaalle, Uudellekartanolle, Makkolaan ja Hannulaan.  Keskus saa nimekseen Korholan keskus.  Nimi muutetaan 1932 Konneveden-Hankasalmen Puhelinosuuskunnaksi.  Posti- ja lennätinlaitos ostaa osuuskunnan ja alkaa 1954 hoitaa puhelintointa.  Korholan keskus automatisoidaan 1973.
1909:  John Ambrose Flemingin (1849-1945) ja Lee de Forestin (1873-1961) keksimä diodi- ja triodiputki vahvistaa linjalla vaimentuneen puheen.  Fleming esitti vasemman käden säännön sähkömoottorille.
1910:  Lahden keskuksella on 397 tilaajaa eli 67 puhelinta tuhatta asukasta kohden.  Kaukoyhteydet Helsinkiin, Heinolaan, Mäntsälään, Jyväskylään, Kouvolaan ja Hämeenlinnaan alkavat toimia.
1910:  Alberga Telefon Andelslag perustetaan nykyiseen Espoon Leppävaaraan.
1910:  Suomessa on lähes 35 000 puhelinta.
1911:  Newarkin puhelinyhtiö Telephone Herald aloittaa New Jerseyssä samanlaisen ohjelmanlähetystoiminnan kuin Telefon Hirmondólla on Budapestissä.  Hollannissa puoli miljoonaa 1,2 miljoonasta radioluvanhaltijasta saa ohjelmansa kaapeleitse ennen II maailmansotaa.  Lankaradiota kehitetään Neuvostoliitossa, Sveitsissä ja Maltalla.
1912:  Englannissa puhelintoiminta kansallistetaan.  Ensimmäinen englantilainen automaattikeskus rakennetaan.
1912:  Kuopion ja Helsingin välille saadaan suora puhelinyhteys.  Tätä ennen yhteys toimi Jyväskylän kautta.
1912:  Helsingin katukuvaan ilmestyvät ensimmäiset puhelinkioskit.  Helsingin Puhelinyhdistyksen ensimmäinen yleisönpalvelunumero aloittaa toimintansa.  Se on Luettelo, joka antaa vastauksen puhelinnumeroita koskeviin tiedusteluihin.
1913:  Pariisissa on 92 000 puhelinta ja New Yorkissa 500 000.
1914:  Maailmassa on 12,8 miljoonaa puhelinta, joista 9,5 miljoonaa on Yhdysvalloissa.
1914:  Pietarin ja Helsingin välinen puhelinlinja valmistuu.
1915:  Kaukopuhelinliikenneyhteys New York-San Francisco (4500 kilometriä) avataan.  Puhelun käsin kytkeminen kestää 23 minuuttia.
1918:  Ruotsin lennätinlaitos ottaa haltuunsa Tukholman puhelinlaitoksen.
1918:  Valkoiset tietävät maaliskuussa Tampereen vallankumouksellisten puolustajien vaikeuksista, sillä he järjestivät asiamiestensä avulla Punaisen kaartin esikunnan puhelinkuuntelun.
1918:  Ruotsin Suomen lähetystön jäsenillä on puhelinyhteys von der Goltzin johtamiin valkoisia avustaviin joukkoihin.
1918:  Suomen valtio ottaa haltuunsa lennätin- ja puhelinlinjat, jotka Venäjän laivasto rakensi Suomeen.
1918:  Helsingistä vedetään merikaapeli Tallinnaan.
1918:  Lahdessa päätetään aloittaa puhelinjohtojen maakaapelointi.  Yhtiön nimeksi tulee Lahden Keskinäinen Puhelinyhdistys.  Maakaapelointi kaupunkialueella on 1930 täydellinen.
1920-luku:  Siirtyminen puhelimen automaattikäyttöön alkaa laajentua.
1920-luku:  USAssa kokeillaan kotifaksimilelehteä.  Lehden välittäminen puhelinjohdoitse on hidasta.
1920-luku:  Suomessa on yli 800 yksityistä puhelinyhtiötä.
1920-80-luvut:  Kaukokirjoitin (teleprinter, teletypewriter) on käytössä.
1921:  Suomessa perustetaan Puhelinlaitosten liitto.
1922:  Helsingin Töölöön valmistuu automaattikeskus ensimmäisenä Pohjoismaiden pääkaupungeista.  Helsinki on 1929 automatisoitu.
1922:  Otetaan käyttöön ensimmäinen avojohdolla toimiva kantoaaltoyhteys, joka käyttää taajuusmuotoilua puheen siirrossa.
1923:  Tampereen Puhelinosuuskunnan talossa alkaa insinöörin Arvi Hauvonen (1899-1973) lähetysasema lähettää ensimmäisenä Suomessa yleisradio-ohjelmaa.  Tampereen Radio perustetaan 1924.
1924:  Tuholman puhelinverkon automatisointi alkaa.
1925:  Tampereella on 2384 puhelinta.  Tampereen maaseutukeskukseen on yhdistetty 39 maaseutuaseman johdot.  Avojohtoa on 795 kilometriä ja kaapelia yhdeksä kilometriä.  Kaupunkilaiset saavat ensimmäiset kolme puhelinkioskia.
1926:  Maailmassa on 27,75 miljoonaa puhelinta.  Niistä 61 prosenttia on USAssa ja 27 prosenttia Euroopassa.
1927:  Puhelinyhteys Lontoo-New York avataan Atlantin poikki.  USAssa kokeillaan videopuhelinsoittoa Washingtonista New Yorkiin.
1927:  Suomessa otetaan käyttöön yhtenäiset puhelintariffit.  Eri puhelulajeja ovat tavallinen puhelu, kiireellinen puhelu, aikapuhelu ja lehtipuhelu.
1928:  Pariisissa vihitään käyttöön ensimmäinen automaattinen puhelinkeskus.
1928:  Ensimmäinen puhelinmerikaapeli rakennetaan Suomen ja Ruotsin välille.  Laiva ajautuu pois kurssistaan, ja kaapeli näyttää loppuvan kesken.  Kun kaapelia varten rakennettua vajaa siirretään muutama metri rantaa kohti, niin kaapeli riittää.  Kaapeli voi välittää seitsemän samanaikaista puhelua.  Suomen lehdistö arvostelee valtion varojen tuhlaamista: "Ei voida kuvitellakaan, että Suomessa koskaan olisi sellaista tilannetta, että seitsemällä suomalaisella olisi yhtä aikaa asiaa Ruotsiin".
1928:  Haagan puhelinlaitoksen laitteet liitetään Helsingin Puhelinyhdistykseen ja automatisoidaan.
1929:  Ensimmäinen kuvapuhelin televisiotekniikalla toteutettuna esitellään Berliinin messuilla.  Sen vaatima laitteisto on noin kymmenen kuutiometrin kokoinen.
1929:  Koko Helsingin alueen puhelinkeskukset on automatisoitu ensimmäisenä kaupunkina maailmassa.
1929:  Presidentti Lauri Kristian Relander ja Tanskan kuningas Kristian X avaavat Tanskan ja Suomen välisen puhelinlinjan.  Vastaavasti avataan linja Norjaan.  Relanderin on vaikea ymmärtää nopeasti puhuvaa Norjan kuningasta Haakon.
1929:  Suomessa on noin 100 000 puhelinta.
1930:  Suurtaajuinen kantoaalto ja taajuusjako tulevat käyttöön.  Tämä vaatii koaksiaalikaapelin.
1930:  Teletypewriter Exhange- eli Telex-verkosto perustetaan.  Telex-palvelut ovat 1946 Ranskassa saatavilla.  Sillä on 1950 tilaajia sata, 1956 tuhat, 1966 jo 10 000 ja 1986 peräti 135 000 tilaajaa.  1990-luvun alussa tilaajia on 1,6 miljoonaa koko maailmassa.
1930:  Ruotsissa on 500 000 puhelinta.  Ruotsin puhelinlaitos alkaa kehittää pieniä ja keskisuuria verkkoryhmävaihteita korvaamaan maaseudun käsivälitteiset keskukset.
1930:  Helsingin Puhelinyhdistykseen liitetään Kulosaari ja Pitäjänmäki, 1932 Helsingin pitäjä ja Mellunkylä, 1933 Oulunkylä, 1934 Pakila, 1935-36 Espoo, Viherlaakso ja Kilo, 1938 Vantaa ja 1939 Länsi-Uusimaa.
1932:  Posti- ja lennätinlaitoksen puhelinlaboratorio perustetaan.
1934:  Associated Press AP esittelee telefotolaitteen eli järjestelmän, joka välittää "lennätinkuvia".
1934:  Tampereen Puhelinosuuskunnan ensimmäinen automaattikeskus otetaan käyttöön.  Se palvelee 53 vuotta.  Puhelinnumerot muuttuvat nelinumeroisiksi.  Koska nimellä ei voi enää soittaa, perustetaan numerotiedotus.
1935:  Suomessa kaukopuhelintoiminta monopolisoidaan Posti- ja lennätinlaitokselle.
1936:  Koaksiaalikaapeli yhdistää New Yorkin ja Philadelphian.
1938:  Lahti siirtyy automaattiseen puhelinvälitykseen.
1939:  Lahdessa soitetaan 1.12 keskiarvoon verrattuna kolminkertainen määrä puheluita, sillä talvisota alkoi edellisenä päivänä.
1930-luvun loppu:  Espoo ja Vantaa ovat pääosin automatisoidut.  Suomessa on 190 000 puhelinta.
1940:  Suomessa on yli 800 puhelinlaitosta.
1940:  Kaukokirjoitin tulee Suomeen olympialaisia varten.
1941:  Natsi-Saksassa juutalaisilta kielletään yleisten puhelimien käyttö.
1941:  Helsingin Puhelinyhdistykseen liitetään Kauniainen ja 1949 Kerava.
1941:  Lahdessa syntyy uusi puheluennätys ennen jatkosodan syttymistä.
1942:  Ruotsissa on miljoona puhelinta.
1944:  Tampereen Puhelinosuuskunta sulauttaa itseensä Pispalan Telefooniyhdistyksen ja myöhemmin 16 muuta.  Tampereella puhelinliittymiä on 19 sataa asukasta kohti.
1945:  Teleksi tulee Suomeen.
1946:  Ruotsissa avataan täysin automaattinen telexverkko.
1949:  Suomessa on 300 000 puhelinta.
1950:  Helsingistä avataan suora puhelinyhteys Lontooseen.
1951:  Suomen ensimmäinen kaupunkien välinen automaattiyhteys Lahden ja Heinolan välillä avataan.
1952:  Ensimmäinen kuvapuhelin esitellään Lontoossa pidetyillä messuilla.
1952:  Otetaan käyttöön ensimmäinen koaksiaalikaapeli Ahvenanmaan Hammaruddan ja Ruotsin Simpsnäsin välillä.
1952:  Helsingin Puhelinyhdistykseen liitetään Vihti ja Nummela. 1953 Nurmijärvi ja Sipoo, 1955 Karkkila ja 1956 Pusula.
1953:  Ericsson tuo markkinoille mallin Ericofon eli kobra.  Siinä samassa kappaleessa ovat kuuloke, mikrofoni ja valintalevy.
1954:  Ruotsissa alkaa puhelinliikenteen valtakunnallinen automatisointi välillä Norrköping-Linköping.  Ruotsissa on kaksi miljoonaa puhelinta.
1955:  Lahdessa aloittaa neiti Aika.
1955:  Otetaan käyttöön laajakaistainen monikytkentä- eli multiplekserikantoaaltotekniikka.
1956:  Puhelinkaapeli Transatlantic Telephone Cable TAT 1 avataan liikenteelle Atlantin poikki Englannin ja USAn välille.  Kaapeli sallii 96 samanaikaista puhelua.  Kahdessa kaapelissa on 51 välivahvistinta.
1956:  Suomessa aloitetaan kaukopuhelinliikenteen automatisointi.
1957:  Tampereella otetaan käyttöön Kalevan keskus ja puhelinnumerot muuttuvat viisinumeroisiksi.  Ensimmäinen kaukokeskus otetaan 1958 käyttöön.  Etusormella eli automaattisella kaukoliikenneyhteydellä pääsee ensin Toijalaan, sitten kohta Hämeenlinnaan ja Lahteen sekä 1959 Hyvinkäälle ja Aamulehden mielestä takapajuiseen Helsinkiin.  Yleisöpuhelimia on 58 koppia.  Puhelinlaskut käydään vuosikymmenen loppuun perimässä suoraan asiakkaan kotiovelta.  Reikäkorttitilillepanokortteihin siirrytään 1959, ja laskut lähetetään postissa.  Puhelinluetteloon liitetään 1960 kartat ja 1962 Liike- ja ammattihakemisto painetaan keltaiselle paperille; nimeksi tulee Keltaiset sivut.
1958:  USAssa teleyhtiön AT&T Bell-laboratoriossa Arthur Schawlow (1921-99) ja Charles Townes (1915-) kuvaavat teknisissä papereissaan laserin.  Bellin patenttiosasto ei halua hakea patenttia laserille, koska laserilla ei ole mitään tekemistä puhelinliikenteen kanssa.  Myöhemmin puhelin- ja tietoliikennettä ei voi ajatella laseritta ja valokuidutta.  CD- ja DVD-soittimet käyttävät laseria.
1958:  Suomessa puhelinliikenteen automaation piiriin tulevat Lahti, Hämeenlinna, Toijala ja Tampere.
1959:  Suomessa on 600 000 puhelinta.
1960-luku:  Suuret teleyritykset esittelevät kuvapuhelimia, mutta niiden kustannukset ovat suuret.
1960-luku:  Meriin lasketaan viisi kansainvälisen televerkon merikaapelia.
1960-luku:  Suomessa rakennetaan kantoaaltotekniikkaan perustuva koko maan kattava koaksiaalikaapelirunkoverkko puheen siirtoa varten.
1960:  Suomessa on kaukopuhelinverkossa 284 000 puhelinta eli neljä viidestä puhelimesta ja 1970 lähes miljoona.
1961:  Ruotsin telelaitos esittelee kevyen puhelimen Dialog, jossa on säädettävä soittoääni.
1962:  Tietoliikennesatelliitti Telstar aloittaa puhelinliikenteessä.
1962:  Ruotsissa on kolme miljoonaa puhelinta.
1963:  Neuvostoliitossa on yleisessä käytössä olevia puhelimia 3,55 miljoonaa, joista kaupungeissa 2,93 ja maaseutupaikkakunnilla 0,62 miljoonaa.  Ilmajohtojen tilalle rakennetaan kaapeli- ja radiorelelinjoja.
1963:  Maailman pisin puhelinkaapeli Australia-Havaiji-Kanada avataan.
1964:  Xerox esittelee faksimilelaitteen Long Distance Xerography LDX.
1964:  USAssa on 43 puhelinta sataa asukasta kohti, Ruotsissa 40, Kanadassa 34, Englannissa 17, Länsi-Saksassa 12, Ranskassa 11, Italiassa yhdeksän ja Neuvostoliitossa kolme.
1964:  Ruotsalainen LM Ericsson vie puhelimia El Salvadoriin ja Costa Ricaan, jotka laajentavat ja uudenaikaistavat puhelinverkkojaan.
1964:  Tampereen Puhelinosuuskunnan toimialue on automatisoitu, ja 1967 alkaen käytetään keskustan alueella ensimmäisenä Suomessa näppäinpuhelinta.
1964:  Kesko aloittaa datasiirron ensimmäisenä Suomessa.
1965:  Säännöllinen puhelinyhteys USA-Eurooppa alkaa telesatelliitin Early Bird välityksellä.
1965:  Ruotsissa avataan ensimmäinen täysin automaattinen puhelinyhteys ulkomaille.
1965:  Riihimäen Puhelin ryhtyy ensimmäisenä Suomessa lähettämään puhelinmusiikkia.  Musiikkiohjelma jaetaan pian kahteen osaan: viihdemusiikki ja iskelmät.
1965:  Suomessa on 780 000 puhelinta.  Puhelintiheys lähenee 17 puhelinta sataa asukasta kohden.
1966:  Xerox valmistaa telefaksimilelaitteita Magnafax Telecopier.
1966:  Suomessa on 18 puhelinta sataa asukasta kohden.  Ruotsissa puhelintiheys 1965 oli 44 ja Norjassa 23.
1966:  Suomessa on 2108 kaukokirjoitinta ja 1983 niitä on 8587.
1967:  Maailmassa on noin 200 miljoonaa puhelinta, joista puolet on USAssa.
1968:  Ruotsissa Tumbassa otetaan käyttöön ohjelmalla hallittava puhelinkeskus AKE.  Ruotsissa on neljä miljoonaa puhelinta.
1968:  Lahden koko alueen automatisointi on valmis.
1968:  Ensimmäinen digitaalinen siirtojärjestelmä PCM otetaan käyttöön Suomessa.
1969:  Ensimmäinen puolielektroninen puhelinkeskus Suutarilassa tekee mahdolliseksi näppäinpuhelimen käytön.
1969:  Lahdessa alkaa dataliikenne, kun Keskon datasiirtolaitteet kytketään Lahden ensimmäisinä puhelinverkkoon.  Näppäinpuhelin otetaan käyttöön.
1969:  Helsingin Puhelinyhdistys alkaa markkinoida datapalveluita.
1969:  Suomessa on 74 puhelinlaitosta ja miljoona puhelinta.
1970-luku:  Japanilaiset yritykset alkavat valmistaa faksimilelaitteita.
1970:  Lahdessa puhelinyhdistyksen nimeksi otetaan Päijät-Hämeen Puhelinyhdistys.
1970:  Posti- ja lennätinlaitoksen verkkosuunnittelutoimistoon perustetaan kaapelijaos ja datajaos.
1971:  Rajoitettu puhelinliikenne Itä- ja Länsi-Berliinin välillä alkaa 19 vuoden jälkeen.
1971:  Lahdessa keskusten väliseen tiedonsiirtoon tulee mukaan digitaalitekniikka PCM.
1972:  Ruotsin puhelinverkko on kokonaan automatisoitu.
1972:  Tampereella siirrytään kuusinumeroisiin puhelinnumeroihin.
1974:  Ruotsissa on viisi miljoonaa puhelinta.
1974:  Automaattinen ulkomaanpuhelinliikenne alkaa Suomesta Ruotsiin.
1974:  Lahdessa yhdysverkkoon tulee osaksi radiolinkkitekniikka, ensin Lahti-Vääksy.
1975:  Helsingin Puhelinyhdistyksen ensimmäinen tietokoneohjattu puhelinkeskus otetaan käyttöön Pihlajamäessä.
1976:  Numerovalintanäppäimet alkavat yleistyä.
1976:  Helsingin Puhelinyhdistys aloittaa kaapelitelevisioverkon rakentamisen.
1977:  Elektroninen toimistovaihde tulee Ruotsissa markkinoille.
1978:  Ruotsissa on kuusi miljoonaa puhelinta.
1978:  Tampereella kuvansiirto- eli telekopiolaitteet tai telefaksit tulevat käyttöön ja teletexin eli dataliikenteen kokeilu alkaa Tampereen, Lahden ja Helsingin välillä.
1978:  Suomen ensimmäinen digitaalinen puhelinkeskus käynnistetään Turussa.
1979:  Suomessa Pellon alueella korvataan käsikäyttöinen keskus automaattisella.
1979:  Helsingin Puhelinyhdistyksen ensimmäinen valokaapelijärjestelmä otetaan käyttöön Hämeenkylässä.
1979:  Suomessa on yli kaksi miljoonaa puhelinta, noin 10 000 modemia ja 441 faksia.
1979:  Posti- ja lennätinlaitos ryhtyy tarjoamaan koko maassa telekopio- eli telefaxpalvelua.  Siinä käytetään telefaxlaitteita yleisessä puhelinverkossa.
1970-luvun loppu:  Suomessa aletaan ottaa käyttöön valokaapelitekniikkaa korvaamaan koaksiaalikaapeleita ja laajentamaan siirtokapasiteettia.
1980-luku:  Valokuitu eli optinen kuitu tulee käyttöön.
1980:  Ruotsin telelaitos tuo telefaxin markkinoille.
1980:  Koko Suomen kaukopuhelinliikenne on automatisoitu, kun Kolarin käsivälitteinen keskus lopettaa toimintansa ja automaattinen aloittaa.
1980:  Suomen ensimmäinen digitaalinen kaukokeskus alkaa välittää kaukopuheluita.
1981:  Ruotsissa datex avataan liikenteelle.
1981:  Yhteispohjoismainen yleinen (piirikytkentäinen) datasiirtoverkko YDV käynnistyy.
1981:  Ranskassa Ille-et-Vilainen departementin puhelintilaajat saavat uuden elektronisen puhelinluettelon Minitel.  Tarkoitus on saattaa kaikki Ranskan 35 miljoonaa puhelimen haltijaa järjestelmään.
1981:  Scotland Yardin lehdistötoimisto aloittaa ympärivuorokautisen kolmen minuutin pituisen puhelinsanomalehden toimittamisen.  Se sisältää Lontoon poliisilaitoksen tiedonantoja.
1981:  Lahdessa alkaa valokaapeliverkon rakentaminen.
1981:  Puhelinlaboratorio muuttuu Teletutkimuslaitokseksi TTL, myöhemmin Teletutkimuskeskus.
1981:  Valtio myy Televan (Valtion Sähköpaja 1945 ja Televa 1962) osake-enemmistön Nokialle, ja syntyy Telenokia.  Televa kehitti digitaalisia puhelinkeskuksia DX-200.  Valtio myy 1987 Televan kokonaan Nokialle.  Telenokiasta tulee 1992 Nokia Telecommunications.
1982:  Ruotsissa on seitsemän miljoonaa puhelinta.
1982:  Tampereen puhelinosuuskunta ottaa käyttöön digitaalisen tilaajakeskuksen ensimmäisenä Euroopassa.  Automaattinen ulkomaanpuhelu on mahdollinen kaikkiin Länsi-Euroopan maihin, osaan Neuvostoliittoa, Kanadaan ja Yhdysvaltoihin.  Yleisöpuhelimia on 1200 Tampereella.
1982:  Helsingin Puhelinyhdistyksen ensimmäinen digitaalikeskus käynnistyy Helsingissä.  Helsingin Puhelinyhdistyksen verkossa on yli 700 000 puhelinta, joista soitetaan päivittäin noin 1,5 miljoonaa puhelua.
1982:  Lahdessa otetaan käyttöön digitaalinen puhelinkeskus.  Kaikki keskukset ovat 1996 digitaalisia.
1983:  Ranskassa on käytössä 120 000 Minitel-laitetta ja 1988 lähes neljä miljoonaa.  Miniteliä käytetään 1985 yhteyksiin 15 miljoonaa tuntia ja 1988 viisinkertaisesti.  Käyttäjiä 1993 on 11 miljoonaa.
1983:  Kalifornialainen Widcom esittelee laitteen, joka siirtää liikkuvaa värillistä televisiokuvaa yhdessä puhelinkanavassa.
1983:  Ruotsissa ja Suomessa avataan teletekstipalvelu.
1983:  Helsingin Puhelinyhdistys ja Tampereen Puhelinosuuskunta aloittavat pakettikytkentäisen datasiirtopalvelun Digipak.
1983:  Suomessa kaukopuhelinverkossa on 2 777 000 puhelinta.
1984:  Yhdysvaltalainen puhelinmonopoli AT&T jaetaan seitsemään alueelliseen ja riippumattomaan yhtiöön.
1984:  Ruotsissa on valtakunnallinen digitaalinen verkko käytössä.
1984:  Valtion teknillinen tutkimuskeskus VTT julkistaa kuvapuhelimen ensimmäisenä Euroopassa.  Vistacom perustetaan 1986 kehittämään laitetta.  Vistacom julkistaa 1988 prototyypin maailman ensimmäisestä pöytämallisesta kuvapuhelimesta.
1985:  Ruotsissa telelaitoksen yksinoikeus puhelimiin lakkaa.
1985:  Suomessa perustetaan datasiirtoon Datatie.
1986:  Ruotsissa otetaan mobitexpalvelu käyttöön.
1986:  Suomessa puhelinlaitokset käynnistävät sähköpostipalvelun Elisa - elektroninen sanomanvälitys.
1986:  Diginet-palvelu (esi-ISDN) alkaa Suomessa.
1987:  Ruotsissa otetaan valtakunnallinen digitaalinen televerkko käyttöön.
1987:  Suomessa astuu voimaan uusi teletoimintalaki.  Se korvaa 101-vuotiaan Puhelinjulistuksen.
1987:  ISDN-koeliikenne alkaa Suomessa.
1988:  USAssa on käytössä kolme videokonferensseihin käytettävää kuvapuhelinjärjestelmää Compression Labs, Picturetel ja Video Telecom.  Kotikäytössä ovat kuvapuhelimet Mitsubishin VisiTel ja Sony.
1988:  Ensimmäinen Atlantin alittava valokaapeli otetaan käyttöön.
1988:  Suomessa Yritysverkot ja Datatie saavat varsinaisen toimiluvan.  Niiden toimiluvat laajenevat 1990 koko maan kattaviksi.
1989:  Ruotsissa telelaitoksen yksinoikeus toimistovaihteisiin lakkaa.
1989:  Varsinainen ISDN-liikenne käynnistyy Suomessa.
1989:  Autonet-palvelu käynnistyy.
1989:  Johdoton puhelin CT2 julkistetaan ja käynnistetään Telepoint-palvelu.
1989:  Suomessa on 2,5 miljoonaa puhelinta.  Dataliikenne ja faksit ovat yrityksissä tavallisia.
1990:  Suomessa käynnistyy asiakkaalle maksuton palvelu 0-800.
1990:  PTL-Tele asetetaan samalle viivalle muiden operaattorien kanssa, ja se tarvitsee jatkossa toimiluvan.
1991:  Helsingin Puhelinyhdistys saa toimiluvan Suomen ja Viron väliseen teleliikenteeseen.
1991:  Kaukoverkko Ysi perustetaan.  Se saa toimiluvan 1994 alusta.
1992:  Alueelliset puhelinyhtiöt ja PTL saavat toimiluvat 1994 alusta.
1992:  PTL yhtiöitetään valtion osakeyhtiöksi Suomen PT.
1992-95:  Suomessa kaikki puhelinnumerot muuttuvat seitsennumeroisiksi.
1992:  Imatran Voima perustaa Telivon ja laajentuu teleoperaattoritoimintaan.  Telivo käyttää hyväkseen voimajohtojen ukkosköysiin rakennettua valokaapeliverkkoa.  Telivo itsenäistyy 1994, ja ruotsalainen Telia ostaa Telivon.
1994:  PTL-Tele ottaa nimekseen Telecom Finland.  Ulkomaanpuheluiden valtion eli Telecom Finlandin monopoli lakkaa eli kaukopuheluliikenne vapautetaan kilpailulle.
1994:  Suomessa puhelimen käyttäjä voi valita puhelukohtaisesti, minkä operaattorin kaukoverkkoa hän käyttää.  Aikaisemmin kaukopuheluliikenne oli valtion eli PTLn monopoli.  Paikallispuheluitten monopoli lakkautetaan.
1996:  Suomessa verkkoryhmät poistuvat, ja tilalle tulee 12 teleliikennealuetta ja niille nolla-alkuiset suuntanumerot.
1997:  Suomessa teletoimintalaki korvataan telemarkkinalailla.
1998:  Afrikassa asuu 12 prosenttia maapallon väestöstä, mutta siellä on kaksi prosenttia maapallon puhelimista.  Etelä-Amerikassa luvut ovat kahdeksan ja kuusi sekä Aasiassa 57 ja 13.  Kongossa on 0,08 puhelinta sataa asukasta kohti.
1998:  Telecom Finland ottaa nimekseen Sonera.
1999:  Soneran osakkeita myydään sijoittajille.
1999:  Suomessa on 2,8 miljoonaa puhelinta ja 2,8 miljoonaa matkapuhelinta.
2000:  Maailman puhelinlinjoista 3/4 on Länsi-Euroopassa, Pohjois-Amerikassa tai Japanissa.  Afrikkalaisilla on käytössään kaksi kiinteää linjaa sataa asukasta kohti, kun Suomessa on 57.  Afrikassa 739 miljoonalla asukkaalla on 14 miljoonaa puhelinlinjaa.  Maapallolla on 13 kiinteätä puhelinlinjaa sataa asukasta kohti.  Maapallon asukkaista 80 prosenttia ei ole soittanut yhtään puhelua.
2000:  Helsingin Puhelin ja HPY Holding yhtyvät ja jatkavat nimellä Elisa Communications.  Elisa luopuu liiton Finnet jäsenyydestä.
2000:  Telemarkkinalaki uudistetaan.
2000:  Liikenneministeriö ottaa nimekseen Liikenne- ja viestintäministeriö.
2001:  Teollistuneissa maissa on sataa asukasta kohti 117 puhelinta, kehitysmaissa 16 ja heikoiten kehittyneissä maissa yksi.
2003:  Suomessa kiinteässä puhelinverkossa soitettujen puheluiden määrä laskee 22 prosenttia 2002 verrattuna.  Puheluminuutteja kertyy 13,8 miljardia, kun matkapuhelinsoittojen minuuttimäärä on 8,2 miljardia.
2004:  Kuuban puhelinlinjoista yli 85 prosenttia on digitalisoitu 1998 lähtien.  Analogiset järjestelmät poistuvat kolmen vuoden aikana.
2005:  Suomessa on 4400 yleisöpuhelinta, kun niitä 1995 oli 25 300.  Sonera luopuu 2005-06 noin 2000 yleisöpuhelimestaan.
2007:  Venezuela kansallistaa puhelinyhtiön Venezuela's National Telephone Company CANTV.
2007:  USAssa lakotoista 60 prosentilla ei ole puhelinta eikä 40 prosentilla sähköäkään.
2007:  Etelä-Korean tiedustelupalvelu tarkkailee 142 000 ihmisen puhelintietoja ja salakuuntelee yli tuhatta puhelua.
2007:  Espoon, Vantaan ja Helsingin puhelinkopit puretaan.  Elisa luopuu myös kauppakeskuksien, ostoskeskuksien, lentoaseman ja muista yleisöpuhelimista.