Otium sine litteris mors est et hominis vivi
sepultura - Joutilaisuus kirjoitta on kuolema ja elävän ihmisen hauta. Seneca, Moraalikirjeitä
Kunnon mies kuolee kynä kädessä. Topeliuksen isä
1500-luvun alku: Saksalaisista ja böömiläisistä
bastardakirjoituksista kehittyy keisarin Fredrik III kansliakirjoitus, joka on
esikuva fraktuuran painokirjaimille.
1500-luvun alku: Timur Lenkin jälkeläinen hallitsija Zahir
al-din Muhammad Babur (-1530) kirjoittaa tshagataiturkiksi omaelämäkerran
Babur-name. Hänen jälkeläisensä Intian
mogulihallitsijat säilyttävät sen sukukalleutena.
1500-luku:
Hindinkieltä aletaan kirjoittaa devanagari-kirjaimistolla.
1500-luku:
Urdunkielinen kirjallisuus saa alkunsa Keski-Intiassa.
1500-luku:
Suomea aletaan kirjoittaa, mutta varsinainen kirjallisuus syntyy hyvin
hitaasti.
1500-luku:
Sorbin eli vendin kieltä aletaan käyttää kirjakielenä.
1500-luku:
Kirjallisissa tuotteissa ilmaistaan uskonnollisessa muodossa ajatus
Venäjän valtion lujittamisesta kuten
Tarinassa Vladimirin ruhtinaista sekä tähdennetään ja perustellaan Moskovan
johtavaa merkitystä. Merkittäviä Venäjän
yhteiskunnallisen ajattelun teoksia ovat aatelisen kirjailijan Ivan Peresvetov
sekä tsaarin Iivana IV tuotteet, joissa kehitetään itsevaltaisen monarkian
teoriaa, ja bojaariston etuja puolustavan Andrei Kurbskin kirjoitukset. F Kosoi ja muut kerettiläiset ilmaisevat
talonpoikien ja kartanonväen protestin feodalismia vastaan.
1500-luku:
Englannissa otetaan käyttöön italialainen humanistinen antikva.
1500-luku:
Venetsiassa @ tarkoittanee mittalaitetta aphora.
1500-luku:
Saksalaiset alkavat pitää muisto- eli vieraskirjaa Stammbuch eli album
amicorum. Stammbuch on myös suku- tai
kantakirja. Nimikirjoitusten kerääminen
tulee Euroopassa yleiseksi.
1500-luku:
Teräskynä keksitään uudelleen.
1500-luku:
Saksalainen Mathias Knutsen on vapaa-ajattelija, jonka kirjoituksia
mikään kirjapaino ei suostu julkaisemaan.
1500-luku:
Grettir Väkevän saaga kirjoitetaan pergamentille. Saagat kertovat islantilaisten merkkimiesten
vaiheista 900-1000-luvuilla.
1500-luvulta alkaen: Hangon lähellä Hauensuoli on luonnonsatama,
jonka kallioille kaiverretaan nimiä ja vaakunakilpiä.
1500-1600:
Malakkalaisia lakitekstejä kirjoitetaan.
1500:
Englannissa otetaan lyijykynä käyttöön.
1500:
Euroopassa käytetään aritmeettisia symboleja ynnä + ja pois -. Lainausmerkit vakiintuvat käyttöön. Ne olivat alunperin pienet pystysuorat
viivat, joilla keskiaikana merkittiin ja erotettiin pyhät sanat.
1502:
Portugalilainen Cantino piirtää kartan Brasilian Santa Cruz-rannikosta,
ja Lopo Homem 1519 Miller-atlaksen, jossa on Brasilian kartta. Molemmissa esitetään ara-papukaijoja.
1502:
Länsiafrikkalaisissa kirjallisissa lähteissä mainitaan maissi. Angolan kansantarinat kertovat valkoisista
miehistä, joiden laivoissa saapui maissia.
Sen Amerikan eurooppalaiset valloittajat toivat ensin Eurooppaan.
1509:
Venetsiassa Luca Pacioli julkaisee kirjoitusmestarikirjan.
1514:
Italialainen Sigismondo Fanti julkaisee Venetsiassa kirjoitusoppaan
Theoretica et practica.
1517:
Asteekkikronikoitsija kirjoittaa "kuin liekehtivä
maissintähkä" komeetasta, joka kauhistutti hallitsijaa Moctezuma II. Komeetta on kuvattu 1500-luvun
maalauksessa. Moctezuma II piti
komeettaa valtansa romahduksen ja tuhonsa enteenä, ja pian hänen valtakuntansa
antautui espanjalaisille valloittajille.
1517:
Ranskalainen Luc veistää korkokirjaimia puulevyyn. Korkokirjaimet on tarkoitettu sokeiden
opetukseen.
1519:
Nürnbergiläinen kalligrafi Johann Neudörffer vanhempi (1497-1563)
julkaisee ensimmäisen kirjoitusoppaan
Alppien pohjoispuolella. Se on
puupiirroksin painettu Fundament.
1519:
Lähetyssaarnaajat kehittävät asteekkien kirjoituksesta
äännekirjoituksen. Tämä
siirtomaakirjoitus on täysin epäasteekkimainen.
1519:
Eräässä tekstissä mainitaan imupaperin käyttö musteen kuivaamiseen.
1521:
Vanhin tunnettu säilynyt kyrillitsaksi kirjoitettu romanialainen teksti
on pajari Neacsun kirje Richter Benknerille Kronstadtiin.
1522:
Paavin kirjuri ja kalligrafi Ludovico Vicentino eli vicenzalainen
Ludovico degli Arrighi (1475-1527) julkaisee kirjoitusoppaan La Operina... da
imparare di scrivere littera cancellarescha Roomassa. Se on ensimmäinen kansliakirjoituksen corsiva
cancellaresca ohje. Kultaseppä Lautizio
(Lautitius) Perugino (di Bartolomeo dei Rotelli) leikkaa kirjaimet
puulaatoille. Vicentinon kirja Il modo
de temperare le penne ilmestyy 1523 Roomassa.
Arrighi on ensimmäinen kalligrafi, jonka kirjoitusta painetaan
Euroopassa.
1524:
Italialainen kalligrafi Giovanni Antonio Tagliente julkaisee
kirjoitusoppaan Lo presente libro insegna la vera arte delo excellente scrivere
de diversa varie sorti de litere, joka esittelee kursiivimuotoja. Painaja on venetsialainen Stephano de
Sabio. Tagliente julkaisee 1525 kirjan
Luminario di arithmetica ja 1527 kaiverrusnäytteitä Opera nuova...
1524:
Moguli Babur hyökkää Intiaan ja perustaa sinne dynastian. Hän tuo mukanaan persiankielen ja
arabialaiset aakkoset, joilla urdua kirjoitetaan.
1525:
Espanjan hovin kartantekijä Diego Ribeiro laatii ensimmäiset Tyynenmeren
kartat.
1528:
Erasmus Rotterdamilainen kuvaa kirjassaan De recta latini graecique
sermonis pronuntiatione roomalaisen puhetaidon opettajan ja kirjailijan
Quintilianus suunnittelemaa kirjoitusmenetelmää ja arvelee, että sokean olisi
mahdollista oppia kirjoittamaan tällä tavalla.
1529:
Nürnbergissä Friedrich Peypus painaa ensimmäisen saksankielen oikean
kirjoittamisen oppaan Lautbüchlein deutscher orthographie.
1530:
Ranskalainen Robert Estienne ottaa acute-merkin käyttöön teoksessaan
Dictionarium.
1530:
Ranskalainen Etienne Briard käyttää pyöreähköä nuotinpäätä kulmikkaan
sijaan.
1532:
Sylvius ottaa käyttöön tréma- ja circumflex-merkit.
1532:
Ferrarassa julkaistaan Raivoisa Roland, jonka ansiosta Toscanan
murteesta tulee Italian kirjakieli.
1536:
Roomalaisen kauppiaan Francesco Lapi asiakirjassa esiintyy
@-merkki. Se merkitsee latinan sanaa ad.
1538:
Montflory ehdottaa tavumerkin käyttöä.
1538:
Englannissa laki alkaa vaatia syntymäaikojen merkitsemistä
kirkonkirjoihin.
1538:
Johannes Neudörffer vanhempi julkaisee laajan oppikirjan Anweysung zur
gemeynen Handschrift, jossa hän kirjoituksen ja kirjainmuotojen ohella opettaa
tekstien ryhmittelyä ja sommittelua.
Hänen kirjojensa kuvitus on tehty joko puupiirroksina tai
etsauksina. Hän julkaisee 1544 pienen
kirjan sulkakynän valmistamisesta ja 1549 alkukirjainkirjan Gesprechbüchlein
zweyer Schüler. Pojanpoika Anton
Neudörffer painaa Johannes Neudörffer vanhemman käsikirjan Arithmetik, josta
otetaan monta uutta painosta.
Kirjoitusoppaita laativat Jörg Schreppeler, Jacob Jacobell ja Sveitsissä
Johann Kleiner. Kaikki ovat Neudörfferin
koulukuntaa.
1538-52:
Toinen sikhiguru Angad kehittää uudet aakkoset, joiden kirjaimista osa
on lainattu devanagarista. Aakkoset ovat
nimeltään guru-mukhi, jotka tulevat gurun suusta, eli gurmukhi.
1540:
Painettu kirja on yleisempi kuin käsinkirjoitettu kirja.
1540:
Italialainen Giambattista (Giovanni Battista) Palatino (1515-75)
julkaisee kirjoitusoppaan Libro nuovo d’imparare a scrivere tutte sorte Lettere
tavallisen kansan käyttöön, josta otetaan useita painoksia, ja oppaan Libro nel
qual s'insegna a Scrivere ogni sorte Lettera, Antica, et Moderna, jonka Antonio
Blado painaa Roomassa. Hänen mielestään
ei ole väliä, kummasta siivestä sulkakynä on peräisin. Aikaisemmin vasemman siiven kynät olivat
kalliimpia, sillä niitä pidettiin sopivampina oikeakätisille kuin oikean siiven
kyniä. Hän julkaisee 1575
kirjoituskirjan Libro Primo Delle Lettere Maiuscole Antiche Romane.
1540:
Gerhard Mercator (1512-94) julkaisee Antwerpenissä kirjoitusoppaan
Litterarum latinarum quae Italicas cursoriasque vocant scribendarum ratio, joka
sisältää hyvän kansliakirjoituksen Cancellaresca romana.
1546:
Suomenkielinen protestanttinen messukirja kirjoitetaan käsin.
1548:
Italialainen kirjoitusmestari
Amphiareo Vespasiano (1501-63) esittelee kirjoitusoppaassaan Un novo
modo d'insegnar a scrivere koristeellisia versaaleja. Gabriel Giolito painaa sen Venetsiassa. Kirjasta otetaan 19 painosta 1620 mennessä
nimekkeellä Opera di frate Vespasiano Amphiareo.
1548:
Mikael Agricolan oikeinkirjoituksen mallina ovat lähdekielet ruotsi,
latina ja saksa. Kirjain k kirjoitetaan
k, c tai q. Kirjaimen v merkkinä on u,
ja ä on kirjoitettu useammin kirjaimella e kuin ä. Kirjaimet uu kirjoitetaan w. Kirjainta i käytetään kirjaimen j sijasta.
1548:
Bartolomé de Nagera painaa Saragozassa kirjoitusoppaan Juan de Yciar,
Recopilacion subtilissima intitulada Orthographia practica. Sen toisen painoksen Arte subtilissima por la
qual se insena a escrevir perfectamente painaa 1550 Pedro Bernuz. Biskajalainen Saragozaan asettunut kalligrafi
Juan de Yciar (1523-73) tekee kirjan yhteistyössä lyonilaisen puupiirtäjän Jean
de Vingles kanssa, joka on pitkään työskennellyt Espanjassa. Kirjasta otetaan ainakin kahdeksan painosta
1566 mennessä.
1549:
Saksalainen Caspar Neff julkaisee puupiirrosteoksensa Ein köstliche
Schatzkammer, joka on kirjoitusopas.
1549:
Kirjoitusmestari Urban Wyss julkaisee Zürichissä puupiirroksin kuvitetun
kirjoituskirjan Libellus valde doctus, jossa on saksalaisen kirjoituksen
lisäksi italialaista, kreikkalaista ja itämaista kirjoitusta, ja 1562 Ein Neuw
Fundamentbuch.
1552:
Richard Huloet mainitsee teoksessaan Abecedarium hiekkarasian musteen
kuivaamista varten. Teosta pidetään ensimmäisenä
englannin sanakirjana. Huloet viittaa
myös imupaperiin.
1553:
Nürnbergiläinen kalligrafi Wolfgang Fugger (1515-68) julkaisee
painettuna kirjoituskirjansa Ein nutzlich vnd wolgegrundt Formular, Manncherley
schöner schriefften.
1554:
Espanjalainen Vatikaanin kirjaston kirjuri Ferdinando Ruano julkaisee
kirjansa Sette Alphabeti.
1555:
Espanjalaiset, portugalilaiset ja ranskalaiset kauppiaat käyttävät
@-merkkiä arroban lyhennyksenä, joka tulee arabiasta ar-roub - neljännes.
1557:
Yhtäsuuruus- eli on-merkkiä = käyttää Robert Recorde julkaisemassaan
algebran kirjassa. Samana vuonna
kehitellään neliöjuuren merkki.
1559:
Inka Felipe Guaman Poma de Ayala alkaa laatia piirroksin varustettua
kuvausta omasta kansastaan. Hän
lahjoittaa käsikirjoituksen 1599 Espanjan kuninkaalle, mutta se on 1700-luvun
lopulla Kuninkaallisessa kirjastossa Kööpenhaminassa.
1559:
Veit Stoss julkaisee kirjoitusoppaan Kurze Fürweisung künstlichen und
zierlichen Schreibens.
1560:
Vatikaanin kirjaston kirjuri Giovanni Francesco Cresci painattaa
kirjansa Essemplare di piu sorti Lettere Antonio Bladolla.
1561:
Filosofi ja valtiomies Francis Bacon (1561-1626) syntyy. Hän esittää ajatuksen käsitekirjoituksesta
pasigrafia (englanniksi real characters), jota kaikkien kielten puhujat
voisivat ymmärtää. 1600- ja 1700-luvulla
Englannissa ja Ranskassa kehitetään lukuisia käsitekirjoitusjärjestelmiä, joita
ei ole puhuttavaksi tarkoitettu.
Pyrkimyksenä on luoda täydellisen looginen, luonnollisten kielten
epäsäännöllisyydet ja epätäsmällisyydet ylittävä filosofin ajatusrakennelma.
1561:
Ranskalainen Pierre Hamon julkaisee kirjoitusoppaan Alphabet de
l’invention des lettres en diverses escritures.
1564:
Englannissa Borrowdalessa myrsky kaataa juurineen tammen. Kuopasta löydetään grafiittia, jota kutsutaan
sanalla plumbeus - lyijy. Tätä
grafiittikaivosta käytetään sukupolvien ajan.
1565:
Saksalais-sveitsiläinen luonnontieteilijä Konrad von Gesner sijoittaa
puuvarren sisään grafiittipuikon keksien lyijykynän, jolla hän merkitsee
fossiileja. Siitä tulee hanhensulalle
kilpailija, ja sen käyttö vaikuttaa kirjoituskirjainten tyyliin.
1566:
Diego de Landa kirjoittaa teoksen Relación de las cosas de Yucatán -
Kertomus Jukatanin asioista.
1570:
Italialainen Giovanni Francesco Cresci julkaisee Roomassa teoksen Il
perfetto scrittore, joka ei ole pelkkä kirjoitusopas. Siinä esitellään kirjainmuodot antiikista
renesanssiin asti. Francesco Aureri
leikkaa esimerkit.
1572:
Giuliantonio Hercolani julkaisee teoksensa Essemplare utile di tutte le
sorti di lettere cancellaresche ja 1574 kirjan Scrittor' utile.
1576:
Italialainen lääkäri ja matemaatikko Girolamo Cardano (1501-76)
kirjoittaa kirjan Liber de Ludo Alease - Sattumapelien kirja, joka julkaistaan
1667.
1576:
Shirazin koulukunnan miniatyyrissä Laila ja Majnun ovat
koraanikoulussa. Kuvassa palvelija
hienontaa mustetta. Oppilaat ja opettaja
istuvat matoilla. Koraanit ovat puisilla
lukupulpeteilla.
1576:
Asteekkien käsikirjoitus kuvaa asteekkien historiaa.
1588:
Johann Neudörffer nuorempi julkaisee kirjoitusmestarikirjan Eine gute
Ordnung.
1588:
Englantilainen Timothy Bright kehittää sanalyhennyksiin perustuvan
pikakirjoitusjärjestelmän. Stenografia
tulee kreikasta stenos - ahdas tai kapea kirjoitus, englanniksi shorthand ja
saksaksi Kurzschrift.
1592:
Ranskalainen painaja Geofroy Tory ottaa apostrophe-merkin käyttöön. Hän lainaa cedilla- tai cédille-merkin
espanjasta. Se on alunperin pieni
Z-kirjain.
1593:
Brasilian Guaraparissa José de Anchieta kirjoittaa ensimmäisen
tupíguaranín kieliopin.
1593:
Memmingenissä ilmestyy Paul Franckin kirjoituskirja Ein schön Kunstbuch.
1595:
Saksalaiset julkaisevat kuparipiirroslevyillä painetun kirjoitusoppaan.
1598:
Englantilainen tietosanakirjantekijä Joh Florio mainitsee ammatin
inkemaker - musteentekijä.
1599:
Laskentomestari Anton Neudörffer julkaisee kirjoitusoppaan ja sen toisen
osan 1607.
1500-luvun loppu: Merkittäviä Venäjän historiallisen
kirjallisuuden muistomerkkejä ovat aikakirjakokoelmat Stepennaja kniga - Kirja
arvoasteista, Litsevoi letopisnyi svod - Kuvitettu aikakirjakokoelma ja
Kazanski letopisets - Kazanin kronikoitsija.
1500-luvun loppu: Persialaisen kalligrafin Mir Emad Hassani
(1554-1615) opettaja on Mohammad Hossein Tabrizi. Hassani on merkittävin nastaliq-kirjoituksen
taitaja. Kirjoituksesta tulee Persian
kansallismuoto.
1500-luvun loppu: Intian kuningas Akbar (1542-1605) perustaa
valtion työpajan taiteilijoille. Luku-
ja kirjoitustaidoton Akbar luetuttaa ääneen eri aloja käsittelevää
kirjallisuutta. Työpajan ensimmäinen
tuote on kuvitussarja persialaiseen romanssiin Hamza-Nama. Se käsittää lähes 1400 yksittäistä 60 cm
korkeata kankaalle tehtyä maalausta, joitten taakse on kirjoitettu teksti. Kuvat voidaan esittää luettaessa tarinaa
ääneen.
1500-luvun loppu: Korealainen mestarikalligrafi Han Ho
(1543-1605) työskentelee.
1600-luku:
Intialainen Tulsi Das (1532-1623) kääntää Ramayanan hindinkielelle -
Ramcharitmanas. Varhaisimmat hindiin
liittyvät tekstit ovat 1100-luvulta.
1600-luku:
Urdunkielistä kirjallisuutta aletaan kirjoittaa arabialaisin
kirjaimin. Sikhiläisyyden pyhät kirjat
kirjoitetaan pandzhabiksi eli punjabiksi Intiassa gurmukhi-kirjaimistolla ja
Pakistanissa arabialaisin aakkosin.
Sindhinkielistä kirjallisuutta kirjoitetaan arabialaisin aakkosin,
joissa on paljon lisäkirjaimia. Intian
puolella käytetään devanagaria.
1600- ja 1700-luvut: Venäjällä kopioidaan vielä käsin runsaasti
kirjoja.
1600-luku:
Agavepaperille laadittu meksikolainen käsikirjoitus sisältää kertomuksen
Xochitepecin kaupungista - kukkavuoresta - ja sen hallitsijoista.
1600-luku:
Jesuiittalähetyssaarnaajat kehittävät vietnamille latinalaisen
kirjaimiston. Se yleistyy 1800-luvulla
niin, että se jää itsenäisen Vietnamin käyttöön.
1600-luku:
Ranskalainen Marie de Sévigné (1626-96) kirjoittaa yli 1500
kirjettä. Niistä suurin osa on lähetetty
hänen tyttärelleen. Kirjeiden ansiosta
tiedämme, millaista elämää vietettiin Ludvig XIV hovissa ja Pariisin
salongeissa. Kirjeitä julkaistaan 1726
ja koottuina 1860-luvulla.
1600-luku:
Mustareunaiset kirjepaperit ja kutsukortit tulevat hautajais- ja
surukäyttöön. Surupapereiden käyttö
tulee yleiseksi 1860-luvulla.
1600-luku:
Ranskalaiset F Demelle ja J Raveneau kirjoittavat tutkielman, jossa he
kuvailevat tieteellistä käsialojen vertailua kuten kynän asento, kirjoittamisen
nopeus ja kirjaimen muoto.
1600-luku:
Englannissa kehittyy round hand -kirjoitus.
1600-luku:
Nuottikirjoituksessa otetaan tahtiviivat käyttöön.
1600-luku:
Saksalainen humanisti Georg-Philipp Harsdörffer (1607-58) selostaa
kirjoitusmenetelmää, jossa sokea piirtää kirjaimet vahakerroksen peittämälle
puulevylle.
1600-luku:
Pohjois-Intiassa Samavedan Aranyakaganan käsikirjoitus on varustettu
nuottimerkinnöillä.
1600-luku:
Koreassa kehitetään kalligrafian tyyli kung-che.
1600-1800-luvut: Urdunkielisen kirjallisuuden keskuksina ovat
vuorotellen Aurangabd, Delhi ja Lakhnau.
1602:
Englantilainen John Willis kehittää pikakirjoitusjärjestelmän ja
julkaisee sen kirjassaan The Art of Stenographie. Siinä eri äänteillä on omat merkkinsä. Samantapaisia järjestelmiä kehittelevät
Thomas Shelton 1620, John Byrom 1767 ja Samuel Taylor 1786.
1604:
Intiassa guru Arjan Dev (1563-1606) kokoaa sikhien pyhät tekstit
Adi-granthiin - ensimmäiseen tai alkuperäiseen kirjaan. Kirjasta tulee Guru Granth Sahib.
1605:
Hollantilainen kirjoitusmestari Jan van de Velde (1568-1623) julkaisee
Rotterdamissa kirjoituskirjan Spieghel der Schrijftkonste ja 1607 kirjoitusmalleja
Exemplaer-Boec in houdende alderhande Gheschriften.
1606:
William Shakespearen Macbethissä sanotaan: Lady Macbeth: (...) sun
kasvos on kuin kirja, josta nähdä/ voi kummat seikat. (...) Macbeth: (...) niin päivä päivän
jälkeen vitkaan mataa/ elämän kirjan viime tavuun asti. Shakespeare-kronologian mukaan Macbeth
kirjoitetaan hovijuhlaan, jossa Tanskan kuningas Kristian IV on skotlantilaisen
lankonsa Englannin kuninkaan Jaakko I vieraana.
Ensimmäinen julkinen esitys on 1611 Globe-teatterissa. Toisten mukaan alku-Macbeth on kirjoitettu
1601-02 Hamletin jälkeen tai 1589 Jaakko VI:n hääjuhlallisuuksia varten.
1608:
Kirjuri Lucas Materot julkaisee Avignonissa kirjoituskirjansa Les
oevres.
1608:
Hieronymus Hornschuch julkaisee Leipzigissa oikeinkirjoitusoppaan
Orthotypographia, josta otetaan 1634 uusi painos.
1609:
Qurtubi- eli andalusi-kirjoitus lakkaa Euroopan puolella, kun maurit
lopullisesti karkoitetaan Espanjasta.
1610:
Tuntemattoman tekijän Uusi kertomus maineikkaasta Venäjän valtakunnasta
ja suuresta Moskovan valtiosta on venäläisen yhteiskunnan isänmaallista
mielialaa heijastava teos.
1611:
Suomalainen monioppinut Sigfridus Aronus Forsius (Helsingforsius)
(1550-1624) saa valmiiksi teoksensa Physica käsikirjoituksen, joka kiertää
käsikirjoituskopioina oppineiden parissa.
Teos on kuvaus luonnosta ja sen salaisuuksista eli fysiikasta. Physican runkona on saksalaisen professorin
Johannes Magiruksen 1597 kirjoittama oppikirja Physiologia peripatetica, jota
opiskeli muun muassa Isaac Newton. Physica
painetaan vasta 1952 Uppsalassa. Forsius
enteilee 1620 painetussa prognostikassaan maailmanloppua teologisin ja
astrologisin perustein.
1612:
Saksassa desimaalipilkkua käytetään ensi kertaa matematiikassa.
1615:
Leipzigissa Peter Stoy julkaisee kirjoitusoppaan Ein Formular Buch von
allerhand wohl gebräuchlichen deutschen und anderen Zierschriften. Conrad Grahle julkaisee Nürnbergissä ja
Leipzigissa Stoyn kirjan Neu-Schriften-Büchlein kuparipiirroksin.
1620-1700:
Pohjois-Amerikassa maahanmuuttajat kirjoittavat Mayflowerin vuosisadan
tyylillä.
1621:
Tsaari Mihail Fjodorovitsh Romanov (1596-1645) antaa määräyksen
kirjoittaa käsin lehtiä corantos turvatakseen tiedonsaantinsa.
1629:
Albert Gerard käyttää sulkuja laskennassa.
1630:
Englannin vanhin tunnettu hiekansirotin on sylinterinmuotoinen
hopea-astia.
1631 lähtien:
John Eliot opiskelee Massachusettsissa intiaanikieliä. Hän kääntää 1663 raamatun heidän
kielelleen. Hän käyttää latinalaisia
aakkosia. Niillä ja erikoismerkeillä
kirjoitetaan kieliä: cherokee eli tsalagi, chinook, ojibwa eli chippewa,
choctaw, cree, dakota eli sioux, iroquoian, kwakiutl, maidu, muskogi, navaho,
osage, pima, takelina ja tsimshian sekä caddolainen-kieliperhe caddo, kitsai,
pawnee ja wichita.
1631:
Englantilainen matemaatikko William Oughtred ehdottaa merkkiä x
käytettäväksi kertolaskussa julkaisemassaan Clavis Mathematicatassa.
1632:
Oppinut Da-hai muodostaa mantshurialaisen kirjoituksen.
1643:
Arnold Möller julkaisee kirjoitusoppaan Schreib-Büchlein.
1645:
Ranskalainen Savinien de Cyrano de Bergerac (1619-55) kirjoittaa
ensimmäisen näytelmänsä Le Pédant joué.
Se kiertää käsikirjoituksina, koska Cyranolla ei ole varaa painattaa
sitä.
1645:
Kirjallinen maininta kertoo, että sihteeri kaatoi mustepullon
kirjoitukselleen. Tämä saattaa olla
erehdys, sillä 1806 todetaan mahdollisuus kaataa mustepullo kirjoitukselle
hiekkapullon sijaan.
1648:
Lama Zaya Pandit sovittaa galik-kirjoituksen kalmukkeja varten, jota he
käyttävät vaellettuaan 1600-luvulla Volgan ja Kaukasuksen alueelle vuoteen 1924
saakka.
1648:
Keisarin Ferdinand vastaus 30-vuotisen sodan rauhankysymykseen saapuu
kirjeenä Wienistä, mutta keisarilliset legaatit ilmoittavat, että he eivät
ymmärrä sitä, koska ovat kadottaneet salakirjoitusavaimen. He saavat viikon aikalisän, ja päivää ennen
määräaikaa he ilmoittavat, että ovat löytäneet koodiavaimen ja lukeneet
kirjeen. Keisari oli hyväksynyt rauhan.
1649:
de la Chambre julkaisee Haarlemissa kirjoitusoppaan kuparipiirroksina.
1650-luku:
Swahilia aletaan kirjoittaa arabiaksi, mutta nykyisin käytetään
latinalaisia aakkosia.
1650-luku: Englantilainen Lewis Hughes tuo
Pohjois-Amerikkaan painokirjainten kirjoitusoppaan Plain and Easy Directions to
Faire Writing. Se on painettu Lontoossa.
1650-luku:
Englantilainen Edward Cocker (1631-76) kirjoitta kirjan Arithmetic.
1651:
Pariisissa ilmestyy pikakirjoituskirja Jacques Cossard, Méthode pour
escrire aussi vite qu'on parle.
1654:
Zürichissä ilmestyy puupiirroksina Johann Caspar Hiltensbergin
Schreibmeisterbüchlein.
1655:
Englannissa Calis-hiekka on hyvää musteen kuivaamiseen. Tätä hienoa hiekkaa tuodaan Ranskan
kaupungista Calais.
1657:
Pariisissa valmistetaan ensimmäiset täytekynät.
1659:
Ranskalainen Louis Barbedor julkaisee kirjoitusoppaan, joka painetaan
kuparipainossa. Siinä on kaupallista ja
finanssikirjoitusta.
1659:
Jakomerkki keksitään.
1662:
Saksassa Nürnbergissä grafiittipölyä sidotaan liimalla ja valetaan
puikoiksi. Aletaan valmistaa
sarjatuotettuja lyijykyniä.
1663:
Samuel Pepys käyttää täytekynää.
1664:
Tanskalainen orientalisti Theodor Petraeus lahjoittaa kuninkaalle
Fredrik III koraanikäsikirjoituksia opintotukensa vastineeksi.
1664-84:
Vähäkyröläisen talonpojan Heikki Yrjänänpoika Pukki (1620-84)
muistiinpanot ovat laajin suomenkielinen muistomerkki kirjallisesta 1600-luvun
talonpoikaiskulttuurista. Hänelle antoi
ensiopetuksen kirjoitustaidossa veljensä, koulua käynyt henkikirjuri Simuna
Pukki (Simon Bock).
1665:
Äärettömyyden merkki esiintyy ensi kerran John Wakkisin teoksessa De
Sectionibus Conicis.
1665:
Gebhard Overheiden julkaisee Braunschweigissa kirjoitusoppaansa Fünf
Bücher der edlen Schreibkunst.
1667: Englantilainen Edward Cocker julkaisee
kirjoitusoppaan The Pen’s Transcendencie, 1695 John Seddon, The Pen-man’s
Paradis ja 1698 John Ayers, A Tutor to Penmanship. Näissä on vaskipainokuvia.
1668:
Englantilainen Cambridgen yliopiston matematiikan professori John Pell
käyttää jakomerkkiä.
1670:
Italialainen Francesco Lana-Terzi (1631-87) ehdottaa sokeain kirjaimille
näkevien kirjoituksesta poikkeavia korkokuvasymboleja teoksessaan Prodromo,
overo saggio di alcune invenzioni nuove premesso all'arte maestra. Coste d'Arnobal ranskantaa 1803 sen.
1678:
Frankfurt am Mainissa ilmestyy ensimmäinen saksalainen
pikakirjoituskirja CA Ramsay, Tacheographie oder geschwinde Schreibkunst. Tämän mukaisesti kemisti Johann Joachim
Becher arvelee 1698 kirjassaan Närrische Weisheiten, että painossa voitaisiin
latoa yhtä nopeasti kuin kynällä kirjoitetaan.
1690-luku:
Englannissa myydään mustejauhetta.
London Gazette-lehdessä ilmoitetaan Holmanin mustejauhetta, josta saa
mustaa mustetta.
1692:
Ararat-vuoren juurella Dogubayazitissa filosofi, kirjailija ja runoilija
Ehmede-i Xani kokoaa kirjaksi suullisena perinteenä kulkeneen rakkaustarinan
Memistä ja Zinistä - Mem û Zin. Kirjaa
pidetään kurdien kansalliseepoksena. Hän
kirjoitti 1683 arabia-kurdi -sanakirjan Nûbihara bikûcan - Lasten kevät
helpottamaan lasten oppimista.
1600-luvun loppu: Nürnbergiläinen Michael Baurenfeld julkaisee
kansliakirjoitusoppaan.
1700-luvun alku: Saksassa kehitetään goottilainen
kirjoitus. Sitä käytetään Tanskassa
1800-luvun lopulle virallisena asiakirjakirjoituksena. Goottilaista kirjoitusta opetetaan jälleen
kouluissa natsien valtakaudella germaanien kansallisena kirjoituksena.
1700-luvun alku: Konstantinopolissa on 90 000 kirjuria ja
jäljentäjää.
1700-luku:
Awadhin ruhtinaan hovirunoilija Mirza Rafiq Sauda (1707-81) on
satiirikko ja qasidan taitaja. Urdurunoilija Khvaja Mir Dard (1721-85)
hallitsee indopersialaisen perinteen.
Urdurunoilija Mir Taqi Mir (1722-1810) kirjoittaa lemmenlyriikkaa. Punjabin- ja sindhinkielistä kirjallisuutta
viljelevät lähes yksinomaan muslimit.
Sindhinkielinen Abd-ul-Latif (1680-1750) kirjoittaa suufilaista
runoutta. Punjabin epävirallinen
kansalliseepos on Hir. Sen tunnetuimman
version laatii Waris Shah.
1700-luku:
Maltalaiset alkavat kirjoittaa latinalaisin aakkosin. Heidän kielensä on uusarabialainen muunnos,
jossa on italian vaikutusta.
1700-luku:
Ruotsalaiset papit, kanslistit ja arkistonhoitajat kirjoittavat vielä
ruotsia saksalaisin kirjoituskirjaimin.
1700-1800-luvut: Länsi-Afrikan islamilaisissa valtioissa
syntyy kansankielinen kirjallisuus, jota ryhdytään kirjoittamaan arabialaisesta
aakkostosta johdetulla kirjaimistolla.
1700-1800-luvut: Englantiin tuodaan Norjasta, Islannista ja
Grönlannista paaleittain sulkakyniä.
1700-1840:
Pohjois-Amerikassa kirjoitetaan pyöreähköin kirjaimin round hand
-järjestelmällä. Se jatkaa Englannin
vanhaa round hand -kirjoitusta.
1700:
Roger North toteaa kirjeessään siskolleen, että hän kirjoittaa
teräskynällä, joka on tuotu Ranskasta.
1701:
Pietari Suuri nykyaikaistaa kyrilliset aakkoset. Kuusi kirjainta poistetaan ja kirjaimet
muotoillaan selvemmiksi. Myöhemmin
poistetaan muutamia äännearvoltaan toisia muistuttavia merkkejä.
1701:
Valle de Salinasiin saapuvat Chuquisacan fransiskaanimunkit mukanaan
pyhät kirjat. Guaranikansaan kuuluvat
chiriguano-intiaanit näkevät paperin, kirjoitetun ja painetun sanan. He nimeävät paperin jumalan nahaksi, koska
sillä voi lähettää viestin kaukana olevalle ystävälle.
1704:
Saksassa keksitään ferriferrosyanidin eli Preussin sinisen
valmistus. Menetelmä pidetään pari
vuosikymmentä salassa kunnes englantilainen John Woodward julkaisee sen. Menetelmä on 1750-luvulla tunnettu
Euroopassa. Väriä valmistetaan eri
nimillä: Berliinin, Pariisin, Lontoon,
Antwerpenin ja Haarlemin sininen.
1708:
Pietari Suuri uudistaa venäjän oikeinkirjoitusta. Kirjainten muotoa yksinkertaistetaan ja
poistetaan joitain tarpeettomia merkkejä.
Kirjaimisto ei enää ole kyrillinen, vaan venäläinen.
1713:
Intiassa gurun Gobind Singh (1666-1708) kirjoitukset kootaan
Dasham-granthiin ja uudestaan 1721.
Teksti painetaan 1890-luvulla kahtena osana, joissa on 1428 painosivua.
1714:
Berliinissä Fredrik Suuren kirjoituksenopettaja Hilmar Curas julkaisee
kuninkaallisen sulkakynän Calligraphie Regia.
1714:
Englantilainen insinööri Henry Mill patentoi kirjoituskoneen. Se on todennäköisesti tarkoitettu
sokeille. Ei ole tietoa, onko koneesta
rakennettu mallia tai sillä kirjoitettu.
1719:
Juan Claudio Aznar de Polanco julkaisee Milanossa kirjoitusoppaan Arte
nueva de escribir.
1720:
Tiibetin kuningas Phyagrdor muokkaa lepca- tai rong-kirjoitusta
edelleen.
1723:
Englanniksi julkaistaan kuvaus ranskalaisesta täytekynästä. Messinki- tai hopeaterä kiinnitetään putkeen,
jonka päässä on korkki, jotta muste ei valu pois.
1730:
On viitteitä siitä, että englantilainen Sanderson puuhailee sokeiden
kirjoituskoneen parissa. Koneesta ei ole
tarkempia tietoja.
1733-41:
Englantilainen kalligrafi ja kaivertaja George Bickham toimittaa
tilaajille kirjoitusoppaan The Universal Penman 52 vihkosena. Sarjassa on yhteensä 212 kaiverretulla
laatalla painettua kuvataulua. Bickhamin
kirjoittajaystävät ovat myös kirjoittaneet tyylinäytteitä.
1735:
Kyrillitsaan lisätään i kratkoje- ja e-kirjaimet.
1748:
Preussilainen viranomainen Johann Jantssen valmistaa Aachenissa eli Aix-la-Chapellessa teräksisen
kynänterän. Hän on tietämätön
varhemmasta keksinnöstä. Teräskynästä ei
tule suosittu Ranskassa sen jäykkyyden ja kalleuden vuoksi.
1748:
Englantilainen William Lewis tutkii tanniinin ja rautasulfaatin sopivaa
suhdetta rauta-gallusmusteissa.
1749:
Eräiden tietojen mukaan ranskalainen Pierre Carmien rakentaa
kirjoitusnäppäimistön. Koneesta ei ole
lähempiä tietoja.
1750:
Vohvelin tapaista suulakkaa aletaan valmistaa myyntiin. Ne ovat tavallisesti punaisia, mutta
surukäyttöön tehdään mustaa suulakkaa kuten aikaisemmin kirjeensulkemiseen
käytettävää lakkaa. Suulakka
valmistetaan vohvelipannulla taikinasta, jossa on vettä, jauhoja, kumia ja
myrkytöntä väriä. Suulakkaa myydään
rasioissa, joissa on päällä näyte.
Vohveli kostutetaan ja liimataan kirjeen läpän alle.
1755:
Venäläisen Andrei Ivanovitsh Bogdanovin (1696-1766) kirjan historiaan
liittyvistä teoksista mainittakoon teos Lyhyt johdanto sekä historiallinen
katsaus kaikkien aakkosten alkuperään sekä niiden muodostamiseen yleensä. Teoksen käsikirjoitus julkaistaan osittain
vasta 1958. Siinä tekijä antaa tietoja
erilaisista aakkosista ja niiden erityispiirteistä, kirjakielen synnystä ja
kirjapainotaidon alusta sekä siviiliaakkosten käyttöönotosta. Lisäksi teos sisältää bibliografisen
yhteenvedon kaikkien Venäjänmaan kirjapainojen painetuista kirjoista.
1761:
Saksalainen Kaspar Faber (-1784) perustaa Nürnbergin lähelle Steiniin
lyijykynätehtaan. Liikkeen perii poika
Anton Wilhelm (-1819), sitten AW Faber-yhtiön perii Georg Leonhard Faber
(-1839) ja hänen jälkeensä Johann Lothar von Faber (1817-96). Lothar Faber laajentaa 20 työntekijän
yritystä tehtaaksi, jolla on tuotantolaitoksia Lontoossa, Pariisissa,
Berliinissä ja New Yorkissa.
1763:
Rauta-gallus -musteeseen lisätään sinipuun eli kampetshepuun
(Haematoxylon campeachianum) uutetta, joka antaa punaisen värin. Väriaine on hematoksyliini. Palkokasvipuu kasvaa trooppisessa Amerikassa.
1765:
Ranskassa tehdään havainto, että saven sekoittaminen grafiittiin tekee
sen kirjoittamista varten sopivammaksi.
1770:
Englantilainen kemisti Joseph Priestly ilmoittaa, että tietyllä
kasvikumilla voi hangata lyijykynän jäljen pois. Pyyhekumi keksitään. Raapekumin, joka valmistetaan
kivennäisjauheesta ja kumista, keksijäksi mainitaan englantilainen Edward
Cairne.
1770:
Indigoa käytetään ensiksi musteen värjäämiseen. Indigoferaa viljellään Intiassa.
1772:
Yhdysvalloissa Manheimissa sanomalehdessä ilmoitetaan lasisissa
mustepulloissa saatavan kaikenlaisia musteita.
Henry William Stiegel (1729-85) perusti 1765 Manheimiin lasitehtaan,
joka valmistaa mustepulloja.
1774:
Saksalainen Johann Friedrich Unger (1714-81) kirjoittaa keksimästään
koneesta, jolla voi latoa nuoteiksi kaiken mitä koskettimistolla voi
soittaa. Tällaisen ehdotuksen on tehnyt
1747 englantilainen John Freke.
1774-78:
Saksalainen paleografi Karsten Niebuhr erottaa kiila- eli
nuolenpääkirjoituksesta kolme tyyppiä ja huomaa, että yksi on aakkosellinen.
1776:
Diplomaattien ja vakoilijoiden salamusteesta mainitaan kirjallisesti. Sitruunamehu saadaan näkyviin silitysraudalla
kuumentamalla, kaliumferrosyanidi rautasulfaattiliuoksella ja jotkut liuokset
tulevat esiin tietyssä kemikalihöyryssä.
1776:
Francisco Xavier Palomares julkaisee Madridissa kirjoitusoppaan Arte
nuevo de escribir.
1779:
Ensimmäinen yleisalbanialaiseksi tarkoitettu aakkosisto luodaan
Istanbulissa.
1779:
Saksalainen Wolfgang von Kempelen keksii sokeiden kirjoituskoneen.
1779:
Havaitaan, että niin sanottu lyijy, jota käytetään lyijykyniin, on
hiiltä. Abraham G Werner nimeää 1789 sen
grafiitiksi kreikan sanan graphein - kirjoittaa mukaan.
1780-luku:
Yhdysvalloissa kentuckylaisesta kirjapainosta saa ostaa mustejauhetta.
1780:
Teräskynä alkaa syrjäyttää sulkakynää Englannissa. Samuel Harrison alkaa valmistaa
Birminghamissa teräskyniä.
1780:
Englantilainen James Watt keksii kirjeen kopiointimenetelmän ja
kopiomusteen.
1784:
Ranskalainen L’Hermina rakentaa maanmiehensä Pingeron suunnitteleman
sokeiden kirjoituskoneen. Se pakottaa
paperiin kohokirjaimia.
1784:
Yhdysvalloissa Philadelphiassa Benjamin Franklin ja D Hall julkaisevat
kirjoituksen käsikirjan The American Instructor or Young Man’s Best
Companion. Ensimmäisen varsinaisen
oppaan The Writing Scholar’s Assistant julkaisee 1785 Isaiah Thomas
Worcesterissa Massachusettsissa.
1785:
Lyijykynä yleistyy, mutta sillä ei kirjoiteta asiakirjoja.
1788:
Yhdysvalloissa myydään mustejauhetta.
1791:
Yhdysvalloissa bostonilainen John Jenkins julkaisee kirjoitusoppaan Art
of Writing. Sen avulla opitaan ensin
piirtämään perusviivat eikä pelkästään kopioida mallikirjaimia.
1793:
Rossbergin kirjoitusopas Systematische Anweisung zum Schönschreiben
käsittää 139 huolellisesti tehtyä kuparipiirrosta.
1794:
Johann Gottlob Immanuel Breitkopf (1719-94) kirjoittaa kirjan Geschichte
der Schreibkunst, joka julkaistaan tekijän kuoleman jälkeen.
1794:
Kirjakkeiden valmistaja Robert Thorne (1754-1820) ostaa Thomas
Cottrellin valimon Lontoosta. William
Thorowgood ostaa 1820 sen Thornen kuoltua ja 1828 lontoolaisen valimon Type
Street Foundry.
1700-luvun loppupuoli: Hieroglyfien kirjoittaminen loppuu
Jukatanilla.