sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Kirjoitus ja käsinkirjoitettu kirja 1501-1795         

Otium sine litteris mors est et hominis vivi sepultura - Joutilaisuus kirjoitta on kuolema ja elävän ihmisen hauta.  Seneca, Moraalikirjeitä

Kunnon mies kuolee kynä kädessä.  Topeliuksen isä

1500-luvun alku:  Saksalaisista ja böömiläisistä bastardakirjoituksista kehittyy keisarin Fredrik III kansliakirjoitus, joka on esikuva fraktuuran painokirjaimille.
1500-luvun alku:  Timur Lenkin jälkeläinen hallitsija Zahir al-din Muhammad Babur (-1530) kirjoittaa tshagataiturkiksi omaelämäkerran Babur-name.  Hänen jälkeläisensä Intian mogulihallitsijat säilyttävät sen sukukalleutena.
1500-luku:  Hindinkieltä aletaan kirjoittaa devanagari-kirjaimistolla.
1500-luku:  Urdunkielinen kirjallisuus saa alkunsa Keski-Intiassa.
1500-luku:  Suomea aletaan kirjoittaa, mutta varsinainen kirjallisuus syntyy hyvin hitaasti.
1500-luku:  Sorbin eli vendin kieltä aletaan käyttää kirjakielenä.
1500-luku:  Kirjallisissa tuotteissa ilmaistaan uskonnollisessa muodossa ajatus Venäjän valtion lujittamisesta  kuten Tarinassa Vladimirin ruhtinaista sekä tähdennetään ja perustellaan Moskovan johtavaa merkitystä.  Merkittäviä Venäjän yhteiskunnallisen ajattelun teoksia ovat aatelisen kirjailijan Ivan Peresvetov sekä tsaarin Iivana IV tuotteet, joissa kehitetään itsevaltaisen monarkian teoriaa, ja bojaariston etuja puolustavan Andrei Kurbskin kirjoitukset.  F Kosoi ja muut kerettiläiset ilmaisevat talonpoikien ja kartanonväen protestin feodalismia vastaan.
1500-luku:  Englannissa otetaan käyttöön italialainen humanistinen antikva.
1500-luku:  Venetsiassa @ tarkoittanee mittalaitetta aphora.
1500-luku:  Saksalaiset alkavat pitää muisto- eli vieraskirjaa Stammbuch eli album amicorum.  Stammbuch on myös suku- tai kantakirja.  Nimikirjoitusten kerääminen tulee Euroopassa yleiseksi.
1500-luku:  Teräskynä keksitään uudelleen.
1500-luku:  Saksalainen Mathias Knutsen on vapaa-ajattelija, jonka kirjoituksia mikään kirjapaino ei suostu julkaisemaan.
1500-luku:  Grettir Väkevän saaga kirjoitetaan pergamentille.  Saagat kertovat islantilaisten merkkimiesten vaiheista 900-1000-luvuilla.
1500-luvulta alkaen:  Hangon lähellä Hauensuoli on luonnonsatama, jonka kallioille kaiverretaan nimiä ja vaakunakilpiä.
1500-1600:  Malakkalaisia lakitekstejä kirjoitetaan.
1500:  Englannissa otetaan lyijykynä käyttöön.
1500:  Euroopassa käytetään aritmeettisia symboleja ynnä + ja pois -.  Lainausmerkit vakiintuvat käyttöön.  Ne olivat alunperin pienet pystysuorat viivat, joilla keskiaikana merkittiin ja erotettiin pyhät sanat.
1502:  Portugalilainen Cantino piirtää kartan Brasilian Santa Cruz-rannikosta, ja Lopo Homem 1519 Miller-atlaksen, jossa on Brasilian kartta.  Molemmissa esitetään ara-papukaijoja.
1502:  Länsiafrikkalaisissa kirjallisissa lähteissä mainitaan maissi.  Angolan kansantarinat kertovat valkoisista miehistä, joiden laivoissa saapui maissia.  Sen Amerikan eurooppalaiset valloittajat toivat ensin Eurooppaan.
1509:  Venetsiassa Luca Pacioli julkaisee kirjoitusmestarikirjan.
1514:  Italialainen Sigismondo Fanti julkaisee Venetsiassa kirjoitusoppaan Theoretica et practica.
1517:  Asteekkikronikoitsija kirjoittaa "kuin liekehtivä maissintähkä" komeetasta, joka kauhistutti hallitsijaa Moctezuma II.  Komeetta on kuvattu 1500-luvun maalauksessa.  Moctezuma II piti komeettaa valtansa romahduksen ja tuhonsa enteenä, ja pian hänen valtakuntansa antautui espanjalaisille valloittajille.
1517:  Ranskalainen Luc veistää korkokirjaimia puulevyyn.  Korkokirjaimet on tarkoitettu sokeiden opetukseen.
1519:  Nürnbergiläinen kalligrafi Johann Neudörffer vanhempi (1497-1563) julkaisee ensimmäisen kirjoitusoppaan  Alppien pohjoispuolella.  Se on puupiirroksin painettu Fundament.
1519:  Lähetyssaarnaajat kehittävät asteekkien kirjoituksesta äännekirjoituksen.  Tämä siirtomaakirjoitus on täysin epäasteekkimainen.
1519:  Eräässä tekstissä mainitaan imupaperin käyttö musteen kuivaamiseen.
1521:  Vanhin tunnettu säilynyt kyrillitsaksi kirjoitettu romanialainen teksti on pajari Neacsun kirje Richter Benknerille Kronstadtiin.
1522:  Paavin kirjuri ja kalligrafi Ludovico Vicentino eli vicenzalainen Ludovico degli Arrighi (1475-1527) julkaisee kirjoitusoppaan La Operina... da imparare di scrivere littera cancellarescha Roomassa.  Se on ensimmäinen kansliakirjoituksen corsiva cancellaresca ohje.  Kultaseppä Lautizio (Lautitius) Perugino (di Bartolomeo dei Rotelli) leikkaa kirjaimet puulaatoille.  Vicentinon kirja Il modo de temperare le penne ilmestyy 1523 Roomassa.  Arrighi on ensimmäinen kalligrafi, jonka kirjoitusta painetaan Euroopassa.
1524:  Italialainen kalligrafi Giovanni Antonio Tagliente julkaisee kirjoitusoppaan Lo presente libro insegna la vera arte delo excellente scrivere de diversa varie sorti de litere, joka esittelee kursiivimuotoja.  Painaja on venetsialainen Stephano de Sabio.  Tagliente julkaisee 1525 kirjan Luminario di arithmetica ja 1527 kaiverrusnäytteitä Opera nuova...
1524:  Moguli Babur hyökkää Intiaan ja perustaa sinne dynastian.  Hän tuo mukanaan persiankielen ja arabialaiset aakkoset, joilla urdua kirjoitetaan.
1525:  Espanjan hovin kartantekijä Diego Ribeiro laatii ensimmäiset Tyynenmeren kartat.
1528:  Erasmus Rotterdamilainen kuvaa kirjassaan De recta latini graecique sermonis pronuntiatione roomalaisen puhetaidon opettajan ja kirjailijan Quintilianus suunnittelemaa kirjoitusmenetelmää ja arvelee, että sokean olisi mahdollista oppia kirjoittamaan tällä tavalla.
1529:  Nürnbergissä Friedrich Peypus painaa ensimmäisen saksankielen oikean kirjoittamisen oppaan Lautbüchlein deutscher orthographie.
1530:  Ranskalainen Robert Estienne ottaa acute-merkin käyttöön teoksessaan Dictionarium.
1530:  Ranskalainen Etienne Briard käyttää pyöreähköä nuotinpäätä kulmikkaan sijaan.
1532:  Sylvius ottaa käyttöön tréma- ja circumflex-merkit.
1532:  Ferrarassa julkaistaan Raivoisa Roland, jonka ansiosta Toscanan murteesta tulee Italian kirjakieli.
1536:  Roomalaisen kauppiaan Francesco Lapi asiakirjassa esiintyy @-merkki.  Se merkitsee latinan sanaa ad.
1538:  Montflory ehdottaa tavumerkin käyttöä.
1538:  Englannissa laki alkaa vaatia syntymäaikojen merkitsemistä kirkonkirjoihin.
1538:  Johannes Neudörffer vanhempi julkaisee laajan oppikirjan Anweysung zur gemeynen Handschrift, jossa hän kirjoituksen ja kirjainmuotojen ohella opettaa tekstien ryhmittelyä ja sommittelua.  Hänen kirjojensa kuvitus on tehty joko puupiirroksina tai etsauksina.  Hän julkaisee 1544 pienen kirjan sulkakynän valmistamisesta ja 1549 alkukirjainkirjan Gesprechbüchlein zweyer Schüler.  Pojanpoika Anton Neudörffer painaa Johannes Neudörffer vanhemman käsikirjan Arithmetik, josta otetaan monta uutta painosta.  Kirjoitusoppaita laativat Jörg Schreppeler, Jacob Jacobell ja Sveitsissä Johann Kleiner.  Kaikki ovat Neudörfferin koulukuntaa.
1538-52:  Toinen sikhiguru Angad kehittää uudet aakkoset, joiden kirjaimista osa on lainattu devanagarista.  Aakkoset ovat nimeltään guru-mukhi, jotka tulevat gurun suusta, eli gurmukhi.
1540:  Painettu kirja on yleisempi kuin käsinkirjoitettu kirja.
1540:  Italialainen Giambattista (Giovanni Battista) Palatino (1515-75) julkaisee kirjoitusoppaan Libro nuovo d’imparare a scrivere tutte sorte Lettere tavallisen kansan käyttöön, josta otetaan useita painoksia, ja oppaan Libro nel qual s'insegna a Scrivere ogni sorte Lettera, Antica, et Moderna, jonka Antonio Blado painaa Roomassa.  Hänen mielestään ei ole väliä, kummasta siivestä sulkakynä on peräisin.  Aikaisemmin vasemman siiven kynät olivat kalliimpia, sillä niitä pidettiin sopivampina oikeakätisille kuin oikean siiven kyniä.  Hän julkaisee 1575 kirjoituskirjan Libro Primo Delle Lettere Maiuscole Antiche Romane.
1540:  Gerhard Mercator (1512-94) julkaisee Antwerpenissä kirjoitusoppaan Litterarum latinarum quae Italicas cursoriasque vocant scribendarum ratio, joka sisältää hyvän kansliakirjoituksen Cancellaresca romana.
1546:  Suomenkielinen protestanttinen messukirja kirjoitetaan käsin.
1548:  Italialainen kirjoitusmestari  Amphiareo Vespasiano (1501-63) esittelee kirjoitusoppaassaan Un novo modo d'insegnar a scrivere koristeellisia versaaleja.  Gabriel Giolito painaa sen Venetsiassa.  Kirjasta otetaan 19 painosta 1620 mennessä nimekkeellä Opera di frate Vespasiano Amphiareo.
1548:  Mikael Agricolan oikeinkirjoituksen mallina ovat lähdekielet ruotsi, latina ja saksa.  Kirjain k kirjoitetaan k, c tai q.  Kirjaimen v merkkinä on u, ja ä on kirjoitettu useammin kirjaimella e kuin ä.  Kirjaimet uu kirjoitetaan w.  Kirjainta i käytetään kirjaimen j sijasta.
1548:  Bartolomé de Nagera painaa Saragozassa kirjoitusoppaan Juan de Yciar, Recopilacion subtilissima intitulada Orthographia practica.  Sen toisen painoksen Arte subtilissima por la qual se insena a escrevir perfectamente painaa 1550 Pedro Bernuz.  Biskajalainen Saragozaan asettunut kalligrafi Juan de Yciar (1523-73) tekee kirjan yhteistyössä lyonilaisen puupiirtäjän Jean de Vingles kanssa, joka on pitkään työskennellyt Espanjassa.  Kirjasta otetaan ainakin kahdeksan painosta 1566 mennessä.
1549:  Saksalainen Caspar Neff julkaisee puupiirrosteoksensa Ein köstliche Schatzkammer, joka on kirjoitusopas.
1549:  Kirjoitusmestari Urban Wyss julkaisee Zürichissä puupiirroksin kuvitetun kirjoituskirjan Libellus valde doctus, jossa on saksalaisen kirjoituksen lisäksi italialaista, kreikkalaista ja itämaista kirjoitusta, ja 1562 Ein Neuw Fundamentbuch.
1552:  Richard Huloet mainitsee teoksessaan Abecedarium hiekkarasian musteen kuivaamista varten.  Teosta pidetään ensimmäisenä englannin sanakirjana.  Huloet viittaa myös imupaperiin.
1553:  Nürnbergiläinen kalligrafi Wolfgang Fugger (1515-68) julkaisee painettuna kirjoituskirjansa Ein nutzlich vnd wolgegrundt Formular, Manncherley schöner schriefften.
1554:  Espanjalainen Vatikaanin kirjaston kirjuri Ferdinando Ruano julkaisee kirjansa Sette Alphabeti.
1555:  Espanjalaiset, portugalilaiset ja ranskalaiset kauppiaat käyttävät @-merkkiä arroban lyhennyksenä, joka tulee arabiasta ar-roub - neljännes.
1557:  Yhtäsuuruus- eli on-merkkiä = käyttää Robert Recorde julkaisemassaan algebran kirjassa.  Samana vuonna kehitellään neliöjuuren merkki.
1559:  Inka Felipe Guaman Poma de Ayala alkaa laatia piirroksin varustettua kuvausta omasta kansastaan.  Hän lahjoittaa käsikirjoituksen 1599 Espanjan kuninkaalle, mutta se on 1700-luvun lopulla Kuninkaallisessa kirjastossa Kööpenhaminassa.
1559:  Veit Stoss julkaisee kirjoitusoppaan Kurze Fürweisung künstlichen und zierlichen Schreibens.
1560:  Vatikaanin kirjaston kirjuri Giovanni Francesco Cresci painattaa kirjansa Essemplare di piu sorti Lettere Antonio Bladolla.
1561:  Filosofi ja valtiomies Francis Bacon (1561-1626) syntyy.  Hän esittää ajatuksen käsitekirjoituksesta pasigrafia (englanniksi real characters), jota kaikkien kielten puhujat voisivat ymmärtää.  1600- ja 1700-luvulla Englannissa ja Ranskassa kehitetään lukuisia käsitekirjoitusjärjestelmiä, joita ei ole puhuttavaksi tarkoitettu.  Pyrkimyksenä on luoda täydellisen looginen, luonnollisten kielten epäsäännöllisyydet ja epätäsmällisyydet ylittävä filosofin ajatusrakennelma.
1561:  Ranskalainen Pierre Hamon julkaisee kirjoitusoppaan Alphabet de l’invention des lettres en diverses escritures.
1564:  Englannissa Borrowdalessa myrsky kaataa juurineen tammen.  Kuopasta löydetään grafiittia, jota kutsutaan sanalla plumbeus - lyijy.  Tätä grafiittikaivosta käytetään sukupolvien ajan.
1565:  Saksalais-sveitsiläinen luonnontieteilijä Konrad von Gesner sijoittaa puuvarren sisään grafiittipuikon keksien lyijykynän, jolla hän merkitsee fossiileja.  Siitä tulee hanhensulalle kilpailija, ja sen käyttö vaikuttaa kirjoituskirjainten tyyliin.
1566:  Diego de Landa kirjoittaa teoksen Relación de las cosas de Yucatán - Kertomus Jukatanin asioista.
1570:  Italialainen Giovanni Francesco Cresci julkaisee Roomassa teoksen Il perfetto scrittore, joka ei ole pelkkä kirjoitusopas.  Siinä esitellään kirjainmuodot antiikista renesanssiin asti.  Francesco Aureri leikkaa esimerkit.
1572:  Giuliantonio Hercolani julkaisee teoksensa Essemplare utile di tutte le sorti di lettere cancellaresche ja 1574 kirjan Scrittor' utile.
1576:  Italialainen lääkäri ja matemaatikko Girolamo Cardano (1501-76) kirjoittaa kirjan Liber de Ludo Alease - Sattumapelien kirja, joka julkaistaan 1667.
1576:  Shirazin koulukunnan miniatyyrissä Laila ja Majnun ovat koraanikoulussa.  Kuvassa palvelija hienontaa mustetta.  Oppilaat ja opettaja istuvat matoilla.  Koraanit ovat puisilla lukupulpeteilla.
1576:  Asteekkien käsikirjoitus kuvaa asteekkien historiaa.
1588:  Johann Neudörffer nuorempi julkaisee kirjoitusmestarikirjan Eine gute Ordnung.
1588:  Englantilainen Timothy Bright kehittää sanalyhennyksiin perustuvan pikakirjoitusjärjestelmän.  Stenografia tulee kreikasta stenos - ahdas tai kapea kirjoitus, englanniksi shorthand ja saksaksi Kurzschrift.
1592:  Ranskalainen painaja Geofroy Tory ottaa apostrophe-merkin käyttöön.  Hän lainaa cedilla- tai cédille-merkin espanjasta.  Se on alunperin pieni Z-kirjain.
1593:  Brasilian Guaraparissa José de Anchieta kirjoittaa ensimmäisen tupíguaranín kieliopin.
1593:  Memmingenissä ilmestyy Paul Franckin kirjoituskirja Ein schön Kunstbuch.
1595:  Saksalaiset julkaisevat kuparipiirroslevyillä painetun kirjoitusoppaan.
1598:  Englantilainen tietosanakirjantekijä Joh Florio mainitsee ammatin inkemaker - musteentekijä.
1599:  Laskentomestari Anton Neudörffer julkaisee kirjoitusoppaan ja sen toisen osan 1607.
1500-luvun loppu:  Merkittäviä Venäjän historiallisen kirjallisuuden muistomerkkejä ovat aikakirjakokoelmat Stepennaja kniga - Kirja arvoasteista, Litsevoi letopisnyi svod - Kuvitettu aikakirjakokoelma ja Kazanski letopisets - Kazanin kronikoitsija.
1500-luvun loppu:  Persialaisen kalligrafin Mir Emad Hassani (1554-1615) opettaja on Mohammad Hossein Tabrizi.  Hassani on merkittävin nastaliq-kirjoituksen taitaja.  Kirjoituksesta tulee Persian kansallismuoto.
1500-luvun loppu:  Intian kuningas Akbar (1542-1605) perustaa valtion työpajan taiteilijoille.  Luku- ja kirjoitustaidoton Akbar luetuttaa ääneen eri aloja käsittelevää kirjallisuutta.  Työpajan ensimmäinen tuote on kuvitussarja persialaiseen romanssiin Hamza-Nama.  Se käsittää lähes 1400 yksittäistä 60 cm korkeata kankaalle tehtyä maalausta, joitten taakse on kirjoitettu teksti.  Kuvat voidaan esittää luettaessa tarinaa ääneen.
1500-luvun loppu:  Korealainen mestarikalligrafi Han Ho (1543-1605) työskentelee.
1600-luku:  Intialainen Tulsi Das (1532-1623) kääntää Ramayanan hindinkielelle - Ramcharitmanas.  Varhaisimmat hindiin liittyvät tekstit ovat 1100-luvulta.
1600-luku:  Urdunkielistä kirjallisuutta aletaan kirjoittaa arabialaisin kirjaimin.  Sikhiläisyyden pyhät kirjat kirjoitetaan pandzhabiksi eli punjabiksi Intiassa gurmukhi-kirjaimistolla ja Pakistanissa arabialaisin aakkosin.  Sindhinkielistä kirjallisuutta kirjoitetaan arabialaisin aakkosin, joissa on paljon lisäkirjaimia.  Intian puolella käytetään devanagaria.
1600- ja 1700-luvut:  Venäjällä kopioidaan vielä käsin runsaasti kirjoja.
1600-luku:  Agavepaperille laadittu meksikolainen käsikirjoitus sisältää kertomuksen Xochitepecin kaupungista - kukkavuoresta - ja sen hallitsijoista.
1600-luku:  Jesuiittalähetyssaarnaajat kehittävät vietnamille latinalaisen kirjaimiston.  Se yleistyy 1800-luvulla niin, että se jää itsenäisen Vietnamin käyttöön.
1600-luku:  Ranskalainen Marie de Sévigné (1626-96) kirjoittaa yli 1500 kirjettä.  Niistä suurin osa on lähetetty hänen tyttärelleen.  Kirjeiden ansiosta tiedämme, millaista elämää vietettiin Ludvig XIV hovissa ja Pariisin salongeissa.  Kirjeitä julkaistaan 1726 ja koottuina 1860-luvulla.
1600-luku:  Mustareunaiset kirjepaperit ja kutsukortit tulevat hautajais- ja surukäyttöön.  Surupapereiden käyttö tulee yleiseksi 1860-luvulla.
1600-luku:  Ranskalaiset F Demelle ja J Raveneau kirjoittavat tutkielman, jossa he kuvailevat tieteellistä käsialojen vertailua kuten kynän asento, kirjoittamisen nopeus ja kirjaimen muoto.
1600-luku:  Englannissa kehittyy round hand -kirjoitus.
1600-luku:  Nuottikirjoituksessa otetaan tahtiviivat käyttöön.
1600-luku:  Saksalainen humanisti Georg-Philipp Harsdörffer (1607-58) selostaa kirjoitusmenetelmää, jossa sokea piirtää kirjaimet vahakerroksen peittämälle puulevylle.
1600-luku:  Pohjois-Intiassa Samavedan Aranyakaganan käsikirjoitus on varustettu nuottimerkinnöillä.
1600-luku:  Koreassa kehitetään kalligrafian tyyli kung-che.
1600-1800-luvut:  Urdunkielisen kirjallisuuden keskuksina ovat vuorotellen Aurangabd, Delhi ja Lakhnau.
1602:  Englantilainen John Willis kehittää pikakirjoitusjärjestelmän ja julkaisee sen kirjassaan The Art of Stenographie.  Siinä eri äänteillä on omat merkkinsä.  Samantapaisia järjestelmiä kehittelevät Thomas Shelton 1620, John Byrom 1767 ja Samuel Taylor 1786.
1604:  Intiassa guru Arjan Dev (1563-1606) kokoaa sikhien pyhät tekstit Adi-granthiin - ensimmäiseen tai alkuperäiseen kirjaan.  Kirjasta tulee Guru Granth Sahib.
1605:  Hollantilainen kirjoitusmestari Jan van de Velde (1568-1623) julkaisee Rotterdamissa kirjoituskirjan Spieghel der Schrijftkonste ja 1607 kirjoitusmalleja Exemplaer-Boec in houdende alderhande Gheschriften.
1606:  William Shakespearen Macbethissä sanotaan: Lady Macbeth: (...) sun kasvos on kuin kirja, josta nähdä/ voi kummat seikat.  (...) Macbeth: (...) niin päivä päivän jälkeen vitkaan mataa/ elämän kirjan viime tavuun asti.  Shakespeare-kronologian mukaan Macbeth kirjoitetaan hovijuhlaan, jossa Tanskan kuningas Kristian IV on skotlantilaisen lankonsa Englannin kuninkaan Jaakko I vieraana.  Ensimmäinen julkinen esitys on 1611 Globe-teatterissa.  Toisten mukaan alku-Macbeth on kirjoitettu 1601-02 Hamletin jälkeen tai 1589 Jaakko VI:n hääjuhlallisuuksia varten.
1608:  Kirjuri Lucas Materot julkaisee Avignonissa kirjoituskirjansa Les oevres.
1608:  Hieronymus Hornschuch julkaisee Leipzigissa oikeinkirjoitusoppaan Orthotypographia, josta otetaan 1634 uusi painos.
1609:  Qurtubi- eli andalusi-kirjoitus lakkaa Euroopan puolella, kun maurit lopullisesti karkoitetaan Espanjasta.
1610:  Tuntemattoman tekijän Uusi kertomus maineikkaasta Venäjän valtakunnasta ja suuresta Moskovan valtiosta on venäläisen yhteiskunnan isänmaallista mielialaa heijastava teos.
1611:  Suomalainen monioppinut Sigfridus Aronus Forsius (Helsingforsius) (1550-1624) saa valmiiksi teoksensa Physica käsikirjoituksen, joka kiertää käsikirjoituskopioina oppineiden parissa.  Teos on kuvaus luonnosta ja sen salaisuuksista eli fysiikasta.  Physican runkona on saksalaisen professorin Johannes Magiruksen 1597 kirjoittama oppikirja Physiologia peripatetica, jota opiskeli muun muassa Isaac Newton.  Physica painetaan vasta 1952 Uppsalassa.  Forsius enteilee 1620 painetussa prognostikassaan maailmanloppua teologisin ja astrologisin perustein.
1612:  Saksassa desimaalipilkkua käytetään ensi kertaa matematiikassa.
1615:  Leipzigissa Peter Stoy julkaisee kirjoitusoppaan Ein Formular Buch von allerhand wohl gebräuchlichen deutschen und anderen Zierschriften.  Conrad Grahle julkaisee Nürnbergissä ja Leipzigissa Stoyn kirjan Neu-Schriften-Büchlein kuparipiirroksin.
1620-1700:  Pohjois-Amerikassa maahanmuuttajat kirjoittavat Mayflowerin vuosisadan tyylillä.
1621:  Tsaari Mihail Fjodorovitsh Romanov (1596-1645) antaa määräyksen kirjoittaa käsin lehtiä corantos turvatakseen tiedonsaantinsa.
1629:  Albert Gerard käyttää sulkuja laskennassa.
1630:  Englannin vanhin tunnettu hiekansirotin on sylinterinmuotoinen hopea-astia.
1631 lähtien:  John Eliot opiskelee Massachusettsissa intiaanikieliä.  Hän kääntää 1663 raamatun heidän kielelleen.  Hän käyttää latinalaisia aakkosia.  Niillä ja erikoismerkeillä kirjoitetaan kieliä: cherokee eli tsalagi, chinook, ojibwa eli chippewa, choctaw, cree, dakota eli sioux, iroquoian, kwakiutl, maidu, muskogi, navaho, osage, pima, takelina ja tsimshian sekä caddolainen-kieliperhe caddo, kitsai, pawnee ja wichita. 
1631:  Englantilainen matemaatikko William Oughtred ehdottaa merkkiä x käytettäväksi kertolaskussa julkaisemassaan Clavis Mathematicatassa.
1632:  Oppinut Da-hai muodostaa mantshurialaisen kirjoituksen.
1643:  Arnold Möller julkaisee kirjoitusoppaan Schreib-Büchlein.
1645:  Ranskalainen Savinien de Cyrano de Bergerac (1619-55) kirjoittaa ensimmäisen näytelmänsä Le Pédant joué.  Se kiertää käsikirjoituksina, koska Cyranolla ei ole varaa painattaa sitä.
1645:  Kirjallinen maininta kertoo, että sihteeri kaatoi mustepullon kirjoitukselleen.  Tämä saattaa olla erehdys, sillä 1806 todetaan mahdollisuus kaataa mustepullo kirjoitukselle hiekkapullon sijaan.
1648:  Lama Zaya Pandit sovittaa galik-kirjoituksen kalmukkeja varten, jota he käyttävät vaellettuaan 1600-luvulla Volgan ja Kaukasuksen alueelle vuoteen 1924 saakka.
1648:  Keisarin Ferdinand vastaus 30-vuotisen sodan rauhankysymykseen saapuu kirjeenä Wienistä, mutta keisarilliset legaatit ilmoittavat, että he eivät ymmärrä sitä, koska ovat kadottaneet salakirjoitusavaimen.  He saavat viikon aikalisän, ja päivää ennen määräaikaa he ilmoittavat, että ovat löytäneet koodiavaimen ja lukeneet kirjeen.  Keisari oli hyväksynyt rauhan.
1649:  de la Chambre julkaisee Haarlemissa kirjoitusoppaan kuparipiirroksina.
1650-luku:  Swahilia aletaan kirjoittaa arabiaksi, mutta nykyisin käytetään latinalaisia aakkosia.
1650-luku: Englantilainen Lewis Hughes tuo Pohjois-Amerikkaan painokirjainten kirjoitusoppaan Plain and Easy Directions to Faire Writing.  Se on painettu Lontoossa.
1650-luku:  Englantilainen Edward Cocker (1631-76) kirjoitta kirjan Arithmetic.
1651:  Pariisissa ilmestyy pikakirjoituskirja Jacques Cossard, Méthode pour escrire aussi vite qu'on parle.
1654:  Zürichissä ilmestyy puupiirroksina Johann Caspar Hiltensbergin Schreibmeisterbüchlein.
1655:  Englannissa Calis-hiekka on hyvää musteen kuivaamiseen.  Tätä hienoa hiekkaa tuodaan Ranskan kaupungista Calais.
1657:  Pariisissa valmistetaan ensimmäiset täytekynät.
1659:  Ranskalainen Louis Barbedor julkaisee kirjoitusoppaan, joka painetaan kuparipainossa.  Siinä on kaupallista ja finanssikirjoitusta.
1659:  Jakomerkki keksitään.
1662:  Saksassa Nürnbergissä grafiittipölyä sidotaan liimalla ja valetaan puikoiksi.  Aletaan valmistaa sarjatuotettuja lyijykyniä.
1663:  Samuel Pepys käyttää täytekynää.
1664:  Tanskalainen orientalisti Theodor Petraeus lahjoittaa kuninkaalle Fredrik III koraanikäsikirjoituksia opintotukensa vastineeksi.
1664-84:  Vähäkyröläisen talonpojan Heikki Yrjänänpoika Pukki (1620-84) muistiinpanot ovat laajin suomenkielinen muistomerkki kirjallisesta 1600-luvun talonpoikaiskulttuurista.  Hänelle antoi ensiopetuksen kirjoitustaidossa veljensä, koulua käynyt henkikirjuri Simuna Pukki (Simon Bock).
1665:  Äärettömyyden merkki esiintyy ensi kerran John Wakkisin teoksessa De Sectionibus Conicis.
1665:  Gebhard Overheiden julkaisee Braunschweigissa kirjoitusoppaansa Fünf Bücher der edlen Schreibkunst.
1667:  Englantilainen Edward Cocker julkaisee kirjoitusoppaan The Pen’s Transcendencie, 1695 John Seddon, The Pen-man’s Paradis ja 1698 John Ayers, A Tutor to Penmanship.  Näissä on vaskipainokuvia.
1668:  Englantilainen Cambridgen yliopiston matematiikan professori John Pell käyttää jakomerkkiä.
1670:  Italialainen Francesco Lana-Terzi (1631-87) ehdottaa sokeain kirjaimille näkevien kirjoituksesta poikkeavia korkokuvasymboleja teoksessaan Prodromo, overo saggio di alcune invenzioni nuove premesso all'arte maestra.  Coste d'Arnobal ranskantaa 1803 sen.
1678:  Frankfurt am Mainissa ilmestyy ensimmäinen saksalainen pikakirjoituskirja CA Ramsay, Tacheographie oder geschwinde Schreibkunst.  Tämän mukaisesti kemisti Johann Joachim Becher arvelee 1698 kirjassaan Närrische Weisheiten, että painossa voitaisiin latoa yhtä nopeasti kuin kynällä kirjoitetaan.
1690-luku:  Englannissa myydään mustejauhetta.  London Gazette-lehdessä ilmoitetaan Holmanin mustejauhetta, josta saa mustaa mustetta.
1692:  Ararat-vuoren juurella Dogubayazitissa filosofi, kirjailija ja runoilija Ehmede-i Xani kokoaa kirjaksi suullisena perinteenä kulkeneen rakkaustarinan Memistä ja Zinistä - Mem û Zin.  Kirjaa pidetään kurdien kansalliseepoksena.  Hän kirjoitti 1683 arabia-kurdi -sanakirjan Nûbihara bikûcan - Lasten kevät helpottamaan lasten oppimista.
1600-luvun loppu:  Nürnbergiläinen Michael Baurenfeld julkaisee kansliakirjoitusoppaan.
1700-luvun alku:  Saksassa kehitetään goottilainen kirjoitus.  Sitä käytetään Tanskassa 1800-luvun lopulle virallisena asiakirjakirjoituksena.  Goottilaista kirjoitusta opetetaan jälleen kouluissa natsien valtakaudella germaanien kansallisena kirjoituksena.
1700-luvun alku:  Konstantinopolissa on 90 000 kirjuria ja jäljentäjää.
1700-luku:  Awadhin ruhtinaan hovirunoilija Mirza Rafiq Sauda (1707-81) on satiirikko ja qasidan taitaja.  Urdurunoilija Khvaja Mir Dard (1721-85) hallitsee indopersialaisen perinteen.  Urdurunoilija Mir Taqi Mir (1722-1810) kirjoittaa lemmenlyriikkaa.  Punjabin- ja sindhinkielistä kirjallisuutta viljelevät lähes yksinomaan muslimit.  Sindhinkielinen Abd-ul-Latif (1680-1750) kirjoittaa suufilaista runoutta.  Punjabin epävirallinen kansalliseepos on Hir.  Sen tunnetuimman version laatii Waris Shah.
1700-luku:  Maltalaiset alkavat kirjoittaa latinalaisin aakkosin.  Heidän kielensä on uusarabialainen muunnos, jossa on italian vaikutusta.
1700-luku:  Ruotsalaiset papit, kanslistit ja arkistonhoitajat kirjoittavat vielä ruotsia saksalaisin kirjoituskirjaimin.
1700-1800-luvut:  Länsi-Afrikan islamilaisissa valtioissa syntyy kansankielinen kirjallisuus, jota ryhdytään kirjoittamaan arabialaisesta aakkostosta johdetulla kirjaimistolla.
1700-1800-luvut:  Englantiin tuodaan Norjasta, Islannista ja Grönlannista paaleittain sulkakyniä.
1700-1840:  Pohjois-Amerikassa kirjoitetaan pyöreähköin kirjaimin round hand -järjestelmällä.  Se jatkaa Englannin vanhaa round hand -kirjoitusta.
1700:  Roger North toteaa kirjeessään siskolleen, että hän kirjoittaa teräskynällä, joka on tuotu Ranskasta.
1701:  Pietari Suuri nykyaikaistaa kyrilliset aakkoset.  Kuusi kirjainta poistetaan ja kirjaimet muotoillaan selvemmiksi.  Myöhemmin poistetaan muutamia äännearvoltaan toisia muistuttavia merkkejä.
1701:  Valle de Salinasiin saapuvat Chuquisacan fransiskaanimunkit mukanaan pyhät kirjat.  Guaranikansaan kuuluvat chiriguano-intiaanit näkevät paperin, kirjoitetun ja painetun sanan.  He nimeävät paperin jumalan nahaksi, koska sillä voi lähettää viestin kaukana olevalle ystävälle.
1704:  Saksassa keksitään ferriferrosyanidin eli Preussin sinisen valmistus.  Menetelmä pidetään pari vuosikymmentä salassa kunnes englantilainen John Woodward julkaisee sen.  Menetelmä on 1750-luvulla tunnettu Euroopassa.  Väriä valmistetaan eri nimillä:  Berliinin, Pariisin, Lontoon, Antwerpenin ja Haarlemin sininen.
1708:  Pietari Suuri uudistaa venäjän oikeinkirjoitusta.  Kirjainten muotoa yksinkertaistetaan ja poistetaan joitain tarpeettomia merkkejä.  Kirjaimisto ei enää ole kyrillinen, vaan venäläinen.
1713:  Intiassa gurun Gobind Singh (1666-1708) kirjoitukset kootaan Dasham-granthiin ja uudestaan 1721.  Teksti painetaan 1890-luvulla kahtena osana, joissa on 1428 painosivua.
1714:  Berliinissä Fredrik Suuren kirjoituksenopettaja Hilmar Curas julkaisee kuninkaallisen sulkakynän Calligraphie Regia.
1714:  Englantilainen insinööri Henry Mill patentoi kirjoituskoneen.  Se on todennäköisesti tarkoitettu sokeille.  Ei ole tietoa, onko koneesta rakennettu mallia tai sillä kirjoitettu.
1719:  Juan Claudio Aznar de Polanco julkaisee Milanossa kirjoitusoppaan Arte nueva de escribir.
1720:  Tiibetin kuningas Phyagrdor muokkaa lepca- tai rong-kirjoitusta edelleen.
1723:  Englanniksi julkaistaan kuvaus ranskalaisesta täytekynästä.  Messinki- tai hopeaterä kiinnitetään putkeen, jonka päässä on korkki, jotta muste ei valu pois.
1730:  On viitteitä siitä, että englantilainen Sanderson puuhailee sokeiden kirjoituskoneen parissa.  Koneesta ei ole tarkempia tietoja.
1733-41:  Englantilainen kalligrafi ja kaivertaja George Bickham toimittaa tilaajille kirjoitusoppaan The Universal Penman 52 vihkosena.  Sarjassa on yhteensä 212 kaiverretulla laatalla painettua kuvataulua.  Bickhamin kirjoittajaystävät ovat myös kirjoittaneet tyylinäytteitä.
1735:  Kyrillitsaan lisätään i kratkoje- ja e-kirjaimet.
1748:  Preussilainen viranomainen Johann Jantssen valmistaa Aachenissa eli  Aix-la-Chapellessa teräksisen kynänterän.  Hän on tietämätön varhemmasta keksinnöstä.  Teräskynästä ei tule suosittu Ranskassa sen jäykkyyden ja kalleuden vuoksi.
1748:  Englantilainen William Lewis tutkii tanniinin ja rautasulfaatin sopivaa suhdetta rauta-gallusmusteissa.
1749:  Eräiden tietojen mukaan ranskalainen Pierre Carmien rakentaa kirjoitusnäppäimistön.  Koneesta ei ole lähempiä tietoja.
1750:  Vohvelin tapaista suulakkaa aletaan valmistaa myyntiin.  Ne ovat tavallisesti punaisia, mutta surukäyttöön tehdään mustaa suulakkaa kuten aikaisemmin kirjeensulkemiseen käytettävää lakkaa.  Suulakka valmistetaan vohvelipannulla taikinasta, jossa on vettä, jauhoja, kumia ja myrkytöntä väriä.  Suulakkaa myydään rasioissa, joissa on päällä näyte.  Vohveli kostutetaan ja liimataan kirjeen läpän alle.
1755:  Venäläisen Andrei Ivanovitsh Bogdanovin (1696-1766) kirjan historiaan liittyvistä teoksista mainittakoon teos Lyhyt johdanto sekä historiallinen katsaus kaikkien aakkosten alkuperään sekä niiden muodostamiseen yleensä.  Teoksen käsikirjoitus julkaistaan osittain vasta 1958.  Siinä tekijä antaa tietoja erilaisista aakkosista ja niiden erityispiirteistä, kirjakielen synnystä ja kirjapainotaidon alusta sekä siviiliaakkosten käyttöönotosta.  Lisäksi teos sisältää bibliografisen yhteenvedon kaikkien Venäjänmaan kirjapainojen painetuista kirjoista.
1761:  Saksalainen Kaspar Faber (-1784) perustaa Nürnbergin lähelle Steiniin lyijykynätehtaan.  Liikkeen perii poika Anton Wilhelm (-1819), sitten AW Faber-yhtiön perii Georg Leonhard Faber (-1839) ja hänen jälkeensä Johann Lothar von Faber (1817-96).  Lothar Faber laajentaa 20 työntekijän yritystä tehtaaksi, jolla on tuotantolaitoksia Lontoossa, Pariisissa, Berliinissä ja New Yorkissa.
1763:  Rauta-gallus -musteeseen lisätään sinipuun eli kampetshepuun (Haematoxylon campeachianum) uutetta, joka antaa punaisen värin.  Väriaine on hematoksyliini.  Palkokasvipuu kasvaa trooppisessa Amerikassa.
1765:  Ranskassa tehdään havainto, että saven sekoittaminen grafiittiin tekee sen kirjoittamista varten sopivammaksi.
1770:  Englantilainen kemisti Joseph Priestly ilmoittaa, että tietyllä kasvikumilla voi hangata lyijykynän jäljen pois.   Pyyhekumi keksitään.  Raapekumin, joka valmistetaan kivennäisjauheesta ja kumista, keksijäksi mainitaan englantilainen Edward Cairne.
1770:  Indigoa käytetään ensiksi musteen värjäämiseen.  Indigoferaa viljellään Intiassa.
1772:  Yhdysvalloissa Manheimissa sanomalehdessä ilmoitetaan lasisissa mustepulloissa saatavan kaikenlaisia musteita.  Henry William Stiegel (1729-85) perusti 1765 Manheimiin lasitehtaan, joka valmistaa mustepulloja.
1774:  Saksalainen Johann Friedrich Unger (1714-81) kirjoittaa keksimästään koneesta, jolla voi latoa nuoteiksi kaiken mitä koskettimistolla voi soittaa.  Tällaisen ehdotuksen on tehnyt 1747 englantilainen John Freke.
1774-78:  Saksalainen paleografi Karsten Niebuhr erottaa kiila- eli nuolenpääkirjoituksesta kolme tyyppiä ja huomaa, että yksi on aakkosellinen.
1776:  Diplomaattien ja vakoilijoiden salamusteesta mainitaan kirjallisesti.  Sitruunamehu saadaan näkyviin silitysraudalla kuumentamalla, kaliumferrosyanidi rautasulfaattiliuoksella ja jotkut liuokset tulevat esiin tietyssä kemikalihöyryssä.
1776:  Francisco Xavier Palomares julkaisee Madridissa kirjoitusoppaan Arte nuevo de escribir.
1779:  Ensimmäinen yleisalbanialaiseksi tarkoitettu aakkosisto luodaan Istanbulissa.
1779:  Saksalainen Wolfgang von Kempelen keksii sokeiden kirjoituskoneen.
1779:  Havaitaan, että niin sanottu lyijy, jota käytetään lyijykyniin, on hiiltä.  Abraham G Werner nimeää 1789 sen grafiitiksi kreikan sanan graphein - kirjoittaa mukaan.
1780-luku:  Yhdysvalloissa kentuckylaisesta kirjapainosta saa ostaa mustejauhetta.
1780:  Teräskynä alkaa syrjäyttää sulkakynää Englannissa.  Samuel Harrison alkaa valmistaa Birminghamissa teräskyniä.
1780:  Englantilainen James Watt keksii kirjeen kopiointimenetelmän ja kopiomusteen.
1784:  Ranskalainen L’Hermina rakentaa maanmiehensä Pingeron suunnitteleman sokeiden kirjoituskoneen.  Se pakottaa paperiin kohokirjaimia.
1784:  Yhdysvalloissa Philadelphiassa Benjamin Franklin ja D Hall julkaisevat kirjoituksen käsikirjan The American Instructor or Young Man’s Best Companion.  Ensimmäisen varsinaisen oppaan The Writing Scholar’s Assistant julkaisee 1785 Isaiah Thomas Worcesterissa Massachusettsissa.
1785:  Lyijykynä yleistyy, mutta sillä ei kirjoiteta asiakirjoja.
1788:  Yhdysvalloissa myydään mustejauhetta.
1791:  Yhdysvalloissa bostonilainen John Jenkins julkaisee kirjoitusoppaan Art of Writing.  Sen avulla opitaan ensin piirtämään perusviivat eikä pelkästään kopioida mallikirjaimia.
1793:  Rossbergin kirjoitusopas Systematische Anweisung zum Schönschreiben käsittää 139 huolellisesti tehtyä kuparipiirrosta.
1794:  Johann Gottlob Immanuel Breitkopf (1719-94) kirjoittaa kirjan Geschichte der Schreibkunst, joka julkaistaan tekijän kuoleman jälkeen.
1794:  Kirjakkeiden valmistaja Robert Thorne (1754-1820) ostaa Thomas Cottrellin valimon Lontoosta.  William Thorowgood ostaa 1820 sen Thornen kuoltua ja 1828 lontoolaisen valimon Type Street Foundry.
1700-luvun loppupuoli:  Hieroglyfien kirjoittaminen loppuu Jukatanilla.