Ammattikuntalaitos, ammattiyhdistysliike ja  muu yhdistystoiminta 1796-1917

1797:  Manchester Typographical Society perustetaan suojelemaan työntekijöiden oikeuksia.  Se on Englannin ensimmäinen maakunnallinen painotyöläisten yhdistys.

1798:  Englannissa Old Baileyssä tuomitaan viisi painajaa vankilaan kahdeksi vuodeksi lakkoon yllyttämisestä ja salaliiton muodostamisesta.  Yksi heistä kuolee vankilassa.  Erimielisyys koskee mestareiden ottamien oppilaiden lukumäärää, josta työnantajat kutsuivat työläisten edustajat keskustelemaan.  Viisi syytettyä on pukeutunut edustajiksi.  He ovat kirjatyöläisten avustusyhdistyksen jäseniä.  Mestarit syyttävät painajia salaliitosta.  Englannin hallitus on hälyyttynyt Ranskan tapahtumista.

1800-luvun alkupuoli:  Englannissa työpäivä on usein 12-tuntinen.  Painaja saattaa tulla töihin kuudeksi aamulla ja työskennellä kymmeneen illalla.  Kiireisissä tapauksissa voi joutua työskentelemään kaksi vuorokautta nukkumatta välillä.  Säännöllistä työtä on vaikea löytää, sillä työläisiä palkataan tarvittaessa.  Oppilasaika kestää seitsemän vuotta.  Monet painajaisännät pitävät paljon oppilaita halvan työvoiman vuoksi.  Usein valmistuneet oppilaat joutuvat lähtemään mantereelle työn perään.

1800:  Englannissa perustetaan ensimmäinen paperityöläisten yhdistys Original Society of Papermakers.  Paperityöläiset lakkoilivat 1784 Englannissa.  Ensimmäinen paperityöläisten lakko oli 1390 Nürnbergissä.

1800:  Irlannissa työviikko on kuusi kymmenen tunnin työpäivää.

1800:  Tukholmassa latojien neliölasku on yleisessä käytössä.  Se tullee samoihin aikoihin tavaksi Turussa.  Latojan laskun perustana 1700-luvulla oli ladottujen painoarkkien lukumäärä.  Latoja sai maksun laskua vastaan kuukauden lopussa.

1801:  Lontoossa perustetaan ensimmäinen latojien yhdistys London Trade Society of Compositors, joka lain Pitt's Act 1799 mukaan on lain vastainen.  Yhdistys saa aikaan 1805 kymmenen prosentin palkankorotuksen ja 1810 lähes saman.

1801:  Ruotsin kansliakollegio lakkautetaan ja korvataan hovikanslerinvirastolla.  Uusi hovikansleri määrää 1802 Kirjanpainajaseuran puheenjohtajaksi Kuninkaallisen kirjaston kirjastonhoitajan.  Sama ohjesääntö jää Suomessa voimaan sen jälkeen, kun maa erotetaan Ruotsista.

1803:  Preussissa kielletään Postulat-nimiset opista pääsemis -kemut.  Isännille, jotka painoissaan sallivat näitä juhlia, määrätään sakkoa, mutta työmiehille ja opista pääsijöille vankeutta.  Nämä saavat uudistuvasta rikoksesta kuritushuonetta ja jokaisesta kornuuttiin kootusta taalarista 24 tuntia vankeutta.

1809:  Irlannissa perimätiedon mukaan perustetaan Dublin Typographical Provident Society DTPS.  Toisen tiedon mukaan se perustetaan suuren työttömyyden vuotena 1825.

1812:  Lordi Spencerin, Roxburghen herttuan ja Thomas Dibdinin aloitteesta perustetaan Englannissa ensimmäinen bibliofiiliseura Roxburghe Club.  Se saa nimensä kirjojen keräilijästä John Ker, Roxburghen 3. herttua (1740-1804), jonka kirjasto huutokaupatann 1812.  Kerhon jäsenmääräksi vakiintuu 31.  Herttuan kirjakokoelma käsittää 10 105 nimekettä, joukossa useita käsikirjoituksia ja varhaisia painoksia.  Ranskassa vastaava seura perustetaan 1820.  Jatkuvasti toimiva Société des Amis des Livres perustetaan 1874.

1812:  Suomen hallituskonseljin on määriteltävä kantansa erään uutta kirjapainoprivilegiota koskevan anomuksen suhteen, mutta maassa ei ole kirjanpainajaseuraa.  Kansliatoimituskunnan ehdotuksesta annetaan jokaisen kirjanpainajan lausua mielipiteensä, ja tätä menetelmää noudatetaan kunnes 1829 sensuuriasetus alistaa kirjapainot sensuuriylihallituksen valvonnan alaisiksi.

1815:  Hollannissa perustetaan kirjakauppiaiden ja kustantajien yhdistys Vereeniging ter bervordering van de belangen des Boekhandels.  Sen päätarkoitus on ehkäistä piraatti- eli varaspainoksia.

1816:  Kanadassa säädetään laki, joka tekee ammattiyhdistysten ja -liittojen perustamisen vaikeaksi.  Halifaxin, Montrealin, Quebecin, Toronton ja Hamiltonin painajat järjestäytyvät 1850 mennessä.

1816:  USA:ssa American Bible Society perustetaan.

1817:  Pipliaseura esittää senaatille, että akateemisen konsistorin valvontaan uskottaisiin sensuroinnin lisäksi kirjanpainajaseura, joka oli 1752 ohjesäännön pohjalla määrä perustaa Turkuun.  Senaatti hylkää 1822 Pipliaseuran esityksen.

1818:  Ouluun perustetaan kirjansitojain ammattikunta, joka saa jäsenensä Pohjanmaan rannikkokaupungeissa.  Kirjansitojan ammatissa toimeentulo on vaikeata.  Maallinen hallinto sidotuttaa tilikirjat, tuomioistuinten pöytäkirjat ja muut viralliset dokumentit, kirkko taas tarvitsemansa kirkonkirjat.  Sitoja saa lisätuloja kirjakaupan avulla.  Hän ostaa julkaisuja kirjanpainajilta ja kustantajilta, sitoo ne ja yrittää myydä markkinoilla rahvaalle sidottua kirjallisuutta.  Tavallisia myyntiartikkeleita ovat aapiset, katkismukset, virsikirjat, almanakat, arkkiveissut sekä hartauskirjat ja raamatut.

1819:  Norjassa perustetaan kirjaltajien tukikassa.

1823:   Kun Pouchée koettaa markkinoida kirjakevalinkonetta Polymatype Englannissa, niin kirjakevalajat vastustavat sitä, ostavat yhden koneen ja särkevät sen.

1824:  Leipzigissa perustetaan kirjamiesten yhdistys Börsenverein der deutschen Buchhändler eli Die Börse - Kirjakauppiasyhdistys.  Perustajat ovat kirjakauppiaita, jotka kokoontuvat päivittäin Richterin kahvilaan (samaan tapaan kuin Chapter Inn Lontoossa) käsittelemään asioita.  Kirjapörssi käsittelee liikeasioita, tekijänoikeuksia ja muita kirja-asioita saksaa puhuvissa maissa.  Pörssi perustaa 1834 lehden Börsenblatt, joka ilmestyy kolme kertaa viikossa paitsi kirjamessujen aikaan päivittäin.  Siinä on muun muassa julkaistujen kirjojen luettelo.  Jäseniä on alussa 108 ja 1865 jo 668 kirjankustantajaa, 121 kaiverrus- ja nuottikustantajaa, 2047 kirjakauppiasta ja 167 painokuvien ja nuottien myyjää.  Pörssi parantaa 1880-luvulla hintavalvontajärjestelmää.  Pörssi käsittelee 1887 peräti 24 miljoonaa tilausta.  Leipzigissa on kirjamyyjien koulu.  Jäsenmäärä 1920- ja 1930-luvulla lähestyy viittä tuhatta.

1825:  American Tract Society perustetaan.

1827:  Englannin kirjakevalajat ostavat Louis Pouchéen kirjakevalinkoneen ja tuhoavat sen, koska se uhkaa heidän käsityötaitojaan.

1827:  Lontoossa painajat perustavat yhdistyksen Printers' Pension Society, joka takaa eläkkeen, huolehtii iäkkäistä painajista ja heidän leskistään sekä painajien orvoista.  Sen nimeksi tulee 1865 Printers' Pension, Almshouse and Orphan Asylum Corporation.  Näihin aikoihin vallitsee suurtyöttömyys.

1828:  New Yorkin American Institute perustetaan edistämään Yhdysvaltojen teollisuutta eri aloilla.  Sen vuotuisilla messuilla on esitelty Morsen lennätin, McCormickin niittokone, Singerin ompelukone, Remingtonin kirjoituskone ja Bellin puhelin.  David M Smythin liinalankaneulomakone voittaa 1879 kultamitalin.

1829:  Leipzigissa perustetaan nuottienkustantajien yhdistys Verein der Musikverleger vastustamaan nuottien jälkipainoksia.

1829:  Varakonsuli Wasenius kirjoittaa Abraham Kingelinille toivoen tämän avulla saavansa oppipojan turkulaisesta Lancaster-koulusta.  Pojan pitäisi omata hyvä tavuutaito eikä hän saisi olla liian heiveröinen.  Olisi eduksi, jos hän osaisi välttävästi kirjoittaa ja laskea.  Hän tulee saamaan ruoan, asunnon, vaatteet ja koulutusta 5-6 vuoden aikana, jonka jälkeen hänestä tulee kirjaltaja ja hänelle aletaan maksaa viikkorahaa.

1830:  Painajien vastustuksesta huolimatta Ranskan Kuninkaalliseen valtionpainoon asennetaan viisi Cowper-painokonetta, jotka tilattiin 1829.  Heinäkuun vallankumouksessa Pariisin painajat särkevät vasaroilla, rautatangoilla ja pyssynperillä vihattuja Englannista maahantuotuja painokoneita.  Käsipainimella painajat hävittävät lähes 30 painokonetta sekä valtion että yksityisten kirjapainoissa Lachevardier, Pillard ja Huzard ja lupaavat korvata vahingot maksuttomalla työllä.

1830:  Manchesterin, Liverpoolin ja muiden pohjoisten kaupunkien kirjatyöläisten yhdistysten yhteistoiminta johtaa liiton Northern Union of Typographical Societes perustamiseen, johon kuuluu yhdistyksiä yli 40 kaupungista.

1830:  Englannissa Buckinghamin tehtaiden paperityöläiset pelkäävät menettävänsä elantonsa, kun paperinvalmistuksen uusia mekaanisia koneita asennetaan. He riehaantuvat ja särkevät koneet.  Joitain vangitaan ja 19 tuomitaan kuolemaan, mutta armahdetaan.

1830:  Leipzigissa epätoivoiset työläiset alkavat särkeä Brockhausin painokoneita.  Toiminta leviää kaupungissa, jossa muodostetaan porvarikaarti kapitalistien omaisuuden suojaksi ja taltuttamaan mellakointi.

1830:  Ranskasta tulee Saksaan latojien tariffi, jossa palkka lasketaan tuhannen ladotun n-kirjaimen mukaan.  Tariffissa 499 pikku n-kirjainta ei lasketa, mutta 501 n lasketaan täydeksi tuhanneksi.  Entä 500?

1830:  Englannissa lähes 500 sitomotyöläistä nousee telapuristinta vastaan peläten työpaikkansa menetystä.

1831:  Suomalaisen Kirjallisuuden Seura perustetaan.  Seura kustantaa ja julkaisee 1835 yhdessä Frenckellin Helsingin kirjapainon kanssa Kalevalan ensimmäisen 500 kappaleen painoksen.  Elias Lönnrot keksii sanan kirjallisuus.  Seuraan alkaa tulvia aineistoa.

1832:  Saksan Hambachissa pidetään suuri mielenosoitus lehdistönvapauden puolesta.

1832:  Johan Christopher Fenckell III hankkii omistukseensa Tampereelta rouva Lefrénin paperipajan.  Frenckellin tehtaanjohtaja Thomas Clayhills aiheuttaa toiminnallaan Suomen ensimmäisen paperityöläisten lakon ilmoittamalla, etteivät toinen markkinapäivä, laskiainen, perunannostopäivä ja juhannusmarkkinapäivä ole enää vapaita.  Oikeus katsoo, että aiemmat vapaapäivät paitsi kaksi markkinapäivää ovat voimassa.

1833:  Kanadassa ammattiyhdistysten on vaikea ajaa etujaan.  Quebecissa ryhmä painajia yrittää parantaa palkkojaan, mutta joutuvat pian antamaan vakuudet siitä, etteivät ryhdy lakkoon.  He tuntevat olevansa kiitollisuuden velassa mistä palkankorotuksesta tahansa.

1833:  Englannissa alkaa juurtua ajatus maan laajuisen sitojien liiton perustamisesta.  Tähän saakka on vain miesten paikallisia ammattiosastoja.

1833:  Helsingin kirjansitojat saavat ammattikunnan perustamislupakirjan Senaatin valtiovaraintoimituskunnalta.  Ensimmäinen ja varsinainen perustava kokous pidetään vasta 1835.  Ammattikunnan laatikossa tai arkussa on kolme lukkoa kuten turkulaisilla kirjansitojilla.  Oldermannin  ja hänen apulaistensa tulee olla yhtaikaa läsnä laatikkoa avattaessa.  Helsingin kirjansitojain laatikko on rakennettu neljän päällekkäin lepäävän kirjan muotoon.  Laatikko on oikeuden vertauskuva:  kaikki asiat käsitelläään laatikon ollessa auki.  Kokouksen katsotaan päättyneen, kun laatikko suljetaan.  Ammattikunnan entiset jäsenet kokoontuvat 1869 viimeiseen kokoukseensa.

1834:  Lontoossa London Daily Newspaper Society (perustettu 1820) ja London General Trade Society of Compositors (1826) yhtyvät latojien liitoksi London Union of Compositors.

1834:  Saksan kirjakauppiaiden pörssiyhdistys alkaa julkaista Leipzigissa lehteään Börsenblatt für den Deutschen Buchhandel.

1835:  Journal für Buchdruckerkunst julkaisee artikkelin laskenta- eli hinnoittelukysymyksestä.

1836:  Lontoon ulkopuolella ilmestyvien sanomalehtien yhteistyöjärjestö Newspaper Society perustetaan.  Se on maailman vanhin sanomalehtien julkaisijajärjestö, sillä Lontoon sanomalehtien yhteistyöjärjestö perustetaan 1906.

1836:  Palkkariita Andrew Spottiswooden ja London Union of Compositors -liiton välillä johtaa siihen, että liitto julistaa painon Eyre & Spottiswoode hakusaartoon.  Yritys on ammattiliitoton 1917 saakka.

1837:  Mainzissa paljastetaan Gutenbergin patsas.  Sen veistäjä on Thorwaldsen.

1837:  Tartossa perustetaan Viron Oppineitten seura, jonka tarkoituksena on Viron kansan, sen kielen ja kirjallisuuden sekä sen asuman maan entisyyden ja nykyisyyden tuntemisen edistäminen.

1837:  Lontoossa kirjansitojat lakkoilevat, sillä suuret painokset aletaan jakaa useille sitojille sidottavaksi, ja vaaditaan halvempaa hintaa sidontatyöstä.

1838:  Camden Society perustetaan painamaan julkaisemattomia käsikirjoituksia ja harvinaisia kirjoja.  Se liittyy 1897 Royal Historical Societyyn.

1838:  Leipzigissa kirjaltajat muodostavat komitean, joka 1840 esittää tuloksetta kirjapainonomistajille ehdotuksen työehtosopimukseksi.

1840:  Gutenbergin patsas paljastetaan Strassburgissa.

1840:  Lontoon latojat vastustavat latomakonetta, sillä he pelkäävät työttömyyttä.  Toinen syy on, että pienipalkkaiset naislatojat voidaan palkata latomakoneelle.

1840:  Englannissa alkaa ilmestyä ensimmäinen painoalan lehti The Compositors' Chronicle.

1840:  Lontoossa perustetaan kirjansitojien yhdistys London Consolidated Society of Journeymen Bookbinders.  Sitä ennen oli pieniä yhdistyksiä.

1840-41:  Japanin hallitus Bakufu lakkauttaa kustantajien liitot nakama, mutta perustaa ne uudelleen ehdolla, että niiden on pakko hyväksyä uudet kustantajat jäseneksi.

1841:  Englannissa perustetaan Etching Club - Syövyttäjien kerho.  Se julkaisee yhteistyössä teoksia, jotka ovat pikemminkin kuvitettuja albumeja kuin kuvitettuja kirjoja.  Kaunis kahdeksan kuvittajan yhteistyön tulos on Thomas Grayn Elegy Written in a Country Church Yard, Society of Etchers Club, London 1847.

1842:  Königsbergin, myöhemmältä nimeltään Kaliningradin, kirjasitojien vaakunaan on kuvattuna alttari, jolla lepää suuri sidottu kirja - raamattu.  Alttarin yläpuolella on kaksi tyvestä yhdistettyä käsivartta, jotka pitelevät kirjansitojan työkaluja.

1843:  Yhdysvalloissa Philadelphian litografit perustavat paikallisen ammattiyhdistyksen.  New Yorkin litografit seuraavat 1850 ja Cincinnatin 1868.  Jersey Cityn litografit perustavat 1882 kalastuskerhon - Romar Fishing Club.  Se liittyy Knights of Labor -liittoon.

1844:  Englannissa perustetaan National Typographical Association NTA.  Siihen liittyy London Union of Compositors.  NTA hajoaa 1848, jolloin perustetaan London Society of Compositors, joka liittyy 1955 liittoon Printing Machine Managers' Trade Society ja muodostaa yhdistyksen London Typographical Society.

1845:  Suomessa tehdään aloite Ruotsin kirjanpainajain yhdistystä vastaavan järjestön perustamisesta.

1845:  Viipurin Suomalainen Kirjallisuusseura perustetaan.

1846:  Ruotsin vanhin ammattiyhdistys Tukholman kirjaltajayhdistys perustetaan.

1846:  Englannin kirjapainoala määrää kirjapainojen tarkastukset pakolliseksi.

1846:  Typografiska Föreningen - Typografinen yhdistys perustetaan Tukholmassa.

1846:  Mittweidassa ja Leipzigissa alkaa ilmestyä kirjaltajien lehti Typographia.  Siinä keskustellaan koneellisen tuotannon seurauksista.  Kirjaltajat vaativat viikkopalkkaa.

1846:  Suomen Taideyhdistys perustetaan.

1848:  Mainzissa pidetään kansallinen kirjaltajakongressi, joka päättää perustaa koko maan käsittävän kirjaltajajärjestön ja pyrkiä työehtosopimukseen.  Kumousliikkeen jälkeen tämä ei onnistu.

1848:  Perustetaan Gesellschaft vereinigter Buchbinder.

1848:  Pariisin kirjanpainajat perustavat joukkoja suojelemaan koneitaan helmikuun vallankumouksessa.

1848:  London Society of Compositors - Lontoon latojain yhdistys perustetaan.

1848:  Berliinissä perustetaan sitojien ammattikuntaa edeltävä yhdistys Gesellschaft vereinigter Buchbinder.

1848:  Ruotsin Boktryckeri-societen -  Kirjapainojen yhdistys ottaa uudet säännöt.

1848:  Suomalaisen Kauniskirjallisuuden Yhdyskunta perustetaan Suomalaisen Kirjallisuuden Seuraan.  Sen tarkoituksena on julkaista suomennoksia ja suomenkielisiä romaaneja.

1849:  Englannin kirjanpainajien maaseutujärjestö The Typografical Association perustetaan.

1849:  Sveitsin kirjakauppiaat perustavat yhdistyksen Schweizerischer Buchhändlerverein.

1850-luku:  Ranskassa puukaivertajat vastustavat valomekaanisten viivapiirosten tekemistä, ja menetelmän kehittäminen viivästyy vuosia.

1850-60-luvut:  Nuoret suomalaiset kirjaltajat hankkivat lisäoppia työskentelemällä vieraissa kirjapainoissa.  Monet työskentelevät jonkin aikaa pietarilaisissa tai moskovalaisissa painoissa.  Myöhemmin useat lähtevät länteen tai etelään.

1850-luku:  Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kirjapainon nuoret omistajat kutsuvat alaisensa perheineen uudenvuoden juhliin.

1850:  Mainzissa perustetaan Saksan paperitehtailijoiden yhdistys.

1851:  Turussa kirjanpainajan hautajaisissa JF Granlund lausuu Turun Kirjapainotaiturien Hautausapukassan alkusanat, ja  Turun kirjapainotaiturit perustavat hautausapukassan.  Sitä perustamassa on faktori JF Sundström (1812-).  Nimeksi tulee myöhemmin Turun Kirjaltajain Apuyhdistys.

1852:  Yhdysvalloissa latojat ja painajat perustavat kirjaltajien liiton National Typographical Union.  Viiden osavaltion painajat päättivät 1850 näin ensimmäisessä kokouksessaan.  Liitto nimetään 1869 uudelleen: International Typographical Union ITU.

1852:  Edvard Frisk, sittemmin faktori ja kuopiolainen kirjanpainajaveteraani, päättää Gröndahlin helsinkiläispainossa viisivuotisen oppilaskautensa.  Hänen täytyy perimätavan mukaisesti työskennellä vielä vuoden verran kisällikokelaana, ennen kuin hänet voidaan julistaa opinsuorittaneeksi kirjaltajaksi.  Tämä tapahtuu kerran vuodessa syysmessun aikaan, jolloin kynttilät sytytetään ensi kerran kirjapainoissa.  Kyseessä lienee viimeinen kisällikokelaskautta koskeva maininta.

1853:  Italiassa Torinossa perustetaan Unione Tipografico-Editrice Torinese.

1854:  Kanadassa Torontossa The Globe -lehden päätoimittaja George Brown vastustaa painajien ammattiyhdistystoimintaa.  Kun painajat uskaltavat vastustaa kustantajia, hän syyttää heitä salaliitosta.  Painajat havaitaan teknisesti syyllisiksi, ja he saavat vertauskuvallisen yhden pennyn sakon.

1855:  Kuopioon perustetaan kirjansitojain ammattikunta.  Kisälleillä on kisälliveljeskunta, jonka ylimpänä valvojana, kapakkaisänä - krogfader, toimii joku mestari.

1855:  Viipurissa Johannes Alfthan ja tämän faktori Gustaf Victor Messing solmivat sopimuksen, jonka mukaan faktorin tulee huolehtia kaikkien töiden asianmukaisesta suorituksesta, vastata kirjapainon kalustosta, avustaa tarpeen tullen eri korvauksetta ladonnassa, valvoa ja ohjata oppipoikien työskentelyä, lukea kirjapainon kaikkien valmisteiden ensimmäiset oikaisuvedokset, pitää huolta kaikkien kehilöiden taitosta nimenomaan sanomalehtiladosten osalta, vastata lehtien lähetyksestä, hoitaa laitoksen kirjanpito ja antaa Alfthanille päivittäin kirjallinen selostus, josta käy ilmi, mitä painossa on tapahtunut sekä mitä töitä siellä on tehty tai otettu vastaan ja mitä painatteita sieltä on luovutettu.  Faktorin tehtävänä on lisäksi taidepainatteiden kuten kutsukorttien ja vastaavien latominen.

1857:  Suomen Kustannusyhdistys - Finska Förlagsföreningen perustetaan.  JV Snellman ja SG Elmgren esittivät ajatuksen siitä.

1857:  Naispuolisia latojia otetaan Suomessa ensi kerran Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kirjapainoon.  Nämä viisi tyttöä eivät jääneet tälle uralle pitkäksi aikaa.

1858:  Brasiliassa on ensimmäinen tunnettu lakko, kun Río de Janeiron kirjatyöläiset ryhtyvät lakkoon.

1858:  Tukholman kirjaltajayhdistys esittää vastalauseensa eräässä kirjapainossa tapahtuneen palkanalennuksen johdosta.

1858:  Suomen Kustannusyhdistys perustetaan.  Sen ensimmäinen puheenjohtaja on Frans Wilhelm Frenckell, sittemmin von.  Yhdistyksellä on aluksi 16 kirjakauppa-asiamiestä 14 kaupungissa. Heitä on 1920-luvulla 73 asiamiestä.

1859:  Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kirjapainossa kirjaltaja Johan Skogberg sitoutuu työskentelemään kaikkina arkipäivinä kello 6-13 ja 15-20 eli 12 tuntia.  Oppipojat aloittavat puoli viisi tai viideltä ehtiäkseen hoitaa lämmityksen ja siivouksen.

1859-68:  Kauppiaantytär Maria Granberg työskentelee Unggrenin vaasalaispainossa naimisiinmenoonsa saakka.

1860-luku:  Pennalismi rehottaa vielä.  Victor Pettersson kertoo, että iskut ja lyönnit kuuluvat päiväjärjestykseen yhtä säännöllisesti kuin ruoka ja juomakin.

1860-luku:  Theodor Sederholmilla on tapana järjestää kirjapainonsa henkilökunnalle kekkereitä omassa kodissaan.  Sederholmin kirjapainon latojat vastustavat painon säännöllistä yö- ja sunnuntaityötä.

1860:  Helsingin kirja- ja kivipainoissa on 102 työntekijää ja tehtaissa 963.  Luvut ovat 1874 hieman suuremmat: painoissa 136 ja tehtaissa 3131.  Painojen tiedot ovat varaukselliset, koska teollisuushallituksen viralliseen tilastoon ei ole sisällytetty kirjapainoja ja koska oppipojat eivät näihin aikoihin ole enää kirjoilla kirjapainojen yhteydessä.  Helsingissä on viisi kirjapainoa.

1862:  Tshekkoslovakiassa perustetaan Kirjanpainajien seura.

1862:  Senaatin kirjapainossa määrätään työajaksi kello 7-13 ja 15-19 varauksin, että kirjapaino pidetään auki kello 6-20 niitä työntekijöitä varten, jotka tätä toivovat.  Muissa painoissa seurataan esimerkkiä aloittamalla työt kello 7, mutta ne jatkuvat kello 20 saakka myös lauantaisin, joten työviikon pituudeksi tulee 66 tuntia.

1863:  Saksan kirjanpainajat ja kirjakevalajat alkavat julkaista Leipzigissa viikkolehteä Der Correspondent. Wochenschrift für Deutschlands Buchdrucker und Schriftgiesser.

1863:  Vojtech Náprstek on johtava henkilö perustettaessa Prahaan teollisuusmuseon yhdistys.  Graafinen osasto perustetaan 1888 museoon.

1863:  Helsinkiläiset kirjapainoalan ammattimiehet ja yhteenliittymät julkaisevat käsinkirjoitettuja lehtiä, joita ovat Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kirjapainon oppilaiden käsinkirjoitettu Hyttynen (17 numeroa), Eleven 1863, T Sederholmin oppilaiden Eleven 1867, Kirjanpainajain Lukuyhdistyksen Flugan 1869-70 ja Gutenberg 1885-86.

1864:  Yhdysvaltain kirjanpainajatyönantajain liitto perustetaan.  Euroopassa perustetaan Saksan kirjanpainajain liitto Mainzissa 1869, sveitsiläinen samana vuonna, belgialainen 1875, englantilainen 1890, itävaltalainen 1899, espanjalainen 1912, ruotsalainen 1893, tanskalainen 1875 ja suomalainen 1906.

1864:  Suomen Kustannusyhdistyksen sihteeri Theodor Sederholm julkaisee seitsemän numeroa lehteä Finsk Bokhandels-Tidning.

1865:  Leipzigissa 800 painajaa, latojaa ja muuta kirjapainotyöläistä on yhdeksän viikkoa lakossa, joka leviää painosta Breitkopf & Härtel 34 painoon.  He vaativat palkankorotusta, palkkatariffin parannusta ja työajan lyhentämistä.  Monista Euroopan kaupungeista lähetetään raha-avustuksia.  Karl Marx järjestää Kansainvälisellä työläisyhdistyksellä solidaarista apua.  August Bebel koettaa välittää lakossa.  Lakko päättyy menestyksellisesti ja osoittaa, että työläisten yhdistysten muodostaminen järjestää heidät kapitalistien mielivaltaa ja raakaa riistoa vastaan.

1865:  International Telecommunication Union ITU ryhtyy sääntelemään kansainvälistä lennätinliikennettä.

1865:  Turkissa oppositioryhmä perustaa Nuorosmanilaisen yhdistyksen, johon kuuluu kirjailijoita, sanomalehtimiehiä, virkamiehia ja upseereita.

1865:  Theodor Sederholmin myötävaikutuksella perustetaan Finske typografernes understödsförening - Suomen Kirjanpainajain Apuyhdistys Helsinkiin.  Sen säännöt senaatti hyväksyy 1866.  Naispuoliset kirjaltajat saavat 1886 oikeuden rahaston jäsenyyteen.  Yhdistyksen toiminta lopetetaan 1938.

1865:  Theodor Sederholm kehottaa Hufvudstadsbladetin toimittajaa August Schaumania ajattelemaan latojiensa terveyttä ja välttämään tapaa, että käsikirjoituksia jätetään latomoon myöhään, jolloin latojien on pakko tehdä yötyötä.  Kun sanomalehtien sivukokoa, laajuutta eli sivulukumäärää ja ilmestymistiheyttä lisätään, niin latojien yötyöt lisääntyvät.  Sederholm pyytää Schaumania huolehtimaan siitä, että työntekijät saisivat edes joskus sunnuntairauhan: "He sanovat pikapainokoneiden ilmaannuttua kirjapainoihin joutuneensa työskentelemään joka sunnuntai, usein aamusta iltaan".  Hufvudstadsbladet lopettaa 1869 maanantainumeroiden julkaisemisen.

1866:  Englannissa kuninkaallinen komitea toteaa, että kirjanpainajien kuolleisuus on 47 prosenttia keskimääräistä suurempi.  Kuolinsyy 70 prosentissa on jonkinlainen rintatauti.

1866:  Saksassa Leipzigissa 34 kirjaltajaa, jotka edustavat yli 3000 kirjaltajaa 85 kaupungista, perustaa kirjaltajaliiton Deutsche Buchdruckerverband.  Se on Saksan toiseksi perustettu ammattiliitto (tupakkatyöläisten liitto 1865).  Kirjaltajaliitto on puhdas ammattiliitto, johon ei huolita aputyöläisiä.  Heillä on oma liittonsa.

1866:  Saksassa 87 kirjapainonomistajaa perustaa työnantajayhdistyksen Verband Deutscher Buchdrucker tai Deutsche Buchdruckerverein.

1868:  Feltressä pystytetään muistomerkki painajalle Pamfilo Castaldi, joka työskenteli 1472 Milanossa.  Häntä pidettiin painamisen keksijänä.

1868:  Ammattikuntalaitos lakkautetaan Suomessa.  Ranskassa kumottiin ammattikuntien etuoikeudet lopullisesti vallankumouksen aikana 1791.

1869:  London Society of Lithographic Printers perustetaan.

1869:  Tanskassa perustetaan Kööpenhaminan kirjaltajayhdistys, joka on Tanskan vanhin ammattiyhdistys.

1869:  Lontoon Latojien ammattiyhdistys London Society of Compositors ei suvaitse halvan lapsityövoiman käyttöä Kastenbein-latomakoneessa, ja siksi Hattersley-latomakonetta käytetään maakunnissa.  The Times käyttää Kastenbeim-latomakonetta, koska lehden paino on ammattiyhdistyksetön.  The Times ratkaisee ladelman purkamisen sulattamalla kirjakkeet ja valamalla uudet Wicks Rotary -valinkoneella.  Tohtori William Church ehdotti tätä 1822 patentoidessaan latomakoneensa, jota tiettävästi ei ole rakennettu kaupalliseen tuotantoon.

1869:  Leipzigissa perustetaan Kansainvälinen kirjansitojainyhdistys, jonka puheenjohtaja on kirjansitoja Ernst Werner.

1869:  Leipzigilaiset kirjanpainaja Herrmann Ramm ja kirjansitoja Wilhelm Taute (heidät karkoitetaan maasta myöhemmin) osallistuvat Eisenachissa Saksan sosialidemokraattisen työväenpuolueen perustamiseen August Bebelin ja Wilhelm Liebknechtin johdolla.

1869:  Mainzissa Gutenbergin syntymäpaikalla perustetaan Deutsche Buchdrucker Verein.

1869:  Hampurissa perustetaan Museum für Kunst und Gewerbe.  Sen kokoelmissa on nykyään yli 200 000 esinettä muun muassa grafiikkaa, julisteita ja valokuvia.

1869:  Tukholman kirjaltajien aloitteesta alkaa ilmestyä kirjapainotaiturien (konstförvant) yhteispohjoismainen ammattilehti Nordisk Boktryckeritidning.  Sen Helsingin kirjeenvaihtajana toimii maisteri Theodor Sederholm.  Yhteistoiminta jatkuu nimellä Nordisk-Typograf-Tidning.  Lehti siirtyy 1887 Ruotsin kirjaltajaliiton äänenkannattajaksi.

1869:  Helsingissä kirjapainoisännät, faktorit ja kirjaltajat perustavat Kirjanpainajain Lukuyhdistyksen - Typografernes Läseförening, joka julkaisee käsinkirjoitettua lehteä Flugan.  Säännöissä ei esiinny ammattiyhdistystoimintaan viittaavaa.  Puheenjohtaja on kirjapainon omistaja T Sederholm.  Palkkakysymys nousee 1872 esiin, ja julistetaan lakko, joka viiden päivän kuluttua päättyy työntekijäin voittoon.  Lukuyhdistys keskeyttää toimintansa 1875, mutta jatkaa 1881.

1870-luku:  Helsingissä 7-8 vuoden oppiaika on tavallisin, sillä nimellinen viiden vuoden oppiaika tavallisesti venyy joutoaika mukaan luettuna.  Suuremmissa kaupungeissa oppilas parin kolmen oppivuoden jälkeen voi työskennellä puoliurakalla eli saa puolet opinsuorittaneelle latojalle samanlaisesta ladoksesta maksetusta palkasta.  Viimeisenä oppivuotena urakkapalkka on ehkä 3/4 koulutetun latojan saamasta summasta.  Kirjapainon juoksupojiksi voidaan palkata 9-10-vuotiaita poikia, joista tulee 12-13-vuotiaina oppilaita.  Työaika saattaa olla 13-14 tuntia vuorokaudessa.

1870-80-luvut:  Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kirjapainossa kirjaltajakekkerit eli opistapääsykaronkat pidetään uudenvuodenaattoiltana koko henkilökunnan ollessa paikalla.  Kaikki juovat uusien kirjaltajien kunniaksi punssia, haukkailevat voileipiä ja huuhtelevat ne alas oluella.  Schaumanin kirjapainossa on tapana peittää merkkipäivän kunniaksi kastit ja regaalit valkoisella paperilla, ja siellä kilistellään punssimaljoja, mutta juhlan jälkiosan ajaksi siirrytään ravintolaan tai kesällä luonnon helmaan omine eväineen.  Tidnings- och Tryckeri-Aktiebolagetin henkilökunta viettää kirjaltajajuhlansa marianpaivänä tai pääsiäisenä Uusmaalaisen osakunnan talossa.

1870:  Puolan kirjatyöntekijöiden ammattiliitto perustetaan.

1871:  Helsinkiläiset latojat esittävät kuudelle painolle nöyrän kirjallisen anomuksen, että palkka korotettaisiin kymmenellä pennillä 80 penniin 1000 neliön osalta, johon tulisi lisäksi 10 prosentin vuokrahyvitys.  Kirjapainonomistajat vastaavat 1872 erimielisesti.  Koska uudistettu kirjelmä ei johda tulokseen, alkaa osittainen lakko.  Simeliuksen perillisten kirjapaino myöntää taitavimmille kirjaltajilleen korotuksen, ja muut painot seuraavat.  Pian työt aloitetaan kaikkialla.  Lakko lienee Suomen ensimmäinen avoin palkkataistelu.  Samantapaista palkkaliikehdintää tapahtuu muutaman kuukauden jälkeen Tukholmassa, tosin lakotta.

1872:  Kanadassa Toronton painajat vaativat yhdeksäntuntista työpäivää eli 54-tuntista työviikkoa.  Kun kustantajat kieltäytyvät tästä, painajat ryhtyvät lakkoon johtajanaan painaja Daniel O'Donoghue.  Kustantajien puheenjohtaja The Globen kustantaja George Brown vetoaa 1854 salaliittolakiin painajien työtaistelussa.  Nyt hän pidätyttää 13 painajien johtohenkilöä.  Toronton oikeustalon eteen kokoontuu 10 000 mielenosoittajaa.  Lakia muutetaan niin, että ammatillinen järjestäytyminen on Kanadassa laillista.   Kanadassa perustetaan muun muassa painajien ammattineuvostoja.

1872:  Lontoossa on niin paljon nuottien latojia, että he perustavat oman ammattiosaston London Society of Music Compositors.

1872:  Oslon kirjaltajat perustavat ammattiyhdistyksen.

1872:  Pietariin perustetaan Posti- ja telemuseo, joka nimetään Alexander S Popoville.

1872-93:  Eesti Kirjameeste Selts - Viron kirjailijaseura saa toiminnallaan koko maata kattavan merkityksen.

1872:  Ruotsissa Tukholman kirjaltajayhdistys ehdottaa tariffia kaupungin työnantajille, jonka Tukholman kirjapainojen yhdistys hyväksyy pienin muutoksin.  Latojat saavat työehtosopimuksen.  Sopimus otetaan vähitellen käyttöön muissakin painoissa.  Kirjaltajatariffi on ensimmäinen kollektiivinen sopimus Ruotsissa ammatillisen järjestön ja työnantajan välillä.

1872:  Helsingin kirjatyöntekijöiden ammattiosasto panee toimeen Suomen ensimmäisen järjestäytyneen lakon latojalakon, joka johtaa palkankorotukseen.  Osastosta tulee 1885 varsinainen ammattiyhdistys.

1872:  Tohtori Tigerstedt perustaa Poriin painon, jossa kolme tyttöä toimii runsaan vuosikymmenen ajan latojina.

1872:  Suomen Pikakirjoittajayhdistys perustetaan.

1873:  Leipzigissa ja muualla tariffin perusteista syntyy kirjapainolakko, ja työntekijät julistetaan työsulkuun.  Leipzigissa 400 kirjapainotyöläistä 31 painosta on lakossa.  Yrittäjät laittavat 200 työläistä työsulkuun, sulkevat kirjapainokoulun ja käyttävät oppilaita lakonrikkureina.  Lakolla saadaan 14 viikossa Saksaan yhtäläiset palkkaehdot ja työaika kirjaltajille eli Saksan ensimmäinen koko maan käsittävä työehtosopimus.

1873:  Rooman latojien yhdistys alkaa julkaista lehteä Il Tipografo.

1873:  Tanskan kirjapainoyhdistys julkaisee Kööpenhaminassa lehteä Typografisk Tidende.

1874:  Kansanvalistusseura perustetaan.

1874:  Englannissa Emma Patersonin (1848-86) perustama Women’s Trade Union League perustaa naissitojien yhdistyksen Society of Women Employed in Bookbinding.  Koska sen jäsenmäärä pysyttelee 200-300 rajoissa, ei yhdistys pysty painostamaan työnantajia.

1874:  Kööpenhaminassa solmitaan ensimmäinen kirjaltajain työehtosopimus.

1874:  Ranskassa Pariisissa perustetaan kirjanystäväin yhdistys Société des Amis du Livre (yhdistykseen kuuluu 50 jäsentä) rohkaisemaan taiteilijoita työskentelemään kirjojen parissa ja Cent Bibliophiles 1895.

1874:  Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kirjapaino kiinnittää viisi 16-20 vuoden ikäistä tyttöä latojatyövoimaksi.  Heitä varten vuokrataan ja sisustetaan erillinen huoneisto turvallisen etäälle mieslatojista.  Heitä varten tehdään latomatuoleja, mutta he latovat seisaaltaan.  Naistyövoimaa otetaan vähitellen myös painon puolelle kohdistus- ja alistustöihin sekä vastaaviin tehtäviin.

1874:  Kansanvalistusseura perustetaan.  Se levittää kansakoululaitosta ja julkaisee tietokirjallisuutta.  Kansanvalistusseuran kalenteri saavuttaa vähitellen 20 000 kappaleen painoksen.

1875:  Ciudad de Méxicossa José Martí (1853-95) osallistuu lakkoon, jossa ovat muiden mukana typografit ja kirjansitojat.  Hän perusti ennen maanpakoaan Havannaan kaksi lyhytikäiseksi jäänyttä sanomalehteä: Ontuva paholainen ja Vapaa Isänmaa.

1875:  Zürichissä perustetaan Museum für Gestaltund - Muotoilun museo.  Nimeksi tulee 1984 Schule und Museum für Gestaltung.  Sen kokoelmassa on 7000 esinettä, 20 000 pakkausta, 70 000 kirjaa muun muassa typografiasta ja grafiikasta sekä 250 000 julistetta.

1875:  Nordisk Boktryckeri-Tidningenin kirjoittaja väittää, että naislatojat eivät yleensä pysty saavuttamaan mainittavaa taitoa, että heiltä puuttuu sekä fyysistä että psyykistä kestävyyttä ja että he tavallisesti pitävät työtään vain tilapäisluonteisena askarteluna ja vain odottelevat aikaa, jolloin he voivat täyttää varsinaiset naisenvelvollisuutensa tai sitten hakeutuvat miellyttävämpään ammattiin.

1875:  Suomessa perustetaan Taideteollisuusyhdistys.

1876:  Satakunta kirjastonhoitajaa mukaan lukien kirjaston luokittelun kymmenjärjestelmän keksijä Melvil Dewey perustavat Philadelphiassa yhdistyksen The American Library Association.  Samana vuonna alkaa ilmestyä The Library Journal.

1876:  Albin Finander kertoo, että helsinkiläisessä Sederholmin kirjapainossa työskennelleistä 21 nuoresta latojasta on parin vuosikymmenen kuluttua enää kahdeksan elossa.  Kuolleiden 13 työntekijän joukossa on 11 sanomalehtilatojaa, joista kymmenen kuolinsyynä on keuhkotauti.

1876:  Kotikielen Seura perustetaan.  Se alkaa 1897 julkaista aikakauslehteä Virittäjä.

1877:  Amsterdamissa avataan Plantinin museo yleisölle.  Viimeinen kirja painettiin 1866 tiloissa ennen niiden museoimista.  Museossa on 15 000 puupiirroslaattaa ja 3000 kuparipiirroslevyä.

1877:  Leipzigissa perustetaan kirjapainoseura Typographische Gesellschaft, jonka tarkoituksena on kirjapainojen koko henkilökunnan kanssa yhdessä edistää kirjapainotaitoa.

1877:  Frankfurt am Mainissa perustetaan Museum für Kunsthandwerk.  Muotoiluosasto avataan 1991.  Kokoelmissa on kirjataidetta ja grafiikkaa.

1877:  Irlannissa kirjatyöläisten työviikko on 54 tuntia, kun se 1800 oli 60 tuntia.

1877:  Englannissa avataan ensimmäinen kirjapainotaidolle omistettu näyttely Caxtonin ensimmäisen Englannissa painaman kirjan 400-vuotismuistoksi.  William Blades ja Talbot Baines Reed ovat pääjärjestäjät.

1878:  Dublinissa alkaa kirjatyöläisten yhdeksän kuukauden lakko.

1878:  Argentiinassa kirjatyöläiset ovat lakossa.

1878:  Pariisin Grand Hotelissa pidetään kansainvälinen painajien kokous.  Edustajia on Ranskasta, Itävallasta, Belgiasta, Englannista, Saksasta, Italiasta, Portugalista, Venäjältä, Espanjasta, Sveitsistä, Turkista ja Yhdysvalloista.

1878:  Oululaissyntyinen latoja ja luffari Arvid Ringvall on laittamassa kuntoon Bergrothien kuopiolaispainoa asentaen sen painokoneet paikoilleen.  Hän latoo painon ensimmäiset tilapäispainatteet ja toimii nuorten latojien ohjaajana.  Ringvall kierteli oppivuotensa päätettyään jalkaisin Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Itämeren maakunnissa, Pietarissa ja Moskovassa.  Ringvall ei jää ikinä samaan työpaikkaan puolta vuotta pitemmäksi ajaksi.  Aina kun hänen kunniakseen on pidetty lähtiäiskekkerit, hän tyhjentää jäljellä olevat rahat taskuistaan ja alkaa painua kohti seuraavaa kaupunkia.  Jotkut luffarit ovat Ringvallin tavoin ammattimiehiä, mutta useimmat eivät pysty muihin töihin kuin yksinkertaiseen leipätekstin eli uksinladontaan (oxsättning).

1879:  Albanialainen kirjallisuusseura Drita - Valo perustetaan Konstantinopolissa.

1880-luku:  Suomen kirjapainoissa alaikäisiä on 47,2 prosenttia eli keskimääräistä (33,9 prosenttia) enemmän.

1880-luku:  Wartiaisen mikkeliläispainon oppipojat nukkuvat latomossa, jossa paperihyllyjen alle sijoitetut isot laatikot ovat päivisin vuodevaatteiden säilytyspaikkoina ja öisin makuusijoina, ja ruokailevat isäntänsä keittiössä.  Kirjapainojen patriarkallisen elämänmenon mukaisesti oppipojat joutuvat suorittamaan sekatöitä: työpaikan lattian lakaiseminen, likavesien uloskanto, juomaveden noutaminen, öljylamppujen puhdistus ja täyttäminen, talvella halkojen kantaminen sisälle ja lämmitys, paperin kostutus ja satinointi sekä liisterin, lipeän ja telahydyn keittäminen.  He joutuvat auttelemaan kirjanpainajan tai faktorin rouvaa talousaskareissa, seuraamaan tätä korinkantajana toriostoksille sekä juoksemaan kaupungilla rouvan ja kirjaltajien asioita.  Oppipojat saavat pienen vuosipalkan, joka maksetaan silloin kun oppilas tarvitsee ja isännällä sattuu olemaan rahaa.

1880-luku:  Ylifaktori Robert Ahlstedt pohtii kirjapainomuseon perustamista ja aloittaa aineiston keruun.

1880-luku:  Hjalmar Öhrnbergin muistelmissa kirjanpainajat ovat ylpeitä ammatistaan.  He eivät ole latojia eivätkä kirjatyöntekijöitä, vaan kirjanpainajataitureita, Mustan kaartin arvokkaita jäseniä, joilla on juhlakulkueissa paikkansa kohta ylioppilaiden perässä, kun muiden ammattien edustajat tulevat vasta kaukana jälkipäässä.  Kirjanpainajain Apuyhdistyksen Helsingissä toimeenpanemissa illanvietoissa tanssivat kirjapainonomistajien komeat rouvat ja hienot tyttäret polkkaa kirjaltajien kanssa, jotka ovat pukeutuneet frakkiin ja valkoisiin käsineisiin.  Sunnutaisin kirjatoverit kävelevät kaupungilla silkkipyttyyn sonnustautuneina.

1880:  Yhdysvalloissa perustetaan kirjakerho Grolier Club.  Se on yhdysvaltalaisten bibliofiilien kerho.

1880:  Manchesterissa perustetaan kivipainajien ammattiyhdistys Amalgamated Society of Lithographic Printers.  Se leviää koko Englantiin, ja toimisto siirretään Lontooseen.

1880:  Thomas Hailing perustaa eräänlaisen typografisten ideoiden pörssin Printers' International Specimen Exchange.

1880:  Uudessa Seelannissa perustetaan sanomalehtien liitto New Zealand Press Association NZPA.

1881:  Ranskassa perustetaan kirjaltajain liitto.  Se on Ranskan toiseksi perustettu ammattiliitto.

1882:  Norjan kirjaltajaliitto perustetaan.

1882:  Ruotsalainen kansanvalistusseura Svenska Folkskolans Vänner perustetaan.

1883:  Ruotsissa perustetaan Lunds Typografklubb - Lundin kirjanpainajain kerho jäsentensä hyödyksi ja huviksi.  Vähän myöhemmin perustetaan Lunds Typografiska förening - Lundin kirjanpainajain yhdistys, joka suuntautuu enemmän ammatillisiin asioihin kuin kerho ja liittyy kirjanpainajain liittoon.  Kerho lopettaa toimintansa 1892.

1883:  Tukholmassa pidetään ensimmäinen yleinen kirjanpainajakokous, sillä Ruotsin suurimpiin kaupunkeihin on 1880 alkuun mennessä perustettu kirjaltajayhdistys.  Perustetaan koko maan kattava matka-apurahasto, joka aloittaa 1884.  Se solmii yhteyksiä muiden Skandinavian maiden ja Keski-Euroopan vastaaviin järjestöihin.

1883:  Saksassa kirjanpainajanvaakuna otetaan uudelleen käyttöön Leipzigin typografisen seuran aloitteesta.  Ulkonäön määrittely: kultaisella pohjalla musta, gloorialla varustettu kaksoiskotka, joka pitää oikean jalan kynsissä tenaakkelia käsikirjoituksineen ja vasemman jalan kynsissä latomahakaa; kypärästä nousee hopeinen aarnikotka, jolla on käsissään kaksi väritamponia eli -palloa.  Ruotsin kirjanpainajayhdistys hyväksyy 1926 vastaavan sommitelman käyttöönsä.

1883:  Lontoossa perustetaan kirjailijoiden yhdistys The Society of Authors.

1883:  Lukuyhdistys perustetaan uudelleen nimellä Kirjanpainajien soitto- ja lukuyhdistys.

1883:  Tampereella tehdään yritys kirjatyöntekijäin yhdistyksen perustamiseksi.

1884:  Englannissa toimittajat perustavat ammattiyhdistyksen National Association of Journalists.  Se ottaa 1889 nimekseen Institute os Journalists.

1884:  Leipzigiin perustetaan museo Deutsche Buch- und Schriftmuseum.

1884:  New Yorkissa yhdeksän kirjanystävää eli bibliofiiliä perustaa Theodore Low De Vinnen johdolla kerhon Grolier Club Robert Hoen kotona.  He ovat Robert Hoe II (painokonetehtailijan perillisellä on 14 000 kirjaa), Theodore Low DeVinne (mestari typografi ja painaja), William Loring Andrews (kirjailija), Arthur B Turnure (Vogue-lehden perustaja), Alexander W Drake (Century- ja St Nicholas-lehtien taiteellinen johtaja), Albert Gallup (lakimies), Brayton Ives (pankkiiri), Samuel W Marvin (Scribnerin tehdasosaston johtaja) ja Edward S Mead (Dodd, Mead -yhtiöstä).  Jäseniksi liittyvät Walter Gillis (suurteosten ja lehtien painaja), William W Appleton, Louis C Tiffany, J Henry Harper, Cornelius Vanderbilt ja Louis Prang.  Jäsenet hankkivat Yhdysvaltojen harvoilta käsinsitojilta niin paljon sidoksia kuin nämä ehtivät sitoa.  He joutuvat sidottamaan kirjojaan Euroopassa.

1884:  Kirjanpainajain yhdistys kehottaa aamulehtiä lopettamaan sunnuntaityön.  Sanomalehti Finland viittaa 1886 siihen, että Englannissa, Saksassa ja Ruotsissa ei lehdillä ole tapana ilmestyä maanataisin.

1884:  Kirjapainotaiturien matka-apurahasto perustetaan.  Sen toiminnallista rakennetta muutetaan 1894 siten, että keskusrahasto tulee sijaitsemaan Helsingissä, ja eräisiin maaseutukaupukeihin muodostetaan paikallisosastoja.  Matka-avustuksen saantiin on oikeus kirjaltajalla, jonka kiertokirjaan asianomaisen kaupungin kaikki faktorit ovat tehneet merkinnän siitä, että työtä ei ole saatavissa.  Tätä oikeutta käyttävät myös luffarit hyväkseen.

1885:  Manchesterissa perustetaan ammattiyhdistys Society of Lithographic Artists, Designers, Engravers and Process Workers.  Kilpaileva yhdistys perustetaan 1886 Lontoossa, mutta se lakkaa 1890.  Yhdistys muuttaa 1920 päätoimistonsa Lontooseen.

1885:  USAssa International Typographical Union ITU perustaa paikallisia ammattiyhdistyksiä stereo- ja elektrotypoijille, kirjansitojille, kemigrafeille ja postittajille.

1885:  USAssa perustetaan pienten sanomalehtien liitto The National Newspaper Association.

1885:  USAn keskilänteen perustetaan The Inland Daily Press Association.

1885:  Ruotsalaisen Kirjallisuuden Seura Svenska Litteratursällskapet perustetaan kulttuuri- ja sivistyspyrkimysten järjestöksi.

1885:  Leipzigin graafinen museo avataan.

1885:  Kirjanpainajain Soitto- ja Lukuyhdistyksen nimi muutetaan Helsingin Kirjanpainajain Yhdistykseksi, ja sille laaditaan säännöt.  Se julkaisee 1885-86 lehteä Gutenberg, joka ilmestyy käsinkirjoitettuna.  Sitä luetaan yhdistyksen kokouksissa, minkä jälkeen se kiertää kaupungin kirjapainoissa.  Kirjanpainajat yhdistyvät 1894, ja yhdistyksen nimeksi tulee Suomen Kirjaltajaliitto.

1885:  Helsingin työväenyhdistyksen tilastokomitea kutsuu sanomalehtikuulutuksilla työläisiä tilastonkeruukokouksiin.

1886:  Svenska typografförbundet - Ruotsin kirjaltajaliitto perustetaan.  Sääntöehdotuksen esikuvana ovat Sveitsin kirjaltajaliiton säännöt.

1886:  Dublinissa ammattiyhdistys Dublin Typographical Provident Society DTPS julkaisee konelatomisen säännöt Rules for Working Type Composing Machines.

1886:  Yhdysvalloissa New Yorkin, Bostonin, Philadelphian, Cincinnatin ja Chicagon litografien paikalliset yhdistykset perustavat liiton National Association of Lithographers of the United States and Canada.  Nimi muutetaan 1887: Lithographers’ International Protective and Insurance Association of the United States and Canada ja kymmenen vuotta myöhemmin Lithographers’ International Protective and Beneficial Association LIP.

1886:  Yhdysvalloissa leviää Vappuna 1.5 yleislakko, jossa vaaditaan kahdeksan tunnin työpäivää.  Amerikan ammattiliittojen keskusjärjestö perustetaan 8.12.

1887:  George W Jones (1860-1942) ja muut perustavat yhdistyksen British Typographia.  Sen tarkoituksena on järjestää koulutusta oppilaille.

1887:  Yhdysvalloissa ja Kanadassa työnantajat perustavat liiton United Typothetae of America taistelemaan kirjatyöläisten liiton International Typographical Union yhdeksän tunnin työpäivävaatimusta vastaan.

1887:  USAssa perustetaan The American Newspaper Publishers Association ANPA.

1887:  Saksassa perustetaan paperinvalmistajien kartelli.

1887:  Turussa A Salminen koettaa saada aikaan kirjaltajayhdistystä, mutta tuloksetta.  Hän toimittaa lehteä Käsi-Prässi.

1887:  Helsingin kansakoulujen opettaja- ja opettajataryhdistys on Suomen opettajajärjestöistä vanhin.

1888:  Tanskassa kirjatyöntekijä Frederik Hendriksen (1847-1938) perustaa yhdistyksen Forening for Boghaandvaerk.

1888:  Saksassa Dresdenissä kirjapainoisännät avaavat ammattikoulun Fachschule der Buchdrucker-Innung kirjapaino-oppilaille.

1888:  Ruotsissa kirjatyöntekijöiden liitto alkaa julkaista lehteä Svensk typograftidning.

1888:  Suomen kirjapainoissa on 118 ja kivipainoissa 86 naista eli 204 yhteensä.  Heitä 1905 on 889 eli 32 prosenttia työvoimasta, kun miehiä on 1864.

1889:  Lontoossa perustetaan yhdistys Typefounders' Society.

1889:  Pariisin 2700 sitomotyöläisestä vain 45 kuuluu ammattiliittoon.

1889:  Englannissa perustetaan ammattiyhdistys National Society of Operative Assistants - Natsopa.  Siihen kuuluvat pienipalkkaiset sanomalehti- ja muiden painojen aputyöläiset, jotka eivät voi liittyä varsinaiseen ammattityöläisten liittoon.

1889:  Pariisissa pidetään maailmannäyttelyn aikana Ranskan kirjaltajaliiton aloitteesta kirjanpainajain kokous, jossa on osanottajia 13 maan kirjaltajaliitosta edustaen 74 480 työntekijää.  Kirjaltajien kansainvälinen järjestö perustetaan.  Sen päätehtävänä on avustaa jäsenliittojen työtaisteluita ja estää työvoiman siirtyminen työtaistelun kohteena olevaan maahan.  Kirjanpainajain kansainvälinen sihteeristö perustetaan 1892 seuraavassa konferenssissa, ja se aloittaa 1893 toimintansa.

1889:  Kirjailija Octave Uzanne perustaa bibliofilien yhdistyksen Société des bibliophiles contemporains 160 muun kanssa.

1889:  Yhdysvaltojen kirjaltajien liitosta alkaa erota ammattiryhmiä.  Painajat perustavat liiton International Printing Pressmen’s Union IPPU, joka alkaa 1890 julkaista lehteä American Pressman - Amerikan painaja.  Kun painokoneilla apulaisten määrä kasvaa, muutetaan 1896 liiton nimeksi International Printing Pressmen and Assistants’ Union IPPAU.  Graafisen alan työnantajien liiton Typothetae kanssa tehdään 1898 sopimus 9 1/2 -tunnin työpäivästä, joka lyhennetään yhdeksään tuntiin ennen sopimuksen päättymistä.

1889:  Pariisissa pidetään kokous, joka kehottaa koko maailman työläisiä osoittamaan seuraavan vuoden Vappuna mieltään 8-tuntisen työpäivän puolesta.  Suomen kirjaltajat vaativat aluksi 9,5 tunnin työpäivää.

1889-99:  Malmön kirjatyöntekijöiden yhdistys julkaisee lehteä Tenakeln.

1889:  Ensimmäinen yritys sanomalehtimiesten yhdistyksen perustamiseksi Suomessa tehdään lehtimiespäivillä.  Sen säännöille anotaan 1900 vahvistusta senaatilta.  Vaikka tsaari jättää 1891 yhdistyksen säännöt vahvistamatta, se toimii muun muassa järjestämällä yleisiä toimittajakokouksia.

1889:  Hufvudstadsbladet ryhtyy jälleen julkaisemaan maanantainumeroita.  Kiivaan kiistelyn jälkeen Helsingin ruotsinkieliset sanomalehdet alkavat 1891 lähtien ilmestyä maanantaisin iltapäivällä.  Suomenkieliset lehdet luopuivat aiemmin maanantainumeroista.

1889:  Kirjanpainajain Lukuyhdistys asettaa tariffikomitean.  Tarkoituksena on korvata perinteinen muissa maissa hylätty neliölaskuladonta aakkoslaskuladonnalla saksalaisen mallin mukaan.  Kirjapainojen omistajat eivät suostu 1890 kaikkiin palkankorotusvaatimuksiin, mutta hyväksyvät aakkoslaskennan.  Yhdistys päättää ryhtyä lakkoon, jonka ulkopuolelle jää Senaatin kirjapaino hyväksyttyään kirjaltajien ehdotuksen.  Kirjaltajat marssivat eräänä päivänä nelirivissä Espooseen saakka laulaen Mustan kaartin marssia ja muita lauluja.  Työt voidaan aloittaa neljän lakkopäivän kuluttua, vaikka peruspalkankorotus on pienempi kuin vaadittu, mutta korotettuina tietyillä prosenttimäärillä, milloin kysessä on pienet kirjainasteet, vieraat kielet, taulukot tai muuta.  Hyyryraha eli vuokrahyvitys poistetaan, mutta latojat saavat töiden lopahtaessa odottelukorvauksia.  Latojan tulojen arvioidaan lisääntyvän kymmenisen prosenttia.  Palkkataulukko astuu voimaan 1.1.1891.  Sitä kutsutaan Suomen ensimmäiseksi työehtosopimukseksi, vaikka kirjapainonomistajat ovat sitä mieltä, että Kirjapainajain yhdistys ei silloisessa muodossaan ollut juridisesti pätevä sopimuspuoli.  Yhdistys alkaa julkaista kaksikielistä lehteä Kirjapainolehti - Typograftidning.

1889:  Helsinkiin perustetaan epävirallinen faktoriklubi, jonka jäseniä ovat faktorit Robert Ahlstedt (1850-1918), Viktor Pettersson (1849-), Albin Finander ja Josef Sigell.  Klubi toimii ainakin vuoteen 1893.

1889:  Suomessa Robert Ahlstedtin tiedon mukaan tilanne on sellainen, että mentiinpä mihin kirjapainoon hyvänsä, niin työntekijäin enemmistön ikä on 20-35 vuotta, kun taas 36-45-vuotiaat ovat vähemmistönä.  Tätä vanhempia on harvassa.  Aikoinaan kynttilöiden, sitten öljylamppujen ja kaasun käry saastuttaa ja kirjakepöly syövyttää työhuoneistoja, joiden tuuletus on kehnoa ja joita siivotaan harvoin.  Ahlstedt esittelee Typograftidningissä tutkimuksen, joka käsittelee kirjaltajien sairastavuutta ja kuolleisuutta Ruotsissa.  Yli puolet kirjaltajista kuolee alle 40-vuotiaana ja melkein 90 prosenttia alle 50-vuotiaana.  Saksassa neljännes kirjaltajista elää yli 55-vuotiaaksi.

1889-91:  Helsingin Kirjanpainajain Yhdistys julkaisee ammattilehtiä Typograftidning ja Kirjapainolehti.  Niitä toimittaa ensin faktori Albin Finander ja sitten faktori Henrik Johan Forsström.

1880-luvun loppu:  USAssa monet kirjapainot ottavat käyttöön 8- tai 9-tuntisen työpäivän.

1890-luku:  Oulussa Louhen kirjapainon latojat ovat lakossa, joka päättyy palkkojen korotukseen.

1890-luku:  Kirjanpainajain yhdistyksessä ja Gutenbergin palstoilla miespuoliset kirjaltajat ovat tyytymättömiä naiskirjaltajiin väittäen heidän huonontavan toisten kirjapainotyöntekijäin elinehtoja työntämällä miespuoliset toverinsa syrjään ja osoittautumalla alistuvaisiksi ja mukautuvaisiksi työnantajien suhteen.  Lisäksi he muka pysyttelevät erillään työväen yhteisriennoista ja pitävät itseään liian hienoina marssimaan vappukulkueissa.  Faktori Ahlstedt on pitkään haluton antamaan naislatojilleen vaativia töitä, kunnes käy ilmi, että Maija Virtanen suoriutuu loistavasti vaikeista tieteellisistä teksteistä.

1890-luku:  Suomeen joudutaan kutsumaan saksalaisia ammattimiehiä perehdyttämään suomalaisia kirjapainotyöntekijöitä esimerkiksi kemigrafian ja litografian alaan.  Gutenbergin palstoilla ilmenee merkkejä alkukantaisesta muukalaiskaunasta lehden väittäessä, että ulkomaalaiset asetetaan meikäläisten edelle, heidät sijoitetaan korkeammille paikoille ja heille maksetaan parempaa palkkaa, vaikka he eivät pysty muuhun kuin vieraiden mallien apinoimiseen.  Toisissa maissa ei muukalaisia muka kohdella tällä tavoin, vaan heitä pikemmin vihataan kuin suositaan.  Ulkomaalaissyntyisiä työntekijöitä 1905 on vain 2,6 prosenttia kirjapainojen koko työvoimavahvuudesta.  Kirjaltajien kannanotot ja asenteet alkavat jyrketä, ja faktoreihin ruvetaan Kirjanpainajain yhdistyksessä ja Gutenbergin palstoilla kohdistamaan kärkeviä hyökkäyksiä.  Näin faktorit alkavat loitota kirjaltajista ja yhteisriennoista.

1890-luku:  Tilgmannin kirjapaino kutsuu uudenvuodenaattoina koko henkilökuntansa illallisille Catanin kahvilaan, jolloin ohjelmaan sisältyy laulua ja tanssia.

1890-luku:  Kun Suomen kaupunkeihin perustetaan kirjaltajayhdistyksiä, niin halutaan yhteenkuuluvuutta korostaa käyttämällä kirjaltajalakkeja, jotka ovat samanmallisia kuin ylioppilaslakit, mutta niiden yläosa on musta ja kokardina on hopeinen kirjanpainajien vaakuna.  Lakit tilataan useimmiten Kööpenhaminasta, ja niitä käytetään muutaman vuoden aikana Helsingissä, Turussa, Porissa, Viipurissa ja Kuopiossa.  Tampereella otetaan 1901 käyttöön sinivalkoiset ja Oulussa 1905 mustat kirjaltajalakit.  Monet kirjaltajat käyttävät kovitettua kaulusta, kalvosimia ja mustaa kovaa knallia, joka on vuosisadan vaihteen tienoilla kirjaltajan leimallisin arkiasuste.

1890-luku:  Suomen Kirjakauppalehti - Finsk Bokhandelstidning ilmestyy yksityishenkilöiden aloitteesta.  Lehti on 1913 lähtien Suomen Kustannusyhdistyksen ja muiden kirjakauppajärjestöjen äänitorvi.  Vuodesta 1971 se on Kirjakauppalehti.

1890:  Itävallassa Wienin kirjanpainajat lakkoilevat.  Työlakossa on lähes 3000 työläistä.  Kirjapainojen omistajat kielsivät työläisiänsä ottamasta osaa toukokuun 1. päivän eli Vapun työnseisahdukseen, ja 180 työläistä sai eron työpaikastansa.  Tämä suututti muita kirjapainotyöläisiä, ja he päättivät tehdä yleisen työlakon.

1890:  Englannin eräiden ammattiliittojen jäsenmäärä on: Typographical Association 10 000, LSC 9000 ja Scottish Typographical Association 3000.  Luvut 1900 ovat 16 000, 11 000 ja 4000 sekä 1914 vastaavasti 24 000, 12 000 ja 5000.

1890:  Englannissa erilaiset painamiseen liittyvät ammattiyhdistykset alkavat yhdistyä.  Nimeksi valitaan 1902 The Printing and Kindred Trades Federation.  Pienimmissä yhdistyksissä Kartan kaivertajien liitossa ja Nuottien kaivertajien yhdistyksessä on yhteensä 82 jäsentä.  Lontoon latojien yhdistyksessä on yli 11 300 jäsentä.  Mainittu yhdistys muuttaa 1955 nimensä Lontoon typografiseksi yhdistykseksi, ja jäseniä siinä on noin 20 000.

1890:  Albanialainen kirjallisuusseura Deshira - Kaipuu perustetaan Sofiassa.

1890:  Helsingin kirjaltajain yhdistyksen HKY lakon (paitsi Senaatin ja Tidnings- och Tryckeri Abn kirjapainoissa) yhteydessä lausutaan Suomen ensimmäisen ammattiliiton Suomen Kirjaltajaliiton syntysanat.  Lakko kestää neljä päivää ja päättyy työntekijäin osittaiseen voittoon.  Ruotsin veljesjärjestö julkaisee HKYn sähkeen ja kehottaa ruotsalaisia typografeja pysymään poissa Suomesta tariffiriidan ajan.  Palkkataulukkosopimusta (kirjaltajille 4-5 prosentin palkankorotus) kutsutaan Suomen ensimmäiseksi työehtosopimukseksi, mutta se koskee Helsingin kirjapainoja.  Työnantajat kieltäytyvät työhinnoittelusta, koska maaseutukaupungeissa ei ole hinnoittelua.  Kysymystä käsitellään 1891 HKYssä.  Asia siirretään Suomen kirjapainotaidon 250-vuotisjuhlan yhteydessä 1892 pidettävään kirjanpainajain ja kirjaltajain yhteiseen kokoukseen.  HKY järjestää Suomen ensimmäisen vappujuhlan kahdeksan tunnin työajan merkeissä.

1890:  Helsingissä perustetaan Helsingin Työväenyhdistyksen Kirjansitojain-Ammattiosasto, joka toimii Työväenyhdistyksen alaosastona.  Graafisen Alan Jälkikäsittelyn Keskusjärjestön vaakunassa on iso kirja ja maalarien ammattikunnan kolme hopeista kilpeä sinisessä kentässä kuten Brysselin sitojien vaakunatunnuksessa.

1890:  Grafiska Maskinmästärklubben i Helsingfors - Helsingin graafillinen konemestariklubi perustetaan Platén kahvilassa Erottajalla.  Kokoonkutsuja on ylikonemestari Johan Oskar Lindbohm (1840-), joka oli työskennellyt Pietarissa Hoppetin kirjapainossa.  Nyt hän työskentelee Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kirjapainossa.  Paikalla on 20 konemestaria.  Puheenjohtajaksi valitaan Helsingin Keskuskirjapainon ylikonemestari Edvard Nordling (1847-).  Klubi julkaisee 1893 pilalehden Drifholzen, jota joudutaan korjailemaan Painoylihallituksen sensuroinnin vuoksi.  Klubi järjestää karnevaalit Helsingin Kaartinmaneesissa, mutta tilaisuudesta kertyneet tulot joutuvat harhateille.  Rahastonhoitaja V Malmgren tallentaa 1898 koulutusrahaston alkupääoman Yhdyspankkiin.  Noin 30 konepainajaa pyrkii 1901 klubin jäseneksi, mutta kun heitä ei hyväksytä, he perustavat 1902 painajien osaston Helsingin Kirjatyöntekijäin Yhdistyksen Painajaklubi.  Klubin arkisto tuhoutuu 1903 sihteerin omakotitalon tulipalossa ja samoin toisen kerran sodan aikana.  Klubin kokouksissa pidetään myös ammatillisia esitelmiä kuten 1913 Kirjavista väreistä ja niiden ominaisuuksista vaihtelevassa lämmössä.  Vuosina 1916-17 kokoukset ilmoitetaan poliisille.  Emil Holmroos tutustuu 1928 Dresdenin paperi- ja graafisen alan näyttelyyn, sekä Walter Liljegrén ja Hjalmar Stenström lähetetään opintomatkalle Saksaan ja käymään Pressa-näyttelyssä Kölnissä sekä kirjapainoissa ja konetehtaissa Berliinissä, Dresdenissä ja Leipzigissa.  1928 kekustellaan Papyrukselta saapuneen kirjeen johdosta, jossa pyydetään klubin lausuntoa Frankenthalin konetehtaan liukuluovutuslaitteella varustetusta seisahdussilinteri-pikapainokoneesta Alberta.

1890:  Englannissa perustetaan exlibrisyhdistys Exlibris Society ja 1897 vaihtoyhdistys Bookplate Exhange Club.  Lehti Studio alkaa ilmestyä 1893.

1890:  Perustetaan yhdistys Typographische Gesellschaft München - TGM.  Se liittyy 1923 liittoon Bildungsverband der Buchdruckergewerkschaft, jonka kansallissosialistit lopettavat 1933.  TGM muodostetaan 1949 uudelleen.

1890:  Suomessa naislatojille on varattu vielä omat työhuoneet.  Kirjapainolehdet vetoavat USAn kokemuksiin, joiden mukaan naisten läsnäolo yhteisessä latomossa ei loukkaa säädyllisyyttä, vaan poistaa tehokkaasti miespuolisten ala-arvoisia lausetapoja ja epäsoveliaita keskusteluja.  Ajan myötä aletaan pitää tällaista pesäeroa tarpeettomana.

1890:  Helsingissä Tidnings- och Tryckeri-Aktiebolaget lyhentää päivätyöntekijäin työajan yhdestätoista kymmeneksi tunniksi.  Muut helsinkiläispainot seuraavat pian esimerkkiä.

1890:  Suomessa tulee voimaan teollisuustyöväen suojelua koskeva laki.  Pian kirjaltajat valittavat, että Helsingin ammattientarkastusviranomaiset ovat liian passiivisia eivätkä tartu tarmokkaasti kirjapainojen puutteelliseen puhtaanapitoon.

1890:  Runoilija-arkkitehti Karl August Tavaststjerna (1860-98) saa ensimmäisen Suomen valtion palkinnon kaunokirjallisesta tuotannosta.

1890:  Turun kirjaltajat perustavat kirjanpainajain yhdistyksensä.

1890:  Kirjapainolehti kertoo, että viime vuosisadalla filosofi Helvetius lausui: ihmisen tulee tehdä työtä 8 tuntia, levätä 8 tuntia sekä käyttää 8 tuntia hengellisten tietojensa kehittämiseksi ynnä huvituksiin.  Lehti kertoo, että viime vuonna Pariisissa eräässä kokouksessa, jossa oli edustajia melkein kaikkien kultturimaiden työmiehiltä, päätettiin ... määrätä yleiseksi työmies-juhlapäiväksi 1 p. Toukok. ja olisi silloin toimeenpantava suuremmoisia mielenosoituksia.

1891:  Ranskan valtion kirjapainossa syttyy lakko sen johdosta, että eräs työnjohtaja kirjansitomaosastolla oli huonosti kohdellut sitomonaisia.  Muutamat työläisistä aloittavat työlakon ja heitä seuraavat kaikki toverinsa sekä kirja- ja kivipainajat kaikkiaan noin 1200 henkeä.  Lähetystön kautta valitetaan oikeusministerille, joka hankkii työmiesten vihan esineeksi joutuneelle työnjohtajalle toisen työpaikan.

1891:  Saksan exlibrisyhdistys perustetaan Berliinissä Friedrich Warnecken aloitteesta.  Yhdistys perustetaan 1950 uudelleen Hampurissa nimellä Deutsche Exlibris Gesellschaft, joka alkaa julkaista 1953 lehteä.

1891:  Kuopion kirjatyöntekijäin yhdistys perustetaan.  Kirjaltajilla on hopeisella kirjanpainajanvaakunalla koristettu yleensä musta lakki.

1891:  Helsingin yhdistyksen jäsen latoja Frans Ahlroos tuo esille ajatuksen valtakunnallisen järjestön aikaansaamisesta.

1891:  Oulussa Louhen kirjapainon latojat vaativat palkankorotusta.  Lakko päättyy sovintoon.

1891:  Kirjanpainajain Apuyhdistys saapuu in corpore tervehtimään luutnanttia Theodor von Frenckell ja esittää hänen kunniakseen soittoa ja laulua sekä ojentaa hänelle muistoalbumin kymmenvuotisesta toiminnastaan yhdistyksen puheenjohtajana ja rahastonhoitajana, niin Frenckell kutsuu kaikki satakunta henkeä lounaalle Hotelli Kämpiin, jossa faktori Pettersson kohottaa maljan inhimillisen isännän ja työntekijäin todellisen ystävän kunniaksi.

1891-1900:  Faktori Albin Finander toimittaa ammattilehteä Typografbladet.

1891-94:  Faktori Robert Ahlstedt (1850-1918) toimittaa ammattilehteä Suomen Kirjapainolehti.

1891:  Runoilija-arkkitehti Karl August Tavaststjerna (1860-98) saa ensimmäisen palkinnon, jonka Svenska litteratursällskapet i Finland myöntää kaunokirjallisesta toiminnasta.  Vastaehdokas on Topelius.

1892:  USAn kirjaltajien lehti The Typographical Journal aloittaa.

1892:  Yhdysvalloissa kirjansitojat eroavat kirjaltajien liitosta International Typographical Union ITU ja perustavat oman liiton International Brotherhood of Bookbinders IBB.  Jäsen JL Feeney alkaa julkaista omalla kustannuksellaan liiton lehteä.

1892:  Yhdysvalloissa Pittsburghissa latojat ja painajat ovat lakanneet työstä vaatien 9-tunnin työaikaa.  Useat isännistä ovat työmiesten vaatimuksiin suostuneet, mutta muutamat ovat mieluummin tehneet - konkurssin.  Chicagossa työlakko päättyy työmiesten tappiolla.  Syynä tähän on, että Chicagoon on tulvaillut paljon latojia muista paikkakunnista toivossa, että maailman näyttelyn puuhissa saisivat "vuolla kultaa puuveitsellä".

1892:  Englannissa perustetaan Bibliographical Society.

1892:  Englannissa naistaittajien liitossa United Women Bookfolders’ Union on 500 jäsentä.

1892:  Tukholmalainen Typografiska agitationsklubben alkaa julkaista lehteä Framåt.

1892:  Suomen kirjapainotaidon 250-vuotisjuhlan yhteydessä järjestetään keskustelukokous, jossa esitetään toivomus, että sekä moraalisessa että terveydellisessä mielessä tuhoisat yötyöt saataisiin sanomalehtien toimitusten tuella vähenemään.  Sanomalehtilatojien työpäivän pituus on 13-17 tuntia, ja iltapäivisin he joutuvat usein odottelemaan käsikirjoituksia, joita ajattelemattomat toimittajat jättävät latomoon joskus kello 2-4 yöllä.  Keskustelussa viitataan siihen, että ulkomaisissa kirjapainoissa varsinainen ladontatyö päättyy kello 23 tai 24, jonka jälkeen paikalle jää pari latojaa huolehtimaan sähkösanomista ja pikku-uutisista.  Kokouksessa pidetään toivottavana kaikkia kirjaltajia edustavan liittouman eli järjestön perustamista.  Asiaa selostaa latojataituri Frans Ahlroos (1867-).  Päätetään perustaa Suomen Kirjaltajaliitto.  Julkaistaan lehti Typograafinen Muistolehti - Typografiskt Minnesblad.

1892:  Opiskeltuaan 1891 Dresdenin konservatoriossa nimimerkki Cristoph eli Ferdinand Tilgmann säveltää musiikin mieskuorosovituksineen Typografernas visa - Typografien lauluun, jonka sanat ovat ruotsalaisen runoilijan CVA Strandberg 1858.  Tilgmann omistaa sävellyksen Suomen Kirjatyöntekijäin Liitolle.

1892:  Tampereen kirjapainajainyhdistys perustetaan.  Se vetoaa maaseutupainoihin, että saataisiin maaseutua koskeva palkkatariffi.  Tulokseen ei päästä.

1892:  Viipurin kirjanpainajainyhdistys perustetaan.

1892:  Porissa koetetaan tuloksetta perustaa kirjaltajayhdistys.

1893:  Ruotsissa 49 typografia menee lakkoon Lundissa kollektiivisopimuksen puolesta.  Sopimus solmitaan, ja Lundin kirjaltajat ovat tehneet läpimurtonsa.  Kuten teollistuneissa maissa niin Lundissakin osallistuttiin 1890 ensimmäiseen mielenosoitukseen Vappuna.

1893:  Ruotsin kirjansitojien liitto perustetaan.

1893:  Ruotsin kirjapainonomistajien yhdistys Svenska Boktryckareföreningen perustetaan.  Se esiintyy 1898 lähtien työnantajien edustajana.

1893:  Helsingissä sovitaan paikallinen tariffisopimus latomistyöstä.

1893-94:  Turussa ja Kuopiossa koetetaan korvata neliölaskuladonta aakkoslaskennalla, mutta tuloksetta.

1893:  Werner Söderströmin porvoolaispainossa siirrytään kymmentuntisiin työpäiviin.

1893:  Tilgmannin kirjapaino siirtyy lyhyempään työaikaan.  Gutenberg-lehti muistuttaa mieliin, että liike on monissa yhteyksissä katsonut työväkensä parasta, ja johtaja saa kiitosta sitä suuremmalla syyllä, koska herra Tilgmann on ulkomaalainen.  Lehti lisää: "Milloinkahan herrat suomalaiset (työnantajamme) osoittautuvat yhtä anteliaiksi myös todellisuudessa eivätkä vain tyydy tekeytymään ylevämielisiksi sanomalehtien palstoilla?".

1893:  Helsingin Kirjanpainajain Yhdistys ryhtyy julkaisemaan aikakauslehteä Gutenberg.  Se kirjoittaa kirjapainojen työoloista: "Tuskin mikään ammatti on terveydelle vaarallisempaa kuin meidän kirjanpainajain".  Lehti kertoo Wienissä suunnitellusta ja rakennetusta keuhkosuojaimesta, joka on tarkoitettu käytettäväksi kasteja puhdistettaessa.  Gutenberg ilmoittaa, että Typografbladet ja Suomen Kirjapainolehti ovat kirjaltajista kaukana, "faktorien äänenkannattajia".  Lehden toimituskunta pitää yhtenä esikuvanaan Wienin kirjaltajien ammattiyhdistyslehteä Vorwärts.  Lehden Tukholman kirjeenvaihtaja tiedottaa Ruotsin kirjaltajain liitosta, ja sen äänenkannattajan Svensk Typograftidning kirjoituksia lainataan.  Yhdistys luovuttaa 1896 lehden kirjaltajaliitolle, joka julkaisee lehteä 1897 alusta, vuodesta 1916 nimellä Kirjatyö - Bokarbete.  Se on maan vanhin ammattiliittolehti.

1893:  Oulussa kirjaltajakokous päättää perustaa yhdistyksen.  Yritys raukeaa.

1894:  Hollannissa on suuri työlakko.  Noin 800 kirjapainotyömiestä on lakannut työstä.

1894:  Pariisissa pidetään kansainvälinen kirja- ja paperiteollisuuden näyttely.

1894:  Ranskan exlibrisyhdistys Association Francaise des Collectionneurs et Amis d’Ex Libris et des Gravures perustetaan.

1894-95:  Ruotsissa ilmestyy Typografen.

1894:  Suomen Kirjaltajaliitto perustetaan Helsingin kirjaltajayhdistyksen 25-vuotisjuhlan yhteydessä.  Ammattinimi kirjanpainaja korvataan typograf-sanan vastamuodostetulla suomennoksella kirjaltaja, joka on todennäköisesti HJ Forsströmin keksimä, korvaamaan kirjanpainaja ja kirjanpainajataituri.  Työpäivän enimmäispituudeksi suositetaan kymmentä tuntia.  Senaatti hyväksyy 1895 säännöt, mutta kenraalikuvernöörin jarrutuksen vuoksi yhdistys, Suomen ensimmäinen valtakunnallinen ammattijärjestö, pääsee 1.1.1897 aloittamaan toimintansa.

1894:  Suomen Postiyhdistys perustetaan.  Siitä tulee Postivirkamiesliitto ja sitten Postin Toimihenkilöliitto PVL - Postens Tjänstemannaförbund.  Postin toimihenkilöliitto ja Postiliitto yhdistyvät 2005 Posti- ja logistiikka-alan unioniksi PAU.

1894:  Helsingin kirjapainoista myöntävät vakinaiselle henkilöstölle vuosilomia Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kirjapaino, Tidnings- och Tryckeri Ab, Hufvudstadsbladets Nya Tryckeri, Helsingin Keskuskirjapaino, Senaatin kirjapaino ja V Petterssonin kirjapaino.  Loma kestää tavallisesti kaksi viikkoa ja sen aikana maksetaan täyttä tai useimmiten puolta palkkaa.  Päivälehden kirjapaino, Frenckellin kirjapaino ja Weilin & Göös eivät maksa lomapalkkaa.

1894:  Hangon kirjatyöntekijöiden yhdistys perustetaan puheenjohtajana Hjalmar Armfelt.  Jäseniä on yhdeksän.

1894:  Suomessa luovutaan spoone-järjestelmästä lähes kokonaan.  Oppipojan on määrä saada spoonena valvojakseen kirjaltaja, joka on velvollinen opastamaan poikaa kirjapainotöissä.  Kirjaltajat käyttävät hyväkseen oppipoikien työtä, mutta eivät juuri vaivaudu huolehtimaan heidän ammattikoulutuksestaan.  Oppipojat perehtyvät usein vain tavanomaisen tekstin ladontaan tai ovat painokoneella vain paperin alistajana.

1894:  Simeliuksen perillisten viettäessä 75-vuotisjuhlaansa liike ottaa käyttöön puolen tunnin aamiaistauon, jolloin työaika lyhenee 9,5 tunniksi.  Uudistus tapahtuu 1895 mennessä Helsingin muissa kirjapainoissa Weilin & Göösiä lukuun ottamatta.

1894:  Yleisessä kirjaltajakokouksessa Ruotsista saapunut vieras pitää helsinkiläisten kirjapainojen työtiloja korkeampitasoisina kuin Ruotsissa.  Monessa pikkukaupungin painossa työsuojelulaista 1890 ei tiedetä pitkiin aikoihin juuri mitään.  Niissä ruokailu tapahtuu edelleen työhuoneissa, alaikäisiä pidetään jatkuvasti yötyössä, siivous on huolimatonta, eikä lattioita pestä puhtaiksi milloinkaan.

1894:  Hufvudstadsbladetin kirjapaino järjestää henkilökunnalleen kekkerit kiittääkseen eduskunnan istuntokautena tehdystä suuresta työstä.

1895:  London Booksellers' Society laajentaa toiminta-alaansa ja muuttaa nimensä Associated Booksellers of Great Britain and Ireland.

1895:  Ruotsin Litografförbundet aloittaa.

1895:  Brysselissä perustetaan Institut International de Bibliographie.

1895:  Pietarissa avataan ensimmäinen painoalan yleisvenäläinen näyttely.  Sen näyttelyesineistössä heijastuu kirjapainon historia, koko kustannusala, graafisen tuotannon tekniikka ja teknologia.

1895:  Ammattiyhdistysten keskuskomitea tutkii helsinkiläisten kirjaltajien ansiotulojen keskimääräistä suuruutta yhden työpäivän ajalta.  Siviililatojan päiväansio on 4,49, sanomalehtilatojan 5,17 ja konemestarin 4,68 markkaa.

1895:  Vaasan kirjaltajayhdistys perustetaan.

1895:  Gutenberg alkaa jälleen ilmestyä.

1895:  Työmies-lehti alkaa ilmestyä.  Se jouduttaa Suomen työväenliikkeen itsenäistymistä.

1895:  Äänekoskelle perustetaan paperityöläisten työväenyhdistys, Valkeakoskelle 1897 ja Ensoon 1902.

1895-1921:  Suomen Kustannusyhdistys julkaisee vuosittain luettelon Suomessa ilmestyneestä kirjallisuudesta.

1896:  Englannissa perustetaan naissitojien ja -painajien yhdistys Manchester and Salford Society of Women in the Bookbinding and Printing Trades.  Ensimmäisen vuoden lopussa jäseniä on 135, mutta 1924 jäsenistö nousee lähes 2500 henkeen.  Se liittyy 1942 kansalliseen liittoon National Union of Printing, Bookbinding, and Paper Workers.

1896:  Perustetaan kustantajien yhdistys Publishers' Association of Great Britain and Ireland.

1896:  Saksan kirjaltajaliitto solmii oppilasmäärää koskevan sopimuksen työnantajien kanssa.

1896:  Porvoon Kirjaltaja Klubi perustetaan.  Klubi alkaa tehdä käsinkirjoitettua lehteä Petit.  Sen 1908 valmistuneessa lipussa on 1895.  Nimeksi tulee 1914 Porvoon Kirjatyöntekijäin Yhdistys.

1896:  Jyväskylän Kirjaltajayhdistys perustetaan.  Mukana ovat toimittajat.

1896:  Porin Kirjaltaja-Klubi perustetaan.  Nimeksi otetaan 1907 Porin Kirjaltaja Yhdistys ja 1939 Porin Kirjatyöntekijäin Yhdistys.

1896:  Kotkan kirjaltajayhdistys perustetaan.

1896:  Haminan kirjaltajayhdistys perustetaan.

1896:  Päivälehti ilmoittaa aikovansa julkaista eduskunnan istuntokauden aikana maanantaiaamuisin ilmestyviä numeroita, mutta kirjaltajayhdistyksessä esitetään jyrkkä vastalause.  Päivälehti tekee 1898 samanlaisen yrityksen.

1896:  Suomen kirjanpainajien tukiyhdistyksen tilastosta 1867 alkaen selviää, että 23 prosenttia jäsenistä kuoli erilaisiin sairauksiin, ja näistä 56 prosenttia keuhkotuberkuloosiin ja kahdeksan prosenttia keuhkotulehdukseen.

1897:  Wienissä eräät taiteilijat ja muotoilijat muodostavat ryhmän Secession, jonka jotkut jäsenet perustavat yhdistyksen Wiener Werkstätte.

1897:  Maarianhaminan kirjaltajayhdistys perustetaan.

1897:  Suomen Kirjaltajain Liitto aloittaa toimintansa.  Sen järjestölehden Gutenberg perusti 1893 Helsingin Kirjaltajayhdistys.  Liittoon kuuluu 13 osastoa Helsingin, Porvoon, Kuopion, Porin, Tampereen, Turun, Viipurin, Oulun, Maarianhaminan, Vaasan, Kristiinan, Rauman ja Jyväskylän osastot.  Faktorit jäävät liittoon omana ryhmänään.  Liitossa on 493 jäsentä ja 1900 jo 23 osastoa sekä 863 jäsentä.  Liitto perustaa 1898 työnvälitystoimiston, mutta se menettää merkityksensä, koska työnantajat eivät käytä sitä.  Puheenjohtaja Albert Kosk (1870-) on myöhemmin faktoriliiton puheenjohtaja 1909-21.  Hän kuuluu 1917-18 työnantajaliiton vahvistettuun liittohallitukseen ja nimitetään 1917 kartelliorganisaation Kirjapainokonttori johtajaksi.

1897:  Kirjansitoja Vilho Virta julkaisee Kuopiossa ammattilehteä Kirjansitoja "ammattilehti Suomen kirjansitojille" seitsemänä numerona.  Lehti ei ilmesty säännöllisesti.

1897:  Faktorien lehdeksi perustetaan osuuskuntapohjainen Kirjaltaja.  Se joudutaan 1904 lopettamaan.

1897:  Suutarien ensimmäisessä yleisessä edustajakokouksessa päätetään ryhtyä julkaisemaan omaa äänenkannattajaa.

1898:  Tidningsutgivareföreningen TU perustetaan Ruotsissa.

1898:  Kokkolan Kirjatyöntekijäin Yhdistys perustetaan.

1898:  Lappeenrannan Kirjaltajayhdistys perustetaan kahvila Miettisessä.

1898:  Kirjaltajaliitto panee alulle koko maan käsittävän työehtosopimuksen valmistelun.

1898:  Kristiinankaupunkiin ilmaantuu kahden viikon aikana kiertolaislatojia eli luffareita parin tusinan verran.  Koneladonnan yleistyttyä luffareiden joukko harvenee.  Monet heistä kuten Pilli-Forsman ja Romo-Lindström ovat saaneet tarunomaisen maineen.

1898:  Aftonposten joutuu perääntymään Helsingin Kirjaltajayhdistyksen esitettyä vastalauseen sen johdosta, että lehti päättää ryhtyä julkaisemaan maanantaiaamunumeroita.

1898:  Pietarsaaressa latojat vaativat lakolla palkkojaan Svenska Österbottenin latomisesta, mutta lehti joudutaan lopettamaan.

1898:  Sentraalikirjapaino panee toimeen loppiaisaattona illanvieton latomossaan, jossa joukko regaaleja on siirretty syrjään ja katettu suurille pöydille illallisateria koko henkilökunnalle.

1898-1904:  Helsingin kirjaltaja- ja faktoripiirit julkaisevat lehteä Kirjaltaja, Graafillinen aikakauslehti.

1898:  Muurarien edustajakokouksessa Helsingissä päätetään kirjallisuudella tehdä ammattiyhdistysliikettä tunnetuksi.

1899:  Ensimmäinen pohjoismainen lehdistökokous pidetään Oslossa.  Helsinkiläinen päätoimittaja Arthur Frenckell saa sähkeen ja ilmoittaa kokoukselle, että Suomen kenraalikuvernööri on takavarikoinut Nya Pressenin.  Sen julkaiseminen kielletään yhden kuukauden ajaksi.  Suomalaiset osanottajat saavat suosionosoituksia.

1899:  Romanian Bukarestissa kirjaltajain lakko näyttää päättyvän hyvällä tuloksella.  14 kirjapainon omistajat ovat hyväksyneet kirjaltajain tariffiehdotuksen.  Vain 7 painoa vastustaa.  -Antverpeniläisten amaattitoverien lakko päättyy ilman toivottua tulosta.  Lakkolaisia oli 28 painosta.  -Unkarin Budapestissa kirjakevalajat taistelevat palkkatariffinsa puolesta.  Liikkeenomistajat ovat sanoneet jo tilanneensa Saksasta uutta työväkeä.

1899:  Weimarissa perustetaan Gesellschaft der Bibliophilen.  Fedor von Zobeltitzin 1897 perustama lehti Zeitschrift für Bücherfreunde tulee sen äänenkannattajaksi 1936 asti.

1899:  Mikkeliin perustetaan Kirjaltajaosasto.  Kaupungin kahdessa kirjapainossa vallitsee isäntäväen mielivalta, työpäivät ovat 12-tuntisia, terveydelliset olot ovat huonot ja oppilaiden palkat ovat alhaiset.

1899:  Suomen Kirjaltajaliiton ensimmäinen edustajakokous pidetään.  Osastoja on 20 ja jäsenmäärä 700.  Yhteinen koko maata koskeva palkkaustariffiehdotus tehdään kaikille kirjapainonomistajille.  Päätetään liiton yhtymisestä kirjaltajien kansainväliseen järjestöön.  Koska työnantajilla ei ole omaa järjestöä, niin 58 kirjapainon edustajat pitävät kokouksen, joka asettaa toimikunnan hahmottamaan palkkataulukon suuntaviivat.  Kirjapainonomistajat pitävät 1900 uuden kokouksen ja esittävät kirjaltajille tarkistetun palkkaohjetaulukon.  Osapuolten katsantokannat eroavat toisistaan täydelleen.  Kirjaltajat uhkaavat lakolla, ja työnantajat työsululla, jos lakko syntyy.  Helsinkiläiset kirjaltajat irtisanoutuvat.  Kirjaltajalakon pelätään vaarantavan laillisuustaistelun aikana tärkeät sanomalehti- ja valtiopäiväpainatukset.  Siksi porvarit pitävät lakkoa petoksena ja ovat isäntien puolella.  Kirjapainoihin ilmoittautuu rikkureiksi etupäässä ylioppilaita harjoittelemaan latomista lakon varalta.  Nuoriso ja ylioppilaat pitävät kirjapainoisäntien puolta.  Kirjaltajat huomauttavat, että heitä kiiteltiin ja ylistettiin edellisenä vuona, kun Bobrikov tarjosi lehtien lakkautusten johdosta työttömiksi joutuneille avustuksia, joita kirjaltajat kieltäytyivät ottamasta vastaan.  Mutta nyt samat kirjaltajat leimataan maanpettureiksi.

1899:  Ylioppilaat toimivat rikkureina kirjaltajien lakon aikana.  Yrjö Sirola (1876-1936) saa Viipurin osakunnassa, johon hän kuuluu, aikaan päätöksen, jossa rikkuruutta paheksutaan.

1899:  Kirjaltajaliiton Hämeenlinnan, Joensuun, Tammisaaren, Savonlinnan, Mikkelin, Käkisalmen ja Sortavalan osastot perustetaan.  Vuoden lopussa liitossa on 23 osastoa ja niissä 767 jäsentä.

1899:  Suomen senaatti hyväksyy lehtimiesten eläkerahaston säännöt, ja vietetään sanomalehdistön päiviä tarkoituksena kartuttaa sanomalehtien toimittajien eläkerahastoa.  Pääjuhlassa Ruotsalaisessa teatterissa Jean Sibelius johtaa säveltämänsä alkusoiton ja kuusi kuvaelmaa Suomen historiasta.  Sibeliuksen ystävä Axel Carpelan ehdottaa 1900 teokselle nimen Finlandia.  Helsingin toimittajat yrittävät perustaa vakuutusyhtiön sensuurivahinkojen varalle, mutta senaatti kieltäytyy vahvistamasta yhtiöjärjestystä.

1899:  Suomen työväenliike järjestäytyy Suomen Työväenpuolueeksi STP, joka 1903 Forssan kokouksessa omaksuu sosialistisen ohjelman ja muuttaa nimekseen Suomen Sosialidemokraattinen Puolue.

1899:  Suomen Räätälityöntekijäin liitto pohtii perustavassa kokouksessaan äänenkannattajakysymystä.

1899:  Metallityöntekijäin ensimmäinen edustajakokous päättää perustaa oman lehden.  Kokouksen jälkeen aloitetaan äänenkannattajan Ilmarinen julkaiseminen.

1899:  Kirvesmiesten liitto painattaa lentolehtisen Sananen kirvesmiehille, jonka 2000 kappaleen painos jaetaan osastojen välityksellä työntekijöille.

1899:  Helsingin kirjapainonomistajien komitea kutsuu yleisen isäntäkokouksen koolle Helsinkiin.  Tilaisuudessa on edustettuna 58 maan 72 kirjapainosta.

1900-luvun alku:  Venäjällä perustetaan Kirjastotieteen yhdistys.  Se alkaa 1910 julkaista lehteä Bibliotekar - Kirjastonhoitaja.

1900-luvun alku:  Kun kansallismuseon perustamista valmistellaan, sinne varataan tilat kirjapaino-osastoa varten.  Hanke raukeaa.

1900:  Mainziin perustetaan Gutenberg-museo.  Gutenberg-seura perustetaan 1901.  Sen tehtävä on tukea Gutenberg-museota, vaalia Gutenbergin perintöä, syventää kirjapainotaidon tieteellistä tutkimusta ja edistää sitä julkaisemalla alan tieteellisiä teoksia.  Mainzissa on myös Gutenbergille omistettu yliopisto, oppituoli, kirjakauppa, kirjapaino ja aukio.  Museon tehtävä on edustaa kaikkien aikojen ja kaikkien kansojen kirjantekotaitoa, kirjainlajeja, painantaa, kuvitusta ja sidontaa.  Museo tuhoutuu 1945 lentohyökkäyksessä, mutta suurin osa kokoelmista on viety talteen.  Kun museo avataan 1962 uudestaan, se saa lisänimen Kirjapainotaidon maailmanmuseo.

1900:  USAssa kemigrafit perustavat liiton International Photoengravers Union IPEU, joka alkaa 1902 julkaista lehteä Plate Makers Criterion - Levynvalmistajan koetin.  Siviilipainojen kemigrafeilla on oma liittonsa.

1900:  Ruotsissa oppilasrajoitus ja oppilaiden palkkaus järjestetään työehtosopimuksella.  Työnantaja- ja työntekijäjärjestöt allekirjoittavat 1901 valtakunnansopimuksen, jossa ovat yhdistettyinä kirjapainoalan eri ammattihaaroja koskevat sopimukset.

1900:  Suomen Kirjaltajaliitto perääntyy vaatimuksistaan ja solmii palkkaustariffin eli työehtosopimuksen kirjaltajille Suomen kirjapainojen omistajien kanssa.  Se on ensimmäinen ammattikohtainen maanlaajuinen työ(ehto)sopimus maassamme.  Suomessa työehtosopimukset yleistyvät vasta 1940-luvun puolivälissä.  Kirjaltajaliitto vaatii työpäivän normaalipituudeksi yhdeksää tuntia, mutta kirjanpainajat kieltäytyvät.  Kirjaltajaliitto vaatii, että yötyöt eivät saa jatkua kello 24 myöhempään, mutta kirjapainonomistajat haluavat aikarajaksi kello kahta yöllä, joka vahvistetaan palkkatariffissa.  Yhteinen palkkatariffi on muun muassa aakkoslaskuladonnan osalta hyväsytty noudatettavaksi Suomen kaikissa kirjapainoissa.  Käyttöön tulevat peruspalkat, joihin lasketaan prosenttimääräisiä lisiä.  Gutenberg kirjoittaa: "Tariffiasia ratkaistu.  ... Tarkoitus vaan on ollut 'isänmaallisuuden' nimessä kiihoittaa olojamme tuntematonta yleisöä kiinnittämään hirttonuoraa sen pienen, raihnaisen ja kalpeakasvoisen joukkueen kaulaan, jotka kutsuvat itseään kirjaltajiksi ja jotka ovat ryhtyneet taisteluun ihmisellisyytensä ja terveytensä säilyttämiseksi.  Ja että sanomalehdet ovat tässä täydellisesti onnistuneet, osottaa se, että missä ikänänsä tätä nykyä kirjaltaja esiintyy, niin kaikkialla viitataan häntä sormella ja sanotaan: tuossa on maan kavaltaja - isänmaan petturi, jota tulee karttaa".

1900-05:  Helsingin litografeilla on yhdistys Lithografiska Föreningen i Helsingfors - Helsingin Litografinen Yhdistys, mutta se liittyy 1905 Kirjaltajaliiton osastoksi.

1900:  Työnantajien yhdistys Suomen Kirjanpainajayhdistys - Boktryckareförening i Finland perustetaan Helsingissä hotellissa Fennia kirjatyöläisten järjestäytymisen pakottamana.

1900:  Puuseppien kolmannessa edustajakokouksessa Jyväskylässä päätetään tehdä valistustyötä lentolehtisiä levittämällä.

1901:  Mainzissa perustetaan Gutenberg-Gesellschaft.  Se julkaisee 1902-26 vuosikertomuksia liitteineen.  Aloys Ruppel perustaa 1926 Gutenberg-vuosikirjan.  Yhdistys julkaisee sarjaa Kleine Drucke der Gutenberg-Gesellschaft ja erikoisjulkaisuja.

1901:  Yhdysvalloissa stereotypoijat ja galvanoijat eroavat kirjaltajien liitosta je perustavat oman liiton International Stereotypers and Electrotypers Union  ISEU.

1901:  Paikalliset työnantajayhdistykset perustavat yhdistyksen Federation of Master Printers and Allied Trades of the United Kingdom of Great Britain and Ireland.  Se julkaisee 1904 kirjan Profit for Printers; or, What is Cost? - Voittoa painajille; eli mikä on kustannus?  Nimeksi tulee 1931 British Federation of Master Printers ja 1974 British Printing Industries Federation.

1901:  Costa Ricassa kirjatyöläiset perustavat yhdistyksen Unión de Tipógrafos.  Se on mahdollista lehdistön kehittymisen seurauksena.

1901:  Ruotsin akatemia alkaa jakaa Nobelin kirjallisuuspalkintoja Alfred Nobelin testamentin mukaisesti.

1901:  Tampereella pidetään ensimmäinen koko maan kirjansitojien kokous.  Osanottajia on Helsingistä, Turusta, Tampereelta, Kuopiosta ja Oulusta.

1901:  Helsingin painajakerho Konemestariklubi perustetaan Helsingin kirjaltajayhdistyksen alaosastoksi.

1901:  Kustannusyhdistyksen jäsenet perustavat maaseutukirjakauppaa varten Maalaiskirjakauppaliiton.  Sillä on 1903 jo 35 asiamiestä ja 1920-luvulla 188 yhteensä 176 pitäjässä.

1902:  Englannissa perustetaan maan laajuinen The Printing and Kindred Trades Federation.

1902:  USAssa stereo- ja elektrotypoijat perustavat oman ammattiliiton International Stereotypers and Electrotypers Union ISEU.

1902:  Kalifornian käsinsitojat järjestäytyvät.  Kun Guild of Book Workers alkaa 1906 jälkeen järjestää näyttelyjä Kaliforniassa, kuihtuu Bookbinders’ Guild of California pois.

1902:  Tanskan kirjaltajaliitto perustetaan.

1902:  Helsingin Kirjansitojien Yhdistys on sitojien ammattiyhdistyksen uusi nimi.  Yhdistys perustaa 1904 oman kirjansitomon, joka myöhemmin myydään Työväen Kirjapainolle.

1902:  Suomen Kirjansitojaliitto perustaa lehden Kirjansitoja, mutta se ilmestyy vain kerran.  Toinen liittokokous pidetään Helsingissä.

1902:  Kirjaltajajärjestöt tutkivat ammattientarkastuksen tehottomuutta Suomessa.  Ammattientarkastajat kävivät 58 kirjapainossa keskimäärin kerran kahdessa vuodessa, joskus monen vuoden välein tai ei ollenkaan.

1902:  Maalaiskirjakauppaliitto perustetaan kirjakauppaverkon perustamiseksi maaseudulle.  Sen jäsenet kuten Kansanvalistusseura, KJ Gummerus, Otava, WSOY ja Weilin & Göös pysyvät myös Kustannusyhdistyksen jäseninä.  Kustannusyhdistys tekee yhteistyötä 1912 alkaen kirjakauppiasyhdistyksen kanssa yhteiselimessä Suomen Kirjakaupan Keskusjärjestö.

1903:  Venäjän bibliologiseen yhdistykseen perustetaan kirjastotieteen osasto.

1903:  Etelä-Yhdysvaltoihin perustetaan The Southern Newspaper Publishers Association.

1903:  Itävaltaan perustetaan exlibrisyhdistys Österreichische Exlibris Gesellschaft.

1903:  Kirjakaupat perustavat kaksikielisen Suomen Sortimenttikirjakauppayhdistyksen, myöhemmin Suomen Kirjakauppiasyhdistys.  Siihen kuuluu 1920-luvulla 63 kirjakauppiasta.

1904:  Missourin St Louisissa perustetaan Bibliographical Society of America.

1904:  Yhdysvalloissa kemigrafit eroavat kirjaltajien liitosta.  Heistä suurin osa työskentelee sanomalehdissä.  He liittyvät International Photoengraphers Unioniin IPEU.

1904:  Frederick W Bridges järjestää ensimmäisen näyttelyn International Printing Machinery and Allied Trades Exhibition.  Yhdestoista IPEX pidetään 1964.

1904:  Ruosin ensimmäinen exlibrisyhdistys perustetaan.  Uudelleen perustetaan 1934 Svenska Exlibrisföreningen.

1904:  Berliner Bibliophilen perustetaan.

1904:  Kirjanpainajayhdistys ja Kirjaltajaliitto sopivat oppilaiden palkkoja koskevasta ohjetaulukosta Tariffi kirjapainonoppilaille Suomessa, joka tulee 1.1.1905 voimaan.  Siinä säännöstellään kirjapainojen työolot.  Oppilas pitää perehdyttää mikäli mahdollista kirjapainoalan kaikkiin työmuotoihin.  Kirjapaino-oppilaan pitää olla 15 vuotta täyttänyt, vaikka laki sallii vielä 12-14-vuotiaiden työhönoton.  Kolme hämeenlinnalaispainoa alistuu 1906 oppilastariffiin vasta lakon jälkeen.

1904:  Tampereen kirjaltajat vaativat noudatettavaksi koko maassa olevaa tariffia.  Vaatimukset hyväksytään paitsi yhdessä kirjapainossa.  Lakko kestää 16 päivää.

1905:  Kirjapainotyöläisten aloitteesta syntyy Pietarin ensimmäinen työläisneuvosto.  Lev Trotski on sen varapuheenjohtaja.

1905:  Moskovaan perustetaan Exlibriksen Ystävien Seura, joka toimii vain pari vuotta.  Exlibriksen ystävät kuuluvat 1920-29 Kirjanystävien Seuraan.

1905:  Costa Ricassa perustetaan Sindicato de Tipógrafos - Kirjatyöläisten ammattiyhdistys ja Sociedad Mutualista de Tipógrafos - Kirjatyöläisten keskinäinen yhdistys.  Kirjatyöläisten ja muiden työpäivä on 16, 18 ja jopa 20 tuntia.  He käyvät kotona kerran viikossa ja nukkuvat yönsä työpaikoissaan.

1905:  Yhdysvalloissa Bostonissa perustetaan Society of Printers.

1905:  USAssa perustetaan valoteknillinen seura The Illuminating Engineering Society.

1905:  Suomen Kirjaltajaliitto päättää yhtyä Suomen Sosialidemokraattiseen Puolueeseen.  Tämä kärjistää vastakohtaisuuksia kirjaltajien ja faktorien välillä.  Suomen Kirjaltajaliittoon yhtyy Helsingin litografinen yhdistys eli kivipiirtäjät ja -painajat sekä kemigrafit.

1905:  Turun Kirjansitojien osasto perustetaan toisen kerran.  Ensimmäinen perustaminen 1901 ei johtanut osaston toimintaan, vaan se loppui kahden kokouksen jälkeen.  Osasto liittyy 1906 Suomen Kirjansitojain liittoon Turun osastona N:o 4.

1905:  Turussa Senefelder-klubi liittyy Turun kirjaltajayhdistykseen.

1905:  Porvoon kirjansitojat perustavat ammattiosaston paikallisen työväenyhdistyksen alaosastoksi.  Ammattiosastolla on käsinkirjoitettu lehti Eteenpäin - Framåt.  Osasto liittyy 1906 Kirjansitojaliittoon.

1905:  Kymmenvuotiasta Porvoon Kirjaltajayhdistystä onnittelevat hämeenlinnalaiset: Terve veikot, kaarti musta/ saakoon työnne siunausta/ Kansallemme valo tuokaa/ Sorron sijaan onni luokaa!

1905:  Suurlakko alkaa Suomessa.  Suurlakkolaiset vaativat myös painovapautta.

1905:  Suomessa astuu voimaan oppilaiden työehtosopimus eli oppilastariffi.  Kirjanpainajayhdistys puoltaa yhdeksän tunnin työpäivää kello 8-13 ja 15-19.  Kaikki kirjapainot eivät heti ryhdy noudattamaan tätä suositusta.  Kirjaltajaliitto sanoutuu irti palkkatariffista, ja osapuolet laativat sopimusehdotuksen.  Kumpikaan osapuoli ei anna periksi, ja Kirjaltajaliitto julistaa lakon, joka saadaan peruuntumaan 1906 alkupuolella, kun sovittelulautakunta pääsee yksimielisyyteen uudesta viisivuotistariffista.  Työviikko lyhennetään 59 tunnista 51 tuntiin ja työpäivä yhdeksään tuntiin.

1905:  Petroskoin kirjapainolaiset yhtyvät Venäjän proletariaatin vaatimukseen 8-tuntisesta työpäivästä, työpalkan lisäämisestä ja olojen parantamisesta.  Kun johtajat kieltäytyvät, syntyy lakko latojan Lazar Jablonski johdolla.  Isännistö on pakotettu lyhentämään työpäivä 9-tuntiseksi.

1905:  Albin Finander ja Otto Lindstedt kutsuvat Helsingin faktorit ja työnjohtajat yleiseen kokoukseen ravintola Alppilaan, jossa Helsingin Faktoriklubi päätetään perustaa.  Faktorit kuuluivat aluksi 1869 perustettuun kirjapainoväen yhdistykseen.  Faktor on latinaa ja merkitsee suomeksi tekijä.  Klubi julkaisee Tiedonantoja, joka siirtyy 1916 Suomen Faktoriliitolle.  Lehti on 1951 lähtien Faktori.

1905:  Suomenmieliset toimittajat perustavat Suomalaisen Sanomalehtimiesliiton.

1906-07:  Yhdysvaltojen painajat ja sitomotyöntekijät lakkoilevat kahdeksantuntisen työpäivän puolesta.

1906:  Kirjansitoja Emily Preston, joka on ollut Cobden-Sandersonin, Marius Michelin ja ranskalaisen Dumontin opissa, tulee killan Guild of Women Book Workers johtavaksi organisaattoriksi.  Hän on järjestön Guild of Bookworkers perustajia.  Perustava kokous pidetään hänen sitomossaan New Yorkissa.  Kiltaan kuuluu kuvittajia, painajia, suunnittelijoita ja sitojia.

1906:  Yhdysvalloissa kivipainajat aloittavat lakon 48-tuntisen työviikon puolesta.

1906:  Lontoon sanomalehtien yhteistyöjärjestö perustetaan.

1906:  Suomen Kirjansitojaliitto perustetaan.  Liitolla 1907 on viisi osastoa ja 68 jäsentä, mutta 1910 jo 14 osastoa ja 555 jäsentä.  Liitto julkaisee 1907-10 lehteä Kirjansitoja.  Jäsenet työskentelevät kirjansitomis-, viivaus-, kotelo- tai paperityön alalla.  Ensimmäinen kirjansitojia koskeva työehtosopimus solmitaan lakon jälkeen.  Kaikki miehet työskentelevät aikapalkalla, sillä urakkatyö sallitaan vain naisille.

1906:  Jyväskylän sitojain ammattiosasto perustetaan.

1906:  Suomen Postiljooniyhdistys perustetaan Tampereella.  Senaatti ei hyväksynyt ensimmäisen valtakunnallisen postiljoonikokouksen 1901 sääntöjä.  Postiliitto on yhdistyksen uusi nimi.  Postiliitto ja Postin toimihenkilöliitto yhdistyvät 2005 Posti- ja logistiikka-alan unioniksi PAU.

1906:  Työmies-lehden myyjät tekevät lakon vaatien, että lehden tulee ilmestyä viimeistään kello 16, että eräs konttorineiti on erotettava, ja että palkkoja on korotettava.  Melkein kaikkiin vaatimuksiin suostutaan.  Lakko kestää kolme päivää.

1906:  Mikkelin Sanomain kirjapainon työntekijät vaativat uutta palkkatariffia, mutta isäntä sulkee heidät työstä.  Työntekijät menevät lakkoon, ja heidän vaatimuksensa hyväksytään seitsemän päivän kuluttua.

1906:  Jakobstads Tryckeri- och Tidnings Abn johtokunta kieltäytyy hyväksymästä uutta palkkatariffia ja sulkee työstä yhden työntekijän.  Työntekijät aloittavat lakon, ja vaatimuksiin suostutaan viikon kuluttua.

1906:  Tampereella Kansan Lehden kirjapainossa eräs työntekijä siirretään toiseen osastoon, ja latojat tekevät lakon.  Riita kestää päivän, jonka kuluttua tehdään sopimus.

1906:  Hämeenlinnan kirjaltajat tekevät lakon, koska työntekijät ja isännät ovat erimielisiä oppilaskysymyksessä.  Kuuden päivän kuluttua riita sovitaan.

1906:  Helsingin yleisestä kirjansitojalakosta on seurauksena riitaisuuksia Weilin & Göösin sitomotyöntekijöiden kanssa, jotka jatkavat lakkoa 14 päivää kauemmin kuin muut.  Riita sovitaan.

1906:  Suomen Kirjansitomonomistajain Liitto - Finska Bokbinderiägareförbundet perustetaan vahvistamaan työnantajien asemaa suhteessa työntekijöihin, joilla on omat ammattiyhdistyksensä ja -liittonsa.  Ensimmäinen hinnoittelutariffi laaditaan 1907.  Liitossa on 1908 jo 16 jäsentä.  Työehtosopimus ulotetaan koskemaan sitomoita.  Liitto luovuttaa 1953 muut paitsi työnantajakysymyksen hoitamisen Graafiselle Keskusliitolle ja päättää 1957 lopettaa toimintansa, jonka jälkeen jäsenet liittyvät Graafisen Teollisuuden Työnantajaliittoon.

1906:  Suomen kirjaltajien viisivuotisessa työehtosopimuksessa normaalityöpäivä on yhdeksän tuntia ja pyhäaattoina kuusi tuntia eli työviikko on 51 tuntia.  Lehtilatojien ja konepainajien työajan edellytetään olevan kahdeksan tunnin mittainen, jos kirjapainot työskentelevät kello kahteen yöllä.  Konelatojan tulee kyetä latomaan Linotypellä 6500 ja Typographilla 4000 kirjaketta korjattua ladelmaa tunnissa.  Lito- ja kemigrafialan sekä kirjansitojien ensimmäinen työehtosopimus solmitaan.  Kirjateollisuudessa sopimuksen ulkopuolelle jäävät aputyöntekijät.

1906:  Viipurin kirjaltajayhdistyksen alaosastoksi perustetaan Lithografiska Klubben i Viborg.

1906:  Suomen Paperiteollisuustyöväen Liitto eli Paperiliitto perustetaan Tampereella.

1906:  Helsingin Faktoriklubi perustetaan Hotelli Fennian tiloissa.  Klubi päättää, että mahdollisessa lakossa faktorit hoitavat omat tavanomaiset työnsä, mutta eivät suorita ylimääräisiä tehtäviä.  Klubilla on vuoden lopussa 50 jäsentä.

1906:  Turussa pidetään ensimmäinen sosialidemokraattinen sanomalehtimieskongressi.  Kokous päättää perustaa Sosialidemokraattisen Toimittajaliiton, mutta sen toiminta ei käynnisty.

1906:  Nuorsuomalainen Sanomalehtimiesyhdistys perustetaan.

1906:  Ammatillinen julkaisu Kirjapainotaito alkaa ilmestyä.  Lehden talouden turvaamiseksi perustetaan Osuuskunta Kirjapainotaito.

1906:  Suomen Graafillisen Teollisuuden Harjoittajain Liitto otetaan Suomen Kirjanpainajayhdistyksen uudeksi nimeksi.  Säännöissä on mustalista-pykälä: lakossa olevista työntekijöistä on laadittava nimiluettelo ja lähetettävä se liiton jäsenille.  Luetteloon kirjoitettua henkilöä ei saa pitää työssä, kunnes johtokunta on siihen luvan antanut.  Liitto liittyy 1907 Suomen Yleiseen Työnantajaliittoon, josta tulee Suomen Työnantajain Keskusliitto STK.  Graafisen Teollisuuden Liiton jäseninä 2000 on noin 400 yritystä.

1906:  Gutenberg-lehden kirjoittaja puhuu pitkän työpäivän kehyksinä olevista vankilanmuureista eli niin sanotusta työhuoneistosta.

1906:  Suomessa noin 30 kirjakauppa-apulaista perustaa Kirjakauppa-apulaisyhdistys Libron.  Se toimii nykyään ammattitaidon kehittäjänä ja kirja-alan aatteellisena järjestönä.  Edunvalvonta kuuluu Liikealan ammattiliitolle.  Libro on mukana valitsemassa Kiitos kirjasta -palkinnon saajaa ja osallistuu Kirjakauppalehden toimittamiseen.

1906:  Suomen oppikoulunopettajien järjestöistä ensimmäinen on Piirustuksenopettajayhdistys.

1907:  Jamaikalla painajat lakkoilevat ensi kertaa.

1907:  Manchesterissa perustetaan lehtimiesten yhdistys National Union of Journalists.

1907:  Eesti Kirjanduse Selts - Viron kirjallisuusseura perustetaan.  Tsaarinvallan aikana 1907-17 vallitsevat taloudellisesti ja henkisesti vaikeat olot.  Itsenäisessä Virossa 1918-40 seuran toiminta laajenee.

1907:  Helsingissä järjestetään yleisvenäläinen kirjaltajakokous, johon osallistuu suomalaisiakin.

1907:  Graafillisen Teollisuuden Harjoittajain Liitto päättää otattaa oppilaiden osalta käytäntöön yhdenmukaiset viisivuotissopimukset.  Vastustajat kehottavat kaikkia ponnekkaasti kavahtamaan näitä orjakontrahteja, joiden katsotaan palkkakiistoissa rajoittavan kirjaltajien toimintavapautta.  Graafiseen liittoon kuuluu 70 kirja- ja kivipainoa, joita Suomessa on 122.

1907:  Kirjansitomoalalla tehdään nelivuotinen palkkasopimus ja laaditaan uusi hintatariffi.  Tampereella on kuuden viikon kirjansitojalakko, koska työehtosopimusta ei saada hyväksytyksi.  Porissa päättyy kahden kuukauden pituinen kirjansitojien työtaistelu työntekijöiden eduksi.

1907:  Työväen sanomalehdissä julkaistaan kutsu Tampereelle Suomen Ammattijärjestön SAJ perustavaan kokoukseen.  Järjestön ulkopuolella ovat kirjaltajain liitot.  Suomen Kirjansitojaliitto yhtyy järjestöön ja Kirjaltajaliitto 1908.  Lehti Suomen Ammattijärjestö alkaa 1908 ilmestyä kerran kuussa 16-sivuisena painosmäärältään 450-500.

1907:  Suomen Sosialidemokraattinen Sanomalehtimiesliitto perustetaan.  Liitto yhtyy Suomen Ammattijärjestöön.  Oma julkaisu perustetaan nimeltään T-lehtimies.

1907:  Suomessa ruotsinkielisten sanomalehtimiesten yhdistys Finlands svenska publicistförbund syntyy.

1907:  Osuuskunta Kirjapainotaito perustetaan julkaisemaan graafisen alan ammattilehteä Kirjapainotaito.

1907-10:  Kirjansitojaliitto julkaisee lehteä Kirjansitoja.

1907:  Suomen Yleinen Työnantajaliitto perustetaan, jonka jäseneksi graafinen liitto yhtyy.  Sen nimeksi tulee 1918 Suomen Työnantajain Keskusliitto STK.

1908:  Ruotsin faktoriliitto Sveriges grafiska faktorsförbund perustetaan.

1908:  Ruotsin Tryckerileverantörernas förening perustetaan.

1908:  Sveitsin exlibrisyhdistys Schweizerscher Ex Libris Club perustetaan.

1908:  Italian exlibrisyhdistys perustetaan.  Maassa on kaksi yhdistystä: Associazione Italiana dei Collezionisti, Artiste e Amatori del Bianco e Nero e dell’Exlibris ja 1987 Bolognaan perustettu Academia dell’Exlibris.

1908:  Hampurissa perustetaan Gesellschaft der Bücherfreunde.

1908:  Hufvudstadsbladetin omistaja ja päätoimittaja maisteri Arthur Reinhold Frenckell (1861-1933) johtaa 38 porvarillisen sanomalehden taloudenhoitajain kokousta, jossa keskustellaan talousasioista.  Asetetaan 1909 komitea suunnittelemaan sanomalehdenkustantajien keskusjärjestön perustamista.  Suomen Sanomalehtien liiton edeltäjä Suomen Lehtijulkaisijat perustetaan 1910. 

1908:  Kirjaltajaliiton edustajakokouksessa päätetään liittyä Suomen Ammattijärjestöön SAJ.  Liiton hallitus ja äänenkannattaja alkavat viljellä iskusanoja riistäjäkoplat, orjapiiskurit ja kapitalistien rengit.  Kokouksessa sanotaan työpaikkojen tarkastusten olevan pinnallisia ja vaaditaan ammattientarkastajat lakimääräisesti kuulemaan myös työntekijöitä.  Kirjaltajaliitto yhtyy kivipiirtäjien, kivipainajien ja sukulaisammattien kansainväliseen sihteeristöön.

1908:  Valtakunnallinen Suomen Kirjaltajaliiton Konepainajien järjestö syntyy.

1908:  Vaasassa kirjansitojien lakko kestää yli puoli vuotta.

1908:  Helsingin Kirjaltajayhdistyksen alaosasto Oppilasosasto perustetaan.

1908:  Työnantajaliitto liittyy Suomen Lakkovakuutusyhtiöön ja ryhtyy kurssittamaan vapaaehtoista työvoimaa konelatojiksi taatakseen sanomalehtien ilmestymisen mahdollisen lakon aikana.  Työnantajaliitto alkaa julkaista aikakauslehteä Suomen Graafillisen Teollisuuden Harjoittajain Liiton Tiedonantoja.  Sen nimeksi muutetaan 1935 Graafikko.

1908:  Helsingin sanomalehdet kutsuvat koolle porvarillisten sanomalehtien taloudenhoitajien neuvottelukokouksen.

1909:  Yhdysvalloissa siirrytään kahdeksantuntiseen työpäivään tammikuun ensimmäisenä päivänä.

1909:  USAn ammattitoimittajat perustavat yhdistyksen The Society of Professional Journalists, Sigma Delta Chi.  Naisia otetaan 1969 jäseneksi.  Jäseniä 1979 on 35 000.  Yhdistys julkaisee kerran kuukaudessa lehteä The Quill.

1909:  Unkarissa perustetaan Szent György Céti, joka ottaa jäsenikseen myös exlibristen kerääjiä.  Exlibrisyhdistys Kisgrafika Baratok Köre perustetaan 1959.  Se julkaisee myös lehteä.

1909:  Englannissa perustetaan valoteknillinen seura The Illuminating Engineering Society of London.

1909:  Helsingin Kirjaltajayhdistyksen (Kirjatyöntekijäinyhdistyksen) Käsinlatojain osasto, Konelatojaosasto, Aputyöntekijäin osasto, Siviililatojain osasto ja Sanomalehtilatojain osasto perustetaan.

1909:  Helsingin Kemigrafinen Klubi perustetaan litografiyhdistyksen alaosastoksi.

1909:  Ensimmäinen työpaikkajärjestö on Senaatin Kirjapainon Toverit.  Toveriseuroja perustetaan 1909 vielä: Työväen kirjapaino, Hufvudstadsbladetin kirjapaino, Otavan kirjapaino, Helsingin uusi kirjapaino ja Sentraalikirjapaino.

1909:  Helsingin Faktoriklubin puheenjohtaja Albert Kosk kutsuu kaikki ammattikuntansa edustajat (faktorit, kirjapainojohtajat ja konemestarit) kokoukseen, joka pidetään lauluköörin Muntra Musikanter tiloissa.  Noin 60 faktoria perustaa  Suomen Faktoriliiton - Faktorsförbundet i Finland.  Se alkaa julkaista lehteä Suomen Faktoriliiton Tiedonantoja, mutta vasta 1916 julkaisu alkaa ilmestyä säännöllisesti.  Lehti on 1950 nimeltään Faktori.  Olavi Siivonen on puheenjohtajana 1954-61.

1909:  Senaatti velvoittaa ammattientarkastajat toimimaan tehokkaasti kirjapainojen huoneisto-olojen parantamiseksi.

1910:  Norjan sanomalehtien liitto Norsk Presseforbund perustetaan.

1910:  Böömin kuningaskunnan teknillinen museo avataan.  Graafinen osasto valmistuu 1911.

1910:  Kirjaltajaliitto ja työnantajaliitto sanovat irti työehtosopimuksen.  Runsaat 2200 työntekijää sanoutuu 15.12 irti noin 90 kirjapainosta.  Suomen Kirjaltajaliitossa on 33 ammattiosastoa ja niissä 1861 jäsentä.  Liittoon kuuluvat vain kirjaltajat, ja kirjansitojat liittyvät yhteiseen liittoon vasta 1915.  Työnantaja aloittaa lakonmurtajien koulutuksen opettamalla halukkaille koneladontaa.

1910:  Turun, Viipurin ja Tampereen Faktoriklubit perustetaan.

1910:  Suomen Lehtijulkaisijat muodostetaan.  Siitä kehittyy 1916 Suomen Sanomalehdenkustantajain Liitto, myöhemmin Sanomalehtien Liitto.  Se on 1933 edelleen maan koko porvarillisen lehdistön yhteenliittymä.

1910:  Suomen Kirjastoseura perustetaan.  Sen tarkoituksena on maamme kirjastojen työn edistäminen ja niiden yhteisten pyrkimysten edustaminen sekä kirjastoalalla työskentelevien ammatillisen taidon ja taloudellisen aseman kehittäminen.  Seura julkaisee ammattilehteä Kirjastolehti, vuodesta 1921 yhdessä Kansanvalistusseuran kanssa nimellä Kansanvalistus ja Kirjastolehti.

1910:  Latoja Anders Boman kuolee Porvoossa.  Hän syntyi 1850-luvulla Viipurissa ja työskenteli nuorena miehenä Venäjällä, Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa.  Suomessa hän kiersi melkein jokaisen kaupungin ennen asettumistaan Porvooseen.

1911:  Yhdysvalloissa painajat, sitojat, kemigrafit, stereotypoijat ja kirjaltajat perustavat liiton Allied Printing Trades Association.

1911:  USAssa perustetaan New York City Association of Advertising Agencies.

1911:  Kirjanystävienseura Maximilian-Gesellschaft herätetään Saksassa henkiin.

1911:  Suomen Kirjaltajaliitto aloittaa 2.1 ensimmäisen valtakunnallisen lakon.  Lehdet kuitenkin ilmestyvät sisältäen vain tärkeimmät uutiset.  Lehtien ulkonäkö kärsii ammattitaitoisen henkilökunnan poissaolosta.  Mäntsälän suomalainen seura suunnittelee sanomalehtien ja kirjallisuuden lukulakkoa, jonka Ohkolan kylään puuhattu keskustoimisto olisi organisoinut maata käsittäväksi.  Lehtien toimittajat ja muu lakon ulkopuolinen henkilökunta (850 uutta työntekijärikkuria, 290 kirjapainoalalla aikaisemmin työskennellyttä rikkuria ja 545 vakinaista työntekijää ryhtyy rikkuriksi) joutuu latojien työhön.  Sosialistisilla lehdillä ei ole tätä ongelmaa, sillä ne ovat hyväksyneet uuden työehtosopimuksen.  Työnantajat perustavat rikkureille kirjapainokouluja pikakoulutukseen, sillä latomakoneita on 21 kaupungissa 62 kirjapainossa.  Lit-kemigrafialoilla esiintyy rikkuruutta suhteellisesti enemmän kuin kirjaltajaliitossa keskimäärin.  Tärkeimpiä vaatimuksia ovat yleinen kaikkien palkkain koroitus sekä viikko- tai kuukausipalkan säilyttäminen, työpäivän lyhentäminen kahdeksaan tuntiin, aputyöntekijäin tariffi, palkallinen vuosiloma ja yötyön lopettaminen.  Kirjaltajaliitto vaatii, että oppilas ei saa olla sopimuksen sitoma.  Työnantajat haluavat siirtyä tuntipalkkaan.  Suomalaisia avustavat johtavien eurooppalaisten kirjapainomaiden lisäksi serbialaiset, unkarilaiset, romanialaiset, sveitsiläiset ja italialaiset toverit.  Lyypekissä sekä Tanskan ja Ruotsin satamissa kirjaltajat vahtivat, ettei rikkureita pääsisi matkaan.  Yli 2200 kirjaltajan lakko kestää yli neljä kuukautta koko maassa, mutta päättyy kirjaltajien tappioon.  Kirjansitojien lakko jatkuu vielä kolme viikkoa.  Lakossa olleita kirjaltajia jää 120 työttömäksi, sillä lakonmurtajat saavat pitää työpaikkansa.  Oppilassopimuksesta ei ole mainintaa työehtosopimuksessa, jossa vahvistetaan oppilaiden työhönottoa ja koulutusta koskevat säännökset.  Perustetaan myös tariffilautakunta eli sovinto-oikeus.

1911:  Kirjansitomoalalla tehdään uusi työehtosopimus kirjaltajalakon jälkeen.  Sovitaan työ- ja sopimuskiistoissa noudatettavasta välitysmenettelystä samalla tavalla kuin kirjapainoalalla.

1911:  Suomen sanomalehtimiesjärjestöjen keskusvaltuuskunta perustetaan.

1911:  Suomen Lehtijulkaisijat aloittaa toimintansa.

1911:  Suomen Koristetaiteilijoiden Liitto Ornamo perustetaan koulun käyneen ammattikunnan etuja ajamaan.  Käyttögraafikko ei ole erikoistunut, vaan suunnittelee postikortteja, kirjasintyyppejä, adresseja, reklaamimerkkejä, tanssin, musiikin tai näyttämötaiteen plakaatteja tahi muuta.  Erikoistuminen alkaa 1920-luvun lopulla.  Liiton nimeksi tulee 1961 Teollisuustaiteen Liitto Ornamo.

1912:  USAssa perustetaan kirjailijoiden yhdistys Authors' League of America ALA.

1912:  Wiener Bibliophilen-Gesellschaft perustetaan.

1912:  Saksalainen George Kerschensteiner (1854-1932) julkaisee teoksen Begriff der Arbeitsschule - Työkoulun käsite.

1912:  Saksassa perustetaan valoteknillinen seura Deutsche Beleuchtungstechnische Gesellschaft.

1912:  Suomen graafiset työnantajat sopivat suppean Minimihintatariffin kirja-, aikakauskirja- ja sanomalehtitöille, joka laajennetaan 1915.  Tämä muistuttaa kartellia.  Tariffi tasaa ennen niin rajatonta kilpailua ja estää, ettei töitä suoriteta järjettömän alhaisiin hintoihin.  Ammattitoverin pettäminen keskinäisessä kilpailussa oli ennen tariffia täysin luvallista.

1912:  Gutenberg-lehden kirjoittaja paheksuu sitä, että erään kirjapainon koko henkilökunta kävi ojentamassa paikkakunnalta muuanne muuttavalle johtajalleen muistolahjan.  Tällainen tapa on hylättävä ja tuomittava, koska se hämärtää luokkatietoisuutta ja elättelee harhakuvitelmaa, että työnantajat muka katsovat alaistensa parasta.

1912:  Suomen Lehtijulkaisijat julkaisee vihkosen Sanomalehtien taloutta koskevat yhteiset sopimukset vv 1908-1911 pöytäkirjain mukaan.  Yhdistys ryhtyy 1913 julkaisemaan Suomen Lehtijulkaisijain Tiedonantoja.

1912:  Suomen Kirjakaupan Keskusjärjestö perustetaan kustantajien ja kirjakauppiaiden suhteiden ja yhteistoiminnan järjestämiseksi.  Sen muodostavat Suomen Kustannusyhdistyksen ja Suomen Kirjakauppiasyhdistyksen jäsenet.  Sen johtokuntana toimii Suomen Kirjakaupan Keskusvaliokunta.  Keskusjärjestössä on 1920-luvulla 113 jäsentä.

1912:  Suomen Kustannusyhdistys järjestää ensimmäisen kirjakauppiaiden ammattikurssin, johon osallistuu 17 kauppiasta.

1913:  Rabindranath Tagore (Thakur) saa Nobelin kirjallisuuspalkinnon.  Hän kirjoittaa bengaliksi ja englanniksi.

1913:  Ensimmäinen paikallinen sanomalehtimiesjärjestö Itä-Suomen Sanomalehtimiesyhdistys perustetaan.

1913:  Ruotsin kirjanpainajayhdistyksen Boktryckarekammaren perustetaan talousosastoksi.  Se lakkaa 1934.

1913:  Lontoossa alkaa sitojien lakko.  Maaseutusitomoissa tytöt tekevät miesten töitä, ja miehet saavat pienempää palkkaa kuin Lontoossa.  Lontoossa palkataan ammattiliittoon kuulumattomia sitojia.  Lakko päättyy 1914 maailmansodan syttymiseen.

1913:  Costa Ricassa Sociedad de Tipógrafos de Socorros Mutuos - Keskinäisen tuen kirjatyöläisten yhdistys viettää muiden kanssa maassa ensimmäistä kertaa Vappua.

1913:  Kirjaltajien luottamusmies OA Nyman huomauttaa, että tuskin missään muussa maassa kuin Suomessa ovat eri yhteiskuntaluokkien välit sekä käytännössä että periaatteessa niin jyrkästi heilahtaneet entisaikojen patriarkallisuudesta kärjekkääksi luokkataisteluksi.

1913:  Helsingin kirjanpainajat asettavat Amos Andersonin johtaman komitean pohtimaan kirjapainoalan epätervettä kilpailua.

1913:  Suomen Lehtijulkaisijat alkaa julkaista lehteä Suomen Lehtijulkaisijain Tiedonantoja.

1913:  Ernst Tilgmann saa kirjakauppiaan Victor Hoving  asettumaan Kivipainokonttorin johtoon.

1914:  Leipzigin kansainvälinen kirjapainoalan maailmannäyttely Austellung für Buchgewerbe und Grafik BUGRA juhlii Kirjapainotaidon kuninkaallisen akatemian 150-vuotista taivalta.  Bugra-luettelo on arvostettu painotuote.  Karl Krausen sitomokonetehdas esittelee kalanterin, hydraulisia puristimia ja korkopuristimia.  Tätä seuraavat vuosittaiset näyttelyt Leipzigin kevätmessujen yhteydessä II maailmansodan jälkeen.  Viimeinen BUGRA järjestetään 1993.

1914:  Euroopan vanhin myynti- ja mainosyhdistys Trondhjems Salgs- och Reklameforening perustetaan.

1914:  Yhdysvalloissa perustetaan American Institute of Graphic Arts.

1914:  Ruotsin faktoriliitto Sveriges Grafiska Faktorsförbund perustetaan.  Grafisk Faktors-Tidning alkaa ilmestyä.

1914:  Suomen Kirjansitojaliitto liittyy Suomen Kirjaltajaliittoon, jonka nimeksi otetaan Suomen Kirjatyöntekijäin Liitto.  Se on Pohjolan ensimmäinen maan kaikkien kirjatyöntekijöiden yhteinen liitto.  Muissa Pohjoismaissa eri ammattiryhmillä typografeilla, kirjansitojilla, kemigrafeilla ja muilla on oma liittonsa.  Liitolla on 25 osastoa ja lähes 1500 jäsentä.  Gutenberg-lehdestä tulee 1915 Kirjatyö - Bokarbete.

1915:  Yhdysvalloissa litografit muodostavat kahden esivalmistajien liiton kanssa uuden liiton Amalgamated Lithographers of America ALA.

1915:  Ruotsin Yleinen kirjastoyhdistys aloittaa.

1915:  Kirjatyössä selostetaan ruotsalaisen Svenska Typograftidningenin kirjoituksen perusteella taylorismia.  Kirjatyössä on 1916 kolmiosainen kirjoitus Taylorin järjestelmästä eli "teilarijärjestelmästä".

1915:  Lahdessa graafisen alan kongressissa yritetään perustaa valtakunnallinen tariffiyhdistys, mutta hanke ei saa kannatusta.  Hinnastotariffiehdotuksessa on mukana aksidenssityöt.  Tämän pohjalta annetaan 1924 korjatut yleiset hinnoittelusäännöt.

1916:  Yhdysvaltain kemigrafit allekirjoittavat ensimmäisen syväpainoalan sopimuksen yritysten Van Dyck Gravure ja The New York Times kanssa.

1916:  USAssa Woodrow Wilsonin hallitus perustaa propagandakomission Creelin komissio.  Se muuttaa pasifistisen kansan sotaa lietsovaksi joukoksi, joka haluaa tuhota kaiken saksalaisen.  Sodan jälkeen samoja tekniikoita käytetään lietsomaan pelkoa Punaista Uhkaa - Red Scare kohtaan.

1916:  Suomen Kirjatyöntekijäin Liiton työehtosopimus uudistetaan viideksi vuodeksi tekemättä siihen sotatilan vuoksi mitään muutoksia.

1916:  Suomen Sanomalehdenkustantajain Liitto perustetaan.  Kokoukseen osallistuu noin 30 henkeä, jotka edustavat noin 60 porvarillista lehteä.  Myös aikakauslehdet ja paikallislehdet kuuluvat liittoon, johon 1928 kuuluu 126 jäsentä.  Liitto koettaa kitkeä epäterveen kilpailun.  Hintasotien välttämiseksi liitto vahvistaa vähimmäishinnat lehtien tilauksille.  Asiamiehet eivät saa myöntää omia alennuksia eivätkä antaa ilmaisnumeroita uusille tilaajille.  Liitto muuttaa 1947 nimekseen Sanomalehtien Liitto - Tidningarnas Förbund.

1916:  Suomen Faktoriliitto julkaisee kolme lehteä Suomen Faktoriliiton Tiedonantoja - Meddelanden från Faktorsförbundet i Finland.  Numeroita ilmestyy 1918 ja 1919.

1916:  Suomessa ammattivaaralta suojaava asetus (annettu 1914) astuu voimaan.

1916:  Lehti Duodecim julkaisee tutkimuksen, jonka mukaan Helsingissä 1895-1915 kuolleista kirjapainotyöläisistä 61 prosenttia menehtyi keuhkotuberkuloosiin.  Kirjansitomotyöläisten keskuudessa osuus on 74 prosenttia.  Kaikkien 17 eri ammattiryhmän työläisten keskiarvo on 38 prosenttia.

1916:  Kuopion kirjatyöntekijöiden osastossa Korhonen alustaa kysymyksen: "Onko kirjaltaja herra?".  Päätökseksi tulee, että herra-sanaa tulee käyttää osaston jäsenistä, jos etunimeä ei mainita sukunimen kanssa.  Toveri-nimitys katsotaan sopimattomaksi.  Vaatetuksen ja palkkojen suhteen katsotaan oikeutta herra-nimitykseen olevan.  Sihteeri kirjoittaa asiasta Kirjatyö-lehteen, jolloin nousee äläkkä.  Kuopiolaiset väittävät, että sihteeri kirjoitti pykälän leikillään.  Kirjatyön toimitus toteaa, että kuopiolaiset kirjatyöntekijät ovat yhtä hyviä tovereita kuin muutkin, vaikka he välillä vähän viisastelloo.

1917:  USAssa perustetaan American Association of Advertising Agencies AAAA.

1917:  Pariisissa pidetään kokous Congrès National du Livre.

1917:  Tukholman kirjansitojien aloitteesta ja varoilla Leninin rähjäisten vaatteiden tilalle ostetaan uudet PUB-tavaratalosta.  Lenin on matkalla Zürichistä Tukholman ja Tornion kautta Pietariin.

1917:  Sosialidemokraattiset lehtiyhtiöt ja kirjankustantamot graafisine laitoksineen perustavat Työväen Kustannusliikkeiden Liiton.  Se puretaan 1959 jäsenten liittyessä muihin vastaaviin järjestöihin.  Joidenkin tehtävien hoitamiseksi perustetaan 1959 Työväenlehdistö.

1917:  Kirjatyöntekijäin Liitossa on 29 osastoa ja 2800 jäsentä.  Suomessa on osittainen lakko graafillisilla teollisuusaloilla, sillä työntekijät jättävät työpaikkansa niissä painoissa, jotka eivät suostu vaadittuihin kalliinajanlisiin.  Lakko kohdistuu erityisesti porvarilliseen lehdistöön.  Työnantajat julistavat työnsulun.  Runsaan kuukauden lakon jälkeen saadaan aikaan sopimus, jonka mukaan korotettuja palkkoja ja kalliinajanlisiä ryhdytään maksamaan.  Suomen graafisessa teollisuudessa tulee käytäntöön kahdeksan tunnin työpäivä ja korkeintaan 46-tuntinen työviikko useiden teollisuudenalojen hyväksyttyä 8-tuntinen työpäivä.  Syksyllä on erilaajuisia lakkoja.  Kirjatyöntekijäin Liitto irtisanoo 31.12 sopimuksen.  Päästään 20.1.1918 sopimukseen, jota ei ehditä toteuttaa, kun punakaartilaiset sulkevat Etelä-Suomen porvarilliset lehtipainot.  Uusi sopimus vahvistetaan 1919.

1917:  Työväenjärjestöjen paikallisen yleislakon aikana Raumalla paikalliset porvarilliset sanomalehdet eivät pääse ilmestymään.

1917:  Turussa on kolme lakkoa lehdissä.

1917:  Helsingin Kirjatyöntekijäin Yhdistyksen HKY kokouksessa päätetään lokakuussa perustaa Punakaartin komppania, joka kuuluu Helsingin rykmenttiin.  HKY päättää marraskuussa, että sellaiset kurjat oliot, jotka kuuluvat porvarilliseen lahtarikaartiin, eivät ansaitse armoa, vaan heidät on erotettava yhdistyksestä ja liitosta.

1917:  Helsingin suuret kirjapainot perustavat etujärjestökseen kartelliorganisaation Kirjapainokonttori - Boktryckerikontoret, joka on kirjapainotöiden tilaus-, perimis- ja tariffikonttori.  Kartellin ala on siviilipainatuksen kirjapainotyöt.  Muut helsinkiläispainot ovat kilpailijoita, ja maaseutupainot havittelevat alihinnoin töitä pääkaupungista.  Yritetään estää vanhojen painokoneiden myyminen ulkopuolisille tai uusille yrittäjille.

1917:  Helsingissä kirjansitojamestarit Väinö Ilmari Laine ja Heikki Haavikko kutsuvat Helsingin kirjansitojamestarit Brondinin kahvilaan eli Brondan yläkertaan tarkoituksena saada aikaan etujärjestö kirjansitomoiden työnjohtajille.  Päätetään pitää perustamiskokous lähitulevaisuudessa.  Perustetaan yhdistys Kirjansitomonjohtajain Kerho, johon kuuluu kirjansitojamestareita ja sitomotyönjohtajia.  Yhdistyksen asioita ovat muun muassa ammatin kohottaminen, hinnoittelu, oppilas- ja jatkokoulutus, kirjansidontakilpailut, sidosnäyttelyt, ammattisanaston kehittäminen, ammattikirjallisuuden seuraaminen ja ammatillisten kirjoitusten julkaiseminen.  Yhdistys valmistaa 1919 kirjansitomoiden hinnaston.