Sanomalehti 1  1918-2009         

Kahisten, suurin, mustekostein siivin/ syöksyy valtaparvi viestikotkain koneen uumenista,

ja uusi vapaa liekehtivä lehti sinkoo yli maan.  ...

Käy toimeen, lehtimies,/ ... ja ajan laulu rotaatioon syökse.

Aira Sinervo (1914-68), Viestikotkat 1945

Maailman voi peittää näkyvistä sanomalehdellä.  Stanislaw Jerzy Lec (1909-66)

Arvostelkaa sanomalehtiä ankarasti, vaikka uskottekin kaiken mitä niissä sanotaan.  Gustave Flaubert

Kriitikko, aina "merkittävä".  Hän tietää kaiken, tuntee kaiken, on lukenut kaiken ja nähnyt kaiken.  Jos hän ei satu miellyttämään teitä, nimitelkää häntä Aristarkokheksi (215-143 eaa) tai eunukiksi.  Gustave Flaubert

1918:  Lenin kirjoittaa Neuvostovallan lähimmissä tehtävissä: Ottakaamme sellainen kilpailun järjestämiskeino kuin julkisuus.  Porvarillinen tasavalta mahdollistaa sen vain muodollisesti, mutta alistaa lehdistön todellisuudessa pääoman alaiseksi, viihdyttää "rahvasta" pikantilla poliittisella hölynpölyllä, peittää sen, mitä tapahtuu työpajoissa, kauppasopimuksia solmittaessa, hankinnoissa jne, "pyhää omaisuutta" suojelevalla "liikesalaisuuden" verholla. ...Samalla kun tehdään selvää läpeensä valheellisesta ja häikäilemättömästi panettelevasta porvarilehdistöstä on ryhdyttävä järjestelmällisesti luomaan sellaista lehdistöä, joka ei viihdyttele eikä narraa joukkoja pikantilla poliittisella hölynpölyllä, vaan asettaa joukkojen harkittavaksi nimenomaan jokapäiväisen talouselämän kysymykset ja auttaa näiden vakavaa tutkimista. ...Lehdistön on oltava sosialistisen rakennustyön ase, joka tutustuttaa seikkaperäisesti lukijoita mallikommuunien saavutuksiin, tutkii niiden menestysten syitä ja taloudenhoitomenetelmiä, ja asettaa toisaalta mustalle taululle ne kommuunit, jotka pitävät sitkeästi kiinni "kapitalismin perinteistä", ts anarkiasta, lorvailusta, epäjärjestyksestä ja keinottelusta.

1918:  Lenin kirjoittaa Sanomalehtiemme luonteesta: Kohtuuttoman vähän annetaan tilaa uuden elämän rakentamiselle - sitä koskeville lukuisille tosiasioille.  Miksi ei voitaisi 200-400 rivin asemesta kertoa 20-40 rivillä sellaisista tavallisista, yleisesti tunnetuista, selvistä, joukkojen jo huomattavalta osaltaan käsittämistä ilmiöistä kuin ovat porvariston lakeijain, menshevikkien katala petturuus, ... "Vanhaan hyvään porvarilliseen aikaan" porvarillinen lehdistö ei kajonnut "pyhimmistä pyhimpään" - yksityisomistajien tehtaiden ja talouksien sisäiseen asiaintilaan. ...Enemmän talousoppia. ...Millaisia nimenomaan nuo saavutukset ovat?  Onko ne voitu todistaa?  Eivätkö ne ole kaskuja, kerskailua, haihattelevia lupailuja (esim "alkaa sujua", "on laadittu suunnitelma", "panemme voimat liikkeelle", "nyt lupaamme takuulla", "edistys on epäilemätöntä" yms huijarimaisia korulauseita, joita sepittelemään "me" olemme niin taitavia)?

1918:  Yhdysvaltalainen lehtinainen Agnes Smedley (1892-1950) osallistuu sodanvastaiseen liikkeeseen ja joutuu puoleksi vuodeksi vankilaan.  Hän toimi sotavuosina sosialistisen The Call -sanomalehden toimittajana ja Birth Control Reviewin avustajana.  Agnes Smedley matkustaa 1928 Franfurter Zeitungin kirjeenvaihtajana Kiinaan.  Hänen työnsä laajenee Shanghaissa käsittämään Manchester Guardian -, Nation-, New Republic - ja New Masses -lehdet.  Julkaistuaan 1933 ensimmäisen Kiinankirjansa Chinese Destinies hän osallistuu 1934 alkavaan pitkään marssiin, jota hän kuvaa myöhemmissä kirjoissaan.  Agnes Smedley haastattelee 1937 Mao Zedongia (Tse-tung).  Kiinalaiset kirjailijat Ting Ling ja Mao Tun kirjoittavat 1950 Smedleyn muistokirjoitukset.

1918:  Neuvosto-Venäjällä lehdistörakenne muutetaan VI Leninin teorioiden mukaiseksi.  Marxilainen lehdistöteoria pohjautuu Marxin filosofiaan ja Engelsin kirjoituksiin.  Myöhemmin Josef Stalin ja Andrei Vyshinski muokkaavat sitä.  Marxilaisen lehdistöteorian mukaan lehdistö palvelee sitä yhteiskuntajärjestelmää, jossa se toimii.  Viestimet ovat valtion ja puolueen työvälineitä, jotka toimivat asetettujen tavoitteiden puolesta.  Joukkoviestimet rakentavat ja tukevat järjestelmää, tulkitsevat yleisölle tapahtumien merkitystä ja kansanomaistavat puolueen politiikkaa.  Leninin mukan sanomalehti on kollektiivinen propagandisti, agitaattori ja organisaattori.  Lehdistö arvostelee väärinkäytöksiä, puutteita ja huonoja menettelytapoja.  Marxilaista lehdistöä on sanottu byrokratian vahtikoiraksi.  Kun autoritaarinen lehdistö säilyttää status quon, niin marxilainen lehdistö edistää sosiaalista muutosta parempaan.

1918:  VKP(b)n Pietarin ja keskuskomitean sanomalehti Petrogradskaja Pravda - Pietarin totuus alkaa ilmestyä.  Se muuttaa 1924 nimensä Leningradskaja Pravdaksi.

1918:  Opiskelijalehti Punaiset ylioppilaat perustetaan, mutta se elää muutaman vuoden.  Sen seuraaja on Neuvostoliiton Ylioppilaskunta.

1918:  Moskovassa alkaa ilmestyä jokapäiväinen sanomalehti Kommunistitsheski Trud - Kommunistinen työ.  Se muuttaa myöhemmin nimekseen Moskovskaja Pravda.

1918-37:  Sanomalehti Ekonomitsheskaja Zhizn - Talouselämä ilmestyy.

1918:  Ensimmäinen suomenkielinen lehti Neuvosto-Venäjällä Vapaus alkaa ilmestyä Pietarissa.  Se ilmestyy uudestaan 1920 ja myöhemmin 1922-37.  Päätoimittajana on monet vuodet KM Evä.

1918:  Ust-Sysolskissa alkaa ilmestyä komien lehti Zyrjanskaja zhizn - Syrjäänien elämä.  Sen nimi 1919 on V zyrjanskom kraju - Syrjäänien seudulla, 1921 alussa Udzh - Työ ja heinäkuussa Jugyd tui - Valoisa tie.

1918:  Vastavallankumouksellisen kadettipuolueen sanomalehti Nash Vek - Vuosisatamme ilmestyy.

1918-19:  Venäjän Kommunistisen Puolueen bolshevikkien keskuskomitean yhteyteen perustetut ulkomaiset kommunistiset ryhmät julkaisevat lehtiä englannin, saksan ja ranskan kielellä.  Lehtiä levitetään interventtijoukkojen ja sotavankien keskuudessa.  Lehteä The Call - Kutsu levitetään pohjoisrintamalla.  Lehtiä Der Völkerfriede - Kansojen Rauha ja Weltrevolution - Maailmanvallankumous levitetään saksalaisille sotavangeille ja Ukrainassa.  Viikkolehteä La Lanterne - Lyhty leviteään Etelä-Venäjällä.

1918-22:  Neuvostovenäjällä luokka- ja interventiosodan aikana lehdistöä korvataan agitaatiojunilla, joukkokokouksilla, lentolehtisillä ja seinälehdillä.  Syntyy neuvostolehdistön uusi ilmiö: työläis- ja talonpoikaiskirjeenvaihtajien liike.  Seinälehdet ovat koneella tai käsin kirjoitettuja lehtiä tuotantolaitoksissa, virastoissa, kolhooseissa, sovhooseissa, neuvostoarmeijan joukko-osastoissa ja kaikenasteisissa oppilaitoksissa.  Lehdissä julkaistu aineisto on työtätekevien kirjoittamaa.  Lehdet ripustetaan seinille tai erityisesti niitä varten valmistettuihin telineisiin.  Seinälehdet käsittelevät paikallisia kysymyksiä.  Seinälehden toimituskollegio valitaan työläisten ja virkailijoiden (kolhoosilaisten, sotilaiden, opiskelijoiden) kokouksessa, jolle se on myös vastuussa toiminnastaan.

1918:  Pietarin sanomalehdissä ilmestyy kaunokirjalliseenkin muotoon laadittuja myötätuntoisia kirjoituksia Suomen punaisten sankarillisesta taistelusta ja Neuvosto-Venäjälle paenneiden koti-ikävästä.

1918:  Spartakus-liiton sanomalehti Die Rote Fahne - Punalippu alkaa ilmestyä Karl Liebknechtin ja Rosa Luxemburgin perustamana.  Siitä tulee myöhemmin Saksan kommunistisen puolueen pää-äänenkannattaja.  Saksan virkavalta vainoaa jatkuvasti lehteä ja lakkauttaa sen moneen otteeseen.  Kun Saksassa pystytetään fasistinen diktatuuri, lehti kielletään, mutta se jatkaa ilmestymistään maanalaisena.  Lehden julkaisupaikaksi 1935 otetaan Praha, ja 1936-39 lehteä julkaistaan Brysselissä.

1918-22:  Saksan Riippumattoman Sosialidemokraattisen Puolueen päivälehti Die Freiheit - Vapaus ilmestyy Berliinissä.

1918:  William Maxwell Max Aitken, 1st Baron Beaverbrook (1879-1964) perustaa lehden Sunday Express.

1918 jälkeen:  Jugoslaviassa (Serbien, kroaattien ja sloveenien kuningaskunta 1929 asti) perustetaan pian 61 päivälehteä, joista monet ovat lyhytikäisiä.

1918:  Palestiinan ja Egyptin englantilainen miehitysarmeija perustaa lehden Chadashot mehaarez hakedosha - Pyhän Maan Uutisia, joka ilmestyy hepreaksi, arabiaksi ja englanniksi.  Lehdestä tulee juutalaisten kansallisdemokraattinen lehti Haaretz - Maa.

1918:  Mosambikissa alkaa ilmestyä O Brado Africano.

1918:  Bagdadissa alkaa ilmestyä Al Istiqlal - Riippumattomuus.

1918-36:  Irakissa perustetaan noin 200 lehteä.

1918 alkaen:  Papua-Uudessa-Guineassa myydään lehtiä, jotka tuodaan Saksasta tai Australiasta.

1918:  Unkarilainen juutalainen Sándor Korda (syntyjään Kellner, myöhemmin Englannissa elokuvatuottaja Alexander Korda) (1893-1956) esittelee toimittamassaan radikaalissa porvarilehdessä Mozihét (1915-18) - Elokuvaviikko mahdollisuutta Unkarin filmiteollisuuden kansallistamisesta.  Kellner ryhtyi 1909 toimittajaksi omaksuen nimen Korda, kirjoitti 1912 filmipalstaa lehteen Szinházi Élet - Näyttämön elämä, perusti ja toimitti 1912-13 lehteä Pesti Mozi ja aloitti 1913 lehden A mozi.

1918:  Jamaikalainen Marcus Garvey (1887-1940) perustaa New Yorkissa lehden The Negro World.  Siihen lisätään 1923 espanjankielinen osasto ja 1924 ranskankielinen.  Vaimo Amy Jacques Garvey julkaisee 1924-27 naisten sivua Our Women and What They Think.  Marcus Garvey oli 1900 alkaen opissa kummisetänsä kirjapainossa St Ann's Bayssa, 1906 meni Kingstoniin kirjapainoon töihin ja osallistui 1907 ensimmäiseen painajien lakkoon Jamaikalla.  Hän julkaisi 1909 lehteään Garvey's Watchman, toimitti 1910 Costa Ricassa lehteä La Nacion ja 1911 lehteä Panamassa.  Matkusteltuaan Keski- ja Etelä-Amerikassa Garvey meni 1912 Lontooseen, jossa hän työskenteli sudanilais-egyptiläisen toimittajan Duse Mohammed Ali lehdessä African Times and Oriental Review ja opiskeli Afrikan historiaa.  Garvey muutti 1916 rahattomana New Yorkiin ja sai töitä painajana.  Garveyn 1914 perustaman mustien olojen parantamaan pyrkivän järjestön Universal Negro Improvement Association ensimmäisessä kokouksessa 1920 New Yorkissa laaditaan maailman mustien oikeuksien julistus.  Siinä luotetaan lehdistön vapauteen ja vastustetaan mustien sanoma- ja aikakauslehtien tukahduttamista, lehtien rotuselkkausten lietsomista ja sitä, että elokuvat esittävät mustat ihmissyöjinä.  Garvey alkaa 1929 julkaista Jamaikalla päivittäistä lehteä The Blackman.  The Negro World lakkaa 1933.

1918:  Tanskan kommunistit alkavat julkaista lehteä Arbejderbladet, josta tulee 1934 päivälehti.  Natsimiehittäjät kieltävät 1941 sen.  Illegaali kommunistinen lehti Land og Folk alkaa ilmestyä.

1918:  Itävallan Kommunistisen Puolueen sanomalehteä Die Rote Fahne - Punalippu aletaan julkaista Wienissä ensin nimellä Der Weckruf - Kutsu, 1919 Die Soziale Revolution - Yhteiskunnallinen Vallankumous ja myöhemmin 1919 Die Rote Fahne.  Lehti siirtyy 1933 maanalaisuuteen.  Sanomalehti ilmestyy 1945 alkaen nimellä Österreichische Volksstimme - Itävallan Kansanääni ja 1957 Volksstimme.

1918-22:  Italian Sosialistisen Puolueen lehti Il Soviet - Neuvosto ilmestyy Napolissa.

1918:  Kurdit alkavat julkaista lehteä Jin.

1918:  Englantilainen lehti Observer julkaisee tiedon bolshevikkien suunnitelmasta, jonka mukaan kaikki yli kahdeksanvuotiaat kapitalistit surmattaisiin.

1918:  Uusi Päivä kirjoittaa 8.1 suomalaisten kulttuurin puolesta aina tunteneen "itsensä sidotuksi Saksan kansaan".

1918:  Kun punaiset lopettavat Etelä-Suomessa porvarilliset sanomalehdet, niin Työmies saa 90 000 kappaleen levikin.  Työmies lakkaa 12.4 ilmestymästä, kun saksalaiset joukot tunkeutuvat Helsinkiin.

1918:  Suomessa porvarilehdet kirjoittavat sosialistien yllyttävän kannattajiaan rikoksiin ja anarkiaan ja toiminnallaan vaarantavan maan kulttuurin, yhteiskuntalaitoksen ja sisäisen itsenäisyyden.  Yhteiskuntaruumista jäytää sosialismin syöpä, joka on leikattava pois.  Vastustajat leimataan väkivaltaisiksi rikollisiksi, kun valkoiset käyvät pyhää sotaa "vapauden" puolesta.  Työväenlehdet kirjoittavat, että rikoksellisuus on porvarillinen ominaisuus.  Kapitalismi on laillistettua anastusta.

1918:  Hämeen Sanomat julkaisee Jääkärien marssin 22.1.  Toimittaja Rautanen matkustaa Pohjanmaalle Vöyrin kaartiin.

1918:  Uusi Päivä kirjoittaa 25.1 jutusaan Punakaartilaisten sotaretket, että porvarilehtien takavarikointi junasta tuntuu "pimeiden voimien" hyökkäykseltä.

1918:  Uudessa Suomettaressa kysytään 27.1: "Onko meidän punaisemme todella vallannut jokin kauhea tauti, ovatko he joutuneet jonkun villitsevän ruton myrkyttämiksi?"

1918:  Työväen toimeenpaneva komitea julkaisee 28.1 ilmoituksen vallankumouksellisen hallituksen muodostamisesta.  Suomen Kansanvaltuuskunnan 14 jäsenestä toimittajia ovat Kullervo Manner, Yrjö Sirola, Lauri Letonmäki, Otto Wilhelm Kuusinen, Jalo Kohonen, Evert Eloranta ja Emil Elo.

1918:  Punaisista tilapäislehdistä merkittävin on senaatin kirjapainossa painettu punaisen hallituksen virallinen äänenkannattaja Suomen Kansanvaltuuskunnan Tiedonantoja päätoimittajanaan Eetu Salin, sitten Tiedonantaja 1.2-25.4, jolla on myös ruotsinkielinen vastike Arbetarnas Notisblad, myöhemmin Finlands Folkkommissariats Notisblad 31.1-20.4.  Suomen Kansanvaltuuskunnan Lentävä Sana ilmestyy kahtena numerona ja Suomen Kansanvaltuuskunnan Tiedonantolehti 12.2.  Lehdet painetaan loppuaikana 11.4 alkaen Viipurissa.  Eri kaupungeissa ilmestyy paikallisia työväen neuvostojen tai punakaartien tiedonantajia: Tampereella Työväen Johtavan Komitean Tiedonantolehti 19.1-3.2, Porin Työväen Tiedonantolehti 1-4.2, Hämeenlinnassa ilmestyy Tiedonantoja Tammelan Väestölle, Hangon Työväen Neuvoston Tiedonantoja - Hangö Arbetarråds Notisblad 22.2-19.3, Lovisa Notisblad - Loviisan Tiedonantoja 19.2-6.4, jota Veikko Porkkala (1908-2009) on muiden poikien kanssa jakamassa, 22.2 Lahden Punaisen Kaartin Tiedonantoja ja 23.2-16.4 Toveri, S.P.K:n Lahden Rykmentin Tiedonantoja, Porvoon Työväen Tiedottaja - Borgå Arbetarnes Meddelare 20.3-12.4.

1918:  Yhdysvalloissa ja Kanadassa tieto Suomen vallankumouksesta kohottaa suomalaisten työväenlehtien painosmäärää jyrkästi.  USAssa Santeri Nuorteva toimii vallankumouksellisen Suomen edustajana.  Hänen toimistonsa julkaisee todenperäisiä tietoja Suomen vallankumouksesta.

1918:  Helmikuun alussa Pohjanmaan lehdet yleisesti katsovat, että taistelun päätarkoitus on vapauttaa maa venäläisistä joukoista ja heihin liittyneistä väkivaltaisista punaisista.  Vallitsevassa tilanteessa vakiintuu Pohjanmaan lehtiin sotaa luonnehtivaksi nimitykseksi "vapaustaistelu".  Luokkasodan nimeksi iskostuu vapaussota.  Näin ylipäällikön CGE Mannerheim valheellinen sodan perustelu jää elämään valkoisten luokkasodalle antamassa nimessä.

1918:  Hämeen Voima julkaisee 5.2 lisälehden: Vallankumous Suomessa.  Työväestö ottanut vallan käsiinsä.

1918:  The Times kirjoittaa 20.2: "Suomessa punaiset näyttävät saavan myötätuntoa kaikkialla."

1918:  Vaasassa ilmestyy kevättalvella ylipäällikön Mannerheim neuvottelukunnan perustama puolivirallinen propagandalehti Valkoinen Suomi, joka on tarkoitettu senaatin ja päämajan suomenkieliseksi äänitorveksi ja valkoisen rintaman lehdeksi.  Päätoimittaja on kirjailija Kyösti Wilkuna.  Lehti on huonosti toimitettu ja linjaltaan epäjohdonmukainen.  Ruotsinkielinen vastike on Det Vita Finland.  Karjalan armeijalla on aluksi Antreassa sitten Sortavalassa oma valkoisen armeijan lehtensä Karjalan Armeija(kunnan Pääesikunnan)n Tiedonannot.  Mikkelissä ilmestyy 31.1-18.2 valkoisten Tiedonantolehti, kun Mikkelin Sanomien ja Länsi-Savon kirjapainot ovat lakossa.  Valkoiset julkaisevat Helsingissä maanalaista lehteä Vapaa Sana monistaen sitä kirjoituskoneilla.  Maanalaisessa kirjapainossa painetaan valkoisen hallituksen julistuksia sekä muka Tampereen työläisten julkaisemia lentolehtisiä, joissa syytetään vallankumouksellisia viranomaisia.

1918:  Toimittaja Eero Erkko, tohtori KA Paloheimo ja professori Eero Järnefelt ajavat hanketta, jonka johdosta senaatti perustaa saksankielisen lehden Suomi - Finnland, joka on Suomessa olevan saksalaisen sotaväen uutislehti eli luokkasodan vielä jatkuessa von der Goltzin sotaretkikunnan joukkojen.  Heinäkuussa alaotsikoksi tulee sanomalehti koti- ja ulkomaata varten.  Avustajakunta koostuu saksalaismielisestä akateemisesta eliitistä.

1918:  Vapaus-lehti ajaa Suomen kommunistisen puolueen perustamista.  Lehteä levitetään pääasiassa Neuvosto-Venäjällä olevien punaisten pakolaisten keskuuteen ja Inkerin väestölle.  Lehteä toimittavat Pietarissa Yrjö Sirola, Kustaa Mikko Evä ja muut.

1918:  Venäläiset emigrantit julkaisevat Helsingissä lehteä Golos Russkoj Kolonii - Venäläisen siirtokunnan ääni, jonka seuraaja on Russkij Golos - Venäjän ääni.  Lehdet käsittelevät pääasiassa Suomen tapahtumia.

1918:  Helsingissä ilmestyy Russkij Vestnik - Venäjän sanansaattaja, joka seuraa tsaristiselta näkökannalta poliittisen tilanteen kehittymistä.

1918-19:  Venäläisten siirtolaisten konservatiivinen lehti Russkij Listok - Venäjän lehti ilmestyy Helsingissä ja käsittelee Suomen ja Neuvosto-Venäjän päivänpolitiikkaa.  Lehden ja Severnaja Zhizn -lehden seuraajana ilmestyy 1919 Russkaja Zhizn.

1918-19:  Helsinkiläinen emigranttilehti Severnaja Zhizn - Pohjolan elämä ilmestyy.  Sen ja Russkij Listok-lehden seuraajana alkaa 1919 ilmestyä Russkaja Zhizn.

1918:  Aamulehti julkaisee uutisen Kuulumisia Moskovasta: lättiläiset ja puna-armeijalaiset ovat niin väsyneet teloittamiseen, että heidän tilalleen on palkattu kiinalaisia teurastajia.

1918:  Maalaisliittolainen Saarijärven Paavo perustetaan Jyväskylään.  Lehteä painetaan ensin Sorretun Voiman ja sitten Gummeruksen painossa.

1918:  Olga Arjanne (alkuaan Seger) (1883-193?) toimii Työmies-lehden avustajana.  Kullervo Mannerin entinen vaimo Olga Manner kirjoittaa Neuvosto-Karjalassa kaksi kirjaa maatalouskysymyksistä ja toimii kääntäjänä.

1918:  Ruotsalaiset työläiset kieltäytyvät täyttämästä sotatarviketilauksia valkosuomalaisia varten ja antavat aineellista apua suomalaisille työläisille.  Tukholman ompelijat kieltäytyvät valmistamasta valkosuomalaisille tarkoitettuja vaatteita.  Vasemmistososialistien lehti Politiken kehottaa Ruotsin työläisiä seuraamaan pääkaupungin ompelijoiden esimerkkiä.

1918:  Tanskalaisen lehden Politiken ja ruotsalaisen lehden Dagens Nyheter kirjeenvaihtajalle Niels Hasager antamassaan haastattelussa Mannerheim tähdentää: "Me tahdomme asettaa padon bolshevismin hyökyaallolle, joka nyt vyöryy maamme yli temmaten sen vallankumouksen kuohuntaan ja jossa anarkia viettää verisiä orgioitaan.  Me tahdomme asettaa sen eteen esteitä suojellaksemme maamme sivistystä ja Suomen vapaata tulevaisuutta... Me odotamme jännityksellä apua, jota uskomme Euroopan lähettävän.  Sillä Euroopan täytyy ymmärtää, että sen edut ovat läheisesti sidotut Suomen taisteluun.  Jos anarkia murtaa padon, jota me koetamme sen tielle rakentaa, tulee veripunainen virta jatkamaan matkaansa Länteen päin.  Jos meidän toimintamme anarkian vastustamiseksi epäonnistuu, niin aluksi Ruotsi ja sitten myös muut maat saavat kokea bolshevikkikapinan, jollainen riehuu nyt Suomessa."

1918:  Saksan ja Suomen välinen rauhansopimus, kauppa- ja merenkulkusopimus sekä kumpaakin sopimusta täydentävät pöytäkirjat allekirjoitetaan 7.3.  Sosiaalidemokraattinen Hamburger Echo toteaa 8.3, että Saksaa ovat kannustaneet Suomen asioihin puuttumiseen yleismaailmalliset taloudelliset edut.  Vain naiivit ihmiset saksalaisten selustassa voivat luulla, että Saksaa on kannustanut sammuttamaan Suomessa syttynyttä vallankumouksen paloa ainoastaan yövartiolle ominainen huolenpito siitä, että kunnon poroporvarit saisivat siellä nukkua jälleen rauhassa.

1918:  The Times ilmoittaa 9.3, että Itämeren maiden saksalaistaminen on nyt turvattu ainiaaksi.

1918:  Turkulainen lehti Sosialisti vakuuttaa: "Maailma saa olla varma, että tarpeen tullen me puolustamme niin kuin spartalaiset viimeiseen veripisaraan asti vapautta.  Kaikki rintamalle!"

1918:  Hamburger Echon jutun 18.3 mukaan Saksasta tulee Suomen suojelija ja Saksa saa etuisuuksia muihin valtioihin verraten.

1918:  Uusi Suometar kirjoittaa: "Kuningaskuntana Suomi on voimakas, mutta tasavaltana heikko.  Voimakkaan Suomen kanssa on Saksa valmis liittoon, mutta ei heikon.  Saadessamme saksalaisen ruhtinaan valtaistuimelle ratkaisemme sitä paitsi Karjalan kysymyksen ja saamme hyvät suhteet Venäjään siinä tapauksessa, että neuvostovallan kukistuttua sielläkin tulee hallitsijaksi saksalaissyntyinen ruhtinas".

1918:  Sosiaalidemokraatti Robert Breuer kirjoittaa 21.3 Germanicuksen salanimellä Weltbühnessä: "Itsemääräämisoikeuden verhon läpi me näemme selvästi, miten Saksa tyydyttää laajentumispyrkimystään Idässä.  Tarvittaisiinko sanoja?  Tapahtuu se, mikä on välttämätöntä.  Suomi, Ahvenanmaa, Riika, joka lähetti herttuankruunun säilytettäväksi Berliiniin, sekä Saksasta riippuvat Liivinmaa, Viro ja Liettua aina Odessaa myöten: tilanne on selvä."

1918:  Vasabladet julkaisee 28.3 kirjoituksen, jossa esitetään Suomelle monarkiaa ja demokratian kaventamista.  Artur Eklund pyytää myöhemmin Dagens Pressissä: Gif oss en konung!  Sama sävy on Hufvudstadsbladetissa.  Uusi Päivä rinnastaa tasavallan anarkiaan ja vaatii kuningasta.  Uusi Suometar korostaa monarkian ulkopoliittisia etuja, kiinnikettä voitokkaaseen Saksaan.  Suomelle valitaan kuningas Väinö I, mutta Saksan tappio maailmansodassa pitää Hessenin prinssin Friedrich Karl kotimaassaan.

1918:  Kansan Lehti kirjoittaa 31.3 jutussa "Mikä meitä odottaa? Varsinkin pelkurien luettavaksi" valkoisten "syyttävän meitä omista rikoksistaan" levittäessään ruumiinsilpomisjuttuja teloitusten oikeuttamiseksi.

1918:  Aamulehti kirjoittaa huhtikuussa ennen luokkasodan päättymistä: Mittaamaton ja sovittamaton rikos.  Pahemmin kuin muinoin Attilan hurjat joukot riehuvat nyt meidän pedoiksi muuttuneet punasemme. (...) Sovittamaton on se rikos, jonka suomalaiset sosialistiset valtiolliset seikkailijat ovat tehneet, kun he bolshevikkeihin ja maan hylkyainekseen luottaen toimeenpanivat kauhean kapinansa, roistomaisen lainrikoksensa yhteiskunnallista järjestystä, eduskuntaa ja sivistystä sekä yleensä ihmisyyttä vastaan. (...) Jo se lain rikos, isänmaankavallus, mikä kapinaan sisältyy, on niin suuri, ettei voi sanoa mitään rangaistusta sen osanottajille tarpeeksi suureksi.

1918:  Kirjailija Maiju Lassila eli toimittaja Irmari Rantamala kirjoittaa 11.4 Työmiehessä: "Kun kaikki tiet päättyvät, täytyy ajatella matkan jatkamista.  Kun illan tuntu ennustaa yön tuloa, täytyy ryhtyä järjestelemään huomispäivän elämää ja töitä".

1918:  Porvarillinen Hufvudstadsbladet koettaa mustata luokkasotaan osallistuneita proletaarinaisia ja kirjoittaa ylimielisesti: "Noina aikoina, jolloin kauhu oli kietoutunut purppuraviittaan, punainen nainen suoritti tehtävänsä ja piirsi nimensä aikakirjaan ikuisen epänaisellisuuden symboliksi."  Lehti huomaa, että ruotsalaiset oikeistososiaalidemokraatit eivät kannattaneet punaisia, vaan pikemminkin vastakkaista puolta.

1918:  Riistäjäluokkien eri ryhmät ehdottavat yleisen ja yhdenvertaisen äänioikeuden lakkauttamista.  Suomen lehdissä painetaan 14.5 julistus, jonka allekirjoittajina on 47 porvariedustajaa muun muassa JK Paasikivi.  He katsovat yleisen ja yhdenvertaisen äänioikeuden "yksipuoliseksi".

1918:  Ilmari Kianto kirjoittaa huhtikuussa Keskisuomalaiseen: "Eikö olisi oikeaa tuomiotaktiikkaa ottaa joku prosentti vihollisen toisestakin sukupuolesta - siten siveellisesti varoittaakseen niiden kurjien ammattisisaria.  Sudenjahdissa kelpaa maalitauluksi juuri naarassusi ehkä enemmän kuin uros, sillä metsästäjä tietää, että naaras synnyttää yhtä pahoja penikoita, joista on oleva ikuinen vastus.  Todistettu on, että Suomen kansalaissodassa punakaartilaiset olivat petoja, monet heidän naisistaan - susinarttuja, vieläpä naarastiikereitä.  Eikö ole hulluutta olla ampumatta petoja, jotka meitä ahdistavat?"

1918:  Maaliskuussa Svinhufvud antaa Berliinissä Saksan hallitukselle salaisen lupauksen maksaa väliintulosta (rahamaksun lisäksi) monarkian voimaansaattamisella Suomeen ja kruunun myöntämisellä saksalaiselle prinssille.  Samalla sovitaan, että Saksalla on oikeus pitää sotajoukkojaan Suomessa.  Ruotsin vasemmistolainen lehti Politiken julkaisee siitä ilmoituksen toukokuussa.  Hufvudstadsbladet julistaa 27.5 ilmoituksen perättömäksi.

1918:  Ruotsalainen poliitikko Hjalmar Branting tunnustaa lehdelle Temps antamassaan haastattelussa, että Suomen punainen hallitus edusti kuitenkin kansan asiaa.

1918:  The Times kirjoittaa 14.6: "Punaisten tukikohtia vastaan hyökätessään saksalaiset ajoivat kaduilla hyökkäävien joukkojensa edellä sotavankeja".  Helsingin valloitukseen osallistuvat valkosuomalaiset ottavat esimerkkiä saksalaisista ja hyökätessään ajavat edellään noin 150 hengen ryhmää naisia ja työläisten lapsia.

1918:  Tanskan sosialistisen työväenpuolueen lehti Klassekampen kirjoittaa 14.6: "Suomen porvaristo nujersi Suomen työläiset saksalaisten työläisten avulla.  Maasta taivaaseen ulottuva häpeäpaalu ei riitä mittaamaan sitä häpeää, johon saksalainen ja itävaltalainen sosiaalidemokraattinen enemmistö saattoi itsensä jättämällä tuolla koko maailman proletariaatille kohtalokkaalla hetkellä käyttämättä äärimmäiskeinot, joilla se olisi voinut estää taantumusta palvelevan saksalaisen armeijan ja saksalaiset tykit murskaamasta Venäjän ja Suomen vallankumouksellista työväenluokkaa; nyt se myöntää taas hallitukselle uusia miljoonia imperialistisen sodan jatkamiseen."

1918:  Saksan yleisesikunta tituloi von der Goltzin Suomen saksalaiseksi kenraaliksi.  Hänen alaisiaan ovat muun muassa lehdistöosasto, joka levittää saksalaista informaatiota, ja tiedotuspalvelu.

1918:  Ruotsalainen vasemmistolainen lehti Folkets Dagblad Politiken kirjoittaa heinäkuussa: "Ruotsin vasemmistohallitus, johon kuului neljä sosiaalidemokraattia, mm meriministeri, käytti salaa Ruotsin valtion sotalaivoja avunantoon suomalaisten työläisten murhaajille ja Suomen vallankumouksen hävittämiseen.  Meitä ei ihmetytä, että nuo iljettävät rikolliset ja kaksinverroin kavalat toimet pidettiin salassa Ruotsin kansalta ja ruotsalaisilta työläisiltä, ...".

1918:  Hufvudstadsbladet vaatii 23.7 monarkistismielisiä kansalaisia toimimaan.  Saksalainen lehdistö (sosialistisia ja joitain porvarillisia lehtiä lukuun ottamatta) tukee voimainsa takaa Suomen monarkisteja, ja nämä esittävät palstoillaan otteita saksalaisista lehdistä.

1918:  Suomessa tasavaltalaiset julkaisevat kirjallista propagandaa: lentolehtisiä, sanomalehtien kiertoartikkeleita ja kirjasia.  Monarkistisella Uuden Suomettaren turvaamiskomitealla on rahaa (Privatbanken, joka on Suomen Yhdyspankin kantaisiä, ja Kansallis-Osake-Pankki), valtaa ja kontakteja.  Se haluaa turvata valkoisen Suomen.  Sen pohjalla on vanha organisaatio jääkärivärväyksessä ja suojeluskuntatoiminnassa ollut maisterin Elmo E Kaila johtama aktivistiverkosto Uusi Metsätoimisto.  Turvaamiskomitea vaikuttaa sanomalehtiin ja jakaa propagandakirjallisuutta.  Käännytyslistan huipulla ovat sanomalehdet ja kansanedustajat.

1918:  Dagens Nyheterin pääkirjoituksessa 9.8 luonnehditaan oveluudeksi vuonna 1772 hyväksytyn lain soveltaminen, sillä joulukuussa ei kukaan puhunut, että Suomeen olisi valittava kuningas.

1918:  Ranskalainen Temps sanoo 13.8 monarkiakysymyksen ratkaisemista skandaalimaiseksi ja kirjoittaa: "On käsittämätöntä, miten Ruotsin perustuslaki voi pakottaa suomalaiset ottamaan itselleen saksalaisen kuninkaan."

1918:  Tukholman Suomalainen Seura toteaa, että Suomessa on tukittu kehityksen asteettainen tie ja lakkautettu useat työväen lehdet.  Seura perustaa työväen äänenkannattajan Viesti Tukholmaan.  Päätoimittajaksi valitaan Vilho Vuokko.  Toimitukseen liittyvät runoilija ja toimittaja Kössi Kaatra (1882-1928) (Kansan Lehden toimitussihteeri, kirjoittaa salanimellä Henkipatto Viestiin ja Revontuliin (perustetaan 1919)), kirjastonhoitaja Allan Wallenius, Lauri Letonmäki, Edvard Gylling (1881-1942) (hän perustaa kustantamon ja kirjapainon Karjalaan), kääntäjä Fanny Gylling, Hanna Malm (Kullervo Mannerin vaimo) ja Maria Usenius.  Lehden tilaaminen Suomeen on kielletty, ja lehden levittämisestä saa vankilatuomion. Viesti ja Revontulet salakuljetetaan Suomeen   Viestin viimeinen numero ilmestyy 1920.

1918:  Pietarissa ilmestyvä Vapaus muodostuu kommunistien äänenkannattajaksi.

1918:  Toimittaja Juho Latukka (1885-1925) työskentelee Pietarissa suomalaisten kommunistien julkaisemassa lehdessä ja muissa SKPn tehtävissä.  Latukka työskenteli ennen luokkasotaa useissa suomalaisissa sosialidemokraattisissa lehdissä kuten viipurilainen Työ.  Hän saa työpaikan Lännen vähemmistökansallisuuksien yliopistossa, jossa on 1923-25 vararehtorina.  Juhon vaimo Lyyli jatkaa miehensä kuoleman jälkeen työskentelyä yhteiskunnallisissa tehtävissä muun muassa suomenkielisen lehden Vapaus toimittajana ja naisjärjestöjen tehtävissä.

1918:  Luokkasodasta syrjässä pysyneet sosiaalidemokraatit perustavat Suomen Sosialidemokraatin.  Takavarikoidussa viranomaisten luvatta julkaistussa näytenumerossa tuomitaan anarkistiset ja bolshevistiset taistelutavat.  Lehden takana on Väinö Tannerin johtama ryhmä.  Päämäärään on pyrittävä työväenluokan valtiollisen, ammatillisen ja kulutustoiminnallisen järjestäytymisen sekä parlamentaarisen ja kunnallisen toiminnan avulla.  Lehti ei jatka Työmiehen linjaa.  Sosiaalidemokraatit saavat Työväen Sanomalehden haltuunsa ja myyvät sen 1923 Kansanvallalle.  Sasu Punanen (Yrjö Räisänen) (1888-1948) aloittaa pakinoinnin lehdessä.  Räisänen siirtyy vasemmalle, ja erotetaan 1939 lehdestä.  Lehti siirtyy 1976 tabloidiksi, kun Paasipaino muuttaa Siltasaaresta Roihuvuoreen.

1918:  Työväen Sanomalehti Osakeyhtiö, jossa painettiin Työmies, joutuu sosiaalidemokraattisen oikeiston käsiin.

1918:  Viipurissa ilmestyy oikeistososialistinen Itä-Suomen Työmies.

1918:  Viipurissa tannerilaiset perustavat Kansan Työn.  Se alkaa ilmestyä 1919.

1918:  Sosiaalidemokraattinen Hämeen Kansa perustetaan Hämeenlinnassa.

1918:  Joensuussa perustetaan maalaisliittolainen Korpi-Jaakko, joka on 1700-luvun raivaajapappi.  Lääninhallitus lakkauttaa lehden elokuun loppuun, sillä sen mielestä kuninkaanvaali on verrattavissa valtiorikokseen.  Lehden nimeksi muutetaan Karjalan Maa.  Se käyttää antiikvaa.

1918:  Karjalaista painava Joensuun Kirjapaino palaa.  Karjalainen ei ilmesty loppuvuonna.

1918:  Jyväskylässä perustetaan maalaisliittolainen Saarijärven Paavo, joka yhtyy 1932 Keskisuomalaiseen.

1918:  Kajaanissa alkaa ilmestyä maalaisliittolainen Kainuun Sanomat.

1918:  Forssan Lehti painetaan alkuvuosina Turussa ja Hämeenlinnassa.

1918:  Uusi Heinolan Sanomat ja Heinolan Lehti yhdistetään Heinolan Sanomiksi.

1918:  Keravalla perustetaan Keski-Uusimaa, joka painetaan pari vuotta Porvoossa.

1918:  Maalaisliittolainen Karjalan Ääni perustetaan Sortavalassa.

1918:  Kemissä alkaa ilmestyä maalaisliittolainen Pohjolan Sanomat.

1918:  Luokkasodan jälkeen Aamulehti liittyy kannattamaan Kansallista Kokoomuspuoluetta.  AL teroittaa puolustuslaitoksen vakiinnuttamisen ja kehittämisen sekä valtiorakenteemme lujittamisen ja kommunismivaaran torjumisen välttämättömyyttä.  AL kannattaa ja tukee nimenomaan kommunisminvastaista toimintaa voimakkaasti.

1918:  Kainuun Sanomat julkaisee 30.4 allekirjoittamattoman pääkirjoituksen Vapaa, valkoinen vappu!  Siinä puhutaan ryssäläisanarkisteista ja suomalaispettureista.

1918:  Suomen Urheilulehti riemuitsee: "Me toteamme ilolla ja ylpeydellä, että urheilijoita on niin paljon ei ainoastaan niiden joukossa, joille sota urheuden palkinnoksi on antanut rautaristin, vaan myös niiden joukossa, jotka siellä ovat saaneet hautaristin".

1918:  Uuden Suomettaren mielestä 11.5 Helsingin piti nähdä enemmän verta, sillä siellä kapina kukistettiin liian nopeasti.  Juha Siltala: Sotatranssi ei saanut laantua liian aikaisin, ja lehdistökuvaukset punaisesta terrorista lietsoivat sitä uuteen hehkuun ratkaisevina kuukausina huhtikuusta kesäkuulle 1918.

1918:  Tehtailija ja tilanomistaja suomalainen kapitalisti Hjalmar Linder uskaltaa asemansa puolesta kirjoittaa 25.5 Hufvudstadsbladetissa: "Se, mitä maassa tapahtuu on kauheaa... Jatkuvat arkebuseeraukset keskeytymättä.  Punaista hulluutta on todellisesti seurannut valkoinen terrori.  Ja näillä arkebuseerauksilla on sellainen mielivaltaisuuden leima, kun uhreja haetaan ja teloitetaan paikkakunnilla, joissa mitään väkivaltaisuuksia (siis punaisten toimeenpanemia) ei ole tapahtunut, että ne aivan varmasti aiheuttavat enemmän pahaa kuin hyvää... ja herättävät sammumatonta vihaa siellä, missä sitä aikaisemmin ei ole ollut.  Tuhannet lesket, kymmenettuhannet isättömät ovat menettäneet huoltajansa ilman että valtio millään tavoin on tullut väliin lievittääkseen heidän hätäänsä tai edes antanut sen suuntaisia määräyksiä.  Vankileirissä kuolee vankeja kuin kärpäsiä.  Pietarsaaren vankileirissä on toukokuun kolmena ensimmäisenä viikkona kuollut 21 vankia tauteihin ja 26 kuollut nälkään.  Suomenlinnassa on kurjuus vankien keskuudessa ennenkuulumaton.  Ja hyvä yläluokka käyskelee ympäriinsä, kohauttelee olkapäitään ja sanoo: antaa niiden kuolla, he ovat sen ansainneet, tartunta on revittävä juurineen!  Mutta yksinkertainen mies maalta, myös se, joka uhkasta ja houkutuksista huolimatta on ollut valkoinen koko kapinan ajan, sanoo: tämä synnyttää vihan, joka ei sammu sukupolviin.  Itsestään selvää on, että niiden, jotka ovat eläneet nämä kauhun kuukaudet... on vaikea unohtaa."

1918:  Hufvudstadsbladetissa julkaistaan 28.5 Mustion kartanonherran Hjalmar Linder kirjoitus "Till Red. af Hbl. Nog Med blodbad!"  Hän uhmaa yläluokan ryhmäfantasiaa näkemällä punaiset liian aikaisin samanlaisina kuin valkoiset.  Linder joutuu eristetyksi omasta seurapiiristään ja muuttaa maasta.  Hän vastustaa julkisesti ampumisten jatkumista luokkasodan jälkeen ilman oikeudenkäyntiä.  Linder näkee yhteiskunnan siirtävän omaa kuonaansa punavankeihin.

1918:  Hufvudstadsbladetissa 30.5 RF Wreden mielestä punavangit olivat kuolleet syfilikseen eivätkä nälkään.

1918:  Hufvudstadsbladet kertoo 16.6 pääkirjoituksessaan, että jollei Suomi (siis Suomen porvaristo) "olisi saksalaisten avulla voittanut 'bolshevistista anarkiaa', niin 'proletariaatin diktatuuri' olisi päässyt varmistumaan muuallakin kuin Suomessa, se olisi levinnyt myös Länsi-Eurooppaan".  Lehdessä sanotaan: "Liittolaishallitukset eivät voi kiistää sitä, että patoamalla Saksan avulla bolshevismin hyökyaallon Suomi on tehnyt merkittävän palveluksen eurooppalaiselle kulttuurille ja länsimaiselle oikeusjärjestykselle".

1918:  Uusi Suometar väittää 30.6 tautikuolleisuuden vankileireillä itse aiheutetuksi: "Että punaiset seurustelemalla tartuntaa kantavien ryssien kanssa ovat saaneet eri sairauksia ja että joukko vaikeita epidemioita on paikoin puhjennut vankien keskuudessa on totta, mutta siitä ei kohtuudella voi syyttää valkoisia".

1918:  Keski-Pohjanmaa on tasavaltaisen hallitusmuodon kannalla.  Lehden kilpailija Kokkola on aluksi samalla kannalla, mutta ryhtyy kesken kaiken ajamaan kuninkaan saamista Suomeen.

1918:  Porilainen Satakunnan Kansa kannattaa monarkiaa.  Lehti kirjoittaa jutussa Pettääkö Suomen kansa heimolaisensa ja historiallisen tehtäwänsä?: Tämä nykyhetken suuren historiallisen tehtäwämme täyttäminen, Suur-Suomen luominen, on tällä hetkellä määrätyillä ehdoilla mahdollisuuden rajojen sisällä.  Maan nykyinen hallitus on tämän tehtäwän omaksunut ja suurin osa kansastamme on jo itsetietoisesti sen elähdyttämä.

1918:  Hufvudstadsbladet tunnustaa 4.8, että "lukuisia vankiryhmiä kuolee heikkouteen ja sairauksiin, sillä 90 000 vangin sijoittaminen ja ruokailu on tuottanut niin suuria vaikeuksia, ettei niitä olisi pystytty voittamaan parhaallakaan organisaatiokyvyllä".

1918:  Ruotsin lehdistö selostaa professorin Robert Tigerstedt raporttia 5.8 Tammisaaren vankileirin nälkä- ja tautikuolleisuudesta.

1918:  Hämeen Sanomat julkaisee julistuksen Suomen kansalaisille, jossa asetutaan hallitusmuotokysymyksessä kuningasvallan kannalle.

1918:  Savo tuumii: Mutta vakaumuksemme on se, että kansamme tulevaisuus on parhaiten turvattu perustuslaillisen monarkian kautta.

1918:  Paikallislehti Urjalan Sanomat alkaa ilmestyä yhteistoiminnassa Toijalan Sanomien kanssa kaksinaamaisena lehtenä, josta puoli arkkia eli kaksi sivua on Toijalan Sanomat ja puoli arkkia Urjalan Sanomat.  Lehdet ilmestyvät 1919 lähtien itsenäisinä.

1918:  Kaarlo Talvio (alkuaan Tallgren) (1884-1938?) hoitaa Ruotsissa lehtien salakuljetusta Suomeen.  Hän on 1930-luvun alussa toimittajana Petroskoin radiossa.

1918:  Saksan luhistuttua marraskuussa pelästyneet saksalaismieliset aktivistipiirit aloittavat Suomen sanomalehdistössä venäläisvastaisen propagandakampanjan.  Dagens Pressenissä ja Hufvudstadsbladetissa epäillään venäläisten pakolaisten joukossa olevan paitsi Stolypinin hengen elähdyttämiä porvareita myös bolshevikkivakoilijoita.  Suurin osa maahan saapuneista on Venäjällä asuneita suomalaisia.  Lehdissä huomiota saavat Helsingissä viliskelevät venäläiset upseerit virkapuvuissaan paljastuvat virolaisiksi sotilaiksi.

1918 jälkeen:  Tunisiassa perustetaan lehtiä, jotka ranskalaiset kieltävät moneen kertaan: Le Liberale, As Sawab - Oikeus, Al Nahda - Herääminen, Al Bayan - Julistus, Al Liwa 'at Tunisi - Tunisian Lippu ja Al Burhan - Todistus.  Destour-puolueen ranskankielinen lehti La Voix du Tunisien alkaa 1930 ilmestyä päivittäin.

1918 jälkeen:  Ruandassa Belgian mandaattihallitus julkaisee lehteä Bulletin de Ruanda-Urundi.

1919:  Moskovassa alkaa ilmestyä Izvestija Tsentralnogo Komiteta Rossijskoi Kommunistitsheskoi Partii (bolshevikov) - Venäjän Kommunistisen Puolueen (bolshevikkien) Keskuskomitean Tiedonantaja aluksi Pravdan - Totuuden viikkoliitteenä.  Siitä tulee 1920 itsenäinen sanomalehti, joka julkaisee keskuskomitean päätöksiä, ohjeita, toimintaselostuksia sekä tiedotuksia ja artikkeleja puoluerakennustyöstä.  Izvestija TsK muutetaan 1929 aikakauslehdeksi Partijnoje Stroitelstvo - Puoluerakennustyö.  Aikakauslehti ilmestyy 1946 alkaen nimellä Partijnaja Zhizn - Puolue-elämä.

1919-22:  Moskovassa ilmestyy Vestnik Narodnogo Komissariata po Inostrannym Delam RSFSR - VSFNTn Ulkoasiain kansankomissariaatin tiedontaja.

1919:  Moskovassa alkaa ilmestyä nuorten sanomalehti Moskovski Komsomolets.

1919:  Saksan kommunistinen puolue alkaa Marraskuun vallankumouksen alkupäivinä julkaista lehteä Rote Fahne - Punalippu.  Se painetaan lainvastaisesti väärällä painajannimellä Leipzigissa painossa Vogel & Vogel vastaavana toimittajana Georg Schumann.

1919-27:  Saksan "vasemmisto"-kommunistien anarkosyndikalistinen ryhmä julkaisee sanomalehteä Kommunistische Arbeiterzeitung - Kommunistinen Työväenlehti Hampurissa.

1919:  Ranskalaisten syndikalistien viikkolehti L’Internationale - Internationaali ilmestyy Pariisissa Raymond Péricatin toimittamana.

1919:  Georges Anquetil julkaisee Pariisissa pientä viikkolehteä Le Titre Censuré!!! - Kielletty Nimitys!!! 10 numerona.  Kahdeksannesta numerosta alkaen lehti luovuttaa osan palstojaan lehdelle Le Titre Enchainé - Kahlittu Nimi.

1919:  Ranskan vallankumouksellisten syndikalistien viikkolehti La Vie Ouvriére - Työväen Elämä alkaa ilmestyä Pariisissa.  Lehti lakkautetaan 1939, mutta sitä aletaan julkaista 1944 uudestaan.

1919:  Andorrassa ilmestyy katalaaninkielinen Les Valls d'Andorra muutamana numerona.

1919:  Torinossa alkaa ilmestyä Italian Sosialistisen Puolueen vasemmistosiiven viikkolehti L’Ordine Nuovo - Uusi järjestelmä, jonka italialainen marxilainen ajattelija Antonio Gramsci (1891-1937) ja hänen opiskelijatoverinsa Palmiro Togliatti, Umberto Terracini, Angelo Tasca ja muut perustavat.  Siitä tulee 1921 Italian Kommunistisen Puolueen Gramscin ja Togliattin johtama sanomalehti.  Fasistihallitus kieltää 1922 lokakuussa sanomalehden ja hajoittaa toimituksen sekä kirjapainon.  Lehti ilmestyy salaa joulukuuhun ja alkaa jälleen ilmestyä 1924 Roomassa, mutta kohta se lakkautetaan.

1919:  Antonio Gramsci kirjoittaa L'Ordine Nuovossa: "Työläiskommunistit tietävät, että kapinaliike saisi tällä hetkellä aikaan vain parlamentaarisen järjestelmän vahvistumisen ja verisen sorron vallankumouksellisissa kaupungeissa, sellaisen sorron kuin Nosken hirmuvalta Berliinissä, Mannerheimin Suomessa ja Hoffmannin Münchenissä".

1919:  Romanialaiset vallankumoukselliset alkavat julkaista lehteä Scinteia (Scanteia) - Kipinä Odessassa.  Lehdestä tulee 1931 Romanian Kommunistisen Puolueen äänenkannattaja.  Sitä julkaistaan salaisesti Bukarestissa vuoteen 1940 saakka.

1919:  Belgialaissyntyinen kirjailija Georges (Joseph Christian) Simenon (1903-89) joutuu lopettamaan opintonsa isän heikon terveyden vuoksi.  Hän on kirjakauppiaana ja toimittajana lehdessä Gazette de Liège.  Hän kirjoittaa 1920 ensimmäisen romaaninsa.

1919:  New Yorkissa alkaa ilmestyä Illustrated Daily News, joka muuttaa pian nimensä: New York Daily News.  Julkaisijat Joseph Medill Patterson ja Robert Rutherford McCormick löytävät lukijakunnakseen siirtolaiset ja heikosti koulutetut, jotka pitävät suurista kuvista ja lyhyistä sensaatiojutuista.  Lehti harrastaa sensaatioita ja jazzjournalismia.  Lehti on 1921 toisena Hearstin Evening Journalin jälkeen ja 1924 Yhdysvaltain laajalevikkisin sanomalehti.  Daily News aloittaa 1920-luvun niin sanotut jazzsanomalehdet.  Hearstin Daily Mirror ja Bernarr MacFaddenin Daily Graphic ovat 1924 perustettuja jazzlehtiä.

1919-26:  Toimittaja ja kirjailija Emil Edward Hurja (1892-1953) työskentelee toimittajana texasilaisessa lehdessä  Daily American.  Hän aloitti 1909 kirjapaino-oppilaana.  Hurja toimii 1939-45 Pathfinder-lehden kustantajana ja päätoimittajana.

1919:  Algeriassa Constantineen perustetaan arabiankielinen Al Nadjah.

1919:  Palestiinassa alkaa ilmestyä konservatiivinen Doar Hayom - Päivänposti.

1919:  Bagdadissa aletaan julkaista englantilaisten vastaista lehteä Al Iraq.  Se ilmestyy Mossulissa arabiaksi, Kirkukissa turkiksi ja Sulaymaniyassa kurdiksi.

1919:  Vietnamissa alkaa ilmestyä France Indochine ja 1923 sen annamilainen painos Bao-Don-Phap.

1919:  Tansanian tultua englantilaisten mandaattialueeksi perustetaan Dar es Salaamissa Tanganyika Times ja Dar-es-Salam-Times.

1919:  Ensimmäinen syntyperäisten sudanilaisten sanomalehti Hadaret al Sudan - Sudanin Kulttuuri alkaa ilmestyä.

1919:  Puerto Ricossa alkaa ilmestyä El Mundo.

1919:  Pakistanilainen Maulana Maududi (1903-79) hankkii elatuksensa sanomalehden toimittajana ja myöhemmin päätoimittajana.

1919-26:  Ruotsalainen kirjailija Harry Martinson (1904-78) aloittaa merillä kirjoittamisen ammattiliittojen lehtiin Eldaren ja Sjömannen sekä sosialistisiin sanomalehtiin.

1919:  VKP(b)n Aunuksen kihlakuntakomitea suunnittelee karjalankielisen sanomalehden perustamista.  Aunuksen kuvernementin sanomalehti Olonetskaja zvezda on julkaissut jonkin aikaa karjalankielisiä sivuja.

1919:  Kruppin pääjohtaja Alfred Hugenberg (1865-1951) ostaa lehtikustantamon Scherl-Verlag ja perustaa uutistoimiston Telegrafen-Union.

1919:  Norrskensflammanin kustantaja alkaa Luulajassa julkaista lehteä Revontulet.  Sitä salakuljetetaan talvella repuissa jään yli Seskarösta Kemiin.  Hiihtävät salakuljettajat joutuvat rajavartijoiden tuleen.  Samaa reittiä kommunistit salakuljettavat pienen painokoneen.  Revontulet uutisoi sekä länsimaista lehdistöä että Neuvosto-Venäjällä ilmestyviä sanomalehtiä Vapaus ja Kumous.  Revontulet ei ilmesty 1922, mutta alkaa 1923 ilmestyä Yrjö Sirolan käynnin jälkeen.  Viimeinen numero ilmestyy 1927.

1919:  Venäläiset emigrantit alkavat julkaista Helsingissä lehteä Russkaja Zhizn - Venäjän elämä, joka on lehtien Russkij Listok ja Severnaja Zhizn seuraaja.  Sitä seuraa Novaja Russkaja Zhizn - Uusi Venäjän elämä, Russkija Vesti - Venäjän viesti ja Novyja Russkija Vesti, joka lakkaa 1926.

1919-20:  Helsingissä ilmestyy Polititsheskija Izvestija po Russkim i Inostrannym Gazetam - Venäläisten ja ulkomaisten lehtien poliittiset uutiset, joka välittää uutisia päivänpolitiikasta.

1919-20:  Neuvosto-Venäjään arvostelevasti suhtautuva Razsvet - Sarastus ilmestyy Helsingissä.

1919:  Times kirjoittaa 11.2: "Valkoisten voittoa seurasivat luonnollisesti väkivaltaiset toimenpiteet, ns valkoinen terrori.  Kapinalliset nujerrettiin niin raa'asti, että väkisinkin alkoi epäilyttää, kuuluiko Suomi Länteen vai Itään."..."Suunnilleen 80 000 huhtikuun lopussa vangiksi otetusta tai myöhemmin pidätetystä punaisesta enemmän kuin 30 000 miestä ja naista on tapettu."

1919:  Tanskalainen Extrabladet kirjoittaa 6.8: "Valtaan noustuaan valkoiset aloittivat sellaisen terrorin, joka oli vielä pahempi kuin punaisten aikoinaan harjoittama."  Lehti luonnehtii Suomen maaksi, jossa "kansaa sorretaan mitä verisimmin, jossa on kaikkia oikeudenmukaisuuden ja inhimillisyyden lakeja pilkkanaan pitävä julma tyrannivalta" ja jossa raaka sotilashallitus harjoittaa veristä terroria.

1919:  Helsingissä perustetaan sosiaalidemokraattinen Arbetarbladet, jota julkaisee Kansanvalta.  Lehti on tappiollinen.  Siitä tulee myöhemmin Svenska Demokraten.  Päätoimittajia 1920-21 KH Wiik, 1934-37 KA Fagerholm, 1940-41 Atos Wirtanen, joka erotetaan, ja 1973-79 Yrsa Stenius.

1919:  Kuopiossa Savon Kansan Kirjapaino (entinen Savon Työmiehen osuuskunta) alkaa julkaista kommunistista Savon Kansaa (näytenumerot 1918).  Lehti saa painokanteita ja päätoimittaja Kaarlo Luoto vankeutta.  Savon Kansa ryhtyy 1920 Suomen Sosialistisen Työväenpuolueen SSTP äänenkannattajaksi.  Lehti ilmestyy lakkautusten vuoksi nimillä Työväen Vaalilehti, Uusi Savon Kansa, Kansa, Vapaa Kansa ja Sanantuoja välillä muodollisen kustantajan julkaisemana.  Savon Kansa lakkautetaan 1923 muiden kommunistilehtien mukana.  Seuraajana alkaa 1924 ilmestyä Savon Työ.

1919:  Jyväskylässä alkaa ilmestyä Työn Voima, entinen Sorretun Voima.

1919:  Porissa alkaa ilmestyä sosiaalidemokraattinen Uusi Aika.

1919:  Sosiaalidemokraattinen Työläinen ilmestyy Vaasassa.

1919:  Kajaanissa ilmestyy sosiaalidemokraattinen Työväen Lehti.

1919:  Sosiaalidemokraattinen Työn Voima alkaa ilmestyä Jyväskylässä.

1919:  Tampereella ilmestyy sosiaalidemokraattinen Kansan Sana.

1919:  Kotkassa ilmestyy sosiaalidemokraattinen Työn Oikeus.

1919:  Sosiaalidemokraattinen Kansan Työ (entinen Työ) alkaa ilmestyä Viipurissa.  Lehden vasemmistolaisuuden vuoksi painokanne johtaa 1921 kahden kuukauden lakkautukseen.  Tilalla julkaistaan neljä numeroa nimellä Uusi Kansan Työ ennenkuin viranomaiset estävät sen painamisen.  Sitten julkaistaan Karjalan Kansan Työ kunnes Kansan Työ on kärsinyt tuomionsa.  Lappeenrantalaiseen lehteen yhdistetään 1963 mikkeliläinen Vapaus ja nimeksi otetaan Saimaan Sanomat.  Se lopetetaan 1985.

1919:  Mikkelissä alkaa ilmestyä sosiaalidemokraattinen Vapaus.

1919:  Sosiaalidemokraattinen Kansan Voima alkaa ilmestyyä Sortavalassa.

1919:  Oulussa alkaa ilmestyä sosiaalidemokraattinen Pohjan Kansa, joka 1921 on lakkautusten vuoksi Kansan Tahto ja Köyhälistön Työ.  Lehti siirtyy Suomen Sosialistisen Työväenpuolueen SSTP äänenkannattajaksi ja muuttaa 1923 nimekseen Uusi Pohjan Kansa.  Lehden seuraajana ilmestyy 1924-30 Pohjan Voima.

1919-23:  Maalaisliittolainen Vakka-Suomi ilmestyy Uudessakaupungissa.

1919:  Warkauden Lehti painetaan  aluksi Savonlinnassa, Mikkelissä, Jyväskylässä ja Kuopiossa.

1919:  Raahen Seutu alkaa ilmestyä, kun monarkistisenemmistöiset kokoomuslaiset Raahe ja Raahen Sanomat yhdistetään.  Tampereen Kirjapaino (Aamulehti) ostaa 1982 Raahen Seutua julkaisevan yrityksen.

1919-26:  Tornion Lehti ilmestyy.

1919:  Hämeenlinnassa lakkaa Hämetär ja Häme alkaa ilmestyä.

1919:  Etelä-Suomen Sanomat kirjoittaa 24.5: Ei ole pelkkää sanahelinää ja yltiöpäistä intoilua kun sanomme, ettei yhteisymmärrys Suomen ja Venäjän välillä ole koskaan mahdollinen.

1919:  Uusi Suomi ja Iltalehti alkavat ilmestyä.  Uuden Suomen toisena vakavana nimiehdokkaana oli Suomen Valta.  Oy Uuden Suomen osakepääomasta suurin osa on Uuden Suomettaren omaisuutta ja osa Uutta Päivää kustantaneen Iltalehden omaisuutta.  Lehtien yhteisessä tilausilmoituksessa viitataan kokoomuspuolueen ohjelmaan, kuningasmielisyyteen ja yhteiskuntaa ulkoisilta ja sisäisiltä vaaroilta suojaavaan lujaan hallitusvaltaan.  Eino Palola tuo Uudessa Suomessa julkisuuteen termin kirjallisuuden yhteiskunnallistuttaminen ja selostaa kirjallisuuslehdessä Das litterarische Echo käytyä keskustelua.  Tohtori Hans Friedrich arvostelee kirjallisuuden kaupallistumista.  Tohtori Fritz Cohn väittää, että kustantajissa on liikemiesten lisäksi kirjallisuuden harrastajia.

1919:  Hämeenlinnalainen Hämeen Sanomat ryhtyy kannattamaan kokoomusta.  Koska HS vastustaa kommunismia, se ajaa 1930-luvulla Isänmaallisen kansanliikkeen IKL aatteita.

1919:  Kauppalehti alkaa ilmestyä erikoistuneena sanomalehtenä.  Uusi Suomi saa 1958 sen haltuunsa.

1919:  Raumalaisesta Länsi-Suomesta tulee kiivas kokoomuslainen.

1919:  Kuopiolaisen Savon Jääkärin ala on bolshevismin vastainen ulkopoliittinen elämöinti.  Lehti lakkaa 1921 mahdottomana.

1919:  Aamulehti kirjoittaa: Suojeluskuntain tukemiseksi on kaikkien kansalaisten annettava tarmokasta apua.

1919:  Savonlinnassa Keski-Savon tilalla alkaa ilmestyä Savonmaa.

1919:  Kajaanissa Oy Kokoomus ottaa haltuunsa Kajaanin Kaikua julkaisseen Kustannus Oy Kainuun omaisuuden, ja lehden tilalla alkaa ilmestyä kokoomuslainen Ylimaa.

1919:  Tampereen Sanomat lopetetaan.

1919:  Kristiinassa lakkaa Suupohjan Kaiku, kun seinäjokelaisyhtiö ostaa sen kirjapainon ja alkaa julkaista Etelä-Pohjanmaata.

1919-20:  Uusi Kotka ilmestyy.

1919-24:  Karjalan Aamulehti ilmestyy Viipurissa.

1919-26:  Itä-Savo ilmestyy Savonlinnassa.

1919-22:  Joensuussa julkaistaan Suur-Karjalaa.

1919-21:  Kuopion Sanomat ilmestyy.  Sitä rahoittaa suurliikemies Lauri Hallman.

1919-25:  Salmetar ilmestyy Iisalmessa.

1919-20:  Kajaanin Lehti ilmestyy.

1919:  Ålandsposten ilmestyy Helsingissä.  Manner-Suomessa asuvat ahvenanmaalaiset ja muut maakunnan ja ruotsalaisen kulttuurin ystävät vastustavat Åland-lehden ja sen päätoimittajan Julius Sundblom edustamaa ja saariryhmässä vallitsevaa pyrkimystä liittää Ahvenanmaa Ruotsiin.

1919:  Maisteri Hanna Saikku on paikallislehden Kangasalan Sanomat päätoimittaja.  Päätoimittajaksi 1919 tulee opettaja OF Helin.  Kun Kangasalle perustetaan 1929 kirjapaino, joka alkaa julkaista paikallislehteä Kunnallistiedot, niin opettaja Helin toimii samanaikaisesti molempien lehtien päätoimittajana.

1919:  Paikallislehtiä ilmestyy Suomessa 16 paikkakunnalla.

1919:  Kenraali Judenitsh neuvottelee valtionhoitajan Mannerheim kanssa Suomen mukaantulosta Pietarin valtaamiseen, mutta lähtee Mannerheimin presidentinvaalitappion jälkeen.  Ulkomainen lehdistö tuo julkisuuteen kenraalin Denikin Suomen kannalta kielteisen ohjelman uuden Venäjän luomisesta.  Viipurissa ilmestyvä kokoomuslainen Karjala kirjoittaa, että nyt oli noista kiittämättömistä vieraistamme päästävä!  Maakansa lausahtaa, että nyt vasta alkaa selvitä, mistä kaikesta Suomen kansa vapautui presidentin vaalin kautta.  Nähdään, että Mannerheimin kanssa interventiota suunnitelleet valkoiset venäläiset käyttivät Suomen vieraanvaraisuutta väärin: kaikki olisi voinut johtaa Suomen itsenäisyyden menettämiseen.

1919:  Urho Kaleva Kekkonen (1900-86) pääsee ylioppilaana Kajaanin Lehden toimittajaksi, johon hän kirjoittaa kertomuksia sisällissodasta.  Kekkonen on 1920-21 Kainuun Sanomien toimittajana asevelvollisuutensa suorittamisen jälkeen.  Hän on 1927-28 Ylioppilaslehden päätoimittaja ja Maalaiskuntien liiton lehden toimitussihteeri.

1919:  Hankasalmen Kärkkäälän Nuorisoseura päättää perustaa sanomalehden: "Oma sanomalehtihomma ajettiin kaikessa yksimielisyydessä läpi.  Lehden ensimmäiset täysin valtuutetut toimittajat ovat: Elsa Hintikka, päätoimittaja ja Oiva Puttonen aputoimittaja.  Näytenumero määrättiin ilmestyväksi ensi kuukausikokoukseen, siis 11.1.1920".  Näytenumero julkaistaan nimellä Kärkkäälän Lopinat.  Kärkkäälä on isäni Matti Kautto (1909-77) syntymäkylä.  Lehden nimeksi valitaan 1924 nimikilpailun tuloksista Heräte.

1919:  Yhdysvaltalainen Sherwood Anderson kuvaa novellikokoelmassaan Winesburg, Ohio keskilännen pikkukaupunkilehteä puolikuolleine toimitustiloineen toimittajan ollessa paikallisaineistoa keräämässä.

1919:  Arvo A Seppälä (1871-1921) kuvaa kronikkaromaanissaan Punaisen Tampereen kukistaminen lehtimiestä, joka seuraa taistelujen kulkua.

1919:  Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta SOK aloittaa reklaamitoiminnan ja Osuustukkukauppa OTK 1920.

1910-luvun loppu:  Ranskalainen kirjailija Marcel Proust (1871-1922) kirjoittaa teoksessaan Kadonnutta aikaa etsimässä osassa Pakenija: Sitten ajattelin miten sanomalehti, hengen leipä, joka on äskeisestä painamisesta ja aamusumusta kuuma ja kostea, heti aamunkoitossa jaetaan palvelijattarille jotka kantavat sen isännilleen maitokahvin kanssa, tuo moninkertaistuva ihmeleipä joka on yhtä aikaa yksi ja kymmenentuhatta ja pysyy silti kaikille samana saapuessaan lukuisana kaikkiin koteihin.

1910-20-lukujen vaihde:  Ranskalainen kirjailija Marcel Proust (1871-1922) kirjoittaa teoksensa Kadonnutta aikaa etsimässä viimeisessä osassa Jälleen löydetty aika: Lukiessaan lehdistä voittoisina esiintyvien toimittajien selostuksia, joissa Saksa esitettiin joka päivä kukistettuna, "vaaniva peto voimattomana", kun asia oli totta tosiaan päinvastoin, ...  Totuus on se, että ihmiset näkevät kaiken sanomalehtensä kautta, mutta miten he muutenkaan voisivat nähdä, kun eivät omakohtaisesti tunne kyseisiä henkilöitä ja tapahtumia! ...   "Hämmästyttävää on", hän sanoi, "että sotaan liittyviä ihmisiä ja asioita sanomalehtien perusteella arvioiva yleisö on täysin vakuuttunut siitä että se on muodostanut mielipiteensä itse."...  Mutta tietämättömille ovat keskusteluissa saadut tiedot yhtä oikeita kuin lehdistön jakamat tiedot tavallisille ihmisille, jotka uskovat lehtensä mukaan vuoron perään, että herrat Loubet ja Reinach ovat varkaita tai suurenmoisia kansalaisia.

1920-luku:  Tanskassa ilmaisjakelulehtiä alkaa ilmestyä muualla kuin Kööpenhaminassa.

1920-luku:  Australiassa kaupunkilehdet alkavat muuttua ilmaisiksi.  Välivaiheessa osa lehtien levikistä saattaa olla maksullista ja osa ilmaista.

1920-luku:  Benito Mussolinin fasistisessa Italiassa uusautoritaarisen lehdistöteorian mukaan lehdistön valvonta saa ideologisen luonteen.  Fasistinen lehdistö palvelee hallitusjärjestelmän asiaa.  Saksassa syntyy Hitlerin kaudella 1930-luvulla vielä tiukempi lehdistöjärjestelmä.  Tiedotusvälineet toimivat propagandaohjeiden mukaisesti tarkkaan valvottuina.  Niiden tehtävänä on kansallissosialistisen eli natsijärjestelmän tavoitteiden palvelun lisäksi kasvattaa saksalaisista järjestelmään sopivia ihmisiä.

1920-luku:  USAssa kokeillaan kotifaksimilelehteä.  Lehden välittäminen puhelinjohdoitse on hidasta.

1920-luku:  Englantilainen Evelyn Waugh (1903-1966) aloittaa lehtimies- ja kirjailijantyönsä sekä toimii toisen maailman sodan aikana kirjeenvaihtajana Keski-Idässä ja Kreetassa sekä 1944 englantilaisessa sotilasvaltuuskunnassa Jugoslaviassa.  Hänen romaaninsa Scoop 1938 - Jymyjuttu 1991 kuvaa Lontoon Fleet Streetin lehdistömaailmaa.

1920-luku:  Kurdistanissa Rawanduzissa ilmestyy kaupungin ensimmäinen kurdinkielinen lehti Zary Kermanogy.

1920-luku:  Kiinassa perustetaan kommunistisia lehtiä.

1920-luku:  Mohandas Karamchand Gandhi (1869-1948) ottaa lehden Young India johdon käsiinsä ja perustaa 1933 lehden Harijan - Jumalanlapset.  Hän on 1922-24 vankilassa kirjoitustensa takia.

1920-luku:  Thainkielisiä päivälehtiä ilmestyy: Vayamo 1920-23, Sayam Rasadon 1920-25 ja 1933-39, Yamoto 1922-23 ja viikkolehtenä aloittanut Bangkok Karnmuang 1922-31.

1920-luku:  Keniassa aloittaa afrikkalainen lehdistö yhtenä ensimmäisistä toimittajistaan Kamau wa Ngengi, joka tunnetaan nimellä Jomo Kenyatta itsenäisen Kenian ensimmäisenä presidenttinä.  Hän tuottaa kerran kuussa ilmestyvää kikujukielistä lehteä Muiguithania.

1920-luku:  Suomen kommunistinen puolue julkaisee maanalaisia lehtiä: pää-äänenkannattaja Proletaari, nuorisoliiton lehti Nuori Kommunisti ja sotilasjaoston lehti Punasotilas, jota levitetään armeijan keskuuteen.

1920-luku:  Työväenjärjestöt tekevät seinälehtiä esimerkiksi Leppävaaran Työväen Opintoyhdistys.

1920-luku:  Suojeluskuntajärjestön lehdistössä kirjoitetaan myönteisessä sävyssä fasismista.

1920-luku:  Suomessa ilmestyy nelisenkymmentä venäjänkielistä lehteä.  Suomeen asettuneet venäläiset emigrantit julkaisivat niitä jo 1800-luvun puolella.  Lehdet ovat usein lyhytikäisiä, ja Suomen viranomaiset valvovat niitä tarkasti.  Etsivä Keskuspoliisi sanoo 1920 ulkoministeriölle lähettämässään kirjeessä Rassvet - Aamunkoitto nimisestä lehdestä: “... julkaisee eräs rikas juutalainen, joka myös omistaa Virossa ilmestyvän venäläisen sanomalehden... todellisuudessa toimittaa sitä ent professori Arabaschin... epäilyttävissä suhteissa sekä vanhoillisten että bolshevististen ainesten kanssa...”  Venäläiset lehdet lakkaavat ilmestymästä 1930-luvulle tultaessa.

1920-luku:  Suomalaiset sanomalehdet alkavat siirtyä fraktuurasta antiikvaan varsinkin kymmenluvun puolivälissä.

1920-luku:  Kirjansitoja Hanna (Anna Johanna) Malm (1887-193?) kirjoittelee Suomen Sosialistisen Työväenpuolueen SSTP lehtiin (muun muassa Suomen Työmies, jonka toimittaja on Niilo Wälläri) nimimerkillä Mutteri.

1920-luku:  Suomalaisia toimii Neuvosto-Karjalassa lehtityössä.  Kustaa Mikko Evä (1878-1927) on pietarilaisen Vapaus-lehden päätoimittajana.  Ylioppilas Niilo Virtanen (1892-1937?) toimii Punaisen Karjalan toimittajana 1924 saakka.  Väinö Pukka (1895-1935) karkoitetaan Karjalasta kaukoitään, jossa luo uran lehtimiehenä ja kirjoittaa venäjäksi kirjasia ammattiyhdistysliikkeestä.  Niitä julkaistaan kiinaksi, japaniksi ja koreaksi.  OW Kuusisen poika Esa (salanimi Esko Sipi) (1906-49) työskentelee Punainen Karjala -lehden toimittajana 1928 lähtien.  Samoin Lauri Letonmäki (alkuaan Helin) (1886-1935).  Hän on kahden kirjan toimituskunnassa.  Kansanedustaja Johanna (Hanna) Kohonen (syntyjään Rönkkö) (1885-) on Vapauden toimittajana ja Kustannusliike Kirjan palveluksessa.

1920-30-luvut:  Lehtimies, kirjailija ja valokuvaaja Aleko Axel August Eugen Lilius (1890-1977) matkustaa useiden lehtien ulkomaankirjeenvaihtajana Itä-Aasiassa ja Pohjois-Afrikassa.

1920-luku:  Aamulehti hankkii kirjoituskoneen, parlografin, radion, sivuvaunullisen moottoripyörän, kuvalaattalaitoksen 1927 ja telegrafonin 1929.

1920-luku:  Suomessa jääkiekkoilijat tunkevat vaatteittensa alle sanomalehtiä pehmusteiksi.

1920:  Karjalassa ensimmäinen suomenkielinen lehti Karjalan Kommuuni alkaa ilmestyä.  Lehden tehtävänä on ulottaa Kommuunin kirkas valo Karjalan kaikkiin kolkkiin ja jokaiseen tupaan.  Ensimmäiset pari numeroa allekirjoittaa Eero Haapalainen, sitten päätoimittajaksi tulee Juho Komu.  Puna-armeijan päivälle omistettu numero 1923 ilmestyy nimellä Punainen soturi.  Lehden nimeksi 1923 tulee Punainen Karjala vuoteen 1937.

1920:  Tshekkoslovakian sosialidemokraattisen puolueen jakauduttua syntyy vasemmiston lehti Rudé Právo - Punainen Oikeus.  Siitä tulee 1921 Tshekkoslovakian kommunistisen puolueen äänenkannattaja.

1920-40:  Valkoemigranttien sanomalehti Poslednije Novosti - Viime uutiset ilmestyy Pariisissa.  Se on vastavallankumouksellisen kadettipuolueen äänenkannattaja.  Lehteä toimittaa PN Miljukov.

1920:  Saksassa natsit perustavat lehden Völkischer Beobachter Müncheniin.  Natsit hankkivat lehden Münchener Beobachter (perustettu 1887) ja muuttavat sen nimen.

1920:  Saksassa kreivi Ernst zu Reventlow (1869-1943) alkaa julkaista lehteä Reichswart - Valtion Vahti.

1920:  Syyrian Damaskoksessa perustetaan arabiankielinen Alif Ba - ABC.

1920-23:  Turkissa Mustafa Kemalin (1881-1938) hallituksen muodostamisen jälkeen ja ennen Atatürkin uutta valtiota syntyy tasavaltainen lehdistö.

1920:  Saksan Lounais-Afrikassa alkaa ilmestyä englanniksi The Windhoek Advertiser.

1920:  Tansaniassa alkaa ilmestyä virallinen lehti Tanganyika Territory Gazette.

1920:  Intian Sindin maakunnassa alkaa ilmestyä sindiksi Al-Wahid - Ainoa.

1920:  Koreassa alkaa ilmestyä vastarintalehti Dong-A Ilbo ja japanilaismielinen Chosun Ilbo.

1920:  Mongolian illegaali Kansan vallankumouksellinen puolue alkaa julkaista maan vanhinta lehteä Mongolyn Unen - Mongolian Totuus, jota monistetaan hektografilla.  Siitä tulee Unen - Totuus.

1920-30-luvut:  Näyttelijä Will Rogers (1879-1935) kirjoittaa pakinoita sanomalehtiin.

1920:  Yhdysvaltalainen toimittaja John Reed pidätetään Turussa Oihonna-laivan kolipoksista ja viedään virumaan Brinkkalan talon poliisiputkaan 12 viikoksi.  Reedin käyttämä reitti on kommunistien tuntema The Traditional Coalbox Route.

1920:  Elokuvaohjaaja René Clair (1898-1981) lopettaa sanomalehden toimittajana ja siirtyy elokuvaan ensin näyttelijäksi.

1920:  Yhdysvalloissa sanoma- ja aikakauslehtien tuloista keskimäärin kaksi kolmasosaa tulee mainoksista.  Ihmiset maksavat tavaroiden hinnoissa nämä mainokset.

1920:  Yhdysvaltalainen autotehtailija Henry Ford (1863-1947) alkaa julkaista juutalaisvastaisia kirjoituksia omistamassaan lehdessä The Dearborn Independent - Riippumaton Dearnborn.  Joistain jutuista kootaan kirja The International Jew - Kansainvälinen juutalainen, joka käännetään muun muassa saksaksi ja jota myydään runsaasti Saksassa.  Ford koettaa vasta 1942 estää kirjan julkaisemisen, mutta ääriryhmät levittävät sitä vielä 2000-luvulla.

1920:  Konservatiivinen englantilainen Morning Post kirjoittaa, että Lenin ei olekaan Lenin, vaan salainen organisaatio, jota ohjaavat vallankumoukselliset juutalaiset tuhotakseen maailman.

1920:  Suomessa ilmestyy 128 sanomalehteä (näistä 18 paikallislehtiä) ja 90 lehteä vähintään kolmesti viikossa.  Ne julkaisevat 440 numeroa viikossa.  Lehdistä 104 on suomenkielisisä ja 24 ruotsinkielisiä.  Vähintään kolmesti viikossa ilmestyviä lehtiä 1930 on 102, mutta luku vakiintuu välille 80-100.  Kommunistisia lehtiä ovat Suomen Sosialistisen Työväenpuolueen SSTP helsinkiläinen Suomen Työmies, piirilehdet vaasalaiset Vapaa Sana ja Folkbladet, kuopiolainen Vapaa Kansa, oululainen Pohjan Kansa ja kajaanilainen Työväenlehti.  Nuorisoliiton äänenkannattaja Nuori Työläinen on viikkolehti, ja naisilla on Työläisnainen.  Sosiaalidemokraattisia sanomalehtiä eilmestyy 12-13.

1920:  Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen oppositon äänitorveksi tulee viipurilainen sanomalehti Kansan Työ.  Siinä julkaistaan 51 sosialidemokraatin Julistus Suomen työväelle.  Suomen Sosialidemokraatin toimituksessa tehdään henkilövaihdoksia ankaran arvostelun vuoksi.

1920-23:  Suomen Sosialistisen Työväenpuolueen SSTP piirissä julkaistaan Helsingissä lehteä Suomen Työmies, 1921 nimellä Suomen Työläinen.  Se painetaan Tampereella Kansan Lehden painossa, sillä Helsingissä mikään paino ei huoli sitä.  Lehti painetaan 1922 Helsingissä Työn kirjapainossa, joka perustetaan Amerikan Suomalaisen Sosialistijärjestön lahjoittamalla miljoonan markan rahastolla.  Lehti lakkautetaan 1923.

1920-23:  Kajaanissa ilmestyy kommunistinen Työväen Lehti (näytenumerot 1919).  Se ilmestyy monilla nimillä: Kainuun Työväen Lehti, Työn Voitto, Kainuun Sosialistisen Piiritoimikunnan Tiedonantoja, Työn Valta, Toveri, Kainuun Kansa ja lopuksi 1922-23 Kainuun Työmies.  Lehti saa 20 painokannetta, yhdeksän määräaikaista lakkautusta, vastaaville toimittajille 33 kuukautta vankilaa ja sakkoja kahden ensimmäisen ilmestymisvuoden aikana.  Lehti siirtyy SSTPn leiriin.

1920:  Pohjan Kansa ilmoittaa vapautuneensa ryömäläis-tannerilaisen koplan kontrollin alaisuudesta.  Työväen Lehti ja Vapaa Sana siirtyvät kommunistisiksi lehdiksi.

1920-30:  Suomessa ilmestyy 4-8 kommunistista ja 12-13 sosiaalidemokraattista lehteä.

1920:  Sosiaalidemokraattinen Kansan Lehti alkaa ilmestyä Tampereella.

1920:  Sosiaalidemokraattinen Eteenpäin  alkaa ilmestyä Kotkassa.

1920-21:  Kuopiossa ilmestyy sosiaalidemokraattinen Savon Työmies.

1920:  KN Rauhala ivailee, kuinka Suomen lehdistön mukaan Pietarin väestöstä puolet on kuollut nälkään 3-4 kertaa vuodessa ja Trotski on vangituttanut Leninin ja julistautunut diktaattoriksi kolme kertaa.

1920:  Maalaisliittolainen Savola ilmestyy Mikkelissä.

1920:  Itä-Savosta tulee edistyspuolueen äänenkannattaja ja 1927 maalaisliittolainen.  Käytetty Linotype ostettiin 1913 ja parlografi.  Hankinta 1919 oli painokone, jolla voi yht'aikaa painaa neljä sanomalehden sivua, ja jolla painetaan 1951 saakka.  Uusi latomakone ostetaan 1937.  Keskisuomalaiselta ostetaan 1951 käytetty täysrotatiopainokone.  Kuvalaattakone hankitaan 1953, kolmas latomakone 1954 ja neljäs 1956.  Uusi kuvalaattakone hankitaan 1961.  Sanomalehti Vaasalta ostetaan 1966 käytetty rotatiopainokone.  Hankitaan kaukokirjoitin (telex) ja kuvansiirtokone (telefoto) 1960-luvun lopulla.

1920:  Hyvinkäällä ilmestyy maalaisliittolainen Etelä-Häme.

1920-24:  Maaseudun Sanomat ilmestyy Tampereella.

1920-21:  Edistyspuoluelainen Satakunnan Lehti ilmestyy Porissa.

1920:  Salo saa uuden sanomalehden Salon Seudun Kunnallislehti, joka ilmestyy 1943 nimellä Salon Seudun Sanomat.

1920-21:  Rauman Sanomat (näytenumero 1919) ilmestyy.  Turun Sanomien yhtiö ostaa 1919 painon, jossa painettiin nuorsuomalaista Rauman Lehteä.  Rauman Sanomat painetaan tässä painossa, ja kustannukset maksaa uusi omistaja.  Turun Sanomat myy 1921 kirjapainon hyvällä voitolla, ja Rauman Sanomat saa lakata.

1920:  Kristiinan Sanomat perustetaan.  Se aloittaa 1921 antiikva-asussa.  Nimeksi muutetaan 1933 Suupohjan Sanomat.

1920:  Paikallislehti Warkauden Lehti alkaa ilmestyä säännöllisesti.  A Ahlström tukee sitä taloudellisesti.

1920-30:  Aunuksen ja Vienan karjalaisten äänenkannattaja Vapaa Karjala ilmestyy Sortavalassa ja sitten Viipurissa.  Lehteä julkaisee Karjalan Kansalaisliiton Itä-Karjalan komitea, joka ajaa Itä-Karjalan Suomeen liittämistä.  Lehti muuttaa 1932 nimekseen Vapaa Karjala ja Inkeri.  Sen seuraajana ilmestyy 1937-39 Viipurissa painettu Karjala-Inkeri.  Nimenmuutos kuvaa heimotyön tavoitteissa tapahtunutta muutosta: enää ei kuvitella voitavan "vapauttaa" Karjalaa.

1920:  Inkeriläisten äänenkannattaja Kirjasalon Sanomat toimitetaan Raudussa ja painetaan Käkisalmessa, sitten Viipurissa.  Sen seuraajana ilmestyy 1921-22 Inkerin Sanomat, joka muutetaan 1922 Inkerin Liiton aikakauslehdeksi Inkeri.  Se lakkaa 1927, kun Inkerin Liitto ja Karjalan Kansalaisliiton Itä-Karjalan komitea sopivat Vapaan Karjalan muuttamisesta myös Inkerin pakolaisten äänenkannattajaksi.

1920:  Paikallislehdet keravalainen Keski-Uusimaa ja Forssan Lehti  hankkivat oman painon.  Samana vuonna aloittavat Loimaan ja Salon kirjapainot, joiden omistajana on aluksi Turun Sanomien kustannusyhtiö Ota.  Salon Seudun Kunnallislehden painoasiakkuus vaihtuu 1921 omistajuudeksi, ja Loimaalla omistus siirtyy 1925 Loimaan Lehden kustannusyhtiölle.  Jotkut paikallislehdet ovat osakkaina paikallisia painoja perustettaessa.  Enimmäkseen paikallislehdet ilmestyvät 1950-luvulle saakka nelisivuisina.  Kuvia julkaistaan harvoin.  Vasta 1950-luvulla kuvitus lisääntyy, kun kuvalaattakoneita otetaan käyttöön.  Monilla paikkakunnilla ei ole valokuvaamoja eikä paikallislehdillä ole kameroita.  Pieksämäen Sanomien päätoimittajana 1932 lähtien toimivalla Elina Mäellä on kamera jo lehden alkuvaiheissa.  Jämsässä 1920-luvun lopulla Jämsän Sanomat ja Vanha Jämsä kilpailevat kuvilla.  Vanhan Jämsän eräässä numerossa on 1928 peräti 101 valokuvaa.  Kun lehdet yhdistyvät 1931 Jämsän Lehdeksi, uuden lehden palstoilla on enää yksi kuva numerossa.

1920:  Helsingin Sanomissa alkaa uudelleen esiintyä valokuvia uuden painokoneen myötä.

1920:  Turun Sanomat aloittaa omat sunnuntaikuljetuksensa Uuteenkaupunkiin, Loimaalle, Saloon, Forssaan, Hämeenkyröön, Naantaliin ja Littoisiin.  Lehti organisoi Loimaalla jakelun tilaajille.  Myöhemmin kuljetuksista luovutaan.

1920:  Jääkäriaktivisti Kai Donner sanoo puheessaan, että valkoinen kansannousu 1917-18 alkoi taisteluna niitä punaisia verenhimoisia raakalaisjoukkoja vastaan, jotka niin Suomessa kuin Venäjällä tekivät ja yhä edelleen tekevät voitavansa Suomen ja Suomen kansan hävittämiseksi ja surmaamiseksi.  Suomen täytyy tulla vahvaksi valkoiseksi valtioksi.  Puheen julkaisee Suojeluskuntalaisen Lehti 2.9.  Donner oli Mannerheimin Pietarinretken puuhamies.

1920:  AR Frenckell myy Hufvudstadsbladetin ja Hufvudstadsbladets Nya Tryckerin uudelle Hufvudstadsbladets Förlag- och Tryckerille, jonka omistavat Frenckell, lehtilordi Amos Andersson ja hänen bulvaaninsa.  Anderson saa 1928 mennessä omistukseensa käytännöllisesti katsoen koko yhtiön.

1920:  Norjalainen Helge Krog (1889-1962) kuvaa näytelmässään Det store Vi - Suuri Me sanomalehtielämää.  Hän toimi Verdens Gangin, Tidens Tegnin ja Arbejderbladetin kirjallisuus- ja teatteriavustajana.

1920-26:  Kansanedustaja Johanna (Hanna) Karhinen (syntyjään Andelin) (1878-) toimii Yhdysvalloissa Oregonissa Toveritar-lehden toimittajana.

1920:  Filosofian tohtori Ivar Lassy (1889-1937?) on Sosialistisen Aikakauslehden toimittajana.  Hän julkaisee 1931 kirjan Neuvosto-Karjalassa.

1920:  Edward Gylling toimii aluksi Neuvosto-Karjalassa rautatievaunusta käsin.  Hänellä on mukana painokone, jolla painetaan sanomalehtiä.  Suomalaiset tuovat mukanaan Petroskoihin kirjapainon ja perustavat lehden Karjalan Kommuuni, joka ilmestyy 1923 asti.

1920-39:  Suomen toimittajista 57 prosentilla on vähintään ylioppilastutkinto.  Korkeakouluopintoja harjoittaneita on 20 prosenttia ja loppututkinnon suorittaneita 25 prosenttia.

1921:  Moskovassa alkaa ilmestyä ammattiliittojen lehti Trud - Työ.

1921:  Leipzigissa ilmestyy Sächsische Arbeiterzeitung - Saksin työväenlehti lehtien Roter Kurier - Punalähetti ja Leipziger Volkszeitung - Leipzigin kansanlehti työnjatkajana.

1921:  Belgiassa kommunistit perustavat oman lehden Le Drapeau Rouge - Punalippu.

1921:  The Globe liittää itseensä Pall Mall Gazetten.  Evening Standard sulauttaa 1923 The Globen itseensä.

1921:  Yhdysvalloissa Detroit News -lehti aloittaa asemallaan WWJ radiolähetykset.  Pian sanomalehdet muissa suurkaupungeissa perustavat omat asemansa.

1921:  Taloustieteilijä Walther Funk (1890-1960) nimitetään lehden Berliner Börsen-Zeitung päätoimittajaksi.  Hän liittyy natsipuolueeseen.

1921-39:  Jugoslaviassa ilmestyy eri aikoina 648-1108 sanoma- ja aikakauslehteä.

1921:  Maltassa perustetaan englanninkielinen lehti The Times of Malta.  Mabel Strickland (1899-1988) on sen päätoimittajana 1935 alkaen.

1921:  Togossa ilmestyy ranskaksi virkalehti Journal officiel du territoire du Togo.

1921:  Viipurissa ilmestyy Työ neljän viikon ajan.  Lehti on kommunistien ja Suomen Sosialistisen Työväenpuolueen SSTP piirilehti.  Työ lopetetaan runsaiden tappioiden vuoksi.

1921:  Lappeenrannan Uutiset ostaa sähkömoottorilla käyvän tiikelikoneen ja kirjakkeita.  Kaksivuorokone ostetaan 1927 ja latomakone 1930, jossa metalli sulatetaan sähköllä.  Uusi sveitsiläinen laakarotatio Duplex ostetaan 1941 ja saadaan käyttökuntoon 1942.  Silinteriautomaatti Eikhof ostetaan 1942 ja 1948 kolmimakasiininen latomakone.  Oslo Dagbladetin 16 sivua painava rotatiokone Vomag apukoneineen hankitaan 1951 sekä matriisipuristin ja -kuivaaja.  Oma 20 numeron puhelinkeskus viisine kaupunkilinjoineen sekä kaksi kaukokirjoitinta (teleprinter) ostetaan 1951.  Heidelberg-tiikeliautomaatti hankitaan 1952.  Sitomoon ostetaan 1950 Valmetin sähköllä käypä nitomakone, paperinleikkauskone ja 1954 liinalankanitomakone, pieni Pilot-taittokone, Gutberlet automaattinen arkintaittokone ja kolmisivuleikkuri sekä 1956 monitaitteinen Bremer-taittokone.

1921-26:  Sosiaalidemokraattinen Raivaaja (näytenumero 1920) ilmestyy Vaasassa.

1921-32:  Mikkelissä ilmestyy maalaisliittolainen Suursavolainen.

1921:  EA Tuisku ostaa Kemistä Perä-Pohjalaisen kirjapainon ja siirtää sen Rovaniemelle.  Sanomalehti Rovaniemi alkaa ilmestyä.  Lehden viimeinen numero ilmestyy 1955.

1921:  Kajaanin Lehti ja Kajaanin Kaiku yhdistetään painoineen.

1921:  Svenska Tidningen - Dagens Press ilmestyy Helsingissä.  Nimeksi vaihdetaan 1922 Svenska Pressen.

1921-22:  Kauniaisten paikallislehti Gankullabladet ilmestyy.

1921:  Porvarillinen Hufvudstadsbladet kirjoittaa 18.10: "Venäläisten osallistuminen vuoden 1918 sotaan oli verrattain toisarvoista: he antoivat aseita, upseereja ja neuvonantajia, mutta Pohjanmaan vapauttamisen jälkeen vain harvat yksiköt osallistuivat sotaan.  Punaisten armeijassa oli 90 prosenttia suomalaisia."

1922:  Lenin VKP(b)n 11. edustajakokouksessa: Euroopan porvarillinen lehdistö paisuttaa ja liioittelee keinotekoisesti ja tarkoituksellisesti tämän konferenssin merkitystä työtätekevien joukkojen harhauttamiseksi (siten tekee aina 9/10 koko porvarillisesta lehdistöstä kaikissa noissa vapaissa demokraattisissa maissa ja tasavalloissa).

1922:  Jugoslaviassa perustetaan lehti Borba - Taistelu lainvastaisen kommunistisen puolueen äänenkannattajaksi.  Toisen maailmansodan aikana Titon partisaanien taistellessa  fasistisia miehittäjiä vastaan Borba siirtyy vuorille ja ilmestyy Titon joukkoja seuraten.  Serbian vapautuksen jälkeen lehti alkaa ilmestyä säännöllisesti Edvaerd Kardeljin johdolla.  Saksalaisten vetäydyttyä Borbasta tulee 1944 kommunistisen puolueen virallinen äänenkannattaja ja Jugoslavian työtätekevän kansan sosialistisen liiton virallinen äänenkannattaja 1954.  Levikki on 625 000.  Valtiossa on viisi suurta kansallista ryhmää ja vähemmistöjä, neljä virallista kieltä ja pieniä kieliryhmiä.  Hajanaisuuden vuoksi Borban levikki on 1977 enää 56 000.  Sen kustantajalla on useita suurilevikkisiä lehtiä.

1922:  Mussolinin noustua  valtaan Il Corriere della Sera ryhtyy taisteluun fasismia vastaan.  Lehti esittää vastalauseen sosialististen lehtimiesten vangitsemisesta ja vastustaa 1924 Mussolinille myönnettyä diktaattorin valtaa.  Kun sensuuri ei auta, päätoimittajalle lähetetään uhkauskirjeitä.  Il Corriere della Seraa poltetaan kasoittain Italian kaupunkien toreilla.  Pommeja heitetään 1923 ja 1924 lehden toimitaloon.  Vihdoin monien toimittajien on pakko erota lehdestä, ja muut fasismia vastustavat toimittajat eroavat solidaarisesti.  Fasistinen yhtymä ottaa 1925 lehden haltuunsa.  Il Corriere della Seran on pakko lopettaa 1945.  Sen seuraajana alkaa ilmestyä Corriere d’Informazione.  Lehti pääsee 1946 jatkamaan Crespi-suvun käsissä ilmestyen nimellä Il Nuovo Corriere della Sera.  Sana nuovo - uusi pudotetaan 1959 nimestä pois.  Levikki on noin puoli miljoonaa.  Lehti ilmestyy aamuisin, mutta Corriere d’Informazione iltapäivällä (lopetetaan 1982).  Milanolaislehti aloittaa 1976 Rooman painoksen valmistamisen faksimilemenetelmällä.  Fiatin johtaja Gianni Agnelli ostaa 1970-luvulla kolmanneksen lehden osakkeista ja toisen kolmanneksen öljykuningas Massino Moratti.  Crespi-suku myy kolmanneksensa Rizzolin kustannusyhtiölle.  Rizzolilla on maakuntalehtiä ja televisioasemia sekä 22 prosenttia Italian lehtimarkkinoista.

1922-26:  Irakissa ilmestyy englantilaisten vastainen lehti Al Mufid - Valistaja.

1922-27:  Ch'en Tu-hsiu julkaisee Shanghaissa ensimmäistä virallista kommunistista puoluelehteä Hsiang-tao - Viikon Opas.  Hän alkoi 1915 julkaista kuukausilehteä Hsin ch'ing-nien - Uusi Nuoriso, joka lakkaa 1926.

1922:  Guatemalassa Alejandro Córdova perustaa lehden El Imparcial - Puolueeton.

1922:  Kamerunissa ranskalaiset alkavat julkaista alueen haltuunoton jälkeen lehteä La Gazette du Cameroun.

1922-29:  Ranskalainen hajuvesikuningas Coty hallitsee Le Matin -lehteä ja perustaa 1928 fasistisen L’Ami du Peuplen.

1922-23:  Sosiaalidemokraattinen huono uutislehti Kansan Tahto ilmestyy Oulussa.

1922-29:  Maalaisliittolainen Hämeen Maa ilmestyy Hämeenlinnassa.

1922:  Heinolalainen alkaa ilmestyä.

1922:  Helsingissä perustetaan Församlingsbladet.

1922:  Svenska Pressen alkaa ilmestyä Helsingissä.

1922-26:  Nya Tidningen ilmestyy Helsingissä.  Lehti käyttää tikapuuotsikkoja, joissa otsikko levitetään monelle palstalle ja siihen sisällytetään moneen kerrokseen perustiedot uutisesta.  Uutisen pääsisältö näkyy ingressistä.  Lehti taitetaan symmetrisesti.

1922:  Helsingissä Nyland perustetaan ympäristön ruotsalaisten lehdeksi.  Kun Porkkala 1944 vuokrataan Neuvostoliitolle, lehti menettää suuren osan levikkialueestaan, joka johtaa muutaman vuoden kuluttua lehden lopettamiseen.

1922:  Uuden Suomen Olli eli Väinö Nuorteva (alku 1914 Ylioppilaslehdessä) tulee Uuden Päivän ja Iltalehden kautta lehteen pakinoitsijaksi.  Hän kirjoittaa 1960-luvulle asti yli 10 000 pakinaa.

1922:  Hufvudstadsbladet alkaa jakaa maaseututilaajille maatalousosastoa.  Se eriytetään 1937 viikkolehdeksi Lantmannabladet.

1922:  Pitäjänlehti Sääksmäen Sanomat (näytenumero 1921) alkaa ilmestyä Valkeakoskella.  Nimeksi muutetaan 1928 Valkeakosken ja Sääksmäen Sanomat.  Lehden julkaisuoikeudet siirretään 1941 Yhtyneiden Paperitehtaiden Paperituotteelle, joka laajentaa kirjapainoaan sanomalehden painamiseksi.  Lehti alkaa ilmestyä kaksi kertaa ja 1945 kolme kertaa viikossa, jolloin nimeksi otetaan Valkeakosken Sanomat.  Se ilmoittaa olevansa nykyaikainen maakunnallinen päivälehti.  Kirjapaino erotetaan 1948 Paperituotteesta Valkeakosken Kirjapainoksi ja 1957 lehden julkaisuoikeus siirretään kirjapainoyhtiölle.  Paino hankkii 1965 offsetrotaation.

1922-23:  Suomen Suojelusliitto lähettää sanomalehdille artikkeleita, joiden alkuperää ei saa julkaistaessa mainita.  Liitto saa julki 120 juttuaan.  Pääosa Suomessa 1924 julkaistuista kommunismia käsittelevistä lehtijutuista on liiton laatimia.  Suojelusliitto on yhteistyössä Etsivän keskuspoliisin eli ohranan, Suomen työnantajain keskusliiton STK ja suojeluskuntien kanssa.  Liitto jakaa työnantajien tuella kirjaa Totuus Neuvosto-Venäjästä ilmaiseksi 5000 kappaletta.  Liiton lehti Valkoinen Vartio vaatii huononnuksia Suomen työoloihin.

1922:  Sisäministeri Heikki Ritavuori murhataan ampumalla kotiovelleen Helsingissä.  Ruotsinkielisen ryhmän tarkoituksena on kaataa teko kommunistien niskaan, mutta murhaaja Ernst Tandefelt jää kiinni.  Sanomalehdistöllä on murhassa ratkaiseva merkitys.  Ritavuori koetti kuroa umpeen kuilua, joka oli revennyt kansalaissodassa.  Kokoomuksen lehtien ja Hufvudstadsbladetin kirjoittelu kiihtyi niin, että oli ajan kysymys, milloin julkisuuteen tulee väkivaltaiseen ratkaisuun viittaavia puheenvuoroja.  Hämeen Sanomissa Lauri A Yrjö-Koskinen esittää pontensa helsinkiläiselle katuyleisölle ruumiillisen väkivallan mahdollisuudesta.  Murhan jälkeen turkulainen kokoomuksen Uusi Aura ymmärtää murhaa.  HBl moittii niitä lehtiä, jotka tuomitsevat sekä murhan että siihen johtaneen kiihotuksen.  Tapaus on surullinen sivu suomalaisen lehdistön historiassa.

1922:  Venäläinen Vera Panova (1905-73) alkaa työskennellä syntymäkaupunkinsa Donin Rostovin sanoma- ja aikakauslehdissä toimittajana.  Tästä ajasta hän kirjoittaa 1958 romaanissaan Sentimentalny roman - Romanssi 1959.

1922:  Lehtimies Walter Lippmann kirjoittaa stereotyypeistä ja toimittajan työstä.  Hänen mukaansa mielessä jo ennestään olevat kuvat, ennakkokäsitykset ja ennakkoluulot ohjaavat tulkintaamme, huomiokykyämme ja näkemystämme.  Tällaiset kulttuuriset yleistykset, yksinkertaistukset ja odotukset ovat stereotyyppejä.

1923:  Moskovassa ja Pietarissa julkaistaan kolmannes sanomalehdistä, mutta niiden levikki on 90 prosenttia maan kokonaislevikistä.

1923:  Neuvostoliittolainen kirjailija Mihail Sholohov (1905-84) kirjoittaa ensimmäiset pakinansa muutettuaan Donilta Moskovaan ja liityttyään lehden Nuori kaarti toimittajaryhmään.  Pakinat julkaistaan sanomalehdessä Junosheskaja pravda.  Hiljaa virtaa Don julkaistaan 1928 aikakauslehdessä Lokakuu ja palkitaan 1941.  Sholohov viettää II maailmansodan eri rintamilla tietotoimiston Sovinformbyro sekä sanomalehtien Krasnaja Zvezda ja Pravda sotakirjeenvaihtajana.  Kirjailija saa 1965 Nobelin kirjallisuuspalkinnon.

1923:  Albert Bonnier junior saa toimittajan työn ruotsalaisessa urheilulehdessä.  Myöhemmin hän kiertää isänsä kanssa ympäri maailman tutustumassa lehdentekoon ja kustannustoimintaan.  New York Timesissä hän järjestelee nekrologeja.  Ruotsalaisista on valmiina kaksi: Kustaa V Aadolf ja Greta Garbo.  Bonnier työskentelee Pariisissa ja Lontoossa.  Myöhemmin Bonnierit kustantavat Dagens Nyheteriä, iltapäivälehteä Expressen, aikakauslehtiä, kirjoja ja elokuvia.

1923:  Transjordaniassa perustetaan lehti Al Sharq al Arabi - Arabian Itä.  Siitä tulee 1926 virallinen lehti.

1923:  Libanonissa ranskalaisten mandaattiherruuden aikana perustetaan L'Orient ja 1934 Le Jour.

1923:  Turkissa alkaa ilmestyä Vatan - Isänmaa.

1923:  Kurdien lehti Irfan - Tietoisuus perustetaan.  Kurdistan jaetaan Turkin, Iranin, Irakin ja Syyrian kesken.  Kurdilehdet menevät maan alle, sillä niitä ei voi julkaista laillisesti.

1923:  Libyan Tripolissa alkaa ilmestyä italiaksi päivälehti Giornale di Tripoli.  Sen nimi 1941 on Corriere di Tripoli, jolla Englannin informaatiopalvelu jatkaa 1943 lehden julkaisemista.

1923:  Intiassa Devadas Gandhi perustaa lehden The Hindustan Times.

1923:  Vietnamissa perustetaan La Dépêche d'Indochine - Indokiinan pikasanoma.

1923:  Italiassa on 12 fasistista lehteä, joita puolue johtaa ja rahoittaa keskitetysti.  Niitä ovat Il Popolo d'Italia, Cremona Nuova (perustettu 1922, 1925 nimellä Il Regime Fascista) ja Il Giornale di Genova (perustettu 1923).

1923:  Coca Cola -mainos korostaa naisen nuoruutta ja kauneutta.  New Yorkin Madison Avenue on mainostoimistokatu kutsumanimeltään Ulcer Gulch - Mahahaavarotko.

1923:  Saksassa Julius Streicher alkaa julkaista kansallissosialistista lehteä Der Stürmer - Hyökkääjä.  Lehti lopetetaan 1945.

1923:  Alfred Rosenbergistä tulee Saksan kansallissosialistien pää-äänenkannattajan Völkische Beobachterin päätoimittaja.

1923:  Angolassa perustetaan Luandaan ensimmäinen päivälehti A Provincia de Angola.

1923:  Jaroslav Hashekin (1883-1923) teoksessa Kunnon sotamies Shvejkin seikkailut ensimmäisessä maailmansodassa vartiomies sanoo Shvejkille: "Kylläpä ne kirjoittavat kaikenlaista sanomalehtiin, mutta toimittajahan tulee sellaisesta työstä itse sekapäiseksi".

1923-37:  Punainen Karjala ilmestyy.  Toimittajia ovat Lauri Letonmäki, Toivo Rantala ja Otto Vilmi.

1923-30:  Kommunistinen Työväenjärjestöjen Tiedonantaja ilmestyy Helsingissä lakkautetun Suomen Työmiehen tilalla.  Ammatilliset ja muut työväenjärjestöt perustavat sen.  Lehti selostaa toisessa numerossaan 22.9 Suomen työväenliikkeen johtomiehen Yrjö Mäkelin surmaa 18.9 Helsingin valtiollisen poliisin pidätyssellissä.  Ensimmäisen kuukauden lehti painetaan Verneri Varjorannan kirjapainossa, mutta Suomen Suojelusliiton painostuksesta paino karkottaa Tiedonantajan, joka painetaan sitten Hämeenlinnassa ja 1924 Työn painossa.  Lehden kirjoittelu 1929 alkaen on voimakasta, kun esillä ovat lakkotaistelut, Tammisaaren poliittisten vankien nälkälakko ja taistelu hoipertelijoita vastaan.  Lehti saa lakkautuksia neljässä erässä yhteensä yhdeksän kuukautta.  Kommunistit levittävät myös maanalaista lehdistöä.

1923:  Toimittaja J Pakkanen kertoo Suomessa maanalaisesti ilmestyvässä lehdessä Kansanvalta Neuvostoliiton perustuslaista.  Samassa lehdessä vedotaan Suomen kansaan: Alas veriset kansan pyövelit, Mannerheimin, Tannerin, Rydin kavaltajakopla!

1923:  Maalaisliittolainen Turunmaa perustetaan Turussa.  Lehti lakkaa 1953.

1923-25:  Maalaisliittolainen Jaakkiman Lehti ilmestyy.

1923:  Kokoomuslainen Kajaani alkaa ilmestyä.

1923:  Jyväskylässä kokoomuslaiset perustavat Sisä-Suomen.

1923:  Suojeluskuntalaisen Lehti ylistää Vastingin uroitten ansioita: "Ilmari Takkala ja hänen joukkonsa ei ollut niitä miehiä, jotka olisivat kuluttaneet aikaa selvän asian miettimiseen ja aprikoimiseen.  Hän edustaa joukkoineen tinkimätöntä tekoon ryhtymistä ja uhrimieltä maakunnassamme niiltä ajoilta, jolloin vapaussota oli kynnyksellä".  Takkalaa ylistetään entisaikojen suomalaiseksi sissipäälliköksi, joka oli aina valmiina lähtemään missä miestä tarvitaan.  Hän organisoi 1917 joulukuussa aseita hankittuaan Kivijärven miehistä lentävän osaston.  Takkala osallistuu 1930 Lapuan liikkeen kyydityksiin.

1923:  Toimittaja WF Risku perustaa Viikko-Sanomat (näytenumero 1922) Helsinkiin.  Riskulla on toimittajan kokemuksia amerikansuomalaisista lehdistä, ja Viikko-Sanomat on puolueeton, demokraattinen kansan lehti.  Sitä rahoittaa kotimarkkina- ja puunjalostusteollisuus.  Lehdestä tehdään 1930 kotimaisen työn ja yritteliäisyyden äänenkannattaja, sitten talouspoliittinen viikkolehti.  Lehti on 1936 aikakauslehtikoossa ja kuolee 1975 yleisaikakauslehtenä.

1923:  Tehdasyhtiö Tervakoski hankkii Boston-käsipainon ja alkaa julkaista paikallislehteä Tervakosken Kaiku.  Sitä tehdään talkoovoimin.  Eräs tehtaan työläisnainen harjoittelee käsinlatojaksi.  Käsipainokoneella räntätään yksi arkki kerrallaan yhtiön lahjoittamalle lumppupaperille.  Lehti muutetaan 1971 yhtiön henkilökuntalehdeksi.

1923:  Helsingin pitäjässä Oulunkylässä ilmestyy paikallislehti Åggelby Underrättelser.

1923:  Turun Sanomien Arvo Ketonen hankkii lehdelle kuvalaattalaitoksen.  Hän hankkii latomakoneen erityisesti pikkuilmoituksia varten.  Ne ovat ilmoituskannan runko pulakaudella ja sotavuosina.

1923-34:  Suomalainen poliitikko ja kähertäjä Karl-August Fagerholm (1901-) toimii Arbetarbladetin toimittajana ja 1934-42 päätoimittajana.

1923:  Yrjö Leino (1897-1961) kirjoittaa Työväenjärjestöjen Tiedonantajaan nimimerkillä Antti Tammi ja alkaa 1926 avustaa Talonpojan Sanomia sekä 1927 Punaista Kalenteria ja Työtä.

1923:  Santeri Alkion (1862-1930) romaanissa Keisaririkos isä lukee Uutta Suometarta ja radikaali poika Päivälehteä.

1923:  Artturi Leinonen (1888-1963), Alkion seuraaja 1929 Ilkan päätoimittajana, julkaisee huvinäytelmän Herra Päätoimittaja.

1923:  Kirjailija ja lehtimies Joel Lehtonen (1881-1934) sisällyttää romaaniinsa Sorron lapset lehtimiestoverinsa, joka vastustaa saksalaismielisyyttä.  Romaanissa Henkien taistelu 1931 astuu esiin toimittaja, joka aikoo paljastaa Lapuanliikkeen kapinatavoitteet ja rahalähteet.  Pekka Tarkka toteaa 1980 toimittajan olevan ilmetty Turun Sanomain päätoimittaja 1925-37 Urho Toivola.

1924:  USAssa American Communist Party alkaa julkaista lehteä Daily Worker.  Sitä ei julkaista 1956-58, mutta viikkolehteä The Worker julkaistaan 1958-68.  CPUSA alkaa julkaista 1968 New Yorkissa päivälehteä The Daily World, joka yhdistetään länsirannikon lehteen People's World, ja uutta lehteä People's Daily World julkaistaan 1987-91.  Se palaa viikolehdeksi 1991, ja nykyisin se on People's Weekly World.

1924:  Krasnaja Karelijassa julkaistaan uutinen, jossa kerrotaan suunnitelmista ryhtyä julkaisemaan sanomalehteä Karjalan Hieru karjalaisväestöä varten.

1924-25:  Ilmestyy yksittäisiä karjalankielisiä lehtiä Nuori vajethus ja Oma valdu.  Niissä käytetään kyrillisin kirjaimin painettua livvin murretta.

1924:  New Yorkissa Bernard Macfadden perustaa Daily Graphic -lehden kilpailemaan muiden jazzsanomalehtien kanssa.  Lehti näyttää katuojasanomalehdistön sensationalismin synkkyyden.  Hearstin New York Mirror sisältää 90 prosenttia viihdettä ja 10 prosenttia uutisia.  Viihdejuttujen kohteita ovat Al Capone, Charles A Lindbergh, Rudolph Valentino ja Jack Dempsey.

1924:  The New York Herald ja New York Tribune yhdistyvät lehdeksi New York Herald Tribune.

1924:  Antonio Gramscin aloitteesta alkaa ilmestyä sanomalehti L'Unità - Yhtenäisyys.  Sen painos kasvaa pian ollen puolen vuoden kuluttua 60 000.

1924:  Italiassa Giacomo Matteottin, joka työskenteli Milanossa lehdessä Giustizia, murhan jälkeen antifasistiset lehdet ryhtyvät vastarintaan.  Oppositiota vastustamaan perustetaan Roomaan Il Tevere, ja Il Popolo d'Italia alkaa julkaista Rooman painosta, josta tulee 1925 itsenäinen Il Popolo di Roma.

1924-43:  San Marinossa ilmestyy Italian fasistisen hallituksen aikana lehti Il Popolo Sammarinese - San Marinon Kansa.

1924:  Libanonissa  alkaa ilmestyä Al Ahrar - Vapaat.

1924:  Turkissa alkaa ilmestyä Cumhuriyet - Tasavalta.

1924:  Saudi-Arabiassa Mekassa alkaa ilmestyä hallituksen perustama Umm al Qura - Kylien Äiti.

1924:  Saudi-Arabiassa Medinassa alkaa ilmestyä Al Madina al Munauwara - Valaistu Kaupunki.

1924:  Etiopiassa (tunnetaan nimellä Abessinia 1945 asti) tulevan keisarin Haile Selassie hankkimilla painokoneilla aletaan julkaista viikkolehteä Brhanena Salam - Valo ja Rauha.

1924:  Mongoliassa alkaa ilmestyä Zaluuchuudyn Unen - Nuorison Totuus.

1924:  Winward-saarten Dominican pääkaupungissa Roseaussa alkaa ilmestyä viikkolehti Dominica Tribune.

1924:  Turkkilainen runoilija Nazim Hikmet (1902-63) ryhtyy smyrnalaisen lehden toimittajaksi.  Näihin aikoihin Turkissa lakkautetaan sanomalehtiä, ja Hikmet määrätään vangittavaksi, mutta hän pakenee.  Hikmetin ensimmäinen runokirja Aurinkoa juovien laulu ilmestyy 1928 Bakussa.  Runoilijan ensimmäinen kotimaassa julkaistu kokoelma 835 säettä ilmestyy 1929.  Hänet yritetään 1932 tuomita kuolemaan.  Hikmet kirjoittaa 1937 runon Pimeässä sataa lunta (Madridin porteilla) (...) ja Mussolinin panssarit jauhoivat kirjasi/ silpuksi?(...) , ja hänet tuomitaan 28 vuoden vankeusrangaistukseen.  Hikmet vapautetaan 1950.  Hikmet rinnastetaan usein Majakovskiin, Nerudaan ja Brechtiin.  Nazim Hikmet: "Turkissa minua ei paineta.  Ja vaikka painettaisiinkin, niin ne joille kirjoitan, eivät kuitenkaan voisi lukea - he ovat lukutaidottomia."

1924:  Yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja Samuel Fuller (1912-97) pääsee juoksupojaksi New York Journal -sanomalehteen.  Hän on 1929 San Diego Sun -lehdessä rikostoimittajana.  1930-luvulla hän alkaa julkaista rikoskertomuksia ja siirtyy Hollywoodiin käsikirjoittajaksi.

1924:  Poliisiupseeri Matsutaro Shoriki ostaa pienen vararikkolehden Yomiuri Shimbun.  Se tulee 1931 levikiltään kolmanneksi Asahin ja Mainichin jälkeen.

1924:  USAssa alkaa ilmestyä Journalism Bulletin, jonka nimeksi 1929 tulee Journalism Quarterly.  Sen ote on eklektinen eli linjaton, kun se keräilee kielitieteellistä, psykologista, teknistä, taloustieteellistä ja muuta tietoa.  Siinä julkaistut tutkimukset ratkovat ongelmia epäteoreettisesti ja eristäen joukkotiedotuksen yhteiskunnasta.  Yhdysvaltalainen tiedotustutkimus on pinnallista ilmiötason tutkimusta positivistiseen tapaan.

1924:  William Randoph Hearst (1863-1951) kutsuu muun muassa näyttelijän Marion Davies (alkujaan Douras) (1897-1961) jahdilleen Hollywoodin eliitin kanssa.  Davies katoaa, ja Hearst löytää tämän sängystä miehen päältä.  Hearst uhkaa tappaa miehen ja lähtee hakemaan revolveria.  Paikalle tulee tuottaja ja ohjaaja Thomas Ince, joka rauhoittaa Daviesia.  Hearst tulee takaisin ja ampuu Incen.  Tapaus salataan, eikä Ince ole vieraiden mielestä koskaan ollut laivalla.  Ince kuolee ruoansulatusvaivoihin matkalla San Diegosta Hollywoodiin.  Ruumiinavauksen tekevä henkilö toteaa diagnoosin oikeaksi, ja hänen palkkapussinsa kasvaa.  Tapauksesta on useita versioita.

1924-30:  Kommunistinen Pohjan Voima ilmestyy Oulussa, kun Oulun Läänin Työväen Kirjateollisuuden paino vapautuu Suomen Sosialistisen Työväenpuolueen SSTP lakkautuksen jälkeisestä takavarikosta.  Lehden taustalla on maanalainen kommunistinen liike.

1924-30:  Kommunistinen Työn Ääni ilmestyy Vaasassa.  Lapuanliikkeen kannattajat särkevät 1930 sen painon Kirjapaino, jonka jälkeen lehti painetaan Oulussa.

1924-30:  Kommunistinen Savon Työ ilmestyy Kuopiossa.  Sitä julkaisee eli kustantaa vuorollaan useita yksityishenkilöitä, jotka antavat lehden tekemisen kirjapainoyhtiölle.  Toimituksessa on linnatoimittajan kulissi, jonka takana on varsinainen toimitus.  Linnatoimittaja menee tarvittaessa vankilaan.  Muut kommunistilehdet käyttävät samaa menetelmää.

1924:  Sosiaalidemokraatit perustavat Oulussa lehden Pohjolan Työmies (välillä 1925 Työmies), joka 1938 lähtien ilmestyy nimellä Pohjolan Työ.

1924-30:  Rauman Lehti ilmestyy.

1924-30:  Tampereen Sanomat ilmestyy.

1924:  Hyvinkään Sanomat aloittaa.

1924:  Kokoomuslainen Sisä-Suomi alkaa ilmestyä Jyväskylässä.  Se lopetetaan nimenvaihdosten 1951 Jyväskylän Sanomat ja 1962 Keski-Suomen ltalehti jälkeen 1970.

1924-25:  Deutsch-Finnische Nachrichten ilmestyy ensin Tampereella Aamulehden painossa ja sitten Helsingissä.

1924:  Pikajuoksija, hyppääjä ja Turun Sanomien toimitusjohtaja Arvo Ketonen menee kahden toimittajan kanssa Pariisin olympialaisiin.  Turun Sanomien nimikkourheilija on Paavo Nurmi.  Lehdessä kisakirjoittelu peittää 2-3 sisäsivua.  Turun Sanomat ainoana suomalaisena porvarillisena lehtenä lähettää 1925 toimittajan Frankfurtiin työläisolympialaisiin.

1924:  Lehtimies Väinö Kolkkala (1883-1952) julkaisee romaanin Tuomiojärven kavaljeeri, toimittaja J Halavan muistiinpanoja.

1925:  Komsomolskaja pravda - Nuorten totuus ja Pionerskaja pravda - Pioneerien totuus alkavat ilmestyä Neuvostoliitossa.

1925:  Viides yleiskarjalainen neuvostojen edustajakokous päättää, että Kemin ja Uhtuan välille rakennetaan tie postiyhteyden järjestämiseksi alueelle ja sanomalehtien levittämiseksi laajemmille talonpoikien joukoille.  Uhtuan piiri on kelirikon aikana useita kuukausia eristettynä Kemistä ja Petroskoista.  Jos lehdet tulevat perille, ne ovat monta kuukautta vanhoja.

1925:  Yleiskarjalaisessa lehtien kirjeenvaihtajien konferenssissa Heino Rautio korostaa varovaista suhtautumista uskontokysymykseen taistelussa taikauskoa vastaan.

1925:  Toimittaja Viktor Savin perustaa lehden Jugyd tui - Valoisa tie yhteyteen kominkielisen lehden Komi sikt - Komin kylä, joka ilmestyy myöhemmin nimellä Komi kolhoznik - Komin kolhoosilainen.  Jugyd tui tulee 1928 kokonaan kominkieliseksi.

1925:  Tadzhikistanissa alkaa ilmestyä Idy Todzhik - Tadzhikin juhla.

1925:  Oslossa päivittäinen sanomalehti Aftenposten alkaa painaa kaksivärisiä ilmoituksia.  Lehti muuttuu 1952 neliväriseksi.

1925:  Jerusalemissa alkaa ilmestyä sosialistinen Davar - Sana tai Asia.

1925:  Herbert Macaulay perustaa Nigerian Lagosiin ensimmäisen Länsi-Afrikan poliittisen lehden Daily News.

1925:  Intiassa lähinnä Pakistanin alueella ilmestyy noin 220 muslimilehteä yhdeksällä kielellä:  Urdu 120, englanti 18, bengali 14 ja muilla kielillä.

1925:  Ranskalainen kirjailija André Malraux (1901-76) toimittaa Saigonissa vasemmistoradikaalia lehteä.

1925:  Hongkongissa Wah Kiu Yat Po (Hua Qiao Ri Bao) aloittaa.

1925:  Papua-Uudessa-Guineassa perustetaan Rabaul Times ja Papuan Courier.

1925:  Panama-American perustetaan.  Se julkaisee englanniksi ja espanjaksi painoksen.

1925:  Paraguayssa perustetaan päivälehti La Tribuna.

1925-26:  Lappeenrantalainen Etelä-Saimaa siirtyy osittain antiikvaan, mutta säilyttää tärkeimmät osastonsa fraktuurassa.  Kun lehti ottaa 1928 käyttöön uuden painokoneen, lehti jättää kaiken fraktuuran.

1925:  Joensuulainen Karjalainen julkaisee 513 kuvaa, mutta käyttää 465 eri valokuvaa.  Näistä osa on vanhoja Karjalan Sanomien aikaisia hankintoja tai suojeluskuntapiirin ja maanviljelysseuran vanhaa varastoa.

1925:  Maanantaissa mainostetaan Helsingissä purukumia.

1925-48:  Kirjailija Mika Waltari kirjoittaa kymmeniä kertomuksia sanoma- ja aikakauslehtiin Juttu-Tuvasta Uuteen Suomeen.

1925:  Turun Sanomat kertoo tilausilmoituksessaan: "Urheilu on aina ollut ja tulee aina olemaan Turun Sanomien lämpimän harrastuksen esineenä".  Ensimmäinen urheilutoimittaja Sulo Laakkonen eli Luuri palkataan 1920-luvun lopulla.  Arvo Ketonen toimii urheilutoimittajana.

1925:  Suomen toimittajista 40 prosenttia ei ole suorittanut ylioppilastutkintoa ja 1950-luvulla puolet.  Monet toimivat puolue- ja ammattijärjestöissä.  Akateemisen loppututkinnon suorittaneita on noin viidennes.

1925:  Suomessa varsinaisissa sanomalehdissä on toimittajamatrikkelien mukaan 324 toimittajaa eli keskimäärin 2,8 lehteä kohti ja 1937 jo 440 toimittajaa eli 3,6 lehteä kohti.  Suomen lehdistön historian toimittajakortiston mukaan toimittajia 1920 oli 436 (neljä naistoimittajaa), 1930 jo 485 (13 naista) ja 1940 hieman enemmän 502 toimittajaa (40 naista) eli noin neljä lehteä kohti.

1926 alkaen:  Mussolinin kaudella valmistetaan antifasistisia lehtiä ensin ulkomailla kuten Pariisissa.  Lehdet salakuljetetaan Italiaan.

1926:  Jósef Pilsudski ottaa vallan Puolassa.  Hallituksen lehdiksi tulevat Gazeta Polska - Puolan Lehti ja Czas - Aika.

1926:  Nigeriassa Ernest Ikoli ja Adeyemo Alakiya alkavat julkaista lehteä Nigerian Daily Times.

1926:  Mosambikissa eläkkeellä oleva kapteeni Manuel Simoes Vaz perustaa oikeistolaisen konservatiivilehden Notícias.  Se on Mosambikin ensimmäinen päivälehti.

1926:  Yhdysvaltalainen kirjailija John Dos Passos (1896-1970) alkaa työskennellä New Masses -lehden avustajana.

1926:  Koreassa Kim Il Sung muodostaa Saenal - Uusi Päivä -nuorisojärjestön Fusungissa ja alkaa julkaista samannimistä lehteä.  Myöhemmin hän perustaa sanomalehden Bolshevikki ja aikakauslehden Nongu - Talonpoikaistoveri.  Kim Il Sung johtaa 1930-luvulla sanomalehtien Songwag - Aamunkoitto ja Chongsori - Kellonlyönti sekä useiden kirjasten julkaisutyötä.

1926:  Kuomintang perustaa lehden Zhong Yang Ri Bao Kantonissa ja siirtää 1949 sen Taiwaniin.

1926-28:  New Yorkin tabloidlehtien menestys huipentuu.  Daily Graphic julkaisee Sing Singin sähkötuolissa teloitettavaksi tuomitun naisen viimeiset ajatukset.  New York Daily News -lehden valokuvaaja uhmaa kuvauskieltoa ja ottaa nilkkaan sidotulla pikkukameralla kuvan naisesta heti virran kytkemisen jälkeen.  Kokosivun kuva myy lehteä 250 000 kappaletta tavallista enemmän.

1926-30:  Englantilainen kirjailija Graham Greene (1904-91) on Timesin toimittajana.  Hän on 1935-49 Spectatorin elokuvakriitikko ja 1940-41 kirjallisuustoimittaja sekä vuodesta 1957 kirjankustantaja.  Greenen toinen lehtimieskuvaus on It’s an Battlefield 1934 ja toinen The Quiet American1955.  Greeneltä evätään 1950-luvun alussa Yhdysvaltain passi.  Hänen yli 60 teostaan myydään 27 kielellä noin 20 miljoonaa kappaletta.

1926:  Saksalainen Bertolt Brecht (1898-1956) suhtautuu sanomalehtiin pessimistisesti.  Geschichte von Herrn Keuner - Herra Keuner-tarinat: Herra Wirr pitää ihmisiä korkeassa arvossa ja sanomalehtiä parannuskelvottomina, herra Keuner taas ihmisiä alhaisina ja sanomalehtiä korjauskelvollisina.  "Kaikki voi tulla paremmaksi", sanoi herra Keuner, "paitsi ihmiset".  Brechtin runossa sanotaan: Jos olisitte lukenut sanomalehtiä kuten minä,/ hautaisitte toivonne, että/ jokin parannus olisi vielä mahdollinen.

1926:  Chicago Tribune kirjoittaa otsikon Salaiset raportit osoittavat: Venäjä romahtaa pian.

1926-27:  Suomen Kommunistinen Puolue julkaisee Helsingissä keulakuvana maalaisliittoveteraani Matti Läheniemi lehteä Talonpojan Sanomat julkaisijana Kipuna.  Lehteä ohjaa maatalousteknikko Yrjö Leino.

1926:  Vaasassa julkaistaan kommunistisen lehden Nya Folkbladet näytenumero.  Lehti ilmestyy 1930 saakka.

1926:  Maalaisliittolainen Iisalmen Sanomat alkaa ilmestyä.

1926-31:  Pohjois-Savo ilmestyy Kuopiossa.

1926-31:  Kokoomuslainen Perä-Pohja ilmestyy Torniossa.

1926:  Iisalmelainen Salmetar muuttuu kokoomuslaiseksi.

1926-29:  Uusmaalainen ilmestyy Lohjalla.  Lehti vaalii suomalaiskansallisia periaatteita.

1926-32:  Österbottens Bondetidning ilmestyy Vaasassa.

1926:  Kirjapainomies KV Kulju perustaa paikallislehden Oriveden Sanomat, joka painetaan hänen Sentraalikirjapainossaan Tampereella.  Hän kustantaa lehteä 1926-27.  Kulju julkaisee 1932 paikallislehteä Lempäälän Sanoma ja sen jälkeen 1933 Parkanon Sanomia.  Kulju käynnistää 1935 Tampereen Lehtipainamon, jossa painetaan Parkanon Seuduksi muuttunut Sanomat.  Kulju muuttaa 1935 painoineen Parkanoon ja luopuu 1941 lehdestä, joka ilmestyy 1942 nimellä Ylä-Satakunta uuden yhtiön julkaisemana.

1926:  Uuden Suomen sunnuntailiite alkaa ilmestyä tabloidina ja 1929 sanomalehtikoossa.  Liite on 1937 lähtien 16-sivuinen syväpainossa painettu aikakauslehti.

1926:  Kirkollinen Kotimaa-lehti ihmettelee, onko rikostapaukset kuvattava yksityiskohtaisesti sanomalehdissä.  Niissä selostetaan raa'at murhat ja kaameat itsemurhat seikkaperäisesti ja jos mahdollista kuvitettuina.  Nimien ja intiimien yksityiskohtien paljastamista ei kaihdeta.

1926:  Karjala-lehden kuvalaattalaitos alkaa toimia yksityisomistuksessa.

1927-37:  Leningradissa julkaistaan suomenkielistä lehteä Nuori kaarti.

1927:  Färsaarilla sosiaalidemokraatit alkavat julkaista sanomalehteä Sosialurin.

1927:  Bulgariassa perustetaan maanalainen kommunistien lehti Rabotnitshesko Delo - Työläisen asia.

1927:  (Trans)Jordaniassa perustetaan lehtiä: Jazirat al-Arab - Arabian niemimaa, Al-Sharia - Laki ja al-Urdon - Jordan.

1927:  Lehden New York Times pääkirjoituksessa on otsikkona Sota - ihmisen suurin teollisuudenala.  Kirjoittajan mukaan sotaan valmistautuminen on tällä hetkellä maailman suurin teollisuudenala.

1927:  Pariisilainen La Presse (ja muutkin lehdet) ilmoittaa virheellisesti, että lentäjät Charles Nungesser ja Francois Coli ovat ylittäneet Atlantin lentokoneellaan L'Oiseau Blanc ja laskeutuneet New Yorkiin.  Kun heidän alassyöksynsä selviää, niin pariisilaiset rikkovat La Pressen toimitalon ikkunat.

1927:  Joseph Göbbels (1897-1945) alkaa julkaista lehteä Der Angriff - Hyökkäys.

1927:  Ugandan kansallinen Bataka-puolue perustaa viikkolehden Gambuze - Mitä Uutta, joka on englantilaisten vastainen.  Lehden omistaja ja toimittajat joutuvat levottomuuksien 1947-49 aikana usein vankilaan.

1927:  Lesothossa alkaa ilmestyä englanniksi Basutoland News.

1927:  Ranskalainen kirjailija Louis Aragon (1897-1982) toimii lehtimiehenä.  Hän julkaisee 1936 romaanin Les beaux quartiers - Kauniit kaupunginosat, jossa kuvataan pariisin lehtitalojen Croissant-kaupunginosaa.

1927:  Suomen Kommunistisen Puolueen pää-äänenkannattaja Proletaari toteaa yhteenvetonaan valkoisen sosiaalidemokraattisen  hallituksen politiikasta: Kolme pääetappia voimme merkitä sos.dem hallituksen saavutuksista 1. Työväen rauhoittaminen ja petkuttaminen yhteiskuntataloudellisella alalla. 2. Alttiiksi ohranasantarmiksi itsensä sovittaminen. 3. Imperialistisen sodan valmisteluissa osansa loistavasti suorittaminen.  Me ymmärrämme täysin miksi lahtarit räiskyvin kättentaputuksin tervehtivät hallitusta jo ennen esiripun laskemista.  Ja ymmärrämme senkin, että noskejohtajilla, "triumfista" huolimatta täytyy olla kohmelon makusuoni suussaan.

1927:  Helsingissä Työn painossa aletaan painaa kahta kommunistista maakuntalehteä, joista Työväen Lehti toimitetaan Tampereella ja Työ Viipurissa.  Työväen Lehti painetaan 1927 Vaasassa, jossa tehdään lehtiä Työn Ääni ja Nya Folkbladet, ja 1930 Oulussa.  Työ-lehteä julkaisee muodollisesti yksityishenkilö.  Työ on Työväenjärjestöjen Tiedonantajan korvike tämän lakkautusten aikana, jolloin Työ muutetaan sisällöltään päälehteä muistuttavaksi ja jaetaan sen tilaajille.  Ne lakkaavat 1930, kun viranomaiset lopettavat työväenlehdet.

1927:  Maalaisliittolainen Itä-Savo alkaa ilmestyä Savonlinnassa.

1927-29:  Sosiaalidemokraattinen kansanlehti Uusmaan Työmies (näytenumerot 1926) ilmestyy tuottaen tappiota.

1927-31:  Ålands Nyheter ilmestyy Maarianhaminassa.  Sen taustaryhmä on Ålands Jordbrukarförbund, ja lehti on tarkoitettu talonpojille.

1927-28:  Helsingin Lehti ilmestyy.  Sitä kustantaa Sanomalehti Suomalainen, jonka perustaneet äärimmäisyysmiehet ovat kyllästyneet aitosuomalaisen kerhon nahjusmaisuuteen.  Lehden ohjelmassa vaaditaan suomenkielen kohottamista valtakunnan ainoaksi kieleksi ja ruotsinmaankielen rajaamista paikalliskieleksi.  Heimokansojen asiaa luvataan ajaa.  Lehden nimeksi muutetaan 1929 Nouseva Suomi.  Nimiössä on aluksi teksti Suomalaisen Kansanpuolueen äänenkannattaja ja sitten Suomi suomalaiseksi kansallisvaltioksi.  Lehti vaatii kommunismia vastustettavan ilman ruotsalaisia, ja Suur-Suomi kohoaa aiheeksi.

1927:  Ylä-Vuoksi alkaa ilmestyä Imatralla.

1927:  Sysmäläinen Itä-Häme alkaa ilmestyä.

1927:  Ylivieskassa aloittaa Kalajokilaakso.  Se suosii yksityisyritteliäisyyttä ja yksityiskauppoja.

1927-31:  Lahden Sanomat ilmestyy.

1927-36:  Kokemäellä ilmestyy paikallislehti Kuntalainen.  Sen suhtautuminen Lapuanliikkeeseen on myötämielistä.  Lehdessä kerrotaan Isänmaallisen kansanliikkeen ja Suomen Lukon toiminnasta.  Työväenjärjestöistä kirjoitetaan kielteisissä yhteyksissä.

1927:  Eero Erkon poika Eljas Erkko tulee Helsingin Sanomien toiseksi päätoimittajaksi opiskeltuaan Yhdysvalloissa.  Lehdessä sivulla Tuoreimmat tiedot on 1922 puhelin- ja lennätinlankojen kuva, mutta 1926 langattoman lennättimen kipinä.  Maanantain etusivu muutetaan 1927 pelkäksi uutissivuksi.  Pikkuilmoitukset eli merkillinen huhuilu- ja haeskeluosasto alkaa keskittyä Helsingin Sanomiin, joka suosii tätä kehitystä eikä kaihda arkaluontoisiakaan ilmoituksia.  Viihteen eli hömpän osuus kasvaa kuten muissa sanomalehdissä.  Yleisotsikko Tuoreimmat tiedot poistetaan 1928.  Onnettomuus on varsinainen uutinen.  Eljas Erkko pyrkii kaupalliseen menestykseen.  Helsingin Sanomat ryhtyy julkaisemaan uutisia myös työväenliikkeen tilaisuuksista kaupallisista syistä ja kilpailee Suomen Sosialidemokraatin kanssa.  Helsingin Sanomat alkaa irtautua puoluepolitiikasta, mutta säilyy porvarillisena.

1927:  Aamulehti hankkii kuvalaattalaitoksen.

1927:  Kössi Kaatra (1882-1928) omistaa Tiedonantajalle juhlarunon Punainen sana: Punainen sana,/ halkova aikaa,/ liekkivaajana/ työntyvä esiin,/ parahdushuuto/ kurjuuden kolkosta yöstä/ lähtenyt työstä,/ äärestä kammin,/ hornasta raakuuden sekä riiston.

1927-37:  Maksim Gorki kuvaa keskenjääneessä romaanissaan Klim Samginin elämä muun muassa kolmea lehtimiestä.

1927:  Kaarlo Valli (1895-1936) julkaisee kansalaissotakertomuksen Liekeissä, jonka sankari on Työmiehen päätoimittaja.

1927:  Ensimmäinen puhelinkaapeli rakennetaan Suomen ja Ruotsin välille. Kaapeli voi välittää kahdeksan samanaikaista puhelua.  Suomen lehdistö arvostelee valtion varojen tuhlaamista: "Ei voida kuvitellakaan, että Suomessa koskaan olisi sellaista tilannetta, että kahdeksalla suomalaisella olisi yhtä aikaa asiaa Ruotsiin".  Etelä-Hämeen Sanomat kokeilee 1928 Riihimäellä puhelua Stockholms-Tidningenille.  Puhelun saaminen kestää tunti ja 44 minuuttia, mutta lehden mielestä välitys on verrattain nopeaa.

1928:  Kölnissä avataan Pressa-suurmessut, johon osallistuvat lähes kaikki Euroopan maat, Latinalainen Amerikka, Kiina ja Japani.  Se kertoo lehdistön kulttuurihistoriallisesta luonteesta ja merkityksestä sekä esittelee uusimmat painomenetelmät.  Pressan yhteydessä otetaan käyttöön Saksan ja Argentiinan välinen langaton puhelinliikenne.

1928:  Neuvostoliitossa ilmestyy 1197 sanomalehteä, joiden kokonaispainos on 9,4 miljoonaa kappaletta.  Samat luvut 1913 ovat 859 lehteä ja 2,7 miljoonaa.

1928:  Koreassa Kim Il Sungin aloitteesta perustetaan lasten ja nuorten sanomalehti Saenal japanilaisia miehittäjiä vastaan käydyn taistelun aikana.  Lehti toiminnallistetaan 1971 uudelleen.  Saenalin sisältö on laaja-alainen.  Siinä käsitellään Juche-ideologiaa ja Songun-politiikkaa, yhteiskunnallisia asioita, eettisiä ja moraalisia kysymyksiä, tiedettä ja tekniikkaa, kirjallisuutta ja muuta kulttuuria.

1928:  USAssa alkaa ilmestyä kommunistinen The Militant.  Sitä julkaisee Socialist Workers Party.  Lehti muuttuu 2005 kaksikieliseksi.  Espanjankielinen osa on El Militante.

1928:  Englannissa Daily Telegraph joutuu Berry-veljesten perustaman lehtikonsernin omistukseen, ja 1930-luvun alussa Odham Press nielaisee Labourpuolueen Daily Heraldin muuttaen sen uutis- ja viihdelehdeksi.

1928:  Itävallassa alkaa ilmestyä sosiaalidemokraattinen Das Kleine Blatt ja kristillisten sosialistien Das Kleine Volksblatt.

1928:  Kreikassa ilmestyy 74 päivälehteä.

1928:  Syyrian Damaskoksessa alkaa ilmestyä iltalehti Al Qabas - Liekki.

1928:  Kun Turkki siirtyy arabialaisista aakkosista latinalaisiin, niin lukijoiden määrä vähenee huomattavasti.  Ilmoittelu taantuu 60 prosenttia.

1928:  Kiinassa kansallishallitus julkaisee Nankingissa virallista lehteä Kuo-min cheng-fu kuan-pao.

1928:  Yhdysvaltalainen lehtimies Edgar Snow (1905-72) aloittaa Kiinassa kirjeenvaihtajana.  Hän toimii 1934-37 newyorkilaisen The Sun -lehden ja 1932-41 lontoolaisen Daily Heraldin kirjeenvaihtajana sekä julkaisee vuodesta 1934 puolentusinaa teosta, joista maineikkain on Red Star Over China 1937 - Punatähti Kiinan yllä 1973.  Reportaasikirja käännetään pian kiinaksi.  Snow palaa Kiinaan Saturday Evening Postin kirjeenvaihtajana vuosiksi 1942-43, haastattelee Maoa 1965 ja tapaa Maon viimeisen kerran 1970.  Tältä matkaltaan Edgar Snow tuo viestin, että Yhdysvaltain presidentti on tervetullut Kiinaan (Nixonin vierailu 1972).

1928:  Ruotsalainen toimittaja Barbro Alving alias Bang (1909-87) aloittaa Stockholms Dagbladetissa ja jatkaa lehdissä Idun ja Dagens Nyheter.  Hän kirjoittaa 1936 Berliinin olympialaisista, Espanjan sisällissodasta 1936-37, Suomen talvisodasta 1939-40 ja Vietnamin sodasta 1967.

1928:  Etelä-Afrikassa kansallismielisen ANCn johtaja Pixley Seme perustaa lehden Ikwezele Africa.

1928:  Saksan Lounais-Afrikassa alkaa ilmestyä afrikaansiksi Die Suidwes-Afrikaner.

1928:  Helsingissä ilmestyy Päivän Uutiset, jonka takana on Yrjö Ruudun valtiososialistisista ajatuksista kiinnostunut ryhmä.  Lehden jatkajaksi perustetaan aikakauslehti Tähystäjä.  Juhani Konkan ja Ruudun lisäksi lehden taustamiehiin kuuluu muun muassa Urho Kekkonen.  Päivän Uutiset tavoittelee kansan eheyttämistä kansanvaltaisella kansallisella politiikalla, johon kuuluu yhteiskunnallisten eturistiriitojen vähentäminen siten, että pääomat ohjataan valtion välityksellä palvelemaan enemmän yhteishyvää kuin yksityisten etuja.

1928:  Sanoman talouspäällikkö Aarne Kauppila osteli Sanoman osakkeita.  Hänen kuoltuaan leskensä myy ne Eero Erkon  leskelle Maissi.  Helsingin Sanomien toinen päätoimittaja Eljas Erkko saa äitinsä avulla lehdessä taloudellisen määräysvallan.  Eljas Erkon mielestä määräysvalta kuuluu omistajalle ja hän etäännyttää Helsingin Sanomia edistyspuolueesta.

1928:  Rovaniemellä perustetaan maalaisliittolainen Lapin Kansa.

1928-34:  Kymenlaakson Sanomat ilmestyy Kotkassa.

1928:  Tehtailija SL Friis myy Länsi-Uusimaan Lohjan Sanomalehdelle ja Kirjapainolle, jonka perustaja on lehden päätoimittaja rehtori Wäinö Hirsjärvi ja muut.  Lehti on oikeistoporvarillinen: on kamppailtava kommunismin painajaista vastaan, joka kuumeisesti läähättäen väijyy ovellamme.  Toimitussihteeri Jussi Sairanen on lähellä Isänmaallista kansanliikettä IKL: kansassamme oleva rutto on puhdistettava.  Se rutto on marxilaisuuden kirous.  Vasta sitten kun sen myrkyttävä vaikutus on lopullisesti puhdistettu kansamme sielusta voidaan sekä oikealla että vasemmalla löytää yhteisen lähentymisen tie.  Länsi-Uusimaa tuomitsee 1939 väärän liberalismin harhatiet ja kehottaa äänestäjiä kokoontumaan valkoisen aatteen lipun alla.  Sairanen saa lähteä.

1928:  Järvenpäässä ilmestyy Uusmaan Uutiset.

1928-29:  Riihimäellä ilmestyy puolueeton maakuntalehti Etelä-Hämeen Sanomat.

1928-30:  Aitosuomalainen ilmestyy Helsingissä (aikakauslehden luonteisena 1924-27 ja 1931-39).

1928-32:  Riippumaton Työläinen ilmestyy Helsingissä Suomen Riippumattoman Työväenjärjestön äänenkannattajana.  Lehti perustetaan tilanteessa, jossa työnantajat, rikkurit eli lakonmurtajat ja valkoiset työntekijät pyrkivät murtamaan satamalakon.  Lehti vastustaa työläispiireissä sosialismia ja kommunismia.  Työnantajapiirit rahoittavat lehden, joka lakkaa 1930 muutamaksi kuukaudeksi järjestön sisäisten kiistojen vuoksi (Vapaa Työ ilmestyy).  Lehteä jatkaa 1931 Työläinen, joka ilmoittaa olevansa Suomen Kansallisen Työväenpuolueen äänenkannattaja.  Se ilmestyy 1932 nimellä Suomen Työläinen.

1928-33:  Ernesti Hentusen (1885-1951) Totuuden Torvi ilmestyy.  Hän joutuu poistumaan 1933 Suomesta välttääkseen vankeustuomion, ja lehti jatkaa 1945-46, 1947, 1948-51 ja 1954-58.  Lehti on 1945 alkaen Radikaalisen Kansanpuolueen äänenkannattaja ja siitä tulee antikommunistinen ja neuvostovastainen.

1928:  Helsingissä julkaistaan Finnische Rundschau, joka on Suomen ainoa länsieurooppalaisella kielellä julkaistava lehti.  Lehden takana ovat aitosuomalaiset piirit.  Lehti tunnustaa samanhenkisiksi Akateemisen Karjala-Seuran AKS ja Suomen Miehet -kerhon.

1928-38:  Terijoella ilmestyy paikallislehti Kannaksen Lehti.  Se määrittelee 1930 puolueettomuutensa: Kannaksen Lehti on siis jyrkästi poliittisten piirien ja asioiden ulkopuolella.  Tämän puolueettomuuden noudattaminen tulee olemaan helppoa sen jälkeen, kun kaikki lailliset puolueet maassamme ovat jyrkästi tuominneet kommunismin ja maanpetoksellisen toiminnan.

1928:  Säynätsalon tehdasyhdyskunnassa Parviaisen tehtaiden Virkailijain ja Työnjohtajain Kerho alkaa julkaista lehteä Säynätsalo.  Tehdas antaa lehdelle tuki-ilmoituksia, ja lehteä saadaan korvauksetta toimittaa yhtiön tiloissa ja välineitä käyttäen.

1928:  Amsterdamin olympiakisoista Arvo Ketonen järjestää tapahtumakuvien kuljetuksen nopeasti, jolloin Turun Sanomien kuvitus on alkupäivinä tuoreempi kuin Helsingin lehtien.  Ketonen varmistaa kisasähkeiden perilletulon erikoisjärjestelyin Turun lennätinkonttorissa.

1928:  Helsingin Sanomat perustaa viikkoliitteen.  Se painetaan etukäteen.  Liitteessä ei ole ilmoituksia.  Sarjakuvana on Pulliainen eli Adamson.  Viikkoliite ilmestyy viimeisen kerran talvisodan ensimmäisenä sunnuntaina.

1928:  Hugo Sundström lienee Suomen ensimmäinen vakinaisesti sanomalehteen palkattu valokuvaaja.  Hän tulee Hufvudstadsbladetiin, kun sen kuvalaattalaitos perustetaan.

1928:  Mika Waltarin (1908-79) romaanissa Suuri illusioni esitetään väläys 1920-luvun Uudesta Suomesta.  Toimittaja Hart pohdiskelee lehtityötä:  "Me olemme ilman hermoja, meillä ei saa olla tunteita, me murhaamme kynällämme - puoli palstaa, ja yhden ihmisen häpeä on aamulla sadantuhannen ihmisen tiedossa; hänet on tuomittu loppuijäkseen. -Miehet vaihtuvat: parantola, hermosairaala, browninki, tapaturma - mutta lehti elää.  Ja joka aamu uudet sensaatiot, uudet kuvat ympäri koko maailman, uudet yllätykset".  Romaanissa mainitaan oikaisuvedokset, tietotoimisto, klisheelaitos, radiosanoma Moskovasta, sakset ja rotatsionikoneen tasainen rakennusta vapisuttava jyrinä.

1928:  Englantilainen kirjailija George Orwell (1906-50) julkaisee Englannin sensuuria käsittelevän artikkelin ranskalaisessa Le Monde -sanomalehdessä.  Hän työskentelee 1929-35 kirjakauppiaana ja kriitikkona Englannissa.  Orwell menee 1936 Espanjaan puolustamaan tasavaltaista hallitusta lehtimiehenä, mutta päätyy rintamasotilaaksi trotskilaisen POUM-puolueen joukko-osastoon.  Hän kirjoittaa 1938 teoksen Homage to Catalonia - Katalonia! Katalonia! 1974.  Orwell toimii 1941-43 BBC:n idän osaston virkailijana ja aloittaa varsinaisen lehtimiestyönsä Tribune-viikkolehden toimitussihteerinä 1943-45 ja Horizonin, Manchester Evening Newsin ja yhdysvaltalaisen Partisan Reviewin avustajana.

1928:  Suomalaisen porvarillisen lehden taloudenhoitaja vaatii, että sosialistisissa lehdissä on tehtävä reklaamia säästellen.

1929:  Kominkielinen nuortenlehti Komi komsomol - Komin nuorisoliittolainen alkaa ilmestyä.

1929:  Saksalainen Emil Dovifat julkaisee teoksensa Wege und Ziele der zeitungswissenschaftlichen Arbeit - Sanomalehtitieteellisen työn keinot ja päämäärät.  Hän vertaa tieteenalaansa peilin tutkimiseen, sillä sanomalehti on aikansa peili.  Hän kirjoittaa, että sanomalehtitiedettä ei lähinnä kiinnosta tämä peilikuva, vaan peili itse ja peilautumisen lait.

1929-31:  USAn lehdet pullistelevat juttuja yhdysvaltalaisesta gangsterista Al Arpinaama Capone (1899-1947), joka kieltolain aikana salakuljetti alkoholia.

1929:  United Fruit -yhtiö ostaa Costa Ricasta lehden Diario de Costa Rica - Costa Rican sanomalehti esittääkseen propagandaansa ja puolustaakseen itseään.

1929:  Yli kolmannes USAn sanomalehtien kokonaislevikistä on 70 ketjun käsissä.

1929:  Vietnamilainen älymystö perustaa lehden L'Ami du Peuple Indochinois - Indokiinan kansan ystävä.

1929:  Papua-Uudessa-Guineassa FE Williams perustaa alkuperäisväestölle tarkoitetun lehden Papuan Villager.  Se ei menesty, sillä lukutaidottomuus on suuri ja kieliä on nelisen sataa.

1929:  Elokuvaohjaaja Samuel Fuller on New Yorkissa rikostoimittajana.

1929:  Seinäjoen Sanomat perustetaan.  Lehden hallituksessa on muun muassa J Muilu.

1929:  Pienviljelijälähetystö pakottaa metsäteknikon Eino Yliruusi perustamaan Tampereella Suomen Pienviljelijäin Puolueen SPP, joka perustaa talonpojan talouspoliittisen taistelulehden Suomen Pienviljelijä.  Pohjanmaan Pienviljelijä alkaa 1930 ilmestyä.  Se yhdistetään 1934 kansanpuolueen lehteen.  Kainuun Pienviljelijä ilmestyy 1930.  Suomen Pienviljelijä lakkaa 1935.

1929:  Hangon Sanomat perustetaan.

1929:  Petsamon Uutiset ilmestyy neljänä näytenumerona.

1929:  Hyvinkään ja sen ympäristön kunnallislehti Hyvinkään Uutiset ilmestyy.  Se sulautetaan Hyvinkään Sanomiin.

1929:  Paikallislehteä Lempäälän Sanomat moititaan kuivaksi.  Se ei sisällä riittävästi sensaatiouutisia ja paikkakunnan viikoittaisia tapahtumia, vaan pitkiä raskaita kirjoituksia vain, joita kukaan ei jaksa lukea.

1929:  Paikallislehtiä ilmestyy Suomessa 53 paikkakunnalla yhteensä 57.

1929:  Kaleva hankkii kuvalaattalaitoksen.

1929:  Emil Lindahlin lehtirunossa ylistetään Sosialidemokraatin uutta rotaatiota.

1929:  Vaasalainen Työn Ääni julkaisee ilmoituksen Lapuan haastejuhlat ovat ensi lauantaina ja sunnuntaina, jonka lapualaiset käsittävät heille heitetyksi taisteluhansikkaaksi.  Häiritsijät synnyttävät sekasortoa, ja poliisit keskeyttävät kokouksen.  Vihtori Kosola lopettaa toisena päivänä kokouksen.  Hän ja Kustaa Tiitu, rehtori Hilja Riipinen ja pastori Olavi Kares yhdessä Artturi Leinosen ja varatuomarin Lauri Halme kanssa järjestävät kansalaiskokouksen ja ilmoittavat siitä Ilkassa ja Vaasassa.

1929-31:  Kansakoulunopettaja toimittaja Vilho Vihtori Viita on kokoomuksen kituvan äänenkannattajan Kokkola päätoimittaja.  Hän saa kyyditsijä- eli muiluttajapiireissä sataprosenttisen patriootin maineen.  Aktivisti painetaan Kokkola-lehden kirjapainossa, ja Viita vastaa toimitussihteerinä siitä, vaikka Vihtori Kosola on nimellinen päätoimittaja.  Viita ylenee Lapuan liikkeen johdon hovirunoilijaksi.  Viita johtaa iskujoukkoa, johon lehtien henkilökunnan lisäksi kuuluu pienyrittäjiä, myyjiä ja poliiseja, ja joka toimii Kokkolan poliisimestarin Arvo Lindh suojeluksessa.

1920-luvun loppu:  Berliinissä ilmestyy parhaimmillaan samanaikaisesti yli sata päivälehteä, joista kymmenkunta vieraskielistä, toista sataa aikakauslehteä ja lähes 400 ammattilehteä.

1920-luvun loppu:  Yhdysvaltalainen itävaltalaissyntyinen elokuvaohjaaja Billy (Samuel) Wilder (1906-) työskentelee toimittajana Wienissä ja 1930-luvun alussa Berliinissä.  Saksassa hän alkaa kirjoittaa mykkäelokuvien käsikirjoituksia.

1920-30-lukujen vaihde:  USAssa Chicagon ja osin muu lehdistö on liitossa mafian kanssa, jota johtaa Al Capone.  Hän lahjoo lehdet.

1920-luvun loppu - 1930-luku:  Imatralaisen paikallislehden Ylä-Vuoksi kirjoittelussa pääsevät suojeluskunta- ja Lotta Svärd -toiminta voimakkaasti esille.  Ylä-Vuoksen puolueettomuutta 1931 epäilleille seitsemälle imatralaiselle vastataan kirjoituksessa Ylä-Vuoksen puolueettomuudesta, että "... toimituksen käsistä ei ole lähtenyt riviäkään poliittisia kirjoituksia ..., kommunisminvastaista kylläkin sikäli, kuin asiat antavat aihetta".  Myös Tyrvään Sanomissa julkaistaan kommunisminvastaista kirjoittelua.

1930-luku:  Uutisten siirto nopeutuu, kun kaukokirjoitin otetaan käyttöön.

1930-luvun alku:  Ullstein-yhtymän suurin lehti Berliner Morgenblatt yltää levikissään 600 000 kappaleeseen.

1930-luvun alku:  Ivar Kreugerin romahduksen yhteydessä selviää, että Ruotsin tulitikkukuningas on omistanut Svenska Dagbladin osake-enemmistön.  Lehti on pakinoiva bulevardilehti.

1930-luku:  Italialainen Antonio Gramsci (1891-1937) kirjoittaa vankilassa: "Koska lehtimiehet pitävät itseään kirjailijoina, filosofeina ja taiteilijoina, he pitävät itseään myös sivistyneistön 'oikeina' edustajina".

1930-luku:  Varsovalaisessa lehtikioskissa on valittavana 27 juutalaista lehteä.

1930-luku:  Itävallassa perustetaan natsilehti Wiener Neueste Nachrichten.  Siihen liittyy muissa kaupungeissa perustettuja natsilehtiä.

1930-luku:  Madagaskarilla ilmestyvät malagasynkieliset lehdet Takariva, Firenena Malagasy, Ny Pariny ja Ny Gazetinsika.

1930-luku:  Japanissa lehtien määrä on 7700, mutta 1943 vain 55.

1930-luku:  Filosofian lisensiaatti Sinikka Wunsch tutkii 2004 väitöskirjassaan lehtiä Helsingin Sanomat, Hufvudstadsbladet, Ajan Suunta, Uusi Suomi ja Suomen Sosialidemokraatti.  Valtion propagandakoneistot luodaan vuosia ennen talvisotaa tietoisesti luomaan poliittista ja sotaista ilmapiiriä sanomalehdillä.  Lehtimagnaatin Eljas Erkko Helsingin Sanomat ja Väinö Tannerin Suomen Sosialidemokraatti vaikuttavat Erkon sodan hengen kehittämiseen.  Ulkoministeri Erkko antaa 1939 Paasikivelle ja Tannerille luvan katkaista Kremlin neuvottelut, josta päätöksestä presidentti Kallio ei tiedä etukäteen.  Siksi talvisotaa kutsutaan Erkon sodaksi.  Maalaisliiton ja sosiaalidemokraattien johto alistuu Erkon vaatimuksiin.  Poliittinen vallankäyttäjä Helsingin Sanomat on hallituspolitiikan takana, ja muut lehdet myötäilevät sitä.  Uusi Suomi on joskus kannanotoissaan maltillisempi kuin Helsingin Sanomat ja Suomen Sosialidemokraatti.  Lehdet saavat kirjoitteluohjeita ja valmiita tekstejä Maan Turvalta (perustettu 1930-luvun alussa), Finlandia Uutistoimistolta (perustettu 1937), Valtioneuvoston tiedotuskeskukselta (perustettu 1939) ja Puolustusvoimien propagandaosastolta.  Lehdet antavat ihmisille käsityksen, että Moskovan neuvottelujen aikana kansa yksimielisesti vastustaa Neuvostoliiton aluevaatimuksia.  Pääkaupungin lehdissä ei 30.11.1939 kirjoiteta sodasta eikä sodan uhasta.

1930-luku:  Tammisaaren vankilassa eli yliopistossa tai luurankotehtaassa poliittisilla vangeilla on oma laiton lehtensä Elämää yössä.

1930-luku:  Suomalaisia toimii Neuvosto-Karjalassa lehtityössä.  Konttoristi Lyyli Latukka (1886-1938) on toimittajana ja kirjoittaa 1930 kirjasen Mitenkä maatalousarttelissa eletään. Kysymyksiä ja vastauksia.  Johan Villehard (Vilho) Antikainen (1892-1935) toimii 1932-33 Punaisen Uhtuan toimittajana.  Johan Henrik Lumivuokko (1884-1938) on 1930-32 Punaisen Karjalan päätoimittaja ja 1932-35 Petroskoin radion toimittaja.  Kalle Lepola (alkuaan Lepotöyry) (1888-1937) toimii 1932 alkaen Vapauden päätoimittajana.  Amerikansuomalainen Matti Tenhunen (1887-1937) toimii Punainen Karjala -lehden toimitussihteerinä.  Frans Perho (Suomessa Työväenjärjestöjen Tiedonantajan toimituksessa sekä Itä ja länsi -lehden päätoimittaja) työskentelee Vapauden kirjapainossa latojana.  Kirjansitoja Airi Alanen (1899-) työskentelee 1933 Leningradissa toimittajana.

1930-luku:  Suomessa yritetään kustantaa ilmaisjakelulehtiä.  Niissä on vain ilmoituksia, joiden lomassa saattaa olla joku vitsi, kuten Turussa ilmestyvässä Paikallis-ilmoituslehdessä.  Se ei kiinnosta pitkään lukijoita eikä ilmoittajia.

1930-luku:  Suomen sanomalehdissä harrastetaan tekstimainontaa.  Kastor-sauna saa mautonta ylistystä.  "Aströmin Saippuatehdas lähetti eilen toimituksellemme kaksi Lux ihosaippuan joulupakkausta.  Kiitämme lahjasta."  "Ph U Strengbergin Kuopion konttori muisti eilen toimitustamme hyvillä joulusikaareilla ja savukkeilla sekä Kuopion Osuusliike torttukahveilla.  Kiitämme!"  Sanomalehtiväki ottaa vastaan savukkeita, margariinia, kahvia, uutta simaa, olutta, kukkia ja suklaata sekä kirjoittaa niistä muutaman rivin puffia.  Halpaa ilmoittelua antajalle!  Toimittajat kutsutaan uuden ravintolan tai elokuvateatterin avajaisiin tai uuteen tehtaaseen.  Sitten heitä syötetään ja juotetaan.

1930-luku:  Uusi Suomi on Ajan Suunnan ohella ainoa suomalainen lehti, joka varauksetta tunnustaa Saksan alueellisen laajenemisen oikeutuksen.  Uuden Suomen avustajia ovat Edwin Linkomies, Paavo Virkkunen, VA Koskenniemi ja joukko helsinkiläisiä professoreja.  Lehden suhteet Saksan lähetystöön ovat läheiset.  Päätoimittajalla Lauri Aho on AKS-tausta.  Poliittinen pääpakinoitsija Timo eli Juhana Wilhelm Tuura kirjoittaa 1942 viranomaisten avustamana suomalaista kommunismia koskevan kirjan Työkansan viholliset.  Tuura on jyrkkä ja kiivas antikommunisti.  Pakinoitsija Olli eli Väinö Nuorteva oli 1927-28 Hakkapeliitan toimitussihteerinä, mutta pakinoi yli 40 vuotta Uudessa Suomessa.  Hänen ryssä-pakinansa nousevat sodan aikana samantapaiseen kuuluisuuteen kuin Erkki Tantun sarjakuva Rymy-Eetu.  VA Koskenniemi toimii natsien perustaman Euroopan kirjailijaliiton varapuheenjohtajana ja kirjoittaa saksalaista kulttuuripropagandaa.

1930-luvun alku:  Luulajassa Norrskensflammanin talo ja koneet tuhoutuvat tulipalossa.  Työläiset rakentavat uuden lehtitalon.

1930:  Moskovassa alkaa ilmestyä (paitsi 1949-56) englanninkielinen sanomalehti Moscow News.  Se ilmestyy 1960 lähtien kerran viikossa.  Virallinen aineisto painetaan liitteinä.

1930:  Neuvostoliitossa Valkean meren eli Vienanmeren Belomorskaja tribuna -lehti alkaa ilmestyä.

1930:  Komissa alkaa ilmestyä venäjänkielinen lehti Za novyi Sever - Uuden pohjolan puolesta.  Jugyd tui saa nimen Vörledzys - Metsuri.  Siihen yhdistetään 1932 Komi Kolhoznik.

1930:  Englannissa The Communist Party of Great Britain perustaa lehden Daily Worker, jonka alaotsikko on Organ of the Communist Party of Great Britain (Section of the Communist International).  Lehti tervehtii ensimmäisessä numerossaan Pravdaa englantilaisen työväenluokan aseena.  Lehti vakiinnuttaa asemansa myös ammattiliittojen lehtenä.  Lehti on 1930-42 lehtitukkureiden boikotissa, jolloin lukijat ottavat jakelun hoitaakseen.  Ilmapommituksissa 1941 lehden toimitalo pommitetaan maan tasalle, ja juuri asennetut lukijoiden lahjoittamilla varoilla hankitut uudet painokoneet murskaantuvat.  Puolue perustaa 1945 osuuskunnan People's Press Printing Society, joka myy kymmeniä tuhansia osuuksia.  Lehti ilmestyy 1966 lähtien nimellä Morning Star.

1930:  Chicagolaisen lehden Daily News ulkomaankirjeenvaihtaja John Gunther pohtii, että uutisten välittäminen on harvoin täysin objektiivista.  Sen estävät vaikeus selvittää tapahtumien luonnetta sekä uutislähteen, kirjeenvaihtajan oman persoonallisuuden ja sanomalehden luonteen vaikutus uutisvälitykseen.

1930:  Ensimmäisenä lehtenä The New York Times saa Missourin yliopiston kultamitalin.  Levikki 1939 on puoli miljoonaa.  Adolph Simon Ochsin vävy Arthur Hays Sulzberger ja sukulainen Julius Ochs Adler tulevat 1935 lehden johtoon.  Sulzberger aloittaa 1949 NYTin Euroopan-painoksen julkaisemisen Pariisissa ja Amsterdamissa.  Kilpailijana on vuodesta 1924 ilmestynyt New York Herald Tribunen Euroopan painos.  Uusi johtaja Arthur Ochs Sulzberger eli Punch tekee 1967 sopimuksen Herald Tribunen John Whitneyn ja Washington Postin Katharine Grahamin kanssa uuden lehden International Herald Tribune perustamisesta.  Lehteä painetaan 1980 Pariisissa, Zürichissä, Lontoossa ja Hong Kongissa.  Teksti ja kuvat lähetetään satelliititse New Yorkista ja Washingtonista Pariisiin ja sieltä edelleen samoin Hong Kongiin.  Levikki on 130 000, ja lehteä menee 143 maahan.  Lehden pakinoitsija on Art Buchwald.  NYTin tekniikka uudistetaan 1970-luvulla, josta seuraa 1978 pitkäaikainen lakko.  New York Timesilla on 1980-luvulla julkaisu Eurooppaa varten: The New York Times Weekly Review.  NYTin levikki 1980 on 850 000 ja sunnuntaisin 1,4 miljoonaa.  NYTillä on uutispalvelu News Service, joka myy toisille lehdille aineistoa, ja joka saa Financial Timesin, Le Monden ja Der Spiegelin tekstejä ennalta.  NYT-yhtiöllä on yhdeksän päivälehteä, aikakauslehtiä, radio- ja televisioasemia, kirjankustantamoita, osuus kolmessa kanadalaisessa paperitehtaassa ja kaksi kaapelitelevisioyhtiötä.

1930:  Italialaiset sanomalehdet katsovat parhaaksi julkaista sadan vuoden ikäisiä jatkokertomuksia tahtoessaan lisätä menekkiään.

1930:  Lontoolainen Sunday Express alkaa julkaista astrologi RH Naylorin laatimaa horoskooppia.  Koska kaikilla lehdillä ei ole varaa palkata astrologia, niin toimittajat alkavat laatia horoskooppeja.  Lehtihoroskoopissa otetaan huomioon vain ihmisen aurinkomerkki, joka on yksi astrologisen kartan sadoista tekijöistä.

1930:  Costa Ricassa alkaa ilmestyä lehti Revolución - Vallankumous.

1930:  Albanialainen Enver Hoxha (1908-85) menee ylioppilaaksi tulonsa jälkeen Pariisiin opiskelemaan.  Siellä hän osallistuu Ranskan kommunistisen puolueen toimintaan ja avustaa sen lehteä L'Humanite.  Hän siirtyy 1934 Brysseliin ja 1936 opettajaksi Tiranan lukioon ja sitten Korcan lyseoon, josta hänet erotetaan hallituksen vastaisena aineksena.  Albanian Kansantasavallassa Republika Popullore e Shqiperise Hoxha tunnetaan vain shoku Enverinä - toveri Enverinä.

1930:  Bombayssa alkaa ilmestyä Free Press Journal.

1930:  Itä-Pakistanin Chittagongissa alkaa ilmestyä Puncha-djanya bengaliksi.

1930:  Sri Lankassa perustetaan tamilinkielinen päivälehti Virakesari.

1930:  Mongoliassa alkaa ilmestyä puolustusministeriön lehti Ulaan Od - Punatähti.

1930:  Etiopiassa (tunnetaan nimellä Abessinia 1945 asti) Haile Selassien kruunaamisen jälkeen perustetaan lehtiä: 1932 L'Ethiopie Commercial ja 1935 poliittinen viikkolehti Adbija Kokab - Aamutähti.

1930:  Suomen Kommunistisen Puolueen SKP Tiedonantaja alkaa ilmestyä maanalaisena.  Se monistetaan vahoilla 12-sivuiseksi lehdeksi, jonka painosmäärä saattaa noustaa 5000-6000 kappaleeseen.

1930:  Lapuanliikkeen kannattajat hajottavat vaasalaisen kommunistisanomalehden Työn Ääni kirjapainon.  Etelä-Pohjanmaan Pankin johtaja Yrjö Nikula Lapuan entisenä nimismiehenä järjestää Vaasassa kirjapainon vartijat muualle, ja tehtailija Rafael Haarla sitoutuu suorittamaan korvaukset särkijöiden puolesta.  Passipoliiseille järjestetään harhautuslaukauksilla alibit, ikkuna painetaan tervatulla säkillä sisään ja kolme painokonetta ja kaksi latomakonetta hakataan kangin ja kirvein käyttökelvottomiksi aamuyöllä 28.3.  Pääministerille Kyösti Kallio lähetetään sähke, jossa vaaditaan sulkua sille myrkytystyölle, jonka estämistä Työn Äänen hävitys tarkoitti.  Kirjapainon hävitys nostattaa eduskunnassa ja julkisessa sanassa "demokraattisen rintaman", johon kokoomus pakotetaan yhtymään puolustellessaan "isänmaallista rikosta" joissain lehdissään.  Vihtori Kosola, josta muovataan Suomen Mussolinia, suunnittelee aktivistien kanssa toiminnan jatkamista mitä jyrkimmässä muodossa, johon sisältyy muiden kommunistilehtien moukaroiminen.  Kommunistipelkoa ja -vihaa sisältävät kirjoitukset yltävät hysteriaan.  Aktivistien mielestä joka kommunistin on saatava tuntea, ettei hänen paikkansa ole Suomessa.  Kommunismin vaarallisuus perustuu Suomen sijaintiin huuruisen suon reunalla, jossa on saatanan istuin.  Kommunismi on rutto ja pahojen ylivallan tavoittelua.  Se rinnastetaan kyykäärmeeseen, jolta on ajoissa otettava myrkkyhampaat.  Aktivistijohtajat toteavat, ettei sanomalehdistöllä, joka yleensä maamme politiikan on määrännyt ja pannut virtaukset alulle, tällä kertaa ole liikkeen kanssa mitään tekemistä.  Lapuan kansalaiskokous ottaa vastuun kirjapainon tuhoamisesta, ja 72 henkilöä ilmoittautuu viranomaisille Vaasassa Kosolan, Nikulan, Vihtori Herttuan ja suojeluskuntaorganisaattorin Iivari Koivisto johdolla, viisi nuorukaista tekijöinä, muut tukijoina.  Aktivistin ensi numerossa ilmoittautuu 650 kannattajaa.  Vastaajat eivät saavu 7.5 istuntoon, ja asianomistajan asiamies hovioikeuden auskultantti Asser Salo (1902-38) pyytää lykkäystä 4.6.  Saloa neuvotaan ottamaan ensi kerralla ruumisarkku mukaansa, ja Kosolan lähettämä iskujoukko koettaa kaapata Salon Seinäjoen asematunnelissa.  Juttua käsitellään Vaasan raastuvanoikeudessa 4.6, ja paikalla on 2000 miestä Pohjanmaalta 24 kunnasta ja parisataa autoa.  Kulkue käy sankarihaudoilla, jossa pastori Martti Rantanen puhuu, etteivät valkoisen Suomen ihanteet ole menneet maanrakoon nurmen alla nukkuvien myötä.  Puheenjohtaja oikeusneuvosmies O Jacobsson määrää tauon, jolloin alkavat levottomuudet.  Lapuan liikkeen kannattajat käyvät käsiksi oikeudessa todistaneeseen Työn Äänen faktoriin Eino Nieminen, sillä Etsivän Keskuspoliisin miehet vihjaavat hänen olevan kommunistisen puolueen organisaattori ja punaupseeri.  Hänet ympäröi ulvahteleva eläinlauma, villiintyneitä tomppelin näköisiä melkein metsäläisasteella olevia nuoria miehiä, rappiolle joutuneiden suurtilallisten poikia ja tyttäriä, körttiläisiä, joiden silmät kiiluvat ja suupielistä vaahtoaa kuola.  Niemistä kirotaan ryssän ruplilta haisevaksi saatanaksi ja hänet kuljetetaan potkukärryissä alas kadulle, jossa hänet riisutaan alushoususilleen ja mukiloidaan pahoin.  Kolme muuta kommunistia hakataan.  "Kaikkiastansa kymmenkunta kommunistia, jokka eivät jaksanehet pitää suutansa kiinni, joutuvat maakunnan miästen nyrkkipeliä kokemaan ja kyllä se oli kovakouraasta kuritusta, sen täytyy sivullisenkin myäntää", selostaa Vaasan Jaakkoo.  Poliisimestari Gunnar Tallroth pelastaa Niemisen.  Maaherra Bruno Salo koettaa puhua väkijoukolle, mutta vastaus on "Henkilökohtainen koskemattomuus ei kuulu ryssän akentille!"  Sarlin lähtee saattamaan Saloa poliisin suojiin, kun ihmismassa painaa hänet ja Salon auton luo, ja Salo riistetään autoon, jonka toinen ovi jää oikeustalon pihalle.  Kirjapainon asianajaja Salo kyyditetään Lapualle, josta hänet pelastetaan Seinäjoen kautta Viitasaarelle ennen lynkkausta.  Lapualaisjohtajat ilmoittavat Työn Äänelle, ettei se pääse ilmestymään kahden kuukauden lakkautusajan päätyttyäkään.  Johto julkistaa 5.6 selityksen, jonka mukaan he eivät voi sietää ryssän kätyreitä, ja että maakunnassa ei julkaista enää kommunistisia sanomalehtiä.  Kallio jatkaa Työn Äänen ilmestymiskieltoa 16.6 jälkeen.  Painon särkemiseen osallistuneista kaksi miestä tekee 8.6 itsemurhan, synkkämielinen ylioppilas Yrjö Hissa ja yltiöpäinen talollisen poika Jussi Perämäki, jotka haudataan valkoisen Suomen sankarivainajina.  Kuolinilmoituksessa: "Herralta tämä on tullut; se on ihmeellistä silmissämme." ja "Herra antoi, Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi".  Yläluokkainen Pfadfindereihin eli partiolaisiin kuuluva lapualaismielinenkin eversti Harald Öhquist tarjoutuu puolustamaan kahdella pistoolilla ja puukolla aseistautuneena 16.6 uudelleen avattavaa Työn Äänen kirjapainoa uutta moukarointia vastaan kirkastaakseen porvarillista oikeusjärjestystä ja samenevaa lapualaishenkeä ja siten varmistaakseen niille moraalisen ylemmyyden taistelussa kommunisteja vastaan.  Pääministeri Kallio kiittää everstiä upseerin velvollisuuksien oikeasta oivaltamisesta, mutta pian laillisuusritari siirretään virkavapaalle ja kirjapaino pidetään edelleen lainvastaisesti suljettuna.  Eversti on valmis puolustamaan kommunistien oikeutta esittää mielipiteensä.  Voltairen henki häivähtää tässä, mutta ei viihdy kauan Suomessa.  Lapuanliikettä rahoittavat ne teollisuuden ja kaupan piirit, joille vasemmiston hiljentäminen on ideologisesti mieluista ja taloudellisesti hyödyttävää palkkakustannusten kurissa pitämisen vuoksi.

1930:  Pohjan Voiman toimittaja Toivo Ilmari Sormunen kyyditetään Vappuna 1.5 Limingasta Ouluun.  Porvarillinen lehdistö tervehtii ensimmäisiä kyydityksiä talonpoikaisena leikinlaskuna.  Oki Räisäsen piirroksessa Suomenmaassa teksti kertoo: "Kommunistien työsolu Sormunen on Vappuna vieraillut Limingassa.  Paikkakunnan miehet antoivat hänelle kuitenkin ilmaisen kärrikyydin kotiinsa Ouluun ja laulattivat mennessä Limingan lakeuksilla vaihteeksi 'Tämä maa ei koskaan sortua saa...' ja muita isänmaallisia lauluja.  Sittenkin Sormunen sanoo matkan olleen pitkän ja ikävän 'sellaisessa seurassa'."

1930:  Työn Äänen taloudenhoitaja Mikko Järvinen kyyditetään 23.5 Kauhajoelta Laihialle ja 1.6 Alavudelta Kuortaneen kautta Alajärvelle Lapuan hengessä.  Kyydityksiä aletaan nimittää muilutuksiksi Lapuan iskujoukkojen Jussi ja Jaska Muilun mukaan keventävää ilmaisua tavoitellen.

1930:  Lapuan liikkeen äänenkannattaja Aktivisti, jota kustantaa pankinjohtaja Yrjö Nikula, alkaa ilmestyä.  Numerossa 1 on "Lehtemme tarkoitus".  Asessori Kaarlo Rietrikki Kares on Aktivistin ohjelmajulistuksen kirjoittaja.  Numerossa on artikkeli "Kommunismilla ei ole elämisen oikeutta".

1930:  Rintamamiesliiton Helsingin osaston puheenjohtaja Hakkapeliitan taloudenhoitaja Artturi Vuorimaa esittää 10-14.6 maaherralle Jalander luettelon pääkaupunkiseudulla ilmestyvistä kommunistijulkaisuista, jotka on hävittämisen uhalla lakkautettava.

1930:  Turun seudun lapuanliikkeen iskujoukko tekee sotaretken kommunistien kesäsiirtolaan Mäntysaareen, jossa on tavattomasti paljon propaganda-ainehistoa kommunisteille varattuna.  Kapteeni Eino Laitakari, kolme muuta upseeria ja suojeluskuntaupseeri konttoristi Pauli Jalo takavarikoivat talosta propaganda-aineistovaraston, josta he poltattavat vangitsemillaan kommunisteilla heti suurimman osan, ja ottavat osan näytteeksi Akateemisen Karjalaseuran AKS kokoelmiin.

1930:  Ruotsin Dagens Nyheter palauttaa mieliin luokkasodan nähdessään pahojen muistojen hiipivän nurkissa.  Sasu Punanen kirjoittaa, että Vihtori Kosola on suurempi herra kuin Kyösti Kallio.

1930:  Kallio taivutellaan antamaan 13.6 Kuopion, Oulun ja Uudenmaan läänien maaherroille poikkeusvaltuudet  estää kommunistilehtien julkaiseminen.  Kosola marssii 1200 miehen johdossa 16.6 Vaasaan Työn Äänen ylösnousemuspäivänä.  Oulussa kootaan 3014 miestä 62 kunnasta ja viidestä kaupungista tervehtimään kommunistista Pohjan Voimaa ja Pohjolan Sanomain päätoimittajaa Uuno Hannula, joka suhtautuu ynseästi uuslapualaisuuteen.  Kuopiossa marssitaan 500 miehen voimin Savon Työtä vastaan ja kyyditetään kommunistijohtajia itärajalle.  Viipurissa liikehditään.  Pääministeri Kallio esittää 1.7 valtiopäivien avajaisissa, että kirjapainot on laittomasti suljettu.

1930:  Lehti-ilmoituksia: "Autokorjaamo ja -koulu Ylistarossa.  Työt suoritetaan nopeasti, hyvin ja halvalla.  Kommunistien ei tarvitse vaivautua.  Kunnioittaen: Kustaa Vannas."  "Kansanliikkeen kannattajat!  Talonpoikaismarssi- ja Lapuanliike-nimiset ryijyt ovat arvokkaita muistoja historialliselta vuodelta 1930.  Tilatkaa ne meiltä.  Kunnioittaen: Lapuan Kotityö".  "Suosikaa Haarla-yhtymän kommunistivastaisia liikkeitä".  "Ylpeänä kansallisuudestasi käytä vain kotimaisia valmisteita!  Kaikkien Suomen naisten erikoisliike on Fanny Niemelän Korsetti- ja Alusvaatetehdas Helsinki.  (10 % alennus lotta-merkin omistajille)".

1930:  Porvarillinen lehdistö tervehtii ensimmäisiä kyydityksiä pohjalaisena huumorina ja talonpoikaisena leikinlaskuna, joka ansaitsee lähinnä petiittinikkarien huomion.  Ilkka Lapuan liikkeen ymmärtäjänä sanoo järjestelmällisen terrorin johtuvan "enemmän paikallisista päähänpistoista kuin mistään varsinaisista kommunismin vastustamistoiminnan kanssa yhteydessä olevista suunnitelmista".  Uuden Suomen mukaan tapahtuu ylitsekäymisiä, joista saavat syyttää itseään ne, jotka olivat 1920-luvulla "nyhäisseet porvarillisen yhteiskunnan kyljestä palan toisensa jälkeen vasemmistopiirien syöttämiseksi" ja siten tehneet mahdottomaksi kukistaa kommunismi laillisella tavalla.  Uusi Suomi puhuu "väestä, jolla ei ole sitä samaa vaikuttavaa itsehillintää kuin talonpoikaismarssin osantottajilla, vaan jonka tekoihin kurittomuus painaa leimansa".  "Viime päivinä sattuneet omankäden oikeuden käytöt, väkivaltaiset ryöstämiset ja kuljettelemiset eivät ole kunniaksi suorittajilleen, mutta niillä on se vielä ikävämpi vaikutus, että ne joka tapauksessa asetetaan nykyisen kansanliikkeen yhteyteen, vaikkei tietenkään tarvitse mennä olettamaankaan, että esim Lapuan liikkeen johto olisi millään tavalla tällaisten sissihyökkäysten takana", erittelee Uusi Suomi vastoin parempaa tietoaan.

1930:  Aktivisti-lehti pohtii: "Mitä tehtävä sosiaalidemokraateille?", jos työläiset oivaltaisivat oman etunsa, "sosiaalidemokraattinen työväenpuolueemme muuttuisi kansallis-isänmaalliseksi työväenpuolueeksi", "Onko sosiaalidemokraattinen puolue isänmaallinen puolue?" ja "Pyhin valoin vannottu pyykki pysyy".

1930:  Kajaanin lapualaisten iskujoukon puhemiehenä oikeudessa esiintyy kokoomuslaisen Kajaani-lehden päätoimittaja Arvi Tapiola, joka on suojeluskunnan jalkaväkikomppanian päällikkö ja jyrkkä suojeluskuntamies, ja tunnustaa valmistelut: "... tarkan harkinnan jälkeen katsoin tämän kyyditysmenetelmän kivuttomimmaksi keinoksi päästä eroon miehistä, joitten koko toiminta tarkoitti nykyisen yhteiskuntajärjestyksen perusteitten hävittämistä".  Kainuun Sanomain toimittaja Aatami Karhu ei nähnyt kommunistivaltuutettujen eroamista vapaaehtoisena.  Karhu uhataan muiluttaa ja hänen vaimonsa erotetaan työstä kostoksi miehensä toiminnasta.  Kainuun Sanomain päätoimittaja Jussi Kukkonen on toimituspolitiikassaan lapualaisvastainen (lehteen kohdistetaan ilmoitusboikotti) kuten kemiläinen Pohjolan Sanomat eikä myötäsukainen kuten oululainen Liitto tai rovaniemeläinen Lapin Kansa.  Karhu johtaa tasavaltalaista vastaliikettä ja pitää Paltamossa vastalausekokouksen Ståhlbergin kyydityksestä.  Karhu yritetään keväällä 1931 useaan otteeseen kyyditä uhkailijan mukaan suohautaan.

1930:  Porin seudun lapualaisten iskujoukkoon kuuluu Satakunnan Kansan toimittaja Alku Kalske.  Hän ja muut iskevät 27.6 Työväenlehden konttoriin, jolloin he vievät mukanaan kommunistisen toimitsijan Väinö Forstén ja kaupunginvaltuutetun Martti Sjöblom.  Heidät kyyditetään mutkien kautta Karstulaan.

1930:  Stockholms-Tidningen julkaisee laajan haastattelun, jonka Suomen Sosialidemokraatti, Helsingin Sanomat ja Suomenmaa suomentavat.  Kauno Kangas ja Pentti Kosola kertovat avomielisesti kyydityksistä Einar Ljungrenille.  Pojat ilmoittavat rajan yli kyyditettyjen kommunistien tarkan lukumäärän ja paljastavat, että useimmat heistä kuljetettiin Lapuan kautta.  He tunnustavat, että Kosola ja Kares tiesivät ennakolta Lapuan liikkeen vastaisen eduskuntaopposition johtajan Väinö Hakkila kyydityksestä, joka tapahtui Rafael Haarlan aloitteesta.  Tiedot päämajan osuudesta vahvistaa Lapuan liikkeen rahastonhoitaja pastori Olavi Kares nauraen, että kun kommunisti on saanut kyytiä, saa rahastonhoitaja laskun lannan kuljetuksesta niin ja niin monelta kilometriltä.  Ljungren viedään Seinäjoen asemalle autoilija-kyyditsijän Kustaa Vannas suurella Oaklandilla, jolla Kankaan mukaan on parikymmentä kommunistia viety paratiisiin.

1930:  Suomen Kommunistisen Puolueen SKP Tiedonantajan taloudenhoitaja Taito Emil Paajanen kyyditetään 30.6 Oulunkylästä Lapuan kautta rajalle.

1930:  Piileskelijä Savon Työn päätoimittaja Kalle Korhonen onnistutaan 4.7 toimittamaan "ikitielle" Neuvostoliittoon Kuopion maalaiskunnasta.  Hänet yritettiin 16.6 kyyditä Kuopiosta.

1930:  Svenska Pressenin asiamies E Matsson kyyditetään 4.7 Estholmenista Stor-Aisarniin.

1930:  Viipurin poliisimestari soittaa 19.7 hätääntyneenä Etsivän Keskuspoliisin päällikölle ja kertoo kuulleensa, että lapualaisia on tulossa Viipuriin räjäyttämään vasemmistososiaalidemokraattisen Kansan Työn kirjapaino ja vangitsemaan sen päätoimittajaa JF Aalto.

1930:  Aamulehden toimittaja Toivo Stenberg on 16.8 yksi Haarlan ja rintamamiesten paikallisen vallankaappauksen Tampereella osallistuja ja kyyditsijä.

1930:  Aamulehti kirjoittaa otsikon: Paavi rukoilee kaikilta pyhimyksiltä pelastusta bolshevismin hädästä.  Katolinen kirkko nousee taisteluun kommunismia vastaan.

1930:  Aamulehti kertoo, että inkeriläiset tarvitsevat viranomaisten luvan vieraillakseen 50 metrin päässä naapuritalossa ja tapauksesta, jossa 200 kristittyä riisuttiin alastomaksi ja upotettiin avantoon.

1930:  Suomen Antimilitaristisen Liiton puheenjohtaja Arndt Pekurinen on vankilassa suorittamassa rangaistustaan aseistakieltäytymisestään.  Aktivisti pauhaa: "Ryssälle haiskahtava sosialismi ottaa tietysti omaksi 'sankari-ihanteekseen' valtion loiseläjän - ryssien rengin - kommunistin, toveri Pekurisen".  Kalervo Nikkola ja Iisakki Valkama ottavat selvää vartiopäälliköltä Pekurisen vapautumisajankohdan ja sieppaavat hänet 5.9 vankisaattueesta kuljetukseen.  Pekurinen kuljetetaan Seinäjoelle asemayleisön nähtäväksi pahvikyltteihin puettuna: "Pekurinen sotaisena" ja Antimilitaristisen Liiton ilmaiset naamiohuvit".  Iltalehti selostaa, että kuvista päätellen piti musiikista huolehtia toveri Stalinin neuvostotähden koristamalla rummulla.  Pekurinen kieltäytyy aseista edelleen ja työpalvelusta, joten hänet teloitetaan talvisodassa rintamalle vietynä.

1930:  Turun lapuanliikkeen iskujoukko saapuu 8.9 Pöytyän Auvaisten kylään kyyditsemään pientilallista Frans Vainio, joka ampuu hengiltä ikkunasta kiipeävän maanviljelijän Paavali Roukanoja.  Aktivisti tekee Roukanojasta valkoiselle aatteelle uhrautuneen vapaustaistelijan: "Jos missä miestä tarvittiin isänmaan asioita ajamaan, oli vainaja ensimmäisenä mukana vaivojaan säästämättä... Tämä se johti hänet myös nähtävästi tuolle kohtalokkaalle retkelle Pöytyälle, missä kommunistin luoti lävisti hänen rehdin sydämensä...Kommunismi on kukistettava!  Tämäkin jalo uhri siihen velvoittaa!"

1930:  Turun Sanomat ei hyväksy Lapuan liikettä eikä sen iskujoukkoja, vaan rinnastaa iskujoukkolaiset rikollisiin ja huligaaneihin.  Varsinais-Suomen lapualaiset ennustavat Turun Sanomille lähettämässään sähkeessä lehden kylvön tuottavan jatkuessaan sille katkeria hedelmiä.  Lehden talo päätetään maalata punaiseksi myöskin päältä, koska se on sitä sisältäkin.  Talo ruiskumaalataan 16-17.12 päivien välisenä yönä komisarion Lundqvist järjestettyä taloa vartioivat poliisit muualle.  Päätoimittaja Urho Toivola julkaisee Aktivistin kehitysvammaisen "aputoimittajan" Urho J Kivinen paljastukset jyrkän siiven kulissientakaisesta elämästä ja Ståhlbergin murhasuunnitelmista.

1930:  Turussa lapualaisten joukkomielenosoitus karkoittaa ruotsalaisen asianajajan Georg Branting.  Uusi Aura toivoo 14.10 ulkomaisten Suomen tilanteesta oikean kuvan saatuaan lakkaavan "ahdasmielisesti ja puolueellisesti tuomitsemasta niitä lujempia otteita, jotka vaaranalaisen asemamme takia ovat meille välttämättömiä".

1930:  Aktivisti kirjoittaa 15.10, että taisto on vietävä loppuun asti.

1930:  Hämeen Sanomat siirtyy Isänmaallisen kansanliikkeen IKL kannattajaksi ja selostaa myös Sinimustien toimintaa. 

1930:  Suomen Sosialidemokraatti kirjoitaa 20.10: "Se, että toinen pidätetyistä on nimeltään Haarla, tunnetun fanaattisoikeistolaisen kauppaneuvos Haarlan poika, nostaa jo hiukan sitä hämäryyden huntua, joka eräällä kyydityksiä järjestäneellä tamperelaisella klikillä tähän saakka on ollut suojanaan".  Vapaussodan Rintamamiesten Liiton puheenjohtaja Eino Haarla on yhdessä Aamulehden toimitussihteerin Eero Rekola (liiton sihteeri) kanssa pidätetty epäiltynä osallisuudesta Hakkilan kyyditykseen.  Äkkipikainen paperiteollisuusmagnaatti Rafael Haarla joutui 1917 huligaanin puukottamaksi ja piti siitä lähtien kirkasta terästä parhaana poliittisena aseena.

1930:  Hoipertelijakommunistien lehti Suomen Työmies ilmestyy Helsingissä.  Se pitää virheellisenä vallankumousprosessin kiihdyttämiseen tähdännyttä Kominternin kolmannen vaiheen taktiikkaa.

1930:  Kommunistilehdistön lakkauttamisen jälkeen tilalle tulee lainvastaisia julkaisuja, jotka painetaan Ruotsissa, Neuvostoliitossa tai kotimaassa.

1930:  Sosiaalidemokraattinen Savon Työmies alkaa ilmestyä Kuopiossa, kun Savon Kansan Kirjapaino vallataan kommunisteilta.  Lehden nimeksi 1944 otetaan Savon Kansa.  Lehti lopetetaan 1958.

1930:  Helsingissä ilmestyy kolme näytenumeroa Työväen Viikkolehteä.

1930-38:  Uusimaa on käytännössä Isänmaallisen kansanliikkeen IKL lehti, ja saa lyhyen lakkautustuomion 1938, jolloin luopuu ensin näennäisesti IKLn äänenkannattajuudesta ja sodan lopussa todellisesti.  Lehtitalo tuhoutuu talvisodassa pommituksessa, mutta Borgåbladet auttaa väliaikaisjärjestelyissä.

1930-33:  Maalaisliiton pääkaupunkilainen äänenkannattaja Suomenmaa ilmestyy.  Maalaisliiton oikeisto arvostelee päätoimittajaa Lassi Hiekkala ja hänen pakinoidensa kuvittajaa Oki Räisänen, jotka siirtyvät Helsingin Sanomiin.

1930:  Suomenmaa otsikoi sosiaalidemokraattisten maalareiden ajeluttamisen Etelä-Pohjanmaalta tulleessa autossa pitkin Mikkelin öisiä katuja "Röyhkeitä kyydityksiä", mutta näiden iskujoukkojen sotaretken Evijärvelle ja kommunistisen työmiehen pieksämisen henkihieveriin lehti näkee hupaisena: "Evijärvellä otettu 'usko' pois eräältä kommunistilta ja suljettu kommunistiset työväentalot".  Suomenmaa otsikoi: "Uppiniskaisia ovat Turun kaupunginvaltuuston kommunistiset jäsenet.  Kieltäytyivät eilen noudattamasta poistumiskehoitusta."  "Kauhavan valtuuston uppiniskaisinta kommunistijäsentä lähdetty kyyditsemään."  "Valtuustojen puhdistus sujunut kaikkialla maassamme mutkattomasti.  Kommunistivaltuutetut eronneet yleensä vapaaehtoisesti kaikista luottamustoimistaan."

1930:  Suomen Lukko järjestäytyy Helsingissä mukana paperitehtailija Rafael Haarla, tehtailijat Littoisten verkatehtaan patruuna Herman Koristo (entinen Leisegang) ja Lohjan kalkkitehtaan Petter Forsström.  Paikallisosastojen tehtäväksi määritellään antikommunistinen propaganda.

1930:  Pääkaupunkilaislehti Ajan Sana, joksi Uuden Suomen luovuttama tappiollinen Iltalehti muutettiin, alkaa ilmestyä.  Ajan Sanan päätoimittajaksi tulee Emerik Olsoni ja 1931 everstiluutnantti Arne Somersalo.  Hallitus lakkauttaa 1932 Ajan Sanan.

1930:  Ajan Sanassa rovasti KR Kares: Jos mielitään syventää uskonnollista henkeä ja lujittaa kansankirkkoamme, niin on siihen ensimmäisiä ehtoja se, että kirkko maassa, mikä on niin yhtenäisesti ev.luterilainen kuin maamme on, saa tosiasiallisen vaikutusvallan ja tarkastusoikeuden koulujen uskonnonopetuksessa.  Sen asian on päästävä samanlaiseksi selviöksi kuin nykyään on päässyt sekin, ettei kommunisteilla saa olla mitään osuutta eikä arpaa maan asioiden hoidossa.

1930:  Eemeli Salminen perustaa Ajan Äänen.

1930:  Aktivistin lisälehti: "Ståhlbergin kyyditys.  Syylliset tuomittu korkeisiin kuritushuonerangaistuksiin. ... Isänmaa on aina vaatinut uhrinsa!  Eläköön Valkoinen Suomi!"

1930:  Kotimaan pääkirjoituksesta Työn Äänen kirjapainon hävittämisen jälkeen: Mainitussa pääministerille lähetetyssä sähkösanomassa Lapuan kokous samalla, kuin se leimaa vaasalaisen tapahtuman "lainvastaiseksi teoksi", vakuuttaa "täysin hyväksyvänsä tekoon pakottavat vaikuttimet".  Ja tekoon "pakottavina" vaikuttimina ilmoitetaan olleen sen, että tahdottiin tehdä loppu "Työn Äänen harjoittamasta kiihoituksesta ja uskonnon pilkasta".

1930:  Kainuun Sissi numero neljä kirjoittaa, että vapaussodan saavutukset ovat vaarassa.

1930:  Paikallislehti Pieksämäki alkaa ilmestyä, kun Pieksämäen Sanomien kanta lapuanliikkeeseen ei tyydytä oikeistopiirejä.  Se on 1931-35 Isänmaallisen kansanliikkeen IKL puoluelehti.  Lehti lopettaa 1947 toimintansa ja se yhdistetään Pieksämäen Sanomiin.

1930:  Suomalaisuus- ja raittiuslehti Uudenmaan Sanomat alkaa ilmestyä Porvoossa.

1930:  Riippumaton Työläinen ja Vapaa Työväenliitto, joka on lähellä työnantajia, julkaisevat Helsingissä lehteä Vapaa Työ.

1930:  Warkauden Lehti on ruukinlehtenä poliittisesti väritön, puolueeton, mutta puhtaasti isänmaallinen.

1930:  Salon Seudun Sanomalehtiosakeyhtiön toimitusjohtaja Niilo Mattson perustaa Perniön Lehden salassa yhtiön hallitukselta.  Lehti loppuu saman vuoden joulukuussa, ja perniöläisten paikalliset tiedot välitetään Viljasen kirjakauppansa takahuoneessa monistamalla Perniön Kuulutuksia -lehtisellä.  Viljanen perustaa 1944 paikkakunnan kolmen monitoimimiehen kanssa Perniönseudun Lehden, joka alkaa 1945 ilmestyä.

1930:  Kokemäkeläinen Lalli hyökkää pitäjänlehtiä vastaan ja syyttää kunnallislehtiä siitä, että niissä ei ole muuta luettavaa kuin ilmoitukset.  Lalli vaatii painovapauslakia muutettavaksi niin, että sanomalehdet suojattaisiin keinottelevilta ilmoitushuijareilta ja estettäisiin kansalaisten verottaminen paikallislehtien yksityisten julkaisijoiden hyväksi.  Lalli pitää pitäjänlehtiä yksityisen tai pienemmän yhtymän omistamina afäärivälineinä.

1930:  Vaasa hankkii kuvalaattalaitoksen.

1930:  Alvar Aallon suunnittelema Turun Sanomien funktionalistinen toimitalo valmistuu.

1930:  Helsingin Sanomat valjastaa Felix-kissan mainostajakseen, sillä sarjakuvat myyvät hyvin.

1930:  Helsingin Sanomien toimittaja 1906- ja toimitussihteeri 1921- Erkki Kivijärvi (1882-1942) kuvaa lehteä romaanissaan Painomuste ja punaviini.  Kivijärvi oivaltaa, että Helsingin Sanomat on siirtymässä keltaiseen journalismiin, kasvamassa irti aatetaustastaan ja kutistuvaa edistyspuoluettaan suuremmaksi.  Romaanissa puhutaan latomon intertype-riveistä.  Pekka Vuoristo mainitsee 1989 Eero Erkon elättäneen ajatusta lännen suurlehtien tapaisesta kaupallisesta uutislehdestä ja lehden kehittyneen 1920-luvulla tähän suuntaan.  Eero Erkon leski Maissi torjui 1927 KJ Ståhlbergin eduskuntaryhmän nimissä tekemän vetoomuksen lehden pysymisestä edistyspuolueen äänenkannattajana. 

1930:  Tulenkantajat-lehden päätoimittaja Erkki Vala (1902-91) kuvaa romaanissaan Leijonajuhla lehtimiehiä.

1931:  Kiinan Kommunistisen Puolueen Kiangsun maakuntakomitea alkaa julkaista Shanghaissa lehteä Ming pao - Valaisin.

1931:  Costa Ricassa alkaa ilmestyä lehti Trabajo - Työ.

1931:  Kanadassa perustetaan suomalainen työväenlehti Vapaa Sana.

1931:  New York Times kirjoittaa: "Kriisin iskut eivät ole vain entisten talouspulien tapaisia episodeja, vaan ne uhkaavat kapitalistista talousjärjestelmää kokonaisuudessaan tuholla".

1931:  Dahomessa alkaa ilmestyä La Presse Porto Novienne, 1932 Porto Novossa Le Phare du Dahomey ja afrikkalaisen kansanpuolueen lehti L'Etoile du Dahomey.  Mustat julkaisevat hektografissa monistettua lehteä Supreme Sagesse.

1931:  Syyrian Damaskoksessa perustetaan päivälehti Al Ayyam - Päivät.

1931:  Irakissa alkaa ilmestyä Al Ikha al Watani - Kansallinen Veljeys, josta tulee 1933 hallituksen lehti.

1931:  Ghanassa tohtori JB Danguah perustaa lehden Times of West Africa.

1931:  Madridissa Ranuro Ledesma Ramos julkaisee muutaman kuukauden Espanjan ensimmäistä fasistista lehteä  La Conquista del Estado - Valtion Valloitus.  Lehden otsikossa ovat falangin tunnukset yugo y flechas - ies ja nuolia.

1931:  Suomessa virallinen lehti alkaa ilmestyä kaksikielisellä nimellä Virallinen Lehti - Officiella Tidningen.

1931:  Sosiaalidemokraatit valloittavat Kirjapainon Vaasassa ja perustavat lehden Pohjanmaan Kansa.  Näytenumeron ilmestymisen jälkeen kirjapainoa vastaan tehdään pommiattentaatti.  Lapuanliikkeen kannattajat moukaroivat 1930 painon hajalle.

1931:  Lohjalla alkaa ilmestyä sosiaalidemokraattinen paikallislehti Uusmaan Kunnallislehti (näytenumero 1930), kun piirilehti Uusmaan Työmies lakkasi 1929.  Lehteä ei hyväksytä puoluelehdeksi, vaikka se ilmoituksessaan sanoo olevansa paikallinen työväenlehti.  Lehti lakkaa 1964 taloudellisista syistä.

1931:  Kymen Keskilaakson näytenumero ilmestyy.  Lehden nimeksi tulee myöhemmin Anjalankosken Sanomat.

1931:  Riihimäellä ilmestyy Ajan Ääni.  Se on lapuanliikettä vastaan.

1931:  Suomen sanomalehtimiesten liiton Suomen sanomalehdistön vuosikirjassa luetellaan lehdistö ilmestymispaikkakunnittain ja lehdistö erikoisaloittain: ajanvietelehtiä, ammattilehtiä, Kansallinen Edistyspuolue, Kansallinen Kokoomuspuolue, kotitaloudellisia lehtiä, kunnallispoliittisia lehtiä, lasten- ja nuorisolehtiä,  Maalaisliitto, osuustoiminnallisia lehtiä, poliittisia lehtiä, puolueettomia lehtiä, Ruotsalainen Kansanpuolue, sivistys- ja valistuslehtiä, Sosialidemokraattinen puolue, sotilaallisia lehtiä, taiteellisia lehtiä, taloudellisia lehtiä, tieteellisiä lehtiä, uskonnollisia lehtiä, voimistelu- ja urheilulehtiä, yhteiskunnallisia lehtiä ja muita lehtiä.  Tietotoimistoja on Finska notisbyrån, Suomen tietotoimisto ja Työväen sanomalehtien tietotoimisto.  Lisäksi luetellaan artikkelitoimistoja, ilmoitustoimistoja, sanomalehtitoimistoja, sanomalehtivalokuvaajia, kirjapainoja ja kemigrafilaitoksia.

1931:  Kirjailija Arvo Turtiainen (1904-80) on kesätoimittajana Työn Voimassa Jyväskylässä.

1931:  Pohjolan Raivaaja ilmestyy Kemissä Vapaan Työväen Liiton Pohjolan Piirijärjestön alaisten osastojen äänenkannattajana.  Se on isänmaallisessa hengessä sekä uskontoa tukevassa mielessä ammatillinen lehti, joka ei ota osaa poliittisiin asioihin.  Liitto on työnantajien ja kokoomuksen valkoisten työläisten järjestö, joka on työnantajan bulvaani.  Lehti koettaa osoittaa marxilaisen työväenliikkeen vahingolliseksi.

1931:  Pentti Haanpään Noitaympyrän Pate Teikka istuu kahviloissa ja lukee sanomalehtiä, jotka ovat hänestä kuten rannaton, humiseva, eksyttävä metsä. (...)  Niistä kuvastuu elämä, sen sekava kaiku: Kokouksia, eduskunnan päätöksiä, murhia, tappeluita, riitoja, spriijuttuja, kavalluksia, kihlauksia ja kuolinilmoituksia...  (...)  Sanomalehtien sivuilta heijastuu korpikylän kamariin kaukaisen elämän sekava kaiku. (...)  Mutta porvarillinen sanomalehdistö selittää, että nykyinen paha johtuu sosialismista ja polsevismista. (...)  Eikä lukijan auta ihmetellä itsekseen, että nytkö tämä Neuvostoliitto on jo niin mahtava?  Toistakymmentä vuotta on sen sanottu olevan luhistumisen partaalla joka hetki. (...)  Pate Teikalla oli muutamia kirjoja.  Hän oli lukenut ja tutkinut ne moneen kertaan.  Hän aikoi hiihtää silloin tällöin kylälle, tuoda sieltä sanomalehtiä, uutisia.  Mutta Raunio ei hyväksynyt sitä.  -Mitä? Onko sinun välttämättä tiedettävä missä on tehty murha ja missä joku on hirttänyt itsensä ja miten pitkästi eduskunnalla on riittänyt puhetta jonninjoutavista asioista?

1931:  Hämeenlinnassa Hämeen Kansa yritetään nujertaa ilmoitusboikotilla.  Lehden päätoimittajalle Kusti Kaukovaara ja teknilliselle johtajalle Matti Alanko tulee nimettömiä uhkaavia puhelinsoittoja ja uhkauksia räjäyttää kirjapaino.

1931:  Sinimusta-lehden näytenumero ilmestyy.  Lehti kirjoittaa myöhemmin: "Vasemmisto-lehtien hyökkäykset Lapuan Liikettä vastaan".

1931:  Fascisti-lehteä askarruttaa: "Kumpi määrää: Kosola vaiko hallitus?"

1931:  Iivari Koivisto osallistuu Aktivisti-lehden luopiotoimittajan Urho J Kivinen kyyditykseen ja valmistaa pankkikonttorissaan pommeja Vaasassa Työn Äänen entisessä kirjapainossa painetun Pohjanmaan Kansa -lehden tuhoamiseksi.

1931:  Kosti-Paavo Eerolainen julkaisee Aktivistissa maanalaisen Suomen Kommunistisen Puolueen organisaatiokaavion ja toteaa sen pitäneen paikkansa vielä keväällä 1930 kunnes se voimakkaamman tekijän vaikutuksesta pirstoutui: "Osa salaisen puolueen jäseniä sai kyydin Neuvosto-Venäjälle, osa pakeni itse valtakunnasta ja etsivä keskuspoliisi uskaltautui lopultakin pidättämään rippeistä suuren osan.  Tämä operaatio tapahtui muutamassa kuukaudessa...".

1931:  Lapuan Päiväkäskyn näytenumerossa sanotaan: "Kaikenlainen kommunismi on tästä maasta hävitettävä", lehdessä Iivari Koivisto kirjoittaa "Sana suora, koukuton ja mutkaton" ja Fascisti-lehti selvittää: "Miksi marxilaisuus on lyötävä?"

1931-39:  Yksi valkoisista työväenjärjestöistä Vapaa Työväenliitto toimittaa Helsingissä Vapaa Työ lehteä, jonka mielestä valkoiseen työväkeen suunnataan työmaaterroria.  Yksi liiton kolmesta kunniajäsenestä on Vihtori Kosola.  Lehteä kustantaa 1934 loppuun Hyvinkään Kirjapaino.  Liiton ja lehden rahoittavat Suomen Työnantajain Keskusliitto STK, Puunjalostusteollisuuden Työnantajaliitto ja kokoomuspuoluetta lähellä olevat piirit, jotka vastustavat vasemmistolaista ammattiyhdistysliikettä.  Vapaa Työ lakkaa 1939, mutta alkaa 1940 kesällä ilmestyä aikakauslehteä muistuttavana.

1931-44:  Väinö Johannes Vatanen on Yleisradion ulkopoliittinen esitelmöitsijä.  Hän kirjoittaa lehtimiehenä Hakkapeliittaan.  Hän kirjoittaa 1933 kirjan Adolf Hitleristä, 1935 Abessiiniasta ja 1936 Suomea koskevan osan teokseen Der Weltbolschewismus.

1931:  Aamulehti hankkii telexin ja auton 1930-luvun puolivälissä.

1931:  Martti Merenmaan (1896-1972) Varjojen paraati -romaanin lehtimies Birger kokee ammattinsa kiehtovana: “Suin päin elämän suuressa riistamaassa: tulipaloja, murhia, haastatteluja”.

1931:  Yrjö Kivimies (1899-1980), nimimerkki Kirso, käsittelee senttarin ilmiötä kokoelmansa Sentaattorin sankarityö pakinassa Sentaattorit.

1932:  Kondopozhski udarnik - Kontupohjan iskuri alkaa ilmestyä.  Novaja Kondopoga - Uusi Kontupohja on 1977 Karjalan suurin piirilehti.

1932 mennessä:  Yhdysvaltalaiset lehdet ovat kuvanneet Al Caponen gangsteriliigan urotekoja yli 1,5 miljoonalla palstalla ja 5050 kuvalla.  Al Capone on kansallissankari.  Maksim Gorki väittää 1934 Moskovan kirjailijakongressissa, että kapitalistisen kulttuurin kirjallisuudessa gangsterit ja rikolliset ovat tulleet pääsankareiksi.  Hän ei ole kokonaan väärässä.  Muotikirjallisuudessa, muotifilmissä, ajanvietelehdistössä ja sanomalehtien sarjakuvissa rehentelee aikakauden sankarina tuo kovaksikeitetty, varmistamattomalla pistoolilla tiensä murtava gangsterityyppi.  Kirjallisella toiminnallaan yhdysvaltalaiset valmistavat tietä uudelle väkivallan mentaliteetille.

1932:  USAn lehdistö ansaitsee hyvin, kun Charles Lindberghin poika kidnapataan.  Samoin lehdistö tienaa 1934 oikeudenkäynnin aikana.  Lindbergh: lehdistö on vastuutonta.

1932:  Liechtensteinin Työväenliiton lehti Liechtensteinische Arbeiterzeitung ilmestyy yhdeksän kuukauden ajan.

1932:  Englannissa alkaa ilmestyä geelinkielinen lehti Y Cymro - The Welshman.  Walesilainen ei pidä nimestä, koska hänen mielestään maahan jälkeenpäin tulleet ovat muukalaisia.

1932:  Ranskalainen porvarillinen lehti Le Temps kirjoittaa, että taistelussa kanssamme boshevikit ovat osoittautuneet voittajiksi, koska Neuvostoliitto on siirtynyt maatalousmaasta teollisuusjättiläiseksi ilman ulkomaiden apua ja vain kymmenessä vuodessa.

1932:  Ivar Kreugerin tulitikkutrustin romahtaessa huomataan, että hänellä on Svenska Dagbladetin osake-enemmistö.  Se myydään oikeistojohtajalle Ernst Trygger, jolta 1940 muodostettu säätiö ostaa enemmistön.  Joukko ruotsalaisia yhtiöitä alkaa 1973 maksaa vuosittain tietyn summan Svenska Dagbladetille.  Levikki 1981 on 200 000.

1932:  Damaskuksessa aletaan julkaista kurdilehteä Hawar.  Se kehittelee uutta kurdiaakkostoa.

1932:  Habib Bourguiba perustaa lehden L'Action Tunisienne.

1932:  Mosambikissa alkaa ilmestyä viikottain A Voz Africana.

1932-91:  Intialainen Ramnath Goenka julkaisee Indian Express -lehteä.  Hän marssii Mahatma Gandhin kanssa Intian itsenäisyyden puolesta, kirjoittaa, aktivoi kansalaisia, toimii maan alla ja julkisesti.  Goenkaa ja hänen lehteään vastaan nostetaan pari sataa syytettä.

1932:  Sri Lankassa alkaa ilmestyä tamilinkielinen Thinakaran.

1932:  Mauritiuksessa kiinalaiset alkavat julkaista päivälehteä Chinese Daily News.

1932:  Saksassa on 4700 päivä- ja viikkolehteä, mutta 1944 ilmestyy vain 970 lehteä, joista 82 prosenttia on kansallissosialistien omistuksessa.  Puolueen pää-äänenkannattaja on Völkischer Beobachter - Kansallinen tarkastelija ja iltalehti Der Angriff - Hyökkäys.

1932:  The Times julkaisee ensimmäisen kaksipalstaisen otsikkonsa.

1932:  Maalaisliittolainen Keskisuomalainen alkaa ilmestyä Jyväskylässä.

1932:  Helsingin Sanomien kuvateksti: Haapajärven nimismies pysähdyttää Nivalaan menijöitä.  Konikapina syntyy, kun Ruuttusen isännän tamman määrääminen teuraaksi ja isännän vieminen vankilaan sovittamaan sakkojaan saavat taloudellisessa ahdingossa olevat pulamiehet ryhtymään suoraan toimintaan.

1932-36:  Kommunistitaustainen Muhoksen liike eli kansanpulaliike julkaisee harvakseen lehteä Kansan Pula.

1932-34:  Kansanpuolue, joksi Nivalan konikapinan jälkeen Kalajokilaakson pulaliike järjestäytyi, julkaisee Ylivieskassa Kansan Sanan näytenumeron.  Kansanpuoluelaiset ostivat Lapualta käytetyn kirjapainon ja rahtasivat sen kustannussyistä romuna Ylivieskaan.  Paino toimii entisen sahan konehuoneessa.  Kansan Sana ja Pohjanmaan Pienviljelijä yhdistetään 1934 Pohjanmaan Sanaksi, jolle paino luovutetaan.

1932:  Isänmaallisen kansanliikkeen IKL (entinen lapuanliike) uusi kustannusyhtiö Kansan Sana Oy perustetaan.  Se ryhtyy julkaisemaan liikkeen uutta äänenkannattajaa Ajan Suunta lapuanliikkeen tultua lakkautetuksi ja sen lehden Ajan Sana saatua ilmestymiskiellon.  Päätoimittaja on Arne Somersalo.  Muilta osin lehden koko toimitus on sama kuin Ajan Sanan.  Lehteä painetaan 1932-37 Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kirjapainossa.  Uusi julkaisu saa pian kannattajakseen Akateemisen Karjala-Seuran AKS.  Muita IKLn lehtiä perustetaan Viipuriin, Turkuun, Poriin, Tampereelle, Seinäjoelle, Kuopioon ja Ouluun.  IKL-lehdistön mielestä puoluejärjestelmä on mätä, ja arkkikonna on upporikas taustalta naruja vetelevä vapaamuurareihin kuuluva neuvostoliittolainen juutalaiskommunisti.  Ryssä ja juutalainen esiintyvät usein IKL-lehdistön otsikoissa kaiken pahan edustajana.  Rasismi ei rajoitu antisemitismiin, vaan Abessinian sodan aikana italialaisten aateveljien mustat vastustajat esitetään alempiarvoisina.  Sotavuosina Ajan Sana uskoo Saksan voittoon.

1932-33:  Isänmaallisen kansanliikkeen IKL Lakeuden Sana, Isänmaallinen viikkolehti ilmestyy Seinäjoella päätoimittajanaan Vilho Vihtori Viita.  Lehti seuraa urheilua: ja mikäpä meille lapualaismielisille on tärkeätä, ellei tietoisuus siitä, että nouseva nuoriso antautuessaan elämäntaisteluun omaa suomalaissisuisen fyysillisen kunnon ja rautaiset lapualaishermot.  Lehti kirjoittaa: lehdistö on IKLn taisteluvoimien kaikille tahoille iskuja jakamaan ehtivää ratsuväkeä.  Se suorittaa perääntyvän vihollisen, mädän puolueyhteiskuntamme ahdistamista, paljastamalla joka hetki sen virheitä, saamattomuutta, petosta, vääriä laskelmia ja itsekkyyttä sekä lisäksi vahvistaa omia jäsenjoukkoja.

1932:  Eljas Erkko perustaa Ilta=Sanomat kertomaan Mäntsälän kapinan liikkeistä, sillä tavallinen sähkösanoma-lisälehti ei riitä tälle uutiselle.  Lehti on Helsingin Sanomia sensaatiohakuisempi.  Lehti siirtyy 1949 tabloidiin.  Helsingin Sanomat hylkää Kansallisen Edistyspuolueen.

1932:  Etelä-Suomen Sanomat kirjoittaa 1.3: Lähes puoleen tuhanteen nouseva kivääreillä ja pistooleilla aseistautunut miesjoukko on nyt sitten Mäntsälän pitäjässä antanut oikein kouraan tuntuvaa havainto-opetusta niille, jotka ovat ivallinen hymy suupielessä väittäneet, ettei tässä maassa ole mitään kapinahankkeita haudottu.

1932:  Länsi-Uusimaa kirjoittaa 1.3: Outolaatuinen "sotaleikittely" Ohkolan työväentalossa Mäntsälässä.

1932-33:  Mäntsälän kapina ja Nivalan ruuna- eli konikapina esiintyvät maailmanlehdistön palstoilla.

1932:  Kaikesta Hakkapeliitan Neuvostoliittoa käsittelevästä aineistosta 93 prosenttia on Neuvostoliiton-vastaista ja sotilasaikakauslehdessä Suomen Sotilas 74 prosenttia.  Lehdet ovat juutalaisvastaisia ja antikommunistisia.

1932:  Helsingissä ilmestyy Suomen Kansa pelastamaan oikeisto omilta ääriaineksiltaan.

1932:  Kokoomuslainen Pohjois-Pohja alkaa ilmestyä Kemissä.

1932:  Vasabladet ostaa kaksi paikallista kilpailijaansa Vasa Posten ja Österbottens Bondetidning.

1932-33:  Österbottens Dagblad ilmestyy Vaasassa.

1932:  Taiteilija Olavi Suvela julkaisee Helsingissä lehteä Valtakunta, josta tulee äärioikeistolaisen Yhteiskunta-Liiton äänenkannattaja.  Lehden nimiössä on hakaristi.

1932-33:  Helsingissä ilmestyy Vapaa Suomi, jonka perustaja on insinööri Niilo Rauvala.  Lehti ilmoittautuu vähän ennen lehteä perustetun Oikeisto-Työväen ja Talonpoikain puolueen äänenkannattajaksi.  Rauvalan järjestön nimeksi muutetaan Suomalaisen Työn puolue, joka on äärioikeistolainen nähdessään kansallissosialistit salasosialisteina.  Lehti haluaa Suomen suureksi ja rikkaaksi kansallisvaltioksi.  Uutisosastossa yleisotsikko Suur-Suomesta sisältää Viron, Inkerin ja Iä-Karjalan uutisia.

1932-47:  Elina Mäki on paikallislehden Pieksämäen Sanomat päätoimittajana.

1932:  Suomen Sosialidemokraatti siirtyy aamulehdeksi, sillä Helsingin Sanomat ilmestyy niin aikaisin, että sen saa luettavaksi aamulla ennen työhön menoa.  Pelkkä aate ei riitä lehden tilaamiseen.  Suomen Sosialidemokraatti on raskas ja poliittinen revisionistinen lehti.

1932:  Ruotsalaisen Wilhelm Mobergin romaani AP Rosell, bankdirektör kertoo kahdesta kavallukseen syyllistyneestä päähenkilöstä, joista toinen on lehtimies.  Romaani kuuluu ruotsalaisen pikkukaupunki- ja maaseutulehtisatiirin perinteeseen.

1932:  Ludvig Kososen (1900-33) romaani Lippulaulu vie lukijansa Tiedonantajan toimitukseen ja kuvaa ammattiyhdistysmiehiä, poliitikkoja ja lehtimiehiä.

1932:  Hanna Malm toimittaa Uhtualla suomenkielistä lehteä Punainen Uhtua vastaavana toimittajana.  Malmilla on venäjänkielinen Ohjeet toimitukselle -kirjanen, jota tulee seurata.  Hänet erotetaan kahden kuukauden työn jälkeen.  Malm kirjoittaa juttuja Vapaus-lehteen.

1933:  Neuvostoliitossa on 6700 sanomalehteä, joista paikallisia 2300.  Yhteispainos on 27 miljoonaa kappaletta, josta Pravdan ja Izvestijan yhteensä 17 miljoonaa.

1933:  USAn Washingtonissa aletaan julkaista New Dealin lehteä Happy Days.

1933:  Libanonissa syntyy Al Nahar - Päivä.

1933:  Irakissa yhdistetään lehdet The Times of Mesopotamia ja The Baghdad Times lehdeksi The Iraq Times.

1933:  Adolf Hitleristä (1889-1945) tulee natsi-Saksan valtakunnankansleri, ja juutalaisvainot alkavat.  Juutalaisilta kielletään muun muassa lehtien toimittajina työskenteleminen.  Mosse- ja Ullstein-kustantamot omaisuuksineen otetaan natsien haltuun.  Kommunistiset ja sosialistiset kustantamot takavarikoidaan ja suljetaan.  Joseph Goebbels (1897-1945) nimitetään kansanvalistus- ja propagandaministeriksi - Reichsminister für Volksaufklärung und Propaganda.  Goebbels hallitsee rajattomin oikeuksin Saksan kulttuurielämää ja joukkoviestintää.  Hänen aloitteestaan järjestetään myöhemmin kirjarovio - Bücherverbrennung, kulttuuriohjelma voimaa ilosta - Kraft durch Freude KdF ja turmeltuneen taiteen näyttely - Ausstellung der Entarteter Kunst.  Goebbels vahvistaa 1939 natsipropagandaa radiossa erikoislähetyksillä ja innostaa 1943 kansaa totaaliseen sotaan - Totalen Krieg.

1933-35:  Natsit pakottavat Alfred Hugenbergin myymään lehtikonserninsa ja 1944 kustantamon Scherl.

1933-34:  Madridissa ilmestyy fasististen falangistien lehti Falange Española.

1933:  Karjalan Autonomisen Sosialistisen Neuvostotasavallan perustamisen vuosipäivänä vihitään Stalinille nimetty Vienanmeren-Äänisen kanava käyttöön.  Neuvostoliiton lehdistö kirjailijaliittoa myöten ylistää rakennustyön saavutuksia.

1933:  Grönlannissa Julianehabiin perustetaan Sujumut.

1933-53:  Brittiläisessä Hondurasissa julkaistaan viikkolehteä Belize Independent.

1933:  Pariisilainen Breteuil-ketju perustaa Senegaliin lehden Paris-Dakar, joka ottaa nimekseen Dakar-Matin.

1933-50:  Nigerin hallituksen lehti Journal Officiel de la République du Niger painetaan Senegalissa.

1933:  Työmies alkaa ilmestyä.

1933:  Tampereen Sanomat alkaa ilmestyä.

1933:  Isänmaallisen kansanliikkeen IKL Ajan Suunta alkaa ilmestyä Helsingissä, taistelulehti Karjalan Suunta Viipurissa 1939 asti, Uusimaa Porvoossa, Pieksämäki ja Hämeen Sanomat Hämeenlinnassa 1938 saakka.  Karjalan Suunnan liitteenä 1936 ilmestyy Pohjois-Karjalan Suunta.

1933:  Aamulehti suuntautuu johtokuntansa päätöksellä IKLeen päin.

1933:  Porvoo saa Isänmaallisen Kansanliikkeen IKL osaston, josta Uusimaa:  IKLn ylevät valtiolliset ja kansalliset tunnukset saavat jalansijaa Porvooossa.

1933:  Kansallissosialisti perustetaan Helsingissä.  Sen hallitukseen kuuluvat Paavo Virtanen, Yrjö Kilpeläinen ja Lauri Rossi.  1935 hallitukseen kuuluvat Väinö Saimala, Aina Heikkilä ja Reino Luhtanen.

1933:  Oy Suur-Suomi perustetaan Helsingissä.  Sen hallitukseen kuuluvat Harald Hyytiäinen, Muisto H Toivola ja Kustaa Valovuori.

1933:  Pohjois-Häme ilmestyy Jämsässä.  Lehti toteaa lapuanliikkeen hengessä, että valkoisen talonpoikaisarmeijan voitto on liukunut voitettujen syliin.

1933:  Sanomalehti Suomen Kansa julkaisee Aikaa Helsingissä.

1933-62:  Opettaja Jalmari Mantere tekee Kurun Parkkuun koulussa paikallislehteä Kurun Sanomat.  Hän jatkaa 1962 lehden tekoa omakotitalossaan koulun naapurissa.

1933:  Kannaksen Lehden toimittaja Toivo Mero perustaa paikallislehden Viitasaaren Seutu, joka on Isänmaallisen kansanliikkeen IKL aatesuunnan kiivas propagoija.  Seuraava päätoimittaja pastori Heikki Halmesmäki on IKLn paikallisjohtaja Viitasaarella.

1933:  Paikallislehti Ylä-Satakunta alkaa ilmestyä Parkanossa nimellä Parkanon Sanomat.  Lehden linja on säilyttävä.  Perinteisten arvojen kunnioittaminen, uskonto, raittius ja ahkeruus kuuluvat maailmankatsomukseen, joka tulee esille lehden sivuilta.  Yleensä paikallislehdistö on porvarillista yhteiskuntajärjestelmää ja sen perusarvoja säilyttävää.  Lehteä kustantaa ja toimittaa Tampereelta KV Kulju, joka perusti 1926 Oriveden Sanomat.  Hän pani alulle paikallislehden Lempäälässä.  Lehden nimeksi muutetaan 1935 Parkanon Seutu, ja Kulju muuttaa kirjapainoineen Parkanoon.  Kulju myy 1942 lehden paikalliselle yhtiölle, ja lehden nimeksi tulee Ylä-Satakunta.  Kirjapainonomistaja Eino Yliruusi julkaisee 1941-42 Parkanon Sanomaa, mutta myy sen ja painonsa Ylä-Satakunnan taloudenhoitajalle Antton Lehto.  Ylä-Satakunnan kustannusyhtiö lunastaa 1951 kirjapainon Lehdolta.  Kulju toimittaa 1946-49 maalaispoliittista viikkolehteä Suomen Maaseutu, josta tulee Eino Yliruusin johtaman Pienviljelijäin ja Maalaiskansan Puolueen PMP äänenkannattaja.  Kulju julkaisee 1949-50 lehteä Parkanon Seudut.

1933:  Kaisu-Mirjami Rydberg (Karin Aino Mirjami syntyjään Riippa) (1905-59) julkaisee nimimerkillä Noma ensimmäisen kirjoituksensa Suomen Sosialidemokraatissa.  Hänet palkataan lehden toimittajaksi ja lastenosaston Mirja-tädin kirjelaatikko vastuulliseksi.  Kirjelaatikkoa julkaistaan 1933-39.  Rydberg on mukana Tulenkantajissa, Kiilassa ja Helsingin työväen näyttämön toiminnassa.  Hän kirjoittaa artikkeleita ja pitää puheita Espanjan tasavaltalaisten auttamiseksi.  Rydberg on kuutosten julkaiseman Vapaan Sanan toimitussihteeri.  Hän toimii 40-luku -kulttuurilehden päätoimittajana, SNS-lehden päätoimittajana ja Kansankulttuurin kirjallisena johtajana.

1933:  Suomen lehtisuosikit ovat Helsingin Sanomat, Hufvudstadsbladet, Sirpale, Perjantai, Suomen Sosialidemokraatti, Uusi Suomi, Svenska Pressen, Lukemista Kaikille, Hela Världen, 10. Nyyrikki, Kertomuksia, Ajan Suunta, Karjala, Allers, Vårt Hem, Ilta-Sanomat, Suomen Urheilulehti, Lektyr, 20. Kylän Lehti, Levande Livet, Lauantai, Allas Veckotidning, Kansan Kuvalehti ja Husmodern.

1934:  Ekonomi Ahti Pellervo Liedes alias Vili Bergman (1912-2006) siirtyy peitenimellä Villi Ruusu Neuvostoliittoon, jossa hän toimii lehtimiehenä, kääntäjänä, kirjailijana ja taloussuunnittelijana.  Hän on ensimmäisenä YLEn sodanjälkeisenä Moskovan kirjeenvaihtajana, työskentelee Moskovan radion suomenkielisten lähetysten toimituksessa sekä kustannusliikkeen Edistys palveluksessa ja suomentaa teoksia venäjän-, ruotsin-, saksan- ja englanninkielestä.  Ahti Liedes kirjoittaa kaksi näytelmää, kaksi runokokoelmaa, historiikin syntymäpaikkansa Ii työväenliikkeen veteraaneista, novelleja, elokuvakäsikirjoituksia ja muuta.

1934:  Färsaarilla alkaa ilmestyä sanomalehti Dagbladid.

1934:  The Gambia Echo perustetaan.

1934:  Lesothossa aletaan levittää Etelä-Afrikasta kaksikielistä (sesotho ja englanti) lehteä Moeletsi Oa Basotho.

1934:  Jerusalemissa alkaa ilmestyä Al Dif'a - Puolustus.

1934:  Seychelleillä alkavat ilmestyä viikkolehdet L'Impartial ranskaksi ja Seychelles Clarion englanniksi, ranskaksi ja kreoliksi.

1934: B Wolontis opastaa, kuinka mainonnalla saadaan kuluttaja ostosten tekoon, ja kuinka herätetään psykologinen prosessi, joka johtaa asiakkaan ostopäätökseen.  Hän neuvoo, miten mainoskampanja sanomalehdissä suunnitellaan.  Wolontis esittää, kuinka paljon liikevaihdosta Yhdysvalloissa eri alat käyttävät mainontaan: toalettiartikkelit 12,1 %, jalokivet 11,0, elintarvikkeet 8,8, savukkeet 7,6, radiolaitteet 7,3, naisten vaatteet 3,1, trikootavarat 2,7, miesten vaatteet 2,3 ja autot 2,2 %.

1934:  Hertta Kuusinen saapuu Helsinkiin, ja Etsivä keskuspoliisi ohrana vangitsee hänet pian.  Uusi Suomi: OW Kuusisen tytär pidätetty Suomessa.  Ajan suunta kirjoittaa puolueen puhdistamisesta.  Helsingin Sanomat: EK:n rysään kolme suurkommunistia, joukossa Kuusisen tytär.  Kansainvälinen lakimiesten liitto l'Association Juridique Internationale lähettää ranskalaisen asianajajan J Villard tutkimaan Suomen poliittisten vankien oloja.  Villard ei onnistu tapaamaan syytettyjä, sillä viranomaiset "eivät löydä" vangittuja.  Villard antaa Tukholmassa lausunnon, jonka mukaan Suomen viranomaiset eivät voineet antaa hänelle selvyyttä, mikä rikos esimerkiksi Hertta Kuusisen tapauksessa on kyseessä.  Lausunto kiertää uutisena eri maiden lehdissä USAta myöten.  Myöhemmin saapuu ranskalainen Etienne Milhaud vedotakseen Korkeimpaan Oikeuteen Kuusiselle Turun hovioikeudessa langetetusta tuomiosta.  Lakeuden Suunta (IKL): "Marxilaisten maanpetturien oikeusapu".  Milhaud on L'Oevren kirjeenvaihtaja, muttei minkään puolueen jäsen.  Kuusinen vapautuu 1939 poliittisesta vankeudesta.

1934:  Kouvolan Sanomilla on oma porvarillinen katsantokantansa.  Lehti korostaa maanpuolustusystävällisyyttään.

1934-41:  Pohjanmaan Sana ilmestyy.  Se perustetaan yhdistämällä pienviljelijäin puolueen Pohjanmaan Pienviljelijä (Oulu 1930-34) ja kansanpuolueen Kansan Sana (Kokkola 1933-34).

1934:  Teuvalla alkaa ilmestyä Maan Sana väritehtailijan ja kauppiaan Otto Syrén (Syreeni) kustantamana ilmaisjaettuna paikallislehtenä.  Se on puolueeton yksityisyritteliäisyyden äänenkannattaja.  Myöhemmin sen nimiössä lukee: vapaata yritteliäisyyttä suosiva puolueeton uutislehti.

1934:  Isänmaallisen kansanliikkeen IKL Kymenlaakson Suunta perustetaan 1933 Haminassa.  Sen taustaan kuuluvat Onni Soini, E Nikkinen, Vilho Annala, O Meriluoto, Aarne Lehonkoski, Hannes Seppänen, Jaakko S Holstila ja VE Halmeenmäki.

1934:  Vaasa myy Kokkolan osake-enemmistönsä Isänmaalliselle kansanliikkeelle IKL, jolloin Kokkolasta tulee sen äänenkannattaja.  IKL lopettaa Kokkolan ja ryhtyy julkaisemaan Pohjanmaan Suuntaa.

1934-35:  Isänmaallisen kansanliikkeen IKL Pohjois-Häme ilmestyy Tampereella.

1934-36:  Isänmaallisen kansanliikkeen IKL järjestö- ja taistelulehti Lahden Suunta ilmestyy, Salon Seutu 1934-35, Satakunnan Suunta Porissa, pohjalainen taistelulehti Lakeuden Suunta Seinäjoella vuoden, joka yhdistetään Kokkolan kanssa Pohjanmaan Suunnaksi Kokkolassa, ja Pohjolan Suunta Oulussa.

1934:  Kansan Sanan Oy perustaa Isänmaallisen kansanliikkeen IKL taistelulehden Savon Suunta, jolle perustetaan 1936 oma yhtiö.

1934-36:  Kansallissosialistinen viikkolehti Hakaristi ilmestyy kapteenin Arvi Kalsta johtaman Suomen Kansan Järjestön äänenkannattajana.  Lehden maalitauluina ovat marxilaisuus ja juutalaisuus.  Edeltäjät ovat juutalaisvastaiset sisarlehdet Herää Suomi ja Hakkorset 1933-34.

1934:  Aamulehti laskee, että sen levikkialueella ilmestyy 20 paikallislehteä, ja että näiden tilaajat ovat poissa sen omasta tilaajakunnasta.  Aamulehti katsoo menettäneensä monessa kunnassa kunnalliset ilmoitukset paikallislehdille.

1934:  Uusi Suomi rajaa pikkuilmoitusten aihepiiriä lukijoiden moraalikäsitysten mukaisesti.  Herännäiskirkkoherra vaatii kieltämään siveellisesti arveluttavien ilmoitusten julkaisemisen.  Määrätään valikoitavaksi kirjeenvaihto- ja hierojatarilmoituksia.  Eräät naisjärjestöt vaativat 1936 tiukempaa suhtautumista epäpuhtaisiin tarkoituksiin ehkä käytettäviin ilmoituksiin.

1934:  Englantilainen Graham Greene käsittelee romaanissaan It’s a Battlefield - Etusivun juttu 1981 poliittista rikosjuttua, jossa mukana on keltaisen lehden toimittaja Conder.  Lontoolaislehdessä mainitaan putkiposti yhdystienä toimituksesta latomoon ja koneet, jotka sinkoavat lehden sadan kappaleen nippuina pakettiautoon.

1934:  Hella Wuolijoen (1886-1954) näytelmä Ministeri ja kommunisti ilmestyy.  Siinä lehtimies on juoppo kyynikko, josta kasvaa antisankari.

1934:  Toimittaja Eetu Kivelän (Eero A Pulli) (1902-73) näytelmässä Omituinen juttu kuvataan 1930-luvun lehtimiestyötä.

1935:  Islannissa alkaa ilmestyä sosialistinen lehti Thjodviljinn - Kansan Tahto.

1935:  Hearstilla on 25 päivälehteä ja 17 aikakauslehteä 18 kaupungissa sekä kahdeksan radio- ja kaksi filmiyhtiötä.

1935:  Viron sanomalehtien kokonaispainos on 56 miljoonaa kappaletta.

1935:  Norsunluurannikolla perustetaan ensimmäinen afrikkalaisten omistama ja toimittama sanomalehti.

1935-60:  Norsunluurannikolla perustetaan yli 30 lyhytikäistä lehteä.

1935:  Malin Bamakossa alkaa ilmestyä viikkolehti Economiste du Soudan Francais.

1935:  Sudanissa alkaa ilmestyä päivälehti El Nil - Niili.

1935:  Kolumbiassa ilmestyy 40 päivälehteä, 88 virallista ja 292 yksityistä sanomalehteä.

1935:  Natsi-Saksassa otetaan lisää sanomalehtiä valtion haltuun ja perustetaan Max Amannin johdolla Valtakunnan lehdistökamari.  Suojajoukkojen Schutzstaffel SS-sanomalehti Das Schwarze Korps - Mustat joukot alkaa ilmestyä.

1935:  Togossa alkaa ilmestyä ranskaksi ja englanniksi Le Guide du Togo/Togo Leader, jonka viimeinen sivu on eveksi.

1935:  Fasistisessa Japanissa julkaistaan yli tuhat päivälehteä.  Manshukuon ja Pohjois-Kiinan valtaaminen lisäävät lehtien levikkiä.

1935-36:  Leo Rosten tutkii washingtonilaisia toimittajia.  Heistä 60 prosenttia myöntää värittävänsä tekemiään uutisia.

1935:  Yhdysvaltalainen kirjailija Sinclair Lewis julkaisee lähes 600-sivuisen romaanin It Can’t Happen Here - Meillä sitä ei voi tapahtua 1936, joka varoittaa fasistikaappauksesta Yhdysvalloissa.  Maan fasistista diktatuuria vastustaa pikkukaupungin sanomalehden omistaja ja toimittaja Doremus Jessup, joka pitää kiinni Itsenäisyysjulistuksen periaatteista.

1935:  Helsingin Sanomat kertoo ylpeänä Berliinissä perustetusta natsi-Saksan ja Suomen välisestä "antikommunistisesta internationaalista", joka on Neuvostoliiton vastainen sotilasliitto.  Lehti suitsuttaa 1930-luvulla ylistystä natsi-Saksalle, SSlle, Wehrmachtille sekä natsi-Saksan ja Suomen sotilasyhteistyölle.  Lehti julkaisee 1930-luvun lopulla kritiikittä natsi-Saksan propagandaviraston "tiedotteita" muun muassa "Puolan röyhkeydestä ja sen Saksalle muodostamasta uhasta".  Nämä "uutiset" muistuttavat USAn 2000-luvun propagandaa kuvitteellisista uhkakuvista, jota Helsingin Sanomat julkaisee kritiikittä rähmällään länteen.

1935-36:  Karjalan Sanomat ilmestyy Viipurissa Suomen Pienviljelijäin Puolueen SPP äänenkannattajana.  Sen lukijoille levitetään tamperelaisen Suomen Pienviljelijän numeroita.  Kun tämä ja helsinkiläinen Suomen Sanomat lakkaavat, näiden tilaajille Itä-Suomessa jaetaan Karjalan Sanomia.

1935:  Kansanpuolue alkaa julkaista Maalaiskansaa, joka painetaan Kuopiossa Lauri Hallmanin omistamassa painossa.

1935:  Isänmaallisen kansanliikkeen IKL Työn Suunta alkaa ilmestyä Tampereella ja Lakeus Seinäjoella.  Työn Suunta korvaa taistelulehden Pohjois-Häme ja käännyttää punaisen Tampereen työväkeä kansalliseksi.  Lehti lakkaa 1939 "toistaiseksi".  Etelä-Pohjanmaan IKLlaiset eli iikollit eivät katso Kokkolassa ilmestyvän Pohjanmaan Suunnan palvelevan maakuntaa, joka on kansanliikkeen kehto.  Lakeuden taustalla ovat pääsihteeri Reino Ala-Kulju, rovasti KR Kares, kansanedustaja Iisakki Nikkola, toimittaja OJ Syväri, nimismies A Koro ja Vilho Muilu.  Lehti on marxilaisuuden vastainen ja räikeän rasistinen.  Hallitukseen kuuluvat A Koro, Kustaa Ritari, Mikko Myllymäki, Niilo Järvilehto, Aukusti Luoma, Juho Yli-Rahnasto, Uljas Aho, J Salokuutti ja Lauri Koivisto sekä johtokuntaan A Koro, Vilho Muilu, Reino Alakulju, Iisakki Nikkola, Jussi Luoma ja MI Kantele.  IKL perustaa Turkuun Varsinais-Suomen.

1935-36, 1939 ja 1944-45:  Ruotsalainen kansanpuolue julkaisee eduskuntavaaleja varten Helsingissä lehteä Svenska Finland.

1935:  Österbottniska Pressen ilmestyy.

1935:  Pentti Haanpään Vääpeli Sadon tapaus mainitsee sanomalehden: "Pieni esimerkki sanan voimasta", sanoi korpraali Kärnä.  He rapistelivat nuhraantuneita sanomalehtiä, tuota lakkaamatonta sanojen virtaa, jonka tarkoitus oli muodostella ihmisarvoja kuten savea.

1935:  Suomenruotsalainen Eric von Schantz (1909-) kuvaa romaanissaan Vägen leder uppåt 1930-luvun sanomalehdistöä.  Tapahtumapaikka lienee Vaasa.  Suomenruotsalainen maakuntalehti sortuu 1930-luvun pulavuosina.

1936-39:  Espanjan tasavaltalaisten joukkojen lehti No pasaran - He eivät pääse läpi ilmestyy.

1936:  Kanadassa George McCullagh perustaa Torontoon lehden The Globe and Mail yhdistämällä The Globen ja kaksi muuta lehteä.  Lehti perustaa 1958 toimistonsa Pekingiin, jolloin Washingtonissa tuskin oli huomattu Kiinan kansantasavallan olemassaoloa.  Vuodesta 1958 viikoittaista kansainvälistä painosta painetaan Lontoossa.  Sen sijalle on tullut kansainvälinen lentopainos.  Lehden liitteitä on Saturday Globe and Mail.  Tuotannossa käytetään uutta tekniikkaa.  Lordi Kenneth R Thomson ostaa 1980 Free Press Communication -ketjun, joka omisti lehden osake-enemmistön.  Levikki 1981 on 339 000.

1936:  Kyproksen päivälehti Eleftheria - Vapaus alkaa ilmestyä aamuisin.  Se perustettiin 1906 viikkolehdeksi.

1936:  Kyproksen päivälehti Embros - Eteenpäin perustetaan.

1936:  Iranin Mahabadissa alkaa ilmestyä kurdilehti Galawej, jota seuraa 1943 Nistiman.

1936:  Zimbabwen (Rhodesia) mustat alkavat julkaista Salisburyssä viikkolehteä The Bantu Mirror ja 1945 The African Weekly.

1936:  Abessiniassa (Etiopia) alkaa ilmestyä Berhanena Selam.

1936:  Costa Ricassa alkaa La Nación ilmestyä.

1936:  El Salvadorissa perustetaan lehti El Diario de Hoy.

1936:  Leewardsaarten Antiguan St Johnissa alkaa ilmestyä Antigua Star.

1936-45:  Norjassa ilmestyy Fritt Folk, joka on puolueen Nasjonal Samling äänitorvi.  Lehti on jatkoa 1934-36 ilmestyneelle lehdelle Nasjonal Samling.

1936:  Natsi-Saksassa Goebbels kieltää, että ei mitään iltalehteä saa myydä ennen kello 14:30.

1936:  Suomen Pienviljelijäin Puolueen SPP Suomen Sanomat ilmestyy Helsingissä pari kuukautta.  Eino Yliruusi luonnehtii lehteä näytenumerossa pääkaupungin ainoaksi oppositiolehdeksi.  Lehti paljastaa äärioikeiston kaappaushankkeen Suomessa, ja kyseinen numero takavarikoidaan.  Suomen Sanomien jälkeen alkaa ilmestyä uusi Suomen Pienviljelijä, jonka pääviholliset ovat Etsivä keskuspoliisi ja Kivimäen hallitus.  Lehti kallistuu vasemmalle ja lainailee 1939 vasemmisto-opiskelijoiden lehteä Soihtu sekä alkaa julkaista Demokraatin porvarikirjeitä, joiden kirjoittajan sydäntä lähellä on köyhälistön, pienviljelijäin ja työläisten taistelu suurkapitalismin riistopyrkimyksiä vastaan.  Hallitus  lakkauttaa lehden 1939 runsasta viikkoa ennen talvisodan syttymistä.

1936:  Sitoutumaton Salon Sanomat alkaa ilmestyä.

1936:  Salon Seudun Kunnallislehti luopuu fraktuurakirjaimesta, uudistaa taittoaan, kasvattaa kokoaan, lisää koti- ja ulkomaanuutisia ja alkaa julkaista runsaasti valokuvia.  Lehden nimeksi muutetaan 1943 Salon Seudun Sanomat.

1936:  Oy Aitosuomalainen perustetaan Helsingissä.

1936:  Everstiluutnantti Arne Somersalo (toimi Lapuanliikkeen Ajan Sanassa) palkataan Savon Suunnan päätoimittajaksi, kun hän menetti Ajan Suunnan päätoimittajan paikan.  Savon Suunnan yhtiön nimeksi muutetaan 1937 Yhtyneet Lehdet.  Somersalo tutustui Saksassa aateveljiensä Kopfblatt-järjestelmään, jossa samasta lehdestä ilmestyy toisistaan vain vähän poikkeavia erinimisä rinnakkaispainoksia.  Kuopiossa Savon Suunnan ensimmäinen rinnakkaistuote on Mikkeli, jota levitetään pian myös nimellä Savonlinna, sitten Keski-Suomen Suunta Jyväskylään, Kainuun Suunta Kajaaniin, Pohjois-Karjala Joensuuhun, Itä-Hämäläinen 1938 Lahteen ja Heinolaan, Suomen Suunta 1939 ja Pohjolan Suunta Ouluun.  Pakinoitsija Antti Suomenpoika on Somersalo.  Ylimääräisten kertausharjoitusten aikaan kaikki lehdet muutetaan sisällöltään yhtenäiseksi julkaisuksi Yhtyneet Lehdet.  Kun Somersalo lähtee taistelemaan pirua ja ryssää vastaan, lehdet kuolevat.

1936:  Isänmaallisen kansanliikkeen IKL Varsinais-Suomi alkaa ilmestyä Turussa (näytenumerot 1935).  Se on itsenäinen eikä ketjulehti.  Osakepääoman hankkiminen muistuttaa kerjuuta.  Lehteä tuskin lukevat muut kuin IKLn kannattajat.  Lehti lakkaa 1940.

1936-38:  Isänmaallisella Kansanliikkeellä IKL on enimmillään 15 lehteä.

1936:  Landsbygden ilmestyy Vaasassa.

1936:  Toimittaja Simo Penttilän (Uuno Hirvonen) (1898-1971) komedia Etusivun juttu kuvaa suurlehden toimituskoneistoa.

1936:  Edvard Valpas (1873-1937) julkaisee Mikko Moukan nimellä näytelmän Väitöskirja, jossa esiintyy toimittaja Siinne.

1937-44:  USAssa 360 sanomalehteä yhdistetään toiseen tai lakkautetaan, jolloin kokonaismääräksi tulee 1745 päivälehteä.

1937:  Ensimmäinen baskinkielinen päivittäinen sanomalehti Eguna syntyy tammikuun 1. päivänä.  Se ilmestyy puoli vuotta fasistien Baskimaan valloitukseen saakka.

1937:  Espanja sisällissodassa Jaraman rintamalla käyvät Cartier-Bresson valokuvaamassa, John Dos Passos (1896-1970), Archibald MacLeish (1892-1982), Ernest Hemingway ja muut.  New York Times -lehden kirjeenvaihtaja Herbert Mathews tukee Espanjan tasavaltaa lehdessään ja kirjoittaa kirjan The Education of a Correspondent.

1937:  Jugoslaviassa ilmestyy 50 päivälehteä kuudella kielellä muun muassa Politika, Vreme ja Pravda Belgradissa sekä Novesti ja Jutarnji List Zagrebissa.  Sanoma- ja aikakauslehtiä ilmestyy yli 1200.

1937:  Kyproksen iltapäivälehti Esperini - Ilta alkaa ilmestyä.

1937:  Kyproksen päivälehti Cyprus Post perustetaan.  Sen sunnuntaipainos on Near East Post.

1937:  Boliviassa ilmestyy 25 sanomalehteä.

1937:  Uruguayssa ilmestyy 360 lehteä, joista 15 päivälehteä.

1937:  Hondurasissa ilmestyy 10 päivälehteä.

1937:  Sotakirjeenvaihtaja Martha Ellis Gellhorn (1908-98) kirjoittaa Hemingwayn kanssa Madridista ja Belchitestä Espanjan sisällissodasta lehteen Collier's Weekly.  Gellhorn kirjoittaa 1939 Helsingissä talvisodasta.  Hän matkustaa 1941 Kiinaan ja Hollannin Itä-Intiaan ja kirjoittaa Kiinan-Japanin sodasta.  Gellhorn palaa 1943 Lontooseen sotakirjeenvaihtajaksi ja matkustelee 1944 Italiassa, Pohjois-Afrikassa, Kuubassa ja palaa Lontooseen.  Hän osallistuu Normandian maihinnousuun (D-Day), seuraa 82. (Airbone) divisioonaa Keski-Euroopan halki ja käy 1945 Dachaussa.  Gellhorn matkustaa 1946 Jaavalle kirjoittamaan Hollanin Indonesian sodasta.  Hän matkustelee 1954-62 Euroopassa ja Israelissa, 1963-78 Vietnamissa ja kirjoittaa lontoolaiseen Guardian-lehteen sekä 1978-97 Nicaraguassa, El Salvadorissa, Kuubassa ja Panamassa kirjoittaen taisteluista.

1937:  Koreassa perustetaan viikottainen sanomalehti Chongsori - Kellon soitto.

1937:  Sudan Chronicle alkaa ilmestyä kreikaksi.

1937:  Tohtori Nnamdi Azikiwe, myöhemmin Nigerian kenraalikuvernööri ja presidentti, perustaa Nigerian Lagosiin lehden West African Pilot, jota seuraa kuusi sisarlehteä muodostaen Zik-lehdet.  Ne korvaavat muiden lehtien kristillis-moralistisen sävyn kansallis-vallankumouksellisella.

1937:  Norsunluurannikolla kuusi lehteä ilmestyy säännöllisesti.  Niistä yksi on päivälehti, 1932 Grand Bassamiin perustettu France-Afrique.

1937:  Japanissa ilmestyy 1200 sanomalehteä kokonaislevikiltään 19 miljoonaa, mutta 1945 enää 57 kaksisivuista lehteä levikiltään 14 miljoonaa.

1937:  Intiassa (mukaan lukien Pakistan ja Burma) ilmestyy 2164 sanomalehteä, joista 1600 lehden painos on 250-2500 kappaletta.

1937:  Costa Ricassa ilmestyy noin 20 päivälehteä, joilla on pieni painos.

1937:  Punaisen Karjalan julkaiseminen lopetetaan ja sen tilalla alkaa 1938 ilmestyä Sovetskoi Karelija.

1937:  Pravdassa ilmestyy kaksi Karjalan vanhan johdon tuominnutta artikkelia.  Entinen johto nimetään porvarillis-nationalistiseksi ryhmäksi, joka yritti irrottaa Karjalan Neuvostoliitosta ja palauttaa sinne suomalais-saksalaisen velkaorjuuden.  Kustaa Rovio, Edvard Gylling ja muita teloitetaan.

1937:  Raoul Palmgren: Sokea, rikollinen sanomalehdistö!

1937:  Karjalan Suunta perustetaan Viipurissa.  Sen hallitukseen kuuluvat Eino Verner Heilimo, Toivo Seppä, KK Tiililä, V Turkama, EA Tuomivaara ja Emil Zitting.

1937:  Jakobstads Tidning alkaa ilmestyä Pietarsaaressa.

1937-44:  Ruotsinkieliset oikeistolaiset perustavat lehden Svensk Botten.  Sen takana ovat I maailmansodan aikaiset aktivistit ja jääkärit sekä nuoremman polven samanmieliset lähinnä Aktiva studentförbundetin piiristä.  Lehden julkaisijat perustavat 1944 Aftonpostenin.  Kansanhuoltoministeriö asettaa uuden lehden paperinsaannin ehdoksi, että Svensk Botten samalla lopetetaan.

1937-40:  Ranskalainen kirjailija Albert Camus (1913-60) työskentelee Alger Républicain -lehden toimittajana ja sen tultua lakkautetuksi Paris Soir -lehden toimittajana.  Hän toimii 1943 maanalaisen Combat-lehden (1944 julkinen) päätoimittajana.  Hänen romaanissaan La peste 1947 - Rutto 1948 kuvataan lehtimiestä.

1937:  Kirjailija Martti Laine (myöhemmin Larni) (1909-93) kuvaa romaanissaan Kuilu antisankaria, joka kokee vappuna 1917 sosialistisen herätyksen ja pääsee oikopäätä Työmiehen toimitukseen.

1937-45:  Toimittaja Helena (Leena) Kulovaara (sittemmin Kangas ja Ilmari) (1913-2008) on Uuden Auran toimittajana, myöhemmin Kansan Kuvalehden ja Suomen Kuvalehden toimittajana ja Leena Ilmarin nimellä Hopeapeilin päätoimittajana 1963-71.

1937:  Uusi Suomi kirjoittaa: "Ammattiyhdistykset ovat meidän maassamme, niinkuin tunnettua, käytännöllisesti katsoen sosialistien ja kommunistien käsissä. (...) Tekemällä työsehtosopimuksia työnantajat siten suoranaisesti myötävaikuttavat koko työväestön liittymiseen sosialistien ja kommunistien johtamiin puolueyhdistyksiin."

1938:  Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puhemiehistön pää-äänenkannattaja alkaa ilmestyä nimellä Izvestija.  Lehden koko nimi on Izvestija Sovetov deputatov trudjashtshihsja SSSR - Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liiton työtätekevien edustajain neuvostojen uutiset.  Lehti kertoo neuvostovallan toimielinten työstä.  Sen levikki 1965 lähtien on yli kahdeksan miljoonaa.  Izvestijaan tulee jo 1963 puoli miljoonaa kirjettä, joita 50 toimittajaa käsittelee.  Viranomaiset tutkivat valitukset ja vastaavat niihin.  Izvestijan viikkojulkaisu 1960 on Nedelja - Viikko, joka on kuvitettu lehti.

1938-40:  Karjalankielinen Sovetskoi Karelija ilmestyy.

1938:  Hitler sanoo valtiopäiväpuheessaan: "Mikä myrkyttää ystävälliset suhteet näiden kahden maan välillä ja aiheuttaa huolia, on sietämätön lehdistökampanja, jota Ranskassa ja Englannissa johdetaan iskusanan 'henkilökohtaisten mielipiteiden ilmaisuvapaus' alla".  The Times -lehden politiikka on prosaksalainen.  Timesin näkemyksen mukaan sudeettialueiden luovutus ei olisi huono ajatus, sillä Tshekkoslovakiasta tulisi yhtenäisempi.

1938:  Itävallan natsi-Saksaan liittämisen Anschluss jälkeen lehdistöstä tulee heti uhri.  Natsit ottavat haltuunsa lehden Reichspost ja yhdistävät lehdet Neue Freie Presse ja Neue Wiener Journal lehteen Neues Wiener Tagblatt sekä yhdistävät neljä suosittua tabloidia lehdeksi Kleine Kriegs Zeitung.  Natsit julkaisevat Wienissä omaa painosta lehdestä Völkischer Beobachter, johon liitetään 1940 Wiener Zeitung.  Wieniläiset 22 päivälehteä kutistuvat 1940 yhdeksään ja 1945 neljään lehteen.

1938:  Jamaica Standard perustetaan.

1938:  Iranissa ilmestyy 12 päivälehteä, joista kahdeksan Teheranissa, 21 kahdesta neljään kertaan viikossa ilmestyvää sanomalehteä, 10 viikkolehteä ja 38 aikakauslehteä.

1938:  Intiassa Jawaharlal Nehru perustaa lehden National Herald.

1938:  Pohjolan Työ (näytenumero 1937) alkaa ilmestyä Oulussa.  Lehti perustetaan sosialidemokraattien ja kommunistien yhteisyrityksenä, mutta toteutuu sosiaalidemokraattisena.

1938-39:  Isänmaallisen kansanliikkeen IKL Itä-Hämäläinen ilmestyy Kuopiossa päätoimittajanaan Arne Somersalo.

1938:  Vaasa ostaa paikallislehden Etelä-Pohjanmaa osake-enemmistön.

1938:  Kaskö Tidning ivailee pääkirjoituksessaan taistelua senteistä ja sekunneista sekä paheksuu urheilun julkisessa sanassa ja muuten saamaa asemaa.  Aikamme tunnus on sensaatio.

1938-39:  Propagandaliitto saa Helsingille myönnettyjen 1940 olympiakisojen markkinoinnin ja julkaisee lehtiä Finlandia News Service ja Olympia News.

1938:  Kokoomuslainen Hämeen Sanomat on Isänmaallisen kansanliikkeen IKL lehti, välillä kokoomuslainen ja 1941 jälleen IKLn lehti.

1938:  Isänmaallisen kansanliikkeen IKL porvoolainen Uusimaa julistautuu sitoutumattomaksi.

1938:  Suomen sanomalehtien ilmoitustulot kattavat noin puolet lehtien kustannuksista.  1980-luvun alussa 70 prosenttia sanomalehtien tuloista kertyy ilmoituksista.  Kuluttaja maksaa ilmoituskustannukset tavaran hinnassa.

1938-39:  Ranskalainen kirjailija Jean-Paul Sartre (1905-80) kirjoittaa kirjallisuuskriittistä artikkelisarjaa Nouvelle Révue Francaiselle.  Hän perustaa 1945 Les Temps Modernes -lehden.  Sartre kuvaa 1948 näytelmässään Les mains sales - Likaiset kädet myös lehtimiestä.  Hänen mittavin lehdistö- ja lehtimieskuvauksensa on 10-näytöksinen Nekrasov, joka esitetään 1955 Pariisin Antoine-teatterissa ja ilmestyy 1956 Gallimardin kustantamana.  Näytelmä on keltaisen sensaatiolehdistön kuvaus, ja kohteena on ilmiselvästi Pierre Lazareffin France-Soir -lehti.  Sartre avustaa algerialaisjärjestön FLN lehteä ja kiertää maailmaa puhumassa Algerian itsenäistymisen puolesta.  Kiihottajat huutavat 1960: "Ampukaa Sartre!".   Presidentti de Gaulle selittää, että Voltairea ei vangita.  Sartre perustaa 1971 Liberation-lehden ja on monien uusvasemmiston lehtien vastaava toimittaja lehtien suojaamiseksi takavarikolta.

1939:  Vienanmeren-Äänisen varustamon puolue- ja nuorisoliittokomitea alkaa julkaista lehteä Vodnik Karelii.

1939:  Natsilehti Der Stürmer julkaisee rituaalimurhanumeron.  Kansikuvassa esitetään juutalaisten rituaalimurha.

1939:  Natsi-Saksan lehdistö tiedottaa jehovan todistajan August Dickmann teloituksesta, joka tapahtui Himmlerin käskystä.  New York Times kirjoittaa, että August Dickmann on ensimmäinen aseistakieltäytyjä, joka teloitetaan omantunnon syistä II maailmansodassa.

1939-45:  Puolassa vastarintaryhmät julkaisevat 1400 erilaista lehteä maan alla natsien miehityksen aikana.

1939:  Sveitsissä ilmestyy 406 sanomalehteä, mutta 1970 vain 290.

1939:  Ammanissa perustetaan lehti Al Jazirah.

1939:  Libanonissa perustetaan Al Amal - Teko, joka alkaa 1946 ilmestyä päivittäin.

1939:  Päivälehti As Sawt as Sudan perustetaan.

1939:  Guineassa perustetaan Conakryyn La Guinée Francaise, joka ottaa 1953 nimekseen La Presse de Guinée.

1939-40:  Yenanissa ilmestyvät Kung-ch'an tang-jen - Kommunisti ja 1940 Chung-kuo kung-jen - Kiinan Työläinen.  Mao Tse-tung lausuu molempien syntysanat ja on aktiivinen lehtityössä.  Myöhemmin ilmestyy Kung-jen jih-pao - Työväenlehti.

1939:  Mauritiuksessa intialaiset perustavat päivälehden Advance.

1939:  Malesiankielinen Tutusan Melayu aloittaa Singaporessa.  Lehti muuttaa 1952 Kuala Lumpuriin.

1939:  Martiniquessa ilmestyy kolme päivälehteä.

1939:  Perussa ilmestyy 66 päivälehteä.

1939:  Ruotsissa päivälehtien levikki on 2,4 miljoonaa kappaletta ja populaarilehtien 2,3 miljoonaa.

1939:  Italiassa ilmestyy 82 päivälehteä.

1939-43:  Saksalainen natsilehti Signaali ilmestyy 17 kielellä painoksenaan 1,8 miljoonaa.  Sitä jaetaan Suomessa ilmaiseksi tai halvalla.  Lehdessä on muun muassa nelivärikuvia taistelutilanteista.

1939:  Englantilainen Daily Telegraphin kirjeenvaihtaja kirjoittaa 23.10: "Ei mikään pieni maa ole voinut järjestää niin suurta sotilaallista koneistoa kuin Suomi nykyään Karjalan kannaksella. (...) Suomen sotavalmius ihmetyttää."

1939:  Talvisodan aikana maailman lehdistön lähes 300 kirjeenvaihtajaa toimii Helsingissä Kämpistä käsin.

1939-45:  II maailmansodan aikana ilmestyy miehitetyissä maissa maanalaisia lehtiä: Norjassa 300, Tanskassa 575, Hollannissa 1200, Puolassa 1400 ja Italiassa 600.

1939:  Antti Hyvönen (salanimi Iivo tai Yrjö Linko) (1900-88) toimii Terijoen hallituksen äänenkannattajan Kansan Valta toimittajana.

1939:  Varsinaisen Keski-Pohjanmaan puolueeton porvarillinen uutis- ja ilmoituslehti Kokkola alkaa ilmestyä.  Se on eri lehti kuin Isänmaallisen kansanliikkeen IKL äänenkannattajaksi 1934 muutettu ja lopetettu entinen vanhasuomalais- ja kokoomuslehti Kokkola.  Kokkola muuttuu 1963 ilmaisjaettavaksi.

1939:  Hämeen Sanomien erotettu päätoimittaja Aarne Kauhtio toimittaa Isänmaallisen kansanliikkeen IKL taistelulehteä Kanta-Häme.

1939:  Maakuntalehti Satakunta ilmestyy vajaan kuukauden Porissa Tampereella ilmestyvän Työn Suunnan rinnakkaispainoksena.

1939-40:  Oikeistoradikaali Kansallinen Työ ilmestyy.  Kansallissosialistinen lehti on 1936-39 ilmestyneen Työrintaman jatko, vaikka ei ole Suomen Työrintaman lehti.  Lehti ja päätoimittajan Sven B Oksanen perustama kansallissosialistinen Suomen Valtakunnan Liitto saanevat taloudellista tukea Saksasta.  Lehden silmätikkuina ovat  juutalaiset ja vapaamuurarit.

1939-43:  Oikeistoradikaali Kustaa Vaasa ilmestyy.  Lehti yhdistetään 1944 Uuteen Eurooppaan.

1939-41:  Oikeistoradikaali Svensk Botten ilmestyy.

1939:  Pohjolan Suunta ilmestyy Kuopiossa.

1939:  Suomen Suunta ilmestyy Kuopiossa.

1939:  Wiborgs Nyheter ja viipurilainen Karjalan Suunta lopettavat.  Wiborgs Nyheter ilmestyy 1953-63 Porvoossa kerran vuodessa juhlanumerona ja osoitettuna aikaisemman sanomalehden lukijoille.

1939:  Isänmaallisen kansanliikkeen IKL lehdistö kutistuu 13 lehdestä kahteen.  Lehdistä yhdeksän kuuluu Kuopiossa painettuun Yhtyneitten Lehtien Kopfblatt-lehdistöön.  Ajan Suunta lopettaa, mutta jatkaa 1940.  Varsinais-Suomi jatkaa.  Liikkeelle ja lehdille eduskuntavaalit 1939 ovat tappio.  Päätoimittaja everstiluutnantti Arne Somersalo lähtee taistelemaan pirua ja ryssää vastaan.  Ajan Suunta ei käytä länsimaisia uutistoimistoja, sillä ne ovat sen mielestä juutalaisten hallinnassa, vaan toimistoja Deutsches Nachrichtenbüro, Agenzia Stefan ja Skandia Telegrambyrå, joka kuuluu Saksan tiedotuskoneistoon.  Ajan Suunnalla on yhteydet Saksan natseihin ja näiden päälehteen Völkischer Beobachter sekä Saksan Helsingin lähetystöön.  IKL lopetetaan 1944, mutta Ajan Suunta jatkaa kahdeksana numerona suomalais-kansallisena sanomalehtenä kunnes se lopetetaan.

1939:  Inkeroisissa ilmestyvän paikallislehden Kymen Keskilaakso osakkaiksi tulevat Yhtyneet Paperitehtaat ja Tampereen Pellava- ja Rautateollisuus.

1939:  Syksyn ylimääräiset kertausharjoitukset vähentävät miespuolista toimittajakuntaa.  Paikallislehden Kuusankoski ilmestyminen katkeaa lokakuussa.  Alajärveläisen Järviseudun toiminta keskeytyy ja jatkuu 1942, jolloin lehden omistus siirtyy Aseveliyhdistykselle.

1939:  Paikallislehti Kaakkois-Kannas Terijoella lopettaa lokakuussa.  Marraskuun lopun tai joulukuun alun numero jää Kannaksella ilmestyvien Rannan Sanomien, Räisälän Sanomien, äyräpääläisen Keski-Vuoksen ja suojärveläisen Itä-Karjalan Sanomien viimeiseksi.

1939:  Paikallislehtiä ilmestyy Suomessa 58 paikkakunnalla yhteensä 61.

1939:  Ulkomaiset toimittajat pitävät mannerheim-linjaa valloittamattomana.

1939-44:  Suomen sanomalehdissä sodissa kuolleet lisäävät merkittävästi kuolinilmoitusten määrää.  Pikkuilmoitukset lisääntyvät, kun pulan vuoksi ihmiset pyrkivät ostamaan, vaihtamaan ja myymään monenlaisia tarvikkeita.  Työnantajat ilmoittavat vapaista työpaikoista työvoimapulassa.  Liikemainonta supistuu, sillä kauppojen hyllyillä on niukasti tavaraa.

1939:  Suomessa lotat täyttävät sotilaille liivejä sanomalehdillä.  Kotirintaman talkoot avustavat talvisodan sotilaita sanomalehtitäytteisillä liiveillä.

1939:  Toimittaja Matti Kurjensaari (vuoteen 1939 Salonen) (1907-88) tilittää kokemustaan Nykypäivän päätoimittajana romaanissa Nuoruuden toinen näytös.  Kurjensaari oli Ylioppilaslehden Jeremias-pakinoitsija.

1939:  Suomessa ilmestyy 188 sanomalehteä kokonaislevikiltään 980 000 kappaletta.

1939-44:  Suomessa ilmestyy yhteensä 112 rintama- eli kenttälehteä, joista puolet on monistettuja.  Talvisodan aikana ilmestyy 11 rintamalehteä.  Merkittävin on Aseveli - Vapenbroder, joka ilmestyy 1939 lokakuusta 1940 huhtikuuhun.

1939:  Suomessa tehdään paperipatjoja, joiden täyte on sanomalehteä ja päällinen voimapaperia.

1930-luvun loppu:  Englannin pääministeri Neville Chamberlain kyyristelee Adolf Hitlerin edessä Münchenissä.  The Times puolustelee pääministeriä ja ryhtyy vallanpitäjien äänitorveksi.

1930-luvun loppu:  Helsingille 1940 myönnetyt olympiakisat aiheuttavat lehtikuvaajien kaluston uusimista.  Suurten lasilevyille kuvaavien Nettel-kameroiden tilalle hankitaan kinokokoisia Contax-kameroita ja 6x6-kokoisia Rolleiflexeja.  Kino-, rulla- ja pakkafilmit yleistyvät.  Uusilla kameroilla kuvataan jatkosotaa.  Ammattilehtikuvaajia on parikymmentä.

1940:  Sortavalassa perustetaan lehti Krasnoje Znamja - Punalippu.

1940:  Neuvosto-Karjalassa Sovetskoi Karelija alkaa ilmestyä suomenkielisenä nimellä Totuus 1955 asti.  Se on jatkoa Otto Wille Kuusisen hallituksen lehdelle Kansan Valta.

1940:  Vasemmistolainen toimittaja Justas Paleckis toimii Liettuan kansansejmin valitsemana presidenttinä 17.6-3.8.  Hän toimi 1926-27 Liettuan uutistoimiston ELTA toimitusjohtajana.

1940:  Hollannissa natsien herruus lopettaa useimmat sanomalehdet.  Maanalaisia illegaaleja lehtiä ilmestyy 1200 kappaletta yleensä pienin painoksin.  Kolme lehteä, sosialistinen Het Parool (perustettu 1941), Trouw (1943) ja kommunistinen De Waarheid (1940) saavuttavat joskus 100 000 kappaleen painoksen.  Vapautuksen jälkeen Hollannissa lehdillä on lupapakko 1947 asti.

1940:  Belgiassa ilmestyy sodan aikana 300 maanlaista julkaisua.

1940:  Natsisaksalaiset perustavat erääseen Champs-Elysées -kadun hotelliin propagandaosaston, joka valvoo lehdistöä, kirjankustannusta, radiota ja elokuvaa.

1940:  Le Temps - Aika ilmestyy II maailmansodan aikana runsaan kahden viikon ajan, eikä saa sodan päätyttyä ilmestymislupaa.  Myöhemmin 1946 todetaan, että lehti oli toiminut isänmaallisesti, mutta Le Monde oli täyttänyt sen paikan.

1940:  Jean Prouvost jatkaa lehden Paris-Soir (perustettu 1923) julkaisemista Ranskan miehittämättömillä alueilla.

1940-44:  Paris Herald ei ilmesty natsien miehityksen aikana.  Lehteä kuljetetaan 1945 kuorma-autoilla Frankfurtiin.  Yhdysvaltain Englannin suurlähettiläs John Hay Whitney ostaa 1959 lehden.  Nimensä New York Herald Tribuneksi muuttanut lehti lopetetaan 1966, mutta Whitney jatkaa Pariisin lehden julkaisemista The Washington Postin ja The New York Timesin kanssa, jotka tulevat omistajiksi.  Whitney luopuu 1991 omistuksestaan.  Lehti ilmestyy 1967 uudella nimellä International Herald Tribune.  Lehti lähetetään 1974 sähköisesti faksimilena Lontooseen painettavaksi ja 1977 Zürichiin.  Tietokoneistettu toimitus- ja ladontajärjestelmä asennetaan 1978 lehteen.  Lehden sivut lähetetään 1980 Pariisista satelliitin välityksellä Hongkongiin.  International Herald Tribune on ensimmäinen päivittäinen lehti, joka lähetetään mantereelta toiselle, ja on samanaikaisesti lukijoiden saatavilla maapallon vastakkaisilla puolilla.  Lehteä painetaan 12 kaupungissa: Pariisi, Lontoo, Zürich, Haag, Marseille, Bologna, New York, Frankfurt, Toulouse, Hongkong, Singapore ja Tokio.  Lehti ilmestyy yli 180 maassa.

1940:  Fasistit kieltävät 1940 L'Osservatore Romanon katumyynnin ja päätoimittajaa ahdistellaan.  Vatikaani selittää 1975, että Osservatore antaa paavin ajattelusta uskollisen kuvan.  Vatikaanin virallinen julkaisu on Acta Sedis Apostolicae.  Ensimmäinen viikottainen italiankielinen L'Osservatore Romano ilmestyy 1947.  Ranskankielinen viikkojulkaisu alkaa ilmestyä 1949 ja espanjankielinen 1951 Buenos Airesissa, mutta myöhemmin lehti painetaan Vatikaanissa.  Englanninkielinen viikkolehti syntyy 1968, portugalinkielinen 1969 ja 1970 saksankielinen.  Myöhemmin lehti ilmestyy myös puolaksi.  Osservatoren levikki 1980 on 50 000-70 000.  Henkilökuntaa on 130, joista 30 toimituskuntaa.  Paavi Paavali VI sanoo, että toimittaja on tulkitsija, opettaja ja opas.  Lehti ilmestyy italiaksi kuusi kertaa viikossa ja sunnuntaisin nimellä L'Osservatore della Domenica - Sunnuntaitarkkailija.

1940:  Natsi-Saksan armeija hyökkää Tanskaan.  Arne Sejr (1923-) ja pari hänen koulutoveriaan laativat lentolehtisiä, joissa annetaan suhtautumisohjeita natseihin.  Tulee tehdä huonoa työtä natseille, tärvellä heidän työkalunsa, hidastaa natsien kuljetuksia, boikotoida italialaisia lehtiä, kohdella pettureita kuten he ansaitsevat ja liittyä taisteluun Tanskan puolesta.  Vastarintaliike alkaa lentolehtisistä, ja ne muuttuvat maanalaisiksi sanomalehdiksi.  Toimittajia vangitaan, kidutetaan ja teloitetaan, mutta lehtien julkaisemista jatketaan ullakoilla ja kellareissa, maaseutuhuviloissa ja kaupunkiasunnoissa sekä toimistoissa.  Kööpenhaminalainen rikostoimittaja Börge Outze perustaa yhteisen uutistoimiston Information, josta tulee aikanaan sanomalehti.  Englantilaiset saavat ensimmäisen tietonsa Peenemunden V1-tukikohdasta Informationista.  Tanskassa ilmestyy sodan aikana 250 maanalaista julkaisua.

1940:  Kun natsi-Saksa miehittää Norjan, Aftenpostenin päätoimittaja tapaa toimituksessa hissinkuljettajansa saksalaisessa univormussa istumassa päätoimittajan tuolilla.  Tämä selittää, että Aftenposten saa ilmestyä saksalaisten natsien johdossa.  Näin kävi joissain muissa lehdissä, mutta 38 lehteä lakkautetaan.  Norjassa ilmestyy 300 maanalaista lehteä.  Lainvastaisesta lehtityöstä seuraa 1942 asetuksen mukaan kuolemanrangaistus.  Illegaalisen työn tekijöistä vangitaan 3000-4000, joista suuri osa lähetetään keskitysleireihin.  Heistä 69 teloitetaan ja 173 kuolee vankiloissa ja keskitysleireissä.  Aftenpostenin levikki on 1980 aamupainoksella 220 000 ja iltapainoksella 187 000.  Henkilökuntaa on 1500, josta 190 toimituskuntaa.  Yhtiö julkaisee viikkolehteä A-Magasinet ja radio- ja televisiolehteä sekä aikakauslehteä.  Verdens Gangin levikki on yli 200 000, Dagbladetin 140 000, Arbeiderbladetin 55 000.

1940-45:  Norjassa natsimiehityksen aikana julkaistaan noin 300 maanalaista lehteä mimeografeilla, hektografeilla ja salaisilla painokoneilla.

1940:  Norjalainen Dagposten-sanomalehti tunnustautuu saksalaismiehityksen alettua Norjan nukkehallituksen johtajan Vidkun Quisling Nasjonale Samlingin äänenkannattajaksi ja menettää nopeasti sekä lukijansa että ilmoittajansa.

1940:  Kun natsi-Saksan joukot tunkeutuvat Luxemburgiin, siellä ilmestyy muun muassa kommunistien lehti Volksstimme.

1940-43:  Liechtensteinissa  ilmestyy natsipiirien lehti Der Umbruch, alaotsikolla Kampfblatt der Volksdeutschen Bewegung.  Ruhtinaallinen hallitus kieltää 1943 sen.

1940-80:  Ruotsissa 140 sanomalehteä lopettaa toimintansa.

1940:  Diktaattori Getulio Vargas lopettaa O Estado de S Paulon vuosiksi 1940-45.  Poika Julio de Mesquita Neto jatkaa 1969 lehdessä johtajana ja päätoimittajana.  O Estadoa on verrattu New York Timesiin.  Lehti vastustaa presidentti Allenden hallitusta Chilessä, kannattaa Yhdysvaltain politiikkaa ja puhuu suomettumisesta eurooppalaisaiheisissa pääkirjoituksissaan.  Sensorit asettuvat 1972 O Estadon toimitukseen.  Sensorit poistetaan 1975.  Poliittinen kirjeenvaihtaja Carlos Chagas pidätetään 1978 vanhentuneen turvallisuuslain perusteella.  Lehden levikki 1980 on 200 000 ja sunnuntaisin 300 000.

1940:  Virossa työläisten suojeluskunta, josta muotoutuu myöhemmin Rahva Omakaitse eli punakaarti, ottaa 21.6 haltuunsa Pätsin tukijoiden sanomalehden Uus Eesti, joka alkaa ilmestyä nimellä Rahva Hääl, ja Yleisradion.  Lehti Kommunist kuvaa uuden parlamentin ensimmäistä istuntoa 21.7: "Kokoonnutaan - uuden parlamentin jäsenet istuntosaliin, katsojat parvekkeelle jne.  Ja katso, ihmiset ovat aivan kuin toisesta ilmanalasta kuin yksikään aikaisempi parlamentti".  Edustajien lisäksi salissa on runsaasti toimittajia ja ulkomaiden diplomaatteja.

1940:  Adenin vanhin lehti Fatat Ul-Jezirah alkaa ilmestyä.

1940-45:  Saudi-Arabiassa Sawt al Hijaz (yhdistyy 1946 lehteen Al Bilad al Sa'udiya - Saudimaa, perustettu 1934) ja Al Madina al Munauwara (alkaa 1947 ilmestyä) eivät ilmesty II maailmansodan aikana.

1940:  Dahomessa Porto Novossa alkaa ilmestyä France-Dahomey.

1940:  Talvisodan jälkeen eduskunnassa rauhanpolitiikkaa ajavat reformistiset sosialistit kuutoset kansanedustajat KH Wiik (entinen puoluesihteeri), Yrjö Räisänen (pakinoitsija Sasu Punanen, erotettu Suomen Sosialidemokraatista), Cay Sundström, Kaisu-Mirjami Rydberg, Mikko Ampuja, Väinö Meltti ja "seitsemäs kuutonen" Johan Helo perustavat Helsinkiin lehden Vapaa Sana, jota ilmestyy vain 12 numeroa.  Lehden painos nousee 25 tuhanteen, kunnes lehti irtisanotaan kirjapainostaan.  Lehti löytää vielä uuden kirjapainon, kunnes tuntemattomien miesten kirjapainoihin kohdistama painostus sulkee ovet.  Väinö Tanner tuumii, että kuutoset on murskattava.  SDPn johto kieltää puolueen painoja ottamasta lehteä painettavakseen.  Sensuuri ja saksalaismielisyyden kasvu tukahduttavat lehden painostamalla kirjapainot boikotoimaan sitä.  Suomen aseveljien työjärjestö SAT painostaa yksityiset painot luopumaan Vapaan Sanan asiakassuhteesta.  Lehden painajia ovat Kirjapaino Kiila (yhdeksän numeroa), Painotyö, Kirjapaino Tavu ja Tryckeri Ab Federativ Tukholmassa.  Työväen Kirjapaino kieltäytyy painamasta lehteä.  Sensuuri pitää lehteä silmällä, ja vain kymmenen numeroa ilmestyy säännöllisen aikataulun puitteissa.  Vapaa Sana ilmestyy marraskuussa monisteena, joka toimitetaan Yrjö Räisäsen eli pakinoitsijan Sasu Punanen asunnossa.  Keväällä 1941 julkaistaan lehden viimeinen Tukholmassa painettu 30.12.1940 päivätty Vapaan Sanan numero.  Ruotsalaiset toverit vastaavat painatuskustannuksista.

1940:  Uusi Suomi kirjoittaa Moskovan rauhansopimuksen allekirjoittamisen jälkeen 13.3: "Ei ole mahdollista keinotekoisesti parantaa tätä haavaa.  Älköön se lakatko koskaan kirvelemästä, älköön se antako meille yön lepoa eikä päivän rauhaa... Viel uusi päivä kaiken muuttaa voi."  Samana päivänä Ilkka toteaa, että "emme yksinkertaisesti voi nähdä nyt tapahtuneessa ratkaisussa mitään lopullista ja pysyvää".  Helsingin Sanomat kirjoittaa 14.3: "Se rauhansopimus, joka on nyt allekirjoitettu, on murheellisin asiakirja, mitä tässä maassa on koskaan allekirjoitettu... Suomi on jälleen raivaava itselleen tien suurempaan ja väljempään tulevaisuuteen sekä oikeutensa voittoon."

1940:  Uusi Suomi kirjoittaa 4.8: "Skandinavia kuuluu germaaniseen maailmaan ja Suomi Skandinaviaan sekä, sen seurauksena, myös Saksaan".

1940:  Suomen yleisesikunnan ja natsi-Saksan armeijan välillä allekirjoitetaan 22.9 rajoittamaton kauttakulkusopimus, ja samana päivänä natsisaksalaisia laivoja saapuu Vaasaan.  Hallitus saa 24.9 tiedon tapahtuneesta.  Kansalaisille ja eduskunnalle tiedotetaan asiasta pienellä lehtiuutisella 25.9.

1940:  Hangon Sanomat lakkaa.

1940:  Hangö, Tidning för Hangö jämte västra Nyland och östra Åboland -lehden toimitilat tuhoutuvat pommituksissa.  Lehti perustetaan 1941 Tammisaareen evakuoinnin jälkeen nimellä Hangöbon.  Vuoden lopulla Hangö alkaa ilmestyä Helsingissä painettuna.

1940:  Lähetystöneuvos Teo Snellman toimittaa viikottaista sanomalehden näköistä hakaristillä varustettua lehteä Vapaa Suomi, joka 1943-44 ilmestyy kerran kuukaudessa aikakauslehtenä.

1940-41:  Kansallissosialistinen Kansallinen Sana ilmestyy Veikko Koskelan toimittamana.  Lehti tukeutuu Saksaan ja taistelee kommunismia, sosiaalidemokratiaa ja liberalismia vastaan.  Taustalla on diplomi-insinööri Ensio Uoti.

1940:  Inkeroislaisen paikallislehden Kymen Keskilaakso ilmestyminen katkeaa maalis-huhtikuun ajaksi, sillä helmikuun lopulla pommi tuhoaa koko toimituksen, ja toimittaja Reino Topi saa surmansa.

1940-41:  Venäläinen rintamatoimittaja ja sotakirjailija Konstantin Simonov (1915-79) käy neuvostoarmeijan sotakirjeenvaihtajakoulun ja kirjoittaa sitten Krasnaja Zvezdalle sotakirjeitä kymmeniltä rintamalohkoilta, myös Stalingradista.  Hän julkaisee 1946 lehtimiesnäytelmän Russki vapros, joka 1948 esitetään Suomen työväenteatterissa nimellä Venäjän kysymys.  Kokemuksistaan Simonov kirjoittaa romaaneja, näytelmiä ja muistelmia.

1940:  Sortavalassa ilmestyvä Karjalan Ääni lopettaa.  Käkisalmen Sanomat lopettaa, mutta yrittää jatkaa 1944.  Karjalan kuudesta paikallislehdestä neljä lopettaa.  Jaakkiman Sanomat ja Parikkalan Sanomat jatkavat sotien jälkeen.  Kansan Työ, Laatokka ja Maakansa muuttavat jatkosodan aikana takaisin Karjalaan, mutta Kansan Voima ilmestyy Joensuussa, Karjala Helsingissä ja Käkisalmen Sanomat 1944 Lappeenrannassa.  Maakansa ilmestyy 1942-43 Viipurissa nimellä Karjalan Sanomat.  Karjala siirtyy 1952 Lahteen, 1956 Lappeenrantaan ja muuttuu 1958 kerran viikossa ilmestyväksi heimolehdeksi.

1940:  Pentti Haanpään romaanissa Korpisotaa sanotaan sodan lähestymisestä: Sanomalehtien otsikot kävivät yhä pöhöisemmiksi, ja radion kurkku oli käheä.

1941:  II maailmansodan aikana natsisaksalaiset fasistit tuhoavat lehtitaloja ja surmaavat usein niiden henkilökunnan, jolloin yli 2700 sanomalehteä lakkaa ilmestymästä.

1941:  Kun Suuri isänmaallinen sota puhkeaa, niin everstiluutnantti Tuure Lehén (1893-1976) lähtee Karjalan rintamalle toimittamaan rintaman poliittisen hallinnon sanomalehteä Sotilaan ääni, joka on tarkoitettu Suomen armeijan sotamiesten luettavaksi.

1941:  Fasistinen Hrvatski Narod - Kroatian Kansa julkaisee isä Mate Mugoshan saarnan Udbinassa.  Hänen mukaansa "olemme työskennelleet katolisen uskon puolesta paimenkirjein ja ristein.  Nyt on tullut aika tehdä työtä kiväärein ja pistoolein.  Ajamme heidät (serbit, HaKa) pois Kroatiasta, tai tuhoamme Kroatian serbiväestön.  Ja olen iloinen, kun voimme jakaa serbien maat kroaateille."

1941:  Latvialainen natsien kanssa yhteistyötä tekevä sanomalehti Tevija kirjoittaa: "Juutalaisten synnit ovat törkeät: he halusivat tuhota kansamme, ja siksi heidän täytyy tuhoutua kulttuurina".  Lehden omistaja tapaa 1942 Himmlerin Berliinissä ja vakuuttaa hänelle, että ei ole enää "juutalaisongelmaa" Latviassa.

1941:  Tanskassa alkaa ilmestyä illegaalinen maanalainen lehti De frie Danske ja 1942 Frit Danmark.

1941:  Hollantilainen Jan van Heuven Goedhart (1901-56) on maanalaisen Het Parool-lehden toimittaja.  Hänestä tulee Hollannin vapauduttua Het Paroolin päätoimittaja.  Hän toimi 1930-luvulla Utrechtsch Nieuwsbladin toimittajana.

1941-44:  Ranskassa maanalaisia lehtiä lukee puolitoista miljoonaa ranskalaista.  Maanalaisia lehtiä ilmestyy sodan aikana toista tuhatta kuten Pantagruel (37 numeroa), Libération-Nord, J'accuse, France, joka painetaan Lontoossa ja levitetään salaisesti, ja Libération, joka painetaan salaisesti melko suttuisesti.  Libérté yhdistetään Vérité-lehteen muodostaen lehden Combat.  Libération-Sud ilmestyy 54 numerona.  Lehteä Témoignage chrétien julkaistaan 15 numeroa.  Ranskan vapauduttua viranomaiset lopettavat saksalaisten valvonnassa ilmestyneet lehdet, ja niiden omaisuus luovutetaan vastarintaliikkeen lehdille.  Julkaisulupa annetaan ennen sotaa ilmestyneille lehdille ja vastarintaliikkeen maanalaisille lehdille kuten France-Soir, maanalaisena Défense de la France - Ranskan puolustus.  Ilmestymislupa myönnetään uusille lehdille, joiden perustajat ja johtajat olivat vastarintaliikkeessä Ranskassa tai ulkomailla.  Tätä lievennetään.  Pian 175 uutta lehteä ilmestyy Ranskassa pienellä pääomalla lyhyen aikaa.

1941-44:  Jugoslaviassa partisaanit julkaisevat 3648 erilaista sanoma- ja aikakauslehteä muun muassa kommunistisen puolueen keskuskomitean Borba ja Politika sekä 5468 kirjaa ja pamflettia.

1941-43:  Natsi-Saksan rakentamassa Auschwitzin keskitysleirissä on nopeasti toimiva uutisverkko, jonka paikalliset ja alueelliset salajärjestöt muodostavat yhdessä leirin salaisen vastarintaliikkeen kanssa.  Lähiseudun auttajat onnistuvat radion ja lähettien avulla lähettämään tietoja rikoksista ja SS-miesten nimilistoja Krakovaan ja Lontooseen.  Puolan maanpaossa oleva hallitus raportoi Auschwitzin väkivallanteoista englanninkielisessä lehdessään Polish Fortnightly Review ja kertoo 1942 leirissä tehdyistä kaasutuskokeiluista.  Lontoon BBC levittää 1943 leirin kauhu-uutisia.

1941-74:  Etiopiassa päivä- ja aikakauslehtien julkaiseminen vaikuttaa amharankielisen kirjallisuuden kasvuun Italian fasistien maahan hyökkäyksen jälkeen.

1941:  Kiinassa perustetaan lehti Chieh-fang jih-pao - Vapautuksen Lehti ja myöhemmin Chieh-fang-chün pao - Vapautusarmeijan Lehti.

1941:  Fasistisessa Japanissa ilmestyy 355 sanomalehteä, kun ennen II maailmansotaa niitä ilmestyi 1422.

1941:  St Helenassa alkaa ilmestyä St Helena News Review.

1941:  Bulevardilehti Jamaica Daily Express perustetaan.

1941-42:  Kommunistien maanalainen lehti Sosialismin Airut ilmestyy.

1941:  Lapin Kansassa alkaa näkyä saksankielisiä sotilastiedotuksia palstalla Deutscher Wehrmachtbericht.  Saksalaiset natsit alkavat julkaista omaa lehteä Lappland-Kurier, Zeitung für die deutschen Soldaten in Nordfinnland.  Lehti tehdään Lapin Kansan painossa.  Sen painatusta tyrkytetään vielä 1944 Neuvostoliiton kanssa tehdyn aselevon jälkeen, vaikka painon koneita puretaan jo evakuointia varten.  Lappland-Kurier ilmestyy 1941-44 yhteensä 623 kertaa noin 10 000 kappaleen painoksena.  Karelischer Kurier, sitten Karelien-Kurier, Zeitung für die deutschen Soldaten in Südfinnland painetaan eteläiseen Suomeen sijoitetuille natsisaksalaisille joukoille Lappland-Kurierin rinnakkaispainoksena.  Lehdissä on uutisia ja viihdettä.

1941:  Suomen lehdet julkaisevat uutisia: Epäilyttäviin henkilöihin kiinnitettävä huomiota.

1941:  Ajan Suunnan Mauri eli Niilo Vapaavuori kirjoittaa, ettei ole ihme, että tshuktshien ja Jenisein ostjakkien kielessä ryssää ja pirua merkitsevät sanat ovat yksi ja sama.

1941:  Ajan Suunta nostaa esille AKSn kiivaimman ryssänvihan sanonnat: "Me vihaamme ryssää, mutta emme aina tunne sen todellista luonnetta".

1941-42:  Suomen kansan vapauden liitto julkaisee lentolehtisiä ja sanomalehtiä vaihtelevin nimin: Maalaiskansa, Isänmaanystävä, Kansantahto ja Humanité.  Radiolähetyksiä on 1942 lähtien.

1941:  Pohjois-Savo lakkaa, sillä lehden julkaiseminen rahamiehelle Lauri Hallman on kallista.

1941:  Tammisaarelainen Västra Nyland painetaan välillä Karjaalla ja Lohjalla kunnes lehti palaa Tammisaareen.

1941:  Kansallissosialisti alkaa ilmestyä Helsingissä päätoimittajana maisteri Yrjö Raikas.  Lehden taustavoiman muodostaa Suomen Kansan Järjestö ja Kansallissosialistien Järjestö, joka on 1930-luvun kalstalaisuuden jatko ja johon jääkärikapteeni Arvi Kalsta kuuluu.  Järjestön nimeksi 1941 tulee Suomen Kansallissosialistit, johon yhtyy 1943 lähetystöneuvoksen Teo Snellman Suomen Kansallissosialistien Työjärjestö ja sen nuorisojärjestö Nuoret Valtakunnan Rakentajat.  Äärioikeiston sodanaikaisista lehdistä jyrkin Kansallissosialisti lakkaa 1944.

1941:  Uusi Suomi kirjoittaa 23.6: Nyt puhjennut myrsky valmistaa - siitä ei jää epäilystä - käänteentekevää siirtymistä aikakaudesta toiseen.

1941:  Hufvudstadsbladet kitjoittaa 27.6: Bolshevikin "ystävyys" merkitsi kuolemaa, bolshevikin vihollisuus merkitsee elämää ja tulevaisuutta.

1941:  Uusi Suomi kirjoittaa Mannerheimin miekantuppipäiväkäskystä 11.7, jossa tavoitteena on Suur-Suomen luominen: "Karjalan vapaus ja suuri Suomi väikkyy edessämme."  Mannerheim kutsui päiväkäskyssään 29.6 "pyhään sotaan" ja "ristiretkelle" Neuvostoliittoa vastaan. 

1941:  Aamulehti kirjoittaa 11.7: Jokainen päivä vie yhä lähemmäksi todellisuutta, meidän rakkainta unelmaamme: Karjala Suomelle.

1941:  Helsingin Sanomat kirjoittaa 12 .7: Pelastamalla karjalaisen heimon me teemme samalla palveluksen koko Euroopan sivistykselle ja Euroopan uudelle järjestykselle...  Oikeisiin mittasuhteisiin suurentuneessa elintilassamme me voimme hengittää vapaammin ja turvallisemmin.  Tie on aukaistu, se on selvä.

1941:  Karjalan Viesti kirjoittaa 13.7 Mannerheimin päiväkäskystä: "Lausun tervetulleeksi kenraaliluutnantti Engelbrechtin ja hänen urhoolliset joukkonsa Suomen sotanäyttämölle.  Tämä kunniakas aseveljeys kannustaa joukkoja."

1941:  Rintamamies-lehdessä julistetaan heinäkuun alussa: "Suomi ja Saksa käsi kädessä bolshevismia vastaan".

1941:  Helsingin Sanomat kirjoittaa 3.9: "Tämä sota voi päättyä vain Saksan voittoon."

1941:  Uuden Suomen Timo tulkitsee kommunismin myötäsyntyiseksi tai opituksi hävitysvimmaksi: "Se on nihilismiä vaistonvaraisestikin.  Bolshevismin kirjoihin pannussa teoriassa taas on perusaatteita se, että ensin on koko tähänastinen eurooppalainen järjestys, sen sivistyselämä, sen yhteiskuntajärjestys tuhottava".

1941:  Äärioikeistolainen Bertel Gripenberg kirjoittaa Uudessa Suomessa pääkirjoituksen, jossa todetaan Suomen tavoitteeksi maailman vapauttaminen kerta kaikkiaan bolshevismin uhkasta taistelurintamassa Saksan kanssa, jälkeen, että kommunistista ei koskaan tule kelvollista kansalaista.  Oma ja saksalaisten aseveljiemme etu vaatii, että kommunismi hävitetään olemattomiin ja likvidoidaan Suomesta sotatilan mahdollistamin jyrkin keinoin.  Sensuuri ei välitä tästä yllytyksestä kansanmurhaan.

1941:  Uuden Suomen pääkirjoitus: Taistelu bolshevismia vastaan on pyhä sota.

1941:  Karjalan Viesti kirjoittaa 9.11: "Me olemme täydellä voimallamme mukana Saksan johtamassa sodassa."

1941:  Helsingin Sanomat kirjoittaa 16.11 otsikolla Itä-Karjalan kysymys: "Miehet tyynin mielin vuodattavat vertaan kaukana Vienan ja Aunuksen korvissa ja lakeuksilla."

1941:  Eino Jutikkala kirjoittaa Uuden Suomen artikkelissa: "Siten ei kumpikaan bolshevistisen yhteiskuntajärjestyksen kulmakivistä: kolhoosit, joita viljelevät niihin eliniäkseen sidotut maaorjat, ja tehtaitten ylläpito pakkotyövoimalla ole erikoisesti bolshevistisia ilmiöitä, vaan ne ovat erikoisesti venäläisiä ilmiöitä".

1941:  Uuden Suomen pääkirjoitus Moskovan uhrit esittää bolshevikkien Venäjällä murhaamien luettelon: 50 piispaa, 4860 pappia, 7824 yliopiston professoria ja opettajaa, 8920 lääkäriä, 65 000 poliisivirkailijaa, 120 600 virkamiestä, 45 940 upseeria, 360 000 sotamiestä, 420 000 sivistyspyrkimysten edustajaa ja henkisen työn tekijää, 48 000 maaseudulla toimineen järjestysvallan edustajaa, 892 000 työmiestä ja 9,6 miljoonaa maanviljelijää.

1941:  Uuden Suomen pääkirjoitus Bolshevismi sivistyksen tuhoojana mukailee Hitlerin sodan alkaessa antamaa lausumaa: Suunnattomia ovat olleet sekä armeijoiden lukumäärään että hyökkäysaseiden voimakkuuteen katsoen ne sotavoimat, joita bolshevikit olivat kokoilleet sekä liikekannalle asettaneet välittömästi aloitettavan maailmanvallankumouksen toteuttamiseksi.

1941:  Aamulehti lainaa lehteä Militärische Correspondenz aus Deutschland, jonka mukaan idässä on kohdattu täysin toisenlainen vihollinen kuin lännessä.  Vastassa on massa-armeija, joka taistelee eläimellisellä raivolla ja kaikista inhimillisistä laeista piittaamatta.

1941:  Uusi Aura kirjoittaa pääkirjoituksessaan, että Puna-armeija viruu rampana Keski-Venäjän soissa ja metsissä ja odottaa viimeistä armoniskua.

1941:  Anglofiilinen Helsingin Sanomat nimittää Saksaa Suomen liittolaiseksi, tukee Saksan hegemoniaa "uudessa Euroopassa", vannoo bolshevismin ikuista tuhoa ja vaatii Suomelle elintilaa idästä.  Myös Suomen Sosialidemokraatille ajatus kommunismin kukistumisesta on mieluinen.

1941:  Kotimaassa nimimerkki Seppä: Kun Saksa nyt kokoaa Euroopan taisteluun tätä barbaarista valtaa vastaan, niin se tosiaan on taistelua "uskonnon, kodin ja isänmaan puolesta".

1941-44:  Oikeistoradikaalit Itä-Karjala ja propagandalehti Vapaa Karjala ilmestyvät.  Itä-Karjalan sotilashallintokunnan valistusosasto julkaisee Vapaata Karjalaa, jonka toimituskunnassa on Akateemisen Karjala-Seuran AKS aktivisteja.  Karjalakerhojen Keskusliitto julkaisee Itä-Karjalaa.

1941:  Helsingin Sanomat kirjoittaa: "Venäjän uusi kartta jo esillä Berlinissä.  Järjestelykonferenssi koolle Moskovaan, arvelee Rooma.  Saksan liittolaiset kutsutaan osallistumaan siihen."

1941:  Valkeakosken ja Sääksmäen Sanomien kustantajaksi tulee Paperituote, joka on Yhtyneiden Paperitehtaiden tytäryhtiö.  Paperituote laajentaa kirjapainoaan niin, että lehti voidaan painaa siellä.  Lehti alkaa 1945 ilmestyä kolmasti viikossa ja saa nimen Valkeakosken Sanomat.

1941:  Tiedotuskomppaniat TK perustetaan toimittamaan rintamalehtiä natsi-Saksan mallin mukaan.  Kenttälehdillä yritetään ohjailla miehistön mielialoja.  Jatkosodan aikana rintamalehteä Karjalan Viesti (numero 1 Karjalan Miekka) painetaan Pohjois-Karjalan Kirjapainossa, 1941 hyökkäysvaiheessa junaan rakennetussa painossa ja sitten Petroskoissa (Äänislinna) 1944 asti.  Sisarlehti on Karelens Kurir (1944 syyskesällä Helsingissä painettu Front-Kuriren).  Muita hyökkäysvaiheen rintamalehtiä ovat Tappara, joka painetaan Lappeenrannassa, Jousimies Savonlinnassa, Pohjan Poika Oulussa, Motti-Matti Joensuussa, Rannikkorintama - Kustfronten Helsingissä, Pilven Veikko Mikkelissä, Korven Kaiku Joensuussa ja Esa Lappeenrannassa.  TK-miehet toisena tehtävänään elävöittävät ja kertovat rintamantakaiselle väestölle kirjoitusten, valokuvien ja elokuvien avulla kenttäarmeijan toiminnasta etulinjan taisteluissa, lepohetkistä ja muusta.  Heidän tehtävänään on saada koko kansa eläytymään armeijan taistelutoimintaan päivittäin ja siten terästämään kansan voitontahtoa.  Rintamakirjeenvaihtajina toimii yli 200 miestä, joista yli puolet on sanomalehdentoimittajia tai muita lehtimiehiä.  Loput ovat kirjailijoita, opettajia, mainosmiehiä tai opiskelijoita.  Lisäksi on piirtäjiä, valo- ja elokuvaajia.

1941:  Natsi-saksalaiset sulkevat suomalaisine aseveljineen Leningradin 900 päivän saartorenkaaseen.  Suomalaisten sanomalehtien otsikoita: Pietarin saartaminen edistyy, Pietari rautaisessa otteessa, Pietarin tulipalojen loimut näkyvät Suomen rajalle saakka, Pietarissa täydellinen kaaos, Pietarin saartorengas sulkeutunut, Ratkaisun alkua, Nälänhätä Pietarissa, Kolmelta taholta kohti Pietarin sydäntä, Suuret osat Pietaria tulimerenä ja Pietari epätoivon kaupunki.

1941:  Uusi Suomi kirjoittaa 7.9: Suomalaisilla joukoilla on Pietaria vastaan käytävissä sotatoimissa merkityksellinen osuus sen johdosta, että ne sulkevat ja varmistavat saartorenkaan pohjoisesta käsin.

1941:  Karjalan Viesti kirjoittaa 9.11: "Me olemme täydellä voimallamme mukana Saksan johtamassa sodassa".

1941-44:  Helsingissä Kotijoukkojen esikunta julkaisee Suomessa oleville neuvostoliittolaisille sotavangeille propagandalehteä Gazeta Voennoplennyh - Sotavankien lehti, sitten Severnoe Slovo - Pohjolan sana.  Lehti antaa sotavangeille kuvan kansainvälisestä tilanteesta, eri maiden suhtautumisesta Neuvostoliittoon ja "oikean" kuvan oman maansa asioista.

1941:  Helsingissä ilmestyy siirtoväen äänenkannattaja Siirtokansa.

1941:  Helsingin Sanomat kirjoittaa 27.11: "Hitler onnittelee Rytiä antikomintern-sopimuksen johdosta".

1942:  Grönlannissa perustetaan tanskankielinen lehti Grönlandsposten, joka sulautetaan 1952 Atuagagdliutitiin.

1942:  Albanian kommunistisen puolueen lehti Zeri i Popullit - Kansan ääni perustetaan.

1942:  Ruotsissa LO alkaa julkaista saksalaiskriittistä päivälehteä Afton-Tidningen.

1942:  Berliinin pörssimagnaattien lehti Berliner Börsenzeitung toteaa, että Suomi on ansainnut valtavilla suorituksillaan itselleen oikeuden kaikkien kansallisten vaatimustensa toteuttamiseen.  (Hitler oli tehnyt päätöksen, että Suomi saisi havittelemansa Kuolan niemimaan.)

1942:  Berliner Börsenzeitung julistaa: Vihollisen käyttäytymistä sodassa eivät määrää mitkään säännöt...  Eräässä artikkelissaan Ilja Ehrenburg vastaa: Jokainen puna-armeijalainen tietää, että sota on olemassa juuri todellisuuden maaperällä eikä paperilla.  Sotaa käydään meidän maaperällämme, venäläisella maaperällä.

1942:  Kyproksen turkinkielinen päivälehti Halkin Sesi - Kansan Ääni alkaa ilmestyä.

1942:  Japanilainen lehti Chunichi Shimbun alkaa ilmestyä värillisenä.

1942-45:  Japanilaiset fasistit julkaisevat viittä lehteä Indonesiassa muun muassa Djawa Shimbun Jakartassa, Sinar Matahari Jokjakartassa ja Merah Putih Surakartassa.

1942:  Natsi-Saksan lehti Berlin-Rom-Tokyo julkaisee 2.7 Mannerheimin kirjoituksen: "Saksan mahtavan asevoiman aseveljinä me käymme ristiretkeä vihollistamme vastaan.  Maa, jolle sotilaamme astuvat, on pyhää maata.  Heidän verensä on luova Suomelle suuren ja onnellisen tulevaisuuden.  Voittomme takeena on vuodelta 1918 peräisin oleva aseveljeys saksalaisten kanssa."

1942:  Natsisaksalaisen Alfred Rosenbergin kirjoituskokoelma Uutta Eurooppaa kohti ilmestyy suomeksi.  Lehdet ovat valmiit koko eurooppalaisen historian uudelleenkirjoitukseen bolshevistisen maailmanvaaran näkökulmasta.

1942-44:  Rintamalehti Karjalan Viesti painetaan Petroskoissa (Äänislinna).  Lehdellä on oma paino, jossa painetaan myös Karelens Kurir, jonka nimeksi 1944 vaihdetaan Front-Kuriren.

1942-45:  Maakansa ilmestyy nimellä Karjalan Sanomat palattuaan Kuopiosta Viipuriin.  Lehti muuttaa 1944 Lahteen ja 1945 Helsinkiin sekä alkaa ilmestyä Maakansana.

1942-44:  Oikeistoradikaali Uusi Eurooppa ilmestyy.  Sen nimiössä lukee: Saksan kanssa Suomen puolesta.

1942:  Saksalaismielinen oikeistolainen Nya Finland ilmestyy.

1942-44:  Oikeistoradikaali För Frihet och Rätt ilmestyy.

1942:  Ahvenanmaalaissyntyinen Georg Kåhren (1899-1969) kuvaa romaanissaan Bror Ahasverus lehtityötä.

1942:  Uusi Suomi uhoaa Mannerheimin käytyä heinäkuun lopulla Hitleriä tapaamassa: Se oli kahden sotilaan tapaaminen, jotka kumpikin taistelukentillä johtavat bolshevismia vastaan taistelevien yhdistyneiden kansakuntien puolustusvoimia ja jotka tietävät toisiinsa sidottuina raudanlujalla päättäväisyydellä ainaiseksi säilyttää kansoillensa hankkimansa vapauden.

1942:  Helsingin Sanomat ihailee Göringiä Mannerheimin käytyä hänen luonaan heinäkuun lopussa: Hänen persoonansa (Göringin, HaKa) täydentää sitä kuvaa, joka meillä on valtakunnankansleri Hitlerin luomasta Suur-Saksasta.

1942:  Helsingin Sanomat kirjoittaa 11.12, että kenraalieversti Halder teki 1936 matkan Suomeen.

1942:  Ajan Suunta-lehti kirjoittaa: "On murheellista todeta, että vieläkin on henkilöitä, jotka pitävät jazzia sopivana hengenravintona taistelevalle Suomen kansalle.  Tuollainen tyyli sopii kyllä neekereille, se voi sopia anglosakseille, mutta sivistynyttä eurooppalaista se yksinomaan tyrmistyttää".

1942:  Ajan Suunta korostaa bolshevikkien vallankumouksen juutalaista luonnetta.  Pakinoitsijan Mauri mukaan Stalinia ja muutamia poikkeuksia lukuunottamatta kaikki olivat juutalaisia, ja Moskovan juutalaisten lukumäärä kasvoi 90-kertaiseksi.  Ajan Suunta väittää, että Neuvostoliitossa luku- ja kirjoitustaidottomien määrä on noussut.

1942:  Ajan Suunta kehittelee atrocity-aiheita mieluiten ihmissyöntiä: Siellä Suuressa Kaalimaassa on pimeitä, kaukaisia paikkakuntia, joilla ihmissyöntiä ei pidetä minään erinomaisena tai paheksuttavana asiana.  Kun hätä ja puute leviää Venäjällä, on tuosta tavasta tulemassa yleisvenäläinen...

1942:  Hakkapeliitan mukaan suomalaiset SS-miehet natsi-Saksan itärintamalla ovat arvostettuja: "He todella kohtelevat meitä talvisotamme muistaen kuin joinakin yli-ihmisinä".

1942:  Korsukolportööri eli Kalle Väänänen kirjoittaa ajoittain Hakkapeliittaan muun muassa jutelman Ryssien parissa, joka kärjistää monia ajan tyypillisiä väittämiä.  Väänänen julkaisee teoksen Runoruunalla ryssää päin.

1942:  Uusi Suomi kirjoittaa: Suomi ja Saksa aseveljiä vapaan Euroopan puolesta.  Lehteä ja oikeistolaisia mairittelee se, että natsi-Saksan radio mainitsee Suomen heti fasistisen Italian ja joskus fasistisen Japanin jälkeen.

1942:  Uusi Suomi lainaa piispan Heckel Luther-Agricola-seuran vuosikokouksessa Turussa pitämää puhetta: "... meidän kirkkomme osallistuvat taisteluun tuota sotivaa jumalattomuutta ja bolshevismin maailmanorjuutusta vastaan kaikin voimin..."

1942:  Uusi Suomi kertoo jutussa Hakaristi-ilmoitukset puhuvat surunvalitteluihin vastaavasta miehestä: "Eihän minulla tässä mitään suruja ole.  Kun Suomikin tuli itsenäiseksi, ryssä ajettiin maasta pois, poika pääsi taivaaseen - ja minä sain kunniamerkin..."

1942:  Uusi Suomi selvittää Leningradin piirityksestä, miten Nevan kaupungissa kuolee päivässä noin 10 000 ihmistä leipä- ja vesipulassa sekä kylmässä tauteihin.  Kaupungin puolustajajoukot saavat mielinmäärin vodkaa, mutta ruoka on eläinten rehua.  Ajan Suunnan Mauri venäläispesän tuhosta: " Kun se nyt Sodoman ja Gomorran tavoin kulkee tuhoansa kohti, emme voi siinä nähdä muuta kuin jumalallisen oikeuden täyttymisen.  Niin täytyikin tapahtua.  Idän vainolaisen kykloopinsilmä on puhkaistava niin, ettei sen saastainen katse enää tahraa Länsi-Eurooppaa".

1942:  Aamulehti ja Ajan Suunta lainaavat natsisaksalaisen propagandalehden Berlin-Rom-Tokio artikkelia Suomi ja bolshevismi, jota väitetään Mannerheimin kirjoittamaksi ja jossa julkaistaan muun muassa vuodentakainen miekantuppipäiväkäsky.  (Mannerheim puhui Hitlerin Suomen-vierailun yhteydessä aseveljeydestä "bolshevistisen raakalaisuuden ruttopesän", "vaaran" ja "painajaisen" kukistamisessa.)

1942:  Aamulehti julkaisee unkarilaisen Pestin maaherran Suomen-vierailusta tekemän haastattelun: Me emme vihaa juutalaisia, me vain inhoamme heitä.

1942:  Aamulehti kirjoittaa jutussa Kansalaisvapaus Neuvostoliitossa, että vankiloissa 5-6 hengen kopissa saattoi olla 40 henkeä.

1942-44:  Lehtien kirjoittajat saavat materiaalia ilmestyvästä kirjallisuudesta: Waltarin Neuvostovakoilun varjossa, Oljanskin Neuvostovakoilijana Suomessa, Siiraksen Viro neuvostokurimuksessa ja Scheyniuksen Punainen tulva nousee.

1942:  Paikallislehti Nurmeksen Sanomat ja kirjapaino joutuvat keskeyttämään toimintansa marraskuussa, kun toimitalo tuhoutuu ilmapommituksessa.  Kaksi latojaa saa surmansa ja kirjapainokalusto vaurioituu.

1942:  Suomessa Valtion tiedotuslaitoksen sanomalehtiosasto tekee levikintarkastuksen virallisen propagandan tarpeita varten.

1942:  Pentti Haanpään novellissa Korsussa todetaan: Eikö yhteen aikaan kirjoitettu ja puhuttu salamasodasta?  Niin, sanomalehtien otsikkokirjaimet olivat suuria kuin kilillä pää...  Ja nyt: kuukausikaupalla samat maisemat, (...)

1943-45:  Tanskassa toimii maanalainen lehti Information.  Saksalaisten miehityksen päätyttyä lehti muuttuu samannimiseksi lailliseksi sanomalehdeksi.  Se ilmestyy 1947 ja 1956 kirjapainolakkojenkin aikana.

1943-45:  Fasistisessa Italiassa ilmestyy 581 salaista lehteä.  Joissain fasistisissa lehdissä latojat työn ohessa latovat antifasistista tekstiä.  Maaseudulla painettuja lehtiä tuodaan kaupunkeihin vihanneskuormiin kätkettyinä.  Jakelu on uskottu pienille juoksijain ryhmille, joissa on paljon nuoria naisia.

1943:  Bulgariassa perustetaan laiton lehti Otestshestven Front - Isänmaallinen Rintama, joka jää eloon ainoana natsipolitiikan ankaran sensuurin aikana syntyneistä 200 illegaalista lehdestä.

1943:  Ranskan Guayanassa perustetaan Cayenneen lehti Le Radio-Presse.

1943:  Surinamissa alkaa ilmestyä ensimmäinen päivälehti Het Nieuws.

1943-51:  Libyassa ilmestyy pääasiassa englantilaisten lehtiä ennen Libyan itsenäisyysjulistusta 1951.  Tämän jälkeen syntyy arabiankielisiä lehtiä.

1943:  Togon ensimmäinen päivälehti Le Togo francais alkaa ilmestyä.

1943:  Fasistisessa Japanissa Asahi Shimbun - Nousevan auringon lehti arvostelee pääministeriä, toimittaja pidätetään ja lehti lakkautetaan tilapäisesti.

1943:  Suomalaiset lehdet joutuvat tammikuussa kertomaan: Pietarin saartorengas on murtunut.

1943:  Ajan Suunta muuttuu yhä propagandistisemmaksi samaan aikaan, kun kokoomuslehdet pyrkivät entistä neutraalimpaan otteeseen.  Kokoomuslehtien pääkirjoituksissa aletaan korostaa vähitellen yhä voimakkaammin Suomen sodan puolustuksellisuutta ja erillisyyttä, Itä-Karjalan valtauksen puhtaasti strategista luonnetta ja Suomen laajaa rauhantahtoa.

1943:  Ajan Suunnan pääkirjoittaja päättelee, ettei Suomi alistu "...Neuvostoliiton provinssiksi niin kauan kuin täällä on asekuntoinen puolustus jäljellä.  Me kuolemme mieluummin taistelussa vapautemme puolesta kuin annamme ryssien murhata itsemme kansana".  Lehtien usko Neuvostoliiton Suomea kohtaan tuntemaan pahantahtoisuuteen on yleistä.  Kielteinen kuva Neuvostoliitosta ei lehdissä lievene.  Suomen hallituksen epäluulo Neuvostoliittoa kohtaan on patologista.

1943:  Hakkapeliitan Korohoro tarkistaa talven kuluessa käsityksiään myöntäen venäläisten sitkeyden, tehokkaan kurin, rajattoman aseistuksen ja johdon sodankäyntitaidon: ... venäläinen strateginen ajattelu, esikuntatyö, huolto, kuljetukset, sotatalouden organisointi, kaikki nuo puolet ovat kehittyneet huimaavasti.  Rymy-Eetu siirtyy vähin erin harmittoman tulannekomiikan pariin, mutta nujertaa silloin tällöin myös ryssiä.  Samoin Ollin ryssäjutut laimenevat.

1943:  Aamulehti uutisoi tiedon Stalingradin taistelun päättymisestä: Stalingradin urhoollinen puolustus hankki Saksan sodanjohdolle aikaa vastatoimenpiteisiin, joista koko itärintaman kohtalo oli riippuvainen.  Vieressä on Goebbels-lainaus otsikolla Eurooppa olisi polvillaan bolshevismin edessä, jos Saksa ei jaksaisi sitä vastustaa.  Lehti julkaisee ohessa jutun venäläiset menettivät 300 000 miestä Stalingradin taistelussa.

1943:  Aamulehti lainaa Essener National Zeitungia, jonka mukaan Saksassa on tultu siihen tulokseen, ettei Euroopan itäaluetta voida järjestää muuta kuin venäläisen ihmisaineksen avulla.  Kokemukset taistelukentällä osoittivat, ettei itää vallata marssimalla ja tuhoamalla materiaalia - on yritettävä "valloittaa idän ihminen".

1943:  Alkukesällä suomalaiset SS-miehet palaavat kotiin, ja Aamulehti kuvaa vuolaasti muiden oikeistolehtien mukana "uusien jääkärien" sankaritekoja.

1943-45:  Nord-Österbotten ilmestyy Kokkolassa Österbottningenin valituksesta ja paperipulasta huolimatta.

1943:  Suomen lehtisuosikit ovat ensimmäisenä Helsingin Sanomat, sitten Ilta=Sanomat, Uusi Suomi, Apu, Hufvudstadsbladet, Svenska Pressen, Perjantai, Viikonloppu, Suomen Kuvalehti, 10. Sirpale, Lukemista Kaikille, Signaali, Nyyrikki, Elokuva-Aitta, Hakkapeliitta, Seura, Hopeapeili, Kylän lehti, Jännityslukemisto ja Karjala.

1944:   Ranskan maanalaisen vastarintalehdistön avustajinaan Camus, Sartre ja Mauriac piiristä syntyy sanomalehti Le Monde - Maailma, jonka aatteellisena lippuna on kenraali de Gaulle.  Le Monde kilpailee vuosikymmeniä sveitsiläisen Zürcher Zeitungin kanssa maailman parhaimman lehden maineesta.  Se asettuu Le Tempsin huoneistoon ja käyttää sen välineitä samoin kuin muut lehdet, jotka valtaavat lopetettujen lehtien toimipaikat.  Le Monde kuten Le Temps ilmestyy iltapäivisin levikiltään 147 000.  Päätoimittaja Hubert Beuve-Méry selittää lehden tavoitteita: Le Monde ei aio koskaan antaa ihmisille sitä mitä he haluavat.  Lehteen ei koskaan tule valokuvia eikä sarjakuvia.  Etusivulla ei koskaan nähdä murha- eikä muita rikosjuttuja.  Beuve-Méry eroaa 1951, ja osakkeenomistajat valitsevat uuden päätoimittajan, joka ei astu virkaansa.  Vastalauseiden johdosta lehden pääomaa korotetaan niin, että toimitusyhdistys saa 40 prosenttia osakkeista, lehden perustajilla 40, toimitusjohtajilla 11 ja muulla henkilökunnalla 9 prosenttia.  Tärkeissä päätöksissä tarvitaan kolmen neljäsosan enemmistö, ja toimittajilla on veto-oikeus.  Le Monde vastustaa 1952-54 Indo-Kiinan  kolonialismia.  Tätä Ranskan äärioikeisto ei anna lehdelle anteeksi, vaan koettaa 1956 tappaa Le Monden omalla lehdellään Le Temps de Paris.  Liikelaitosten tuesta huolimatta sen on lopetettava vajaan neljän kuukauden kuluttua.  Algerian kriisin aikana Beuve-Méry kirjoittaa nimimerkillä Sirius toivoen siirtomaiden vapauttamista.  Kun Le Monde julkaisee Punaisen Ristin selonteon Algerian vankiloiden ja keskitysleirien oloista, lehti takavarikoidaan Algeriassa muutaman kerran.  Ranskalaisen Algerian kannattajat alkavat heitellä muovipommeja lehden toimituksen tienoilla ja Beuve-Méryn asuntoon.  Levikki 1965 on 300 000.  Le Monde alkaa 1970-luvun lopussa julkaista piirroksia ja joskus valokuvan.  Ristisanan ohella lehdessä on jatkokertomus.  Lehti julkaisee kuukausittain liitettä Le Monde diplomatique ja kuukausijulkaisuja Les Dossiers et Documents du Monde, Le Monde de L’Education, Le Monde des Philatélistes ja Le Monde de la Musique sekä ulkomaita varten Sélection Hebdomadaire ja vuodesta 1969 englanninkielistä Weekly Selection.  The Guardian Weeklyssä on Le Monden osasto.  Suomessa Kalevalla on vuodesta 1978 sopimus Le Monden tekstiaineiston julkaisemisesta.  Siirtyminen valoladontaan 1980 on kallis.  Le Monden levikki 1981 on 550 000.

1944-45:  Kun saksalaiset natsijoukot fasistisessa Italiassa vetäytyvät pohjoiseen, ne lopettavat lehtiä.  Liittoutuneet etelässä antavat perustaa lupamenettelyllä lehtiä.  Partisaanit julkaisevat salaisia lehtiä.  Kommunistit takavarikoivat fasistien painoja ja alkavat julkaista omia lehtiään niissä.

1944:  Bulgariassa perustetaan Narodna Armija - Kansanarmeija ja 1946 Trud - Työ.

1944:  Romaniassa perustetaan kommunistinen lehti Scîntei - Kipinä.  Muita lehtiä ovat Adeverul - Totuus, Lupta de Clasa - Luokkataistelu, Scîntela Tineretului - Nuorten Kipinä ja Románia Libera - Vapaa Romania.

1944:  Kiinassa ilmestyy 50 kommunistista paikallislehteä ja 30 aikakauslehteä.

1944:  Taiwanilla japanilaiset fasistit yhdistävät kuudesta lehdestä japaninkielisen lehden Tai Wan Hsin Shen, jonka Taiwanin hallitus ottaa 1945 haltuunsa ja antaa nimeksi Taiwan Hsin-sheng pao (Tai Wan Xin Sheng Bao) - Taiwanin Uusi Elämä.

1944:  Leewardsaarten Antiguan St Johnissa alkaa ilmestyä The Worker's Voice.

1944:  Goebbels väittää natsilehdessä Das Reich, että Saksa voisi milloin hyvänsä pysäyttää neuvostoarmeijan hyökkäyksen, mutta taktisista syistä sen annetaan jatkua niin pitkälle, että Euroopan kansojen on pakko herätä ja muodostaa yhteisrintama bolshevismia vastaan.

1944:  Auschwitzista BBC kertoo joitakin yksityiskohtia, ja Sveitsin lehdistö julkaisee artikkeleja, samoin yhdysvaltalaiset lehdet ja radioasemat.  Auschwitzia käsitellään Saksaa vastustavien valtioiden ja puolueettomien maiden lehdistössä yhä enemmän.  Yhdysvaltalaisten tiedustelulentojen ansiosta liittoutuneet saavat käsiinsä ensimmäiset ilmakuvat Auschwitzista.

1944:  Natsi-Saksan propagandaa leimaa sävyttömän ja raa'an pelottelun yhtämittainen toisto.  Propagandaan tulee apokalyptisiä kauhunäkyjä, järjetön vimmaisa huuto korvaa analyysin.  Jotkut odottelevat ihmekäännettä ja Stalinin kuolemaa raamattuun ja Nostradamuksen ennustuksiin nojaten.  Jotkut odottavat Marathonin tapaista taistelukentän ihmettä, jotkut Saksan uusia aseita.  Näistä kirjoittavat Signaali ja Ajan Suunta.

1944:  Natsi-Saksa julkaisee ilmoituksia, joissa suomalaisia kehotetaan kuuntelemaan alkulähteestä Saksan ääntä eli Berliinin suomen- ja saksankielisiä radiouutisia.  Natsi-Saksan sanoma on selvä: Neuvostoliitto yrittää petkuttaa ja painostaa Suomen irti sodasta lopullisena pyrkimyksenään maan miehittäminen ja tuhoaminen.  Näitä natsisaksalaisia kommentteja Uusi Suomi ja Aamulehti julkaisevat.  Natsilehti Signaali kirjoittaa: Kehen Suomi luottaa?

1944:   Dagens Nyheter perustaa iltapäivälehden Expressen, jonka levikki 1981 on 518 000.  Dagens Nyheterin levikki 1980 on 403 000.  Bonnierin yhtymään kuuluu Pressens Bild ja Åhlen & Åkerlund, joka kustantaa aikakauslehtiä myös ulkomailla.

1944:  Egyptissä perustetaan Misr El-Fatah - Nuori Egypti ja Akhbar El Yom, 1946 Sawt El Umaa ja 1947 Al Assas.

1944:  Marokossa perustetaan arabiankielinen lehti Al Alam - Lippu.

1944:  Zambiassa Sir Roy Welensky perustaa lehden The Northern News, josta tulee 1965 The Times of Zambia.  Lehti ilmestyy 1953 lähtien päivittäin.

1944:  Hämeenlinnan naisvankilan poliittisten vankien selleissä on hyllyjä, joiden suojaksi annetaan valkoista hyllypaperia.  Se vaihdetaan määräajoin uuteen.  Suojapaperia käytetään salaiseen vankilalehteen Kansan Sananen, joka on parhaita Suomessa ilmestyviä lehtiä.  Pätevistä kirjoittajista ei ole puutetta poliittisilla palstoilla eikä kulttuurisivuilla.  Lehti toimitetaan hyvälle hyllypaperille käsin tekstaten.  Sivulle mahtuu kolme palstaa, ja taitto on ammattinsa taitavan toimittajan kansanedustajan Kaisu-Mirjami Rydberg, joka istuu kuritushuonettaan päiväselliosastolla.  Hän opettaa samalla lehdistöoppia.  Lehteä ilmestyy neljä monipuolista numeroa, joissa käsitellään sisä- ja ulkopolitiikan kysymyksiä realistisemmalla tasolla kuin hallituksessa.

1944:  Helsingin ilmapommitus 27.2 myöhästyttää lehtien ilmestymisen.

1944:  Entinen slaavilaisen filologian professori JJ Mikkola esittää Aamulehdessä entisen venäläisen kenraalin profetian: Tonavan suulla tapahtuu suuri ihmetaistelu, jossa puna-armeija muuttuu valkoiseksi.  Kiovassa pidetään yleinen kirkolliskokous.

1944:  Mikkola katsoo Aamulehden jutussa Yltiövenäläisyys ja bolshevismi, että bolshevismi on slavofiilien ennustuksien mukaan kirjoittamassa viimeisen mene tekelin maailmanvaltakunnan muuriin, tekemässä lopun historiasta, toteuttamassa anti-Kristuksen aatteen.  Venäjä, joka aina on ollut paheissa toisten kansain yläpuolella, tuhoaa, koska ei pysty luomaan.

1944:  Uusi Suomi julkaisee kesäkuussa Esaias Tegnerin säkeet Heidän sotajoukkonsa on lukuisa kuin meren hiekka, ja valittavaksi he jättävät joko kuoleman tai orjan kahleet...

1944:  Aamulehti julkaisee vielä heinäkuussa sarjakuvaa Ismo Lento - rajaseudun poika, jossa venäläiset esitetään epämiellyttävän näköisinä, piirteiltään aasialaisina ja eläimellisinä.

1944:  Hakkapeliitta julkaisee kesällä jutun Shpanat - neuvostomassojen perusaines (shpanat - huligaani, roskajoukko).  Venäläinen pohjasakka, rosvot, murhaajat ja varkaat ovat tärkeässä asemassa neuvostomaassa, sillä heitä johdatetaan rautaisella kurilla maailman kimppuun.  Syfiliksen, viinan ja keripukin syömät roskajoukot talttuisivat maata saadessaan slaavin helliin tunteisiin, maatuskan, samovaarin ja lämpimän uuninpäällyksen puoleen.  Samassa numerossa Hakkapeliitta nimittää presidentiksi valittua Mannerheimia Jumalan valitsemaksi itsenäisyystaistelun loppuunsaattajaksi, joka korkeimman avulla voittaa idän vaaran.

1944:  Ajan Suunta julkaisee juttuja Skandinavian neuvostotasavalta ja Punainen imperialismi ei ole luopunut pyyteistään luoteessakaan.

1944:  Viron kommunistien pää-äänenkannattaja Rahva Hääl kirjoittaa 23.8 jutun Suomalaisten fasistien julmuudet karjalais-suomalaisessa sosialistisessa neuvostotasavallassa (Karjala-Soome NSV).  Juttu käsittelee suomalaisten miehitystä ja keskitysleirejä Karjalassa.

1944:  Pohjolan Sanomat jää Kemissä Lapin sodan takia viitenä päivänä ilmestymättä.

1944:  Lapin Kansa muuttaa evakkoon Lapin sodan alta.  Osa tavarajunan vaunuista jää Ouluun ja osa menee minne sattuu.  Yksi latomakone saadaan Kokkolaan, ja siellä Salosen Ville latoo Lapin Kansaa Keskipohjanmaan Kirjapainossa.  Lapin Kansan toimitalo palaa raunioiksi Rovaniemellä, ja painokoneen tilalle on pakko ostaa uusi Kirjateollisuusasioimistolta.  Kirjolasta Oulusta hankitaan 1949 painokone.  Toimitus saa 1952 Suomen Tietotoimiston STT kaukokirjoittimen ja 1953 kuvalaattakoneen.  Kaksivärirotaatio ostetaan 1954.  Linotype, matriisipuristin ja Heidelberg-tiikeli hankitaan 1955.  Kaksi latomakonetta ostetaan 1962, sanomalehtirotaatio 1963 ja uusi Hell-kuvalaattakone.

1944-45:  Rovaniemi ilmestyy Lapin sodan, jossa natsisaksalaiset karkotetaan, vuoksi evakossa Kokkolassa Keskipohjanmaan kirjapainossa ja 1945-46 Kemissä.  Rovaniemi yhdistetään 1955 perustettuun kokoomuslaiseen Pohjois-Suomeen, mutta se lopettaa 1957.

1944:  Yhdysvaltalainen kirjeenvaihtaja kuvaa hitleriläisten aseveljien tekemää täystuhoa Lapissa: Saksalaiset tekevät kylistä raunioita.  He polttavat jokaisen kodin, varastorakennuksen, saunan.  Villissä raivossaan saksalaiset sytyttivät Hyrynsalmella palamaan sairaalankin.  Saksalaiset ovat hävittäneet monien sukupolvien työn.  Saksalaiset tekivät miinakenttiä ja nerokkaita loukkuja.  Maahan kaivautunut natsidivisioona on kauhea, sanoo toimittaja.

1944:  Stockholm Tidningen kirjoittaa 17.9: Sydäntä särkeviä näkyjä Haaparannassa.  Rovaniemeltä tuli juna ja toi Lapista 1400 vanhusta, sairasta ja lasta ensimmäisessä pakolaislähetyksessä.  Juna on traaginen näky.  Itkeviä paimentyttöjä tuli lehmien kanssa.  Tytöt olivat kuolemanväsyneitä.  Pakolaisvirta jatkui.  Ruotsin puolella jokitörmällä Lapin asukkaat katselivat liekkejä, kun saksalaiset polttivat heidän kotejaan.  Tuuli lennätti palavia papereita joen yli.

1944:  Amos Andersson perustaa Nya Pressenin.  Se lopetetaan 1974 kannattamattomana.

1944:  Jatkosodan päättyessä lopettavat rintamalehdet paitsi Korven Kaiku, joka jatkaa Lapin rintamalla.  Sen viimeinen numero 1006 ilmestyy 7.11, jolloin Lapin sota on pääosin käyty.

1944:  Suomen Kansan Demokraattisen Liiton SKDL äänenkannattajan Vapaa Sana ensimmäinen numero ilmestyy 7.11 Helsingissä.  Sitä julkaisee Kustannus Vapaa Sana.  Se painetaan Isänmaallisen Kansanliikkeen IKL Ajan Suunta-lehden entisessä painopaikassa Kirjapaino ja Kustannus Liike.  Lehden toimittajia ovat KH Wiik toimitusneuvoston puheenjohtaja, kansanedustaja Väinö Meltti päätoimittaja, Kaisu-Mirjami Rydberg toimitussihteeri, Hertta Kuusinen (1904-74) poliittinen toimittaja ja pakinoitsija Tavallinen ihminen, Yrjö Leino (1897-1961) maataloustoimittaja, Raoul Palmgren kulttuuritoimittaja ja pakinoitsija Hapan (1200 pakinaa), Cay Sundström ulkomaantoimittaja ja Yrjö Räisänen edelleen Sasu Punanen.  Palmgren kirjoittaa päätoimittajana 1945-52 noin 2600 kirjoitusta: pääkirjoituksia, pakinoita ja artikkeleita.  Hän käyttää nimimerkkejä Historicus, Luuta, Hapan, Spectator, Muistiinpalauttaja, Kulttuuriradikaali, Lautamies, Isänmaanystävä ja Kolokol.  Lehteä avustavat kiilalaiset Erkki Vala ja Elmer Diktonius, jotka avustavat myös Työkansan Sanomia, Elvi Sinervo ja Arvo Turtiainen.  Vapaa Sana on pääkaupungin paras kulttuurilehti ja poliittinen lehti.  Toimittaja ja kirjailija Jarno Pennanen tulee 1953 päätoimittajaksi.  Vapaa Sana ja Työkansan Sanomat yhdistetään 1957 alusta Kansan Uutisiksi.

1944-46:  Hertta Kuusinen on Vapaan Sanan poliittisena toimittajana.  Pakinoitsijana hänen nimimerkkinsä on Tavallinen ihminen.

1944-74:  Hertta Kuusinen kirjoittaa artikkeleita Työkansan Sanomiin, Vapaaseen Sanaan, Kansan Uutisiin, Kommunistiin ja muihin julkaisuihin.

1944-48:  Vapaan Sanan ja Työkansan Sanomien 1945 lisäksi perustetaan 14 sosialistista tai kommunistista lehteä muun muassa piirilehdet kuopiolainen Kansan Sana, Vaasan piirin Kansan Ääni, turkulainen Uusi Päivä, Raivaaja Kotkassa, Kansan Tahto Oulussa, Työn Valta Hämeenlinnassa ja Karjalan Kansa Joensuussa.  Monet painotalot syrjivät kansandemokraattisia julkaisuja.  Moni SKDLn lehti joudutaan julkaisemaan toimitus ja paino eri paikkakunnilla.

1944:  Helsingissä perustetaan kansandemokraattinen Folktidningen Ny Tid (Folktidningen, sitten Ny Tid), jonka päätoimittajia ovat Cay Sundström 1945, Atos Wirtanen 1947-53 ja Johan von Bonsdorff 1977-85.

1944:  Sosiaalidemokraattinen oppositio alkaa julkaista viikkolehteä Vapaa Pohjola.

1944:  Vapaa Pohjola julkaisee 14.12 Muistinterästäjän artikkelin Tosiasiat puhuvat. Ulkopolitiikkaamme valotetaan.

1944-45:  Suomi-Neuvostoliitto-Seura julkaisee lehteä SNS. Kansan Sanomat.  Sen tyypillisiä juttuja ovat Neuvostoliiton oloja ja toimia esittelevät artikkelit.  Lehti jatkuu aikakauslehtenä.

1944:  Isänmaallisen kansanliikkeen IKL pää-äänenkannattaja Ajan Suunta lopetetaan.

1944-45:  Karjalan Sanomat (Maakansa) ilmestyy Lahdessa ja 1945 Helsingissä nimellä Maakansa.  Lehdestä maalaisliitto saa helsinkiläislehden, josta 1967 tulee virallisesti puolueen pää-äänenkannattaja.

1944:  Laatokka painetaan Jyväskylässä ja 1945 Pieksämäellä, jossa sen nimeksi muutetaan Sisämaa-Laatokka.  Lehti lakkaa 1951.

1944:  Keskisuomalaista julkaiseva Keskimaa ostaa paikallislehden Viitasaaren Seutu.

1944:  Päätoimittaja Akseli Routavaara julkaisee ensimmäisen suomenkielisen sanomalehden toimittajan oppikirjan Minusta tulee toimittaja, Gummerus.

1944:  Suomessa lakkautetaan Svenska Pressen.

1944:  Suomessa kansanhuoltoministeriön paperinsäännöstelyosasto kokoaa levikkitiedot ja uudestaan 1946 ja 1948.

1945:  Pravda kertoo: "Kurskissa kävi brittiläisen Venäjä-apusäätiön puheenjohtaja rouva Churchill seurueineen. Pääministerin puoliso kävi lastensairaalassa ja osallistui lastenkodin avajaisiin. Lastenkoti on tarkoitettu sotaorvoille, joiden isät kaatuivat taisteluissa saksalaisten anastajien kanssa". 

1945:  Natsi-Saksan kukistuttua kaikki sanomalehdet katoavat.  Liittoutuneet antavat luvan sanomalehden julkaisemiseen.  Venäläiset perustavat  Berliiniin sanomalehden Täglicher Rundschau - Päiväkatsaus, yhdysvaltalaiset Müncheniin Die Neue Zeitungin - Uusi Sanomalehti ja ranskalaiset lehden Nouvelles de France - Ranskan Uutiset.  Englantilaiset perustavat 1946 Hampuriin sanomalehden Die Welt - Maailma, jonka päätoimittajaksi tulee keskitysleiristä palannut Rudolf Küstermeier.  Lehti saa 1947 oikeuden käyttää Timesin uutispalvelua ja avaa toimistonsa Pariisissa ja New Yorkissa.  Die Weltin levikki 1948 on 955 000.  Se alkaa julkaista ensimmäistä saksalaista sunnuntailehteä Welt am Sonntag.  Lupapakko lopetetaan 1949, jolloin 170 luvanvaraista lehteä on perustettu.  Englantilaisten valvonta Die Weltissä lakkaa 1951, ja lehti alkaa käyttää alaotsikkoa Unabhängige Tageszeitung - Riippumaton päivälehti.  Hampurilainen Axel Cäsar Springer ostaa 1953 kolme neljännestä Die Weltin osakkeista.  Päätoimittajaksi valitaan Hans Zehrer, jonka väitetään 1930-luvulla edistäneen Die Tat -lehden päätoimittajana natsien valtaannousua.  Lehti alkaa 1964 julkaista kirjallisuusliitettä Die Welt der Litteratur.  Die Welt julkaisee vuodesta 1973 Le Monden, The Timesin ja La Stampan kanssa taloudellista kuukausiliitettä Europa.  Lehti muuttaa 1975 Hampurista Bonniin.  Die Welt lupaa 1979 lopettaa Finlandisierung - suomettuminen -sanan käytön, kun Urho Kekkonen käy Nato-Saksassa.  Sanan käyttö jatkuu silti.  Springeristä tulee Euroopan suurin lehdenkustantaja.  Hän lisää omistuksiaan ja valvoo 1980 neljännestä maan päivälehtien kokonaislevikistä.  Hampurissa hän omistaa suuren iltapäivälehden Hamburger Abendblatt.  Hänelle kuuluu sensaatiolehti Bild-Zeitung - Kuvaposti, jonka levikki on yli viisi miljoonaa, ja joka ilmestyy 16 alueellisena painoksena.  Springerillä on viisi päivälehteä, kaksi suurta sunnuntailehteä Welt am Sonntag ja Bild am Sonntag, radio- ja televisiolehdet Hör zu ja Funk-Uhr, viikkolehtiä ja kirjatuotantoa.

1945:  Neuvostoliittolaiset julkistavat sanomalehdessä Krasnaja Zvezda, että Auschwitzissa on murhattu neljä miljoonaa ihmistä.  Myöhempien laskelmien mukaan Auschwitzin keskitysleirissä murhattiin 1,1-1,5 miljoonaa ihmistä.

1945-55:  Neuvostojoukot julkaisevat Saksan miehitysvyöhykkeellä lehteä Tägliche Rundschau, joka painetaan lehden Völkischer  Beobachter painokoneilla.  Pian neuvostojoukot julkaisevat lehteä Berliner Zeitung.

1945:  Itävallan Kommunistinen Puolue perustaa lehden Volksstimme - Kansan Ääni.

1945:  Tshekkoslovakian nuorten lehti Mladá fronta perustetaan.

1945-48:  Unkarissa ilmestyy Puna-armeijan lehti Új Szó - Uusi Sana.

1945:  Jugoslaviassa ilmestyy 35 sanomalehteä.

1945 jälkeen:  II maailmansodan jälkeen Kyproksessa perustetaan runsaasti kreikan-, turkin- ja englanninkielisiä lehtiä.

1945:  Maltassa perustetaan Il-Hajja F-Ghawdex.

1945:  Sudanissa alkaa ilmestyä Al Umma - Kansa.

1945:  Portugalin Guineassa perustetaan Bissauhun lehti Arauto.

1945:  Korean pohjoisen miehitysvyöhykkeen (Korean Demokraattinen Kansantasavalta KDKT 1948) Korean Työväenpuolueen pää-äänenkannattaja Chongro (Jungro) - Oikea polku perustetaan.  Se ilmestyy 1946 lähtien nimellä  Rodong Sinmun - Työväenlehti.  Perustetaan lehti Minju Choson - Demokraattinen Korea.

1945:  Japanissa ilmestyy 57 lehteä, kun niitä 1937 oli 1200.  USAn miehityshallinto erottaa satoja sotarikollisia työstään, mutta heidät kutsutaan 1950 takaisin lehtityöhön vähentämään kommunistien vaikutusta lehdistöön.  Noin 700 kommunistien ystävää erotetaan.

1945:  Ranskassa ilmestyy 206 sanomalehteä, mutta 1975 vähän yli 80.

1945:  Tanskassa päivälehtien määrä on 122, mutta 1975 vain 48.

1945:  USAssa lehtiä on 1750, mutta 1914 niitä oli 2250.

1945:  Mauretaniassa alkaa ilmestyä viikkolehti La Mauritanie.

1945:  Suomen Kommunistisen Puolueen SKP pää-äänenkannattajan Työkansan Sanomat näytenumerot ilmestyvät.  Sen päätoimittajana on aluksi Aili Mäkinen, joka hankki lehtikokemusta Leningradissa Vapaus-lehdessä ja 1946 Mauri Ryömä (1911-58).  Lehteä avustavat Armas Äikiä, Raoul Palmgren ja Hertta Kuusinen.  Muita avustajia ovat kiilalaiset Erkki Vala ja Elmer Diktonius, jotka avustavat myös Vapaata Sanaa.  Lehti painetaan aluksi Uuden Suomen painossa.  Pakinoitsija "Pentti Poukka" kirjoittaa: "Sanomalehti on terävä ja voimakas ase.  Siksi sanomme heti aluksi, että Uusi vuosi on tuonut Suomen työtätekevälle kansalle ainakin yhden hyvän lahjan, Työkansan Sanomat.  Ilman sanomalehteä on nykyaikainen ihminen kuin pimeässä säkissä, joka on lukittu seitsemällä lukolla.  Jos hän turvaa taantumuslehteen, on hän kolminkertaisesti säkissä, joka on lukittu seitsemällä lukolla".  Työkansan Sanomat ja Vapaa Sana yhdistetään 1957 Kansan Uutisiksi.

1945:  Turkulainen kansandemokraattinen Uusi Päivä painetaan aluksi Salossa.  Lehti asettuu 1968 enemmistöläiselle kannalle, jolloin vähemmistö luopuu siitä.  Lehti lakkaa 1969.

1945:  Kotkassa perustetaan kansandemokraattinen Raivaaja.  Se julkaisee 1952 olympialiitteen.  Lehti lopetetaan 1959.  Raivaajan viimeisessä numerossa piirisihteeri Taisto Sinisalo kehottaa levittämään Kansan Uutisia.

1945-50:  Kansandemokraattinen Työn Valta ilmestyy.  Se painetaan aluksi Hämeenlinnassa ja 1947 Lahdessa.  Lehti lakkaa 1950 taloudellisten vaikeuksien vuoksi yhdistämällä se Vapaaseen Sanaan.

1945:  Vaasassa alkaa ilmestyä kansandemokraattinen Kansan Ääni.  Vaasalainen kirjapaino painaa lehden, mutta toista numeroa painettaessa kirjapaino ilmoittaa, että se on viimeinen, joka heidän painossaan painetaan.  Kansan Ääni perustaa 1978 latomon Helo-Set ja siirtyy tietokonepohjaiseen teksinkäsittelyyn 1979.

1945:  Oululainen kansandemokraattinen Kansan Tahto alkaa ilmestyä Pohjan Kansan seuraajana.

1945:  Kuopiolainen kansandemokraattinen Kansan Sana painetaan Suunta-lehtien kirjapainossa.

1945:  Sosiaalidemokraattien oppositio perustaa oman lehden Vapaa Pohjola.

1945:  Eino Yliruusi julkaisee Helsingissä Suomen Sanomia, joka on Kansanvallan Rintaman sekä Pienviljelijäin ja Maalaiskansan Puolueen PMP äänenkannattaja.

1945:  Uusi Suomi kirjoittaa, että odottamattoman häikäilemätön Suursaaren valtausyritys mereltä käsin osoitti, että saksalaiset eivät lähde täältä ilman pakkoa.  Ne on askel askeleelta ajettava pois.  Armeija on käynyt Lapissa sotaa vaikeissa olosuhteissa häikäilemätöntä vihollista vastaan, joka poltti ja raiskasi.  Sellaista tuhoamisvimmaa, jota saksalaiset ovat osoittaneet kirkkoja, kouluja, kyliä, sairaaloita, liikennelaitoksia ja eläimiäkin tuhotessaan, on mahdotonta ymmärtää.  Vaatii ankaria ponnistuksia saada Saksan joukot pois Suomesta.

1945:  Lahtelainen Esan Kirjapaino hankkii heinolalaisen lehden Itä-Häme, joka tunnustautuu paikallislehdeksi 1980-luvun alussa.

1945:  Aarre Ylhävaara panee alulle paikallislehden Ala-Keitele, joka ilmestyy 1952 loppuun.  Ylhävaara käynnistää 1949 Suur-Keuruun Sanomat muutettuaan 1948 Keuruulle.  Ylhävaara julkaisee 1949 Karstulan Seudun Sanomien näytenumeron.  Hänen veljensä Martti Ylenius on sen päätoimittajana.

1945:  Armas Äikiän (1904-65) runokokoelmaan Kalterilyyra sisältyy vankilakauden runotuote Sanomalehtimiehen kesäloma.

1945:  Väinö Tanner (1881-1966) antaa Aftonbladetille suorasukaisen haastattelun, jonka julkaiseminen estetään Suomessa.  Vain Helsingin Sanomat painaa jutun.

1946:  Saksan Demokraattisessa Tasavallassa DDR perustetaan Saksan Sosialistisen Yhtenäisyyspuolueen SED pää-äänenkannattaja Neues Deutschland - Uusi Saksa.  Kommunistien Deutsche Völkszeitung ja sosialidemokraattien Das Volk yhdistyvät lehdeksi Neues Deutschland puolueiden yhdistyessä.  Lehden levikki 1980 on noin 800 000.

1946:  Neuvostoliittolainen lehti Tuleva sukupolvi työväenluokalle julkaisee tietoja myös ylioppilasnuorisolle.

1946:  Ammanissa perustetaan lehti Al Nisr - Voitto.

1946-55:  Juan Perónin diktatuurikaudella La Prensan arvostelevia toimittajia kohdellaan väkivaltaisesti, hallitus takavarikoi paperit ja järjestää ilmoitusboikotteja.  Peronistit määräävät lehden palstoja hallituksen propagandan käyttöön.  Lehteä vastaan hyökätään aseellisesti, ja lehden painotyöläinen ammutaan.  Poliisi pidättää henkilökunnan, muttei murhaajia.  La Prensalle annetaan paperia niin niukasti, että painos on 90 000.  Lehteä vuokrataan pesosta 20 minuutiksi.  La Prensan on 1951 lopetettava ilmestymisensä, ja omistaja tohtori Alberto Gainza Paz joutuu maanpakoon.  Peronistit takavarikoivat yrityksen.  Entisen lehden 150 toimittajasta vain 30 jää väärään Prensaan.  Päätoimittajaksi hankitaan falangisti Francon Espanjasta.  Perón kukistuu 1955, ja Paz palaa Buenos Airesiin, jossa La Prensa alkaa 1956 ilmestyä.  Lehden neljännellä sivulla on pysyvästi teksti: "Lakkautettu ja takavarikoitu vapauden puolustamisen vuoksi 26.1.1951, aloittanut jälleen ilmestymisen 3.2.1956".  Levikki on 825 000, mutta painosta täytyy pienentää kolmeen sataan tuhanteen paperipulan tähden.  Sunnuntailiitteessä on novelleja, runoja, kulttuurijuttuja ja kansantajuista tiedettä.  Lehden klinikalla on 22 lääkäriä.  Lehti selviytyy Perónin toisesta kaudesta 1973-76 oppositiossa.  La Prensa julkaisee 1981 nimiluettelon argentiinalaisista, jotka kuuluvat väärinkäytöksistä syytettyyn P2-vapaamuurarijärjestöön.  Hallitus lopettaa lehdessä kaiken ilmoittelun.  Lehti maksaa painopaperistaan kaksi kertaa niin paljon kuin muut lehdet, koska se ei ole liittynyt hallituksen monopolisoimaan hankintajärjestelmään.  La Prensan kolumnistia Manfred Schonfeld pahoinpidellään 1981 kotinsa edustalla.  Levikki on pudonnut sataan tuhanteen.

1946:  La Pazissa bolivialaisen tinakaivosliittymän La Rosca jäsenet Simón Patiño, Carlos Aramayo ja Mauricio Hochschild omistavat kukin sanomalehden, ministereitä ja lainlaatijoita.  Tinan tuotosta ei jää mitään Boliviaan, sillä yhtiöiden päämajat ovat ulkomailla.

1946:  Costa Ricassa alkaa ilmestyä La Nación.

1946:  Paraguayssa perustetaan lehti Patria.

1946:  Mainzissa syntyy lehti Allgemeine Zeitung.

1946:  Hans Sonnenfeldt perustaa Berliiniin bulevardilehden Der Abend.  Hän myy 1978 lehden Carl Eberhard Pressille.

1946:  Axel Springerin perustamaan lehtikonserniin kuuluu muun muassa viisi suurta päivälehteä Die Welt, Hamburger Abendblatt, Bild Zeitung, Berliner Morgenpost ja B.Z. sekä kaksi sunnuntailehteä Welt am Sonntag ja Bild am Sonntag.  Ullstein kuuluu Springer-konserniin.

1946:  Ranskassa ilmestyy 203 päivälehteä, mutta 1975 enää 72.

1946:  Togon afrikkalainen edistyspuolue alkaa julkaista lehteä Le Progrès.

1946:  Ranskan Somaliassa perustetaan lehti Le Réveil, joka ilmestyy myöhemmin nimellä Le Réveil de Djibouti.

1946:  Vietnamissa Ho Chi Minh perustaa Vietnamin Kommunistisen Puolueen lehden Nhân Dân - Kansa.  Armeija julkaisee sanomalehteä Quân Doi Nhân Dân - Kansanarmeija.

1946-54:  Ranskalaiset pudottavat Indokiinan sodassa huoltolennoillaan sanomalehtiä sotilailleen.

1946-63:  Venäläisen Konstantin Paustovskin (1892-1968) kuusiosainen Kertomus elämästä -sarjan neljäs osa Suurten odotusten aika kertoo tekijän Odessan-vuosista ja parista muusta lehtimiehestä Jasa Lifshits ja Jevgeni Ivanov.  He ottavat hoitaakseen Merimiesliiton Morjak - Merimies -lehden.  Sen kirjeenvaihtajana Paustovski kiertää Mustanmeren satamakaupunkeja.

1946:  Kolumbialainen Gabriel García Márquez (1928-) aloittaa toimittajan työn.  Hänestä tulee 1959 lehden El Espectador kirjeenvaihtaja Roomaan.  Hänen ensimmäinen romaaninsa La hojarasca - Rojumyrsky ilmestyy 1954 ja suomennetaan 1993.  Romaani Cien años de soledad - Sadan vuoden yksinäisyys ilmestyy 1967 ja suomennetaan 1971.  Omaelämäkerta Elää kertoakseen valmistuu 2002 ja suomennetaan 2005.

1946 jälkeen:  Albaniassa aletaan julkaista lehtiä Zeri i Poppulit - Kansan Ääni, Bashkimi - Yhtenäisyys, Kustrimi i lirse - Vapauden kutsu, ammattiyhdistyslehti Puna - Työ ja Zeri i Rinise - Nuorison Ääni.  II maailmansodan aikana Tiranassa julkaistiin lehteä Fashizma italialaisten miehityksen alaisena.

1946:  Norjalainen Aftenposten toteaa suomalaisten sotarikollisten oikeusjuttua koskevassa kirjoituksessaan, että Neuvostoliitto suhtautuu Suomeen hyvin pehmeästi eikä ole puuttunut Suomen politiikkaan sellaisista vakavista tapahtumista kuin asekätkijöiden paljastamisesta huolimatta.

1946:  Kirjailija George Orwell kirjoittaa: Nostat jalkasi sohvalle, asetat silmälasisi nenällesi ja avaat News of the Worldin.

1946:  Suomen Kommunistinen Puolue SKP perustaa Helsinkiin Kustannus Yhteistyön, jossa valmistetaan muun muassa Työkansan Sanomat.

1946:  Tamperelainen kansandemokraattinen Hämeen Yhteistyö painetaan aluksi Helsingissä nimellä Hämeen-Satakunnan Yhteistyö (näytenumerot Hämeen Yhteistyö - Satakunnan Yhteistyö).  Lehdellä on vaikeuksia 1950-luvulla saada kaupungin ilmoituksia.  Omassa painossa alkaa 1948 ilmestyä Satakunnan Työ.

1946-48:  Joensuulainen kansandemokraattinen Karjalan Kansa ilmestyy ja Lappeenrantaan siirrettynä 1948-49.

1946-49:  KV Kulju perustaa Parkanossa Suomen Maaseudun maalaispoliittiseksi viikkolehdeksi, josta tulee 1946 parkanolaisen Eino Yliruusin Suomen pienviljelijäin ja maalaiskansan puolueen PMP äänenkannattaja.  Paikallislehti Parkanon Seudut on sen jatkaja.

1946:  Raoul Palmgrenin artikkeli Rahamahti ja lehdistön vapaus ilmestyy Vapaassa Sanassa.  Kokoomuksen ja Ruotsalaisen kansanpuolueen lehdillä on suurempi levikki kuin parlamentaariset voimasuhteet.  Monet teollisuus- ja muut laitokset tukevat porvarillisia lehtiä tilauksillaan.  Porvarillisilla lehdillä on ensiluokkaiset kirjapainot, toimitushuoneistot, ammattitaitoiset toimittajat ja mahdollisuus käyttää asiantuntija-avustajia, ulkomaisten uutistoimistojen aineistoa ja omia ulkomaan kirjeenvaihtajia.  Ilmoittajat tukevat porvarillisia lehtiä niiden suuren levikin vuoksi.  Porvarillisten lehtien lukijat ovat varakkaampia kuin työväenlehtien lukijat.  Lehtien kilpailu ei ole vapaa, sillä pääoman puoli on edullisemmassa asemassa.  Raha määrää lehdistön suuruuden ja vaikutusalan.  Kapitalistilla on vapaus omistaa lehtiä ja väärentää rahan voimalla kansan mielipide.  Poliittisilla ja yhteiskunnallisilla joukkojärjestöillä tulee olla mahdollisuus julkaista sanomalehtiä.

1946:  Gallup-tutkimuksen mukaan 83 prosenttia aikuisista suomalaisista lukee sanomalehtiä ja heistä noin puolet kahta tai useampaa.  Tutkimus koskee Helsingin Sanomien ja Uuden Suomen lukemista pääkaupunkiseudulla.

1946-48:  Ylioppilas Max Jakobson (1923-), joka yhdeksän vuotiaana toimitti lasten satulehteä, oli Ilta=Sanomissa 1940 kesätoimittajana, oli 1941 harjoittelijana Suomen Tietotoimistossa, kirjoitti 1942 Suomen Kuvalehdelle jutun ja sodassa luki lehtijutut tarkkaan katsoen kuka ne oli kirjoittanut ja analysoiden mitä niissä tahdottiin sanoa, oli 1945 STTn palveluksessa, on BBCn suomenkielisen osaston toimittajana (Työkansan Sanomat 1946: Ja kun kotoiset voimamme eivät tunnu riittävän, niin toimitetaan Englannista ammattiprovokaattori Jacobssonin vuodatus meidän Yleisradiomme välityksellä suomalaisen kuulijakunnan kuultavaksi.), 1948-53 Uuden Suomen Lontoon kirjeenvaihtajana, 1953-58 sanomalehtiavustajana Washingtonissa (Jakobson kirjoittaa 1950-luvulla Korean sodan Neuvostoliiton syyksi), 1958-62 ulkoasiainministeriön sanomalehtiasiain toimiston päällikkönä, 1962-65 ulkoministeriön poliittisen osaston päällikkönä, 1965-72 Suomen YK-edustajana ja 1972-75 suurlähettiläänä Tukholmassa.  Jakobson on 1975-84 Elinkeinoelämän valtuuskunnan EVA toimitusjohtaja.

1947:  Palestiinassa alkaa ilmestyä kommunistisen puolueen Kol Ha'am - Kansan Ääni.

1947:  Zambiassa tohtori Alexander Scott perustaa lehden Central African Post Lusakaan.  Lehti lopetetaan 1962.

1947:  Roomalaiskatoliset valkoiset perustavat Senegaliin lehden Afrique Nouvelle.

1947:  Sanomalehdet englanninkielinen Dawn (Ali Djinnah perusti 1942), urdunkielinen The Daily Jang (1937) ja Anjam (1929) muuttavat Delhistä Pakistaniin Karachiin.  Dawn julkaisee painoksen 1947 alkaen gujaratiksi ja 1948 lähtien urduksi.

1947:  Pakistanin Lahoreen perustetaan The Pakistan Times.  Sen urdunkielinen sisarlehti Imroze - Tänään ilmestyy 1948 alkaen Lahoressa ja Karachissa.

1947:  Folktidningen muutetaan Ny Tid -lehdeksi.  Toimittajina ovat muun muassa Ragni Karlsson ja päätoimittajana Atos Wirtanen 1947-53, joka erotettiin Arbetarbladetin päätoimittajan paikalta.  Avustajana toimii nuori Jörn Donner.

1947:  Jyväskyläläinen kansandemokraattinen Keski-Suomen Työ painetaan aluksi Jämsässä, sitten Pieksämäellä ja Kuopiossa.  Keski-Suomen Työ lakkaa 1956.

1947:  Lahtelainen kansandemokraattinen Työn Valta alkaa ilmestyä.

1947-48:  Kansandemokraattinen Vapaa Savo ilmestyy Mikkelissä.  Lehti painetaan Kotkassa Kymen Kansan painossa, ja lehteen tulee liikaa Raivaajan kymenlaaksolaista aineistoa, joten Vapaa Savo lopetetaan 1948.

1947-50:  Suomen Kansan Demokraattinen Liitto SKDL julkaisee työtä tekevän maaseutuväestön äänenkannattajaa Maamiehen Sanomat.

1947:  Uskontotieteilijä Uno Harva (vuoteen 1927 Holmberg) (1882-1949) kirjoittaa Helsingin Sanomiin artikkelin Ihminen ja jumala.  Hän tarkastelee vertailevan uskontotieteen näkökulmasta "eräitä tiedon ja uskon välillä vallitsevia syviä ristiriitoja".  Harva toteaa valittaen, että "tarusta (=myytistä) on tullut pyhä kertomus ja sen esittämästä asiasta maailmanhistoriallinen tapahtuma".

1947:  Helsinkiläinen Nyland lopetetaan ja sen jälkiä seuraava Nya Nyland 1949.

1947:  Etelä-Saimaan sisarlehdeksi tulee imatralainen Ylä-Vuoksi, joka muuttuu 1970-luvulla paikallislehdeksi.

1947:  Turussa perustetaan Turun Sanomien johdolla Yhteisjakelu, joka hoitaa turkulaisten lehtien jakelun.  Yhteistyö loppuu 1963.

1947:  Anja Vammelvuon (1921-88) näytelmän Loistohuoneisto päähenkilönä on päivälehden päätoimittaja.

1947:  Raoul Palmgrenin artikkeli Lehdistön vapauden ongelmia ilmestyy Vapaassa Sanassa.  Lehdistön vapaus eli riippumattomuus valtiovallasta ei riitä turvaamaan lehdistön vapautta.  Valtio-Leviathanin tilalle on tullut Mammona-mustekala, joka on tehnyt vapaasta lehdistöstä omien intressiensä nöyrän välikappaleen.  Päätoimittaja on riippuvainen lehden omistajasta.  Lehtilordit ja -kuninkaat ovat alistaneet vaikutusvaltaansa heikompia kilpailijoita ja kuristaneet toisia.  "Vapaa toimittaja, totuuden ja oikeuden ritari" on harhakuva.  USAssa 1920 oli 2042 päivälehteä, mutta 1943 enää 1754.  Englannissa 1921 oli 151 päivälehteä, mutta 1946 vain 95.  Uutisten valikointi, stilisointi, otsikointi ja asettelu tekevät lehdestä muotin, joka mielinmäärin muovaa lukijain tietoisuutta.  Kapitalistinen lehdistö ja kansainväliset uutistoimistot jatkavat fasistisen lehdistön ihmisten aivojen yhdensuuntaistamista suggestiokoneistolla.  AP, UP ja INS ovat painaneet polvilleen ranskalaisen uutistoimiston Havas ja tehneet englantilaisesta Reuterista AP:n lisäkkeen.  Porvarillinen lehdistö toimii kansainvälisen kapitalismin etujen puolesta kaikkialla maailmassa sekä demokraattisten ja sosialististen pyrkimysten vastaisesti, ympäröi Neuvostoliiton rautaesiripulla ja tekee sen kansainväliset esiintymiset epäilyksenalaisiksi sekä valmistelee psykologisesti kolmatta maailmansotaa.  Käynnissä on suggestioaparaatti, jonka edessä Göbbels saa tunnustaa voittajansa.

1948:  Tshekkoslovakiassa perustetaan kommunistisen puolueen pää-äänenkannattaja Rude Pravo -  Punainen oikeus.  Sen levikki 1980 on 1,1 miljoonaa.

1948:  Saksan Demokraattisen Tasavallan DDR johtavan lehden Neues Deutschland levikki on 800 000 kappaletta, prahalaisen Rude Pravon 980 000 ja varsovalaisen Tribuna Ludun 400 000 kappaletta.

1948:  Färsaarilla alkaa ilmestyä lehti 14. September samana vuonna, jolloin laki itsehallinnosta hyväksytään.

1948:  Axel Springerin kustantamana alkaa ilmestyä Hamburger Abendblatt ja Bild Zeitung 1952.  Springer ostaa 1955 lehden Die Welt ja pian alkaa ilmestyä Welt am Sonntag.

1948:  Italiassa ilmestyy 114 päivälehteä.

1948:  Washington Postin omistaja Eugene Meyer siirtää tyttärelleen Katharinelle ja vävylleen Philip Grahamille (1915-63) Washington Postin osakkeensa.  Graham hankkii radio- ja televisioasemia, ostaa 1954 kilpailevan sanomalehden ja 1961 Newsweekin.  Graham on 1962 luomassa Los Angeles Times - Washington Post News Serviceä.  Yhtiö hankkii 1966 Herald Tribunen Pariisin painoksesta osakkeita 45 prosenttia.  Katharine Graham jatkaa 1963 johdossa.  Lehden toimittajat Bob Woodward ja Carl Bernstein tutkivat 1972-74 Watergatea.  Paljastukset johtavat presidentti Richard Nixonin eroon.  Toimittajat Richard Cohen ja Edward Walsh paljastavat varapresidentin Spiro Agnew kietoutumisen lahjontajuttuun.  Lehden uusi julkaisija on poika Donald Graham.  Postin levikki 1981 on 618 000 ja sunnuntaisin 845 000.

1948-52:  Tunisiassa Habib Bourguiban äänitorvi on Mission.

1948:  Turkissa Desat Simavi perustaa lehden Hürriyet - Vapaus.

1948:  Senegalin itsenäisyysliikettä johtava Leopold Sedar-Senghor toimittaa lehteä La Condition Humaine.  Lehden nimeksi 1957 tulee L'Unité.

1948:  Kiinassa alkaa ilmestyä kommunistisen puolueen Kansan Päivälehti - Jen-min Jih-pao - Renmin Ribao.  Mao Tse-tung (Zedong) suunnittelee siveltimellään etusivun ulkoasun.  Lehti ilmestyy 1949 lähtien Pekingissä.  Kansan Päivälehti johtaa muut lehdet lukutaitokampanjaan.  Vuonna 1951 otetaan käyttöön sanomalehdistön hoitama kritiikin ja itsekritiikin järjestelmä.  Lehden levikki 1980 on 6,88 miljoonaa.  Päivälehdelle saapuu kuukausittain 50 000 lukijankirjettä.  Päivälehti painetaan offsetpainossa ja sitä painetaan 20 paikkakunnalla, joista kuuteen sivut lähetetään faksimilellä.

1948:  Korean Demokraattisessa Tasavallassa KDKT perustetaan Joson Inmingun - Korean kansanarmeijan lehti.

1948:  Mao Tse-tung sanoo Shansi-Suiyuan -lehden toimittajille: "Lehdistön rooli ja voima on sen kyvyssä tuoda esiin puolueen ohjelma, linja, yleinen ja erityinen politiikka, sen tehtävät ja työmenetelmät joukoille nopeimmalla ja laajimmalla tavalla".

1948:  Costa Ricassa perustetaan kaksi englanninkielistä lehteä The Daily Press ja News of Today, jotka lopetetaan muutaman vuoden kuluttua.

1948:  Tshekkoslovakiassa lopetetaan tai yhdenmukaistetaan muut kuin kommunistiset lehdet.

1948:  Kuubassa ilmestyy 33 päivälehteä.

1948:  Venezuelassa ilmestyy 27 päivälehteä.

1948:  Dominikaanisessa Tasavallassa perustetaan lehti El Caribe - Karibialainen.

1948:  Yhdysvaltalainen kirjailija Irwin Shaw (1913-84) kuvaa teoksessaan The Young Lions - Nuoret leijonat 1959 Euroopan länsirintaman taisteluja ja lehtimies-kirjeenvaihtajajoukkoa.

1948:  Yhdysvaltalainen juorutoimittaja Elsa Maxwell (1883-1963) kehuu esitelleensä Rita Hayworthin ja prinssin Aly Khan.

1948:  Suomen sanomalehdet julkaisevat Stalinin Paasikivelle lähettämän kirjeen, jossa ehdotetaan ystävyyden, yhteistoiminnan ja keskinäisen avunantosopimuksen solmimista Suomen ja Neuvostoliiton kesken.  Sosiaalidemokraattiset ja porvarilliset lehdet vastustavat sopimusta ja neuvottelujen aloittamista kuten Vapaus, Turun Sanomat, Uusi Suomi ja Suomen Sosialidemokraatti.  Sopimus allekirjoitetaan 6.4.

1948:  Suomen Kommunistisen Puolueen SKP valistussihteeri Aili Mäkinen Kirjoittaa Työkansan Sanomissa: "Ilman kommunistista sanomalehteä ei voida ajatellakaan tehokkaan luokkataistelun järjestämistä, kehittämistä ja johtamista hyvin varustautunutta porvaristoa vastaan".

1948:  Porilainen kansandemokraattinen Satakunnan Työ painetaan aluksi Helsingissä.

1948:  Lappeenrannassa alkaa ilmestyä Karjalan Kansa Työn Voiton kirjapainossa.  Liike lopetetaan 1950.

1948:  Turun Sanomat uusii rotaationsa.  Se painaa 48-sivuista lehteä 25 000 kappaletta tunnissa.

1948:  Mikkelissä lopetetaan SKDLn Vapaa Savo.

1949:  New York Times julkaisee etusivullaan kolmella palstalla jutun Kemin tapahtumista ja verisestä yhteenotosta otetun valokuvan.

1949:  Pekingissä perustetaan Kuang-ming jih-pao - Valo.

1949:  Saksassa mainzilaiset ja frankfurtilaiset perustavat lehden Frankfurter Allgemeine Zeitung für Deutschland FAZ.  Sen edeltäjä Frankfurter Zeitung  alkoi eräiden esimuotojen jälkeen ilmestyä 1866.  Hitler antoi 1942 sen ilmestyä ulkomailla suosittuna ja tunnettuna, mutta juutalaiset omistajat ja työntekijät poistettiin.  Natsit lakkauttivat 1943 lehden satu- ja runokritiikin vuoksi.  FAZille perustetaan 1959 säätiö FAZIT, jossa on mukana julkaisijaryhmä, lehtiyhtiö, professoreja ja Frankfurter Societäts-Druckerei.  Lehden levikki 1980 on 340 000.

1949:  Hollannin hallitus kutsuu yhdysvaltalaisia sanomalehdentoimittajia retkeilylle Hollannin Itä-Intiaan.  Paluumatkalla lentokone törmää Bombayn lähellä Ghatkopar-vuoren seinämään ja kaikki koneessa olleet 45 henkilöä saavat surmansa.  Sanomalehdentoimittajia on 14.

1949:  Ranskassa Jean Prouvost alkaa julkaista lehteä Paris-Match.

1949:  Ranskan Marokossa ilmestyy 11 ranskankielistä päivälehteä ja Espanjan Marokossa kolme.

1949:  Tunisiassa ilmestyy 59 lehteä, joista 20 arabiaksi.

1949:  Jordanian Ammanissa perustetaan lehti Al Nachad - Nousu.

1949:  Jerusalemista lehdet Falastin ja Al-Dif'a siirretään Jordaniaan palestiinalaisten alueen liittämisen 1948 jälkeen.

1949-51:  Englantilainen elokuvaohjaaja John Boorman (1933-) kirjoittaa Manchester Guardianiin ja aikakauslehtiin.  Sitten hän menee BBCn radioon ja televisiodokumenttien tekijäksi.

1949:  Toimittaja Aarre Nojonen (1926-77) aloittaa työnsä Suomen Kansan Demokraattisen Liiton SKDL sanomalehdessä Hämeen Yhteistyö Tampereella.  Nojonen opiskelee 1953-57 kiinankieltä ja tutustuu Kiinan oloihin.  Hänet palkataan 1957 Kansan Uutisten kotimaan toimittajaksi.  Nojonen lähetetään 1961 Moskovaan Kansan Uutisten kirjeenvaihtajaksi.  Hän toimii myös Yleisradion Neuvostoliiton kirjeenvaihtajana ja tässä työssä vakituisesti 1969-74 ja 1975-77.  Nojosen työtoverit valitsevat 1974 hänet radio- ja televisiotoimittajien liiton pääluottamusmieheksi.

1949:  Suomen Kommunistisen Puolueen SKP pää-äänenkannattaja Työkansan Sanomat kirjoittaa 4.10: "Suomen työväenluokka tervehtii ja onnittelee sankarillista Kiinan kansaa, sen uljasta ja taisteluissa karaistunutta kommunistista puoluetta.  On oikeutettua odottaa, että meidänkin maamme hallitus tunnustaa mitä pikimmin Kiinan hallituksen."

1949:  Loimaalla perustetaan pitäjälehti Kurkijokelainen.  Pieni paikallislehti syntyy, kun kurkijokelaiset evakot sijoitettiin Loimaalle.  Heillä ei ollut omaa lehteä Kurkijoella, vaan siellä luettiin Jaakkiman ja Käkisalmen Sanomia.

1949:  Tornion Vapaapalokunta alkaa julkaista elokuvien mainostamiseksi lehteä Elokuvauutiset, jonka nimeksi tulee myöhemmin Tornion Ilmoituslehti.

1949:  Oulussa lakkaa kokoomuslainen Kaiku.  Kokoomus menettää 1972 mennessä 12 muuta lehteä.

1949:  Puolueeton paikallislehti Karkkilan Seutu alkaa ilmestyä.  Sillä on yhteydet Karkkilan vasemmistopiireihin.

1949-80:  Suomessa tapahtuu 35 lehtikuolemaa.  Sanomalehtitoimittajien määrä 400 kasvaa kolmeen tuhanteen.  Vähintään neljä sanomalehteä 1950 ilmestyy kahdeksassa kaupungissa, mutta 1980 vain kolmessa: Helsinki, Oulu ja Vaasa.  Vähintään kahden lehden paikkakuntien määrä 24 putoaa 16 paikkakuntaan.

1949:  Paikallislehtiä ilmestyy Suomessa 56 paikkakunnalla yhteensä 57.

1940-luvun loppu:  Meijerikuljetukset muodostavat Satakunnan Kansan sunnuntaijakelun rungon.

1940-luvun loppu:  Magnetofoni tulee lehtien käyttöön.  Hufvudstadsbladetissa 1950-luvulla magnetofonilla otetaan vastaan aluetoimitusten uutisia, jotka kirjoitetaan kuulokkeet korvilla kirjoituskoneella paperille.

1940-luvun loppu:  Taisto Kalevi Sorsa (1930-2004) on Kansan Työn toimitusharjoittelija ja työskentelee 1950-55 iltatoimittajana Sanomalehtien tietotoimistossa.  Hän on 1952-59 Työläisnuorison, sitten Vihurin toimitussihteeri ja päätoimittaja 1954-55 sekä Tammen kirjallisuustoimittaja 1956-59.

1950-luku:  Yhdysvalloissa muovataan epämääräinen sosiaalisen vastuun lehdistöteoria.  Sananvapaus on suhteutettava yhteiskunnan etuihin.  Lehdistö edistää keskustelua ristiriitaisista kysymyksistä ja tutkii ongelmia.  Jos lehdistö ei hoida tehtäviään vastuullisesti, hallitus voi itse harjoittaa joukkotiedotustoimintaa.  Hallitus ei saa kilpailla muiden joukkotiedotusvälineiden kanssa eikä lakkauttaa yksityisomistuksessa olevia viestimiä.  Yhdysvaltalainen lehdistöntutkija John C Merrill katsoo, että sosiaalisen vastuun teoria merkitsee valtion valvontaa.  Teoriaa kehitetään objektiiviseksi lehdistöteoriaksi.  Lehdistön valvonnassa tähdennetään ammatillista lehdistöetiikkaa.  Tieto on rationaalisen päätöksenteon pohja.  Lehdistön on taattava objektiivisen, oikeasuhtaisen ja saajalleen merkityksellisen tiedon saanti.

1950-luku:  Englannissa Daily Graphicin päätoimittaja kutsuu kirjailijan Doris Lessing (1919-) luokseen ja tarjoaa paljon rahaa, jos hän kirjoittaisi artikkeleita, joissa Lessing puolustaisi hirttämistä, nuorisorikollisten pieksemistä, rikollisten ankarampaa kohtelua, sitä että naisen paikka on kotona, sosialismin murskaamista ja kommunistien internointia.  Kun Lessing ilmoittaa vastustavansa näitä ajatuksia, päätoimittaja sanoo, että on yhdentekevää mitkä Lessingin henkilökohtaiset käsitykset ovat.  Lessing saa muitakin samansuuntaisia tarjouksia, paholaisen houkutuksia.

1950-luku:  Ruotsissa alkaa ilmestyä maksuttomia lehtiä.

1950-luvun alku:  AE Ylhävaara toimii Suur-Keuruun Sanomissa, Viiden Kunnan Sanomissa Karstulassa ja Ala-Keiteleessä Äänekoskella.  Hän perusti 30 vuoden aikana seitsemän paikallislehteä.

1950-luku:  Suomen sanomalehtien kokonaislevikistä on 30 prosenttia niin sanottuja sitoutumattomia, riippumattomia ja puolueettomia lehtiä eli porvarillisia.  Niiden osuus 1966 on puolet ja 1980-luvulla yli 60 prosenttia.

1950-luku:  Pentti Haanpää kirjoittaa novellissa Satujen peikot: Sellaista todistavat sanomalehdet, nuo paperit, joiden mielestä aina jotakin tapahtuu, tapahtuu välttämättömästi joka päivä.  Niistä luemme kuinka joissakin maanalaisissa luolissa, kokonaisissa kaupungeissa, kätketyissä, korkeiden aitojen ja vartijoiden suojaamissa, viisaat keksijät työskentelevät ja ponnistelevat ja tekevät atomipommia yhä tehokkaammaksi, sata, tuhannen ja kymmenentuhatta kertaa entistä voimakkaammaksi.  Hehtaariluku, jolta se kerta pamauksella hävittää elämän paisuu paisumistaan.  Vuosimäärät, jolloin valtavaa pommikuoppaa yhä on vaarallinen lähestyä, lisääntyvät lisääntymistään.

1950:  Lehden Amerikan Suomalainen Työmies nimeksi tulee Työmies-Eteenpäin, kun Työmies ja Eteenpäin yhtyvät.  Lehdellä on 1985 tilaajia Kanadassa, Australiassa, Neuvosto-Karjalassa ja Suomessa.

1950-75:  USAssa julkaistujen tietojen mukaan välittömästi CIAn hyväksi työskentelee yli 400 yhdysvaltalaista toimittajaa.

1950:  Ruotsissa kahdella paikkakunnalla ilmestyy vähintään viisi lehteä, kolmella neljä, 15 paikkakunnalla kolme, 31 paikkakunnalla kaksi ja 42 paikkakunnalla yksi lehti.  Luvut 1970 ovat yksi paikkakunta, yksi, yksi, 17 ja 62 paikkakuntaa.

1950:  Ranskassa Robert Hersant aloittaa aikakauslehdellä Auto-Journal.  Hän hankkii 1956 paikallisen sanomalehden ja 1971 Paris-Normandien, jolloin hänellä on Nante, Nord-Matin, Le Berry Républicain, Centre Presse ja France-Antilles Karibian Guadeloupessa.  Hersant vie tietokoneen toimitukseen, käyttää valoladontaa ja vähentää henkilökuntaa.  Hänestä tulee Ranskan Hearst, Citizen Hersant, joka ostaa 1975 Le Figaron, sitten France-Soirin ja 1978 l'Auroren.

1950:  Libanonissa ilmestyy 40 päivälehteä.

1950:  Kyproksessa ilmestyy 11 päivälehteä, joista viisi kreikaksi, neljä turkiksi ja kaksi englanniksi.

1950:  Turkissa Milliyet (perustettu 1926) perustetaan uudelleen.

1950:  Irakissa ilmestyy 23 päivälehteä.

1950:  Israelissa ilmestyy 17 päivälehteä.

1950:  Costa Ricassa perustetaan La República.

1950:  Guatemalassa ilmestyy neljä päivälehteä.

1950:  Togon afrikkalainen yhtenäisyyskomitea alkaa julkaista lehteä L'Espoir du Togo.

1950:  Diario de Mocambique alkaa ilmestyä.

1950:  Guamissa alkaa ilmestyä Guam Daily News.

1950:  CIAn propagandahanke Kulttuurin vapauden kongressi - Congress for Cultural Freedom CCF perustetaan, joka rahoittaa lehtiä muun muassa International Bulletin, Encounter Englannissa, Brussels Time, Paris Match, Argumenten Ruotsissa, Perspektiv Tanskassa, Le Combat Ranskassa, Rome Daily American, Bohemia Latinalaisessa Amerikassa, Combate Uruguayssa, Intiassa Quest, joka lopetetaan 1961, New African, joka ajaa epäpoliittista negritud-aatetta, The East African Legal Digest, South Pasific Mail, The Okinawa Morning Star, The Manila Times, The Bangkok World ja The Tokyo Evening News.

1950:  Lehdistö kertoo, että Neuvostoliitolla on atomipommi.  USA ilmoittaa jatkavansa kaikenlaisten atomiaseiden kehittämistä.

1950:  Vapaan Sanan pääkirjoitus 17.10 on otsikoitu Erillissodan myytti ja se käsittelee talvi- ja jatkosotaa.

1950:  AE Ujainen perustaa Isoonkyröön paikallislehden Pohjankyrö.  Hän saa isänsä JE Ujainen kuoltua haltuunsa Kurikan ja Jalasjärven Kunnallislehden.

1950:  SKDLn Työn Valta lopetetaan Lahdessa ja SKDLn Karjalan Kansa Lappeenrannassa.

1950:  Koillissanomat alkaa ilmestyä Kuusamossa.

1950-51:  Suomen pienviljelijäin puolueeseen SPP kuulunut Pekka Kuusela julkaisee Koko Kansan Sanomia, pienviljelijäin, maaseutuväen ja koko kansan lehteä.  Ylivieskassa 1950 perustettu Talonpoikaispuolue ottaa lehden äänenkannattajakseen.

1950:  Kun edistys muuttuu kansanpuolueeksi, sillä on kolme äänitorvea: Kaleva, Etelä-Suomen Sanomat ja Turun Sanomat, mutta noin kymmenen vuotta myöhemmin ne ovat sitoutumattomia.

1950:  Suomessa vähintään kolmesti viikossa ilmestyvien lehtien levikki on 1,6 miljoonaa vuosikertaa eli 400 tuhatta asukasta kohti.  Luvut 1992 ovat 3,9 miljoonaa ja 521.

1950:  Suomessa ilmestyy vuodenvaihteessa 60, mutta vuoden lopussa 66 paikallislehteä, 1960 jo 105, 1970 peräti 151 ja 1984 hieman enemmän eli 180 paikallislehteä.  Aikana 1950-83 ilmestyy 258 eri paikallislehteä, joista osa kuolee tai muuttaa luonnettaan esimerkiksi ilmaisjakelulehdeksi.  Mukana ovat lehdet, jotka ilmestyvät vähintään puoli vuotta.  Lähes joka kolmas lehti vaihtaa nimeään ainakin kerran.  Joillain on viisi tai kuusi nimeä.  Eri nimisiä lehtiä kertyy 370.

1951:  Viimeinen englantilainen lehtikeisari Vere Harmsworth, sittemmin lordi Rothermere (1925-1998) pestautuu Associated Newspapersiin.  Yhtiön johdossa hän aloittaa 1971 lopettamalla vaikeuksissa olevan Daily Sketch -lehden ja siirtämällä sen päätoimittajan David English vaikeuksissa olevan Daily Mailin päätoimittajaksi.  Daily Mailin ja perheyhtiön perustivat 1896 lordi Rothermeren isä ja eno.  Kasvavalle keskiluokalle suunnattu Daily Mail voittaa levikkikilpailussa perinteisen Daily Express -lehden.  Yhtiö julkaisee keskiluokan raamatun lisäksi sunnuntailehteä The Mail on Sunday ja iltapäivälehteä The London’s Evening Standard.  Lordi Rothermeren mielestä sanomalehden pitää olla kuin meri: aina erilainen, aina samanlainen.

1951:  Sudanissa ilmestyy kahdeksan päivälehteä, joista seitsemän arabiaksi ja yksi englanniksi.

1951:  Keski-Afrikan Tasavallassa alkaa ilmestyä La Voix de l'Oubangi.

1951:  Togossa ilmestyy kahdeksan lehteä, joista kuusi ranskaksi ja kaksi eveksi.

1951:  García Márquez (1928-) ei pidä mistään muusta maailmassa niin paljon kuin kirjoittamisesta.  Tyhjä paperi on klaustrofobian jälkeen ahdistavin kaikista hänen tuntemistaan asioista.  Hän toimii 1951 lehtimiehenä paikallislehdessä.  Ei usko romanttiseen myyttiin, jonka mukaan kirjailijan on nähtävä nälkää ja oltava kusessa pystyäkseen tuottamaan.  Kirjallisessa työssä ihminen on aina yksin.  Kirjoitusvaiheessa ei voi saada apua keneltäkään ja kukaan ei voi tietää, mitä oikein haluaa.  Silloin on yksin, ehdottoman yksin, valkoisen paperin edessä.  William Faulkner: kirjailijalle täydellisin talo on bordelli, sillä aamutunteina siellä on erittäin rauhallista ja öisin juhlitaan.  García Márquez: Fantisointi eli puhdas sepittäminen Walt Disneyn tapaan, vailla mitään otetta todellisuuteen, on inhottavinta mitä löytyy.  Lapsetkaan eivät pidä fantisoinnista.  He pitävät luovasta mielikuvituksesta.  Näiden välillä on sama ero kuin ihmisen ja vatsastapuhujan nuken välillä.  García Márquez tuli 20-vuotiaana  päivälehti El Universalin toimitukseen.  Yksi kavereista oli kirjakauppias.  García Márquez sai työtä tietosanakirjojen ja lääketieteellisten teosten myyjänä Guajiran kylissä.  Hän kirjoittaa Barranquillan El Heraldon autiossa toimituksessa kun rivilatomakoneet vaikenevat ja alakerrasta kuuluu rotaatiokoneen valittava huohotus kirjan La Hojarasca 1955 - Rojumyrsky.  Hän on toimittajana Bogotan El Espectadorissa ja 1955 sen kirjeenvaihtajana Euroopassa Pariisissa.  Kolumbian diktaattori Rojas Pinilla sulkee El Espectadorin.  García Márquez johtaa 1960 Plinio Apuleyo Mendozan kanssa Bogotassa Prensa Latinan paikallista toimistoa.  Meksikossa hänen ensimmäinen työpaikkansa on naistenlehden toimituksessa.  García Márquez: Kriitikot eivät löydä kirjoista sitä, minkä he voivat nähdä, vaan sen minkä he haluavat nähdä.  Gabriel García Márquez, El olor de la guayaba 1982 - Ihmisen ääni 1983.

1951:  Mauritiuksessa ilmestyy kahdeksan päivälehteä.

1951:  Nepalin ensimmäinen päivälehti Aawaz - Ääni perustetaan.

1951:  Vietnamissa ilmestyy 25 päivälehteä, joista 13 vietnamiksi, seitsemän kiinaksi ja viisi ranskaksi.

1951:  Hongkongissa ilmestyy 36 päivälehteä ja 10 viikkolehteä.

1951:  Papua-Uusi-Guinea saa II maailmansodan jälkeen ensimmäisen sanomalehden South Pacific Post, joka ilmestyy Port Moresbyssä.  Lehti ja New Guinea Times Courier (perustettu 1959) yhdistyvät 1969 lehdeksi The Papua New Guinea Post-Courier, joka on ainoa kansallinen lehti.

1951:  Israelilaisen lehden Ha'aretz - Maa (perustettu 1918) päätoimittaja ja kustantaja Gershom Shoken esittää vertauksen, että Israel on (imperialismin) vahtikoira.

1951:  Rauhanpuolustajain maailmanliikkeen (perustettu 1949 Pariisissa) johtaja professori Frédéric Joliot-Curie vierailee Helsingissä, mutta Suomen lehdet vaikenevat siitä.

1951:  Oululainen Kaleva irrottautuu edistyspuolueesta ja lahtelainen Etelä-Suomen Sanomat, mutta tätä toimitusjohtaja Ossi Kivekäs ei pidä käännekohtana.

1951:  SDPn Kymen Lehti lopetetaan Kouvolassa.

1951:  Kuopiolainen Savo ostaa paikallislehden Pieksämäen Sanomat, jonka lopettaa saman tien.

1951:  Laatokka lakkaa Pieksämäellä.

1951-52:  Kirjailija-toimittaja TW Paavonkallio julkaisee paikallislehteä Uudenmaan Kansa ja pari numeroa lehteä Uusmaalainen.  Hyvinkään Uutiset syntyy 1953 ja Jokelan Seutu 1963.

1951:  Orimattilan Sanomat alkaa ilmestyä nimellä Pitäjäsanomat.

1951:  Keskipohjanmaa ostaa käytetyn kohopainorotaation Hollannista ja Etelä-Saimaa Norjasta.

1951:  Hapan (Raoul Palmgren) kirjoittaa pakinassaan Tohtori Stockmanin puhe isänmaalle, että me nyt käytämme yleistä lukutaitoamme lihavan rahalehdistön lukemiseen ymmärtämättä, mitä luemme; annamme jatkuvasti tyhmistää itseämme; uskomme mitättömän tärkeäksi ja tärkeän mitättömäksi, valheen todeksi ja toden valheeksi; annamme kuljettaa itseämme kuin lammaslaumaa ja nimitämme sitä ajatuksenvapaudeksi.

1952:  Kuubassa ilmestyy salainen sanomalehti El Acusador - Syyttäjä.

1952:  The Timesin arvovalta ja levikki ovat laskeneet ja lehteä kutsutaan jylisijän sijasta vikisijäksi.  Levikki 1965 on 228 300 kappaletta.  Timesin kirjallisuusliite, jonka voi tilata erikseen, leviää 88 maahan.  Muita viikkoliitteitä ovat Times Educational Supplement ja Higher Education, joissa käsitellään kasvatusta.  Terveysliite The Times Health Supplement perustetaan 1981.  Kanadalaissyntyinen Roy Thomson ostaa 1966 Timesin osakkeista 85 prosenttia.  Loput jäävät Gavin Astorille.  Thomson omistaa toistasataa sanomalehteä ja toistasataa aikakaus- ja ammattilehteä Englannissa, Yhdysvalloissa, Kanadassa, Australiassa, Uudessa Seelannissa ja Afrikassa.  Hänellä on 17 televisioasemaa ja viisi radiotaloa eri puolilla maailmaa, kustannusliikkeitä ja öljyteollisuutta.  Uusi yhtiö Times Newspapers syntyy 1967.  Siihen kuuluu myös Sunday Times, joka on Thomsonilla vuodesta 1959.  Levikki 1978 on 300 000.  Uuden tekniikan pelossa työntekijät lakkoilevat, ja Kenneth Thomson keskeyttää 1978 Timesin ja Sunday Timesin julkaisemisen.  Lehdet ilmestyvät 1979, mutta toimittajat menevät 1980 viikon lakkoon.  Australialainen lehtimagnaatti Rupert Murdoch ostaa 1981 Times-lehdet.  Hän on lehtimaailman paha poika, joka harjoittaa sensationalismia.  Murdochin News International -yhtiöllä on sanomalehti The Sun levikiltään 3,7 miljoonaa ja The News of the World levikiltään 4,2 miljoonaa.  Timesin levikki on 289 000 ja Sunday Timesin 1,4 miljoonaa.

1952:  Grönlantilaiseen Atuagagdliutit - Jotakin luettavaksi esitettyä -lehteen liitetään 1942 perustettu Grönlandsposten, jolloin lehdestä tulee kaksikielinen.  Lehti saa tukea Tanskan valtiolta ja Grönlannin julkisista varoista kuten vahapaperimenetelmällä monistetut paikallislehdet.  Niiden painos vaihtelee 175-900 kappaleen rajoissa.

1952:  Hampurilaisen Bild Zeitungin levikki on 4,8 miljoonaa kappaletta.

1952:  Jerusalemilainen kustantaja alkaa julkaista Ammanissa lehteä Al Jihad - Taistelu ja 1959 englanninkielistä lehteä Jerusalem Times.

1952:  Richard Brooksin elokuva Deadline kuvaa suuren uutistoimituksen dramaattista asemaa.

1952:  Ernesto Che Guevara de la Serna (1928-67) mainitsee päiväkirjassaan, että sensaatiokirjoitukset ovat uskomattomia, yhtä uskomattomia kuin ihmisten herkkäuskoisuus (...).

1952:  Vapaa Sana kirjoittaa 17.5 pääkirjoituksessaan: "Eräs myöhemmän sodanjälkeisen kauden erikoislaatuisempia ilmiöitä maamme valtiollisessa elämässä on ollut ent. ylipäällikön, valtionhoitajan ja presidentin, marsalkka, vapaaherra Mannerheimin ns. elämäntyön ympärillä suoritettu myytinmuodostus".

1952:  Oulussa perustetaan Oulun Ilmoitus-Sanomat, jossa on myös pakinoita, sarjakuvia, sananlaskuja ja radio-ohjelmat.

1952:  Uusi Suomi yrittää olympiakisojen innoittamana iltapäivälehteä Päivän Uutiset.

1952:  Suomen Punaisen Ristin paikallisosasto perustaa paikallislehden Hattula.  Samoin menetellään Kuhmoisissa, Padasjoella ja Lammilla.  Sanomalehdet paheksuvat tällaista toimintaa ja saattavat kantansa SPRn keskushallinnon tietoon.

1952:  Sanomalehdet Etelä-Suomen Sanomat, Satakunnan Kansa, Savon Sanomat, Uusi Suomi (MAN, josta Hämeen Sanomat ostaa 1961 osan) ja Uusimaa uusivat rotaationsa.

1952:  Satakunnan Kansa avaa oman reitin Porista Raumalle, jonne lehti palkkaa viitisen jakajaa.  Lehti laajentaa 1950-luvulla omaa jakeluverkkoaan.  Myös Aamulehti aloittaa omat kuljetukset.  Savon Sanomat ryhtyy järjestämään 1950-luvun alkuvuosina sunnuntaikantovuoroja Iisalmeen, Varkauteen, Suonenjoelle ja Juankoskelle.

1952:  Helsingissä perustetaan Yhteisjakelukonttori, mutta Helsingin Sanomat jää sen ulkopuolelle ja huolehtii itse jakelunsa.

1953:  Unkarissa ilmestyy 22 päivä- ja 88 viikkolehteä.  Kommunistien virallinen lehti on Szabad Nép - Vapaa Kansa, joka nimetään 1956 uudelleen: Népszabadság - Kansan Vapaus.

1953:  Australialainen tuleva lehtiparoni Rupert Murdoch (1931-) nimitetään isänsä, sotakirjeenvaihtaja, kustantaja ja päätoimittaja Keith Murdoch (1885-1952) omistaman The Adelaide News -lehden kustantajaksi Adelaideen.  Hän perustaa 1964 ensimmäisen valtakunnallisen sanomalehden The Australian.  Alle 40-vuotiaana Murdoch omistaa sanomalehtiä maan jokaisessa merkittävässä kaupungissa.  Murdoch ostaa Englannista sunnuntailehden News of the World ja 1969 sensaatiolehden The Sun sekä 1980-luvulla sanomalehdet The Times ja The Sunday Times.  Hänen yhtiönsä News Corporation toimialaan kuuluu elokuvia ja televisioohjelmia, televisio-, satelliitti- ja kaapelikanavia, sanoma- ja aikakauslehtiä, kirjakustantamoja ja mainontaa.  Yhtiö kehittää digitaalista lähetystekniikkaa sekä internet- ja tietokonepalveluja.  Yhtiö omistaa The 20th Century Fox -elokuvastudion, Star TV -satelliittiyhtiön ja 40 prosenttia British Sky Broadcasting -yhtiöstä.  Murdoch on ainoa mediamoguli, joka hallitsee maailmanlaajuista mediavaltakuntaa eli noin 2/3 maapallon viestinnästä.

1953:  Ernesto Che Guevara de la Serna kirjoittaa jutun Amazonjoesta, joka julkaistaan Panamá-Américan sunnuntailiitteessä nimellä Silmäys jokien jättiläisen rannoille, ja toisen Machu Picchusta, joka julkaistaan Sieten viikkoliitteessä nimellä Machu Picchu, Amerikan kiviarvoitus.

1953:  Elisabetin kruunajaisissa, jotka ovat ensimmäiset televisioidut kruunajaiset, Margaretin intiimi pölynpyyhkäisy Peter Townsendin kaulukselta riehaannuttaa Englannin lehdistön etunenässä keltaiset lehdet repostelemaan Margaretin suhdetta mieheen.

1953:  JK Paasikivi pyytää Urho Kekkosta selvittämään Eljas Erkolle, että Helsingin Sanomien idänkauppaa koskevassa artikkelissa on sijaa arvostelulle.

1953:  Suomen lehtisuosikit ovat:  Ilta-Sanomat, Helsingin Sanomat, Apu, Viikonloppu, Seura, Nya Pressen, Uusi Suomi, Hufvudstadsbladet, Viikko-sanomat, 10. Jännityslukemisto, Seikkailukertomuksia, Lukemista Kaikille, Sirpale, Perjantai, Tex, Aku Ankka, Gordon Jim, Valitut Palat, Nyyrikki, 20. Kädet Ylös, Iso-Kalle, Seikkailusarjat, Vaasa, Coctail, Eeva, Outsiderin lehti, Elokuva-Aitta, Suomen Urheilulehti, Aamulehti, 30. Hopeapeili, Suomen Sosialidemokraatti, Veikkaaja, Kippari Kalle, Me Naiset, Sarjakuvalehti, Viuhka, Uusi Kuvalehti, Kalle, Allers.

1953:  Suomessa mainonnan kokonaiskustannukset ovat 6,3 miljardia markkaa ja 1960 jo 25,1 miljardia.

1953:  Ranskalaisen belgialaissyntyisen kirjailijan Georges Simenon (1903-89) romaanissa Maigret tend un piège - Maigret virittää ansan 1957 komissario Maigret on hätää kärsimässä uutisnälkäisten lehtimiesten piirityksessä.  Romaanissa Les anneaux de Bicetre 1963 - Sairaalan kellot 1969 päähenkilönä on suuren pariisilaisen sanomalehden toimitusjohtaja-julkaisija.  Simenon oli nuoruudessaan kotiseutunsa lehden Gazette de Liège toimittajana ja Pariisiin saavuttuaan lehtien avustajana.  Hänellä oli myöhemmin yhteyksiä länsieurooppalaiseen ja yhdysvaltalaiseen lehdistöön.

1953:  Toimittaja Maire Vaajakallio (1923-2008) saa tietoa suuresta vakoilujutusta Jyväskylässä.  Keskisuomalainen ei julkaise juttua tuttujen hyvien veljien vuoksi, mutta Vaajakallio saa luvan kertoa siitä Helsingin Sanomille, joka julkaisee jutun.

1953:  Maalaisliittolainen Turunmaa kuolee.  Yhtiö irtisanoi kirjapainon työntekijöitä ennen lehden lakkauttamista, joka johti selkkauksiin Suomen Kirjatyöntekijäin Liiton kanssa.  Kirjapainossa tapahtui joukkoirtisanoutuminen ja liitto julisti hakusaarron.

1953:  Pieksämäen Seudun Sanomat lopetetaan.

1953:  Paikallislehti Kiuruvesi perustetaan Kansallis-Osake-Pankin takahuoneessa, jossa toimitetaan lehden ensimmäisiä numeroita.  Päätoimittajaksi tulee opettaja Aarne Rantala ja toimitusjohtajaksi pankinjohtaja Heikki Pursiainen.

1953:  Toimittaja Ahti Seppä perustaa Porissa paikallislehden Kangasniemen Kunnallislehti ja ostaa 1956 lehden Pieksämäeltä.  Hän julkaisee 1957 lehteä Pohjois-Satakunnan Sanomat, mutta yritys epäonnistuu, ja ulottaa lehtikustannustoimintansa Joutsaan, mutta lehti myydään 1960.  Sepät perustavat 1965 Rautalammin-Suonenjoen Paikallislehden.

1953:  Turun Sanomat aloittaa joka-aamuisen jakelun Salossa ja sitten ovat vuorossa Forssa, Lauttakylä, Laitila, Punkalaidun, Uusikaupunki, Rauma, Somero ja Naantali.

1953:  Iltapäivälehdet Ilta=Sanomat ja Nya Pressen aloittavat Helsingistä yhteiset lentokuljetukset Lahteen, Tampereelle ja Turkuun.

1954:  Le Monden perustaja ja johtaja Hubert Beuve-Méry perustaa lehden Le Monde diplomatique.

1954:  Egyptissä perustetaan Al Gumhuriyah - Al Djumhuriya - Tasavalta.  Sitä toimittavat Gamal Abd el-Nasser ja Anwar Sadat.